1829-07-18 Oulun Wiikko-Sanomia


Oulun Wiikko-Sanomia. N:o 29. 18:tena Päiv. Heinäkuusa, W. 1829.

Oulun Wiikko-Sanomia. N:o 29. 18:tena Päiv. Heinäkuusa, W. 1829.

Neljäntenä Sunnuntaina Kolminaisuuden Päivästä saarnaamat: Ruottalaisen ja Suomalaisen Puolipäimä-Saarnan, Armovuoden-Saarnaja Fonselius; ja Ruottalaisen Ehto-Saarnan, Kappalainen Lauriini.

Wirsi Jumalan Kuvasta*).

*) Tämä Wirsi on tehty sen mukaan, joka on pantu 19:teen Lehteen. Koska Tekiä on sen hyväntahtosesti meille lähettänyt, ja se myös on entistä etusampi, niin luulemme lukiain kans huvituksella sitä tutkivan, entisen rinnalla, ja panemme sen tähän Lehteen. Tämä veisataan entisen nuotilla

v. 1.

Herra! onko kuvas täällä
Meildä misään nähtävä?
Ennättääkö Sua vielä
Silmä heikko nääntyvä?
Käsittääkö muotoas
Kuolon alhon asukas?

v. 2.

Koko luonnon valtakunta
Loisto ombi Itsestäs;
Ensimäinen parikunta
Luotu oli kuvakses;
Asundonsa autuas
Ilmoitti Sun kunnias

v. 3.

Heidän asui sieluisansa
Tunto Herran avara;
Heille heidän Jumalansa
Korkein oli tavara,
Kestinäinen rakkaus
Paras sielun huvitus.

v. 4.

Heille Herra taivahitten
Tahtoansa julisti:
Puhasten myös ystävitten
Mielet yhteen yhdisti:
Walo oli taidosa,
Omatunto rauhasa.

v. 5.

Silloin vielä ihmisesä
Asui kuva Jumalan,
Eikä ollut sydämmesä
Rakkautta mailman.
Puhtaat vaan kuin Engelit
Herrasa he iloittit.

v. 6.

Heille Hänkin asunnoksi
Paradisin valmisti,
Hyvyydensä nautinnoksi
Runsahasti kaunisti;
Olon saivat ihanan
Taivaan toivon autuan.

v. 7.

Linnut kaikki ilman alla,
Metsäin vuorten asujat,
Kalat meren lakealla
Hallusansa olivat,
Ihmisille eduksi,
Heille palvelukseksi.

v. 8.

Kallis tämä kuva Herran
Meildä pois on kadonnut;
Synti meitä monen kerran
Turmioon on saattanut;
Kaikesta vaan pahasta
Jesus meitä pelastaa.

v. 9.

Ijäti jo rakkaan huolen
On Hän meistä kantanut,
Meille haudan tuolla puolen
Paradisin avannut
Johon sovintonsa tie
Uskovaisiansa vie.

Sota Sanomia.

Donaun lvarrella sotiman Wenäjän Armeian korkein Päämies Generali Greimi Diebitseh on H. M. Keisarille lähettänyt sanomia kovasta tappelusta ja suuresta voitosta 5«:nä päimänä miimmesesä Toukokuusa, eli uuden lastun jälkeen n:nä päimänä Kesäkuusa. Turkin armeian Päämies oli itte 40,00o:nen miehen mäestölla piirittänyt Pralvodin Linnan, jonka jo ennen on mainittu langenneen meijän mäen haltuun, ottaaksensa sitä takasin. Tämän piiritys-mäen kansa kävi meijän pää Generali käsiksi vasta mainittuna päimänä, kello e>:sän aikoin aamulla. Täsä oli Turkkilaisilla ollut enin osa parasta, oikeen muitten Europan Waltakuntain tavalla, harjotettita mäkiänsä; sentähen sytty myös täsä synkiä tappelu suurella miehuudella molemmin puolin. Kello yhen aikana oli mihollinen vetäynyt mähän takasin mettän rintaan, mutta ei paennut etemmäksi maan seisahti siinä hymin someliaalle paikalle. Meijän mäki ylty taas uudestansa käymään päälle ja tappelua piifas mielä täydellä innolla kello 4:jään asti jälkeen puolen päimän. Siilon täyty koko Turkin Armeian kiireesti lyöttäydä’pakoon. Seittemän tiimaa oli nyt tapeltu lakkaamatta, 20oo:nen paikkoill makasi Turkkilaisia kuollunna tappelu-kentällä, paljon korkioita Upsierejä ja i5e)o miestä muuta mäkiä lankesi meijän Armeian käsiin fankeiksi. Sanoman lähtiisä oli Greimi Diebitseh lähtenyt mäkinensä mihollisia ajamaan, touvoin ta- paamansa trielä hallen armeiansa jäännökset ja Päämiehen ennenkuin he ennättimät Linnoinsa suojaan. Turkin mäkiä oli hajonnut paljon mettiin ja muorimaihin. Wenäjän mäkiä on täsä tappelusa myöstllntumasti kaatunut. Wasta säätänee kuulta’ tarkempaan asianhaarat.

Uksi Wenäjän sotalaiman Kapteeni on aivan sotimatta hapiällisesti antaunut laivanensa vihollisenkasiin. Toisin tekiKosarski, josta viimme Lehesä puhuttiin. Toeksi näkymät myös tästä vanhat sananlaskut: Sekalainen on seurakunta; on miehiä jos mies-parkojakin.

Sittemmin tulleet sanomat ilmottamat, edellämamitull lvoiton suhteen Pramodin tienoisa, että kolme Wenäjän Genraalia, jotka ajovat takaa Turkin pakenevata Armeiaa, olimat tavanneet paljaita haihtuneita jäännöksiä, jotka eivät toinneet ketään mastustaa’, mutta antauvat tappelematta. Yhesä marustetusa paikasa oli yksi joukko yrittänyt tappelua tekemään, mutta Wenäläiset kämimät päälle mäkirynnäkölläja sitte kuin täsä vielä oli kaatunut 6ou Turkkilaista ja 5o joutuneet fankikfi, pakenimat he myös tästä päätähän myöten. Tästä näkyy että Turkin Armeialla on ollut semmonen kiiret paetesansa, että ei mähintäkään järjestystä ole tullut pietyksi. Se näyttää myös kokonaan hajouneen sinne tänne ja aivan mähän joukon luullaan Päämiestä seuranneen. Generali Diebitseh on lähettänyt H. M. Keisarille ,6 Faanua, jotka hänen mäkensä näinä päiminä omat ottaneet viholliselta. Fankeja tuodaan uusia ennättämiseen.

Akat h ä ä s ä h ä t ä ile v ä t ; Uroot vaaran unh ottamat. (Loppu lviimme Lehest

Päivän nostua palasivat molemmat pappilaan. Ilolla näki myös Pastori vieraan herran takasi tulevan, ja kyseli häneltä kuinka levollisesti hän oli nukkunut. Waan herra ei selvittänyt mitään; ja hänen palveliansa varsin kiitteli heidän yösiaansa levolliseksi; sillä herra oli kovalla uhkauksella kieltänyt hänen puhumasta mitä hän linnasa kuullut ja nähnyt oli.

Eineeltä päästyänsä kiitteli vieras herra pappia kaiken hyvän eestä, anto hänelle, muistoksensa, kulta kellon, ja otti jäähyvästin.

Ilman esteitä kulki hän sitten, ja tuli hyvästi kotiansa.

Ajastaika siitä päivästä, kuin sama herra muutamitten ystäväin kansa kotonansa juuri istui puolipäiväsellä, sanottiin hälle että muuan vieras palvelia oli kartanolla, ja tahto häntä ittiään kohta puhutella’. Tämä palvelia istui hevosen seljäsä, ja hällä oli, ohjisa, kaksi muuta hyvin kaunista hevosta muasa. Nämät anto hän talon trenkille kiinipidettäväksi, ja pisti herralle kirjan käteen, sanoin: ”Muuan teille tuttu seura lahjoittaa teille nämät kaksi hevosta”; ja niin sanottuansa ajo hän piililaukkaa kartanosta.

Kirjasa, josa oli yksi suuri kulta-raha, seiso: ”Se Seura jonka kansa te, vuosi sitten, tulitte tutuksi autio linnasa, kiittää teitä nöyrimmästi sentähen ettettä te ole sitä ilmi antaneet; mutta nyt, koska Seura on muuttanut pois linnasta, niin te että enään ole sidottu valaltanna.

Seuran tarkotukset ja työt te saatatte arvata’ täsä kirjasa olevasta rahasta”.

Pöytään palattuansa selvitti herra vierailleen koko tapauksen, alusta loppuun, josta hän siihen asti ei ollut kellekkään mitään hiiskunut.

Kaikki kuuntelivat ilolla tätä merkillistä seikkaa, joka pelkurimpaa miestä oisi tainnut pahemmin kohata’, ja kaikki imehtelivät sitä viekkautta, jolla ne mainitut väärän rahan tekiät olivat osanneet peittä’ vääryydensä.

Tarina.

Mitenkäs sinä nyt jaksat joukkonesi?” kysyi muuan tutultansa, jonka hän tapasi, ja tiesi elävän surkiasa köyhyydesä.

”Meillä eletään niin kuin taivaasa”, vastasi toinen.

”Mitenkä niin?” kysyi taas hänen ystävänsä. ”Noh! etkö sinä sitä ymmärrä? Meillä ei syödä’ eikä juoda”.

Julistuksia.

Kirjan-Präntisä täsä Kaupungisa on kaupaksi latinainen kirja nimeltä: visoiplm» Hilvoni!HU8 liteiiaiiim »tullio^ilz tra<ion<ia, li^tis^nk I’liilo5diili0i’iii>5 liententii8 8a«iÄinlli Imitoimiini Dioti» i1!u»lllitli. ,,^,’. ,i,,,,,<tt,,,,. Se maksaa niottuna 1 Riks. 21 st. Nuottin Welka rahaa, joka tämän kautta halullisille ostajille ilmotetaan.

Suomen kielen Grammatika, N. v. Beekerin kirjottama, on myydä Kirjan-Präntisä 2:teen Niksiin Ruottin velka Rahasa kappale, nitomatonna. C. E. Varek.

Suomen Kansan Wanhoja Runoja, ynnä myös Nykyisempiä Lauluja, jotka on koonnut ja pränttiin antanut 3. Topelius, Läänin Lääkäri ja Ritari, on ivasta tänne lähetetty Neljäs Osa. Näitä löytyy kaupaksi Kirjan sitojan eli Bokbindarin Holm- strömin tykönä, 16:en stillingin hintaan Ruottin velka rahaa kappale niottuna. Myös on samasa paikasa entisiä osia vielä jätillä myymättä, joka tämän kautta ilmotetaan niille, jotka niitä haluavat. Kureeri-kärry on myödä” voitavaan hintaan. P. G. Lithovius.

Tulemasta Mikkelin päivästä alkain tahottasiin hyyrätä’ Tori- Kirkko- eli Uudellakadulla 4 asuin-huonetta, kööki ja halko-vaja eli liideri. Jolla olis tämmösiä huoneita antaa’ asuttamiksi vuokraa vastaan, antas siitä tiedon ensi-tilasa Kirjan-pränttiin. Trenki-mies Gabr. Leinonen on 25:tenä p. Kesäk. palveluksestansa Kaupamies C. G. Salvanderin tyköä pois karannut, ja tykö-sanotaan hälle tämän kautta, että ensi tilasa ittiänsä entiseen palmelukseen löydyttää mättääksensä laillista eesmastausta. Kylmäsen pellolta, lähellä Kaupungin myllyä, on varkaan käen kautta poistullut ysaksi kroumempi liina pleeki 25 eli 2(i kyynärään pituuesta ja 6 kortelin leveyestä, toise- pääsä merkitty N. L., toisesa 1829, ja kummasakin pääsä pallistettu. Kunniallinen palkinto luvataan sille, joka tämän liinan minulle takasin saattaa. Nils Lundin Lesti.

Tulemana Lauvantaina j. p. ulosannetaan N:o 3a.

O U L U S A. Präntätty C. E. Barekin tykönä.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: