1829-07-11 Oulun Wiikko-Sanomia


Oulun Wiikko-Sanomia. 11:nä Päiv. Heinäkuusa, W. 1829.

Kolmantena Sunnuntaina Kolminaisuuden Päilvästä Ruottalaisen ja Suomalaisen Puolipäimä-Saarnan, ProvassaiianrnAapaumlaaitn:en Stähle; ja Suomalaisen Ehto-Saarnan, Kappalainen Lauriini.

Sota Sanomia.

Sota-laivaston Päämies Amirali Greigh on H. M. Keisarille, V»^ sanoma-kirjalla i8:nesta päimästa miimmesesä Toukokuusa, ilmottanut seuraaman meri-tappelun, josa yksi Wenäjän laimaston pienempill aluksia on osottanut erinomasen urhollisuuden. Sanoma on tämänlainen: Kolme meijän kaimaamme olivat purjehtimasa merellä edes ja takasin kosta he hoksasimat vihollisen laimaston, 6 suurta ja 8 pienempää alusta. Kohta viittasi Wenäjän laivain päämies joka kaimallensa että heijän piti paeta’, ja purjehti itte Sissopolin satamaan. Toinen havaitti hänen merkkinsä ja vihollisen, mutta toinen, joka lienee ollut etempänä, ei nähnytkään sitä ennenkuin kaksi suurta Turkkilaistenlaimaa, joita toinen oli heijän laimastonsa Päämiehen oma, olivat häntä niin likellä että hänei pääsnytpakoon. Nyt tuliTurkkilaisten pää-laima häntä niin likelle että siitä huutamalla maadittiin Wenäjän laivan Kapteenia ja mäkiä antaumaan tappelematta, mutta he mastasimat ampumalla ja hurraamalla. Täsä nyt rumettiin julmasti kanoonasille eikä tapeltu päälle parin tiimaan ennenkuin Turkin ison laiman mastot ja toumit olimat niin mikuutetut, että sen täyty metäydä’ takasin. Mutta ei tähän mielä loppunut tappelu, sillä toinen Turkin laima tuli nyt siaan japiti snaiimnmläuhmelatäane.ttäse saimeijänlaiman jo syttymään tuleen, joka toki saatiin Nyt oli jo menäjän laima niinhuonosa tilasa että senäytti menemän turmioon ja lankiaman mihollisten käsiin. Ennen tappeluun rumettua oli Kapteeni, Kosarsti nimeltä, Upsierinensa päättänyt, jos mihollinen kämis moiton päälle, lipua’ hänen kaimojansa niin likelle kuin he taifilvat päästä’, ja siinä, sytyttämällä kruuti-kamarin, panna laimansa mäkinensä tuhannen palasiksi, ja silla pölähyksellämyösmahingoittaa’ vihollista. He tahtomat ainakin ennen kuolta’ kuin tulla’ Turkkilaisten fangeiksi. Jo laahattiin pistoolia, jolla kruutia piti sytyttää’, ja toiset ampumat ehtimiseen mihollista mastaan, mutta tulitoki täsä onni meijän mäelle avuksi ja satutti yhen kuulan niin hymästi vihollisen laivan masto-märkkeihin että ne särkymät, niin että myös tämän toisen laivan täyty metayä’ takasin. äLihollisen molemmisa laimoisa sanotaan olleen yhteensä i84 kanoonaa: meijan laimasa, joka oli niitä pienempiä, joita Briggiksi kutkutaan: oli ainoastaan 18 kanoonaa. Meijän laiman väkiä kuoli 4, ja 6 häämötettiin. Tämän Vriggin kylkeen on sattunut 22, perään 16 ja purjeisiin i33 kanoonan kuulaa.

Akat hääsä hätäilemät; Uroot maaran un h ottamat. (Lisä^l »viimme-lehteen)

Papin trenkistä juoksi tuskan hiki: koko hänen ruumiinsa vapisi; ja kuin hän tehtävänsä toimittanut oli, rukoili hän että häntä lyhyllä saatetasiin linnan ulkomaiseen portiin asti; sillä muutoin hän ei tohtinut kotia palata’; ja kuoleman kynsiin hän ei tahtonut antauta’. Herra ja palvelia saattovatki häntä, ja palasivat sittä takasin kamariinsa.

Sitten asetti herra lyhyn vuoteensa viereen, pani yhen vahvasti laahatun pistoolin oikialle, ja toisen vasemmalle puolelle makuusiaansa, ja asettu viimmen miekka käesa maata’.

Kello yhentoista jälkeen nousi semmonen jyräkkä ja meteli linnasa, kuin jos koko regementti Sotamiehiä hevosineen ja aseineen oisi marssinut ylös portaita. Wähitellen likeni tämä jyrinä makuukamaria. Herra nousi vuoteeltansa, vähän peljästynynnä, otti oikiaan käteen miekkansa, ja vasempaan pistoolin, ja odotti niin mitä vielä tapahtuman piti.

Samalla aukesi ovi ja hirmunen suuri Kummitus, tulisilla silmillä, astu sisälle. Siinä samasa sammu kynttilä lyhysä. Hirmusesti kilju ja örisi kummitus, ja kamarin päältä kuulu julma ryskäminen ja ulvominen niin kuin tuhansilta mettän pedoilta. Siinä putosi miekka ja pistooli herran käsistä, ja puoli pyörryksisa vaipu hän vuoteelleen. Tätä meteliä vähän aikaa piettyä kuulu yhtäkkiä paukaus juuri kuin kanoonalla oisi ammuttu;

ja sitten ei kuulunut rasaustakaan.

Sillä aikaa oli kummitus tullut herran ja palvelian vuoteen viereen, näpistellyt heitä kovasti ja viriästi, ja lyönyt heitä kahleilla, joita hän kanto kädesään. Wiimmen ja vihdoin meni se ulos huoneesta ja laskeusi alas portaita suurella jyräkällä.

Wähitellen virkisty taas herra, ja ajatteli päänsä ympäri tätä kummaa tapausta; vaan ei saattanut hän kuitenkaan uskoa’ että tämä kauhia rauhattomuus tehtiin kööpeleiltä, vaan oikioilta ihmisiltä. Mutta mitä hänen piti tehä’, selvää saahakseen tästä konnuuesta, ja pelastaaksensa henkensä, se häntä paljon arvelutti. Sen hän kyllä helposti arvasi että kummitus mahto olla varustettu semmosilla vaatteilla, ettei miekka eikä pyssyn luovit häneen pystyneet, ja että se, toverinensa, helposti voisi tappaa’ hänen ja hänen palveliansa.

Wiimmen päätti hän että, jos kummitus vielä tulisi, ja jättäsi hänen henkiin, hiljaa ja salaa seurata häntä poismennesä.

Tiiman perästä tuli kummitus taas kamariin.

Se näpisteli taaskin herraa ja palveliata, ja meni sitten, helistäin kahleitaan, jälleen ulos. Waan paraiksi se oli selkänsä kääntänyt, niin hyppäsi herra vuoteeltaan, otti miekan yhteen, ja pistoolin toiseen käteen, ja seurasi häntä hiljaa.

Kummitus kulki verkalleen alas portaita, ja käänty siitä likimmäiseen holviin, josa hän samalla katosi. Siihen asti olivat kummituksen palavat silmät olleet herralle lyhtynä; vaan nyt jäi hän pilkko pimiähän.

Moni, hänen siasansa, oisi nyt pysähtynyt, eli palannut, varsin kuin hän jo oli havannut että kummitus ei ollut yksin; mutta hän kulki hiljaa eteenpäin; vaan, muutamia askeleita otettua, putosi hän monta syltää alas, ja tupsahti viimmen heinärintuukseen. Samalla laukesi pistooli, jonka hän, jo kummitusta seuratesaan, oli virittänyt; mutta hälle ei tullut toki mitään vahinkota.

Kuin se paukahti, juoksi neljä vahvaa miestä, kynttilä käesä, huoneeseen, ja yksi niistä sano hänelle kovalla äänellä: ”Sinä ylimielinen! Mitenkä sinä olet rohennut tänne tulla’?”

Wastausta odottamatta sitovat he hänen, ja veivät koriaan kamariin. Täällä istu pöydän ympärillä kolmatta kymmentä henkiä, joista useimmat näyttävät olevan korkiasta säädystä. Wähän aikaa kattovat he pitkään vierasta, niin kuin hän heitä; mutta sitten kiljasi muuan heistä:

”Sinä huria-päinen! kuinka sinä uskalsit ruveta yöksi tähän linnaan? Walmista’ ittiäsi Kuolemaan! Sinun pitää kuolla’!”

”Wähän minä siitä veisaan”, vastasi se urhoollinen herra; ”mutta uskokaa minua: minun kuolemani tulee teille tyyriiksi”. Näistä sanoista suuttuvat kaikki, ja käskivät viedä’ häntä kohta kuolemaan. Ne ennen mainitut miehet veivät hänen pieneen pimiään huoneeseen, joka oli viimmeksi mainitun kamarin vieresä, ja jättivät hänen sinne yksin.

Sitten tuumasi seura mitä vieraalle piti tehtämän; sillä hänen uhkauksensa oli säikäyttänyt monta heistä. Wanki kuuli ja ymmärsi osittain heidän tuumansa; ja se hälle sydäntä lisäsi. Wähän hetken takaa nouettiin hän kamariin, ja hältä kysyttiin: kuka hän oli, mistä valtakunnasta, ja muuta sen kaltaista.

Hän ilmotti nimensä ja säätynsä, mainitti että kuningas oli lähettänyt hänen hyvin tähellisisä asioisa, ja sano että se epäilemättä ei jätä’ hänen kuolematansa kostamatta; vaan jos te siivolla päästättä minun täältä, niin minä lupaan ja vannon etten minä millonkana anna’ ilmi mitä minulle täällä tapahtunut on.

Pitkän tuuman-pidon perästä antavat he hänen vannoa’; ja sitten vietiin hän oudon oven kautta, jota äkkinäinen ei havannutkaan, samoille portaille, jotka johdatti hänen makuu-kamariinsa, ja muistutettiin vielä ettei rikkoa’ valaansa.

Keviämmällä sydämmellä nousi hän nyt portaita ylös, ja meni kamariinsa. Siellä makasi palvelia vuoteella, puoli kuollunna pelvosta.

Ilosta, kuin hän taas näki herransa, oli hän tulla höperöksi

(Loppu ensi Lehesä.)

Kuollut Oulu s a.
Talonpojan Lesti Maria Kylmäniemi, syntynyt Takkinen,kuoli BokhöllariSte<
niuksen talosa 27:nä p.Kesäkuusa 1829. 75:den wuoden ijäsä, joka tämän kautta tuntemattomille
omaisille tietää’ annetaan. ,„„
Julistuksia.
Hänen Keisarillisen Majestätinsä armollinen Asetus juopumista ja luwatonta wiinan myymistä mastaan, annettu St. Pietarin Kaupungisa />,. Maaliskuusa 1829, joka myös
5:den Hopio-Rublan sakon haastolla on piettämä Kaikisa Trahtööri-paikoisa, Kroumeisa ja muisa ruan ja mäkemäin juomain Myynti-paikoisa ,kuin myösKestikimari-taloisa ;löytyy
myytämäksi Kirja-präntisä tasa Kaupungisa, Suomen, Nenäjän ja Ruottin kielellä,
2<):nen kopekan hintaan paperi rahaa kappale. C. E. Barck. Edesmenneen Talonpojan Lesken Maria Kylmäniemen perillisille annetaan tämän
kautta tieto, että he ensitilasa laillisesa järjestyksesä pitämät huolen nimitetyn »vainajan
jääneestä omaisuudesta, joka on tallella allekirjottaneen talosa. I.Stenius.
Tulemasta Mikkelin päimästä alkain tahottasiin hyyrätä’ Tori- Kirkko- eli Uudella-»
kadulla 4 asuin-huonetta, köökija halko-waja eli liideri. Jolla olis tämmösiä huoneita antaa’ asuttamiksi muokraa mafiaan, antas siitä tiedon ensi-tilasa Kirjan-pränttiin.
Yksi tiilen karmanen kana ja yksi hanhen poika, jonka oikian jalan räpylä-keteen leikattu reikä, on omat kadonneet. Joka ne saattas takasin laittaa’ Kirja-präntiin, sais kun.
mallisen palkinnon.

Tulemana Lamvantaina j. p. ulosannetaan N:o 29.

O U L U S A. Präntätty C. E. Barckin tykönä.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: