1861 Suometar Koko vuosikerta


Aika pitkä postaus. 396.700 sanaa.

Tätä voi käyttää pohjana jatkomuokkaukselle.

Armas ystäväni!

Kirjeitä Jukka Lintuselle, i.

Tulevana sunnuntaina vitää Uudessa kirkossa suomalaisen puoliväivä-saarnan v.t. komminist. Tengn ja iltasaarnan v.t. kappal. Sihvonen.

Samana paimänä pidetään suomenkielinen pipliänselitys kilo 6 jpv. Wanhassa kirkossa.

Suomalainen lähetys-rukous pidetään maanantaina 7 p. Tammik. k:lo 6 jpp. Wanhassa kirkossa.

Kirkollisia Ilmoituksia.

Oivallisen talollisen ensimäinen huoli on eli pitäisi olla aikanaan hommata siemeniä. Mutta huolettomat kuitenkaan eivät touvon siemeniä hanki ennenkun pellot olisivat kylvettävät

, vaan kun ei ole rahaa, niin ei saa velaksi ostaa, koska toinen ei tahdo siemenillään riitaa ostaa. Sentähden ja kun semmonen talollinen kuiteuli luulee paremmaksi, että pellostaan saisi edes vähasenki tulon, niin on keksitty seuraava keino. Pellon haltija sanoo toiselle: ”kylvä sinä. saat itse leikata puolet viljasta”. Tähän vineil tyytyyki, koska sillä tapaa saavi hyvän voiton ja sen ilman riidatta. Hellätuntonen tyytyy 2/5 eli ’/^ osaan. Mutta kuinka kalliiksi siemenet nousemat, ja juuri huolettomuudesta, sen selittämattäki ymmärtää.

Tämä nyt on yksi tapa, joka köyhiä huolettomuutensa suhteen rasittaa. Toinen sille vertoja vetää. Kun keväällä on hengellinen tarvis, mutta ei saa velkaa, niin löyhä myövi lehmänsä syksyhinnasta, U, 7 eli 8 ruplasta, vaan saavi sen pitää eläkkeellä Mikkeliin, jolloin maksaa leivislän voita. Paljonko hän silloin oikeastaan lehmästä saavi? Kuinka surkeat nämä tavat nyt ovatki, niin kuitenkaan sääliminen ei auta. kun tähän on köyhän oma syynsä. Ainoasti tapojen parantaminen ja rehellisempi sekä toimellisemui ja tarkempi käytös voipi tätä epäkohtaa korjata. Ja jos muaviljely-pankki saattaa, uiinkun toivottava on, semmoista vähitellen aikaan saada, niin siitä on sangen suuri hyöty. Siihen tulee paljon auttamaan vekselien yleisempi käytantä.

Niillä on lujempi voima; viekasteleminen ei pitkälle piisaa.

Muuten se lie tarkasti tutkittava, rupeeko maaviljelypankki velkaa pitemmäksi ajaksi antamaan. Coquelin katsoo semmoisia velkoja sotivan vasten pankin luon Ken ei soisi täällä Suomessa niin tarpeellista tavan parannusta! Jokainen tietää, että liarvassa ja aika liarvassa ovat ne, jotka sanastaan pitävät, niin että saatua velkaa määrä-aikaan suorittavat. Köyliyys tässä kyllä useammittain vodetään syyksi ja esteeksi. Mutta köyhyys simä ei kelpaa syyksi ollenkaan. Päin-vastoin on huolettomus lupauksista ja se tapa, että heitetään niin monta lupausta täyttämättä, suuri syy köyhyyteen. Sen kyllä tietää, että rehellistä köyhääki autetaan, kun vaan sanansa aina tarkasti kutiansa pitää. Mutta viekkaat petturit saavat kärsiä ja nähdä, millaisia hedelmiä huolettomuutensa kantaa. Kellä rahaa sattuu olemaan liikenemään asti, hän luonnollisesti tarvitsijalle lyhyemmäksi eli pitemmäksi ajaksi antaaki, kun vaan saattaa uskoa, että voipi saada kasvun ja paä-velan pois määrä-aikana. Mutta jos ei sitä usko, niin semmonen, joka tavalliseen kasvuun tyytysi, ei anna ollenkaan.

Harmillista se onki, erinomattain jos määrä-aikana itse tarvitsisi rahojansa, eikä sankkaan ja joutuu itse pahaan pulaan. AinaN fiitä on tappiota ettei edes lasvu tule!

säntilleen suoritetuksi. Sen vuoksi harva,

niinkun jo mainitsimma ja rahvaan suusta välistä kuulee,

tahtoo ”omilla rahoillaan riitoja ostaa”. Ja kuinka huonolla kannalla eivätkö nämä velka-seikat meillä seiso?

Welkaa pyytäessä kyllä tehdään hyvin tarkkoja lupauk, sia. Mutta velan saatua moni ei ole tietävinään koko!

asiasta, eikä edes mene vyytämaänkään lisäaikaa, en, nenkun toinen laittaa manuun. Jos sitte ei saada asiaa j sovituksi, niin käräjissä kaikellaisilla koiran konstilla koetellaan asiata kannatella, säretään laamanniin jne. Ja kun tuomio on saatu, niin sittenkään useen ei makseta muuten kun ryöstön kautta. Welka näin kyllä tulee köyhälle paljon raskaammaksi. Waan viivytteleminen ja jutut harmittavat velan-antajaa. Sentähden sanas!

taan ja lupauksistaan huolettomat eivät tahdo saada velkaa muilta kun liian koron kiskojilta ja velkojen rasitus enenee enenemistään. Tästä on muutamin paikoin syntynyt kaksi tapaa, joilta olen jo ennen muis, tuttanut mutta nytki tahdon pari sanaa virkkaa.

toa ja tarkoitusta, koska sen koko elanto juuri on siinä, että saavi raha-liikkeen lisäytymään ja hankkii rahoja snaiiallne, jotka kaupassa, keinollisuudessa elimuussa toimesuudestaan panemat raliansa liikkumaan ja hyödyttämään.

Ja saavathan meillä tilalliset hyvoteekki-yhteydestä velkaa, joka on pitempään aikaan suoritettava?

F.

I5:stakymmenes nmosikerta. N:v 1. Perjantaina 4 päivä Tammikuussa.

Hinta: soko vuosikerta 6 markkaa, ja puolivuosikerta 3 markkaa.

Jaetaan: joka Perjantaina Helsingissä Waseniuksen kirjakaupassa. 18 ei Suometar ’) Muistaakseni n:ro 9, Se ei ole nyt käsissäni; annettiin toiselle aknaksi.

Olinikään laittanut S:relle kirjoitukseni tästä asiasta, mikä sitte oll niroissa 47 ja 48 v.1860 luettavana, niin satuin vilkasemaan yhteen kirjoitukseen vuosikerrassa 1855 samanlaisista yksityis-pankista *).

Siinä kerrotaan miten ranskalainen (!a<zu<lin kirjassaan tästä asiasta katsoo, että yksityis-pankkien pitäisi olla asetettu melkeen sille kannalle kun aivotaan asettaa maaviljely- pankki Suomessa, niin ikään niiden kummallisista rvaikuluksista yhtä ja toista, joista näinä aikoina on ollut äijän roähä puhetta. Mutta lisäksi oli vielä mainittu yhdestä niiden seurauksista, joka on niin erinomaisen suuresta armosta, etten voi olla pari sanaa siitä virkkamatta, vaikka luulen, että ken vaan saattaa, uudestaan mielellään lukee mitä lellin nerollinen toimittaja asiasta kirjoitti, semminki kun hän taisi olla ensimäinen, joka julkisesti puheeksi otti yksstyis-pankin asettamista Suomeen. (5oquelin muka todistaa, että Skottlannissa, missä pankkinsa on paljon maavlljelystä auttanut, se myös on edistyttänyt rehellisyyttä ja tapoja parantanut. Moni tästä ehkä oudostunee. epäillen kuinka se voipi olla mahdollista. Waan kyllä se on ihan luonnollista.

Pankin asioiminen ja velkatoimet suuresti riippuivat uskonnasta slil-eait). Pankki mielellään puuttuu semmoisiin asioihin, mitkä sen vaikutus-alaan ja toimituksiin kuuluvat, jos vaan saattaa uskoa, että se, minkä päälle asian toimittaminen milloinki tulee, rehellisesti ja määrä-aikana aivan sanalleen toimitettavansa toimittaa.

Asioimisessahan pankin koko elanto seisoo. Mutta pankki ei tahdo enemmän kun yksityinenkään vallan vasten omilla rahoillaan riitoja ja rttteloita ostaa. Sentähden, jos ken on keskuudessaan muiden kanssa vähanki koiruutta ja vilppiä näyttänyt, ja siitä syystä häntä ei uskota simansa pitäjäksi, niin pankki ei puutu ei tartu asioihin hänen kanssa; ja jos kerran on tullut petetyksi, eipä sitte toiste enää pettäjää usko. Waan kun useampi, mikä milloinii, tulee pankin apua tarvitsemaan, niin kuki, jos tuntonsa muuten ei olisikaan liian arka ja hellä, koettaa itsensä niin käyttää, että lnneen tarpeen aikana luotettasim. Se nyt kyllä on totta, ettei semmoista teeskennellyttyä rehellisyyttä alkujaan voi varsin paljon kiittää, kun sitä vaan oman edun suhteen näytetään; mutta se vähitellen käyvi tavaksi ja pettuus tulee yksin määrin taroattomaksi ja pidetään häpeällisenä niinkuin se häpeällinen onki. Ettti semmonen suuri muutos voi hyvin ruttoon tapahtua, on arvattava; mutta onhan se arvaamaton etu, jos rehellisyys sillä taPaa vähitellenli lisäytyy lisäytymistään.

Maavihely-pankista vähän lisää.

samalla tavalla toimitettuna kuin ennen ja samanko loisena kuin v. 185!), saapi tilata kaikissa maamme Posti-konttoreissa Koko Vuosikerran "..’.en esimiehyys semmoisissa seka-aineisissa kirkonkokouksissa, kuin nyky-aikaiset omat, tavallisesti on malimgoitNnutt seurakuntien sekä hengellistä että ajalliota hu>oää, nii ’ on komitea epäilyksettä sen mukaan erillensä jakanut näissä kokouksissa käytettävät asiat, nliten ne ovat joko hengellisiä tahi inaallisia, määräten edelliset keslU^teltavilsi kirtonkokoulseosa, kirkkoherran esimiehyyden all^i, ja jällimaiset pitäjänkokouksessa, kunnan itieusa val>t>V!lia>i esioieh^i alla. Se kyllä voi olla lnahdolli^t^, että p^ppl aiiiati alulsi yhä v:rlä tulee useiiillnasti oleinaan se mies, jonka täytyy rlliveta miiine lnalliittuiiiki kokousten esimiehelsi;lienee niyöstin mahdollista, ett’ei täiuän kautta tohd^ttoon nntään parannusta tapahdu; nlutta eiisillnäki tulee pappi tämän kautta vähemmän nmjamais»’lle tann^lll’ seurakuntaailsa suliteen, että se, milloin pappi ei enää hänelle olisi asiain johdattajana uileluinsil, v”i sainan johdatuksen aittaa jollelulle toiselle; ja vibdoiu voipi ainoasti senkautta, että kminille itsillei-sä jätetään omnu asiainsa hoitaininen valitun esimiehen all^i, joku into ja hartmiö niiden suliteen syiityä, jo»imoiileuka hartaus komiteail nähden maittamatta on ensimäinen askel parelninan tunualli^hoidon lnahdollislliiteen tulevaiseua aitana, ja sentähden kolnitea myöslin sen askeleen on ilniall epäilyksettä astunut.

(Jatketaan.)

taa ja jonka kuuluisuutta mainitut runoilijat ovat osaltansa levittäneet, jos ei niitä suomenneta ja siten saada Suomalaisten ymmärrettäviksi. Syvimmästä kunnioiluksistansa mainituille ruotsinkielisille runoilijoillemme parempaa todistusta eivät suomen» ja ruotsinkielen välittäjät, nuo niinkutsutut ”suomikiihkoiset” ole voineet antaa kuin että ovat kokeneet kääntää suomeksi Runebergin teoksia, jotka ovatki enimmän erinäisesti Suomalaisia, vaikka niiden puku on Ruotsalainen. Aivan näinä päivinä on esm.ilmestynyt kirjakauppaan suomennettuna Runebergin ”Nadesehda”. ja kuinhan aika tulee, varmaan kaikki Runebergin laulut ja runoteokset saadaan suomeksi ulos. Suomalaisia kirjoittelijoita on luonnollisista syistä ollut vielä väliä ja niiden voimia on vaadittu niin moniin toimiin, etteivät kaikkia ole yhtaikaa voineet saada aikaan. Kolmannelsi on se suurinta vääryyttä, että koetaan yhdeltä puolen uskotella, että suomalaisuuden harrastajat milt’eivat vihaa kaikkia, jotka maassamme ruotsiksi tekemät sivistyksen ja kaunotunnon herätyksen työtä, maan toiselta puolen taas vedetään ruotsinkiellsen ylimallan ja ruotsalaisrakkauden lameuden todistukseksi se, että esm. Runebergin teoksia niin suurella halulla maassamme odotetaan ja luetaan. Josko suomiharrastajat pitämät kutsumuksensa pyhinnä, niin heille sentähden maamme kunnia ja sen asukkaiden simistyminen ja edistys kaikessa hyvässä tiedossa ei ole mikään mieras asia, jo^katahden viha ruotsinkielisiä kirjoittelijolta ja runoilijoitamastaan on heille yhtä luonnoton kuin että masta maailmassa, milloin suomi pääsee omiin oikeuksiinsa, suomenkielisiä kirjoittelijoita ja runoilijoita maamme ruotsalaiset asukkaat alkaisivat vihata. Että taas Runebergin, jouluksi ilmestynyttä uutta teosta, rimrlll 8l3l8 8i, An«r toista osaa, niin paljo ostettiin, ei ollenkaan todista mitään erinäistä ruotsalais-rakkautta mutta vaan, että neki, jotka soisivat suomenkielisen ylimallan pikaista lakastumista, rakastamat Nunebergia ja hänen ihanoita teoksansa, sekä olimat, kuka maan mähäkään ymmärtää ruotsia, ensimäistä sitä kirjaa ostamassa ja lukemassa.

Täällä odotettiin Eurönin kädestä Suomalais-ruotsalaista sanakirjaa suurella itämällä, kuin se tiettiin Joulun aikana saatavan valmiiksi painetuksi Hämeenlinnassa.

Mainittu sanakirja ennattiki tänne uudeksi vuodeksi, mutta sen saatua ja nähtyä on ilo muuttunut yleiseksi mielikarvaudeksi ja nureeksi. Kaikki sen tietämät, että rohvessori 6. Lönnrot tavallisella jalomielisyydellänsä jätti suomenkielisen sanakirjan valmistusteoksensa lehtori G. E. Eurenille käytettäväksi. Rehellisyys ja tunnollisuus olisi vaatinut, että tämä seikka olisi jollaki tavalla mainittu ja tunnustettu siinä sanakirjassa, jonka nyt lehtori (5ur6n omassa nimessänsä on julistanut. Mutta sutä ei ole leiskaustakaan. Ja kuitenki voidaan nähdä, että nimitetty tekijä on tuskin ollenkaan muuta vaivaa nähnyt tätä sanakirjaa tehdessä kuin että hän on puhtaaksi kirjoittanut rohv. Lönnrotinvalmiit sanat ja niille pannut ruotsalaisia merkityksiä, milloin ei niitä Lönnrotin kokouksessa ollut. Jos tekijännimellinen olisiki käyttänyt Lönnrotin kokouksia ainoastaan apunansa, olisi kuitenki kiitollisuus vaatinut tunnustamaan jalomielisen avun-antajan hyvyyden, vaan niinkuin nyt kirjan laita on, Lönnrotin ansion tunnustamattomilus ansaitsee jokaisen rehellisen ihmisen närkästystä ja tuomiota.

Kirja on vielä liian vähä aikaa ollut täällä, että sitä kukaan olisi voinut läpi tutkia, vaan pikaisellaki silmäyksellä jo havaitaan, että tekijän-nimellisellä ei ole ollut ymmärrystä edes järestämään Lönnrotin sanakokouksen aarteita, vaan on hän otlanut kaikki semmoisenaan kun kokooja on ne muistoon pannut, joten moni sana on saanut monta aivan keskenänsä vieraita merkityksiä, pa^o sanoja on tullut vääriin paikkoihin eli vääräin johtosanain alle jne. Siitä on paljo yli kymmenkunta vuotta kulunut, kun Lönnrot lopetti sanakokouksensa puuhat, nnn elt’ei siihen voinut päästä ne mainiot sana-paljoudet, jotka Kantelettaressa ja koko muussa uudemmassa kirjallisuudessamme on tullut ilmi, ja tälle uudemmalle sanayaljoudelle ei Eurmunkaan sanakirjassa ole mainitusta syyMollut pääsyä.

Sinä tiedät, että kielioppi ja siihen kuulumat snkat eivät ole minun asiani eivätkä huvita minua, Ma itseki arvaat, että nämä muistutukset minä taidan Sinulle kertoa kuultuani asianomaisten taitomiesten puheita.

Multa sen voimme jokainen itsestämme päättää, ett’ei se olisi vähentänyt vaan ennemmin enentänyt lehtori Eurvnin ansiota, jos hän olisi kirjaosansa julistanut, miten se on tullut toimeen, ja tunnustanut rohv.

Lönnrotin vaivannäöt. Asia on ollut kansalliselle tunnolleni haikeata ja karmasta, sen kertominen on ollut Niinkuin aikanaan ilmoitettiin, oli armollisesta kutsumuksesta Maalisk. 14 p^ltä 1859 täällä Helsingissä koolla komitea keskustelemassa ja päättämässä keinoista kunnallis-asiain hoitoa maassamme rasittavain puutteiden ja vastusten poistamiseksi sekä tekemässä ehdotusta asetukseen kunnallishoidosla maalla. Tämä komitea oli viime vuoden Tammik. 27 p. lopettanut työnsä, joka Senaattiin jätettynä lopulla mennyttä vuotta tuli painosta ulos ensin ruotsinja sitte suomenki kielellä. Tässä kirjaisessa, joka tulee jaettavaksi maakuntaan läänihallitusten kautta, on ensiksi komitea-jäsenten alamainen kirje hallitsijalle; 2iksi ehdotus asetukseen kunnallishoidosta maalla, jossa on yhteensä 45 §§, jotka omat jaetut 4 lukuun, joista Imen sisältää »yleisiä sääntöjä”, 2.nen määräyksiä ”pitäjänkokouksesta”, 3:s »pitäjän toimikunnasta”, ja 4-.s ”erinäisiä sääntöjä”; 3iksi on siinä ”perustusmietteet” mainittuun asetus-ehdotukseen, ja 4:ksi ”eri-mielen lausuntoja” komitea-jäseniltä, esittelijä-sihtieri A. Fredr. Kellanderilta sekä kihlak. tuoman Ferd.

Forsströmiltä.

Itse asetusehdotus ansaitsee suurimman ja tarkimman tarkastuksen ja toivommekin päästä siitä tuonnemmin puhelemaan. Mutta ennen kaikkea on kansan tietoon saatava, miltä kannalta komitea on ottanut kutsumuksensa ja mitä perusteita sillä on ehdotuksessansa löytyviin sääntöihin kunnallis-asiain järestämiiestä maalla.

Sen on komitea ilmoittanut ehdotukseen kunnallishoidosta maalla annettarvaa asetusta varten”. Welvollisuutemme on ottaa se lehteemme ennenkuin lähdemme tarkastamaan itseänsä ehdotusta.

Komitea nim. lausuuniissä »perustus-mietteissänsä” seu« raamasti: .Pysyen sen Makuutuksen nojassa, että kaikissa kunkin maakunnan valtiollisessa tilassa tehtävissä muutoksissa on ylen tärkeätä, ottaa historiallisen edistymisen vaatimuksista vaari, ei ole komitea, täyttäessään tähdellistä tehtäväänsä ehdotuksen muka antamista, miten kunnallis-asiat maalla olisivat hoideitavat nykyajan oloihin sopimalla tavalla

epäillyt ensiksi mieleensä teroittaa sitä pitäjänkokouksen niinistä laitosta maassamme, joka on kallis jäännös kansamme ikivanhasta kunnallisjärjestyksestä, eikä myöskään eperoinut. pitää tätä kokousta sinä oikeana perustuksena, jolle kunnalliset asiat maassamme vastaiseksikin ovat sopivimmasti laskettavat.

Nyky aikaisessa pitäjänkokouksessamme saamat pitäjänmiehet, niinkuin tlinnettn on, kirkkoherran esimiehyyden alla keskustella ja päättää yleisistä sekä maallisista että kirkollisista asioistansa. Muperäisesti ei asian laita ollut semmoinen. Jo P.iamilaisuuden ajoista saakka löytyy nimittäisin jäännölsiä kahdenlaisista pitajänmiesten kokouksista. Siinäki, kohta opinpllhdistuksen jälkeen annetussa, vanhmnnassa asetuksessa, jola selväöti puhuu pitäjänkokouksista, mainitaan myösnimenomaan kahdenlaisia semmoisia kokouksia. Toisessa niistä keskusteltiin maallisia asioita ja maallisten virkakmttain touuesta pidettiin se, vanhan käräjä-tavan mukaan, aukealla kentällä, kirkkotarlian ulkopuolella; toisessa taas otettiin esille ainoasti kirkollisia asioita, ja se pidettiin kirkkoherran toimesta erinäisessä, kirkkotarhan likellä olevaosa ja kirkon haltuun kuulumassa huoneessa. (>’nsmnä mainittua laatua olevat kokoukset näyttämät kuitenii äkkiä joutuneen kokonansa unohduksiin, joka siitä on seurannut, että jota enemmin valtio yhdisti kaikki hallituksensa alle. taukosi myöskin vanha kunnallisjärjestys.

Wähitellen ruvettiin nyt siihen toiseen, alkuperäisesti vaan kirkollisia asioita varten aivottuunkokoukseen työntämään myös maallisia asioita, joiden johdattamista papisto itseki näyttää halunneen.

Kunnallishoidon asetukseen alamainen Ehdotus.

vielä katkerampi. Mutta kansallisuutemme arvo ja totuuden tunto vaatii minua puhumaan, maikka tiedän, että minä joudun puheistani pulaan. Lohdutan kuitenki itseni, miten olen ennenki tämmöisissä tiloissa tehnyt, että asia tulee julkisuuteen, ja että, jos lehtori (iurön voipi puhdistaa itsensä, hänen nimensä tulee vapaaksi tästä syytöksestä, joka nyt on yleinen.

Täällä Helsingissä on yhä ollut kivuloisia aikoja lapsilla, joita tuhkarokko aina vaivaa. Siihen en vielä tiedä ainoankaan kuolleen, mutta punarupuli, jota alkoi melkein samaan aikaan kuin tuhkarokko, vuoden lopulla ryhtyi lemenemään ja se on, kuulen ma, jo vienyt joitakuita tuonelaan.

veliesi Tiitus Tuiretuinen.

Nadesfhda, yhdekssen laulua Johan Ludvig lion»’ ber^ilta1. K. Kiljanderin suomentama. Kuopiossa, paineltu P. Asehanin ja kumpp. kirjapainossa, 1860.

90 sivua 8vo ja hinta 40 kop. hop.

Lukijamme jo tietämät, että tämä suomennos oli niitä kirjoituksia, jotka olivat kilpailemassa W. Kilpisen palkinnosta ja joista tämä moitti palkinnon. Ehtona sille palkinnolle oli, että sen maittanut kirjoitus olisi painatettava latina ftrjaimilla sekä venykkeillä. Niin on tämä menuos painatettu. Siitä Nadesehda-suosaavat nyt suomalaisen kirjallisuuden ystävät nähdä ja tuomita venykkeiden käyttämisen sopivaisuudesta kirjoissamme. Itse runoteos on ihana, suomennos on yleensä hyvä ja paino seka paperi faunista; niin että kaiken sen puolesta on lukijalla paljasta huvitusta ja kuhoitusta lukemiseen, jos ei maan tottumattomuudesta venykkeihin tahrastu. Konsistorjuluin notarjus Kiliander on tällä kirjallansa lisännyt ansioitansa suomalaisen runouksen rikastuttamisesta. Muistutuksilla tätä suomennostansa vastaan sekä kirjoitustavan etta runomitan vuoksi on kyllä tilaa. Mutta kuin emme sen ansioita pääse näyttämään, emme fuben voi rumeta muistutulsiakaan tekemään, etenki kuin tiedämme taitaman mielien kädestä lohta ilmestyvän täydellisen arvostelun tästä kirjasta suomalaiselle yleisölle.

Menilsemme vaan, että hra Kiljanderin suomennos» teoksia löytyy kirjakaupassamme jo ennestään ”Marttyrat—” ja Taila-miekka”. Suonialaisten nimien Nlotsennos-historialle merkillisiä todisteita.

Maamme valtio-virallisissa sanomissa l?inl. 1’illni”^, sen nylysen vuosikerran 1 n:rossa on 6 merkillistä miestä Oulusta. 3 nikkarin ja 3 satulamaakarin oppipoikaa julistanut muuttaneen peritit nimensä. Niistä kutsuu itseänsä tästälähin: Jaakko Suitteri Kyösti Pulkkineu Un><<!iim'ifsi, Jussi Pulkkinen lla, kma»'iksi. Aukusti Peura llt', ^.

, l’ifsi, Jussi Fr. Poropud^s l.!n<ld, '!ss'lksi ja Pietari Kapri lnme muuta kuin toimotamme näille uusille niinille kaikkea tarkoitettua meuestystä, uskossa että se oli näitä merkillisiä miehiä kuin ”Paperilnhdyn” entinen toimitus tarkoitli, kiittäessäusä niitä, jot—ka ovat samasta uskontunnustuksesta kuin se lehti oli. Tohtori Mjö Koskiselta, joka viimeKesäkuussa matkusti Nuotnin ja sitte Lokakuussa Ranskaan historiallisissa tutkiunon aikeissa, on nyt tullut kirje, josta nmdän julistettavaksi on hyväntahtoisesti anneitu otteita, jotka löytyvät tässä myöhemmin.

suus mitään on vaikuttanutsyntyvaisyys-seikkoihin. Niin asetettuna vihittyin ja kuolleiden määrät kuuluvat oikealla kädellä oleviin fiitys-kuukausiin, ollen näistä kuki 9 kuukautta edellä niiden rinnalla ja vasemmalla kädellä olemaa synnytys-kuulauttansa, joten on Syntynyt: Wihitty: Kuollut: W. 1859 Tammil. 1, 074. 958. 1.025. v. 1858 buhtil. Helmik. l.086. 881. 1.010.

Tmikol.

Maalist. 1.078. 1, 125. 904.

.Neftf, Hulitik. 954. 957. 8!’).

Hemäk.

Toukot. 959, U39. 1, 055.

»^lot.

Ktsäk. 1, 003. s.37. 1, 12l.

Eyysl.

Heinäk. 9!»l. 1, 376. 927.

, . Vokak.

l^lok. 948. 1, 728. 986.

Marrask.

Syysl. 1.055. l”^i94. 875.

Joulut.

Uokat. 908. 622. 1.104.

W. 1859. Tammik. Marrask. 94l. 667. 1, 011.

„ Helmik.

Iouluk. 943. 668. 1.154.

, . Maalisk.

Mitä lutija edellisestä vertaus-osotuksesta näkee, että inennä vuonna on Loka-, Marrasja Ionlukuissa syntynyt vähimmän ja niitä vastaavina siitys-kuukausina: Tammi-, Helmija Maaliskuissa on myös vihitty vähmunän parikuntia vaan kuollut enimmän, se on Suomessa jokseenki seisova laki. Mutta että muina kuukausina ei synny sitä enemmän tahi vähemmän lapsia, knta enemmän tahi vähemmän parikuntia vihitaän ja ihmisiä vähemmän tahi enemmän kuolee niitä vastaavina siityskuukausina, se nähdään myös edellisestä vertaus-osotteesta ja se on myös muinaki vuosina havaittava sekä yleensä muissaki maissa havaittu tapaus.

Syntyneiden paljouteen Tammi-, Helmija Maaliskuissa katsoen todistaa edellinen vertaus-osote, mitä on yleensä Euro» passa havaittu, että muka keväällä aina siitys on hedelmällisin ihmisissä niinkuin luontokappaleissasi. Me olemme tätä seikkaa todistaaksemme tarkastaneet syntyväisyyttä, vihkimyksia ja kuolevaisuutta Suomessa kuukausittain 12 vuoden alla tällä vuosisadalla, ja kuin olemme vuoden kuukaudet jakaneet neljään rvuoden-aikaan, pannen Tammi-, Helmija Maaliskuut 1:seen jakoon, Huhti-, Toukoja Kesäkuut 2:seen, Heinä-, Eloja Syyskuut 3:nteen sekä Loka-, Marrasja Joulukuut 4:ntem jakoon, olemme havainneet, että mainittuina 12 vuote »a Suomessa on Ktvät-talvella: Keväällä: Kesällä: Syys’lalvella:! syntynvt .’l.18l. 2.W8. 2.770.

vaan että näitä synnytys-aikoja vastaavina siitys-aikoina oli Keväällä: Kesällä: Syys-talvella: Ktv.-talv.:! vihitty 1, 994. 4.9l9. 1.998.

kuollut 3, 145. 2.781. .2, 79N. 3.427.

Meillä kyllä ei ole näin tarkkoja tietoja mistään toisesta maasta eikä kuin moniaista valtakunnista Europassa, mutta niissä on Kev.-talvella: Keväällä: Kesällä: Syystalvella: syntynyt 3.270. 2.932. 2.861. 2.937.

Keväällä: Kesällä: Eyyötalvella: Kev.-talv.: ’ kuollut 2.965. 2.759. 2.830. 3.44li. Tästä havaitaan se erilaisuus Suomen ja muiden Euj ropan maiden välillä/ että kuin Suomessa syntyy j vähimmän lapsia syys-talvella ja siis siitys on vähin 1 kevät-talvella, niin muualla Europassa synnytetään vä; l)immän kesällä ja siis siitetään vähimmän syystalvella.

Muut syntyväisyyden ja kaikki kuulevaisuuden seikat nähdään olevan melkein samoja Suomessa kuin muualla i Europassa.

Kuolontaudeista: niistä ei 5, 407kuolleesta I ole saatu eli annettu tietoa; 4, 292 henkeä ilmoitetaan l kuolleen keuhkoja kuivatautiin sekä verikolitaukseen, i 3, 700 henkeä vesi-, ahdistusja keltatautiin, 3, 620hen.

vanhuuttansa, 3, 333 l). latvan* ja mätä-tautiin. 2, 833 h. pistokseen ja Tintafiuimeefeen, 2, 024 henkeä punatautiin, 2, 047 h. kouristaja-talitiin, hammastekoon ja nmtfanpureibin, 1, 805 h. hinkuun. 1, 795 b. halvaus-ja julebtumis- tautiin. 1, 019 polttotautiin, 800 b. horkkaan, | 717 h. isoon rokkoon. 312 h. tuhkarokkoon, 308 lankeevaan tautiin, 89 koleraan, 53 kuppatautiin jne.

Loi putft tahdomme ilmoittaa syntyväisyyden ja muut tähän kuuluvat seikat laänttteiin olleen seuraamia. Oli muka 6»ttt«nvt Äupttut 2PiSrti* Svtettpmta Wihittlapsia: benfiA: lis.iys: (ynh)iui«t4: parit.

tutuit rääniefä, manda 10, 0’/2.

5.8N. 4, m

874.

i, ’Ä8.

l., »p»ng. 1, 173.

78!, .

384.

143.

305.

K’>, asan . maalla ilfi#.

e, 3’«.

5.3Ä.

572.

v, 3f)5. „ . fouvunj. 3lJ3.

’^80.

113.

51.

72.

Oulun . maalla G, feC8. 3, 508.

3, 300.

amttn . maa!!., 5, 737.

3, 010.

’2, 121. 639.

1, 140.

l>, ur”»a.. 103.

72.

31.

11.

48.

Huomaan . niellä 4, 5’20.

3, 081.

1, 439.

371.

1, 131.

faii>Huifl. 850.

080. 170.

190.

M6.

Wiipurin . maalla 7, 037.

6, ?»N.

3:;5.

17’2.

l, ’.u:i. „ . fauvunn. 300.

A, 3.

37.

36.

»30.

©Ptiiiräeéfä, li, nn’!osa Ja »’.»lliliumieioia »I, l. 141.

107.

17.

M.

Werrattuna vuoteen 1858 oli v. 1859 maalla lunni läänissä syntynyt 42 lasta vähemmän ja kuollut 949 henkeä vähemmän; ©Qafan läänissä syntynyt46paikasta kuu— Suomen pankin tilaa viime vuodeu lopussa ja hoitoa v. l8.”>’.1 kuluessa aktaan tarkaslaa ja tutkia tulemana maanantaina 7 P. t. k. Tääsä tarkastulsessa Sliomen valtiosäatyin puolesta lasnä-olemaan ovat kntsntnt: ritariston ja aatelin vuolee^ taapikapteini Thesleff, papiosäädyn p^sta Tolimajärven kirth.. tohtori Tieja vesi-yhdistysten Ylihallitus ja Imenöörikunta, kuitenki niin että Kansell-tmmikunnan ratkaistavaksi jäävät kaikki tienteon velvollisuutta ynnä postija knyti.pitoa koskevat kysymykset; 3) Rautatien Hallitus; 4) Saimaan kanavanHallitus sekä kaikki muutki kanavain ja yhteisten vesirakennusten hallitusta varten nyt jo asetetut taikka vasta asrtettavat virastot.

Sen yli tulee tämän uuden toimikunuan Senaatille esiteltäväksi valmistaa kaikki asiat, jotka koskemat maaviljelystä yleensä sekä sen voimistumista tarkoittamia opetuslaitoksia ja seuroja, kuin myös karjan-hoitoa, talain kasvatusta. metsästämistä, otnksen pymttöä, prto-eläinteu hävittämistä ja maaviljelyksen syrjä elinkeinoja, ja niin ikään sananlennätinten. rautateiden, kanavain, sulkuin ja hammain rakentamista sekä uusien valta-maanteiden suunnittamista.

*****************************

Suomen Tieja vesi-yl, distysten zjlihallitus on viiine syysk. 17 p. armossa saanut uuden johtosäännön, jonka mukaan se virasto saapi johtaaksensa ja työksensä: 1) rautatiet, sananlennättimet, kanamat, sillat, sulkuja lossi-laitolset sekä muut vesija maa-yhdistyskeinoihin kuulumain yhteisten rakennusten tekemiset ja parantalniset. 2) mudanperkkaukset sekä laivakarsinain oli tokkuin ja hammain rakennukset, ja 3) koskenperkkankset, mesien laskemiset sekä suurelupieu miljelyshankkeiden valmistustyöt veteläin maiden, soiden ja nevain ojittamisella ja leimaamisella.

Näiden töiden ja laitosten peräänkatsantoa ja johdantoa varten jaetaan Suomenmaa kuuteen insenööviluntaan, kuuluen leseen eli Oulun insenöörikuntaansanianniminen lääni. 2 seen eli Waasan ins.kuntaan Waasan lääni maanselkää.^ asti idässä; 3.nteel el^ T mpereen ins.funtaan Tarun ja Porin lääni sekä ne osat Wia>au. Hämeen ja Uusmaan lääneistä, jotka luuluvat Länsi Hämeen vesikuntaan; 4:nteen eli Päijänteen ins.kuntaan ne osat Waasan. Kuopion. Hämeen.

Uusinaan ja Wiipurin lääneistä, jotka kuuluvat Pä”änteen venknntaan; 5:nteen eli Kuopion ins.kuntaan Kalja!>in osa Kuopion läänistä, ja 6:nteeu eli Saimaan insenööriknntaan kaikki Saiinaan vesikuntaan kuulumat osat Kuopion. Mikkelin ja Wiipurin lääneistä. Itsekussaki näistä insenöövikunmsta tulee olemaan yksi varsinainen insenöori-upsieri, jonka ammatti-asema on ä.nnessä eli Päiiäuteen insenoörikulinassa Heinolan sekä (>.nnlssa eli Saiinaan ms.kunnassa Wiipuviu kaupunki vaan nunssa insenöönkun:iosa nimelliset kaupunkinsa.

kotimaalta.

********************************

Fänrik Stals Sägner.

Te, ruotsalaiset laulajat
Ja kantoloisen kantajat,
Telit’ ääni vieno maahan vaipuu,
Kun tämä jätti-kannel kaikuu.

Kuin pitkin selkää uidessaan
»an joutsen ääneen laulahtaa,
Niin lehdon leivo, rannan rastas
Pois lakastuvat laulamasta.

Kuin Wuokaen viriä pauhoaa,
Ett’ alla vaaruu vankka maa,
Puro kyllä myöskin lirisevi,
Mut ken sen ääntä kuuntelevi?

Ken kolkan kanssa koittamaan
Wois käydä lenlo-neuvojaan?

Se kiiltää pilvistä sen siipi,
Muut linnut pilkin maata hiipii.

Te, ruotsalaiset laulajat
Ja kantoloisin kantajat,
Teili’ ääni vieno maahan vaipuu,
Kuin tämä jätti-kannel kaikuu.

A. O.

— Syntynyt, vihitty ja kuollut v. 1859 maamme l—utheril. seurakunnissa, (jatkoa 49 ja 50 n.roihinv.1860). Paljo on tutkittu, mikä olisi syynä siihen, että eri kuukausina syntyy lapsia enemmän kuin toisina, vaan siinä tutkinnossa ja sen seikan selityksessä ei vielä ole perille tnltu. käyttääksemme, miten mennä vuonna se kolita oli, on meidän täytynyt laskea ensistaänki kaikki kuukaudet yhtä pittitsi eli 31 päiväisiksi ja sitte kullenkl kuukaudelle senmukaan myös laskea syntyneet, vihityt ja kuolleet, ikäänkuin niitä olisi lutaki ollut 12, 000 vuodessa.

*************************************

Kuin kuitenki lapsen siitys tapahtuu 9 kuukautta ennen kuin synnytys, niin olemme kullenki synnytyskuukaudelle panneet siityskuukautlna vihittym ja kuolleiden paljoudetrinnalle nähdäksemme jos vlhtmlys ja kuolevailui, että talonpoikaiset ja muut väl)ä-varaiset tilaajat udkasivat sanomista luopua postimestareille määrätyn vaivausrahan tähden. Niin se ehta olisi yleenm käynvt.

jos ei isänmaan rakkaus olisi valvonut. Wiimevuotiset lukijamlne tietämät, miten papit ja moni muu herrasmies Iyväskylän ympäristöllä ottivat pallitakftnsa sen vaivausrahan kaUista suomalaisista sanomalehdistä, joita talonpojat siinä Iyväskylän postilontorissa tilaamat itsellensä. Samote on osa vilkalniehistä Waasan kaupungissa ottanut palkitaksensa sanian vaivausrahan seuraamista sanomista, mainitussa Waasan postikontoriosa tilatuista täksi vuodeksi, nimittäin: »Hämäläiiun”, ”KriSt>ll>siä sanoinia”, ./Mehiläinen””, Olava”.

viikko sanomia”, ”Porin kaupungin sanomia”, .Sanomia Turusta”, ”Suometar”, ja ”Tapio”, joiden tilaajat saarrat hra vaiatllomari H. Qvieksiröm’iltä Waalassa periä postikontorin maksetuu vaivausrahan.

Meille on tietoon tullut, että moni yksityiuenki on varojansa katsomatta samote puuhannut sanomakirjallisnntelnme ja maakunnan etua. Niin on yksi kirth. apulainen Wiipurin läänissä omasta kukkarostansa suorittanut mainitun postimestari-rahan seurakuntaansa tulevista suomenkiel. sanomista ja muutoinki niin puuhannut, että sinne tänä vuonna tlilee 26 eri kappaletta sanomalehtiä sensijaan kuin mennä vuonna tuli ainoastaan 11. Sitarta oli sinne esm. viime vuonna tullut vaan 3 ja nyt sinne tnlee 8. Eamote tiedämme yhden siltavoudin Kuopion läänissä hankkineen, että seurakuntaansa nyt tulee 6 Sparta ja 3 ”Tapio”-lehteä; hän oli puhutellut miehiä rupeutumaan yhdyskuntiin, joille se yhteinen sanoma ei paljo maksa. Näiden isänmaan sivistyksen rakastajain nimet ansaitsisivut tulla kansan tietoon, vaan siihen ei meillä ole lupaa.

Näillä ahkeroimisilla voimme toivoa, että sanomakirjallisuutemme edes osittain voipi pelastua sutä turmiosta, jolla se postimestarien vaivausraha sitä uhkasi. Niissä paikkakunnissa, missä ei ole sanomilla innollisia puolusja puhemiehiä, mahtaa niille tulla vähä ottajia, mutta toisissa maan paikoissa, erittäinki missä sivistyneet ovat ottaneet suorittaaksensa tuon postimestarien vaivausrahan.

ei luulisi olevan mitään syytä sanomalehtien hylk—imiseen. Uutta kirjakaupoissa:

kuulla, missä toisensa Suomen kaupungissa olisi köyhän mäestön lapsista senkään merran saanut koulu opetusta?

*************************************

— Tyrväälla oli, niin kirjoitetaan S:miin T:sta, uhku-mettä ja jäätä noussut sttaläiseen isoon jokeen niin paljo, etiä jää oli paikoin särkynyt jokirantoja lähellä olemat maantien sillat sekä karkoittanut asunnoistansa jokirantalaiset elukoinensa ja tamaroinensa. ja oli maaran ulika ollut niin ankara, että sen edessä oli ihmisten täytynyt sydän yöllä paeta asunnoistansa. Mkumeden oli nostanut osittain sunri meden paljous osittain myös koskien hyytyminen. Wiime Ioulnk. l3 ja l4 pmminä oli—uhkumesi jäinensä laskenut” ja niin päästy entiselleen. Ran asalmilla on Tiitus Tuiretuinen löytänyt meljensä Ollin, joka meille munitusta pitäjästä kertoo julmia anotta, jotka kuitenki likemmin silmäillensä katoa, mat ilmoihin repnleina sulnupilmiuä. Siina kertoinuksessa saamat papit, lul-karit. koulumestarit ja suntiot, NlmislNiehtt, maltvaäpelit, piiat ja rengit, uudet maantiet ja

simistys aika-lailla silmillensä.

(5hkä ansainneivatki’^ mene sitä ja tiedä näin pitkän matkan päästä! Mutta kuin Olli Tuiretuinen loddlittelee Suometarta käräjä Muilla mistä kettonnttsistansa, täytyy Suomettaren ilmoittaa olemansa jo kyllin tyytymämen niihin rettelöihin, joihin on joutunut ja yhä joutuu tuon Tiitus Tuiretuisen tähden, ettei Ollin apua enää tarmitse. Annamme seiitähden Ollille osoituksen metämaän. laräjählmoansa tyydyttäälsemä, papit, lukkarit ja kolilmnestarit konsisiorjumiin, nimisiniehet maaherraan sekä maantietja simistytsen ”Koninlnsuon” oikeuteen.

Elimäeltä kirjoitetaan S. Iulk. T:miin, että pitäjänkokoutsessa Iouluk. 16 p:nä oli siellä päätetty yhteisesti rumeta Maalaisten palovakuutusyhdistykseen, niin että nykyisen muoden kuluttua pitäjän erityinen palo-amun inaksu kokonaan lakkaa. Pitäjän kirkko ja siihen kuuluvat rakennukset sekä pappilat päätettiin myös palomakuuttaa. Susia malitetaan oleman niin rajusti, että ovat lyöneet hemoisia kuin on juomaan lasketti, .

Lähettäjä luulee niitä mennä talmena tapetun ehkä 20, maan oli niitä kesällä sittenki löytynyt pahaa tekemässä. Kyllä se on huonon yhteishengen todistus Elimäellä, kuin lähettäjä kertoo, ett’eivät pitäjänmiehet lähde suden jahtiin, syyttäen suorahaa mädäksi. Onko se parempi, että sudtt saamat kaataa hemoisia ja muita eläimiä milloin yhdeltä milloin toiselta?

— MaaviljelySseura perustettiin Porissa Joulukuun 2l p.

Perustama kokoufsessa kirjoitettiin jäseniksi tähän uuteen seuraan paikkakunnan enin osa maamiljelijä herroja ja talonisäntiä. Seuran paremmaksi menestymiseksi katsottiin kuitenki lmmäksi saada apila Tampereen kulmilla asumilta maami!i>’l!jö, Itä. ja päätettiin nksitnisten suu-puheilla ja kuulutuksien kautta kelioittaa näitä tähän yhtymään. Johdattajiksi kutsuttiin hra Järnefelt Anolan kartanosta Nlmilassa. hra v. KnorringKokemäen kartanosta Kokemäellä, hra Palander Sunniemen kartanosta Ulmilassa. Isak Holmi Porin maa-seurakunnasta ja E. Heikkilä H.irjamallasta. Tämä johtokunta päätti Malmistaa sääntöjä, jotka tulemassa kokouksessa tulisi seuralta tutkittavaksi ja onns^ettamaksi. Valmistettuina tulisi näille »aettamaksi keisarillista mahmistu^ta. ja tutuiksi saatmviksi päätettiin ne präntättyinä lemittää maakuntiin, länsimainen kokous määrättiin pidettämäksi helmikuun 19 p., johon nyt seuraan kirjoitettuja ja uusia jäseniä kuulutusten kautta päätettiin kuts”a.

— (P. K. S.) Oikaistava virki.

Menneen muosikertamme 50 n.rossa olemaan kaumisen lauluun /Maansa pettäjille” on mastoin käsikirjoitusta ja toimttufsen tahtoa tullut Anteen märssyyn pahoja mirhiä, niin että tähän panemme sen oikaistuna: Te rosmot! minkä vaivoin vaan Sai maamme kasmamahan: Neronne moiman, oppinne, Sen meitte toiseen maahan.

’) Canaa kansaa ei käytetä tässä ”Paperilyhdyn” mtikitylstssä.

— Kuopiosta kertoo ”Ilm. L.” asioita, jotka täyttämät isänmaan ja simistyksen ystämäin sydämet ilon tunnolla. Siinä kerrotaan opetuslaitoksista ja niiden kasmateista siellä, ja se kertomus osoittaa, ett’ei se kaupunki puutu yhteishenkeä eikä simistyksen sankareita, ett’ei siellä säästetä yhteisiä rahain eikä moimain uhria saatamaksi simistyksen itua ”nuorisoonsa nousemaan” ja mielä siihen nuorisoon, joka muutoin saisi jäädä raakuuden, taitamattomuuden ja pahuuden omaksi. Muä Kuopiossa on hiljaisuudessa tehty tämän suhteen, ei löydä vertojansa missään toisessa Suomen kaupungissa, katsoen miela siihen ett’ei se ole väki- eikä myöskään raharikas kaupunki maan on kumpaisessaki suhteessa alla kohtalainen.

Me muka emme tarkoita niitä julkisia koululaitoksia, joita hallitus on sinne kustantanut, mutta ainoastaan niitä, joita kaupunkilaisten lahjoituksilla ylläpidetään sekä huoneiden että opetuksen vuoksi. Siellä on ”köyhäin tyttölasten” koulu, jossa tänä syys-lukutautena on 120 tyttöä saanut ei ainoastaan tiedollista maan myös käsitöiden opetusta, jota antamassa on ollut seka koulun marsinaiset opettajat että kaupunginmamsellit maan myös lehtori, rovasti I.I. Vergh kerran viikossa. Siellä on myös ”köyhäin poikalasten” koulu, jossa yksi opettaja oli antanut opetusta 58 pojalle.

Kuin ei miimomainitulla koululla ole omaa ja muutoin someljasta huonetta, mitä tyttölasten koululla on, omat kaupunkilaiset rumenneet kokoamaan vapaatahtoisiarahalahjoja tarvittavan toisen opettajan palkkaamiseen ja puuhaamaan omaa huonetta tälleki koululle. Tuurella innolla omat kaupunkilaiset ryhtyneet asiaan ja nähtämästi se kaikki hymästi onnistuu. Näissä jaloissa puuhissa näkyy osallisina ei ainoastaan läänin maaherra K.

ja tuomiorovasti, rohv. A. G. V»rg sekä rovasti Bergh mutta myös kaupungin pormant. erittäinki hantmerkkarit. Mainittama myös on, että Kuopion pyhäkoulussa oli tänä lukukautena käynyt171nuorukaista ja että tällä pyhäkoululla on oma lainakirjastonsa, minne kemaänä perustettu, jossa on tnjoja l2l numeroa.

Asian paremmaksi käsitykseksi saamme mainita, että m. 1855 löytyi, ja armaamme melkein samoin nytki mielä löytymän, Kuopiossa 3, 486 henkeä, joista oli 1.237 miehenja 1, 435 naispuolta sen luokan ihmisiä, jotka itse ja perheinensä elimät päimansä työ-ansioista.

Näistä oli alla 15 vuoden vanhoja 395 poikaa ja 394 tyttöä kuin myös oli kaupungin hantmerkkareilla 156 oppipoikaa. Kuin nyt pyhäkoulussa oli tänä syksynä käynyt lorkeintain 171 ja alintain 130 poikaa ja Win ”köyhäin poikalasten” koulussa oli 58 poikaa saanut opetusta, min on koulu-ijässä olemia poikia käynyt vähintäin 200 eli ainaki puolet koulua. Samassa ijässä olemia tyttöjä on mäHemman eli ei täyteen kolmas osa saanut kouluopetusta. Mutta me tahtoisimme

****************************************

Pariisista 18 p:nd Iouluk. 1860. (Ote yksityisestä kirjeestä). Täältä kirjoittaa Sittaren lukijoille hyvin tunnettu maanmiehemme tohtori V Koskinen, että hänen olonsa tässä mainiossa pääkaupunnissa on ollut paljon huvittavampi kuin Tukholmassa, jossa hän oleskeli menneen kesän. Luvan saatuansa, tutkii hän siellä vanhoja tietoja kansain vaelluksista sekä keski ajan alkuosaa Institutin kirjastossa neljä päivää viikossa.

Samoina päivinä työksentelee samassa kirjastossa myös herra E. Beanrols, joka Suomessaki on tuttu suomen-kielen taidostansa.

Seuraavat muut Suomalaiset oleksivat myös tätä nykyä Pariisissa, nimittäin: luutnantit Tehleff ja Sanmark, tohtori Pippingsköld. kaksi v. Veekeriä, kapteini Mansner. luutnantti Lagerborg, varatuomari (5dm. Heikel (Lapista), maalari Kiseleff. arkitekti Granholm ja maisteri v. Bonsdorff.

Kaikkein näiden yhteinen kokouspaikka on kahvila Calé »le 1’Unlvers, jossa tänä vuonna saavat lukea kuulumisia kotimaaltaki Suomettaresta ja Helsingin Sanomista.

Muuten omat Ranskalaiset ruvenneet näinä aikoina kirjoittelemaan Suomenki maan sisällisistä asioista. Paitse muut, on herra Geoffroy kirjoittanut v», » des deax Mondes’iéfa maamme sanomakirjallisuudeötapätkän. Se on kyllä maillinaista niinkuin Ranskalaiselta sopii odottaa. On siihen pannut omiafi asioitansa. Mpäätänsä fuitenfi on hänen kirjoituksensa fiitettämä, ja hymä on kun joku ottaa muistuttaaksensa maailmaa että suomen kansa *j löytyy, kosta jotkut puolestaan koettamat sysätä meidät hämärään niin paljon kuin mabdollista.

Tohtori Koskinen on tehnyt tuttamuuksia ranskalaisten firjanieffain kanssa, ja saanut heille eräässä kansatieteellisessä seurassa kertoa ja selittää Suomalaisten ulkomuotoa, muistuttamalla fuitenfi, ettei ulkomuoto mitään todista kansain ja kansalahkoin sukupeväisyydestä, ottaen siihen esimerkkiä Lappalaisista ja Suomalaisista, jotka omat Mallan erimuotosia, niinkuin myös Suomalaisten seassa Hämäläiset ja Karjalaiset, jotka muodon puolesta paljon eridmät toisistaan.

Nykyisenä vuotena voimme odottaa merkillisiä tapauksia.

Sentähden täytyy meidän osoittaa mainitun odotuffen syitä, ett’ei niihin alinomaa tarvitse takasi tulla tapauksia kertoessa.

********************************

Maailman tapausten synnytyssyiden sekaan on näinä muoftna ilmestynyt uusi moima ja malta, jota ei ennen uskottu tulemankaan, nimittäin kansallisuus. Tähän asti ei kansallisuus merkinnyt mitään, maltio eli, oifeemmin sanoen, hallitus ja sen edut oli kaikki. Sitte ttmrat muosisadan loppua on kyllä kansallisten etuin maatimus ollut elossa ja mireillä, mutta yhdistetyillä monnilla omat (5uropan hallitukset kokeneet pitää sitä kannen alla ja merisella naamalla on sen täytynyt metäydä takasi, milloin ja missä fe vaatimus noeti pää Ulkomaalta.

— Ilmat omat pysyneet kylminä, lumisateisina ja tuulisina. Sitte uudenvuoden päimän on ollut tyyntä, lumetonta maan oikeata pakkaista (aina 23’/2 askelmaa).

— Helsingistä: Waen muutoksia Helsingin ruotsalaisessa, suomalaisessa ja saksalaisessa seurakunnissa on mennä muonna tapahtunut seuraamasti:Syntynyt 324 poikaa ja^9!ltyttöä eli yht. t>l7 lasta, joista oli isättömiä 152 (80 p. ja 72 i, ).

Kuollut oli 247 miesja 230 naispuolta eli yht. 477 henkeä.

Muuttanut tänne 7l2 miesja 653 naispuolta eli yht. 1.365 henkeä, ja täältä muuanne 448 mu. ja 353 np. eli yht. 80lhenkeä.

Waenlisäys teki siis syntymysja muutto-enemmyyden kautta 704 heukeä (341 mp. ja 363 np.).

lapsensaajista sai i) kaksoisia ja 1 kolmoisia.

Pariknntia mihittiin 173 maan särettiin 83 (55 miehen ja 28 vaimon kuolemalla).

Ruotsalainen ja suomalainen seurakunta omat yhtenä maan saksalainen erillänsä, ollen miimemainitussa 262 henkeä jäseniä.

Lupa vainamileen annettu: l.. Neiml^lil-Lel.

Helsingissa, Suomalaisen Kirjallisuuden Teuran Kirjapainoöstänja faunen alta ja korotti ääntänsä. Useimmat lukijamme mliistamat 1848 ja 1849 muodon kap’naja sotamelskeet sekä hirmuiset meren muobatuffet Italiassa ja Itämallassa yleensä mutta erittäinfi Unkarissa. Silloin onnistui hallitusten saada kansalliset harrastukset kukistetuiksi ja birmuifella meren ja vainon kostolla hallitukset fofimat saada ne harrastukset ijäksi päimiffi lsaansstauinaan, (gtenfi Itävallan hallitus oli vainosvaimollinen ei ainoastaan verituomioissansa mutta myös koleillansa faamaan kaikki monet eri kansallisuudet tässä keisarikunnassa muutetuksi ylideksi ainoaksi. Saksalaiseksi kansallisuudeksi.

Kapinan kostoksi hävitettiin itsekunki maakunnan erikoisoikeudet, lait ja asetukset pois ja koko keisarikunnalle annettiin ballituffen ylsipuolisesti teleinä hillltlls»illoto, lait ja asetuksetsaksankieli»pantiin yleiseksi »aitio», virkaja koulukieleksi. Kavaluudella ja väkivallalla onnistui v. 1852 Napoleon 111 päästä Ranskan keisariksi. Pitäytyäksensa keisari istuimellansa ja pibättääffenfä alamaistensa ajatuffet ja mielet pois omasta orjuudestansa ja oman. maansa asiain menetyksestä, on tämä Napoleon keksinyt kansallisuuden asiain keinoksensa, jolla hän on ymmärtänyt sekaantua ulko maltakuntain sisällisiin asioihin, niiu päästen sotiin, joissa lian on aina voiton saanut, lisännyt Ranskalaisen sotamoiman ja kansan kunniaa, kutkuttanut tämän kansan kunniahimoa niin että on saanut rauhassa pitää anastetun itsevaltansa.

Kaikki näkemät, että Napoleon tekee kaikki omanmoiton pyynnöstä, mutta kansallisuuden asia on hänen kädessänsä ase, jolla hän pitää kaikki (”uropan hallitukset ja maltat käsissänsä, niin että hän nykyjään on mahtamin mies maailmassa, ja itse hän on fanonutfi olemansa luotu täyttämään erinäistä Kaikkivaltiaan kutsumusta maailmassa. tIatk.) „ Rukiit 5 r. 80 k. 5 6 r., kaurat 2 r. 50 ja 3r. tnri; ruisjauhot 42 ja 45 kop., raavaanliha, tuores 1 r. ja 1r. 2ft k., palmattu 1 r. 30 ja40 k., lampaanliha, tuores 1r. 31 k. ja 1r. 40 k., palmattu 2 r., Masikanliha 1r. 60 f. ja 2 r., sianliha 1 r. 80 ja 00 k., suolaset silakat 78 ja 80 kop..

voi 2 r. 90 k. ja 3 r. 10 k., tali 3 r. ja 3 r. 20 k., heinät 12 ja 14 k. leimiskä; lintnja parimetsoja 90 k. ja 1r., töyriä 50 ja 60 k., pyitä 20 ja 25 k.; kaurakryynit 26 ja 30 k., ohrakryynit 26 ja 30 k., herneet 15 ja 25 k., potaatit 8 ja 9 k. kappa, lohi suolattu 15 ja 20 k., haumit ja almenet 5 ja 6 k., siika 9 ja lNk. naula; nuori maito 8 ja 9 k., miina 65 ja 70 k. kannu; munatiu 35 ja 45 s.; halkoja kuorma: koimuisia 1 r. 20 f. ja1 r. 50 k., petääisiä 90 k. ja 1 r. 20 k.

Keskihinnat torilla tällä viikolla: WlyW Ilmmtnklla.

Poikain vuoro-opetuskonlu Helsingissä avataan Maanantaina 14 p. Tammikuussa kello 9 e. pp., jolloin koululapset tulkoot itsensä kouluun kirjoittamaan.

Tähän kouluun otetaan myös suomalaisia lapsia, joille opetus annetaan suomenkielellä.

Rirtr. Polen.

Kauroja, vähintäin 9’^ leiviskan painamia, ostaa A. F. Wasenius Helsingissä.

5 (4) Maaviljelijöille kaupaksi:

Wisluri-luneita Tiusterllan eli Tjusterbyn tehtaasta;
Ransomerln” auroja samasta tehtaasta;
Jämsän auroja Äar&alan tehtaasta; JUtxin” auroja Karkkilan rautaruufiéta;
Samoja auroja. Ruotsissa tehtyjä;
Iimotei«heinän siemeniä (IMileum pratense);
Puna»apilaan siemeniä (Trifolium pratense);
Wallo.apilaan „ (Tiifolium repens);
”Alsite ’-apilaan siemeniä (Trifolium liybridura);
Äar»a»nurmiffaa« „ (Holeus lanatus);
fPuntarip!S»ljfinJ« „ (Alopeeurua prntensii);
Koiranruobo-H.iilän ftemeniä (Daetylis j^loinerata);
Kelta-luserni heinän „ (Medieogo lupulina);
Gnanoa ”li Ilnnunsonnitusla Perusta.

Myös roaétian» otetaan ja toimitetaan tllaulssa »i t ja», aurifl\x niittD>lani!oituffeu tuottamiseen ”Wälilaunoitutsen” tehtaasta stettiniösä. Wi!Ml”!i”!ittuin Ianneituf«iinei5m uliMetofiléta la!myös niiden fäDttämiKöfä ”ebdviotä havainnoilta lirj.>llisia selityksiä annetaan ilmaiseksi aflefirjoitettuiii faupp.ifoitttuort^fa.

W. 91. Herlin ja lumpp.

Kotimain-teollisuuden puodissa 9JifoKit’firfon vastapäätä ©tnaattl»toriit sivulla 24 (24) £el|ltia.iofä.

Kirjallisuutemme tuotteet, ehkä vielä vähäiset ja harvinaiset, ovat kuitenki kauniit kuin keväiset kukat viherjäisellä rinteettä, ne ovat mehulliset ja ravitsevaiset kuin ruohot pienellä, hyvästi viljellyllä niityllä. Kirjallisuutemme tuotteita, ehkä vielä muukalaisen vallan ja isännyyden alla, on kuitenki nyky-aikoina lisääntynyt ja kasvanut merkillisellä tavalla. Kirjoja, muita etuja mainitsematta, on lisääntynyt kirkon, kodin, koulun, maaviljelyksen ja talouden tarpeeksi, joiden aina edeskipäin toivomme lisääntymän lisääntymistään. Näin on toki kielemme ja kirjallisuutemme kokenut edistyä muukalaisuudenkin rinnalla niin että sitä jo voidaan eräissä kouluissa opetuksessaki käyttää.

Kuin tässä ei ole aikeeni puhua koulusta eikä koulukirjoista, ehkä asia kyttä ansaitsisi, niin en tahdo siitä sen pitemmälle pistäydä. Sanon vaan nyt sanasen muusta elämämme tärkeimmästä seikasta.

Hyttiin hyödyllinen kirja.

samalla tavallatoimitettuna kuin ennen ja samankokoisena kuin v. 1839, saapi tilata kaikissa maamme Posti-konttoreissa Koko vuosikerran ”.. N markalla, Puolen vuosikerran ”. 3 markalla, kuin myös täällä Helsingissä herrain Waseniuksen j» Kumppanin kirjakaupassa Koko vuosikerran . 5 markalla 20 pennillä, Puolen vuosikerran. 2 markalla U0 pennillä.

Suometarta v. 186l, Sen kyllä luulen ettei minulla ole sitä työintoa ja joutuvaisuutta kuin teittä, hyvä herra Tuiretuinen.

Mutta sentään ei olisi minulla sydäntä polkea teosta, joka, paitsi edellisiä valmistelemisia, umpeen kaksi vuotta on vaatinut jokapäiväisen työn, monia yöseutuja lukematta.

Oma luuloni on myös että minä itse paremmin kuin kukaan muu tunnen työni puutokset. Tuskin on mikään kieli ollut siinä tilassa kuin suomi viimisinä 30 vuonna. Sen edistys on ollut arvaamattoman suuri; vasta tällä ajalla on se kirjakieleksi muodostunut.

Mutta tällä pitkällä ja tärkeällä ajalla ei kukaan sitä ole sanakirjan pukuun järjestänyt! Eentähden minä puolestani olisin kunnioittanut heikompaakin yritystä sinnepäin, jos joku muu sen olisi tehnyt. Te taas ”pikaisella silmäyksellä” perin pohjin kumootte kaikki sekä työni että onnistumiseni. Mutta luuloni onkin, että Kuulkaa kuitenki asian laita. Kuin 15 vuotta sitten rupesin suomalaisiin kielipuuhiin, alotin myös kokoella sanoja, vaikka vuoteen 1849 asti (jolloin kielioppini ilmestyi) enimmästi kieliopillisessa tarkoituksessa lsioittelelemisen, johdon jne. suhteen).

Sittemmin ei ole yritykseni tässä koskaan lakannut. Mutta kolme vuotta sitten muutettuani Hämeenlinnaan, jossa ei sopivuatyötä ollut tarjona niinkuin ennen Turussa, sain tilaisuuden rumeta kokoontuneita sanojani järjestämään, aikoen ne lähettää kirjallisuuden seuralle. Tästä kuitenkin syntyi työtä odottamattoman paljo; sillä 15 vuoden kuluessa oli sanoja kokoontunut melkoinen joukko, kuin kaikki arvoisemmat kirjat olin läpi käynyt.

Wasta tässä työssä astui mieleeni ajatus, saada toimeen lyhykäinen sanakirja, miten mahdollista samanlainen kuin Englannin Ruotsin kielillä on Leipzigissä Tauehnihin kustannuksella ilmestynyt. Koottujen sanaini joukossa oli toki paljo^ joista minulla ei ollut oikein tolkkua. Matkustin sentähden kaksi vuotta sitte Helsinkiin prof. Lönnrotin tykö näistä saamaan selkoa, niinkuin sainkin. Aikomukseni oli Renvallin sanakirjan ja omain kokoomaini avulla saada pienen sanakirjan jokapäiväiseksi tarpeeksi.

Tämän kuultua tarjosi prof. Lönnrot minulle Nenvallin sanakirjan, jonka välilehdillä oli lisäsanoja kirjoitettu.

Sittemmin sain vielä toisen Nenvallin sanakirjan ja D. Jusleniuksen ”Sanalugun-Coetuksen”, joihin myös.

oli uusia sanoja lisätty. Sain vielä muutamia pieniä vihkoja. muistaakseni usiamman kirjoittamia. Näitä jalomielisiä tarjoja en koskaan ole aikonut salata. Mutta te sanotte minun saaneen suomenkielisen sanakirjan valmistusteokset”. Teillä tosin on lupa kutsua ne miksikä tahdotte. Valmistuksesta olivat ne niin kaukana, etta ne lisäsivät minulle työtäkokonaiseksi vuosikaudeksi-, sillä näissä monissa vihkoissa ja kirjoissa oli paljo yksiäkin sanoja, paljo kirjoitettu erikädellä, majoilla ja sentähden eritapaan. Muistaakseni ei niissä myöskään ollut mitään viimiseltä vuosikymmeneltä kirjoista koottuna, joka minulle, aikoessani apulaista kirjan lukialle, taas oli pää-asia. Sillä tarkoitukseni ei koskaan ulottunut tieteellisen eikä täydellisenkään sanakirjan matkaan saamiseen.

Alkäät semähden luulko että kiitollisuuteni herra prof. Lönnrotin vuista, kirjallisista sekä suullisista, olisi minussa sen vähempi. Toden todella vaivasin myös mieltäni paljon kuin piti esipuhetta sanakirjaani kirjoittaa. Wihdoin kuitenkin jätin koko esipuheen siksensä, varsin siitä syystä etten tämmöiselle mielestäni työlle, jommoisista ei ulkomaitta sanaakaan virkata, tahtonut antaa sen suurempaa arvoa, joka epäilemättä olisi tapahtunut, jos, niinkuin tahdotte, sen olissn kaunistanut herra prof. Lönnrotin nimellä. Hnvin kyllä itsekin oivallatte, että se nimi ei olisi kirjaa pahentanut ja että siis oma hyötynikinkirjasta käski minua sitä käyttämään. Tämmöinen oil todetta asian laita. Ja ettehän minua, vaikka tosin kehno olen, kuitenkaan luule niin varsin tyhmäksi, että olisin luullut taitamani prof. Lönnrotin avun annot salata; itsekin sanotte: ”kaikki sen tietävät”.

siksi, eikä mainita sen enempää, mitä edes kirja sisältää, ja mainittu kirja kuitenki on ei ainoastaan maaviljelijöiltä vaan kaikilta, jotka vaan pereellistä elämää elävät eli vasta mielivät elää, luettava ja sangen tarpeellinen, sekä muutenki semmoset kirjat harvoin tulevat niin usein ilmoitetuksi ja puheeksi otetuksi, että yleisö saisi tyllin kehoitusta kirjaa itselleen hankkimaan. Sentähden ei haitanne, jos vieläkin siitä sana sanottaneen.

Useemmalla Suomettaren lukijoista lienee jo puheena oleva kirja käsissä ja jo kyllä tunnettu, joten olisi liikaa tässä enää mainita. Mutta luulen kuitenki monelle olevan joko kirjakauppain kaukaisuuden eli muun syyn tähden vielä aivan tuntemattomana/ ja niin ne, joille kirja on ennestään tuttu, suovat mielellään sitä etua. kuin tälläkin kielellemme on voitettu ja kirjallisuutemme vähäisiä tuotteita lisätty, myös varallisuutemme enentämiseksi mainittavan ja kirjan tulevan levitetyksi.

Kuin tämä kirja on siitä armosta, että se ansaitsee kaikilta tulla luetuksi ja opituksi, niin toivon että kaikki kansalaiseni rientäisivät sitä itselleen hankkimaan, sitä sitte lukemaan ja miettimään, silloin kirja itse onki paras arvostelija itsellensä, ettei olekaan tarpeellinen muuta arvostelua tehdä. Mikä tässä tilassa on tarpeellista, se on kirjan sisältö. Siitä kukin nmmärtävä lukija jo voipi nähdä mitä kirjassa on mietittävää ja opittavaa. Paitsi alkulausetta sisältää kirja neljä osaketta.

Cnsimäinen osake puhuu katovuosien syistä, vaikutuksista ja varokeinoista viljan kasvaessa; I märkyys; II Liika kuivuus; lll Liika klilmyys; l> Rakeet, tuulet ja myrskyt; V Syöpäläiset; VI Sopimaton kylvö-aika ja tapa; VN Sulaan maahan lumen sataminen; VIII Kevät-routa ja ahavat. Toinen osake taas puhuu katovuosien syistä, vaikutuksista ja varakeinoista viljain korjaamisessa. Kolmas osake samöte viljan säilyttämisessä. Neljäs osake antaa mietteitä muista erinäisistä keinoista, joiden kautta välttämättömäin katovuosien seurauksia voidaan lieventää.

Lopuksi on ”jälki-lause”.

Tästä kirjan aineiden luettelosta nähdään että tässä kirjassa on neuvoja kaikille, maaviljelijöillemonia mietittäviä seikkoja, sekä pereellisessä elämässä eläjille hyödyllisiä neuvoja ja opetuksia. Siinä on monia luonnon opillisiaki selityksiä, meidän maanviljelijöillemme suuresta arvosta ja aivan hyödylliset tietää. Siis ei kukaan mahtane laimin lyödä sanotun kirjan hankintaa ja lukemista. Ja koska katovuodet maassamme ovat tavalliset vieraamme, niin pitäisihän jokaiset, l, alutta, niinkuin toki tehnevätkin, kokea niitä poistaa.

Kuin nyt kerran olemme saaneet tämmöisen kirjan kielellemme, niin olisimmehan tyhmät, jos kärsisimme katovuosien katkeria vaikutuksia, köyhyyttä ja kurjuutta, ilman ettemme kävisi niitä vastaan sotaan niillä aseilla, joita olemme tilaisuudessa tämänkin kirjaisen kautta saada!

Mitä tässä olen puhunut, ei mahtane antaa tilaisuutta sanomaan, kuten usein sanotaan: ”se on herrain kammarissa istuessa puhuttu, ei se itse elämässä mitään hyödytä”. Sillä sen, mitä tästä kirjasta olen sanonut, olen nähnyt jokapäiväiseen elämäämme ja maaviljelykseemme vertaamalla aivan todeksi ja itse kirjan kaikinpuolin hyväksi ja hyödylliseksi sekä itse varallisuutemme suhteen varsin tarpeelliseksi.

M. T-e.

Tulemana sunnuntaina pitää Uudessa kirkossa /uomalaisen puolipäivä-saarnan v. kirkkoherra Snellman.

Samana päivänäpidetään suomenkielinen pipliänselitys k.lo 0 jpv. Wanhassa kirkossa.

Kirkollisia Ilmoituksia.

IZ.stakymmenes R:o 2. Perjantaina 11 päivä Tammikuussa. vuosikerta.

Jaetaan: iola Pniantain» Hel> singissä Wostniuksen lirjasaupass». 18«1. Suometa?

Hinta: koko vuosikerta 6 markkaa, ja puolivuosikerta 3 markkaa.

Suurella hämmästyksellä sain minä lukea teidän tämän vuotisen Suomettaren alkajaiset, jotka minua kohtaan ovat pelkkää häväistystä. Lohdutuksekseni kuitenkin olen jo ehtinyt 40 vuoden ikään, ennenkuin ensimäiset soimaukset kiittämättömyydestä ja tunnottomuudesta minua kohtaavat. Mutta kerta ensimainenki.

Selitys Tiitus Tuiretuiselle.

Kuin maaviljelys, niinkuin jokainen tietää, on pääelinkeinomme ja juuri, niin tähänhän todella on koko elämisemme ja taloutemme tarkoitus perustettava, tästä tärkein huoli pidettävämme. Mutta tämä maaviljelyksemme, ehkä pää-elinsuonemme, on kuitenki aina monien luonnon vaiheiden ja sattumusten alaisena. Milloin yksi tahi toinen niistä saapi liiallisesti vaikuttaa maaviljelykseemme, saamme katovuoden ja köyhyyden.

Tästä on nähtävä, jos mielimme varallisuutta säilyttää, köyhyyttä ja katovuotta välttää, ettei siinä kyllä että kyntää, kylmää, niittää ja koota, kuten sanotaan, ajallaan, mutta meidän on tutkiminen ja tunteminen miten voisimme näitä luonnon vaiheiden liiallisia vaikutuksia välttää ja taas maaviljelyksemme hyväksi täyttää.

Kuin katovuodet ovat maassamme melkein tavalliset ja usein maaviljelijöillä vieraana, niin olisiki meillä syytä tutkimiseen, initen voisimme niitä edes lieventää eli poistaa.

Nämä tutkinnot kuin kuitenki ovat yksityisille maaviljelijöille raskaat ja vaikeat sekä monilta muilta seikoilta estetyt, niin on Suom. Kirjallisuusseura Helsingissä, tuten lukijat tietämät, käynyt toimeen, jonka kehoituspalkinnolla nyt on ilmestynyt kirja: .Mietteitä Katovuosista Suomessa”, lähtenyt jalon kansalaisemme A.

Mannisen kynästä. Tästä jaloteoksesta jo kerran mainitsi S-tarki, sitte S. Iulk. S.mat n.rossa 80 taas antoivat anvustelunsa, niin ei luulisi siitä sen enemmän olevan sanottamaa. Mutta S. Iulk. S.missa on vaan palasia kirjan alku» ja jälkilauseesta, sekä niiden ”pääsumma” on, että kirja on luettava tarkasti ja seurattava maaviljelijöiltämme ja viimeksi käännettävä ruot

Sotilasja muita virkataloja sekäkuninkaankartanolta löytyy maassamme 777 eri taloa, joista on 9 kuninkaankartanoita, 760 sotilas-mirkataloa ja miili-mirkataloa, 8 fijotka ovat ruunulle langenneet. Sotilasmirkataloista, jotka tähän asti omat arennilla olleet, on ruunulla nykyisin ollut tuloja noin 75 tul), ruplan paikoillemuosittain. Ennen manhaan olimat nämä ruotuupsierienomassa hoidossa, niinkuin ne siksi olimat määrätytki.

Silloin näiden mirkataloin kautta lemeni ympäri maakuntaa parempi taito huoneiden rakennuksessa ja maamiljelyksessä, jossa kumpaisessaki taidossa upsierit, jotka saimat enemmän liikkua, usein myös ulkomailla, olimat enemmän edistyneetluin talonpojat ja useimmat muut mirkamiehetki. Moni. upsieri oli myös kotofin Ruotsista, missä maamiljelys jo muinoin oli monta mertaa edistyneempi, ja asetti virkatalossansa kaiken Ostomaalta.

********************************

Kunnallishoidon asetukseen alamainen Ehdotus *).

”Ehkä syy siihen penseyteen, jolla kunnallis-asioita harrastetaan, suurimmaksi osaksi on edellämainituissa suhteissa etsittämä, joiden kautta pitäjänkokoukseksi mainittu laitos on luonnollisessa edistymisessänsä tullut estetyksi, saattaa siihen myös seki olla toisena yhtä tähdellisenä syynä, ett’ei parempi ja älykkäämpi miete suuremmassa mäkijoukossa aina pääse kuulumille, sillä ainoasti suurempi rohkeus julkisesti asiaansa ajaa, moi saattaa pienemmän lahkokunnan mielipidot moitolle. Tämän tähden on siis komiteassa ehdoteltu, että pitäjänkokous antais päätäntä-oikeutensa sitä Marten malitulle maliokunnalle, jonka silloin aina tulisi päättää asia, kuin ei siitä kokouksessa moida päästä yksimieliseen somintoon.

Tähän mielipitoon rupeaminen on kuitenki ollut komiteasta kamalata. Sillä jos maikka lyhemmäksiki ajaksi malitut muutamat asiamiehet saisimat oikeuden päättää koko seurakunnan puolesta, niin olisi peljättämä että, vielä aiman mähä edistyneen kunnallis-hengen tähden, nämä lumultansa mäyemmät miehet yksityisten häirimisten kautta helpommin moitaisiin mietellä seurakuntaa rasittamiin ja mahinaMamiin päätöksiin.

Myöski möisi koko kunnan päätäntä-oikeuden jättäminen muutamille miehille äkkiä vaivttaa suuremman huolimattomuuden kunnan muissa jäsenissä, kuin he tottuisimat puolestansa heittämään kaiken kunnallisia asioita koskeman toimen näiden asiamiesten haltuun. Kuin taas nämä asiamiehet yksinään saisimat mastata koko kunnan puolesta tekemistä päätöksistänsä, möisi se katkera moite, jota luultamasti usein tulisivat kärsimään, suuresti masentaa heidän mieltänsä. Kuitenki poistaaksensa pääasiallisen syyn niihin vaileuksiin, jotka haittaamat väekkäässä kokouksessa tapahtumia keskustelemuksia, ja jona syynä se seikka on pidettävä, etteivät keskusteltavat asiat ole seurakunnassa tylliksi tunnetut, on komitea määrännyt ehdotellun pitäjän-toimikunnan malmistelemaan samat asiat keskusteltamiksi.

Toimellista ja ahkeraa kunnallis-hoitoa on kuitenki vaikea ajatella, jos kaikki sen työ-toimi palkatta lasketaan yksityisten niskoille. Komitean mielestä pitää siis sen, jonka osalle itse työ tässä tunnallishoidossa tulee, oleman palkallisen, olkoonpa hän sitte pitäjänkokouksen esimies tahi kunnan malitsema asiamies. Ja kuin kieltämätöntä on, että kunnat itse ovat melvolliset omia asioitansa hoitamaan, pitää heidän myöski vastaaman siitä olemat kulungit; mutta yhtä kieltämätöntä on myöski, että jos kunnilla on näitä tarpeita martm alkuveraisesti määrättyjä, maan sittemmin oikeasta tenkoituksestansa muualle käytetyttä varoja, semmoisten palauttaminen oikeaan määräylseensä pitää olla mahdollista.

Tämän tähden esiteltiin komiteassa, että kuin kirkkoherra yllä-mainitulla tavalla pääsee monista semmoisista toimista mapaaksi, joita hänen mirka-melmollisuuksinaan tähän saakka on pidetty, hänen myösli pitäisi palkastansa jättää joku yhtävertainen osa sille mie Jatkoa 1 n:roon.

helle, joka nämä toiinet Masta saa haltuunsa. Mutta kuin papiskunnan etuus-asetukset papeillekoskemattomina seisottamat heidän palkka-etunsa, ja kirkkoherralla on palkka ainoasti seurakunnan hengellisestä hoidosta, sekä papillisten palkka-etuin historia osoittaa, ett’ei sama palkka alkuansa ole aimottu niitä toimituksia palkitsemaan, joita hän kunnallishoidon suhteen saa tehdä, ja jota hoitoa mavten maltio, mälnmmättäkään niille Maslaamatta paltkakoroituksetta. ehtimiseen hänelle on työntänyt uusia melmollisuuksia; min ei komitea moi katsoa häntä melmolliseksi mistään palkka-osastansa luopumaan, sillä että hän nyt maan päästetään semmoisesta työstä, jota hän tähän saakka on palkatta tehnyt.

Sitä mastaan pitäisi komitea sen kohtuullisena, että joo papisto nyt lasketaan kunnallishoito-toimistansa mapaaksi. ne papilliset mirat, jotka papistolle lisääntyneen työ-toimeu tähden miime aikoina omat asetetut niissä paikoin, missä seurakunnat sitä tahtomat, tulisivat lakkautetuiksi ja niitä marten määrätyt palkka-edut kunnan tarpeisin käytetyiksi, sensijaan että ne nykyisen taman mukaan jaetaan pitäjän muiden pappien kesken.

Alkuperäisin olimat kunnalliset asiat jätetyt kansan malmemain Laakmannien ja kihlakunnantuomarien haltuun.

Nämä mirkamiehet omat sittemmin muuttuneet Maltion palmelijöiksi, mutta saamat Mielä kunnilta palkan, ja sitä mastaan on kunnallis-asiain johdatus työnnetty papiston toimitettamaksi.

Näistä molemmista Miroista on Kihlakunnantuomarin ammatti jotensaki pysynyt manhalla kannallansa.

Tuomarina ratkaisee sama mirkamies mieläki riitoja kihlakuntalaistensa mälillä, ja kihlakunnan-oikeus on myöski se laillinen käräjä-paikka, jossa rahmas saa keskustella eräistä kunnallis-asioistansa. Muutamain muutosten kautta, niinkuin että kihlakunnat tehtäisiin alaltansa pienemmiksi ja kihlakunnan-oikeudet alituisiksi eli muoden pitkään istumiksi, jotka muutokset komitea hartaana toimonansa ilmoittaa, saisi Kihlakunnantuomarin Mirka kunnallisessa suhteessa sen tähden epäilemättä mielä suuremmanki armon, että se olisi lujana tukeena makamamman kunnallishengen kasvattamiseksi.

Wielä nytki täyttää se kuitenki malttamattomana kunnallis-laitoksena paikkansa, ja kunnan melmollisuus sitä moimassa pitää, on siis myöski epäilemätön.

Sitä mastaan ei Laakmannin mirkatoimessa enää löydy nntään jälellä sen entisestä luonnosta. Hänen toimituksensa esimallan luona valvoa maakunnan asioita, on jo aikoja sitten tauvonnut, ja hänen tehtävänsä tuoinarina kuulllvat luonnollisemmin hovi-oikeudenhaltuun.

Koska yleinenki ajatus laakmanni-viran suhteen siinä päätöksessä näyttää vakautuneen, että samasta virasta on vaan haittaa ja ajan-hukkaa oikeuden hakijoille, eikä sen hävittäminen siis kovin kauvan mahtane viipyä, niin on komitea katsonut Laakmanneille meneväin palkkain oleman siihen aiman omiansa, että kunnat itse ne käyttäisimät hallituskustannustensa suorittamiseksi.

Kuin kunnat siis ihan asiainsa hoitoa Marten maksamat jotensaki runsaasti, mutta samat maksut ovat muihin tarpoisin käytetyt, olisi se kohtuutonta, heidän kunnallishoitonsa tähden rasittaa kuntia uusitta maksoilla, paitsi siinä tapauksessa, että tässä mainitut varat eivät tarvetta täyttäisi. Mitä siihen tarpeesen puuttliu, eivät kunnat taida olla hankkiniatta, mutta epä-tietoista on, jos he muussa tapauksessa ottavat lisä-maksoja päällensä.

Komitea on täten lausunut ajatuksensa itsenäisen kunnallishoidon mahdollisuudesta maalla. Se on tosin kieltämätöntä: voimakkaan ja täysi-kelvollisen hallituksen alkeita puuttuu ja täytyy puuttua, jonka tähden ei mnöskään ylen suurella toivolla siitä puusta ensialuksi saada odottaa kypsyneitä hedelmiä, jota nyt vasta rumetaan istuttamaan. Mutta maikka ei tätä nykyä voidakaan toimoa täysin tyydyttämätä onnistumista, niin ei komitea kuitenkaan näe mitään syytä, jonka vuoksi ei hyvälla uskalluksella kämisi ainaki koettaminen mastaistksi saada jotain parempata mahdolliseksi, ja luulonsa on, että jota jalommasti tästä kunnallis-laitoksesta rohjetaan ajatella, jota amarampi vaikutus-ala sille tahdotaan antaa, ainaki sitä myöten kuin se edistyy ja makautuu, sitä Marmemmin päästään myöski hymäänpäämaaliin.

Tämmöisten hyväksi-otettuin pää-perustusten mukaan ovat likeisimmät eri asianhaarat tulleet järjestetyiksi.

Kelpaamaisuutta tulla pitäjänkokouksen esimiehen Mirkaan malituksi, ei komitea sentähden ole tahtonut kiinittää ainoasti seurakunnan tilallisiin, ettei koko joukko Maassamme ei sitä vielä ole tarkoin ollut määrättynä, kuka pitäjänkokouksissa saa ääntöoikeutv, eikä mitään yleistä sääntöä, millä tavalla asiat niissä omat kantettävät. Sitä järjestystä vaan on nlimalkaan noudatettu, että jolla papiumaaliosa on äiutö-oikeus, hänelle sama oikeus piläjänkovuksessaki annetaan, komitea on tosin siitä ajatuksesta, että ääntö-Iasku silloin olisi luonnollisin, jos jokaisen äännös luettaisiin yhdeksi ääneksi; mutta kuin ulosteot maksetaan mantalittain, ei takseeraus kysymyksissä ole katsottu someljanksi, pieuem.

päin tilain haltijoille antaa siihen merraten suurempata ääntö-oikeutta. Samasta siiystä ei konntea silloinkaan ole muuttanut ääntämistä rvanhan mantnlin jälkeenkuin kysyinys on saman mantalin inukaan suoritettavista maksuista. Kaikissa muissa tapauksissa on soveljaimmaksi katsottu, että ääuet luetaan sen mantalin mukaan, joka maa-tiloille viimeksi on laskettu, ja tulee komitean tässä myöski mainita se maakunnassa kyllä yleinen ajatus, että uuden mantalin pitäisi olla kaikkien kunnallisten velvollisuuksien ja oikeuksien perustuksena.

Että myös niilleki pitäjässä asumille oma-maltaisille perheen isännille, jotka ovat mantalittomia, pitäisi annettaman jov valta pitäjänkokouksessa, on aivan kohtuulliseksi katsottu. Mutta sangen vaikeata on sitä mastaan ollut miettiä joku sopima perustus, minkä jälkeen heidän äänensä olisivat luettavat. Oikeimmin olisi tosin jokaisen ääntömalta määrätty hänen kunnallisten ulostekoinsa jälkeen, verrattuina koko mantMta maksettaviin ulostekoihin. Mutta kuin useat näistä viimeksi- puhutuista maksoista ovat luonnossaan tehtäviä velvollisuuksia, joita, niinkuin esm. hollissa käyntiä ja maantien-tekennstä, ei mitenkään voida armollensa tarkasti määrätä, niin on siitä perustuksesta täytynyt luopua.

Tätä ennen on jo ehdoteltu, että tilattoman ääni luettaisiin yhtämertaiseksi pitäjässä oleman pienimmän mantalin taikka jonku siitä lohkaistun osan kanssa.

Mutta kuin tilat kyllä usein jaetaan, käy tämäki ääntölaskun perustus liian epävakaiseksi, ja sen sulan sattumuksen kautta, että pienin mantali pitäjässä tulee jaetuksi, voipi tilattomain ääni käydä pnolta vähemmänarvoiseksi.

Komitea, joka on ehdotellut, että jokaisen oma-valtaisen, tilattoman perheen-isännän ääni luettaisiin kuudenneksi osaksi pienemmän pitäjässä olevan ja-kamattoman konnun eli maa-tilan mantalista, on myös mielestänsä havainnut, että samalla kuin kysymyksessä olevain pitäjän-asukasten ääntö-oikeus sen kautta tulisi muuttumattomaksi, mainittu murtoluku myöski lähinnä vastaisi tilallisten ja tilattomain asukasten kunnallisulostekoin Malilla olevata keskinäistä juhtaa.

Myönnettävä on kuitenki, ettei tätäkään perustusta saada pitää täysin sopimana; sillä pienimmän jakamattoman maa-tilan mantali saattaa maakunnan eri pitäjissä suuresti vaihetella, jonkatähden komitea myöski on ehdotellut tämän perustuksen ainoasti siinä tapauksessa seurattavaksi, ettei seurakunta itse siihen toista määrää ja hymäksi omista. Se näyttää myöski olevan vähemmäötä armosta, josko ei itsekulleki annettaisi ääntö-oikeutta aiman sitä myöten, kuin hänelle ehkä yhden tahi toisen perustuksen mukaan voisi olla tulevata; mutta pää-asia on, että jokainen saa oikeuden yhteisissä keskustelemuksissa nnelensä ilmoittaa ja että hänellä aina soenn tilaisuus metää kysymyksestä oleva asia asianomaivirkakunnan tutkittavaksi.

muuten sopimia ja seurakunnan ehkä luottamusta nauttimia miehiä sen kautta tulisi ulossuljetuksi. Ainoasti Kruununmoudin ja Nimismiehen suhteen on komitea katsonut velvollisuudeksensa tehdä asiassa eroituksen, sillä heidän virkatoimensa omat sitä laatua, että lie niiden kautta usein voivat tulla kunnan harrastuksia loukkaamaan.

(Jatketaan.)

omatuntonne mastapäin on oikaisema lauseenne, joka Marsin on pikaisuuden tuote. Tähän Iifä1än ainoasti merkiksi miten pikaiset teidän tuomionne ovat. Sanotte nimittäin että minä olen prof. Lönnrotin kokoomat sanat (muista ette tiedäkään) ottanut ”semmoisenaan kun kokooja ne on muistoon pannut”. Edellisistä jo nähtään kuinka paljo tässä on totuutta; lauseenne selvään todistaa ettette ole nähneetkään prof. Lönnrotin sanaaarteita, summinkaan ei niitä jotka minulla on ollut nälnävänä. Mtä suoraan ja yleisesti päätätte, että ”paljo sanoja on tullut määriin paikkoihin.” Selitykseksi mainitsen että johdon puolesta olen seurannutNenmallia missä en roarfin tukemista syistä ollut vaadittu hänestä poiffeemaan.

Lopuksi lisään että olen nöyrästi kiitollinen kaikista virheiden ja puutosten ilmoituksista, jos ne ivaan koskevat itse asiaan eivätkä ole ainoaSti ylimalkaisia lierjauksia.

Edellisistä on oppia; jälkimäisistä sulaa katkeruutta molemmin puolin, hyötyä ei kenellekään.

Tässä otan tilaisuuden julkisesti kiittää alkeiskoulun opettajaa Naantalissa, bena Heinosta, joka minulle lähetti fuuriarrooifen ja suurilukuisen sanakokouksen. Samaten myös kirkkoherran apulaista herra Lindströmiä lähetetyistä hyvistä sanoistansa.

Suomalais-Nuotsalaisen sanakirjan „tekijän nimellinen” ©. E. (Suren,

Mehiläinen n:ro 12 on ilmestynyt ja seuraamia pääkirjoituksia: 1) Laillisesta vaivaishosiidsäolstätaä ja Laillisesta suojeluksesta vielä vähänliistettä;2) Ystävien yritykset II; 3) Mathias Aleksanteri Castron muotokuvalla; 4) Kirjeitä A.Manniselle kirjallisista asioista II; 5) Laulajatar; 6) Sanomalehtiä Suomessa v:ksi 1861.

Kouluimme avaaminen on nykyisen yleisen sairauden tähden lapsissa ylöslykätty: naisväen-, yläja ala-alkeiskoulut Helmik. 1 p:ään, ja koulu nykyisen Tammik. 29 p:ään.

— kirjoituMs laoupvisatonstasma atapahtuu kevät-lukukauden sisääntämän kuun 19 p:nä; ylioppilastutkintoon Pyrkijät saavat jo 14 p. t.k. ilmoittaa itsensä rehtorille.

Helsingistä:

Turun kaupungissa, suomal. ja ruotsal. tuomiokirkon seurakunnassa oli viime vuonna syntynyt 288 taloushoidon sen-mukaiseksi kuiii syntymämaassansa oli siilien tottunut ja matkoillansa havainnut sen someljainiinal-si. Ollitta niuiiioin ei ollutkaan sotamäkeä eikä upsieriakaan niin paljon, jonkatähden jokaiiien sai kymmenkuntia mnosia pysyä asemallansa, eikä muinoin ollut niin paljon harjoitustoimiakaan, jotta npsierit uskalsimat panna mirkataloiiisa klinnolliseen hoitoon aikaansa ja varojansa kllin myös heillä oli siihen kylliksi tilaisuutta ja aikaa marsinaisen vivkatoimensa vuoksi. Titte kuin 1809 Pormoon maltiopäimäin sllostlmnikseota Slioineen jaettil rliotumäki laka^tlittttiili ja upsierieu hallinta-a>ka loppui, ne mirkatalot jätettiin 25 nnlotisille arennille.

Riutta kuin miime sodan alla ja jälkeen nvtuväki taas paiitiin jaloilleen, nolisi tlismnys, että ivivkatalot inyös annettaisiin upsierille hoidtttaivaksi mit^n »iuiiioinki. Siinä asiassa olimat jotkut hyvinki kiihkeät, maikka se meistä jo heti näytti sopiniattmnalta ftkä ivahiiigolliselta niin liymin itse upsievien kuin myös ruumin etuin vuoksi. Me jo toissa muonna sitte varoitimine siitä puuhasta, ja 1859-m:n n:ro^salii!i, e 42 löytää halullinen lllkija syyt maroitukseemme. Ajat omatki muuttuneet toisiksi muinoisesta: sotilas-taito on edistynyt ja siihen harjaantuminen maatii upsiereilta kaiken ajan, etteimät he enää saisi simuloimiin, maamiljelykseen tahi muuhun ryhtyä. Siihen tulee, että upneriksi aikojat nyt jo pienestä pitäen pannaan sotakouluihin, jotta he mieraantumat kokonaan elämästä maalla ja kaiken maalaisen talouslioidon puuhista. Senlisäksi nykyiset upsierimme omat palmelleet ja palmelemat ainaki eilsimäiset mirkamuotensa Wenäellä, nrissä opittu taloushoito ja muu elämä on kokonaan sopimaton esikumaksi Tuoinessa.

Asiaa tarkastamaankutsuttiin armollisessa kirjeessäHuhtik. 2 p:ltä mennä muonna kokoon komitea, jossa oli puheenjohtajana ja jäseninä valtioneuvos I. G. von Bonsdorff, översti N. Ehrnroth, kamreeri Konst. Sauron, kihlak.

tuomari Gust. Tvinhufvud, ruununmoutiK. (5. Wilehman sekä sotatuoman K. (>’. jvuruhjelm. Tämä komitea sai miime Syysk. 15 p. työnsä Maliliiiksi. Armoll.

kutsumuskirjeessä näille komitea-jäsenille oli jätetty tutkittamaksi nykyset säänliöt kuninkaankartanoista ja ruunun mirkataloista sekä keskustelemaksi, jos ja millä ehdoilla ne talot omat eteenki-päin arennille annettamat kuinmyös mitkä muutokset miimemainituosa tapauksessa olisimat mainituissa arenti-säännöissä tarpeellisia, saatamaksi taloushoito mainituilla tiloilla mahdollisimmasti autetuksi parentumaan. Keskustelemuksissansa oli komitea tullut siihen päätökseen, että ruunu enintäin hyötyy mainittuin tilain arennilla-pidosta mutta myös että nykyiset arenti-säännöt tarmitsemat ajanmukaisia ja perusteellisia muutoksia.

Sentähden on komitea tehnyt marsinaisen ehdotuksen uuteen arenti-sääntöön, jossa on 81 §§, jaetut 6 lukuun, joista 1:sessä puhutaan ”kuninkaankartanoiden ja puustellien hoidosta ja arennille-jätöstä”, 2:sessa ”rakento-velvollisuudesta ja arenti-miel, en vaarin-otosta sen suhteen”, 3:nnessa ”viljely-velmollisuudesta ja arentiiniehen vaarin-otosta sen suhteen”, 4:nnessä ”perään-katsannosta ja mitä asianomaisten tulee siinä vaarin-ottaa”, 5:nnessä »talo-katselmuksesta ja vaarin-otoista siinä”, ja 6:nnessa annetaan »erinäisiä sääntöjä”. Ei tässä ole tilaisuutta antaa täydellistä esittelyä mainitusta sääntö-ehdotuksesta, mutta koetamme tarkata kuitenki tärkeimmät eli pää-seikat siinä.

Ennenkuin mitään kuninkaankartanoa eli sotilasja siviilimirkataloa arennille tarjotaan, on se rakennustensa, viljelystensä, maitensa ja metsäinsä sekä muiden etuinsa vuoksi tarkasti tutkittama ja paperille otettama, sekä sen mukaan tehtävä luvunlasku tuloista ja kustannuksista. Tätä tutkintoa ja lumunlaskua tekemään määrää Senaatti toimituskuntia, joilla on yhteinen esimies taikka kulleki läänille tahi kihlakunnalle ja kaksi jäsentä. Näin saapi hallitus täydellisen ja makaman tiedon mirkataloin oikeasta armosta ja moipi määrätä, mihin luokkaan rakentomelmollisuuden vuoksi kuli talo on pantava. Tässä suhteessa ovat muka nämä talot jaettavat 3 luokkaan, 1:seen kuuluen ne, joista arentia lasketaan muosittain saataman mähintain 80 tnriä, 2.seen ne, joista lasketaan saataman mähintain 30 tnriä ja Anteen ne, joista lasketaan saataman alle miimemainitun määrän jymiä.

Tämä luokka-jako koskee ainoastaan kysymystä, jos talolle on arentimiehen rakennettama isompi tahi pienempi herraskartano maiko ei ollenkaan semmoista. Arentisauikmamtaulee oleillaan 50 muotta, tullen kuitenki arenti. 20 vuoden kuluttua lorkenemaan 10^ ja 10 vuotta senjälkeen kuluttua taas 10″/.” joka summa sitte tulee pysymään arenti-ajan loppuun. Uudessa arentihounudoosllsuat on entisellä arentimiehellä etu-oikeus, jos hän velmollisuuttensa täyttäjä ja muutoinki talon etuia malvonut. Arenti annetaan huutokaupalla, joka tapahtuu lääninsä maakonttorissa mähintäinki 10 kuulautta ennen kuin arenti alkaa. Huutokaupassa pidetty pöytäkirja ynnä huutajain takausja papin-kirjat lähetetään maaherran oman taliseen kanssa huutajista Senaattiin, joka sitte määrää, kelle arenti on annettama sekä tekee kontrahdin arentimiehen kanssa.

Arenti määrätään jymissä, vaikka siitä puolet on mälttämättömästi rahana , uoritettava keski-markekongin hinnan jälkeen, ollen ft arentimiehen ehdossa, jos tahtoo maksaa toisenki puolen rahassa saman hinnan jälkeen vaiko jyvissä. Arentimies ei voi ylössanoa tehtyä kontrahtia muutoin kuin pitkällisen kivuloisuuden tahi poismuuttamisen tähden, viran saatua eli talon ostettua tahi jonku muun semmoisen välttamättömän syyn tähden. Eikä myös saa muuttaa kontrahtia toiselle muutoin kuin Senaatin suostumuksella ja siltä luvan hankittua. Mutta naimaton leski istuu miesvainaansa kontrahdissa samote lapsista laillisessa ijässä oleva poika tahi tytön mies

läämäSltäusjiaanve alitetaan liikkuvan täällä etelä-Suomessa kuuluvat olevan hyvin häveljäitä. Kummallisesti höperöitä, älyttömiä ja toimettomia todella maassamme ollaan, kuin ei susien hävittämisen puuhiin yleisemmästi ryhdytä. Susi-kuoppain jahaurain tekeminen olisi kuitenki helppo ja varma keino. Eiköhän saataisi aikaan seuroja eli yhdistyksiä läänittain, vaikuttamaan palkinnoitta ja neuvoilla susien bävitystä?

— Metsän omistajille havaittavaksi merkitsee., Tapio”, kuinka Rautavaaran kappalaisen pappilan maalta oli vapaatahtoisessa huutokaupassa myöty liki 12 tuh. lahatukkia ja niistä siinä saatu 69 kop. hop. kannolta, svitaät vastaan kuin talonpojat Savossa ja Karjalassa ei vaadi eivätkä saa enemmän kuin moniaita kopeekoita, tuskin milloinkaan yli 20 kop. hop. kannolta. kehoittaa talonpoikia antamaan metsiänsä ainoastaan huutokaupoissa, niin ett’eivät ne menisi polkuhinnoista niinkuin nyt. vaan että sahan-isännät huutokaupoissa saisivat kilpailla korottamassa tukkien hintoja mSaesskaävisiki hyvästi laatuun, jos metsän haltijat sapaikkakunnassa suostuisivat pitämään yhteisiä huutokauppoja; sillä jonku 100 eli 1, 000 tukin tähden ei huutokaupoista ole apua eivätkä ne kannatakaan.

la siinä 29 makinaista rohmessorin virkaa (niistä 3 amoinna). 4 ylimääräistä rohmessoria; 5 lehtorin mirkaa nykyisissä kielissä (niistä 1 avoinna) ja 1 ylimäär. lehtori; 8 dosenttia; 4 harjoitusmestaria (niistä 2 amoinna); ruumiimvoimistus-opettajia 3 (niistä 2amoinna), 6 mirkamiestä yliopiston kirjastossa (johtajan virka amoinna) ja5 mirkamiestä yliopiston muissa tieteellisissä kokouksissa;

lukioita eli kymnasiumeita 6, joista 2 on aimottu siviili-virkamiesten valmistukseksi, ja niissä kaikissa on 32 lehtorin virkaa (1 amoinna) ja 39 muita opettajoita (5 amoinna):

joissa Ylä-alkeiskouluja 14

on kaikkiansa 1l9 opettajan virkaa (18avoinna); Ala-alkeiskouluja 33, joista 9 yhdellä, 13 kahdella, 10 kolmella ja 1 neljällä opettajalla. Opettajavirkoja niisiä on 69 (8 avoinna). Muistuttaa kuitenki tulee, että ala-alkeiskouluilla Kuopion hippak:ssa on lullaki laulanto-opettajansa, jotka emme ole ottaneet lukuun;

Naisväen-louluja isoja 7, joissa on 19 opettajatarta ja 29 opettajaa (7 avoinna), ja pieniä 2 j—mlla on 1 opettajatar ja 2 opettajaa yhteensä (1 av.); Sotaeli kadettikoulu Haminassa, jossa on 1 lohtaja (kenraaliluutnantti Martinau), sekä opettajina 4 överstiä, 6 kapteinia, 4 taapi-kapteinia, 5 luutnanttia 1 ala-luutnanttt, eli yhteensä 20 upsieria, sekä 7 siviiliopettajaa, joista ainoastaan venäen kielen, kirjallisuuden ja sotalakien opetuksessa on 4 käsin, 2 ranskankielen. 1 otapnetsulkltsaeidssoan; jne., vaan ei ainoatakaan suomenkielen

on 1 johtaja; Metsähoioon opistossa Evoisissa

3 (1 Helsingissä, 1KoTunreutsasaitejaell1isPiaietraersaalai-reksosua)l, ujjoaisosna on-yhteensä 22 opettajaa (1 avoinna). Tilavakuuseli Hypoteekkiyhdistyksestä.

Rlauvoatksuinuksie-ylehldläistyoknsennyt ilmaantunut ”Keskustelemiset Tiyhdyskokouksessa Haminassa Heinäkuun 4—6 pp. 1860, ynnä Ohjesääntö Suomen Ti. lamakuus-yhdistykselle. H. Keis. Majoiltansa armossa vahvistettu Lokak. 24 p.1860.” Niin pian kuin tä, nä Ohjesääntö on ennätetty suomennettaa ja painatettaa jae—taan se ulos Suomettaren Lisälehtena. Ihdistys hevoislajin parantamisen edistyttämmelseksi Suomessa on uusi, Loviisan kaupungissa viipalkiInonuoliullak. ja28 p. asettunut seura, joka aikoo korkeilla hevois-voiman koetuksen pidoilla vaikuttaa hevoislajin parantumista.

Yhdistys pitää ensimäisen kokouksensa tulevana kesänä täällä Helsingissä. Yhdistykselle johtosääntöä tekemään on valittu erinäinen komitea, jossa on jäseninä: kenraali parooni (5 von Willebrand, kreivi K. M. Creutz, överst-luutnantti T. aEf. FWorllseehllmesa, n, porimestari A. Juselius, ruununvouti K. luutnantti W. Baekman, tilanhaltija K. tAiilnfthan ja tohtori A. Elving. Wuosimaksuksi määrät6 markkaa säätyhengiltäM3 markkaa talonpoikaisilta yhdistyksen jäseniltä’, ollen viimemainitut ainoastaan yhden vuoden jäsenniaksuihin sidotut, jos eivät vapaatahtoisesti sitä maksua tahdo pitkittää.

yhdistys Tämä on hyvin hyödyllinen ja sen toimeensaamisesta olemme tohtori Elvingille kiitollisuuden velassa.

— Mteisiä kouluja, lukioita ja muita opetuslaitoksia Suomessa.

Tämän-vuotiseen valtio-kalenteriin ei, kummallisesti kyllä, ole otettu maamiljelyskoulujamme muuta kuin Mustialan maaviljelys-opisto, jossa on virkamiehiä: 1 katsastaja, 1 johtaja (virka avoinna), 1 ala-johtaja, 2 opettajaa (kumpiki virka avoinna), I eläinlääkäri ja 1 tilinhoitaja. Muita opetuslaitoksia ja niiden opettajia löytyy nyt maassamme:

Yliopisto

Papislvirkoja Suomessa tämän muoden alussa, miten tälle vuodelle tehty Waltio-talenteri (8tat81l»lenllr>) ne ilmoittaa, löytyy-.Pispoja ja hippakuntia 3; Konsistorjumia eli tuomiokapitulelta (papiston ja kouluin yhteisiä ylihallituksia) 3, joissa pispat omat esimiehinä, tuomioromastit vara-esimiehinä sekä jäseninä lukioiden lehtoreista: Turussa 5, Pormoossa 6 ja Kuopiossa myös tt. Kussaki tuomiokapitulissa on 1 notarjlls, 1 mara-notarjus ja Turussa sekä Pormoossa senlisäksi 1 amanuensi;

Nomnstikuntia 41, joista Turun hippakunnassa 18, Pormoon 14 ja Kuopion 9;

Kirkkoherrakuntia 221 (Turun hippak:ssa 106, Pormoon 74, ja Kuopion 41) ja niistä nimittää kirkkoherran 138:aan hallitsija, 79:ään konsistorjumi, 2:teen hallitsija ja kousistorjumi yhteisesti sekä 2:teen yksityinen tilanhaltija. Wiimemainitun-laisia ovat Köyliönja Halikon pitäjät Turun hippak:ssa. Kirkkoherrakunnista nauttii 6:sta pisftat sekä toisesta 6:sta yliopiston ja.lukion opettajat saatamat;

Kirkkoheran Miroista on 25 amonaisia, maan 10:een niistä on jo nimitetty vastäinen kirkkoherransa. Sen yli on entiseen Kakin kappeliin nimitetty kirkkoherransa, maikka se ei mielä ole Wiipurin pitäjästä päässyt erillensä; kuin se pääsee, saapi se niineksensä: Johanneksen pitäjä. 10 kirkkoherralla on virkavapaus;

Kappalaisen Mirkoja löytyy 389 (200 Turun, 108 Pormoon ja 81Kuopion hippak: ssa), jonka yli on Kuolajärven seurakunta Kemijärmen pitäjässä, josta ei ole sanottu jos se on kappeli tahi muu seurakunta. Kappalaisen Mirkoja on 36 avoinna i’a 12:teen on jo nimitetty miehensä. 24 kappalaisella on mirkavapaus;

Pitäjän-apulaisen virkoja 54 (47 Turun ja 7 Kuopion hippak:ssa), joista10 amonaisena, maikka 2:een näistä on jo nimitetty miehensä;

Kaupungin-saarnaajoita 8, joista 1masta nimitetty;

Rukoushuoneen, ruukin ja muita saarnaajoita maalla 22, kuitenki niistä 3 amonaisia ja 1masta nimitetty; yhdellä on virkavapaus;

Wankihuoneen ja linnan saarnaajoita 10;

Sotilaskirkkoherroja 2 (1 meriväessä ja 1kadettikoulussa);

Pataljonan saarnaajoita 4, joista kuitenki 1 avonainen;

Katekeetti-pappeja Lapissa 2, joista 1avonainen;

Hulluin-Huoneen saarnaaja 1. Näin tulisi kaikkiansa nyt olemaan noin 715 vakinaista papisvirkaa Suomessa.

— Uusia pitäjiä.

Teiskon kappeli Turunhippakunnassa pääsee erillensä Messukylästä omaksensa linnen luokan pitäjäksi, johon tuomiokapituli nimittää kirkkoherran, niinpian kuin Messukylän nykyinen kirkkoherra ja pitäjänapulainen sekä nykyinen kappalainen Teiskossa jättämät Mirkansa amonaiseksi. Jos kirkkoherran virka Messukylässä tulee amonaiseksi ennenkuin kappalaisen Mirka Teiskossa, sijoitetaan ensimainittu Mirka sillä välipuheella, että uuden kirkkoherran tulee luopua saatamista Teiskosta heti kuin mainittu pit.-apulaissekä kappalais- mirka tulee amonaiseksi. Waan jos miimemainitut Mirat ensin avonaitumat, hoidetaan ne mirantoimittajilta siksi knin kirkkoherran Mirka myösavonaituu.

Termolan kappeli Kuopion hippakunnassa on armollisen päätöksen lautta miime Iouluk. 10 piltä säätty pääsemään eri pitäjäksensä niinpian kuin Kemin kirkkoherran ja Termolan kappalaisen virat avonaitumat. Papillisen hoidon Muoksi saapi se pitäjä yhden kirkkoherran, jonka tulee palkata itsellensä apulaispapin, ja jolle Termolan pappila jääpi mirkataloksi ja palkaksi tulee kappelista nykyisin lähtemät kaikli papis-saatamat, senlisäksijV2 leimiskää lihaa samulta ja Kemin kirkkoherralle nyt lankee Mista apujymistä 5 tnriä. Apulaispapille pitäjä rakentaa tarpeelliset asuinhuoneet ja Keskikuutolan veromaasta jättää hänelle 2 tnrin-alan peltoa ja niitty-maata 3 lehmälle sekä ’/4 mantalin osuus lohen pyynnistä Kemin-joessa.

Pulkkilan kappelilaisten pyyntöön, päästä Piippolasta erillensä, ei ole hallitus suostunut.

tal, » leskenä oleva tyttö, jos muka arennin perijä on hymämainelnen ja hankkii takauksen; takaus on kaikissa arenti-seikoissa aina 10 vuodeksi tehtävä. Jos kaikki lapset omat yhtä ansiolliset kontrahtia peninään, ratkaiskoon arpa, ja jos kaikki lapset omat ala-ikäisiä, pitäkööt arennin yhteisenä vörmyntärin katsannolla ja edesvastauksella kunne joku lapsista tulee lailliseen ikään, maan jos lapsia ei ollenkaan löydy, astukoot kauvennnaiset rintaperilliset lasten oikeuteen; perillisten puutteessa jääpi talon hoito takasi rmmulle.

Arenti-oikeus menetetään, jos sen omistaja tuomitaan ja rangaistaan varkaudesta tahi muusta häpeällisestä rikoksesta tahi hänen omaisnutensa menee konkurssissa; maan hänen rintaperilliset pääsemät silloin sijaan samoin kuin arentimiehen knoltua. Arentimiehen täytyy itse asua arentitalossa eikä munalla Senaatin erinäisettä lumatta, eikä hän saa siitä miedä eikä myödä pois mitään eläinten ruokaa 5 ruplan sakon haastolla eitä suota tahi muuta lannoitusametta ’2 r. sakon haastolla ja melmollisuudella hankkla mirkatalossa käytettämäksi takasi kaksinkertalsesti mitä on mienyt tahi myönyt pois. Nykyisillä mirkataloin arentimiehillä on etu-oikeus saada ne pitää samoilla ehdoilla kuin uusissa arennin huutokaupoissa muiltaki tarjotaan.

(Jatketaan.)

Kuteella oltiin jo viime kirjaston puuhassa. Siellä pidetMysasrärasmkäuluiksäsraäjäpsistääjäonl-i yhtenä päivänä koottu 90 markkaa ja senlisäksi omat Puhoksen sahan omistajat, kauppiaat Mustonen jaParviainen luvauneet ostaa kirjoja noin 200 markan edestä

Kiuruvedeltä.

Talvi pitää täällä pohjolan rajoilla manhoja tapojansa, antaen vuorotellen tuiskua ja palkaista. Täällä ovat ajat sairaiset ja on vähä jo luollutti.

Tahdon täältä kertoa yhden oudon tapauksen, kuin muka yksissä häissä Lapinsalon kylässä melkein yht’aikaa rupesi 5 nuorta poikamiestä langettamaan eli, niinkuin täällä sanotaan, ”paha pieksämään”.

En tiedä, jos se surkea tauti on jo hritä kaikkia heittänyt, maan marma on, ett’ei se vielä ole yhdestä lähtenyt, koska hän vietiin Kuopioon lääkärin hoitoon. Täällä luullaan se tauti toisten eli vihamiesten paneLmaapkisnisaelloilaniostsetanttamaksi, vaan kummallista se on, että häissä se tauti on, jos oikein muistan jo kaksissa ennenki kaatanut läämältä. Maan „langenneet” ovat kuitenki selvenneet eikä siitä ole ennen kuulunut että tauti olisi näin pitkittänyt, ttapinsalo on sydänmaan kylä, maan onki siellä vielä vanhaa taikauskoa ihmisissä. Niin kertoi minulle nyt siellä pidetyissä häissä ollut pelimanni, että hää-tuvan peräseinään oli rautanaulalla naulattu leipäpalanen. ja sanoi pilan vuoksi pitäneensä viuluansa siinä leipäpalais-naulassa.

Sen tauti-rymäkän jälkeen oli pirtin lattialle pantu yleensä olkia palamaan, että muka näin ”tarkoitettaisiin pois piruja”. Niin hyvin se tauti kuin myös tuo tai» ka°uskoisuus omat hyvin inhottavaa. eikä voisi niitä uskoa Lapinsalolaisista senvuoksi että siellä oli aikanaan herännäisyys hyvin juurtunut ja siellä on oleminaan kirjan-lukemia ja muutoin ymmärtämiä miehiä”.

— Saarijärveltä Joulukuussa.

”Nykyiueu talvi on tähän asti näkynyt menneen talven tapaa noudattaman.

Lunta on harva päivä. sitte 15 päivä viime kuuta, vaan tullut että on jo yli ’/, kyynärän maaosa. Kyllä lumen suhteen olisimme täydessä talvikelissä, mutta soilla ja lännillä ei päästä mihinkään. Järvet toki ovat kokeneet sen verran tahraantua, että jalkasiu kulkijat alkavat niitä jo klileksia, muutamin paikoin hevosillakin. Mutta suot ovat sen paksun lumen alla, joka satoiki aivan sulaan maahan, ihan yli pääsemättöminä.

Miten keli tänä talvena viimenki tekeentynee?

Aivan vähä ja neki epätasaisesti tänä vnonna saatiin rukiita kylvöön. Riutta niitäki vähiä pelätään miten käynee, kuin näin sulaan maahan lumen saloi. Olisi tarpeen kokea A. Mannisen, kirjassaan „Mietteitä Katovuosista Suomessa” antamaa neuvoa kasvu-inaansa jäädyttännseen. Keino voitasiin toimittaa siten, että avjoestaenan hevosella ristiin rastiin ympäri oraspellon: henäin polettua lumeen reikiä, pääsee pakkanen niistä jäädyttämään maata. Hyvin luonnollista onki, että se keino auttaa, kun vaan. millon tuisku viepi reijät ennen aikojaan tukkoon, pakkasen tultua uudesti samate avataan.

Syyskäräjässä, joka alkoi viime Marrask. 6 pmä täällä, oli taas erinomaisen paljo paloavun pyytäjiä, ja enimmät riihistä. Kyllä miehet pudistivat päitään ja sanoivat! ”kaikki nyt onki vanhat kelvottomat huoneensa hyvä tieltään pois polttaa ja sitte pitäjästä ottaa täyden hinnan! Kuka niistä kekäleistä ja poroista syynäämalläkään selvää saa? Nnt antandaan maalaisten palovakuutuskuntaan. Tämä olkoon nyt viimenen maksu!” Saataneen nälidä, jos ei miesten päätökset lupaukseen taaskin loppune! Tuo vierottava käräjän-käymisen lapa täällä, vaan etenli Karstulan kappelissa’ tahtoo olla vallan päällä. Monelleki on se min tavaksi tullut, että ”tekevät käräjä-asian”, kuten sanotaan, ”vaikka tikusta”. Äiutta yhteishenki ja yksimielisyys tahtoo olla harvinainen. Siitäpä monet hyvätki toimet tahtomat, niinkuu sanottu palovakuutuksen seikkaki, olla oman onnensa nojalla”.

(Jatketaan.)

näkee myös kaikki, ettei Napoleon rakasta kansallisuutta itsensä täliden eli semmoisenaan, mutta vaan väMapoaleena liänen omain altomustensa voittannsefsi.

Waan missä valtakmnvssa joku sorettu kansa eli monta semmoista kansaa löytyy, siellä puhnu Napoleon hallitukselle kansan puolesta ja jos ei hyvä sana anta, viittaa lian uskolliseen sotajoukkoonsa. Näin tiesi ja taisi hän v. 1859 lieiättää sodan Itävallan ja Sardinian välillä, johon sitte ttse sekaantui ja jossa saiItävallau sotavoimat kukistetuiksi. Nyt heräsi Itävallan hallitus näkemään, miten lieikoksi oli joutunut alamaistensa kansain sortamisesta ja rääkkäämisestä. Mutta kansoissa myös heräsi toivon ja luottamuksen tunto, joka tahtoi tulla tyydytetyksi. Saman Italialais-sodan seurauksia oli myös, että koko Italia pääsi nyt viime vuonna yhdiotetyksi valtakunnaksi.

Jos Itävalta heti Italialais-sodan lopetettua olisi ymmäitänyt jättää kaikki luonnottomat siteet, olisi nähtävästi sorrettuin kansain kiitollisuus ja tyytyväisyys ollut varma palkkio. Ollitta sitä ei tehnyt, vaikka luvan oli julistanut, ja vasta sitte kuin Italialaisille oli onnistunut yhdistyopuuliat ja Italiassa alkoi kuulua uhkat ja varustutset ottamaan väkivalialla pois Itä« vallalta Venedigin maakuntaa, julisti Itävallan keisari viilne 20 p-nä eri maakunnillensa perustuslailliset ballitllömuodot. Silloin se oli jo myöhään. Kansat ja maakunnat ottivat ne keisarilliset julistukset epäluulolla vastaan, eivät pitäneet niitä vapaatahtoisina annmina vaan hätä-tilan keinona tyydyttämään alamaisiansa siksi että vaaran uhka Italiasta menisi ohitse.

Kansat olivat nähneet, miten Italialaiftt vastoin kaikkien (5llropan hallitusten tahtoa olivat omin voimin päässeet tarkoituksensa päähän; se herätti ja nosti Itävallan kansain luottamusta omaan voimaansa. Näin lisäsivät kansat vaatimuksiansa ja Itävallan hallituksen on täytynyt yhä antaa perään. Se taas on paljastanut hallituksen heikkoutta ja lisännyt kansain rvaatimuksia.

niin että Ungarin valtakunta jo vaatii aivan itsepäistä hallitusta. Siihen lulee, että Itävallan valtiovarat ovat aivan konkurssitilassa, niin että sen täytyy seteleillä suorittaa kaikki maksettavansa, kuin ei korvaa rahaa ole ollenkaan. (Iatket.) Ulkomaalta.

lainakirjastoksi mainittuun sahaan. Nain saataisiin siilien pitäjään 2 lainalirjastoa, toinen muka kirkonkylään.

Vainakirjaoto Puhoksella onli aivan paikallansa, ei yksinään senvuoksi että siinä on aina paljo työväkeä, jotka enimmän ovat lukemisen tarpeessa ja puutteensa, mutta siitäkl syystä että. kuin Pulvkselle avataan kauppapuoti.

siellä tulee pitäjänmiehillä olemaan yliä enemmän käymistä, jolloin on tilaisuus saada kirio>aki lainaksi, lainaus tulee vielä soveljaammalsi senki kautta, että kirjasto pannaan kauppapuottin; niin kaikite on aivottn.

Aikomuksena myös on määrätä malsettavaksi joku vähä liyyriä kirjoilta, va^n että päästäisiin vaivaloisista tilinteoista niin väkäisten tuloin vnoksi. on aivottl» määrätä liyyri lantit pistettävälsi erinäiseen lulittuun vaan reikä-nieklmin laatiktoou, johon avain olisi erinäisellä miehellä.

— Iyväskylän kaupungilla on täksi vuodeksi paljo uutta toivottavana. Iyväofyläläiset ovat muka hallitukselta alamaisuudessa pyytäneet saada kaupunkiinsa porimestarin ja majistraatiu sekä luvan perustaa Suomalainen Kirjallisuusseura. Tenlisäksi on kysymyksenä, että nykyinen Wiipurin lukio, jossa on melkein enemmän opettajia kuin oppilaissa, muutettaisiin Iyväskylään sekä opetus siinä pantaisiin käymään suomenkielellä, niinkuin se jo tapahtuu Iyväskyläu nlä-alkeiskoulussa. Ralivaankoulun opettajille asetettava uusi opisto, jos se tulee toimeen, on myös aivottu Iyväskylään.

— Hämeenlinnan kaupungissa oli mennä vuonna syntynyt 42 poikaa ja 50 tyttöä, ylit.92 laota, joista 9 oli isätöntä; 4 kaksois-paria ja 4 kuolleena syntynyt;

kuollut oli 41 miesja 43 nais-puolta, yht.

84 henkeä;

muuttanut sinne 271 ja sieltä 227 lienkeä;

väenlisäys synvmysja muutto-enemmyyden kautta teki siis 52 lienkeä.

parikuntia vihitty 37 ja rikottu 11 (miehen kuolemalla 8 ja vaimon 3).

poikaja 238 tyttö-, yht. 526 lasta (niistä isättömiä53 p. ja 35 t. eli yht. 88 lasta);

kuollut 190 mies ia 208 naispuolta, M. 398 lienkeä-.

muuttanut sinne 457 miesja 430 naispuolta, ylit. 887 henkeä, ja s—ieltä pois 416 m.ja 316 n.puolta, ylit. 732 henkeä; väenlisäys teki siis 139 m.ja N4 ».puolta, eli yht. 283 henkeä;

pariknntia vihitty 168 ja hajonnut 73 (miehen kuolemalla 37 ja 36 vaimon».

Lupa vainamileen annettu: l.. lleimdurgLi-.

Helsingissä, Suomalaiseu Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa Kiinan hallitus on 28 p. viime Lokak. viimeinki tehnyt rauhan Englannin ja Ranskan hallitusten kanssa, sitte kuin Kiinan keisarin oli täytynyt paeta pääkaupungistansa mahdottoman valtakuntansa äärimäiselle ralalle ja pääkaupungin, Pekingin oli täytynyt jättäydä mainittuin liittolaisten sotajoufon armoihin. Rauhaliiton merkillisimmät pykälät ovat, että Kiinan täytyy maksaa niin Englannille kuin Ranskalle 60 miljonaa markkaa (l5 milj. ruplaa hop.) kullassa ja salliaKristin uskolle täyden vapauden.

Muutoin odotetaan Europassa kevääksi, Maalisja Huhtikuussa suuria tapauksia, jotka likimunttäin aavistetaan Itävaltaa ja Turkkia koskemiksi.

Kaupan Helsingissä, Suomalaisten teosten kaupassa on: Jauhettua fliitua, Puna-multaa.

Lyijy-mutaa (lyyvittiä).

WihtrilliH.

Liimaa.

Svtti’Mutaa (sinkli-vittiä).

G. A. Herlin.

puoti on vasta päätä 9lifolatH*firff»24 (24) Senaatintorin varrella.

Jokioisten kartanossa, Tammelan pitäjässä Hameenlinnan lääniä kuin hallitus ja hoito on vuosi vuodelta vaikeentunut yhä enennettyin viljelyoten ja laitosten kautta, on allekirjoittanut omistaja halullinen myomällä eroittainaan siitä pois seuraavat tilukset: Iiksi Kulialan kylä, ollen siinä 4 perikantaan-lunastamaa relsitaloa määrätyllä verolla ja 6 relsi-totppaa. yhteensä 2 mantalia-, 2.ksi Talsolan kartano, jossa on 7 relsi-taloa yhdistettyinä samaan viljelykseen , ollen se karja-talo, 2 perikemtaan-lnnastamaa relsi-taloa ja 12 relsi-torppaa, yhteensä -!’/« mantalia, sekä siihen knulmva l jauhomylly kahdella kiviparilla. Useampien vesilaitosten rakentamiseen on tilaisuutta; A-.ksi Wieremän kylä. ollen siinä 2 perikantaan-lunastamaa relsitaloa ja l2 relsi-torppaa, yliteensa 2 mantalia; 4:ksi Warsan-ojan kartano, jossa on samassa viljelykstssä 5 relsitilaa, lperikantaan-lunastama relsi-talo sekä 1(i relsi-torppaa.

Kaikki näinä tilat ovat hyvässä voimassa, ja niillä on kototarpeeksi asti puumetsää ja runsaat karjanruuan varat. Isoihinuudis viljelyksiin on myös tilaisuutta. Litempiä tietoja kauppa-ehdoista, jotka tulevat olemaan hyvin edullisia, antaa Tammelan pitäjässä Jokioisten kartanossa Jos. Vlehmer.

Maa-taloja kaupan.

Oggelbyn eli Oulunkylän rautatien työpaikalla Helsingin pitäjässä Nusmaan lääniä vedetään vielä edeskinpäin tänä vuonna, kuin myöski ensi-tulevana talvena hiekkaa rautatien rakennuksen tarpeeksi, johon työmiehiä omien hevoisien, rekien ja runkojen eli laatikkojen kanssa nyt paikalla vastaan-otetaan.

yhdestä kupu-sylestä eli pannusta hiekkaa maksetaan vetopalkkaa yksi rupla ja kymmenen kopekkaa (1r.10 k.) hopeassa.

Wälipuhetta vetämisestäpidetään allekirjoitetunkanssa, mainitun pitäjän Malmbyn kartanolla.

Malmbyyssä marraskuussa vuonna 1860.

5 (4) F. Vt. von Essen.

Kuulutus.

Hyviä Peierin humaloita kaupan allekirjoittaneen tykönä huokeaan hintaan.

I.M. Tollander, 3 (l) Helsingissä.

Kauroja, vähintäiu 9V9 leiviskän painamia, ostaa A. , v. Wasenius Helsingissä.

5 (5) Stötta Huomaan ja Rämeenlääneille niteisen Tilavaknus-yhdistysfomiteati asettamisen e$botul, viime 2>itiofuuö[a Hämeenlinnaosa pidetyssä kokouksessa, ei pidelty sopnvana eikä sentäl, den pantavana toimeen, niin mit ne talolliset Unsmaan läänissä, jotka omat kirjoittaneet itsensä osakkaiksi Suomen Tilavakuus-yhdistylsee» tahi bahiaioat siilien päältä, kutsutaan tämän kautta kokoontumaan tiistaina tämän Jammtfuun 29 p:nä sensi markkina-p:nä) Ho in epp.

Helsingin Sojieteetti^uoneefen, felfulteflaffenfa erinäisen läänikomitean asettamiselta, sekä »alitfemaan (iiben jäseniä ja apulais-jaseniä kuin myoö anviomieliiä. Helsingissä Tannuik. 2 p. 1861.

3 (1) oobtofuuta.

Uusmaan lääniläisille!

Keskihinnat torilla tällä viifolla: Rukiit 5 r. 20 k. il 0 r., kaurat 2 r. 50 ja 3r. tnri; ruisjauhot 40 ja 42 kop., raavaanliha, tuores 1 r. ja 1r. 30 k., palvattu 1 r. 30 ja 40 k., lampaanliha, tuores 1r.80 k. ja2 r., palvattu 1 r. 80 k. ja2r., vasikanlilia 1r. 00 s. ja 2 r., sianliha 1 r. 80 ja 2r., suolaset silakat 70 ja 80 k..

voi 2 r. 70 k. ja 3 r. 10 k., tali 3 r. ja 3 r. 20 k., heinät 12 ja 14 k. leivista-, lintuja pari:metsoja W k. ja1r., töyriä 40 ja 45 k., pyitä 20 ja 25 k.; kaurakryynit 26 ja 30 k., ohrattyynit26 ja 30 k., herneet 15 ja 25 k., potaatit!) ja 9 k. kappa; lohi suolattu l5 ja 20 k., haurvit ja ahvenet 5 ja 6 kop., mateet 10 kop., tuore silakka eli haili 4 kop., siika ja 10 k. naula; nuori maito 7 ja 9 k., viina 60 ja 70 k. kannu; munatiu 35 ja 45 k.; halkoja kuorma: konvuisia 1 r. 30 k. ja 1 r. 50 k., petääisiä 90 k. ja 1 r. 20 k. Poikain vuoro opetubkoulu Helsingissä avataan Maanantaina 14 p. Tammikuussa kello 9 e. pp., jolloin koululapset tulkoot itsensä kouluunkirjoittamaan.

Tähän kouluun otetaan myös suomalaisia lapsia, joille opetus annetaan suomenkielellä.

Rirtr. Polen.

John Williams, Etelämeren saaristojen Apostoli, Kirjoittanut Besser, Saksasta suomennettu, 1l>”7 siv., maksaa 25 kop. ja saadaan Lähetys-Seuran asiamiesten kantta.

Herran Iesuksen Nimeen, ystävällisiä muistutusja varoitus-sanoja Suomen Sionin asukkaille.

60 siv., maksaa K kop. hop. ja saadaan Lähetys-Seuran asiamiesten kautta.

Kaikissa Helsingin kirjakaupoissa myydään: Suomen suuriruhtinanmaan Kartta :’l 30 k.

Aasian maa-osan Kartta u 40 kop.

yksityislli Ilmllitnksta.

Myötävänä kirjakaupoissa:

Missä keskuudessa tulevat hyftoteekki yhteys ja maaviliely-pankki olemaan?

Suometarta m. 1861, samalla tavalla toimitettuua knin eimen ja samansokoisena kuin v. l^5N, saapi tilata kalissa maamme Posti-konttoreissa Koko vuosikerrau ”.. li markllla.

Puolen vuosikerran ”. 3 markana, kuin myös täällä Helsiugissä berrain Waseniuksen ja Kumppanin kirjakaupassa Koko vuosikerran . 5 markalla 2!> peilnilla, Puolen vuosikerran. 2 markalla pennillä.

vattista myödä velkoja puolennetusta hinnasta. Esm.

jos minulle tarjotaan hypoteekki-yhteyden l.000 ruplasta antamia velka-seteliä, joista maksetaan korkoa vuodessa 45 r., mutta minä muilta saan yliden verran korkoa 900 ruplalla, niin minä en rupea näistä seteleistäkään sen enemmän maksamaan, mutta ostan l, 000 ruplan setelit 900 ruplalla. Saattaa olla mahdollista, että tulisin voittamaan, jos onnekseni muka arvan kautta vuoro sattuisi pian setelilleni tulemaan ja muutaman vuoden päästä saisin koko summan itsellenimaksetuksi. Siitä syystä ehkä uskaltaisin maksaa vähän enemmän kun 90 sadasta.

Waan niillä tienoilla taitaa niiden setelien kulku-kurssi tulla pyörimään niinkauvan kun hypoteekkiyltteydm antamista setelistä maksetaan vaan 4’/.^ ”/e Jos yhteisessä kokouksessa vasta päätetäänmaksaa 5″/«, niin silloin tämä väli korjautuu. Mutta niinkuin yksityinen rahamies tässä asiassa tekee, niin pankkiki.

Moni ehkä peljästyy siitä, että hypoteekki-yhteyden velka-setelit nain kohdasteen tulevat kulkemaan vähemmästä knin mistä ne annetaan, ja vähän ikäväliän se seikka onki ja pahoillaan siitä oli jo moni Haminassa.

Mutta se on teko tebty. eikä itse asiassa niin vallan vaarallinen kun ensimäiseltä ehkä luulisi. Se vaan todistaa, ettei se ole velanottajan vallassa maksaa vähemmän koron kun velanantaja tahtoo. Jos tavallinen korko on 5″/ ja hypoteekki-yhteyden velka-setelistä niiden myödessä saan ainoasti 90″/<i eli 1, 000:sta 900, niin minä näistä 900:sta tulisin maksamaan korkoa 45, eli saman kun hypoteekki-yhteys 1, 000.sta maksaa myömällä, ja tämä sumina, 900 r., kuitenkaan koron puolesta ei ole yhtään kalliimpi kun jos sen toiselta ottasin ja maksasin 5"/«. Ja pää-velkaa taas ei tarvitse kokonaisena maksaa, mutta se vähitellen prosentin maksulla kuoletetaan. Hallinta-kustannuksen ja pää-velan kuoletus- rahan suhteen kuitenki on hiukkasen eroitusta. Tahi oikeemmin jos olisi heti päätetty maksaa 5"/" ja sitte saatu seteleistä koko summa, niin koko vuosinainen maksu olisi tullut vähän huokeammaksi kun nyt. Sillä jos kurssin tähden 1, 000 roplan velka-seteleistä saan rahaa vaan 900 r., niin niistä tulen vuodessa suorittamaan korkoa 45:

hallinnasta 2: 50.

pää-velan kuolettamiseksi 12: 50.

Meensä 60 r., se on k-/, "/<, saadusta velastani, ja 1, 000 ruplaa maksasi 66 r. 66^ kp., siihen siaan että toisessa tapauksessa olisin 1, 000 ruplasta suorittanut korkoa 50:

hallinnasta '2: 50.

kuolettamiseksi . . . . 15 50.

Yhteensä 65 r., se on 6'/., ".., eli joka tuhannesta ruplasta 1 r. 66'^ kop. vähemmän.

Tämä nyt näyttää, etteivät ybdys-miehet saakaan niin huokeata velkaa kuin päättivät ottaa. Mutta pohjarahaa maaviljely'pankille kootessa tämä luultava alempi kulku-hinta tulee vaikuttamaan eroitusta. Sillä se ei ole samaa, jos pankki saapi rahoja eli velka-seteliä.

Mdotellussa liitto-kirjassa sanotaan, että peruste-osien ottajat saavat panna 75"/" joko rahassa tahi hypoteekkiyhteyden velka-seteleissä, nähtävästi sentähden, ettei ehdotuksen tekijä luullut kulku-hintaa tulemankaan. Se oli näet hypoteekki-yhteyden suhteen ehdoteltu, että se maksaisi 5"/", vaikka tämä korko-elidotus Haminan kokouksessa muutettiin. Jos se määräys nyt tulisi seisomaan, että 75"/, . pohja-ralioista saapi, maksaa hypoteekkiyhteyden velka-seteleillä ja ne ostettaisiin täydestä, vaikka muut ostajat niistä antaisivat ainoasti 90 "/<" niin hyvin harva tulisikaan rahoja panemaan, mutta melkeen jot'ainoa itse ostaisi velka-seteliä, ja maksaisi pohjarahan osansa niissä.

Ja hulluhan se olisiti, joka Koska se nyt on arvattava, etteivät hypoteekki-yhteyden 4'/2 "/« koron maksulla annettavat velka-setelit prosentin suhteen tule kulkemaan täydestä, niin muista, koon sen talon omistaja, joka mielii ottaa hypoteekkiyhteyden velkaa ja panna saadut rahansa maaviljelypankin peruste-osiin eli osakkeihin. Jos hypoteekki-yhteys hänelle antaa 1.000 ruplan velka-seteliä ja hän niillä saapi 900 r., jotka siis lulevat vähän kalliimmaksi kun toivoi, niin ostakoon osia vaan 900 r. armosta. Sen summan suhteen asia sitte muuten muodostuu ihan niin kun viimen selitimme, sillä eroituksella ainoastaan, että hypoteekki-yhteyden antama velka on kalliimpi, kuten olemma tässä useen sanoneet.

saattasi 900 ruplatta ostaa velka-seteliä 1.000 ruplan edestä, mutta kuitenki maksaisi rahassa 1, 000 ruplaa ja siis ilman aikojaan jättäisi tilaisuuden voittaa 100 rup.

laa. Jos kaikki telisimät maksunsa yhdellä tapaa, niin siinä olisi yhtäläisyys eikä koko asiasta mitään virkkamista.

Mutta se polonen poika, joka ei hoksaisi itse vaihdoksen tehdä, hänelle tapahtusi vääryyttä ja pankki sveonittasi. Jos hänen olisi pantava 900 r. ja maksasi rahassa, niin pankki voisi niillä ostaa hypoteekkiyhteyden velka-setellä 1, 000 ruplasta annettuja. Sentähden ja koska se pankille ehkä on vielä parempi, että saapi rahaa niin paljo kuin mahdollista, lienee se määräys tehtävä, että hypoteekki-yhteyden velka-setelit maaviljely- pankin pohjarahaksi otetaan vastaan saman kulkuhinnan eli kurssin jälkeen kun niittä muutenki on, kuten Turussa ja ehkä muuallaki on muistutettu.

(Jatketaan.)

15:stakymmenes vuosikerta.

Jaetaan: joka Perjantaina Helsingissä Waseniuksen kirjakaupassa. 18«1. Sn s m e t a r Hinta: koko rvuosikerta 6 markkaa, ja puolivuosikerta 3 markkaa.

No 3. Perjantaina 18 päivä Tammikuussa.

Tulemana sunnuntaina vitaa Uudessa kirkossa suomalaisen puolipäivä-saarnan v.t. kappal. Sihvonen.

Samana paimänä pidetään suomenkielinen pipliänselitys kilo (i jpv. Wanhassa kirkossa.

Kirkollisia Ilmoituksia.

Todistukseksi että hallituksemme puoleltaan mitä kauvemmin sitä enemmän osoittaa kunnioitusta julkisuudelle, voin mainita, että nyt maanantaina lopetetussa Pankkimme tutkinnossa säätyin edusmiehille jätettiin katsastettavaksi, miten paljo Suomen valtio oli ottanut veltoja ja että ne ovat tarkoitukseensa eikä väärin kätetyt. Kertomus-ote näistä valtiovelkain seikoista tulee julistettavaksi samalla kertaa kuin kertomus Pankin tut Mitä kyselet yleisistä asioista ja muutoksista niissä, tietäisin koko joukon jutella, vaan yhdeltä puolen luulen että kaikki puheet niin hyvin siellä kuin täällä ovat paljaita luulottelemista, ja toiselta puolen tiedän jo enonsaalstasa ett'ei minulla ole lupaa julistaa selitystä, missä pidän ne puheet tosina ja missä perättöminä.

Kuin ei mikään valta voi estää puheita ja suoruja suullisesti levenemästä ympäri maata ja kuin tiedän, että tosinaisetki asiat suupuheellisessa levenemisessä väärenevät milloin enemmän ja milloin vähemmän sinnetalii tännepäin, pitäisin kyllä jo asian vuoksi ja yhteiseksi hyödyksi edullisempana, ett'ei löytyisi julkisuudella mitään haittaa ja rajoitusta. Josko silloin myös luulottelemista, juoruja ja ehdollisia valheitaki pääsisi julkisuuteen, on myös varmaa, että silloin olisi myös totuuden rakastajalla ja tuntijatta tilaisuus julkisesti selittää, mikä nulloinki on totta, mikä taas valetv. Siihen ei ole tilaisuutta suupuheellism kertomuksia suhteen, kuin ei kukaan voi tietää, miten missäki paikassa asia selitetään, eikä kukaan voi ympäri maat.! kiertää totuutta saarnaamassa ja vääriä selityksiä oikaisemassa.

******************************''

Näin jäävi valtion turvallisuus ja yksityisten liyvä maine sattumusten alliksi, ja toisaaltapäin ei taas saa millään varmtuksella eikä käskyllä maakuntaa kuultelemasta eikä levenemäota minkälaisia hulluja kertomuksia tahansa, jos ei saa eli voi julistaa asiain toden perän. Waltakunnan jäsen, joka ei kuultelisi selityksiä maansa yhteisistä asioista ja kansalaisistansa eikä lausuisi ajatuksensa niistä, ei todella rakastaisikaan maatansa eikä kansalaisiansa.

Kirieitä Jukka Lintuselle, n.

Oma veikkoseni!

Tämä on tärkeä temppu ja hyvin muistettava hypoteekki- yhteyden ja maaviljely pankin leskuuden vuoksi.

Sillä se on aivan tietämätöntä, jos saapi rahaa sitä lasvua eli korkoa vastaan kun bypoteekki-yhteys alussa maksaa. Sillä kesällisessä kofou^ftosa Haminassa enemmistö päätti kasvun maksettavaksi ainoasti eli Hsenrsuaplaa 50 kop. sadasta. Päättäjät toivoivat saadakniin huokeata velkaa. Mutta siinä luultavasti erehtyivät. Nun sitä ainaki luullaan. Yleensä vielä maksetaan vähintäki 5» sadasta. Jos taas vahvaa vakuutta vastaan saapi 5, kuka sitte on niin hupsu, että tyytyisi ottamaan puolen viidettä, semminki jos on enemmän antamista? Maaviljely-pankki taitaa myös maksaa viisi, niin kauvan kun vähemmällä ei saa. Selvä seuraus tästä on täytyminen myödä hypoteekkiyhteyden antamat velka-setelit vähemmästä hinnasta kun ne nimittävät, knlali kokoulsen sihteeri jo silloin paikalla selitti. Ee näet on mahdotonta pakottaa ketään antamaan huokeammasta tasvusta kun hän itse tahtoo.

Jos hän ei saa sen ja kuitenki antaa, niin hän puolentaa istintäeli pää-velan, niinkuin se rahvaassa on ta Ne eivät tule olemaan missään muussa keskuudessa eli yhteydessä telkenään kuin missä myöjä ja ostaja eli velan-ottaja ja autaja yleensä. Hypoteekki(eli velka-) yhteys liaukkii tilanomistajille velkaa kiinitystä vastaan.

Sitä varten se antaa velka-seteliä', joista niiden omistajille maksaa (kahdesti vuodessa) kasvun, mutta pää-velan arvan jälkeen vähitellen mikäli se tulee yhteydelle maksetukn. Näitä seteliä antaa joko yhteys hallituksensa kautta tahi yksityinen velan-ottaja niille, joilta rahoja saadaan. Uhteys siinä on seteliensä myöjä tahi velan-ottaja. Maaviljely-pankki taas, joka yleensä rahoilla asioipi, raha-kauppaa pitää, ostaa myös sanottuja seteliä, niitä uudestaan myödäksensä eli asioissaan käyttääksensä. Hypoteekki-yhteyden suhteen maaviljelypankki siis on velka.setelien ostaja, eli velan antaja.

Mutta niinkuin kaupassa ainaki myöjä tahtoo niin suuren hinnan kuin suinli mahdollista, ja ostaja maksaa niin vähän kun vaan tarvitsee; samate se tulee tässäki olemaan. Maaviljely-pankki, jos yhteys enemmän tahtosiki, kuitenkaan ei maksa enemmän kun tanvitsee, se on: saman kun muutki ostajat. Niinkun kaikessa kaupassa tavarain tarjo ja tarvis eli haenta vaikuttavat hintaan, ihan niin se velan annissa ja otossa kasvun suhteen on. Jos on enemmän velan tarjoojia kun sen hakijoita, niin kasvu liuovistnn, mutta milloin velan hakijoita on enemmän kun sen tarjoojia, niin korlo kallistuu.

finnoSto. Tästä iulistutjesta tulee yleisö rauhoitetuksi, nähtyänsä asian totisen laidan, ja hallitus tulee saamaan uuden todistuksen julkisuuden mahdottomasta arlvosta, joten sekä hallitus ettei yleisö mäbitellen tottu- roat ja rakastuvat julkisuuteen i?hä enemmän ja enemmän, kunne (e tulee röälttämättömäffi tarpeesi, niinkuin sen pitää sivistyneelle kansalle ollaki. Julkisuus on efm. Englannin kansan ja hallitnksen voiman sekä menestymisen tue ja turtua, jonka suojassa vapaus. tieto, taito ja muut kansallisen edistyksen riennätys-voimat saavat kukoistaa.

Kyllä se on surkuteltava seikka, mitä paikkakunnastasi kerrot, että siellä löytyy eloa eli jumia yli maaviljelijäin oman tarpeen, maan ei löydy nyt ostajia, joSta seuraa, ett'ei saada rahaa irti tamaralla, vaitka on eleinen ralian tarve. Se on nt)t yleinen valitlis maaSfamme. Se seikka mahdottomasti rafittaafi maaviljelijätä ja tuottaa hänelle hirmuina vahin^oita. tuin hänen täytyy taikka vuoden yli makuuttaa tarpeettomia jumia takanansa ja tärsiä rahan puutetta tahi syksyllä ja taimella myödä ne haluttomille ostajille polkuhintoihin, vaikta sitte feväällä ja kesällä niillä on korkeat hinnat, joihin maaviljelijä itse usein faapi niitä ostaa takasi, milloin on sattunut myömään elonsa liian tarkkaan^taikka hänelle muusta syystä tarvis ilmaantuu. riihen seikkaan on monta syytä! 1) on meillä 7:fuufautinen taimi, jonka alla jyväin hinnat ulkomailla voivat paljonki vaihetella, niin että kauppiaat syksyllä ja taimella haluttomasti ryhtyvät jyvän ostoon, tietämättöminä binnoista seuraamana fu»ena; 2) ei ole Suomessa näihin asti ollut jyvä-kauppa vapaa, jotta kauppiaat omat vielä tottumattomat siihen-, 3) on karmalla kauppiaalla niin paljo liikoja rahoja, että voisi niitä makuuttaa monia kuukausia jyvissä fiini.

Näiden syiden poistamiseksi ja edes liemittämifefft tarvittaisim nähdäkseni seuraamia keinoja pää asiallisesti: 1) tänsi vakuutus, että jyväkauppa tulee ainian olemaan mapaa; 2) pankkilaitoksia, joista niin hyvin kauppias uin maaviljelijä saisi vahamelfaa jyvämafuutta maataan Inhyitsi ajoiksi, edes 7 kuukaudeksi; 3) yhteisiä mafaftinia kihlakunnittain tahi läänittäin, joihin maaviljelijä saisi panna liiat jyvänsä takavarilkoon talvetsi, maan joista faiftpannun jyvä-paljoutensa takasi kovteintain efm. 7 kuukauden kuluttua.

Tähän makasiinim ei otettaisi vastaan jumia tynnyrimitalla, loska sillä ei tule tietoon jnväin hyvyys eli paino mutta ainoastaan palious, maan leimikoittani, joten fetS makasiini että maavi!ieli, ä tulee niin ottaessa kuin antaessa todella noudattamaan tohtuutta. Maaviljelijä maksaa jumia jättäessä jonfu kohtuullisen summan makasiinille hyyriksi sekä mafaniniu hoitajalle palkaksi tuin myös saisi makasiinilta täydellisen tobiStuffep, että on laitokseen jättänyt niin ja min monta leiviskää jyviä, jotta hän eli se, jolle on oikeutensa antanut, saapi niin ja niin monen kuulauden päästä ottaa makasiinista ulos. Makasiini laitos palomafuutetaan l.uioneineen ja jyvineen tuin myös muutoinfi sitouiuu iDaötataffenfa sille takavarilkoon paunun jyväpaljonden edestä. Tämän todistuksensa voipi inaamiljelijä sitte panna rahavelan vatuubefft tahi myödä jofo kauppiaalle vaiko muille, maan pääsana on, että silloin on niin hyvin velan antajalla kuin jumäiu ostajalla täysi mafuué, ett'ei hänelle tule pelosta eikä maavaa ja eitä hän pääsee täräiä-asioista ja muista rettelöistä. Kmn nyt laataan Maaviljelyspankkl toimeen, olisi siinä tilaifuuS saada vahamelfaa JDmämafuuttafi maataan, tämmöisiä makasiinia saataisiin ympäri maakuntaa. loifen terran saan ehkä tilaisuuden lameammin puhella täta asiaa; sen maan nyt sanon lisäksi, että Hämeenlinnan läänille ollaan jo semmoisen laitotta tuumaeia, maitten tarkoin liedä, jos fe on aimottu aivöan samoille perustuksille luin tässä olen selittänyt.

Hämmästyksellä ja surulla sain lukea lehtori fftä löytyy jo julistettuna, paitsi 3uöleniuffen, :)(enuHillin jaHeleniuksen sanalirjoissa, myösfanatirjo(8[a Liliuksen ”suomentieliseen lufemistoon” sekä H&lqvt«hn ”vatjalaiseen tielioppiin”(Wotist »Tanimalik)ja ”Viiteen Kalevala-runoon” (d« 5 första Sångerna af Kalevala), Senlisäksi on vobm. Lönnrot pannut .Mlevalan” toisen painoksen loppuun luettelon „oudommista sanoista”, joita siinä kirjassa löytyy. 3° näiden sana-aarteiden järe«tämtfe8fä ja puhtaaksi-kirjoittamijes, a menee hy’) Jatkoa 1 mroon.

tarkoituksena on lujan mielipidon kasvattaminen, niin on komitea katsonut tarpeelliseksi määrätä, että asiamiehellä pitää oleman valta, ilmaantuneiden asianhaarain mukaan, mielensä muuttaa, ja sentähden säätänyt, ett’ei asianajajata edeltäkäsin saada mihinkään määrättyyn mielipitoon sitoa.

Waitka komitea on asetus-ehdotuksensa 6—8 tztz-osä erillensä maininnut ne erinäiset asiat, jotka pitäjänkokouksessa ovat esille otettavat. ei niitä kuitenkaan millään tavalla ole tahdottu luetella täydellisesti, varsinki kuin se on komitean vakuntus ja myösti itseensä asian laatuun Mustettu totuus, että yhä useampia asioita voidaan ja pitää naiden kokousten toimi-alaan antaa. Komitea on ainoasti tahtonut viitata. mitkä asiat ylimalkaansa ovat tämän kokouksen haltuun tuuluvilsi luettavat, sentähden että muutamista asioista muuten ehkä voitaisiin epäillä, ovatko ne tirlolllsta tahi maallista laatua.

Komitea, joka ei ole katsonut velvollisuudeksensa, kirkonkokouksen suhteen ehdotella mitään sääntöjä, smvuoksi että sitä koskevat inääräykset tulevat siihen tinko-la’in ehdotukseen otettaviksi, jota valmistamaan erinäinen toimikunta on asetettu, on siitä ainoasti sen verran sivuuttamalla maininnut kuin näiden molempain kokousten rajoittamiseksi on tarpeellista, ja siis niiden asiain jonkkoon, joita ei saada pitäjänkokouksessa keskustella, ottanut semmoisia kirkonkokmitseen kuuluuna seikkoja, joista ehkä voitaisiin tulla kahden vaiheelle, missä ne oikeastansa ovat esille otettavat. Mitä tyläkouluilnn tulee, kuulumat ne komitean mielestä sen vuoksi kirkollisten asiain luottaan, että niissä opetetaan ainoani semmoisia ensimäisiä perustus-alkeita, joiden kautta faitti muu ustou-opiUinen opetus vasta käupi mahdolliseksi.

Niinen-omaan tulee komitean lisätä Kihlakunnan-lautamiesten asettamis-seittaan, että, heidän virtainsa tärkeyden vuolsi, komitea tosin on määrännyt samoja lautamiehiä koskevan vaalin pitäjänkokouksen toimi-alaan, muita etiä, siinä kohtaavain eri asianhaarain määrääinistä varten, komitean nähden, erinäinen asetus siitä olisi annettava, miten nämä vaalit ovat pidettävät.

„Ettei yhden taikka toisen poissa-olo estä kokouksen pitanustä, on kaikissa keskustelu-kokouksissa noudatettu laki, ja täytyy niin ollaki, sillä muuten ei olisi mahdollista mitään päättää. Komitea ei ole katsonut tarpeelliseksi sitäkään määrätä, montako jäsentä kokouksen pitämiseksi vahintänsä vaaditaan, sillä semmoisen määräyksen nojalla voisi osa pitäjamniehiä estää tahi toiseen aikaan viivyttää nostettuin kysymysten esille-ottamista ja päättämistä. Liikanaiseksi on myöski katsottu ruveta tekemään mitään määränlsiä sen tapautsen vuoksi, ett’ei ketään tnllsi kokoukseen saapuville; sillä silloin on itsestänsä selvä, että asianmukaisesti, jos kokousta pyytänyt sitä tahtoo, joku toinen aika on kokoukselle kuulutettava taikka kysymys toistaiseksi mitättömiin jätettävä.

Asiansa ajon ja valvomisen oikeutta valtuutetunasiamiehen kautta ei komitean mielestä voida keneltäkään kieltää. Riutta kuin jotakin asiata keskusteltaessa aina uusia syitä ja perustuksia voipi sen hyväksi-ottamiseen tahi hylkäämiseen ilmaantua, ja yhteisen keskustelemisen Kunnallishoidon asetukseen alamainen Ehdotus ”).

komitea on sentähden jällensä noudatettavaksi uudistanut sen jo ennestänsä löytyvänsäännön varsinaisen pitäjänkokouksen pitämisestä kahdesti vuodessa, etteimielihartaus niihin, niinkuin tähän asti on tapahtunut, sen kautta lannistuisi, että samoja kokouksia ylen tiheään ja useinki vaan asianomaisten hyväksi nähdessä pidetään.

Semmoisia asioita varten, jotka eivät voi jäädä varsinaiseen kokoukseen, pitää kuitenki sillä välin voitaman pitää väli-kokouksia, luin Kuvernööri sitä vaatii taikka siihen muuten on syytä; ja on komitea, tällä tavalla eroittaen varsinaiset ja väli-kokoukset toisistansa, varsinki sitä seikkaa pitänyt tuiki tähdellisenä, ettei enimmän- arvoisia asioita saada mnissa kuin varsinaisissa kokouksissa esille ottaa, niin että seurakunnan jäsenten sitä paremmin käniisi olla niitä keskusteltaessa läsnä.

Mantalin mukaan äännettäessä voisi useinki tapahtua, että isompi tilanhaltija saisi niin suuren vallan, että pitäjänkokous itse asiassa muuttuisi tyhjäksi varjotoimeksi, jossa päätös aina olisi hänen mielivallassansa.

Wielä sopimattomamman vallan saattaisi joku senkautta itsellensä hankkia, että hän kerä’si valtuuskirjoja siltä suurelta joukolta, jolle kuki yhteinen asia on aivan arvoton.

Tämmöisten suunnattomuuksien poistamiseksi on komitea ehdotellut, ettei kukaan omasta eikä muiden puolesta saisi ääntää enemmän knin neljännen-osan edestä siitä, mitä kaikkien kokouksessa läsnä-olevien ääniluku yhteen-laskettuna tekee, vaikka hänen ääni-lukunsa sitäki enemmäksi nousisi.

(>i mikään alhainen virlatunta voi kieltää ketään hänen päätökseensä tyytymätöntä, vetämästä sitä korkeamman oikeuden tuttittavalsi. Wälttämättömästi on siis pitänyt määrätä, miten pitäjänkokouksen päätös on tiedoksi julistettava ja missä järjestyksessä sen yli voidaan valittaa. Sille ei koinitean niielestä kuitenkaan ole pitänyt valitus-oikeutta antaa, joka ei ole katsonut tarpeelliseksi, itse olla päätöstä tehtäessä saapuvilla.

Tämmöinen rajoitus voi ehkä näyttää arveluttavalta, mutta komitean mielestä on siihen tuitenti täysi syy.

Sama pernstus-ajatus on jo julki lansuttu papissäädyn etuus-asetuksissa, joissa sanotaan että: ”kaikkien pitäjänlniesten pitää, illnan estelemättä ja puheen paittiuden haastolla jos joku e on poissa, seisotettuna määrä-aikana paikalle tuleman”. Asianhaarat sitä myöski vaativat, ettei sillä pitäjännnehellä, joka, jotaki asiaa keskusteltaessa, ei ole ajatustansa pnolustamaan saapuville tullut, oikeuttakaan pitäisi olla, moninaisilla oikeuden- käymisillä toisia vaivata, milloin hän sen ehkä sopimaksi näkee.

Tämän ohessa on komitea kuitenki kokenut estää, että kenenkään yksityisen oikeutta hänen tietämättänsä ja äkkiluulematta loukattaisiin, ilman että hänen olisi mahdollista siihen saada muutosta. Sitä varten on määrätly: että keskusteltaviksi tulevat asiat ovat pitäjänkokouksen kutsumuksessa tarkasti ilmoitettavat, ja että esimiehen tulee valvoa ettei mnita kuin kutsumus-kuulutuksessa lueteltuja asioita saada päätettävitsi ottaa, sekä ettämilloin pitäjänkokouksen päätös erittäisin koskee jotaki läsnä-olematonta henkeä, pitää hänelle annettaman pöytäkirjan ote, siinä ilmoitetun valitus-osoituksen kanssa, pihdoin on komitea kokouksesta poissa-olevalle hengelle (^ttä kunnalla, koska sitä elollisena yhtyytenä pidetään, myöski pitää ole>nan oikeus säätää semmoisia asetuksia, kuin se järjestyksen ja siveyden ylläpitämiseksi katsoo tarpeellisiksi, on jo vanhastaanmyönnytettyetuus.

Siihen kuuluvaksi asiaksi on komitea senki katsonut, että kunta myös saa oikeuden soveliaita uhka-sakkoja määrätä samain asetusten rikkomisesta; mutta sen estämiseksi, ett’ei niihin tulisi mitään yhteistä lakia vastaan sotivata eikä toisen oikeutta loukkaavata asiaa otetuksi, on komitea sen asianmukaiseksi katsonut, että semmoiset asetukset sitte vasta ovat noudatettavina pidettävät, kuin Kuvernöörine on valivistanut.

l>l)dot»ssen 7^s tz inuuttaa osaksi sitä sääntöä laillisesta suojeluksesta annetnssa armollisessa asetuksessa, jossa määrätään, että niiden loisten eli itsellisten, jotka tahtovat päästä seurakunnan suojelukseen, pitää siitä tekemän anomus pitäjänkokouksessa, ja että seurakunnan suostumus siihen on Kuvernöörin valnvisttttava. Tämä lisä mutka on liian rasittava niin löyhälle väelle, kuin se ihmis-joutko on, jota tämä määräys koskee, ja näyttää myös kaikinpuolin tarpeettomalta, knin sen estämiseksi, ettei pitäjän suojelulta annettaessa saisi väärinkäytöstä tapahtua, asianomaisille kruununpalvelijoilleon annettu oikeus ilmoittaa asia Knvernöörin oikaistavaksi.

Samoin on komitea myöski lniettinyt, että pitäjän hantvärkkärien ottnnnnen olisi kunnan haltuun uskottava.

västi ”kolonaisen vuoden” työ, eriltainli luinloiojoutollo sanoja oli pantava ruotsiutielisiä merlitytsiä. Ja tässä suhteessa en tielläkään lehtori uruv»-n ole voinut näyttää nurkumisessani olevan väärynttä, ei hänen sovi syyttää minua ”häväistyksestänsä”. ’.Niitä taas minulla on „omantuntoni” vaivoja siitä, että tulin maininneeksi kysnlnytsessä- olevan sanakirjan vioista, saan toisen kerran selittää. veljesi Tiitus Tuiretuinen.

! on se10 ensi arenti vuoden alla rakettava, arenti-oikenden menettäinisen uhkalla ja syyni-miesten määräämälle paikalle. Niitylle on rakettava heinälatoja. Näihin rakennuksiin saapi käyttää virkatalon inetsää ja sainote semmoisiin muihinki lnloneihin, joita ei sääntö määrää vaan jotka arentimies näkee tarpeellisiksi; vaan nämäki tulevat silloin talon omaksi. Asuinhuoneita saapi rakentaa taikka puusta tahi tiilikivestä ja nniita huoneita myös harmaasta kivestä ; liiteriä saapi lyödä laudoistasi. Kartanoa tulee arentimiehen vakuuttaa Maalaisten palovakuutu^ tunnassa sekä pitää inuutoin voimassa ja katsoa ettei mikään huone saa rappintua; uutta huonetta elkään rakentako ilman syyni-oikeuden määräystä pait jos entinen on palanut tahi muussa onnettomuudessa hävinnyt, jolloin rakentakoon entisekseen. Ainoastaan semmoisia huoneita, joihinaineet on muualta ostanut tahi hankkinut, saapi arentimies myödä tahi viedä pois tilalta ilman syyni-oikeuden lupaa; muussa tapauksessa saapi sakkoa puolet huoneen arvoa ja senlisäksi rakentakoon uuden samanlaisen sijaan.

Pellot tulee arentimiehen lannoittaa ja muokata hyvästi sekä pitää sovel« jaissa ojissa; peltoa hän saapi lisätä vaan ei vähentää.

Niityistä on samat määräykset. Nyytimaata vaaditaan jokaiseen taloon vaan humala-maata ei. Kaunistukseksi kasvatettuja puita ei saa luvatta hävittää. Karjanlaitumen eroittaminen metsämaasta ja aitaaminen haka-maiksi määrättäkööntalo-katselmuksessa. Kaikki kasken ja halmeen teko on kovasti kielletty muutoin kuin asianomaisella kuvalla. Talon mökit eli torpat tulee voimassa pitää ja parantaa eikä arentimes saa vanhoja mökkiä hävittää tahi muuttaa eikä uusiakaan asettaa muutoin kuin talokatselmuksen ajatuksen ja maaherran päätöksen mukaan. Metsä on asianomaiselta metsäherralta tarkasti tutkittava, kartalle otettava ja vuosihakkauksiin jaettava kuin myös erityisesti silloin on mainittava, jos ja mtten paljo metsässä löytyy puita erilaisiksi tarpeiksi vuosittain laadettavana, tullen sitte arentimiehen noudattaa metsäherran määräyksiä; vaan kantoja, juuria, tuulen kaatamia ja kuivettuneita puita saapi hän vapaasti käyttää polttopuuksi ja tervanpolttoon.

Soita ja rämeitä saapi arentimies vapaasti viljellä mutta vaan liiallisella polttamisella elköön ruokamultaa hävittäkö, Löytyessä talolla myllyn tahi sahan asettamisen tilaisuutta on arentimiehellä valta sen käyttämiseen, asianomaisen luvan saatna.— Llkempi tarkastus näistä virkataloista on asianomaisen maaherran velvollisnutena niin-kutsuttuin ”puustelli-hoidon tarkastajain” kautta, jonkalaisia vivkamiehiä asetettaisiin 5 koko maahamme, niin. yksi yhteinen Kuopion, Mittelin ja Wiipnrin lääneille, toinen yhteinen Waasan ja Oulun lääneille, vaan kullenki muista lääneistä erinäisensä. Nämä virkamiehet tulee Senaatti määräämään; heiltä vaaditaan, että ovat rehellisiksi ja luotettaviksi tunnettuja miehiä sekä tuntemat undeminat maaviljelystavat ja niiden sopivaisuuden kuin myös maaviljelyksen tilan palkkaa 800 alueessansa. Heille tulisi vuosittain r. ja matkarahoiksi 200 r. hop. Niiden virkamiesten tulee joka 4:s vuosi, milloin ei laillinen talokatselmus ole välillä ollut, käydä suvi-aikana ja 2 lautamiehen kanssa kutaki virkataloa tarkastamassa, ndioisnsä tilassa talo on rakennusten, viljelysten ja hoivuotsi kuin myös jos arenteeraaja on täyttänyt velvollisnulsiansa. Waan näiden virkannesten tulee niin usein kuin mahdollista muutoinki liittna aluskunnissansa, tarkastaen mainittuja seikkoja sekä antaen avmtimiehille neuvoja ja osoitnlsia viljolyZten parantamiseen.

Näiden tarfastajain tulee myös läsnä-olla talokatselmuksiösa eli huone-syynissä valvoinassa ruumin ema. Nunnunvoutien ja ninnsmiesten velvollisuudeksi luitenki jääpi vaarin-ottaa ja maaherralle ilmoittaa sekä laillisessa järjestyksessä haastaa kaikki arentimiesten rikokset arentisääntöä vastaan.

sia virkataloissa pitää kihlakunnLaanillisia talokatselmuktnoinan 4 lautamiehen kanssa ei ainoastaan arentimiesten muutoksissa vaan myös joka 1W vuosi, tullen silloin talouehoito tarkasti vaarin-otettavaksi ja määräykset asianomaisten mvueklvsioallispnidnelstäiöätna annettavaksi. Samanlaisia talokatselmyös parillisten riidellessä arenti-oikeudesta ja niiden sitä maatiessä, tahi milloin on kysymys arenti-mieden eroittamisesta. Maaherra antaa tuomarille ennen Helmikuun loppua luettelon niistä virkataloista, joissa minäki vuonna on talokatselinus pidettävä, jonka perästä tuomari määrää katselmnspäivät sekä ilmoittaa ne maaherralle, joka sitte niistä antaa knllonki asianomaiselle tiedon.

Talokatftlmuksen määräryaksssiian, ja tuomioon tyytymätön saapi valittaa maaherjonka päätöksistä taas saadaan valittaa Waltiohoidon osastoon Senaatissa. Kustaki talokatselinuksesta saapi tuolnari l0 r. ja kuti lautamies 1 r. hop., joka palkka maksetaan vnnun varoista, mntta talotatselmuksista riita-aiioissa se malsetaan taitta katselmufsen vaatijalta tahi riidan kadottaneelta vaiko runnulta, aina miten syyni-oikeus milloink, päättää. Puustelli-Hoidon tarkastajat eivät saa toimituksistansa mitään palkintoa ruunulta eikä arentimieheltä, mutta heidän toimitus-apu, laisillensa tulee arentimiehen maksaa tumpaisellenti 1 r.

hop. kerraltansa.

Sotilas-virtataloin kassasta tulee arentinnesten saada takausta tahi muuta makuutta ja 4 ”s/hdotukjen tekijät ovat luulossa, että osisi parasta niin a, ettaa etta , aatyhen^et, joilla tavallisesti on enemmän taitoa ia alya maaviljelyksessäki, saataisiin kehoitetuksi ottamaan arennille isompia virkataloja, ja ovat sentähden ehdotelleet, etta jaettaisiin, miten jo mainitsimme, kysynneheM-olevat maatilat 3 luokkaan, joista 1-seen luulm, lvat kaikki kun.kattanot setä ”0 tnrin vnosiarentun vahiininakil arvatut virkatalot, joihin olisi rakettava yli lellareita ja väm setä karjan huoneita, vähintam W , ylm pituinen ja 6 sylen levyinen pytinki; 2!seen luottaan taas yli 30 tnrin vuosi-arentiin?vähim, nak, l arvatut virkatalot, joille rakennns-velvollisuus olist muutom sama tuin 1-sen luokan taloille vaan Pytingin ei tarvltse olla pitempi kuin vähintäin8 syltä.linteen luokkaan kuuluisivat kaikki muut virkatalot, ja UNiihoin, ei tarvltse rakentaa erinäistä pytinkiä eikä niin mutta huoneitakaan kuin toisten luokkain taloihin. talossa el ennalta löydy säännöllistä pytinkiä,

Uusmaan ja Hämeen läänien maaviljelysseura npeiteässäa vuosikokoukftnsa täällä Helsingin sosieteetti-huotämän Tammik. 29 p. k-lo 5 jpp.. milloin seuran täsiteltäväksi pannaan paitsi muuta-. 1) vuosikertomus ja tarkastus-kertomus menneeltä vnodelta; 2) vaalit puheenjohtajaksi ja johtokunnan jäseniksi; 3) esitys että pyydettäisiin valtiolta raha-määräystä maaviljelyskoululle seuran hoitoon, kuin myös tutkinto sille koululle johtotunnan tekemästä sääntöehdotuksesta; 4) sysymys palkinnon antamisesta yhdelle maaviljelijälle Nunnijä.rvellä viljelysten parantamisesta; 5, ) osake-otto yksityisen laji-karjaston i^lnmllolliinllsll) perustamiseen johtokunnan esittä>nän ehdotuksen mukaan.

Helsingistä:

W. Kilpiselle!

Nakas vanha ystäväni! Kivulvisuudesta rasittuneena olen tullut vähäisen viivyttelemään vastausta kirjoituksellesi Suomettaren 48 n.rossa v. 18K0. Saan siis nyt sekä kiittää siitä, että ilmoittaa myös minun tarkastellen seuranneeni tuttavaimme S— n ja C— n väliin nousnutta riitaa”Lapsitarhoista”.

Empä sentähden tahdo ruveta riidan ratkaisijaksi.

Enkä usko asian paljo hyötymän paljaista huudoista. Kuitenkin, kuin sanot sinä tässä pitäväsi (5— n puolta, niin minä taas rupeen S— n puolelle.

Ehkä ovat nuo ”tarhat” hyvät kyllä missä niitä on asetettu kaupungeissa sekä kansakkaammissa sivistyneemmissä maissa, mutta empä luulisi niistä oleman., Euonien synkeöille saloille”, ”poloisille pohjan maille”. Waan mitenkä Iyväskylän tienoille lienee? Jos tahdotte kokeeksi asettaa sellaisia laitoksia Laukaalle, Saarijärvelle, Viitasaarelle sekä muualle, niin en minä siellä. Mielelläni vaan soisin, jos korkea esivaltamme ensin tarkkaisi tärkeämpiä tarpeita maassamme, että saataisi esm.

opisto kansan-opettajia varten ja sitte kunnollisia kouluja joka pitäjääsen.— Viita palkinto-lirjoittelijoista puhut, sen minä jo kauvan aikaa sitte lu’in Suomettaressa. Ajattelinpa silloin niinkuin nytki, että jos vieläkin palkitsisit pari kolme miestä, saadaksesi jotain uudella kirjoitustavallasi painettavaksi, niin ei se tapa siitäkään parane.

Että otatte sielläpäin Suomen-kielisiä sanomalehtiä, sekä helpotatte niiden hintaa vähävaraisille, sehän on aivan hyvä ja kiitettävä. On kyllä meilläki pelätty, tilaajoista monen ehkä pitämän nuo lehtien jakamisesta postimestareille määrätyt maksut l—iian rasittamina, sekä siitä syystä herkeämän tilaamasta. Mtävyytläsi siinä kuin taas muistutat minua Iyväskylään tulemasta, en voi olla kiitollisuudella tunnustamatta.

Tekis kyllä mieleni tulla, Marsinkin jos sopis samassa kuulella tutkinnon pitämistä suomalaisessa koulussanne.

Mutta mistäpä näin etäällä saada tietoa sellaisista juhlallisuuksista? Kummalta minusta näyttää, ettei semmoista julisteta sanoma-lehdissä. Aina se olis tarpeellisempi kuin opistoin esi-miesten jokainoa vuosi antamat ilmoitukset oppi-ajan alkamisesta. Senhän jokainen tietää asetuksista.

Ei nyt tällä kertaa mitään muuta sanomista. Sen vaan lisään, että olen, sinun esimerkkiäsi seuraten, muuttanut nimeni Snomen-kielisetsi.

Mikä se sitte on, tiedät siitä, kuin kirjoitan vanhalla ystävyydellä: Kivinen.

3 5 . .^ ” .^^ >^’*>) g; , -, <a^ m & a s .%E " "K illWIlll 5 -2 l» get** ) § K ”3 h’&■<£ n! S :.^1ligJ|ll|.|H S * i1^1a v g; a; 0 11 12 13 li15 K! 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 , ’! l .’.!! 7 8, 9 3 4 5 ” 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 2:5 24 25 26 27 28 29 30 31

j 101113 13 1415 16 17 1R , ’» 20 21 22 23 27 28 29 30 31^ 24 25 26 27J28, —!— Huhtikuussa. Toukokuussa. Kesäkuussa. il 2’ 3 1 5 16 12 3 4 —–i 7 s 910 11 12 3 14il5|l() II m |!i 20 21 22 23 2! 25 20 27 2S2i):(Ol ’,

i’. ’, 7 > 9 10 11 12 l3 14 15 16 l7 18 l!»202l 22232425 26 27, 28 29 30^31

2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 l6 17 l819 20 21 22 23 24 25 26 27, 28 29 Heinäkuussa.

”tn’ i__l_l –El-oku-ussa. l 2; 3

Syyskuussa. l 2 3 4 5> 6 7 8 9 10 1! 12 13 14 15^16 17 18 1!» 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 ——j4 5 n! 7 8; 9 10 II 1213.14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26J27 28 29 30, 31 1 2 3! 4 5 ”. 7 8 9 10 1112 13 14 15 16 17^18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29, 30-^-j— ,

—Lokakuussa. 12 3 4 5 9 10 1112 13 14 15 16 1718 19 20 21 22 23 24, 25 26 27 28 29, 30 31!—, —!—.

(5uropassa on, Wenäen keisariknutaa inainitsematta. erittäinki Itämallan ja Turkin keisarikunuissa monta toisillensa mierasta kansallisuutta saman .valtikkaan alla. Knmpaisessaki keisarikunnassa on ollut ja lumultansa pienin hallitus itsemaltaineu kansa Mallan päällä sekä muut alamaiset kansat omat saaneet kärsiä sortoa. Sentähden kumpaisessaki näissä keisarikuunissa sorretut kansat omat nyt mapauttamisensa raimossa ja alkamat, melkein kuin yksin tuumin jaikäänkuin keskinäisessä liitossa, puuhata kapinaa, jonka näyttämät tahtoman tänä keväänä saada toimeen. Ja mannaan onki mylläkkä tulossa, jos ei Itämallan keisari anna kaikissa perään eri kansainsa vaatimuksille. Ja marmaan siinä mylläkässä Itämallan keisarikunta hajoaa, sillä niin yksituumaiset okelesmkinaänisejastä mapauttamisestausa näyttämät ne eri kansat toiselta puolen ovat Itämallan rahaseikat ja maltiomarat niin lopullisesti huonoja. Mutta jos taas Itämaita meuee tuhoon, niin menee Turkin maltaki, jonka asiat omat mieläki huonommat.

kansallisuuden asia on, miten edellisissä niroissa koetimme näyttää, korkeammasta ftillimuksesta päässyt siiheu moimaan, ettei sitä mikään malta enää saa tukehuttaa.

keisari Napoleonin tila pakoittaa häntä tämän lalllmuksen palmelijana yhä enemmän tunkemaan kan. ialli, uud?n kysymystä etunenään ja pysymään sorrettuiu ktäaynstyayllisuuksien puolustajaua samalla kertaa kuin hänen lasta omsaasmsaasta syystä yhä enemmän luopua itsemalmaltakuuuassansa ja antaa alamaisillensa enemmän mapautta, pysyäkse>, sä niiden hallitusten rinnalla, joita hän itse on heidän kansa-sortoihinsa sekaantumalla pakoittauut mapaampaan hallitus-muotoon, sekä pysyäksensä vapaau Englannin ystämyydessä, joka on hänelle malttamaton tarme.

— Ulkomaalta. Saarijärveltä Joulukuussa (Jatkoa).

Kyllähän olisi tosin jo aika jättää vanhat vallllnaiset tapannne ja alkaa ne ajan mukaiseksi muodostamaan. Waan tulleeko tämäki toimonnue ”nuorisossa nousemassa”, ajoissa alkavissa odotettavaksi? Nyt on taaa yfsi elälnämme aikakausia juoksussansa ennättänyt mereen lopulle niin että uusi ou taas siaan saatavamme. Tiksipä kaikki muukiu rientomme ja pyrkimisemme on uuden ajan tarpeilla varustettava. Näihin asti ou meillä ollut aika kylmää, aika niittää, aika koota ja hankkia tarpeua ruulniimme hyväksi ja ravinnoksi. Näissäpä on ollutki tointa ja tekoa kaikille voimille aivan kiiruusti, ja kukapa ei tunne itseänsä velvolliseksi uhraamaau kaiken voimansa ja ahkeruutensa ruumiillisen elämänsä ylöspidoksi ’.

************************************’

No, koska nämä maalliset elämämme tarpeet ovat niin painanasta arnosta, emmetös ole roelmolliset ahkeroimaan henkemmekin raminnoksi? Sillä ruumis on kuitenki vaan hengen palmelija. Miten tämä ruumiimme hallitsija, henkl, on kasmatettu ja opetettu isännöimään tahi ei ollenkaan, senmukaau on hänen hallituksensa sekä palmelijansa ja koko taloutensa kunnolliset tahi kunnottomat. Kuin nyt hengellä eli, uskounoll sesti sauoen, sielulla on pää«hallitus kaikessa elannoosamme, niin ensinhän olisimme siitä melmolliset huolta pitämään! Tillä jos tämä päähallitsijamme on nukkumma, velttona ja raukeana, ilman tarpeellista neroa ja kuntoa, niin on ruumis ja ruumiillisetki hankkeemme huonoja. Hartaasti meidän siis tulisi hankkia hengellemme valistusta ja pitää sitä virkeänä, että ruuuuil Iis/t ja muut ajalliset puuhamme ja toimemme sen mukaan parantuisimat. Sanomalehdet tulevanaki vuonna taas tarjoomat meille muiden lmödiillieteu tirjaiu inukani tätä valistusta ja virkeyttä, kuin maan täymme heidän anteitansa ja tarjoomuksiausa uauttimaaii.

**********************

Sanomalehtiämme tosin on kohdannut kova aika, siten että ovat kalliimmat lunastaa kun ennen. Mntta eihän tuokaan seikka sovi meitä estää kuin keriau henkemme ravinto on kysymyksessä. Emmehän sääli varojamme jokapäiväisen leiman tarpeissa! Useinhan niiden puuhissa turhaanki, vieläpä luounottomaan ylellisy ”teenki varojamme kulutamme. Viilsi siis henkemme tarpeiden täyttämisessä vähintäki lisä-maksua säikähdymme hermottomiksi? Se on suurinta kurjuutta! Kyllähän sanomalehdillä on hyvä tarkoitukseusa ja korkea kutsumuksensa täytettämäna, joten paljouti lupaamat maan vähä kuitenki tekemät”, sanonee joku. Tässä sanelmassa ei kuitenkaan ole kaikki totta, eipä puoleksikaan perää. Ainahan sanomalehtemme näkymät za kokemat täyttää tarkotustaan sen kuin ibmisellisille voimille on mahdollista. Jos joku pienempi lupaus jääpi täyttämättä ja sana suorittamatta, kuteu esin. T. I. Sunilta silloin-tällöin on tapahtunut, nun eihän kaikkia sanomalehtiämme somi siitä soihmata, eitä suuriu S. I. Sainia ttseänsäkään. Sillä eihän niidenkään sana ole Jumalau sanaa. Niidenki toimitus on Uimisten käsissä. Kuka Uimis-olento, joka ka, kissa on puuttumainm ja heitlo.

voisi toiselta mitään täydellistä maatm. ’.Ni.ta taas ihnns- voimille on mahdollista, kokemat nekin melvollisuutensa täyttää. Sen moiu makuuttaa, että S. Julk. Ebuilta muut niinkuin minäkin osansa saamat, jopa silloin kuin ei luulekaan, pian kui» vnomaton koiran pennu simukulkeman kepistä. (5ihän siiö tainmösel tiivl ai luulottelemiset enemmän kuin tuo satunnainen hineaiu korteneminenkaau pitäisi meitä esiää henlein^ne enemmäli kuin ruunnuiinnuekaau ylöopitoa hantkilnaeta!

Useinhan halla turmelee halmeemme, rakeet I^aslaamat peltomme, myrsryt menettämat Miljamme, emmekä siltä v^’i jättää ruuini^tamme raminnona. Koennne maan moninkertaisesti suuremmalla kulutuksella, työllä ja mai valla sitä varustaa. Tokihan ruumis on parempi kun ru^a ja vaate, heitti taas parempi kuin ruumis. Mitsi jättäisimme, tuon satumian kohdatessa, hentemme tarpeee varuotamatta ja ylläpitämättä? Mden ainoan sanomalehden hämlö ja kuolema on kielemme, kirjallisuutemme ja henkemme tarmetten suhteen monta kertaa siiurenpi vahinko kun ne vaivaisrahat, joita meiltä nykylsin vaaditaan. Kyllähän täkäläisten marat ei tannatt. isi tehdä lisämaksuja, mutta paremman ja mirleäm

Tuusulasta.

”3 päivä tätä Tammikuuta pidettiin täällä kirkonkylässä arpahuvit, joiliinka pitäjän nerrassääty oli antanut useempia pieniä moittokappaleita.

Tulot annetaan sotilas manhuksille, joita täällä on mielä kolme elossa. Tästä toimesta ansaitsee kiitoksen erinomattain lierraenaiset, jotka olivat paljon maivaa nähneet malmistaessansa moittoja.

Toimottama olisi että tällä tavalla muihinkin niteisiin tarpeisiin rahoa koottaisiin, esm. lainakirjaston ja tyttölmilun perll^ tamiseksi, urkuiu ostamiseksi kirkkoon y. m. Rauniota oli katsella kaikkia usioita läsnäolijoita raittiina ja simeä^ ti itsensä täyttäminä. Juhlallisuutta korottuvat laulullansa jotkut lukion oppilaiset Pormoosta.” linjalainen.

— Lieksan eli Pielisten pitäjästä kirjoitetaan H.

Samiin, että siinä lameassa pitäjässä ainoastaan yksi ainoa suomenkielinen sanomalehti pidetään, ja että sinne on saatu perustetuksi pitajänkirjasto, johon herrasväki oli koonnut »aroja 80 r. hop. sekä lahjoittamalla että käsitöiden arpaamalla. Rahmas futataan oleman liyvin taitamaton ja haluton kirjan lukemiseen, jonka lisäksi ne niinkutsutut ”heränneet” omat vetäyneet pois pitäjänkirjaston osallisnudesia ja rumenneet sitä polfeinaan, kliunujaltnunaennsa että siihen otettiin ”maallisiaki” Pirjoja. Piekihlakuntaan on perustettu myös säästöpankki, jonka pääuoma [anotaan nousemau 1000 ruplaan; alussa ei ralnvas kuulu panneen siihen rabojanfa, maan on jo taipumaau=päiii. Pitäjäläiset oli saatu päättämään pitdjän osaksi Englannilta tulleet fatovuoben npurabat leoriinlläeiseksi suoviljelyksen lainakassaksi, joeta faabutUeme» ei lueta forfoa. Valitetaan, ett’ei p, tajään ole saatu marsinaiöta rabmaaufoulua, missä lapsia myös opetettaisiin käsitöihin, koskei ralimas on miu taitamaton käsitöissä, että tamallifimmatft puufalut ostetaan 2Benäellä.

män yhteishengen herättämällä ja yhteisin voimin tointen ryhtymällä ehkä voitaisiin asiaa auttaa”!

M. T-e.

ia 14^ t., yht. 29 isätöntä, vaan sen yli oli 11 kuolleeua syutyuyt sekä 5 äidillä oli kaksoisia;

kuollut 84 unesja 87 naispuolta, yht. 17l lieukeä, joista vanhin oli 84 ikäinen naispuoli.

muuttanut kaupunkiin 173 m. ja 158 n.p., ybt. 331 henkeä, sekä ulos »nuuanne I^l m. ja 1l0 n.p” ybt. ’233 deukeä;

mäenlisäys teki siis 89 m. ja 70 n.p. eli yht. 159 lienkeä;

parikuutta mihitty 66, vaan sensijaan oli särkynyt 51, joista 3l miehen ja 20 vaimon kuolemalla;

väenpaljous kaupungissa vnoden lopussa oli 7, 123 henkeä.

Helsinetiösä, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kirjapainos», .

Lupa vainannseen annettu: I.. llelinl^iixei’.

My y t ä v ä n ä Frenckellin ja Pojan kirjakaupassa: Lyhykäinen osoitus Metsän-Hoitoon. 6 kop.

3 (1) Koska Uusmaan jaHämeen lääneilleyltteisen Tilavakuus-nhdismokomitean asettamisen elidotue, vlime Zy»iskliussa Hameenlinnassa pidetyssä kokouksessa, ei pidelty sopivana eikä sentähdenpantavana toimeen, niin nyt ne talolliset Uusmaan laanisft, jotka ovat kirjoittaneet itsensä osakkaiksi 5uomm Tilavakuus-yhdistyfseen tabi lialuavat siihen päästä, kutsutaan tämän kautta kokoontumaan tiistaina laman Tammikuun 2!» pinä (ensi markkina-p:nä> k^lo! pennillä puolivuosikerta. Siihen hintaan ovat myö5 postijapostiherrain vaivausrahat luetut.

Warpusta sy»)den opissa, biblia-historiaa, luvlmlaskun-oppia täysien tukuin laskeni»oSsa, kirjoitusta puheen jälkeen, ja viimeksi tulevat he näyttämään taitoansa kuinka he osaavat luettaa lapsia Katekismuksessa. Kumpikin saa palkkaa noin 4 tynneriä 10 kappaa rukiita ja yhden verran otria ja kauroja.

Iitistä 7 p. Tammikuuta I^ll.

Will” Vudv, Vund, m.

3 (l) kirkkoherra.

Mehiläistä 1861 saadaan tilata Sederholmin ja Knmpp. kirjakaupassa He sinaiosä ja maamme postikonttoreissa 8 markalla toko» ja 4 mark. 00 pennillä pnolivuosikerta, johon hintaan postija poötiherrain vaivauK- rahat myötz ovat luetut.

4 (1) Rietr. spolen.

Kaksi kiertävän lasten-opettajan virkaa Iitissä, jotka siksi että Jaalan kappeli saapi itsellensä kirkon, voimassa kestävat, mvat tarpeellisilla todistuksilla vanistetmlta liakevilta allekirjoitetun tykönä etsittävät , ’, »> päivän sisään, lukien allamainittavasta päi»västä; ja pilaa l, akeva>sten, jos tabtoval heidän hakemuksiansa otollisiksi tatsottavaksi, itsiänsa loydnitamän tlitkintooi, koulu-toimikunnan edessä täällä 22 p, ensiiulevassa Maaliskuussa kello K» epp” jossa tutkinnossa heiltä vaaditaan selvä sisaanluku, h»)>va taito kristilli Avonaisia virkoja: Nnliit 5 r. ja 5r.25 f., kaurat 2 r. 50 ja 3 r. tnri; ruisjauhot 40 ja -42 kop., raamaanliha, tuores 1 r. ja I r. 30 k., palmattu 1 r. 30 ja 40 k., lampaanliha, tuores Ir. 80 k. ja 2 r., palmattu 1 v. 80 f. ja2r., masikanliha 1 r. 00 f. ja 2 v., fiantiba 1 r. 80 ja 2 r., suolaset silakat 70 ja 80 k., moi 2 r. 80 k. ja 3 r., tali 3 r. ja 3 r. 20 f., heinät 10 ja 14 f. leimiskä; lintuja pari: metsoja 80 f. ja lr., töhriä 40 ja 45 k., pyitä 20 ja 25 f.; faurafrnpnit 20 ja 30 f., ohralryynit 26 ja30 k., herneet 15 ja 25 f., potaatit 9 ja 10 t. tappa, lohi suolattu 15 ja 20 f., haumit ja ab’ menet 5 ja 7 top” mateet 10 top., tuore si!alka eli haili 3 ja4 kop., fiita 9 ja 10 k. naula; nuori maito 6 ja 8 f., miina 00 ja 70 k. kannu; munatiu 35 ja 45 f.; halkoja kuorma! koivulsia 1 v. 50 k. ja 1 t. 70 f., petäjäisiä 1 r. 10 k. ja 1 r. 30 k.

K^libinnat torilla tällä viikolla: Suomen suuriruhtinanmaan Kartta » 30 k.

Aasian maa-osan Kartta a 40 kop.

Mtyiliä Zumtuklia.

Myötävänä kirjakaupoissa:

Mää siis, poika-kullat. olko varsin pöyhkeitä puolestanne, vaatimassa, niinkuin kuullut olen, jo ensi-vuosilta Z eli 400 markan palkkoja ja siihen vielä eri-hökkelit ja muut! Jos teissä olis oikeata maaviljelyksen, eikä mitään herrastelemisen intoa, niin te. tähän tarkoitukseen saatuanne esivallan toimesta ja yhteisistä varoista koulunne ja ruokanne siellä ilmaseksi, sieltä päästyänne tulisitte vaikka ruokaja vaate-palkoilla ensi-vuosinameidän valistumattomia ymmärryksiämme” valaisemaan.

Teidän pitäisi vielä lukea se yhdeksi koulunne jatkoksi, että pääsette työllisesti koettelemaan ja harjoittelemaan yhtä ja toista. Me taas puoleltamme sitte vasta näkisimme, minkämoisia miehiä teistä tulee, ja jos teidän parempain keinoinne kautta näkisimme taloon tuleman e>.’.^mmän tuloa, niin silloinhan teille hyvällä mielellä Olet poika-parka viime vuoden Suomettaren n.rossa 50 tehnyt julkisen valivksen meidän Karjalan talonpoikain ymmärryksestämme”.

Paäjuonne valitus-virressäsi näkyy olevan siinä, Met luule saavafi koulusta päästyäsi palvelus-paikkaa maaviljelyksessä ja siis uhkaat mennä ”kauppatahi ruukin-palvelukseen m. m.” Mitä merkinnevät vielä ne kaksi ämmää: , .m. m.”? Ehkä sitä vanhaa sanan-vertausta: Mänee kuin Mähösen viina, oivaan olut-tehtaaseen.) Niin ne poika-Musikat kyllä tuumii jatekeeki, huolimatta siitä, jos tulee väärinkäytetyksi armollisen tsivallan tarkoitus ja kustannukset. Mutta mikä teillä olin pakko semmoiseen? Kukaties on teille hairahtanut mieleenne liian suuret ajatukset itsistänne ja koulunkäynnistänne, josta sitte seuraa ehkä liian suuret roaatimukset.

Tätä on syy arvella. kuin kirjoittelet ja vertailet »papiksi lukemisesta”. Jokohan sitte papin palkkojaki toivotte? Jokohan ette tahtoisi enää omin käsin maaviljelys-töihin puuttuakaan, vaan ainoasti saarnata meille ”valistumattomille”maanmiljelyksestä, niinkuin pappimme saarnaamat sielnn viljelyksestä? Jos näin on, niin sitte teitä, poika parat, tarvitseemaailmanrannan vielä tasata ja opettaa. En ollenkaan kiellä, ettette olisi voineet saada koulussanne yhtä ja toista parempaa oppia maanviljelemisessä j. m. s., mutta ette vielä sieltä päästyänne kohdasteen ole sankaria maanviljelemiftn ja talonhoidon kaikissa haaroissa. Sen olen jo ennättänyt nähdä ja kuulla teistä ja se onki varsin järkeen pystyvä seikka: sillä kuinka joku nuori poika-hutikka, oltuansa peiri, kolme vuotta koulussa, voisi kohdasteen olla täydellinen maaviljelijä ja toimellinen talonhoitaja, koska siihen, pait muuta perustus- oppia, tarvitaan moni-muotista oin aa kokemusta?

IoDhkolan pojaVe H. I.H— lle.

Missä keskuudessa tulemat hypoteekkiyhteys ja maaviljely-pankki olemaan? *) Ettei maaviljely-pantki liikkeessään voi hypoteekkiyhteyden velka-setelistä maksaa enemmän tuin muutkaan ostajat, lienee jo edellisestä kutakuinki selvä, emmekä edes ottasi sitä seikkaa puheeksi, ellemme olisi kuulleet, jotta niistä vähälukufista maaviljelijöistä, jotka ovat maaviljely-pankin peruste-osia tilanneet, muutamat, varsinki Turun tienoilla, vaativat, että maaviljely-pankki sitoutusi roastaki ostamaan hypoteekki-yhteyden velkasetelit täydestä eli korkeammasta hinnasta kun muut.

He siis yhä jatkavat toivoansa ottaa velkaa sillä prosentilla kun itse tahtomat maksaa, kysymättä mitä toiset tahtomat antaa. Minne tämmönen mahdoton vaatimus veisi, näkyy seuraamasta esimerkistä. Jos 4 miestä, yksi maaviljelijä, toinen kauppa-mies, kolmas tehtaaneli ruukin-isäntä ja neljäs rahamies, yhtyisivät yhteistä kauppaa pitämään, ja maaviljelijä saisi muut yhdysmiehensä maanitelluiksi hänen ystäviensä eli maaviljelijain tuotteista maksamaan kalliimpaa hintaa kuin niittä yleisessä kaupassa on; niin mitä siitä seuraisi? Maantuotteita tulvaist sille kauppaliitolle joka haaralta ja kauppa-tappio luonnollisesti yksin määrin kasvaisi niin suureksi, että koko yhdyskunta pian joutuisi häviöön.

Sentähden ne toiset eivät olekaan niin älyttömiä, että suostumat maaviljelijän vaatimukseen. Jos hän ei sen heitä, niin toiset eivät ota häntä ksko liittoonsa eli yhteyteen ja jos hänettä liittoa ei voi syntyä, niin heittämät sen sillensä.

Aivan niin on maaviljely-pankin seikkaki. Jos hypoteekki- yhteyden velka-setelistä, joita luultavasti vähään aikaan tulee annettaviksi noin 20 miljonan markan edestä, muut maksamat vaan 90 ”/., . mutta maaviljely- pankki sitoutuisi maksamaan 100 ”/, niin niitä oikeen tulvaamalla tulee summattoman suuri summa kaupaksi. Ja kun pankki ei voi niitä säilytettä, mutta sen täytysi myödä vähemmästä, niin kyllähän jokainen ymmärtää, ettei semmonen kauppa kannata.

Koko pankin toimi tulisi pian lakkaamaan. Sentähden: kun maaviljelijät, kauppamiehet, keinollisuuden harjoittajat ja muut raha-miehet tulemat yhteisessä kokouksessa päättämään maaviljely-vankin asettamisesta, ja maaviljelijät vielä silloinki tuhtovat mainitulla tavallaan yksipuolisesti päättää, mistä prosentista muiden pitäisi heille antaa velkaa, niin tapahtuu jompi-kumpi: ’)Kuin jo tämä kirjoitukseni oli valmiina, sain IMei-atui-dlg^issa lukea, että st on pienille tilallisille parempi, ett’eivät nyt Pääsekään hypoteekki-yhteydestä velkaa saamaan. alussa Koska ajatukseni asiassa on aivan toinen ja minä luulen, että monesti pienet velat varsinki rahvaalle, ovat kaikin-puolin hyödyllisemmät kuin suuret^ niin ehkä toiste vielä koettelen asiata tarkemmin selittää, koska tämä kirjoitus on nyt paikalla pois-laitettava.

Tähän vastaamme mitä jo monelle epäilijälle yksityisesti olemma sanoneet: Kyttähän se on aivan tietty, ettei paljaastaan rahoilla vielä tule älyä, taitoa ja tointa velka-rabain oikeaan käyttämiseen. Usein näkee, että ken vähällä vaivalla rahaa saapi, tahi kontunsa eli metsänsä myöpi, hän rahat pian hävittää ja tuhlaa ja muutaman vuoden päästä on maa myöty ja rahat syöty. Totta se myös on, että monelle talonpojalle pienempi raha-velka tekisi paremman avun kun suurempi ja niiden antamalla useammille voisi aikaan saada enemmän työtä maan päälle, vaikka pienet tilalliset eivät voi saadakaan hypoteekki-yhteyden velkaa, ja siitä voisi päättää, että suuret velat ovat hyödyllisemmät kun pienet *). Mutta jos sen puolesta on syy epäilyksiin, niin toisaalta taas on muistettava, että ennen velkautuneet maaviljelijät, niin pienet kuin suuret, luonnolli Hypoteekki-ybteydestä erittäin on vielä pari sanaa sanottavaa.

Eräs lähettäjä st. g— n (S.ttaressa 1860 n:ro 49) pelkää, hän niinkun moni muuki joka ei ole ajatuksensa julki antanut, että muka tullaan paljo velkaa ottamaan, rahoja maaviljelykseen käyttämättä, ja että siten moni, velka-rahansa tuhlattua, joutuu mieron tielle. Sentähden hän kysyy: ”eikö olisi sovelias, että yhdistys, ennenkun antaa rahaa, tarkasti katsofi, onko l—ainan-ottajalla lainastansa varmaan hyvää, vai ei?” ja vielä: ”eikö arviomiesten sopisi katsoa ja kokeilla, onko lainan-ottaja semmonen, että laina häntä hyödyttää ja hän Pystyy vuokran maastansa vuosittain maksamaan ?” Suometarta v l^6l, samalla tavalla toimitettuna kilin emeti ja samanko koisena kuin v. 1H5J), saapi tilat» koirissa maamme postikonttoreissa Kvko vuosikerran ”..<'» matfaOa, Puolen vuosikerran ". 3 m«r?au*a, kuin mliös täällä Helsingissa berraiu Waseuiuksen ja KilmpMnill kirjakaupassa Koko vvosikerran . b markalla 2<) penntHö, Puolen Wuosikerran. S markalla G0 pennillä.

Muuten o»at muutamat tahtoneet pankille toista nimeä, koska myös muut, eikä yksinään maaviljelijät sitä aseta ja se tulee hyödyttämään kauppaa ja feinollifuutta yhden verran kun maarviljelystäki. Ruotsiksi olemma kuulleet tarjoksi panta»an: National-Banken iFinland, Finlands krediteli enskilda (privat-) Bank. Tämä viimenen, eli Suomen yksityis-pankki meidän mielestä olisi sopirvin, koska sillä paraiten eroittaa yksityisten asettaman pankin ruunun pankista. Mutta pantakoon sille mikä nimi hyvänsä, niin muistettakoon tehdä sen sopivaksi Suomen kielelleki, koska se tulee olemaan Suomen maassa!

joko se, että muut eimät ota heitä koko liittoonsa; tahi ett'ei koko pankin yrityksestä tule mitään.

Se olisi marnn surkeata, jos hyvä asia näin yksinkertaisen vaatimukftn tähden menisi mitättömiin, eikä se kuitenkaan taida niin pahoin mennä. Kuitenki ja maikka se luultama alempi kurssi-hinta on asian luonnossa, eila niin määrällinen, saattaa se antaa syytä siihen nyt jo monelle olemaan epä-luuloon hypoteekki-yhteyden vaikutuksesta. Ja koska täysi nimitetty hinta ainaki on parempi ja enemmän toivottava, taitaisi olla paras, että hypoteekkiMeys ensimäisessä kokouksessaan päättää antaa seteliä, joista maksetaan 5"/. Ja jos ei muuten yhteisesti siihen mennä, niin voisivathan ne velan-ottajat, jotka niin tahtomat, saada semmoisia!

Sillä hypoteekki-yhteys ei taida kuitenkaan, niinkauvan kun se vaan antaa 4’/”/ seteliä, kotvilleen olla tilaisuudessa velanpyytäjille antaa puhdasta rahaa. Ja siinä tapauksessa on se velanottajan vahinko, jos hän liiaksi maksaa, eikä se koskisi niihin, jotka ottamat huokeammalla hyyrillä eli korolla kulkemia seteliä. Se näet tässä tapauksessa taitaa olla tarpeellista ja ainaki felviutä.

että kaikki hallinnasta ja pää-velan lyhentämiseksi maksamat yhden verran ja että sitte luetaan yhden vertainen korko.

työntäsim.ne satoja markkoja palfafftfi. Jos näin ette ar»aa tehdä, niin meistä nähden menkää minne sumaitsette.

Paha »aan sitte, että tulitte maavilje lyskoulussa itfiånne kustannuttamaan ”valistuneeksi”, ettekä kuitenkaan tämän palkinnoksi aimo uhrata taitoanne ja voimianne maanviljelemisen hyödyksi, Öotjbutuffeffent olen fuitenfi kuullut, ettet Iouhkolan oppilain sissa olisikaan monta renkimiestä, ja talollisten pojat ei tokl toisen palmelnffeen pyrkiue, vaikka pienempifi taloosa heillä olkaan. Näyttäkäät siinä naapurillensa parempaa esimerkkiä! Senhän olen kuullut sanottaman olevanki näiden kouluin tarkoituksena, että muka suotaflin faataman niissä talollisten poikia, itse isännän-alfuja parempaan valistukseen ja tietoon maaviljelysasioissa.

Miksikä semmoiset palkattomat eli renkimiehet menevät näihin kouluihin, eivätkä kuitenkaan sitte tyydy täydellisesti seuraamaan niiden ja aikansa vaatimnksia, että rumeta oikeiksi man»iljelnfftn apostoleiksi eli lähettiläiksi. Joka näitä kouluja määrin-käyttää, oman onnen baentanfa tyydytykseksi ainoastaan, se menettää kansalaistensa kunnioituksen.

K. P-nen.

talollinen Karjalansa.

Jaetaan: joka Perjantaina Helsingissä Waseniuksen kirjakaupassa. 18«1.

S tl 0 m e. t ar 15:stakymmenes N:0 4. vuosikerta.

Hinta: koko vuosikerta 6 markkaa, ja puolivuosikerta 3 markkaa.

Perjantaina 33 päium Tammikuussa.

Kirkollisia Ilmoituksia.

Tulemana sunnuntaina vitaa Uudessa kirkossa suomalaisen puolipaimä-saaman v.t. t^nnminist. Teng ”n.

Samanapäivänapidetään suomenkielinen pipliänselitys t^lo 6 jpv. Wanhassa tukossa.

’) Jatko ja loppu 3 n:roon.

*********************

Mutta moni Suomalainen ehkä oudostunee kuullessaan, että vekselikirjoilla on niin kummallinen voima, liiatenki kun kuulee, että vekselit siirto-kaupan kautta kulkevat kuinka monen mielien välillä, ennenkun tulevat maksettaviksi, ja toisaalta tietää, että tavallisista velkakirjoista, mitkä ovat kulkeneet useamman miehen käsissä, tulee pitkällisiä riitoja. Waan vekselin laita onki semmonen, että luottamus eli uskonta siihen lisääntyy lisääntymistään yksin määrin kun siihen vekselin myöjiä eli siirtäjiä lisäytyy. Sillä se on koko sivistyneessä maailmassa lakina, että kuki myöjä eli siirtäjä kaikille jälkimäisille ostajille on yhdellaisessa maksun edesvastauksessa kun vekselin antaja, jos vekselin maksaja ei ottasi sen hyväkseen tahi ei voisi maksaa. Ja toisekseen vekselillä onki luja maksupakko ja aiku harvoin niistä ollenkaan riidellään. Muuten niistä ei olisi kaupassa ollutkaan mihinkään.

Näin on vekselit syntyneet ja muodostuneet. Ensin vaihtoi yksi rahan-vaihtaja yhdessä paikassa kahta rahan laatua. Titte toimittivat semmoista vaihtoa kaksi rahan rvaihtajaa kahdessa paikassa. Senperästä ruvettiin velkoja vaihtamaan.

jo tietää missä suhteessa ne keskenään ovat ja kuinka monta Ruotsin äyriä vastaa Wenäen ruplaa. Se Ntte on niiden välillä tasa. s”.-»-!) hinta eli kurssi. Jos kummassaki maassa käytetään rahana hopeata tahi kultaa, niin tasahinnasta helposti voipi saada selvää niiden vertaamalla keskenään. Waan milloin toisessa on kulta toisessa hopea rahana, niin on vähän vaikeampi, sillä kulta ja hopea kummassaki voivat tavarana olla eri suhteessa. Se kuitenki on vähanen asia se. Mutta kulkueli vekseli-hinta tavallisesti muutenki äijän vähän poikkeaa tasa hinnasta. Siihen niinkun hinnan vaihtelemiseen konsanaan vaikuttavat tarjo ja haenta eli tarvis. Jos kahden maan keskinäinen kauppa on tasan ja molemmat myövat ja ostavat yhden verran, niin vekseli-hinta on melkeen sama kun rahojen tasahinta.

Mutta kun toinen, esm. Englanti myöpi ja toinen, esm. Suomi ostaa enemmän, niin eroitus ilmautuu.

Suomalaisilla ostajilla on hätä saada Englantilaisten antamia velseliä, millä peruuttasivat heidän itsensä antamia. Suomessa, missä löytyy Englantilaisten vekseliä vähemmän tarjona kun tarvitaan, niiden hinta nousee. Ja päin vastoin Englannissa Suomalaisten vekselit, joita tarjotaan enemmän kun Englantilaiset tarvitsevat. laskeutumat hinnassa. Tällä hinnan nousemisella kuitenti on luonnollinen rajansa, jos rahaseikat muuten ovat reilassa. Suomalaiset muka laittavat ennen rahaa, jos niiden kuletus tulee huokeammaksi kun kurssin ja rahojen tasahinnan väli.

Mutta jos rahan asemasta käytetään pankin antamia seteliä, ja niitä ei saa, milloin tahtoo, rahaksi muuttumaan, niin se niaiknttaa kursnin, kun osto ja myönti eivät toisiaan vastaa. Kyllä se on totta, että moni muuki seikka välistä vaikuttaa kurssiin, niinkuin sodat ja valtakunnalset asiat. Mutta kun vaan rauha on maassa, niin on kurssi ikäänkun lämpöeli ilma-inittari osoittamassa, millä kannalla keskinäiset kauppa-keskuudet milloinki seisovat.

Senpä tähden niistä otetaanki tarkka vaari.

Hintaeli kurssi-seikka on näet hyvin tärkeä asia erilasten rahojen vaihto-kaupassa.niinkuin kaupassa hinta ainali. Mutta koska raha itse on välittajanä muun tmvaran kaupassa, niin tämä tekee eroitusta raha-vaihdossa.

Ensimäinen temppu siinä on tietää, kuinka paljon hienoa metallia kumpasessaki on. Kun saapinähdä, minkä verran hienoa hopeata kummassasirahan yksikössä, esm. Wenäen ruplassa ja Ruotsin riksissä löytyy, niin vieläpä oli yhdelläki miehellä konttnori useainmassa paikassa.

Kun kauppamiehen piti mennä liikkeelle eikä tahtonut kerällänsä kulettaa rahoja, mntta koti-paikallaan oli rahanvaihtaja, jolla oli tuttava rahan-vaihtaja siinä vieraassa maassa, minne kauppamiehen oli mentävä; niin maksoi edelliselle rahan-vaihtajalle rahat ja sai kirjan, jossa tämä käski tuttavansa määrä-päivänä ja määrätyssä rahan-laadussa kauppamiehelle maksamaan määrätyn summan, jonka tunnusti kauppamiehelta jo saaneensa.

Siinä raha-vaihdossa, mikä alkujaan tapahtui yhdessä paikassa ja yhden rahan-vaihtajan kautta eri raha-laadun välillä. oli sitten tehty se muutos, että kauppamies yhdessä paikassa yhdelle rahan-vaihtajalle antoi yhden raha-laadun ja toisessa paikassa toiselta rahan-vaihtajalta sai toisen raha-laadun.

Tämmönen raliavaihto, kirjan ja toisen välittäjän kautta, oli kaupassa ja käytännössä tavallinen paljon ennen kun siitä laki tiesi mitään. Pian kuitenki oli tarpeen vekselien ostajien ja muiden asianomaisten vakuudeksi laissa tehdä määräyksiä. Ja mikäli vekseli-kirjain käytantä sitte tavan kautta muodostui, sikäli laitti. Ja kun vekselit enimmitten ovat tarpeelliset kaupassa eri maiden välissä, niin vekseli-asioista onki eri maiden laissa suurempi yhtäläisyys kun missään muussa.

Mainitussa raha-vaihto-tavassa oli ensimäinen lisäys se, että vaihtokirjan saaja eli vekselin ostaja sai sen myödä. muuttaa toiselle maksettavaksi. Ja siitä jo voipi arvata minkä helpotuksen rahan muutannassa yhdestä paikasta toiseen vekselit vaikuttivat. Mutta ne tulivat myös sen puolesta kauppaa helpottamaan, että ne auttoivat ja vielä nytki auttavat sekä saatavien että maksettavien velkojen suorittamista kahden eri maan välillä. Jos esm. kahdella Suomalaisella on velkaa.

Antin maksettavaa Ollille Ruotsissa, ja Matinsaatavaa yhden vern-.n Pekalta, sainotikään Ruotsissa, niin pääsevät toisistaan helposti irti, kun velkojensa vaihetettua Antti maksaa Matille ia Pekka Ollille sillä tapaa muka, että Antti ostaa Matilta vekselin, jossa Matti käskee Pekan maksamaan Antille eli kelle hän määrää ja Antti sitte muuttaa eli siirtää sen mafsettavaksi Ollille.

Jos tätä maksun vaihtoa ei olisi ollut, niin olisi Antin täytynyt laittaa rahat Ollille ja Pekan Matille.

Siinä olisi ollut kaksinkertaset kulungit eikä ne pienetkään, kun muistaa, että nyt tavalliset seteli» eli paperirmaahaastsae, ivät ole rahaa eivätkä siis kelpaa vieraassa mutta sinne pitää olla kovaa rahaa. Niistä kulungista tuo rahavaihtoeli vekseli-kirja päästää. Tämä nyt on kyllä yksinkertainen esimerkki ja harvoin velan antajat ja ottajat kahdessa eri maassa sattuvat näin vastakkain. Waan se kumminki näyttää miten voipi vekseliä käyttää, milloin kahdet maat ovat suuressa kaupassa keskenään. Siitä olisi esm. suuri haitta ja hankaluus, jos piiasi Suomesta viedä eli laittaa käteistä eli puhdasta rahaa Ruotsiin eli Englantiin kaikesta tavarasta.

kun sieltä ostetaan ja tuodaan tänne, ja samote ikään tuoda rahaa kaikesta kun sinne viedään ja siellä myödään. Ja aivan vähäseksi osaksi niin tapahtuu ja vähän ylipäätänsä käteistä rahaa kaupassa käytetäänki, vaan saatavat ja maksettavat velat tavallisesti vaihtamalla pannaan vastakkain vekselien kautta. Mutta kun myöjiä ja ostajia molemmin puolin on monta, niin se olisi varsin vaikeata saada niitä suu suuta vasten.

Sentähden joko yksityiset kauppa-miehet ja bankirit, tahi sitä varten asetetut rahakauppa-yhtiöt (pankit) ovat siinä välittäjinä; niiltä saavi ostaa ja niille myödä vekseliä. Ja kun raha-kauppaa oikein suuressa määrässä pidetään, niin saapi niiden kautta tapahtumaan rahaja velkaseikat ei ainoani kahden, mutta useammanki maan välissä.

Jos Suomesta olisi Englantiin viety tavaraa enemmän kun sieltä tuotu, mutta Wenäestä tänne tuotu enemmän kun sinne viety, niin suomalainen kauppias, joka on suuremman summan lautoja Englannissa myönyt, ei olisi hyvin ahnas hankkimaan Suomalaisten antamia vekseliä, joita vähän löytysiki, mutta sitä vastaan ennemmin ottaa Wenäläisten antamia vekseliä, joita täällä tarvitaan, semminki jos Wenäelle olisi Englannista enemmän myöty kun sieltä ostettu, koska silloin luonnollisesti enemmän Wenaläisten antamia vekseliä on kaupaksi ja suurempi tarjo kunhaku vaikuttasi hintaan.

sesti ovat ensimäiset hypoteekki-yhteyden velkaa ottamaan, päästäksensä entisien velkojensa rasituksesta

, joka senki tähden on suuri, etteivät tiedä, milloin päävelka on suoritettava. Ja kun vanhoista veloista irti pääsevät ja saavat hypoteekki-yhteyden velkaa välntellen intressin maksulla kuolettaa, niin paremmin pystyvät rauhassa maatansa raatamaan. Jos sitte niistä jotkut tiloistaan vierautuvat, niin se tapahtuu entisien velkainsa tähden, eikä ole niinkään vaarallista; ainaki hypoteekki-yhteys on syytön heidän haviöönsä.Ken taas entisessä velassa ei ole, hän tavallisesti onki jo hyvin tarkka ja pelkää velkaa kun syntiä; harvat niistä menevät velkaa ensinkään ottamaan. Ja niiltä, jotka kuitenki ottavat. voipi toivoaki, että tekevät sen totisesta tarpeesta ja panevat rahansa maahan ja sillä matkaansaattavat kilvoitusta ja muutettua tapaa maaviljelyksessä.

Waan jos muutamia olisiki, jotka tarpeettomasti ottavat velkaa ja rahat tuhlaavat, niin tehkööt sen ja käyköön niin ennenkun rumetaan pitämään kaikkia ala-ikäisyydessä. Se va^dittu tutkinto ja arviomiesten tuomio antaisi paljo tilaa mieli-vallalle, ja muutenki olisi parempi, että siitä, nyt niin monessa kohti suureksi vahingoksi tavallisesta ala-ikäisyydestä päästäsim, jos se pääseminen muutamille kevytmielifille tulisiki kalliiksi. Hypoteekki-yhteys ei tässä saa rvörmyntärin virkaa pitää, eikä se olisi toivottavaakaan. Muistutukset ja varoitukset, semmoiset kun st. g— n on antanut, ovat kuitenki aivan paikallaan ja niitä arviomiehet kyllä voivat antaa, myös siitä, että koron maksu on välttämättömästi mäarä-aikana suoritettava. muuten kiskotaan pää-velka korkoneen viivyttelemättä pois.

Wieläpä soisimme, että Talous°seura, joka luonnollisesti harrastelee talouden parantamista, lupaisi palkinnon semmoisesta rahvaan hyödyksi teddystä lento-kirjasta, missä miellyttämällä tavalla näytetään: 1) että se on synti ja häpeä olla sanansa pitämättä, mikä valitettavasti nyt monessa paikoin on hyvin tavallista, ja 2) että semmoinen pettuus ja vilppi niinkun muuki pettuus tuottaa vahinkoa ja vaikuttaa köyhyyttä. Sillä kirjalla voisi olla osotteena: ”Rehellisyys maan perii”.

F.

************************’

*) Nykyjään tavalliset setelit oikeastaan eivät olekaan rahaa, lla-knioja vaan, jotka rahan asemesta kulkevat minkauvan kun n uskonta on.

— Iyvain hinnat Suomessa.

Wiime Marraskuun kuluessa olleista eloin eli jyväin hinnoista on tullut virallinen ilmoitus, jossa läänittäin luetellaan mitä tynnyri kutaki jyvä-lajia on maksanut erillänsä kaupungeissa ja erillänsä maalla niin hyvin tukkukuin rihkama-kaupoissa. Näistä hinnoista olemme ottaneet ksaemskmimeäärät, joiden mukaan keskihinnat yleensämaasovat olleet: rukiille tnri tukku-kaupoissa 4 r.

7tt k. ja rihkama-kaupoissa 5 r., ohrille t.-t:ssa 4 r.

3 k. jarihk.-k:ssa 4 r. 24 k., ja kauroille t.-k-ssa 2r, 54k.

jarihk..f:ssa 2 r.7Uk. Keskihinnat sekä tukku-että rihk.-kissa läänittäin olivat: rukiille tnri Wiipurin läänissä 5 r.

25 k., Kuopion 5 r. 20 k., Oulun 5 r.13f.. Uusmaan 5 r. 9 k., Hämeen 4 r. 73 k.. Mikkelin 4 r. 05 k., Tu Kotimaalta.

Kaupan suhteen vekseli-kirjoja ensin keksittiin ja ruvettiin antamaan, ja niiden oikea laytäntä viela nytki on kaupassa, ja siinä ne ovat tavallisimmat. Etela Europassa, etenki Italian ja Ranskan maassa, pidettiin keski-aikakaudella suurta kauppaa ja suuria markkinoita, joihin keräytyi paljo kauppamiehiä. Nadan vaihtajat svi»mp8ore8), jotka jo olivat kreikkalaisissa ja Roomalaisissa tunnetut, saivat niissä paljon tekemistä. Sillä yhdessäki maassa oli siihen aikaan monelle annettu oikeus tehdä eli myntäta rahaa ja yliden raha-vadun vaihtami nen toiseen oli usein tarpeen ja siinä Mi raha-vaihtajien ensimäinen työ ja toimi. Raha-vaidtonsa l^mdium) tapahtui yhdessä paikassa. Mutta kun kauppamiehet menivät kauppa-asioissaan vieraasen vaahan, joko markkinoille tahi muuten, ja heidän piti kermansa kulettaa paljon (kovaa^) rahaa, niin se oli heille suuri hankaluus jo itse kuletuksen vuoksi mutta myös senN tähden, että niinä aikoina oli maanteillä paljon rosmoja, jotka matkalaisilta ryöstivät mitä vaan saivat.

Sitä auttaaksensa keksivät rahan-vaihtajat keinon. He olivat toistensa kanssa keskuudessaraha-asioiden suhteen, Täällä Suomessa on vekselien käytantäH. K.M:tinsa v. 1858 Maalisk. 29 p nä antamalla annoll. vekseliasetuksella muutettu toiselle kannulle siitä kun se ennen oli, v. 1748 Tammikuun 2l p:nä annetun vek”eli-asetuksen ja jälemmin annettujen sääntöjen jälkeen. Luonnollisista syisiä ovat vekseli-seikat kuitenki olleet umpisuomalaisille tuiki tuntemattomat. Mutta sen asetettavan maaviljely-pankin kautta tulee arvattavasti, vekseliä enemmän käytettaviksi, ja saattaa siis olla paikallaan niistä suomenki kielellä antaa vähäisiä maikkapa ivaillinaisiaki tietoja, koska tietääkseni umpisuonnilainen tätä nykyä muutoin ei ollenkaan ole tilaisuudessa saada tietoa, miten vekselien käytantä on ensin syntynyt ja sitte muodostunut.

Itse asetus kyllä 34 sivulla sisältää 93 tz§, mutta kuitenki, jos se tulisiki enemmän tutuksi, laitasi olla vähän hämärä. Ja pitäsihänSuomalaisten vähän vekse Ustä tietää, senki tähden että ne ovat koko sivistyneen maailman kaupassa olleet erinomaisen suuresta arvosta.

Wekseli-kirjojen synty ja muodostuminen.

Wekselit alkuperäisessä muodossaan olivat toisen maksettavia (<ln^««!-«»>), joiden kautta erilaisten rahain eli velkain vaihto eri paikoissa tapahtuu, ja näitä vieläki muutamat kutsumat aitoiäliv) vekseleiksi. Mutta kun nähtiiil vekseliä hyviksi, niin aikaa myöten niiden käytäntä on laajennettu ja tehty semmoisia muutoksia, että vekselin mainituista omaisuuksista voipi mikä milloinki kadota. Se näet saattaa olla mahdollista, että 1) vekselin antaja itse on sen maksajasi soma vekseli, joka itse asiassa ei ole mikään muu kun velka-kirja, jolle vaan on annettu vekselin voima), 2) maksu tapahtuu samalla paikalla ja 3) samassa rahan-laadussa, millä se on ostettuki.

(Jatketaan.)

***********************************

Hirvea tapaus Hattulassa.

on kerrottu, kuinka siellä nykyisen kuun 9 p:ää vastaan yöllä pitäjän ruoti-vaivainen, 73.vuotinen Mikko Mikonpoika Tenhiälän kylässä oli yksinäisessä töllissänsä palanut ylös. Waivais-hoitokunnan päällys oli iltapuhteetta käynyt ukkoa katsomassa ja tuonut renkinensä lämmityspuita ukolle, joka heidän läsnä-ollessa panipesään tulen palamaan.

Wähä ennen maata-panon aikaa oli ukon ratsastajaksi palkattu itsellis-vaimo samana iltana käynyt ukkoa katsomassa, vaan ovi sekä ikkunan luukut olivat olleet kiini, ett’ei vaimo päässyt sisään. Mutta pari kolme tuntia myöhemmin nähtiin äijän tupa täydessä tulessa ja vaikka markkinavakeä majaili kylässä ja auttajoita sentähden tuli pian ja paljo kokoon sekä tölli saatiin äkkiä hajoitetuksi, oli se kuitenki myöhäistä.

Kekäleiden alta löydettiin oven edessä ukon jäännökset, jalat ja pää melkein palaneina vaan muu ruumis vähäksi kyttyräksi supistuneena. Tulipalon syytä ei voida envata.

***********************************

— Kartta-paperin huonoudesta on syystä tehty muistutuksia, mutta asiaa on katseltu ainoastaan kalliuden kannalta. Se ei ole tärkein temppu. Sillä saapi sen rehdfllä hinnal0 k., Naasan 2 r. 32 k. ja Oulun läänissä 2 rupl. 5 kop. hop.

Kuin Marraskuussa yleensä jo on puitu eloja sekä ulkomaille on viety, mitä on voitu viedä, niin silloin ovat hinnat tasaantuneet ja pysyvät tavallisesti jokseenki vakaisesti semmoisina melkein yli talven.

Edelliseen hinta-osoitukseen nähden pidämme sentähden erityisenä sattumuksen tapauksena, mitä ”Otavan” 2 mrossa kerrotaan, että muka Savossa maksetaan vielä paikoin 5 r. 50 k. ruistynnyrista mutta Wiipurin läänissä ainoastaan 4 r. 50 k. Sen olemme varmalta mieheltä kuulleet, ett’ei esm. Iuvan pitäjässä Savossa eikä muualla niillä tienoin ruistnri maksa nyt eikä ennenkään viime syksynä ole maksanut paljo päälle 4 r.

50 kpkan. Koko Mikkelin läänille Savossa oli, miten tämä hinta-osoituksemme näyttää, keskihinta ruistnrille ainoastaan 4 r. 65 k. ja korkein hinta siinä läänissä oli 5 r.. mutta oli siellä tnri myöty 4 r. 25 kpkaanki.

Waan kuin ruistnrin keskihinnat Viipurin läänissä oli 5 r. 25 k. mutta Otava kertoo sillä nyt olevan hintana ainoastaan 4 r. 50 k., niin emme voi sitä muutoin selittää kuin että se hinnan halpuus mahtaa olla paikkakunnittain eikä yleinen koko Wiipurin läänissä.

Muutoin kertoo ”Otava”, että Viipurissa on ohritta huono menekki ja että kaura on ainoa vilja, millä vielä saa kaupan. Mutta kauroja on sinne tuotu enemmän kuin koskaan ennen, aina 200 virstan päästäsi, jotta hinta on niin laskeentunut, että Paraista maksetaan vaan2^ ruplan paikoille ja huonompia on myöty alle 2 ruplanki. Aivun sopivasti osoittaa ”Otava” nykyisestä pulasta olevan maamiehillämme syytä oktamaan vaari, että jyväkauppa saataisiin paremmalle kannalle.

Mutta kuin se erityisesti viittaa vahingollisuutta 1852vuoden asetuksesta „laillisen suojelluksen” vuoksi ja vapaan jyväkaupan esteistä, tahtoisimme vaan merkitä, että mainittu asetus ja mainitut esteet ovat vaan osia siitä yleisestä pahasta, joka on tulehduttanut kaiken vilkkaam :nan elävyyden maassamme ja josta valitettiin yleisesti maaviljelijäin-kokouksessa Haminassa, siitä muka, että kansaa on pidetty ala-ikäisyyden tilassa. Sen kautta on kansa oppinut ja taipunut odottamaan kaikki hallitukselta eikä sillä itsellään ole tuskin mitään ajatuksen voimaa, ei neroa, älyä eikä kuntoa omissa asioissaan.

vänä oppia ulkomuistiinsaki. Waan kuitenki siinä puhellaan: 1) metsien hyöty ja tarpeellisuus. 2) minkälaisen pitää metsän olla, että se antaisi runsaamman ja korkeamman hyödyn? 3) kuinka ne nyt metsät ovat niin holhottavat, harva-kasvuiset etta ne vastapäin anta»at suuremman saaliin? 4) miltä ilman suunnalta on hakkaaminen alotettava? 5) onko ainoani yksi paikla kerrallaan hakattava? 6) minkämuotoiset näöltänsä pitäisi vuosihakkaukset olla? 7] kuinka halattu metsämaa saadaan uutta metsää kasvamaan? 8) miten siemeniä kootaan kyllvöksi, 9) miten siemen-kylvöt toimeen pannaan, 10) kuinka nuoret metsät suojellaan, ja 11) mikä Kalistaminen (hjelpgallring) on?

— Luopioisten kappelilaisille!

Hyroän-tantoimsuiunsuaj, a vmiriekalisaunois2io2, jolla Luopioisten kappelin asukkaat vuotta siellä toimittaessa, yleisesti kohtelivat, ja joka mainitusta virasta erottuani ja heidän seurakunnastansa siirrettyäni vielakin suosiollisemmalla tavalla itseänsä osoitti kappalaisen-talon lähtösyyniä pidettäessä, on vaikuttanut, etten saata olla edes muutamalla sanalla heille tästä kiitollisen sydämmeni mieli-hyvää lausumatta, sitä tärkeämmin, kun en tätä heidän viimeistä suosion-osoitustansa voinut aavistaakaan, mitä sitte toivoa. Onkohan mikään seikka opettajalle ilahuttavampaa ja huvittavampaa, kuin että styeöurlaläknusnätajnasa jäsenet ovat tulleet tuntemaan, että hän virkansa toimella heidän seassansa on tarkoittanut ainoasti heidän omaa parastansa, sekä maailmallista että hengellistä hyötyä? Tämähän juuri on hänelle korkein ja kallihin palkinto!

C. A. Gestrin.

— Urjalan pitäjässä on kirkkoväärti I.Maunula lahjoittanut 200 markkaa lainakirjaston perustamiseksi!

Kiitos ja kunnia hänelle! (Häm.)

Mvieökassa oli, niin kirjoitetaan O. W. Snniin, viime Lokakuussa pyhä-iltana mennyt miehiä nuorelle jäälle. Heidän seurassansa olema poika oli koettanut luistimiansa etemmäksi kuin muut, vaan jää upotti hänet suomen virstan matkalla rannasta, ja kuin aikaa kului ennenkuin veneellä päästiin paikalle ja poika saatiin— ylös, ei häntä enää saatukaan henkiin. Hirvensalmesta Joulukuussa.

Nyt kuin taas vuosi rientää loppuun, puhutaan sanomalehtien tilaamisesta, mitä ottaa ja mitä ei, kuin ne kaikki niin nyt kallistuivat tuon postimestarien palkan tähden. Se pari riunaa näkyy monen mielestä olevan suuresta arvosta, vaan toiset sanomat: „enemmän meidän isänm—aan sanomakirjallisuus maksaa kuin joku 10 kopeitta!” Wuosi tuli keskinkertainen joka lajista eikä niin paljo satanut meillä vettäkään eikä vahinkoa tehnyt kuin näkyy monessa paikassa muualla tehneen.

Uksi itsemurha tapahtui täällä, kuin yhden talon pusniekka-mies tuli pää vialle ja leikkasi partaveitsellä kulkkunsa poikki.

Vksi ruununtalollijen leski sai armottoman lapsen, jonka ssaalaamsiakaunoppaan, minne se kuoli. Siitä on leski tuomittu ansaitun palkkansa.

Lainakirjastoomme näkyh lisaäntyvän päivä paivältä varoja hyyrillä, ja pappilassamme kuuluu kohta taas tapahtuman arpahuvitus, jonka tulot on luvattu kirjastollemme.

Pitäjänkoulussamme oli tänä syksy-lukukautena 50 lasta, jotka näyltivät heidän vähässä opetuksessansa hyvan ahke> ruutensa. Siinä olivat myös vanhemmat puolestansa avulliset.

Terroeyden tila on. Jumalan kiitos! hyvä ja kuolevaisuus vähäinen.

Maaviljelvspankin perustamisesta on täällä tuumailtu, vaan me Suomalaiset olemme hitaat kaikkiin uusiin yrityksiin, ja vaikka monella olis vähän rahoja, niin eivät vielä käsitä mitä .ehdä i» mi.ä ei’.

— Ilmajoelle on valittu ja saatu rahvaankoulun opettajaksi maist. A. R. Pelander, joka viime syksynä täällä yliopistossa kunnialla seisoi kokelaan tutkinnon koulu-opettajan taidossa. Olemme kuulleet, että pitäjä on suostunut koulunsa opettajalle antamaan niin paljo palkkaa, että han voipi lukea saamansa 400 r. hop. vuodessa.

Senlisäksi saapi koulu-opettaja, hallituksen suostumuksesta, lukea papillisia virkavuosia. Ilmajoen pitäjä on ensimäistä, jotka huolimatta maksuin suuruudesta hyvällä palkalla tahtovat saada lapsille niin hyvaä opettajaa kuin julkisetki koulut. Pitäjänkouluihinja muihin opetuslaitoksiin tehdyt maksut, olivatpa ne kuinka ssuaujilrliea tahansa, ovatki semmoisia, että ne antamat maktuhantisen kasvun, yleisemmän sivistymisen, parantuvain tapain ja parantuvan älyn sekä työtaidon kautta. Tuommoisen koulun asettamisella on Ilmajoen emäseurakunta ja sen johdattaja ansainnut tulla Suomen historiassa mainituksi kansallemme ja itsellensä kunniaksi sekä muille seurakunnille kehoittavaksi esimerkitsi.

— Rautalammilta Tammik. 15p.

outoja, pitkällisiä ja kovia pakkasia täällä miesmuistiin on ollut. Wakaisen talven alettua ei ole pakkanen laskeunut 5 asteen alle, vaan on enimmiten pysynyt 10 ja 30 asteen välillä ja viime yönä oli aina 32’/, asteen kylmä. Lunta

Helsingistä: Warpunen n:ro 1 jaetaan lauvantaina 26 pinä Tam— mik. Suomen Lähetys-sanomia n:ro 1 jaetaan tule.

vana tiistaina.

Uutta kirjakaupoissa: Lyhykäinen osoitus Metsän hoitoon. Mukaelma ruotsista (kunnia-palkinnolla Ruotsissa palkittu).

nHoeslssian, gissä, 1860, I.C. Frenckellin ja Pojan kirjapai-

Frenckellin ja Pojan kirjakaupan kustannuksella. 27 sivua hyvin pientä taitetta ja hinta 24 penniä eli 6 kop. hop.

Metsä on maassamme nykyjään ensimäisiä vientä-aineita ulkomaille ja siis parain rahan saaliin lähde; metsän hoito ansaitsisi sentähden oikeata tarkastusta maamiehiltämme, mikä ei tähän asti ole valitettavasti ollenkaan tullut osaksi sille. Metsän hävitys, sekä polttamalla että hakkaamalla, on ollut yleisintä.

Metsä on kuitenki maassamme ei ainoastaan rahan lähde mutta myös turvamme asuntoimme ja lämpimämme saannissa ja holhossa sekä ilma-laatumme vastaan niin hyvin oman terveytemme kuin viljelystemme menestyksen vuoksi. Siitä syystä on vahinki herätys ja opetus parempaan metsän hoitoon kiitollisuudella vastaan otettava ja sentähden kehottamme maamiehiä tarkastamaan kysymyksessä’olevaa pientä kirjaista.

Se on niin huokea, että köyhinki torppari voipi sen ostaa, ja niin lyhyt, että sen jokainen voipi parina päi

Puheemme Kuopion opetuslaitoksista köyhillelapsille ovat saaneet meitä ”Tapion” nuhteihin, ikäänkuin olisimme tahtoneet heitä ”Kuopiolaisia vajottaa itsetyytyväisyyden vahingolliseen uneen”. Me kuitenti annsyoyim, me vaan asiat itsensä puhua, eikä se ollut meidän jos ne puhuivat ylistystä Kuopiolaisille. ”Tapion” olisi pitänyt siis näyttää ne puheet perättömiksi ylistyspuheiksi, sensijaan kuin rupesi meille nuhde-saarnaa pitämään.

Täydellisyyttä ei mahda Kuopiossa löytyä enemmän kuin muuallakaan, vaan „suuria puutoksiansa” varmaan eivät Kuopiolaiset olisi tulleet tunteinaan, jos eivät ensimäisistä opetuslaitostensa yrityksistä, joiden vertaisia emme tiedä missään toisessa Suomen kaupungissa löytyvän, olisi nähneet semmoisten laitosten hyödyn ja oppineet nii^ rakastamaan.

*********************************

— Pärekattoin teossa muistutuksia.

Parikkalan, Kerimäen ja niiden seutuisissa pitäjissä käytetään jo paljo pärekattoja ja kattopäreitä osataan yleensä jokseenki hyvästi kiskoa, mutta päreiden latjuussa eli latomisessa ei olla mielestäni oikein taitavia. Kuin muka pärekato toa latjataan eli ladotaan kahtaanne-päin niinkuin vakoa pellolla kynnettäessä, niin siinä tulee suomus pahasti toinen ja toinen hyvästi eikä sentahden katto tule yhdenlaiseksi eikä senvuoksi oikein kestäväksi. Minä sentähden neuvon että katon latjaajan pitää tarkasti katsoa, että myötä-paiväisistä puista kiskotut päreet latjataan katolle aina myötäpäivään ja sitä vastaan vasta- päiväisistä puista kiskotut päreet aina vasta-päivään. Näin ei katto tule vääntyilemään ja rapistumaan eli, oikeimmin sanoen, sirkistymään yksi päre ylösvinen alas-päin, miten huonon katon latjaaja saapi kesän helteisenä päivänä itse nähdä.

Lauri Tiiainen.

*****************************

— Waras loukkaabsa.

Oulaisten kappelissa Pohjanmaalla oli yhden talon riihessä pidetty ruoka-varoja ja, kuin siellä havaittiin varkaan käymän, pantiin oven eteen loukas. Jo samana pano-iltana kuului riihestä kolaus, jonka syytä kuin mentiin katsomaan, löydettiin siinä 60:ikäinen mies pyörryksissä loukashirren alla.

tO. W. S.)

***************************

Metsät valitetaan tänäki talvena olevan lopuksensa häviämässä mahdottoman lumen alla. Mennä talvena jo lumi julmasti hävitti metsiä taittamalla puita ja oksia sekä vääntämällä puut määriksi. Nyt on sama edessä.

semmoista ole laukaan ollut. Täällä Helsingissä ei, sitte kuin vakainen talvi viime Marraskuun 28 p. alkoi, ole ollut leutoa muuta kuin 2 päivänä (7 ja 8 p. Iouluk.), jolloin lämpömittari osoitti 1’/4 ja V4 asteen lämpimää. Wiime tiistaina oli nyt 8 viikkoa mainitusta Marraskuun päivästä kulunut, ja sillä ajalla onelävähopea jo 14 päivänä laskeunut alle 20 kylmä-asteen, 21 päivänä ollut 10 ja 20 asteen välillä sekä 18 päivänä 5 ja 10 asteen välillä, niinettä ainoastaan 3 päivänä näiden 8 viikon alla elävä-hopea ei ole laskeunut alle 5 kylmä-asteen.

Se on myös merkillistä, että Pietarissa tänä talvena on ollut yleensä kylmempi kuin täällä Helsingissä, niin että mainittuina 56 päivänä eli 8 viikon alla oli keskimäärin Pietarissa ensi 4 viikkona liki N asteen kylmä silloin kuin Helsingissä oli ainoastaan liki 8 asteen sekä jälkimäisinä 4 viikkona Pietarissa yli 15 asteen silloin kuin Helsingissä oli vaan yli 14’/2 asteen kylmä, vaarin-otettua kumpaisessaki paikassa kylmyyden paljous kilo 8 aam. ja jaettuakylmyyden summa kuukaus’päiväin päälle. Waan vielämerkillisempää on, että Italian pääkaupungissa Turinissa oli Iouluk. 21 p:nä 5 asteen kylmä samaan aikaan kuin Helsingissa oli vaan yli 3 asteen, ja että Ranskanpääkaupungissa Pariisissa oli samana päivänä 3^2 asteen sekä sitte saman Ioulul. 24 p.nä yli 7 asteen kylmä samaan aikaan kuin Helsingissä oli vaan yli 3’/2 asteen.

Tämän Tammikuun 6 ja 8 p.nä oli Pariisissa yhtä kylmä eli yli 9 ja 5 astetta, vaan 9 p:nä Pariisissa liki 9 astetta samalla kuin Helsingissä vaan yli 4 astetta. Wiime perjantain aamuna oli Pietarissa liki 33l/2 astetta mutta Helsingissä vaan 15. Italiassa, vaan erittäinki Saksanmaalla myös valitetaan tulleen luntaki tavattomasti, niin että postija muu liike on haittaa saanut eikä höyryvaunutkaanole päässeet vapaasti kulkemaan.

— Talven mutkista.

Kuin täällä etelä-Suomessa on pitkin matkaa pakkaisia ja rajua lumen tuloa ollut, ei pohjois-Suomessa näy olleen ainakaan enemmän kovia kylmiä eikä lumen tuloakaan senkään verran. Niin kirjoitetaan Torniosta, että siellä vasta Jouluk. 15 p. vastaan yöllä ensikerran alkoi sataa lunta, vaikka muualla Suomessa josilloin oli jotenki hyvä alku kauvan ollut. Hy, lvin maaviljelijät hämmästyivät, kuin lumi tuli sulaan maohan ja jäiden vielä auki-ollessa, niin että kauvan oli vaikea liikkua soilla ja vesimatkoilla, ja kuin yhä satoi ja pyrysi lunta, olivat kaikenlaiset ajot hankloita. sahain isännille oli se seikka tu> kala. Mutta keskivälistä nykyistä kuuta on lumen tulo tau’onnut ja alinomaiset pakkaset ovat jo mahtaneet koventae suot kestäviksi sekä kasvattaa uuden jään järWille, ptka olivat paljon lumen alla vesille painuneet. Pakkasten tähden on tämä talvi oikein merkillinen, ett’ei

Tukholmissa. Ruotsin pääkaupungissa, oli viime vuonna syntynyt 4, 227 lasta, joista 1, 751 aviottomia ja 29 knolleena-syntyneitä. Kuollut oli 3.383 henkeä ja mihitty 1.148 parlkuntaa.

— Hippakulltain sanomia. Turun hippak.

Kuollut: Maalaliden kirkl”, miisaus-, lääkintäja jumaluustieteen tohtori I. Wegelius, kirkh. K.

U. Wessell.

Määrätty: Teijon ruukin saarn” v. kirkh. H. G.

von Bonsdorff varsinaisen virkansa sivulla toistaiseksi pitämään papillista tointa Turun ruotupataljonassa.

Avonaista haettavaksi: kirkkolierran virat ssöglönja Maalahden pitäjissä!50 päivässä.

tullen kuitenki Tolvon kappeli eri pitäjäksensä.

Sanomalehtiä tuli Wenäellä v. 18ft0 nlos 310 kappaletta yli sen mitä Puolau kuningaskunnassa annettiin, ja saman vuoden alla oli 17 lakannut ilinestymästä, sitä vastaan kuin v. 1859 tuli ainoastaan 291 sanomalehteä. Niiden seassa oli kuitenki 142 niinkutslittua ”kuvernementin sanomia”, joissa on lääni-hallituksen ilmoituksia paraastaan. 230 oli sanomista ja aikakaus-kirjoista menäenkielellä, 38 saksan-, 29 ranskan-, 5 armenian-, 2 englannin-, 3 letin-, 2 vironkielella jne.

Wäen paljous Wenäellä teki. viimeksi tapahtuneen väkiluvun mukaan. 68.93l.728 henkeä, joista 33.K55.824 miehenja 35.275.904 naispuolta. Niistä kuului aatelis-sukuun 437.326 m.p. ja 430.828 n.p, .

kreik.-venäläiseen papissäätyyn 281, 501 m.p. ja315, 027 n.p., hoviherrain aluskuntaisia talonpoikia oli 9.803.20l m.p. ja 10, 370.957 n.p., palkollisia 72l, 730 m. p. ja 739, 703 n.p., meronmaksuista mapaita oli 3 043.987 m.p. ja 3, 104, 758 n.p.

— SBenaen kanvva v. 1859.

UlfömaiUeoli viety tamaroira yhteensä 165, 0G4, G72 ruplan edeotä, joiöta oli Suomeen 3, 273, 932 r., nit äa|lan«puolifen rajan 12, 994, 777 r. ja yii (.vuropan puolisen rajan umeid 149, 395, 963 ruplan edestä.

äötnäenmaabän oli ulkomailta tuotu yhteensä 159, 334, 166 ruplan edestä, joista oli Suomesta tuotu tovaroita 1, 742, 966 r.. Aasian-puoliseii rajan yli 21, 404, 286 r. ja Suropan«puoli« sen rajan yli 136, 186, 914 ruplan edestä.

Wenäen baminoibin oli samana muonita tullut 10, 713 latmaa 1, 001, 713 lastin kantamuksella ja Wenäen Haminoista oli lähtenyt pois 10, 084 laivaa yht. 1, 043, 516 lastin kantamuksella; kuinka monta niistä oli Suomen laimoja, ei ole sanottu.

— Wenäen maalla oli viime muonita 2mK-, 8ofaja Viarraskuun aJfo ollut nimensä lift 3, 1)00 tulipa!oa, joiSfa oli baviiniyt taumraa 2, 200, 000 ruplan edestä.

$&enälåUn.

*****************

— Parikkalasta ”ei ole mitään merkillistä tapausta sanottamaa, se vaan että parina vuonna on maa antanut viljelijällensä hyvän tulon. Te myös on mertittävää, että puu-aineiden köyhyydestä täällä japitemmän ijan toivossa on täällä noussut halu kivi navettain lyömiseen, niinkuin niitä on monessa talossa jo valmiitaki. Se myös on täälläki havaittu, että mikä on monelle hyväksi ja eduksi, se rooipi tulla toiselle monelle pahaksi ja valiingoksi.

Järvenlaskut, joita täällä kymmenkuntia vuosia sitte tehtiin, ovat muka hävittäneet lamean pitäjämme itäiseltä osalta, sota maan kesken ”perä-lääniksi” kutsutaan, kokonaan vmematkat kirkollemme, jotta koko siltä puolelta ei enää päästä sekä muita asioita toimittamaan kirkonkylässä asuv^n virlv. miesten tykönä että erittäinki Jumalan sanaakuulemaan muuta kuin pienillä meneillä, joten ja kuin maa-naikaa sieltä on 30 » 35 suomen virstaa. kirkossa käynli on turmelukseksi asti vähentynyt siltä kulmalta pitäjäämme.

En ollenkaan tahdo kieltää järvilaskuin mahdotonta hyötyä, vaan jokainen ajattelema sanomattaki arvaa, mikä mahdoton loukkaus »perä-lääniläisten” kaiken kristillisen ja hengellisen edistymisen suhteen mainitusta syystä on seurannut. Se kaikki olisi helposti autettu, jos tälle „perä-läänille” rakettaisiin uusi kirkko Saarenkylään ja uudelle kirkkokunnalle lohkastaisiin alueeksi Saarenja Honkakylät, Mikkolanniemi, Tarnala, Maironniemi, Kirjavala, Keskusmaa ja Kinnarnieini, joissa kylissä väliluku nousee 3, 000 hengen ja veroa löytyy

Räisälaötä Jouluk. 1860, ”Nyt loppuma vuosi on meille ollut siitä merkillinen, että on tiheästi pidetyissä kirkonkokouksissa koettu saada seurakunnallisia asioitamme paremmalle kannalle, vaikka kirkonkokoukset nykyisessä muodossansa oivat havaitut täälläki mahdottomiksi saamaan jotaki juurenjaksaista parannusta aikaan.

Yksimielisyyttä kuin puututaan eli toisin sanoen: kuin on niin monta mieltä luin päätäki eikä asiat ole edeltä keskustellut ja selitetyt edes ymmärtäville seurakunnan miehille, niin luonnollisesti ei kirkonkokouksen mähissä Heikissä oikea ja paras puoli aina saakaan voittoa. — ”Jumalan kiitos! on maassammeki ruvettu harrastamaan opetuslaitosten ja kouluin asettamista niin tiheään kuin mahdollista, jotta kristillisyys ja kaikki mnu hyvä tieto ja taito levenisi ja paisuisi edes ”nuorisossa nousemassa”.

Waan valitettavasti vielä useimmissa seurakunnissa suurella innolla soditaan ei ainoastaan omaa vaan lastenki sivistymistä vastaan ja sillä tavoin vedetään itsensä sekä lastensa päälle ajallinen ja iankaikkinen onnettomuus.

Liikkuupa tässä seikassa ylipuhututsilla tahi nuhteilla tahi pakolla, niin se kaikki on monessa paikoin kuitenki rahvaassa vielä turhaa vaivaa; missähän sitte syyki seisonee?

Tätä syytä on etenki yksinkertaisen raskas ja vaikea selittää, vaan kipeä on myös kärsiä, että suuriki vahinko pidetään hyötynä ja hyöty vahinkona. Sen kuitenki helposti jokainen ymmärtää, että jos tahdotaan kristillisyyttä jasivistystä kasvattaa, niin tulee siihen ensin juuret istuttaa, vaan ettei pitäjänkoulutkaan voi ainoastaan nimen kantamalla hyödyttää, vaikka rakennettaisi kouluja koulun viereen, jos ei niissä ole kunnollisia kouluttajia, ja ne vielä oppineita ja virkatoimeensa rakastuneita edes niin paljo etteivät nurkansa täyttämyksiä pitäisi simu-asiana eimätkä niin suuresti erehtyisi kuin moni virkami.es sillä väärällä luulolla, että virka korottaa eli armossa pitää mieom, havaitsematta että se on mies, joka korottaa j^ armossa pitää viran niin ylhäisissä kuin ulhaisiosaki virlamiehissä.

— Kllllnollisten kouluttajain saantia ei taas voi toivoa ennenkuin on saatu oikea kouluttajani opetuslmtos, ja kuin se kerran on saatu, kyllä sitte löydettäisiin seurakunnissa jotaki keinoa reehvaankouluin asettamiseen, esimerkiksi lukkarin palkkain järjestämisellä, jotka monessa seurakunnassa ovat liian suuria lukkareilta vaaditun opin ja vaivannäön suhteen. Kuin myös rahvas oppisi omin silmin näkemään hyödyn hymistä kouluista ja opettajista, niin se varmaan ei säästäisikään maksujansa vaan kotisi saada palkat niin parannetuksi, että saavat ylioppilaita, papismiehiä ja oikeita maistereitaki opettajiksensa. Ja todella ahkeraa ja kristillistä kouluttajaa, joka lapsia uskollisesti kasvattaa ja opettaa, ei kylliksi taideta palkita eli rahoitta maksaa; sen jo pakana Aristoteles lausui.” N. L.

on puissa kovin paljo, jotta ihmiset ovat pulassa, kuin eivät fen roftafen inetsän tautta pääse metsä-matkoilta tarpeitansa hakemaan. Terveyden tila on, Jumalan kiitos!

ollut hyvä ja kuolevaisuus sitä myöten.

Näen E.ttaren 51 n:vo^ta viime vuodelta, että ©. M— nen on tahtonut minua soihmata muistutuksistani hänen yksipuolista kuivaustansa vastaan täällä viime vuonna tapahtuneen rikoksen asiassa yhtä isäntää maataan.

Minä en ole tätä sanoma-riitaa alkanut mutta ©.

lut— nen ifse, suin hän S. 3 ’fS:miin lähetti määrän kertomuksen tljiasta. Asia ei minua koskenut ollenkaan usessär.^ tnutta tonmoen hl^ vaati minua pifl1^3 maan hänen vääristelemisensä. Jos sitte muistutuksen’, jotka olin tehnyt ei juoruin maan laillisen tutkinto-selityksen mukaan, olimat siitä laadusta, että 2Ö. Mluulee kunniansa niiltä loukatuksi, niin se ei ollut minun syyni, niinkuin ei se ollutkaan minun tarkoitukseni, maan hauen oma syynsä, kuin hän ei perustanut kertomustansa totuuteen maan juoru-puheisiin. W. -fen kunniasta en maininnut sanaakaan. Nikokseii-alaisilla on ollut tilaisuus käräjissä todistaa puolensa, maan fiilnMi ei heillä ole ollut motmaa, koska laakmannin oikeus vabvisti kihlakunnan tuomion, jonka mukaan minä tein muistutukseni”.

I. 8.

80 tynnyrin paikoille. Nasvemiemi ja Joensuu sopisivat myös tallan^ kirkkokuntaan. Näin isolle aluskunnalle täinä kirkon työ ei tulisi ollenkaanraskaaksi, mutta hyöty siitä kaikenlaiselle sivistykselle ja edistymiselle on niin silnunnähtämä, että toivoisin kunnioitettavan papistomme ja pitäjänmieotenki kaikella innolla siihen ryhtyrvän ja asiata suositteleman. Siinä jalossa työssä saisi pitäjä osoittaa kiitollisuuttansa Jumalaa kohtaan siitä, että pääsimme päimätöistä Koitsaulahden lvviin, jotka vuosittain kohosivat 7 tuh. ruplaan!” Tiiainen.

Lupa vainamileen annettu: l.. Iltiim^ur^l-.

Helsingissä, Suomalaisen Kirjallisuuden Eeurau Kirjapainoosi

Ulkomaalta. Ruotsista on v. 1860 meritse mietn ulkomaille: vehniä eli nisuja 10.802 tynnyriä, rukilta 33.20ltnriä, ohria 6.172 tnriä. kauroja 93, 439 tnriä ja hemeita 374 tnriä; ruis-jauhoja 12, 090 leiviskää; lautoja 30.286 tolttia; tervoja 23, 818 tnriä; tankorautaa 945, 549 sentneriä (5 leiviskäistä) jne.

Avonaisia virkoja: Kaksi kiertävän lasten-opettajan virkaa Iitissä, jotka siksi että Jaalan kappeli saapi itsellensä kirkon, voimassa kestävät, ovat tarpeellisilla todistuksilla varustetuilta l, akevilta allekirjoitetun tykönä etsittävät 5<i päivän sisään, lukien allamainittavasta päivästä; ja pitää hakevaisten, jos tabtovat heidän hakemukstansa otollisiksi katsottavaksi, itsiänsä löydyttämän tutkintoon koulu-toimikunnan edessä täällä 22 p. ensilulevassa Maaliskuussa kello 10 epp., jossa tutkinnossa beilta vaaditaan selvä sisäänluku, byvä taito kristillisyyden opissa, biblia-historiaa, luvunlaskun-oppia täysien lukuin laskennossa, kirjoitusta pulieen jälkeen, ja viimeksi tulevat henäyttämään taitoansa kninka l, e osaavat lnettaa lapsia Katekismuksessa. Kumpikin saa palkkaa noin 4 tnnneriä lU kappaa vkiita ja yliden verran otria ja kanroja.

Iitistä 7 p. Tammikuuta IXil.

Wilh. Ludv. "undän, 3 (2) kirkkoherra.

Hyviä Peierin humaloita kaupan allekirjoittaneen tykönä huokeaan hintaan.

I.M. Tollander, 3 (3) Helsingissä.

Kadonnut Papin kirja.

Mäntsälän kirkkoherran viralta v. 1859 annettu ftapinkirja torpan-pojalle Johan Valerianus Aataminpojalle on Tuomarinkylän kartanossa hukkaantunut tietymättömällä tavalla, joka asianomaiseksi vaikutukseksi ilmoitetaan.

3 (1) Kirkon-koristuksen teoksia.

Allekirjoitettu tarjoilsen valmistamaan kuvanleikkaustöitä kirkkoihin, laivoihin j. m. s.

F. Glanselius, Kmvanleikkaaja Helsingissä, asnva Wähän Robertin 2 (!) kadun varrella snikkari Alanderin kartanossa.

Alavuuden postikonttuorin läbellä Alavuuden (Kuortaneen) pitäjässä.

Sanomia Viipurista, toimitetaan samalla tarkoituksella kuin tähäutin asti, maan tänä muonita joskus lifälebtiäfiu annetaan. Lehdessä kirjoittaa, paitsi entisiä, myös bra P. Hannikainen.

Tilaushinta on Wiipurissa % [falefin kirjakaupassa sekä kaikissa maamme postikonttoreissa 60 kop. eli 2 mark/- kaa 40 penniä kolo rouobelta, ja 30 kop. eli l markka 20 penniä puoli-vuodelta, johon jo yhteensä on luettu postimestarien vaivanuaköja postirahatkin.

3«) Otavaa, Koska Uusmaan jaHämeen lääneille yltteisen Tiiavarnus-yl, distyskomitean asettamisen ebdotus, viime Hämeenlinnassa pietyssä kokouksessa, ei pidetty sopivana eikä sentäliden pantavana toimeen, niin nnt ne talolliset Uusmaan läänissä, jotka ovat kirjoittaneet itsensä osakkaiksi luomen Tilavakuus-ybdistykften lain baluavat siihen päästä, kutsutaan tämän kautta kokoontumaan tiistaina tämän Tammikuun 2!» pmä (ensi markkina-p:nä) kllo l0 epp.

Helsingin Sositteettibuoneesen, keskustellatsensa erinäisen läänikomitean asettamisesta, sekä valitsemaan siiben jäseniä ja apulais-jäsenier kuin myös arviomiehiä. Helsingissä Tammik. 2 p. I8LI.

3 (li) Iobtokunta.

Nusmaan lääniläisille!

Suomen suuriruhtinanmaan Kartta " 30 k.

Aasian maa-osan Kartta i» 40 kop.

yksilyiliä Mmtllksla.

Myötävänä kirjakaupoissa: Myytllvänä Frenckellin ja Pojan kirjakaupassa: Lyhykäinen osoitus Metsän-Hoitoon. 0 kop.

3 (2) MiöSaraétettu hevonen.

20 ruplaa hop. saapi palkinnoksi, kuka ilmi saapi Tampereen viime markkinoilla ynnä 5U-kannuisen viinakuorman kanssa "arastetun. 9' korttelia korkean, "i talvea vanlian, ruskean ruunn-hevoisen, joka on liroin pystn-Päinen. oikean-puolinen silmä vaalean-harmaa ja vasen-puolinen musta, suuri tähti otsassa, harja vasemmalle puolelle lankeava. ja pitää ajettaessa häntäänsä väbä koukussa oikealle kädelle. Hevosen omistaja tavataan kestikievarissa Rukiit 5r. ja 5 r.25 k., kaurat2 r. 50 ja 3 r. 20k.vri;ruisjauhot40 ja 45 kop., raavaanliha, tuores 1 r. ja 1 r.30 k., palvattu 1 r. 20 ja 30 k., lampaanliha, tuoresir.8'k. ja 2r., palvattu 1r. 80 k. ja2r.. vasikanlihaIr. 60 k. ja 2 r" sianliha 1 r. 80 ja 2 r.. suolaset silakat 75 ja 80k..

voi 2 r. 80 k. ja 3 r., tali 3 r. ja!r. 20 k., hei.

nät 10 ja 15 k. leimiskä; lintujapari: mersoja 90 k. ja 1r., töyriä 40 ja 50 k., pyitä 20 ja 25 k.; kaurakryynit 28 ja30 k., olirakryynit 28 ja 30 k., herneet 18 ja 25 k., potaatit 8 ja 10 k. kappa', lohi suolattu 15 ja 20 k., hauvit ja ahvenet 6 ja 7 kop., mateet 9 ja 10 kop., tuore silakka eli haili 3 ja 4 kop., siila 9 ja 10 k. naula; nuori maito 6 ja 8 k., viina 60 ja 70 k. kannu; munatm 40 ja 4i k.; halkoja kuorma: koivuisia 1 r. 40 k. ja 1 r. 70 k., petäjäisiä 1 r. 10 k. ja 1 r. 30 k.

Keskihinnat torilla tällä viikolla:

Tältä kannalta olisi asia tarkattaroa ja sentähden ei kustannusten suuruus saa säikähdyttää ketään. Jos kansa taas hyvästyy ehdotukseen, niin kyllä toimellinen hallitus tietää varoja hankkia rahvaankouluu toimeenpanemiseen.

Se havaitaan joka päivä.

Kysymyksessä-oleva ehdotus, katselipa sitä millä silmällä ja olipa siinä mitä vikoja tahansa, nähtävästi pää-asiallisesti tarkoittaa saada Suomen kansaa kasvatetuksi ajattelevaksi, jumalisesti siveäksi, siisteyteen, työhaluun ja työtaitoon harjaantuneeksi, tietaväksi ja taitavaksi kansaksi. Se tarkoitus kuultaa läpi joka ehdotuksen määräyksestä. Kuin mainittu kansan kasvatus voipi tapahtua ainoastaan siten, että ensiksi saadaan kasvatetuksi kaikin-puolin kunnollisia opettajia rahvaan lapsille, niin on myös tarpeellista, että se ehdoteltu semmarjumi eli rahvaankouluttaja-opisto saadaan, kustannuksia salsomatta, tarkoitukseensa soveljaaksi sekä rakennustensa että enttäinki kunnollisten opettajain ja muun asentonsa vuoksi.

Rakennukset ja muut varustukset tälle seminarjumille on ehdoteltu nouseviksi 7l) tuh. ruplaan kerrassaan ja opettajain palkat sekä muut tarpeet 25 tuh. ruplaan vuosittain. Se on kyllä suuri summa. Mutta muistettava on, että se ei ole mitään sen suhteen mitä esm. Haminan kadettieli sotilas-koulu rakennuksinensa ja muine tarpeinensa ruunullemme maksaa. Tässä koulussa muka on 100 nuorukaista vuosittain, joista useimmat tulevat upsiereiksi Wenäen sotaväkeen, ja koululle annetut kivihuoneet ovat arvossa jo kalliimmat kuin se aivottu seminarjumi tulisi maksamaan, ja kuitenki par'aikaa valmistetaan sotilaskoululle uutta kivirakennusta, joka yksinään mahtaa tulla yhtä kalliiksi kuin se aivottu seminarjumi-huone. Sotilaskoulun ylöspidoksi maksaa Suomen ruunu senlisäksi vahintäin 40 tuh. r. vuodessa.

Seminarjumi-rakennus on ehdoteltu useammille oppilaille ja useampaan tarpeesen kuin kadetti-koululla on, ja se kuitenki ei tarvitse ruunulta tuskin päälle puolta niitä kustannuksia, joita kadetti-toulu saapi. Aivan nykyisin on ritaristo-huone saanut ruunultamme lahjaksi 38 tuh. ruplaa valmistuaksensa, ja jos tämä summa onki puolta roahempi kuin mitä seminarjumi-rakennukseen tarvitaan, niin onki viimeNo 3. I3:stakymmenes Vuosikerta. Perjantaina 1päivä Helmikuussa.

Jaetaan: joka Perjantaina Helsingissä Waseniuksen kirjakaupassa. Hinta: koko vuosikerta 6 markkaa, 18el.

ja puslivuosikerta 3 markkaa.

Mutta toisaalta katsoen tämä ruunun sekä maakunnan köyhyys juuri käskee meitä kääntymään takasi tähänrahvaanopetuksemme kysymykseen. Sillä mistä muualta kuin loppu-kädessä maakunnalta ruunu saapi varoja valtio-tarpeihinsa? ja miten muutoin kuin oikean rahvaankoulun kautta maakunta pääsee nykyisestähuonoudestansa parempaan Että niin on, täytyy jokaisen myödyttää oivaltaessa, että pää-syy kaikkeen kurjuuteemme on maakunnan lopullisessa älyn, tiedon ja taidon puutteessa, jonka ainoastaan paremmalla kasvatuksella voimme poistaa.

Ja kuin terran sen oivallamme ja myödytämme, ei saa eikä voi kustannusten suuruus meitä estää ryhtymästä siitä avun keinosta, Nyt kuin kirkti. (sygnumksen tekemä ehdotus rakvaanopetuksen järjestämiseen on ilmestynyt, toivon vakaasti, että tämä kysymys saapi laveamman ja vakaisemman tarkastuksen kuin tätä ennen. Tultakoon nyt puhelemaan vastoin tätä ehdotusta tahi sen myötä, se on samaa, mutta tämä ehdotus tulee kuitenki olemaan pylväänä, jonka ympäri nämä puheet tulevat liekkumaan.

Rahvaankoulun asettaminen on siinä ehdoteltu niin ylävaltä silmä-alalta, että minä varon jalompainki rahvaan- sivistymisen harrastajain rupeevan epäröimään, jos rahvaankoulun toimeenpanolle on siitä ehdotuksesta mitään hyötyä. Meillä muka ei vielä ole yleisemmin opittu täydesti käsittämään koulu-kasvatuksen ja opin tarpeellisuutta ja hyötyä kaikille kansan jäsenille, vaan me, jotka säätymme vaatimuksesta tahi muusta syystä olemme nauttineet ja annamme lastemme nauttia koulukasvatuksen etuja, vavahdumme kuullessa puheita kouluista rahvaalle, joihin vielä vaaditaan myösruunulta kustannuksia, ei muistaen eli ajatellen, että ne koulut, joissa itse kävinnne ja lapsemme käyvät, ovat kokonaan ruunun kustantamat.

Waan päävika lieneeki juuri siinä, ett'ei valtio tähän asti ole kustantanut kopeekkaakaan rahvaankouluihin maassamme, ei edes pitänyt mitään huolta niiden asettamisesta, jotta nyt. kuin kirkh. Cygn.vuksen ehdotus kerrassaan vaatii niitä varten satoja tuhansia vuodessa, asia näyttää niin oudolta ja sentähden vierastuttaa meitä. Siitä syystä seki, joka kaikinki puolin myödyttää ehdotuksen hyvälsi, heti itseltänsä kysyy: mistä saapi ruunu näin suuret varat, kuin rahvaanopetuksemme järjestäminen ehdotuksen mukaan vaatii? Heti muistuu mieleen, unten köyhä ruunumme nykyjään on jamiten maakunnankiraha-varatovat huonoja ja yhä huononevat. Siitä mieli menee matalaksi ja kääntyy koko asiasta muualle.

Oma armas veikkoseni!

Kirjeitä Jukka Lintuselle. "l.

Suometarta v. 18V1, samalla tavalla toimitettuna kuin ennen ja samankokoisena kuin v. 1859, saapi tilata kaikissa maamme Postikonttoreissa Koko Vuosikerran ".. N markalla, Puolen Vuosikerran ". 3 markalla, kuin myös täällä Helsingissä herrain Waseniuksen ja Kumppanin kirjakaupassa Koko Vuosikerran . 5 markalla 2tt pennillä, Puolen Vuosikerran. 2 markalla 60 pennillä.

Kirkollisia Ilmoituksia.

Su o m e t a r Tulevana sunnuntaina vitaa Uudessa kirkossa suomalaisen puolipäivä-saarnan v. kirkh. Snellman ja iltasaarnan v.t. komminist. Teng«n.

Suomalainen lähetys-rukous pidetään maanantaina 4 p. Helmik. kilo 6 jpp. Wanhassa kirkossa.

mainitusta laitoksesta tuhatta mertaa enemmän hyötyä maallemme knin ntaristohuoneesta.

Kuin kerran stmmoinen seminarjumi-laitos tehdään, niin tehtäköön se terrassen hyvä, muutoin se ei vastaa tarkoitustansa, ja silloin se luetaan laitoksen syyksi,! mikä on ajattelemattoman niukkuuden syy pannessa lai« . tosta toimeen. Meidän tulee myös muistaa, että maikka Wenäen ruunu ja maa on nykyjään samassa köyhyydessä kuin Suomi, siellä kuitenki paraikaa rahvaankoulu asetetaan yhtäläiselle, kustannustensa vuoksi kalliille kannalle kuin kirkh. Cygnaeus tarkoittaa Tuomelle. Jos Wenätki näin pääsee meitä edelle kansan sivistämisessä, niin silloin on Suomen kansa hukassa.

Mitä taas varain hankintaan rahvaankoulun asettamiseen seurakuntiimme tulee, niin on meillä avoinna sama keino kuin Ruotsissa. Siellä muka oli viinanpoltto ennen samalla perustuksella kuin meillä vielä on, vaan Ruotsin säädyt päättilvät 1853 vuoden valtiopäivillänsä viinan polton ja myönnin korkean veron alaiseksi, jotta nyt on ruunulla viinasta monta vertaa enemmän tuloja ja kulleki seurakunnalle on sen yli siitä myös tuloja, jotka käytetään seurakunnan yhteiseksi hyvaksi.

Hallituksellamme kuuluu viinan suhteen maassamme oleman samanlainen hyvä tarkoitus, jos vaan Suomen säädyiltä ensi valtiopäivillämme saapi siihen suostumuksen. Nyt on ruunullamme, niin muistan nähneeni, ainoastaan 250 tuh. ruplaa vuosittain, ja kuitenki voisi se samasta voiman paljoudesta, jota meillä keitetään ja myödään, hyvästi saada 5 kertaa enemmän tuloja yli sen mitä jäisi seurakuntain saatavaksi. Sitte voitaisiin omilla varoilla rakentaa rautateitä, rahvaankouluja jne. sekä asettaa muitaki hyviä laitoksia!

Wenäen ruunun varattomuudesta satuin äsken mainitsemaan.

Siitä johtuu mieleeni, miten Wenäen hallitus viime sotansa alla koetti paperi-seteleillä hankkia itsellensä sota-kustannusten varoja. Tämä rahan saanti oli kyllä helppoa hätä-tilassa ja niin pantiinki sen sodan alla ja tähden 400 miljonan ruplan edestä paperiseteliä liikkeesen, joita Wenäen sotaväen kautta levisi Suomeenki. Mutta sekös keino hävitti Wenäen vallan raha-seikat ja on sen seurauksia saanut Suomiki kokea!

Mainittu seteli-paljous kuin parissa vuodessa levisi maahan, siitä ilmestyi äkki-pikainen raha-rikkaus, joka sai ihmiset määrään luuloon omasta ja maansa varallisuudesta sekä yllytti kaikenlaisiin hankkeihin sen varallisuuden nojassa. Tämän raha-paljouden tähden kohosi myös kaikenlaisen tavaran hinta eli, oikeimmin sanoen, raha lankesi paljoutensa tähden arvossa ja, mikä vielä surkeampi oli, tultiin senlisäksi kohta havaitsemaan, että nämä paperi-setelit eivät olekaan rahaa vaan ainoastaan velkakirjoja, joilla on lirvonsa aivan sitä myöten, miten luotettava velkakir/an antaja on ja miten varmasti hän voipi sanansa pitää. Mutta Wenäen pankki ei voinutkaan hopea-rahalla lunastaa seteliänsä takasi ja siitä päivästä alkoivat setelit langeta arvossa, niin että hopea-rupla jo on vaihdossa maksanut 1r. 10 kop. hop.

setelissä. Se on tehnyt hopea-rahan kauvpa-tavaraksi.

jolla lisäksi on ollut niin hyvä menekki, että se on jo ollut pari vuotta aivan kateissa, näkymättömissä. Ensin katosivat suuremmat hopeat ja siite pienemmätki, jotta nyt Suomessaki aina 25 kpkan lantttki jo ovat aivan harvinaisia. Minne on se lyödynhopean paljous, jota Wenäellä ennen viime sotaa löytyimonta sataa miljonaa, voinut 5 vuodessa kadota? Suomettaressa olen lukenut selityksiä, että kaikki hopea on tulvannut ulko.

maille ja syyt siihen on niin monasti mainittu, ett'en enää niihin luule tarvitsevani puuttua. Wenäen hallitus tahtoi epuuttaa tätä kaiken hopeansa tulvaa ja päätti, niinkuin se on antanutki lyöttää pienemmät hopea- lantit 150/o halvempiahopea-paljoutensa suhteen kuin entinen hopearaha oli. Senlisäksi otti Wenäen hallitus pari vuotta sitte suuren valtiovelan ulkomailta. Waan joka on melkein ainoa, jos mielimme kansana ja valtiona pystyssä pysyä! Nahvaankoulu on yhtä tärkeä kysymys kuin koskaan rautateiden rakentaminen maahamme, erittäinki jos niitä myöten ei ole meillä mitään muuta kulettamista kuin ulkomaalta tuotua tavaraa maan sisuksiin.

Jos sentähden rahvaankouluin toimeenpanoon ei ruunulla ole muita varoja, niin on niitä varten yhtä suuri syy kuin rautateitä varten ottaa ulkomailta valtiolainaa, koska kuitenki rautatiet rupeevat oikein hyödyttämään ja kannattamaan vasta sitte kuin maakunta on oikean rahvaanopetuksenkautta päässyt parempaan älyn, ajatuksen ja työtaidonkuntoon sekä toimellisuuteen. Niinkuin markkina-kertomuksista viime vuosina ja tänäki vuonna on nähty, on maakunnalla hyvin vähä omia tavaroita kaupaksi, eikä siis rautateillä kuletettavaksi jää muuta kuin puu-tavaroita, niinkauvan kuin jo ennalta haaskatuissa metsissämme niihinkään edes varaa on; mutta kuin se kerran loppuu, jäämät rautatiet yksin ulkomaan tavaroille, kuin matkustajoitaki on vähä, ettei niistäkään ole erinäisiä tuloja toivomista. Mitä vähänsä maakunta osaaki käsitöitä tehdä ja kaupaksi maan sekä karjan antia valmistaa, se on yleensä huonoa ja tärkeätä sekä vielä älyttömämmästi hoidettua, ettei se maailman markkinoille kelpaa.

Maakunnan tarpeet enenevät ajan mukaan, joten myös sen elanto-kustannukset ja kuluna.it kohoavat, mutta työtaito ja toimi ei kasva samassa suhteessa, jonkatähden maakunnan varallisuuski vähenee. Tämä on syy yleiseen varattomuuteemme nykyjään ja siitä emme pääse muutoin kuin oikean rahvaankoulunkautta, jota kirkh. CygNNUs ehdotuksellansa tarkoittaaki.

Tähän vastatessa ei tarvitse olla epäilyksessä. Se näet on selvä asia, ettei paljaastaan rahoilla saa älyä niitä oikein käyttämään

; selvä se siis myös on, että tämä oikeus on sitä suurempi, kuta enemmän rahoja on. Nahvaassaki kuulet sanottavan, että paljon enemmän maaviljely-työtä saisi aikaan, jos jakaa yhden suuremman summan useammalle, kun siinä tapauksessa, että annat sen jakamattomana yhdelle ainoalle. Wälistä tosin toisin tapahtuu, mutta se on niin harvmaista, ettei voi tulla lukuunkaan. Luulen Lis, että esitellyssä esimerkissä niistä 10 miehestä useammin 8 panisi kaikki saadut rahansa maahan kun se yksi sillä tapaa käyttäsi edes puolen 2, 000 ruplasta.

Hypoteekki-yhteys sentähden maaviljelyksen edistämiseksi vaikuttasi enemmän antamalla pieniä velkoja useammille, kun suuria harvemmalle. Ja juuri siitä syystä, ettei se ollenkaan ole niinkään helppo asia käyttää hoja oikein, se raehkä olisi enemmän paikallaan pitää niitä suuria vörmyntarin alla kun pieniä, jos muka pelkään.

Sellainen on asian laita, jos otetaan hypoteekki-yhteyden velkaa entisien velkojen maksuksi. Ja luullaan jotta niitä enemmiten siksi tarpeeksi otetaan, Ininkun se on toivottavaki. Jos aikomus kuitenki on maavilje" lys-töihin hankkia rahaa, niin voipi kysyä: onko se parempi antaa 2.000 r. yhdelle tahi 10:lle miehelle 200 r.kullenki.ja kummassako tapauksessa saattaa toivoa enemmän työtä maan päälle tehtäroäksi?

tulevat niin paljon tekemään, että voisi päättää ei kannattavem sitä ottaa milloin summa on pieni. Waan se monta kertaa on vaikea toisen arvata, kuinka pienen velan otanta kulunkiin nähden kannattaa. Pieni niinkuu suuriki tilallineu voipi ottaa velkaa, joko päästäksensä entisistä tahi rahaa maalian pannalsensa. Jos entisiä velkoja löytyy, joita pitäsi suorittaa, niin se on tietty, että suuremman tilallisen on paljon helpompikun pienen hankkia velfaa muilta ja paremmilla ehdoilla.

Welat aina enemmän rasittamat niitä pieniä tilallisia hyväntekiäisillä ja millä nimellä milloinki. Siitä syystä jo kannattaa nyt heidän kärsiä enemmän kulunkia.

Mutta siihen tulee lisäksi, että hypoteekki-yhteyteen ja maaviljely pankkiin arvat!avasti tulee niittaamaan suurin osa ralia-mieoten varoista. Welan-antajat väl, eneveit.

sSaiitä taas seuraa, että jälelle jääneet ovat tilaisuudesköyhiltä tinkiä yhä kovempia ehtoja. Kuinka vähän lain kielto liika-koron kiskontaa vasten tnlee auttamaan, tahdon ylidellä esimerkillä näyttää. Jos hypoteekki-yhteyden velfa-setelit tulevat kullemaan vähemmästä arvosta kun niissä nimitetty on, kuten luullaan, ja yhteyden 4 '/-2 pros. kantavat setelit esm. 1.000 ruplasta tulevat myötävilsi U00^ta eli 90 "/., nimitetystä summasta; niin se kyllä 'on mahdollista, että joku tilallinen ottaa 1.000 vplaa senunoisissa seteleisiä, ja antaa ne velaksi 5^lle miehelle, itsekulleki 200 r. Waan heidän pitää antaa velka-tirjan koko summasta ja sille maksaa ”/.

Wieläpa niinki sattuu, että täytyy luvata lisäetuja, esm. niituu toiselle velan hyyristä, ja seminonen intressi tavallisesti on mahdottoman kallis, jos täyden sumlnau saisiki. Mutta jos kurssi-hinta on alempi, niin se tulee aika lailla sitä nimitettyä summaa vähentämään. Jos maaviljely-pankin konttuori olisi äärellä, saisi noin 90 ”/.. eli 180 ruplaa 200 ruplan setelistä, vaan milloin seminoöta ei liti tienoilla löydy, eikä muita halullisia setelien ostajia, mutta velka-miehet kumminki tiirehtivät, niin täytyy ehkä antaa 200 ruplau setelit pois 150 ruplasta, se on 75”, ”. Kuitenkaan ei voi toivoa, että saisi viikomman aikaa velkaa pitää, ehkä täytyy jo 3 vuoden päästä malsaa pois koko päävelan; sillä velkakirja luultavasti tehdään maksettavaksi milloin vaaditaan. Lasketaanpa mitä se silloin maksasi.

Koska 3 vuoden kasvu 200 ruplalle tekee 36 r., mutta rahaa on saatu ainoasti 150 r., niin se tästä summasta mennyt kolmen vuoden korko on 86 ruplaa eli 28’^ ruplaa vuodessa

, se on 19’/^ sadasta. Sepä jo välttää, vaan onpa mahdollista, että velkautuneen vielä täytyy rahaa hankkiessnnsa toiselta ottaa 250 ruplasta annettuja velka-seteliä ja antaa velka-kirjan koko summasta eikä kuitenkaan saa rahaa enemmän kun noin 200 r. Kyllähän se on tietty, ettei se aina mene näin pahasti. Waan kuitenki tämä esimerkki näyttänee, että se olisi niille pienille tilallisille ollut parempi kohdastaan ottaa velkaa hyvoteekki-ybteydeltä, vaikka kulungit olisivatki puolentaneet saadun suunnan, semminki koska sitte enää ei olisi tarvinnnt olla pelkoa pää-summan maksannasta muuten kun vähitellen. Mutta kun suuret saa» vat, vaan pienet ei, niin se antaa edellisille yhden tilaisuuden lisäksi kiskoa mahdottomia kasvuja. Ja kuinka niitä jo tätä nykyä otetaan, on maan sydämessä eläjä joka päivä tilaisuudessa nähdä.

Nahaseikoistamme puhuessa tulee minun mainita, että Maaviljelyspankki on monessa maan paikassa, vaan erittäinki täällä Helsingissä saanut erinomaisen vauhdin.

Olen kuullut laskettaman, että Helsmqiosä yksinänsä saataisiin sille pankille pernstusralioja kokoou 4 miljonan markan eli 1 miljonan hopearuplan paikoille. Mutta minä olen nähnytki, että vähä varaisemmatki, joilla on vaan 25, 50 eli 100 ruplaa liikoja eli tarpeettomia raboja, ovat täällä kirjoittaneet itsensä osake-listoihin.

Mutta luonnollisesti ovat raha-rikkaat, joiden asia tämmöinen pankkilaitos oikeastaan onki, ymmärtäneet täällä enemmän kuin muualla oman etunsa tämän laitoksen toimeen-saannista, josta myös maakunta tulee mahdottomasti voittamaan. Olisivatko raharikkaat yleensä muuallaki niin ymmärtäväisiä ja pankin konttoreita saataisiin kaikkiin kaupunkeihin, niin siten koko maa tulisi osalliseksi sen eduista. Se muka tulisi kokoomaan huostaansa jokseenki tarkkaan kaikki pienet summat, jotka nyt hyödyttöminä makaavat ympäri.maata yksityisten arkuissa.

Ne kootut summat pankki voisi lainata ulos liikkeesen kaikenlaisiin puuhiin ja toimiin, jotka nyt ovat rempallaan liike-rahan puutteessa, (ii se pankki-laitos tule lisäämään maassa ennalta löytyvää raha-paljoutta eli uutta rahaa antamaan, mutta sen päävaikutus on mainittu hyödyttömäinrahain kokoominen ja niiden koottuin rahain pitäminen tarjona velka-rahain tarvitsijoille.

veljesi Tiitus Tuiretuinen.

Suomen raha-seikat eivät ole sinne-päintaän niin liuonoja. Tuomiten muka Suomen Pantin rada seikkainsa ilmoituksista, on sillä täysi vastine metallissa eli kovassa rahassa liikkeessä-olevia seteliänsä suhteen. Mutta maakunta ei ole sillä autettu rahan, vaau erittainki pienen eli särkö-rahau puutteesta, joka valitetaau paikoin olevan oikein hirmuinen. Hopea-raha on Suomesta niinkuin Nenäestäki kadonnut aivan lopen, ja vaikka Ija 3 markan seteliäki on Pankki antanut liikkeeseen yli 400 tuh. ruplan edestä (liknnmittäin 1, 650.000 markkaa) eli noin 390 tuh. kolmen markan ja 480 tuh. yhden markan seteliä, niin se ei kuiteukaan näy tuntuvan mihinkään.

Ja vaikka Pankki on lujasti antanut ulos niitä uusia, huonompia 10 ja 20 kplan hopea-lanttia, ei niitäkään näy liikkeessä sen enemmän; minnehän neki kadonnevat?

laitti nämä kokeet ovat olleet turhia. Nyt on hallitus pannut toimeen uuden keinon saadaksensa ylellisen paperirahan paljouden takasi liikkeestä, antaen muka ulos koron-kasvavia velkaseteliä, joista on luvattu suorittaa vuotuiset korot hopea-rahalla. Uskottava myös on, että ihmiset Wenäellä halulla ottamat näitä foron-kasvavia velkaseteliä korottomain ja halpa-arvoisten paperirahain sijaan, jotka siten myös välienevät liikkeestä.

Mutta toinen kysymys on, jos siten Wenäen raba seikat paranevat.

Wielä pari sanaa. Mennä vuonna riideltii» vekselin sopivimmasta suomalaisesta nimityksestä. Alkuperäisin, milloin ainoasti toisen maksettavia (trasseerattuja) vekseleitä täytettiin ja niiden kautta joko rahain eli velkain vaihto tapahtui, olisi sopinnt niitä suomeksi nimittää vaihto-, vaihetuseli vaihe-kirjoiksi, Wann kun vekselin antajan itsensä maksettavat (oinat) vekselit ovat ammon olleet tavalliset, eikä vekselillä vaihtoa aina tapahdukaan, lienee parasta, nimitystä suomentamatta pitää muukalais-nimeä.vekseli.

Olisi vielä vähän lisättävää. Waan ehkä siitä toiste.

F.

2^ekseli-jutut tutkitaan raastuvan-oikeudessa siinä kaupunnissa, missa vaotaaja asuu eli tavataan ja, jos hän elää eli tavataan maalla, lähimäisessä kaupunnissa (i> 8l). Il^anuu vekseli’jutuissa annettakoon samaksi päiväksi kun sitä pyydetään, jos oikens silloin istuu ja vastaaja on niin äärellä, että istunta-aikana ennättää saapuville tulla <if l^2). Jos kanne semmonen lienee, päätettäköön paikalla maksuun, määrättäkäön myös.että sen puutteessa ryöstö ja velka-vankeus heti ovat tarjona (tz 83). Jos asia ei ensilnäisenä päivänä pääty, saapi oikeus pakottaa vastaajan läänin rahastoon rahoja talteen panemaan, tahi menemään velka-vankeuteen kunne asia päättyy <tz 84). Ala-oikeuden päätöstä täytettäköön, vailka sitä särettäisiki (§ 87). Jos velkoja niin tahtoo, saapi hän ilman käräjän-käynnittä pyytää ryöstöä»naaherrassa (H 88).

Näistä lyhyistä otteista vekseli-asetukststa ei kukaan voi saada täydellistä tietoa vekseli-oikeudesta. Ken sitä tahtoo, lukekoon itse asetuksen. Sillä koko tällä kirjoituksellani en ole tarkoittanutkaan muuta kun että umpi-suomalaiset päasisivät edes vähän vekseli-asioiden jälille, mitä niiden temppuihin tulee, etenki koska arvattavasti moni ehkä kohtaki tulee tarvitseinaan edes jotaki aavistusta niistä.

Wekseli-kallpassa faapi, fufa tahtoo, apunaan käyttää kaupan välittelijätä (mäflavia), missä semnvsta löytyy (§ 5), ivaan siihen ei ole pakkoa niinkuu ennen. Wek (elin ostaja saapi vaatia ufeempia kappaleita ja silloin on toinen sekä kuki feuraavoa kappale ostajan kädessä todistuksena, eli kuittina siitä, että hän on hinnan suorittanut.

Mdessä ainoassa (sola) kappaleessa annettu vekseli on jo kuittina pidettävä (§ 8).

Söeffelin ostaja (remittentti) saapi sen siirtämällä (endoBsementj toiselle myödä eli siirtää (§ 10). IK^öjö eli siirtäjä (endossent) tulee samaan tilaan kun vekselin antaja eli ensimainen in\)öjä; se taas. kelle nieffeli siirretään (ondossat j, oli oStrtja samaan kun se enfunainenfi ostaja. Tätä siirtoa tahallisesti kirjoitetaan vekselin selkään (in tlosso) ja sinä on tullut se muukalainen nimi: endossement, jota sanan jälkeen voisi sanoa selkä-siirroksi.

Wekselin maffaja (aeeeptantti) ei ole velvoliinen maksulin ennenkin hän on sen päälle kirjoittanut tyytyväisyytensä siihen (aeeeptj eli että hän ottaa fen hyväksi.

jota varten vekseli on hänelle näytettävä. Jos l)än sen kieltää tahi on kysymykseen vaotaamatta tain ei täydellisesti vekseliä hyvätsi ota, pitää haltijan, olipa hän sen ensimäinen eli joku jälelliuen ostaja, siitä ilmoittaman kiistansa (protesti), muuten menettää hän oikentensa edellisiä myöjiä ja vekselin antajaa vasten (§§ 16, 17 j. m.); samot'ikään on kiista tebtämä, jos meffeliu maksaja ei määrä-päivänä maksa (§ 40). Jämä liietä eli kiistaan-pano tehdään faupunnissa yhteisen notarjon, ja maalla ruunuu-voudin eli nimismiehen kautta kirjoittaja-vieraan miehen läsnä-ol Ie8fa (§ 70).

*) Jatko ja loppu 4 liroon Mä näkee valitnksia siitä, ettei pienempiä tiloja kun 2, 000 ruplan arvoisia oteta vakuudeksi hypoteekki-yhtsyden melasta, eikä tietääkseni kukaan ole julkisestipuolustanut tätä rajoitusta. Mutta on kumminki niinki sanottu, että pienten tilain omistajien pois-sulkeminen yhteydestä, ehkä sen kumoonta muuten olisi toivottava, luitenki heille itsille on tenoeellinen ja hyödyllinen, koska 1) kulungit tekevät pienen velan niin kalliiksi, että sen otanto muilta 6 pros. vastaan on etuis.nnpi, ja koska 2) he eivät tahtosikaan näin pitkään aikaan maksetta. vaa velkaa, joka heille olisi sopimaton.

Lieneekö tähän lausuntaan syytä, sitä tahdomme nyt vähän tarkastella.

Se kyllä on totta, että anviot, todistukset ja muut kulungit semmosen hypoteekki-yhteyden velanhankinnassa Onko hypoteekki yhteyden velka toivottava Wekselin pitää 1) olla vekseliksi nimitetty, ja muuten Pienille tilallisille?

sisältää 2) missä ja milloin se ulosannetaan, 3) malsettavan raha-summan määrän (mutta ei tarvitse mainita paljonko siitä on maksettu), 4) sen nimi, jolle tahi jonka määräämälle sorel^r) maksu on tehtävä (vekselin ostaja, remittentti), 5) kuka vekselistä on maksun tekemä nvekselin maksaja, trassantti, aeeeptantti, hyväksi ottaja), ) missä maksaja asuu, joka paikka on vekselinmaksu-paikkana pidettävä, ellei toista ole määräämällä määrätty (domieilierattu vekseli), 7) milloin vekseli on maksettava; ja se olkoon ainoasti ») määrä-päivänä. l, ) näytettäessä <» vistl»), ") määrätyllä ajalla näyttämisen tahi <l) anto-päuvän perästä <» öato), sekä 8) kuka on vekselin antaja (trassentti) (§1).

Mitä nyt erittäin meidän omaan Suomen maahamme tulee, niin v. 1748 annettu vekseli-asetus kyllä määräsi, että vekselissä pitää olla määrätty kassi raha-laatua ja kaksi eri paikkaa, missä se annettiin jamaksettiin, inutta se ei kieltänyt kumpaistaki olemasta kotimaassa.

Waan W. 1752 heinäkuun 7 p:nä tehtiin vekselit kahden kotimaalaisen välissälaittomiksi, suureksi vahingoksija haitaksi raha-asiain suhteen, koska aina antoja maksupseaikasta toinen eli toinen piti olla ulko-maalla. Ja kielto on meillä ollut voimassaan kunne v. 1858 annettu vekseli-asetus teki suuria muutoksia. Niiden k—autta on vekselin käytäntä meilläki paljon laajennettu, varsinki sillä, että kotimaiset vekselit nyt ovat lailliset.

Wekseli kirjojen synty ja muodostuminen. *)

Maavilselys-pankin valmistava kokous tulee kesklviikkona tämän Helmik. 27 p. pidettäväksi Helsingin kaupungin Sosieteetti-huoneessa k.lo 10 epp., jossa keskustellaan, tutkitaan ja päätetään se yhdysliiton ehdotus, jonka perustukselle sitte päätteellinen osakkeiden otto-kirjoitus avataan maksamalla 10 markkaa kultaki osakkeelta. Sittemmin pidetään tuleman Kesäk. 1 p:nä yhdyskokous niille, jotka siksi ovat ne 10 markkaa lultaki osakkeeltansa suorittaneet, tullen silloin yhdys-kontrahti päätteellisesti vah»vistettavalsi ja pankin toimeenpano saattamaksi.

Olemme kuulleet, että tässä ensimäisessä kokouksessa asiat tulevat päätettäväksi ei kirjoitettuln osaktelden paljoutta vaan kokouksessa läsnä-olevia miehiä myöten. Sentähden olisi hyvä, että tähän kokoukseen tulisi asian harrastavoin ja ymmärtäviä niin paljo kuin mahdollista, jotta kaikkien edut tulisivat siinä valvotuksi ja laitos saataisiin kaikin-puolin hyvälle perustukselle.

Tavallista on maassamme tähän asti ollut, etteilvät asianomaiset huoli aikanansa valvoa asiatansa ja etuansa eikä ollq päätöksessä osallisina, pelättn vähi»»nniäki jalka-vai»voja ja kulunkia, vaan on asiat jätetty sattumuksen maltaan, joten sitte menevätki sitä myöten memasti tuhoon tahi päätetään yfjivuoliso^ Mutta kyllä sitte jälestä-pa.'.'? ollaan vilkkalta ja "uftik'.

felläämään niitä, jotka parl)tka nyt tekevät vuodessa noin 200 tuh. ruplaa, yhä enemmän vahentyisivät, ja ett’ei ruunu tähän asti ole rahvaan opetuksen eteen kustantanut mitään sitä vastmnl kuin se vuosittain panee muille säädyille paraastaan ai»vottuin kouluin eteen noin 285 tuh. ruplaa.

Nahvaan lapsia kuitenki löykiy liki!0 kertaa enemmän kuin muiden säätyin lapsia, niin ett’ei olisi kohtuutonta vaana, että ruunu vuosittain panisi edes 237 tuh. ruplaa hop. rahvaankoulutukseen, niin sillä summalla olisi kaikki autettu.

— Rahvaankoulu asiasta ehdotus, jonka on armollisesta käskystä tehnyt kirkh. U. Cygn^us, on näinä pänvinä ilmestynut kirjapainosta ruotsinkielellä. Kirja alkaa »johtolauseella”, jossa ehdotuksen tekijä ilmoittaa ajatuksensa rahmaanopetuksen tarpeellisuudesta ja suuresta hyödystä kuin myös »uille perustukselle jakannalle hän tahtoisi rahvaankoulun pantavalsi, sekä selittää syyt ja perusteet ehdotukseensa. Ana on vielä kaikinpuolin uusi maassamme, jonkatäliden se on erinomattain hyvä, että kirlh. Cygn»us on tehnyt sekä selityksensä että ehdotuksensa min täydelliseksi, että jokainen voipi juurin-jaksain päästä asian perille ja tarpeelliseen käsitykseen.

Pää-ehtona koko rahvaan-opetuksen parannukselle ja menestyfselle pltää^ ehdotuksen tekijä sen, että saadaan maahamme kunnollisia rahvaan-opettajia, jonkatahden hän pitääki ensimäisenä velvollisuutena semmoisen opetuslaitoksen perustamisen, jossa valmistettaisiin näitä opettajia. Tämmöinen opetuslaitos olisi perustettava ja rakettava niaalle johonli järven-räntäiseen paikkaan lähelle Iyväskylän kaupunkia, niin että se tulisi jokseeuki keskelle maata. Koulu-kartano tulisi ehdotuksen mukaan maksamaan huoneinensa 69, 600 r. hop., tullen siihen asunnoita opettajille sekä opetettaville, eri suojat miesja eri nais-puolisille, kuin myös »nalli-koulu lapsille, joiden opettamisessa rahvaankouluttajiksi aikojat saisivat koulutuksen harjoitusta. Opettajain palkat ”Kotimaalta.

ettei kaikissa velan ottaneissa ole rahainsa hoitajaa; sanvle kun ft muutenki on tavallista, että ennen uskoo pienemmän summan toisen käytettäväksi kun suuremman.^ kuitenki luulen paremmaksi olla holhousta tukkunaan pitämättä.

Mitä yhteyden vakuuteen tulee, niin on muistettava, että suurille hoviloille aina on välmnmän ostajia. Jos suuren hovin pitäsi »nyödä, niin saattasi välistä olla täytyminen kamvau aikaa odottaa ostajaa, jota papissääty, pensioni-kassansa suhtem. hyvin tietänee. Sitä vastaan on »nonta, jotka pystyivät pienempiä tiloja ostamaan. Senpätähden »nilloin yhteydelle kiinitetty tila tulisi velasta myötävälsi, vakuuden kannalta on toi»votta»va, että se ennen olkoon pieni kun suuri. Ja tästä rajoituksesta saattaa muutenli yhteyden vakuus vähetä. Jos arvio pidetään konnulla, jolle emviomiehet katsosimat 18 eli 19 sataa ruplaa oikeaksi hinnaksi, niin se heistä on sääli, että mies näin vähäsen eroituksen tähden jäävi koko velkaa saamatta ja täytyy kulunkia tyhjästä kärsiä. Sen vuoksi koettelemat nostaa liintaa jossa mitenki on mahdollista; ja kyllähän sitä ainaki voilvat tehdä, olkoot arvio-perusteet »nillaiset hy vänsä. Tästäki syystä ja koska se on uökottava, että ihmiset toki useammiten saatta»vat itse päättää, milloin tilansa on niin pieni, ettei kannata panna sitä panttaukseen, lieneeki parasta, ettei olisi rajoitusta ollenkaan ; arvio-miehet voisivat silloin paremmin tunnollaan laskea anvattavalle tilalle hintaa, ja tämä on yhteyden vakuuden puolesta hyvin tärkeä seikka.

Jos taas pieni-tilallinen tahtosi velkaa ainoasti lyhemmäksi ajaksi, niin saavihan silloin ottaa joko »naa viljely-pankilta tahi muilta, tahi, jos kuitenki hypoteekki- yhteydeltä ottaa, »naksaa sen ennen määrättyä aikaa.

Wielä on tässä yksi seikka mainittava. kuullaan jotta tullaan tarpeettomastiki velkaa ottan.aan. Sen puolestamme kyllä uskomme. Waan otetaanko enemmän tarpeettomia velkoja, jos niitä saavi pieniä ja suuria yhtäläisesti?

Sitä emme usko. Sillä kun pienet ovat tukkunaan poissuljetut yhteydestä, niin moni suuren tilan omistaja, joka, muuten ei tarvitsisi ottaa velkaa, tekee sen kuitenki päästäksensä saadut rahansa köyhemmillekovempia ehtoja vastaan antamaan. Ja kun useammat tekevät yhdellä tapaa, niin se on mahdollista, etteivät saakaan kaikki rahoja poisjaetuksi ja tulemat ilman aikojaan eli tarpeettomasti pitämään ja ehkä käyttämäänki äijän vähän siitä mitä on otettu. Mutta kun kaikki olisivat siinä yhtäläiset, luultakseni otettasiin vähemmän tarpeettomia velkoja.

Luulemme tässä näytetyksi, että nyt voimassa oleva, suurten tilain omistajille säätty etu-oikeus tulee niitä sen nautinnasta pois-suljettuja rasittamaan, niinkun muutaman etu-oikeus eli prnvilegium ainaki on mahdoton ilman muiden kustannuksetta ja että yhtäläisyys kaikin puolin olisi parempi. Ja koska kaikki ovat yksimielisesti niin Haminassa kun sittenki toivoneet yhtäläisyyttä, niin ehkä sitä jo kohtaki saadaan

, jos ei ruunu rupea oinasta pankistaan etu-nenässä pienille tilallisille antamaan yhtä huokeita velkoja. Silloin niillä, pienillä muka, ei olisi mitään sanomista, ehkä haittoja rajoituksesta täydelleen tulee olemaan.

2:ksi, ovatko he jonkunlaisen vahingon seurakunnallemme aikaan saaneet?

Tätä tutkittua huomattiin, kuinka Arkangelilaiset sekä tumattomalla kaupallansa seurakunnan maallista tavaraa ovat hävittäneet ja, jos mahdollista olisi ollut, aina viimeiseen kopekkaan itsellensä imeneet, että myös niinkuin koko P— n seurakunnalle on tiettävä, yhteistä kansaa pahantapaisella elämällänsä arvaamattoman hengellisen vahingon ja tur— [Rot&jlLénatinnyatiss-asannoemenalkaäissiekinrjoistuaknseankairvjaanlmkiuikuslui, u maist, niin että tätä suomalaisille kouluillemme totuin tarpeellista kirjaa pia—kkoisin rumettaneen painattamaan. sHämäl.) Talvi-markkinoita on nyt Tainmikuussa vietetty kaupungeissamme tavallisuuden jälkeen.

Hämeenlinnan markkinoilla oli ollut vähä väkeä ja fauppafaluafi, johon syyksi ”Hä»näl.” arvelee tuulta ja tuiskua. Maatavaroista oli toki pellavia ja suolakaloja ollut joltisesttfi, ja pellavia oli Tampereen palttina-tehtaalle ostettu 1, 500 leitt). ja muuanne noin 500 leiv.; hinta 1r. 70 ja 2 r. 40 k. Muut hinnat olivat: rukiit 4 r. 50 f., ohrat 4 r., kaurat 2 r. 50 k., harmaat pannit 4 r. tmi; raavasliha 1 v., sianliha 1 r. 60 k., silakka 90 k. ja 1 t., siika 1 r. 20 ja 1 r. 50 k., »oi 2 r. 80 k., tali 2 r. 80 k. ja 3 r., heinät 7 f. lein?.; viina-kannu 80 k.

Hevoiset olivat olleet, taroallifet työhevoiset 35 r. ja kauniimmat 100 r. hinnoissa.

opion markkinoilla arvataan taroarain kauppa ja vaihto nousseen 200 tuh.

ruplaan ja ”Tapio” sanoo siellä olleen puotitavaraa yhteensä 10 kaupunnista, mutta maatavaraa. erittäinki puuteoksia vähä. Hinnoissa olivat olleet: rukiit 4 r.

80 k., ohrat 3 r. 70 k. tnri; voi ja tali 2 r. 50 ja 70 k., sianliha 1 r. 50 k. ja 2 r., siika 1r., muikku 70 f., lohi 2 r. 50 k., taimen 3 rv kapa.kala 1 r. 25 f.

leiv., pari teeriä 25 f., metsoja 40 k. jne. ”5)ett)nif.Ua oli pidetty hyvä hinta: syöttiläätmaksoivat 150 ja -200 r.. muutamasta pyydettiin aina 700 r.; yleinen oli luitenti ollut huuto, että ostajia oli ollut vähä, tarjoukset vielä vähemmät.

Porvoon markkinoilla on merkitty seuraamia hintoja: rukiit 4 r. 80 ja 90 k., kaurat 2 r. 70 ja 80 k., temat 4 ja 5 r. tnri; palvattu raavaanliha 1 r. 30 k., lampaanliha 2 r., voi 3 v., tali 3 r. ja 3 r. 20 k., pellavat 2 r. ja 2 r. 25 f., hamput 1 r. 60 k., silakat 75 k., heinät 7 ja 9 k. leiv.; humalat 15 k. naula; teeri-pari 40 k.

Kaikista kertomuksista ilmestyy, että markkinat yhä vaan huononevat entisestään ja poikkeavat alku-tarkoituksestaan, joka oli maaja fauppa=tatt)arain myöntija tvaitjto maakunnan ja kauppiain kesken. Puoti-tavaraa kyllä vielä niissä löytyy, mutta kaupungit ovat sen suhteen jo niin vaurastuneet.

että sitä taroaraa saadaan niiden omissa puotiloissa läpi vuoden samoin hintoihin. Maatavarain tuonti markkinoille taas on vähentynyt aivan mitättömiin, ja mitä vähänsä sitä tuodaanki ja myödään. se pannaan väkeviin juomiin ja muuhun turhuuteen. Nam omat markkinat muuttuneet maakunnalle turmioksi. , ahan, terveyden ja siveyden havitys.tiloiksi, petoksen ja muiden raslaampainki rikosten harjoitus-paikoiksi. Sentähden jo kaikki valistuneemmat miehet niin maalla kuin faii^uv.ueiöfa toivovatki, että marfftnoin pito nykyisessä , ’nuodossansa saataisiin kokonaan haviämaem.

— a* ii n* , r ’””»t maassamme fauroan aikaa Arkangelllaiser u»v, ”»«o »1fl j5 luvattomalla’ kaupallansa ja (monolla tamaiuuu”, ^ , jon vahinkoa matkaan saattaneet ja pahalla elämällänsH paljon siivottomuutta ja tapain turmellusta tuottaneet.

Tästä pidettiin P— n kappelissa viimis joulukuun 23 p. kirkonkokous, jonka pöytäkirja on tänne lähetetty, pääsisällys siitä sanomissa julkaistavaksi.

Kirkonkokouksen aluksi lausui esimies, ettei tässä ollut kysymystä reppu-ryssäin tumattomasta kaupanteosta, joka jo aikaa painua on ollut korkealta esivallalta kielletty, ja on siis numunmiesten asia, vaan heidän siivottomasta elämästänsä ja siitä turmelluksesta, jonka he tuottamat.

Sitte kysyttiin: l:fft, ovoatfo Arkangelilaiset, jo monta vuotta lauinot-tam täällä oleskellessansa. päivääkään luvallista ja seurakuntaa hyödyttävää työtä tehneet? Tähän vastattiin: ei päiväätaän.

Wielä vähän keskusteltua nähtiin kaikkien ymmärtäneen seurakunnalle ei mitään hyötyäniistä olleen eikä vastakaan tulevan.

tanoa, mutta kaikki muut tarpeet ovat opettajattaret it, ’-, muutamain yksityisten avulla, hankkineet. Syyslukukautena oli kouluun kirjoitettu 33 tyttöä, mutta varsinaisesti kävi siinä ainoastaan 25. Nyt nousee oppilaisten luku ainoastaan 14-een. mutta arvottava on, että se vielä vähän ylenee. Mieltä korottavaista, ni’!l lisää ”Hämäl.”, on tosin, että kaupungissamme, jota el juuri somi yhteisten asiain harrastamisesta kiittää,!ö» lyy yksityisiä, jotka valistuksen rakkaudesta ovat valmiit vaivoja ja vastuksia päällensä sälyttämään. Moni kyllä silloin tällöin antaa pienen rahan jonkun hyvmi asian avuksi, mutta kuka tahtoisi, niinkuin nämä nais Pyhäkoulun toimeenpanijat, antaa myöskintyönsä ja toimensa?

Rouvasyhdistykselle olisi luonnollista, että tämä pyhäkoulu olisi sen hoidossa ja kustannettavissa. Siliä pyhäkoulussa jaettama opetus liittyy itsestään tyttölapsikoulussa annettuun, ja rouvasseuran ei käy muutoinkaan viimemainitussa koulussa käyneitä omin päinsä heittäminen. Vie sanomme tässä, mitä rouvasyhdie’ tykselle itselle olisi edullista, emmekä suinkaan tahdo ryöstää pyhäkoulun perustajilta sitä iloa, jonka de jalon toimensa tunnossa varmaan löytämät. Me tiedämme myöskin, että into ja rakkaus saaroat hyrviä hedelmiä kasvatetuiksi.

— Pyhä koulua nuorille palkka piioille on Hämeenlinnan kaupungissa pidetty sitte viime Lokak. keskipalkkoja.

Tämä laitos on aivan mm Suomessa, maikka sitä on monessa muussa maassa jo kanvan harjoitettu paljoksi hyödytykseksi. Niinkuin ”Hämäl.” nierkitsee, tarkoittaa se laitos’ palkkalaisten monesti aivan puuttuvaista alku-opetusta parantaa ja samalla vahvistaa deitä pahentamia seuroja ja uhkaamaa turmellusta vastaan.

laitoksen perustajat ja hoitajat ovat kuusi nuorta vallasnaista, jotka tällä tavalla tahtovat vaikuttaa paikkakunnan hyväksi. Opetus, joka annetaan k.lo 3:sta 6 teen jpp. kaikkina sunnuntaina muille kouluille tavallisten lukukausien aikana, käsittää sisälukua, katkismusta, piplianhistoriaa, luvunlaskua ja kirjoitusta. Opettajattaret vaihettelevat keskenänsä eri lukulahkoin opettamisessa, niin että kuttn opettaa puolen tuntia kerrassaan.

Kouluhuoneena on saatu viljellä rouvasyhdistyksenkar

Turun hippak.

Kuollut: v. t. pitäjänapul. Karjalohjalla G Norunen joulukuun loputta ja Liedon pitäjänapul. K. V.

Väekman tammikuun alussa.

Vakuutuskirjan saaneet: Naasan lukion lehtori, tohtori G. Cannelin Sääksmäen kirkkoherraksi, ylihärmän kappal, . v. kirth. maist. K. G. ron Essen kappalaiseksi Ilmajoen emäseurakuntaan ja TeerijäiMen kappal., m. tirkl, . K. I.

Häggström Wäliänkyrön kappalaiseksi.

Haettamina: kappalaisen Mirka Teerijärmellä ja saarnaajan virka Lehtimäellä.

Naaliin pantu Peräseinäjoen kappalaisen Mirkaan: N tehtaan-saarnaaja Orismalassa, m. kirkli. T. V. Wegelius, 2) armov.saarnaaja kappalaisen Mirassa A. A. Candolin ja 3) maalin täytteeksi armom.

saa—rnaaja Pirttikylässä E. U. W. N. Leidenius. Porvoon bippak.

Armossa nimitetty kirkkoherraksi Orimattilaan m. kirkh. Myrstylässä I. Granholm.

H. K, M. on arm. mahvistanut Viipurin kaupungin suomen jaruotsin seurakuntien tekemän sominnon huuto-oikeudesta papis-huudoissa siellä.

Vakuutuskirjan saaneet: kappal. Suonenjoella M. kirkh. D. Toikka kappalaismirkaan Antrein seurakunnassa, ja m.t. kappal. Mäntsälässä M.kirkh. I.D. Lönnroth kappalaismirkaan Mäntsälässä.

Naaliin pantu l’.» p, jouluk. Heinolan kirkkoherran Mirkaan: 1) Pyhtään kappal. m. kirkh. F. Häyryn, 2) Kuopion kirkh. apul. m.kirkh.

N. G. Nykopp, ja 3) Heinolan ylä-alkeiskoulun opettaja, m. kirkl” K.—H. I. Gardberg, Kuopion hipvak.

Vaaliin pantu: kappalaisen Mirkaan Luodon pitäjässä: 1) mälisaarnaaja Iolijärmen rukousliuoneessa N.

ssellman, 2) kirkl, . mittainen Limingassa m. kirkh. K. I.Hällfors, ja 3) saarnaaja Ullavassa K. A. Snellman, ftka kappalaisen mukaan Mä-Kiimingille: l) pit. apul. Iissä v. kirkh. I.Karpen, 2» kirkkoherran virantoimittaja Romaniemellä, m. kirkli. K. Pli. Tillman ja 3) kappal. apul, Kemissä R: Mellin.

Virkamakuutuskirja annettu mamseli E. Nylanderille olla toisena opettajattarena killunnaismäen- koulussa.

Haettamaksi julistettu: kolmannen kerran kirkkoherran virka Kuolajärvellä.

Määrätty: saksan opettaja Kuopion lukiossa K. E. Noos ensitulevan miiton alla toimittamaan kappalaisen virkaa Kuopion kaupunnissa.

Lippukuntain sanomia.

******************************

— Limingan pitäjä on kirkkoherransa vaali-riidoista tullut maassamme merkilliseksi. Siellä on muka kaksi valikokuntaa, jokseenki yhtä suuret kumpiki, jotka kirvenkovaan pyytävät kumpiki saada mieluisensa miehen kirkkoherraksi pitäjään.

Ensimäisessä vaali-hundoosa sai yksi lahkokunta voiton hyvin vähälla ääntö osalla, vaan toinen lahkokunta pani sitte vaali-huudon riitaan ja saiki sen kumotuksi jonku laittomuuden tähden.

Toisessa maalissa sai taas toinen lahkokunta voiton hyvin vähällä murto-luvulla, vaan nyt nosti taas ensimäinen lahkokunta riidan ja pyysi tätä toista vaalihuuto.r kumotuksi.

”Tapio” ilmoittaa, että Kuopion konsistorjumi on nyt Tammik. 22 p. julistanut tuomiousa siinä riidassa, ei kuitenkaan mainiten konsistorjumin päätöksen luonnosta.

3:ksi. kuinka olisi se aikaan saatava? Entisiä aikoja astellessa näytti kamalalta jättää asia sillensä. Keksittiin siis uusi keino seurakunnassa seurattavaksi, ja päätettiin: ensiksi että jokainen, mitä nimeä ja säätyä hymänsä, joka näitten laukku-ryssäin kanssa tekee kauppaa, sakoitetaan ensikerralla viiteen ja toisella sekä seuraamilla kerroilla kymmeneen hopiaruplaan. jaettavaksi vuoli ilmi-antajalle ja puoli P— n kansakoulun avuksi.

Rahan eli muun tavaran puutteessa tulee nimitettyyn sakkoon viallisen maksaa sakkonsa seurakunnan yhteisissä loissa päivä-tmllä. Toiseksi, joka näitä Arkangelin miehiä ilman laillista syytä pitää huoneessansa, saa ’vastata kaikista seurauksista, seurakuntaa väliintäkaän rasittamatta.

Nämät päätökset pyydetään kuvernöörineli kihlakunnanoikeuden vahvistettavaksi.

Olkoon tämä muillekin seurakunnille esimerkiksi, samalla tnvoin taikka muilla keinoin koleaksensa päästä näistä liikenaisista vieraista. (3. T.)

Tyhmyys.

Sunnuntaina 30 p. viime Joulukuuta pidettiin Puumalan seurakunnan pitäjäntuvassa kokous, jossa kehoitettiin seurakunnan miehiä yhdistymään Suomen maa-palovakuutus-seuraan , ilmoittaen makuutukseen kirkkonsa ja muut yhteiset rakennukset. Täbän olivat läsnäolevaiset herrasmiehet ia muutama puustellin mies hyvin tyytyväiset; vaan talonpojat kaikki tekivät jyrkän vastarinnan, sanoen: ”olla röhötetään omillamme”

, ei kirkko pala jos ei IumUa salli, ” j. n. e.

Kokouksen johdattaja kyllä selitti viime vuotenaki maksetun ainoastaan 90 kopeekkaa tuhannen ruplan vakuutuksesta, ja että sen luvun jälkeen Puumalaiset, esm.

10.000 ruplan makuutuksesta tulisivat maksamaan 9 ruplaa, eli oravan verolta 5 kopeekkaa, joka vähäinen maksu, vahingon sattuessa, tuottasi10, 000 ruplan avun.

mutta omillaan röhöttäminen50 (viidenkymmenen) ruplan kolauksen, jokaisen oravan (V2 mantalin) miehen kukkaroon, kymmentä tuhatta kokoon saadessa. Waan tämä oli kaikki maakunnan mielestä joutavata lorua.

Yksi pienenläntä mies Wesiniemeltä ja toinen samanlainen Kitulasta (molemmat vähäisien talon-osien hallitsijat mutta ahkerat kokouksen rähisijät) olivat nähtävästi enimmän syypäät tähän tyhmään päätökseen. Ei miesparkain ymmärrys käsittänyt, että muutaman säästetyn viinaryypyn hinnalla koko palovakuutus-maksu olisi suoritettu. He ja heidän kaltaiset ovat siis ansainneet tulla yleisölle naurettaviksi. (”Otava.”)

mion seurakunnallemme tuottaneet. Jokaisen ymmärrettyä, kuinka tällainen elämä, jos se edespäin saisi estämättä riehua, olisi seurakunnassa erittäin nuorelle lanalle totisen sivistyfsen kuolettava myrkky, niin päätettiin Mä pahuutta seurakunnastamme pian poistaa, joten tuli kysymys: mennä, niin mahtoi oluen ja rommin menekki olla sitä parempi, tuomiten siitä että kadulla sai nähdä hoipertelemia ja kuulla juopuneiden melua aivan tiheästi. Haureuden markkinat taisivat myös hyvästi menestyä, koska hämärällä ”senaatti-torin” kupeet olivat aivan pakaten täynnä mika-ihmisiä ja nuoria miehiä kulkemassa edestakasi.Ilmat ovat entiselleen pysyneet kylminä, vaikka selkeätä auringon paistetta ja tyyntä useimpina päivinä on ollut. Markkinapäivät olivat täällä kylmimmiä koko tänä talvena, kuin lämpö-mittari viime Tammik.

29 p. osoitti 26 asteen palkasta, 30 p.nä 29 asteen, vaan 31 p:nä oli aina 30 asteen pakkanen, bileistä päivää vasten lauhtui taas ilma sekä tuli sumuiseksi ja alkoi tuulta.

Sortavalassa kerrotaan olleen aina 33 asteen pakkanen.

Lupa painamiseen annettu: I.. lleimdusger.

Helsingissä, suomalaisen Kirjallisuuden Teuran Kirjapainossa.

— Helsingistä: Aliopiettossa pidettiin tavallinen sisäänkirjoitus lauvantaina Taimnik. 19 p.nä. ylioppilaita oli läsnä tavallisuutta myöten vähä yli 200, vaan niitä on sittemmin tullut useimpia, että taksisi lukukaudeksi beitä mahtaa tulla tavallinen määrä eli yli 300 Anttiansa. Moppilaaksi pyrliviä oli ainoastaan 8, joista tutlinnossa jo 4 on päästetty ylioppilaiksi.

Mehiläisen ”” päivinä on taalla Helsingissä ollut ivlltkaana puheen aineena ja on herättänyt yleisen inhon ja surkutuksen. Tohtori >Nosklnen oli muka lähettänyt yliopistollemme matkatertomuksensa suomeksi, vaan yliopiston konsistoriuinissa oli melkein päätetty, että sitä matkakertomusta ei otettaisi vastaan sentähden että se oli suomeksi kirjoitettu. Taina surkea päätös oli ainoasti siten vältetty, että vohvessori Lönnrot on ottanut matkakertomuksen kääntääksensä ruotsiksi.

— Kuin valistuksen emäpaikassa nain kohteliaan äitinkieltämme, niin miten sitte mullalla! Ainoa lohdu tus on, että yliopiston konsist^rjuinia e>nme ole vielä kuu—lleet kenenkään puolustaman!

Warpunen n.ro 2 jaetaan tänä päivänä.

Markkinat vietettiin täällä viime tiistaina ja keskiviitkona, vaikka maatavarain kauppa nyt niinkuin ennenki oli parain ja vilkkain jo edellis-päivänä eli maanantaina. Maatavaraa oli yleensä vähä ja hinnoista on lehdemme lopnlla ilmoitus, ollen hinnat yleensä samoja kuin tarvallisesti torillamme muinaki päivinä on ollut. Ainoasti pellavia ja hamppuja oli enemmän vaan niitä moni sai viedä takasi, kuin eivät saaneet edes samaa hintaa kuin olivat itse ostaessansa maalla maksaneet. Päälle 2 ruplaa leiviskältä peUavista ei tahtonut kukaan maksaa vaikka monen kuultiin vaativan aina 2 r. 30 k. Josko maatavaran kauppa oli vahämen ja huono eikä puoti tavaraakaan tainnut paljo Myötävanä kirjakaupoissa: Suomen suurirulitinanmaan Kartta k 30 k.

Aasian mäa«ofan Marita u 40 top.

Yksityistä Ilmoituksia.

M D D t a ut a n a Frenckellin ja Pojan kirjakaupassa: Lyhykäineu osoitus Metsän-Hoitoon. O kop.

3 (3) (5ttä A. Mannisen kirjaa katovuosista Suomessa” ilmaiseksi annetaan niille pitäjänlirjastoille maassamme, joiden puolesta pyyntö tehdään Suomen Talousseuralle Turussa, ilmoitetaan tämän kautta. Turussa Tammik. 23 p. 1801.

3 (1) Käskyn mukaan: N. H. Pinello.

Ilmoitus.

saadaan tilata Sederholmin ja Kumpp. kirjakau Helsingissä ja maamme postikonttoreissa 8 Mehiläistä IMI Kadonnut Papin-kirja.

Mäntsälän kirkkoherran viralta v. 1859 annettu papinkirja torpan-pojalle Johan Valerianus Aataminpojalle on Tuomarinkylän kartanossa hukkaantunut tietymättömällä tavalla, joka asianomaiseksi vaikutukseksi ilmoitetaan.

3 (2) LLarpusta Sanaista Suomen Lapsille, kumilla, saadaan tilata Sederholmin ja Kumpp. kirja kaupassa Helsingissä ja maamme postikonttoreissa 3 markalla 2N pennillä koko ja 1 markalla litt pennillä puolivuosikerta. Siihen hintaan ovat myöb postijapostiherram vaivausrahat luetut.

4 (2) Karkkilan ruukin kauppa puodissa: Kaikkia lajia lamperen pumpulmvaatetta.

Viktoriini-maatetta, hienompaa ja karkeempaa.

Karttunia.

Mikoja.

Huimia ja sjaaleja.

Porsliinia, kaiken-sorttisia.

Kynttilä-jalkoja messingistä.

Poytä-meitsiä.

Saksia ja keritsimiä.

Lukkoja, kaikenlaisia.

Sarana-rautoja, samoin.

Käsi-sahoja, samoin.

Pyörä-sahoja, samoin.

Pumpuli»lankoja, valkoisia ja värjätyitä.

Väri-aineita.

Kapa-kaloja.

Norjan silliä, 8V2 ruplaan tynneri.

Kahmia ja sokeria.

3 (l) kaikki huokeihin hintoin.

Kirkon-koristuksen teoksia.

Allekirjoitettu tarjoiksen valmistamaan kuvanleikkaustöitä kirkkoihin, laivoihin j. m. s.

F. Glanselius, Kumanleikkaaja Helsingissä, asuma Vähän Robertin 2 (2) kadun marrella snikkari Alanderin kartanossa.

Avonaisia virkoja: Kaksi kiertämän lasten-opettajan virkaa Iitissä, jotka siksi että Jaalan kappeli saapi itsellensä kirkon, moimassa kestämät, omat tarpeellisilla todistuksilla varustetuilta hakemilta allekirjoitetun tykönä etsittävät 5<l päivän sisään, lukien allamainittavasta päivästä; ja pitää hakevaisten, jos tahtomat heidän hakemuksiansa otollisiksi katsottamaksi, itsiänsä löydyttämän tutkintoon koulu-toimikunnan edessä täällä 22 p. ensitulemassa Maaliskuussa kello 10 epp., jossa tutkinnossa lieiltä maaditaan selmä sisäanluku, hyvä taito kristillisyyden opissa, biblia-historiaa, lumunlaskun-oppia täysien lukuin laskennossa, kirjoitusta pulieeu jälkeen, ja miimeksi tulemat henäyttämään taitoansa kuinka he osaamat luettaa lapsia Katekismuksessa. Kumpikin saa palkkaa noin 4 tynneriä 10 kappaa rukiita ja yliden meiran otria ja kauroja.

Iitistä 7 p. Tammikuuta 18(»l.

Will, . Ludv. Lundan, 3 (3) kirkkoherra.

markassa koko» ja 4 mark. li pennillä puolivuofikerta, johon hintaan postija poätiherraiu vaivaus rahat myös ovat luetut, ä (2) Rietr. Polon.

Rukiit 5 r. ja5r.25 k., kaurat3 r. ja 3r. 20k. tnri;ruisjauhot 39 ja 42 kop., raavaauliha, tuores 1 r. ja 1r. 30 k., palvattu 1 r. 20 ja 40 k., lampaanliha, tuores 1r.80 f. ja 2 r., palvattu lr. 80 k. ja2r., vasikanliha 1r. 60 k. ja 2 r., sianliha 1 r. 80 ja i> r., suolaset silakat 75 ja 80 k..

voi 2 r. 80 k. ja 3 r., tali 3 r. ja 3 r. 20 k., pellavat 1 r. 00 k. ja 2 r. 30 f., hamput!r.60 k. ja 2 r., heinät 10 ja 15 k. leivista; lintujapari:metsoja80 ja90k., toyriä 30 ja 45 s., pyitä 15 ja 20 k.; laurakryynit 28 ja 30 k., ohrakryynit 28 ja 30 k., herneet 15 ja 25 k., potaatit 9 ja 10 k. kappa, potaatin-jauhot , 6 k., lohi suolattu 15 ja 20 k., hauvit ja ahvenet 6 ja 7 k., mateet 9 ja 10 k, tuore silakka eli haili 2>/2i”3 k., siika 9 ja 10 k. naula, nuori maito 6 ja8 k., viina 60 ja70 k. kannu; munatiu 40 ja 45 k.; halkoja kuorma: koivuisia 1 r. 40 k. ja 1 r. 70 k., petäjäisiä 1r. 10 k. ja 1 r. 30 k.

Keskihinnat markkinoilla ja torilla tällä Viikolla:

Kirkollisia Ilmoituksia.

Tulemana sunnuntaina pitää Uudessa kirkossa suomalaisen puolipäivä-saaman v. t. kirkh. Forstön.

Samana päivänä pidetään suomenkielinen pipliänselitys k-lo 6 jpv. Uudessa kirkossa.

Liian paljoksi kerrakseen jos luet nämä lauseeni kansastamme, niin ei ole minulla muuta sanomista siihen kuin että kansallamme on yhtä paljo muita ansioita, jotta senkannattaa kerran kuulla vastahakaistaki lausetta luonteestansa. Mahdollista myös on, että olen väärässä, mitä kuitenkaan en usko, ja silloin saatat antaa nämä lauseeni mennä yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos sitä tietänsä. Waan jos ne ovat tosia, mitä päätän kansamme luonteen näytteistä, niin se on ”sana aikanaan sanottu”, jotta jokainen tutkisi kohtaansa. Ainoastaan vikainsa ja puutostensa tuntemisessa on mahdollisuus parannukseen niin yksityisillä kuin kansoilla.

Maallemme tärkeä on se tieto, että pmttavaroilla ei Englannissa, minne niitä enimmän menee, ole tulevaksi kemäälsi komin paljo myönti-toivoa, koska viime suvena sinne kulotetusta puutavarain paljoudesta, joka on enintä mitä sinne on koskaan tullut, on vielä niin paljo myömättä.

että nyt jo lautain ja lankkuin hinta on alennut ja pelätään yhä aina aleneman. Siihen ei sanota oleman tuodun puutamamn paljous kuitenkaan yksinään syynä, vaan myös se että tämän talven tavaton kylmyys on tau’otteiliut kaikki rakennustyöt ja että Cnglannin pankki em korottanut mekseli-hyyrinsä. Melkein syksyyn asti oli puutamara hymäsja hinnassa ja sitä oli mennytki paljo enemmän kuin muina vuosina. Oulusta tuotu puutavara kehutaan olleen hyvästi sahattua mutta puulajia valitetaan, jotavastaan Porista ja sen likeisistä kaupungeista tuotu tamara sanotaan olleen puultansa hymää maan teoltansa huonoa, kuin laudat ja lankut sieltä omat käsitekoa. Tämä puutavara oli ollutki halvimmassa hinnassa.

ei kansamme luonteessa olisi mitään ajatuksen terämyytta ja vilkkautta eikä sitä miehuutta, joka vakuutuksensa ja korkeimpain dengellisten etuinsa altiksi uskaltaisi panna onnensa ja henkensä.

Näin ollessa ja oman ajatusvoiman puutteessa on siinä uusi käskemä kehoitus oikeaan ramvaanopetufften, että näin saataisiin kansamme totutetuksi ajattelemaan ja sen ajatuksille oikea suunta^ Toinen todistus kansamme ajattelemattomuudesta. samalla kuin se on todistus yhteishengenpuutteesta maassamme, on se että täällä niin mähä lahjoitetaan yhteistä hymää tarkoittamille laitoksille. Puhumatta siitä tämänlaisten lahjoitusten mahdottomasta paljoudesta, joka erittäinki Englannissa on niin tavallista, tapahtuuniitä alinomaa Ruotsissaki, joka muissa suhteissa on meille niin likeinen.

Melkein jok’ainoa Ruotsin posti tuopi meille tietoja milloin senja milloin toisenlaisen hyvärr laitoksen perustamisesta lahjoitetuilla varoilla, yli sen että yksityiset henget siellä uhraamat voimiansa, vaivojansa ja aikaansa yhteisen hnmän puuhissa. Rikkaat Ruotsissa tekemät testamenttia, joissa määräämät taikka koko omaisuutensa tahi jonku osan siitä semmoisille laitoksille.

Nämä lahjoitukset ja testamentit tarkoittamat pitäjänkirjastoja, sairashuoneita köyhille, parannuskouluja viheljäisille ja huonosti kasvatetuille lapsille, kirjallisuuden sekä tieteellisille seuroille jne. Meillä ei tämmöisiä lahjoituksia ja testamenttia tapahdu kuinihmeeksi maikka monella rikkaalla on maan kaukaisia perillisiä, jotka usein köyhyydessä kasvaneina eivät sitte ymmärräkään täyttää hyväksensä näitä yht’äkkiä saatuja rikkauksia vaan hävittävät ne. Miten paljo eivätkönämä rikkaat hyödyttäisi maatansa ja perustaisi itsellensä ijäisen muistopatsaan, jos taikka lämpimällä kädellä tahi testamentissa muistaisivat isänmaatansa tahi edes seurakuntaansa’.

meljesi Tiitus Tuiretuinen.

vallan uskon asioissa, mitä näiden hullutusten ja barhailusten apostolit myös tekemät, heki vetäen p. raamatusta todisteita opetuksillensa ja vaatien ne uskolla omistettamiksi. Nämä historialliset kuvaukset myös osoittavat papeille, miten lain komnus ei ollenkaan auta hillitsemään näitä villityitä eikä saa heitä ajattelemaan ”mitä heidän rankaansa tulee”, vaan että sunä on papin ahkera ja elämä opetus ainoa vaikuttava keino yhdistettynä paremman rahvaanopetuksen kanssa.

Minä tiedän ja tunnen Sinun jo ennestään, että Sinä ja usea pappi Sinunkanssasi tmvoisi ralnvaanopetuksemme aivan uudelle jalalle, ja ettet Sinä pelkää kristillisyydelle mitään loukkausta, vaan olet aivan päin-vastoin vakuutettu kristillisyydenki voittavan, jos saadaanrahvaanopetus hyväksi ja kunnollisia rahvaankouluttajia auttamaan papistoa sekä muussa että etenki kristillisyyden opetuksessa rahvaalle. Silloin olisi pelto jo malmistettu papilliselle sanan siemenelle ja silloin ei enää menisi papeilta sitä aikaa hukkaan oikeasta makutuksestansa, jonka nyt luettamisen harjoitukset ja tutkinnot heiltä vievät. Sentähden toivonki, että kaikki isänmaan rakastajat ja erittäinki papit ottavat rakkaudella tutkiakseusa sen ehdotuksen ralivaankoulu-asian järjestämiseen, jonka tirkh. U. Cygn»:us on tehnyt.

Viimeisessä eli H.nnessä osassa näitä rohv. Akianderin valaistuksia” on melkein pää-osa omistettu ”hyppääjäin” ja »kuohittuin seuralle”, niinkuin se onki hulluin ja törkein kaikista uskon lahkokunnista.

Olemme kyllä ylimmällä iletyksellä ja surkuttelemisella lukeneet .Mormonien” hävyttömästä lahkokunnasta Pohjois-amerikassa kertomuksia; vaan mitä selahkokunta kuitenkaan on näitä ”hyppääjöitä” vastaan, jotka ovat avioliiton suhteen samalla kannalla kuin Mormonilaiset, vaan kaikin-puolinvielä raa’emmat niin kirkonmenoissaan kuin käytöksissään ja opetuksissaan!

Tämä ”hyppy-seura” on alkujansa Inkerinmaalta Wenäeltä ja on, samote kuin samasta seurasta lähtenyt ”kuohittuin” lahkokunta, levinnyt Suomenki puolelle rajaa aina Mikkelin seuduille asti. Se seura on pääasiallisesti rakettu törkeimmän lihallisuuden perustukselle ja siinä sillä näyttää olevanki paras yhdistysja levenemys-voimansa. Melkein samalla perustuksella kuin ”hyppy-seura” oli myös se Wallenperin uskokunta, josta tässä kirjassa myös kerrotaan ja jonkalasimestari Jaakko! Wallenberg, syntysm Lapualta, v. 1798 perusti siinä pitäjässä. Se lahkokunta leveni ja juurtui mainittuun Lapuan sekä Alavuuden pitäjiin ja on siellä pysynyt aivan nykysiin aikoin asti.

Näistä lahkokunnista ja seuroista on tässä kirjassa monta kertomusta suomeksi, merkillisiä senki vuoksi että ne ovat kirjoitetut entisiltä seuran jäseniltä. Useimmat näistä suomenkielisistä kertomuksista koskevat kuitenki , hyppy-seuraa”.

Mitään isänmaan ja ihmisyyden tunnolle ylentämäistä lukemista tässä kirjassa ei löydy, koska siinä emm?

tapaa edes ainoatakaan oikeata uskon sankaria, joka olisi kaikelle maailmalle uskaltanut saarnata uskontonsa ja mennä makuutuksensa edestä maikka hirmuisimvaan kuolemaan.

Mitä lahkokuntia tässä kirjassa tapaamme, niillä ain, on salaisuuksia, joita ”suruttomain” ja esimallan tietoon ei sallita, vaan jotka he sitte vielä kieltävät tutkinnoissa ja hädän uhkassa. Siinä olisi kuitenki jotain lohduttavaista pahimmiaki hullutuksia ja villityksiä kohtaan, jos niiden levittäjät niin myötäkuin mastoinkäymisissä miehuullisesti seisoisivat sanainsa ja opetuksensa edestä eimätkä kurjallisesti lymyilisi, milloin Pontius Pilatuksen eteen tuodaan.

Isänmaan tunnolle oikein alentamaista on lnyös nähdä ja ajatella, ettei toki Suomen kansassa, ehkä sen seassa on ollut niin monta! uskon lahkokuntaa, ole kuitenkaan ainoatakaan aivan omituista ajatusta uskon asiassa herännyt, joka mistään arvosta olisi ollut-. kaikki nälidään muilta kansoilta lainattua oleman. Näistä ja nuustaki seikoista tuomiten, Ro ensana Täällä Helsingissä tapahtui viime syksynä pari kuolon tapausta, jotka olivat kumpiki laadussansa merkillisiä.

Täkäläinen porvari Tötterman oli muka vihastunutpiikaansa ja lyönyt häntä puntarilla, niin että hän joidenkuiden vuorokausien perästä kuoli. Asia on ollut oikeuden tutkittavana ja täkäläinen raati-oikeus langetti asiassa viime Tammikuussa tuomionsa, joka päätti porvari Töttermannilta hengen pois. Tämä tuomio on vielä hovioikeuden tutkittavana ja ratkaistavana.—Toinen kuolo tapahtui Suomen meriväestössä. Yksi sotamies oli reuhunut viinapäissään, jonkatähdenmeriväen päällikkö oli määrännyt asianomaisen valtvääpelinvie° mään tätä juopunutta vahtiin. Waan vältvääpelioli vienyt miehen yksinäiseen huoneesen. sitonut puukapulan hänen suuhunsa ja nuorittanut hänen istumaan kattopylvään juureen käsivarsistansa kiini pylvääseen. Kuin sitte tultiin miestä katsomaan, oli hän jo henkensä heittänyt.

Asia on ollut sota-oikeuden tutkittavana ja vierailla miehillä on todistettu semmoiseksi kuin tässä kerromme, ja asianomainen vältvääpeli on tuomittu.

Muutoin on täällä kaupungissa kaikki entisellään.

Kaikki rupatukset ja luulottelemiset kaikenlaisista korkeista muutoksista ovatlakastuneet. Waan sensijaan on se totta, mitä Tinäki sanot kuulleesi, että maallamme on syytä toivoa merkillisiä päätöksiä näinä aikoina tehtävän, jos eimeit jo ole tehty. Mutta ”hyvää ei milloinkaan tuvliaan odoteta”, niin että saatat violä väliän aikaa pidättää uteliaisuuttasi. Minä en vielä saakaan muuta kuin ilmoittaa makuutukseni, että elikä hyminki kohta saat kuulla maallemme suotuisia sanomia.

Oma armas veikkoseni!

Kirjeitä Jukka Lintuselle, lv.

Suometarta v. 186l, samalla tavalla toimitettuna kuin ennen ja samankokoisena kuin v. 1839, saapi tilata kaikissa maamme Posti-konttoreissa Koko vuosikerran ”.. N markalla, Puolen vuosikerran ”. 3 markalla.

kuin myös täällä Helsingissä herrain Waftniuksen ja Kumppanin kirjakaupassa Koko vuosikerran . 5 markalla 20 pennillä, Puolen vuosikerran. 2 markalla <W pennillä.

Hämiöläisten säästöpankkiei ensistäänkään tarmitse niin pitkiä mehteitä eikä niin suuria marustuksia kuin esm.

Maamiljrlyspankti ja kaikenlaiset muut säästöpankit nälttvät maaliman. Siihen ei tavmita mitään penninskassaa, moittaakseiisa sisaänpanijain luottamusta, eikä pitkiä johtosääntöjä. Siihen tavmitaan maan ilmoitus, että Häiviöläisten säästöpankki on mihin tupaan asetettli, ja heti siihen oikein tnlmaten pakkauttuu sisääupanijoita; niin lamea on tämä Hämiölaisten suku ja niin suuri luottamus on näillä säästöpankeilla! Ja niin etuisana pidetään tätä sisäänpanoa, että moni panee sinne miimeisetki penninsä ja ennen näkee itse nälkää sekä antaa perheensäki olla nälässä kuin jättää roponsa siihen panematta.

Waan toisekseen ei Hämiölaisten säästöpankin asettamiseen aina pyydetä asianomaismi lupia, ja niillä mahtaa ollaki hyvä luottamus juuri sentähden että useimmat niistä omat tumattomia. Waan jos muutamat niistä omatki asianomaisella kimalla asetetut, niin niissä niinkuin lumattomasti asetetuissaki on mapaus kaikin^ puolin ja kaikilla täysi.

Ei sisäänpanijalta milloinkaan kysytä, jos on omassa mai toisen suojeluksessa, eikä jos hän on rikas vai köyhä, eikä edes jos hän on kunniallinen mai kunniaton. Sisäänpanot omat myös vapaita ja vapaatahtoisia eikä ole mitään ma!mn:nän sisäänvanon määrää niinkuin 'dypoteekki-yhdistykseen osakkaiksi pyrkijöillä näkyy oleman. 3isaänpanijan marallisuus ja hyvä halu on tässä pankissa ainoa ja luonnollinen rajoitus.

Kolmanneksi tämä pankki ei tarvitse moni-miehistä Hohto-kuntaa; asettajansa on myös sen johtaja. Hänestä "i kysytä, jos on kunniallinen ja rehellinen eikä häneltä vaadita taitoa tilintekoon ja kauppakujan pitoon, kuin v allisesti.

Itsellä toviniiiialla heitetään muotokseen, mieläpä kanteen pantuaki asianoinaiset käräjäpaikassa kun omat esiin tulemaisillaan syntymät, ja siiliä tehdään »naksun määrä ja teriniinoita. Waan aina^i se on aiman harminaista, että riitamiehet, ehkä itse tulemat oikeuden eteen, julkasemat miten on somitettu, maikka näitä mielä kehoittainalla siihen kehoittasi ja sanosi, että somiuto tuoiiiio, joka ei maksa enemmän kun pyyhkiäinenkään, pelastasi heitä niidestään oikeuteeu tulemasta ja kaksinkertasista kuluilgista.

Sillä se on tamallista, että samasta asiasta useemman kerran laitetaan manuu enneiikun sitä snoritetaan. Jos taas niuilta, esm. lautamiehiltä kysyt: mikä ilmoinen kumma siiheu on syynä, etteimät ota sominto-tuomiota? onhan se knitenki luulon alaista, että mielä tulemat tänne toisen kerran ja toinen moinen kulunkiahan sillä tulee lisäksi!

niin saat tämän merkillisen mastuun: ”mastaaja ei tahdo koskea asian tuomioon, päälle-kantaja näet pääsisi sillä ryöstättämään”.

Merkittämä tämä mastuu on, kosla siitä näkyy, jotta mastaajan lupauksissa ei olekaan täyttä totta; jos luja aikomuksensa olisi sanallaan liimattua maksua suorittaa, eihän sitte tarvitsisikaan tuomiota ja ryöstöä pelätä.

Että mustaajat näin metäytymät lnpauksistaan, ei mielä ole niin outoa. Mutta päälle-kantajien löyhyys, se on kummempi ja minun nähdäkseni todistaa, että oikea rehellisyys on huonollaisella kannalla. Ja koska nyt äsken-mainituissa tapauksissa ei lasketa asiaa tuomioon, niin sen vahemmän ruvettasiin vekseliä antamaan. Se on arvattava siitäki, että Harmoin tehdään melka-kirjoja kirjan omistajille, tahi määrä -hengelle eli kelle hän käskee, millaisilla velkakirjoilla on lujempi maksupakko.

Jos kuitenki ruvettasiin vekseliä antamaan, niin se selvästi olisi parannuksen merkki; silloin näet voipi arvata.

että vekselin oikeuden alle antaunut kokee määrälleen ilman riidatta maksun toimittaa. Ja nytki kävisi laatuun kaupuntien ympärystöillä muutaman peninkulman päästä ruveta vekseliä antamaan. Siitä vaan seurasi se eroitus, että vastaajat vekseli-asioissa kuuluisivat kaupunnin oikeuden alle ja sinne välistä on vähempi matka kun heidän omalle läräjä-paikalle maalla.

Muutenki voipi tulla etuisalsi maalla moniaissa tapauksissa käyttää vekseliä. Suometar jo kerran kertoi esimerkiksi, että Joen kauppiaat rupeisivat jyvä-kauppaa suuremmassa määrässä pitämään. Se voifi käydä niinki, että laittamat ostajia maalle. Jos nyt semmonen ostaja Ilomantsissa eli Enossa ostasi eloja, mutta hänellä ei olisi käteistä rahaa, niin myöjä ehkä tyytyisi näin kuuluvaan vetseliin: ”Hrrra kauppamies Timo Parviain Joella.

Minä pyydän Teitä talonmiehelle Malti Hassiselle, tahi kelle hän käskee, tätä ainoata metselia mastaan, 60 päivää sen näytettyä maksamaan tuhat markkaa. Maksu saatu jyvissä. Pankaa pölkyn-lasku-tsehottaan(lukuun). Enossa joulukuun 20 p. v. 186U.

Summa 1, 000 markkaa.

Paavo Toimanen.” Saadaksensa vekseliäparemmin käymään, viepi elilaittaa Hassinen sen mekselin maksajalle näytettävaksi, ja hän, jos tyytyy maksuun joka on armattama, sillä P. T. ei muuten tohtisi käskeä maksamaan niiden seurauksien vuoksi kun mekseli-aseius säätää, niin voisi kirjoittaa sen päälle näin: ”Maksan. Joella Iouluk. 23 p. 1860.

Simo Parviain.” Kun nyt uskotaan, että S. Pisessa on lupauksensa mäarä-paiväna (23 P. helmik. 186l) täyttäjä, niin täma vekseli kulkee samasta arvosta kunraha. Hassinen on maakauppiaalta StaffeiTimoskaiselta esm. ostanut voita ja niistä on maksettama yhden verran, eli 1000 marlkaa. Sitä suorittaaksensa myöpi vekselin, jonka S. Tmsuiemlemllaänän ottaa maksuna, luetaan vaan kuinka suuren pitää olla, että se 6″/Vslänsä.

Uusia kirjoja: II.-mdlin»-ar hörande till Femte Allmänna Finska Landthruksmutet iFredriksliamns stad 1860, eli Keskustelemisia Annessa Mteisessä Suomen Maaviljelijäinkokouksessa Haminan kaupungissa 1860. toimittanut A.

G. Nindell. kokouksen sihtien, on nyt ilmestynyt Frenckellin kirjapainosta Turussa, 192 sivua lameana. Tämä kirja todistaa sen isänmaan tunnolle iloittavan seikan, että äitinkielemme yhä enemmän voittaa alaa. kuin suomalaisilla lauseilla tässä kirjassa on enemmän kuin 5.s osa eli Mensa 42 sivun paikoilla. Jäsenten luettelosta nahdäänki, että Haminan kokouksessa oli läsnä koko 56 talonpoikaista jäsentä, sitä maataan kuin herras- säatynn luettuja jäseniä oli 118, eli ainoastaan puolta enemmän. Te talonpoikain tavaton enemmyys edellisiä maaviljelijäin-kokouksia suhteen on myös iloit” tava ajan merkki, osoittava että talonpojanft sääty tjavaitsee parannusten tarpeen viljelyksissänsä ja koko taloushoidossansa.

Että Suomalaiset myös tarkasti seurasivat keskustelemisten menoa, todistaa se seikka, että heiltä on 58 lausetta otettu pöytäkirjaan, jonka lisäksi 6 herrasmiestä oli 8 kertaa antanut lauseensa suomeksi, jota vastaan löytyy kokouksessa annetun 286 lausetta ruotsiksi. Suomalaiset lauseet etroät häpäisekään paikkaansa pöytäkirjassa, vaan omat yleensä selviä jaasiassa pysyviä. Suomalaisista lauseista on tilanhaltijaHeikki Jaatinen Ruskealasta antanut 12, maav.toulun johtaja A. Manninen 9, talonpoika Matti Taipale eli Rutanen

Pakkaset olivat vnme Tammikuussa niin yhtäläisen kovia, ettei miesmuistiin ole semmoisia ollut.

Täällä Helsingissä oli esm., jos korkeinta pakkaista tarkataan knnaki päivänä, elävä-hopea lämpömittarissa ainoastaan 1 päivänä yli 10 asteen, vaan se oli sen» sijaan 3 päivänä 10 ja 15 asteen välillä, 10 päivänä 16 ja 20 asteen välillä sekä 17 päivänä 20 asteen alla, niinki alaalla, että yhtenä päivänä oli aina 29 asteen pakkanen. Lauhkeinta ilmaa kunaki päivänä tarkastaen, oli ainoastaan 1 päivänä elävä-hopea yli 2 asteen, eikä kuin 4 päivänä 2 ja 5 asteen välillä. 4 päivänä 5 ja 10 asteen välillä, 18 päivänä 10 ja 15 asteen sekä 4 päivänä alla 15 asteen.

Keskimääräinen kylmyys oli täällä yli 15 kylmä-astetta eli puolta enemmän kuin kylmimmäksi ajaksi täällä on keskimäärin laskettu. Ehk’ei länsija etelä-Europassa lTle näin kova pakkanen ollut, niin ei siellä olekaan totuttu semmoisiin pakkasiin kuin siellä on nyt ollut. Yksi nais-ihminen oli Saksanmaalla kontistunut aivan hengettömäksi kylmästä, istuessa rautatien vaunussa. Lunta ia vettä on länsija etelä-Europassa myös tullut niin mahdottomasti, että joet ja järvet ovat tulleet tulvilleen ja tehneet julmia vahingoita.

— Hirveä murha.

En ole ollut tapausta näkemässä, vaan näin olen sen kuullut kerrottavan. Pari päivää ennen viime Loppiaisen päivää oli Helsingin pitäjässä ja Tottungin kylässä torpanmies Granberg kilo 3 aamulla noussut vuoteeltansa ja alkanut kävella edes-takasi permannolla. Siitä heräsi muu väki ja vaimo kysyi, mihin hän aikoi näin varhain mennä? vaan lian ei vastannut. Waimo nousi nyt myös ylös, pukeusi ja pani kahvipannun tulelle; renki puleusi myösja meni talliin. Rengin tullessa takasi tupaan, näki hän emäntänsä kynnyksen alla kuoliaana, liikutti vaan toista jalkaansa.

Luullen emäntänsä pyörryksissä olevan, otti hän ämpäriin vettä, sen valamisella vaimon päälle herättääksensä häntä pyörryksistä. Waan silloin näki hän isäntänsä, joka seisoi tuvan perässä, sieppaarvankirrveen penkiltä ja sen kanssa töytaävän häntä lyöväksensä.

Hätä-Hädin pääsi renki ovesta pakoon ja juoksi sitä kyytiänsä kylään, jonne ei ollut pitkä matka ja josta sai miehiä asian laitaa katsomaan. Kylän miesten tullessa makasi kuollut vielä paikallaan ja torpan isäntä oli myös tuvassa; vaan käytöksensä olivat ikäänkuin hourailevau ainaki ja hän oli vastannut ristiin-rastiin miesten kysymyksille. Waimon päässä havaitsivatmiehet ison loven, kirveen pohjalla lyödyn, niin että aivot pusertuivat päästä ulos. Nimismiehen tullessa häntä kiini panemaan, oli murhaaja pyrkinyt akkunasta ulos. Miehen sanotaan muutoin olleen hiljaisen tavoiltansa eikä olleen miinaan menemän eli juomarin ollenkaan. I. P.

kirjoitettu, vaan luulemme niin niissä kuin maaseuduilla kirjoitettuin osakkeiden paljouden yhteensä tiettyin osakkeiden kanssa jo nonsevan perustusrahastolle määrättyyn korkeimpaan summaan, eli 6 miljonaan markkaan, ainaki likimmittäin.

Niinkuin tietty, ovat Kuopiolaiset myös kirjoittaneet osakaslistoihin jonlu summan, mntta sillä välipuheella etteivät sitou kirjoitetuilla keillansa yhdyskuntaan, jos ei Kuopioon osakaseteta pankin konttuoria. vaikt’ei siellä ole otettukaan osakkeita 200 tuhanteen markkaan asti. Saas nähdä, jos Kuopiolaiset lähettämät edusmiestä puolustamaan tätä heidän vaatimustansa tämän Helmik. 27 pmä täällä Helsingissä tapahtumassa pankin yhdyskokouksessa! Iyväskylässä on, miten Tapiolle kirjoitetaan, luovuttu kokonaan yhteisen maaviljelyspankin tuumista ja päätetty perustaa sinne itsenäinen pankki-laitos, nimeltä ”Keski-suomen pankki”. Kuin ei selitetä, mille jalalle ja mille perustuksille Iyväskylaläiset aikovat asettaa pankkinsa, emme tiedä kiittää emmekä moittia heidän päätöstänsä. Ehkä Keski-suomessa löytyy paljo irtonaisia rahoja ja ehkä he ymmärtämät pankkinsa siten perustaa, että se heille hyvinki kannattaa ilman koko maan irtonaisten rahain turvaa, se on mahdollista.

Hän on nyt mestar Netkunberg.

Ken ei juur kun oja pajut Paisusi ja paljo vois, Jos ne maatiaiset hajut Saisi sarastansa pois.

Eitä pirun päässä ajut Kelsi kusta suku ois.!

W. Luuverman vainen? no vieppä nnt hus’.

Söikö nyt mielieltä mielenki riis’?

Opissa oil vuotta viisNahkansa jo luopi siis!

— Reijo on taas, jos ma arvata saan Maltas, ma arvelen vähäisen vaan

: Reijoliin vai Reijolaan?

K. Eipä niistä kumpikaan.

Reijo oli ensin Grelsi, Siitä käänsi sitten Slerg; Waan nyt hälle päähän lensi Ollaksensa Netkunberg, (Lähetetty.) Walistuksen vaikutus.

(Lauletaan hm: Baeehi h&rolder ele.) K. Nyt on taas vaikutus valistuksen Nimiä muutellut mestaritten Luopoisen ja Reijosen; Lienetkö sen kuullut? 28. En!

Kumpaisen Luopoisen? Sepänkö? vai Sen, joka kanttorin Annikan nai?

K. Niin sen Niilon. 20. Niilon? ai?

Minkä nimen Niilo sai?

K. Koska Annin arvo vaati Sukunimen suuremman, Niin hän Niilollensa laati Nimen: Niklas Luuverman.

Nyt nimen Niklas Luuverman.

Hän otl muka vannonunna: Menen mar’ monasteriin.

Itken ikäni kun nunna, Jos et’ muuta nimet niin!

Kun oil nimi muutettunna, Piti Anni kihlat kiin’ : .

— Maaviljelyspankin puuhista alkaa jo ilmestyä tietoja. Että osakas-listoihin on jo kirjoitettu senverran perustusrahan osakkeita, että niillä jo voidaan saada pankki vaikutukseen, on aivan varmaa; yksinään Helsingissä oli jo pari viikloa sitte kirjoitettuosakkeita melkein täyteen se summa, joka vähimmäkseen määrättiin tarvittavan pankin aloittamiseen, eli 3 miljonaa markkaa.

Siihen tulee, että muissa kaupungeissa myös on paljo otettu osakkeita ja seuraavissa vähintäin siihen määrään, että niihin tulee pankin konttuoreita asetettaviksi, eli 200 tuh. markkaan, nimittäin Viipuriin, Turkuun, Loviisaan, Hämeenlinnaan, Lapuan-joensuuhuneliNyy.

kaarlepyyhyn ja Porvoosen. Emme tarkoin tiedä, miten paljo kaikissa muissa kaupungeissamme on osakkeita

Nimismiehen aluskuntia nykysen vuodenalussa. Niinkuin tietty, löytyy maassamme 8 lääniä, joiden alle kuuluu 49 voutikuntaa eli yhtä monta kuin tuomiokuntaa, joita kumpaaki kutsutaan tavallisestisamalla nimellä ”kihlakunniksi”, vaitka se on väärin.koska kumpaisellaki on eri tarkoituksensa ja eri alueensa. Voutikunnat jaetaan taas nimismiehen aluskuntiin, joita viimemainituita löytyi 243, joista 49 kuuluu Turun ja Porin lääniin, 32 Waasan. 33 Oulun, 24 Kuopion. 20 Mikkelin. 23 Hämeenlinnan, 25 Uusinaan ja 37 Wiipurin lääniin. Kuin ainoastaan 1 eli Kontiolahden nimismiehen virka oli avoinna, löytyi siis maassamme 242 nimismiestä.

— Synlnneila, kuolleita ja vihitpitä v. 1859 kreikkalais-veiiäläisissa seurakunnissa Suomessa.

Ennenkuin asiaan käymme käsiksi, tulee meidän mainita, että asianomaisen papiston antamat luettelot näistä ovat taikin- puolm epäselvät, vaillinaiset ja luottamattomat, ettemme voi antaakaan näistä seikoista täydellisiä tietoja.

Senlisäksi eivät papit Tiurolan ja Taipaleen eli Liperin kreik.-venaläisissä seurakunnissa ole antaneet mitään luetteloa, jotta nämä tiedot ovat myös puuttuvaisia.

Tuusulan sotilas-lasaretin pappi on kyllä tähän kohtaan antanut luettelon, vaan kuin sen lasaretin väestö ja virkamiehet ovat Wrnäen sotaväkeen kuuluvia, emme voi ottaa sen luettelon sisällystä lukuun, koska Suomenmaata eivät muutkaan väestön suhteet ja muutokset yleensä Venaen sotaväessä koske. Merkittävä myös on, että Kyrölän seurakunnassa pappi ilmoittaa kuolleen 422 henkeä ja niistä olleen lapsia ensi vuodellansa 397; mutta kum siinä seurakunnassa ei ole kaikkiansa enemmän kuin 1, 000 henkeä eikä ole v. 1859 syntynyt enemmän kuin 41 lasta, niin arvaa jokainen itsestänsä, että se ”pappi-parka on pannut omiansa” tahi hän on pannut siihen kuolleiden lukuun semmoisiaki, jotka eivät kuulu Kyyrölän seurakuntaan, vaikka ovat sattuneet sinne kuolemaan.

Ioksemki luotettavasti voimme ilmoittaa, että niissä kreik.-venäläisissä seurakunnissa, joista tietoja on tullut, on v. 1859 syntynyt maalla 1, 216 lasta, joista oli poikia 612 ja tyttöjä 604, sekä kaupungeissa 282 lasta, joista 138p.

ja 144 t, , joten yhteensä oli syntynyt 750 poikaja 748 tyttöeli kaikkiansa 1.498 lasta.

Kuollut sitä vastaan oli maalla 983 henkeä s526 miesja 457 naispuolta) sekä kaupungeissa 197 henkeä (125 m.ja 72 n.p.), joten kaikkiansa oli kuollut 1, 180 henkeä MI m. ja 529 n. p, ).

Vihitty oli maalla 319 parikuntaa ja kaupungeissa 75, eli yhteensä 394 parikuntaa. Jos nyt entisistä vuosista arviolta panemme Taipaleen ja Tiurolan seurakunnissa yhteensä ja vähintänsä syntyneen 150 lasta ja vihityn 46 parikuntaa sekäkuolleen korkeintain 120 henkeä, mutta siihen lisäämmeKyyrölän seurakunnassa kuolleet, jotka arviolta otamme 30 hengeksi korkeintain, niin saamme Suomen kreis.-venäläisissa seurakunnissa v. 1859 yhteensä syntyneen 1.648 lasta, kuolleen 1, 330 henkeä ja vihityn 440 parikuntaa. Mteen-laskien oli v. 1859 maamme lutherilaisissa seka kreikkalais-venäläisissä seurakunnissa siis kaikkiansa syntynyt 61, 596 lasta, kuollut42, 657henkeä ja vihitty 13, 795 parikuntaa. Mitä sentähden S.

Iulk. Simain 10 nirossa näistä seikoista ilmoitetaan, täy—tyy meidän kieltää totta oleman. Oikeus» eli lakihoidon virkamiehiä maalla Suomessa nykysen vuoden alussa.

Maassamme löytyy 3 hovioikeuden istuinta, nim. Turun, Waasan ja Viipurin, joissa yhteensä oli 77 virkamiestä ja 2 virkaa lisäksi avoinna. Kunki hovioikeuden alla on 2 laakmannia.

joita siis löytyy 6. Kihlakunnan tuomarin virkoja löytyy 49, joista 19 on Turun, 11 Waasan ja 19 Wiipuvin hovioikeuden alla. Näistä viroista oli ainoastaan l eli Heinolan tuomarin virka avoinna.

vaan 9 tuomarilla oli täysi vapaus virkansa hoidosta ja heillä sijaiset sekä 3 tuomarilla oli osittain apulaisia eli sijaisia. Käräjäkuntia löytyy maassamme 200, joista kuuluu 8l Turun. 50 Waasan ja 69 Wiipurin hovioikeuden alle.

Näitä virkamiehiä löytyi siis kaikkiansa 131 ja 3 virkaa oli senlisäksi avoinna.

Koti-maalta.

Mutta se saartasi olla mahdollista, että Timoskainen on Viipurissa hra (v Nothelta ostanut tavaroita velaksi ja, väli-puheen jälkeen S. Parviaisenkanssa, vekselissä pyytänyt tämän maksamaan hra Nothe’lle eli kelle lian käskee, ja maksuaika voisi sattua olemaan sama kummassaki.

Vaan kun Parviain on dra I.Dippelin kautta ulko-maalla myönnt lautoja ja lankkuja, niin ehkä on sieltä saanut vekselissä pyynnön hra Nothelle vaksamaan hra Dippel’ille. Sitte antaa Rothe maksun asemesta Timoskaisen antaman vekselin Dippelille ja hän ei vrvitsekaan laittaa rahoja Pielle Joella. —koska on suorittanut hänen metkansa, jonka Timoskainen niin ikään Toivasen antamalla vekselillä Piellekuittaa. Tästä esimerkistä näkyy, kuinka monta kauppaa vekselit ovat välittäneet, eikä ole niissä tarvinnut liikutella rahoja ollenkaan

, joka on kaupassa mahdottoman suuri helpotus.

Tavarat vaan menevät vaihdokseen ja Parviain on ulko-maalla laudoilla maksanut eloja, joita Hassiselta osti. Mutta kun Harmoin myöjät ja ostajat sattumat näin vastakkain, niin on hyvä jos esm. maaviljely- pankki on ottanut semmoisia vekseli^seikkoja välittääksensä.

Siinä tapauksessa ja jos Joella löylysikonttuori, niin se joka on Enossa eli Ilomantsissa jyvänsä myönyt ja saanut vekselin. ei tarvitsisi muuta, menisi vaan konttuoriin ja möisi siellä sille vekselin ja saisirahat.

Pankin-konttuori sitte kyllä pitäsi huolen siitä, että vekseli-velat menisivät vastalkain, niin ettei tarvitsisi rahoja paljon liikutella.

Nytpä kuitenkaan ei taida saada konttuoria Joelle, koska kauppamiehet eivät ole tarttuneet asiaan. He eivät saata kieltää, että pitäsi olla suurta hyötyä ja etua maaviljely-pankin tarkoituksesta, jos se menestyisi.

Mutta sitä epäilevät. Luulevat, että hypoteekki-yhteys tulee maakuntaa velkuuttamaan ja että saadut rahat, maahan mitään panematta, tuhlataan pois ja ettei yhteyden ja pankin hallinta voi tulla tarpeeksi asti lujaksi ja varovaksi. Waan jospa siinä luulossa, ettei kaikissa ole rahojensa oikeita käyttäjiä, onki perää, mikäli olemma ennen selittäneet, niin toisaalta maaviljeln-pankki tulee vaikuttamaan pidättajänä, koska siitä pitäsi seurata: suurempi toimeliaisuus, säästäväisyys ja,

mikä kaikkein tärkeintä on,

suurempi rehellisyys. Ja mitä eikö suurempi jyvä-kauppa Joella Karjalan maaviljelyksen suhteen tekisi? F.

mik. vastaa 1.N00 m. Ja koska se kahdesta knnkau^ desta tekee 990 m. 10 penniä, niin Hassinen maksan välin 9 mavttaa 90 penniä ja siirtää vekselin nain!

Siirretään (eli mnutetaan) maakauppiaalle Stassei Timoskaiselle. Joella jouluk. 22 p. 1860.

Matti Hassinen”.

ijippuhuutuin fanomia.

— 3uomal. kirjallisuuden Seuran kokous O p.

Helmik.

Ilmoitettiin tulleen seuralle lahjoja: Riikalaiselta historialliselta seuralta 1 kirja, pirulaiselta oppineelta seuralta Tartolinnassa 2 kirjaa, nimenfä*ilmoittamattomalta 2 käsikirjoitusta ja 1 »an ba fatfantielinen kirja Uudenkaupungin rauhasta; översti (Viiruhjelmilta 1 kirja; mamselli Sjöblomilta lisiä Suropaeuffen ruotsal.- suomalaiseen sanakirjaan-, matat. K. A. Nenvallilta 1kirja; kirjakauppias Th. Sederholmilta 6 kirjaa, hänen kustantamiansa; Suomal. Tiede-seuralta 1 kirja; kanselineuroos G. heiniltä 1 kirja; romahti A. Andelinilta Lutherin katkismus suomeksi ja lapiksi; kirkh. Stoekflethilta Norjasta kertoinus hänen virkamatkustuksistansa Suomalaisten seassa Norjassa; koulumestari I. tyttmänniltä StpooSfa 1 kirja; toht. Oianetenilta 1 kirja ja 1 käsikirjoitus (CUi Tiaisen kertomus osastansa miime Suonien sodassa); ylioppilas Murenilta koko joukko käsirirjoituffta; lehtori Eur^Ma 3 kirjaa; rohv. JS. Lönnrotilta iso joukko vironkielisiä kirjoja; rob». 3lfianberilta 1 kirja; översti 150 fappal. , SH. SDlannifen kirjasta „Mietteitä fatomuousta Suomessa” lahjoi^ pitäjänkirjastoihin; tirkb. Aspelundilta l vuouterta S. 3ulfSinua; toht. Tittasella 1 muofiferta S:tarta.

Ilmoitettiin tulleen minism-i-valtiosihtieri kreivi Armfeltin lautta 300 ruplaa H. M. keisarin käsikassasta hyödyllisten kirjain painatuskustaumilsiin. Vu ettiin kirje nimenfä=ilmoittamattoma(ta, j>oSfa lähettää 25 ruplaa Seuran kassapuutteen täytteelle a»uff\. Tämä raha-kirje on Wenäellä asumalta maamte&e.ltä. käsikirjoituksena oli maist.I. Krohn jättänyt tekemänsä Slemi(in suomeksi (mufailema ja suomenna faffanfieleStä).

Samote maisteri [Jr. ©. Oiotbfton jätti fäfifivjoitut= fena tekemänsä 8arinaiS*fuomalaifen sanakirjan. Näinä käsikirjoitukset jätettiin asianomaiseen tutkintoon. Kysyttiin, jos Seura ottaisi kustantaaksensa toht. ©eitlintn m—ukaileman kieliopin suomeksi; siihen fuoSttti Seura. Seuran kassassa ilmoitettiin puutetta 254 r. 65ykop. hop.

Porthanin muistopatsaan rahastolle oli sitte viime kokouksen tullut 63 rupi. 86 kop. Kaiktiansa on siihen rahastoon kokoontunut 5, 220 rupi. 49 kop—. hop. Ilmat taittui»at heti nykyseenHelmikuuhunpäästyä ja omat sitte yhä pysyneet leutoina, Aurinko on myös momaina päivinä niin helteesti paistanut, että katoilta on mettä tippnuut. Men tippui räystäät, »aiffa paivä oli sumussa, ja illalla satoi »että.

Helsingista: Saksan liittokunta on aikomuksessa lähettää sotajoukkojansa mainittuihin herttuakuntiinsa, niin pakoittaaksensa Tanskan kuningasta myöntymään liittokunnan vaatimuksiin. Tanskassa on herännyt sota-into ja siellä aletaan sotavarustuksiin. Englannin hallitus on kirjoittanut Pronssin hallitnkselle väroitukssa, että se ja koko Saksan liitto luopuisi pois siitä syyttömästä puuhasta, kuin myös luullaan Englannin, Ranskan ja Wenäen hallitusten rupeevan yksin tuumin tauottamaan Saksalaisten puuhia.

Nnaarissa ovat asiat entisellään. Itävallan keisari on kyllä lähettänyt uutta sotaväkeä Ungariin ja on uhannut kovuudella, jos eivät Nngarilaiset taukoa vaatimuksistansa.

Ungarin valtiopäivä on määrätty alkamaksi tuleman Huhtikuun alkupäivinä.

Ulkomaalta.

valtiollisten seikkain laita ei ole selvennm vaan enemmän vielä sekaantunut. i?n muka ilmestnnyt entisten sekaaniiueten lisäksi uusi, joka osaltansa uhkaa sodan tuloa tulevaksi keväaksi. Te on tuo omissa kohdissa luunoton Taksan liittokunta, joka nnelii epäselväin syiden tähden sotavoimalla ahdistaa pientä Taustan valtakuntaa. Niinkuin moni lukijamme tietää, tuuluu tähäu valtakuntaan 2 saksalaista herttuakuntaa, jotka myös kuulumat Taksan liittokunnan yhteyteen. Waikka Tanskassa on vapaampi ja parempi hallitus kuin yhdessäkään Taksan liittokuntaan kuuluvassa valtakunnassa, suurelle ’vaitta omissa seikoissansa kurjalle Saksau kansalle on se kllitenti loutkaavaa, että Taksalaisia pitää olla yksi osa eli ne pari herttuakuntaa, Holstein ja pienen Tanskan valtakunnan kuuliaisuudessa.

Te kausalllsuuteusa arvon tunto olin aivan luonnollista, jos Tanskalaiset tahtoisivat Tatsalaisia niissä herttuakunnissa sortaa, vaan se ei ole tapaus, koska ne herttuakunnat ovat kaikissa muissa slilueissa erillänsä Tanskasta, vaan että Tanskan kuningas on myös herttua mainituissa kahdessa Saksan maakunnassa. Tanskalaiset oikein mielellänsä soisivat päästä erillensä niistä Saksalaisista, päästäksensä siten vavaaksi alinomaisista ja rasittamista riidoista Saksan liittokunnan kanssa. Mutta se eroaminen ei olekaan Tanskalaisten vaan Tanskan kuninkaan vallassa. Eikä nykyseen pulaan olekaan muuta näkyvää syytä kuin että Taksan kansassasi on taas herännyt sama vapauden harrastus kuin Italiassa, Unkarissa ja muualla nyt on valveilla. ja Saksan hallitsijat tahtovat vietellä kansaansa pois tästä itsellensä vastamielisestä harrastuksesta, jonkatähden turhilla teko-syillä ärsyttävät kansaansa vihaan ja vainoon Tanskalaisia kohtaan, etteivät siten muistaisi omaa tilaansa. Se Saksan hallitsijain keino auttoi heitä 1848 ja 1849 vuosien ahdingossa.

***************************************

— Kaavilta kerrotaan ”Tappiolle”, että sinne, ’.> oli avattu pitäjankirjasto, jossa nyt jo on kirjoja 400 n.roon asti ja jota sanotaan hyvin ahkeraoti käytetyn. Kirjasto on perustettu jakasvatettu vapaatahtoisilla rahaja kirja-antimilla sekä’kirjain lainaus hyyrillä, joka alussa oli tehnyt ’/.^ kplkaa viikolta kirjasta, vaan sittemmin on tämä liyyrin maksu muutettu syystä että kirjoja sitte lialuttaainmasti luettaisiin, kuin ei pakkomaksua ole. Siitä muutoksesta sanotaan kirjaston voittaneen maksmnti suhteen, koska varakkaat ovat maksaneet enemmän kuin se entinen määrä-maksu teki, josko eivät varattomat maksakaan mitään.

Sanomalehtien tilaus mainitaan täksi vnodeksi sielläki vähentyneen, ettei sinne vielä 5a»unik. l’.p. ollut enemmän tilattu kuin „lapiota” 9, ”i?tavaa” 3, S.tarta 2 ja Meriläistä 1. Kuulutaan sielläki syytettävän köylmytta, ehkä siellä knlla nialnaa olla varo^a niinkuin muuallaki kaikenlaiseen tmhuuteen. Toiset taas kuulumat liipaavau ottaa sanomalehtiä vaan ”toisena kertana”, vaikka se ”toinen kerta” ei tulekaan.

Saarijärveltä 7. herastuomari V. ©. Pelkonen Kuopiosta 6, raferinuStaituri 5. ”s. Tolppo Viperiota 5, talonpoika Antti $ubaffa Kontiolahdesta 4 jne.— Näistä keskustelemisista tulee annettamaffi ruuniin »aroilla pää-asiallinen jelitoS suomeksi, joka sitte joetaan lahlaf- fi. Waötaus hra W St— selle siitä kuin S-ttaren 51 n.ron Lisälehdessä mennä m:na minulle kirjoitti!

lastaukseni on näin kauvan viipynyt, syystä että olen kauvan äperöinyl, jos piti ollenkaan vastata Teille. Te muka panitte minut niin kovaan välikäteen^ että todella tulin ”laiéifnfft” kokonaan, kun tunsin raskaaksi ajatellaki, että Teidän mevtainen mies on vomut alentaa itsensä semmoisiin kouluja katupoikain viisauksiin ja pulieenparsiin.

joilla mainitussa kirjoituksessanne kohtelitte minua. Kyllä mahdoitte kirjoituksellanne saada monen lukijan nauramaan; mutta kysymys on, jos se nauru ei enemmän ollut surkuttelemista Teille tuin minulle. Se maan on mannaa, ettei venyke-asianne tullut kirjoituksenne kautta mihinkään kunniaan, mutta ehkä enemmän mielä pahempaan huutoon, koska se kirjoituksenne osoitti, että venykkeet omat Teille luhko-asia, jonka vaotustaminen, olipa se kuinka tyyni ja syyllinen tahansa, viepi Teiltä sävyn ja mielen kokonaan.

Siltä maan näyttää, että haukkumianne eivät edistytä menykkeiden käyttämistä enemmän kuin rahapalkkiotkaan, joilla olette kokeneet saada mitä käytäntaän kirjoissa, Sen kliitenki olette haukkumisillanne voittaneet, ettei kukaan ”viitsi” enää rumeta syillä ja todistuksilla näyttämään mennffeiben fopimattomuutta, peläten seidan taitoanne ja ”haamattianne” katupoikain irvistyspuheissa. lUiutfa siitä pakko-äänettömyydestä ei kuitenkaan seuraa, että vemikkeitänne sen enemmän käytettäisiin. Teidän isänmaan rakkautenne ja muut ansionne omat niin suuria, että jokainen halulla tekisi Teille mielihmuää ja fujoitiiiu halu-tapaune mukaan, maan siinä tavassa on niin paljo maifeutta ja niin vähä etuja, ettei sitä kukaan rupea käyttämään muutoin kuin raha-palkkaa maataan.

Äielä pahempi on, että tapaanne tehty kirjoitus on työläs ja erhetyttävä lukijalle, erittäinfi rabmaallemine, joka muutoinfi on harjaantumaton kirja-llikliun. Tapaanne rakastuneena ette havaitse sitä ettekä sitäkään, että venykkeillä varustettu kirjoitus on muiden silmissä rumaa.

Tätä tahdoin merkitä siinä tarkoituksessa, että jätettäisiin pois nuo venyke-yritykset, joista on tuskin ollenkaan etua maan paljo haittaa ja vastusta. Muuta tarkoitusta ei minulla ollut, enkä ainakaan voinut ajatella, että Te, jota olin oppinut kunnioittamaan valistuksen ystävänä ja harjoittajana, moititte raakuuden harjoittajaksi alentua, niinkuin harmikseni sain liavaita.

Te oli kmtenki Teidän oma asianne, maan minulla ei ole ”haamattia” vastaamaan Teitä samassa rahassa, jonkatähden jään Teille ijäiseen melfaan minulle antamistanne herjausnimistä ja puheista. Niin pitkä tämä vastaus! I. V.

ltupa vainamiseen annettu: l.. llejmdurLei-.

Helsingissä, Suomalaisen .Nirjallisuudeu Seuran Kirjapainossa.

— Turun hippaf.

Kuollut! Vappulan tappat. H. Sajo, niué.

>*.o suotu! Äorpon fappataifelU ©. Ztenftrömiiie kappa, laisen virastansa.

Määrätty: Perniön fivfb. apul. 3. 5. Keinbolm firfb. roirfaifeffi ja armov, saarnaajaksi tföfllöön, ja Perniön kappalaiset ”>dv. Srtoon ja P. ’.H. JBaéj, ynnä omien virkatointen kanssa auttamaan (Perniön kirkkoherraa virantoimituksessaan,

Uirffobervan vaaliin Tenl, o!aan on pantu: 1) Nyy-karlepnyn kappal” to. firfb. 8. P. Hä^qstlöm, 2, Perniön Pappal, v, kirkl, . ntauM. >>’.

Eevon, ja 3) SJtmlannin fivfb. 5. (JtUäfon.

toimitetaan samalla tarkoituksella kuin tähänkin asti, vaan täna vnonna joskus lisälehtiäliu annetaan, dessä kirjoittaa, paitsi entisiä, myös hra P.Hannikainen.

Tilaushinta on Wiipurissa A. valekin kirjakaupassa sekä kaikissa maamme postikonttoreissa 60 kop. eli 2 markkaa 40 penniä koko vuodelta. ja 30 kop. eli 1 markka 20 penniä puoli-vuodelta, johon jo nhteensä on luettu postimestarien vaivannatöja postirahatkin.

3 (2) S a n o Nlia W iip u r is t a , Otavaa, Mehiläistä 1881 saadaan tilata Sederholmin ja Kumpp. kirjakaupassa Helsingissa ja maamme postikonttoreissa tt markalla koko» ja 4 mark. tttt pennillä puolimuosikerta, johon hintaan postija poötiherrain v ”vaus-rahat myös ovat luetut.

4 (3) Rietr. Poltin.

Sanaisia Suomen Lapsille, kumilla, saadaan tilata Sederholmin ja Kumpp. kirja-kaupassa Helsingissä ja maamme post koilttoreissa 3 markalla 2N pennillä kokoja 1 markalla 60 pennillä puolivuosikerta. Siihen hintaan omat myös posti ja postiherrain vaivausrahat luetut.

Warftusta Karkkilan ruukin kauppa-puodissa: Äailfta lajia lamperen pumputi«»aatetta.

Btftotitni*»aatetta, hienompaa ja farfeempaa.

Karttuina.

äöerfoja.

Huivia ja [jaaloja.

Porsliinia, faifen-forttifta.

Unnttila-jalfoja meéjingiitä.

liUn)tä-roeit[iä.

Saksia ja feritfimiä.

Ruttoja, kaikenlaisia.

Sarana-rautoja, [ainoin.

Atiifi-faluija, samoin.

Pyörä-sahoja, samoin.

Pumpuli’lankoja. valkoisia ja »ariatnitä.

Wäli-aineita, Äapa=fa[oja.

Norjan silliä, 8% ruplaan tinneri.

Ualnvia ja sokeria.

3 (2) kaikki huokeilnn hintoin.

Kadonnut Papin-kiria.

Mäntsälän kirkkoherran viralta v. 1859 annettu papiukirja torpan-pojalle Johan Valerianus Aataminpojalle on Tuomarinkylän kartanossa hukkaantunut tietyn mättömällä tavalla, joka asianomaiseksi vaikutukseksi ilmoitetaan.

3 l3) Talousseuralle Turussa, ilmoitetaan tämäu kautta. Turussa Tammik. 23 p. 1861.

3 <2) Käskyn mukaan: N. H. Pinello.

Mtyiln! IlMitlMl, .

Myötäväuä kirjakaupoissa: Suomen suuriruhnnanmaan Kartta ä 30 k.

Aasian maa-osan Kartta u 40 kop.

Ilmoitus.

Että A. Mannisen kirjaa .Mietteitä katovuosista Suomessa" ilmaiseksi annetaan niille pitäjänkirjastoille maassamme, joiden puolesta pyyntö tehdään Suomen Keskihinnat torilla tällä viikolla: IRufiit 5 r. ja5 v.25 f., kaurat 3 r. ja 3 r. 30f.tnri;ruiSjauhot42 ja 45 kop., raavaanliha, tuoreS 1 r. ja 1r. 30 k., pahnatta J v. 20 ja 40 k., lampaanliha, tuores 1 r.80 k. ja 2 r., pal»attu lr. 80 f. ja2r., vasikanliha1 r. 60 k. ja 2 x., sianliha 1 r. 80 ja 2 x., fuolafet filafat 7.") ja 80 f., moi 2 r. 70 f. ja 3 r.. tali 3 r. ja 3 r. 20 f., pellamat 1 v. 60 f. ja 2 r. 30 f., hamput! r. 60 k. ja2 r., heinät 10 ja l4 f.leiviskä'. lintuja pari: lnetsoja80ja90k., töyriä 35 ja 45 f., pyitä 15 ja 20 f.; kaurakryynit 28 ja30 k., o()vafn)i)nit 28 ja 30 f., herneet 15 ja 2') f., potaatit O ja 10 k. tappa, potaatin jauhot 6 k., lohi suolattu 18 ja 20 f., hauvit ja abmenet 6 ja 7 k., mateet 7 ja 10 k., tuore silakka li haili 3 top., siika 9 ja 10 kop. naula; nuori maito 6 ja 8 f., miina 65 jo 70 f. kannu; munatiu 35 ja 40 f.; halkoja tuomia: koivuisia 1 r. 40 f. ja t r. 70 k., petäjäisiä 1 r. 10 f. ja 1 r. 30 k.

Jaetaan: joka Perjantaina Helsingissä Waseniuksen kirjakaupassa.

Suometar Hinta: kolo vuosilerv 6 maitta», 18«l.

j» puolivuositnt» 3 maillaa.

N:o 7. Perjantaina 15 päivä Helmikuussa.

<?ma armas veikkoseni!

Sinä muistat, että minä menneen-vuotisissa kirjeis, 'äni lV. V ja Vl kirjoitin postilaitoksemme puutteista.!

En »ninä esttyksilleni erinomaista anvoa pannut, vaan toivoin kuitenki, että muutki olisivat tarttuneet kysymykseen tiini ja paremmasti, kuin »ninä voin. olisivat saa, neet parannuksen tarpeen ja muodon yleisesti tarkatuksi ja julkisesti tunnustetuksi. Ennenkuin tämä on tapah!

tunut, ei voi toivoakaan tarpeellisia parannuksia. Kyllähän tämä parannus voisi tulla toimeen postilaitoksen omain virkamiesten kautta, joiden luonnollisesti pitäisi olla asianomaisimmat halvaitsemaan laitoksensa viat ja tarpeet kuin myös tietämään soveljaimmat parannusj keinot. Mutta ei kukaan postimestari tahi joku muu postilaitoksen virkamies ole ryhtynyt paremmalla tiedollansa valaisemaan minun esitystäni, ei puolustamalla eikä edes vastustamalla sitä.

Tämä seikka todistaa, mitä nmutoinki saadaan havaita, että maassamme vallitseeniinkutsuttu virkavalta sb^rulll-aii). Se valta ei ole mitään ominaista Suomelle; sitä löytyy kaikissa maissa, missä enemmän missä vähemmän. Se onki aivan luonnollista, että virkamiehet, vaikka he ovat itse asiassa yleisön pallvelijoita ja saavat palkkansa maakunnan yhteisistä varoista, helposti unhottavat sen ja pitävät itsensä yleisön herroina sekä ainoastaan hallituksen pallvelijmna, koska he hallitukselta kutsutaan virkoihin ja heidän kautensa kuitenki kaikki yleisön asiat käyvät.

Wallan himo on myös ihmisessä niin luonnollista, että sitä jokainen kohdastansa tahtoo ja »nielii, niissä vaan kullaki on siilien vähäkään sijaa. Mutta virkavalta, jos se missä pääsee oikein vauhtiinsa, on siltä puolen enemmän rastttava kuin mikään muu, että virkamiesten kautta täytyy kaikkien asiain käydä ja että heidän valtaansa on koko se suuri-lukuinen yleisö sidottu. Siihen yleisöön luetaan ei ainoastaan kaikki virattomat henget, mutta myös roirkamiebet itseki. milloin eivät istu kuki omalla virka-istumellansa vaan on tekemistä eli asioimista vieraassa virkakunnassa, jossa hänellä ei ole sananvaltaa.

Siitä sitte tulee tuo jyrkkä kuuliaisuus eli alamaisuus, jossa saman virkakunnan virkamiehet ovat keskenänsä, alhaisemmat ylhäisempiänsä suhteen, tuo rajaton nöyryys ja pokkuroiminen ylhäisemmillensä sekä taas tuo rajaton kopeus alhaisempiansa ja asioitsijoita kohtaan. Siitä myös tulee se, että virkannehistöpitää itsensä erinäisenä säätykuntana, jonka toimi ja vaikutus olisi itsekuki paikassansa pidettävä hairahtanmtonna ja koskematonna, ja että virkatoimensa taitoa jokainen virkamies tahtoo pitää erinäisenä mahtina eli oikein »nuille ihmisille käsittämätönnäsalaisuutena. Onpa niinki kamvaksi »nennyt, että moni näyttää luulevan, Iuma Kirjeitä Jukka Lintuselle, v.

Suometarta v. 15M, samalla tavalla toimitettuna kuin ennen ja samanko ''sena kuin v. 1859, saapi tilata kaikissa maamme "posti-konttoreissa Koko vuosikerran ".. li markalla, Puolen vuosikerran ". 3 markalla.

kuin myös täällä Helsingissä herrain Waseninksen ja Kumppanin kirjakaupassa Koko vuosikerran . 5 markalla 20 pennillä, Puolen vuosikerran. 2 markalla 60 pennillä.

Kirkollisia Ilmoituksia.

Tulemana sunnuntaina vitää Uudessa kirkossa suomalaisen puolipäuvä-saarnanv.t. komminist. Tenan ja iltasaarnan v.t. kappal. Sihvonen.

Tähän pysähdyn kuvanksessani virkavallan luonnosta ja laadusta, vaikka se ansaitsisi vaikutuksensa ja»vahingollisuutensa vuoksi aivan oman lukunsa. Mutta tämä puheeni onki poikkeamista oikeasta aineestani, joka koski postilaitoksemme vikoja ja vikain parannuksia. En myöskään tarkoittanut edellisellä poikkeamisellani ollenkaan syyttää postilaitoksemme virkamiehia suuremmasta virkavallan himosta ja vioista tuin mikä muissaki virkakunnissamme tavataan, enkä edes tahdo että luultaisiin virkavaltaa varsinaiseksi maassamme; sillä sanottaneenpa mitä tahnansa, niin se on nähtälvästi ollut viime aikoina lakastumaan-päin. Waan minä tahdoin osoittaa, ett'en voi muutoin kuin virkavallan kaltaisesta kopeudesta selittää sitä, ett'ei »nainittu esitykseni postilaitoksemme tarpeellisista parannuksista tullut sen suurempaan vaariin.

Esitykseni ei ollut täydellinen, sen myönnän mielelläni, vaan että sillä oli tarkattaviaki puolia, näen siitaki, että Ruotsissa on postilaitos viime vuonna saanut moniaita samoja muutoksia, joita minä esitin Suomelle. Minä kuin tahdoin, ettei jokaiseen postikonttuoriin tarvitsisi panna postimestarin armollisia ja palkallisia miehiä, vaan vähäisempiin paikkoihin postitoimittajan nimellä ja palkalla, niin on Ruotsissa viime vuoden loppupuolella siten päätettyki. Siellä on senlisäksi määrätty vielä alhaisempiaki posti-laitoksia yinpäri maakuntaa, inistä vaan on pitempi matka likimäiseen varsinaiseen postikonttuoriin. Näitä kutsutaan pn8l-8l;s, postipaitmksi, jotka kuulumat likimäisen postikonttuorin alle.

Olisi Suomessaki postin toimitus niin asetettava, joten tulisi löytymään näitä postipaikkoja maalla, joita voisi hoitaa joku postiljoni tahi joku paikkakunnan virkamies, joten nämä laitokset eivät tulisi kalliiksi-, sitte saataisiin kolmenlaisia postikonttuoreita kaupungissa sekä maalla: alhaisimpia muka, joita hoitaisi niinkuts. postitoimittajat (p«8t exp^llllunr), keskimäisiä, joita kutaki hoitaisi postimestari, ja ylimäistä kunki läänin pääkaupungissa, joiden hoitajat kantaisivat posti-inspehtorin nimeä ja saisivat velvollisuudeksensa katsastaa kaikkia postilaitoksia läänissä.

Palkat näillä virkamiehillä tulisi olemaan postikonttuo! rin anvoa myöten, ja varmaan voitaisiin hyvin vähällä lisäyksellä nykyisiin postilaitoksemme kustannuksiin saada joku parikymmentä uutta postipaikkaa maahamme i entisten lisäksi, jos nykyiset postikonttuorit näin luokittäisiin ja nykyiset postimestarien palkat tasattaisiin sen > mukaan. Posti-toimittajat voifivat saada esm. 250 r., postimestarit taas 350 eli 400 r., ja posti-inspehtorit 800 r. vuosipalkkaa. Woisi postimestareille eri kaupungeissa vuosipalkan määrätä eri suuriksi sitä myötenmitä ’ enemmän tahi vähemmän kussaki on työtäpostin kanssa. Nykyisista postikonttuoreista luulisin ainaki Naantalin, lan antaneen virkataidon samalla kuin on hallitsijan armosta sallinut viran hänelle. Missä maassa sitte ei ole julkisuutta, menee tämä virkavalta aivan äärettömiin, ja vähäisinki nurkuminen tahi muistutus on siellä virkamiehen korvissa ja mielestä rohkein ja hävittömin yritys ja loukkaus valtakunnan seisovaisuutta vastaan, joka on röyhkeällä kantelemisella, vieläpä lain kovuudella rangenstava.

Kuka kuullaan nurkuvan virkamiehiä eli virkatuntia ja etenki se, joka sitä julkisesti tekee, huudetaan ”kansan villitsijäksi” ja pidetään sekä kohdellaan oikein kapinan nostajana ja hallituksen vihamiehenä, vaikka lian sydämessänsä ja tarkoituksessansa olin vaikka hallituksen varain ystävä ja yhteisen hyvän harrastaja. Moni kyllä tekeeki nurkumistansa yksityisiä virkatuntia ja virkamiehiä vastaan aivan syyttömästi, ei tieten eli tuntien sääntöjä eli virkatoimen menestyksen tapoja. Waan kenen muiden kuin virkamiesten oma syy siihen on, koska he pitävät tointansa salaisena envätkä edes julkaise yleisöllevälttämättömimmiäkään seikkoja, vaativat vaan että yleisön pitäisi kaikki säntillensä tietää tahi kulettaa kanssansa joka paikkaan asian ymmärtämää asiamiestä!

Kaskisten, Karjan, Alavuuden, Kajaanin, Tohmajärven, Snrtavalan ja Käkisalmen voitavan alennettaa posti-toimituksiksi.

Tällä muutoksella vioitettaisiin myös se vakinainen etu, ett’eivät kaikki postin virkamiehet olisi saman-arvoisia, niinkuin nyt on tapaus, josta tulee, että yksi tahtoo elää virka-arvonsa mukaan yhtä reimasti kuin.

toinenki, vaikka työnpaljoudessa ja senmukaan sisääntuloissa on monasti hyvin suuriki eroitus. Siinä seikassa on heikolle ihmisluonnolle paha yllytyksen tila vääriin keinoihin, milloin rehellisesti ansaittu sisääntulo ei riitä elanto-kustannuksiin. Tämä on jos mitenki vältettävä, niin ett’ei itse virka-asetus tule johdattamaan kiusaukseen, etenki kuin esittelemällä keinollani vielä seki etu vottettaisiin, että siten voitaisiin korottaa ansainneita miehlä alemmasta virkaarvosta korkeampaan.

Siihen ei nyt ole tilaisuutta, joka postilaitoksessamme on suuri puute. Mitä palkkain esittelemääni tulee, täytyy minun tunnustaa, ett’en tunne, mitä postimestareilla nyt on palkkoja, jotta esitykseni on vaan suuntia.

Toinen muutoksen tarve onpostirahan vähennyksessä.

Nyt maksetaan Itt kop. pitemmittä ja 5 kop. 12’^ peninkulmaa vähemmiltä matkoilta. Se on liikaa sen suhteen mitä matkat omat Suomessa lyhyet japostiraha ulkomailla on vähäinen. 3 kpkan yleinen postiraha olisi Suomessa kohtuullisin, maan se suuri alennus kerrassansa olisi ehkä vahingollinen postilaitoksemme rahavaroille. Mutta alennus 5 tpkkaan jo olisi suuri voitto kirjevaehdolle. Kyllähän se olisi varmaa, ett’ei ensi parina vuonna postin kassaan keräytyisi niitä 90 » 100 tuhatta ruplaa, joka viime vuosina on tullut.

Waan se ei tekisi mitään, koska ulkomaan esimerkki on näyttänyt, että semmoisen alennuksen kautta kirjevaihto on monikertaisesti enentynyt ja postilaitokset»vähässä ajassa omat päässeet paljo suurempiin sisääntuloihin kuin alennusta ennen olikaan. Wielä on muistettava, että postilaitoksellamme nyt on enemmän tuloja kuin sen kustannukset tekemät, vaikka kaikki Suomen ruunun posti-lähetykset ovut vapaat maksuista postilaitoksellemme niinkuin kaikkien niidenki, joille hallitus on sallinut postivapauden, vaan vielälisäksi kaikki Wenäenki ruununpostilähetykset, jotka yksinänsä tekemät painonsa vuoksi yhtä paljo kuin meidän ruunun ja kaikkien postirahasta vapautettuin.

Kirjevaihdon helpotus ja kehoitus on kullenki maalle niin mahdoton etu, että postilaitoksen tuloin vähennys ei saa tulla esteeksi postirahan lvähennykselle, koska oma ruunumme ja sen vapauttamat yksityiset seurat ja henget mutta senlisäksi vieras eli Wenäen ruunu pääsevät kaikista postimaksuista, ollen näiden lähetykset kuitenki yhteensä painossa ainaki yhtä-tekevät kuin kaikki maksetut posti-lähetykset.

Kuin postilaitoksemme on puheena, saan mainita, että tämän vuoden alussa oli siinä 75, erinäistä virkaa, joista ainoastaan 5 sattui olemaan avoinna. Niistä oli 9 postijohtokunnassa, muut postikonttuoreissamme, joita taas löytyi39, jonka lisäksi Tammelaan asetetaan posti-toimitus. Niistä on 6 postikonttuoria maalla.

Tässä johtuu mieleeni, mitä äsken unhotin sanoa, että yleensäkaikki maalle asetetut ja asetettavat postilaitokset olisivat pantavat postitoimituksiksi, koska sekä työ että elanto on maalla vähempi kuin kaupungeissa.

Samaan liittoon voin Sinulle ilmoittaa, että nykyisen vuoden alussa, valtio-kalenterista olen niin laskenut, löytyi maassamme 2, 867 vakinaista eri virkaa, joista 276 oli avoinna, ja senlisäksi 50 ylimääräistä ja 414 semmoista virkaa, joita virkamiehetvakinaisen virkansa sivulla toimittavat. Että valtiokalenterimme on virheellinen ja puuttuvainen, sen näkee jokainen ensi silmäyksessä, niin että edellisen ilmoitukseni virkain paljoudesta pidän ainoastaan suuntia näyttävän. Likimäärin voit siitä kuitenki arvata, että maassamme nyt löytyy vakinaisia ja ylimääräisiä virkamiehia ja viranI5:stakymmenes vuosikerta.

nullamme tuloja ainoastaan 63, 487 r. 28 soft. yhteensä tahi keskimäärin vnosittain 12, 0′.)7 r. 45^ kop. hop.

Se tulo on kyllä ollut yhä kohonemassa, niin että se v. 1853 teki ainoastaan 10.522 r. 2!)’/., kop. vaan sve. 1857 jo aina 15.023 r. 54’^ kop. Mutta sittenki on niin vähäinen ruumille maasta tulevaa veroa suhteen, ettei se mylln tullista luopuminen tuntuisi ruunun asioissa mitään, koska kuitenki maan vakinaiset verot teknvät v. 1857 yhteensä 1.05l, 13li r. 52 k. ja neki ovat olleet kohonemassa. kuin vielä v. 1853 tekivät ainoakaan 020.047 r. 47’/.. kop. 2gaaa, niinkuin jo sanoimme, siitä tulli-rasituksesta ei maakunta kuitenkaan tnnne niin paljo kuin niistä mnamittarin ja kihlakunnanoikeuden syyneistä setä maaherran lnvan haennasta, joita nyt vaaditaan ei ainoastaan tullivaan myös kotitarvis-myllyin rakentamiseen. Nämä vasta lisäävät myllyn rakentaialle sekä suurta rahan kulunkia että erittäinki puuhia ja ajan menekkiä. Näiden kautta kausa oikein pidetäänki ala-ikäisyydessä sekä viljan valmistns lei»vän juureksi tehdään kalliiksi, koska sen valmistuslaitokset tehdään rakennuksessa semmoisiksi.

assIaa näinä syynit ja luvan hankkimiset ovat ise asiaivan emättömiä turhia, tarpeettomia ja synninsyyttömiä.

Ne ovat nälttävästi hyvimmästä tarkoituksesta syntyneet, varoessa, ett’ei kukaan menisi rakentamaan myllyä seniinoseen paikkaan, johon hänellä ei ole laillista oikentta, eli jossa »»»ylly, sen rännyt ja sulut olisivat jotenkuten vahiugokn virtapaikan rantalaisille ylätahi ala-puolella myllyä, eli jossa veneiden liikeväylä tulisi tuketuksi myllypadoituksen kautta vähän vesi-varan tähden jne. Jos myllyjä saisi ilman syynittä ja kuvatta rakentaa, niin ehkä näin moni tekisi, joten taikka myllyn rakentajan sitte täytyisi repiä myllynsä alas ja tulla valnnkoon tahi muiden asianomaisten oikeus tulisi jotenkuten poletuksi eli heidän täytyisi kärsiä myllystä muuta rasitusta.

Näin on nähtävästi ajateltu uiitä syyniä ja luvau hankkimisia määrätessä, mutta yhtä uahtävästi siinä on kansan pitämistä ala-ikäisenä ja ala-ikaisyydessä, ikäänknin mikä hyvä isä varoo ja ympäröitsee ala-ikäistä lastansa, ett’ei se mene mitään pahaa, tuhmuutta ja vahinkoa tekemään itsellensä tahi muille. Mutta liiallista tuo on, että joidenkuiden tyhmäin, ajattelemattomani, tahi pahan-ilkisten tähhen kaikki myllyn rakentajat saamat kärsiä kaikenlaisia syyttömiä kustannuksia ja muita kulunkia, joiden kautta koko maa saapi kärsiä jauhoinsa kalliintumista. Olisihan se sillä hyvä, että yleensä vaan saataisiin, ett’ei kukaan saa rakentaa myllyä tahi muuta vesilaitosta haltijan luvatta vieraalle maalle ja vieraasen vesipaikkaan, eikä niin että yläeli ala-veden rannoille olisi virran sulkemisesta mitään vahinkoa, eikä niin että veneiden liikeväylä sulettaisiin jne.

Jos senlisäksi yleensä »naarattaisiin, että kaikenlaiset vesilaitokset, »»»illoin sen Tieja vesi-yhdistysten ylihallitus tuomitsee tarpeelliseksi, ovat omistajan knstannuksella muutettavat tahi kokonaan hankittavat pois, miten kuitenki nytki kirjoitetaan jokaiseen myllyn tahi muun vesilaitoksen lupakirjaan, niin sitte saisi jokainen rakentaessa myllyä katsoa itse eteensä ja maakunta pääsisi noista rasittuvista syynin pidoista ja luvan haennoista. Se vaan saisi myllyn rakentajalla jäädä velvollisuudeksi, että antaisi pitäjänsä tahi kihlakuntansa kirkoissa joitakuita viikkoja ennen knulitttaa rakennus-aikeensanimitettlUoään paikkaan, niin että asianoi»iaiftt saisivat iiiaaherrassainääräajan sisällä hakea epuuta, kuin myös tehdä yhtä aikaseen maaherralle samasta aikeestansa ilmoitnksen.

Muka sitte ei katso eteensä, minne ja miten hän myllynsä rakentaa, hän kärsiköön tyhmyytensä tahi ajattelemattomuutensa raugaistukseu sakoissa tahi kovemmissaki vahingoissa-, knka taas ei valvo eikä katso oikeutensa tahi etuinsa rikkomista myllyn kautta, se pitäköön tyhmyytensä tahi lemäperäisyytensä omana vahinkonansa.

Tässä tullija muiden rasitusten seikassa on viela merkittävä, että maahamme saapi Wenäeltä tulla aivan tullitta jauhoja, vaan kuin jauhatuksella omassa maassa on tulli ja muita rasituksia painona, niin siinä tapahtuu omalle maalle vääryys, ollen se ikäänkuin kehoituspalkkiota Wenäen jauhon tuonnille maahan.

Tieten ett’ei tämä mielestämme tärkeä seikka tulisi muutoin oikein tarkastetuksi, olemme sitä jyrkästi ja monin- puolin vaikka lyhyimmittäin puhelleet. Kuin ei nykyjään enää kukaan harrasta kansamme pitoa ala-ikäisyydessä, vaan on se mieli-ala muinoisten aikain jäännös, josta jo pyritään vähitellen luopua, niin ei kukaan luulko meidän äskeisellä maineellamme tarkoittaneen ketään muuta kuin sitä mieli-alaa yksinään, että jauhomyllyinki suhteen siitä päästäisiin.

toimittajoita yhteensä vähintäinki 3, 000. Siihen ei ole luettu pappien apulaisia, ei lukkareita, koulumestareita maalla, ei postiljonia, virkakuntien ja kirkkoin palvelijoita.

ei siltaja susivoutia, eikä edeskaikkia ylimääräisiä virkamiehiäkään jne. Kuin ainoastaan kikkareita maassamme löytyy noin 470 sekä siltaja susivoutia noin 490, niin ei liene ollenkaan liiaksi arvattu, jos otan maassamme löytyvän 2, 000 alhaisempia pakvelusmielnä, eli yhteensä 5, 000 virkaja palvelus-miestä, jotka nauttimat elatuksensa ruunulta tahi seurakunnilta. Jos otetaan maassamme löytyvän 1, 700, 000 henkeä, niin tulee 1 virkaja palvelus-mies kunki 340 hengen päälle.

Minä viime kirjeessäni nuruiu, ett’eimaassamme lahjoiteta eikä testamentissa anneta yhteiseksi hyväksi samalla innolla kuin muissa ja sivistynei»nmissä maissa vn tavallista. Juuri kuin sen olin kirjoittanut ja Sttar vli ottanut kirjoitukseni palstoihinsa, tuli kuitenki Turusta nksityinen kirje ilmoituksella, että siellä oli kuollut entinen pakkihuoneen hoitaja Ealoander, joka oli testamentissa »näärännyt pait muuta 24 tuli. ruplaa Suomen yliopistolle, 12 tuh. r. Turun lukiolle ja 6 tuh. r.

run ylä-alkeiskoululle, joista vuotuset kasvut o»vat jaettavat mainittuin opetuslaitosten oppilaille apurahaksi, senlisäksi 8 tuh. r. puutarhan eli puiston hankkimiseksi Turun kaupungille, 7 tuh. r. polttopuiden jakamiseksi Turun köyhille jne. Minä soisin, että kaikki nurkumiseni tällä jalolla tavalla tehtäisiin tyhjiksi!

***************************

Ei kauvan sitte kuoli Sortavalassa maiuio raharikas Iivana Siitonen, jonka ainaki maineesta tunsit, Ensin puhuttiin hänen jättäneen perintöä ainoalle tyttärellensä 1 milj. ruplaa, vaan nyt tarkemman laskemisen perästä sanotaan perinnön nousevan ainoastaan 400 tuh. ruplan paikoille.

***********************”’

Mitä jo viime kirjeessäni Sinulle aavistin, tuli jo viime perjantain postissa ensimäinen ilo-sanoma Suomelle.

H. M. Keisari on muka maan-isällisellä jaloudellansa käsittänyt ja hyveksinyt rahvaanopetuksemme parannuskeinot ja armossa säätänyt, että ne mitä pikemmin pantaisiin toimeen. Erinäinen komitea heti asetekaan tutkimaan kirkh. Eygnieuksen tekemää ehdotusta rahvaanopetuksemme järjestämiseen ja 6 oppinutta miestä lähetetään ruunnn varoilla ulkomaille opettelemaan paraimmissa ulko»naan opetuslaitoksissa paraita opetustapoja Suomeen asetetta»van seminarjnmin eli rahvaankouluttaja- opiston hy»väksi.

»veljen Tiitus Tuiretuinen.

kunnasta yhdellä eli toisella tavalla. Tässä ei ole tilaisuus rumeta puhelemaan niitä eri perustuksia, joiden mukaan kuki valtakunta on asettanut ruununsa varain saanti-tavat, joko suorastaan maan ja elatuskeinoin verolla vaiko välillisesti tulli-, postija muiden semmoisten »naksuin kantta, vaiko sitte kumpaisenki varain saantitavan kautta yht’aikaa. Niinkuin jokainen tietää, saapi Tnomen ruunu varansa viime-mainitnlla tavalla. Se on myös totta, että jyväin janhatus on lavea elatuskeino, sikäli kuin janho on jokainen ihmisen leivän perustus ja myllyissä vuosittain läypi miljonia jyvätynnyriä. sentäliden päättää, että myllyistä eli jyväin janliatns-lattoksista pitäisi »>!Uiiull^ olla veronsa yhtä hyvästi kuin »nistään muulla elatnskeinosta.

Niin se onki, jos jauhomyllyin seikka yksinään katsastetaan.

Mutta kysymys on, jos jyväin jauhatus onkaan mikään itsenäinen elatuskeino tahi jos se ei ennemmin ole maaviljelykseen ylitä kiinteästi kuuluva sivutoimi tuin esm. voin kirnuaminen tahi juuston teko jne. iä se kuitenki niin on, luulomme mnkaan seuraa siitä, että jyvä känpi vähemmän tarpeeksi semmoisenaan eli jauhattamatta kuin maito voiksi tahi juustoksi tekemättä. Ja jos taas niin on ja kuin lehmäu annin sekä kaikkien muiden maa-antienki paitsi viljan valmistus käyväksi kaluksi on niin kiinteäksi maanviljelyksen sivntoiineksi lnettu, että niistä ei ruunu ota erinäistä veroa vaan se luetaan yhtenä itsensä maan veroon, niin siitä pitäisi myös seurata, että jyväin vnlmistus j^nhoksi eli jauhatus pitäisi myös olla veroton.

L^.ian täbän voidaan sanoaki, ett’ei ruunu otakaan jauhatuksesta veroa. milloin se tapahtuu tunki inaalviljelijän omaosa eli niinkutsutussa huoueeueli kotitarvis- myllyssä. mutta että ruunu sen ottaa ainoastaan tullimyllyistä eli semmoisista, jotka todella ovot erinäisen elatnökeinon laitokset, koska niitä voiniat pitää neki, joilla ei ole mitään maaviljelystä vaan elävät suorastian innliyinsä tuloilla, joita saavat jyväin jauhattajilta.

Niin se kyllä on. Multa siinä on se seikka, että joka paikassa ei ole myllyn paikkaa, niin että jokainen talo voisi itsellensä myllyn tehdä. Toisekseen ei jokaisella ole niin paljo jauhattamista, että hänelle erinäisen myllyn rakentaminen kannattaisi, josko hänellä olisiki paikka siihen. 3:ksi olisi se maakunnalle suureksi vahingoksi sekä puiden hävityksen että työn tuhlaamisen vuoksi, jos jokainen niin tekisi, kuin kuitenki myllyt tulisivat hyödyttömänä seisomaan enimmät ajat vuodesta.

4.ksi ei jokaisella maanviljelijällä, vaikka kuinka hyvä olisi, ole sentähden halua, taipumusta eikä taitoakaan myllyn rakennukseen ja sen hoitamiseen, vaan se onki luonnollisinta, että hän saapi pysyä vakinaisessa maaviljelystoilnessansa, ja että se, jolla on erinäinen taipumus ja taito mylly-asioihin, rupeaa niihin, olipa hän sitte sensivulla maaviljelijä tahi ei. Näistä syistä saisivat myllyt semmoisinaan olla aivan itsenäisiä laitoksia, ja nähdäksemme ne kuitenki kuuluvat aivan välittömästi maaviljelykseen, niin ettei niistä erinäistä veroa eli tullia tulisi ruunulle maksaa.

Sillä kuin inaaviljelijä välttämättömästi tarvitsee myllyä maansa annin valmistukseen käytös-aineeksi eikä kuitenkaan jokainen voi ryhtyä eitä olekaan hyödyllistä vaan enemmän vahingollista, että kaikki maaviljelijät ryhtyvät omain myllyin puullaan, ja tuin toisaalta taas sen vieraan myllyn haltijalta, joitta tykönä maalviljelijän on etuisinta käyttää jyviänsä jauhattamassa, ruunu kiskoo veron eli tullin ja se myllyn haltija luonnollisesti on pakotettu lisätyllä jauhatuspalkalla ottamaan, minkä hän vnnulle tullia maksaa, takasi jauhattajalta eli maaviljelijältä, niin tämä tulee kahdesti ruunulle veron mat^ samaa»», ensisti maastansa ja senkautta maansa annista sekä toisesti maansa annin eli jyväinsä valmistuksesta täytösailieiksi.

Jos kaikkien muidenki niaanja lehmän antien valmistus ol>si verou-alaiiieu, niin tno ei olisi liiin kohtuutonta-, vaan sittenki jyväin valinistus jauhoksi saisi olla veroton, koska kuiteuki harva köyhä syöpi voita, juuvtoa tahi kaikkia >uuita lehmänja »naan-anliin vallnlstuksia, jotka ovat verottomat, tetipa nitta kotona tahi tehtaissa, vaan jauho sitä vastaan on leivän juuri ia leivättä ei elä kukaan, olipa töyhä tahi rikas.

Tämmöisiä kaikkien tarvis-aineita järtl ja ihnnsyys vaatii pitämään huokeina eikä ainakaan salli lisakeinoilla tehtäväksi kalliiksi, niinkuin jauhoin valmistuslaitosten eli myllyin veroittamisella nyt meillä tapahtuu.

Mutta tuo myllyin tullieli vero-seikka on kuitenki itsessänsä vähäisin rasitus sitä suhteen mitä muuta myllyillä on. Eitä mylly-tullia karttuuki ruunulle vähä.

koska siitä oli vv. 1853—1857 eli 5 vuodessa ruu Tullija kotitarvis-jauhomyllyista.

Paljo on viime vuosina puheltu yksityisten kesken ja myös julkisesti siitä ala-ikäisyyden tilalta, jossa fansaamme on näihin aitoihin asti isällisesti pidetty, SJaan tuskin löytyy ainoatkaan toista seikkaa, joka niin lois tavasti todistaisi tämän ala-ikäisyyden löytymisiämaassamme kuin jauhomyllyinnykyinen laita, josta nyt täymme puhelemaan.

Jauhomyllyt omat maassamme, ottamatta lukuun käsimyllyjä, kahdenlaisia: vesija tuulimyllyjä. Wiimemainittuja suhteen ei toki ole ollut tietääksemme mitään erinäisiä resloja eikä turhia mutkia, uninn on niitä hifi rakentanut maallensa ilman syynittä ja huvitta, kuin vaan ei tahdo semmoista tnllimyllyksi, milloin on syyni pidettävä ja päätös hankittava. Tuulimyllyistä kyllä lakikirja määrää Na?. kaaren 20 limuin 4 §^ssä, että myös niitä ei saa kukaan rakentaa ilman na>, .pnreillensa ilmoittamatta, kihlakunnan oikeuden syynittä ja maaherran Uimatta; vaan niitä temppuja emme luule missään noudatettavan. Miten sitte lienee?

vesimyllyjä suhteen on mainittu lakikirjan pykäle sitä tarkemmasti nondatettu, ja se seikka on ollut maakunnalle hirmuiseksi rasitukseksi sekä pulaksi. Jauhomylly on muka maarviljelijälle mitä tarpeellisinta olla löytyy maastansa saadun viljan muuttamiseen setä omaksi että ostajain nantittavaksi. Te on taas luonnollista, että mitä enemmän mutkia ja kustannuksia on tämmöisen tarvislaitoksen saamisessa toimeen, sitä kalliimmaksi so tulee ja sitä myöten kalliimmaksi jyväin jauhatus, ja se taas vaikuttaa, että jauhon hinta samassa snlitee^sakohoaa.

Jauho on kuitenki jokaisen ihnusen elannoksi kaikista tärkein aine, jonkatähden sitä kohtaan olisi taisottava, että se saataisiin hinnassa niin buofeana pidetyksi kuin mahdollista, eikä ainakaan ruunun tulisi siinä kohdassa olla mitenkään syynä mainittuun hinnan korotukseen jauholle niinkuin se nyt on.

©e on kyllä totta, että ruunu tarvitsee tarpeihinsa rahoja ja että näitä rahoja tulee ruunun saada maa

suun eJlui lkinen ihmisen ryöstö on tapahtunut JoenJoen kaupunnin markkinoilla W p. miime Tammik.

Tästä tapauksesta on ”Tapiossa” selityksiä kuin myös on meille Ilomantsista lähetetty kertomus, joiden vertaamalla toisiinsa tässä käymme antamaan tapauksesta seuraaman kumauksen.

Kolmantena markkinapäimänä oli lampuoti Heikki Mikkonen Enon pitäjästä ja kylästä n:ro 7 kauppias Jussi Solehmaiselta ostanut 3 tynnyriä jymiä, pannut ne rekeensä kiini ja rumennut rekensä samerikkoa laittamaan, lähteäksensä pois kaupunnista.

Se oli puolenpäivän aikana. Silloin tuli Solehmaisen pihalle, missä Mikkonen nyt oli, 3 venäläistä unesta, joista yksi alkoi Mikkosen kanssa rukkasten vaihtoa tuumia. Kauppa syntyiki, vaan kuin Venäläiset lupasivat hyvät harjakkaat eikä heillä ollut sopivia rahoja päällisten maksuun Mikkoselle, sentähden piti lähteä kaupunnille.

Mutta pihalta tultua, oli Solehmaisen portissa kaksi Venäläistä odottamassa ja silloin, keskellä päivää ja markkina-hälyisessä kaupunnissa. käyvät Venäläiset Mikkoseen yht’äkkiä käsiksi, kaatavat hänet odottamaan rekeensä, tutkeemat häneltä suun rukkasilla ja muilla tukuilla ja ajamat huutaen ja mölyten läpi mäkirikkaan hemois-markkinapaikan sitä kyytiä neljännes-peninkulman matkan Niinimaaran taloon. Joku Solehmaisen talosta oli nähnyt tapauksen ja heti ilmoittanut sen poliisille, joka myös lähetti heti ajumiehiä, vaikka ne saimat palata tyhjin. Niinimaarassa pysähtyimät Venäläiset, muokkaroimat Mikkosta niin talossa kuten matkallasi jo olivat tehneet ja aikoivat panna häntä nuoriin. Siihen sattui Mikkosen tuttava, Pekka Korhonen Ilomant» sista, joka myös heti nosti toran tuttavansa”puolesta Venäläisiä mastaan, maan kuin Korhosen kumppali Paamo Laatikainen Ilomantsista ei asiaan puuttunut, ei hän yksinään miidelle miehelle mitään voinut, kuin vielä lisäisi yksi talonmies, jolle Venäläiset olivat antaneet 5 r. hop., tuli siihen ja sanoi: , )mitäs siinä on muuta luin pankaa mies nuoriin ja viekää pois!” Niin Venäläiset tekivätki, viskasivat Mikkosen rekeensä, peittivät hänet niinimatoilla, ett’ei häntä näkyisi, ja katsi ’Venäläistä istui päälle, joten lähdettiin taas matkalle.

Kolme Venäläisistä palasi takasi Joen kaupunkiin. Venäläiset ajoivat sitte yhteen mänöön aina Papnlan taloon asti Ilomantsin pitäjässä, minne on Niinivaarasta liki 7 peninkulmaa. Siinä Papulan talossa, joka on noin 15 nykysen mirstan päässä Ilomantsin kirkolta Tohmnjärmeen päin, on kreikan-uskolainen mies isäntänä ja luultavasti Venäläiset toivoivat tältä uskolav seitansa Suomalaiselta vielä varmemman avun kuin jo olivat Miktois-raiskan uskolaisilta lutherilaisilta Suomalaisilta saanert, kuin nyt jäimät taloon hevoistansa syöttämään ja toivatnuoritetunMikkosen tupaan.

Tässä luulossansa he pahasti pettyivät, sillä kohta tuli näkyviin, että tämä kreikan-uskonen talonisäntä oli parempi kristitty ja laittoman työn vihaaja kuin ne lutherilaiset, joita Mikkonen sitä ennen oli kokenut turhaan rukoilla armoon ja apuun. Tupaan tultua olivat Venäläiset isäntä Iivanalle asiansa selitykselsi kertoneet, saaneensa ja vievänsä kanssansa vanhan karkulaisen, jota lutsuivat Viikko Muuroseksi, joka olisi ottailut heiltä pestin sotamieheksi vaan sitte karannut. Papulan isäntä, joka tunti Mikkosen, koki Venäläisille selittää heidän kokonaan erehtyneen, lähetti sanan tylään, että mieMä tulisi avulsi, kuin myös Miftosen langolle Hämäläiselle, joka asuu peninkuulman päässä Papulaöta, että hänli tulisi. >^uin miehiä kylästä tuli. envät Veiiäläiset moineet lnitään. ja kuin Hämäläinen myös ennätti paikalle, tuodm mukanansa Perttil Äiujusen ja Antti Kelkosen, rupesivat Venäläiset ”pyhiks’ velits'” ja armoa pyntämään.

Sitä ennen ia »natkalla, luin Miltonen oll Venäläisille selittänyt, ett’ei hän ollut milään karkulainen, ja pyytänyt heitä tarkemmin tutkimaan asiata, he olivat vaan sanoneet: ”oleppa kuka hyväänsä, tuilnnlahan saimme miehen!” Nyt he päästivät Mikkosen heti irti, likistivät hänen polvet ja antoivat hänelle sominnoiksi 18 r. 75 kop. hop. sela hevosensa, jolla olivat ajaneet tänne. Tämä oli vähäinen palkinto Mikkoselle, jolta oli hevonen ja kuorma jäänyt Joen kaupuntiin, sormet paleltuneet Pasasessa, käsivarret runneltuina ja mustina nuoran jälistä sekä terveys ehla ijäksi päivitft menetetty pieksämisestä. Mutta maakunnan laki ja turvallisuus oli myös rikottu, niin ett’ei asia ollut sillä sovinnolla vielä hyvä. Miklosell lanko Hämäläinen kävi heti hakemassa Ilomantsin nimismiehen Vlndesirenin, joka Papulaan tultuansa piti tutkinnon.

Siinä Venäläiset kotivat pitää puoltausa kertomuksella, että v. 1858 oli Aunukseen kuletettu yksi suomalainen mies, nimeltä Antti Juliana Vänstä, joka oli sadaota ruplasta jätetty sinne palmelukseen, josta se keväällä v. 1859 kuitellki oli karannut takasi Suomen puolelle. Kuin nyt oli kuultu, että Vänskä oleskelisi Liperissä, nämä Venä Iäiset sanoivat tulleensa Joen markkinoille, tavataksensa!

karannutta niiestä, ja kuin Mikkonen oli heidän mielestä ollut Vänskän näköinen, he tahtoivat viedä däntä takasi palvelukseensa. Sen olivat itse tunnustaneet nimismiehelle, ett’ei tällä Mikkosella ollut pahkaa eli kasvinta jalassa, niinkuin sanoivat Wänskällä olleen, maan kuin ei muuta eroitusta ollut, ottivat he Mikkosen kumminki. Tunnustimat myös antaneensa silleNiinivaaran isännälle, joka heitä puolusti, 5 r. rahaa.

den 48 n:rossa kerroimme, että ehdotus uuteen „sahaussääntöön” on ilmestynyt ja että siinä vaaditaan täysi vapaus kaikenlaisille sahoille. Se ehdotus on jo kuuvan aikaa ollut läänihallitusten tutkittavana, ja toimottama on, että hallitus hymeksii aiuaki sen ehdotuksen perusteet.

Kotitanvis-slehoieta ja niiden tarpeellisuudesta maakunnalle on Tapiossa kirjoitus. Siinä selitetään, miten paljo päivätöitä menee maaviljelytiVstä hukkaan, kuin talonpojan on täytynyt tähän asti käsi eli hartiavoimalla sahata lauta-tarpeensa. ja miten paljo metsää on haaskattu ja puita on turhaan tarvätty. kuin vestämällä ja särkemällä on tehty lautoja ja palkkia eli laliloja omiksi ralennuotarpeitsi tahi sitte myötäväksi ja vletäväksi ulkomaille.

Täydellisyyden vuoksi olisi siinen kirjoitukseen lisättävä, ett’ei kellenkään talonpojalle ole juuri kannattanut rakentaa kotitarpeen sahaa, josko ksiieihlteänä on ollutti lupaa, siitä syystä, että metsä-asetus semmoisessa sahassa valmistettua puutavaraa myömästä muille, ja harvalla talonpojalla on itsellään niin paljo lautain ja lankkuin tarvetta. ei ainakaan joka muosi, että hän omain puutarpeitensa tähden voisi asettaa pienintäkään sahalaitosta käymään, koska semmoinenki tulee kalliiksi. Se myömisen kielto olisi saatava pois, niin sittemoitaisiin kyläkunnittain yhteisillä voimilla sahoja rakentaa.

Muuten sopii tähän asiaanmonta lausetta tässä n.rossa löytymässä kirjoituksessa ”Tullija kotitarmis-jauhomyllyistä”, jonne halullista lukijaamiittaamme.

On myös muistutettama, mitä jo miime muo

Pitäjän rajan muutoksia.

Pielaveden pitä Mtä tulemat, armoll. sallimisesta. n:rot 1, ja 3 Lammasjärven kylässä muutettaviksi Iisalmen pitäMN, niin pian kuin nykystm pappien tahi heidän oikeutensa omistajain osallisuus papin palkoista Pielavedellä ou lakannut.

— Karhuin ja muidenpeeo-eläinien kulettamisesta säätää armoll. asetus viime Jouluk. 19 p:ltä, ett’ei niitä tästälähtien saa tulettaa näytteeksi tahi muussa tarkoituksessa elävinä pitkin katuja ja teitä muutoin kuin sitä varten tehdyissä umpinaisissa häkeissä, uhalla että elämä katsotaan menetetyksi ja kuta hyvänsä saapi ilman edesvastauksetta tappaa sen, tullen asianomaisten poliisimirkakuntain ja ruununpalmelijain pitää tarkka vaan tämän säännön noudatutsesta tuin myös sittä, että milloin se rikotaan, elämät malttamatta tapetaan.

Koti maalta.

Niitä on paljokin, joiden nimikirjaimet ovat yhdet ja samat, niinkuin kokonaisia nimiäkin on eri ihmisillä aivan samoja, eikä siitä tavallisessa elämässä olekaan mitään erinomaisia haittoja; mutta julkisuudessa eli kirjallisissa asioissa saattaa tämä toisinaan toisen ansioita eli viallisuuksia toisen päälle. Tätä on saanut puolestansa kokea nimimerkki A. M. sekä suomalaisessa että ruotsalaisessa sanomakirjallisuudessa. Viina, joka tätä nimimerkkiäni olen käyttänyt suomalaisessa sanomakirjallisuudessa jo lähes 11 vuotla, olen usein mielipähalla saanut nähdä samanmoisia nimi’.nerlkiä semmoisten kirjoitusten, laulujen j. n. e. alla, joita en tahtoisi millään tavalla luultavan minun tekemikseni. Olen myös saanut syyttömiä luuloja, jopa nuhteitakin tämmöisissä seikoissa.

Mutta entiset ovat olleet ja menneet! Nyt on taas Suonien Julkisien Sanomain, joihin en vielä tähänasti ole riviäkään kirjoittanut, tämän vuoden 7:ssä n:rossa kolme lähetettyä virttä, nimimerkillä: , .A. M— nen”, joita taas saatetaan luulla lähettämiksem.

Eenvuoksi olis hartain toivoni ja nöyrin pyyntöni, että kaikki ne, joiden nimimerkiksi nämä samat kirjaimet, muiden kirjainten lisäämällä eli jollain muulla eri-tavalla melkitsisivät nimensä, niin myös missä itse kirjoittajat ovat tämän tekemättä jättäneet, että sanomalehtien toimitukset sen tekisivät, tahi jotenkin siitä eroittasivat, etten minä, joka tietääkseni kauvimmin olen tätä merkkiä käyttänyt, saisi syyttömiä ansioita itselleni.

Minä en ole ainoa, kuin tästä sekoituksesta on saanut kärsiä. Aivan sama seikka on ollut, vaikka tosin Suomen ruotsalaisessa sanomakirjallisuudessa, maanomistajan hra Agathon Meurniannm kanesa. Hän on merkinnyt nimensä: ”A. M.” Ja kuin moniaat toiset ruotsalaisessa sanomakirjallisuudessa ovat pitäneet samaa merkeiä, niin on hän jo pari kertaa saanut torastaa hänkin Helnnqin Sanomissa. Mutta toissa syksynä Höytiäisen kanavan jutussa oli jo niitä, jotka luulivat hra Meurmannin kirjoitusta Hels. Sanomissa minun kirjoittamakseni.

Ei kuitenkaan meillä hra Meurmannin kanssa ole niin suurta haittaa, sillä hän ei pane nimimerkkinsä perään sitä pientä n:ää, jonka minä aina olen pannut; ja toisekseen on se suuri eroitus, että meillä on eri kielet: sillä hän ei ole tietääkseni kirjoittanut mitään suomeksi ja jos minä jonkun kerran olen kirjoittanut ruotsalaisessa lehdessä, niin on siinä ollut kokonainen nimeni Nimimerkistä .A. M.”, .A. M-n” ja ”A. M— nen”.

A. Manninen.

*********************************Papin ryyppy

— Wiinasta, niin kertoo S. P.”, lienee nyt puutetta yleensä vaan Hämeessä lienee viina-pula kovimmallaan, koska papeilta siellä kuuluu pyydetyn kinkerien eli lukusiain ylöslykläystä vähä tuonnemmaksi eli siksi että viinaa on saatu keittää, syystä että viinasta on niin pmile ettei ole ryyppyä tarjota edes papillekaan.

Varmaan tätä puutetta ja sitä kinkerien pidon estettä poistaaksensa eräs Hämeenlinnan asukas oli tuottanut kaupunkiinsa Viron väkmestettä koko 3 tuh. kannua ja oli jo saanutki sen tavaran koreesti kauppias Bogdanoffm kellariin lukon taakse. Mutta ruununmiehilla ei näy oleman yhtä hyvä halu kinterien pidosta aikaseen, ei ainakaan Vanajan vallesmannilla, koska tämä on hankkinut koko neste-paljouden laillisen lukon taakse. Tällä vallesmannilla mahtaa olla ominainen vainu tämänlaisesta tavarasta, sillä sitä kuletettiin, jos kertomuksiin on luottamista, julkisesti Pietarista tulemana

Maaviljelns-seurain toimesta ja Vaikutusalasta, millaiset ne ovat ja millaisten niiden puäisi olla, on ”Otavan” 6 n rossa kirjoitus, josta lainaamme seuraaman palasen. Ensin selitettyä, kuinka maassamme löytyväin maav.seurain vaikutus ei ole tarkoituksensa mukaan onnistunut sentähden että ovat ottaneet liian avaran alan toimellensa, kirjoituksessa muka sanotaan: ”maaviljelysseura meillä ei voi tehdä mitään parempaa ja hyödyllisempää kuin määrätä palkinnoita erinäisille työkeinoille, paraimmille kirjoille, paraimmille keksinnöille, parainnnille hedelmille ja tuotteille maaviljelyksen alalla.

Täksi tarpeeksi Seura ei tarvitse asetella hallintokuntia erinäisiin kinkereihin ja tiedustella niiden töitä, vaan ainoasti määrätä tai hankkia joku Seuran tarkoitusta harrastama sovelias mies joka seurakunnassa asiamiehetsensä, näille lähettää hinta-kirjoja ja osoitutsia paraimnusta työkaluista, siemenistä, myöntäpaikoista, näiden kautta pyytää tietoja tunki paikkakunnan tarpeista, ja sellaisia tietoja sitte julkaista yhteisesti luetuissa sanomalehdissä, jos ne sen ansaitsemat. Näiden asiamiesten kautta Seura tekisi myös maakunnassa tutuiksi kaikki aikeensa ja tarkoituksensa. Työkalujen hmta-osoilulsiin yaiMtaisiin kuvauksia samoista kaluista ja kirjoituksia niiden käytännöstä.
Uusia siemen-laatuja taas Teura lähettäisi näytiksi ja kortteeksi asiamiehillensä, jotka ne voivat tehdä piirikunnalle tutuiksi. Ei kirjojen kustannukseenkaan Seurat tarvitsisi ryhtyä. Ne antaisivat puhtaita kilpapalkintoja ja jakasivat niitä ansiollisimmille. Tämä vaikutuspiiri on hyvin ahdas, se ei sisällä yksin maanviljelyskoulunkaan hoitoa, mutta tässä piirissä meidän maaviljelys-seurat saisivat alinkaisen vaikutusalan, jolla ne suorastaan koskisi kansaan joka vuosi, joka kuulaus ja joka aika. Seurain töitä ei tarvittaisi etsiä niinkuin nyt ainoasti vuosikertomutsissa, ne näkyisivät joka aika Seurain alituisessa koskemisessa kan—saan”.

************************Joensuun talvimarkkinat

Talvi-markkir.oista.

Vlisen mitä tässän:rossa kseuurrnotaan siitä ”julkisesta ihmisen ryöstöstä” Joenmarkkinoilla, kirjoitetaan meille samoista markkinoista, että siellä oli neljän hevoisen varkaus tapahtunut ja humalaisia sikana oli nähty liikkuman ja luultu kiljuman keskellä kaupuntia ja keskellä päivää. Kirjoittaja lisää: ”näin uudiskaupunnissa, kuin Joensuu on, saisi toki edes ensimältä varkaattt vähä ujommast» harjoittaa ammattiansa. Sillä jos näin raivosti rumennee tämä toimi käymään, niin kuka sinne uskaltaakaan mennä koko markkinoille, sen vähemmin sinne tavarannsa laittaa?”

Mitä nyt yhä markkinain menoeta tuulee ja näkee, se vaan todistaa, etteivät ne ole miksikaan hyödyksi mutta paheimulsetsi ja tapain turmelukseksi maakunnalle. Saisi nuo markkinat nykyisessä muodossansa totonaan kieltää pois. Se on ainaki varmaa, ettei niistä täällä Helsingissä ole mitään tarvetta, koska monena muuna päimänä torillainme on enemmänki tavaroita kuin marflinoilla. Se vaan on eroitus, ett’ei muina päivinä täällä niin paljon harjoiteta juopumusta eitä muuta tavattomuutta kuin markkinoilla.

Kuin Mikkosta oli niin pahasti käsitelty, että hän vielä nimismies Lindgrenin luokse tuotaessa oli melkein tunnotonna eikä voinut edes haastaakaan ennenkuin puolen muorokauden päästä, kuin myös maamme laki oli niin julkisesti rikottu, ei ollut muuta kuin kohtuullista, että nimismies pani Venäläiset WanaM ja lähetti hei» dat Kuopion mankihuoneesen, missä nyt istumat laillista tutkintoa ja tuomiotansa odottaen.

Mikkonen on sitä vastaan vapaa, vaan hänen kohtalonsa on murhetaruun vivahtava, jos se kertomus on tosi, että Mikkosella oli häät pidettämät ja naimiskauppa päätettävä seuraamana päivänä siitä, kuin Wenäläiset ottivat lianen väkivallalla viedäksensä Wenäelle orjatyöhöntahi Wenäen sotapalvelukseen, miten Tapio arvelee heillä olleen aikomuksena. Ikävällä sai Mikkosen morsian odottaa sulhonsa tuloa ja varmaan Mikkosen mielestä mahtoi Venäläisten käsissä haihtua kaikki hää-ajatutset sekä rakastetun morsiamen hempeät syleilemiset. Syystä siis Tapio rvaroittaen sanooki: ”uiinpä lieneeli parasta, ett’eivät sulhai!’nuehet antaudu rukkasten vaihtoon, varsinkaan Venäläisten kanssa!”

Ne kaksi Venäläistä, jotka saatiin vanaM. ovat Aunuksen kuvernementista ja nimeltä Anton Eaharoff. se jonka pakko-palmeluksesta sen Vänskän olisi pitänyt karata, ja KrifanorFeodoroff.

Joen kaupuntilaiset olivat nimilistalla saaneet W r.

hop. kokoon matkarahoiksi niille, jotka lähtisimät ajamaan niitä ihmis-ryömäreitä kiini. Siihen oli kauppias A. Piironen ja P. Godunoff Kuopiosta ruvenneet, mutta matkalle kuin juuri aikoivat lähteä, tuli Mikkonen takasi ja sai hevoisensa sekä kuorniansa takasi.

jjippakuntaill snnomia. Porvoonljippak.

Määrätty: entinen meriväeston saarnaaja, Eakkolan kirki, . apul. A. (5. Atsoni toimittamaan saarnaajan vivkaa Wiivurin niotupataljoonassa kokous-aikoina, ja kirkl’. apul.

Ko—rpilahdella G. W. Relander kirkl, . virkaiseksi Myrskylään. luopion hipvak.

Kaksi liikaa armorouotta suotu kappalaisen. v, kirkli.»fberl, ardt-vainaan perekunnalle Yli-fii», ingillä.

Määrätytmai«t, I, G. A. Senbäek vara-opettajaksi Kuopion yläalkeiskouluun täksi kevät-lukukaudekss ; kirkh. apul. Rautalammilla I. Lind sensnvulla toinnttamaan omalla edesvastauksallensa kappalais- virkaa Rautalammilla, ja entinen kielen-opettaja, maist. K. G.

Vlafield kappal. apulaiseksi Kontiolabdelle.

VaalisaarnatHailuodon kappalaisvirkaan pidetään Maaliskuun 10. 17 ja 24 Pp. sekä vaali sitte Hulitik. 14p.

Muuton saa»:ut: kappalaiseksi Antrein pitäjään kappal. suonenjoella. v. kirkh.D. Toikka,

Haettavaksi avoinna: pitäjän«apulaisen virka Suonenjoella sekä vara-opettajain virat Kuopion yläsekä ala-alkeiskouluissa.

Helsingistä-

Yliopistosta.

kanselineumos Meisen historian ronmessori. G. Rein on armossa mapautettu virastansa niinkuin määrättyyn ikämuoteen zoutunut ja lnääratyt muodet Mirassa ollut. Hän saapi nauttia nykyset p.U—kka-etunsa elinkautisena pensionina.^ Markkina muistoja.

Se olisiki liian kummaa, jos ei Suomen pääkaupunki ollenkaan kumaisi yleisiä markkina-tapoja maassainme. Se olisi aiman mahdotonta! Niin sattuiki, miten olemme kuulleet kerrottaman, että miime markkinoillamme, tuli manhemman (5atanin ryyppylään5 talonpojan poikaa, joista oli kaksi meljesparia tämän Helsingin pitäjän Winikin kylästä. Wähän ajan perästä rupesimat nämä ruokottomiksi, jonkatähden heitä piti sysätä ulos huoneesta, he kuin eimät hymästä sanalta ottaneet Maaria eimätkä hymällä menneet uloskaan.

Waan siitävä nousi meteli, jossa yksi talonpojista, nimeltä Wikström, rupesi puulkosille ja kattoi pankin mahtimestarilta Blomqmistilta maltasuonet käsistä poikki, niin että hänestä ei enää paraimmallalaan lääkäri-hoidolla miestä tullut, maan hän miime sunnuntaiaamuna heitti henkensä. Pahantekijät, joita ei kukaan ollut tuntenut, olimat pujahtaneet heti pakoon, maikka heistä sittemmin on selmä saatu ja heidän asiansa on—jo poliisikammarissa pari kertaa ollut tutkittavana. Ilmat muuttuimat miime maanantaita masten Mähä kolkommiksi ja miime tiistaina oli täällä oikeen raju tuuli sekä keseimiikkona pyry. Waatavaroita on miime päiminä ollut torillamme jotenki.

***************************

— Kakista kerrotaan ”Otawassa”, että siellä on pidetty toisena sunnuntaina kirkonkokous seurakunnan miesten tahdosta, jossa kysymyksenä on ollut tehdä yhteistä päätöstä käydä pyytämään hallitukselta lupaa, että tuomari siinä pitäjääosa saisi ruveta kirjoittamaan ja antamaan tästälähin oikeuden protokollat pitäjäläisille »suuoomraesntansa suomen kielellä, eli paremmin sanoen: että kieli tästälähin saisi tulla siinä pitäjässä lakija oikeus-kielehi. seurakunnan jäsenet omat olleet kaittl yksimieliset asiassa ja päätös on tehty käydä mainitun luman etsintään. Koimiston pitäjän ja Kuolemajärven kappelin miehillä kuuluu myös oleman sama tuuma, rumeta pitämään yhtäläistä kirkonkokousta, niinkuin myös toimisto onkin Kakin kanssa samaa käräjäkuutaa.

-k —k.

— Hyrynsalmesta 23 p. Tammik.

Hämmästyksellä luimme sanomalehdissä, kuinka meidän pitäjästä on määrätty hakattamaksi ja myytämäksi 50.000 hirttä. Meidän pitäjässä ei ole mielä muualla kuin Nistijärmen kappelissa ruunun puistoa ja tuskin Kenemät sielläkään rajat täyteen käydyt, kieltä ei moi saada kuin jos 20 tuh. hirttä, ^ 30 tuhatta täytyisi siis ottaa kunnan yhteinstä metsistä; mutta melkeenpä tekisi mieleni kysyä: millä oikeudella semmoiset lmsimäärät hakkuntetaan ja myydään yhteisistä metsistä? Jos näitä lursia liattuutetaan, niin moipi tulla monellainen mallinko talollisille.

nMaeosilalä paraikaa isojako kestää. Maa on emäseurakunjo armosteltu l^radeerattu). maan ei mielä jaettu, ja tieten omat kirsimetsät korkeammalle armostetut kuin muut metsät. Nyt määrätään talolle mäkän hirsnnetesiäähtiirns^iä. mlöayadnykämäineli, eat mkuukina lälitemät hirsien dalnun. lnrsimetsästä meroa maksamat.

Tämä metsiemme hukka karvastnttaa mieltämlne sen eneinpi. kuin muistamnie, että 20 vuotta tätä ennen kaikki metsä ja maa »KmhtikontralMen” kautta oli talollisten oma, jolion ei ruunulla eikä kenelläkään ollut oikeus sekauda. Wuonna 185l me luonnumme tästä oikeudesta sillä ehdolla että ruunu kustantais isojaon. (5mme me silloin voineet aamistaakaan, että ruunu kerran tällä lailla ahmaisi meiltä metsät ja maat hirssneen päimineen.

Kylmä meillä on tähän saakka kestänyt koko taimen, eikä ole mielä ollut yhtään suojaa. Korkein pakkanen luin meillä on ollut, oli miime muoden lopussa, nimittäin 37 pykälän.

Sanomalehtiä tulee tänä muonna monta mertaa enemmän kuin ennen seurakuntaamme, kuin maan kulkisimat kunnolla kulienkin, eimätkä mälille miipyisi!

yhYdihstteyinseeeent palomakuutukseen omat 21 taloa nykyjään ja saman merta on Tilavakuus-lainan hakijoita, kuin maan rahat joutuisi!?” K. S.

— Kuolon sanoma.

Se pakkihuoneen päällikkö, Lars Nobert l^aluander, jonka smirista testamentti-lahjoista yliopistolle ja Turun koululaitoksille jne. Tiitus Tuiretuinen tässä n, rossa kertoo, kuoli Turun kaupungissa tämän Helmik. 4 pinä 5lo 5 epp., elettyänsä 72 vuotv. 8 kuukautta ja 17 päimää. Suurilla lahjoitussillansa hymiin tarkoituksiin on tämä mainaa itsellensä hankkinut ijäisen muistopatsaan.

— Vusien nykysestä paljoudesta malitetaan joka paikasta, maan Harmassa koetaan niitä hämittää. Missä hymiä sufitarlioia ja kuoppia on, siellä niitä ln)västt saadaan. Kapteini Segersirälile Peernonpitäjässä on enn.saanut yhdellä kertaa koko 0 sutta kuoppaansa ja tapetuksi. Mut ta jos ihmiset yleensä ja susimoudit erittäinkl omat susien hämittämisessä huolettomia, niin sudet kuulumat nm itse ottaneen sen asian huoleksensa. Niin kertoi meille äsken hyvin luotettama mies, että hän tuonaan löysi täällä Helsingin Miellä susien tappaneen 4 kumppaliansa.

Hän sanoi myös, että niitä on nähty kulkeneen aina l2 kappaletta parvessaan.

***************************************

Wenaen tavarana.

tynnyrit säilytettyinä semmoisissa loodissa eli laatikoissa, joissa tamaroita ainakin kuletetaan. Se mallesmanni oli mielä niin utelias, ettei tyytynyt paljaasen tamaran saamiseen käsiinsä maan mielä tahtoi tietää, kuka se oli, joka niin hymätahtoisesti piti hnuimolittatäiHnämäläisten miinatarpeen täyttämisestä. Hän kuuluu jo Vanajassa saaneen mainitut laatikot silmäinsä alle, mutta hän ei niihin ryhtynyt maan antoi ne tulla kauniisti kaupunkiin, uskollisesti seuraten kuormain perästä siksi että pääsimät perille. Silloin tuli rhikäknooanp, umiesten kanssa ja, maikka sai nesteet takamamielä lisäksi meti Hämeenlinnan raatioikeuteen sekä sen, jonka kartanoon tamarat tuotiin, että sen, joka näin hymäntahtoisesti oli mielinyt auttaa Hämäläisiä Miinapulasta. Mainittu raatioikeus oli myös niin komasydäminen, että tuomitsi sekä tamarat rikotuiksi että niiden hymäntalitoisen tuottajan julmiin sakkoihin ja sille uteliaalle nimismiehelle sekä tamarain hinnan että sakot”.

Lupa painamiseen annettu: I.. lleimdul-Zel-.

Helsingissä, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kirjapainoosi

Viitasaaresta 29 p. Tammik.

«Ilomielin maininnen, että kirkollemme tuotu uusi kello”kajahteli ensi kerran täällä uudenvuoden aamuna, kutsuen ihanseanll. a äänensä hyminällä seurakuntaammeHerran huoneeHarmoilla sanoilla sanottu, on tämä tVllo, joka valettiin herrain Osberg ja Baden tehtaassa, saneli komea ja hyvä-ääninen, josta seurakuntamme puolesta sanelen suuret kiitokset mainitun tehtain haltioilla ja silloitan muitakin Suomen seurakuntia samasta paikasta kellojaan kirkoille ottamaan. Se suotuisin seikka on vielä sekin, että tämä kello on aivan entisen kellomme ääninen, joka särkyi ja jota lapsuudesta totuimme ihannellen kuulemaan, sillä eroituksella maan, että tämä >n, t on suurempi ja siitä syystä kovempi-ääninen, että kuuluu 16 nykyisen mirstan päähän.

Laina-kirjastoa on tänne myöskin puuhattu ja saatukin muutamain ylevä-mielisten, joiden etupäässä seurakunnan kunnioitettava rovasti, lahjoilla niin paljo toimeen, että on jo 66 nidettä altisna lainaajille. (Wähän mähitellen siitä enenee!

Talmi on ollut mitä ankarinta olla taitaa, eikä ainoata suoja-päivää tähän asti; sekö lienee syynä, että talmi-käräjämme omat sysätyt Toukokuun 2l päimään!

Mutta olipahan syynä mikä tahansa, niin on monen mieleenkin tämä myöhästyminen, sillä marmaan monta turhaa riitaa jääpi sillensä. kuin asianomaiset rospuuton tähden eimät pääse silloin selkäin takaa käräjille eimätkä jonoakaan, sillä niinä aikoina on täällä kiirein lemättoukoin teko.

Termeys on tasaisesti hyvänpuoleinen, paitse lavantautia, jota liikkuu siellä täällä pahoin tappamatta.

Kaupaksi.

Suomalainen Wirsija Evankeliumi-Kiria, siilien sopivain kappalten kanssa, (5simallan armollisesta käoiyslä j. n. e. paranneltu, niin myös m^na 1i-aineita, Kapakaloja.

Norjan silliä. 8’/« ruplaan tynneri.

Kalnvia ja sokeria.

l-’lj kaikki huokei!, in lnntoin.

Rautalammin pitäjässä, Siikakosken kylässä Nio 6, Leskelän Anttila nimeltä, osa manttaalin perintö-tila myydään irtaimineen 7, 000 ja ilman irtaimetta 5, 000 hopia-ruplasta. Tämä maa on byvässä voimassa kaikinpuolin; 45 lehmää, 7 eli 8 hevoista hoidetaan vuoden ylitse, pellot ovat hyvin tasvavat. Vuosittain kylmetään ruista 18 tynnyriä pellon ja suon kanssa.Jos ei ole koko tilan ostajaa, niin myödään puolikin halulliselle ostajalle tavallisitta maksun määrillä ilman mitään kiirettä. Rautalammilla Helmikuussa 1861.

Olli Sopala.

Maa-tila Kaupaksi.

dessä kirjoittaa, paitsi entisiä, myös nra P.Hannikainen. Tilaushinta on Wiipmissa A. Falekin kirjakaupassa sekä kaikissa maamme postikonttoreissa 60 kop. eli 2 markkaa 40 venniä koko muodelta. ja 30 kop. eli 1 markka 20 penniä puoli-muodelta, johon jo yhteensä on luettu postimestarien vaivannäköja postirahatkin.

3 l3) Kaupan : Luujauhoja, 25 kop. leimiskästa, Luumyllyissä seka täällä että Ahtamalla.

Pietarsaaresta Helmikuussa 1861.

12 (l) Sehauman.

Keskihinnat torilla tällä viikolla: Rukiit 5 7. ja 5r. 25 k., kaurat 3 r. ja 3r. 30k. tnri;ruisjauhot 40 ja kop., raamaanliha, tuores lr. ja 1r. 20 k., palvam, 1 r. 20 ja 40 k., lampaanliha, palmattu 1 nipl. 80 kop. ja 2 r., vasikanliha 1 r. 40 k. ja 2 r., sianliha 1 r. 80 ja 2 r.. suolaset silakat 75 ja 80 k., moi 2 r. 70 k. ja 3 r., tali 3 r. ja 3 r. 20 k., heinät 10 ja 14 k. leimiskä; lintuja par,! metsoja80 ja90 k., töyriä40 ja 45 k., pyitä 15 ja 20 k.; kaurakryynit’28 ja30 k., obrakryynit 28 ja 30 k., herneet 15 ja 25 k., potaatit 9 ja 10k. kappa; potaatin-jauhot 6 k., lohi suolattu 18 ja 20 k., haumit ja ahmenet 6 ja 7 k., mateet 7 ja 9 k., tuore silakka eli haili 3 kop” siika 9 ja 10 kop. naula; nuori maito 7 ja 8 k., miina 65 ja 70 k. kannu; munatiu 35 ja 40 k.; halkoja kuorma: koivmsia 1 r. 40 k. ja 1 r. 70 k., petäjäisiä 1 r. 10 k. ja 1 r. 30 k.

MlUyilii, IlinaillMa.

Myötämänä kirjakaupoissa: Suomen suurirulninanmaan kartta ä 30 f.

Aasian maa-osan Kartta :» 40 kop.

Ilmoitus.

Että A. Mannisen kirjaa .Mietteitä katovuosista Suomessa” ilmaiseksi annetaan niille pitäjänkirjastoille maassamme, joiden puolesta pyyntö tehdään Suomen Talousseuralle Turussa, ilmoitetaan tämän kautta. Turussa Tammik. 23 p. 1861.

(3) Käskyn mukaan: N. H. Pinello.

Otavaa, Sanomia Wiipurista, toimitetaan samalla tarkoituksella kuin tähänkin asti, maan tänä vuonna joskus lisälehtiäkin annetaan. Leh!

Oma armas Meikkoseni!

Kirjeitä Jukka Lintuselle, v».

Suometarta v. M3k, samalla tavalla toimitettulla kuin ennen ja samankokoisena kuin v. 183!), saapi tilata kaikissa maamme Posti-konttoreissa kuin myös täällä Helsingissä herrain Waseniuksen ja Kumppanin kirjakaupassa Koko vuosikerran . 5 markalla 21> pennillä, Puolen vuosikerran. 2 markalla ”0 pennillä.

Kirkollisia Ilmoituksia.

Tulevana sunnuntaina vitää Uudessa kirkossa suomalaisen puolipäimä-saarnan M. kirkh. Snellman ja iltasaarnan m. kirkh. Thomander.

********************************

kuletuksen nopeus ja laajennus lisääki kustannuksia, se kuitenki vähitellen pirsitaan lisääntyvillä tuloilla. Paremmaksi todistukseksi ja selitykseksi tähän saan mielä merkitä, että postilaitoksen tulot kohosimat m-sta 1847 mateen 1857, niinkuin äskeisistä summoista on nähtämä, liki 74″/, ” samaan aikaan kuin kustannukset kohosimat 65.998 ruplasta, mitä ne tekimät v. 1847, ainoastaan 83.374 ruplaan, joka oli niiden sumina m. 1857, eli ainoastaan mähä yli 26″/., . Se että tulot kohosivat liki 3 kertaa enemmän k::n kustannukset, ehkä sillä aikaa uusia postikonttuoreita on asetettu, posti on pantu kulkemaan monta mertaa tiheämmästi ja nopeannnasti, postiraha osittain hno’ennettu jne., pitäisi selkeästi osoittaa, että postilaitos tulisi itse moittamaan yhtä paljo kuin maaknntaki, jos ehdottelemat parannukset Postilat toksessamme saataisiin toimeen.

Sen minä tiedän, että postihallitus ymmärtää nämä parannuksen edut paremmin kuin minä, ja että se on ahkeroinutki ja yhä ahkeroipi saada parannuksia toimeen.

Postihallituksessamme ei ole vikaa. Mutta parannusten toimeensaanti ei olekaan sen yksinäisessä vallassa.

Niinkauvan kuin ei yleisö ole vakuutettu parannusten tarpeellisnudesta, eivät postihallituksen ahkeroimiset kovin paljo anta.

Minun nurkumiseni Miime kirjeessäni eivät tarkoittaneetkaan postihallitusta eikä muita postilaitoksemme virkamiehiä puuttuman hyvän tahdon ja toimen puolesta, mutta ainoastaan sitä, ettei kukaan kokeneempi ja ymmärtämäisempi mies kuin minä ole ottanut postilaitoksemme parannuksen tarpeita selittääksensä yleisölle.

Mitä postihallituksemmetoimeen tulee, ei ole siitä kellään muuta sanomista kuin hymää ja kiitosta. Misö on jo saanut nauttia sen hymistä ahkeroimisista viime muosina, kuin on esm. myttyeli paketti-postisaatu niin huokeaksi, ett’ei sen huokeampaa aluksi ole maatimistakaan, uusi postikonttuori on saatu Alamuuteen. uusi postitoimitus saatu Tammelaan, ja par’aikaa kuuluu olevan uusi postitoimitus hankkeissa Nurlnekseen jne.

Lopuksi saan mielä muistuttaa, että ruunu nyt saapi muotuisesti meroa postitaloista, jotka olimat siitä maksusta mapaat niinkauman kuin postin kuletus oli niiden melmollisuutena. Tämäki seikka on otettama lukuun postilaitoksemme parannuksen kysymyksessä ja senkautta lisääntymäin kustannusten suhteen.

**************************

Sinä kerrot yleisestä pelosta sotilastorpftain rakennuksen suhteen ja mainitset omasiki luulon, että nämä kalliit rakennukset tulevat menemään jokseenki hukkaan.

Olen sitä muualtaki kuullut, vaikka yleensä ei näytä tarkatun, missä hymässä tarkoituksessa hallitus tahtoi näitä torppia rakennettavaksi.

Se muka ei tapahtunut maakuntaa rasittaaksensa vaan ainoastaan maakunnan omaksi turvaksi ja eduksi. Sillä hallitus nähtävästi tahtoi jaettua ruotuväkeä maahan kiinitetykn sotajoukoksi, jolla olisi oma ja perheensä asunto maakunnan keskellä, jonka suojelemiseen sitä siis sitoisi ei ainoastansa paljas velmollisnus vaan myös oman kotinsa suojeluksen into.

Tässä tarkoituksessa piti heille rakennettaa omat torpat, joissa sotamiehet perustaisimat itsellensä perheen sekä miljelisimäi sotaharjoitusten mäli-aikoina sitä maata, jota heidän tulee suojella. Näihin torppiinsa sidottuina eimät sotamiehet myös tulisi sotaharjoitusten mäli aikoina irtainta ja senkautta irstasta maan hyödyllistä ja toimellista elämää miettämään. Se oli maan onnettomuus, että ruotumäkemme viime sodan tuskassa ja sentähden kiireen mukaan tuli asetetuksi, ett’ei kaikki aivan alusta käynyt niinkuin olisi pitänyt.

Siina kiireessä ei ennätetty katsoa miesten muuta kunnollisuutta kuinhan vaan pituutensa ja tenveytensä vuoksi täyttimät maatimutset. Tätä sotamäkeä nostaessa ei mielä ollut heille malmilta torppia, niin että sotamiehet jo lieti pääsiivät irtaimen ja irstaan elämän makuun. Wielä tottumatonna sotakomentoon täytyi ruotumakemme heti mennä sotaan, missä ei liene ollut aikaa rumeta mäkeä kauniisti ja hymällä sanalla, niinkuin hallituksen käsky Se 10 kpkaa onki niin kallis ett’ei sen mokomaa postirahaa missään toisessa maassa ole matkain suhteen.

Suomessa muka ei löydy tietääkseni mitään postikonttuorien mäliä, joka olisi yli 100 peninkuulmaa, sitä mastaan kuin Wenäellä, missä postiraha myös tekee 10 kpkaa, samalla postirahalla kirje moipi kulkea elifä tuhatki peninkulmaa. Mikä Wenäellä on luonnollista, se on mainitnsta syystä Suomessa aiman luonnotonta.

**************************************Ristiinsubventoidut postimaksut

Se kyllä on totta, että samalla 10 kpkan postirahalla voidaan lähettää kirjeitä Suomestaki Wenäen lavean valtakunnan viimeisiinki ääriin. Mutta sen edun tähden, josta kuitenki niin harvat voivat nauttia, ei tulisi kuitenkaan olla estettä postirahan alennukselle Suomessa.

Nähdäkseni, mitä tuloja sekä kustannuksia postilaitoksellamme on Miime aikoina ollut, olen niistä hankkinut itselleni tietoja. Wuodesta 1838 viteen 1857 eli 20 vuonna näen postilaitoksellamme olleen yhteensä tuloja 1, 318, 810 ruplaa ja kustannuksia 1, 311, 484 ruplaa, joten on ollut 7, 326 r. enemmän tuloja. Kuin nämä 20 muotta jaetaan 5 muoden aikakausiin, niin hamaitaan postilaitoksellamme olleen keskimäärin kunaki muouna tuksesta maakunnalle tulisi, ei näitä lisättyjä kulunkia tulisi pitää minään.

Waan siitä asetuksesta yksinään ei olisi täyttä menkutusta paremmuuteen. Niinkauman kuin postiraha on kallis, ihmiset eimät tule käyttämään postia, olipa se vaikka jokaisen nenän edessä ja heillä maikka joka hetki kirjeiden saannin ja lähetyksen tilaisuus. Mitä enem- män postiraha tekee, sitä mähemmän eli harmemmin lähetetään postissa kirjeitä. Nyt nähdäänki, että kuin tulee tietoon, että joku aikoo lähteä minne matkalle, hänelle jokainoa henki tunkee kirjeitä mietämäksi perille tahi jätettämäksi matkalle. Usein on tämmöisestä kirjeiden miemisestä ei ainoastaan ajan mutta rahanki kulunkia yhtä merran ja enemmänki kuin se 10 kop., jonka kuki kirje postissa lähettäessä olisi maksanut.

Waan tätä 10 kpkaa niin itketään, ett’ei matkustamaisen a, an menekkiä, jalkamaimoja ja rahaisiakaan kulunkia ot.ta määriin. Siihen mahtaa myös olla syynä, että postikonttuoria on nyt niin Harmassa, että matkustamaisen kautta kirjeet ja muut lähetykset tulemat helpommin ja pikemmin »’sille, erittäinki jos ne omat maalta toimitettamat menemään.

Tästä näet. miten poötilaitolsen tulot ja kustannukset omat lisääntyneet, tulot 87″.. j>i kustannukset aina 112 ”/., mainittuina 2.) muonna. Siitä myös näet, kuinka mm. 1838-1842 postilaitoksella oli hymästi moittoa, mutta 10 muotta sen perästä eli vv.1848—1852 melkein yhtä murran tappiota, maan taas MW. 1853— 1857 Moittoa.

Se kaikki on maan historiallista. Silloin knin mielä postitalot kulettimat postia, oli postilaitoksella vähä kustannuksia ja sentähden moittoa, maikka oli mähä tulojasi-, mutta kuin postia rumettiin kyytihemoisilla kuletmmaan, kohosimat kustannukset ja postilaitokselle tuli tappiota, kuin tulot pysyimät entisellään.

Multa sitte kuin postiraha määrättiin olemaan 10 ja 5 kpkaa, mutta mielä enemmän sitte kuin posti rupesi kohtuulliseen hintaan kulettmnaan nmttyjäki eli pakettia, alkoimat myös postilaitoksen tuloi kohota, ja vielä semmoisella mauhdilla etea, tuin ne mielä v. 1847 tekimät ainoallaan 53, 829 r., ne jo m. 1848 tekimät 59, 076 r.

ja sittemmin yhä kohosimat niin että ne v. 1857 jo tekimät aina 93, 535 r. Se osoittaa, mitä kaikissa inuissaki maissa on hamaittu, että postilähetysten huoentamisesta postilairokftlle enenee tuloja, ja että josko postituloja.

tuötmnmksia.

MM. 1838-1842 51, 071 r. 43, 561 l. -^7.510 r. ”1843-1847 5)”574 r. 55, 315 r.

3.741 r. „ 1848-1852 65.310 r. 71, 233 r.

5, 923 r. „ 1853— 1857 95.807 r. 92, 188 r. -l3.619 r.

N:o Perjantaina 33 päivä Helmikuussa. 15:stakymmenes vuosikerta.

Jaetaan: joka Perjantaina Helsingissä Waseniuksen kirjakaupassa. 18«1. S11 o m t t a r Hinta: koko vuosikerta 6 markkaa, ja puolivuosikerta 3 markkaa.

Sentähden olen kirjoitellut postilaitoksestamme ja aivon mieläki kirjoittaa siitä, toimossa ett’et Sinä eimätkä muutkaan ikämästy ettekä närkästy, josko minä postilaitoksen toimi-alassa kokematon mälistä erhehtyifinki.

Oulun läänin ftohjois-puolen seikkoja en tunne, niin etten sen puolen tarpeita moi ottaakaan puheeksi. Mutta muun Suomen suhteen näkyisi minusta mälttämättömästi tarpeelliseksi, että asetettaisiin pienempiä postikonttuoreita eli postitoimituksia seuraamiin paiffoif)inmaalla, missä on tiehaaroja ja liian pitkät matkat lifimäifeen postikonttoriin. Nmittäin Salon ja Ikaalisten far.p paloihin sekä Huittisten pitäjän kirkolle Junin ja Porin läänissä; Saarijänven, SQiitafaaren ja Ilmajoen pitäjiin Waasan läänissä.Uärfdniäen, Utajärmen ja Hyrynsalmen turoille Oulun läänissä; Iisalmen kauppalaan sekä (Rautalammin ja Nurmeksen pitäjiin .Nuopion läänissä, kuin myös JoroistenpoStifonttuorimuutettaisiin Warkauteen; Anianpellonkauppalaan sekä Jämsän ja £artolan eli Kustaamuksen pitäjiinHämeen l.ssä, .Uoinuolan kestikiemariin Walkealan ja iunt(anlal)ben kestikiemariin Parikkalan pitäjässä sekä Salmiin pitäjään Wiipuvin läänissä.

***********************Posti

Täten saataisiin 15 uutta postikonttuoria maahamme ja niiden kautta eli tähden tulisi myös postin kuletus monitahtaisemmaksi ja fentautta milktaamaksiki. Uulien postimestarien pallat, Monttuovien hymit sekä lisätyt kyytirahat laroeamman ja ripeämmän poötifuletuffeit tähden nostaisimat kyllä postilaitotsemme kustannuksia tuntumani, ehkä 10 tuhannella ruplalla vuodessa.

Mutta fen armaamattoman hyödyn tähden, joka tästä ase (5ttä minä niin halulla puhelen postilaitoksestamme, siihen on syynä tämän laitoksen suuri hyöty ja armo kansallisen edislyksemmr suhteen. Jokainen simistynyt ihminen muka ymmärtää pilkittä selityksittä, miten paljo hymää postilaitos sekä siitä seuraama tiheä ja vilkas kirjevaihto ja sanomalehtien kuletus vaikuttaa maakunnan edistykseen niin hengellisissa kuin vavallisissa asioissa.

Jokainen myös tietää, miten hitaat meillä ollaan sekä ajatuksissa että töissä, kuin myös itsestänsä seuraa, että paremmuutta on vaikea odottaakaan, ennenkuin postikonttuoria saamme tiheämpään, postirahan halvemmaksi ja postin kuletuksenki tiheämmäksi kuin nykyjään.

Sillä mitä se auttaa, että olen maikka kuinka kiireinen ja vilkas, kuin kuitenki kirjeiden tulo minulle ja mastaukseni lähetys on niin mitkallinen, vaivaloinen ja kallis!

on valmistettu ottamaan vastaan oikeata rahvaankoulua, kuin on päässyt asian tarpeellisuuden ja hyödyn käsitykseen, ja sitä pikemmin Suuriruhtinamme tahto asian kiirehtimisestä noudatetaan. Sillä josko kiireimmittäin saataisiinki toimeen hyvä rahvaankouluin sääntö sekä hyvä ralnvaankouluttaja-opisto eli seminarjumi, mitä emme epäilekäan, jos maan kirkh. ebdotuksen pää-perustuksissa edes pysytään, niin mitä siitä on hyötyä, jos ei rahvas kuitenkaan ymmärrä käyttää kaikkea tätä limvälsensä? Kuka sentähden asian menestystä harrastaa, sen tnlee myös vaatia, että niin lnivin kirkh. (>yqnn»ufsen mainittu ehdotus julistettaisiin mnös snomeksi kllin inyö..’! tehtäisiin erinäisiä rahvaankirioja tässä asiassa.

Sen myödytämme, ett’ei mainitun ehdotuksen suomennokseen tarvitsisi liittää niitä kaavaeli malli-kumia, jotka senraavat sitä ruotsalaista kirjaa ja jotka tekemät kirjan kalita mertaa kalliimmaksi-, mutta kaikki muu ehdotus olisi suomennettama ja julistettama.

Me tiedämmeki, ett’ei kirkh. Cygnn:us tabdo pitää kansaamme pimeydessä tarkoituksiotansa-, päinvastoin tiedämme, että hän sekä asian menestyksen vuoksi että kunnioittaaksensa suomalaisuutta, on tarjoutunut panemaan omiaki varojansa sen suomennoksen painattamisen kustannuksiin. Häntä ei siis ole syyttäminen.

Mutta asia ei senkautta parane, ja jos valistuksen puutteessa koko puuha menee rahvaamme puolelta hukkaan tahi hitaasti menestyy, niin ei ole rahrvastalaan syyttäminen, sillä silloin sopii vaan hänestä lausua kalliin V>irahtajamme rukous! ”Isä. anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä lie tekevät!” Koko vika on siinä kurjassa kansallisuutemme ja kielemme ylenkatseessa, joka ei näy mitenkään hälveämään saatiman, sekä siinä vanhassa luulossa, että ”esivallan” ajattelemisella ja toimella kaikki on hyvä. (Mä hallituksemme ei sitä eikä tätä tarkoita, näkyy siitäki, että ralnvaankoulu-säannöosä v, lta 1«.’>^ määrätään, että seurakunta tulee valitsemaan koulunsa johtokunnan jäsenet eikä rahvaanopetuksen johto enää tule olemaan papiston viran-omaisena klitsumuksena ja asiana. Siihen kaikki viisas ja valistunut hallitus tarkoittaisi, että kansa itse ottaa omat asiansa omaan huoleensa ja toimeensa, johallitus pääsee luonnottomasta huolesta ja edes»vastauksesta. (5i siinä annollisessa määräyksessä sentähden tarvitse nähdä niinkuin siinä ei olekaan mitään nurjuutta tahi moitetta papistomme kuntoa, taitoa ja hyvää tahtoa vastaan rahvaanopetuksen asiassa. Mutta kuin ne koulun johtokunnat eivät liene aivotut paljaastaan ruotsin taitajille, niinkuin näitä ei kaikissa seurakunnissa olekaan edes luvultaan tarpeeksi asti, niin olisi siltäki kannalta katsoen välttämättömästi tarpeellista, että mainittu ehdotus tulisi ulos suomeksiki.

Se ei muka ole sillä hymä, että, niinkuin nyt on tapahtunut, tätä ehdotusta jaetaan jokaisen seurakunnan papille tutkittavaksi; sen pitäisi tulla itsiensä seurakuntalaisten käsiin, niin että ymmärtävimmät heiötä, jotka sitte seurakunnat luonnollisesti valitsevat jäseniksi johtokuntaan, jo aikaseen pääsisivät asian käsitykseen eikä sitte vasta kun rahvaankoulu-sääntö tulee ulos ja koulut ovat asevtavat.

Tämä puhe ei kyllä kuulu ”rahmaanopetuksemme järestämisen perustuksiin” eikä siis nykyseen aineesemme.

Mutta siihen puheesen olimme pakotetut ei ainoastaan asian tärkeyden mutta myös senki vuoksi, ettei mikään suomenkielinen sanomalehti, joiden velvollisuuttatämän kysymyksen selitys myös on, voi antaa niin täydellistä selitystä kuin asia vaatisi ja ainoastaan se kirkh.

ukseu ehdotus voipi antaa. Sanomalehdistämme kyllä S. Iulk. E, inat olisivat paperinsa paljouden ja isouden vuotsi soveljaat antamaan täydellisempää selitystä mainitusta ehdotuksesta niinkuin se olisi niiden velvollisuuski, koska niiden kustannukseksi ja toimituksen palkaksi pannaan maakuunan yhteisiä varoja. Mutta niissä käytetään niin isoja kirjaimia ja niin hanvaa latomusta, että siilien Mähä mahtuu ja se vähänsäki tarvitaan kaikenlaisiin tarinoihin Aunuksen kielellä ja muuhun semmoseen eikä siis ole sijaa niin vaivaloisille ja taitoa vaativ, lle kirjoituksille, kuin esm. selitys kysymykseösaolevaita ehdotnksesta tulisi olemaan. ”Hämäläinon” on tavallisella vilkkaudellansa ja rakkaudellansa alkanut selityksensä asiasta, vaan mitä niin vähäiseen lehteen mahtuu? Melkein sama on tapaus T:ttarenki, jonkatahden edelliset puheenune omat myös omaa puolustusta ja anteeksi pyyntöä, ettemme voi olla niin laveat alotettavassa aineessamme kuin asia vaatisi ja halumme pitäisi.

(Jatketaan.)

ja tahto oli, opettamaan, vaan keppi ja muu lyönti alkoi heti tulla tamaksi, jonkatähden tämäki väki tuli pahaan huutoon.

Maakunnan rasitusta helpottaaksensa ja katsastaaksensa, mikä paras olisi, hallitus nähtävasti määräsiki, ett’ei torppia tarvitsisi valmistaakaan ennen Syyskuuta v. 1«63; siksi voipi asiat jo kokonaan muuttua. Minä moin Sinulle kertoa todistukseksi hallituksen huolesta maakunnan hyvän eteen, että nyt on asetettu erinäinen komitea, joka kokoontuu Pietarissa keskustelemaan ja tarkastamaan keinoja, joidenkautta Suomen sotamäki möisi niinasetettaa.

että sen kustannukset eimät Meisi enemmän ruunulta varoja kuin maakunta moipi antaa ja kantaa. Katsomatta siihen, että sotamäkemme miime sodan aikana ja tähden otti lmmuisia kustannuksia, se ruunulta sittemnlinki on mienyt julmia summia. Siihen tulee, että maakunta suorastaan kustantaa arvaamattomat summat ruotumäen palkkoihin ja ylöspitoon. Tämän kaiken muuttamiseen tulee mainitun komitean tuumia ja keksiä keinoja.

Kuin tänä vuonna ei ole tietääkseni ainoatakaan tähteä tipahtanut virkamiestemme rinnoilla välkkymään, olen minä, vaikka huono tähtien tutkija ja tuntija muutoin, keksinyt keinon, miten voisin tulla tietämään tahtien paljoutta maamme rinta-taivaalla, siitä kukatiesi nähdäkseni, jos jo on maaosamme liian paljo tähtiä, ja siinä ehkä löytääkseni selityksen syyn siihen mainittuin tahtien loiston rakastajille kamalaan kohtaan. Minä olen muka käynyt täu-vuotisen Maltiofalenterin läpi ja siitä laskenut, että maassamme nyt asujilla. Wirassa olevilla sekä Wirasta eronneilla miehillä on yhteensä 990 eri menäläis-orteuin tähteä ja senlisäksi 4 kauppamiehellä tähtensä. Wirassa olemilla on näitä tähtiä 743 kappaletta, joita kantaa 494 miestä, jonka lisäksi heillä on 32 muun ulkomaan tähteä 17 miehellä.

veljesi Tiitus Tuiretuinen.

Me olemme jo maininneet, että kirkh. N. ssystNNuksen ehdotus tässä tärkeässä asiassa on jo ruotsinkielellä ilmestynyt, niinkuin myös että Suurirulitinamme on rahvaanopetuksemme asian jalolla rakkaudella ottanut armolliseen suosioonsa, armossa määräten, että se kiirehtimällä saataisiin hyvälle alulle, joukatähden kirkli.

(”nqnXus jo on nimitetty rahvaankoulumme kaitsijaksi eli inspehtööliksi sekä muut asian toteutumiseksi tarpeelliset valmistusehankkeet ovat määrätyt pantavaksi toimeen. Siilien kuuluu myös, että Senaattimme tulee yhtenä kenraalikuvemöörin kanssa katsoa taitavia ja ymmärtäviä miehiä komiteana tutkimaan kirkh. Cygn» uksen tekemää ehdotusta ja antamaan siitä lauseensa sekä ilmoittamaan hallitukselle mielipiteisensä muutokseu tarpeet siinä. Me olemme myös makuutetut, että tähän komiteaan kutsutaan Suomalaisia maaviljelijöitäki.jotta nämäki, jotka sitte tulevatrahvaankoulut kustantamaan, saisivat ilmoittaa ajatuksensa.

Koska kysymys koskee melkein kokonaan maamme rähmästä ja se enimmäksi osakseen pulmu ja ymmärtää ainoastaan suomenkieltä, olisi asian luonto niinkuin myös kunnioitus kansalle vaatinut, että kirlb. l’ygnl« uksen ehdotus olisi julistettu suomenki kielellä. Josko rahvaalla itsessänsä ei ole kuntoa eikä taitoa rylmi , nään asian yleiseen muodostamiseen, niin se lopullisesti luitenki riippuu rahvaan mielivallasta, jos se ymmärtää ja sen mukaan myös tahtoo ruveta asettamaan ja kustantamaan itsellensä rahvaankonluja, antoipa hallitus kuinka liyviä ja viisaita rahvaankoulun sääntöjä tahaansa. (iikä rahvaan ymmärtämättömyys katoa niinkuin ei muukaan pimeys muutoin kuin valistuksen kautta, jonkatähden ei pitäisi säästää mitään kustannuksia eikä vaivoja saamaan rahvaalle valistusta asiassa. Mitä pikemmin sitä tehtäisiin, sitä varemmin kansamme Rahlvaanopetuksemme järestämisen perustukset.

»Kotimaalta.

Maaviljelys-pankin kokous tulee ensi keskimiikkona pidettäväksi Helsingin sosieteetti-huoneessa k-lo 10 epp. Osakkeita täliän pankkiin oli jo monta viikkoa sitte kirjoitettu tiettävästi yli 4 milj. markan edestä ja osoittava ajan merkki on, että yksi talonpoika on kirjoittanut suurimman suunnan eli 80 tul), marskikihaean; saman suunnan on myös yksi herrasmies kirjoittanut.

Muutoin on monessa osaosa maatamme talonpojatli kirjoittaneet siihen osakkeita, vaan erinmnattain Ala-karjalassa, missä kihlakunnan tuomarin väsymätön isänmaanrakkaus sen on nähtävasti vaikuttanut.

Hyvä olisi, että siihen pankin kokoukseen tulisi paljo osakkaita, että se saataisiin hyville perustuksille ja yhteisesti hyvästi asetetuksi, niin että jokaisen yksityisen sekä kaikkien yhteinen eli koko maan etu tulisi valvotuksi. Tämmöisiä yhteisesti hyviä puuhia ei ole maallemme aina tarjona ja sitte on myöhäinenkatumus, jos ei tämä laitos nyt yhteisillä voimilla saada kunnolliseksi.

Waasan lääniläiset ovat puolestansa valinneet kaksi edusmiestä tähän kokoukseen kuin myös tiedämme tuomari Forsströmin tuleman Karjalaisten puolesta sekä herastuomari L. G. Pelkosen Kuopiosta. Waikka emme tunne perustuksia, luulisimme kuitenki Iyväskylälle olleen paras, jos siellä olisivat jättäneetsen ”Keski-suomen pankin” asettamisen siksi että olisi nähty, jos ei tätä yhteistä eli Maaviljelys-pankkia saada kaikille hyväksi.

Edellisen maineemme oikasuksi saammemyösmainita, että Kuopiossasi on saatu osakkeita kirjoitetuksi yli 200 tuh. markkaa, niin että sinneki saadaan pankin konttuori ja Kuo—piolaisten erojais uhkat siten taukoavat itsestänsä. Hypoteekkiyhdistyksen asiat ovat nykyjään hämärällä tulevaisuudestansa, yhdeltä puolelta ahdistaa sitä moni radavikas, jotka ovat saaneet pitää rahan tarvitsijoita kynsissänsä vaan jotka nyt pelkäävät valtansaja suuret voittonsa menettämän, jos se laitos tulisi menestymään.

Toiselta puolelta huutaa sitä laitosta vastaan sekä ne, jotka ovat lakisaannön mukaau suletut pois sen osallisuudesta ja >otka nähtävasti tulevat kärsimään siitä määräyksestä, kuin myös ne, jotka isällisestä rakkaudesta pelkäävät, ett’eivät maanviljelijät ymmärrä oikein menetellä niiden rahain kanssa, jotka tämän yhdistyksen kautta tulevat saamaan huokeilla ja luonnollisilla ehdoilla. Nämä viimemainitut peloittelevat ei ainoastaan sitä vaan myös maammo yleistä velkaantumista, josta joutuisimme ulkomaalaisten orjuuteen jne.

Ne eivät katso sitä, että nyt olemme pahemmassa pulassa kuin ulkomaalaisten velka-orjina, kuin liikerahan puutteessa ei mikään puoli edisty vaan useimmat tarpeemme tuodaan ulkomailta, minne viimeisetki rahamme menevät, ja että samasta syystä varallisuus ei edisty vaan me aina enemmän vaivunnne yhteisessä varattomuudessa. Ne eivät katso sitäkään, että ruunun varatarpeet, joita on maakunnan täyttäminen, vuosivuodelta enenevät samoin ihmisten elantotarpeetki, niin että aivan hukkaan joudumme, jos ei lohta muutosta tule. Se kyllä on tosi, että siihen muutokseen tarvitaan hallituksenki tointa ja myönnytystä, esm. siinä että Suomen raha saataisiin valavalle ja luonnolliselle perustukselle, eli että ainoastaan hopea olisi ainoa laillisen maksamisen välikappale eikä paperi-laput, ei Wenäen eikä Suomen, niinkuin nyt on.

Se kanssa on Mäittä mättömästi tarpeellista, että pääsemme monista vanhanaikuisista valtiohoidon lnenetysja ajatustavoista, jotka eotavät ja ainaki liidaötuttavat virkeämpää niin tiedon kuin taidon elämää ja liikuntoa. Mutta me luotamme nykyisiin ajanmerkkeihin, että vakavalla muutoksen tiellä jo ollaan siinä kohdassa, niinkuin jo luulemme jokaisen nälineenki niin ulkomaan tapauksista kuin oman maan kohdasta, että entiset ajat ovat olleet ja menneet ja etta ilman muutoksetta hukka perii. Se on siis luonnollista, I. On syitä jos tapojaki.

Kuin Sairion kylässä juopunut nikkarin sälli oli kaatunut talon pellolle tien viereen ja siihen yötynyt, talon sika oli löytänyt yösijansa sällin turkissa ja vieressä. Talon väki kuin aamulla tapasi nämä kumppalil vieretysten lepäämässä ja alkoi nauraa tuolle tapaukselle, sälli vaan sanan virkkoi, noin nimesi: ”milä sille nauratte? voisitte hävetä, kuin olette niin siivottomat, että olette opettaneet sikanne ihmisten kanssa makaamaan!silllMuliinin mnl8lelmj«.

<l

************************************

II. Ei sananvaihto aina ole hyväksi.

Sortavalan markkinoilla kerran Wenäen puoleinen vlos haas (attl hevosen myöjää: aa mytitköheposi?», johonmyöjä vastasi hevosen tarjona olevan. Kuin sitte Wenal&lnen kysyi: "ruunako on hepo?, "niin myöjä sanoa torjantti: no olkoon ruuna. Mitäs siitä? kauppa tehtiin, inviga sai rahat, ostaja hevosen ja myoja alkoi mennä tiehensä. Mutta silloin ostaja vasta tarkemmin katseli hevostansa jatokati eli havaitsi sen olevanki tamman, jonkatähden huusi menevän myOjan perään: "kalliotsun möitki?», johon tämä vaan mennessään vastasi: "niin, hevosenhan ininä möin».

Wenäen puolella näet tammaa sanotaan "hepotsuksio.

Jämsästä kummia kuuluu, kuin meille tulleessa lähetyksessä kerrotaan, että karvari siellä ei enää tyydy nahkain parkitsemiseen ja pehmittämiseen, maun "onmestari-teokselsensa parkinnut elämän ihmisenki, mieläpä vasituisen lääkärin, joka oli karvari-tuvassa leikattavaa ruumista leilellessä pudonnut parkki-tiinuun, joka kansi oli pettämä. Nain täällä on sananparreksi pantu, että "nyt on uusi mahti otettu: ennen täällä tervattiin vaan nyt parkitaan Jämsässä."

Toinen merkillinen tapaus on täällä puheena. kuin lapsen syntyjäiset yhdessä talossa luetaan piialle ansioksi. Sen talon emännän juttu on melkein samanlainen kuin neitsyt Maarian äidin mirheettömyys, jonka Paami moniaita muosia sitte julisti uskonkappaleeksi katoliikin uskolaisille.

Susia on paljon ollut pitäjässämme ja ne soimat Pietilän muoriltasi pan sikaa näillä lomilla pakkasilla".

A. G.

************************************

— Waha puolustusta ja vahä riitaaki! "Tapion" 2 n:rossa puhellaan uutta maantietä Ilomantsista Komeron lylän kautta suoraan Joen kaupuntiin. loittaja ei pahastune, Kirjos minäki ilmotan mieli-alani siinä asiassa.

Se tien saanti ei ole muuta luin tarvetta ja etua niin hyvin Ilomantsin kuin Kihtelyksen ia Tohmajärven aiukkaille. sm uuden tien kautta sekä lyhenisimät matkat että päästäisiin mäkisistä ja multaisista matkoista, joiden Moimassa pito on vaivaloinen niinkuin ne omat pitempiäki, kuin myös monesta kestikiemariöta, jotka manhain teiden kanssa jäisimät kokonaan pois. Mutta Ilomantsilaisille kaikestaanki luulisin oleman etuisamman, että se uusi tie alettaisiin Törisemän koskelta tahi sitte Marjovaaran lestikievarista menemään Kuusjärven etelä-puolitse Heinävaaraan. Marjomaarasta olisi Kuusjarmeen vaan yksi holli-mäli la tästä Kuusjärveltä eroaisi tie kahdelle haaralle, Enon Niinkuin nimilehden maineesta näkyy, omat nämä kirjat aimotut opetukseen rahmaankouluissa ja erittäinli ensinmainittu on myös siihen sopima, monilukuisten esimerkkien tähden lumunlaskennon harjoitukseksi päässä.

Se olisi toimottama, että lapsia harjoitettaisiinki. enemmän kuin nyt tapahtuu niin kouluissa kuin kotona, päässä-laskemiseen, joka harjoitus myös totuttaisi osaltaan milkkaampaan ajattelemiseen ja joka päässä-laskemisen taito tulee elannossa hymäksi amuksi.

Lukemisia kansalle, N^rot 120—137. Turussa, I. W. Lilljan kirjapainossa, 1860 ja 1861.

lirjaiset, joista Nämä jokainen n.ro tekee aina yhden arkin, si< sältämät luki arkki eri aineita! mikä maamiljelystä mikä hengellisiä mirsiä, mikä kertomuksia lapsille, mikä seurtulrujasihnuevnituksia jne. Yksittäin myötyinä maksaa kuki 16 penniä, maan 25 kappaletta kerrallaan ostettuna ne maksamat ainoastaan 6^ penniä eli yhteensä 1 markka 60 penniä. Nyt ilmoitetuista neroista omat Mielestämme nirot 132-H erittäin mainittavat, syystä että niissä annetaan "p. raamatun muinais-tietoja Palestlnasta, mapahtajannne Kristuksen syntymä-maasta liaasssae.n asukkaista", kertoellut Wilh. Carlsson Pirkka Osviitta yleiseen Maatieteesen ala-alkeisja kansakoulujen tarpeeksi. Kirjoittanut M. Wennberg. F. A— n suomeutama. Turussa, I.W. Lilljan kirjapainossa, 1861.

penniä. 31 simua 12:o ja hinta 40 Uutta kirjakaupoissa: Paassä-laskennsen jakso Kansankoulun-opettajalaitoksille ja kansanlouluille, C. I.Landgrvnin tekemä. Suomentanut R. K. Turussa. I. W. Lilljan kirjapainossa, 1860.

116 simua 12:o ja hinta 1markka 20 penniä.

että kansa keskessänsäki sallii yleistä mapautta eikä yksi rupea toisensa mörmyntäriksi. Mä luonnollista on, että jokainen yksityinen sliapi mapaasti etuansa valvoa, paraite kuin taitaa, maikka moni määrinkäyttäisiki tätä mapauttansa, koska jokaisella kuitenki on edesmastaus edessä, jos hän rikkoo toisten etuja, jolloin tulee lain kosto, tahi jos hän rikkoo omaa etuansa mastaan, jolloin tulee oma hamiö ja mahinko. Samote kuin Suomessa nyt aletaan rääkyä melkaantumisesta ulkomaalaisille, oli parikymmentä muotta sitte Ruotsissaki kuultamana. silloin kuin siellä tilalliset rupesimat puuhaamaan hypoteekki- yhdistyksiä ja niiden kautta itsellensä tarmisrahoja sekä kotiettä etenki ulkomaalta.

Nyt on Ruotsin maa kiini 300 milj. riksin eli 1l0 milj. hopea-ruplan melassa (inteknatussa), josta kolmas osa ulkomaalle, mutta se aamistamaton edistys ja loisto, johon maamiljelys ja senkantta muutki hankkeet omat näillä melkarahoilla päässyt, on niin silmiin-nähtämä, että mainitut raäkyjät Ruotsissa jo pitämät suunsa koreesti tiini. Kyllähän se olisi parempi, jos melka olisi kotimainen, niin korkorahatki jäisimät omaan maahan, maan ei ulkomaan melankaan kautta orjiksi tulla, kuin maan melan korko ja kuoletus-summa määräpäimallään suoritetaan, silloin muka kuin melka otetaan semmoisilla ehdoilla eli vähitellen kuoletettamaksi määrä-muosina, joten melan-ottaja ei ole antajan mielimallassa, niinkuin juuri hypoteekkiyhdistys tarkoittaa.

Mutta kamalampi tälle yhdistyksellemme on se seikka, että edellä-mainittuin puheiden ja rääkymisten kautta yhdistys on tullut pahaan huutoon, jotta kysymys on, jos sen setelit saamatkaan maamme liikkeessä tarpeellista luottamusta ja käyntiä. Siihen on yhdistyksenperustajain omaaki mikaa. kuin "antoimat ahneuden pettää miisauden". Kokouksessansa Haminassa viime Heinäkuussa he muka enimmillä huudoilla päättimät, että korko yhdistyksen seteleille piti alennettaa 5 prosentista ä'/2 prosenttiin, toimossa että näin huokealla saisivat velkaa sentähden että yhdistys olisi niin luotettama laitos.

Niiden ääni ja maroitus ei tullut kuulumiin, jotka muistuttimat, että yleinen korko kuinmaassa nyt on 6"/", ei kukaan panisi rahojansa niin liuokealorkoisiin seteliin, kuin yhdistys tulee nyt antamaan, maan että ne setelit tulisivat käymään halvennus-kurssilla, joka tulisi kokonaan polkemaan luottamuksen niihin seteliin Suomessa, missä tämmöiset makuussetelit sekä halmennus-kmssi omat aiman uutta ja tuntematonta sekä rahaliike huono. Paras olisiki, että bypoteekki-yhdistys aikanaan muuttaisi sen seteliensä koron takasi 5 prosenttiin, niinkuin yhdistyksen osakkaat Turun ja Porin läänissä jo maatimat. Muutoin pelkäämme, että yhdistyksen setelit tulemat käymään aiman polkuhinnoissa, jos saamatkaan käyntiä maassamme.

— Kuopiosta kirjoittaa "Tapio", kuinka kaupungin "löyhäinpoikalasten koululle" omat kaupunkilaiset siinä 9 p. Tammik. raatihuoneessa pidetyssä istunnossa lumanneet maata kartano-alaksi sekä istutus-tarhaksi kaupungin sisällä ja siihen lisäksi 200 hopearuplaa rahaa muodessa kartanon moimassa pitämiseksi ja toisen opettajan palkaksi, ja sen ehdon omat maan tinganneet, että koulukartano rakennetaan semmoiseksi, rttä käsityöläisten sunnuntaikoulua moidaan ja saadaan pitää niissä samoissa huoneissa, koska nykyinen sunnuntaikouluhuone käypi jo ahtaaksi. Tämän uuden koulu-kartanon rakentaminen aletaan jo ensi kemännä. Kiitos ja kunnia Kuopion kaupunkilaisille näistä suurta siunausta tuottamista uhrauksistansa!

— Suomen Lähetyssanomia mro 2 jaetaan tulemana keskimiikkona Helmik. 27 p.

— Ilmat omat tällä miikolla pitkittäneet tämän talven tapoja. Waikk'ei komin äkeitä pakkasia ole ollut, alkoi miime sunnuntaina pohjoiselta ja itä-ilmalta raju tuuli ja lumen pyry, jota kesti mielä maanantain ja tiistain.

— yliopistosta.

Osoittaaksensa Wirastansa eron saaneelle rohmessorille, kanselineumos G. Reinille kunnioituksensa, oli yliopiston virkamiehistö pitänyt juhlalliset erojais-pidot hänelle viime lauvantaina puolipaiväisellä.

yliopiston nuoriso oli kiitollisuutensa ja kaipauksensa osoitukseksi taas miime maanantai-iltana pitänyt erojais-juhlat tälle kiitollisuuden, rakkauden jakaiken kunnioituksen ansainneelle vanhukselle. Kumpaisissaki pidoissa oli ahkerasti muistomaljoja juotu ja puheita pidetty sekä ylioppilaiden pidoissa lujasti ja kauniisti laulettuki.

Helsingista:

Karjalohjalta kirjoittaa meille "mies joka ei nimeänsä ilmoita" valituksia siitä, ett'ri sieltä ole annettu kuulumisia sanomiin, mailla siellä sanoo oleman hyvin runsaasti kynään lykenemiä seka miehenettä maimonpuolia.

tiaisille hän melkein kuin tämän uneljaisuutensa rangaistukseksi lukee sen, etteimät saa amiokulnppaneita, maan heidän "kyöpelin-vuorelle" mennä pitää.

— Kuinka kiiiteimi ihminen voipi erelityte!

diili» J.L:é, jokaRautalammilta virne vuonna lerpattell nit»; naitae Sittaren ItsKlehdessn 46 n:rön, siho Idiin J. Lelloseksi, japanin leikki-puhetta ja laytta totta vastimeksi.

Multa se olikin Kautalammin Kovasiin apulainen hra J. Linde, joia sinn, li8lin ja 1tilin "sivistyneksi kelpo-tnieheksi».

Tsemam »uren ereykseni teessa oikasen.

Jyväskylän kaupunW. K.

ni»8» helmikuu 15 p.

— Riitaisuutta sanomalehdissä kaipaa "Tapio", pitäen sitä terveellisenä. Se on kaikki totta.

Mutta se ei olekaan ihmettä, kuin "Tapio" itse toisin elää kuin opettaa. Tapio, se muinoinen "metsän ukko halliparta", oli aikanaan aiman toisenlainen mies kuin tämä nykyinen, joka kämelee ajetulla parralla, siteillä poskilla ja ranskalaisissa hansikkaissa. Entäs tuo "Mehiläinen" meidän lintu, joka pistimensä kastaa medessä makeassa! "Otavan" olkapäillä kyllä ukkonen alinomaa jyrisee, mutta se kuin on niin ylämällä, Harmat sen ilmoja tarlastaa niinkuin ne ansaitsisimat. "Hämäläinen" ja "Sanomia Turusta" ilmestyvät taas niin siimoilla seuduilla, ett'ei niiden kannata riitaisia olla. "S. Julkiset Sanomat" kyllä julkeamat kaikkia, se on tänäki muonna nähty, maan lieneekö niillä munalukko suussa riitaisuutta vastaan vai lieneekö se heistä etuisampi, että esm. ottamat Sittaresta kokonaisia palasia, ominansa ne julistaen eli. toisin sanoen, nimittämättä lähdettänsä?

kirkolle musa ja Joen kaupuntiin. ja kolmas tiehaara erkanisi Löytyinjärveltä tahiNaurismaaran talosta Kihtelykseen.

Täten jäisi yksinään Ilomantsista 3 kestikiemaria kokonaan pois. Lylymaaran muka, Kuisman ja Komeron, eikä karmittaisi muuta luin Kuusjärmelle uusi lestikiemari sijaan, ja samalla tulisi maantietä kokonaista 4 peninkulmaa mähemmän moimassa pitää. Se vähennys hollin ja maantien teossa säästäisi tuhansia päimätöitä.

joka olisi puhdasta moittoa. Ottakaapa, Karjalan miehet, se moitto määriin elkääkä heittäkö sitä, koska se on niin mahalla vaivalla saatavana!

Mutta sama kirjoittaja "Tapiossa" ikäänkuin puolustaa sitä mainetta, ett'ei ruunu tarmitsisi metsiensä puolesta, joita on mahdottomat alat Ilomantsissa, olla osallisena yhteisten teiden teossa sentähden että ruunu (eli oileimmin sanoen, metsähoito) ilman talonpoikien muutta selmittää mesimatkoja ja tekee teitä metsiinsä. Waan sanokaapas, hymä kirjoittaja, mitä yhteistä hymää Ilomantsin pitäjällä on näistä mesimatkain puhdistuksista ja teiden teosta ruunun metsiin ja ruunun metsäin sisällä?

Ei maakunnalla tietääkseni ole sinne asiata eikä niistä menmatkoista ja teistä ole muille hyötyä kuin ruunulle yksinänsä, joka niitä myöten kulettaa puita metsistänsä. Jos se "Tapion" kirjoittaja tietänee paremmat perustukset, niin selittäkäön ne meille sydänmaalaisille!

n.

— Limingan kirkkoherran maalin jutussa mäittää "Tapio" meidän erehtyneemme ja selittää sen seuraavaksi. Sekä Iisessä että 2-sessa maalihuudossa on moitto kallistunut saman lahkokunnan puolelle, ensikerran 21 mantalin paljoudella maan toisen kerran ainoastaan mähäisellä murtoluvulla. Mutta molemmasti on kutsumus-äänten luku, varsinki viimeis.vaalihuudossa ollut suurempi tyytymättömien puolella.

Tätä viimeistä "Tapion" lausetta emme oikein ymmärrä, koska se "puusta katsoville" näyttäisi, että "tyytymättömien", jos heidän puolella kutsumus-äänten luku olin molemmasti ollut suurempi, olisi myös pitänytluonnollisesti Moittaneenki eikä heillä olleen mitään syytä tyytymättömyyteensä ja rohkeuteensa aina "keisariin asti mennä". Wielä hämärämpi on se "Tapion" lause näistä »tyytymättömistänsä", kuin* sanoo heillä liene Män toisenki kerran ollut malituksiinsa perustusta, koska heillä oli ensiki kerralla syytä riitaan ja rohkenevat nudestansa aina "Keisariin asti mennä". Mutta sittenki yhä hämärämpi on "Tapio". kuin sanoo, etteivät riidat pappien malitsemisissa "edes mähenisi, niin kauman kuin nykyinen pappien-vaali»asetus pidetään niin sumeana ja määrälle pohjalle perustettuna". Olisko se "Tapion" mielestä, esm. tässä Limingan kirkkoherra-vaalissa, ollut parempi, selva ja suora pohja, että Kuopion kon hän kuitenki lupaileksen heille asian valvojaksi, vaikka jät—tää lauseensa toistaiseksi.

Lemusta Tammik.

Kuulumisia näytään nyt paikkakunnista kirjoitettaman, niissä ja milloin ilmestyy pyhäkouluja ja lainakirjastoja asetetaan tahi lumatonta viinanpolttoa ja krouveja pidetään, ja kuin näistä meillä ei ole mitään kohtaloksi sattunut, ei täältä ole moneen vuoteen mitään sanomiin kirjoitettukaan. Ettel kuitenkaan Lemu katoaisi Suomen muistista, sallittakoon minun panna julkisuuteen joitakuita seikkoja täältä!

Pari vuotta sitte rakettiin täälläki pitäjän-makasiini, jokon kuitenki kantajymäin pano osiksi vielä on kesken.

Wiime sumena taas noin 600:vuotinen kivikirkkomme, joka jo kymmeniä, miltei satojaki vuosia oli odottanut korjausta, sai viimeinki akkunat ja ovet avaroituksi, seinät sisältä ja ulkoa rapatuiksi ja valaistuksi sekä sen Halminen, jonka ulkonurkat ajan hammas oli murentanut pahanpäimäisilsi. saatiin pylväillä varustetuksi. Nyt seisoo "pyhä Uolomi" muhkeampana kuin itänään vanhoilla päivillänsä, vaan sen kaunistus nousiki kustannuksissa 120 markan eli 30 ruplan paikoille kulleki mantalille.

Se kyllä ei kuulune paljolta, vaan muistettava on, että pitäjämme on mantalilta rikas mutta maapalalta vähänen.

Maalaisten yhteiseen palovakuutuslaitokseen ei täällä ole paljo makuutettu omaisuutta, syystä että muutamat larvaat ukot omat pelkoansa levittäneet, että tästä laitoksesta ajan takaa tulisi heillensä sortoa. Sitä pelkoa on lisännyt hypoteekki-yhdistyksen puuha.

Kuin tähän yhdistykseen, ehkä se on yhteiseksi lumattu ja nimitetty, ei pääse muut kuin isompi-tilalliset. pelätään sen kautta syntymän eri lahmon, jolle kaikki marat koettaisiin hankkia, vaan muu väki saada sille aluskunnaksi eli orjuuteen. Toiset, ehkeimät ole näin arat ja tämmäiset pelkurit, kuitenki näkemät äskenmainitusta säännöstä seuraaman rahan ahdinkoa ja pulaaki vahempi- tilallisille, joita täälläki on enimmän. Täällä näet useammat talot, maikka mantali-lumultansa isot, kuitenki kantamat mantali-lulunsa mukaan isoja veron ja muiden maksuin kuormia, jotta ne eimät anviossa moi kohota 2 tuh. r. armoon, johon ja jonka yli täällä ainoastaan muutamat seeteri-rusthollit ja relsi-tilat nousemat, merotiloista ei ainoakaan. Sentähden käypi nähtämästi meikäläisille tilallisille toteen raamatun sanat: "kellä paljo on, sille enemmän annetaan, maan kellä maha on, siltä se mähänsäki otetaan", yhdistyksen kautta muka nykyisetki mähät lainansaannin tilaisuudet mähennetään, kuin se miepi kaikki irtanaiset rahat niaasta luoksensa ja isompi-tilalliset saamat ne yhdistyksenkautta.

Jos laitos tällä asetuksellaan tuleekaan maallemme eduksi, se onki armeluttama seikka, maikka en moi käsittää, mitä mertauksen yhteyttä möisi olla tämän yhdistyksen ja palovakuutuslaitoksen välillä. Kuitenki on moni rahakas mies täällä peräytynyt aikomuksestansa pannarahojansa Maaviljelyspankkiin eikä rumennut osalliseksi siihen, juuri siinä tarkoituksessa että pitää ne mähempi-tilallisille melkatarpeen Marana, ennenkuin panee ne siihen pankkiin, josta ne nähtämästi luitenki mierumat hypoteekki-setelien lautta isompi-tilallisille. Näitä ja monia muita epäluuloja ja sekaannuksia on mainittu määräys hypoteekkilaitoksen osallisuudesta tuottanut ja mitä pahennusta se Mielä lisäksi tuottaa, en moi aamistaakaan, jos se määräys ei tohta saa armollisen muutoksen".

I. N.

Kuopion hippak.

’, R, Petterson Melsellä lniudolla klltsuttu kappalaiseksi.

— Tornioon lnftftak.

Äivffoliovvafu SRiéttinan pitäjään atmoäfa nimitetty tappat ftetta, v. fivfb. H. D. :Hok1hev.

muiksi liikaa annoixntotta juotu tivfb. , ’<, 91. ■vaef;oll=nHiinaan Ieofelle ja onxuMile Öuumäen pttäjä^fä.

3Birfan)afuutu8»firj;an saanut kappalaisM Puumalaan Pappal. Heiiuilaösa, v, firf^j. 21 ®. Semén. SBaalitn pantu firffotuuvait virtaan SuumäeHe: I) öuljangon fappal., n), fUtti. D, -Jieumnbev, 2) vebtovi Helsingin ala-all'eiormlluoja , U. a. Stoefu« ( (a 3) fufhlan kappa!, . v, tirff). H, JÄmqmijl.

9tn)oinna haettavatsikappalais-virka leinolan maafeurafunnaöfa 150 päivän liafomuO'-ajalia vium Jammifuun L6 p:étä.

Söirantoimituo-määräyksm saanut v, t, saksankielen opettaja Helsingin nai«»äenfoulu«fa, mai«t. St. G. a.Rein.

Dpettaja*tutfinnon selfonut: opettaja käkisalmen ala=alfeiofoulu^i"a, maun. '^, ti. 2öa(;lström tieteellifeeti ja kaytölliseöti opettaja*n)itfoil;in naiSroaenfouIuibin söka bi«toria«fa ja maatieteeofa muibui fouluibiu.

:!iovastin nimen saaneet! Joutfenon kitti', a ’^aden tehtaassa ja se kaunis-ääninen setä torean-näkoineu. Kirkkomme lähelle on rakettu lainaiuakasiini, johon nyt ensi kerran pantiin kanto jymiä. Seta mainittu kello ja tuo matasiinin puuha on kyllä tullut julman rasittamaksi löyhälle seurakunnallemme; mutta ouko siiuä suuntaa, että nyt knmpaisetki puuliat pannaan yhden mielien syyksi?

na syyhän ie oli, tuin eimät senralnnnan miehet, silloin kuin asiat pantiin kysymykseen, tehneet vastarintaa, nuhin heillä oli malta. Sama mies on makasiinin hoitaja, ja nyt on kuultu niiuki jumalattomia miehiä, että antaisimat palkan, kuka polttaisi makasinnn ja ampuisi seu hoitajan. Minkäänlaisia tehtaita ei Nenöillämme >. D. H.

Kaupaksi.

Määrätyt hinnat, jotka maksetaan Haapasista Hirsistä, tuotuina Reposaaren Haminaan: Hop. kop.

18:tuumaift3ta läpimitaten maksetaan syllältä „ 56.

17 53 a n a a ti») „ „ , / // a ~* ■” Ii\h ”hh 1 ’■«”*. „ „ f/ ti tr 1″^*3-* lt» tf ff tf tf ’M-tkdt -k” ” ti tl tl H ’ ’ -2 >> ” ” ” ” ””vaapain pitää oleman otfofta, oksattomia, ei lahoja eikä kuimia. ja niillä pitää olla kuori päällä kuimumisen estämiseksi.

£aapal)ivfiM, joissa on lahon Mikaa sydämessä, maksetaan maheinmän.

, 5aapahirsiä, jotka eimät ole 7 tuuman paksuja läpimitaten, ei oteta mastaan.

Halulliset myyjät saamat suusnnallisesti tahi kirjallisesti keskustella allekirjoittaneiden kanssa.

Porissa ja Sosiankartanossa Helmik. 16 p. 1861.

HI.l^ldenburg ja Kumpp.

5 (1) passa Helsingissä ja maamme postikonttoreissa 3 markalla 20 pennillä kotoja 1 m. ”» 60 pennillä puolinmosikerta. Siihen hintaan ovat myö5 posti ja postiherrain vaivausrahat luetut.

4 (4) Warpusta Sanaista Suomen Lapsille, kumilla, saadaan tilata Sederholmin ja Kumpp. kirja-kausaadaan tilata Sederholmin ja Knmpp. kirjakaupassa Helsinssissä ja maamme postikonttoreissa markalla koko» ja 4 mark. 60 pennillä puolivuosikerta, johon hintaan postija postiherrain vaivaus- rahat myötz ovat luetut.

4 (4) Rietr. Polen.

Mehiläistä 18«1 Suomen suuriruhtiuanmaan Kartta » 30 k.

Aasian maa-osan Kartta u H0 kop.

Mtyilili ZmitMa.

Myötävänä kirjakaupoissa: Rukiit 5 v. ja 5 v. 25 f., kaurat 3 r.10 ja 3 r. 20f.tnri; ruisjauhot 40 ja 45 f., raamaanliba, tuores 90 k. ja 1 r.

20 k., pahnatta 1 r. 20 ja 40 k., lampaanliha , palivattu lrupi. 80 kop. ja 2 r., roafifanliba 1 r. 40 f. ja 2 r” sianliha ir. 80 ja 2 r., suolaset filafat 7.”) ja 80 l, rooi 2 r. 70 k. ja 3 r., tali 3 r. ja 3 r. 20 f., heinät 10 ja ti k. leiviskä; lintujapari: metsoja 80 ja90?., töyriä40 ja 45 k., pyitä 15 ja 20 f.; kaurakryynit 28 ja 30 f., ohrakiyymt 28 ja 30 k., berneet 15 ja 25 f., potaatit 8 ja 10 k. kappa, potaatin-jauhot 6 f., lohi suolattu 18 ja 20 k., painuit ja alimenet G ja 7 k., mateet O ja 10 k., tuore siiatta eli haili 2’/. ja 3 k., siika 9 ja 10 k. naula; nuori maito 6 ja 8 f., Miina 50 ja 55 k. kannu; munatut 35 ja 40 f.; halkoja kuorma: koivuisia 1 r. 40 k. ja 1 r. 70 k., petäjäisiä 1r. 10 k. ja 1 r. 30 k.

se Jo alkaa viimeinki ihmisten ajatustaivaalta hälvetä vanha luulo, että jotkut kansat ja säädyt omat ikäänkuin luotuja laatuiseksensa eli määrättyyn tilaansa, josta heillä ei ole pyrkimistäkään, jos se tila sattuu olemaan, raakuuden, orjuuden tahi muunkurjuuden. Tämä luulo, joka muinoin sumuisena pilmenä esti hallitusmiehet näkemästä totiset hallituskeinot, on sitä myöten kadonnut mitä myöten kristillisyys on enemmän päässyt juurtumaan ja enentymä tieto on laventanut ihmiskunnan silmä-alaa. Sitä kyllä ei voi kieltää, että monen kansan ja säädyn tila on niin surkea, ett’ei ensi silmäyksseesnsä näy katselijalle mitään parannuksen ja kohennukmahdollisuuttakaan.

**************************”tähän asti

Mutta hamainto taas sanoo, että jos siitä kansasta tahi säädystä otat jonku jäsenen ja saatat hänen uusiin suhteihin, hän mähitellen taipuu näiden suhteiden mukaan, etenki jos hän jo nuorena joutuu niiden maikutuksen alle. Ihminen onki luonteeltansa taipumuksen alainen eikä ole niinkuin luontokappale sidottu synnynnäisiin elanto-tapoihin ja tarpeisiin eikä sentähden mihinkään Missiin maahan, maan hänelle on koko maanpiiri, kylmimmästä aina lämpimimpään, someljas asunnoksi, kuin hän joka paikassa tietää ja taitaa somittaa itsensä kunki paikkakunnan luonnonlaadun mukaan sekä ymmärtää käyttää sen maan-annit hyväksensä. Waan hän on toiselta puolen kuitenki ruumiiltansa avoinna asuinpaikkansa ilmalaadun ja muun luonnon maikutukselle, jotta yhtäläinen kylmyys eftn.

tekee kampelaksi ja kuhnuksi sekä yhtäläinen lämmin sitä vastaan vetelykseksi ja rennoksi. Tämä ruumiin kömpelyys ja metkelyys taas maikuttaa ihmisen sielun voimiin eli hengellisyyteen. Mutta saman maikutuksen sekä hyvän että pahan puoleen tuottaa myös kunki kansan tahi säädyn suhteet työja elanto-alallansa, jotta se on niin ruumiin kuin ajatuksensa liikkeissä sitä myöten virkeämpi ja elähtyneempi, mitä myöten työnsä ja muu elantonsa vaatii virkeyttä ja vilkkautta.

Tämä on kuitenki ainoastaan yksi ja Mielä halmin puoli ihmisyyden taipumus-alaisuudesta. Se muka ei ole ruumis, joka tekee ihmisen ihmiseksi, maan se henki, jonka Jumala puhalsi ihmisen sieeamiin. Waan senki puolesta on ihminm taipumuksen-alainen ja mielä enemmän kuin ruumiinsa, niinkuin myös hengellisyydelläon ruumiin suhteen ainaki yhtä paljo maikutus-moimaa kuin äsken osoitimme ruumiilla oleman hengellisyyttä suhteen. Se oliki henkensä kautta ja tähden krin ihmi« nen säättiin luonnon herraksi, ja se onki joka paikassa nähtäva, ett’ei ihmiskunta ruumiinsa voimilla ole saanut aikaan niitä ehmetöitä, jotka jo täyttämät maanpiirin, maan henkensä moimilla, jotka murtamat Muoret ja rakentamat uusia sijaan. iNuumis ja kaikki, mikä luonnossa on, tottelee henkeä. M’.’.tta jos henki ei ole hereillä vaan on riutuva ja matala, silloin on ihmisen valta ruumiinsa ja luonnon yli sitä myöten. Ja henki myös on, miten osoitimme ruumiin oleman, suhteiden maikutuksessa, mirkeä ja elähtynyt, mitä enemmän sitä miljellään, maan riutuva ja matala, milloin sitä semmoisena pidetään.

Slnvittaaksemme näitä lauseita nykyiseen aineesemme, tulee meidän ensin katsastaa Suomen kansan tilaa. Se ei ole miltään puolen loistama. Ilmapiirimme ou jo niin kolkko ja talmi meillä niin pitkä, että sm alla ruumis kömpelöityy ja ruumiillinen liikkeen tilaisuus on siltä sidotlu. Toiselta puolen on kansamme historiallinen kohtalo myös ollut se onneton, että se on ainian.

ollut mieraiden kansain kuuliaisuudessa, joten se ei milloinkaan ole saanut mapaasti koetella rommiansa maan on täytynyt kulkea mieraissa ohjissa, joka on kuolettanut siltä itse-armonsa tunnon, se taas on tuottanut hengelniin sanoisin, sydämellisestä maimais-holhouksesta, joka lemmen kädellä antaa mitä puutteen käsi anoo, ja jossa laki ja asetukset eimät suinkaan moi rajoja käydä eikä sakkoja uhkaella. Pian lienemät ne luetut, jotka esim.

viime pakkasten ollessa yhdellä puu-kuormalla tahi puolellakaan omat armahtaneet milua kärsimiä, maan rahaa puuttumia kanssa-meljiänsä ja naapuriansa.

Weiseen ei saata sanoa Hauhon pitäjästä rikkaaksi eikä köyhäksikään, etenki tilallisten asukasten toimeen-tulon suhteen.

Usasneoitnaeeonn” joilla, niinkuin erään ulko-pitäjäläisenhoetaan Turkuun lähteissä on maraa panna jalkaansa kaksi paria saappaita, maikkapa kolmeki; on niitäki, jotka hautomat kolikoita arkkunsa pohjalla. Mutta on tilallisia, taas niitäki, joiden täytyy elellä hammas kynnessä saadakseen ulos-tekonsa maksetuksi mallastolle. Ja kun näihin Mielä lisätään palkollisten yleisesti suuret palkat, niin vahänpä monellekin jää maan sadosta itsensä ja luonnollisen perheensä nautittavaksi. Wiime aikain kaikkia hätyyttämä rahan pula on enentänyt miimeksi mainittujen määrän, kun rahalla marustettujen ostajien luku mähenemistään mähenee ja työlästyttää maan antien jo ennestäänki kehnon kaupaksi saannin. Varallisuuden kartuttamiseksi odotetaan apua parannetuista kulku-neumoista sekä runsaammasta ja kemennetystä rahan liikkeestä.

Jospa tuo rauta-tiekin jo kerran valmistuisi Hämeenlinnasta Helsinkiin, niin tottahan mekin arrvosammista tavaroista saisimme paremmat hinnat siellä, missä kauppa on mälittömässä yhteydessä ulkomaan kanssa! Milloinkahan niiden uskollisesti sodanmehkeissä palmelleitten laimain vaski»kuoret Helsingissä taottaneen maltakunnan masaralla pieniksi penniksi? Ja koskahan kullan vertaisista hopean aarteista Senaatin Holmeissa alkanee syntyä maahamme komia markkoja paperi-lippujen kanssa kilpaa juoksemaan? Ja milloinkahan Hauhollakin saattaa sanoa enimmän osan varallisista tahi kumminki rahan liikettä harrastamista miehistä yhtyneen maaviljelys-pankkiin, sen sijaan kuin nykyjään muutamat herrasmiehet ja tieteni ainoastansa kaksi talon- poikaa omat uskoneet rahansa pankki-liikkeesen? Näihin kysymyksiin toimomme tulemaisuuden otollisesti mastaaman.

Mutta niinkuin asiat nyt omat, niin on meikäläisten maikea ansaita rahaa. Paitse mitä pellon ja niityn tuotteista rahaa saadaan, tahi mitä suvulliset ansaitsemat lainatessaan työ-voimansamaan-miljelijöille, ei ole paljon puhumista siitä, mitä muut elatus-keinot tuottamat pää-omia rahassa. Käsi-työläiset elämät miten kuten suu säkkiä myöten; suutarit ja kraatarit kuitenki paremman puoleen. Syynä näiden miimekst mainittujen parempaan toimeen tuloon on se, että Hauholainen rahvas rakastaa komeita ja somia pukuuia, nimittäin kirkko-Maatteiksi; sillä arki-maatetten parret ja yleisen siisteyden tamat eimät suinkaan heitä kaunista katselijan silmissä. Moni moittii liian yksipuolisesti rahmaan niin sanottua ”koreilemisen” halua, katsomatta ensinkään siihen, jos koreilijalla on Maraa tahi ei verhota itseänsä somilla ja kauniilla maatteilla ja jos hänessä yleisesti on siisteyden mieli taikka halu asua liassa, kun ei ole mieraita katselijoita tuomitsemassa.

Semmoinen käsitys kauneudesta on sulaa typeryyttä.

Käsi-töistä puhuessa olisi määrin, jos mainitsematta jäisi se seikka, että reki-mestareita löytyy useassa kohden.

Mutta valitettavasti on heissäki nykyjään alkanut näkyä kehnon-puolisuutta ja petollisuuttakin. Loppiaismarkkinoilla Hämeenlinnassa sanottiin nimittäin Hauholaisten tekemän kirkko-rekiä, jotka kestämät ”pyhättömän muoden”. Ja niin kauvan kuin jänkästi pidetään kiini Maista ammatti-asetuksista ja n. k. laillisessa suojeluksesta, joiden kautta käsi-teolliuen vireys ja työn-teon mapaus kuoletetaan, niin ei suinkaan täällä enemmän kuin muuallakaan maassamme käsi teollisuus ja näppäryys pääse marallisuuden lähteenä pulppuelemaan rahmaan keskuudessa yhteisen toimeen-tulon ja hymän olon virkistykseksi. (Iatk.) Jaetaan: joka Perjantaina Helsingissä Waseniuksen kirjakaupassa.

I5:stakymmenes vuosikerta.

Suometar Hinta: koko vuosikerta 6 markkaa, 18«1.

ja puolimuosikerta 3 markkaa.

N:o!>. Perjantaina 1päinm Maaliskuussa.

samalla tavalla toimitettuna kuin ennen ja samankokoisena kuin v. 1859, saapi tilata kaikissa maamme Posti-konttoreissa Koko vuosikerran . . . ll markalla, Puolen vuosikerran ”. 3 markalla.

kuin myös täällä Helsingissa herrain Waseniuksen ja Kumppanin kirjakaupassa Koko vuosikerran . 5 markalla 2tt pennillä, Puolen vuosikerran. 2 markalla 80 pennillä.

Suometarta v. 1lM, ’) Jatkoa 8 n.ioon.

Omatpa. Jumalan kiitos! ilmat viimeinki vähänlauhtuneet, vaikka tosin pakkasta puhuvat tuulet ja pyryilmat vielä pitämät menoansa. Kyllähän niiden tammipakkasten komissa kourissa jo on kuukausittain saatuki pyristellä ja marista. Kellä on turkki ollut, joko sitte ulko-maan otusten aikanansa kantama taikka koti-maan eläinten selistä siepattu, hänpä ei liene usein tarminnut unohtaa sitä. kun maan tarme maati tahi halu käski pistäymään ulos siitä, mistä miisi hirttä poikki on. Waan ompahan sittekin hampaitten täytynyt takoa aika lailla; eipähän ole turkeista ollut tarpeeksi lämmin-kultaa nenarautoille, jotka ovat tienneet olleensa liiaksi kärkkäät ilmaa haistelemaan. Mutta mitä on kaikki tämä ja tän«lainen kylmän kovuus sen kovuuden rinnalla, jota ne omat saaneet kokea, jotka omat puuttuneet maatteen merhoa tuimaa pakkasta mastaan ja lämmitys-aineita sulattaakseen jäätynyttä Mettä uunin ääressä seisomassa astiassa tahi estääkseen hyppysiänsä paleltumasta tehdessään työtä ruokansa eteen? Ja kun senki mielä muistaa, että semmoisia miheliäisiä asuskelee harakanpesän tapaisissa mökissä, joilla ei ole Maraa, ei moimaa, ei kykyä, ei apua saadakseen joka-päimästä leipää, jonka mehusta meri suonissa saisi tarpeellisen mahtinsa ja moimistaman juoksunsa, koko ruumis tarpeeksi mahmistusta rakennuksensa pysymäisyydelle, niin ei taida muuta kuin haikealla mielellä surkutella kaikkein köyhäin, vaivasten ja miheliäisten tilaa pakkasten paukutellessa Pohjolanperillä. Luonnon ilmiöitten ihmettelijä ja ihantelija katselee remontulten riemuja ja trikkitöitä pohjaisen taimaan rannalla.

Kylmästä värisevä maimanen lähenisi, jos möisi, näitä suitsemia uunia, armellen tulella ainaki oleman myös lämpö-moiman. Kyllä nyt on säälimäisyydellä ja armeljaisuudella ollut vaikutuksen tilaa, mutta kuinka monen rinnassa nämät lämpimät ihmis-rakkaudm tunteet omat pitäneet asuntoansa, sepä on kysymys, jota en ole mies vastaamaan. Multa niin paljon luulen tietämäni sanoa, että helppoihin hintoihin eimät suinkaan myyjät ole puu-kalikoita puutteen-alaisille myyneet; ja ken on puuttunut ei ainoastansa puita, maan muitaki ruumiillisen elon tärkeimpiä tarpeita, häntä on joka auringon noustessa ehkä uhannut sama surkea kohtalo, kuin marpusia ja tiaisiaki, jotka ovat heikot henkensä hangelle heittäneet. Kyllähän se on totta, että köyhien ja tarvitsevien luku on suuri niin täällä luin muuallakm, jotta laillisen maimais-holhon on niin paljo kuin tekee ehtiäksensä heitä auttamaan, ja onki maimaisuuden helpotus sen puolesta pitäjässämme asetettu hyvälle lannalle. Mutta Harmassa tapaat esimerkkiä siitä, jos (Helmikuun lopulla).

Kuulumisia Hauholta.

Kirkollisia Ilmoituksia.

Tulevana sunnuntaina vitaa Uudessa kirkossa suomalaisenpuolipäivä-saarnanv.t.kappal.Sihvone n ja iltasaarnan v. kirkh. Snellman.

Suomalainen lähetys-rukous pidetään maanantaina 4 p. Maalisk. kilo 6 jpp. Wanhassa kirkossa.

Rahvaanopetuksemme jarestämisen perustukset. *)

Ilomantsin pitäjän-makasiinin uumtannasta raha-kannalle lupasin viimen laittaa pitäjän-kokouksessa joulilkuun 9 p:nä tehdyn protokollan kokonaisena. Tässä se nyt seuraa: Se kiittämättömyyden aika on knitenki ohitse-menemäisillänsä ja nykyinen aika jo hamaitsee, että maamme yhteinen menestyski jo vaatii muutosta. Täliäu asti on luultu mahdottoman paljoli jo tehdyn siinä, että on rahvasta opetettn tuntemaan puustamit ja lukemaan sisältä kirjaa sekä ulkoa katkismuksen, kysymättä edes jos ymmärrettiin mitä sisältä eli ulkoa luettiin. Ahkeroittiin kyllä saada koulujaki rabmaalle, maan niissäkään ei ollut opetllsmäärä eivätka vaatimukset sen korkeammat.

Jos sitte rahvas luuli näitä kouluja paljaaksi rasitukseksi, kuin kuitenki jokaisen manhemman eli manlmnmansijaisen velmollisuus olisi ollut antaa näin mahäpätöisen opetuksen, niin sitä huudettiin esimerkiksi rahmaamme mastaliakoisuudesta simistysta mastaan. Tahi taas rahmas jäi kokonaan huolettomaksi koti-opetuksesta, lausuen: ”kuin kerran palkkaan opettajan, se nähköön maivanki lapsistani!” Siihen mastahakoisuuteen oli rahvaallamme syytäki, kuin eimät nähneet mitään erinäistä hyötyä tämmöisestä lukemisesta, koska ei löytynyt suomalaista kirjallisuutta, josta olisi tietohalunsa tyydyttänyt lukutaidon kautta, ja tätä kirjallisuutta ei löytynyt siitä syystä että ne säädyt, joiden melmollisuutta kirjallisuuden harjoitus suuremmassa määrässä on, vieraskielisen kotija kouln-kasmatuksen kautta omat taimutetut mieraasen pois suomalaisesta kirjallisuudesta. Toisekseen on helposti hamaittu, ett’ei tämmöisestä luku-taidosta olekaan simistyksen suhteen mitään moittoa, jos löytyisi maikka kuinka rikas kirjallisuus, kuin sen miljelyksessä kuitenki on ensimäinen temppu, että siihen tarvitaan ymmärrystäki harjoittaa. Muille säädyille on asetettu varsinaisia kouluja, joiden läpi on vuosikymmeniä käyminen, ennenkuin niiden jäsenet pidetäänkunnollisina kirjallisuuden viljelykseen. Ja kuitenki pyydetään ja vaaditaan rahvaalta rakkautta, halua ja taitoa kirjallisuuden viljelykseen, vaikka siihen ei todella anneta ollenkaan siementä!

Meidän aika jo viimeinki on havainnut, että kaikki tämä on vääryyttä ja että kaikilla kansan jäsenillä pitää olla yhtä suuri mapaus, oikeus jamelmollisuus hengellisyytensä harjoitukseen ja viljelykseen. Waan kuin tämä harjoitus ja viljelys on tiedon ja taidon hankkimista ja kuin tieto ja taito ei ole mikään luonnonlahja maan on hankittava kasvatuksen ja opetuksen kautta, niin siitä on myös seurannut, että jokaisella kansan jäsenellä myös pitää olla ylitä avonainen ja hymä tilaisuus kasmatukseen ja opetukseen kuin muillaki.

(Jatketaan.)

että rahmas pääsee nauttimaan samoja etuja kuin nuiutki kansan jäsenet. Ainille kansan jäsenille on yhteisillä varoilla kustannettu opetusja simistyslaitoksia kaikenlaisia sekä niiden parannuksesta pidetään alinomaista puhetta ja huolta. Mutta rahmaalle ei ole mitään tehty eikä puuhattu, ja maikka mielä mieraan kielen kautta mälitön yhteys eri säätyin malillä ja siitäki muotava valistus rahvaallemme on ratkaistu, ei kuitenkaan ole säälitty tuomita Suomalaisia raakuudesta, tunnottomuudesta, huolettomuudesta jne. ja ylenkatsoa sitä. Se on kiittämätöntä!

lisen tympeyden ja nurkastuksen eikä sillä ainakaan sentähden ole ollut herätystä mireyteen ja milkkanteen. Se on niin luonnollista, että kansalle niinkuin yksityiselleki ihmiselle ei ole siinä kyllä, että hän saapi toki elää, kuin hänen ruumiillinen niinkuin hengellinenki elan tonsa on toisen ohjemallessa. olipa se toisen malta kuinka hymäntahtoinen tahaansa. Ihminen on luotu vapauteen, jonkatähden häneltä puuttuu paras puoli oikeaan ja totiseen elantoon, milloin häneltä on mapaus poikessa.

Sentähden ei olekaan kumma, jos Suomen kansa on ruumiillisesti ja hengellisesti ollut niin kömpelä, hidas ja taitamaton, maan sillä ei ole sanottu, että sen ainian tulee semmoisena olla luin se nyt on. Ettei se enemmän kuin kukaan toinenkaan kansa ole luotu kurjuuteen, sanoa, Harma nyt enää moinee ajatella sen Mähemmän ja sen pelastamiseen tästä kurjuudesta tietää meidän aika hyvin malttaman ja hymän keinon, joka on kansan malistns ja simistys, joka tapahtuu hengellisyyden herätyksellä opetuksen ja kasmatuksen kautta. Hengellisyys on huonommassaki ihmisraiskassa ikäänkuin nuo soitannon äänet kantelessa, jotka taitaman Väinämöisen sormissa heräsimät unestansa kummastuttamaan maailmaa ja saimat kaiken luonnon, mieläpä luonnon jumalattaretki malmeille ja kuultelemaan niitä outoja sämeleitä. Missä kansassa ikäänsä hengellisyyden kieliä oikea taitoniekka taitamilla sormillansa panee soimaan, ihastunut maailma saapi kuulla sämeleitä, outoja ja aavistamattomia.

Se kyllä on totta, että ”luonto laulajan tekemi, into armas ilmottami”; mutta nyt on asia jo sillä kannalla, että luonnon lahjoilla meidän aikana vähän menestytään, jos ei ole tietoa ja taitoa mukana.

Tiedolla ja taidolla jo koko matkan eteenpäin päästään, vaan paljailla luonnon lahjoilla tuskin minnekään. Ja se mainio seikka on siinä mielä, että nyt tahdotaan tarjota tietoa ja taitoa jokaiselle eikä yksinään luonnon himo- lapsille.

Suomessa on kyllä tietoa ja taitoa istutettu jo yli kolme muosisataa ja kristillisyyttä saarnattu jo seitsemänki.

Mutta se istutus on tapahtunut muukalaisella kielellä ja muukalaisessa pumussa, jotta kansan omatki lapset omat sen istutuksen kautta ja tähden tulleet kokonaan vieroitetuksi kansastansa, kuin myöskristillisyyden faarnaki on tapahtunut semmoisten miesten suusta, jotka tietokielensä kautta ovat tulleet mielessaki vieroite .tuksi kansastansa, jota omat oppineet pitämään alhaisempana olentona. Sama tuli lain ja oikendenki jakajain seikka olemaan kuin myös muiden virkamiesten, jotka maltiohoidon suhteen olivat kutsutut hoitamaan niaamme asioita. Niin tuli suuri juopa olemaan itsensä ja „alamaisten” välillä, jonka eroituksena oli yhdeltä puolen simistys ja mieras kieli sekä toiselta puolen raakuus ja suomenkieli. Siitä seikasta on mielä meidän aikoina, jolloin kuitenki asiat omat niin paljo muuttuneet, surullisena seurauksena, että suomalainen rahmas maassamme, joka nyt on miimeinki herännyt itse-armonsa tuntoon, pitää itseänsä ainoana Suomen kansana, ei tahtoen itseänsä kuulla nimitettämäksi rah, vaaksi, jota se itse-asiassa on, eikä tunnusta niitä, jotka ovat vieraskielisen tiedon ja taidon hankkimisen kautta, ”i omasta halusta maan täytymisestä, tulleet mirkatahi niinkutsuttuun oppineesen säätyyn, enää Suomen kansan jäseniksi. Emme suinkaan muutoin ymmärrä tätä”rahvas”- sanan hylkimistä, joka nyt on niin yleinen, maikka sana on peri-suomalainen ja ainoastaan merkitsemä asian luontoa eikä siinä ole mitään hapäisemää sille säädylle, jota se merkitsee. Se hylkiminen ei kuitenkaan ole yksipuoleisesti maan suomalaisissa, mutta myösniissä ruotsistuneissa maamiehissämme, jotka ruotsinkielisen koulunkäymisensa kautta ovat oppineet katsomaan ja kuulemaan kaikki Ruotsalaisten silmillä ja komilla, ja jotka sentähden suomentamatki kaikki ruotsista. Ja Ruotsissa.

niissä kansallinen kirjallisuus oikeastaan syntyi miime vuosisadalla eli niinkutsutun ”vapaus-ajan” alla, oli ”kansa” aivan samassa tilassa kuin ”vapauski”, että kumpaistaki ylenkatsottiin ja sorrettiin aatelisten ja virkamiesten eduksi, joten myös ”kansan” sana supistettiin merkitsemään ainoastaan sitä sorrettua kansan osaa, joka olisi ollut kutsuttama ”rahvaaksi” (»llmoxo), ja latinan kielestä lainattiin sana natinn sijaan täydellisesti merkitsemään koko „kansaa”. Kuin kerran Suomessaki niin onnellisiksi pääsemme, ett’ei eri kieli enää ole tuntomerkkinä rahvaan ja muiden kansan jäsenten välillä, niin msenistähän kielestä sitte lainattaneen kieleemme uusi sana vaärinkäytetyn ”kansa”-sanan sijnan?

Nahvaamme tila ei kuitenkaan parane sillä että se saapi minkä korkonimen tahaansa niinkuin taas ”nimi pahenna miestä, jos ei mies nimeä”. Pää-asia on, sommiteltiin puhujain syyt, joilla tahtoimat mnös kumota mitä toiselta puolen sanottiin mastaan, seuraamaisesti: 1:o. Makasiini ei ole täbän asti päässyt hyvin loistamaan, mutta on matkaan’saattanut mielenkarvautta ja inhoa. Noin parifymmenta vuotta on siitä ollut hyvin paljon riitaa ja retteloa. Kasvu oli mahdottoman suuri, 4 kappaa tynnyriltä ja 2 salko-kappaa mielä lisäksi. Ja se oli tullut lamaksi, ettei maksusta määrä-aikana pidetty tarkkaa Maaria, semminki kuin moni melan-ottaja ajatteli, että hän maan otti omia kanto-jymiänsä ja mitä edelliset kontunsa haltijat olimat kasmua maksaneet, niin kuin se oliki. Mä melkoja muonna muotuisesti ryöstetty pois, mutta kasmuja sakko-kapat kumminki muotuisesti muutettiin istintämelaksi ja kasmu laskettiin sille uudelle päämelalle.

Näin lisääntyimät melat tällä tavalla lisääntymistään, maan paraastaan paperilla. Iyvää taas pitäjässä, makasiinin kautta, ei asiaksi asti säästynyt silloinkaan kuin paperit nauttimat siinä löytumän neljättä-tuhatta tynnyriä.

Onnettomuus se kerrassaan olisi ollutki, jos näin suurta jymänpaljoutta olisi makasiinista kuletettu edestakasin ja onnettomuutta se olisi tuottanut, jos kaikki paperilla olleet melat olisi jyviksi muutettu. Sentähden monta manhaa melkaa pyyhittnn tukkunaan pois sominnon mukaan ja toisista, joita ei aikanaan kysytty, maksettiin maan neljäs osa. Kyllä makasiini siitä hupeni, maan sittenki on moni maksaja malittanut tyhjästä täytyneensä maksaa, mieläpa ollut tuskissaan sekä maksusta makasiiniin että marsinti ryöstö-palkoista. Ettämakasiini ei ole siunausta maan päin-mastoin kirousta tuottanut, moipi armata jo siitäti, että monen tuskauneen suusta on kuultu: ”paljon parempi olisi ollut ammon koko makasiini polttaa”. Tämä tuskautunut mieli ei ole mielä nytkään asettunut, eikä moniin aitoin tule asettumaan, sillä jonkun muoden perästä on lisä-maksu Suomen seurakunnan makasiiniin tehtämä, että se pääsisi siihen määrään kuin H. K. Maz.tinsa armollinen asetus säätää, joka lisä-maksu entisten retteloiden vuoksi on aiman masten-mielinen, jonkatähden muuan muutoksen mastustaja nytki sanoi: ”jos lisä-maksua on makasiiniin, niin menkäät entisetki”.

Wenäen makasiiniin taas ei ole senmerran kasmua saatavaa, että se edes kannattaisi hallitus-kustannuksensa. Että makasiinin entiset hoitajat ja nykynenki, jonka hallinta on kyllä hymä ollut, omat toimensa kautta, olipa hyma eli huono, inhoa ja vainoa voittaneet, se oli tässäki kokouksessa nähtämä.

Surkea on asia senki puolesta, että makasiini on paraastaan rasittanut köyhiä; sillä varakkaat eivat ole niin paljon makasiinin meloissa olleet.

Woipi kenties toimoa, ettei nyt enää tanvitse pelätä semmoista hämminkiä kuin makasiini on tarkemmanperaänkatsannon alla. Mutta siinä on muistettama, että entisessäki säännössä tarkoitus oli yhtä hymä ja kiitettämä kuin nykyisessäkin ja peräänkatsoja ennenkin löytyi, maikka hän oli palkaton ja nykyisellä peräänkatsojalla on palkka. Se kuitenki onnyt tullut lisäksi, että ruununmouti ja läänin maaherra katsomat perään, ettei makasiinin elot pääse hupenemaan ja ihmiset hyvin suuriin velkoihin. Ja saattaa olla mahdollista, että ruununmouti ja maaherra siinä toimessaan onnistumat.

Mutta jos ei entisiin resioihin joudutakkaan, niin kuitenkaan 2:o. Makasiinista ei vastakaan ole mitään erinomaista etua ja hyötyä toivottavaa. Arvattavasti tulevat ne, jotka kerran makasiinin velkoihin joutumat, siinä yhä olemaanki. Mutta kuin yhdet miehet joka vuosi makasiinista ottamat yhden eli kaksi tynnyriä ja niitä edes-takasi kulettavat, niin näyttäähän se jo siltä, että voisivat ensin jos jollakin tavalla hankkia sen jonkun tynnyrin joko säästämällä eli miten byväänsä ja sitte säilytettä niitä omassa salvossaan. Nyt kuin makasiini jonkun ajan vuotta eloja pitää, niin se säilytys tulee tuiki kalliiksi. Welkaa annetaan monta kertaa vuodessa eri aikoina makasiinin eri jyvästöistä. Joka kerta pitää lainan ottajan ennen ilmoittaa pyyntönsäHallituskunnalle ja kuin tämä on ennättänyt asianpäättää, mennä sitte luvattuja eloja hakemaan. Kuinka paljon ajan menekkiä ja vaivaa tästä on, Marsinkin kuin näin suuressa ja hajanaisessa pitäjässä, jossa moni asuu neljän ja miiden peninkulman päässä makasiinista ja loitompanakin, tämä laina-elon hakeminen makasiinista niinkuin sen takasi sinne metokin useimmin tapahtuupahimman rospuuton aikana, sen selittämättäkin arvaa.

Monta kertaa menettää melan-ottaja niin paljon aikaa, että työllään sillä ajalla, kuin työpalkat täällä omat marsin kalliiksi nousseet, lunastaisi yhden verran kuin melaksi saapi ja pääsisi lainaa ottamasta ja sille kallista .Muutamien seurakuntalaistenpyynnöstäon kuulutuksen kautta Suomen ja Kreikan (venäen) kirkoissa maarätty nyt keskusteltavaksi tämäki kysymys: ”Eikö se voifi olla parasta muuttaa pitäjän-makasiini toiselle kannalle: myydä jyvät, pannarahat kasvamaan esimerkiksi maaviljelys-pankkiin ja käyttää tulot eli kasvun seurakunnan tarpeiksi?” Tästä asiasta tuli pitkällinen keskustelu.

Kihlakunnan tuomari hra Forsström, jonka läsnä-olijatmielellään soilvat tässä kokouksessa ajatuksensa asioista ilmoittaman, selitti ensin, mille pohjalle aivotaan maaviljely-pankkia asettaa ja millainen sen vaikutus ja toimi tulisi olemaan.

— Asiasta puhuivat mainittu tuomari Forsström, ruukin hoitaja Nisonen hra patniuni Arppen puolesta, talon isännät Petter Leppänen. Simo Laadikainen, Ivan Piiroinen, Wasili Niigonen, Mikko Kainulainen, makasiinin-hoitaja lautamies Mikko Mononen ja moni muu sekä allekirjoitettu kokouksen esimies.

Useammat puolustivat, aivan harvat vastustivat muutosta, ilmoittaen syynsä puolin ja toisin. Asian t—ärkeyden vuoksi pantiin mietteet laveammalta paperille. Minkätahden muutos oliss tehtärvä ja juuri nyt, siitä

Ja millä lailla tulee Suomen kansa tämän tarkatuksensa täyttämään? Wallotuksillako ja sodalla?

Hakekaamme tähän kysymykseen vastaus Suomen kansan omasta lapsuudesta. Mitä lapsi unessa näkee, sen mies tekee! Suomen kansa on lasna unennähnyt, jossa omaa, jossa ihmiskunnan tulevaisuutta aavisti. Tämä unelma oli niin syvä, niin ylevä, että sitä maailma vasta nyt, vuosituhannen kuluttua, alkaa käsittää ja toteuttaa.

Mikäpä on tämän kansan elämä? Mihin se pyrkii ja mitä se toivoo?

Se on Europan Pohjanperät valloittanut viljelyksen ja sivistyksen omaksi. Waan onkos se sillä jo kniken tehtävänsä tehnyt? Siinäkö olis ollut elämänsä koko tarkotus? Olisko sille Huhtikuun päivän osa luotu, joka helteellään kinokset sulattaa, että Toukokuun painia saisi kukkia ihaella? Ei veljet, niin ei ole, niin ei saa olla! Suomen kansalla on ylevämpi, jalompi elämän tarkotus!

Vuosituhansia ovat Indogermanilaiset olleet ihmiskunnan edistymisen ohjissa. He siinä työssäja vallassa ovat niin kauvan yksin olleet, että ylpeästi päättämät muut heimokunnat mahdottomiksi siinä osallisena olemaan.

Waan edistys, sivistys ei ole niinkään heimokunnan yksinoikeus, se on koko ihmiskunnan yhteinenikiperintö.

— Suomen kansan tulee näyttää että noilla halvaksi katsotuilla Tsehudeillakin on halua, on kykyä ylevämpään elämään. Suomen kansan tulee voittaa työn ja sanan sijaa maailman asioissa omalle heimokunnalle ja muillekin raivata ja osottaa tietä siihen. Sunä on Suomen kansan totinen elämän tarkotus! Ja sentähden se ei saa, ei voi kuolla ennenkuin sen on täyttänyt!

Mikä lumous siinä sanassa on? Muistuttaakos se meille rikkauden loistoa tm nautinnon helkumaa? Ei!

Kullasta on maamme aina köyhä ollut ja pettäistä on se usein ainoana herkkunaan tarinnut lapsillensa.

Tuottaakos se sitten mielemme eteen kuvan erinomaisesta luonnon ihanuudesta ja kauneudesta? Tuottaa kyllä! Waau siinä ei ole tenhollisin lumouksensa! Tää Suomi olis meille yhtä rakas, yhtä kallis, vaikk’ei sen kukkulat hongikoiueen. sen laaksot järvineen ihastuttaiskana silmiämme. Se on meille sentähden rakas, että tässä kansamme elää, se kansa, jonka elämä on meidän elämä, jonka pyrinnöt meidän pyrinnöt, jonka toivot meidän toivot!

— Keitto ruuan laitos, josta työja etenki köyhä väki, jolla ei ole kotonansa varaa eikä tilaisuutta laittamaan itsellensä puolipäiväiseksi ravitsevaa keittoruokaa, saapi sitä huokealla hinnalla itsellensä hakea, on

Kaupunkimme pyhäkoulussa on mennä vuonna käynyt yhteensä 454 oppilaista, joista kevät-lukukaudelle tulee 370 ja syksyllä tuli uusia 84. Opetus-aineina oli: kristillisyys, piplian historia ja tieto, yhteinen ja isänmaan historia, maatiede, luvunlaskento, yksinkertaisneenn kauppakirjan pito, aineiden kirjoittaminen sanelemijälkeen, äitintielen kielioppi, alkava mittaustiede.

kaunokirjoitus, kaava-kuvaus ja laulanto. Näissä aineissa oli 6 opettajaa, joilla apuna oli 10 monitööriä. Opetuskieli oli ruotsi ruotsalaisille ja suomi suomalaisille oppilaille, joita roiimemainituita oli ollut kolmas osa.

Helsingistä:

Rahvaankouluttaja-opiston opettajiksiaikoville on armossa määrätty Suomen valtiovaroista yhteensä 5, 600 rupl. hop. matkarahoiksi, jaettaviksi 6 miehiselle ja 2 vaimolliselle hengelle, 700 r. kullenki, jotka Senaatti, yksin tuumin kenraalikuvernöörin kanssa ja rahvaankouluimme ylijohtajan U. Cygn»:uksen esityksen mukaan, valitsee ja nimittää, ja joiden tulee vähintäinki kokonaisen vuoden, ylijohtajan osoituksen mukaan, käydä ja olla jossaki eli joissakuissa hyvin järestetyissärahvaankouluttajaopistoissa ulkomailla, saadalsensa tarpeellista käsitystä ja hyviä opetustapoja, sekä velvoituksella että rupeevat maahanune as-tettavaan rahvaaukouluttaja. opistoon^pettajiksi. Kutka haluavat näitä matkarahoja mainituilm ehdoilla, jättäkööt ennen tulevan Huhtikuun loppua anomuslirjansa tarpeellisten todistusten kanssa Se—naatin kirkollis-asiain toimikuntaan. Maaviljelys-pankin kokous alotettiin, niinkuin kuulutus käski, viime keskiviikkona kilo 10 epp. ja oli siinä läsnä osakkeiden kirjoittaneita jäseniä 80. Niistä oli kyllä enin osa Helsinkiläisiä virkaja tauppamiehiä sekä tilanhaltijoita, mutta oli siinä edusmiehiä Kuopion, Lapuan-joensuun eli Nyykaarlepyyn, Waasan kaupungin ja lääniläisten, Turun, Hämeenlinnan, Porvoonja Wiipurin kaupunkilaisten puolesta sekä yksityisiä, tilanhaltijoita ja tehtaan-isäntiä Turun, Waasan. Hämeen ja Wiipurin läänistä. Ainoastaan 2 suomalaista jäsentä oli

Tutkimaan kirkh Cyqn«uksen ehdotusta rahmvaäaänrkäonunluy-tlaitoksemme järestämisestä on Senaattimme erinäisen komitean, joka tulevan Syyskuun 2 p.nä kokoontuu tänne Helsinkiin, ja on määrännyt siihen puheenjohtajaksiIntendentin Seb. Gripenbergin seka jäseniksi rohvessorit F. L. Sehauman, Elias Lönnrot ja M. Akiander kuin myös tuomiorovastin Turussa T. T. Nenvallin, Rantasalmen kirkh., rovasti I.F. Verghin, kielenopettajan Pietarsaaren lukiossa L.L. Laurenin, opettajan Helsingin taidollisessa realikoulussa A. Soldanin, lyeeum-nimisen koulun johtajan maist. K. G.

Leinbergin. tilanhaltijan A. Meurmannin, Leväisten maaviljelyskoulun johtajan A. Mannisen ja koulumestarin Munsalan kappelissa A. Svedbergin.

Koti maalta.

forkoa maksamasta. Toiseksi kuin ei saisi luottaa makasiiniin, niin saattaisi syksystä lähtien jyviensä suhteen olla yhtä tartta tuin sitte lovmlla ollaan. Ja siemenen suhteen se ainakin on kurjuus että luotetaan makasiiniin.

Niitä häkeissä kuluu monta kallista työpäivää. siemenet tulevat kalliiksi, eikä niiden tarkkuuteen ole sittenkään luottamista. Se on siis melkein selvä, ettei tavallisina vuosina makasiinia tarvita ollenkaan. Mutta kuin se kerran löytyy, niin entistä myöten hyvmä ja keskinkertaisinakin otetaan täydelleen sen verran velkaa, ettei siitä katovuonna apua olisikaan. Köyhät varsinkin jäävät hätäaikana makasiinin avusta osattomiksi, sillä he tavallisesti ovat jo ennestään niin suuressa velassa makasiiniin, ettei heidän osakseen enää yletyttään antaa lainaa. Silloin ottavat vuorokkain osansa jälkeen lainaa. Ellei taas köyhille taveillisina vuosina anneta lainaa, niin ei saada kasvu-kappoja keräytymään edes hallituskulutuksiin, jotka tästä lähtien, jyvästön jaettua, tulevat melkein puolta raskaammaksi kuin ennen, sen vähemmän pääsee se vähanen jyvästö kasvamaan. Tähän lausui lautamies Mononen: köyhä tarvitsee apua ei ainoastaan katovuonna vaan hyvänäkin vuotena: jos laina-jyvästö hävitettäisiin, mistä köyhä sitten saisi apua? hänen täytyisi myydä lehmänsä rikkaalle polku-hinnasta.

Tuomari Forsström sanoi kyllä virantoimessaan nähneensä, että monelle köyhälle tulee ottama velkansa julman raskaaksi, semminki kuin keväällä myypi lehmänsä syksy-hinnasta, pitää sen eläkkeellä Mikkeliin asti, jolloinmaksaa leiviskän eläke-voita, tahi kylvättäa peltonsa osille, ja siemenen antaja saapi voitoista puolen eli kolmannen osan. Siitä voisi kyllä luulla, että makasiinin velka tulisi kuitenkin helpommaksi.

Mutta hra tuomari luuli, että nain rasittamia velkoja ottavat ainoastaan semmoiset köyhät, jotka ovat huolettomat eivätkä sanalleen toimita asioitaan. Jotka tavalliseen kasvuun tyytysivät, eivät vlido antaa, koska eivät saisi omaansa pois ilman riidatta. Eikä se siis ole ollenkaan tarpeellista heidän huolimattomuuttansa makasiinin kautta ylläpitää. Tähän lauseesen yhdistyi myös talonmies Petter Leppänen, sanoen: ”sen tiedämme hyvin, että jokainen rehellinen ja ahkera saapi tavallisiin tarpeisiin lainaa toisellaan hyvinä ja tavallisina vuosina: vilkkaat ja petturit eivät saa toisiltaan; niitten täytyy makasiiniin tunvauta hyvinäkin aikoina.

Katovuosina siellä ei ole köyhälle kuitenkaan turvaa, enemmän vain surmaa, kuin pitää ainoat elonsa suorittaa makasiiniin hyvänä aikana tehdystä velasta”, ”ja kuin ei liene maksoa, niin silloin menee,

— lisäsimuuan, köyhän lehmä makasiininkin velasta”.

(Jatketaan.)

Muisto-malja Suomenmaalle oli tyhjennetty niissä pidoissa, joita yliopiston nuoriso toisena maanantaina antoi eronneelle opettajallansa kanselineuvos G. Neinille. Sen maljan oli maist. I.Krohn esittänyt suomalaisella puheella, jonka lainaamme Heis. S:mista ja kuuluu näin: ”Vksi on meille nimistä kallehin, uksi sanoista suloisin. Sen kuullessa veremme läikäbtää lainehisin, sydämemme kovemmin sykähtää, intomme leimahtaa kiiraemmin. kirkkaammin palamaan. Se nimi ompi Suomi, se sana on kotimaa!

kokouksen alussa, hyvin tunnettu Kustaa laturi Janakkalasta ja I. Matila Iina joelta. Kokousta kesti kilo 2:een jpp. ja jätettiin taas f:lo 4:Stä f:lo V?8:aan.

Eilen jatkettiin [itä f:to 9:$tä epp. ja kesti sitä »idä jälk.puolip:n f:lo9:ään ennenfuin se päätettiin. Ensiinäifefft tuöfft, fittefuin oli pankki-komitean puolelta selitetty niitä se oli puuhannut asiassa, malitttin yhteisellä mielisuosiolla rohvessori I. P. Palman puheenjohtajaksi kokouksessa ja lakitieteen kokelas H. Borgström sihtierilsi.

Sitte otettiin esille fitfein fii«ta«aine, niin. afetettaman pankin kohdasta ja yhteydestä hypoteekkiyhdistystäsuhteen, joka kaikissa paikoissa oli jo paljo mielikarvaisuutta ja eripuraisuutta nostanut. Oltiin kyllä kohta yksimielifet siinä, että asetettava pankki ei tulisi olla missään erinäisessä yhteydessä hypoteekkiyhdistyksenkanssa, niinkuin ne omatfi kaksi eri luontoista laitosta, jotka paraite kumpiki tulemat hyötymään, jos fuinpifi malmoift etuansa vapaasti toisistansa, kosta ne kuitenki osaltansa tulemat yhteistä hyvaä edistänmäu. Toisiinsa sidottuina ne nähtävästi tulisivat kumpiki kärsimään toisistansa haittaa h>npaa8fa liikkeessänsä. utta siitä kesti enemmän kiistaa, jos piti osakkeiden maksussa ollenkaan ottaa vastaan hypoteekkiyhdistyksen velkaseteleitä. Se kyllä jo heti myödytetttin, että pankki muuttuisi hypoteekkiyhdistykselle paljaaksi rahan hankkijaksi ja joutuisi oikein pulaan, jos se rajattomasti ottaisi vastaan näitä seteleitä, jotka omat omattomat eivätkä siis moi edes muutettaa rahaksi, milloin tarvitaan. maan omat mield lisäksi kurssin alaiset. Semmoisten setelien pakkautuminen pankkiin vaikuttaisi, ett’ei pankilla olisikaan tilaa muuhun laina-liikkeeseen maan pankki olisi myös vahingon kärsimisen alttona, jos sen täytyisi myödä ne setelit mahdollisesti paimennettuun hintaan. Tältä kannalta katsoi yksi osa pankille vahingolliseksisitoutumaan mihinkään näiden fetelien vastaan-ottamiseen, maan siinä asiassa piti paraana, että pankki saisi vapaastikatsoa etuansa, ostiko tahi ei niitä seteliä, milloin jompikumpi olisi pankille edullisinta. Kuin tämä kysymys tuli huudoilla ratkaistavaksi, löydettiin sillä puolella oleman 21 miestä, joilla oli yhteensä 82 ääntä. Waan toiselta puolelta, jossa löydettiin oleman 59 miestä 95 äänellä, sitä vastaan muistutettiin, että pankilla ei olisi mitään mnarna nähtävästi tarjona, jos se loppu-maksuksi ottaisi vastaan myöski hyp.-yhdistyksen seteleitä maan korl’eintain puoli summaa, kuin pankki kuitenki tarvitsee vakuusseteleitä perustuskassaansa ja sekuitenkaan semmoisiksi et saisi muita parempia luin nämä yhdistyksen setelit omat, etenfi kuin maabittiin määräystä, ettei niitä otettaisi maataan muuhun hintaan kuin että pankki olift mafitutettu faamaufa 5 °/0 korkoa niiden hintasummasta. Siihen tulee, että tiettävästi hyvin monia ei motft eikä tahtoisi ollenkaan rumeta osakkaaksi pankkiin, jos eivät fan vakuutta saavansa osaksi edes lunastaa osakkeitansa yhdistyksen seteleillä. Wiime matnittu puolue moitti huudossa, jonkatähdensittemäärättiin, että osakkeita saisi vielä kirjoittaa tämän Maaliskuun loppuun, jonka perästä se malta loppuu ja 1p. tulemaa Toukok. aletaan ottaa vastaan osakkeiden maksua 10 markalla kunki osakkeen päälle, tullen näin maksetuille rahoille luettamafft 5% korkoa siksi että pankki saapi armollisen vahvistuksen ja pääsee alkuun, ja kestää tätä vastaan-ottoa aina Heinäkuun 15 p:ään asti, luettua fuitenft Toukok. Ip.stä aina maffupäimään asti 5 % taka-korkoa niille maksuille, jotka eimät tänä Toukok. 1 p.nä ole suoritetut. Sitte pidetään tuleman Syysk. 14 p:nä mafinainen pankin kokous, jossa pankin sääntö lopullisesti suostutaan ja hyvätn otetaan kuin myös mafinainen pankin johtokunta maittaan, joka sitte hankkii hallitukselta vahvistuksen pankin johtosäännölle.Sen saatua kannetaan ofnffeiben lunastukseksi ylös ensiksi 15 markkaa funfi osakkeen päälle ja pankki alfaa vaikututfenfa, jos 30 tub. osaketta on kirjoitettu ja 750 tul), markkaa rahassa on perustuskassaan maksettu. Osakkeiden loppu-lunastus tapahtuu sitte sillä tavalla että K>’ fäf. 1 p. v. 1862 maksetaan kultaki osakkeelta 25 markkaa, tätnäft rahassa, sitte Tammi?. 1 p. 1863 taas 25 maikkaa ja Kesäk. lp. 1863 loput 25 markkaa, saaden nämä fumpaifetfi miime maksut tapahtua tahi rahassa taikka hyp.yhdistyksen seteleissä.

Toinen pitkä kiista oli sitte pankin nimestä. Siinä kokonaan hylättiinMaamitjeh; panfin nimi ja monen mutkan perästä tekaistiin sille aivan uusi nimi, joksi päätettiin Suomen Mdyspanlki, ruotsiksi: Förenings-banken i Finland, tulien sille tarkoitukseksi ”ralui-lttffeen huo’entaminen Suomen maaviljelylftlle, teollisuudelle ja kaupalle”. Näissä kiistoissa oli melkein koko enftnniinen päivä mennyt, maan kuin sitte päästiin itseänsä johtosäännön ehdotusta tutkimaan, siinä kuului tuskin ollenkaan erimielisyyttä, maan ehdotukseen, jonka oli pankin valmistava komitea aivan uudesta tehnyt, suostuttiin aivau vähillä lifäyfilllä ja sanain muutoksilla. Ensi kokouspäiväuä ennätettiin fuitenft ehdotuksesta tutkia ainoastaan 17 pykälää. Ensi päivän kokous pidettiin fofteteetiSfa maan eilen pidettiin kokous Helsingin raati-oikeuden kartanossa.

— Karhuntappaja Simo Mattila.

Täman-niminen mies, joka elää Paistjärven kylässä Saarijärven vlossa Heinolan pitäjätä, on siitä merkillinen, että se on tappanut ei vähempätä kuin 14 karhua, lukematta muita pienempiä petoja, niinkuin susia j. m. Näöltänsäkin on tämä mies omaava ”metsän kultaisen kuninkaan” voittaja nimen, sillä hän on kookas ja jäntevä ruumiiltansa ja ehkä jo vanhanpuoleiuen ukkoniin näytäiksee hänen käytöksessänsä vielä kylliksi vakavuutta ja silmäyksessansä terävyyttä että hänessä voipi havaita vanhaa karhukyttää. Kuulutaan olevan aikomuksessa että tälle karhu-sankarille annettaisiin jonkinlaista muistia eli kehoitusta urotöistänsä. Kunnia-merkistä ei sano huolimansa ukko, sillä sanoi: ”miltä se näyttäisi jos minulla olis kunniamerkki rinnoissani ja sattuisin kävelemaan mieroa”?

n.

Siihen mekin, kansalaislveljet, kääntäkäämme kaikki toivomme.

ajatuksemme, kun lasit pohjaan juoden, sydämen pohjasta huudamme: Eläköön Suomi ja sen tulevaisuus!

Tämän kaiken Suomen kansa jo silloin aavisti ja näki!

Sanalla, hengen ei ruumiin voimalla sankarkianhsaaishtaa, llitsivat luontoa. Sanalla Wäinö voitti Ioukjoka turhaan turvaeli miekkahan.

Suomen kansa on pitkällistä unta pitänyt; aikansa ei vielä ollut tullut! Mitäs sen oli tekemistä siinä, missä raat, väkivaltaiset puolivillit toisiansa raatelivat?

Nyt alkaa unelmansa tulla toteen. Nyt se herää, nousee hengen, kiltaan, neron mittelöön! Tällä omalla alallaan se pyrkii muiden kansain rinnalle, edelle!

Silloin kun sen Suomen kansa näki, seisoi vielä Keskiaika vahvassa rautapuvussaan, jonka läpi ei päässyt yhtään valosädettä valaiseinaansisällistä pimeyttä. Nykyaika sen rautapuvun on puhkaissut ja karistelee sitä sirpaleina maahan.

Keski-aika katseli luontoa hirmulla ja vavistuksella.

Nykyaika sen ongelman on löytänyt, joka luonnon henget kurissa pitää ja ne taivuttaa ihmisen palroelukseen.

n.

Lähellä kaupunkiamme Hevossaaren kylässä paloi viime Joulukuun alkuväivinä ylsi talli ja 3 hevoista sen sisällr. Walkean luullaan päässeen irti parrsoitosta, jonka kerällä kävivät hevosia katsomassa talnssa. Wäkeä oli kylliksi saapuvitla että vo’vat varjella ln”.ita huoneita syttymästä, jotta olivat lähellä palavaa tallia.”

Heinolalta 1 p. Helmik.

”6rinomaisimmista uutisista en voi mainita kuin että täällä juuri äsken oli markkinatkin ja siis tavallista suurempi liike pienessä kaupungissamme. Waan niistä on ylikäteen kuitenkin niin vähä sanomista, että ainoastaan snvumennen mainitsen, että väleä oli ensimäisenä markkinapäivänä, kukaties kovan pakkasen tähden, vähänlännältä. Hyviä hevosia ja maa-miehen tuotteita, paitsi pellavia. on tavallisestinäillä markkinoilla vähän. kukaties vaannimeksi, ja sentähden niiden hintojen ilmoittaminen ei olisi mistään arvosta. Itä-suomesta oli kaloja kosolta, joitakuuluttiin jo viimeseltä myötävän 50 kop. leiviskä. ylipäätään valittivat kauppamiehet että muka sekin vähänen väki kun oli markkinoilla teki rahan puutteen tähden enimmiten pieniä kauppoja. Muutoin oli ”marklina-into” siivo ja rauhallinen sen suhteen kuin ennen vanliaan sanottiin olleen.

Hra Broms antoi laulajaiset toisena markkinapäivänä.

jossa paitsi muita oltiin tilaisuudessa kuuntelemaan erästä Suomalaiöta laulupätkää ”Noiminua poika rukkaa” j. n. e. (5n ole laulu-niekka, että osaisin niiden laulu-tieteellisillä sanoilla vvailla niitä tuntoja, kuin tämä laulu yksinkertaisella surun-alaisella säveleNansäsuomalaisessa sydämessäni herätti. Laulu oli tosin lndyt ja se ainoa Suomalainen mitä lna Broms tässä tilaisuudessa lauloi, vaan eihän „hyvää paljon piisaa”. Ne muut, niinkuin Runebergin loistokappale ”11l” vi2 kannua, jonka on pannut konttiinsa ja lähtenyt matkalle, sanoen menevänsa kotipaikallensa, mutta ei ole tullutkaan eikä ole sen koommin häntä nähty. Hänen sanotaan olleen hyvin ahvatan viinaan. Luultavasti on lian ottanut liian pitkän piiska-ryypyn, ettei ole jaksanut kantaa viina-konttiansa, niin on täytynyt uupua taipaleelle ja kuolla, kuin vielä oli sattunut lunta satamaan yöllä. Ijästään on hän ollut 45 vuotta, naimatoin mies.” , nyt saatu toimeen täällä Helsingissä. Laitos on teurastaja Wareliuksen talossa (ispoon tullin ja Venäläisen sotakasarmin tykönä, ja siitä saadaan hakea ruokaa kilo tl.sta epp. aina kilo 3:een jpp. Siinä keitetään ja myödään sunnuntai-, maanantaija tiistai päivinä liha-lientä eli soppaa lihan ja potaattien kanssa, keskiviitko » ja tuorstai-paivinä rokkaa eli hernesoppaalihan kanssa sekä perjantaija lauvantai-päivinä suurimaeli lryyni-velliä. Syömällinen keitosta, joksi alussa oli määrätty puolituoppia maan nyt annetaan 3 korttelia, m—aksaa 4 kop. ja yksi kakku kuivaa leipää 2 kop. hop. Tämä on ensimäinen tämmöinen laitos maassamme ja on tullut kaupunkimme rouvasväen yhdistyksen ahkeroimisesta toimeen, maikka siinä öroerstinna Aurora Karamsinin kenoitnksilla ja raha-avuilla lienee ollut pää-ansionsa. Joka tietää, mitä ravitseva ja hyvä ruoka vaikuttaa ihmiselle terveyttä ja työvoimaa, arvaa myös. mistä mahdottomasta vaikutuksesta köyhän vä—kemme suhteen tämä laitos on. Turvapaikka ja lapsitarha on myösöverstinna Karamsinin toimesta ja avulla asetettu kaupunkiimme ja ne yhdistetyt laitokset löytyvät Paekalinin kartanossa Anna-kadun varrella ja ovat rouvasväen nhdistyksen huolenpidossa. Ne ovat aivotut semmoisille lapsille, joiden vanhemmat ovat koko päivän työssä ja jotka eivät siis saisi oikeata vanhemman hoitoa sillaikaa.

Laitokset ottamat ivastaan lapsia k:lo 7 aamulla ja pitämät niitä k.lo 8:aan illalla, antaen niille täyden lioidon, jota pitämässä on 1 naishoitaja ja 2 piikaa, sekä valmiit vaatteet ja ruuan aivan ilmaiseksi. Laitoksella on kaksi siistiä suojaa tarpeellisilla huonekaluilla ja otetaan lapsitarhaan vastaan lapsia aina 2 vuoden ikään sekä tunvapaikkaan lapsia 2 ja 6 vuoden välillä ijässä.

Laitos on nyt ikään asetettu ja siinä kuuluu jo olleen koko jou—kko lapsukaisia. Isompi sauna-laitos kuuluu olevan hankkimisen puuhassa kaupunkiimme. Se onki hyvin tarpeellinen. —— Mehiläinen n:ro 2 jaetaan maanantaina. Warpunen n.ro 3 jaetaan tänäpäivänä.

Lupa painamiseen annettu: l.. lleiiil^ur^oi-.

Helsingissä, Suomalaisin Kirjallisuuden Seuran Kirjapalnosss.

— Tuusniemeltä 20 p.Helnuk.

, .Tal>m on ollut lumisateinen ja kylmä melkein siitä painiin kuin syksyllä alkoi järviä jäähän vetää; oli kuitenki tämän kuun teskipailoilla muutamia päiviä leutoa. Kihlakunnan oikeus Suomen suuriruhtinanmaan Kartta » 30 k.

Aasian maa-osan Kartta a 40 kop.

Yksityistä Zlltllitllksm.

Myötavänä kirjakaupoissa: P. Stolpen kirjakaupassa Helsingissä myydään kaikenlaista Paperia, Tervakosken jaIuvankosken paperitehtain valnustamia-. hinta on samakuin tehtaissaki.

5 (l) P. Stolpen kirjakaupassa Helsingissa myydään: Raha-asioista. Kaksikymmentä helppoa lukua yhteisen fanfan ja nuorison hyödyksi. 15 kop.

Osviitta yleiseen Maatieteesen ala-alkeisja kansakoulujen tarpeeksi. 10 k.

Päässä -laskemisen jakso. (5. I. Landgrenin tekemä.

30 f.

Ukko Paavo, eli ”voipi sokiakin muita hyödyttää”.

4 k.

Köyhä Kukkainekerääjä poika, eli erään lapsen unennäkö.

3 k.

Aarre, eli ahkeruus kaikki voittaa. 4 k.

Köyhä Sipi, eli millä lailla hyvät työt sinulta palkitaan?

3 k. 2 li) Tänä vuonna 17 p. Tammikuuta varastettiin talonmies Kaarle Matinpojan Simolan tallista yksi ruskeanpunanen valakka-hevonen, vähä yli 9 korttelia korkea, valvahkoharja kahdenpuolen riippuva ja taka-jalat olivat kavion rajasta hiutal’. valkeet, ja ikä oli 5 vuotta.

Joka tämän ilmisaisi, Me maksaisin 10 hopea-ruplan palkan.

Korftilahdelta Helmikuussa 1861.

Kaarle Simola.

Warastettu hevoinen.

Iouhkolan relssi.seeterin tila Tohmajarven pitäjässä ja Kuopion läänissä annetaan edullisilla ehdoilla arennille pitemmäksi ajaksi, tulemasta puolipaastosta alkaen.

Arennin ehdoista antaa tietoja paikalla herra mao Edullisen til.t-arennin tarjous.

tuotuina Reposaaren Haminaan: Haapasista Hirsistä, jotka maksetaan Määrätyt hinnat, Hov. kop.

18:tuumaisista läpimitaten maksetaan syllältä „ 56.

17 , „ . ”. 53.

K» . . ”. „ 50.

15 . „ 47.

14 . . ”.44.

13 . . 42.

I* *) ’A& f? W 9t H t$ OO, 11 „ v „ v m 35.

10 . H ”.. „ 30.

9.^ » . . . 25.

9 . „ ” . I 20.

81 18 li» ff H m „ ” 1«J.

71 IN 7 R u m U W ¥ *”” Haapain pitää oleman oikosia, oksattomia, ei lahoja eikä kuivia, ja niillä pitää olla kuori päällä kuivumisen estämiseksi.

Haapahirsistä, joissa on lahon vikaa sydämessä, maksetaan vähemmän.

Haapahirsiä, jotka eivät ole 7 tuuman paksuja läpimitaten, ei oteta vastaan.

Halulliset myyjät saavat suusanallisesti tahi kirjallisesti keskustella allekirjoittaneiden kanssa.

Porissa ja Sosiankartanossa Helmik. 16 p. 1861.

H. 3* Vldenbura ja Kumpp.

5 (2) siihen sopivain kappalten kanssa, (5sivallan armollisesta käskystä j. n. e. paranneltu, niin myös v:na 1695 hyväksi katsotun ruotsinkielisen virsikirjan jälkeen enännetty.

Nyt taas vasta uudesta ojennettu.

Tätä kauniilla kirjaimilla ja valkosella paperilla painettua Wirsikirjaa 16:ssa saadaan ostaa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa 18 kopeikalla, kun vähintaki 100 nitomatonta kappalta yhtaikaa otetaan. Mutta jos 500 kappalta ostetaan, saadaan kappale 17 kop. Kirjeillä voidaan tätä virsikirjaa myöski tilata, jossa suhteessa tilatut kappaleet viipymättä lähetetään ostajalle, kunpaketin kulunki ja postiraha erityisesti maksetaan.

3 (3) D. H. Levin.

Suomalainen Wirsija Evankeliumi-Kirja, Kaupaksi.

viljelyskoulun johtaja 91. (5. Löfbera” joka myös vastaa kirjallisesti tehdyille kysymyksille asiassa.

3 (1) Nukiit 5 y. ja 5r. 5)0 k., kaurat 3 r. 10 ja 3 r, 20k. tnri-, ruisjauhot 40 ja 12 k., raavaanliha, tuoros 1 r. ja l r.

20 k., palvattu 1 r. l0 ja 30 k., lampaanliha, palvattu 1 r. 40 k. ja 1r. ”0 s., vasikanliha l r. 40 k. ja 2 r., sianlilia 1 r. 80 ja 2 r.. suolaset silakat 75 ja 80 k..

voi 2 r. 50 k. ja 2r. 80 k., tali 3 r. ja 3 r. 20 k., heinät 10 ja 14 k. leiviskä; lintuja pari! metsoja 80 ja90k., töyriä40 ja 5)0 k., pyitä 15 ja 20 k.; kaurakryyuit 28 ja 30 k., ohrakryynit 28 ja 30 k., herneet 15 ja 25 k., potaatit 9 ja10 k. kappa; potaatin-jauhot li k., lohi suolattu 18 ja 20 k., hauvit ja ahmenet 6 ja 7 k” mateet N ja 9 k., tuore silakka rli l^.ili 2’/, ^ ja 3 k., siika 9 ja 10k. naula, nuori maito li ja8 k., miina 42 ja 50 k. kannu-, munatiu 35 ja 40 k.; halkoja kuorma: toivmsia 1 r. 40 k. ja 1 r. 70 k., petäjäisiä 1 r. 10 k. ja 1 r. 30 k.

Keskihinnat torilla talla viikolla: Kaupan : Luujauhoja, 25 kop. leiviskästä, Luumyllyissä sekä täällä että Ähtävällä.

Pietarsaaresta Helmikuussa 1861.

12 (2) Sehauman.

Kuulumisia Hauholta. *) Sanomisia keski-Pohjanmaalta.

Lienee ehkä Suomettaren lukioille huvittava kuulla i jotakuta Pohjan keski-seuduilta, joihinka seinminkin luemme Pietarsaaren kihlakuntaa. Otan siis täältä yhtä toista firjoittaaffeni. Tahdon enftfjt ja etenfi Mirkkaa : sanasen jaetulta sota-mäestösta, jonka nämä seudut omat panneet ylös ja kustantamat. Niinkuin tunnettu on, tapahtui nyt noudatettama jakaus-järjestänusen asettaminen (dlslokatlon) maaliskuussa m. 1859. Wiasan pataljonan alueesen kuuluu tämän asettamisen mukaan! Pietarsaaren. Lapuan, Kuortaneen, Ilmajoen ja Kors Roiman kihlakunnat, jota mistään Laukaan kihlakunta, johon myös muutamia pitäjiä Hämeenmaasta luetaan, kuuluu Kuopion pataljonan piiriin. Elokuussa 1859 tarkasteltiin ja kelmollisiksi katsottiin Waasan pataljonan 1:fev?fä koinpp^niassa nyt palvelemat sotamiehet. Tässä! seikassa oli, niinkuin epäilemättä mielä muistetaan, paljo sanomista ja nuhtelemista. Tahdon ilmoittaa, että tämän sotamäen kustantaminen, korkeain asianomaisten! läsnäollessa tehdyn [oroinnon mukaan, määrättiin kaikfien ruotu talollisten yhteiseksi suorittamiseksi; jonka vuoksi joPa pitäjääsen asetettiin niinkuts. pitäjäs-jako 1 funta eli komitea, joka tekee kustannus-tilit. Nämä tilit lähetetään, silte kun pitäjaänkokous on ne tutkinut ja vahvistanut, läänin maakonttoriin, jossa tehdään ylimalkainen jakokirja pataljonan koko alueelle. Maaherra lähettää sitte jafofirjan joka pitäjääsen ylöskantoa Marten.

Olen tilassa antamaan ti.’toja Waasanpataljonati l:fen komppanian palkinto-kustannuksista. Tämä palkinto tekee, makansi-jymät lukematta, pitäjä-jakokuntain kustannus-tilien mukaan: Nupi. kop.

Lohtajan pitäjälle 18 sotamiehellä’ 720: 35%.

Kälviän pitäjälle 7 „ 313: 193/4.

Kokkolan ftitäMe 18 „ 606: 52’/».

Kruunupyyn Pitäjälle 14 „ 700:

Pietarsaaren pitäjälle 23 ”1, 215: 83% Yhteensä 80 ’~ 3.555 91%.

joten keski-kustannus miehelle tulee olemaan 44 rupl.

44 3/4 kop.

Olisi mieliksi ja suurinta armoa yleisölle saada yhden-muotoisia ilmoituksia SBaafan pataljonan muibenfi foinppaniain palkinto-kustannuksista, niinfuitt myös kaikista toisista pataljonista, että saisi nähdä, mitä jaettu sota-maestö maatie kaikkinaan maksaa. Jo viime vuoden joulukuussa lähetettiin mainitut kustannus- tilit läänin maakonttoriin, maan eivätpä sieltä jakokirjat vielä ole tulleet. (St luulisi näiden käsittämisen tarvitsevan saman työn ja ajan kuin efm. mainitakseni eräät Lohtajan pitäjääfenkuuluvat perintö-ostoin ja fruu Puolen vuosikerran ”. 3 markalla, kuin myös täällä Helsingissä herrain Waseniuksen ja Kmnppauin kirjakaupassa Koko vuosikerran . 5 markalla 20 peuuillä, Puolen vuosikerran. 2 markalla pennillä.

samalla tavalla toimitettuna kuin ennen ja samankokoisena kuin v. 1^3!), saapi tilata kalissa maamme Posti-konttoreissa Koko vuosikerran ”.. N markalla, Suometarta v. jOl, Tulemana sunnuntaina vitää Uudessa kirkossa suomalaisen puolipäimä-saarnan m.t.komminist. Tengen ja iltasaarnan v. kirkh. Thomander.

Samana päivänä pidetään suomenkielinen pipliänselitys k.lo 6 jpp. Uudessa kirkossa.

Kirkollisia Ilmoituksia. läis-murteessaan. ”Suometarta” taas, joka kirjoittaa puhdasta suomea, maikka seki liiaksi samo-karjalaista murretta, ja siis kielenki snhteen opettaa tukijalansa, eimät lue sen vuoksi, kun muka kieli siinä on niin ”kankeeta” ja outoa. Tieteni sitä ei tänne tule muuta kuin kolme kappaletta. Setaanpa ”Iulkisia Sanonnakin” sekä”kristillisiä Sanomia”. Muita suomen-kielisiä sanomia ei täällä liiku; vallas-mäki lukee ruotsalaisia lehtiä. Mutta jos kylä-kunnissa useampi talo rupeaisi yksiin tuumiin, niin saisipa useampi halullinen lukija itsellensä sanomalehtiä hyminki helpolla hinnalla. Waan tässä niinkuin! muussali puututaan yhteis-henkeä ja keskenäisiä neumotteluja tiedou saamisista. Olisipa meilläki jo aika hankkia laina-kirjastoa, mutta saa nähdä, milloinka niihin maroihin tullaan!

Kunnallisista asioista on se mainittama, että, knn uutta kello-tapulia aiotaan rumeta rakentamaan tulemana muonna, ehdoteltiin kustannusten huojentamiseksi myydä laina-makasiinista miljaa käypään hiiuaan, kun siihen, asetusten mukaan, ensin saataisiin lupa esi-mallalta. Laina-makasiiniin on nimittäin miime muosina karttunut Miljaa tosolta, jotta siellä nykyjään on yli puoleii-loiöta Nidaimen tynnyrin ja omat sen marat luultavasti maöt-edeoli kasmamat samassa mitassa kuin tähänkin asti, ellei niitä, mikä paras olisi, panna pankki-liitkeeösä tasmamaan. Tästä päätettiin nyt ottaa 5 muotta takaperin ensi-muotiaisten lasten niäärä seurakllnnassa armiolta otetaan 120^ksi, joista mähintäänki sillä ajalla lienee kuollut 20, niin oli siisrivpikoulun- ikäisten luku sadan paikoille, joista mainitut kahdeksankymmentä pääsivät Herran ehtoolliselle. Tarkempia tietoja hakea ei ole ollut aikaa, mutta nämät armiolta otetut määrityksetki osoittamat, että kristin-opin tunteminen on nuorisossa auttaman hymä; etenli jos se merrataan aikoilnn kyminenkunta vuotta sitte, jolloin aina enempi kuin puolet rippikoulu-lapsista joko heti ajettiin »laiskan-kouluun” taikka päätöstä julistettaessa tuomittiin mahdottoniiksi Herran pöydälle.

Hupaisa olisi Mielä numeroilla näyttää, kuinka paljo asukkaita pitäjässämme on. mutta siilien tarpeellisia tietoja on maikea saada ennenkuin Wiisivuotis-taulut mäki-lumusta tulemat tehdyiksi.

15:stakymmenes Vuosikerta.

Jaetaan: joka Perjantaina Helsingissä Waseniuksen kirjakaupassa. 18 ”1. Su o m e t a r No KK Hinta: koko vuosikerta 6 markkaa, ja puolivuosikerta 3 markkaa.

Perjantaina 8 päivä Maaliskuussa.

”) Jatko ja loppu 9 n:roon.

Mitä taas pitäjäläistemme hengelliseen oloon tulee, on senki tila sitä kultasta kesku-muotoa, joka ei liiaksi pyri ammentamaan tiedon lähteistä, vaan pitää asemansa jonkun portaan ylempänä raakuutta, kuitenki mähitellen osottaen taipumista armelemaan inuittenki tietojen ja taitojen oleman ihmiselle tarpeen kuin ainoastansa ne. mitkä suoraltaan omat nskon-oppia ja koskevat sielun malmistusta ijänkailkiften autuuteen. Moni tietää jo että yleinen simistys ja kaunis kanssa-elämä on perustettava uskon ja jumalan-pelon lujalle pohjalle, maan että ilimMe on annettu järki ja kaikkinainen hengen moiina työskennelläkseen maallistenki tietojen ja asiain amarassa piirissä, joitakaan taas ei saa omiksensa muuten kuin hakemalla muiden tiedossa ete Mämpäin malmistamista teoksista. Nun tässä tarkotan tirja-lnkua, niin en tarvitse epäillä sanoakseni lukutaidon oleman jotenki hymällä kannalla ja yhä parantumassa asian-omaisten huolen pidon kautta. Osataanko rahmaan seassa ”venyke-räuttiä” lukea oikein sintilleen, sitä en tiedä, enkä sitäkään, ihannettaanko sen kauneutta.

Alutta mikäs kun olisi lumun halukin yhtä hymä! Walitettamasti ei se sitä ole. vanhat hautaan kallistujat harrastamat lukeakseen enimmiten ”hengellisiä” s. o. uskon- opillisia ja uskon-hartantta ylentämiä kirjoja. Se on ilahnttamaa kyllä, että niin tekemät. Mutta kaikessa hartaudessaan ovat he monili vikapäät ulkokultaisuus teen ja teko pyhyyteen, tuomitessansa kaiken muun kirjalumun tarpeettomaasi, jopa mahingolliselsiki. Siitäpä syystä onki nousemassa nuorisossa, jossa niin monet tnlemaisuuden toimeet rippn.vat, maallisten kirjain lukemisen halu yleiseen mieto, mieli maallisen tiedon saamiseen tylsytetty. Senmuoksi luetaan sanomalehtiäkin hyvin mähän. Pariin kymmeneen ei tilattujen kappalten määrä nouse, ja kylistä on useampi, joihin ei tule ainoatakaan sanomalehteä. Tosin on täliän toinenki vaikuttama syy yleisessä työläässä rahan saannissa, jotta Pieninki rahan maksu ralnvaasta on rasittamaa, mallanki kirjallisten teosten ostoksi, kun muka ilmanki niittä aikoin tullaan. Postimestarien ”hyväntekiäisten” kautta koronnut tilaushinta on puolestaan edistänyt haluttomuutta sanoma-kirjallisuuden lukemiseen. Sen sanoo itse rahmas, eimätkä ainoastansa ne, jotka tieten isänmaan hengellisen vaurastumisen rippuvan koko kansan snvistyksessä, tahtomat hankkia sille yleiseen opettamaista lukemista. Sanomalelnien seassa on tänne enin tilattu ”Hämäläistä”, joka kielensä puolesta täällä on helpoin lukea, kun se aina edelleen pysyy yksi-puolistssa härnä

Wiina-tulva Pohjanmaalla näyttää alkaman liikkua, ehkä polton kielto!, siellä on. Ten tertoo O. W.

Simat, jotka siihen todisiufseksi lisäämät, kuinla ”palo-miinan salaista polttoa kuuluu ehtimiseen maan paikkakunnista ja kaupunkiimmekin (Ouluun) sanotaan tuodun Wiipurista tuhansittain kannuja miinaa”.

len siihen virkamieheksi yksi Pankkikomisarjuksen niminen päällikkö ja ylsi rahaston hoitaja, laissa säättyjä tarkastuksia tonttuorin rahavarain tilasta pitää Porin kaupungin porimestari eli hänen sijaisensa ynnä yksi vakinainen jäsen kaupungin majistraatissa. Luiden ja niistä valmistetun tavaran ulosviennissä on hallitus määrännyt maksettavaksi tullia li kop. hop. leiviskältä. mikä tullimaksu tätä ennen teki puo—lta vähemmän eli 3 kop. leiv. Jaloja esimerkkiä.

On kyllä ollut syytä valittaa, ettei meillä ahkeroimiset yhteisen hyvän eteen niin työllä kuin lahjoilla ole olleet niin tavallisia kuin useimmissa muissa maissa. Sitä halullisemmasti ovat sentähden julistettavat ne harvat esimerkit semmoisista ahkeroimisista, joita tuon-tuostaanli myös meillä ilmaantuu, ja iloisena ajanmerkkinä olemme tänä vuonna jo monta sseeumramamvsata saaneetki jlilistaa. Untisten lisäksi ansaitsee esimerkki, lainattu ”Otavasta”, monelta puolen erinomaisen merkityksen. ”Aivan äskettäin on yksi Wiipurin suurimmia kauppahuoneita, T. Tiehanovan pojat perustaneet sahaja ruutti väestöllensä Tavossa kolme eri kirjastoa, yhteensä 2l0 hopia-ruplan edestä kirjoja.

Herra iauppanenvos Tiehanova on ennestään jo tunnettu erinäisesti lalomieliseksi mieheksi yhteistä kansallista parasta edesauttamaan ja tässä nyt pnheena olevien kirjastojen lianttimmen on taas uusi todistus siilien. Mnistettava on erinomattain, että kauppaneuvos M. Tiehanovan toimesta ja varoilla on rakennettu Enonkosken sahalle ja lasi-ruukille Savonlinnan seuduilla uusi lutherilainen kirkko urkujen ja kauniin alttari- taulun kanssa, joka kirkko valmiiksi tuli jo pari vuotta sitte. Nuukilla on nyt omituinen pappi, joka s—aapi 400 ruplaa palkkaa vuodessa ja vapaan asunnon; tällä ruukilla on myös koulu ja siinä 30 oppilaista, jotka sanotaan Imvin edistymän opissa; tänne on sama jalomielinen mies vielä perustanut säästö-rahastonki alusväellensä, muita väliäpätöisempiä siunattuja töitä mainitsemattakaan. Näistä kaisla ei ole kiitollisuuden ja kunnioituksen tunto jalomielistä mieslä kohtaan kansan mielestä miireneva!” rum uubi8*taloin perustuksen aflet, jotfa famaSfii maakonttorissa ovat olleet tutkittavana ja päätettävänä jo 8 å 10 vuotta.

Waasan pataljonan I^sen komppanian yli-päälliköistä, mitkä ovat katteini ja luutnantti, on ainoastaan ensimainittu asuva alueessaan, sanotaan asuvan Kurikan kappelissa Ilmajoen kihlakuntaa. Tänkaltaisella suvaitsevaisuudella ei ole hyvää vaikutusta.

kuulisi olevan syytä vaatia, että päällistöasuisi alueessaan valvoaksensa sotamiehiänsä ja heitä opettaaksensa teleinään mitä hyvää on. Enin osa sotamiehistä on. miten kutsutaan, laiskuriksi valmiina olemaan jommoisia ”herroja”.

Olisi täältä kyllä muutaki kerrottavana, vaan heitän toistaseksi. Tahdon ainoastaan sivnmennessä mainita, kuinka ilaliuttava se asia on, että näilkki seuduille on saatu yli-alkeiskoulu. Kokkolan kaupungille, johon koulu on määrätty, ja sen ympärystölle tulee se monessa katsannossa tuottamaan suurinta hyötyä. e!, tä eräät kaupungin hallitulsessa ennmältään ja sitte varsiniin palon jälkeen, kaupungin ja omaa etuansa ymmärtämättä, juonittelivat ja vastarintaa pitivät, arvellen koulun tulevan kaupunkia liiaksi rasittamaan: ”maatama^ raiii, varsinki halkojen hinta tulisi mnka nousemaan”.

Mutta mikähän on paikkakuntaa milloinkaan korottanut enemmän kuin julkiset opetus-keinot?

Koulu lmone on juuri nykyjään katsottu ja määrätty. Onki sekä soveljas että pulska huone, pulskin mitä kaupungissa löytyy.

Kyllä tulee koulu täällä menestymään!

st N-n.

Iloinaiusin pitäjänmakasiini muutetaan rahaksi ja niistä telidään ylsi yhteinen kassa koko pitäjälle, eikä enää jaeta 3lvmm ja Wenäen seurakunnan välillä.Naliat pannaan kasvainaan, joko niin että ostetaan maaviljely-pankin peruste-osia eli hypoteekkiyhdistyksen melkaseteliä tahi että pannaan velaksi maaviljely-pankkiin eli muuten vakuutta vasten, miten pitäjä siitä määrää. Tulot eli lasmurahat käytetään koko pitäjän yhteisiksi tarpeitsi. eteitti pitäjänkoullln vuoksi, milloin pitäjä päättää semmoisen asetettavaksi. Jos tarvista ei o!e, niin pannaan nilotki kasvamaan; mutta päämarat olkoot aina loslem>itta. Kuitenkin saapi niitä panna pantiksi raliavelasta katovuosina. milloin rahaveltaa tarvitaan seurakunnan tarvitsijoille velaksi, joilta velka parempana vuotena viivyttelemättä on takasi maksettava ja pantti pois lunastettava. Mitä velkaeli muita kirjoja näistä varoista saadaan, ne pannaan tarkkaan säilypailtaan säilytettävätsi. Miten makasiinin huoneet ovat käytetlävät, kuka saapi kasvurahat kantaa, unten niitä käytetään ja mitä muuta tämän kassan suhteen tarvitaan määrätä, siitä tahtoo pitäjä vasta päättää. Nyt jo tilataan peruste-osia maaviljely-pankkiin, sillä ehdolla kuitenkin, että päätös tulee vahvistetuksi, ja Hänen Keisarillisen Majesteettinsa armollista vahvistusta pyydttään tälle päätökselleläänin maaherrassa. Toivottiin että aivottua makasiinin käytäntöä katsottaisiin yhtä hyväksi. vieläpä paremmaksiki kuin entistä, koska pitäjä saattaisi katovuosina tarvitsijoita rahavelalla auttaa, jonkatähden pitäjä tahtoo katovuosina kaikki nämät varansa tarvitsijoitten avuksi käyttää ennenkun korkealta ruumilta apua pyytää”.

Pää tös!

eri imeliä asiassa oli »lmaantnnut. mm m>hdoin viimeksi kysyttiin! tehdäänkö muutosta ehdotetulla lamalla? Että suurin osa saapumilla olleessa väkijoukossa suostui muutokseen, oli kyllä nähtävä. Kuin kllinlninkin väenpaljmiden tähden ei saatu oikeaa selkoa jos ja kuinka monta sitä vastusteli, niin kysyttiin uudestaani onko kukaan muutosta vastaan? Johon ei kukaan itseänsä ilmoittanut. Ainoasti lautamies ja makasiinin hoitaja Mikkel Mononen, veljensä relsin lampuoti Johan Mononen ja talonmies Anders Puhakka tahtoivat osan’a ral, oista itselleen eikä maaviljely-pankkiin annet tamalsi. Mutta muut luulivat mahdottomaksi yhteisistä marxista, mitkä mastalin olisivat yhteisiksi tarpeiksi käytettävät, aniaa jonku osan pois.

Seuraksi mitä näin oli tapahtunut, tehtiin Suomen ja Wenäen senra mnnalta asiassa tämä yhteinen ’) Jatko ja loppu 9 n:roon.

— Unsi Pankin-kontluori on Porin kaupunkiin asetettavatsi armossa määrätty viime Helmik. 6 p:nä, tul

Mteisen makasiini-laitoksen ja lainaus makasiinilaitoksen rvarain yddistys yhteiseen valtio-varastoon on armoll. Julistuksessa l6 p^ltä viime Tammik.

säätty, sillä ehdolla luitenki että sattuvain latovuosien varalla pitää löytyä ruunuu makasiineissa seuraava paljous jnviäi nim. Nusmaan läänille 1, 250 tnriä rukiita ja 350 tnriä ohria; Turun ja Porin läänille 4.5)00 tnriä rukiita ja 1, 500 tnriä ohria; Hämeen läänille rukiita -2, 000 tnriä; Wiipurin läänille rukiita 2.000 ja ohria 1, 000 tnriä; Mikkelin läänille rukiita 4, 000 ja ohria ’2.000 tnriä; luopion läänille rukiita 6.000 ja ohria 3.000 tnriä; Waasan läänille rukiita 8, 000 ja ohria ”.000 tnriä, sekä Oulun läänille rukiita 10, 000 ja ohria 7, 500 tnriä, joten alinomaa pitää olla ruunun makasiineissa varallu yhteensä rukiita 37.750 ja ohria 21.350 tnriä.

Sensuhteen ja kuin Senaatti on löytänyt maamme ruunun-makasiineissa makaavan erinomaisen jyvä-paljouden, on nyt määrätty myötämäksi julkisissa huutokaupoissa, joita pidetään asianomaisissa läänin maakonttuoreissa, yhteensä 27 tuh. tnriä rutiita ja 14 tuh. tnriä ohria. Tämä jyväpaljous on myötäva tässä Maaliskuussa.

— Piplia-suomennoksessa löytyväin moninaisten vikain paramamis-ekdotukseksi toimitti Suomen Pipliaseura ja antoi v. 1859 ulos parannetun pipliä-painoksjoen.Sejonkaaatotniimomlluet ojnulktiuslelusttki itumtkuitistatuvtuaknsaiaj.a jJootaillvaasvtaiealän on muistutuksia tehtäviä samaa suomennos koetusta vastaan, on valta niitä lähettää ennen tämän vuoden loppua kirkollis -asiain toimikuntaan Senaatissamme. Mainitun suomennos-koetuksen ynnä sitä vastaan tulleiden ja tulevain muistutusten johdolla sekä alkuraamattua ja hymäksi tunnustettuja käännöksiä seuraten uutta piplia-suomennosta tekemään on armossa määrätty asetettamatsi erityinen komitea, johon Senaatti, yliopiston jumaluusopin tiedekunnan sekä maamme tuomiokapitulien esityksestä, kutsuu jäseniksi taitavia ja harjaantuneita miehiä. Niiden tekemä uusi pipliä-suomennos tulee sitte määrätyssä järjestyksessä tutkittavaksi.

Koti-maalta.

Että katovuosina apu on tarpeen, se on tietty asia.

Waan siitä ei seuraa vielä, ettei apua muuton yhtä hyvästi voi tehdä kuin jyvävelalla, sillä 3io. Rahamelka on yhtä hyvä kuin jyvä, vieläpä parempikin. Jos vaan rahaa on, niin eloa saapi kyllä aina ostaa; se on jo tähän asti nähty. Iakoska kuuluu, että se asetettava maaviljely-pankki tulisi antamaan velkaa jyväpanttia vastaan, niin se on arvattava, että hyvinä vuosina, milloin jyvät ovat huokeassa hinnassa, niitä säästyy paljon enemmän kuin pitäjänmakasunm kautta. Jos eivät talolliset panisi jyviänsä rahan pantiksi, niin kanppiaat pystyisivät paremmin huokean hinnan aikana ostamaan, kuin omat rahansa eivät tarvitse olla jyvissä kiini. Ehkä se on kiitollisuudella tunnustettava, että ne kulilainat, mitkä korkea ruunu miiineisinä katovuosina antoi, olivat erinomaisen hyvät; sillä monta maaviljelystyötä niillä saatiin alulle, jotka muuten ehkä vieläki olisivat alottamatta, niin on kuitenkin luultava, että nämätkin lainat rahassa annettuna olisivat tehneet yhtä hyvän avun maanmiehelle. eikä olisi ruumillekaan yhtään raskaampi ollut, pikemmin vuotovampi vaan. Naha-velkaa voipi pitäjä hanltia katovuostna, sillä jos makasiini muutetaan rahaksi ja niillä ostetaan maaviljely-pankin pe ?uste-osia eli muuten pannaan vakuutta vastaan kasvamaan, niin niitä peruste-osia voisi käyttää pantiksi rahavelan edestä ja antaa saadut rahat velaksi tarrmtsijoille, takasi inaksettavaksi kuin Jumala antaa paremman vuoden. Hyvinä ja keskinkertaisina vnosina saapi käyttää koko kasvun seurakunnan yhteisiksi tarpeiksi, eli jos ei tarpeita ole, panna tulonkin kasvamaan, eikä tarvitsisi raha-lassaa jakaa niinkuin jyvistä oli tarkoitus.

Jos vasten tolvoa joku vahinko tulisiki, niin se kuitenkaan ei voisi mitenkään tulla niin tuntuvaksi, kuin tätä ennen on elomakasiinia kohdannut.

4!o. Tämä muulos on etusa senki puolesta, että sen tehtyä hallinta ei maksa mitään, eikä olis mitään turhaa riitaa seurakunnassa, niinkuin ennen oli. Wiimeksi esitteli allekirjoitettu esimies, että 5.o. Aika muutokseen ei koskaan ole niin soveljas kuin juuri nyt, sillä a) päätetty jako suomen ja venäen seurakunnan jyvästöin välillä ei vielä ole tapahtunut; b) jyvät ovat hyvässä hinnassa tänä keväänä; e) hyvä tilaisuus on tarjona rahainkäyttämiseen sillä tapaa, että ostetaan maaviljely-pankinperuste-osia, jotka ovat nyt tilattavat, ja ly viskaali Falek-vainajan konkurssista saatavat rahat irtautumat paraaksi peruste-osien ostoon, joilla rahoilla muuten pitäisi ostaa jyviä kalliin hinnan aikaan.

Ilomantsiu pitäjän-makasiinin mnutannasta raha-kannalle^).

— Kotitarpeen viinanpoltto on mielestämme kaikin-puolin vahingollista ja sen lakastumista sekä koko viinanpoltto-oikeuden muuttamista aivan toiselle kannalle olemme jo kauvan vaatineet. Wiinan nautinto tulee entisessä ja vahingollisessa määrässänsä pysymään niinkauvan kuin viinaa jokaisessa talossa saadaan polttaa, joten sitä onki joka paikassa tarjona. Sen polton kautta jo lapsesta alkaen on myös tilaisuus päästä sen makuun ja sen polton puuhissa totutaan pitämään viinaa tavallisena huoneentarvis-tavarana eikä myrkkynä niinkuin se todella on. Kuin senlisäksi tämän kautta viinan polton taito pysyy maakunnassa, tulee viinan luvaton polttaminen pysymään entisessä vallassansa, jota auttaa vielä seki seikka, että yleensä löytyy keittokalujaki, joita sitte luvattomaanki keittoon käytetään. Josko tärkeimmät keittokallit pannaanki yhteiseen talteen”teittolnvan loputtua, on niiden sijaan helppo käyttää vara-kaluja, niinkuin patoja jne. Jos sentähden nykyisestä luvallisestaki viinanpoltosta on jo itsessänsä kylliksi turmelusta, niin siihen tulee vielä tuo luvaton vimanpoltto, jonka osallisuuteen eivät kaikki talolliset, jotka kuitenki viinaveron maksavat. voi vveta, vaan jota harvat talolliset vaan enimmäkseen torpparit ja muu irtain väki harjoittaa, joten toiset maksamat veron viinanpolttooifeudesta vaan toiset harjoittamat tätä oikeutta todella luvattomasti vaan ilman maksutta. Siihen tulee, että luvatonta polttoa harjotetaan ainoastaan niinä aikoina, jolloin viina-varat luvallisiila polttajilla ovat vähissä ja tavara sentäbden on kalliissa hinnoissa, joten tämä luvaton poltto tulee polkemaan luvallisen tavaran hintaa, veron maksaneille talollisille sortamiseksi vaanainoastaan joillekuille roistoille voitoksi ja juomareille viinan puutteen täytteeksi ja hinnan helpotukseksi. Nykyisestä viinanpolton tavasta, muita turmeluksen syitä mainitsematta, on myös se surkea seuraus, että se siittää sala-kroumejaki tiheämpään, joita on vaikeampiruununpalvelijain pitää silmällä ja saada ilmi, jo siitäki syystä ett’ei voi kieltää ketään, jolla on keiton lupa, pitämästä viinaa kotonansa oman keitto-määränsä nimellä, kuin se on kuitenki vaikea saada toteen, josko se olisiki muualta hankittua oinain viinavarain lisäksi. Samasta syystä on ruununmiesten vaikea saada totee, l luvatonta viinan tulettamistaki, kuin jokaisella talollisella on siihen kulettamiseen lupaa eikä sentähden ruununmiehillä ole aikaa mennä kaikkia viinan kulettajoita kyselemään ja tutkimaan. Näin on kotitarpeen poltto siihenki syynä, että ”Wiron votkaa” saadaan maassamme niin paljo leviämään oman viina-tulvan lisäisi ja niilleki vahingoksi, jotka pitävät viinanpolttoa oikeutenansa ja erinomaisena etunansa. Ja jos asiaa tarkemmin tutkitaan, niin se etu jo itsessänsä on suora vahinko keittäjille itltimiehiä tahi talollisten poikia, j illa vaan ei ole heti omaa taloutta, eivät rupea oikeiksi maaviljelyksen apostoleiksi eli lähettiläiksi, vaan ennen jättävät kaikki maaviljolys-toimet ja rupeavat muihin toimiin, jos ei heille, työ-johtajiksi pyytäessä, tarjota satoja markkoja palkaksi ja täydet herras-asuunot. vaikk’ei heistä ole harjoituksessa saatu nähdä, jos heistä onkaan työjohtajiksi.

Jos se K. P— sen lanse on tosi, niin vähä semmoisista nerrasmiehistä on toivomista, että ne torppareiksi rupeisimat.

Pian samallaiselle kannalle nyt mielitään rakentaa suomalaista teateria. Tämä ei ole kummempi sentähden että teateri olisi kalliimpi-arvoinen kuin kirkko, jonne ei mennä huvituksen tähden, hartaus voi syntyä ilman saarnaa ymmärtämättä. Waan hnvituksen laita on toinen.

Knkaan ei mene huviksensa kuulemaan sellaista mikä on työläs kuunnella, mikä viileksii korvia ja inhottaa, niinkuin jokainen puhe, missä kieli ei ole ajatuksen kanssa täydellisesti sovinnossa. Ja sentähden me sanomme vieläki, ettei kansallinen suomen teateri voi olla muu kun paljas suomalainen teateri, ja että Suomen ruotsalaisella teaterilla ei ole mitään parempaa koulua luin ruotsin teateri. Mikään teateri-koulu Suomessa ei voi vastata sitä minkä valmis vuosisadan vanha teateri tarjoo, jos kohta se sen nimellinen snomen ruotsalais- kansallisuus olisiki muu kuin paljas ylpeydestä syntynyt houraus, jolla ei ole perää muualla kuinvanhassa luonnottomassa tavassa mistä Harmat moimat erota. Teateri-koulu, jos sitä kerran ruvetaan puuhamaan, on sentähden ihan turha muuksi tarpeeksi kuin puhdasta suomalaista teateria varten”.

mikä an mahdollinen ainoani korkiassa kansallisessa (fvistyksessä^ N’e jotka fen uotoumt »nahdolliseksi, ttsikööt Itämallan kansoissa, jos be sieltä moimat löytää teaterill joka yhtaikaa on saksalainen, madjarilainen, italialainen ja flaroonilatnen. d’tsilööt sitä myös muualta, smeissä monta kansallisuutta on sekaisin. Mutta ilmanfi on blinin helppo meidän omista leskunknsta nähdä koko puuhan mabdottoilNluden. Meillä on esimerkiksi ollut jo satoja vnosia yksi papisto, yhteinen ruotsalaiselle ja fuomalaifefle feutafunnille. Meillä on ollut samaten kaikki mirkamiehet molemmille yhteiset. Mitä ne omat tehneet? Ne ovat pysylleet yhtäläisinä melskoina fummaSfafi kielessä, ja se on uskottava että ne pysymät sellaisina edelleenki. Ja kuitenki heidän tnö ja toimi ei ole ihanan taidon ala, missä ei paljas kieli-opillinenki kielen tunteminen voisi olla tylläksi. Paljon suuremmalla vafuubeUa meidän pitäisi u^foa että se keino, jolla meidän hengellinen sääty on toimeensa malmistettu.

olisi voimallinen tuottamaan parailnpia hedelmiä. Se on nimittäin saanut opetuksensa sivistetyllä, sujumalla kielellä, ja lisäksi kyllällisen tottumuksen sekä kirjalliseen että suulliseen työhön fanfan kielen alalla. Viita tämä sääty on tehnyt niistä ajoista uin kirjapaino tulimaassa tunnetuksi? Se on saanut suuren joukon hyvin huonoja käännöksiä kaikista muukalaisista uskonopillisista kirjoista, maan et yhtään ainoaa omatekoista enemmän ruotsin kuin suomen kielessä, ja usiampi uusi apulainen kirjoittaa vielä nytki saarnansa samalla tavalla kuin ne ensimäiset evangeliset papit kolme sataa Untotta sitte, nimittäin tulkin tahi sanakirjan avulla, ja lukee sitte seurakunnallensa sellaisen käännöksen jotaHarmat puolinkaan ymmärtämät.

Kiteeltä.

„ ”Miopumuffen surkeista seurauksista moin kertoa famoitta»an esiinerkin täältäki. SBitme vuoden Ioulnk. 20 p:ää mastaan yöllä oli yksi juomari talonmies (äluennt Nääkkylän Pappeliöfamme ajamaan larmen yli, jota on maan 2 lyhyen mirstan matka, mutta juomuksissa ajellut ympäri jär»eä koko yön, oli pudonnut reestänsä ja siinä uponnut k, ’li^, ”!n, minne oli jäänyt kenkä eli saapa? toisesta jalasi, lämä j oli sitte niin pahaksi paleltunut, että f u fen (äh tenee>i pois aivan pol»ea myöten. T’.

lnufaua oli ollut 12:»uotinen tyttö, »aan Jumalan sallimuksesta ei sitä ole kylinä »abut0oittanut. tämmöisten tapausten luulen paremmin futn piftmpäin saarnain pitämän saada juopumuffen himon l)illitett)fft.

Wiime Marraskllussa oli talonmies Pokka Pyörmnanniemen kylästä kadonnut kodistansa eikä ok »telaPään löytynyt; hän kuuluu olleen heikkopäinen.

Taimen tavat omat täällä olleet famat luin muualtafi liiiiluu, että yhtäläisiä pakkasia kesti aina -velmu’. 7 p:ään, milloin oli enjtmäinen fu»i»ilma ja ilta-puoleen satoi mettäki. Kuiu parin päi»än perästä taas oli semmoinen sumi, että räystäät tippuimat, on lumi n, ahen!N)t ja painunut, niin etta ihmiset pääsemät nyt luisumaan metsämatkoilla, joilta lumen paljous tähän aSti on e^= t—änyt. Lumen alla omat puutfi »ääntyneet »äärifjt. Tervenden tila on ollut hymä ja kuolevaismis mä ’iäinen. Slmistyksen ja edistyinisen tila ei fuitenfaan ole niin kiitettämä. (Eteenpäin kyllä täälläk, menemme »aan hiljalleen ja oikeata harrastusta puutumme »ielä eikä ole siihen oikeata herätystäkään, Siilin tar»ittai[iin sivistyksen siementä eli edes oikeata firjalu»un taitoa, parempata kuin meillä nyt on. Täällä fuitenfi lönniy marsinainen lasten-opettaja; maali mitä on hänestä oikeata hyötyä, kuin kussaki kylän päässä lastenkoulua voidaan pitää hyvin harmaan, masta 3 ja 4 »uoben kuluttua? Mutta jos »oijiPi tit)eämmäSti laStenfoulua yli pitäjän pidetkää, niin se kuitenkaan ei »oifi herättää hallia lukemiseen ja tietoon, kuin siinä lapset ei»ät saa mitään perustusta tälle halulle. Paljas puuSta»ien tunteminen ja välttävä kirjaluvun taito, joka nyt on tämän koulun päämaali, ei siihen ole kyllä”.

Nuori mies.

— Leppävirroilta on meille tullut lähetys, jossa annetaan soimauksia seurakunnan opettajaa, uutta siltamoutia jaSorsankosken sahapuukhollaria mastaan. Knin lähettäjä ei ole meille ilmoittanut nimeänsä ja soimaukset liikuttamat mainitluin miesten kunniaa ja hymää ni meä. emme moi lähetystä niissä osissa julistaa, kuin emme itse tiedä soimausten perää emmekä moi luottaa semmosen miehen sanoihin, joka salaa nimensä eikä siis rohkene vastata puheitansa. Mitä taas lähettäjä k.’rtoo nähneensä Pankarlahden kestikiemarissa, kuinka isäntä luiki talli-kartanossa aika tulirompsulla, niinkuin seli ’>itka, ett’ei koko talossa löydy ainoatakaan lylitnä, on s^itä luonnosta, että olisi ansainnut tulla aikanaan ruununmiesten tietoon; se on liian yksityinen kohta, että lähettäjän pitkällä kertomuksella siitä täytettäisiin sanoman palstoja. Muutoin kertoo hän Wäultiläi, kestikiekvaaormi- it-areloksiäsa osattaman tehdä maikka mitä, esm. keessiä. jne. ”^n siinä yksi osaaminaan korjata laklari-kellojaki”.

— Paltamon pitäjään, niin kerrotaan 57. sa. on perustettu säästöpankki promast, A. Andeliuin toimella. Pankin asetukset omat mahvistelut ja präntätyt, niin että se luultamasti hetiinite alkaa toimensa.

— Limingan kirkkoherran-maalista on ”mastineeksi Suomettarelle” Oulun W. Samissa seuraama selitys.

”(5nsimäisessä anoinuksessa (maalissa) sai promasti K.

enimmät huudot eli kolmattakymmentä koko mantalia.

Tästä nosti nyt toinen puoli, eli promasti V— iä anomaiset, riidan ja saimatki, Senaatissa saakka käytyänsä, toisen anomukseu. Tämä toinen anomus luonnistui heille paremmin, mutta ei kuitenkaan nytkään ihan mielensä mukaan, sillä promasti K— sai Mieläkiu pikkaraisella osa-luvulla moiton. Uusi riita syntyi samoilta riitamiehiltä. ja asian jo kihlakunnassasi käytyä on konustorjumi äskettäin sen päättänyt samalla tapaa, kuin miimeisen anomuksen-pitäjäli sen päätti. Noh! tämä tänään. Maan kuin nyt taas hymäksi onneksi, ennenkuin tämäki päätös lailliseksi tulee, ou mahan malitusaikaa, niin Moipi mielä pistäytyä Senaatissa; sillä toimossa on hymä elää. Niinpä kuulumat ruta miehet taas tehneenkin, omat muka pauneet seikan Senaattiin, toimoen, joska ei toinen anomus mielä voisi purkauta ja kolmas syntyä.

Kemaällä tulee neljä muotta kuluneeksi siitä ajasta kuin entinen promaotinime muutti täältä, ja ei ole kirjoissa, josko ei mielä toiset neljä ma lune ajan mirtaan, ennenkuin uusi tuloomi!?—” n —n.

M. Sehmidtille avuksi nimismies W. F. Asehan ja Karttulan puolelle raatimies K. N. Dahlström.

— rrjituben lakaptuttamlsesta annetta»a keisarillinen fääntö oli Pietarissa odotettu ju(i8tettavnffi tämän iVtaahof. 3 p:na. Qöaan fota-fenraattfuivernööiiPietariSfa julisti, ettei se tullut tapaljtumaanfaan.

25 p.nä 1831) kaatuneiden Puolalaisten edestä. Näistä yllytyksistä oli k-lo tt noin 5 tuh. henkeä kokoontnnut niinkutsutulle Staro-Btisto-torille. Eaatuausa aijoissa tiedou hajoitti poliisi tämän väenpaljouden sekä esti juhla-kulennan, joka oli Paulin-kirkosta lähtenyt tnlisoitoilla ja vaakunoilla. Pari päivää myöhemnnn eli 27 pmä oli uusia väen-kokouksia monella kadulla ja kiviä viskattiin niiden sotajonkkoin päälle, joiden tuli valvoa järjestystä. Nämä päälle-karkanksen teot väenpaljouden puolelta pakoitti yhden komppanian, joka tuutuksi Krakova nimiseen esikaupunkiin, käyttämään aseitansa.

Avataksensa itsellensä tien täytyi ensimäisenä kulkeman komppania-osaston ampua. Tietöin mukaan on siinä 6 henkeä ammuttu kuolijaksi ja haavoitettu.

Heti sen perästä oli paljous hajonnut ja yön tullessa oli taas rauhallisuus. Maaliskuun 1 p. aamulla lähetetty sähkösanoma ilmoittaa, ettei rauhallisuutta ollnt rikottu; jos kuitenki uusia levottomnuksia ilmautua. julistetaan Warsova pimvksen tilaan.”

Puolan pääkaupungista, Warsovasta on Pietarin sanomissa sähkön tuomia tietoja, että maanantaina viime Helmik. 25 pinä ”koko joukko pahan-ilkisiä oli tahtonut herättää mielen-näytöstä kaduilla, tahtomanaan pltää julkisia rukouksia Grahovan tappelussa (Helmik.

Wenäjältä, Lupa painamiseen annettu: I.. IloimdurZei-.

Helsingissä, Suomalaisen .Niljallisuuden Seuran Kirjapainossa.

— Surun l, i»>ftak.

2Bitfatt)afuutu$*firian painit: fappatau fetfl USfeIaan pit. apu!, siellä I, ’A, EEÖalbfiebt. fitte l-liin armod lupa on saat» pitajan-apulaio-vmm [;än>ittämifeen ja emäfitfon fappalaifen palkan järeétämifeen, seka fithott feurafunnan anonut ffeen, etta SBalbjtebt ilmaa maalitta paasin kappalaiseksi, (in boQa että Imu nnfufen fivffobevvan aikana tanttaa sekä pit, -apn!ai fen että kappalaisen vittavelv^llisuudet,

Sffiaaliin pantu liv!to, bman iviitaan Nummen pitäjänsä! I) pit.*apul. voimaalla. tt). tixtl).

% :H. <'.'ial'!" 2) fappat. .Harjan pitäjaosa, 10. firfb. 51. Bergman, , a 3) fappaf. QBeétanfjerbiéfä, v, kirkl" maiét. T. "', feilbéen; kirkl', uhillaan Plittttnlan nudeosa pttäjädfä : I) vilkaja armorouoben saarnaaja £ei«fo«fa, v. kirkl', .h. Sevgtotf), fefä »aatin tanlteeksi 2) tixtl). Pnl, a!naapappi 1’ättgetmäellä 3. ©. SBifman; kuin myös kappalaisnmiaan vaibian pitäja’«fä: ii Oravatéten kappal, v, kirk.” % % Sarlftebt, 2» rap pal, fijainen 3fo«fa Muv^ofa, v, tulli. 3. J. SgnatiuS, ja 3) fappal, SMIaiättoeUä, v, kirkl” h. 3B. .vjelt. SWäärätpt: liri, ’, apnl, lammdaSfa 31. ’M. ’.Vi, (Sreutlein virkaja armovuoben saa>!laa (atfi Umpukin fappalatéttiiraéfa; kirkl” ap»l, Ieutt)aéfa .'” Sond nuvantoinuttajatu seka nnrkaja atmoiouoben saarnaajaksi fivifobevvan viraosa Jöfllönpitäjänsäkirkl” apul. kankaanpäässä, tt). tn;h. ”>, iv. 8ott)én fivfb. apnl^ksi Ieutt)aan; fivHi. apul .Kaija; lobja»?H 3. 30. Kjellberg kirkl” apnl^si .Haafaanpaahaii; kuki’, apul.

iPerniöefä % j$. :)(oinbo(m kirkl” apul:tfi .Uavjaloiijaau; tt). kirkl, .

J. 20. JtebviWfon, jota vn joutu aitaa ollnt viranvimeosa jjöglön pitäjäefä, uube^taan kirkkoherran viranvimittajaksi Siuntioon, fefä ylioppilas ’V. >’!. ©ranberg tand lufufautena toimittamaan opettajaapulaifen virkaa Slöaafan ala-alkeiokonlnssa,

Uivffobenan tutftnnon seisoneet: fonftätorjumin amanuenfi maiol. S. 31. » s\!>ii>ldell tobUtuffella laudatur ja kappal, Kummelia, tt). fivfb. ©. ©axberg todi^tliksella approbatur ”>>”! laude.

gtppohantoin fanomia.

HBitrne £dmif. 18 p. avattiin Turiinissa enfim-iinen italialainen »altiopähvä, jonka kuniliqas Viktor Smanuel aloitti puheella, joka on »oittanut ei yksinään koko italian maan koko maailman mielifuofiou, fuin fe oli niin ar-noisa, rauhallinen ja Dleeufä fopt»a femmoifeen tilapääbän, illoin orjuudessa ja furjuubeäfa pibettg fanfafunta ensikerran on loilla päättämässä omia asioitansa ja omaa tule»aifuuttanfa. $elmif. 2! p.

eriteltiin maltiopäimälle lainsäännön tePo, että Viktor (Smanuel Mätettäisiin Italian PumnPaafji. Tulien »aitiopäi»ä fuootui niin yksimielisesti, että ainoaltaan 2 huutoa oli banta’ uumaan. italian pe?l)tmmatfi »il)amiehet alfa»at jo tuumia puvaaffi, että annetaan Italialaisten rauhassa ja ominpäin uutoboStaa asiansa fuin fuitenfi muiden vastustlis nnt enää ei me, mitään.

Ulkomaalta.

P. Stolpen kirjakaupassa Helsingissa myydään kaikenlaista Paperia, Tervakosken jaIuvankoskeu paperitehtain valmistamia; hinta on sama kuin tehtaiosaki.

5 (2) Köyhä Kukkain-kerääjä poika, eli erään lapsen unennäkö.

3 k.

Aarre, eli ahkeruus kaikki moittaa. 4 k.

Köyhä Sipi, eli millä lailla hymät työt sinulta palkitaan?

3 k. 2 (2) Myytäväuä.

Niiqan pellamansielneniä 1860:vuoden tnlosta myypi E. A. Bäek, 3 tl» Uuden Kirkkokadun marrella, Helsingissä Ionhkolan relssi-seeterin tila Tohmajärmen pitäjässä ja Kuopion läänissä annetaan edullisilla ehdoilla arennille pitemmäksi ajaksi, tnlemasta puolipaastosta alkaen.

Arennin ehdoista antaa tietoja paikalla herra maa Miljelyskonlun johtaja A, joka myös mastaa kirjallisesti tehdyille kysymyksille asiassa.

Edullisen tilll-arenttin tarjous.

Haapasista Hirsistä, 111tn11T H ii^\ii^iiTi^^*i^)t \^ s t»i iti % ” l’^luumaisista läpimitaten maksetaan syllältä „ 56. J7 . » „ „ „ r>3.

16 . „ 50 15 „ M 14 ” ” ” ” ”!, i\; „ »2.

12 „ „ „ „ „ 38.

11 n n „ „ 35, ”o 30 9′ [>-’ ”2 ” H „ „ , . ->” 9 ” ” -’”.

H-z » n „ h „ 18.

paapatti pitää oleman oifofia, oksattomia, ei lahoja eikä Puiröia, ja niillä pitää olla kuori päällä Pui»umifen estämiseksi.

Vaapahivsistä, joissa on lahon mikaa sydämessä, maksetaan mähemmän.

Haapahirsiä, jotka ei»ät ole 7 tuuman paksuja läpimitaten, ei oteta »aStaan.

Halulliset myyjät saamat fuufanallifeSti tahi kirjallisesti keskustella allekirjoittaneiden kanssa.

Porissa ja Tosiankartanossa Helmik. 16 p. 1801.

H» I» l^ldenburg ja Stumpp, 5 , 3, .hinnat torilla tällä viikolla: Nnkiit 5 v. ja 5 r. 50 f., kaurat 3 v. 10 ja 3 v. 20 f. tnri; rut§jau^)ot 40 ja 42 f., raavaanlilia, tllores l v. ja I v.

20 f., paluitta 1 r. 10 ja 30 f., lampaanliha, palvattu l r. 40 f. ja lr. 80 k., tvafifanliba 1 r. 40 k. ja 2 r., ftanliba 1 r. 80 ja 2 v., fuolafet silakat 75 ja 80 k..

»oi 2 r. 50 f. ja 2 r. 80 f., tali 3 r. ja 3 r. 20 k., &etnät 10 ja 14 k.Iet»i8fä; lintuja pari: metsojako ja töyriä40 ja 50 f., pyitä 15 ja 20 f.; kanrakryynit 28 ja 30 k., olirakryynit 28 ja 30 f., herneet 15 ja 25» f., potaatit 9 ja10 k. kappa; potaatin-jauhot 6 f., lohi suolattu 18 ja 20 f., hauvit ja ahvenet O ja 7 f., mateet (> ja 9 f., tuore silakka eli haili 2’/a ja 3 f., siika 9 ja 10 k. naula; nuori maito 6 ja 8 k., »tina 42 ja 50 f. kannu; munattu 35 ja 40 f.; halkoja kuorma: koivmsia 1 r. 40 k. ja 1 r. 70 k., petäjäisiä 1 s. 10 k. ja 1 r. 30 k.

Mlyillä Zllilliitulll», .

Myötäväna kirjakaupoissa: Suomen suuriruhtinanmaan Kartta 5 30 k.

Aasian maa-osan Kartta 40 kop.

P. Stolpen kirjakaupassa Helsingissä Myydään^ Naha-asioista. Kaksikymmentä helppoa lukua yhteisen kansan ja nuorisou hyödyksi. 15 kop.

Osviitta Vleiseen Maatieteesen ala-alkeisja kansakoulujen tarpeeksi. 10 k.

Päässä -laskemisen jakso. C. I. Landgrenin tekemä.

30 k.

Ukko Paavo, eli ”voipi soliakin muita hyödyttää”.

4 k.

Kirkollisia Ilmoituksia.

Tulemana sunnuntaina vitää Uudessa kirkossa suomalaisen puolipäimä-saarnan m. kirkh. Snellman gen ja iltasaarnan v. kirkh. Thomander.

Sen perästä maksetaan: 25 markkaa osakkeelta Tammik. 1 P. 1863 ja 25 markkaa osakkeelta Heinak. 1p. 18N3 taikka rahassa tahi mainituilla melkaseteleillä tahi myös Suomen hypoteekki-ysdistyksen melkaseteleillä niin laskien näille pääsummaa, että korko tekee 5″/.

Missä kaupungissa lopullinen omistus ynnä osakkeiden määrä läheisimmässa maaseudussa tekee 200.000 markkaa ja sen yli. sinne on konttuori asetettama -, maan yhdyskokoukfella on muutoin malta määrätä konttuorien ja asiamiesten asettamisesta muihin paikkakuntiin.

Helsingissä Maalisk. 1 p. 1861.

Määräyksen mukaan yhteisessä kokouksessa täällä miime Helmik. 27 p:nä Yhdyspankin väli-aikainen johtokunta.

Osoitus, mihin määrään oli Miime Helmikuun 28 p-.nä alullisesti tapahtunut kirjoituksia osaallisuuteen Yhdys pankissa: Mdysmiesten Summa paljous. markoissa.

Wiipunssa ”’5 454.000.

Lappeenrannassa 3. 20.400.

Samonlinnassa 8. 19, 300.

Vaasassa 117. 450.400.

Haminassa 35. 70, 000.

Uudessa kaupungissa 5. 4, 500.

Kuopiossa 220. 276, 500.

Pieliseneli Joensuussa 2. 1.300.

Hämeenlinnassa 149. 273.200.

Pormoossa 57. 242, 400.

Uudessa Kaarlepyyssä 46. 235M0.

Kokkolassa 2. 2.000.

Pietarsaaressa 1. 10, 000.

Raumaalla 17. 31^500.

Yhteensä 1M5. 4, 587, 400.

turmautuu lain päätäntään eikä käy ”oman käden oikeuteen”, ei häntä saa hämäistä mitenkään-. muutoin ei kunnioiteta ih>msm makuutusta eikä itseänsä laillisuutta.

Ja kuin kerran seurakunnan jäsenillä on itsekullaki malta ja oikeus huutaa sitä vaalipappia, joka hänelle on mieluisin, maan hän näkee eli on näkeminänsä, että maalissa on mitä sortoa hänen mieli-alallensa tahi muuta: laittomuutta tehty, ja hän valittaa sen teon yli asianomaisessa Mirkaeli oikeuspaikassa, on hän täydessä oikeudessansa eikä tee mitään määryyttä. Saattaa olla että hän tyhjästä riidan nostaa ja että hän sen tekee taikka täydessä makuutuksessa tahi ymmärtämättömyydessä, maikkapa mielä pahan-ilkisyydessäli, se kaikki ei ollenkaan muuta hänen oikeuttansa malitukseen, maan on hänen oma asiansa, josta hän itse saapi vastata.

Mitään hämäistystä ei hän itsessään valituksessa teeeikä sentähden kukaan malituksensa tähden ansaitse hämäistystä eikä edes soimausta. Sen hän ansaitsee ainoastaan milloin hänen malituksensa on häpäisemästä luonnosta ja laadusta. Emme myöskään moi havaiv.

mitään häpäisemän’ itselle papis-maalille, ei papeille eiker seurakunnille, emmekä edes mitään määrällistä, siinä että riitoja nousee näissä maalissa. Kyllä meki pidämme tunnolle kauniina ja suloisena, että meljet elämät keskinäisessä rauhassa, rakkaudessa ja sominnossa, emmekä tunne mahingollisempaa ihmisten keskuudessa kuin on eripuraisuus kaikkine seurauksineen. Mutta ei eripuraisuuteen ole syynä se, että jokainen sanoissansa ja töissänsä seuraa makuutustansa, maan siinä että Harma ihminen ahkeroipi itsellensä totista Makuutusta, jolloin roarmaan keskustelemisilla aina tultaisiin somintoon, jos jokainen perhe-, seuratahi maltakunnan jäsen sattumissa asioissa ensin pyrkisi täyteen makuutukseen, mikä toimi tahi päätös milloinki olisi oikea sekä paras kaikille yhteisesti, ja toisekseen järkähtämättä pysyisi siinä makuutuksessansa.

Siinäpä juuri on seikka, ett’ei aina ytteinen hymä ole ihmisille niin rakas, että tahdottaisiin sen eteen luopua yksityisistä mielipidoista ja tunnon eli oman edun itsekkäistä yllytyksistä ja siihen sijaan pyydettäisiin löytää somintoa yksityisen eli oman ja yhteisen edun mälillä. Siinä myöski on Mika, ett’eivät ihmiset ole hamainneet, että yhteisessä edussa eli hymässä on omanki eli jokaisen yksityisen vakavin perustus ja ett’ei kaikkien oma etu ole muuta kuin yhteinen etu.

Emme sentähden pidäkään minään Mikana, että jokainen valvoo omaa etuansa, mutta päin-mastoin pidämme sitä jokaisen täytenä velvollisuutena. Mutta sillä malmonnalla pitää olla oikea, totinen ja hymä tarkoitus, ja se on yksinään yhteinen etu, jonka voittamiseksi pitää jokaisen jättää kaikki satmmaiset tuntonsa, luulonsa ja mielipitonsa sekä pyrkiä täyteen lasitukseen ja makuutukseen, millä tamom oma sekä yhteinen hymä voitettaisiin. Kuin kerran ihmiset omat pakotetut keskuudessa elämään, ei moi yhteistä etua mitenkään rikkoa ja loukaia niin ett’ei siitä myös jokaisen yksityisen etu rikkou ja loukkaannu, eikä olekaan mahdollista ja sallittamaa, että kimki yksityisen oma etu polkisi kaikkien yhteistä etua. Milloin ja missä se tapahtuu, silloin on eripuraisuus vallan päällä, ja oikea sentähden onki se kumaus, joka löytyy mirsikirjamme 9l nerossa ja sen 6 märsyssä, näin kuuluma: „eripuraisuudet tuomat tora:, tappelut ja riidat, talon häjyt hämitykset, saaden sodat, kapinat kaikki, rauhattoman menon ratki, valtakuntain kukistukset, opissa pahan pahennuksen, oikealta tieltä erhetyksen, myöski sielun kadotuksen-, jost’ Jumal’ suokoon marjeluksen!” Että oman edun yksipuolinen valvonta on mahdotonta yhteis-elämässä, ilmoittaa esm. seuraama seikka. Maantie on kaikille tarpeellinen, ja kuin se on yhteinen, on siinä malta liikkua niin jalan kuin ajoneumoilla. Mutta siinä on esm. ainoastaan yksi raitio eli pyörän jälki, jossa kunki kuorma paraite kulkee ja jossa kulkeminen sentähden on kunki oma etu. Waan mitäs jos kuki malmoisi niin tätä omaa etuansa, ettei kumpiRo ll Perjantaina 13 päivä Maaliskuussa. 15:stakymmeneK vuofikerta.

Jaetaan: joka Perjantaissa Helsingissä Waseniuksen kirjakaupassa.

Suo m e t ar Hinta: kofo muosikerta 6 markkaa, 18«1.

ja puolivuosikerta 3 markkaa.

samalla tavalla toimitettuna kuin ennen ja samankokoisena kuin v. 1859, saapi tilata kaikissa maamme Postikonttoreissa Koko Vuosikerran ”.. N markalla.

Puolen vuosikerran ”. 3 markalla.

kuin myös taalla Helsingissa herrain Waseniuksen ja Kumppanin kirjakaupassa Koko vuosikerran . 5 markalla 2l> pennillä.

Puolen vuosikerran. 2 markalla <v pennillä.

Suometarta v. 1861, Papis-vaalit ja etenki kirkkoherran-vaali Lilninssllssa.

Limingan kirkkoherra-maalin riita, riitelijät ja molemmat lahkokunnat"

on nimenä meille lähetetyllä kirjoituksella. Se on riita-kirjoitus ja syyttää ilmestymistänsä näillä sanoilla: "kuin sanomalehdellä on aina ajan päästä ollut jollaki sanalla pistopuheita Limingan kirkkoherra-maalin riidoista, useimmasti kuitenki O. W.

S.missa, missä on muun muassa aina malitettu, että tyhjään riidellään, koska maali on oikein ja laillisesti pidetty, ja että Kempeleen kappelissamme on riidan alkajat, niin annettaneen allekirjoittaneelle lupa yleisölle selittää, jos todella on ollut syytä riitaan tahi ei, ja ensistäänki kysyä kirjoittajilta O. W. S.missa: missä sitte sen riidan päättäjät omat, jos sen alkajat omat Kempeleessä?" Sitte lähettäjä selittää, että pitäjänmiehet omat jaetut kahteen lahkokuntaan, joista toinen haluaa rovasti I.I. Berghiä, Kuopion lukion lehtoria, ja toinen Lohtajan kirkkoherraa, rovasti K. A. Keekmannia.

Edelliseen lahkokuntaan sanoo lähettäjä kuuluman toinen merta anojia pää-luvulta enemmän kun toiseen eli K— nin lahkokuntaan, main miimemainituilla sitä ivastaan oleman niin paljo enemmän ääntö-valtaa eli mantali- lukuja, että näillä on ollut moitto kumpaisessaki kahdessa maalissa, joita jo on pidetty.

Lähettäjän kanssa olemme aiman yksimieliset siinä!

päätöksessä, ett'ei ketään lahkokuntaa enemmän kuin yksityistakään saa kelläta eli soimata, jos se valvoo ol?keuttansa ja menee riitaanki, jos ei muutoin somintoa tule. Sillä laki on olema jokaiselle amoinna ja jokaisen turma, ja niinpian kuin kuka lahkokunta tahi yksityinen Mdys-pankki Suomessa.

(Kutsumus lopulliseen osallisuuskirjoitukseen, ) Suomen Maamiljely-pankin nimellinen ja pankkiliikkeen harjoitukseen airvottu osakkeellinen yhdyskunta on nyt ottanut nimeksensä: Hhdys-pantti Suomessa.

Yhdyskunta tarkoittaa lielpoittaa rahan liikutusta maamillelykselle, teollisuudelle ja kaupalle. Yhdyskunnalla tulee hallitus olemaan Helsingin kaupungissa sekä konttuoreita ja asiamiehiä eri paikkakunnissa.

Yhdyskunnan perustus-pääoma tekee 6 miljonaa markkaa, jaettu 60 tuhanteen osakkeeseen k 100 markkaa, joista 45, 874 osaketta, vastaavia 4, 587, 400 markkaa, tänä päivänä jo on alullisesti pyhitetty.

Alullinen omistaminen eli pyhitys on tumallisessa järestyksessä viela amoinna tämänMaaliskuunloppuun asti. Kutka varemmin eli ennen viime Helmikuun lop, pua omat kirjoittaneet itsensä yhdyskunnanosallisuuteen, niillä on malta saada lopullisessa omistuksessa täyden määrän pyhittämiänsä osakkeita; ja niiden perästä on niillä, jotka tässä Maaliskuussa alullisesti samoin kirjoittamat itsensä, etu-oikeus osakkeiden saantiin edellä niitä, jotka sittemmin, ilman alullisetta pyhityksettä, ottamat lopullisessa omistuksessa osaa.

Lopullinen omistaminen alkaa keskimiikkona tuleman Toukokuun 1 p:nä ja loppuu maanantaina tulemanHeinäkuun 15 p-.nä sekä on amoinna itsekulleki, katsomatta jos hän on ollut osallinen alullisessa omistuksessa tahi ei. Mutta jos tällöin isompi paljous kuin 60 tuhatta osaketta lopullisesti omistettaisiin, vähennetään, edellämainittuin perustusten mukaan, osakkeiden paljous yhdeltä osalta osakkeiden omistajia, jotka kuitenki siinä tapauksessa, mähennettyin osakkeiden paljoudensuhteen, tulemat ensi Syyskuun 1 p-.nä saamaan takasi maksetut rahansa 5"/" korolla luettu Toukokuun 1 pistä Syyskuun 1 p:ään.

Lopullisessa omistuksessa jätetään yhdyskunnan asiamiehelle paikkakunnassa takamarikkoon 10 markkaa kultaki omistetulta osakkeelta mäli aikaista kuittia mastaan, joka juoksee 5"/.. korolla Toukokuun 1 ft:stä siihen päimään asti, jolloin yhdyskunta, saatua johtosäännöllensä armollisen vahmistuksen, pääsee toimensa alkuun, jonka perästä johtosäännön määräykset omat noudatettavat moitto-saaliin jakamisessa. Jos mainittu maksu tapahtuu myöhemmin kuin Toukokuun 1 p:nä, on yhdyskunnalle hyväksi luettava 5"/<, kuluneelta ajalta.

Yhdyskunta alkaa toimensa johtosäännönmääräysten mukaan ja sitte kuin toinen maksaminen 15 markalla kultaki osakkeelta on tehty sinä päivänä, jonka tulema, ensi Syyskuussa pidettämä yhdyskokous säätää.

Kolmas maksaminen tapahtuu 25 markalla osakkeelta Heinak. 1 p. 18U2 Edellä-mainitut maksut omat tehtämät taikka rahassa tihi Suomen valtiolaitoksen ylössanottamissamelkaseteleissä.

niin luulisin näillä sanoilla tarkoitettavan aikaa, jona näissä pohjaisissa maissa ei vielä rautaa käytetty aseiksi mutta vaskea sl»l-nn8»lll päättää, niin tahdomme tässä kuitenki antaa muutamia osviittoja tainkaltaiseen yrittelemiseen. Koska esm. Kalevalan 2 runossa v. 111—124 mainitaan: Nousipa »nerestä miesi, Uros aalloista yleni, Muinais-tarinaimmehistoriallisesta armosta.

Harnia ihminen edes todella valvoo omaa etuansa, sitä vähemmän yhteistä. Satunnaiset mielipidot, himot, luulot ja mieleen’johdot ovat useimmasti ihmisten puheen ja työn käskijänä vaan harvoin täysi vakuutus, olipa kysymys omasta tahi yhteisestä edusta. Sentähden ei voi toivoakaan, että pappien niinkuin muissakaan vaalissa yhteinen liyvä ja vakuutus olisi kaikilla valitsijoilla tahi edes useimmilla heistä silmäteränä ja perustuksena. Se kuitenki on jokaisella aineena ja haluna että saisi mieluisensa. ja sitä saadaksensa moni kokee toisille valitsijoille selittää mieluisensa hyvät puolet ja ylipuhutella muitaki puolellensa. Täten syntyy lahkokuntia, jotka kamppailevat keskenänsä voittoa vaalisja eivätkä aina katso, jos vääriäki aseita käyttämät, esm.

juorua, valhetta, toisen puolueen ja siltä halutun miehen panettelemista, viekkautta, petosta ja kaikenlaisia muitakl koukkuja vaalissa jne. Mies se, joka puolensa pitää!

Onko tässä kaikessa muuta pahaa kuin ihmisten yleinen pahuus? Mitä kuitenki vääryydellä voitetaan.se ei kanna hyviä hedelmiä, ei edes milloin vääryytta käytetään yhteisen edun voittamiseksi ja täydessä makuutuksessa.

Mutta onko kaiken tämän tähden syytä päättää, ett’ei seurakunnan jäsenillä pitäisi olla ääntö-valtaa.koska eivät kaikki tahdo tahi ymmärrä käyttää sitä yhteiseksi hyväksi?

Me jyrkästi siihen vastaamme: pitää olla!

Sillä määräisipa virkamiehen kuka muu tahnansa, niin se kuiteuki tulee olemaan heikko ihminen, joka tässä määräyksessänsä voipi hairahtua ja seurata mielipitojansa.

himojansa ja luulojansa yhtä paljo kuin seurakunuanki jäsenet. Siinä vielä on merkittävä se seikka, että semmoisessa vaalissa on seurakunnan jäsenten oma ja yhteinen etu valvottavana, ja kuka on likeisempi sitä valvomaan kuin nämä jäsenet itse? Ja antoipa taas vaali-vallan ainoastaan viisaimmille ja paraimmille kunnan jäsenille, niin kenenkä tulee määrätä, kutka ne viisaimmat ja paraimmat sitte ovat? tahi kuka antaa vakuuden siitä, että neki eivät voi hairahtua ja heikkouden syntiin langeta sinä vaali-hetkenä? Tahi antoipa taas sen kutsumus» ja vaali-vallan jolleki virkakunnalle, niin on kuitenki ehtona, että sama hairaus voipi tapahtua, kuin siinä vielä on se loukkauskivi, että semmoista virkakuntaa voidaan pettää silmän-palveluksella yhtä hyvin kuin kunnan jäseniäki, sillä eroituksella vaan että tässä on ainoastaan moniaita silmiä katsomassa perään vaan kunnassa on tuhansia.

Sanalla sanoen emme tiedä millään nimellä voitavan seurakunnan jäseniltä ottaa pois pappiensa kutsumusja ääntö-valtaa, ennenkuin edes voidaan näyttää toteen, että maailmassa löytyy joku yksityinen henki tahi virkatahi lahkokunta, josta voitaisiin olla makuutuksessa ett’ei se hairahdu ollentahi milloinkaan päätöksissänsä ja määräyksissänsä. Mutta niinkauvan kuin ainoastaan Jumalan tiedetään olevan hairahtumattoman, on luonnollisesti asianomainen seurakunta likimäinen siihen kutsumiseen, koska se yksinänsä saapi kokea hyvät niinkuin huonotki seuraukset, jos on maalissansa onnistunut tahi hairahtunut. lIatk.) saan vastaanvlija luopuisi tästä raitio«edusta, niin taikka kumpiki jääpisiihen vastatusten seisoa öllöttämään tahi siinä toinen, joka sattuu olemaan hyväsydäminen vaiko pelkuri, ajaa kokonaan sivulle ja, jos maantie on kaitanen, kaataa kuormansa raviin, tahi jos kumpiki on yhtä jäykkä oman etunsa puolustaja, rupeevat he voimiansa koettelemaan ja se väkevämpi viskaa voitetun kuorminensa tien viereen vaan itse kulkee edelleen raitiossa. Täta viimeistä oman etunsa valvontaa tässä maailmassa enin harjoitetaan, vaikka se ei aina niin vähallä menesty kuin esimerkissämme sattuu, vaan siinä hyvin usein heikompi puoli turvautuu aseihin, tappelu syntyy ja leikki voipi loppua murhalla. Waan jos ei niinkään kävisi mutta se loppusi siihen että se väkevämpi saisi heikomman ne-puoleen, niin ei ole mitään vakuutta ett’ei hetken päästä tule häntä vastaan toinen, joka, ollen vielä väkevämpi, tekee hänelle saman tempun jne. M)teinen etu sitä vastaan!

on, että vastaantulijat antavat puolen tietä toisellensa.

Toiseksi esimerkiksi voipi jutella, kuinka siinäki olisi oma etu, ett’ei sen seurakunnan jäsenen, jolla ei ole lapsia koulu-ijässä tahi ei lapsia ollenkaan, tarvitsisi maksaa mitään yhteiselle koululle rakennuksiin ja palkoiksi. Mutta niitä, joilla on koulu-ikäisiä lapsia, on taas itsekunaki aikana niin vähä ett’ei heidän yksin kannata erinäistä koulua kustantaa, joten seurakunta jääpi kouluttomaksi jakaikkilapset jäävät siellä raakuuteensa tahi tulee sen yksityisen, joka!

pyytää lastansa tiedollisuuteen ja sivistykseen, yksinänsä kustantaa lapsillensa opettajan, joka taas tulee niin hirmuisen kalliiksi että Harmalla vanhemmalla on siihen varoja. yhteinen etu sitä vastaan on, että kuki seurakunnan jäsen alati maksaa osansa sen yhteisen koulun kustannukseen, koska siinä on jokaisen omaki etu yhdistetty.

Sillä kellä ei itsekunaki aikana ole koulussa käytettäviä lapsia, on kuitenki toisena aikana, ja silloin on hänelläki täysi etu koulusta, ja silläki jolla ei ole olleni kaan lapsia, on kuitenki se etu, että ne, jotka sitte perivät hänen omaisuutensa, saavat nauttia lapsillensa sen koulun etuja. Kuin kuki on osallinen sen koulun kustannuksessa, niin se ei miestä päälle tulepaljo ollenkaan tuntuvaksi vuosittain ja vähitellen maksettuna.

Aineeseemme päästävaksi otamme vielä kolmannen!

esimerkin oman ja yhteisen edun suhteista. Kysymys ml koulu-opettajan eli papin valitsemisesta seurakuntaan.

Se on nyt luonnollista, että jokaisella kunnan jäsenellä, , joka on vakinaisesti osallinen palkan maksuissa, pitää myös olla valta ja oikeus saada olla osallinen virka, miehen valitsemisessa ja kutsumisessa. Kuin siis niin monella on äämö-valta. on se itsestänsä selvaä, että harvoin yksi ja sama virkaan-pyrkijä voipi olla kaikille mieluinen, vaan kutsumus-äänet vaalissa jakautuvat pyrkijäin välillä ien mukaan miten mieluiseksikuki heistä on tullut useammalle tahi harvemmalle valitsijoista.

Oma etu tässä vaatii, että jokainen valitsija saisi mieluisensa miehen virkaan. Waan se on mahdotonta, muutoin kuin että yksi ja sama on kaikille yhtä mieluinen. Siitä taas seuraa, että se pyrkijöistä saapi viran, jolle useimmat kutsumus-äänet lankeavat, ja vaikka se on oman edun loukkaamista, niin se toiselta puolen on ainoa keino, joten yhteinen virkamies saadaan, koska muutoin pitäisi saada niin monta virkamiestä kuin on lahkokuntia kunnassa. Tämä kuuenki on jo itsestänsä mahdotonta, syystä että sitte pitäis kunki lahkokunnan maksaa mieluiselle ja saadulle roirkamiehellensä eripalkan, joka siinä tapauksessa mahtaisi tulla niin vähäiseksi, ett’ei se elättäisi miestänsä. Se kuitenki saisi olla pyrkijän virkamiehen vallassa ottaa kutsumuksen vastaan tahi ei niin vähallä palkalla kuin hänen osaksensa sattuisi vaalissa lankeamaan. Mutta sitä ei meillä salittakaan ja senki tähden jo on jokaisen valitsijan velvollisuus luopua omasta edustansa ja katsoa yhteistä etua. Tässä siis on katsominen, että jokainen tutkii vaalissa kysymykseen tulijain omaisuudet niin että se yhteinen virkamies saadaan parain ja sopivin kaikille yhteisesti eli koko kunnalle. Sillä jos huono saadaan, niin koko kunta ja siis kuki kunnan jäsen ha’, nestä kärsii, ja jos ei erinomaista kärsimystäkään seuraisi, niin se jo on vahinko jokaiselle niinkuin koko kunnallenki, ett’ei pyrkijöistä parainta saada silloin kuin hän on tarjona. Ja mikä on virkamiehessä parempi omaisuus kuin se että hän tulee täyttämään virkansa päävelvollisuudet? Muu mieluisuus tahi muiden ulkonaisten etuin katsanto ei ole valitsijoille sallittu yhteistä etua valvoessa, jonkatähden jokaisen pitää sitä huutaa virkamiehekn, jonka soveljaisuudesta hän on saanut täyden ja puhtaan vakuutuksen.

Mutta ihmiset eivät ole enkeleitä, jotta kaikilta voisi vaatia täydellisyyttä, eli edes ahkeroimista täydellisyyteen.

siksi kuin maat, suot ja ahot alkoivat puita kasvaa, jota Kalevalan lauluissa tarkoitetaan seuraavaisilla sanoilla (Runo 2: 13): Pellerrooinen pellon poika, Sampsa poika pikkarainen.

Sep’ on maita lylvämayän j. n. e. Sen jälkeen Waka vanha Väinämöinen ja läksi sitten kylvämään ja siementä sirottamaan Tälle maalle kasvavalle, Että kirjat oli kivihin kirjattu ja viivat kallioihin tvedetty, osottaa veden tulvan äsken laskeutuneen ja viivain merkit laskustansa kalliohon jättäneen, joka myös taisi tapahtua Suomen mantereen tapahtuneesta kohoamisesta, niinkuin se nytkin vielä vähittäin kohoaa.

Ja tälle maalle, mainitaan runoissa (Kalev. 2: 1): Nousi siitä Väinämöinen Eaarehen selällisehen, Manterehen puuttomahan, Wiipyi siitä vuotta monta, Aina eellehen eleli Saaressa sanattomassa.

Mantereessa puuttomassa.

Jo oli saaret survottuna, Luotu luotoset merehen.

Ilman pielet pistettynä, Maat ja mantereet sanottu, Kirjattu kiroihin kirjat.

Weetty viivat kallioihin.

niin luulisin tästä seuraaman Kalevalan länsan Suomeen tulleen Ilmajänven (Ilmeen) tienoilta, senlakeelta ympäristöltä ja tasaisilta tantereilta, Luultavasti lasleutuivat he Welho-jokea (Wolehovia) myöten Ladogan mereen ja kauvan eksyksissä ajellen asettuivat he heille suotuun Suomenmaahan, jota he sittemmin kutsuivat Kalevalaksi ja Vaiuöläksi sukunsa nimellä. Se saaristo ja rantamaa, johon he pysähtyivät. oli äsken merestä nosnut. se oli viela autio ja paljas ja lauluissa laaditaan (Runo 1: 28l): Olipa impi ilman tyttö, Kave Luonnotar korea.

{piti Miikoista pyhyyttä.

Ilman pitkillä pihoilla, Tasaisilla tantereilla,

Eräs mies sattui kerran tervehtimään ystävätänsä, joka viha päinsä pudisti nyrkkijään.

aNoh, veikkoni», sanoi tullut toveri, ”pakanako sinua riivaa kun niin kiukuttelet!Tarina.

— Suomal. kirjallisuudenseuran kokous Maalisk.

6 p.

Ilmoitettiin tulleen lahjoja: koulun-opettaja AlopNukselta koko joukko yliopistollisia kirjoja Turun ajoilta mm. 1793—1827; tuomiokapitulin amanuensi Rindelliltä 1 kapp. viime maaviljelijäin kokouksen toimituksia; lehtori Eureniltä 7 kapp. kustantamiansa kirjoja; v. kirkh. Lindströmiltä 1 kirja; kammarförvantti Rabbelta 1 kirja; v. kirkh. Sihvoselta 1 käsikirjoitettu I.Ihalaisen runo.

Koulun johtaja maist. Slöörin ilmoitettiin määränneen hänelle tulevan rahapalkinnon näytelmä-teoksestansa: ”Ensimäinen rakkaus” annettavaksi Porthanin muistopatsaan kustannusrahastoon.

Lehtori Vora, luki tutkijakunnan puolesta ylistämän lauseen maist. Rothstenin tekemästä Latinais-suomalaisesta sanakirjasta, joka päätettiin piammite saada painetuksi 1, 000 kappaleen painoksessa.

Ilmoitettiin tulleen seuran kustannettavaksi 2 näytelmä-teosta: toinen ollen Lessingin mainio ”Emilia Galotti”, jonka on suomentanut Sysmän kappal. maist. E. I. Blom, toinen taas Sehillerin ’luran<lat, jonka on uudella nimellä "Selima" suomentanut komissioni-maamittari P.Hannikainen; nämä teokset jätettiin tutkijakunnan lauseesen.

Seuran kassassa oli maroja 67 r. 85 kop.

Porthanin muistopatsaan kustannuskassaan on viime Helmikuun alla tullut kokoomia lahjoja yhteensä 131 r., ja kuin entiset tulot tekivät 5, 220 r. 49 kop., niin on sille nyt kaikkiansa tullut lahjoja 5, 351 r. 49 kop—. hop. Ilmat ovat viime aikoina olleet vaihettelevaisia vaan enemmän leutoja aina viime tiistaihin asti, milloin alkoi taas kylmemmät tuulet.

Tautinen on tämä talvi ollut, etenki lapsille, vaan nyt viime viikolla ovat taudit aivan paljo kiihtyneet. Pitkin talvea on ollut lapsissa tuhkuria eli tlehkarupulia, milloin enemmän milloin taas vähemmän, mutta yhä jokseenki tavattoman ilkeäluontoista. Nyt se on levennyt aikaisiinki ihmisiin, jonka rinnalla eli yhtenä on monessa lapsessa ollut keuhkoin tulehtumistaki. Senlisäksi on punaeli saarlakanirupulin kohtauksia ollut monta.

Helsingistä: Me olemme jo ennen armelleet Kalemalan kansan Suomeen tultua asettuneen sille alankomaalle kuin on Sumannon ja Käkisalmen Malilla, ja joka maan-alus on myöhemmin kuin joku muu osa länteisestä Ladogan ranta-maasta kuimille päässyt; sillä luultamasti oli koko tämä maan-ala ennen aikoin Wuoksen virran suuna, josta aikaa myöten, niinkuin tamallisesti suurempien virtojen suussa tapahtuu, kolmikanta (<!!.’.

vaikutus hyödyllisintä armoa. Asia jätettiin asianomaisten kuuluttaman pitäjänkokouksenlopulliseen päättämisten.

Tämä kokous oli mielenä pitää heti Arkki-pispan lähdettyä ja sitä ovat pitäjäläiset suurella innolla odottaneetki, mutta turhaan. Mitäs, kuin ei ole johdattajaa, joka pitäisi murheen kokouksen pitämisestä! Talonpoika olisi tähän asiaan

kuin myös moneen toiseen

halullinen, maan nähdessä ett’eivät herras-sääty ja ne, joihin asia etenki kuuluu, huoli mistään, kadottaa liankin halunsa ja intonsa, saatikka kun näkee muutamien hänen näöstä luotettamien ihmisten vastarinva ja kuulee näiden selittämän asiaa kukatiesi mahingolliseksi; jopa nyt sen mieli silloin kokonaan tylsyy. Löytyy nimittäin onnettomuudeksi pitäjässämme semmoisia, jotta katsomat kaiken muun heräämisen ja simistymisen, joka ei maan ole yksipuolisesti jumalista, aiman haitaksi ja jumalaa mihaamaksi. ymmärrys ja käsitys simistämään ja tieteelliseen tietoon miepi muka pois Jumalasta ja hänen prlmosta.

Mainitussa seikassa on syy haettama siihen, että pitäjämme monessa toisessaki katsannossa on miltei huonoimmassa tilassa. Kouluista ei ole ensinkään ollut kysymystä. Muuta opetusta kuin mikä rippikoulussa, muutamassa miikossa, annetaan, ei ole saatama hengellisissakaan asioissa. Jopa on tapahtunut että pilkaksi on pantu, jos joku on enempää etsinyt.

Olipa ennen muutamia muosia takaperin seurakunnassamme edes sanomalehtiä; omatpa nekin main kadonneet.

Tuskin pidetään nyt 4 eli 5 sanomaa koko pitäjässä.

Kuuluupa muissa pitäjissä niiden lukumäärä muosi muodelta enenemän, maanpa nieillä päin-mastoin. Mutta muuallapa on tehmttajia, meilläpä miltei kieltäjiä. Onkos sitte kumma, että takaperin vötendumnu’? Muuten on pitäjämme mitä rauhallisimpia ja elämä limmitti siivollinen. Harmoin, jos milloinkaan, täällä rttotsia kuuluu.

Näkyy siis että siemen, jos kylmajää olis. kyllä putoaisi hymään maahan.

Pois siis. pitäjäläisen, vanha puku, maan rumettaat kaikin moimin uuteen, kyllä takaan, että eteenpäin tekin pääsisitte. Määte olko muita jälessä!”

Rautalammilta Maalisk. 3 p.

»Ilmat omat nyt jo toista viikkoa olleet hyvin suojia, nim että mettäki on toisinaan satanut. Iäille on ilmaantunut niin paljo mettä että siellä on kulku vaikea, etenki nyt kuin kohva, joka jo paikoin kannatti, upottaa.

Seuraamia muutoksia tapahtui emä-pitäjässämme: syntyi 371 (!73 p.ja 198 t.-) lasta; kuoli 171 henkeä (72 m. ja 98 vaimonpuolta); vihityitä 105 paria. Syntyneistä oli 4 saksoista ja 8 kuolleena-syntynyttä. Kuolleista oli yli 15 vuoden vanhoja naimattomia 12 miesja 11 naispuolta. 15 leski-miestä ja 22 l.-vaimoa, naimisessa olevia 16 miestä ja 26 vaimoa. Muuttanut oli seurakuntaan 224 henkeä (106 m. ja 118 v. puolta ja seurakunnasta muuanne 170 henkeä (74 m. ja 96 v. p.). Syntyneiden ja sisäänmuuttaneiden enemmyyden kautta on siis seurakuntamme väestö lisääntynyt 254 hengellä (132 m. ja 122 v. puolella).” I.L.

st g-n.

P. Stolpen kirjakaupassa Helsiugissä myydään kaikenlaista Paperia, Tervakosken ja Iumankosken paperitehtain malmistamia; hinta on sama kuin tehtaissaki.

5 (3) Herman Fredrik, tohtori P. Tikkasen manhin poika maipni maanantai-iltana tämän Maaliskuun 11 p.nä knoleman uneen, elettyänsä 6 muotta. 1 kuukausi ja 11 päimää sekä sairastettuansa 10 muorokautta. Haikeaan suruun ja kaipaukseen jätti hän isänsä, kaksi nuorempaa sisarusta sekä monta likeistä sukulaista, joiden ilo ja toimo hän oli. Niille monelle, jotka tälle lapselle eläessä osoittivat niin ylenpalttista lempeyttä ja suosiota, tehdään tämä ilmoitus.

Kuoleman sanoma.

WtyM Zmmluksla.

Kaupan : Luujauhoja, 25 kop. leimiskästä, Luumyllyissä sekä täällä että Ähtämällä.

Pietarsaaresta Helmikuussa 186l.

12 (3> V. Sehauman.

Iouhkolan relssi-seeterin tila Tohmajärmen pitäjässä ja Kuopion läänissä annetaan edullisilla ehdoilla arennide pitemmäksi ajaksi, tulemasta puolipaastosta alkaen.

Viennin ehdoista antaa tietoja paikalla herra maaMiljelyskoulun johtaja A. (S. Löfberg, joka myös mas^ taa kirjallisesti tehdyille kysymyksille asiassa. ”nessa; arvostelu N.

Frenckellin kirjasta: ”teollisen työn sulide kansallis-varallisuuteen”; lauseita herätetyssä kysymyksessä sovintooikeusten asettannsesta Suomeen; Senaatin lause kysymyksessä kihlakunnan-sihtierien eli notarjusten ottamisesta ja palkkaamisesta Suomessa; yhteis-lakitieteen tarkoitus ja tarpeellisuus.

Tilaajoille maksaa kirja 55 kop. vaan ostajoille 65 kop. hop.

— Tampereen vli-alkeiskoulun kirjastoon ovat allamainitut herrat hyväntahtoisestilahjoittaneet: tohtori N. T. Hmsman 3 niosta; tohtori O. Bläfjeld 11 niosta; henkikirjoittaja H. O. Gisiko 13 mosta; kirjakauppias I. W. Lillja 54 niosta ja maisteri A. Hilden 4 musta; joista terve-tulleista lahjoista allekirjoittanut oppilaitoksen johdattaja saa sen puolesta tällä osoittaa kunnioitetuille antajille totista kiitollisuuttansa. Tampereella l6 p. Maaliskuuta 1861.

A. F. Nosendal.

arvoisesta lahjastanne. Se olisiki maamme kirjallisuuden ja yleisellenki historialle paljoksi avuksi, jos yksityiset lähettäisivät yhteisiin kokouspaikkoihin, semmoisiin kuin Yliopistomme ja Kirjallisuuden Seuran ovat, kaikenlaisia vanhoja harvinaisia kirjoja, käsikirjoituksia entisien aikain tapauksista , vanhoja hopeaja vaskirahoja, maasta löydettyjä aseita ja työkaluja kivestä tahi muusta aineesta jne. Yksityisillä niistä ei ole mitään hyötyä, vaan yhteen paikkaan kerättyinä on tutkijalla niistä vertauksen tilaisuutta historian valaistukseksi.

Porvoon hippak.

Määrätyt: lirkh. sijainen Lemin pitäjässä A. U. Wikst^n armovuoden saarnaajaksi ja kirkh. sijaiseksi Luumäelle, entinen kirkkoherra Räävelissä maist. K. E. Aspelund vankihuoneen saarnaajaksi Helsinkiin, armov. saarnaaja Anttein vi

Turun hippak.

Uksi liika armovuosi Lailuankappalaisen v—irassa suotu v. kirkh. V. F. Gedda-vainaan leskelle ja tyttärelle. Kuollut viime Helmik.:Karjalohjan kirkkoherra , ^. W, uon Pfav ja Vergön kappalainen K. G. Nallenius.

Amoinna haellavaksi: kiikkohenan virka Karjalohjalla.

Naaliin pantu kappalaiseksi Lolijan emäkirkolle: 1) kappal. apul, Ingolla M. Hultman, 2»vakinainen tirkh, apul. Hausjärmellä K. K. Bernstedt, ja .'<) kappal, sijainen kiedon pitäjässä, v. kirkh. A. Lundell.

Wirkavapaus 3 kuukaudeksi on kimmoisuuden tähden suotu kirkh. apulaiselle Kumlingessa A. A. Haryellille.

Eron on anomuksestansa saanut pit. apul. Halikossa I. F. Eahlberg Mirastansa.— Määrätyt: mainittu I.F. Sahlberg lirkh, apulaiseksi Ulmilaan, kirkh. apul. Ilmajoella E. F. Reinius vakinaiseksi kirkh, apulaiseksi Kurikan, Ialasjärmeu ja Kauhajoen kappeleissa ja välisaarnaaja Larsmon kappal. virassa K. R. Sandelin kirkh. apulaiseksi Ilmajoelle, tullen nämä muutokset toimeen tuleman Toukok. 1 p:nä.

Hippakuntain sanomia.

Itävallan tulevaisuus tulee kohta ratkaistavaksi, kuin ensi Huhtikuun alkupaivinä Ungarin valtiopäivät avataan, milloin tulee näkymiin Ungarilaisten mielipidot yhdeltä ja Itävallan keisarin halu täyttämään niitä toiselta puolen. Jos siitä kapina nousee Uugarissa, on siinä jo itsessänsä paha vaara Itävallalle, johon vielä tulee, että se mainio Garibaldi uros-kumppaninensa on uhannut tulla Uugarilaisille avuksi. Kuin Wenäen sanomissa kerrotaan voiiavan näyttää toteen, että viime melskeihin Warsovassa (Puolassa) oli Itävallasta tullut kehoituksia, ei Wenäen valta, jo siitäki syystä, tule Itävallalle avuksi, miten v. 1849 teki.

Italiassa yhdistyksen asia yhä paremmin menestyy ja Italian kansa viisaalla käytöksellänsä osoittaa ansainneensa onnensa. Wiime väkiluvun mukaan löytyy nyt Italian yhdistetyssä valtakunnassa 21, 092, 695 henkeä.

Mksmaalta.

Wenäjältä.

Orjuuden lakkauttamisesta Wenäellä annettu keisarillinen Ukaasi on Pietarissa julistettu viime sunnuntaina 17 p. t. k. Tällä jalolla päätöksellä on H. M.

Keisari Aleksander ll piirustanut nimensä historian sivuille niinkuin jaloimmia ihmisyyden hnväntekijöitä, ja yksinään sen ukaasin tähden häntä ainian tullaan muistamaan.

Seuraamassa n-rossa saamme antaa tietoja itsensä ukaasin sisällyksestä.

Maan knllä ttfibefta1 puolen olisi toivottavaaki, etta näitä leutoja ilmoja kestäisi, niin että raavain pääsisimme sulaan maahan ja karjamme pääsisi nälästä pelastetuksi laitumelle. Täällä on muka eläinten ruuasta tuikka, niin että parmaasta olkia, joka syksymmite maksoi 1, nyt maksetaan 2 ruplaa täällä niinkuin lähi-seurafunniSfafi.

Siilien on fnmiä fe ajattelematon tapa maakunnassa, että pyydetään pitää enemmän karjaa kuin onkaan ruuan »aroja. Olilla syötetty karja ei paljo edistytä ja kuin siihen sattuu, niinkuin viime vuonna, että olkiaki tulee vähä, niin eläimet raukat saavat nälässä kitua, ettei niissä ole muuta kuin luu ja nahka laitumelle päästessä. Olet kuin kalliimmaksi tulevat, ei nim. raskita syöttää niittäkään täydeksi, jos niitä kellä on. ja ostossa ollen olkia säälitään vielä enemmän. Miten vähä hyötyä semmoisesta karjasta on, arvaa järjellinen ihminen ja näkeeki jokainen, vaan vanhoja tapoja ei tahdo saada mitenkään hävitetyksi.

Tämän kevään kurjuutta eläimille lisäsi se onneton kohtaus, että rukiin oraat mennä kevaänä liarvenivat, jonka lisäksi sateisen kesän tähden jäivät lyhyiksi Oliltaan ja jyviäki karttui vähä, miten kaikki muutfi viljat tuliroat huono-lälitöisiä.

Iyvistä ei kuitenkaan ole vielä ollut puutetta, ei niitä ainakaan liiemmälti kysellä ostettavaksi, jonkatähden ei niillä ole vakinaista hintaakaan; mitä vähänsä on rukiita myöty, on niitä tnri maksanut -4 r. ja 4 r. 50 kop. hop.

Mitä sivistyk [emme tilaan tulee, niin on se täälläki hyvin sekalainen, jos muka befumallifuutta ja irotaisuutta on määrin pitää sivistyksenä, vaan siihen vaaditaan hengellinen valppaus, mielenpuhtaus ja vilpittömättavat.

Mitä Tiitus Tuiretuinen puhuu postirahan alentamisesta, on täälläki havaittu tarpeelliseksi, ja aikaa myöten olisi siitä nähtävästi suurempi hyöty sekä maakunnalle että myös postilaitokselle itsellensä rahatuloinrouoffi, kuin ei vähempivarainenkaan Hiloin säälisi kirjeiden lähettämistä, ja posti voisi samalla herooisella ja kyytirahalla kulettaa 10 tuhatta kirjettä puolentoista luodin painosta kuin nyt kulettaa yksi eli pari tuhatta.

Kakin kappelissa pidetty kirkonkokous ja siinä tehty päätös, että hallitukselta pyydettäisiin suomenkieltä käytettäväksi oikeuden pöytäkirjoissa, on yleensä maakunnassa herättänyt tonvon jainnon tuntoja, Isällisen hallituksen nahtäväksi, ettei se ole yksinään Kakin kappelilaisten yksityinen mielipito, pitäisi Suomalaisten kaikissa muissaki seurakunnissa pyytää pappiansa pitämään kirkonkokouksia samassa tarkoituksessa.

Se mielestämme olisi sopivampi kuin se tuuma, että ensin katsottaisiin, miten Kakkilaisten pyrinnöt onnistumat". G. S.

— Kuopion hipftak.

Wirka-vakuutuskirjan saanut armot».

saarnaaja <", :)i. Petterson kappalaisen Mirkaan Sotfamolla.

Stixh tolierran maalissa Kemijarmella 17 p. viime Helmik. lanlesival innu dot niin, että ftrfli. apul, Sottamolla. v, firfh. matot. St. I.Ueefman sai f» 31 , ^ mantalia, Muonioniskan kirkkoberra St. , v. ipfalei 3% mantalia, vaan välisaarnaaja Kärsämäellä. v, kirkli, maist. H, Ingman ei »btafaan luiutoa.

täjässä, v, kirkl, . A, Voman kirkkolierran sijaiftksi pitäjään, kirkh, apul, ja virantoimittaja Valkealassa, v, kirkl), Ä, W.Mansmi kappal. apulaiseksi Wirolahteen, virantoimittaja Luumäellä I.

F, Relander kivkl, . apulaiseksi ja mirantoimittajaksi Valkealaan, saarnaaja Eamonlinnail vankilaitoksessa Mikauder saarnaajaksi uuteen vankilaitokseen Kärisalmessa, seka v, t, pataljonan saarnaaja v, kirkh, K. O, W, Winter sensivulla olemaan kirkli. apu!, Iitissä,

Waalin-saamat kirkkoherra-viran suliteen suomalaisessa ja ruolsalaisessa pitäjässä ovat määrätyt pidetlävifsi tulevau .«esaruun '.», l<! ja '^, '< p^nä seka vaali!apalUuN'aksi Heinäkuun li p, länneksi vaali-saarnaajaksi kirkkoderra-virkaan!», vattu 1 rupl. 80 k. ja 2 r., vasikanliha 1 r. 40 k. i 2 r., sianliha 1 r. 80 ja 2 r., suolaset silakat 70 ja 80 s voi 2 r. 80 k. ja 3 r., tali 3 r. ja 3 r. 20 k.. henät 10 ja 14 k. leiviskä; lintuja pari! metsoja80 ja90k, töyriä 40 ja 50 k., pyitä15 ja 20 f.; kaurakryynit28 ja A k., ohrakryynit28 ja 30 k., herneet 15 ja 25 k., potaatit!

ja10 k. kappa; potaatin-jauhot 6 k., lohi suolattu l8 j.i k., hauvit ja ahvenet 0 ja 8k., mateet a 50 k. kannu; munattu 35!

40 k.; halkoja kuormakoivulsia 1 r. 40 k. ja 1 r. 7 k., petäjäisiä 1 r 10 k. ja 1 r. 30 k.

Keskihinnat torilla tällä viikolla: Allekirjoitettuin rautapuodissa vähittäin jakonttorissa jonkottain: Teoksia Varkauden, Jyrkän jaPetäjäkosken rautamukkiloista, sekä ulkomaan teoksista seuraavia i Ta’ottua kaikenlaatuista kankirautaa, ta’ottua ja valsattua pulttija vanne-rautaa, taottuja laivaja honkanauloja, kaiken suuruisia, ankkuri-kettinkiä, alasimia, ffruuvipenkkiä, engelskan ensimäistä laatua, laivan ankkuria puuja rauta-tukkien kanssa, engelskan parasta laatua, engelskan sahan teriä ja viiloja.

Walo kaluja: Suurempia japienempiälaiva-uunia, laiva-pumppuja, peli-akselia, suurempia ja pienempiä pumppu-peliä, ankkurin klyyssiä, vipu-peliä, ryykkiuunia 6 ja 8 raudan kanssa, ilman-pitäviä ja tavallisia kaakeluunin ovia, pliittoja, peltiä, käsi»kärrin pyöriä, sylki-laatikkoja, pletti-, munkki, ja pannu-kaakku-pannuja, patoja venäjän ja ruotsin mallien jälkeen, kaikensuuruisia; suurempia kelloja, maakartanoihin ja laivoihin sopivia, sekä aisakelloja, silppuja viskoo-massinoja.

Warkauden ruukissa ja konepajassa tehdään tilaamalla kaikenlaisia taonta-, valantaja konekapineita annettujen mallien mukaan, ta’ottuja laivan kaaria ja m. s.

Paul Wahl ja Kumpp., 2 (2) Wiipurissa.

Riigan pellavansiemeniä 1860ivuoden tulosta myypi V. A. Bäek, 3 l3) Uuden Kirkkokadun varrella, Helsingissä Ilmoitus.

Suomen suuriruhtinanmaan Kartta » 30 k.

Aasian maa-osan Kartta il 40 kop.

Wttyillli Zllvitllklla.

Myötaväna kirjakaupoissa: P. Stolpen kirjakaupassa Helsingissa myydään kaikenlaista Paperia, Tervakosken jaIuvankosken paperitehtain valmistamia; hinta on samakuin tehtaissaki.

5 (4) 9-tuumaisista läpimitateu maksetaan syllältä 20.

”2 ” </ » » u 18.

" II H U H 1".

' » » ii „ " " i, » 10. "<", Raapoin pitää oleman oifofia, oksattoniia, ei lahoja eikä kuivia. ja niillä pitää olla kuori päällä kuivumisen estämiseksi.

Haapahirsistä, joissa on lahon vikaa sydämessä, maksetaan mahemmän.

Haapa!^rsiä, jotka eivät ole 7 tuuman paksuja läpi.

mitaten, ei oteta vastaan.

Halulliset myyjät faaröat fuufanallifeSti tahi kirjalli.

sesti keskustella allekirjoittaneiden kanssa.

Porissa ja Tosi.lnkartanossa Helmik. 16 p. 1861.

H» I» Dldenburg ja Kumpp.

5 (5) Kupittaan eli p. Henrikin lähteellä, Turun kaupungin lähellä, avataan l p Kesak, tänä vnonna ja suletaan sitte! p. Eyysk lääkärin lviioa tulee taaski herra Arkiateri ja ritari liiohmessori E, I. Vonsdorff joidenkuiden nuorempien lääkärien amulla pitämään, samoilla perustuksilla kuin viimekuluneina 8 kesänä eli siten, että itse vesiparannuksen rinnalla sattuviosa tarpeissa läatkeitäki eli rohtojn käytetään. Ne taudit, joiden parantamiseen eli helpoitukseen mesipärannus mainitun taman mukaan on amullinen, on herra Arkiateri Vonsdorff likemmin kertonut ja selittänyt Suomen Vääkäriseuran Toimituksiin painattamissa ilmoituksissansa Wesiparannus-laitoksen vaikutuksesta vuosina 1553, 1854, 1855, 1857 jli omat seuraamia: Viudinten kolotus (i!^ili!!>!:i!, ), emätaudit ja Yleinenniinkutsuttu eli pitkittävä jännesuonien lieikk^us pitkällisten tautien perästä, jotkut lajit aikakautisia puistuttaja-tautia, kaikki lajit Sailöstys-tautia (il^xm.ilism), niin jäsenissä kuin jäsenliitotsissa, siitä seuraavilla liäirityksillä jäsenliitosten vapaassa liikkeessä, halvaantumiset joihin ei ole syynä pehmitys tahikuuvetus selkä-yti^ messä, jotkut ajettumisen lajit maksassa, pernaosa ja munuaisissa, ä>K>!imn!n i-tauti. uuljahduksia kohdussa kovalla meren juoksulla tahi kuukautisen taukoamisella, emän röhkä siitä lähtemällä tarpeettomuudella, monet lajit aikakautisia mammoja hengitys-teleissä ’l>m>i-!

eli l, engittimissä, niinkuin keul, ko-tauti, aikakautinenröbkä, mesi-taull rinnassa ja sydän-säkissä. kalvea-tauti (!^!^k5. kerpukki, risatauli tZI^uNLi-’, sekä muut mammat veri-veden pesäkkeiden ja risasuonien juonteessa, eräät lajit iho-vesitautia, kuivat aikakautiset ihottumat, moikmvl-taudit, eräät lajit toistaista kuppatautia, milloin morkurvoidetta on ensikertaisessa käytetty, ja erittäinki kolmainen kuppatauti, jossa vesiparannus on pidettävä ainoana pettämättömänii lääkityksenä, mitä paitsi vesiparannusta osoitetaan erittäin auttane seksi virkoounuttua äkeis-^kov^taudista ruoan sulatus-teleissä, ja horkkataudista semmoisten seuraus-vammain estämiseksi pernassa, maksassa jne, jotka sikiämät niistä, Kaukais-matkaiset sairaat, joita mahdollisesti haluttaisi kuulustella vesiparaunuksen sopivaisuudesta taudillensa, saavat siinä kol, dassa, mitä pikemmin sitä parempi, lähettää herra ’Arkiateri jaritari Bonsdorffille, jota kirjeet aina Toukokuun loppuun tapaamat Helsingissä, kertomukset taudistansa, mahdollisinta täydellisesti selittäen vireei eli ennusmerkit, jotka ovat seuranneet taudin alkamista ja vieläli vaivaavat sairasta, kuin myös edelliset taudin kohtaukset, sairaaijän ja muutki seikat, jotka voivat antaa käsitystä sairaanruumiin luonteesta jne. Tauti-kertomukset ovat tehtävät saksautahiruotsinkielella, ja Mittumaarian eli Juhannuksen jälkeen ei enää oteta vas taan semmoisia sairaita, joiden täydelliseen parantamiseenmenee enem, män aikaa kuin 8 viikkoa.

Lopuksi saapi Johtokunta ilmoittaa, että Kylpylaitoksen rakenmie nyt talven alla on, saatavaksi se mukavammaksi kunuioitetuille kyl pijöille, laajennettu sekä muutoinki paraimmite varustettu. Turussa Maalisk. 2 p, 18U1. j Johtokunta. 6 (1) Weslparannuksen laitos.

Määrätyt himat, Haapasista Hirsistä, jotka maksetaan

Syyt pitkälliseen äänettömyyteeni ovat olleet niin yksityisestä vaikka minulle raskaasta luonnosta, ett’en rohkene niiden puhelemisella vaivata yleisöä enkä Sinua.

Ainoastaan Sinun kiinteät vaatimuksesi saavat nytki minua kynään käsiksi; omaa halua ja hartautta ei minulla vieläkään siihen ole.

Sinä sanot, maakunnan suurella hartaudella odottavan tietoja, mitä on Pietariin kokoontunut komitea Suomen sotaväestön järjestämistä rvarten päättänyt siinä asiassa. Waan siitä ei ole tänne ennättänyt varmoja tietoja, ei edes siitä jos komitea on alkanut tahi edes lopettanut työnsä. Minä en sentähden voi tyydyttää Sinun uteliaisuuttasi.

Mutta kuin nurut minua siitä, etten täyttänyt viime vuonna Vl.ssa kirjeessäni antamaa lupaustani ilmoittaa ajatustani, miten sotaväen seikka Suomessa olisi järjestettävä, niin täytyy minun nyt koetella täyttää se lupaukseni.

Niinkuin mainitussa kirjeessäni Suomettaren 14 n:rossa mennä vuonna jo sanoin, on ruotumäki meidän aikana jo itsessänsä aivan sopimaton laitos, joka on maallemme enemmän turmelukseksi kum hyödyksi. Siinä kirjeessäni minä jo koetin osoittaa, kuinka ruotuväellä ei voi olla tarpeellista sotimis-taitoa isänmaan suojelukseen, ja kuinka tämä ruotuväki tulee ylen kalliiksi hallitukselle sekä maakunnalle. Sinä taas itse olet kertonut, mitä yleensä muualtaki on alinomaa kuulunut, että ruotu-sotamiehet elävät irstaisuuArmas veikkoseni!

Kirjeitä Jukka Lintuselle. v, l.

, Siinä kertomuksessa kirkkoherran vaalista Limingassa, joka nyt on aineenamme, löytyy muiden soimausten seassa seki, että tuomiorovasti V.olisi kirjeillänsä sekaantunut vaali-juttuun ja pulnmut yhden vaalipapinpuolta.

Sitä lähettäjä hirmuisen tovasti tuomitsee. Olipa tämä asia tapahtunut vaiko ei, se ei meitä liikuta, vaan meidän kuitenki täytyy sekaantua kysymykseen, jos semmoinen tapaus onkaan luvatonta. Tietty on, miten laki on kokenut kaikenlaisilla kielloilla saada pysytetyksi eheänä nykyistä luonnotonta papisvaalin rakennusta, kielloilla, jotka hengittävät paljasta epäluuloa vaalipappien rehellisyyttä vastaan ja ovat häpäisevää papiskunnem arvolle. Waikka tavallisessa katsannossa esm. pidetään oikein etuna, että valitsijat hyvästi oppimat tuntemaan ne miehet, jotka vaalissa tulemat kysymykseen, niin on sitä vastaan vaalipapin tuttavuus seurakunnassa niin rajoitettu, että hän, käydessä vaalia saarnaamassa, tuskin saapi puhutella seurakunnan jäseniä ilman ettei jo siitä saata tulla ylipuhuttelemisen syyhyn. Paralle hän pääsee syytöksistä ja lain kanteista, jos hän saarnapäivän aamuna ajaa suorastaan kirkolle ja toimitukset täytettyä lähtee suoraa tietä matkoihinsa. Se kyllä on totta, ettei ’änestä seurakunta useimmito ole saattanut kuulla eli ähdä mitään sen enemmän, mutta lakl on pannut papismaalien suhteen niin taittoja määräyksiä, että hän tulee puheen josko ei syyn alaiseksi, jos lian pyrkii seurakuntalaisten likempääu tnttavuuteen eli hän tahtoo näyttää, minkälainen hän on täytölsissänsä ja toimituksissansa yli sen mitä seurakunta mmpi hänestä nälidä vaalisaarnan toimituksissa. Ontos sitte kumina. ios seurakunnan jäsenet, joille lati vi salli tilaisuutta tulla , tuntemaan vaalipapit eika. vertaamalla niitä toisiinsa, päästä tarpeelliseen käsitykseen, kuka heistä on sopivin virkaan, sitte vaalissa seuraavat satunnaisia mielipitojansa ja uskovat kaikenlaisia juoruja sekä vääriäki yli! ftuhuttelemisia kuultelevat, kuin ei heillä voi itsellänsä ’olla mitään vakuutusta! Siitä myös seuraa, ett’ei pappikaan saa tulla tuntemaan seurakuntalaisia, nähdäksensä jos hän luulee voivansa tulla niiden kanssa toimeen, vaan täytyy hänen, vaaliin pyrkiessä, etunenässä saatavain enemmyyttä katsastaa eikä niin paljo sopimaisuuttansa sille seurakunnalle, jolion pyrtii. LaN myöskieltää seurakuntalaisten kesken kaikenlaiset ylipuhultelemiset ja Papis maalit ja eteuki kirkkoherran-maali Liminqassa. *) ’ 3<*tt° ja loppu ll ja 12 n:toon.

Puolen vuosikerran ". 3 markalla.

kuin myös täällä Helsingissä herrain Waseniuksen ja Kumppanin kirjakaupassa Koko vuosikerran . 5 markalla 20 pennillä, Puolen vuosikerran. 2 markalla a rankkasateen mahingoittamiota mastaan. Jos ne maknntuslaitokset asetetaau ainoastaan pitäjittäin tahi kihlalulnnttain. niistä pelkäämiiie tuleman samat pulat kuin kartanoiden palo-amuista oli yhtä pienillä aloilla.

Nähtämä puute koto :ässä puuhassa on ollut, ett’ei ole julistettu ehdotusta semmoisen makumuslaitoksen asettamisen, jonkatäliden ja kliin puuha on maassamme aiman uusi, ei ole yleisesti mnmärretm, mille perustukselle ja millä määräntsillä se laitos on saatama toimeen, luopion läänin maaherra, jonla l>arrastuksista lääninsä kaikenpuolisen edistymisen hymäksi olemme kuulleet niin mouta todistusta, on tehnyt sellaisen ehdotuksen, antanut painaa sen ja jakanut sitä kaikkiiu seurakuntiin läänissänsä.

)iuiu tämä luopion läänille aimottu ehdotus on siitä luonnosta, että se sopii osmiitalsi samanlaisille makuutuolaitoksille muissaki maainine lääneissä, julistamme Näinä aikoina on yleensä maassamme ollut kysymyksenä, että saataisiin yhdistyksiä tahi yhdyskuntia mainitun- laisten mahinkoin keskinäiseksi palkitsemiseksi. Täinä puuha on mitä paraimmla ja toimottama olisi, että maamiljelijät, käsittäen oman paraan etuusa, suostuisimat ja menisimät seinilvisiin yhdyskuiitiiu. Se nmka on niin selmä asia, että ahkera ja toimellinen maamiljelijä ei moi mennä kumoon onnettomuuden kohtauksissa, jos hän saapi jokseenki kohtuullisesti palkituksi tulipalon vahingot palomakuutuskuunalta sekä rajun ilman rvahingoittamiset semmoiselta yhdyskunnalta, josta nyt on puhe. Kun Maalaisten palomakuutuskunta muka palkitsee kartanon ja kaikenlaisen irtaimen omaisuuden, siis myös korjatun Miljan häminnät tulen kautta, maan kysymyksessä-olema yhdistys tulisi palkitsemaan kasmavan Miljan hävinnöt, niin saapi maaviljelijä turval Kasvavaill viljain makuutus rakeen, myrskyn ja rankkasateen vahin.qoittamista vastaan.

dessa ja laiskuudessa, maakunnalle pahennukseksi. Tästä seikasta kuitenki jo laveammasti puhelin tämän vuoden 8 n.rossa, niin että nyt Moin jättää sen ja käydä aivan uudelta kannalta asiaa katsastamaan. Se mnka on mannaa, että ruotumäkemme on jo mahan mies-Iukunsa vuoksi aiman mahdoton inaatamme suojelemaan.

Aieillä muka on 9 ruotupataljonaa, joilla kullaki on 320 miestä eli kaikilla yhteensä 2, 800 miehen paikoilla, jota seikkaa en kuitenkaan tarkoin tiedä. Waan jos heitä olisi paljo enemmänki, niin mitä ne kuitenkaan auttaisimat lamean ja amaran maamme suojeliikseen mihollista mastaan, jos milloin maailmassa sota tulisi?

Maamme on muka niin lamealta amoinna ineren puo lelta vilmllisen ryntäyksille, että se suojelukseksensa tarlvitsisi mähintäin yhtä monta kymmentä luin sillä nyt on yksiköitä tnhansia martiomiehiä.

Mutta siinä juuri kysymys onki, miten maamme möisi saada jaloille ja kustantaa niin suuri-lukuista sotaväestöä, kuin jo ne 3 eli 4 tuhatta uiiestä, joita Suonien valtio nyt kustantaa, nousemat kustannuksissa korke alninalle kuin maamiue Marat kannattaisimatkaan! (’tt’ei Suomen kansa taas ollenkaan ottaisi osaa maansa suojeluksessa, on jo häpeällistä ajatellaki, sitä mahemmän sitä voimme esitelläkään. (>tt’ei kuiteiikaau o!e maallemme mahdollista kustantaa tarpeeliisen isoa sotajoukkoa niillä kustannusten perustuksilla, joissa on nykyinen sotamäkemme, on yleensä tuttu ja myödytetty asia. Tuo.neu kaarti-pataljona esm., jossa uskomme nyt löytymän vaan 600 miestä, malsaa ruunullemme kolo l30 tuh.

ruplaa muodossa, siis noin 2l7 ruplaa kuli mies. Tätä ennen nousimat sen pataljonan kustannukset 10 muodessa eli MW. 1848— 1857 yhteensä 1, 278, 203 ruplaan, joten se siihen aikaan muotuisesti maksoi ruunulle keskimäärin ei täyttä 128 tnh. ruplaa, maikka sillä ajalla sattui sotiaki ja pataljona luki aina yli 1, 000 miestä, sota-aikana yli 1, 500. Suomen merimäestö oli mainittuina 10 muonna kaikkiansa maksanut ruunullemme 1, 738, 916 ruplaa eli Muotuisesti keskimäärin 173, 892 niplaa. maan siihen on luettu sekä mäestön palkat ja ylöspito rttä niiden höyrylaimain hinta ja ylöspito, joita ruunumme on hankkinut. Te krenatieri-pataljona, joka seisoi Turussa ja m. 1856 hajotettiin, oli v!sta , 1848 mtteen 1856 eli 9 muodessa ruunullenune maksanut 911, 032 r. eli siis muosittain keskimäärin 10l, 226 5. Kaikkiansa oli Suomen seisoma sotamäki maksanut ruunullemme niinä 10^vuotena eli mm. 1, ^^8-1857 ylipäätänsä 4, 015, 537 rupl. 45’ 2 kop., eli keskimäärin 40l, 551 r. muodessa, silloin kuin oli jaloilla sotamiehiä keskimäärin 3, 200 miestä, joista siis kuki maksoi ruu-.

nulle noin 126 r. muodessa. Näihin snmmoihin ei kuitenkaan ole luettu sotamäen asuntoin eli kasarmien rakennus ja ylöspidon kustannukset. Mitä taas ruotusotamäkeemme tulee, niin siitä oli v.1855 jaloilla 6 pataljonaa ja ne muut 3pataljonaapääsivat masta m. 185<; jaloille. '))li mitä tämä mäestö, josta korkeintain 5, 400 miestä lienee kerrallaan ollut pystyssä, on maksanut maakunnalle suorastaan, sai ruunu maksaa niiden 9 pataljonan ylöspanoon sekä niiden ylöspitoon mm.

1855—1857 yhteensä 1, 324, 701 r., tahi kustaki miehestä mähintäinki 90 ruplaa muodessa. Tähän jos luet^ an ruotukuntain kustannukset, niin kuki ruotu-sotanues maksaa ruunulle ja maakunnalle yhteensä 130 5 140 r. Muosittain, eli enemmän kuin sotamies seisovassa sotaväessä. Ja mitä enemmän hyötyä eikö kuitenki seisoma sotamäki tee maalle ruotu-sotamäkeä suhteen!

Jos nyt tulisi kysymykseen panna maatamme täyteen sota-suojelukseen, ja siksi pantasiin seisomaa mäkeä 30 4 tuhatta miestä, niin se mäen paljous tekisi nykyisten matsmn mukaan, eli 126 r. kustaki miehestä, mähintainki H’/? milj. ruplaa muosittain, eli enemmän kuin kaikki Suomen maltion tulot tekemät. Jos se mäeu paljous taas asetettaisiin ruotumäeksi, niin se tulisi maksamaan vieläki enemmän, ehkä siitä olisi paljo mahemmän hyötyä. Meidän tulee tässä muistuttaa, että ruunullamme oli vv. 1848—1857 keskimäärin maan 350 iuh.r. muotusia tuloja sotatarpeita Marten maakunnaita.

Sotamaen kustannukset samana aikakautena tekimät Muosittain 534 tuh. ruplaa.

Kumpainenki keino on siis mahdoton ja ruotumäen keino mielä inahdottomampi tarkoitukseensa.

Myödytän kyllä, että sota on ihmiskunnan hämittäjä ja turmelus, maan niinkauman kuin sotia ei moida valtioiden ja kansain kesken välttää, on myös sotaväen kustannus kulleki valtiolie malttamaton velvollisuus, jos mielii itsenäisyyttänsä ja mapauttansa pitää ja suojella. Niin ei Suomenkaan kansa saa pyrkiä päästä sen velvollisuutensa täyttämisestä, tuntuipa se kuinka raskaalta tahansa. Ja Suomi voisi sen velvollisuutensa täyttää hyminki helposti, jos on sillä mieltä ja miehuutta asettaa sota-suojeluksensa samalle kannalle ja perustukselle kuin muut pienet ja mähä-maraiset kansat, jotka eimät moi eimätkä tahdo muita fansoja sodalla rasittaa, mutta maan maatansa suojella.

Niin on esm. Norjan maltakunnalla, jossa m. 1855 oli 1.533, 000 henkeä samaan aikaan kuin Suomessa löytyi 1.688.000 henkeä, kuitenki liki 21 tuli. sotamiestä maamäkeä seeä 1 l2 sota-alusta kanuunalla ja 46 tuh.

merimiestä sodan ajaksi Maralla, Ja kuitenki oli Norjan ruumilla tämän sotamäkensä paljoudelle kustannuksia ainoastaan l ’2 mi!” hopea-taaleria eli 2, 115, 000 ruplaa liop. Wielä merlilliseinpi on Emeitsin liittokunnan seikka sotamaansa suhteen. Tässä liittokunnassa lönmy iloni 2’ 2 >ni!j. henkeä ja sillä on sotaan mal mista mäkeä liti ”0 tuh. sotamiestä yli mitä sillä on mara-mäkeä noin 100 tuh. miestä, eikä koko tämä sotamäen paljous maksa Smeitsin ruunulle enemmän kuin 800 ti-.h. r. hop. eli Smeitsin rahansa 2.161.000 srankia.

’.’liin niaksaa kuki sotamies ruuuulle Tmoitsissä ainoastaan 10 r. sitä maataan kuin Suomessa yli 100 r. liop, Mutta koko salaisuus on siinä, että jokainen miehenpuoli Smeitsissa on melmollinen 20 ja 3i ikämuosiensa mälillä harjoittainaan itseänsä sotatemppuihin mjaaakroamssean.toon sekä käymään sotaan, jos isänmaa on sen Sttt.’ kuuluu hän mielä 3!^’ta aina 40 ikämuoternsa asn mara-väkeeli. Näin ei Smeitsin ruunulla ole ’.»uita kusianliuksia sotamäleiisa eteen kuin nmä aseet ja muu sotamarustus maksaa, luotsissa on myös jokainen miespuoli 20 ja 25 muotensa mälillä sota-melmollinen.

Jos Suomessa sama sotamaen pito saataisiin toimeen, niin kyllä sitte olisi maamme suojeltu. 2^. 1855 löytyi muka miespuolia 20 ja 35 ikämuosien mälillä liki 175, tuh. henkeä, ja jos niistä luettaisiinki pois 50 tuh. miestä kelmottomiksi sotapalmelukseen ja muutoiu eitetyiksi, niin olisi kuitenki 12.’, tuh. miestä kelmollisia isänmaata suojelemaan mihollisen ryntäyksistä, ja sillä paljoudella olisiki maannne suojeltu. Tämän miespaljouden tarmitsisi ensi 3 muoteua käydä maan 6 miikloa muosittain sotaharjoituksissa maan muut ainoastaan viikon päivät kunaki muonna käydä yhteisessä sotatemppuin näytöksessä.

Siten ja kuin ne harjoitusja näytös-miikotmielä pidettäisiin semmoisina muoden aikoina, jolloinei ole esteitä muilta töiltä, voisi maa suojeltaa maan omilta miehiltä eikä palkkamäkeä karmittaisi siinä käyttää eikä kuitenkaan työ ja toimi tulisi haitaksi asti estetyksi. Nuunulla ei olisi paljo maksuja, kuin maan hankkisi aseet ja mäen harjoittajat.

Siihen tarpeesen olisi hymä, että Suomen kaarti-pataljona ja merimäestö pysytettäisiin entisellään, niin niistä saataisiin oppineita harjoitusmiehiä. Mutta kaikessa tapauksessa olisi ruotuväki hajoitettama ja hämitettämä niinkuin kallis ja kuitenki tarkoitukseensa sopimaton.

Tämä on minun yksinkertanen uskontunnustukseni, jolle myös olen kokenut antaa perustuksia. Niinkuin tiedät. ”en minä ollut siinä kuin kruuti keksittiin”, enkä mm kehua erinomaisesta ymmärrylsestäni näissä sotilas- seikoissa, maan olen puhellut mistä niinkuin ”sen puusta katsoma luulisi” paraan oleman. To maau mielestäni on pahaa, että tässä aineessa, joka maansi kokonaista kirjaa täydelliseen selitylseensä, minun on täytynyt tyytyä moniaihin rimiin, niin että Sinä tuskin moit käsittääkään tarkoitustani.

meljesi Tiitus pureminen.

yleisiä Säätämyksia.

§ 1. yhdyskunnan asiat hoitaa läänin talousseuran johtokunta, jota auttaa seuran piirikunnat maalia.

5 2. Jokainen talollinen eli maanmiljelijä lääniesa voipi tässä yhdyskunnassa makuuttaa kasvavia jymäviljojansa, potaattia eli muita jnurihedelmiä setä ryytimaan lasmuja; ja jättäköönhän sille talous-piirikunnalle, jonka vaikutuspiirissä hänen maansa on, ilmoituksen 3 eri kappaleella talousseuran johtokunnan määräämän kaavan mukaan, johon on pantu täysillä kymmenillä markoilla sen vilja-kasvun armo, jota hän tahtoo makuuttaa, erittäin jokaiselle kasvu-lajille, niin myöstalon nimi ja paikka.

H 3. Iättäessänsä tätä ilmoitusta, joka pitää oleman alafirjoitetun vakuuttajan nimellä, pitää hänen maksaman pääsy-rahaa 4 penniä jokaiselle täydelle sadalle markalle vakuutus-arvosta, jonka johtokunta käyttää tarpeellisiin maksuihin yhdyskunnan järjestämisessä ia malkuttannsessa. Talous-piirikunta tutkii ilmoitukset, kirjoittaa niihin suostumuksensa ja lähettää ne pääsy-rahan kerällä johtokunnalle, joka sitte kirjoittaa päätöksensä jokaiseen 3 kuppaleesen, pitäen niistä yhden ja lähettäen ne toiset asianomaiselle talous-piirikunnalle, joista he tallettamat yhden ja toifen antamat makuuttajalle.

sesta. sillä tavalla ja sitä palkintoa vastaan kuin kunnista meneväin erityisten varain maksumäärän jakamisesta ja rahankannosta määrätty on.

Määrätty apuraha on maksu-ajan jälkeen ryöstön-alai :n”.i. Mdysmies, joka ei moi sitä maksaa, on kadottanut oikeutensa palkinnon saamiseen ja olkoon hän yhdyskunnasta eroitettu.

tz 7, johtokunta saapi, jos niin tarpeelliseksi näkee, s»veliasta palkkaa vastaan ottaa yhden asiamiehen yhdnslunnan asioille.

Wahingon palkitsemisesta.

§ 9. Kuin makuutettu kasvu on näin vahingoitettu, ilinoittakoon vakuuttaja samassa asian talous-piirikuntansa päämiehelle, joka vähimmäkseen kahden jäsenen avulla katselee ja arvostelee vahingon ja tekee siitä katselmus ja arvio-kirjan, talousseuran johtokunnan vahvistaman kaavan mukaan, vaarinottaen, että hinnat määrätään paikkakunnassa silloin kulkevain hintain mukaan.

Talous-piirikunta lähettää katselmuskirjan sen perästä johtokunnalle, jossa asia nilnpiankuin mahdollista esille otetaan.

§ 19. Kasvuille sattuneen vahinko-arvionperustukseksi vannaan kartta eli karttaselitys, missä semmoisia löytyy, ja kuin maa-ala näin on saatu määrätyksi, määrätään se odotettu sato tynnyrin alalta korkeintain siihen tynnyri-lukuun kuin seuraavainen taulu näyttää: tz 8. yhdyskunta antaa palkintoa sattuneesta rakeiden, myrskyn ja rankka-sateen vahingoittamisesta korlmttain niiden johtokunuan juostuniain vakuutus-arvoiu mukaan.

Talonpoikaisiamietteitä sanomakirjallisuudesta. Olin lapsena kuullut kerrottavan tapauksia kaukaisissa maissa ja sanottavan sen tiedon tulleen sanomalehdistä,

Markkina klnvaus Suomesta.

Wiime aikoina on sanomissa ilmaantunut jokseenki kamottavia lVttomulna tapautsista ja mäen käytöksistä markkinoillamme.

(>n ole niiden totuutta ensinkään epäillyt, vaan kuin viime Helmikuun loppupäivinä satuin Kajaanin m>, nttlnoil!e, joiosa tavlaotin yhtä ja toista, näin velvollislluteni olevan julistaa lisiä niille kertomuksille, että Suomen tansan silmät vihdoin aukenisivat näkemään marttlnain perisynnit,

(5n kyllä juopuneita paljo ulkona havainnut, mutta olipa heitä sensijaan ruuan ja juoman pitäjän P. Ronkaisen talossa, missä sai olla oikeissa ”mrmiolan” pidoissa. Siellä oli juomann elämä vapaa täydessä riettaudessansa, kiroileminen, tappelu ja snuri äänen pauhina semmoinen että sitä on vailea saada kuulla hulluin-huoneissakaan. Toinen himo paikka oli ilvehdys näytös, jota piti yksi saksalainen veiiekla, jota oli asettanut näytöspaikkansa eli kometiiansa paraalle väen liike^kohdalle. Siinä kuin ilnes ikeniänsä muistellen huutaa pällttti: ”maksa 5 lopeilkaa, pääset kunilnia katsomaan!”, niin kaikki kansa sinne rientiki sisälle ja moni kävi siellä montati kertaa. Millä sivistyksen kannalla tämä väki oli. osoittanee se tapaus, että kometiiasta tultuansa, missä eivät olleet sanaakaan ymmärtäneet sen nlkomaalaisen ilvehtijän puheita ja selityksiä, sitte jaarittelivat, niinkuin näkyivät uskovanki, että siellä oli „pirun henki” heille kummitellut.

Toisessa kohti oli taas näytelmä, jossa suurennuslasin läpi saatiin nähdä nykyajan merkillisimmät paikat. Kuin tässetti näyttelijät olivat ulkomaalaisia, ei tästä katsonnasta ollllt mttään opetusta, kuin ei kukaan selittänyt paikkoja ja niiden merkillisyyksiä.

Surkeata vaan oli kaikki, ja sentähden tuli kuvaukseni myös olemaan surkea. Markkinamies.

sevät vapaaksi tarttunusesta ja lmrvat paranemat, onpa se vielä niinkin pahanlaatuinen siellä ollilt että ihmisiinki on kosennnt. Meidän maassa e» ft kuiteittaan vielä ole ollut niin tarttuvainen. sillä itse olen samassa tallissa nähnyt hevoisia seisoman, joista ylsi on ollut tautinen ja toiset terveet, ja ei knitenkaan ole termeisiin staennti tarttlinut. Tästä mnös yhteinen kansa on saanut luulon ettei se tartu. Tauti on kuitenki tarttuvainen, ehkei sitä kukaan taida sanoa, koska ja mistä eri syystä se väliin tarttuu kaikkiin, väliin ei. Kansa luulee taudin tuimasta snvesta alkunsa saavan, ehkä kuitenki se on nähty liikkuneen sekä luivina että inärlinä vuosina, inutta havaitsemuksesta on tultu siihen päätökseen että tämä tauti syntyy kylmennyksistä. komista rasituksista ja huonosta ruuasta sekä päätaudin muuttumisesta täksi tupalataudiksi. Tauti ilmastui ensin Waasan läänissä viiims sodan aikana, ja lmono ruoka tatovuosinei luultavasti vaikutti sen ensi pudkeemiseen. ja sieltä on se sitte Tnrun ja Porin lääniin väbitellon levinnyt hevois- vaihetusten kautta, sillä tietty on ettei se ilman eli tuulen kautta levene, niinkuin muut ruttotaudit, esimerkiksi karjan-rutto ja kolera ihmisissä. Moni luulee ettei tätä tautia ole ikinä ennen nälity Suomen maassa, mutta minä olen nyt sitä tässä läänissä jo vnosina 1845, 18i<i ja 1848 ja sitte vuonna 185)5, ehkä yksinäisissä taudin kohtauksissa, joista se ei muihin ole pääsnyt tarttumaan. Wuonna 185 oli tätä tautia yleisesti Ulvilan pitäjässä ja Siikaisten kappelissa ja osaksi Merikarviaalla, Kankaanpäässä, Iämijärven ja kappeleissa sekä Poriu kaupungissakin. Samana vuonna olin minä korkean esivallan käskystä koko Waasan läänin ympäri sitä tarkastamassa ja parantamassa, läänin kuvernööriantoi kuulutuksella Maaliskuun 1 p. 1859 ympäri läänin julistaa minulta tehdyn neuvon taudin tuntemiseen. Se on knitenki yhäti levinnyt useampiin pitäjiin läänin pohjais päässä ja etelääkin kohden aina liki Nauman kaupunkia, johon on syynä enimmäksi osaksi se että taudillisilla hevoisilla yhäti ajetaan, niitä vaihetetaan ja myydään, joten tarttuma tautilevenee ainalavealnmalle.

Näinä kolmena vuonna, kuin tauti täällä Turun läänissä on liikkunut, olen minä hallituksen määräyksestä yhä ollut matkoilla sitä parantelemassa ja estämässä levenemästä; ja saan tämän kantta kedoittaa kansaa pitämään parempaa vaaria hevoisistansa kuin tähän aoti. Taudin varantamiseen tarpeelliset lääkkeet, joita saadaan apteekista, ovat jeuraavaiset : pienennettynä tulikiven antimoniumia m’etl, m ”ii plVpariltum), katkon yrttiä sl>orlia eonii mneolati) ja katkeron juurta -a<1ix jfenl!iln»). kolmas osa kustaki lajista hienonnettuna pulveriksi. Tästä annetaan lusikallinen kaksi kertaa päivässä nahistettuin kaurain seassa hevoisille syödä.

Tämä on sisälliseksi lääkkeeksi. Ulkanaiseksi lääkkeeksi on kupalain puhkaseminen. pahan lihan pois-leiktaaininen ja kuumalla valvanholitavalla (pajassa kuumennetulla) raudalla polttaminen se paras kaikista, mutta sopii myöski haavoja kloorivedellä s.-liil ”lllnrii) pestä pari kertaa viikossa sitte kuin kaikista haavoista ensin on ruvet pois-otetut. Ja erinomattain halpa sekä hyvä lääke on että haavoin panna kuivaa tuhkaa ja kalkkia, yhtä paljo kumpaakin, ja pienennettyä snolaa niiden sekaan neljäs osa niitä mastaan. Tätä sopii joka päivä heittää haavoin, ja erittäinki semmoisiin hevoisiin, jotka eivät liki vbdo päästää haavoja kouraaniaan.

Näljällä ja janolla ei millään muotoa saa hevoista kiu!-ta. i niyös saa ajaa niitä lukeen, eikä antaa märjässä maata, maan pitää olkia alla pidettämän. .Nauravilja ja ylävän maan heinä on paras kaikista ruuan aineista”.

— Keski-Suomen pankin puuhasta virkoimmepari kertaa joitakuita sanoja, joiden tähden tnnnettu »KeskiSuomalainen” on Tapiossa pannut venykkeillänsä ”vähä vastus ta” meillenki. Luonnollisesti koskee Iyväskyläläisteu puuhat meitä hyvinvähä sennnoisinaan, vaitka toivoisimme heidänki aina puuhissansa tarkoittavan koko maamme yhteistä hyvää. Waan knin avoin silmili näimme, että Iyväskyläläiset mainitussa pankkinsa puuhaosa hankkeilnvat itsellensä suoraa vahinkoa eikä kuitenkaan mitään hyötyä koko maallemme, niin rohkenimme julistaa ne varoituksemme. Sittemmin olemme saaneet kuulla syyt siihen Iyväskyläläisten omituisen pankkinsa hankintaan olevan ne, että kuuluvat pelläävän viimeistenki rahavarain vetäytyvänIyväskylästämuihin osiin maatamme, jos eivät hanki aivan omituista pankkilaitosta, vaan he esm. rupeisivat osakkaiksi Suomen yhdyspankkiin. Miten perätön tämä luulo on, ymmärtää jokainen, vaan on sitä vastaan aivan selvää, että jos Iyvästyläläiset olisivat ruvenneet Mdyspankin osallisuuteen ja vielä saaneet kaupunkiinsa pankli-konttuorin, he olisivat tarpeen hetkenä saattaneet varata koko maan rahavaroihin, mihin heillä ei nyt tule olemaan tilaisuutta, kuin nyt ovat rajoitetut ominpäiseen”Keski Suomen pankkiinsa”, johon pantavatrahavarat ovatjo tätäki ennen olleet Iyväskyläläisten nautittavana, ettei niiden tähden olisi tarvinnut erinäistä ja kallista pankkilaitosta, yhdyspankin osallisuudesta olisi Iyväskylälaisilla ollut samat edut kuin nyt erinäisestä pankistansa, vaan vielä lisäksi se arvaamaton etu, että heillä olisi ollut sama oikeus kuin muillaki kaupunkilaisillaturvauta Oppikirja Suomalaisille Kätilöimille, toimittanut K. S. Sirelius. Inen vihko: Säännöllisestä synnytyksestä ja sen käytännöstä. Helsingissä, Suomal.

Kirjall. Seuran kirjapainossa, 1861.

Tämä kirja tulee olemaan merkillisimmiä kirjallisuutemme tuotteita ei ainoastaan sen vuoksi että se on tarpeellinen oppikirja ja tieteellinen teos mutta etenki siitä syystä että se ilmestynyt kirja on samalla kerralla ensimäinen suomenkielinen kirjateos, jonka kautta sen tekijä pyytää osoittaa taitoansa ja kuntoansa niin korkeaan ja mahtamaan virkaan kuin yliopiston rohvessoriksi. Tohtori K. Sirelius hakee mnka rohvessorin virkaa synnytys-avun ja lasten tautien lääkintä-taidossa”ja on sentähden julistanut ruotsinkielisen taitonäytteen: N», plaeen!» pr» via, i»m lehti milloin tuli, niin naapurin miehet kokoontuimat kuunte.

lemaan niitä uutisia, joita neito kantoi lielmassaan sekä kotoettä ulkomailta, ja siinä Ntte juteltiin asioista, verraten asiat ja tilat meillä ja muualla keskenänsä, milloin ihaillen rauhan tulosta, milloin jonku kansan vapnuttainisesta ulkotahi kotomaisen orjnnden ikeestä kuin myös muusta edistymisestä, milloin taas snrkutellen omaa tahi muiden kurjuutta niin hengellisyydenkuin vavam ja toimen suhteen jne. (5n voikaan luetella kaittia herätyksiä tilamme punnitsemiseen ja parannuksen toimeen, joita sitte päivin koko naapurikunta on saanut tästä sanomalehden lukemisesta yli sen että näin olemme saaneet kaikenlaista huvitusta ja oppineet tuntemaan vieraita maita ja omanki maan eri paikkakuntia, eikä siihen ole mennyt luikkaan aikaa, koska kuitenki sen verran aikaa, mitä tässä lukemisessa menee, vietetään tyhjässäki vätjästelemisessä ja rupatuksessa. Sentähden minä kehoitan säätyisiäni maamiehiä itse harrastamaan sanomalehtien lukemista ja kehoittamaan naapureitansa samaan harrastukseen. Siten ja muidenki kirjain lukemisella Suomen kansallisuus pääsee oikeaan voimaansa.

kuin tällä tavoin jokainen kansan jäsen on yhtä köyttä metämässä niiden kanssa, jotka jaloilla lahjoillansa ja monnillansa pyytämät auttaa isänmaansa asukkaita sivistyksen ja edistymisen poluille ja uhraamat paraat hetkensä ja taitonsa Suomalaisen kirjallisuuden kasvattamiseksi.

— Sivumennen kehoitan tässä maamiehiäni tarkastamaan nykyisin ilmestynyttä kirjaa: ”Mustikoita ja mansikoita”, jonka tunnuslauseena on: ”soisin Suomeni hyväksi, maani marjan kasvavaksi”. Ja omasta havaiunostani voin sen makuuttaa, että siitä kirjasta lukija saapi imeä sydämeensä ja tuntoonsa suloisinta isänmaan rakkautta.

KiihtelysvaarastaMaaliskuussa 1861. talonpoika Petter Puustinen.

— Pahasta hevoiötaudista, joka nyt liikkuu Turun ja Porin läänissä, on hevoistohtori siinä läänissä hra I. A. Pal>ngi, ’u antanut lääniläisillensä seuraaman julistuksen: ”Kun läänissä nykyjään on liikkeellä tarttuma hevoistauti, jota kansa kutsuu ”lupala-taudiksi. pahkataudiksi ia hemois-kupaksi”, loska se ilmaantuu kupuloilla tahi komilla knhloilla ja märkä-haavoilla, joihin kasmaa Pahaa lihaa, tahdon minä yhteiselle kansalle antaa muutamia muistutuksia ja neuvoja. Mitä taudin tarttumiseen tulee, niin olen nähnyt sen ulkomailla, erinomattain Taksan ja Tanskan maalla, jossa sitä jo kauvan aikaa on ollut, niin saastuttavaiseksi että harmat hevoset pääkotimaalta.

Kuliiiioit kappelista tarinoita.

F.

«Minkälaiseksi loi Jumala ensimäisen ihmisen’)) kysyi pappi lukukinkerissä yhdeltä pojalta.

«Karvaiseksi! » vastasi poika arvelemalla, ja siitä päivin on hän kantanut Karvaisen liikanimeä.

II.

Sama pappi ja paikkakunnan liiiiiisiiiies tulivat kerran kojussa ajaen Kajaanista Kärnftlän kestikievariin Sotkamon ]»itäjässii. Kestikievarin isänla tuli siihen pihalle ja kurkisti kojuun n&hdäksensä, ketä vieraat olivat, joita luuli Oululaisiksi tahi muiksi kaukaismatkaisiksi, koska silla tiellä harvoin kojulla ajetaan.

Mutta nähden ne aivan oman pitäjän herroja olevan.

hätäyksissänsfi »kko sanoa tokasi: ”kali, kuin luulin paremplaki olevan!»

Onneksi olivat herrat kojussa, muutoin olisi mies-parka saanut nähdä, kuinka hyviä ne herrat olivat.

Wehnä 8:n jyvän jälkeen 6 100 a 150.

fr 90 Jos vahingoitettu vilja katsotaan olleen huonompaa laatua, ettet edellistä taulua voi seurata, luetaan vahempi sato tynnyrin alalta perustukseksi vahinkoaavvatessa.

§ 11. Edellä -nimitetyistä vahingon arvaamisista [aapi arvio-miehet yhdyskunnan »aroista kantaa, piirihinnan esimies kolme ja jäsenet kaksi markkaa ruokarahaa Päivässä sekä kuki näistä mainituista henkilöistä nhden hevosen kyyti-palkan edes ja takasi; jotka rabat johtokunnan rahalvntia. kun asia hänelle ilmoitetaan, fuittta »aitaan maksaa.

jatketaan.)

Kapina on Turkin europalaisessa osassa jo pnhkenut ilmi. nostaen sen Turkin kristityt alamaiset Montenegrolaisten avulla. Turkin väki on lyöty ja niillä seuduin asuvaisten Turkkilaisten kylät ja talot hävitetv sokä asukkaat julmuudella vainottu. Turkki kokoo sinne sotaväkeä.

Io^ ei Itävallan hallitus anna Unganlmsten vaatimuksille perään nyt 2 p. Huhtik. alkavilla Nngarin valtiopäivillä. pidetään kapina nousemaksi Ungarissali, ja sitä kuuluvat muutki Itävallan sorretut kansallisuudet odottaman myöski noustaksensa kapinaan.

Ulkomaalta.

— Hollolasta.

”Olisin toivonut parempien ja taitavampien antaman kuulumisia täältä, maan kuin toimoni on mennyt turhaan, niin minä käyn kynään fä- siksi.

Wiime Joulukuussa oli meillä yhteinen kirkonkokous, jossa muun seassa päätettiin pannaMaalaisten palovakuutukseen kaikki pitäjän yhteiset rakennokset, niinkuin kirkko kellotornilleen, pitäjän makasiini jyvineen ja rovastin mirfafartano, joka on nyt ihan uudesta pantu jotenki hyvään reilaan, ynnä tänne banfittu sammutuskone, 75 ruplan maksava. Samassa kokouksessa päätettiin Helsingissä teettää uusi messuhaka. 150 ruplan maksava, joka tulee tehtavä mustasta verasta surun aikana käytettäväksi, kuin meillä on ennalta toinen punanen.

Kalkki-astian peite eli liina, 25 ruplan maksama, päätettiin myös tilata samalla kertaa.

Pitäjämme rouvasväen maan erittäinki nuorten mamsellien kunniaksi saan mainita heidän ahkeroimisiansa yhteiseksi liyväksi, kuin puuhasivat arpahuvin, josta tulot on aimottu urfuin hankkimiseksi kirkkoomme. Siinä saatiin tuloja 300 ruplan palkoille, jotka kyllä eivät tarkoitukseensa riitä, mutta on toivottu saada esivallan lupaa puuttuman rahan ottamiseen seurakunnan viinikassaöta.

joka on nykyisen toimelltfen hoitajansa käsissä erinomaisesti kasvanut. Itsestänsä aipaliuvista en moi olla kertomatta, että se oli kaikin-puolin onnistunut, lahjoitettuja arpatavaroita oli niin monenkaltaisia, kauniitajaniin somasti näytökseen asetettuja, että niiden paljas näkö jo ihastutti silmää. Arpahnvissa oli fenfi puolesta hauska olla, että kaikki läsnä-olijat herrat ja talonpojat siinä oleksivat niinkuin saman kansan jäsenet ainafi, maiffa siinä oli vieraita ja korkeitaki monitta pitäjistä, gliden ainoan herrasmiehen silmät eivät keksineet talonpoikia edessänsä, »».’aan hän survoi niitä ja tallasi niiden jalkoja. Wirkansa puolesta olisi hänen luullut tottuneen talonpoikiin. maan tämmöisissä seuroissa mahtoi talonpoikain olo olla hänestä niin outoa ettei uskonut silmiänsäkään. Mutta johan vanhatki sanoivat: ”kuin kissa karhuksi kasvaa, niin se kaiken karjan tappaa”.

Muuta erinomaista en täältä tiedä kuin että seurakuntamme viime muonna lisääntyi 8 hengellä syntyneiden enemmyyden kautta. Iloitsemisen syynä on ollut, että fauppamiefjet omat ostelleet maakunnasta kauroja ulkomaille viedäksensä, niin että on saatu rahan apua nokysessä pulassa. Te olisi toivottavaa, että jyväkauppa tästälähin saisi aina olla näin vapaa, niin ettei hallitus enää ufoSmiennin kielloilla eikä omalla jyväkaupalla sekaantuisi jyvän hintoja polkemaan! Kyllä fe on tosin hyvä, että vilja olisi halpaa, maan kuin maaviljelijan täytyy ensikädessä olla ruuuunveroja suorittamassa eikä työväki ollenkaan armahda vuosieli päivä-palkkansa vuoksi, milloin isäntä saapi myödämaan antinsa polkuhintaanki, niin suotakoon maamiljelijän vapaasti saada tamaraetanfa se hinta, joka sillä on kanpassa niin kotikuin ulkomaalla! Ta!»i sitte säätäköönhallitus, joS moipi, että pal»velijan ja tnöväen pitää tyytyä määväpalffaan.

Työpalkkain fuinuuboSta teoin esimerkiksi kertoa, että täällä on maksettu palffaa 9 tnviä rukiita eli fen hinta muonamiehello, joka miitottain tefee työtä 3!/a päivaa talon ruuassa ja vielä joka toinen pyhäki saa talosta ruuan. Siitä jo arvaa, jos talossa voipi pitää monta näin kallis-paltkaista tnömieSta!— Maalaisten palovakuutus’yhdistylseen ei täällä ole moni ymmärtänyt rumeta, syystä, niinkuin olen kuullut roautettaroan, ettei sen johtokunta anna Suomalaisille mitään ilmoitusta tulipalon tapauksista ja niihin maksetuista amuiSta, joka yhdistyksen osakkaille olisi hyödyllistä tietää, eikä myös siitä, kuinka paljo kultaki sadalta ruplalta makuutettua omaisuutta pitää osakkaiden maksaa”.

— Saarijärveltä 19 p. Maalisk.

”Olispa jo taasli aika suorittaa Suomettarelle vanhaa velkaam»ne.

Kauvan muka olet, nerokas neitomme, taas saanut odottaa tietoja täältäki saloseudultamme, koskei tänä vuosikautena ole sanaakaan sinulle täältä kirjoitettu.

Tästä pitkäpiimäisyydestämme saattanet jo ehkä pahaaki ajatella ja luulla itsesi jo kokonaan uneuttaneemme. Tämä äänettömyytemme ei toki ole tullut uneuksesta eli pahasta aikomuksesta kohtaasi. Emmehän toki heitä herttaisia silmiäsi, ehkä vaaran aika on ollut tarjona sinulle’. Huonohan olisi suosio sulhoillesi ja rakkautensa rautaaki lylmempi, kun ylen-antaisi ystävänsä vaaran vastasen ajalla, (m kuitenkaan sitä saata sanoa ettet täälläkin tapaa sulhoja, joiden sydämmessä tuo vastenk—alkkäisyys: toivo ja epäillys, rakkaus ja inho ei asuisi. Nyt tahdon päättää pitkäpiimäisyyteni ja taittaa liiat toivomiseni ja panna näytteeksi, miten puhtaita sndämmiä täälläki olet sulhoillasi löytämä, ”sellaisia joista sisällinen jalous, totuuden rakkaus, hyvyys ja mielen ylevyns olisi pyhkinyt pois turhain luuloin tekemät jälet, mielen kuvaukset ja vaiheet”. Tuon seikan selvem »nin näytämme seuraamilla esimerkillä! v. 1853 tänne. talonpoikais-säätyisillem»ne, ei tullut ainoatakaan sanomalehteä; v. 1854 tuli 7 Sitarta; v. 1855 tuli l7 S’tarta, 1 O. W. Simia; v. 1856 10 Sparta, 1 Sananlennätin; v. 1857 taas 14 Sparta, 2 Sananlennätintä, 1 O. W. S:mia; v. 1858 ainoastaan 1 Sitar, 20 kappaletta S. Iulk. Sinua. 3 San.-lennätintä, 1 San. Turusta; v. 1859 tilattiin taas 4 Starta 1 S. Iulk. S:mia, 1 O. W. S., t Häm., 1 Mehiläinen; v. 1860 taas 7 Sitarta, 1 S. I.S.mia, 1 O. W I.

foko maan ribavaroibin. Näsitävästi Iyväslylaläiset saavat pian kalaa nolla erlkols-pyrinnöltänsä, vaan silloin ehkä on „myöhä katumus”.

— Puumalan kirkon palovakuutuksen jutussa puolustusta, annettu Hollolassa Helmik. 4 pinä.

Otava-sanoman hralle Toimittajalle! Matkustaessani täällä olen Sittaren 5 nirossa lukenut, lnitä haastatte minusta.

Olen kyllä vähä-arvoinen mieo, vaan kiivas luontoni ei kuitenkaan salli kunniaani polettavan, jonkatähden nöyrästi pyydän saada puolustaa itseäni.

sanotte mmua tyhmäksi, kuin en myödnttänyt Puumalan kirkkoa palovakuutukseen, joka oli knsynniksenä kirkonkokouksessa viime Joulukuunsa. Waan ette linva Iierra, tiedä, ku<nka monta mafsoa talonpoikaa rasittaa ja kuinka monet pienet »naksut nousemat suureksi. Sanottiin kyllä 10, 000 ruplan liinnasta maksettavan ainoastaan 9ruplaa vakuutus-hyyriä. Waan kuka sen makuuttaa, ettei se korleemmaksi nouse? Tekö. hyvä herra? Tiedän kuitenki ensiksi kirjoja tarvittavan, joista kyllä hinta otetaan.

Tarvitaan miiös sannnutus-ruisku. en luule sitäkään ilmaseksi annettaman. Hioni pitäjässämme ei ole tätä kalna nähnyt ja Harmat kyllä ymmärtämät sitä känttää. Olen kumminki kuullut sitä pitämän lämposessä huoneessa säilyiettää. eihän tätäkään »naksotta tehdä. Tiedän myös semmosen kalun usein maaliman parannusta, ja kuin pitäjässämme ei ole parantajaa, on asia lähteä kaupuntiin. Jos nyt kirkko sillä aikaa palaa, kuin sanunutusruisku on viallinen eli kaupnnnissa parannettavana, voitteko Te makuuttaa, että palovakuutuskunta kirkon hinnan kuitenki mattaa; ja jos vakuutatteki, luuletteko tyhmät ainoasti tätä asiaa epäilevän?

Viina tuuinaan sentähden kirkon palovaknutuksesta, että »naksot ovat vissit vaan hyötn epäiltävä. Hyvä herra! Teillä sanotaan itselle olevan tavaraa, jota ette ole makuuttaneet paloa vastaan. Te mietitte kuitenki m—inua tyhmäksi kuin tavaraani makuuttamatta jätän! Mitä Te omaksi häpeäksenne viinaninpystä rähisette, ei koske minua, ennenkuin näntätte viinaan sekaulUuneeni".

Pieni ja kiivas mies Kitulasta.

S.. 3 Varpusta, 1 Mehiläinen, 1 Otava, Suomen lähetys-sanomia joku kymmenys. 2 Kristillistä Sanomaa.

Tänä vuonna ei tule kuin 3 S.tarta, 1 O. W.

S-mia, 1 Tapio, 5 Otarvaa. 1 S. I. S.mia ja 1 Mehiläinen.

— Tästä näkyy miten nnelet täälläli viela oroat vaihettelevaiset sanomakirjallisuutta kohtaan, miten vähän tunnetaan niiden hyötyä ja miten ollaan vakaantumattomia niiden lukemiseen ja viljelemiseen!

Olet, neitonen Sttar, kadottama tosioita täälläki siten että taktovat pyrkiä pyhyyden portaille niin puhtaina ettei mitään maallista saisi sattua mieliä maaduttamaan ja tulla tuntoa turmelemaan, joka tapahtuisi sanomalehtien ja m. s. lukemisesta. Kaikki luvut, laulut, veisut ja hartaudet omat haettarvat niin sanottuin "l)ena.ellisten kirjain" lukemisesta. Katsomatta sitä, että kirjat, olkoon ne arvosta mistä tahnan, eivät synny hengen vaikutuksetta". M. T —e.

Helsingissa, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kirjapainossa.

Lupa painamiseen annettu: L. Heimturger.

Mlyistä Zmoilllklm.

Myötävänä kirjakaupoissa: P. Stolpen kirjakaupassa Helsingissä myydään kaikenlaista Paperia, Tervakosken jaIuvankosken paperitehtain valmistamia; hinta on samakuin tehtaissaki.

5 (5) Kaupan : Luujauhoja, 25 kop. leiviskastä, buumyllyissä sekä täällä että Ahtävällä.

Pietarsaaresta Helmikuussa 1861.

12 (4) P. Sehauman.

Rautapatoja ja kovaisimia.

Nuoria ja köysiä, monta laj, a.

Jauhoja ja kryynejä. kaikenlaisia, Hamppuja, Norjan silliä, Suoloja, Kahvia, Eokeria ja lalkenlaisia mauksia <srytejä).

Tampereen tehtaan merka-teoksia, kaikenlaisia, niin mustia kuin värjätyitä. vakaisiin hintoihin Mattsson ja Vrofeldtilla, :» l jpp, tapahtumassa huutokaupassa tarjotaan vähimpäävaatimalle 1:kN sanotun pitäjän kumpaisenki pappilan roirkasuojien seinät ulkopuolelta voidetlaviksi kalkki-jauho-tahtaalla, 2:ksi tähän työliön tarpeellisen kalkki-jauhon tänne kuljettaminen Viipurista eli Pietarista, ja erinäisiä rakennuksia mainitun kappalais-talon virkasuojien sisäpuolella, sekä uudet kiukoat niinin tedtärviksi tekiältä hankittavista kaakelista. Tarkempia tietoja annetaan huutokauppa-tilassa, Raudussa 2<» p. Maaliskuuta!8t!l.

'N Jaakko Zitting, Lopuksi saapi Johtokunta ilmoittaa, että Kylpylaitoksen rakennus nyt talven alla on, saatavaksi se mukamammaksi kunnioitetuille kylpijöille, laajennettu sekä muutoinki paraimmite varustettu, Turussa Maalisk. 2 p. lbiil.

Johtokunta, 6 (2) Kupittaan eli p. Henrikin lähteellä, Turun kaupuna, m lahelld, amataan l p .Uefaf. tänä rouonna ja suletaan sitte lp, Zt)\)iohvev?fori (5.

I.Nonsdorff joidenkuiden nuorempien lääkärien annilla pitämään, samoilla perustuksitta kuin miimekuluueina S kesänä eli siten, että itse vesiparannuksen rinnalla sattumissa tarpeissa läakreitaki eli rohtoja käytetään. Ne taudit, joiden parantamiseen eli l, elpoitukseen vesiparannuo mainitun taman mukaan on amullinen. on herra \Hrfiateri Bonsdorff likemmin kertonut ja selittäimt Suomen Sääfärifeuran Toimituksiin painattamiosa ilmoituksissansa SBJeflparannuWaitoffen maikutukseota muosina I”>, ’.!!, 1854, 1855, 1856, 1^57 ja omat seuraamia: Ciubinten kolotuo (neuralgia), emätaubit ja yleinenniinfutfuttu ViubinheifToiio eli pitkittävä jannefuonien l, eikkoue> pitkällisten tautien perästä, jotfut lajit aikakautisia put8tuttaja*tautia, kaikki lajit 3ailoi?ti)i?4autia (rheumatism), niin jäsenissä kuin jäsenliitotsiosa, siitä seuraamilla hdintnffilld jäfenliito«ten »apaa«fa liikkeensä, halmaantumifet joihin ei ole syynä pehmimo tahi fuimetti* selkä ntimeosa, jotkut ajettumifen lajit maffaofa, pernassa ja munuaisissa. Albuminuri-tauti, nulja!iduksia fol^u^fakomalla meren juoksulla tahi fuufautifen taufoamifella, emän röhfa siitä lähtemällä tarpeettomiindella, monet lajit aikakautisia mammoja hena, ttiK^te[eiofd (organer) eli heno, ittimi> taudista ruoan sulatus-teleissä, ja lvrkkataudista semmoisten seuraus-mammain estämiseksi pernassa, maksassa jne, jotka ftfiävät niistä, .HaufaivJMiuufaifet sairaat, joita malidollisesti halutraifi kuulustella mesiparanluiksen fopivaifuubeéta taudillensa, saa»vat siinä kolidassa.

mitä pitemmin sila parempi, lähettää herra Arkiateri jaritari Bonsdorffille, jota kirjeet aina Toukokuun loppuun tapaamat Helsingissä, kertomukset taudistansa, mal, dollisinta täydellisesti selittäen vireet eli ennusmerkit, jotka omat seurauneet taudin alkamista ja mieläki vaivaavat sairasta, kuin myös edelliset taudin kohtaukset, sairaan ijän ja muutti seikat, jotka voimat antaa käsitystä sairaan ruumiin luonteesta jne. Tauti-kertomukset ornat telitävät satsantahiruotsinkielellä, ja Mittumaarian eli Juhannuksen jälkeen ei enää oteta vastaan semmoisia sairaita, joiden tdnbellifeen parantamiseen menee enemmän aikaa kuin 8 miikkoa.

Wesiparannuksen laitos Kaupaksi.

Mattsson ja Brofeldt (puoti Kalahaminan sivulla Helsingissä) myömat huokeilnn hintoihin: Pumpulilankaa. valaistua, valaisematonta ja värjättyä, Pumpulivaatetta. valaistua ja valaisematonta, Wiktoiiinia, mustaa ja muun’värillistä, Pumpulia ja pumpuli-vanua eli vadia. Tträstä, kankirautaa ja nauloja, Rukiit ’) r. ja 5 r. 50 k., kaurat 3 r. 20 ja 3 r. 30k. tnri; ruisjauhot 42 ja41 k., raavaanliha, tuores 1 r. ja 1 r.

20 k., palvattu 1 r. 10 ja 30 k., lampaanliha, palvattu 1 rupl. 80 k. ja 2 r., vasilanliha 1 r. 20 k. ja 2 r., siauliha 1 r. 80 ja 2 r., , ’uolaset silakat 65 ja 80 k..

voi 3 r. ja 3 r. 30 k., tali 3 r. ja 3 r. 20 f., heinät 12 ja 1U k. leiviskä; lintujaparii metsoja 80 ja90 k., töyriä 40 ja 50 k., pyitä 18 ja 20 k.; kaurakryynit28 ja 30 k., ohrakryynit 28 ja 30 k., herneet 15 ja 25 k., potaatit 8 ja 10 k. kappa; potaatin-jauhot 6 k., lohl suolattu 18 ja 20 kop., hauvit ja ahveuet ” ja 7 kop., tuore silakka eli haili 2 ja 2’/kop., siika 9 ja 10 kop. naula; nuori maito 6 ja 7 k., miina 42 ja 50 f. kannu; munatiu 30 ja 40 k.; halkoja kuorma: koivuisia 1 r. 40 k. ja 1 r. 85 k., petäjäisiä 1 r. 30 k. ja 1 r. U0 k.

Keskihinnat torilla tällä unikolla: Suomen suuliruhtinanmaan Kartta » 30 k.

Aasian maa-osan Kartta » 40 kop.

Tulemana sunnuntaina vitää Wanhassa kirkossa suomalaisen puolipäivä-saarnan v. kirkh. Snellman ja iltasaarnan v. t. komminist. Teng^n.

Tähän asti ei talonpojalta ole sivistystänimenomaan vaadittukaan (sillä vailea on ollut vaatia jota ei hänelle ole annettu), vaan päinvastoin katsottu sitä hänelle tarpeettomaksi, „sillä tuleehan talonpoika säädyssänsä sivistyksettäkin aikoin”. Hänen yleisen sivistyksensä on luultu olevan täytettynä rippikoululla ja samaten luulee hän itse. Tavallisimmissaki asioissa, joissa vähän kirjoitusta ja luvunlaskua tarvitaan, on hänellä aina joku herrasmies käsillä rahaa vastaan auttamassa, sillä mitä hän ei itse taida, „kyllähän sen herrat tekemät”.

Aikomuksemme ei ole veisata valitusvirsiä siitä, kuinka paljo taitamattomuutensa monelle raukalle maksaa; syvemmältäki tutkimatta havaitsee jokainen kansan yleisen raakuuden maksavan hänelle ja maalle enemmin kuin muun. Sillä kuinka monta talonpoikaa osaa kirjoittaa kirjeensä, kuittiusa. päästökirjansa jne. tai edes oman nimensäkään

eli kuinka monta tehdä kirjallista selitystä jostaki yleisestä seikasta? Me puhumme auan laadusta yleiseen.

Sanomalehdistä ja muista yleisistäilmoituksista olemme lukeneet kiitettäviä todistuksia lukutaidosta useassa pitäjässä; mutta tämä taito tuottanee rahvaalle sangen vähän hyötyä, kuin ei suurempaa harrastusta tiedon ja taidon saamisesta ole ja lukuhalua yleisesti puututaan.

Vleisesti pitää talonpoika kirjaa j»nakuna todelliselle elämälle vieraana kappaleena, jotta hän sen lukemiselle ja tarkastamiselle omistaisi jotakuta erinäistä aikaa. Lukeminen itsestään on hänestä ”laiskan työtä”, sillä hän ei ole oppinut käyttämään sitä, mitä hän on lukenut, hyödyksensä; ja suvaitsee yleiseen melkein ainoastaan pitää siunaus kaupalle, teollisuudelle, maaviljelykselle tuleman; siitä tieto tieteen ja taiteen arroosta; siitä elävä kristillisyys sydämmihin

sanalla sanottu, siitä pitää kansallisen tunnon ja sivistyksen tuleman.

IV.

Rahvaan halu ja harrastus korkeemmasta sivistvksestä.

Ennenkuin aineessamme edemmäksi menemme, katsahtakaamme, onko Suomen rahvaalla nykyjään tuntoa suuremman sivistyksen tarpeesta tai ei. Lukeissamme sanomalehdistä ilmoituksia pitäjä-, kyläja sunnuntaikoulujen asettamisesta toinen toisensa perään, tnlemme ensikatsannossa pian luuloon halun korkeempaan tietoon olevan maassamme jo sangen yleisen. Mutta jos asiata tarkemmin tarkastetaan, näemme ettei tämä tiedon-harrastus usein ulotu sisäluvun ja puhtaan ulkoluvun opettamista ja oppimista edemmäksi. Ensimäiset alkeet kirjoituksessa ja luvunlaskussa seuraavat sitä tavallisesti päällisinä. Harva talonpoika pitäjässä lienee, jolla olisi jonkunlainen käsitys kansakoulun korkeemmasta tarkoituksesta.

Ja nämä harvat, jotka eivät suinkaan ole saaneet tietoansa ja sivistystänsä kouluista vaan ovai hankkineet ne itsellensä omalla nerollisuudellansa ja omin neuvoin, tunnustavat paremmin kuin muut korkeemman kansallis-sivistyksen arvon ja tarpeen siitä juuri sentähden, että he jo ovat tulleet osallisiksi siitä. Mutta tällaisia on liian vähän, jotta siitä voisi päättää sivistyksen halun ja innon olevan yleisen. Myöskäänei mahtane monta esimerkkiä olla siitä, että talonpojat itse olisivat pappien tai herrasmiesten kehoituksetta ottaneet ensimäisen askeleen pitäjäkoulua laittamaan. Ja kuinka voi se muuten ollakaan? Sellainen on sivisiyksen luonnollinen kulku. Kukkuloilta ja korkeuksilta ainoastaan, joilla valoa on ollut, on se voinut levitä laaksoihin.

Sivistyksen ensimäinen työ on sivistyneiden tebteivä.

Kenenkä on alku tehtavä kansakouluille, jos ei maamme sivistnneen luota»? Ei suinkaan sen suuren reehvasjoutV. n. s:.lä kuinka voi hänellä olla halua ja intoa tähä’.: asti hänelle vieraassa asiassa. Kuinka voi häneltä vaatia rakkautta kansakouluja kohtaan, joiden laadusta ja hedelmistä hau ei tiedä niin mitään, tuskinpa niiden nimestäjään?

»hengellisiä” eli ”jumalisia kirjoja”, semminki katkismusta, jota hän saa lukea ja opetella ulkoa ja sisältä kaiken ikänsä

oppimatta sitä sittenkään. Ja nähtyä, kninka vähän hyötyä hän on saanut tästä ainoasta tarkemmin lukemastansa kirjasta, olisi kohtuutonta vaatia häneltä halua muiden kirjain lukemiseen. Hän on totutettu pitämään katkismusta ainoana valistuksellensa tarpeellisena kirjana, sillä sitä hänen täytyy lukea pappeilta siihen pakoitettuna, samoin kuin hänen täytyy maksaa ruunulle veronsa, ja suoritettuansa papinluvussa lukumääränsä katkismuksesta kiittää hän onneansa saadessaan olla rauhassa tuleroaan papinlukuun, niinkuin hän tekee manttaalirahansa ruununvoudille maksettuansaki.

Hyvin harva on oppinut katkismustansa ”yksinkertaisesti” ymmärtämään.

(Jatketaan).

13:stakymmenes No 2!>. Perjantaina 19 väilvä Heinäkuussa. vuosikerta.

Jaetaan: joka Perjantaina Helsingissä Waseniuksen kirjakaupassa. 18«1. Sno me tar Hinta: koko vuosikerta 6 markkaa, ja puolivuosikerta 3 markkaa.

’) Jatkoa 28 mroon.

mielien kautta kutsuttaa niitä, jotka eivät osaa sanottua summa lukea eivättä tahdo kehoituksella kouluun tulla.

Siis siinä on ollut lain pakko; ja laki onkin sen vähän tarkoituksensa voittanut. »uita se on vaatinutkin. Se on tähän asti vaatinut ainoastaan kuollutta oppia ja sen saattaa sanoa onnistuneeksi, sillä kansa onkin tehnyt sen melkein kolmanneksi sakramentiksi, eikä rohkene toivoeuaan autuutta, jos ei osaa niinkutsutuita ”papin tarpeita” lukea. Sellaisiakin kyllä vielä löytyy, jotka eivät i:täkään tunne, vaan niitä tulee aina joku prosentti maailmassa olemaan, eikä niitä puuttuneSaksanmaallakaan.

Korkiammasta sivistyksen opista ei meillä ole näihin vuosiin asti ollut melkein kysymystäkään.

Emme tanvitse monta lehteä historiasta takaperin kääntää löytääksemme aikaa, jolloin suomalaisen suussa sana ”sivistys” oli vielä tuntematon, jota silloin ainoastaan herrat lienevät ruotsalaisilla huulillaankäyttäneet. Muun kansan ja herrojen väli on ollut vielä varsin avara, eläen kumpikin luokka melkein kuin eri maailmata. Nyt on näillä vuosikymmenillä muutamain isänmaan ystäväin sydämmessä herännyt ajatus korkiammalla sivistyksellä yhdistää molemmat luokat likemmäksi toistansa, joka onkin välttämätön, jos mieli Suomen nimeä pohjaisessa pysyttää. Se on johtanut hallituksemmekin ajatukset kansa-kouluin perustamisiin. Ehdotuksia on jo annettu, opettajia kaivataan ja opetus-kirjoja vähin valmistetaan; kaikki on vielä työn alla. Asia on kallis.

Sentähden suotakoon yksinkertaisemmankin mieli-alaansa ilmoittaa, jos hän jotain tietäisi valmistuksen ajalla Tämän kysymyksen silmäiltyä voipiusiampi vapaamielinen lukija ajatella: ”No kaikenlaisia kysymyksiä saapi vielä vapaassa Suomessa kuulla. Eikö siinä vielä kyllä kuin kuningas Erikki ja piispa Henrikki Suomen kristillisyyden historian ensimäiset lehdet tahrasivat verellä, eli niinkuin sanotaan, tulella ja miekalla? Olisihan hekin voineet, niinkuin sovinnon sanan saarnaajat nyky-aikana, lähestyä Suomen rantaa rauhan ja rakkauden sanalla”.

Olipa se miten oli, se aika on mennyt ja me emme voi muuta kuin kiittää heitä siitä kuin he vaan tulivat; sillä semmoista ankaruutta ei kuitenkaan hyvin kauvan kestänyt.

Ja nyt onkin 700 vuotta Suomen kansaa rakkauden sanalla saarnastuolissa kristillisyyteen kehoitettu, eikä se kylvö olekaan suinkaan hedelmittä ollut. Waan kysyä sopii kuitenkin, onko siinä tarkoituksen toivon mukaan harpattu niin pitkä askele, knin aika sen olisi myöntänyt?

EnMaisesta pakkovoimasta on jäänyt vieläkin osa laiksi, joka säätää jokaisen Suomeninaan asuttaan tulla kastetuksi ja, niinkuin kristillisyys vaatii, kasteen-liittoa uudistaa Herran ehtoollisella, jota ei kuitenkaan ole lupa nauttia sen, kuka ei osanne pienen katkismuksen sisältä ja ulkoa lukea.

Tämän oppimiseen on asetettu usiaan pitäjään kienäviä lasten-kouluja, joihin kirkkoherroilla on valta ruunun Pakolla mainko kehoituksilla on Suomen kansan sivistäminen edelleen pitkitettävä?

Me emme rupea suuremmin selittelemään, missä suomalainen kansallinen sivistys nykyjään seisoo ja mistä laadusta se vasta tulee olemaan, kuin siitä aineesta on jo jokseuki laajasti ja tarkasti kirjoitettu sanomalehdissämme ja kirjaisissaki, sanomme maan, että siitä huokeimmin saada selko silmäillessä maamme historiaa ja nykyaikaamme.

Ja mitä opimme tästä? Että Suomen kansa on aikojen kuluessa uhrannut maallensa mitä on voinut, voimansa, elämänsä, verensä hankkiaksensa ihmisyyden, kuin yksityisenki, kalliimpaa tavaraa, sivistystä ja vapautta.

Kansa on suurella vaivalla hankkinut niin sanoaksemme raaka-aineet, joista maamme mainiot ja uroot ovat valmistaneet jaloja teoksia sivistyksen suuressa työhuoneessa; mutta tietä ei ole vielä raivattu, jolla nämä valmistamat teoksensa saataisiin oikealle määräpaikallensa ja alkuperäiselle sijallensa

kansalle itselle.

Ja tämä tie on

kansakoulut. Mutta mitä on kansa saanut vaivansa ja työnsä palkinnoksi? Hän on saanut kristinopin (s. o. pappia), latt, järjestetyn hallitusmuodon, kaupunkia, tehtaita, kanavia, rautateitä, sähkölankoja, ruotusotamiehiä jne., hänellä on rvanlia yliopisto, kadettikoulu jne. jne.; mutta ylitä hän puuttuukumminki, jom paitsi nämä kaikki ovat hänelle outoja ja muukalaisia olentoja, ja tämä häneltä puuttuva vähäinen kappale on

sivistys. Niinkuin kaikki sivistys ylimalkaan, on kansallinenki sivistys vielä

jos sillä muka ei ymmärretä ainoastaan kansan ajattelematonta lukukuntoa, sen isiltään perittyjä hyviä ja huonoja tapoja ja elatuskeinoja

korkeempain säätyjen omaisuutena, ehkä niiMki usean sivistys on kammarissa luettu opittu tieto; mutta itsen rahrvaan luona tapaat yleisesti

kansallista taitamattomuutta. Syy tähän on selvä. Jos koko maa täytettäisiin kaikellaisilla uudemman ajan keksinnöillä, mutta se tärkein keksintö unhotettaisi, nim. taito niiden oikein käyttämisestä, niin kutsuttakoon maa sivistyneeksi tai miksi tahansa

rahvas, kansan oikea ydin, ei niistä tiedä paljon mitään, maan saa ainoastaan ihmettelemisellä katsella töllistellä näitä oivallisia koneita. Mitä ovat ne silloin muuta kuin kiiltävää koreutta pinnalta. Mitä toimittavat maaviljelys ja muut kokonkset, ehkä ne kylläki voivat olla kansallisuuden korotukseen vaikuttavia keinoja, niinkauvan kuin kansa on hengellisessä ala-ikäisyydessä?Mutta sanai: tulkoon valkeus! ovat jo lausutut ja tämä valkeus on kohta kansakouluilla vieritettävä.

Taitamattomuus ja raakuus, jotka synnyttämätkaikellaisia rikoksia, tulevat itselle kansalle rikokseksi, ellei hän yuoli valikappaleista, jotka Luoja on antanut hänelle niiden poistamiseksi. Kuka ou taitamattomuuden poistava?

kuka Suomen kansaa opettava taidollisiksi ja toimeliaiksi kansalaisiksi? kuka vankihuoneet sulkema? kuka paloviinan tulvailemasta estävä? Kansakoulu. Siitä Kansan sivistyksestä ja kansakouluista *).

jälkimäistä puoliniuosikertaa, saapi tilata täällä Helsingissä herrain Waseniuksen ja Kumppanin kirjakaupassa 2 markalla 60 pennillä sekä kaikissa maamme Posti-konttoreissa 3 markalla.

Suometarta v. 186l, Kirkollisia Ilmoituksia.

valmistettavaksi näyttää. Kansa-koulu joka pitäjään on mielestäni se ainoa keino Suomen kansan korotukseen. Toivottava olisi, että niitä kohta jo toimeen tulisi.

Waan vaikka olisikin kaikki jo valmistettn, niin yksi asia kuitenkin vielä huolestuttaa. Te on pitkäpiimäisyys ja entyydestä alhainen sivistys rahvaassa.

Niinkuin vähäkin kokemus näyttää, eivät lie suosiolla rupea koulun opetuksia nauttimaan. Tähän luulooni en rohkene sulkea koko Suomen maata, sillä siihen on minulla liian vähän tietoa; vaan täällä Wiipuriu läänissä, Wenäjän rajalla, entiset koulun kokeet siitä kyllin vakuuttavat.

Tortavalan, Käkisalmen ja Wilken koulut sekä Maskolan maaviljely-koulu, jotka kaikki ovat aivotut suomalaisen rahvaan kouluiksi, eivät suinkaan vielä anna ilalmttavia toivoja rahvaan suosimisesta. Eikä sitäkään voi uskoa, että kaikissa mainituissa kouluissa opettajan huonous olisi siihen vikana. Eihän kouluun meniä vielä tiedä opettajan huonoudesta; vasta sitte, kuin olisi paljon oppilaisia eikä opetus edistyisi, olisi etsittävä syytä opettajassa. Waan asian näin ollen ei ole ihme jos ahkerakin opettaja veltostuu, nähdessänsä opetnksensa olevan hylkynä.

Miten kylmäkiskoisia löytyy koulua vastaan, on täinän kirjoittaja ollut tilaisuudessa näkemään. Mteen Wiipurin läänin seurakuntaan lahjoittivat muutamat varalliset yksityiset isomman suunnan rahoja, tarkoitnkftlla, jos voisi niillä perustaa siihen seurakuntaan pienen kansakoulu-koetuksen. Siihen tuli kartano, kirjat, kartat ja kirjoitus-aineet kaikki ihan ilmasetsi; seurakunnalle ne eivät maksaneet kopeekkaakaan. Koulun esimies on myös niitä innollisempia. ja siinä asiassa ei voine vielä kohta monta nerollisempaa ilmestyä. Useamman vuoden harjoituksella koetti hän kunnostaa yhden opettajan, jonka lnulikin sopivaksi siksi sen mukaan kuin opettajia vielä tähän aikaan vähemmällä palkalla on saavvanakaan. Kaikki oli valmistettu

vaikka heikommasti

vaan kutsutut eivät olleet mahdolliset.

Kahtena talvena siinä oli kyllä noin parikymmentäpoikaa, ja joka asiata ymmärsi, se ei voinut sanoa muuta kuin heidän saaneen oppia sen verran mitä siinä ajassa voi vaatiakin. Opetus-aineina oli ymmärrettävä sisäluku, kirjoitus, luvunlasku, maantiede, luonnontiede ja suomalainen kielioppi. Lieneekö oppi-aineita ollut vähän vainko paljon; vaan kohta alettiin huutaa: ”Ei koulusta ole hyötyä, välttää talonpoika kouluttakin, herroja niistä ei tule kuitenkaan!” Ammar älysivät ensinkin vian. kuin pojat alkoivat beitä vandoja ja paljon kokeneita vastaan väittää. ”pirun ei koskaan olevan nakyväisenä, eikä noituudella voitavan mitään toimittaa”.

Se pisti ännnia kovin nuhaksi, kuin l’.e, niinkuin kokeneet ainakin, tietävät noituudella ihmeitäkin tehtävän.

Kuin vojat vleiä rohkenivat lisätä, Lähtien olevan ylsi toistansa etempänä, vapaasti avaruudessa luonnon järjestystä noutaen, ja maankin niiden muassa pyorivän”.

niin ämmät, ja vieläpä nliehetkin, kaudistuivat, sanoen nyt olevan viimeisen ajan, kuin jo maakin käännetään mullin mallin. Mitäs poikien veljet sanoivat? Niin.

heissä ilmo, ttihe kateuden henlt nähdessauv pilku veljessään läsityls^n tajun nousevan yler.iinälsi omaansa, josta sitte jmnuivat lausumaan: ”minahän täosä saan työtä tehdä seka kyntömiehenä olla ja näitä berratsi aikovia elättää”. Ne isät, jotka ovat ikänsä saaneet tyhmän inmeä kantaa ja olleet siihen tyyvväiset, katsovat lnllä poikaansa pappiinsa, kuullessansa heiltä jotain uutta. Waan ne isät, -jotka ovat ikänsä kantaneet niin kutsutun viisaan nimeä, onv.t nyt näyttäneet ensikerran tyhmyytensä kaikessa komeudessa. Veateuö nousee omaa voikaansa kobden, tuin tuo vähän yli kymmentä vuotta vanba poika, joka ei vielä ole kerinnyt saada viisaan nimeäkään, puhuu asioita, joista se viisas isä ei vielä ole kuullutkaan; se ei ole muina kuin kumous isän viisaudelle. Siis on parao tiellää häntä koko koulusta, ja niin tehdäanti. Poika saapi iäädä totiin, jos ei koulun esimies eli joku muu luotettava herra mene takaukseen, parin terminan perästäpojasta tulevan kahden hevosen vedettävän Herran; talonpoikana ollen ei hän oppia tarvitfe! Walistuneemlnille lienee nämä outoa kuulla, vaan minkäs nm todelle voipi tehdä.

Tiedän pojan, vaikka nimenkin sanoisin, joka sai yhden terminan käydä koulussa ja talitoi vielä jatkaa kouluansa, vaan vanhemmat estivät siitä. Poika aikoi käydä vaikka luvatta, kuin oli lähellä koulu-paikkaa, vaan vanhemmat keksivät neuvon eivätkä antaneet pojalle saappaita. Nyt saapi poika parka tämän talven koto-pihalla sommitella varpaan kuvia lumessa.

Tämän kuvaileman tehtyämme tulemme kirjoituksemme alku-johtoon; sillä kuvauksen surullinen totuus käskee jotain miettimään. Palko kyllä ”) Miten Ingmani jätti tämän parantamatta? Eihän sana ”pärmä” kuulu mitenkään suomalaiselta, Arvelen ne olleen tansikirjat.

senK;ristiana oli kyllä ennenkin kuullut tällaisen huokaukmutta nyt kävi se hänen sydämmellensä nähdessään kaunokaisen lapsen vedet silmissä

tämä jo olisi saattanut kivenkin liikutetuksi

ja Kristiana ei ollut mikään kivi, vaan hiljainen ja sirveä kristitty, niinkuin tanskalaiset tavallisesti ovat.

„Etkös lapseni voi ostaa yhtä näistä? se maksaa 24 killinkiä”.

”En, äitini on niin köyhä; mutta miten Hilda tulisi iloiseksi nähdessään tuommoisen nuken!” ”Kuka Hilda on?” ”Se on pikku sisareni

yhdessä meillä on niin hauska”.

”Ilmaseksi ei mitään tyttöseni”, sanoi Kristiana, ”ei, jotakin vaadin sinulta”.

Eräässä kadun kulmassa Tukholmassa seisoskeli ennen- lnuinaan ämmä, jota tuttavansa futsuivat „Tanskan Kristianaksi”. Syntyänsä olikl han tanskalainen, mutta oli jo nuorena muuttanut Ruotsiin miehenensä, joka ammattinsa puolesta oli

jaa, sitäpä on vaikia sanoa; sillä hän oli taitava vähän joka työssä, vaan ei missäkään perin pohjin, joten hän myös oli oppinut sitä enemmän. Laittaa vanhoja posliini-astioita, tehdä lankki-rasvaa, lakkia

parta-hiaisimia, keppiä, paikata sateenvarjoja ja parasollia eli päivänvarjoja. maalata onneil-toivotuksia nilnipäiviksi, kirjoittaa värsyjä, on vasta pieni alku kaikesta siitä mitä hän taisi. Tämä tunnon mies osan paljon enemmän; niin esimerkiksi teki ban uutteja ja soitto-pilliä lapsille, sitoi vähäisiäkirjoja, valmisti härän rakolla piukoitettuja rumppuja, sekä muita soitamo-kaluja nuormldeu huviksi ja hyödyksi. Kaiktia näitä kauneuksia kaupitsi Kristianansa, joka, ehkä sydämineotäan täysi ruotsalainen, päässään aina piti tanskalaista päälaitosta, luultavasti sentähden että vähäineu kalu artlunsa paremm’n sattuisi yleisön silmiin.

Tuskinpa uskotte, kuinka hänen arkullansa oli katselioita aamusta ehtoosen. Sellaisia nukkeja, oikein jäsenillä varustetuilla jaloilla, saikin harvoinnähdä. Siinä oli nukkeja, jotka luvasivat koko ihmis-elon ajat. Yksi oli paratiisillisessa alastomuuden viattomassa pu’ussa, toinen taas liinavaatteissa, kolmas ihan uudenaikaisessa muodossa.

Eräänä päivanä havaitsi Kristiana pienoisen tytön, joka seisoi ja katseli hänen nukkejansa. Hän oliki kaunis tyttö sinisillä, rehellisillä ’silmillä, joista kuitenkin tippui suuria vesi-karpaleita.

„Mitäs itket lapsukainen?” kysäsi Kristiana ”Woi

kellä kuitenkin olis noin kaunis nukki!” sSuomennos).

Kuka oli lapsellisin?

Toimituksen muistutus. Kunniottettavan laliott^iän hyvatalitoiselle aikomukselle ja valistuksen innolle annamme mielellämme ansaitun arvonsa, mutta i, änen esitykseensä pakko-kouluista emmo suootu. Itokemuo »äuttää, että niissä maissa, joissa niinkuin esim, jossakussa maaklinuassa Saksanmaalla vakoilusta koulun-käymiseen on kaytett», o» nmtnnnt ei ainoastaan kylmäkiskoisuutta mutta polttaa Wilma kouluja vastaan. .Kirjoittaja sairoo lain pakon ”pav, n tarpeiden” lukemisessa saattaneen ”ainoastaan kuolutta oppia”.

Mitä vakuuttaa liäuelle, ettei pakko kansakouluissa käymään vait»ta sainaa^ Kuiulmn vaan koulut laitettaisiin joksenkin kansalliselle pohjalle, eikä aivan vieraalle kannalle, niin luulisimme niiden vapainakin ”jonkun , U> vuoden kuluttua” yl, tä I, yvin tulevan taikoitulsensa perille, kuin jos kirjoittajan esityksen mukaan se aika lain pakkoa käntettäisi.

kirjoittajan mietteensä todistukseksimainitseman kortean esimerkin 12:sta opetuslapsesta, joiden kautta ”valkeusalkoi maailmaan levitä” tarvitsematta siilien ”koko kansaa”, olisi meidän mielestä pitänyt johdattaman I, änm esittelemään vapautta eitä pakkoa koulun-käynnille; sillä jos tästä piskuisesta joukosta ”valkeus lavisi maailmaan”, niin malitanee harvalukuisempikin joukko innokkaita oppilaisia ja oppineita, joita niinkuin lähettäjänkin kirjoitus näyttää jo suku on ja varmaankin vuosi vuodelta enenee, yhtä lmvin ja paremminkin voida herättää opin balua, kuin suurempi luku patoitettuja ja vastahakoisia koulun-kävioitä.

niinkuin jo olen näyttänyt, löytyy mitä vielä kyllin, jotka kyllä ovat tuntevanansa Jumalan, vaan pitävät Hänen lasialansa tuntemisen tarpeettomana. Niille toivoisin tästä olevan jotakin hyötyä.

Lienen nyt jo mielestänne liiaksikin puhunut, vaan lukemallaan taasta vielä lopun saatte, ja ottakaa hy^ vät ja hyljätkää pahat neuvoni. Alkäätte kuiteukaan luulko tämän kirjoittajan olevan yksi herroista, joka pyytää teitä oppia kustantamaan ja kukkaronne nauhoja höplittämään omaksi hyödyksensä. Olenpahan vaan yksi lieikko veljenne, pienen maatilan viljelijä ja vähissäkin varoissa tyytyväinen.

Waan maamme rakkautta ja suomalaisuuden ystävöitsemistä en voi sydämmessäni salata. Eentähden huudan, vaikka heikollakin äänelläni.

Toivoism sen kuitenkin kuuluvan sydämmiinne enkelin saarnalta. M. K— n.

Kllnnialliset talon-isännät Suomessa’. Nyt viimeksi käännyn teille muistuttamaan Herran apostoli Paavalin sanoja: ”Pitkitä lukemassa. Ota itsestäs vaari ja opista; pysy alati näissä”. Elkäätte luulko Paavalin olleen tietämättömän muusta lukemisesta ja harrastaneen ainoastaan hengellistä, sillä hän sanoo: ”Kaikkinainen kirjoitus on tarpeellinen opiksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja furituffefft”. Kirjoista hän näkyy pitäneen hyvän »aarin, kuin hän sanoo Timoteukselle: ”Hame ja kirjat, jotka Traodaan Korpukselle jätin, tuo tullessas, liiatenki pärmäkirjat”. ’» Hengelliset lukeiniset ovat pidettävät armossaan, maan sanomakirjallisuus on myös yksi niitä suurimpia valistuksen välikappaleita. Sanomakirjallisuus on nyt saanut kyllä pienen kolauksen 20 kopeekan lisä-maksolla. Waan kuulkaapas kunnioitettavat isännät! Tahdotteko nm olla niin itarat ja jättää tämän rahan tähden sanomalehtien lukemisen? Tietäkää Suombssa löytyvän miehiä, jotka ovat uhranneet voimansa ja suuren osan omaisuudestansa suomalaisuuden yhteiseksi hyödyksi. Pelatkaa l)eiltäfin viimein loppuman kärsivällisyyden ja heidän lakkaavan toimestansa. Wain tahdotteko olla (e kivistö-kansa, jossa suomalaisuuden kukkaisen täytyy puhjetessaan kuivettua? Ajatelkaatte kuitenkin, jos Suomen historian viimeinen sivu tulee päättymään sanoilla: ”Suomen ja Pohjan lahden niemessä eli aikanansa kansa, joka ei ottanut kutsumuksestansa vaaria”. Miettikää, jos sitte joku pilkallansa tuetää vouf)imäen rinteestä kuolleelle Suomelle hauta-ki »en, kirjoittaen sen yhteen kylkeen: ”Nahojansa säälivälle kansalle”.

Jos teissä nyt on vähänkin kuntoa, niin ottataatte toinen toistanne kädestä ja fanofaatte: ”Ei, ei tässä nyt auta deittäyiyä, ©uomi on liian kallis lapsuudessaan kuolemaan! Äorottafaamme itjtämmefouluilla! Tilatkaamme, ja Imekäämme sanomalehtiä! Tehfddmme se kaikki Herrassa! Entiset kansalaisemme oroat miehuullisella uljuudellansa perineet ”uroon” nimen. Ansaitkaamme me ainoastaan rauhallisella ahkeruudellamme ”sankarm” nimi, jota tulema kansa ei meiltä Yltäne, jos me sitä maan innoUifella kilvoituksel!, i, feStdmaila kärsivällisyydellä, liyvällä totmolla ja kunniallisella ahkeruudella etsimme”. En-? mpöS tatroitfe epäillä toivonne toteutumisesta, sillä ÄaifftmaltiaS korkeudesta on mennyt takaukseen, sanoen: ”Joka anoo hän saa, joka etsii se löytää ja folfuttamalle omataan”. Ja toisessa pääosa (anoo: ”Wiisaus ylentää lapsensa ja korottaa ne, jotka häntä etsivät”. Ehkä »aStannette nyt minulle: ”No, sinä kehoitatkin etsimään maan maallista tietoa; mutta raamattu lupaa palkita ja ylentää hengelliset viisaat”. Siihen vastaan: ”En minäkään pidä maallista tietoa kalliimpana hengellistä tietoa; maan tahdon näyttää kuinka itse raamattukin pitää nämä molemmat melkein yhtä tarpeellisena, sanoen: ”Tuskin me osaamme maallisia, ja työläästi löydämmeniitä, jotfa käsillä omat. Kuinka se siis voipi tutkia taimaallifta’C” Ja katsotaapas Wiisauden kirjan 7 lukua; siinä puhuu viisaus itsestäusä näin: „Jumala on antanut minulle mal)man tiedon kaikissa asioissa, että minä tiedän, kuinka maailma on tehty ja elementiemkin moiman; ajan alun, lopun ja mälin, kuinka päivä pitenee ja lyhenee; kuinka muoben ajat itsensä muuttamat, ja kuinka ajastaika kuluu, kuinka tähdet asetetut omat; eläinten luonnon ja metsän petoin vihan, tuulten voiman, ja mitä ihmisten mielessä on, moninaisten ruohoin luonnon, ja juurten mäen”. Ja kohta edempänä lisää: ”Ei Jumala rakasta ketään, jos ei pysytä viisaudessa”

arvattavasti kaikessa hyödyllisessä viisaudessa eli tiedossa.

Näitä en ole lähtenyt muistuttamaan ja selittämään niille, jotka tietämät ja tuntemat näiden totuuden paremmin kuin moinfaan fumata. Waan inlvittaa jo kuullessakin näin ihmisellisessä asiassa kuin koulu on, vaan pelättävä on sen ihan vapandessa nääntymän. Sentähden rohkenen panna ehdotnkseni mietittäväksi.

Eikö sopisi koulu-ehdotusten asetukseen lisätä pykälä, jossa määrättäisiin varallisempain vanhempain useammasta lapsesta edes joku käymään koulussa? Jos ei kehoituksella niitä siihen saataisi, niin sitte lain pakolla.

Karttuisihan niistäkin jo koko joukko sivistyfsen vesoja.

Ja kuin ne kerran tulevat isiksi, totta he sitte lmttaisivat lapsensa inielellääNlin koulmlu. N’äin jonkun Al) vuoden kuluttua ehkä tulisi laki siinä jo tarpeettomaksi.

Koko kansaa yhtaikaa saattaa korkiampaan sivistykseen, on mahdoton. Ja onhan se nähtävänä vapahtajamme esimerkistä. Ei Hänkään ottannt koko kansaa opetuslapsiksensa, vaan ainoastaan ne 12-, niiden kauttapa alkoi valkeus niaailmaan levitä.

Turusta. Tohtori N. H. Pinello ynnä muutama muu Turkulainen ovat saaneet hallitukselta luvan perustaa ”Sivistysseuran”, jolla on tarkoituksena kaupungin nuorisossa, semminki työväen säädystä, levittää halua tieteisin ja hyödyllisinaskaroimisiin. Tämän seuran perustamista varten pidettiin kesäkuun 29 p:nä kokous, jossa 32 henkeä oli saapuvilla. Toimikunta valittiin, jonka puheenjohtajaksi katsottiin tohtoriPinello, ja jäseniksi kirjakauppias Edgren, leipojamestari Seippell ja vemrmrimestari Paulin. Toimikunnan ensi työksi tulee huoneen vuoroominen, jossa kokouksia pidetään. Ensi kokous pidetään tulevassa syyskuussa.

(S. T.j , Ei, olemme kyllä köyhiä; mutta emme kerjää koskaan

ja semmoisista ei töybäin päällys lnioli. Hyvä, kulta herra tulkaatte kanssani”, sanoi tyttö ja rupesi itkemään vielä katkerainmin kuin Kristianan kauniilla arkulla. , .(5ipä teidän ilmaseksi tarvitse tulla, minä annan tuon noin, jos vaan olette byvä ja lähdette kanssani”.

Näin sanottuaan otti hän esille amoan kalliin tavaransa

nuken. Lääkäri veti suunsa nauruun ja seurasi tyttöä.

Tytönkäynti lääkärin luona kantoi hedelmän

niinhyvin Hilda kuin äitikin tulivat terveiksi

ja lääkäri ei kuitenkaan tahtonut ottaa nukkea.

Sepä lääkäri oli kunnon mies. mutta tytöstä näytti hän hyvin lapselliseksi, kun ei nukesta huolinut.

”Minulla ei ole untaan

ei niin mitään”.

/Taidattos lukea?” ”ttnl!ä, kyllä

siihen on äitini minuu opettanut”.

ttM’s. kertoi Kr., sehau ou jotakin, sinä taidat ja olet oppinut jotain ja se on aina enemmän kun ei mitään.

Mene nyt kotiisi ja tuo klltkismuksesi, niin eh —toon tullessa talidon koetella taitoasi, ehkä kukko munii jaa kukatiesi nuken sinulle ja Hildalle sellaisia kummia on ennenkin tapahtunut”.

Ja se pikkunen, köyhä tyttö juoksi ilomielin kotiinsa, sillä katkismuksensa taisi hän kun vettä.

Ehtoolla pidettiin tutkinto ja kukko muni nuken palkkioksi.

Tämä lmvittl vanliaa Kristianaa

eikös se ollut hyvin lapsellista?

Mutta kahdelsau päivän kuluttua seisoi sama tyttö erään komean kartanon vorstuassa Drottningin kadulla.

Siinä asui lääkäri, jonka tuloa tyttö oli päättänyt odottaa, sillä kotonansa oli lnvnosti laita; Hilda makasi sairaana ja äiti myös oli kipiä, hän

yksinänsä onnellinen nuktenensa oli terve. Lääkäri tulikin rapuista ylös ja tytön polviaan lyykistäessä pisti väl)än lantin hänen käteensä.

, M”, sanoi tyttö, ”äitini on niin kipiä ja Hilda on myös kipiä, ja minä yksin olen jaloillani”.

”Mene, lapseni, köyhäin-hollvus-esimieden luo kyllä se sinulle toimittaa lääkärin”, sanoi lääkäri ja talitoi mennä.

siltamme erinomaisen suosion ja ihailemisen, jonka se hyvin ansaitseekin. Tämän seuran jäsenet ovat kuninkaallisesta teatterista Tukholmassa ja muutamat niistä ovat mainitut oikein nerollinksi ja parhaimmiksi näyttelijöiksi Ruotsissakin.

— Mustialan maanviljelyskoulussa pidettiin tämän kuun 1 ja 2 p.nä vuositutkinto, jossa oli sekä herrassäännsiä että talonpoikaista kansaa saapuvilla. Oppilaisia on siellä tänä vuonna ollut 57, joista 42 oli maaviljelyfseu, 5 kasvitarhan ja käsityön oppilasta ja 10karjapiikaista.

— Hirmuisen raesateen taas sanoo Otatoa kesäkuun 28 päivänä kello neljä iltapuolella käyneen ”ukkosen ilman ja sateen kanssa, Angelän, Kivijärven ja Koitsanlahden kyläin päälitse Parikkalassa, jolloista miesmuistiin täällä ei ole tapahtunut. Rakeet olivat hyvin fanan munan kotoisia ja painoivat ylimalkain 2 ja 3 luotia kappale. Sateen perästä oli maa 4—5 tuumaa paksulta peitetty näillä rakeilla, jota kestivät avonaisilla paikoilla lähes puoli vuorokautta, mutta maantien ja peltojen ojissa oli niitä vielä tukulta fotmantena päivänä eli ’1:senä p.nä Heinäkuuta. Miten onnettoman va>tutuksen tälna rae-sade teki usialle tilamiehelle mainituiSfa kylissä on arvattava. Ruispellot omat kuin niitetyt, touvon oraat makaavat liimana maassa ja nurmi on niittumailla juuri kuin viikatteella lyöty. Lehtipuut ovat kuin riimitit ja metsä täynnä pudonnutta lehteä kuin syksyllä. Wahinkoa arvataan piiraillaan. Monelle talolle ei jäänyt yhtä kortta ruista pystyyn”.

Andrean pitäjässä kävi sama rae-sade, ja kanan munan suuruisia rakeita tuli maahan ”sillä kyydillä, että ne keikahtelivat kahta kyynärää korkialle. Oravakytön kylässä särkyi ikkunan lasit melkeen sukupuuttoon, viljat löi se sade ujlaSfa halmeessa niin ettei jään\) t seisomaan yhtään tabfää”.

Tämä rae-sade oli mttöS fobbannnt osan Jääsleä, Kirvuuta jaIlmeen kappelia Hiitolan pitäjässä? HeiuollislMs-nävttelyyllPietariin oli Tuomesta tuotu Kiuaaiiua teoksia: pumpuiikankaita Finlaysonin ja fumpp. tehtaasta Tampereella. 3°&« Barkerin ja kumpp.

tebraaota Turussa ja Forssan tehtaasta JammelaSfii; hautaa ja yarkko-rautaa Arppen ruufilta Tohmajärh) eSfä; Erilaatuisia koneita DSberain ja fumpp. tehtaaSta >v>elfingiSfä; paperia rvrenefellin ja Pojan tehtaasta Tampereella; Erilaatuisia rautavaluja, sekä taottuja että »alettuja, Turun rauta-käsityön n&biSfun* naita; Maaviljely-koneita 6. Alstdanilta ’Viipurissa; Saippuaa, Olutta, Sikarria ja Tupakkaa A. D.

Krögerin tehtaista Turussa; Nabkaa luutnantti Veekmännin tehtaasta Wirolalidella; Werkaa Lilttoisten tehtaasta.

Erilaanliota tavaraa Turun neule-kankaan tehtaasta; 2öalin«eautaa v. Jodin tuutista Wiipurin läänissä; Eapööri-aseitaKollet ja ©temmen tehtaasta 72 njirStaa (Pietarista; Lasi-tavaraa Savaron tehtaasta ©iipurtn läänissä; posliinia ja vajansiaLöfströmin tehtaasta Käkisalmella. (3. Iulk. S.mat).

— Wiljan-vahinstoita valitetaan tavahtuueeuusealla daaralla maatamme’ suuressa määrässä. Hämäläisessä kerrotaan hallan tuottaueeu vlilnngotta kaikille Orihvedellä, Kulnnosissa, Luopiosissa, kammilla. Rengossa, Janakkalassa, Hausjärvellä ja Sääksmäellä. Hattulassa, Wauajassa ja Hausjarvellä sanotaan hallan peräti turmelleen kaikenlaisen viljan, sela rukiin että suvitou’on.

Sade-ilmojen, jotka ovat heikentäneet ruistulon toivoa, sanoo Hämäläisen 28 n:o Häineenlinnan tienoilla virlistäneen tevätonot, nekin joita balla tnrmeli. ”Kaurat ovat siellä jo muutamin paikoin ristolla ja ohrat tähällä sekä niityt hyvin lieiuäsiä, mutta kylmältä loukatut pavun taimet ovat kuivaneet. Niillä pelloilla, joissa rukiit hallan täliden täytyi niittää, un nyt sängestäkasvanut uusi liliava ja tiheä oras. Nämät oraat eivät suinkaan enää tänä vuonna ehdi tuleentua, mutta sopiiban niitä syksypuoleen niittää karjanruoaksi. Olemme kuulleet sanottavan, että samat juuret vielä pitäisi voiman kasvattaa kolmannenkin oraan, joka sitte tulevana eli, kylvämisen jälkeen, kolmantena vuotena tasvaa valmiiksi ja tuleentuu. Olisi se hauskaa, jos joku koettaisi, kuinka tämän asian laatu lienee. Se on kyllä tosi, että vaivamen kaikki kokee, mutta tosi sekin on, että kokenut kaikki tietää”.

uudelle hopeaja vaskirahalle. Hopea-rahaa tulee olemaan viittä lajia: 2 ja 1 markan sekä 75, 50 ja 25 pennin rahoja; vnslirahaa neljää lajia: 20, 10. 5 ja1 pennin rahoja. Kirjoitus niissä on suomea ja toristukset ovat melleiu samallalset kuin Wenäjän hopeaja vaskirahassa.

— kotimaalta. nsessaHJäunlisetunkKseesissaa, rillinen Majesteettinsa on armolluuta, veehvistanut annettu Senaatilta 8 p:nä Toukokaavat Suomen markan ja pennin

Uuden näytelmä-huoneen yhdyskunta päättiäskeisessä kokouksessansa hankkia ja järjestää oman pysy-väisen näytelmä-seuran, joka tulevan lokakuun 1 p:uä on alkava toimensa. Tähän seuraan on jo saatu 18 jäsentä. Näytelmä-taidon tulevaisuuden näin päästyä tähän asti vallitsevasta epävakaisuudesta, voidaan toivoa sen ehkä muuttuvan niin kansalliseksi, että Suomen kielikin saa siinä tilaa saman verran kuin ruotsi. Ilmat ovat näinä kahtena viimeisenä viikkona olleet erinomaisen poutaisia ja lämpimiä.— Muuten on näinä aikoina kaupungissa vallinnut hiljaisuus. Yliopisto on suljettu ja useammat perhekunnat ovat muuttaneet maaseuduille naulitsemaan luonnon helmassa suven suloisuutta. Saksalaisia, ranskalaisia ja ruotsalaisia näytelmä-seuroja ja taide-niekkoja on ollut täällä virkistämässä ikävää elämätämme. Nuotsalainen näynteelemsäsa-smemurea, joka viime sunnuntaina antoi teatteri-huoensimäisen näytelmän, onsaanut laupunlilai Helsingistä: Jota kerta kuin onnen taival;alta oli satanut tähtilöitä muiden rinnoille, oli lian ulia mainitun tytön tavoin ttmobattanut vesi-pisaroita näbbeöfänfä itsensä unhotetuksi. 5h>ibboin kuin hän tubaufia kertoja oli saarnannut yleisölle, millä uutteruudella, nöyryydellä ja palamalla raffaubelfa hän oli palvetlut tateista pavao- ta, päiitettitn viimeinkin antaa mie§*taufafle funnianmerffi. Jämän tantta hm nyt luulikin anfaitfettjanfa yleisön kunnioituksen; mutta kuin ei kukaan tuntenut miehen anjloita, niin jäivät myös kunnia-osoitukset fil- lenfå. Mutta näissä tonnissa ja puubissa oli miesparka kmehtnnyt

sillä se tulee aina kalliimmaksi lienailemisella päältä maailman läpitfe, kuin omin voimin.

2Banf)Uuben päivillänsä oli hän perin löydä-, ainoa kallis tavaransa, kuin vielä löytyi, oli funnia»merffinfä.

Nyt sairastui hänen pa8fari«tt>aimonfa nuorin tytär, jonka kanssa hän usein oli leikitellyt; itku silmin istui nnt vanhus lapsen kuolin-vuoteella; mutta varoja hankkia lääkkeitä ei löytynyt.

Mutta olipa kunnia-merkkinsä imelä jälellä; hän olisi saattanut joko myydä eli panna pantiksi tämän ainoan kalleutensa, ehkä lapsi täten olisi tullut pelastetuksi kuolemasta.

Kunnia-merkkinsä? panna se rahoiksi? pelastaa ihmishengen sen pantiksi panemisella?

(5\, niin lapsellinen ei se siviä vanhus ollut.

i»{t)t on kuitenkin kysymys knka näistä oli lapsellisin: vanhus, Tanskan Kristiana, lääkäri eli se vähäinen tyttö? Tosiankin viime-mainittu, joka, taitaaksensa tehdä hyvän työn, tahtoi uhrata rakkaimman omaisutensa mitä hänellä oli: nukkensa.

Hän oli lapsellisin

jaa, niin lapsellinen että taivaan enkelit leikitselivät unissa kanssansa, niinkuin olisi hän ollut yksi heistä. Ad. M.

Wasia-pääiää toisella puolen katua asui eräs herrasmies, joka jo monet vuodet oli kulkenut edes talainn suurl-sutuislen rappuja, toivossa vibdonikin saada jonkun kunnia-merkin.

— Kiteeltä 29 p.Kesäkuuta. Täällä on vilutauti tänä keväänä ja kesänä liikkunut ihmisissä, sekä vanhoissa että nuorissa. Jo alamme mekin olla kesän iloisessa ajassa käsin ja nauttia sen tuomia hedelmiä. Kesäntulo oli meilläkin hitainen, jotta vuvon kylvöä alotettiin kohtn viikkoa jälemmin kuin muina edesmenneinä vm>sinn.

Wuodentuloa pelätään nyt huonotsi, kuin rutiit ov^i Koulumme rakennusja muita tarpeellisia töitä, joita on koulumme nykyinen johtaja erään talonmiehenKaarle Kankkusen Kokkolasta avulla ja ahkeruudellahoitanut, ei luulla kuitenkaan voitavan, jos ne niinkuin toivotaan pitäisi tulemaan kunnolla tehdyksi, saada siksi valmistusmuaomane, memtteä se voisi antaa opetusta ja esimerkkiä maaviljelyksen ja talouden parannukseen, ennen kuin vuoden väästä.

Silloin toki toivotaan ne kaikki olevan kunnossa ja valmiina.

Täkäläisten maammiestemme mielet, jotka keväällä huonon vuodentulon toivoista olivat hyvin alakuuloisina, alkoivat taas, kauniisen kesään päästyä ja suvitonkojamme kunnollisesti ja hyvällä menestyksellä saatua toimeen, virkistymään. Mutta taas on mielemme kokonaan muuttunut, kuin halla 18 ja 21 päivää vasten yöllä turmeli ja kaasi melkein yleensä suviviljamme. Palellutti se rukiitkin kaikki alavissa ja aremmissa paikoissa. Siitä nyt on täällä miettimisiä, mikä neuvoksi tullee?

Valituksia on kuulunut sanotun pakkasen tuho-töistä naapuri-seurakunnistammekiyltäympäri niinkuin Multialta.Keuruulta, Karstulasta, Kivijlv veltä ja aina Perhon kappelista asti.

Jos vuonna 1856 oli lova ja katovuosi, niin vieläki kovempaa nyt pelätään, sen suhteen että silloin oli ja saatiin oikein ololta karjan ruokaa, joten saatnn hyvin toimeen karjaa. Mutta nyt ei näy niityt kasvavan heinää. Nutiin kylvöt taas olivat huonoja, ja niitäki huonoja sekä sen lisäksi suvnviljamme hävttti ja kaasi halla, niin ettei voi tulevan kesän eli vuoden turvaksi edes karjaakaan toimeen saada. M. T-e.

— Saarijärveltä 1 p. Helmik.

Wiime kesäkuun keskipaikoilla kavi läänimme Knvernööri ja Tähtikäinen von Blom tarkastamassa täkäläisen, rakennuksen alla olevan Tarvaalan maaviljelys-koulumme rakennus-töitä, niiden kunnollisuutta ja edistystä, jotka löysiki kaikki kunnollisiksi ja muuten hyvin edistyneen sen suhteen kuin aika ja muut asian haarat voivat myöntää.

Täällä löytyiki kartanon tarvissahi (?) aivan valmiina sekä kolme asuin-huonetta, nimittäin: Johtajan asumus, sekä miesettä naisoppilaisten huonerakennukset velkeen jo kattoa vajaalle kehättyinä. Huoneet tulevatki liyvin kauniit, tarkoitliksensa mukaiset ja maamiestemme taloudessa sopimat malliksi käytettää. Muutenki ovat huoneet hyvin tilavat, että voidaan toiste, jos asianhaarat vaativat, suurempiki määrä, kuin nykyjään on määrätty, oppilaisia ottaa. Peltomaata on myös paljon perattu sekä vieläkin paraillaan perataan ja ojitetaan.

Paljon tässä on nykyjään tarvittu työmiehiä, Uksipa on niille palkkaaki pitänyt maksaa 30— peassa50 kopeekkaa hoelia sittenkään ole tahtonut kaikin olla kylläksi asti.

— Iyväskylän suomalaisesta ylä-alkeiskoulusta kerrotaan Tapiossa, että tämä vasta vuonna1858perustettu koulu on suomalaisuuden suhteen niin edistynyt, että sen kaikki luokat ensi syksynä muuttumat suomalaisiksi.

Tämä suomalaisuuden edistyminen siellä on tosiaan merkillinen, kuin muistetaan alusta olleen vaan kou—lun alimaisen luokan suomalaisen. Oulussa oli tämän kuun ensimäisellä viikolla käynyt kova ukkoinen, joka kahdessa kohti kaupunkia oli lyönytmaahan, tekemättä kuitenkaan suurempia roahingo—ita, ja kolmannessa paikassa särkenyt akkunan. Kuopiosta. Eräs nuori Lappalainen Aslak Laiti Utsjoelta, oltuaan jonkun ajan Kuopionkoululaitoksissa oppia harjoittamassa, seisoi kesäkuun 27 p:nä julkisen tutkinnon useassa oppi-aineessa, niin. Suomen maatieteessä ja historiassa, kirkkohistoriassa, jumaluus-opissa, opetustaidossa ja luvunlaskussa, ja sai kiitettävät todistukset näissä kaikissa, joita hän oli vaan vähän aikaa lmrjoittanut. Hän aikoo palata kotimaahan ja vveta siellä vielä pimeydessä olevia maamiehiänsä opettamaan ja valaisemaan. Tällaista lappalaista lienee tuskin ennen ollut. Saattakoon tämän jalon nuorukaisen kylvämä sivistyksen siemen satakertaisensadon Lapin synkillä saloilla!

Wenäjaltä.

— Wirolahdesta 2.’, p. Maalisk.

/Aikomuksemiue on käydä tekemään tänne uutta kirkkoa kirvestä jarahoja siihen aikomukseen on jo koottu ja tänä talveuaki koko köpare. Waau milloin se työ alkuuu saataueeu, siitä seeilnvät ihmiset näy selvää saaivan, niili että Inmala vaan tiennee.

Hailin eli silakan saalis on tänä talvena ollut hyvän-puolinen meren rannoillamm.’. erittäin Orslahden vesillä, »nissä muutaiuat saavat »ioiu 100 tuh. hailia aina paraimmista apajoista.

säällä on ruvetiu ahkerasti tekeiuään kattopäreitä, joka onki maamielnllemme hylvin sopi»vaa työtä pitkinä japimeinä talvis-aikoinamme. Näitä päreitä myöksennellaäu täällä paikallaan 30 3.”> hop. kpkaan tuhat ja kyllä uiitä ylettyisi täältä muuanneki, niinkuiu jo ou vietyki, aina Wenäelle asti. Omassa seurakuuuassa on jo huoneiden kattamiueu päreillä »nelkeiu yleei»sä tapana, jotta tuskin muuta kattamusta enää käytetäankaän. Pärekatto onki näöltänsä sievä. rakennukselle helppo ja kehutaan h—yvin kestäväksi kilin vaan se tulee lnnvästi tehdyksi. ’.’Nuuroseu kylässä täällä tapahtui ’.» p. i. k. surkea tapaus, kuin yksi Mustalainen, ostaaksensa pyssyn talon»iieheltä, otti sen naulasta seinältä ja, kysymättä jos se oli ladattu, koetteli sen lukkoa sekä. ennenkuiu taloumies muisti varoittaa. laukasi, jolloin ampui miehen vaiinoa, jotta luon meni ohimoilta sisään, ja vaimo k—uoli elettyänsä vielä yhdeu vukon suuressa tuskassa. 5>mnellä paasto-viikolla oli 3 nuorta talonpoikaa, metsästäessä kettuja, sattuneet Muoritkalau kyläii metsässä saamaan emä-koution tapetuksi ja sen 4 pienea poikaa elälvänä koni. Niitä elätetääi» vielä hra kapteini Alfthauin kartanossa Pajulahdeu kylässä, missä miuaki saiu kerrau uähdä uäitä pedou pentiija, jotka möyryten ikäänkuin ikävöitsivät kinoansa eli „»valta vanheinpaausa”.

— Ilinat ovat täalläki ihastuttaneet »ueitä meren-ra»italaisia, joille aukea meri on niin suuresta arvosta, kuin läiirpimät pänvät ennusia»vat arniaau su»ven kiirnhtavaa lähestmuistä”.

— Mäntyharjusta Maaliskuussa.

»Muodeutulo näinä kahtena vumeksi klllnueena viiotena on ollut joteiiki hy»vä, että viljan puolesta tultaisiin hy»vi»i toimeen; mutta rahasta on enemmin puutosta, joukatahdeu on pitänyt rukiitaki viedä ulkokaupuiitiin. uiilikuiu esim. Haminaan, ja Porvooseen. lappeenrannan markkinoillaki oli kaikkien enin Mäntyharjusta rukiita; vaan eipä noilla jyvä-kuormilla tuoliakaan kukkarot koroin kasvaneet, koska rukiit ei maksaneet »»ulilta k—u.in 4 ruplaa 70 kopeikkaa tynnyri ja vähä enemmän. Nyt taas alkaa viinakrouveista rähiuä kliulua, kuin viinankeitto-aika on paraillaan. Mutta torpparit ja mökkiläiset sauoa tölähyttäväti ”»neillä ou aina polton aika”. Waan eipä se näy totta ole»van, koska kunuioitetta va vallesiuannimme ja eräs muu ruununpalvelija ou näitä mustia härkiä useita ryöstäuyt, josta uämä saaivat mo»lta kertaa häpeällisiä pnheita kuullakseusa vieläpä välistä kolauksiakin, niinknin seki eräs ruunuupalvelija uäiuä aikoiua virkaansa toiiuittaessa lyötiin kovin pahasti.

Tapaturinainen kuoleina tapahtui tänä talvena täällä Hietanienien kylässä, kuin eräs uuori renkimies M. Wahlström ja sei» talou poika, jossa hau oli renkinä, menivät riiheen sutta vahtimaan haaskalle; susi tuliki ja se renki ampui, »uutta perä-ruuvi pyssystä pääsi irti ja lensi sen rengin päähän, josta se raukka kuoli 4»^ lvuorokaudeu perästä”.

I. K-u.

A. M-ä.

vapauttamisesta tehty. Näiden sääutöin mukaan saavat kaikki orjat laissa määrätyllä ajalla vapaan maamiehen oikeuden. Maanomistajat nauttivatkyllä maan onnstusoikeuden edelleen, vaan heidän tulre aiitaa taloiipojillensa.

määrättyä veroa vastaan. täyden nautinto oikeuden nykyisiin taloihin ja tiluksiin sekä paitsi sitä säännössä määrätyn alan peltoa ja muuta viljelysmaata.

josta he voivat itsensä elättää ja täyttää velvollisuutensa ruunulle. Tämä tila on vaan välinaikainen ja ohitse n»enevä; sillä heille on sallittu oikeus lunastaa talonsa ja tiluksensa aivan omiksensa. He voivat muka maanomistajan suostumuksella saada omistnsoikeuden niilun peltoihin ja tilnksim, >oita he viljelevät.

Saatua täyden omistusoikeudeu maalian. vapautetaau talonpojat velvollisuuksistansa entiselle maanomistajalle, ja tulevat luettavaksi vapaideu tilallisten talonpoikain säätyyn.

Mlltta kun tätä uutta järjestystä ei taideta kohta toimeeu panna, vaan siihen tarvittaneen pari vuotta enneukuin sitä varten valiuistelevaiset hankkeet on päätetty, niin tulee siihen asti seurattavaksi kartanoherrain järjestystä.

Uuden järjestyksen matkaau-saamiseksi on määrätty!

1» joka lääniin asetettavaksi erinäinen virtnkuuta-, joka tutkii maanoinistajain tiluksilla asettuneiden kuntain asioita. 2) eripuraisuutta ja riitoja ratkaisemaan, joita voipi syntyä uuden järiestyksen toimeen-panossa, valitaan raiihaiuoiiiaria; 3) asetetaan suurempiin kyliin piirikuuuau hallituksia ja väheinniät kylät yhdlstetääii yhden tämmöisen piirikunnan hallituksen alle; 4, tnllekln kartanon alalle tehdään kartta, johon ylös otetaan se maan-ala, jonka talonpojat ovat saaneet alinomaiseksi nautinnoksensa sekä veroin määrä, mitä heidän tulee maksaa; 5i) nämä kartat pitää toimeen saatettaman sen jälkeen kuin ne on vahvistettu, väluutäkin kahden vuoden sisällä, luettu siitä pänvästä, jona tämä julistus on juli—stettu. Iloinen sanoma!

Tällä nimityksellä on meille tullut kirjoitus valkeasaaresta Maalisk. 24 p^ltä, jonka on allekirjoittanut ”vapautettu taloupoika I.Naikkonen”.

Vteille on tähän asti ollut tietämätöntä” että suomensllkuisistaki W.mäen asukkaista on ollut orjina, ennenknin tästä lähetyksestä näenune, että sitä orjuutta on ollut heissäki ja vielä aivan Suomen rajalla, missä valkeasaaren pitäjä on. Mutta yhtä outo kuin täinä seikka oli, sitä iloisampi on meille siitä lähetyksestä uahdä.

että tämä orjana ollut Suomalainen on hankkinut itsellensä niin paljo tietoa ja taitoa, tuomiten hanen oinasta kirjoituksestansa, että useammat Suomalaiset ”»vapaassa” Suomessa eivät ole seu nautiunossa. Wtä iloisaa on siitä lähetyksestä myösuähdä, että hän. samalla knin hän osoittaa täydellisesti käsittäneensä nnt voitetun vapautensa armon ja merkityksen, myös tietää, kelle hänen tulee Jumalaa lähintä kantaa kiitollisuutensa siitä mainiosta lahjasta, joka nyt on tullut Wenäeumaan osaksi. Mahtakoon nyt orjuudesta vapautettu osa Kemien alamaisista vakavalla kiitollisuudella jalollekeisarillensa ja lnjalla luottamuksellansa Häneen ja Hänen ihinisrakkaasen toimeensa osoittaa, että he todella ovat ansainneet vapauden lahjan ja että niiden peloitutset.

jotka luulottelivat kapiuaa ja melskettä Weuäellä syntyvän orjuuden lakkauttamisesta, olivat pal>aila mielen knrvauksia, jotka jalon keisari Aleksanderin ylevää aikomusta envät voineet saada järkähtämään.

Mutta jo on aika antaaksemme lukijaiu omin silmin tarlastaa mainitun, orjuudesta vapautetun Suomalaisen omaa tuutoinsa selitystä, kuin hän kirjoittaa seuramvasti, , .tapaus! se odotettu, toivottu ja haluttil vieras on tullut, se jouka täytäntöä emme muutamia vuosia takaperin voineet aavistaakaan! Ivte oleinine nyt koronueet lärjettöinäin luontokappalteil anvosta sille sijalle, jolle sanoen tuon ”»vallitkaat!” sen korotti. Silnräiiu >»ie kyyneleet ovat pyyhityt ja veri-raamut, jotka selistämme ovat sydämiimme paiuuueet, ovat paranneet, kuullessamme armollisen Keisarimme julistusta. (5htä paaston aika oli, kuitenki oli se päi»vä meille oikea pääsiäinen, päästyämme ruumiillisesta orjuudesta. Kirkkomme, täydessä inhlapinvussa ja kynttilöillä valaistu, kun jouluua, aavisti siitä tulevaa valkeutta. Se juhlallisulldeu alku»veisu virrestä niro 289 alkaeu värssystä 12 oli aavistus juhlan korkeasta tartoitliksesta.

Ne lämpimät rukoukset ja kiitokset Jumalalle, myös armollisen Keisarimme edestä, yhdessä »mustuttaen mennyttä aikaa ja tullutta onneamme, puhkasi ilokynneleet jokaiselta tunnolliselta. Se sylvä ilo, joka loisti rakkaau opettajamme kasvmlta, teki meille tämän päiväu ikui^ sesti »uuistetta»vaksi, jouka onnea emme voi täysin ar vata. Sillä kymmeniä nuljonia kurjuudessa olleita ihmis- raiskoja on nyt ariuolliseu Keisarimme lemmestä päässyt vapauteen ja ihmisarvoon.

Ota sentähden.

rakastettu Suomi! sinäki osaa ilossanime, ia te Suomen vapaat asukkaat, kiittäkääte Jumalata kaussa»mne vapaidesta, n»ne! Eläköön Keisarin»me Aleksander! ja muis tonsa olkoon katooinaton! 11>tenestylöön Suoini, jossa riippuu valkeutemme!

vapantettu talonpoika I. Räikkönen”.

meillä ollut alti päivänpaisteita, niin että kadut jo alkavat olla pUjaita. vaikka viime öinä on roudattauutki. Meri ei kuiteukaa!» vielä ole auki ja jääHaminassamme vlelä sydänterlvee>iä, jotta aukean veden saantia emme voi aivau kolua odottaa. .Neli eli tila kuuluu maanteillä olevan uuimeisillään.

muisia sotavarustuksia; tarkoittaneeko sitte Italiaa vaiko o, nia alamisiansa. ”Ketä Jumala onnetlomuuteen tahtoo, siltä hän viepi mielen”, on vanha latinainen, Itälvaltaan sopiva sananlasku. Sensijaan kuin se myöstyisi alamaistensa kohtuullisiin vaatinniksiin ja heittäen ylpeytensä sekä kopeutensa niin alamainansa kuin ulkovaltaknntia vastaan, kokin ranlian turvissa parantaa rahaasioitansa, jotka ovat km^i^n tilassa, se nyt pauee viimeisetki vähät varansa sotaväeu panoon ja pitoon sotajalalla, kyllähän se saa painamiseen annettu: L. Heimbflrger, UM” Tätä mmieroa senvaava lehti jaetaan tule»vana inaanantaina 8 p. t. k.

— Orjuuden lakkauttamisesta viime Maalisknun 3 p.nä eli keisari Aleksanderin hallituksen vliosipai»vänä ajanmneatntu keisarillinen Julistus julkaistiin sunnuntaina Maalisk. 17 p:nä juhlallisesti Pietarinsa ja 9.’los kovassa kaikissa kirkoissa sekä levitettiin ympäri faupunfia jokaiselle peibefunnaUe sekä samalla kertaa sääntö mainitun lakkauttamiseu toimeen-panosta. Sama julistus ynnä se sääntö oli lähetetty ympäri ©enäenmaata julistottamaffi kaikissa ku»veruementeissä, joissa fiintonaijia orjia löytyy, jotta asia ja sen laita tulisi yleiseen ja nopeaan tietoon kaikille niille, joita se koskee.

Itsestänsä julistu’sesta.

niin on S.mat Turusta ennättäneet kertoa, uähdaän fuinfa H. ’.vt. keisari, tarkastaen niideii talonpoikain tilaa, jotka onnit kimitetyt maalian ettmvät uita saa muuttaa muualle ja siis ovat kartauolierrain mielivallassa ja ominaisessa hallussa, jotka ufeinfi laatta>vat rasittaa alamainansa niin että ne onnu jääneet huolimattomiksi kaikesta tilansa parannuksesta, on havainnut etteivat he näin ollen voi edistyä eikä valtakunta vaurastua.

Tätä orjain tilan parannusta olivat jo keisarit Aleksauder Ija Nikolai kokeneet erinäisillä säännöillä auttaa, mutta heidäu toimensa ei kuitenkaan lavealle vaikuttauut. H. Tl. nykyinen Keisari pitää orjuuden lakkauttamisen siis pyhänä perintönä esi isiltänsä. Asian valmistamiselsi saivat maanomistajat ja kartanoin herrat läanittäin pitää edeltäpäin kokouksia ja tehdä esityksiä, millä ehdoilla se lakkauttaminen toimeen saataisiin.

Näiden esityksien johdosta on nykyiset säännöt orjain Kotimaisten teosten kauppapuodissa Helsingissä!

yksilyislli Zmitllksni.

Myödään .ftrmrtidiota’ voide saippuaa ” 20 Pop. kappale; ©iimemainittu saippua-laji, teootettu tieteellisille pelustuksille, on »atma tooibe ihon sailyttiimsekn, 5Pifamot ja mä^mmät thon ftp(ai katoamat fen Kuitta koltta, Se failtittaa ihoa fnlmän val, ingoUifeWa vaifutuffe^to ja useimnnssa tapauksissa auttaa (e nun- teena paleltumisia anuMaan.

Puoti on SenaattWotin ala-reunalia uuden kirkon tttadtapäätä .’öelfiinv^fa.

3 (1) Suopaa, Saippuaa, feltatSta tavallista.

»valkeata vaahtoaivaa, Anl, ydron hyväl, aju! 2, I, (i ja 8 kop, kappale.

<", 'A. Herlin ja Kumvp, Kaupaksi.

Mattsson ja Brofeldt (puoti , 'talal'a, Soferia ja kaikenlaisia mauffta !e, ä».

Tampereen tehtaan verkateoksia, kaikenlaisia, »il!, muotia tuin värjätyltä, vakaisiin luntoilnn M’attoson ja Vroseldtilla, (2» Helsingissa.

Jaakko Zitting, Raudun pitäjän fappalai&taloéfa 15 p:nä ms, Huhtikuuta kello l jpp. tapalnuvaosa Iniutokaupaosa tarjotaan tinibinipaa itaatinnille Ilku (anotun pitäjän fmnpaifenfi pappilan un [nojien seinät lilkopuolelta nunbettannfii falffi jaulv-tal, taalla. 2:fft tal, an tnohon tar^ peellifen faUri-jaubon tänne kuljettaminen Wiipuriota eli fietaviota, ja 3:ffl erinäiftä rakennuksia mainitun kappalais-talon virkasuojien sisäpuolella, sekä uudet kiukoat niihin tel’tavik”i tekiälta l, ank!ttavie’ia kaakelista, tarkempia tietoja annetaan lniutokauppa-tilaosa, ’h’an bu«fa -20 P, ’.’.’iaali^kuuta 1861.

f2) Ruisjauhot 42 ja 44 k., raavaanliha, tnores 1r. ja 1 r.

20 k., palvattu 1 r. 10 ja 30 k., lampaanliha, palvattu 1 rupl. ”0 k. ja 2 r., vasikanliha l r. 2l> k. ja 2 r.. sianliha lr. ”0 ja 2 r., suolaset silakat LO ja 80 k., voi 3 r. 20 k. ja 3 r. »O k., tali 3 r. ja 3 r. 20 k” heinäi!.”» 18 k. leivisla; kaurakryynit 28 ja 30 k., ohrattyynit 28 ja 30 k., herneet 17. ja 2.”> k., potaatit 8 ja 10 k. kappa; potaatin-jauhot ti i» 8 k., lohi suolattu 18 ja 540 k., haumit ja ahvenet 6 ja 7 f” tuore silakka eli haili 2 ja 2’/. kop., siika 9 ja 10 kop. naula; nuoli maito k. kaunli; munatiu 35» ja 40 k.; halkoja kuorina i koivnisia 1 r. 40 k. ja l l. ”-’k., petäjäisiä 1 r 3<» f. ja l r. 0 k.

Kezkilnmlat torilla tällä viikolla:

18 ”l. Silsmetar Hinta: koko vuosikerta 6 markkaa, ja puolivuosikerta 3 markkaa.

R:o lZ.

Tulemana sunnuntaina vitää Uudessa kirkossa suomalaisen puolipäivä-saarnan v.t. kappal. Sihvonen ja ilta-saarnan v. kirkh. Tho mander.

Samana päivänäpidetään suomenkielinen pipliänselitys k:lo 6 jpp. Vanhassa kirkossa.

Kirkollisia Ilmoituksia.

Jo edellisen viikon alussa leveni täällä Helsingissä sanoina, että Pietariin oli tullut Suomalaisia talonpoikia Itä-suomesta maakunnan puolesta puhuttelemaan maamme armollista Suuriruhtinasta, H. M. Keisaria. sTaämmmäe sanoina, josta Tiitus Tuiretuinen jo viime mroskertoi, leveni ympäri kaupunkiamme sähkölennättimen nopeudella ja sitä kuulleltiin yleisellä Nihkeydellä ei ainoastansa ilosta itsensä tämän käynnin suhteen, joka on ensnnäinen nykyisen armollisen Keisarimme hallitus- aikana maakunnan oinasta halusta tehty, mutta myös asian tärkeyden tähden, jonka vuoksi mainitut miehet olivat tulleet maansa isää, Suuriruhtinastamme alamaisuudessa puhuttelemaan. Heti kyllä kuultiin, että h. y. maamme kenraalikuvernööri, joka nyt on maamme yhteisten asiain tähden liki 3 kuukautta Pietarissa miipynyt, oli ilolla myöntynyt mainittuni maamme edusmiesten pyyntöön ja ottanut heitä esiteltaksensa’ H.

M-tetlillensa. Siitä oliki jo tieto tullut, että tämä esitys tulisi tapahtumaan tämän Huhtikuun lpmä. Mutta yksityisillä Tuomesta samoin kuin maakuntamme lähettämillä edusiniehillä ei, julistetun Säännön mukaan, ole moneen kymmeneen muoteen ollut laillista lupaa mapaasen pääsemiseen Hallitsijansa puheille, ja vaikka yleensä tietty oli, että nykyisen jalon Suuriruhtinamme korma ja sydän aina on avoinna uskollisten alamaisiensa selityksille asioistansa ja tarpeistansa, niin se oli maamiestemme tottumattomuuden tähden tämmöiseen käyntiin suullisesti puhuttelemassa Hallitsijaansa, kuin oltiin kiihkeät kuulemaan, miten tämä ensimäinen käynti onnistuisi. Kuin myös kuultiin, että heidän asiansa oli alamaisuudessa puhutella ja rukoustaa H.M-ttiansa suomenkielen saamisesta luonnollisiin oikeuksiinsa, josta nyt ensi kerran Suomalaiset saivat armon puhutella Hallitjaansa. lisäsi tämän heidän asiansa kalleus ja tärkeys yleistä kiihkeyttä.

Ne maamiehet, jotka olivat, luottaen isällisen Hallitsijansa armoon, ottaneet tämän käymisen vaivaksensa, olivat seuraavat neljä talonpoikaa : Matti Junttila Kempeleen kappelista Limingan pitäjää, Niilo Marttila Limingan emäseurakunnasta, kumpiki siis Oulun läänistä, Lassi Kustaa Pelkonen Kuopion pitäjästä ja läänistä, sekä Samuli Sairanen Säämingin pitäjästä Mikkelin lääniä. Heillä oli ollut mukana valtauskirjoja kansalais-veliltänsä eri paikkakunnista, heidänki puolesta puhelemaan.

Suomalaisten Keisarissa-käynti.

Kirjeitä Jukka Lintuselle, ix.

Oma armas veikkoseni!

Minun varma makuutukseni on, että ruunu tulemina vuosina tulee saamaan metsistänsä vieläki suurempia hintoja kuin nyt ensi kerran myödessänsä. Mutta minulla on myös makuutus, että yksityiset voisivat saada samat hinnat, jos miehissämme olisi mieltä, järkeä ja pää-asiallisesn yhteishenkeä. Minun nähden ei tarvittaisi muuta kuin että metsänhaltijat samassa seurakunnassa eli ainaki kyläkunnassa lyöttäisivät yhdyskuntaan sahapölkkyinsä myönnin vuoksi. yksityisesti ei myötäisi ainoatakaan pölkkyä, maan yhdyskunta esm. kustantaisi metsäherran eli muun ymmärtämän miehen lukemaan ja paperille ottamaan kaikki yhdyskunnanmetsissä löytyvät puut, jotka ovat kelvolliset sahattaviksi. Sen tehtyä he sanomalehdissä kuuvttaifivat jonku päivän huutokaupalle, jossa tarjotaan enimmän-maksavalle se löydetty pölkky-paljous taikka pystyssä eli ostajan hakkuutettavana tahi sitte valmiiksi hakattuna ja kuletettuna johonki sopimaan joen-suuhun. Mitä enemmän siinä olisi pölkkyjä kerrallansa, sitä paremmasta hinnasta olisi toirvo, kuin silloin siihen kannattaisi useamman sahanhaltijan tulla kilpailemaan hinnoista. Jos siinä Huuto Kyllä se on erinomaisesti malaisema seikka, jonka Sinä merkitset niistä hinnoista, joita ruunu on saanut huutokaupoissa myödyistä hirsistä ja pölkyistä. Enkä ollenkaan kummastele, että Sinunki selirakunnassa ukkoin silmät omat lemälleen menneet nähdessä vunun saamia hintoja sen rinnalla mihin omat sekä hakanneet ja kulettaneet saha-pölkkyjä että etenki myöneet seisomia metsiänsä.

Mutta siinä tekemät seurakuntasi ukot aiman määrin!l!i’n nyt noitumat sadmvomistajia petoksesta ja nylkemiseetä. Saha-Herrat omat aiman syyttömiä eikä ukkoin tarmitse muita syyttää kuin omaa tuhmuuttansa, älyttömyyttänsäja enimmin mielä yhteishengen puutetta heissä. Hullu muka se kauppias eli oikeastaan ostaja on, joka maksaa suuremman hinnan mistä kamarasta kuin mikä sillä maakunnassa on ja mihin sitä tamaran omistajat tarjoavat. Se kyllä on totta, että ruunu saapi samallaisesta puusta, josta sahan haltijat omat yksityisille talonpojille maksaneet i^O lpkan paikoille, keskimäärin kokonaisen kolikan, eli että sahanhaltijat, mikä miimemainitusta puun hinnasta on nähtävä, olisivat moineet maksaa .”> ”sanoomiisi) kertaa korkeamman hinnan kuin tätä ennen omat talonpojille maksaneet ja mieläki heille maksamat. Waan koko salaisuus on siinä, että ruunu myöpi ison paljouden sahapölkkujä kerrallansa ja Mielä huutokaupoissa, niin että sahanhaltijat saamat tilpaillen keskenänsä nostaa hintoja ja tietämät siinä l, eti, unten paljo pölkkyjä kustaki paikasta he saamat, eikä heidän tarmitse pitää ja kustantaa asiamiehiä juoksemansa ympäri maata, kuulustellen pölkkyin saantia ja tehdeie kauppoja itsekunki metsänhaltijan kanssa. .Nuinäin ”.-n ollut sahanhaltijain tekeminen, ja tuo asiamiesten (saha-puukhollarien) kustannus on sahanhaltijoille kallis asia, ja kuin eimät ole ennaltaan jo aikanaan tie’n ett’ei sen taidon puute tulisi olemaan esteenä nyt kuin toimitaan, isällisen hallituksen kohtaki määräämän pöytäkirjat kirjoitettavaksi ja ainaki tuomiot sekä päätökset annettaviksi suomeksi suomalaisissa paikkakunnissa. Semmoisen rukouskirjan aikaansaamiseksi olivat pitäjänmiehet kirkkoherraltansa anoneet tirkonkokouksen pitoa, vaan hän ei olekaan siihen suostunut, jotta koko puuha oli siihen tauonnut. Jos niin on asian meno ollut, ni’N on kirkkoherran suostumattomuus ei ainoastaan selittämänlstannukset jokseenki marinaeti ja sen imekaan tarjotali mahdollisesti korkeiinman hinnan pöltyille. Asian onnistnnliseen myös kuuluu, että huutokauppa pidetään semmoisena aikana, että pölkkyin myyjät sen perästä ennattämat hatkuuttaa ja kulettaa ne mäaräpäimäksi paikallensa.

Oinan moiton pyynnöllä ja tuhmuudella on paljoki estettä tämmöiselle yhteishankkeelle. (Hnsistäänki jo heti kannn^ttaa tuo hirsiinetsäin syynin kustannus, joka on yhteisesti tehtävä. Mainittu smini on telitävä metsäherralta eli muulta taitamalta mieheltä, syystä että huutokauppaan tarmitaan marmemvia ja tieteellisellä laskemisella saatuja tietoja myötämäin puiden isousinäärästä, jota ei tottumaton paljaalla silmällä moi tarkata.

Siihen tulee, että ainoastaan metsänhoitoon oppinut voipi marmasti määrätä, mitkä puut minäki mnonna tulee hakata, ett’ei aina kerrallaan koko hirsipalioutta niyödä p^is eikä ennen aikaansa hakata semmoisia pl.ita.

jotka mielä ansaitsemat säästettää pareinpaan armoon päästäksensä, tämmöinen inetsänhoitoon harjaantunut inies kuitenli, samalla kertaa kuin hän kämelee kunki isännän kanssa metsäösä hirsipuita katselemassa ja kirjoittelemassa, moipi myös antaa osoituksia ja neumoja järjellisessä metsänhoidossa. Ja mitä hänen matkantekonsa ja toimituksensa tule’? kustantamaan, sen palkitsee huutokaupassa saatama moninaisesti korkeampi hinta hirsistä kuin minkä kuki yksityinen muussa kannassa niistä Möisi saada.

Toinen oman moiton pyynnölle kammottama seikka on siinä, että toisilla on pitemmät, toisilla lyhemmät hirsien metomatkat siihen määrättyyn kokouspaikkaan, ett’eimät pitempi-matkaiset sallisi lyhempimatkaisille samaa hintaa, syystä että heillä on enemmän maimaa ja ajan menekkiä hirsien medossa knin näillä; jos taas hirsien meto niinkuin hakkanski tapahtliisi yhteisellä kustannuksella tahi urakalla, niin lyhemvi-matkaiset eimät puoleltaan taas sallisi pitempi-matkaisille samaa hintaa, koska pitempi-mattaisten hirsistä on enenimän yhteisiä kustannuksia. Näitä ja paljo muita samanlaisia esteitä saapi kyllä oman moiton pyyntö ja älyttömyys ilmi tämmöisiä yhteisiä hankkeita vastaan, ja ne ne saavatki tämmöiset hankkeet käymättömiksi ja saamattomiksi. Waan valistuneen älyssä se yhteinen korkeampi hinta, joka niin olisi saatavana, tukehuttaisi kateuden huudot, ja yhteishengen tunnolle ei siinä olisi silmänräpäyksenkään ajattelemista, että asianhaarain malttamattomasta pakosta ei kaikilla yhteisen hankkeiden osakkailla voi olla yhtäläiset edut, kuin vaan hankkeesta on yhteistä etua. Tässä halvemman hinnan seikassa hirsimetsille on se pääasia, että jos ei vaan saada ehdottelemiani yhdyskuntia aikaan, on yhteishengen puutetta ja totisen oman-voiton älyttömyyttä eikä sahahaltijain voiton pyyntöä syyttäminen ja parjaaminen hirsien huonoista hinnoista.

15:stakymmenes vuosikerta.

Jaetaan: joka Perjantaina Helfingissä Waseniuksen kirjakaupassa.

Perjantaina 12 väivä Huhtiknnssa.

Niihet taas piti jaettaman kahteen lnokkaani I^sen luokan riihiltä piti edesvastaussunnnan oleman pnoleutoista kertaa niin suuren kuin vakuutussumma ja lnokan koline kertaa niin snureu kliin vakuutusslimma, jota paitsi riihissä säilytetyn irtaimen omaisuuden edesvastanssummaa korotettaisiin samalla lailla.

(Mittain toivottiin, että Uudenluaan ja Hämeen läänin maaviljelys seuralta luvattu palkinto paraasta esitykseltä riihen uuuin rakentamiseen »nahdolliseksi tekisi vakaasti pitää yhtä lajia riihiä mnita etuisampana.

Määrättäessä mihin luokkaan pr«ukit, vapriiM ja riihet aina tulelvat kuulumaan, piti katsottaman niin hyvin rakennusja katon aineisiin, kuin tuli-sijain laatuun y. »n. setä erittäisin, mitä pruukiin ja vapriikiin tulee, ntiosä tthtävään ene:»ipi taln väheinpi tulen-arkaan työhön; ja kehoitettiin johtokuntaa tulevaan yhdyskunnan kokolikseen toimittamaan täydellinen ehdotus, kuinka mainituu- laatuisia rakennuksia pitäisi jakaa luokkiin’). Samaten päätettiin, että, jos sillä tavalla ehdoteltu pruukieu ja vapriikien edes»vastans-su>n»nan korotlio yhdyskunnalta vah»vistettaisiin, näinä rakennukset vast’edes eivät olisi sen rajoitnksen alaiset, joka yhdyskunnan kokonksessa l.’) p. Syyak. l8.’)8 »näärättöinäksi ajaksi pääiett in, nimittäin ett’ei niitä käivisi vakuuttaa enempään kuin hopearuplaan, vaan piti vasta saatettaman pruukeille ja vapriikeille valulltusta saada aina neljännes prosenttiin asti koto siitä summasta, jonka edestä yhdyskunnassa sinä aikana on omaisuutta vakuutettuna; ja lnultiin tästä määräyksestä maakunnalle syntyvän suuri hyöty, katsoen niihin isoihin vaknntusmaksuihin, joita kysyinyksessä olevista laitoksista nyt »—vuosittain menee ulkomaalaisille vakuutusyhdistyksille. Näiden päätösten toimeen vaneminen ei kumminkaan vaikuttaisi mitään hämmennystä ennen vahvistetuissa vakuutuksissa eikä niissäkään, joita ehkä vahviotettaisiin ennenkuin tämä päätös on ehtinyt päästä täyteen voimaansa, vaan tulisivat edesvastaus-summat edelleen pysymään vanhallaan, siksi että niissä tapahtuvat muutokset vähitellen vaatisivatuutta vakuutusta. Saunoista arveltiin. katsoen niiden ylipäätä halpaan arvoon.

että niiden edesvaslaus-summa saattaisi jäädä muuttamatta.

3M. Mitä siihen keinoon tulee, millä tarkastus-kertomusta yleisölle julistettaisiin, päätettiin tehdä se lisäys Säännön määräykseen W H, ässä, että sanottu kertomus seuraisi lutsumnsta tulevaan yhdyskunnankotoukseen, ja sitä paitsi edeskäsiu, niinkuin tätäkin ennen on tehty, seuraisi jotaliu yleisesti luettua sanomalehteä sekä ruotsin että suomen kielellä.

ä^ksi. (v’ei vakuututsen pyytäjä saisi syytä, niinkuin välistä on tapahtunut, valittaa siitä, että vakuutuskirjoin lähettämistä johtokunnalle on viivytetty, päätettiin noudattamalla tilin-tutkijain ehdotusta, että paloapukoniitean esnniehen tulee, jos vakuutuksen hakija sitä haluaa, viimeistään kahden viikon sisään sen jälkeen kuin vakuutusilmoitus on paikalla tapahtmvassa syynissä oikeaksi katsottu, hakijalle jättää kirjat komitean päällekirjoituksella, hakijalta itseltään johtokunnalle toimitettaviksi.

5>!?si. yhdyskunnan kokous ei suostunut tilin-tutkijain ehdotukseen, että 40 H-ässä päällepantu syyni, vakuutusillnoituksien oikeiksi katsomisen snhteen, välttäinättömästi olisi pidettä»vä kaikilta niiltä, jotka kirjoittavat komitean lauseen alle, vaan päätettiin pitää Säännön määräys asiasta muuttamattomana.

6:f|l Kuin muutamat ruummfoouMt jo heukikirjoitta.

jot, nojaten Avmolliseen Taksaan 31 p-lta Tonkok. 1858, ei»vät ole ruttjfnnert palo!vakuutus-rahoja ylöskannetta valsi jakamaan, ylöSfantamoan eikä niistä tiliä tekemään vähempään kuin 4 prosenttiin ylöskantosu, ’nmasta, mutta useammat omat tyytyneet yhdyskunnalta tarjottuun 2 prosenttiin, ja kuin tämän ja muun yksilyisen ylöskannon välillä on se suuri, eroitus, että asianomaiset tilin-tekijät johtokunnalta saavat tarkkaan lurttelomat »naksettavien listat, joista he eivät ole vel»vollifet vastaamaan että ne omat oikeat, ja kuin siis suunnattomalta näytti näiden rallatit ylöskannosta ottaa samaa prosenttia kuin muuSta yksityisestä ylöskannosta, jossa maksettavien jako ja edesvastaus fen oikeudesta on tilin-tekijän niskoilla, niin päätettiin anoa että H.Keis.

M:ttinsä vahvistaisi määrä palkan, jota maataan mainitut virkamiehet olisivat velvoitetut toimittamaan kysymyksessä olevata ylöskantoa.

7:fft. yhdyskunnan odottamattoman äkkinäisen lisääntymisen tähde», annettiin johtokunnalle malta, jos sen asiamies ei yksinään voisi vastata toimitustansa seu- raamilta töiotä, ottaa hänelle amuffi yhden eli ufeamman edesivastanksen alaisen virkamiehen, ja piti johtokunnalla myös oleman oikeus mainittnin virkamiesten kesken jakaa sekä työt että asiamiehelle tätä ennen määrätyt palkka-edut.

8:ffi. Kuin johtokunnan jäsenet snvi-kuukausina usein omat poissa maafartanuiöann, jotka omat yksi pitemmän toinen lyhemmän matkan päässä pääkaupungista, ja knin sen kautta mäliin on tapahtunut, että kokouksia ei ole saatettu pitää ilman että jäsenet erittäisin sitä marten omat matkustaneet kaupunkiin, niin päätettiin lisätä johtokunnan varajäsenien luku kahdesta neljään.

’.^fsi. Johtokunta valtautettiin, saattaakseen tarpeellisilla fe(;oitufftlla edistää tulipaloin ripeätä sammnttamista, tanvittaessa korottamaan Säännön 74 §:äéfä määrätyt palkinnot aina 10 hopearuplaan asti.

Iloksi. O’stääksi ufein=tapabtumia sekoituksia vanhemman maassa ole»van yleisen paloapu yhdyskunnankanssa kuin myöskin farttaafji yhdyskunnan nykyistä pitkää nimitystä, päätettiin että yhdyskuntaa vasta futfuttaisiin nimellä: ”Maalaisten Palo»vakuutus-yhdyskunta Suomessa”.

?!nnessä, 8:nne8fa ja Annessa pykäleissä ylösotetut päätökset, jotka muuttamat Sääntöä, jätettiin fumminki tulemaan yhdyskuilnan kokoukseen tntkittavaksi.

Muin senaatori 93. , ^uruhjelm, professori 21. Viljenstrand ja apteekari K. (5. (Sarger vuorossa tulisivat palovakuutus muoben lopulla johtokunnan jäsenen toimistaan luopumaan, ja kuin kenraaliluutnantti parooni I.

N. Munek, joka viime muonna jälleen valittiin johtokunnan jäseneksi, nyt anoi vapauttamistansa siitä, jota anomusta ei käynyt kieltäminen, varsinki kuin parooni Munek jo kolme muotta on ollut johtokunnan esimiehenä, niin valittiin 4 uutta johtokunnan jäsentä, jossa senaatori Furuhjelm, professorit Liljenstrand ja J. von Willebrand sekä majuuri T. Voisman saivat enimmät äänet. Wara-jäseniksi valittiin konsuli N. Frenckell ja apteekari sarger; tilivtntkijoiksi ruununvouti K. A.

Nordenffiöld. fältkamreeri I. ®Florin ja sotatuomari W. N. Beeker sekä vara-tilintutkijoiksi ö»versti K. von Kr«»ner, varatuomarit N. Taube ja R. Ullner.

E. ©. S.

Näistä miehistä tuli kumpiki Oulun läänin edusmies tänne Helsinkiin viime sunnuntaina ja lie ozvat tämän viikon viipyneet täällä maainme pääkaupungissa. Heillä on ollut paljonki kertomisia tästä käynniltänsä, vaan erittäinki H. M. Keisarin jalosta ja suloisesta laupeudesta heitä kohtaan. Alamaisesta keskustelemisestansa Keisarin kanssa olivat he, heti tapauksen perästä, kirjoittaneet muistiisi kertomuksen, jonka he omat pyytä ueet meitä julistamaan, että kolo Suomen kansa, vaan likintäin ne maainiehet, joiden pul, e-valta heille oli us kottu. näin tulisivat tuntemaan jalon Hallitsijamme laupeuden ja rakkauden Tu.malaisiaki alamaisiansa kohtaan, nyt kuin on julkisuuteen tullut mitä suuria armon ja rakkauden osoituksia Hän on aiman nykysin antanut venäläisille ja Puolalaisille alamaisillensa.

Tämän kertomuksen mukaan olivat Suomen edusmiehet, h. y.kenraalikulvernööri Bergin ja valtioneuvos Molanderin seurassa, tämän Huhtik. l p. f-lo 1 jpp.

tulleet Keisarilliseen hoviin, inissä heitä heti oli viety odotus-saliin. Siellä vähä aikaa odotettua oli H. M.

Keisari lähestynyt heitä armollisella ja suloisalla katsannolla, joka ynnä Keikarin muu jalo olento oli sitonnt heidän sydämensä ja voittanut kaiken heidän luottamuksensa. Tavalliset tervehdykset vaihdettua oli Keisari lausunut, kuinka Häntä suuresti iloitti nähdä Suomen talonpoikais-säädyn jäseniä. Siihen he vastasivat’.”valavilla sydämillä ja sy»villä tunnon liikutuksilla saamme alamaisuudessa kiittää Teidän Mtttianne sen korkeastiylistettävän armon edestä, että nyt saamme suutasutsin kohdata Teidän Uttianne arinollisessa suloisuudessa ja lempeässä laupeudessa”. Sitte Keisari lausui toivonsa oleman, että talonpojat antaisnvat lapsensa opetettaa maaviljelytzkonluiosa, jotka sitä varten o»vatki asetetllt, jotta työntaito ja sivistys kas»vaisi. Talonpojat, osoittaen kädessänsä olemaa paperia, sitte puhuivat’. ”nöyrin huokauksemme ja asiamme on että, niinkuin tämä yksinkertainen kirjoituksemme esittelee, suomenkieli tulisi luomessa käytettäväksi oikeusja opetus-kielenä, ja olemme tätä asiaa koskeman laveamman esityksen jättäneet luomen kenraalikuvernöörille”. Siihen makuutti Keisari koettamansa tehdä mikä mahdollista on Suomen kansan hyväksi, vaan myös toivovansa, että suomalaiset olisilvat uskolliset velivollisuuksissansa. Talonpojat! ”tämä hetki tulee olemaan elämässämme onnellisin, josta muisto tulee jäämään järtälnämättömäksi Teidän Mattianne kobtaan, niinkuin myös »ne sekä koko talonpoikais-sääty Suomessa pysymme vakavassa luottamuksessa, että Teidän MANinne tekee kaikki Suomen hyväksi nnnkä mahdolliseksi näette, lentahden toiivotamme! eläköön H.

Mttinsa Tuuriruhtinannne! ja Jumala varjelkoon Teidän M’.ttianne, H. Vt. keisarinnaa sekä koko Keisarillista huonetta, jotka, kaikki Herran siunauffeen ja varjoon jätämme!” Titte tuin Keisari oli lopuksi ilmoittannt halunsa ja toivonsa olevan, että saisi nastaki nähdä meitä Suomalaisia, ja Hänen korkeimman ilonsa olevan, että Suomessa kaikki hyvin kavisi, otti Hän herastuomari L. K. Pelkosen kädestä edusmiesten esityskirjan ja erosi laupeudella heistä.

H. M. Keisari oli puhunut venäenkielellä ja Pelkonen, joka oli valittu puhemieheksi, suomeksi, ollen valtioneuvosMolander tultkina. Myötänsä»viedyn laveamman anomuskirjansa suomenkielen asiassa olivat talonpojat jättäneet ynnä valituskirjansa h. y. tenraalikuvernöörille, vaan se H.» M. Keisarille jätetty lyhempi anomuksensa oli Pietarissa kirjoitettu ja näin kuuluva: ” Zuurilvaltainen, armollisin Keisari ja Isoruhtinas!

Teidän Keis, 2Jtaj:ttinne korkean istuimen juureen rolikenemme syvnnmässa alamaisuudessa ladestna ja lantaa nöyrimmän ja sybämettifen kiltoliisuutemme kaikota niistä aimo-nauiinnoista kuin Suomenmaa ja kansa on Teidän byroän ja l, urskaanballiturfen aifana saanut yyväksensä käyttää, Ma en lukemattoman monta ja suuria, örinomattain on Teidän Äeif. Maj:ttinne nyt vasta tapah-.

tunut korkea armo Wenajan alamaisia kol, taan, jonka siunatun työn yli raitti kristilllnen Uinuttansa $enan kaitklvaltiaan tnkö lapettavät hartaita huokauksia, herättänyt meissäkin, Teidän Äeif. iUlaj:t= tinne Suomen alamaisissa, toivon, että Teidän Äeif. Maj-ttinne kallistaisi korvansa laupeudella ja armeliaisuudella tuulemaan meidän nöyrää rukousta ja anomusta, että meidän maaosamme pietsemmästi puhuttu oma suomenkielemme saisi kirjallisissa, opillisissa ja oikeus-asioissa yleisen käytännön niissä seurakunnissa ja maanosissa, joissa, aivan umpi»fuomalaiéta kansaa asuu.

Tällä rukouksella ja anomuksella turvaten Teidän Keis. SORa^tinne isälliseen lempeyteen ja huolenpitoon uskollisten alamaistenne onnesta ja vakuudesta, olemma Syvimmasti alamaisella kunnioittamisena, uskollisuudella javel ”ollisuudella” jne. jne.

(allekirjoitukset, ) ’) Mku tämän laulun syntymiseen olipuhe, jonkaPiof, Lagus piti Yliopiston juhlasalissa nyt 6 p.Huhtit.

’) Loppu 14 nuon Lisälehteen.

”) Ehkä yhdyskunnan-kokouksessa ei mitään asiasta sanottu, tulee kumminki luultavasti sama johtokunnan ehdotus julistettavaksi niin hyvään aitaan ennen tulevata yhdyslunnan’kokousta, että sitä saatetaan julkiststi tutkistella ennenkuin se jätetään yhdyskunnan lopulliseen tutkintoon.

Suomelle! *) Oi Suomen kansa heräjää!

Ei kelpaa nukkua; Kah! armas päivä sädestää Jo taivon lakeilta.

M. kauvan kesti unesi, joudu, armas Suomeni!

na vastaisi kahde.i-kertaiselle vakuutussummalle. luokaita kolmen-kertaiselle vaknutussulnmalle ja Z^lta luokalta nelin-kertaiselle vakulltilssummalle. ja samaa perustusta noudatettaisiin määrättäessä edes»vastaussummaa semmoisissa rakennuksissa olemalle irtaimelle omaisuudelle, joka on sitä laatua että sitä saadaan vakuuttaa.

Ilmat ovat edelleen olleet kuivia vaan ei niin lämpimiä tällä kuin edellisillä Miikoilla; tuuli on ollutki pohjan puolella ennenkuin viime keskiviilkona kääntyi etelään ja eilen taivas meni sade’pilviin. Jäät järrvillä ja meren rannoilla ovat jo lauvan olleet huonoja vaikka ulompana merellä vielä vahvoja.

Helsingistä:

Murha Tohmajärvellä. (Lähetys).

”Kun Värtsilän ruukkiin viedään hiiliä, niin^korit välista antopaikassa mitataan ja pannaan korin laidalle punaliidulla. montako mittaa siihen menee. Joskuorma ruukkiin tullessa ei ole kaatumisen kautta tullut vajooksi, niin ei kuormaa uudestaan mitatakaan. Ja toiste kun viedään, niin kori mittaamatta täytetään. Talollisen poika Heikki Toimit. Muistutus.

Kuin olemme funniottetun Lähettäjän kanssa samasta ajatuksesta lahjoitusmaiden luna>?tutsen tavpeellisuubeeta, on se sitä ilfeämpi, että Toimituksen merkitys vilnttyin parikuntain välvydeota Kulkijoella v, 1^59 on, selittäinättömi^tasyistä, saanut hauta luulottelemisun, jotka eiivät anfaitfe edes vastausta ja joita todella voipi sanoa , .tulmmudeksi”. Joo toimitulsen mainittu merkitys olisi ollut perustamaton, niin se olisi ollut syillä ja veruStuksilla eikä jonnin-jomavilla luulottelemisilla himottapa. Havaitseedan jokainen kunnioit. Lähettäjän omasta kertomuksesta, miten surkea on talonpoikain tila Kurkijoen lahjoitusmaassa, ettei hän voine uudestaan syyttää meitä tuhmuudesta, jos lianen oinain sanainsa johdosta nyt lausumine, etta samanlainen on talonpoikain kurjuus kalkissa muissaki paifkalunnissa »iin omassamme luin muissaki maissa, jotka omat ”herrain vallassa ”. Se, että Kurkijoella on v, IMU vihitty niin monta parikuntaa, onki itse asiassa paljas sattumus, ”jonta syyt eivät ole juurtuneet” Kurkijoen ”sisälliseen elämään”.

Wai mitä lukijat edellisestä lähetyksestä päättävät?

Luettelematta muita samanlaisia esimerkkiä, niin voipihan so edelliseotäki päättää, kuinka loivoetava lahjoitusmaiden lunastus on! Tulisihan onni Luomen maalle ja sen hallitukselle sadan tuhannenniin vapautetun hengen siunaus-kuokoukslllu! Tulisihan yhdistys ”vanhau” ja ”nuden” Suomen välillä kiinteämmäksi ja lujemmaksi, jos sata-tukatta henkeä saisivat niin syyn kiittää yhdistettyä isänmaata lunastuksestansa!

Nyt sanotaan: ”mitä me huolimme koko Suomen maasta? eivät he kuitenkaan meitä auta, vaan mr olemme ikäänkuin ulossuljetut isänmaan rajoista,

ei ollen meillä muuta turmana kuin vieras maa!”

Ja pitäjämme <i, <xm:stahengestä onki nyt par'aikaa kolmas osa eli 2, <»nitnsi Helsingin kaupunkia varkauden pesäksi, jossa ei mahtaisi olla ainoatakaan rehellistä miestä! Toimituksen mainittua päätöstä Kurkijoen tilasta todismvatki mitättömiksi 186tt vnoden naimiskauppain paljous täällä, tuin sinä niuonna mihittiin täällä 6l plnikunva ja senlisälsi Inkerinmaalla 22 paria Knrkijokelaisia. Tästä naiiniskanppain paljoudesta tiedon saatua, Toimitus luultavasti päättää ja esiml>? e paljo paremmaksi, että maat otettaisiin pois talonpojilta ja annettaisiin herroille, koska siitä naimia kauppani paljoudesta Kurkijoen pienessä ja herrain vallliösa olemassa pitäjässä, missä kaikki talonpojat omat lampuoteja, on nähtämänä herms-valvn vaifutus naimisklNippain ja senkantta väestönki lisäytymiften, niin kuin se muissaki, snmote herrain mailassa olemissa paikkaja maaknnnissa tapahtliu. Tulnniksi ja perustamattomifsihan jokainen sanoisi semmoiset ajatukset ja päätökset!

Mainitussa kirjoituksessamme 19 nerossa mennä vuonna rohkenimme tämänlaisten lalijoitnsnmideu lu nastuksesta pois herrain mallasta julistaa ajatutsemme ja toivomme, jotka vielä nytki omat samat, maikka ne vielä ovat täyttämättömiksi jääneet. Woi jos meillä olisi puheen rrvimaa silsi, että voisimme asianomaisten valtamiesten sndäniet liikuttaa saamaan se lunastus-työ alulle ja aikaan! Kieltää emme tando, että täällä on nykyisten maan-haltiiain ail.ina hallitus ollut liyvä eikä vääniyttä ole kellonkaan telity, mutta yhtä vähä kiellämme tietämämme, että tyytymättömyys kytee jokaisen talonpojan sydämessä täällä. Seki jo on näkymä todistus, ett’ei kontrahdin tekoon ole yleisemmästi ruvtttn, vaikka 50 vuoden kontrahdit on jokaiselle tarjottu ja annettu, joka vaan on ymmärtänyt niihin suostna.

Täällä jos lvailka minkälainen onnettomuus talossa tapahtuisi, se luullaan ”Neivin syyksi”, ja sitte vasta toivotaan onnellisuuden tuleman, jos häntä ei olisi ollenkaan. Niinkuin luultu sairaus on paljo painavampi ja katkerampi kuin oikea tauti, niin tämä luultu onnetvmuuski tuntuu mielessä raskaammaksi kuin todellinen. Esimerkiksi miten syvä tämä luultu ahdistus ja onnettomuus talonpojissamme on, saamme kerrota seuraaman tapauksen. Pappilaamme tuli köyhäksi tunnettu talonpoika ilmoittamaan vanliimman poikansa kuolemaa. Pappi, joka tunsi sen vainaan työ-uurauden, tahtoi surkutella talonpoikaa ja sanoi: ”voi sinua’.

Wasta sait poikasi säärille ja nyt olisi sinulla ollut toivo pääsemäsi bänen uurautensa kautta parempaan tilaan, ja nyt Herra otti tnrvasi pois! Mutia Herran tiet ovat oikeat. Herra sen sinulle antoi-, Herra sen sinulta otti: kiitetty olkoon Herran nimi!”

Siihen talonpoika vastasi seuraavilla, vielä nytki papin korvissa taikuvilla, hirmuisilla sanoilla: ”kyllä hän olisi talossani tarpeen ollut; mutta, Jumalan Nitos! hän pääsi nyt Neivin kurituksesta”. Ja knitenti tiedämmo mannaan, tälle talonpojalle ei tapahtuneen vähääkään vääryyttä eli ahdinkoa, mitä ei olisi voinut tapahtua köyhälle omanki tilansa haltijalle. Se ”Neivin kuritus” ja onneton tilansa oli vaan talonpojan ajatuksissa ja luulossa, mutta ne olivat hänen mielestä niin katkerat että lian oli iloinen poikansa kuolemasta!!

Oil päivänpaiöte armainm

Oi, koti oli fnltamln.

Sä kallvhmi l^lkntit Nunoja syviä, Wiel’ että toiste tuntisit Kotoa entistä, Jos vieraillekin joutuisit, Omille että osaisit.

Sun vieras kansa Intian Pois sorti mailtasi, Ja saattoi maille Pohjolan, Pois palmupuiltlisi.

Tiell’ asui tuuli tunturein, Ja nälkä, kurjuus jäätynein.

Siell’ tuuli tunteet jähdytti, Masenti mieliä, Ja nälkä kurjat näännytti, Oil kurja elämä; Niin luopui kansa nukkumaan, Unohtaaksensa vaivojaan.

Niin tuntureilla nukahtaa Se kansa mainio; Nnll’ aika armas riennähtää, Ja päivä koittaa jo, Waan kansa nukkuu unensa, Ei tiedä ajan kulklm.

Aiielestä haihtui muinaiset, Ja lämpyys etelän, Ja talven Pyryt, pafkaiset Jäähdytit verevän; Ei muista kansa »miinoistaan, Ei tiedä enää kotoaan.

Tuhannet vuodet kuluvat, Ja yönen dajoilee, Ja päivän vehkeet riehnvat, Waan kansa uinailee.

Sun, talvi, uni pitkä on, Kentiksi vielä loppnvn.

Jo nouse, armas SuomeniEnään äl’ uneule!

Herätä kaikki meikotki, Ja edes rientele!

Jo saivat kauvas knmppalit, Sä joudu, ettäs tapaisit!

Herää! Jo vieras löytänyt On kotimaitasi, Hän on Sun runot keksinyt Ja oman kielesi.

Isäisi haahmot manaamat, Ja töille Sua kutsumat.

Herää ja muista vanhoa Isäisi kunniaa!

Iloiten muista muinoista Ja toivo tulevaa!

Tää muisto eikö lämmitä?

Tää toivo eikö elätä”?

Oi Suomen kansa heräjää ’.

Ei kelpaa nukkua; .Nah! armas päivä sädestää Jo taivon lakeilta.

Ah kauvan kesti unesi.

Jo joudu, armas Suomeni!

ssankkunen Littilästä oli kaiken talvea kulettanut hiiliä kahdella hevosolia. Toiseen totiin oli mennyt 10 ja toiseen 10y9 mittaa, Ennen oli hän vetannt Akon-auosta mutta toiétaina 21 p. Maalisk. meni hän renkineen hiilenpoltto-paikkaan, mikä on 1’/^ virstaa Nistsaarekfeen tilasta Kemiessä. Neet täytettiin mittaamatta ja sitte pyyti K. hiilen antajalta Fredrik Mieloselta listoja.

Niihin pani M. koriloissa löytymän toisessa 9, toisessa 10 mittaa. Siitä oli K. pahoillaan; mutta kun M. s>.lnoi: ”jos et tahdo siitä miedä, niin kyllä korit väleen kaatumat”, sillä tarkottaen että kuormia mitattaisiin, niin mastasi K.: ”en minä anna niitä kaataa, mnlla ei ole emästä, kyllä mien siitäkl”. Kuitenki meni M. hiilisaunasta ulos ubåten kuormia kaataa, K. taas sitä estämään.

K. otti masemmalla kädellä korin oikeasta puolesta, oikealla kädellä otti hiiliharavan ja sillä häristeli. Silloin sieppasi M. 7 korttelia pitkän, kolmatta tuumaa paksun, i)inpt)raifen maan oksasen halon, joka painoi 5 naulaa. K— Ha kun ei ollut toran ainetta, pisti haravan lumeen. Sen enemmän kiistaa eli toraa ei ollut.

M. molemmin käsin piti halkoa latvapuolesta pystyssä vähän aikaa, eikä futaan läsnäolijoista, joita oli monta, luullut siitä tuleman mitään, yhtä vähän kunKankkunen, joka kyllä olisi kerinnyt paeta, ennenkunM.poltti päähän. K. paikalla kaatui ja meni tunnottomaksi. Tämä tapahtui f:(o li epp. ja V25 heitti K.henkensä. Nuumis leikattiin 25 p. Waikka ulkonaista haavaa ei tullut, kun Ä—Ua oli merka-hattu päässä, niin pääkalloon 011 tullut halkeiluna ja kuolema oli malttamaton seuraus lyönnistä. Asia tutkittiin ja päätettiin 28 p:nä.

Molemmat syntyneet v. 18:J5. M., joka on hyvin kipaffaluontoinen, oli nainut 4 viikkoa sitte, K. taas kihlattu”.

— Lahjoitus-maista Wiipurin läänissä. (Lähetys Kurkijoelta).

”S:ttaren 14 n.rossa viime vuonna ’Mottiin, kuinka täällä Kurkijoella v. 1859 oli vihitty >vnan 20 parikuntaa, ”ja neki paraastaan palvelusvälleä”, vaikka väestömme tekee 6 tul). henkeä. Sen kerlomuksen johdosta Suomettaren Toimitus mainitsi: ”niin se lapahtuu muuallafi, missä eletään ahdingossa ja omisllls-oikeuden turvattomuudessa, että naimakauppoja toätjä raketaan ia väki enemmän vähenee kuin kassaa”.

Talonpoikain tilasta lahjoitusmaan haltijaansa ful)e?n täällä annoimme jo selityksen S.ren 19 n:ro3fa tt).

18^0 ja nyt »aan Toimituksen omista mietteistä tah Kotimaalta.

— Tvrnävälta Maalisk. 11 p.

”Kyllä talonpoikaa yhä räivätään ja raiskataan, maan

mitäs siltä?

kuin ei tiedä ketä hän vuorollansa raiskaisi. Hänen täytyy esm. ottaa vastaan Miljan semmoisena kuinJumala vuosia myöten aina sallii, mutta siihen eivät ne tyydy, joille talonpojan tulee jyvissä ulosteot maksaa. Niinpä jo ensi kädessä eläkkeelle rumenneet talon vanhukset. >os niitä sattuu, huutamat maksajaa talonpoikaa huonoista elake-viljoista, maikka ne eivät ole tämän tekemiä. Toisekseen on niistä ruununveroin maksuissa vielä pahempi resla eikä Jumalan Milja herroille ruununvoudille taalla edes, vaikka siinä puntarilla eli leimisköittäin maksetaan niin että ruunu ei voi tulla tappioon, koska huonomman vuoden viljaa, jos vaan katsotaan että se muutoin on puhdasta, leiviskään menee enemmän jyviäkuin hyvän vuoden. Mistäs talonpoika-raiska saapikaan parempaa eloa luin minkä Jumala on maakuntaan antanut. Tapahtuuko tämä ruununmiesten vastahakoisuus halusta pakottaa talonpoikia maksamaan nitrot rahassa, jota kyllä tiedämme ruunun tarvitsevan, niin on siinä kova onni talonpojan edessä, ettei Jumala ole pannut maan kasvamemn hänelle suorasti rahaa, ei hyvää (kovaa) eikä huonoakaan (seteleitä). Kipeä oli sentäliden tänä talvena nähdä, kuinka talonpojan rukiit eivät kelvanneetkaan tavallisessa jyvä-tihunninmaksussa viime Joulukuussa, kuin ruununmies puntari kädessä mestaroi Jumalan kasi-aloja ja löysi ettei tynnyri painanutkaan l3 leiviskää, joka on ihmisen säätämä määrä. Oulun läänin maaherran sallimisesta pidettiin Tammikuussa toinen ylöskanto, johon ihmis-rukat kokivat seuloa ja pohtia elojansa, että isoimmat ja raskaimmat jyroät saataisiin ruunulle lelpaaviksi. Mutta eipä sittekaän kelvanneet kaikkien tuomat, vaan näyttipä tuttavuuttaki tarvittavan.

ja viina-arennin rukiit ja vakantti-kaurat ein’ät nllä kertaa kelvanneet ollenkaan. Valituksen kautta läänin maaherralle saatiin vielä kolmaski ylöskanto tähän Maaliskuuhun, jussa viina-arenti saatiin maksaa luon

WähäStä-kyröstä maaliskuulla.

”Kuin niin släehuerallaä tehdään kokonaista kaupunkia uudesta, niin siitä että väkeä on paljo ”uudessa” Waasassa työnansiossa täältäki, toiset hevoisinensa toiset ilman. Moni itsellinen on koko pdrheinensä ollut kaupungissa jovuoden ja toisenki. Siellähän nyt onkin työmiehillä etu oppia monta uuden-aikaista rakennus-keinoa, joka keino hyvin parannusta kaipaisi täällä maallaki, jos vaan taitureita syntyisi. Mutta se osa väesta, nnkä kaupungin töinin kuljeskelee, ei paljo huoli muusta kuinhan vaan ”tuppi huiskuu” ja ”päivä päättyy”. Hupaista tuitenki on kuulla ukkojen kertomukset, kuin kaupungin työstä tulemat. Yksi makuuttaa siitä tuleman min tomean ja muutoin soman kaupungin, että ”sopii sinne tullaksenne kuin vielä yhden kesän sitä parantelemme”.

Toinen taas luulee tehneensä hyviäki urotöitä siellä.

Se maan on yhteinen malitus jotta seuusi nimi ei pnety heidän päähänsä; ”Waasa olisi

sanomat

välttänyt nimeksi kyllä ja sen uudistuksen sijaan olisi telitämä toinenki apteeki, joita aina pidetään katsi ja kolme pienissäti kaupungeissa”.

T. T.

k —k.

Hippakuntaill sanomia.

Kyllähän Maaliskuu nyt pääsi rauhallisesti ohitse, maan tietänee häntä miten tämä ja tulema Toukokuu päässevät, siitä tuomiten että Itämältä ja Italia puremat toisillensa hampaita. Halu olisi hymä kumpaisellaki, vaan näyttämät odottaman toisiansa, kuka ensin pamauttaa. Jos Italia sen tekee, niin on pelko, että Saksanmaa ehkä tulee Itämallalle apuun, mutta jos Itämältä metelin alkaa, niin ei sen ole Taksan apua odottamistakaan maan Italialla on Ranska heti kumppalina.

Siinä nyt temppu on.

Ulkomaalta.

— Puolan klllMlgasklllman muutetusta järestyfseotä Pietarissa miime Maalisk. ’2li p^nä annetlu keisarillinen Julistus säätää tälle kuningaskunnalle l.ksi takasi Puolan Naltioneumoökunnan, jonka kokooilpano, malta ja maikutus tulee pääasiallisesti olemaan sama kuin luomen Senaatilla on; 2M hallitus toimikunnan hengellisasioita ja kansan-malislusta Marten-, 3iksi kuhunki lääniin (kuvernementtiin) ja piirikuntaan erinäisiä neumoskuntia, joihin jäsenet malitaan maan hallitus nimittää puheenjohtajat näiden jäsenten joukosta, ja jotka, kerran vuodessa kokoontuen, saamat keskustella paikkakuntaansa puutteista ja tarpeista edistymisen suhteen maanviljelyksessä, teollisuudessa ja kaupassa, köyhäinhoidon, läsarettien, laupeiden laitosten ja mankihuoneiden asioissa seka yhteis-etuisten töiden hankkeissa, joista kaikista neumo-kunnat saamat tehdä esityksiä hallitukselle; 4M saapi Warsova ja muut kaupungit maalin kautta asettaa it sellensä neumoskunnat, joiden malta ja maikutus on melkein sama kuin majistraateilla Suomen kanpungeissa.

Wenäjalta.

— Korpilahdelta »alitetaan fevjälaif\n)ttä ja maimaishoidon kalleutta, ehkä köyhät valittavat saamansa niin mähä. Siellä niinfuin miuiallafi mahtaa köyhäin fäffi olla pohjatöin, lähettäjä upottelee tulemaksi rouo^ deksi sinne lisääntymän mahintäinki 100 keviäläiatä, j».hon selitykseksi hän kertoo, että »siellä ruununmetfdn maalla asujat uiununtorpparit on metsänhoitoja ylössa nonut muuttoinaan. Näitä oli 50 torpparia, joilla on perheitä hyvästi 400 henkeen ja joiden tulee perheinensa muuttaa pois miljelytsiltänsä ja asunnoiltansa, jotka omat asianomaisteil lumalla sinne puuhanneet ja rakentaneet.

Jos metsänhoitajan käskyssä torpparit eivdtfaa armollista muutolta, maan heidän täytyy lättää elatuöalansa ja suojansa, jääpi taslä näin isolta joukolta Invvästi 100 henkeä, ylija ala ikäisiä, mieron tielle. 9W mä torpparit omat ruununmetsässa ottaneet miljelykseen ainoastaan metsähoidolle felpaamattomia maita, ja oivat tähänasti rehellisesti suorittaneetruuuulle määrätmmeroii sa sekä omat olleet osalliset kaikissa feurafunnan 9()teift8fä, siis myös maimaishoidon maffuiSfa. on pelossa, että feurafunta menettää heidän maffuapunfa maan senhfäffi saapi elättääksensä heidän tunnottoman jouftonfa”.

Öaiöfa 3.!S.

— Wiitasaaresta D.iiaalisfuuosa <^to kivjeeslä».

käymät entistä latuansa, eikä uutta kuulu tulinloommin, josko ei se seikka olle mainittama, etta nyt voudinluvussa yloskannetaan maan täysi makantti sotaini('liillä marustetuistaki ruotulunnista ilman eroituksetta.

Tänä rahanpulan aikana siitä on jouduttu padaan ahdinkoon sekä on rahvaassa dnännyt luottamat tomuutta ja nurkumista. Naetsen kuin kalliit sotamiehet eilsitsi suoritetaan ja senlisäksi kuitenki tannetaan tann makantti, yhtä suuri kuin sotamiehen tekemättömilläkl ruotllkunnilta, niin et kummetsinekaan".

nossa, maan eipä mitkään otettu loistaan rufiita, joo n 13 Uit», painaneet. Tätä 3:ftrtai8ta fant^njatmaa, fuin maakunta tuskissansa sai aikaan, forruataffenfa varmaan lneronniaffajat faimat fofea täälUp.nn aiiuan tuntematonta maksua, nimittäin mittauspa faa eli vahaa, uiaifka maan moniaita sauva-kappoja otettiin ja rufiit fofonaan hyljättiin".

Xalonpojan olK"Hsyusta tulemat pysymään palkoillansa, on tuomiofapitulilta määri tyt: Nihdin fappalaiöftiaiiu-n, jnmalliusopin kokelas mai«t. (S. Tv.

T, Etraudderg liiffohevran roirtaifetjl ja armorouoben saarnaajaksi Karjalohjalle. Perniön firffoh. apulainen % X SRein^oIm kappal.

sijaiseksi kihtiin, K.njalolijan kirkl, apulainen % W, Kjellberg kavpal, aplilaiftfsi Suoniemelle, valisaarnaaja pohjan pitäjässä C, (^irröu nen kir^!" apulaisiksi (Sipoon, Korvon entinen kappal, inon (appalaifen»virassa, armon), saaru, viimemainitnssa virassa 6. T ’^agus Cutrajoen ki»kl’, apulaiseksi, armon), faatn. Töysässä tt.Rautell välisaarnaajaksi Paatti (iin, armon?, faarn. Eurajoella K. I.Idman malisaarnaajaksi Tyrivään pit.«apul. virassa, armo»v. saaru, Puukalaitnmella K, »^, Hagelberg kappal. sijaiseksi Piikkiöön, Suoniemen kappa! apul, 3. 3 ©runbftröm malisaarnaajakst Kar»vian kappal, virassa, Rnomedeu kirkl” apul. 3W, Kandelin firfh. apulaiseksi viran pnolesta iZBirtain ja Atsärin fappelethin, mali(aarnaaja Perttelissa H, H, Hjerppe samanlaiseen roirfaan ’Angelnlelnelle, kirk!” apul, »Iran puolesta Hausjar»vellä K, St, ©ernfiebt välisaarnaajaksiPertteliin. välisaarn.

QttaaUa D. »”röliliolm fivfli. rvirkaiseksi ja armon). saarnaajaksi , ^, og löön, ’^letalsaareil (irtb, apul, nv firfh. 6. , >■. Aleeilius valisaar naajafii ’”’,!!>ka»nlikse!le, ’ ja armoro. saarn, Kristiinan taupuugissa 3 H, SRooé »ältfaarnaajaffi Kaskisien taupunfiin.

2BaaIifaarnat määrätty pibettä»äffi Peräseinajoeil tappalaifen virassa, ja maali Kesäkuu» 30 p. Muollut: pit. av»!, Eurajoella ©. SjöMab.

Uupa painaminen annettu: L. HeimbftPgM*.

Helsingissä, Suomalaisen Kirjallisuuden SeuranKirjapainoosa.

— Turun hippak.

Seuraamiin papvpailkoihin pääseväl toukokuun lp., nimittäin kirkolierran virkoil, in: Sääksmäelle Maasan lukion lehtori tohtoii G. Cannelin, Karttuun ’)jlikanuuksen kappalainen v. kirkh. A. I. Gummerus ja Messukylään Tamperen saarnamies v. kulli, maist. I. Grönberg; kappalaisen virkoil, in: Wehmaalle Ulvilan kirkh, apul. A. V.Roos. Eurajoelle kirkl, .

apul. siellä v. tirkh. K. F. Sothström. Punkalaitumelle Messukylän pit.-apul. F. I. Lilius, Luvialle Peräseinäjoen kappal. M. Runsten, Olaalle Tmun kirkh. apul. v. kirkh. K. I. Ahonius, Pohjan pitäjään ruukin saarnaaja F. F. Fagr^n, Kristiinan kaupunkiin v.

t. pit.-apul. Tyrväällä v. kirkh. K. A. Rikberg, Lars, noonKaskisten kaupungin saarnaaja v. kirkh. L. W. Sehalin, Purmoon Karvian kappal. v. kirkh. N. Ingman, jaKelviöllePurmonkappal. v.kirkh.

maist. A. Törnudd, sekä saarnaajanvirkaan Töysään tirkh.

apul. viran puolesta Ialasjärvellä, Kurikassa ja Kauhajoella v.

kiikh. I, W. Nyberg.

Paitsi sitä että Teuvan kirkh. apul. K. <5.

Eonek ja v. kirkh. I. E. Lovsn Kankaanpäässä ilmaantuneesta Keskihinnat torilla tällä unikolla: Ruisjauhot 42 ja 44 k.. raaMaanliha, tuores lr. ja 1 r.

2U k., palmattu 1 r. 10 ja 30 k., lampaanliha, palvattu 1 rupl. 80 k. ja 2 r., masikanliha l r. 20 k. ja 2 r., sianliha 1r. 80 ja2r., suolaset silakat 60 ja80 f., moi 3 r. 00 k. ja 4 rupl.. tali 3 rupl. ja 3 r. 20 t'., heinät 12 ja 18 k. leimiskä; laurakryyuit 28 ja 30 k., ohrakryynit 28 ja 30k., herneet 15 ja 27» k., potaatit 8 ja 10 k. kappa; potaatin-jauhot 6 » 8 k., lohi suolattu 18 ja 20 k., haumit ja ahmenet 8 ja 10 k., tuore silakka, eli haili 2 ja 2'/^ top" siika 9 ja 10 kop. naula; nuori maito li-»va>lua eli »abia, Terästä, kankirautaa ja nauloja, Rautapatoja ja kovaisimia, Nuoria ja köysiä, monta lajia, Jauhoja ja krnynejä, kaikenlaisia, Hamppuja, Norja» silliä, kuoloja, .Hahmia, sokeria ja kaikenlaisia mauffia <kryteja), Tampereen tehtaan verka-teoksia, kaikenlaisia, niin mustia tuin värjätyitä, vakaisiin hintoihin Mattoson ja Vrofeldtilla, 3 (:si falft’i=jaubo=tat)taal{a, 2:tfi tähän työtiöntarpeellisen falffi-jaubon tänne kuljettaminen Wiiplirista eli Pietarista, ja :a avilaan siemeniä, tukkuja rihkama-kaupoissa Stef, Wasilieffilla.

’! (>! Hamiilan kaupungissa, Wiimeis paasiais-inarkkinoilla Inmasknlassa, välillä .’ ja .’! pai vä» tässä!’l!l’tik»ussa, o» To»r>ilan talosta läliella kaupunkia varastettu », ksi, pikkuse» yli K» korttelia korkea ja noin 12 vuoden manini, liymi» mustan->u»»i, rulina-he»vonen, jolla oli enin osa liarjaa kaatunut masemmalle puolelle ja hännän juuressa oikealle puolelle, pikkunen tupsu valkeita joulua, Joka tästä l, evosesta eli seu varkaasta voisi antaa tarpeellisia tietoja Pieksämäen vnajan Nimismielielle K, > Vangille, saapi! ruplaa maivois tansa.

Warastettu hevonen.

Turussa Maalisk. 2 p. 1^1, lopuksi saapi Iolttokunta ilmoittaa, että Kylpylaitoksen rakennus »M taimen alla on, saatamaksi se »llikamammaksi kunnioitetuille kylpijöille, laajennettu sekä muutoiilki paraiiuunte marlistettu.

Kuvittaan eli v, Heinikin läl, teellä, T liru n kaupungin labellä, a»vataan 1 v. Kesak, lana vl>o»»a ja suletaa» sitte > p, 3n»>sk, Vaakari» Ivitoa tulee taaski brrra Arkiateri ja ritari!>io!, messor> ” I, Bonsdorff joidenkuiden »uolempie» lääkärien a>vl>lla pitämään, samoilla perustuksilla kuin viiinekuluneina kesänä eli siten, etta itse mesiparaiinuksen rinilalla sattuivissa tarpeissa läakkeitäki eli rolnoja käyletaäii, taudit, joiden parantamiseen eli lielpoitukseen mesiparaunus mainitun ta»van mukaan o» avulline», o» l, e>>a Arkiateri likemmiil kerto»ut ja selittänyt luomen T oimituksii» painattamissa ilmoituksissansa Wesiparauuus-laitoksen vaiklituksesta vuosina! X.I, lvv” , , ’.7 ja seu >aa»v>a: kolotus ””^”, .!^”, >, einätaudit ja yleinenniiukutsuttu V>udinl, eikkolis eli pilkittäma januesuonien Iieikkons pilkallisten tautien perasla, jotkut lajit aikakautisia vuistuttajatautia, kaikki lajit tautia o!”!,!”^,!, -issa ko»valla veren juoksulla tahi kuukautise» laukoaulisella. ema» rölika siitä läl, ievallä ta>veetto>nuudella, luonet lajit aikakautisia mammoja I, e»git>, s-teleissa (””^l,!, 0l1 eli!, eug>ttimissä, , >i>»ku>» kelil’ko-tauti, aikakautiuen>ölikä, vesi-tauti rinnassa ja sndau-sakissa, kalmea-tauti !, >>^”!>, kerpukki, risatauti .”!l-taudit, eräät lajit toistaisia klippalalitia, »uilloiii ”, ’,!.>”»voidetta o» ensikertaisessa kantelm. ja erittäiilki kolinaiue» kuppatauti, jossa mesiparanuus oil pidettamä ainoana pettämättömänä läakilliksena, mitä paitsi vesipavannusta osoitetaanerittäin auttamai seksi virkoonulittua äkeis->kl,!, i-’talldista rlioan sulatus-teleissä, ja Iio>kkatalid>sta seinmoisteu seu>aus-»va!N!nain estämiseksi pernassa, maksassa j»e” jotka sikiämät »iistä, Kal>kais-, natkaiset sairaat, joita mahdollisesti l, all>ttaisi knlllnstella vesivaraiinliksen sopi»vaislindesta tandillensa. saa»vat sii», ä ko!, dassa.

niitä pikemmin sitä parempi, lähettää!’erra Arkiateri jaritari Vonsdorssille, jota kirjeet aina Toukokuun lovpiiun tavaamat Helsingissä, kerioinukset taudistausa, mal>do!lisinta täydellisesti selittäen vireet eli ennusmerkit, jotka omat semauneet taudin alkamista ja mieläki vaimaamat sairasta, kliin innös edelliset taudin kohtaukset, sairaan ijän ja muutti seikat, jotka voimat antaa käsitystä sairaan runmiin lnouteesta jne, Tauti-kertomukset omat telttämät saksa»tain ruotsinkielellä, ja Mittumaniian eli Iuliannuksen jälkeen ei enää oteta vastaan semmoisia sairaita, joiden täydelliseenparantamiseen menee enemmän aikaa kuin viikkoa.

Wesipannlnuksen laitos

Se on kyllä totta, ett’ei sitä ole katsominen, jos valtiossa yksi osa alamaisista näyttää kaiken kuorman kantavan vaan toinen osa pääsevän enemmän eli vähemmän vapaaksi yhteisen kuorma-kannon osallisuudesta. Wn esm. näyttää virkamiehillä ole»van helppo elämä -a he valtiossa olevan syöpiä jäseniä, kuin heillä ei ’le veron maksuissa mitään osallisuutta vaan heille vielä lisäksi meneeki varain osa valtion tuloista palkoiksi ja ylöspidoksi. Waan valtio ei luontoansa myöten voi eikä saa näitä palkkoja ja tätä ylöspitoa antaa ’nuun kuin sen hyödyn ja palveluksen vuoksi, jonka se .Matii ja saapi näiltä virkamiehiltä. Waltion asetus ia tarkoitus nim. vaatii, että kuki sen jäsen saapi ”vevin” ja muiden ”ulostekoin” maksulla palkita ne edut ja palvelukset, joita hänellä on valtiolta, kuin myös valtion tulee palkita kaikki palvelukset ja avut, jotka se nauttii niin hyvin omilta alamaisiltansa kuin ulkolaisilta.

Waltion tarkoitus on valvoa jäsentensä elannon, elatus-vaikutuksen ja omaisuuden turvaamista, estamäl.

ä ja poistamalla kaikki haitat ja sorroksen syyt se?ä käymällä keinoihin, jotta helpottamat ja riennättävät imn lmvin koko valtiota itolsen yhteistä ja valtiojäsenten yksityistä edistymistä ja vaurastumista. Valtiolla on kyllä mnitaki omatsuuksia ja tarkoituksia, vaan aineesemme on edellinen selitys jo tyllin tyydyttävä. Sillä mmnitun tarkoituksensa täyttämiseen valtio tanvilsee varoja ja käsiä, joita se saapi edellä-mainitulla tavalla, varat palfinnoksi siitä turvasta, jonka valtio yksityisille jäsenillensä antaa lieugen ja omaisuuden vapaaksi nautinnoksi sekä vaurastumisen tilaisuudeksi, tädet taas ja lt »uaikutus-tarpeensa maksamalla edellisesti-saaduista iroista palkat ja hinnat.

Mutta niinkuin valtiojäsenten maksut ovat vaadittavat ja kannettavat sen mukaan eri suuria, miten paljo mlunnsvaa.a ja »nuuta hyötyä kullaki yfsityisellä on valtiosniin tulee taas valtion maksut osaltansa olla sen ’”utaisia, mikä anvo ja liinta kullaki palveluksella ja lulvis-aineella on, jota hän tarkoitukseensa käyttää, denki on jokaiselle ihmiselle yhtä tärkeä ja kallis, jonkalähden sen tmvaamisen palkinnon eli ”henki-rahan” nimviasen veron tuleeki olla kaikilta valtiojäseniltä sumitettaja kaikilta yhtä suurella summalla. Mitä taas elalllsteinoin ja oinaisuudell turlvaamisesta »natsettalvaan Palkintoon mulee, niin sitä maksua ei»valtio voi vaatia »btä suurta kaikilta jäseniltänsä vaan itsekultaki ainoastaan sen-musaisesti suurta kuin kullaki on elatusleino etuisa eli antava tahi omaisuutensa on suuri, joiden vveurooksi hän nauttii valtion turvaa: tä»nä maksu eli on tasoitettava sen edun mukaan, joka kullaki valtiojäsenellä on valtionsa turvasta elatuskeinonsa tTaahmi aotmeaisuutensa häiritsemättömän nautinnon vuoksi. tulee myöski valtion »naksettavat palkat palvelijoillensa eli virkamiehillensä, joiden käden eli toimen kautta valtio täyttää tarkoituksensa eli velvollisuutensa >tut>ienänsä ja jäseniänsä kohtaan, olla sen mukaan suuret sillä on hyötyä kustaki pallvelulsesta ja luki palvelus on painama tahi vaikea jne.

Luulisi kyllä, että kaupungit tekisivät valtiolle»ume l)Y»vinki suurta palvelusta niiden etuin, vapauksien ja Suomessa pidetään maaviljelystä ja sen sivu-keinoja päänä ja ytimenä kaikkein muiden elatuskeinoin linnalla.

Mä maavilielys myös saapi tuntea tämän kunniansa ja emvonsa, näkyy siitä, että pää^verot ruunulle maksaa maavlljelys, joka myös saman veron mukaan valmistaa ja yllä-pitää kaikki varustukset, joita valtakunta kaikessa liike-elannossansa tarvitsee, niinkuin maantiet, lyyti laitolset m.»n. Luulisi maakuntaa elatuskeinoinensa pideltävän oikein isäntänä ja kaupungeita elatuskeinoinensa sen palkollisena, koska kaupungrille ja niiden asukkaille on sallittu ja sallitaan niin monenlaisia ja erinäinä etuja ja vapauksia, vieläpä raha-apujaki, ikäänkuin mitä palkintoja eli palkkoja joistakuista pallvelulsista »na akunnalle.

Weli-veikkoseni’.

Kirjeitä Jukka Lintuselle, x.

Kirkollisia Ilmoituksia.

Tulemana sunnuntaina pitää Uudessa kirkossa suomalaisen puolipäivä-saarnan v.t. komminist. Teng ”n.

Samana päivänäpidetään suomenkielinen pipliänselitys kilo 0 jpp. Wanhassa kirkossa.

apuin suuruuteen katsoen, joita kaupungeillamme on ruunultamme. Nyt kuin esm. Ahvenanmaalle perustettiin uusi Marianhaminan kaupunki, niin sille ruunun täytyi jo ensimäiseksi työksi ostaa ja lahjoittaa asemapaikka, josta kaupungin ei tarvitse maksaa mitään veroa ruunulle niinkuin muiden maanhaltijain. Niin on ruunun täytynyt tehdä kaikille entisillenlin kaupungeillemme, joista senlisäksi ruunulla ei ole yhdestäkään eikä niiden asukkailta minkäänlaista pääveroa saatavana niinkuin tilallisilta maalla. Ei kaupunkien elatuskeinoista edes ruunulla ole erinäisiä tuloja niinkuin on kaikista niistä maalla. Ja kuitenki on kaupunkilaisilla asukkailla asian luonnon mukaan turvallisempi ja muutoin helpompi olo, elatuskeinoilla niissä parempi menestys ja yleensä kaupunkilaisilla kaikenlaisia etuja yhteiselämän suhteen paljo enemmän kuin mitä maalaisille ja heidän elatuskeinoillensa voipi osaksi tulla. Kaupunkeihin on myöstärkeimmät virkaja koululaitokset asetetut, joista kaupungeilla ja niiden asukkailla on monenlaista etua ja helpoitusta sekä suuria sisääntulojasi. Tähän kaikkeen katsoen pitäisi luonnollisesti ruunulla olla kaupungeista enemmän tuloja eli veroa kuin koskaan maakunnasta niiden etuinsuhteen, joita kaupungeilla on maakuntaa suhteen.

Mutta lukija mahtanee muistuttaa, että tottahan valtiolla on kaupungeista varmoja etuja ja suurta hyötyä, koska ruunu on jättänyt velvolliset saatavansa niille kokonansa anteeksi vaan senlisäksi vielä on aseman ostoilla ja lalijoittamisella sekä rakennus-lainain antamisella niille käynyt ehdollisiin kulunkeihin?

”Niin sen puusta tatsova luulisi”, vaan paraimmallakaan tahdolla en minä ole voinut keksiä mitään erinäisempää etua ja hyötyä valtiolle kaupungeista, joka niille pakottaisi näitä suuria uhria yhteisistä varoista ja sitä erinäistä suosittelemista. Kyllähän se on totta, että kaupungeista on paljo hyvää valtiolle, kuin esm. niissä on virkaja koulu-laitoksille sopiva asema. Waan toiselta puolen on kaupungeilla yhtä suuri, ehkä suurempiki hyöty siitä että nämä laitokset ja niihin kuuluvat virkamiehet perheinensä oleksivat heissä, kuin ruunu, seu laitokset ja niibin kuulumat virkamiehet eivät kuitenkaan saa mitään lahjaksi. Minun makuutukseni onki, että jos nämä laitokset asetettaisiin johonki yhteiseen paikkaan maalle, niiden ympärille aivan itsestänsä syntyisi kaupungeita.

ttyllä maakunnallasi on paljo etuja kaupungeista, mutta eivät kuitenkaan sen suurempia eikä useampia kuin mitkä kaupungeilla on maakunnasta. Semmoiset luonnottomiin paikkoiliin asetetut kaupungit kuin esm. Mikkeli, joka kustannettiin sentähd?n että siihen piti saada asema saman-nimisen Läänin hallitusvirastolle, todistamat paraite, miten valtion sumimmillakaan ulnilla ei mitään kaupunkia saada loistamaan ja edistymään, jos paikka on seminonen ett’ei maakunnalla ole sama hyötykaupungista kuin tällä on maakunnasta.

Se on vaan ikivanha luulo maassamme, että kaupungit ovat maakunnan menestymisen emät ja kaupunkien paljous ja loisto kolo maan kunnia ja meneötns.

Sentähden on kaupunkia koettu oikein keinollisesti ja jalsaenmsayatenn, sekä suurilla ulirilla saada perustetuksi ja noukuin myös hallitus on samasta syystä mennyt niinki kauvakn että kaupunkien eteen maakunnalta otettiin pois vapaus pitää kauvvapuotia, jopa kaikenlaista kauppaaki, ja käsityöläisiä luonansa, joka vapaus meidän valistuneempana aikana ei vieläkään ole täydellisesti annettu maakunnalle takasi. Te luulo kaupunkien edusta on yhtä perustamaton ja maakunnalle vahingollinen, kuin tuo telidasliikkeen hyödnstä ja keinollisen tahtaiden kasvattamisen ja edistyttämisen tarpeellisuudesta. Luonnollista olisi, että ilnnisillä valtiossa olisi täysi vapaus totea henkeänsä elättää >a rikastua miten kuki paraite ymmärtää ja taitaa, kuin vaan valtio valvoo ettei toinen riko tahi häiritse toisensa oikeutta ja vapautta eli ett’ei se vapaus poikkene vääryyden harjoitukseen. Ja yhtä luonnollista olisi, että saisivatyhtä vapaasti kohota itsestänsä ja ilman hallituksen sekaantumista sekä apua ne tehtaat ja tavaralajien valmistuslaitokset, joitaitsekuki maakunta tarvitsee ja jotka siis itsestänsä kannattavat.

M sen että tämä hallituksen sekaannus kaupunkien ja tehtaiden synnyttämiseen tulee valtiolle kalliiksi ja maalle rasitukseksi, on siitä seki vaarallinen seuraus, että yksityisten nero ja yritysvoima laimistuu sekä kaikki hankkeiden alku niinkuin myös edesvastaus niiden onnistumisesta jääpi hallituksen niskoille.

Kaikki tämä olisi sittenki vähemmästä arvosta, jos ruunun veroin ja muiden ulostekoin suoritus valtiolle olisi maassamme pantu sille luonnolliselle perustukselle, että jokainen valtiojäsenen matsu-osa olisi senmukaan kuin hänellä on etua ja hyötyä valtion turvasta. Mitä No lN. Perjantaina 19 väivä Huhtikuussa. Waan en minä voi puolustaa tuumaasi enkä ruveta Sinulle asiamieheksi, kuin pyydät vastoin seurakuntalaistesi tahtoa rikotuksi saada vanhat liitot ja suostumkounksektykllaäp, palaisen saatavista ja velvollisuuksista. Usettä niin vanhan-aikaisissa liitoissa on paljoki

vaa, vanhan-aikaista ja muutettavaa eli parannettakuin myös että Sinulle olisi vakinaista etua, jos saisit seurakuntasi vastaamaan virkakartanosi rakennuksesta ja ylläpidosta ihan niinkuin kirkkoherrain virkakartanoista seurakunnat vastaavat. ja uskon Sinulla olevan täyttä syytaki, koska Sinulla on kappelissasi koko klairikllkinoheenrrantie toimi ja edesvastaus. Mutta Sinulla on käytävänä: Sinun on» kutsuttama kappelisi miehet lailliseen kirkonkokoukseen, jossa saat selittää parannuksen ja muutoksen syyt, tarpeellisuuden ja kohtuuden sekä kysyä heidän suostumustansa, vaan elä, velikulta, mene vääriä teitä elälä laitonta pakkoa kokemaan! Tämä viimemainittu keino, ehkä kuinka hyvästa tarkoituksesta ja syystä koeteltu, herättää kappelisi miehissä uppiniskaisuutta ja inhoa itseäsi vastaan, ja kuin itse poikkeat laillijuudesta, aluskuntasi laillisuuden kunnioitus myös lakkaa ja heki voivat Sinua vastaan kokea laittomia keinoja, syyttäen esimerkkiäsi ja oman oikeutenja ja etunsa turmaamisen pakkoa. Lailliset tiet ja keinot voivat monasti näyttää vaivaloisilta ja kärsi»vällisyyttä kiusaamilta, vaan Sinun, niinkuin seurakuntjaästtiääesimiehen, pitää ennen luopua omista eduistasi ja vaivasi ja rauhasi sekä muut katsannot, kuin että vähintäkään luovut oikeudesta ja laillisuudesta. Itsehän saarnaat täydellisimmän totuuden oppia ja varmasti tiedät, että „rehellisyys kuitenki maan perii” vaikka asianhaarat näyttäisivät kuinka vastahakoisilta tahaansa!

oma veljesi Tiitus Tuiretuiuen.

kullaki on sisääntuloja vuodessa, se on se omaisuus’ jonka hankkimisen ja nautinnon valtio hänelle turmaa, ja jentähden pitäisi luonnollisesti sisääntuloinsa suuruus olla se mittamäärä, jonkamukaan verot jamuutulosteot ruunulle jokaisen tulisi maksaa, asuipa hän sitte kaupungissa tahi maalla, olipa hän virkamies. tehtaan-isäntä, maarviljelijä tahi itsellinen, ja saipa hän ruunulta erinai, m etuja ja vapauksia tahi ei. Tämän luonnollisen perustuksen mukaan kaikissa valistuneimmissa ja edistyneimmissä maissa verot ja muut velvollisuudet jaetaanki ja kannetaan yksityisiltä, eikä niin kuin meillä Suomessa, missä valtion ylöspidon kuorma ja muut pväeälv-aoslilaislluisuedsetit ovat maan ja maanrviljelijäin niskoilla kokonaan.

I5:stakymmenes vuosikerta.

Jaetaan: joka Perjantaina Helsingissä Waseniuksen kirjakaupassa. 18 ”1. S« o me tar Hinta: foto vuosiferta 6 markkaa, ja puolivuosikerta 3 markkaa.

KeisarilliseIlnmMoiatujess-tSeäeätinntöA, rmollinen että va’ioku, tta miehiä Suomenmaan neljästä säädystä on kutsuttama Helsinam kauvunkiin ko’olle tulemaan Tammikuun 20 paivana 1882, uuden aika°luvun mukaan.

Annettu Pietarissa, 20 p. Maaliskuuta (1U p. Huhtikuuta) 186l.

Me Toinen, Jumalan Armosta, Keimsaarainja Itsevalliatz koko Wrnajanmaan yli, PuolanTsaari sekä Suomen Suuriruhtinas, y. m, y. m., y. m., teem, ne tiettäväksi: Niinä kuutena vuonna, jotka siitä asti o»vnt kuluneet, kuin Kaikkivaltias Meidän käsiimme laski Suomen kansan elämänvaiheet, olemma Me erinäisissä tiloissa tulleet siihen makuutukseen, että monet semmoiset la’inlaadinta-toimet olisivat välttämättomästi tarpeellisia, joiden nojassa maakunnan sekä hengellinen että maallinen edistyminen suuresti riippuu, »mitta joita Suuriruhtinanmaan perustuäl^ lien luukalin ei Uman maan säätyjen avutta ole voitu saada aikuisiksi jonka vuoksi eräät asiat siitä ajasta asti ovat jääneet viivähtämään. kuin Suomenmaa tuli Keisarikunnan kanssa yhdistetyksi.

Tämän makuutuksen johdolla olemma Me myöskin Armossa antaneet Suuriruhtinanmaan Senaatille käskyn, yksissä neuvoin lnaakunnan Kenraali-Kuvernöörin kanssa. Meille alamaisuudessa ilmoitlaa ne yllnnainittua laatua olemat asiat, jotka niin tärkeiksi katsottiin, että ne varsinki olisivat esiin olettamat. Tosin sopisi se parhaiten yhteen uskollisten Suomen alamaistemme liyvää alati harrastamani toivotustemme kanssa, että maan säädyt kohta kutsuttaisiin ko’olle, sittenkuin yllämainitut asiat ovat säännöllisellä tavalla edeltäkäsin valmistetut; mutta muut tälidellisemmät valtio-toimet, joidenka valvomisen Jumala on pannut pyhimmätsi velvoliisuudeksemme, eivät myönnytä että tätä nykyä

Kuulumisia ja kuvauksia Kauhajoelta.

l^ankvryssäin suojeluksesta ja metsa-varkaulxsta, Wähempi-tilallisten osattomuus Hypoteekkiyhdistyksessä *).

Tilamakuus-yhdistys on kieltämättä hyvin suuresta painosta maamiljelyksen parantamiselle, mntta siinä on malttamaton ehto, että kaikilla maamiljelijöillä pitää olla pääseminen siihen osalliseksi eikä ainoastaan niillä, joiden tilat omat 2, 000 ruplan armiosta eli sen yli.

Viime-mainitussa tapauksessa on muka hyvin helppo mastata nykyseen kysymykseen, että tilamaknus-yhdistys ei tule ollenkaan auttamaan ”paremman miljelyksen saattamista mähäisemmille tiloille”, kuin ne eimät ollenkaan speänäse sen osallisuuteen, niinkuin eilen kuulilnme hallitukpäättäneen. Mutta kuin kysymys nähtämästi on tehty siinä tarkoituksessa, että nyt keskusteltaisiin, jos se olisi hymää mähäisemmille tiloille, että pääsisimät osallisiksi tilamakuus-yhdistykseen, saan minä tässä lameammalta selittää ajatukseni.

Kuin Syyskuussa m. 1859 olimme Helsingissä koolla päättämässä tilamakuus yhdistyksen afdfamiffSffl Suo\me\\, jäi yhteiseksi päätökseksi, että hallitukselta oli armollinen lupa h>nk>tt, i»va mähaisemmilleki tiloille pääselnään sen airöotun yhdistyksen os^llisullteen. Viina en suinkaan voinut muuta ajatellakaan, kuin että se lupa saataisiin, koska koko yhdisty’ ei ole hallituksen toimessa maan tilallisten edesmastanksella puuhattava, tulee siis olemaan yksityinen laitos. Hallitukselta ei siikaan ole kieltänyt maltaa katsomaan perään ja valvomaan, ett’ei yhdistys tule rikkomaan yhteistä hyvää ja että se täyttää »mlmollisuutensa-, se on vaan suotuisaa ja hyvää, että hallitus niin tekee. Mutta kuin kerran yhdistys perustaa asiansa sille kannalle, että se moipi täyttää melmollisuutensa yleisöä kohtaan, niin olisi voinut toivoa, että sille olisi suotu täysi njapauSfen yksinäisissä asioissa asettamaan ja säätämään paraite kuin taitaa. Kyllähän son tosi, että tähän asti hallitus on pitänyt »naaknntaa ala ikäisenä, ajatellut ja toiminut sen edestä-, mutta siinä asiassa saisi jo tulla muutos. Olisi ainaki ollut syytä toivoa, että hallitus olisi armossa kunllut alamaisen pyyntömme mähempäin tilallisten pääsemisestä yhdis! y’sen osallisuuteen, koska sen pyynnön olivat tehneet eivät vähempi-tilalliset itse, joita ei ollut ainoatakaan mainitussa Helsingin kokouksessa, mutta isoin tilain haltijat, jotka ottamalla mähempi-tilalliset yhdistyksen osallisuuteen tahtoisimat sitolltua vahtaamaan neki melat, jotka vähempi tilalliset olisimat tulleet saamaan yhdistyksen kautta. Siinä ei olisi ollut siis vaaraa yleisölle eikä mitään edesmastausta hallitukselle.

En myöskään ymmärrä, mitä vaaraa tahi vahinkoa olisi yhdislyfselle tahi hallitnkselle tahi sitte vähempitilallisille itfille, joS yhdistykseen osallisiksi päästen nämä olisimat saaneet kohtuullisilla ehdoilla velkarahoja miljelystensä parantamiseen ja enentämifeen fefä entisten, koma-ehtoisten melkainsa kuolettamiseen. Se aika alkaa jo olla ohitse, jolloin ihmisen äly ja armo punnittiin rikkauden tahi synnyntä-säädyn vaafamitalla, ettei mahtane enää pitää kutiansa se luulo, että mähempi-tilallisilta yksinään puuttuisi sekä älyä että taitoa Velfarabain oikeaan käyttämiseen, yleinen onki se havainto, että mähempi-tilalllsista on yhtä monta kuin isompi-tilallisista, jotka taidolla ja toimella viljelevät maatansa sekä huolellisesti hallitsemat omaisuuttansa, olipa se peritty, ansaittu tahi melaksi saatu, (s;ifä mähempi-tilalliset saa yhdistykseltä melka-rahoja lahjaksi mutta tilainsa makuutta vaataan, samoin kuin isompi- tila llisetki, jonkatähden itsekultaki, joka määrin-käyttää saadut melkarahansa, menee tilanfa vieraalle ja hän siis saapi ansaitun rangaistuksensa, mutta se nhka lienee yhtä raskas väljempi* kuin isompi-tilallisille. Siihen tulee, ett’ei mikään malta kuitenkaan moi estää mähempi tilallisia ottamasta yksityisiä lainoja keltä tahansa eifä niitäkään mäarinkäyttämästä, niin miksikä heitä tahdottaisiin estää saamasta metkaa yhdistyksen kautta, joka kuitenki tulisi jotenkuten pitämään heitä silmäinsä alla oman mahinkonsa pelosta! Aiman perustamaton et myöskään liene se pelko, että nyt kuin vähempi tilalliset omat suletut yhdistyksen osallisuudesta, he voivat, kellä on vaan mahakaan tilaisuutta, kokea lumattomillaki keinoilla saada armioissa tilainsa hintaa 2, 000 ruplaan kohenemaan, niin päästäksensä osallisiksi, joten todella yhdistys Moipi tulla vahingoita kärsimään.

Mitä taas etuihin tulee vähempitilallisille, jos pääsisimat osallisiksi yhdistykseen, niin ne yleensä omat ainafi yhtä suuria kuin isompi-tilallisilleki. Usealla niistä on laveita soita ja muita viljelysmaita, jotka makaamat hyödyttömänä, vieläpä hallan pesänä ja muuna turmiona hänen entisille miljelyksillensä, maan joiden Miljelykseen häneltä puuttuu varoja enemmän kuin isompi-tilalliselta, joka myös on enemmän tunnettu ja sentähden faapi helpommani velfaa yksityisiltäki ja aina paremmilla ehdoilla. Viime katomuosien alla ja tähden jäi monen köyhemmän paraS pelto ja niitty melkasaannin makuudeksi ja palkkioksi varakkaamman miljeltämäksi, ja häntä ei auta mikään miehuus enää jaloille, kuin vieras nauttii etupaikat. Toisten köyhempäin täytyy taas suunnattomilla hymäntekiäisillä lahjoa velkojiansa, ett’eivät ylössanoisi hädän tilaan annettuja rahojansa, joista vielä laillinen korko on maksettama. Nämä fentähden ensimaiseku tarvitsisivat niitä edullisia velkoja, joita yhdistys moipi hankkia, ja joiden kautta he pääsimsimaaantsamapaiksi pahoista melkapulistansa ja saisimat parannetuiksi, joten sekä niiden arvo ja antamaisuus että siinä samassa fanfan yhteinen marallisuus kohoisi, joka juuri tulisi olla hallituksen päätarkoitus.

Mutta nyt kuin köyhemmät vieroitetaan yhdistyksen avuSta ja se laitos omistetaan kokonaan rikkaille, niin vähempi tilalliset Vaipuvat vielä pahempaan melan ”) Lause Haminan maav.-kokouksessa Lassi Kusta Pelkoselta, monen pyynnöstä tähän otettu.

käyttäisimme sanottua Suomenmaan perustuslakien mukaan Mellle kuulunutta oikeutta.

l’ttä kuitenki kaikki, mitä semmoisissakm ajan maiheissa moidaan Suomenmaan hymäksi tehdä, ei tulisi kaumeminin viiivytetyksi. olemma Me tahtoneet suostua siihen, että Valiokunta semmoisia miehiä kutsutaan maakunnan neljästä säädystä koolle, joilla on kansalaistensa luottamus ja jotka samat kansalaiset siilien toimeen mapaasti malitsematja jätämmä Me heidän haltuunsa, käydä niitä asetilsten ehdotuksia tarkastamaan, jotka Meidän käskystämme tulemat tärkeimmissä yllämainituista asioista heille esiteltämiksi, sekä alamaisuudessa lausua, miten ne, maakunnan tarpeille parhaiten vastaamalla tamalla, siihen asti heidän mielestänsä vottaisiin järjestää, että näemme ajan suhteiden myönnyttämän maan säätyjen kutsumista ko’olle, jolloinka samat asiat saatetaan täydellensä ratkaista ja lopullisesti mahmistaa.

5ätä marten tahdomma Me Armossa säätää seuraamalla tamalla: 1-ksi. Ritariston ja Aatelissäädyn ääntöoikeutta nauttimat jäsenet saamat, itsekuki siinä lnokassa, johon hän kuuluu, valita neljä saman luokan miestä, joista tällä tarvoin useimmilla äänillä malitut, neljä kustakiu luokasta, käymät Ritariston ja Aatelin edusmielnksi.

2.lss. Kussaki Suomenmaan kolmessa Hiippakunnassa on asianomaisella Piispalla, Tuomiokapitulilla ja Kirkkoherroilla oikeus keskuudestansa malita, 5urun m Por voon Hiippakunnissa neljä jäsentä kustakin, sekä Kuopion Hiippakunnassa kolme, jotka yksitoista jäsentä, sen jäsenen kanssa yhdessä, jonka Aleksanderin-yliopiston Konsistorium! malitsee, omat Papissäädyn edusmiehinä.

3:ksi. Pormari-säädyn oikeuksia Malmöinään saamat Maistraatit ynnä ääntö-oikeutta nauttimauPormariston kanssa kussakin seuraamista kaupungeista, nimittäin Hel singissä, Turussa, Viipurissa, Porissa. Nikolai-kauviin gissa ja Oulussa, malita yhden jäsenen, jonka ohessa muut maakunnassa olemat kaupuugit sillä tamalla keskenänsä yhdistykööt saman perustuksen mukaan malitsemaan kuusi muuta pormarisäädyn jäsentä, että Haminan, Lappeenrannan, Käkisalmen ja Sortamalan kaupungit yhteensä malitsemat yhden, Hämeenlinnan, viisan, Pormoon ja Tammisaaren kaupuugit yhden, Tampereen, Uudenkaupungin.Rauman ja Naantalin kaupungit yhden. Ristiinan. Kaskisten. Uuden-kaarlepyyn.

Pietarsaaren ja Iymäskylän kaupungit yhden. Kokkolan.

Raahen, Tornion ja Kajaanin kaupungit yhden, sekä Kuopion, Joensuun, Mikkelin, Tamonlinnan jaHeinolan kaupungit yhden.

äiksi. Valitaksensa kaksitoista Talonpojan-säädyn jäsentä saamat yhteiseen kansaan kuulumat tilan-omistajat, asianomaisen kihlakunnan-oikeuden edessä, malita yhden valitsija-miehen kustakin käräjäkunnasta, jotka valitsijat sitte Kuvernöörin määrättämänä päimänä kokoontumat läänin pääkaupunkiin ja keskuudestansa siellä hänen edessänsä malitsemat : Turun ja Porin, Viipurin, Vaa> san ja Kuopion lääneissä kaksi jäsentä, sekä kussakin muista lääneistä yhden jäsenen mainittuun Valiokuntaan.

5.ksi. Valiokunnan jäsenten keskustelemukset pidetään yhteisesti ja ääntäminen, jolloinka asia aina kohtipäisesti on ehdolle pantama, tapahtukoon mieslumun mukaan.

» 6.ksi. Keskustelemuksia esimiehenä johdattamaan, kuitenki ilman ääntö-oikendetta niissä, kuin myöskin Meille jättämään Valiokunnan ehdotukset ja esitykset, olemma Me Armossa malinneet ja kutsuneet Senaatori Sebastian Gripenbergin.

7:ksi. Sittenkuin Meille tällä tamalla tulleista esityksistä olemme kysyneet Suuriruhtinanmaan Senaatin ja Kenraali-Kumernöörin alamaisia lauseita, tahdomma ’.vie, ensinnä tulemaan saätyjen-päimään asti noudatettamaksi, Armossa mahmistaa ne Valiokunnan ehdotukset, jotka mielestämme todellisesti vastaamat maakunnan tosi-tarpeille ja sen hymää ja hyötyä kartuttamat.

8:ksi. Mämainittuin säätyjen-edusmiesten pitää Helsingissä kokoontuman Tammikuun 20 päimänä 1802.

uuden lumun mukaan.

9M. Suomeen asetetun Senaattimme haltuun jätetään, käydä kaikkiin niihin toimenpiteisin, jotka yllä^sei^ soman Armollisen asetuksemme johdosta omat tarpeellisia.

Jota kaikki asianomaiset alamaisuudessa noudattakoot. Suuremmaksi makuudeksi olemma Me Omakätisesti kirjoittaneet nimemme tämän alle, joka tapahtui Pietarin kaupungissa, 29 päimänä Maaliskuuta (10 päimänä Huhtikuuta) muonna jälleen Kristuksen syntymän yksituhatta kahdeksansataa ja ensimäisellä seitsemättä kynnnenenuellä, Hallituksemme seitsemäntenä.

ALEKSANDER Ministen-Nalta-Eihteen, ki-sivi ällMI’I.I, Kauhajokilainen.

korttelinsa, miiluin efm. .$— n ja

n taloin, ’” joissa tavarat ostettua laukkuihin jaetaan ja konttipormarit ympäri seurakuntaa pannaan kulkemaan. Tästä syystä ovat Ristiinan tulli’röantime8tarit, efivallalta luroan saatua, kulkeneet ympäristöllä laukkuja ottaen. Kolme tämmöistä miestä fattuimat tulla pari miiffoa takaperin tänne ja ottimat nimiseltä rys>’ältä laukun tavaroineen ja ajoimat P -n taloon yöksi. Rnssä hankki kylästä miehiä, laukkua pois ottaaksensa, jotka heti tulimat P

n taloon siinä tarkoituksessa, mutta tämän talon isäntä esti heitä tästä mäkimaltaisuudesta. Näillät^ pä sitten ttmrtioimaan loska vahtimestarien piti pois lähtemän. Tainan tapabtueSfa alfoimat talollinen \v N— a poikineen, (^regori ja saman talon torpan poika vahtimestareja takaa ajamaan, tulivat ensin K— n taloon, joSta sauvat sen talon entisen isännän hemoisineen apubun ja nyt rumettiin byppäjyttamään maantietä Ristiinaa kohti, Jäljellä Kar>oen kappelia saivat heitä ensin näkymiin ja K— n entinen isäntä, jolla oli hyvä hevonen, saavntti ne ensin, ajoi heidän sivutte ja koki reellänsä tukkia tietä että toifetfi saavuttaisivat. Sattui myös siihen »natkustamaisia fulfemaSfa kaupunkiin, joille hän huuti että kokonansa tukkia tien rosmoilta. Nämä fen tekimät ja, kuin kaikki miehet ennättiroät paikalle, otettiin maantiellä vahtimestareilta njäfinjallalla laukku pois. Se on kyllä surkeata, että miehet, jotka pitämät itsensä seurakunnan paraimpina, niin tyhmästi itsensä käyttämät ja näitä maaukiertämiä ja kaiken pahuuden matkaan saattamia reppuryssiä suojelemat. Pahoin ne täällä mennä kesänä levittivät kuppatautia naisissa.

On muutama heistä saanut selkaansäkin varastetusta faluSta kuin on laukusta löytty. Näiden konttipormavien kauppaa ei saada estetyksi, ennenkuin jokainen saa oikeuden heiltä tamaran poiS ottaa samoin kuin kruununmiehet.

— Metsän raiskaaminen ja varastaminen on täällä ylöllisessä määrässä ollut, Marsinkin tänä talmena kuin lankuista hymä hinta maksetaan Ristiinassa.

Jolla mahankin on metsää ja tahtois sitä suojella, niin on, sentähden että joka torppari, itsellinen ja mielä trenki-miehetki kysymättä saamat kasisahalla sahata ja kanpunkihin miedä lankkuja, mahdoton tätä markautta estää. Mutta jos metsän omistajat saisimat mapaasti sahalaitoksilla sahata puunsa, jolloin puutafi säästettäisiin, ja käsisahalla malmistetut puutavarat olisimat peräti kielletyt ulkomaalle miedä. ja mielä metsän markaat saisimat sanlan rangaistuksen kuin muutkin markaat, koska fuitenft pahempi on metsää varjella kuin muuta tamaraa, jonka lukon taa saa panna, taikka joS metsän martaiden pitäisi kruunun työllä maksaa kaikki sakot ja kustannukset ja kruunulta omistaja tulisi omansa saamaan, niin ehkä metsän surkea raiskaaminen ja marastaminen loppuisi. Tätä surkeata tapaa hämittääkseusä panimat seurakunnan jäsenet pari muotta takaperin hakemuksen kumernööriin, saada tälle paikkakunnalle määrätyksi, että. metsä asetuksen jälkeen, pitää jokaisella, joka puutavaraa kaupunkiin miepi, olla meto-kirja; mutta siitä hakemuksesta ei kuulunut mitään. Aenen lautaselle fe lienee jäänytkään nukkumaan!

lainakirjastoa aiivotaan täälläkin saada matkaan, ja on tähän tarpeesen vapaehtoisilla antimiUa jo saatu kokoon 60 ruplan paikoille.

Maalaisten palomakuutukseen on enin osa seurakuntaa jo mennyt, ja kyllä miimeistenkin täytyy kerran tulla näkemään oman etunsa.

Meidän seurakunnassa on laukkuryssillä suuri turva talonpojilta, jonka seuraama tapaus selmästi näyttää.

Koska meidän seurakunnassa ei ole lruununmiestä, kuin hän asuu 5 penikulman päässä toisessa seurakunnassa, niin heitä ei ole koskaan täällä hätyytetty, vaan he kulkemat rohkeasti täällä huonolla kalullansa houkutellen rahaa maasta. Nyt on tämä asia hylvin tuttu paikkakunnalle ja että heillä monessa talossa täällä on pää

Rahmaankoulun järjestämiselle Ninassamme kirkh. Cygnaeuksen tekemä ehdotus löytyy jo Ruotsinmaan sanomalehdissä puheltuna. Niinkuin jo edeltä-käsin saattoi arvataki, on se ehdotus Ruotsissa moittanut ansaitun hymäilemisen. Wälll2ll!, l-nilninen sano.na esin. sanoo kirkh. (lygNNuksen laitos-tartoitusta haloksi eli suuremmoiseksi.

maikka kyllä sen tarmitseman joissakuissa osissa muutoslaki. Siinä on paljo vaarin-otettavia miittauksia niillenki opetuslaitoksille, jotka eimät ole järjestetyt saman tarkoituksen mukaan. Yksi sen pää-ansioista näyttää oleman siinä, että ehdotuksen tekijä on aloittanut aivan alusta, se tahtoo sanoa1 on ensimäiseksi hankkeeksi vaatinut pantavaksi toimeen opetuslaitos, jossa kasmatetaan taitamia koulu-opetiajia ja opesianomaiset rahankanto-miehet kanamalla määrätty tarkkaan kirjoihinsa laskemaan sekä alasettä ylös-kulkemain laimain luku ja niillä kuljetettamat tamarat kuin mvöski kaitki kanaman tulot. Näistä tilikirjoista taitaan saada selmä johto itä-Suomen teollisuuden Mehkeistä ja edistynnsestä. Tuloja on kanamalla keskimäärin ollut noin 88, 000 hop. ruplaa ja ylöspito-kustannuksiinon mennyt 20, 000 ruplan yailoilla muoteensa. Suurin tulo on kanamalla puutamaran kuljetuksesta, joten tämmöisten tamarain kuljetus-hiunan alennus 35 kpkasta 28 lpkaan toltilta tuottiki noin 15.000 ruplan muotisen Mähennyksen kanama-tuloissa. Mitä Maltio tällä tamoin hämesi, tuli köyhemmän kansan hyödyksi itä-osassa maatamme niiden korkeimpain hintain kautta, joita Wiipurin kauppamiehet, kanamamatson mähän ollessa, taitamat tarita puutamarain myyjille.

Kanamalla kulkemia aluksia oli muonna 1857 ollut 3.089 alusta. M. 1858 2.547, M. 1859 2.113 ja m. 18l>0 2.524. Aluksien paljoudesta ei kuitenkaan taida tarkata luletettuin tamarain paljoutta, kuin suurempain aluksien käyttämällä lästiluku saattaapl enetä, ehkä aluksien luku mähenee. Niin on Saimaan rannoilla jo rakettu laimoja, jotka täydessä lastisia kanaman kautta omat menneet ulkomaille, aina Wälija Mustalle-meretle saakka, ja sieltä palanneet lastilla Saimaan mesistön merikaupunkeihin. Purjehtiminen alkaa tamallisesti keski toukokuussa ja loppuu maraskuun alussa. Kuitenki tapahtuu usein että kanama jo lokakuussa jäätyy muutamiksi päimiksi, mutta suojan tullessa menee taas auki. Wuonna 1860 kulkemista 2.524 lai Masta oli 228 maalaisten. Niillä kuljettimat he alas maa-tavaroita, voita, Miljaa y. m. semmoista ja toivat ylös suoloja, kahmeeta, sokeria, suolakaloja ynnä monenlaisia ulkomaan teollisuusja kasmi-tamaroita.

lS. T. )

Saha-laitosten asettamisesta ja käyttämisestä on tämän Hnhtik. 9 pmä annettu armoll. Asetus, joka melkein kaikissa seuraa sen ehdotuksen perustuksia, jonka päaseikat minne muoden 48 nerossa jo selitimme. Kaikki entisissä asetutnssa löytyvät sahauksen rajoitukset lakkaamat, niin että »uit suapi sekä entisiä että uusia sahoja käyttää läpi muoden ja niissä sahata joko kotitarpeeksi tahi myölämäksi minkälaista puuta sekä niitä minkälaisiksi maan sahanhaltija tahtoo, ei ollen enää untaan rajoitusta sahaannsen ja sahateräin määrässäkään, uuden sahan asettamiseen haetaan asianomaisen läänin Maaherralta, ilmoittaen salia-raamien aimottu paljous ja kaltaisuus sekä todistaen hakijalla oleman omistus-oikeus sahapaikkaan. Jos saha on rakettama hakijan yksityiseen mesijaksoon tahi saha on käytettämä lämpöilmalla tahi höyryllä, tarmitsee Maaherra maan antaa ilmoituksen hakemuksesta julistettamaksi maakunnan yhteisissä sanomissa sekä asianomaisen kihlakunnan kirkoissa kehoituksella asianomaisille tekemään kuukauden kuluessa senperästä kirjallisesti syyllisiä muistntuksiansa Maaherran tykönä, joka sitte, kuulusteltuansa maan haltijaa, jos saha on mieraalle maalle asetettama. sekä Metsähoidon hallitusta, jos niin tarpeelliseksi näkee, päättää asian sekä päätöksessänsä määrää, kuinka monta ja minkälaisia raameja sahassa saadaan käyttää. Waan jos kysymys on rakentaa sahaa mihin yhteiseen mesijaksoon, määrää Maaherra semmoisen syynin pidon, kuin mesirakennusten perustamisesta ja meden johto-töistä 171 tzissä Maamittauksen ohjesäännössä sekä 2 §.ssä armoll. Asetuksessa 17 piitä Syysk. 1860 säätään, ja saatuansa syyni-paperit ja niihin kuulumat kartat, kuulustelee asiasta Piirikunnan inssenööriä tahi, jos niin näkee. Tieja mesiyhdistysten ylihallitusta. Jos näistä syynistä ja kuu. lustelemisista on ilmaantunut syyllisiä esteitä, kieltäköön Maaherra heti hakemuksen, maan muussa tapauksessa määrätköön hän tuomari-syynin pidon 4 HM mukaan 20 lumussa Rakennuskaarta, määrätyn maamittarin avulla, jos niin tarmitaan. Tässä syynissä ei enää tutkita tukkimetsäin maroista sahalle, mutta maan medensalpaus ehdoista, patoeli toe-laitoksen laadusta, laitoksen mahdollisesta maikutuksesta toisen oikeutta kohtaan sekä muista siihen kuulumista seikoista. Saatuansa taas kaikki asiaa koskemat paperit ynnä syyni-oikeuden lauseen käsiinsä, ja kuulusteltuansa, jos asianhaarat sen maativat, Tie» ja mesi-yhdistysten ylihallitusta ja Metsähoidon hallitusta, antaa Maaherra päätöksen, johon ottakoon tarkat määräykset medensalpauksesta, tokeista, raamien paljoudesta ja laadusta sekä koko laitoksen muutoksesta tahi hämityksestä, jos se masta tulee haitaksi tarpeellisille medenjohto-, koskenperkaustahi isommille viljelys-töille. Sahanhaltijan halutessa lisätä määrättyä raamien paljoutta eli muuttaa ne toisenlaisiksi hakekoon Maaherralta siihen lupa, maan määrätynmesisalpauksen muutokseen tarmitaan ennen luman saantia jamanlainen menetys kuin uudenmesisahan asettamisesta säätty on. Päätöksensä uuden sahan asettamisesta eli vanhan muutoksesta lähettäköön Maaherra kolmessa kuukaudessa päätöksen langetuspäimästä Senaatin Taltoyuysty-omsäastttöonmätlulätkittamaksi, johon Osastoon myös on malta mennä pyytämään muutosta Maaherran päätökselle W päimässä sen saatua. Senaatin annettua myönnytyksensä on saha saatama kahdessa evhndoodlelas, sa täyteen toimeen, asettamis-oikeuden hukkaamisen jos ei Maaherran kautta ole Senaatilta lianlittu asettamis ajan pitennystä. Sakon haastolla ja sahaoikeuden kadottamijen uhkalla 3-nnen kerran rikoksesta on kielletty panemasta sahan, useampia tahi toisenlaisia raameja kuin laupakirja myönnyttää sekä poikkeamasta määrätyistä medensalpaus ehdoista, maikka saha-huoneen muu asetus ja sentteri»sal)an asettaminen siihen on saha ”Kotimaalta.

saannin pulaan kuin tätä ennen, koska yhdistys nähtävästi tnlee keräämään osallisillensa kaikki irtonaiset rahat niaasta, ja siinä tapauksessa ne tulevat kurjemmiksi ja isompi-till-.llisten orjuuteen kuin myösheidän maansa jäämät parantamatta, jolloin yhdistys tulee maikuttamaan, että rikas yhä rikastuu ja paisuu maan köyhä y!^ä köyhenee ja maipuu, joten yhteinen maallisuus tulee Mälientyniään.

Jo ennestäänki on maassamine symä juopa rikkaan ja köyhän, herran ja talonpojan Malilla, joka juopa yhä lamenee ja symenee, kuin nyt yhdistyksen kautta köyhät saamat syytä uusiin malitulsiin, joka polkee yhteishengen maassa ja saattaa eripuraisuutta kansan jäsenissä. Tämä seikka on mielä surkeampi sen vuoksi ettei mähempi-tilallisten yhdistyksen osallisuudesta ole mitään muuta näkymää syytä, kuin ett’eimät ole rikkaita eimätkä rikkaista syntyneitä.

Kellä maan on iso talo, olipa se melaton tahi melkana kaikki, hän saapi yhdistyksen kautta melkaa. olipa hän minkälainen nuhjns, hulttio tahi tuhlari tahansa. Eiköhän tähän nähden olisi kohtuullisempi ja makaainpi, että mähemmän katsottaisiin yhdistykseen pyrkijän tilan hintaan maan ainoastaan hänen toimellisuuteensa ja kuntoonsa, josta määrätyt armiomiehet saisi Mat antaa lauseensa, jonka perästä läänikomitea saisi päättää, jos pyrkijä otetaan mastaan ja saapi melkaa tahi ei?

Haminassa hra kanppaneumos Kr. Bruun, Helsingissä hrat H. Borgström ja Kumpp., Hämeenlinnassa hra parooni H. G. Boije Hakoisissa, Kuopiossa hra N. Kellgren, Käkisalmessa hra porimestari H. Hallonblad, Lappeenrannassa hrat K. Samander ja Poika, ttomiisassa hra A. Björksten, Mikkelissä hra maakamreeri Cm. Sehluter, Oulussa hra kauppaneumos I.W. SnellmanGipoika, Porissa hra konsuli N. Björnberg, Ponvoossa hra I. Solitander I.’poika.

Naumaalla hra A. W. Granström. Samonlinnassa hra laupvaneumos I. Kolis, Tampereella hrat Finlayson ja Kumpp..

Turussa hrat (5. Julin ja Kumpp., Uudessa Kaarlepyyssä hra K. Grundfelt, Waasassa hra kanppaneuvos K. G. Wolff, —Viipurissa hrat Haekman ja Kumpp. Saiman kanavasta, sen rakennuksesta, kustannuksesta ynnä muista asianhaaroista on ruotsalaisten mirla-sanomain myötä annettu kertomus. Siitä nähdään että Keis. M.ti Syysk. 21 p. 1844 antoipäätöksenSaimaan kanaman rakentamiseen ja määräsi siihen 3 miljo

Vuomen Mdys-Pankin osallisuuteen kirjoittaneita ja pyrkijöitä saamme muistuttaa, että nyt Wapun päimänä eli tuleman Toukokuun 1 p^nä alkaa päätteellinen osake-tilaus, jossa on maksettava sen Pankin asiamiehelle kussaki paikkakunnassa 10 markkaa eli2’/2 rupl.

hop. kustaki osakkeesta, jonka kuki tahtoo itsellensä lunastaa.

Kutka eimät tätä osaketilausta tee, eivät pääsekään Pankin osakkaiksi, maikka omat edeltä-käsin kirjoittaneetki itsensä osakkeiden pyytäjiksi, ja heillä on malta tilata itsellensä tällä tamalla osakkeita isomman tahi mähemmän paljouden kuin alku-tilauksessa kirjoittimat päällensä. Waan tähän päätteelliseen osaketilauk, een moimat rumeta neki, jotka eimät ole tätä ennen osakkeita tilanneetkaan, eimätkä he niinkuin eimät alkutilauksessa osallisetkaan tule mihinkään mahinkoon maksettamista tilausrahoistansa, kuin niille juoksee 5 prosentin korko ja he saamat maksetut rahansa tämän koron kanssa takasi, jos ei koko puuhasta tulisi mitään tahi jokainen ei saisi tilattua osake-paljouttansa. Kumpaisestakaan tapauksesta ei tarmitse olla pelkoa. Kutka eimät moi tätä osake-tilausta tehdä heti Toukok. 1 p:nä, moimat sen tehdä aina tuleman Heinäk. 15 p:äein, kuitenki maksaen 5 prosenttia korkoa maksettamalle tilaussummalle Toukok. 1 pistä siihen päimään jolloin tilaus tapahtuu.

— Yhdys-pankin perustuksista oli 14 n.romme Lilälehdesjä täydellinen esitys ynnä ohjesäännön ehdotus, joka ensi Syyskuun keskitienoilla pidettämässä yhdyskokouksessa tulee lopullisesti tutkittamaksi ja hymeksittämäksi. Niille johdoksi, halutun osaketilauksen tekoon, jotka eimät ennalta sitä tiedä tahi muista, annamme ptäasikskäakluunenttiessloan yhdyspankin asiamiehistä seuraamissa :

Ohjesääntö Suomen Hypoteekki yhdistykselle, armossa vahvistettu lokakuun 24 p. 1800, seuraa tätä n.roamme Tässä nerossa löytyy myös kutsumus yhteiseen yhdyskokoukseen, joka pidetään täällä Helsingissä tuleman Kesäkuun 1 p.nä, kuin myösilmoitus inistä kysymyksistä, jotka tulevat siinä kokouksessa ratkaistamiksi. Kuin nämä kysymykset ovat kaikinpuolin tärkeitä, keholtamme asianomaisia yhdistyksen osakkaita tulemaan taikka itse tahi yhteisten edusmiesten kautta tähän kokoukseen etujansa malmomaan, ettei kysymysten päätäntä jää Helsinkiä lähimmäisten osakkaiden maltaan.

Se kysymys esm., jos arvioja melka-kirjat saavat olla suomeksi kirjoitetut, on mitä tärkeimmiä suomalaiselle maakunnalle ja käskee suomalaisia osakkaita puolustamaan tätä knsymystä.

— Tulli-maksuja ulosvietävistä saha-tavaroista koskeva armoll. Julistus 10 p-ltä t. k. määrää, että, koska ei entistä sahaveroa tulekaan sahahaltijain maksaa rsuenunulle vuodelta 1860, on mahdollisesti jo suoritettu vuoden sahavero heille maksettava takasi, tullen se Huhtik. 30 ft^nä 1850 annetussa tulli-taksassa ulkomaille vietävistä sada-tamaroista määrätty tulliraha tästä lähtien maksettavaksi neljäsosa kopeekalla hop. kultaki. kuutio-jalalta semmoista tamaraa. Uuden, niinkutsutun sahausveron maksu velkonnlkseen, ylöskantoon ja tilintekoon antaa Senaatin Talous-osasto likemmät määräykset asianhaaroja myöten ja saamat tullin virkamiehet tämän sahausmeron ylöskannosta samanmaimio-prosentin kuin tullirahainki.

haltijan nnelivallassa. Sahalaitoksen lakfanttamisesta lni ilinoitus tehtävä joka kertoo asian Senaattiin. Eahalaitotsiöta ri vlilnille inakseta mitään meroa; mutta miedessä sahatllita puutamaroita maitse talli meritse ulkolnaille maksetaan iiiistä, ei kuitenkaan poltlopiiiota ja sahalla katlastllista puu-aineista eikä lustoista ja rinmuista, inäärättyin eri ulosvienti maksuin yli, niinklitsnttu sahausvero, viitenä ensi muonna tekemä C/2) puoli kpkaa kultaki suomen kuutiojalalta sahattua punta eli nisen tilaisuutta, ja tänne tilattuin sanomalehtien paljoudesta päättäen en usko nieidän olemankaan jälella muita pltäjiä maassamme, ja sanomain tilaus ja luku on ollmti Helsingistä:

Mehiläisen Annessa nirossa löytyy seuraamia kirjoituksia. 1) (noitus ihmisen ja eläimen välillä (saksalaisten kirjoittajani mukaan)2) Kireitä ulkomailta. VI; 3) Kahden maan tullitaksat; ä)Kirje Saksanmaalta. I-. 5) Sven Tuuva; 6) Sokea Noosa; 7) Miten yliopiston nyk. Rehtori oikasee Mehiläistä; ”) Kirje Maallskuulta.

n.ro N, vätfään sitä löytyvän, koska en luule siitä tehdyn ilmoitusta ede—s kirkossa”. > P SuomenniemeltäHuhtik.2 p.

Paloviinan poltto on meidänki pienessä kappelissa ollut julmassa mailassa yöt ja päivät, ettei tänä vnonua enää niahtane tnlla kuulumaan semmoisia valituksia tämän himo-myrkyn puutteesta kuin tänä talvena jo oli.

Kappelimme tytärten kirjoitustaidosta ja muusta sivistyksestä on jo yleisölle kerrottu. Siihen kertomukseen tekee mieleni lisätä uusia todistuksia, että tyttäret täällä ovat siviotymisveellnlitptaävina.n, Kuulin muka tuonaan yhden talon-isännän ettei enää saa palveluopiikoja sentähden että niitä täältä naidaan niin paljo ulkopitäjnn. Iiseki luulin yhtenä sunnuntaina kuulutettavan -^ parikuntaa, joista ainoastaan yksi morsian jaapl omaan senraknntaan. Se on myös aivan totta, että palveiusväestä, vaan etenki piioiota on täällä suuri puute.

Pyhäkouluja on hyvin kiitettävä opettajamme pannut täällä toimeen. Ihmisten terveys on ollut hyvällä kannalla mutta hevoisia on päätauti ja hökkä erinomattain vaivannut”.

M. Heikiupoika.

Helsingissä, suomalaisti! Kirjallisuuden Seuran Kirjapainossa.

pamamiseen anneltu: l.. IlLilndlill;^.

MU^ Tätä numeroa seuraa Ohjesääntö Luomen Hypoteekkiyhdistykselle.

Wenäjältä.

— Puolan pääkanpnngissa Narsovassa oli tämän Hnhtik. 7 ja 8 pp. ollut taas levottomunden osoituksia väen kokouksilla tovilla ja kaduilla. Syy siilien levottomunteen oli ollut siinä, että Warsovassa koolla olevan maaviljelysseurau kokouksen hallitus oli käskenyt hajoamaan. eitansa, joiden kantta 10 henkeä kaatui ja enemmän kuin 100 haavoitettiin Puolalaisia, vaan näiden vastuölukseota kaatui 5 sotamiestä. Myöhemmät uutiset Warsovasta eivät tiedä uusista levottomuuksista, vaan ulkomaan sanomalehdissä puhutaan tyylymättömyyden oleman yleisen sekä Wenäen että Itävallan ja Pronssin osissa entistä Puolan kuningaskuntaa.

— Oippllkuntain sanomia. Kuopion hippak.

Waaliin pantu kappalaisen Mirkaan Pyhäjoen emäseurakunnassa:!) pit, apul, Raahen ja Salosten pitäjänsä, v. kirkl” , ;. Toppelius, 2» kappalainen ievillä , ^, E—ilvius, ja!!, kappal, Kauhavalla v, kirkh” maist. I.H, Keekman. Määrätyt! kirkl, . apul, kalajoella E, Petterson armov. saarnaajaksi >, Mivieskaan; kappal, ja kirkkoherran viran toimittaja kalajoella.

v, kirkl” A, Montin toimittamaan kaikki papilliset työt samassa seurakunnassa; väliajan saarnaaja Iokijärvellä N, Hellman kirkh. apulaiseksi Sodautyläan; kirkl” apu!, sodankylässä , ^, Heikel armov, saarnaajaksi Kemijarvelie; ar, nov, saar». Kemijärvellä!7.

A, Wallin valiajan saarnaaialn ja kappalaisen viran toimittaja Maaninjalla l”, W. Melart toimittamaan kappal, virkaa seurakunnassa. Seuraavat virkapaikat vastaan ottaa lp, lulevata Toukoko kirkkoherran viran Raahen ja Salosten pitäjässä kappal, K, K, Vindfors, kappalaisen viran Mi!, a, inilla Piippolan kappal, sijainen v, kirkli.N, Helander, ja kappalaisen viran Kuopion kaupunuissa Vepvavirran kappalaisen viran toimittaja, v, klrll” (>, K a u p a k si Kotimais-teosten kauppapuodissa Helsingissä : Timotein eli biirenbdnta-beindn siemeniä (Plileum pratense), Puna-apilaan siemeniä (Trifolium pratense), Walko-apilaan „ (Trifolium repens), Msike„ „ (Trifolium hybridum), Karva-nurmikkaan siemeniä (lloleus lanatus), Puntarpää-heinän „ (Alopeeurus pratense), Koiranruoho„ „ (Daetylis glomerata), Kelta„ „ „ (Medieago lupulina), (Pena, a$tu«* eli mullitus-äeksiä.

©iitaffeita, Lapioita, Wiskuri-koneiden pyöriä, ®uanoa keruita, ja Wäki-lanno>tusta Stettinistä, Puoti on Senaattitorin suvulla, Nikolai-kirkon vastapääta.

tdm » \fV \f W W ml Helsingissä: Anhydron hy»vähajuista saippuaa a 2, A, 6 ja s kop. kappale, Kryudillistä voide-saippuaa é 20 kop, kappale; Viimemainittu saippua-laji, teostettu tieteellisille perustuksille, on vanna voide ihon säilyttämiseksi, Pisamat ja vähemmät ihon kipeät katoavat sen kautta kohta. Se säilyttää ihoa kylmän vahingollisesta vaikutuksesta ja useimmissa tapauksissa auttaa se voiteenä paleltumisia vastaan.

Puoti on Senaatti-torin ala-reunalla uuden kirkon vastapääta Helsingissä, Timotein ja apilaan siememä, tukkuja rihkama-kaupoissa Stef. Masilieffillä, 3 (2) Haminan kaupungissa.

Keskihinnat torilla tällä viikolla: Ruisjauhot42 ja44 k., raavaanliha, tuores 1r. ja1 r.

20 k., palvattu 1 r. 10 ja 30 k., lampaanliha, palvattu 1 vpl. 80 k. ja 2 r., vasikanlilia 1 r. 20 k. ja 2 r., sianliha 1 r. 80 ja 2 r., suolaset silakat 60 ja 80 k.. voi 3 r. 00 kop. ja 4 rupl., heinät 14 ja 18 k. leiviskä; kaurakryynit 28 ja 30 k., ohrakryynit 28 ja 30 k., herneet 15 ja 25 k., potaatit 9 ja 10 k. kappa; lohi suolattu 18 ja 20 k., hauvit ja ahvenet 8 ja 10 k., siika 9 ja 10 kop. naula; nuori maito 5 ja 7 k., viina 55 ja 60 k. kannu; munatiu 45 ja 50 k.

Johtokunta.

7:fft Tilmtlltlijain jo jäsenten maali jobtofuntaan. golfin prosentiksi, tahi setelit annettavat enfimadvatnlla fototta, vaanpää«oman vahennyk [elia, joe tanvis niin vaatii; 2^si Tutkinto nyt voimassa olen>a*ta tilain anvio-osoitteesta, sifddntulleiben esittelyin aan; 3:fjl Turun Väänikomitean nostama kysymys oikeudesta osakkaille läänissä lahottaa vuosittain taksi ebufimieitä, jotta yhdistyksen yhteisellä kustannuksella saisivat olla kunaki vuonna sattuvissa yhdyskokouksissa Helsingissä läsnä valvomaosa lääniosakkaiden etuja; ”i:fft Kuopion Läänikomitean nostama kysymys arvio-toimitustirjäin ja velkakirjan» kiijoittamiseöta suomeksi; 5:tft Kysymys nulutolsesta ohjesäännön 52 §!ssä velkasetelien painattamisesta, kuin myös siinä määräyksessä 57 §-än lnivelessä, jonka mutaan jäsenen öäänikomiteassa välttäinättömästipitää olla osakas yhdistyksessä; 6:ffl Palkkain ja palkkioiden miärays. ohjesäännön 74 §:dn mutaan; Ujllyillä ZMituKllll.

Sotaväen järestämisestä Suomessa.

Mitä taas suurempiin teollisuus-hankkeihin tulee, niin on niiden perustamisessa, josko ei yhtä pahoja, niin kuitenki hyvin haitallisia temppuja edessä. Tehtaiden perustamiseen ei muka vaadita niitä todistuksia työ-taidosta, mutta hallitukselta on kuitenki primilegiumi eli ttuusmalta saatama. Ja tässä saannissa on se hankala seesimkk.a, että hallituksen mielestä sattuu yhdenlaisiatehtaita löytymään lylläksi ennalta, ettei sallitaan uudelle tehtaalle lupaansa. Tahi sattuu hallituksella itsekunaki aikakautena olemaan joku eri ajatuksensa mainittuin pri Suomettaren viime mrossa varmaan tarkkasit armoll. Julistusta tämän kuun 9 p.ltä Sahalaitosten asettamisesta ja käyttämisestä. Minua se ainaki ilahdutti sanomattomasti, kuin se todistaa, että nykyinen hallituksemme, sen ja monen muunki asetuksen kautta, osoittaa tahtomansa luopua kaikenlaisista entisten aikain maltiohoidon ja hallitusmenetyksen hapatuksista. Se kuitenki, että hallitus on tähän asti tahtonut pitää kaikki elatuskeinot ja muut yksityiset hankkeet isällisen silmänsä ja hoitonsa alla, on masentanut maassamme kaiken neron ja toimen sekä saanut kansamme kaikissa vähimmissäki asioissa odottamaan hallituksen lupaa ja

apua. Ei kukaan ole saanut vapaasti käyttää taitoansa ja varojansa elatuskeinollisiin hankkeihin, ennenkuin on voinut hankkia itsellensä primilegiumin eli etu-mallan siihen taikka suorastaan hallitukselta tahi sitte majistraattien, työ-ammattien eli seurakuntain kautta. Tämän etuusmallan eli luvan saanti on useimmassa elatuskeinon haarassa riippunut kaikenlaisista taito-todistuksista ja ninista ehdoista, jotka välistä ovat aivan vieraat asialle ja luonnottomat mutta jotka kaikki ovat ehdollisia ja sentähden aina arveluttavat yksityisiä ruvetessa elatuskeinollisiin eli teollisiin hankkeihin. pelon alaisena itsekulleki ollessa jos yhdestä eli toisesta syystä ei mahdollisesti saisikaan tarvittavaa työlupaa eli privilegiumia. Ne kustannnkset ja puuhat, joita menee semmoisien taito-todistnsten hankintaan ja muiden ehtoin täyttämiseen, pidättävät monta kunnollista miestä antaumasta teollisessa toimessa elättämään henkeänsä ja vaulaotumaan sekä rikastuttamaan ja hyödyttämään maatansa.

(5n muuta esimerkkiä tarvinne esittää, kuin sen.

että lantoihin eli hantverkkiin eivät maassamme nuillt rupea kuin kerjäläis-pojat tahi muut huonomfti-lahjaiset.

loille kaikki muut edistymisen keinot omat suletut, senlähden että hantmorkoissä on m^tariksi pääsenunen niin inonimutkanen ja niin monen rhdon mailassa, että jokaiselle hantverkkiin rupeamalle on aiman epätietoista, jos hän kootaan moipi ne mutkat läpikäydä ja ne ehdot täyttää. Semmoisen muka täytyy missit muodtt olla oppipoikana ja ne vlettää mestarin mielivallassa. usein niinki että ensi oppi-aikansa saapi tehdä kaikenlaista, vieläpä hyvin tmkeätä. itselle hantverkille vieraota palvelusta. Oppivuodet läpikäytyä ja kisälliksi päästyä on hänellä, jos hän pyrkii omin takeiseksi hantvevkin harjoittajaksi eli meotarilsi. uudet taito-näytteet tehtävänä, ja ne vielä niiden edessä joiden etua se on ettei pääsin mestariksi, ja senlisäksi mielä ainmattikunnan sekä kaupungin hallitusmiesten lupakirjat saatavat. Ammattikunta ainakaan ei tahtoisi, että ylen monta omintakeista hantmerkkaria olisi, koska senkautta työn-ansio vähenee knltaki erinäiseltä, jonkatähden uuden mesnnin hakemusta aina tingitään komasti mastaan.

Armas veliseni!

Kirjeitä Jukka Lintuselle. Xl.

Sinulle, joka niin haluat rahmaankoulumme järestämistä mahdollisesti paraimmalle kannalle, moin minä kertoa iloisen sanoman. 3en järestämisen laveudesta ja muodosta on muka vaikea esityksiä tehdä niiden, jotka eivät ole rahmaankoulua pitäneet ja harjoittaneet, vaikka mnntoin olisivat kuinka hyväntahtoisia, ansiollisia ja oppineita miehiä tahaansa. Tässä asiassa niinkuin kaikissa muissaki on niiden ääntä esinnä kuuleminen, jotka opin ja oman kokemuksen kautta ovat asian perille päässeet.

Nahvaankonlun kuin ei vielä ole maassamme löytynyt muuta kuin korkeintain pari kappaletta. Godbyn koulu Ahvenanmaalla, jonka perusti ja johdattaa rovasti F. P. von Knorring, ja Erkkylän koulu Janakkalassa, jonka perusti ja kustantaa yliopiston Mara-kansleri parooni Munek, niin ei löydykäänmonta miestä maas Käsitöitä suhteen otti hallitus armoll. Asetuksessa l^ p-ltä Ionluk. 1tt.’i9 ensi askeleen vapehduksen tiellä, ja tehtaiden vapanttamisessa luonnottomista rajoituksista ja siteistä on nyt hallitus ensi askeleen ottanut mainitU5, ^ säännössä sahalaitosten asettamisesta ja täyttämisestä, ann. tämän Hnlitik. 9 p. Kuin senlisäksi hallitus, säännössä l9 pM Ionluk. 1859, sallii kauppapuotion asettamista maalla, niin kaikki tämä todistaa, että maltiohoitomme käsitys työnteon ja kaupan vangitutsen vahingollilund^ta on marina ja vakaantunut.

Maininuosa säännöissä on kyllä vielä jälellä paljo vanhoja rajoituksia, maan ensi askel on aina Maikein ja luillitnksemme ei ole tervallaan tahtonut tehdä jyrkkiä muutoksia.

Viutta kuin kerran tie on altuun pantu, niin se ei moi snhen seisahtua maan on tehtävä loppuun asti.

Te on myös luonnollista, ettei muilta tehtailta saata kieltää samoja etuja kuin nyt on sahain asettamiselle ja käyttämiselle hyväkn tullut. Likintäin olisi maakunnalle uusi sääntö tarpeellinen jauhomyllyin asettamisesta ja täyttämisestä.

vilegiumien annista, niin ett’ei niiden saannista ole milloinkaan täyttä makuutta.

Siinä että hallitus valvoo, ett’ei toisen oikeutta rikota, on se täydessä vallassansa ja velvollisuudessansa eikä siitä valvomisesta olisi mitään rvaaraa eikä haittaa.

Mutta kuin käsityön eli liantverkin harjoittajaksi tahi tehtaan perustamiseen tarmittamat lumat tarkoittamat itseänsä työn harjoittamista ja tehtaan käyttämistä, joka ei koske toisen oikeutta maan on luman pyytäjän yksityinen asia, niin siinä on ei ainoastaan estettä ja haittaa itsessänsä mutta myös luonnoton rajoitus työn mapaudelle. Sillä kullaki ihmisellä pitäisi olla täysi vapaus saada tehdä mitä työtä tahaansa ja siten elättää henkeänsä, katsomatta jos hän on hallitukselle tahi mille ammattikunnalle näyttänyt taitoansa. Ei kukaan tee hallitukselle eikä ammattikunnalle työtä mutta maan yleisölle, jonkatähden yleisö onki luonnollisin tuomari tässä asiassa. Ios kuka tekee huonoa työtä tahi malmistaa tehtaassansa huonoa tamaraa, niin ei yleisö luonnollisesti tahdo hänen työtänsä tahi tamaratansa, niin että siinä on jo luonnollinen ehtonsa. Kyllähän se on mahdollista, että, hantmerkkien harjoituksen ja tehtaiden käyttämisen ollessa mapaina, moni käyttäisi Määrin tätä mapauttansa ja rupeisi hankkeihin, joihin häneltä puuttuu kuntoa ja taitoa. Mutta pian hänen Maailman ranta opettaisi” luopumaan hankkeestansa, kuin ei sillä olisi mitään menestystä, maan sitä mastaan ei yksityisen puuhaus-halulle ja kunnolle olisikaan mitään haittoja eikä siteitä noista palvelnsvuosista, taidonnäytteistä ja muista työ-luman ehdoista, jotka kuitenki eimät moi estää luman-saaneita rupeamasta huolettomiksi ja tekemästä huonoa työtäeli tamaraa. Tuossa työmapauden mangituksessa on juuri kehoitusta huonoon työntekoon, koska sen primilegiumin saajalla on siinä turma eli etu-oikeus työhaaransa yksinäiseen harjoitukseen, jotta yleisön täytyy häneen tmmauta, tekipä hän hymää tahi huonoa, huokeatahi kallis-hintaista työtä eli tamaraa.

Perjantaina 26 väivä Huhtikuussa. 15:stakymmenes vuosikerta.

Kirkollisia Ilmoituksia.

Tulemana sunnuntaina vitää Uudessa kirkossa suomalaisen puolipäivä-saarnan v. kirkh. Snellman.

No l7.

Hinta: koko vuosikerta 6 markkaa, ja puolivuosikerta 3 markkaa. 18«1. Jaetaan: joka Perjantaina Helsingissä Naseniuksen kirjakaupassa.

samme, jotka voivat rahvaankoulumme asiassa luotettavia lauseita antaa. Novasti v. Knorring on jo julistanut ajatuksensa erinäisessä ruotsinkielisessä kirjassa, jonka lisäksi hän Haminan Maaviljelijäin-kokouksen pöytäkirjaan lähetti lauseensa samassa rahvaankoulunkysymyksessä.

Nyt ikään on taas Erkkylän koulun kiitetty ja ansiollinen johtaja ja opettaja, maisteri O. Nallin antanut ulos ruotsinkielisen kirjan, nimeltä 0m lolkt, ll<l.

ninx o«I» l'nlll8li, tamaan sotamiehelle kaikki mitä tämä on tarmitsemanansa.

linolimatta siitä jos hän olis maikka kuiuka huolimaton torppansa hallituksessa. Wieläpä sanotaan niinkin, että se on votumestarin melmollisuus pitää sotamiehiä kurissa ja taivuttaa heitä siveyteen ja ahkeruuteen. Mutta ruotumestarit, jotka eimät ole mitään muuta kuin paljaita talonpoikia, eimät moi omia reukiäusäkaän oikeassa komennossa pitää, mielä mähemmin sotamiestä, joka on mielestänsä paljon parempi mies olemanansa kuin koko vuotumestari. Jos jollonknllon heidän mälillänsä riita nonsis, niin se on pian miinakullalla sovitettu. Usein nähdäänkin heidän yhdessä tekemän pieniä reisuja, niinkuin Miran puolesta, jossa he kyydillä ajelemat luilattelemat, ruotumestari tamallisesti ollen kyytimiehenä.

Tellaista menoa on surkeeta nähdä ja närkästyttää jokaista kelmollista ihmistä. Sentähden kuuluukiu , no uelta haaralta yhteinen nurkuminen sotainiesten laiskuudesta ja mätjästelemisestä. Kuin heillä on niin snuret palkat että elämät huolettomasti ilman mitään työtä tekemättä, niin siitä ei muu seuraa, maau tapaiu turmelus; silla laiskuus on kaiken pahuuden juuri.

olisi siitäkin sanominen että ruotusotamäeu pataljonat omat tehdyt niin pieniksi, ettei niissä enää ole kuin 320 miestä, maikka niissä euuen oli 000 ja siitä ylikin, ja kuitenkin on nyt melkeen sama merta upsiena, jotka palkkoja ottamat, ilman sitä että päällysmiesteu luku enenee sitä mukaan kuin pataljouat mäheuemat ja sen kautta tulemat useampia olemaan. Tässäkin suhteessa pitäisi muutos tapahtua ja parasta olisi, jos koko ruotusotamäki hämitettäisi pois. eikä sellaista laitosta taida löytyäkään muualla kuin ainoastaan Ruotsin maltakuunassa, mutta sielläkin se jo on asetettu Marsin toiselle kannalle kuin ennen.

Ruotsin vallan aikana oli maassamme joka ruodussa sotamies, nyt taitaa toinen pnoli eli enemmäntin ruotnja olla avonaisia eli vakanttina.!äom epätas^isnndesta syntyy paljon mastusta, sekotusta ja riidan ainetta.

Ne amonaiset ruodut eimät ole sotamiesten ylöspidossa muulla tamalla osalliset olleet, kuin että maan maksamat ruunulle makanttia noin 13 ruplan paikoilla.

Nyt pitäisi kaikki se mitä käypi ylitse makanttia eli se väli, kuin on makantti-matsun ja sotamieskustauuuksen välillä, palkittaman makantti-ruoduilta niille ruoduille, joille sotamies on pantu; mutta siiliä ylöskannossa, jakailemisessa ja luettelossa joka muosi on niin paljo maivaa ja kulunkia, että se oikein suututtaa jokaista. Eikä tämä sekama asia ole silläkään autettu, että pitäjät jaettaisiin niin moniin osiin kuin sotilas-ruotuja löytyy.

Senkautta tulisimat ruodut liian suuriksi ja osakkaat, erinomattain laajoissa jahajallisissa seurakunnissa, joissa kyliä on Harmassa, asuinaan niin kaukana toinen toisestansa ja olemaan niin monta, mantaali-lumun puolesta Mielä erilaisia, että heidän olisi maikea keskenänsä sopia ja yhdistyä siihen työhön, mitä torpan rakennukseeu tarmitaan, ja saada mälinsä selmälle jälelle. Erinomattain tulisi suoritus ja tilinteko maikeaksi niissä paikoin, missä palkinnot omat maksettamat mieraista pitäjistä ja toisen maauherran lääuistä. -Telmittääkseni tätä seikkaa, saan mainita: 5:nnen eli Mikkelin ruotupataljonan alus-kuntaan on esm. määrätty kuulumaan Klemin, Taipalsaaren ja Tamitaipaleen pitäjät ynnä muita Wiipurin läänistä, maan kuin niihin ei ole pantu sotamiehiä ja kaikki ruodut siellä omat avonaisia, niin tulisi heidän maksaa palkintoa sotilas-ruoduille Mikkelin läänissä. Waan millä tamalla pitäisi nyt saataman tämä maksu heiltä ulos? Ei suiukaau muuten maankustantamaisen riidan kautta, ja kuka sitte näistä yhteisistä asioista niin tarkan huolen pitäisi kuin tarpeellinen olisin Minun tietäkseni ei ole mielä mitään palkintoa makantti- ruoduista otettu, maikka jo on yli 5 muotta kuin sotamiehiä rumettiin asettamaan eli sijoittelemaan. Mutta eikös se ole määrin että toisia niin paljon rasitetaan ia toisia taas lasketaan niiu Marsin helpolla?

Vakuutettu sen oleman jokaisen kansalaisen eli maamiehen melmollisuutta, että moimansa jälkeen edesauttaa isänmaan yhteistä parasta, olen uskaltanut tämän asian yleisölle mietittämäksi ilmoittaa, uinä toivossa että miisaammat miehet ottamat tutkiatsensa sellaiset kohdat ja lameammalta selittämät mitä tässä miuun esityksessäni puuttuu.

Nykysen ajan tuntomerkki sanotaan oleman se, että tahdotaan kaikki manhat kohdat ja telineet kumota ja muutella, ja tottahan siinä oltaisiin parempaan päin pyrkimässä. Mutta näissä mutkauksissa tarmitaan paljon viisautta, tarkastelemista ja varovaisuutta, ettei viimenen hämmennys ja villitys tulisi ensimmäistä pahemmaksi. Helppo kyllä on kammarissa ajatella, esitellä Jo useampia muosia takaperiu ilmoitti sanomalehti Suometar täällä Helsingissa asuman noin .’».M»0 ainoastaan suomenkieltä puhumaa heukeä. Tainapa mietitytti kutaki ajattelemaa, miten niiden simistyfsen laita lienee, heillä kuin ei ollut mähiutäkään tilaisuutta ope tulseu saamiseen äitinsä kielellä. Ruotsia puhumaiu, joita on kaksi kolmannesta koko maestöstä, lapsia käy joka päimä monissa monituisissa kouluissa noin miisi, kuusi sataa, mieläpä euemmänki; suomea puhuman lapsi ei ollenkaan opetusta saa. Vieneelö siis Suomalaisten henki täällä niin kuolluuna, ettei oppia halajakaan eikä eläkettä hanki keinolla taikka toisella. Sillä murtaa ja perkaahan mirkeytyuyt henki tieu maitta kallion läpi.

oikeuttensa perille päästäkseen ’. Näin mietteet menimät ja ampuimat oikeaan; sillä Suomalaiset Helsiugissä omat alhaisinta, köyhintä kansaa, jotka eimät tiedä pitää ylpeytenään, että heidän kielensä on meidän kansan, meidän koko heimon, maan meidän maassa mallalla oleva mieras, mieraan heimon. Astut mihin majaan tahdot, tämän kohta todeksi tunnet. Oma kielesi on nurkkamieras, toinen on herraskieli, jota, jos hiukankaan herrastama olet, heti saat mielihyväksesi kuulla. Näin oli ennen, eipä paremmin nytkään. Sen osoitti selkeästi se huolettomuus, jolla mainittama hyvä työ Helsingin suomalaisten eduksi mastaau otettiin, Enueu Syyskuun 1 päimää 1857 oli sunnuntaikoulu Helsingissä ainoa, jossa annettiin opetusta suomeksi, mutta tiedämme mikä hyöty tästä edusta lähtee herrain täsityömestarein huolettomuuden tähden oppipoitaiusakoulunkäynnistä. Kaupungissa tässä on kansakoulu eli, miten sitä sanotaan, Wuoro-opetuskoulu. Sen asetuksissa, maikka kirjoitetut 1839, on: Opetuskielenä ruotsalaisilla lapsilla on ruotsi, suomalaisilla suomi, kunnes pääsemät selkeään sisälukuun, jonka perästä ruotsin kieltä heille neumottakoon, mutta seu sivussa ruotsalaisilleli suomea. Tämä asia oli tuntematoin koulun edellisille johtajille, kunnes miimein koulun nykyinen, armoisa johtokunta tämänli asian tarkkasi ja paransi niin, että Elokuussa!8.”)7 asetettiin toinen opettaja ja ilmoitettiin kouluun otettaman suomalaisiaki lapsia. Näitä karttui syyslukukautena 5 ja lukumuoden loppuun saakka 12, jotka olimat kaikki alnsta alkamia ja olisimat siis maatineet takitilaista johdatusta.

Mutta koulussa oli likimäärin l50, ruotsalaista muka.

lasta ylipäätään, eikä miidelle, eipä kymmenellekään aikaa tarpeeksi ulottunut. Iäimät siis hunuakolle, jossa kauman olimat, sillä niihin ei mitään kylmetä, ei siitä niitetäkään. Seuraamana muotena 1858—9 lisäytyi oppilaisten luku hiukan noin likemmäksi miiteentoista, maan lukumuosi 1859—60 mähensi enentämisen siaan näiden määrää. Tämä on selkeinnä osotteena snomalaisten hengen heikkoudesta täällä, sillä, jos olisimat käsittäneet hyötynsä, olisimat heti tulleet niin kosolta, että toiselle opettajalle olisi täytymällä täytynyt antaa ainoastaan suomalaisten opetus, ruotsalaisessa osassa kun oli jo niin oppineita, että niitä moi käyttää monitoreiksi, mutta suomalaiset semmoisia puuttuimat. Tätä paitsi eimät nurkissa muhertajat kestä pitopaikoissa niiu kauan kun pöydän päässä pyörimäiset. Mutta ei ollut ainoana syynä koulu, oli ja on mieläki mastuksena ennestään tuttu kotikasmatin hylkiminen, mieraan kasmun rakastaminen. Tämän tiedämme oleman suureksi haitaksi lapsukaisille. Kaupungin kansakoulun oppilaita on kolmannes semmoisten manhempain lapsia, jotka koto Sananen suomea puhmvain lasten opetuksesta Helsingissä.

ja paperille pontta, fuinfa entiset asiat olisimat inuutettatoat ja paremmalle kannalle pantamat, mutta se on mähän maifeampi saada heitä toimeen, kuin ehdotukset eimät ole maan ja kansan luonnon mukaisia eikä yhteensopimaisia sen tapoihin ja mielenlaatuun. Nyt tahdotaan monessa seikassa seurata ulkomaan mallia ja esimerkkiä, kysymättä jos he käytännöllisessä suhteessa omat meille mahdollisia eli ei. Ajanmukaiset muutokset kyllä omat tarpeelliset, sitä ei mahda kukaan kieltää, mutta niiden toimeenpanemisessa ei saa olla kemytmielinen eikä Marsin hätäinen. liftata pitää ensin tutkittaman juurta myöten kaikin-puolin monelta mieheltä, että se tulisi oikein selmitetyksi, eikä niin tärkeässä työssä kukaan saa lukua pitää maimoistansa eikä säästää moimiansa.

Olisi ollut mielä yhtä ja toista sanomista jostakusta kansallisesta aineesta, maan koska tämä minun kirjeeni jo rupee menymään pitkanlaisrkn, niin supistan minä lauseeni tällä kertaa siksi mitä jo mainittu on ja heitän tämän puheeni jatkamisen ja lisäyksen toiseksi kerraksi.

Talonpojan ystämä.

naan pnhumat suomea; löpset omat siis simmalaisia ja menettämät useita muosia ennenkuin oppiivat^niin paljo ruotsia, että heillä on oikea hyöty opettajan ohjaukselta, maikka manheinpain luulo, että lapsensa ruotsia osaamat samassa kuin osaamat sitä sanan sopertaa, on saattanut ja saattaa heitä turmelemaan omainsa edun. sattunee vielä joku fuihkasemaan ruotsin etuisuudesta, suonien raakuudesta ja muusta, silloin on luulo jo makaa usko: poikani on ruotsalainen. Pois muut luulot! Näin oli asian laita ennen, minne muotena näyttää se hiukan paranneen, josta on toimottama, että jos asiaan moipasat ryhtymät, sen hedelmät jo ennakkuudelta moi armata.

Seikka on semmoinen.

Kansakoulussa kun suomalaiset eimät sitä enemmin karttnneet, esitteli allekirjoitettu kemätlukukauden alussa 18l’>0 yliopiston distoriallis-kieliopillisen tiedekunnan kokouksessa suomalaisten tilaa täällä sekä malttamatonta taimetta saada tänne suomalaista koulua. Esite otettiin hymallä mielellä mastann ja muutamani miitkoin kuluttua oli 12 ja useampiki yliopistolaisia malmisna antamaan opetusta suomalaisille lapsille Helsingissä. Nahamaraiu puutteesta maaria pitäinättä muokrattiin 2 huonetta kauppias Leuugreuin talossa ja toiiiieeu pantiin Maaliskuun 19 p, 18<;0 suomalainen koulu, johon otettiin sekä poikaettä tyttölapsia. Pahin pelko oli ettei oppilaita fyllin lanttiisi. Kokoutui tuiteuki 13 poikaja 8 tyttölasta, jotka jaettiiu kahteen osaan: toiseen pantiin semmoiset, jotka osasimat sisälukua ennestään. Näille ueumottiiu: piplian historiaa, sisälukua, kirjoitusta, lumunlaskua.

päälumunlaskua, maanopasta, 4 tuntia kutaki ja laulua 2 tuutia miitkomisa; toiseen osaan taas, jotka eimät Mielä lukea taitaneet, Näitä ohjattiin kappaleita tarkkaamaan ja käsittämään sekä lukemaan, kirjoittamaan ja päälumunlaskuun. Opettajiua oli 12 yliopistolaista, jotka kuki opettavat 4 t. miikkoonsa, paitsi lauluopettaja jolla oli 2 tuntia. Opetusaika oli 9—12 epp. ja 3—5 jpp. Keskimiikkona ja laumantaina jälkeen puolipäiman oli lupa. Koulu lopetettiin jo Toukok. 12 päim., opettajat kun mähittäin pois matkustimat. Heti alussa hämättiin hankalaksi, että manhemmat tytöt ja pojat olimat yhdessä, kun ei ollut makiuaista peräänkatsojaa, jonkatähden päätettiin syksyllä hankkia erityinen koulu tytöille, eri pojille; tarkempaa määräystä ei moitu tehdä.

Onni oli kuitenki ohjaajana. Kaksi koulua saatiin toimeen sillä lailla, että tyttöjä ja pienempiä poikia marten Muokrattiin erityinen huone ja manhemmat, jo kirjan lukemat pojat tulimat erityiseksi osaksi kaupungin kansakouluun, jossa viimeisessä yliopistolaat ottivat opettaakseen niinä tuntina, joina ei opettajilla ollut aikaa, nimittäin: sijalukua, kirjoitusta, lumunlaskua, yhteistä historiaa ja maanopasta. miimanto-oppia seka laulua, eli yhteensä 20 tuntia miikossa. Ainoastaan uskonoppia neumoi koulun toinen opettaja. Oppilaita oli 11. Lukukausi alkoi Syyskuun 1 p. ja loppui Joulukuun 13 p. Tänä kemätlukukauteua on suomalaisten oppilasten luku enennyt enenemistään, kuten niitä nyt on yleensä 33, joita opettaa kansakouluu molemmat opettajat ja sen lisäksi yliopistolaiset 10 amattiin se ja tuli kemään-aikuisia tyttäriä ainoastaan 3. Wähitellen karttui kuitenki lasten luku, jolta lukukauden lopulla, Joulukuun 13 p., oli ylipäätään 8 tyttöä ja 8 poikaa, paitsi kahta herraslasta” jotka tuntemattomasta syystä koulusta pois oteltiin. Lapset olimat jaettuina kahteen osae>n. Sisälumun osaamille on neumottu: uskonoppia, kirjoitusta, lumunlaskua. maanopasta ja yleistä historiaa, kumausta, laulua ja yleiseensä 7 tyttärelle ompelua. Tisalumun osaamattomille: sisälukua, lumuulastua, kirjoitusta, tajunharjoitusta ja laulua. Opettajina oli 9 yliopistolaista ja sen lisäksi ottivat eräät simistyksen kartuttamista harrastamat neidot neumoakseen ompelua ja pienemmille lapsille sisälnkua.

— Tänä nyt kulkemana lukukautena, joka alkoi Tammikuun 14 p., on koulussa 11 tyttöja 8 poikalasta, nytki jaettuina taliteen osaan. Opetusaineet omat samat kuin ennenki. Opettajina nytki 9 ylioppilaista ja edellä mainitut neidot. Suurimmalla huolella ja tarkkuudella seurasi ja johdatti maist. I.Krohn koulua sen ensi alusta aina miime lukukauden loppuunsaakka, josni päimästä eräs koulun opettajattarista on hymäntahtoisesti ottanut koulun peräänkatsannon ja johdannonmaiman päälleen. Oppilasten maiheet omat molemmissa kouluissa olleet seuraamat: kemätlukukautena 1800 oli 13 poikaja 8 tyttölasta, joista ainoastaan 8 poikaja 3 tyttölasta syksyllä tulimat kouluun. Syyslukukautena

Suomen miehet jalot oisi.

Jos ei oisi miinaa, Vaan ne siitä itsellensä Saapi monta piinaa.

Tästähän se toisen onnen Sortaminen tietään, Koska mielä miinankauppa Voiton tähden pietään.

Viina-saksat kiittelemä!

Aina miina-kultaa, Vaikka miepi monta miestä Kesken ijän multaan.

Kansan suusta kaikin paikoin Ääni kaunis kaikuu.

(5ttä aina miinatatin Tultaisihin aikaan.

Jos me miinapannuillamlne Keittäisimme laalii, Siitä saisi kaikki kansa Tasan panna saaliin.

Silloin meitä esimalta Arinoillansa kohtaa.

Jos se meiltä miina-pannut Kaikki poijes ottaa.

Haltijoille kunniaksi Tämä laulu tulkaan.

Juomarille, juottajille Häpeäksi olkaan!

>”’.’» oli yleensä l9 poikaja 8 tyttölasta, jotka tänä lukukautena kaikki omat läsnä. Tänä kemätlukukautena on 5l poikaja 11 tyttölasta yleensä näissä kouluissa suomalaisia. Nämä numerot näyttämät, miten suomalaisten lasten luku on mähitellen karttunut ja miten mälttämätöintä siis on, että seurakunta ottaa tärkeimmäksi huolekseen suomalaisten jäsentensä asian ja tilan.

Sillä tämän kaupungin lapsukais-konluissa ja sekä poikaettä tyttö-kansakouluissa on mielä suuri joukko lapsia, joita ollaan ohjaaminaan tietoon ja taitoon, mutta on armattama, mikä hyöty näillä lapsilla on ruotsalaisesta opetuksesta, jota eimät ensi muosina nimeksikään ymmärrä.

Hamainto sanoo, että lapset, maikka luonnostaan milkkaat, näinä ensi muosina tulemat huolettomiksi ja typeriksi, joten siis saadaan aiman mastahakoinen maitutus kun se, jota tarkoitetaan. Suomalaisia lapsia Marten on mälttämättömästi saaminen oppilaitoksia: lapsukaiskoulu ja erityinen opettaja ja opettajatar kaupungin kansakouluun. Tämä miimeinen kohta on hyvin huokeasti aikaan saatu, sillä poika-koulussa on jo ennestään sali siihen sopima, ja tyttökoulun huoneiden laajentamalla, joka jo on päätetty, saadaan kolme salia, joista yksi sopii hyvin hymästi suomalaiselle osalle. Opettajain palkka on ainoana esteenä. Toimottama kuiteuki on, etteimät kaupungin asukkaat katso tätä mähäistä menoa miksikään, kun on kysymyksessä miiden, kuuden tuhannen lähimäisen ia oman seurakunnan jäsenen hengellinen simistys ja maallinen onni ja edistys. Suomalaisen lapsnmiskoulun tarme on niin näbtämä, ettei sitä kukaan ajattelema kieltäne. Suomalaisia poikalapsia ja mielapä tyttöjäki on tullut kouluun, jotka omat 10, 12, 14 mieläpä 1.’>:ki muoden manhoja, eimätkä tunne mielä puustaintakaan. Mistäs muusta tämä lähtee kun lapsukais-koulun puutteesta? Semmoinen koulu on siis heti ensi tilassa aikaan saatama.

koulun rahamarat omat seuraamalla lannalla. Menoja on ollut: kemätlukukautena 1860 Maaliskuun 15 p.stä Toukokuun l5 p:ään huoneiden muokra, puhdistus ja lämmitys 33 ruplaa 5 kop., muut pienemmät maksut 7 ruplaa 77 kop.; syyslukukautena Syyskuun 17 p:stä Joulukuun 13 p.ään lämmitys ja kynttilät 5 ruplaa 86 kop.; kevätlukukauden 1861 märäksi ja tarpeeksi 8 kuormaa halkoja 12 rupl. 51 kop., 3 naulaa kynttilöitä 78 kop., Syyskuun 4 p. 1860 Keisar. Majesteetin antaman lupakirjan lunastaminen 5 rupl. 2 kop., kirjannitoja Lagerdohmille, tilikirjain mukaan Toukok. 15 p. ja Lokak. 22 p. 1860, 12 rupl. 53 kop., Herrain Frenckellin ja poj. kirjakauppaan, tilikirjan mukaan Toukok.

7 p. 1860, 5 r. 87 kop., tilikirjainmukaan Joulut.

31 p. 1860 24 r. 86 kop. ja Huhtikuun 5 p. 1861, 7 r.

76 kop., sekä somittu muotinen muokra kouluhue>neesta20 rupl. Kaikki menot koulusta täliän saakka omat siis yleensä 136 rupl. 1 kop.

Lahjoja omat koululle antaneet: F. P. 5 rupl., I.H. L:s 10 rupl., , v. Kff 10 rupl., K. 5 rupl., F. Tengström 5 rupl., A. Collan 3 >upl., A. , ^. Volin ja (5>nighorst 3 rupl., I. W. Varelius 3 rupl., kirjannitoja I. T. Lagerbolnn 1 rupl. ja senaatori S. Antell 5 rupl.; yhteensä 50 rupl. Koulun velka on siis 86 rupl. 1 kop. Nahkuri Nosenlund puhdistutti ja lämmitytti kouluhuoneen miime syyslukukautena ilman miltään maksutta. Vakain suorittamiseksi on yliopiston laulu-yhteys lumannut auttaa soitannon pitämällä.

Näin omat yliopistolaiset kokeneet tehdä työtä, kootakseen suomalaisia lapsia yhteen, sillä näyttääkseen miten tulinen tarve ja puute täällä on saada makinaisia touluja. Tämän toimitettua ei heidän yksinäisten melvollisuus liene pitemmälle moimassa pitää tämmöisiä laitoksia, maan on seurakunnan asia sitä enemmin huolta pitää jäsentensä hengellisestä raminnosta. opista ja sivistyksestä.

koska lain mukaan omat melkapäät huoli maan heidän ruumiillisestaki raminnosiaan, elättämään huolettomat, laiskat j. n. e. Jos osa niistä rahoista, joita, täällä käytetään laiskuuden kehotteeksi ja sen seurausten eläkkeeksi, olisi pantu opetuksen ja simistyksen siittämiseen, olisi Marinaan jo aikoja ennen suomalaisttnki henki herännyt, olisi simistys ylimaltain paljoa korkeammalla kannalla.

I. L-lä.

— Warpunen n.ro 6 jaettiin eilen, 25 p. t. k.

— Suomen Lähetyssanomia n:ro 4 jaetaan tulemana maanantaina Huhtik. 29 p.

saa lukea, kuinka kaupunkimme 5, 000 suomalaisen opetus on pidetty melkein mitättömänä asiana. Mainitsematta ruotsalaista ala-alkeiskoulua, jossa löyhemmätkin moimat täyttää lapsiansa malmisella maksulla lukukaudesta, on kaupungissamme 2 pientenlasten koulua, eikä kummassakaan ole siaa suomalaisille lapsille. Paitsi sunnuntaikoulua oppipojille aljettiin ainoastaan muoro-opetuskoulussa masta 3 vuotta sitte antaa opetusta suomalaisilleki lapsille äidin kielellä. Edemmäksi eimät tietääkmseamsmsae ole suomalaisen simistyksen toimet täällä asurahmaassa pääkaupungin puolesta ehtineet, ja sekin mähäinen. mitä siinä on tehty, ulottuu ainoastaan poikalapsille. Suomalaisille tyttölapsille taas ei kaupunki ole toimittanut minkäänlaista koulua. Niin on asian laita, ehkä se kuuluu kummalta; ja näin on suomalaisen kansan suotu olla taitamattomuudessa ja raakuudessa korkeemman simistyksen rinnalla ja keskellä. Taitamattomuus ja raakuus eimät tosin missään ole miellyttämät, mutta mielä raaemmalta ja surkeammalta tuntumat ne, kuin niitä tapaat simistyksen keskellä. Noidaksensa omistaa simistyksen hedelmiä tarvitsee ihminen kasmatusta ja opetusta jo lapsuudessa, muutoin ei ”sivistyneestä maailmasta” tule paljo muuta hänelle osaksi, kuin sen turhuus ja huikentelemaistlus, mutta simistyksen sisällinen olento ja oikea hyöty on hänelle suljettu.

Tästä moimme ymmärtää, kuinka tapain turmelus ja säädyttömyys on suurempi kaupunkien simistymättömässä kansassa, kuin maalla.

Semminkin surkeata on, että tyttölasten opetus on niin kokonaan laimi» nlyöty, jotka kumminki jo luonnolta omat määrätyt tapain kasmattajiksi ja simeyden hoitajiksi perhekunnissa, joissa taas tuleman sukukunnan simeys riippuu. Omasta kohdastansakin katsoen on heidän tilansa hankala, sillä simistyksen ja opin lujatta tuetta lankeemat he huokeasti irstaisuuteen ja tuhlattuansa naisen parhaimman miltei ainoan omaisuuden, tapain snveyden, omat he kadottaneet kaikki. Surkuteltamia esimerkkiä tästä laadusta olisi kaupunkimme jo kauman pitänyt tunteman, kuin niitä mieläkin muutamassa osassa kaupunkiamme tapaa kadun Marsilla kylliksi.

Suomalaisten opetuksen näin kehnolla kannalla ollessa, päättimät minne muonna muutamat ylioppilaat, joista erittäinkin maisteri Länkelä on kunnioituksella mainittama, antaa maksutta opetusta köyhäin suomalaisten lapsille, sekä pojille että tytöille, sen mukaan mitä moimansa ja aikansa myöntäisimät. Viime syksynä rupesimat muutamat mallasneidot kiitettämällä innolla heitä tyttöjen opettamisessa auttamaan. Koulun kustannusten maksusta ei heillä ollut muuta makuutta, kuin toimo ja luottamus joidenkin yksinäisten anteliaisuuteen.

Lukematta jotakuta yksinäistä apua on koulua kustannusten suhteen kannatettu samalla toimolla tulemasta raha-amusta, jolla se ensin perustettiin

mutta mistä tämä toivottu turma tulisi, on ollut tähän asti tietämättömissä. (5i ihme siis, jos koulu on velkaantunut melkaantumistaan. Tämän kuultuansa päättimät jalomielisesti yliopiston laulajat pitää näinä Miikkoina yleisen laulannon, josta saatama rahatulo lankeisi mainitulle koululle, ja hän siten pääsisi rahapulastaan.

Tämän iloisen sanoman simussa saamme myös mainita kuulleemme puhuttaman, että muka muutama marallinen rouma olisi hymäntahtoisesti lumannut ottaa tulemaksi muodeksi suomalaisten tyttöjen koulun turmiinsa. Kuinka toimottama tämän lupauksen toteentuminen on, tarmitsemme tuskin mainita, sillä paitsi suurempaa makuutta raha-asioissa olisi koululle sanomaton hyöty tulla varsinaisesti naisten jobdatettamaksi, joka tyttöjen koululle ainakin on luonnollisin.

— Tuomalaisten lasten koulutuksesta otamme jatkoksi maisteri Länkelän kertomukseen tässä n.rossa tilaisuuden lausua jonkun sanan mainittuun kouluun koskemista asioista. Millainen suomalaisten lasten opetus itsessä Suomen pääkaupungissa on näihin aikoihin asti ollut ja mielä nykyjään on, kertoo ruotsalainen kuuknuslehti ”Litteraturblad” lyhyesti mutta moimakkaasti. Se ei suinkaan kunnioita pääkaupunkiamme kenenkään suomalaista simistystä harrastaman silmissä, kuin hän siinä Helsingistä: Wiina-laulu.

Aina armas esimalta Kiitoksia sietää.

Koska meillä miinan keitto Lyhykäinen pietään.

— Tohmajärveltä 8 p. Huhtik.

”Ajan sattumukset niin maativat, että pitäjässämmeKemien kylän kestikiemari Weekinannin talossa pidettiin mälikäräjää 28 p>.

Maalisk. kahdelle pahantekiälle, murhamiehelle ja varkaalle. Mainitut pahantekiät eimät kuitenkaan olleet kotosin meidän pitäjästämme eikä heitä ole luettava pitäjämme häpeäksi, maikka itse asiat tapahtuimal^pitäjämme sisällä seuraamaisesti: murhan teki ykfi Värtsilän ruukin työmiehistä Mielonen nimeltä, jota muutamia muosia takaperin oli tullut edellä-ninMttyyn ruuMin,

Hollolasta Maaliskuun lopulla.

”Koska kylälukusia eli lukukiukeriä on maaseurakunnissa kylissä pidettävä vanhojen asetusten mukaan, niin on armattamasti kyläläisten melmollisuus antamaan, kukin vuorostansa, huonetta tällaiseen toimitukseen-. muutonhan toimitus ei moi tapahtua. Täällä kuitenkin sanotaan tapahtuneen seuraama seikka: eräs muukalainen, muilta mailta matkustanut, oli hiljan ostanut talon Okeroisten kylässä; tänä muonna lukumuoron tultua hänen taloonsa, ei antanutkaan huonetta, jossa toimitus olisi tapahtunut. Papit sekä lukkari ja kylänmäki saimat mennä kukin kotilnnsa. Sen kylän mäen sanotaan tänä muonna tuleman kirkossa lukemaan. Heittä on kuitenki 14 mirstaa kirkolle. Jo 18 ajastaikaa olen asunut pitäjässä, maan en ole sellaista tapausta kuullut, eikä sanota ennenkään sitä tapahtuneen. Mutta niin muukalaiset tekemät, jotka ei tunne maamme kieltä eikä tapoja.

Se tässä asiassa on hankalampi, miten köyhä mäki, joilla ei hevoista ole, voivat raapustaa pienet lap» sensa kirkolle lukemaan”.

Hollolainen.

— Immärrätkö mitä kirjasi sisältää?

On jo niin paljo puhuttu ja kirjoitettu siitä missä pulassa suomalaiset omat lakiasioissa ruotsinkielen tähden, jotta siitä ei nyt ole puhuunsta. Te on meidän osamme ja arpamme.

Eikä ruotsalaista mirkamiestäkään ole komin moittiminen, jos häu asiaamme pitelee säälimättä ja kysymättä ymmärrämmekö taikka ei; sillä asian laita on ollut sellainen jo ennenki. Virkamies on saanut Miran sellaisena ja me olemme perineet kohtalomme tällaisena.

Mutta ajatelkaamme miltä maistuisi, jos suomi pääsisi lakikieleksi niin lamealle, että ruotsalainen tulisi suomalaiseen oikeuteen muorostansa uskoansa näyttämään hanki. Tässä on näytteeksi pieni esimerkki. Oli nimittäin ruotsalainen ostanut talon suomalaisessa seurakunnassa ja täällä kirjoitettu kauppa-kirja suomeksi. Ostaja tuli oikeuteen pyytäen talon kuuluttamista ja antoi kirjansa esille, mutta puheli ruotsia, eikä sanonut muuta kieltä taitamansa. Kuin nyt tuomari oli sen pitkän ja moniehtoisen kauppakirjan päästä päähän lukenut, niin hän pidättyi toimestansa sekä loi hyvin säälimän katsannon miehen päälle ja kysyi: ”ymmärrätkö nyt mitä tämä kirja sisältää?” Mies sanoi uskomansa että kirjansa on oikein. Kirja saattoikin kyllä olla oikein ja kuin miehellä oli siihen mahma usko, niin juttu meni hymin.

Eroitus maan oli siinä, että se suuri paperi-läjä pöydällä oli anvan ruotsalaisia kirjoja, joita suomalaiset olimat esille tuoneet, tarmitsematta mastata tuomarille ymmärsimätkö. nskoimatko.

Niinpä olisiki turhaa maimaa kysyä suomalaiselta, jos hän uskoo ruotsalaista kirjoitusta. Ehkä tosin jo moni etsii suomalaista kirjoittajaa mistä maan saapi, niin toisia taas löytyy jotka ruotsalaista kirjoitusta pitämät lähes taimahan tavarana, eli kuitenki yhdeksän kertaa moimallisempana kuin suomalaisen, olipa sitten kirja miten on. kuinkapa uskonkappaleessa mikaa olisikaan!

T. T.

»Koti maalta.

A. Puhakka.

Kansa kaikki Karjalassa Iloitseman kuullaan, Kuin jo poijes miinan-keitto Kiellettämän luullaan.

Siitä julki juuttahaksi Wiinan juojat muuttuu, Vaan ei vanhat miinasaksat Saata heihin suuttuu.

maan, eli jos heistä Mielä olisi joku niinki nokkela että oppisi järjellistä karjanhoitoa ja juustoakin punstamaau, joka taito meille on ihan tunte, natoin, niin siunausta ja pitkää ikää olisin toivova pitäjämme maamiljelys koululle! Olisi mieläkin pnhumista tästä maamiljelyskoulusta ja muista pitäjämme asioista, maan kuin olen Mielä äkkinäinen tähän työhön, niin pelkää sisareni Snomettaren ei ottaman julaistaksensa työtäni; maan jos julkaiseisi sepä kormiani konhaattaisi mastaki kirjotttelemaan”.

Serkses Zyrjaläinen.

NalUimielien poika.

tnömieheffi ja nyt olikin ensimäisellä mirkaportaallansa, niinfutfuttuna ”bulibenana”, jonka ammattina oli val) tiniiehille hiilen antaminen muutamasta!)iistinsaarekkeen nimellä kutsutusta maalipaikasta. ?ä>nä pöyhkeä ”hiilil) evra” oli kiistaatunut mitättömässä asiansa meidän pitäjästämme fotofin olleen H. Kankkusen kanssa, joefa mihanvimmassa pahanilkinen Mielonen oli siepannut saapuvllla olleen, 7 korttelia pitkän ja (i naulaa painavan halon käteensä jolla häristettyänsä Kankkusta, oli pidättäätynyt siksi kuin ei Kankkunen enää niin varoissansa ollut. Silloin Mielonen oli sen aikaa olaitansa pidetyllä halolla lyödä pamauttanut Kankkuista lormalle, niin että paikalla keikkasi kumoon, ja muutamia tuntia huovuttuansa oli heittänyt huokumisensaki. Tämmöiseksi oli jo ehtinyt Mielosen sydämen raakuus paisua, käyttäessänsä sitä yhteistä ruukin kurituskeinoa, ettei enää lukua pitänyt toisen ihmisen päästä. Eikä se olekkaan kumina jos ndinfi sattuu, sillä näihin asti, jos mitä renttua, huonommistakin ruukin työmiehistä on pantu maikka kuinka halpaan ruukin ammattiin, niin niille jos et arvaa esim. mieltämyöten puhua, niin ei huoli pahaksensa panna jos faapi korva-lätkyn eli jos vielä keppiäkin selkäänsä. Se on vaan ihmettä ja kummaa kuinka paljon nlpeyttä ja muuta raakuutta tavataau useammassakin näissä ruukin työmiehissä, aina paraim missäkin ammattimiehissä, jonka pian näkee jos SGBdrtsilän ruukilla käypi, kuinka moni ylpeä virkamies aStua tojottaa selkä suovana kuin Warpusen ”ylpeä kukko”, että el siitä paljo lukua jos ”nuttunsa näköinen” ihminen maikka jalkoinki jäisi, ellei vaan älyisi siltä kohdalta itseänsä raimata, mitä suuntaa mokoma kukko nokkaansa pitää. Mitäs ufetnfi huomaitset, jos tiellä satut rahtimiehelle vastaan, eli jos myötäänki, kuin maan mielit hänestä edelle päästä, niin simäkös on oikea joufahainen mastassa. Kohta tulee kysymykseen, kumpainen on monnilta enempi, ja jos sitten toisessakin sattuu Väinämöisen luontoa, niin tappelu on malttamaton. Useinpa hyminki hymä-luontoinen matkustaja faapi rabtimiebiltä ruoskaa sormillensa, jos maan silloin ei matkustaja ferkiä ufeinft raskaan fuorman kanssa itseänsä tieltä siirtää, kuin oikea ”Turmiolan Tommi” kiljuen vastaan ajaa ihan tyhjällä reellä. Mahtanee nyt kuitenti olla äsken mainittu Mielosen tapaus niille kamoittama »aroitus, joiden sydämissä ylpeyden ja raakuuden henki jo turmelusta maikuttaa. Ei nekään Mielosen raskaat raudat ja odotettama tuomionsa ole luettava yksinänsä Mielosen ansioksi, vaikka kyllä hän nyt saa kärsiä kaiken sen mallattomuuden edestä, mitä näihin astirankafematta monelleki runkin työmiehelle on jäänyt. Ehkä jo lienee ruukkilaisten, mieläpä monen muunki mielestä liiaksikin, raakuudesta puhetta pidetty, niin olisi joruukki mielestäni unhotettava, mutta tekisin siinä määrin, jos jättäisin mainitsematta, ett’ei kunnioitettavan hra ruukin isännän N.L. Arppen tarkoitus ole semmonen, jota äsken alamaisistansa mainitsin, jonka näemme siitäkin, koska hän muutamia muosia aikaa siitä perusti marsinaisen koulun työväkensä ja Mieläpä ruukillensa mutttenfi kansalaistensa lapsille.— Heittäisinpäunbotufilin sen markaan, josta tämän kirjoitukseni alkupäässä mähän mainitsin ja jolle myös pidettiin sitä Mälikäräjää, kuin puheenani oli; mutta sen lystin vuoksi on mielä sekin mielessäni, kuin verrataan että ”se masta varas on, joka markaan marastaa”. Ja tämän tekikin täällä miime kesänä fe melkein yli Suomen mainittu ”rosvo Oinbfonen”. .van oli tullut tuntemattomilta teiltänsä vanballe tuttanjallensa, meidän puolen marlaalle I.Moselle päuvämte!ief[i, auttamaan talollista kiireenä heinänteon aikana tgöffentelemifellänfä yötä ja paimää, mutta kuin SW:fen naapurit alkoimat alineksia (ltd tuntematonta M-sen päivämie^ tä, niin Rahkosen täytyi taas lahteä teillensä matkoillensa saamatta palkkaansa M.selta niiden työaikainsa edestä, joina muta Nabkosen omaa puhetta innötenhan olio Moselle tamaraa koonnut. Naan eipä Rahkonen ole anvan ilman tahtonut jättää Miselle vaivan-näköjänsä.

Rahkonen oli tullut muutamana yönä takasin M^sen kotiin ja murtanut itsensä aittaan, ottaen sieltä tamaraa minkä lystäsi ”pa(faffenfa”, josta Seinen Rahkoista ”rosvoksi” kellää. Saako litte ukko muunlainen heidän mofomain meitikkain valista selvan, joten se mielä mälikäräjältämlnekill oli tällä kertaa jäänyt.

Samana päimänä kuin njdlifdrdjdäfin pidettiin 3Beefmannin talossa, sattui siinä Karjalanki maamiljelystoulsuesnsanJsoah, tokunta koolle jossa hekin omat olleet toimitukettä muka päättimät eli tutfiroat fota tulee otettamaksi etsimystensä jälkeen niihin miime syksystä aSti aMoinna olleihin työmestarin, sepän ja karjalan ammattiin. Työmestariksi sanotaan otetun fantan koulun oppilas K. W. Siljander, sepäksi Mustialan koulun oppilas, jonka nimeä en tiedä, karjalaksi taas oman koulun naisoppilas L. Wäänänen, jota on. kuuluu, samau koulun johtaja toista Untotta siihen siaansa »aroin johon muka ©:nen tulis, kaikella tamoin opettanut. Wielapä 2ö:nen on, kuuluu, laitettu kahdeksi kuukaudeksi Kurkijoelle erääfen Tervus-nimiseen horniin oppimaan karjanhoitoa, juuSton puristusta ynnä mitä muuta se sukkela nainen siellä oppineeki. Mutta kuitenkin pitäjämme maaviljelysfouluu kunnian puolesta ilman mykailemättä sanon ajatukseni, että pitäisihän koulupaikan karjalan olla oikeen hymämaineesen ihmisen, jota edes naapurinsa emännät silloin suosisimat, jos niinki^sattuisi ettei opetettaroia tulistaan. Mutta mifS’ei niitä tnlisi, jos maan iunnon opettajattaren koulumme mielä saisi! Minullekin jo kasmaa lähes tusina tyttölöitä, joille kyllä olisi opetus tarpeen, että edes oppisimat silmänsä pesemään, päänsä kampaamaan, himuksensa somasti nopulle paneHelsingissä, Suomalaisen kirjallisuuden Seuran Kirjapainossa.

>upa palnamiseen annetiu: I.. II^imdiisLel’.

Suomen suuriruhtiuanmaan Kartta il!W k.

Aasian maa-osan Kartta » 40 kop.

Mtyillä Ilmmluklla.

Myötävänä kirjakaupoissa: Hypoteekkiyhdistyksen kokous.

Osalliseksi Suomen Hypoteekki-ylidistykseen kirjoittaineel tain pmkijät tilan-oinistajat klltsutaan läten nhteiseen nhdyskokoukseen, pidetia»vaan lau»vantaina Kesaknnn I pma k^Jo ’, ’ epp, Hnpoteekti »)hd>st», ksen virka-suojassa Helsingissä (entisessä Sederholmin tivi »nuurissa Aleksanderin kadun varrella, melkein Pankin rappuisten vaslapaalaj, jolloin seuraamat aineet tulevat kesknstelta»viksi: Iiksi Kysyinys jos, taikka »niten jotkut o»vat esitelleet, se tata ennen 1 ja l’/? Prosentiksi yhdistyksen seteleille maarait » korko olisi korotettaiva snhteelliseksi -I’/, ja 5 prosentiksi, tahi setelit annettavat ensimäarätylla korolla, vaan pää-oman vähemmksella, jos tar»vis niin vaatii; 2’ksi Tiittii»to nyt voimassa olevasta tilain anvio-osoitteesta, sisäänlullelden esittelyii» mukaan; :^ks»!urii>r i»osta»na k»!sy»nys oikelidesta osakkaille läänissä lähettää vuosittain kaksi ednsmiesta, jotka Midistyksen nhteisella klislaniiuksella saisi»vat olla kunaki vuonna sattumissa yhdyskokouksissa Helsingissä läsnä valivoinassa laaniosakkaiden etuja;!, ksi Kuopion »»ostama knsnmys armio-toimltuskiljaii » ja velkakirjain kirjoittainisesta suomeksi; 5:ksi Kusymys »nulitoksesta ohjesaaniiön 52 velkasetelien painattainisesta, kuin myös siinä maaranksessa .’.7 tzlän l nivelessä, jonka Miikaan jäse!»e>» välttamättömästi pitää olla osatas Wdistnksessa; ’i^ksi Palkkain ja palkkioiden määräns, ohjesäännön 74 mrikaan; 7:ksi Tilintutkijaiit ja jäsei»ten vaali johtokuntaan. Helsingissä ”> v, Hiihtik.!^0l.

I johtokunta.

Asiamies Lauritsalassa.

, ^alast»s-rilmioja, ongen siimoja ja onkia, Mainia, pumpnli vaddia, Pellavas tanlaita, Maluu-vaatteen eli polstarin päallyemaatetta Pnmpnlija villa-doijia, Waksi vaatetta eli vakstnnkkia, Solmikkail.1, hansikkaita, Housuu kanlimia, hankseleitä.

Hattuja, Mnssyja. lakkeja, Kainpoja, Koukku hakaisia.

Neliloja, on»peluja »nippu-, Nappia.

Päärme-nauhoja, Nahkoja, kengän pohjiksi ja päällnksiksi.

Piippnja seka piipun varsia, ja Tupakkia, polttoja suu , ” Puoli on Nikolai-kirkon vastapäätä Senaattitorin kupeella. (l> >”. A. Herlin ja KumpP, Kaupan: Luujauhoja, 25> kop. leimiskästä. Luumyllyissä sekä täällä että Ahtamalla.

Pietarsaaresta Helmikuussa 186l.

12 (6) V. Sehauman.

Lopnksi faapi Johtokunta ilmoittaa, että Kylpylaitoksen rakennus nyt taimen alla on, saaeavaksi se mnkavammaksi kunnioitetuille kylpijöille, laajennettu sekä mnutoinki paraimmite varustettu.

Turussa Maalisk. 2 p. L861.

Johtokunta. 6 (4) Kupittaan eli P. Henrikin lähteellä, Turun kaupungin lähellä, avataan l P. Kesak. tänä vuonna ja suletaan sitte lP. Tyysk.

lääkärin hoitoa tulee taaski herra Arkiateri ja ritari Rol, vessori E.

I.Bonsdorff joidenkuiden nuorempien lääkärien avulla pitämään, samoilla perustuksilla kuin viimekuluneina 5kesänä eli siten, että itse vesiparannuksen rinnalla sattuviosa tarpeissa lääkkeitäki eli rohtoja käytetään. Ne taudit, joiden parantamiseen eli helpoitukseen vesiparannus mainitun tavan mukaan on avullinen, on herra Arkiateri Vonsdorff likennnin kertonut ja selittänyt Suomen Vääkäiiseuran Toimituksiin painattamissa ilmoituksissansa Wesiparannus-laitoksen vaikutuksesta vuosina 1853, 1854, 1855, 185veri-»veden pesäkkeiden ja risasuonien juonteessa, eräät lajit iho-vesitautia, kuivat aikakautiset ihottuinat, me!’!.taud>l, eräät lajit toistaista kuppatautia, »nilloin moikur voidetta on ensikertaisessa käytetty, ja erittäinki kolmaiuen kuppatauti, jossa vesiparannus on pidettävä ainoana pettämättömänä lääkityksellä, mitä paitsi vesiparannusta osoitetaan erittäin auttavaiseksi virkoonnuttna äkeis-s.-ikKl-i^tandista ruoan sulatus-teleissä, ja horkkataudista semmoistei» senraus->van»n»ain estäiniseksi pernassa, »natsassa jne” jotka sikiämät niistä.

Kankais-niatkaiset sairaat, joita mahdollises-ti haluttaisi kurllnstella >vesiparai»!luksen sopivaisuudesta taudilleusa. saa»vat siinä kohdassa, mitä pikemmin sitä parempi, lähettää herra Arkiateri ja ritariBonsdorffille, jota kirjeet aina Toukokuun loppuun tapaavatHelsingissä, kertomukset taudistansa, mahdollisinta täydellisesti selittäen vireet eli ennusmerkit, jotka ovat seuranneet taudin alkamista ja vieläki va»vaavat sairasta, kilin myös edelliset tandin kohtaukset, sairaan ijän ja mnutki seikat, jotka voival antaa käsitystä sairaan ruumiin luonteesta jne. Tauti-kertomukset ovat tehtävät saksantahi ruotsinkielellä, ja Mittnmaarian eli Juhannuksen jälkeen ei enää oteta vastaan semmoisia sairaita, joiden täydelliseen parantamiseen menee enemmän aikaa kuin viikkoa.

Wesiparannuksen laitos Alakirjoitettu afu»a Saimaan kana»van suulla ’.’auritsalassa, tarjoutui! kunnioitettavalle ’.’»leisolle kaikellaisten, kauppaan ja myös muuhun liikenteesen fuutu»ain asiain toimittajaksi ja tomntusmieheksi, sekä on avullinen antamaan kaikellaisia purjehtimista koske»via tietoja niin hyvin Saimalla, fuin myöskin Kanavalla.

SUloni»uotinen kokemus ja tottumus näissä asianhaaroissa salli »at minun pataimmaUa ta»alla vaarissa pitämään kunnioitettujen asioitansa haltuuni antajoiben etna, I” (1) H, A. Holmström.

Heinän siemeniä kaupaksi: Timotei»» ja apilaan siemeniä, tukkuja rihkama-kaupoissa 2le», Wasilieffillä, 3 (!j Haminan kanpnngissa, Myödään Kotimaie teosten kauppapuodissa Helsingissä!

Suopaa, Saippuaa, keltaista taivalleta, valkeata »aa^toa»aa, Anhydron h»)»vähajuista saippuaa >> 2, t, 6 ja 8 kop. kappale, , ja 75 k..

voi 3 r. ja 3 rupl. 20 kop., heinät 14 ja 18 k. leiviskä; kaurakryynit 28 ja 30 k., olnakryynit 28 ja 30 k., herneet 15 ia 25 k., potaatit 8 ja 12 k. kappa!

lohi suolattu 18 ja 20 k., hauvit ja ahmenet 7 ja 16 k., siika 9 ja l0 kop. naula-, nuori maito 5 ja 7 f., viina 55 ja 60 k. kannu; munattu 25 ja 40 k.

Keskihinnat lorilla tällä viikolla:

Jaetaan: joka Perjantaina Hel singissä Waseniuksen kirjakaupassa Perjantaina 3 väiva Tokukouussa. 15:stakymmenes N:o IN. vuosikerta.

Kirjeitä Jukka Lintuselle, xi.

Oma rakas veljeni!

Kyllähän Sinulla on syytä kummeksia, mitenkä Suomessa ollaan huolettomia muun maailman asioista, kuin ei ole esm. yhtäkään ääntä kohonnut kehottamaan halullisia maassamme rahain keräykseen ja lahjoittamiseen vainotuille kristityille Tyrian-maassa, niinkuin kaikissa muissa osissa Europaa on jo kerätty ja sinne lähetetty rahoja. Minun tieten eivät kyllä ne kristityt Syriassa eli ne Maroniitat ole mnuta kuin kristityn-nimellisiä pakanoita, jotka tällä kertaa jontuivat hirmuiseen vainon-alaisuuteen samasta syystä kuin olisivat voineet päästä yhtä hirmuisen vainon harjoittajiksi, jos olisivat onnistuneet, mikä nyt onnistui heidän vastustajoillensa Drusilaisille, nim. voitolle päästä. Minnn nähden eivät ne niinkutsutut kristityt itsessänsä ansaitsisi muun kristikunnan armahtamista ja apua ollenkaan.

Melkein samasta syystä pitäisi koko kristikunnan kiiruhtaa apuun kristityille, milloin ja missä ikään he muulloinki joutuvat maallisten etuinsa ja vallan-himoinsa tähden kiistoihin ja veriseen keskuuteen pakanain tahi mahomettilaisten kanssa. Se olisi toista, jos vaino tarkoittaisi itseänsä kristillisyyttä’, silloin olisi asia koko kristikunnan yhteinen, vaan verikosto heimolaisuuden ja sama-uskoisuuden tähden on semmosenaan jo oikeusperustuksensa puolesta väärää, yli-aikaista ja vältettävää.

Mutta toista kuitenki on verikosto ja toista armahtavaisnus heimolaisia ja sama-uskosia kohtaan, ja mitä Maroniittain kohtaan erinäisesti tulee, on siinä merkittävä, että he kärsimystensä kautta muokattuina tarvitsevat juuri nyt uökoveliensei apua ja kehoitusta uuteen neroon ei ainoastaan ajallisen vaan myös uskollisen parantumisensa, levollisuutensa ja vaurastumisensa suhteen. Semmoinen avun teko on kristikunnan oikea velvollisuus ja siinä pitäisi kaikkien kristittyni kansain olla veljellisesti osallisten, ja kuka kansa siilien osallisuuteen ei rupea, hän kieltää veljellisyytensä ja unhotetaan semmoisena. Suomen kansa puoleltaan on myös niin nykysin nauttinut Europan kansain veljellista apua katovuoden kurjuudessa yli sen että sille on lahjoitettu tuhansittain raamatutta kristillisyyden kasvannoksi maassamme, että jo kiitollisuuden osoitukseksi meidän Suomalaisten olisi pitänyt ja pitäisi ottaa muiden Europan kansain rinnalla osaa kristillisyyden auttamisessa Maroniittain snhteen. Annetnn avun isous ja paljous ei ole niin isosta emvoöta, koska sen kuitenki tulee olla ja lämpimästä sydämestä annetun varoja myöten. En kuitenkaan epäile, että Suomen kansa olisi kieltänyt tahi kieltäisi avullisuuttansa, jos ne, joiden asia se on, olisivat asian puheesen ja toimeen panneet. Muissa maissa ovat vispat ja papit, niinkuin se heille likintäin tuleeki, ottaneet avullisuuteen kehoituksen sekä lahja-apuin keräyksen huoleksensa, ja sanomalehdet ovat siinä olleet heille uskollisesti avulliset. Waan Suomessa en ole vielä nähnyt enkä kuullut asiata edes pantavan kysymykseen, ja kummallisesti kyllä eivät sanomalehdet ole sanallakaan kertoneet edes avun keräyksen ahkeroimisista eikä kokoonsaaduista lahjoista Maroniitoille muissa maissa. Se laitti on häpäisevää ja osoittaa, miten huonoissa käsissä kansamme ”alistuksen ja kunnian johto on ja kuinka huonähdään paitsi muuta myös joistakuista lauseista O. W.

Sinussa. Mainitussa muutoin kiitettävässä lehdessä muka olen jo ainaki pari kertaa lukenut valituksia.kuinka pohjan-perä maatamme ikäänkuin kärsii väaryyttä siinä, että ”kaikki yhteiset laitokset ovat eteläisissä osissa maatamme, johon (? joihin) täältäkin (Oulun läänistä) rahat menevät, niin ett’ei niistä tämän puolen liikkeelle ole suorastaan ollenkaan hyötyä”, ja melkein kuin vaaditaan, että ne rahasummat, joita ruunumme saapi myödyistä Oulun läänin metsistä, olisivat kaikki käytettävät tämän läänin hyväksi.

Kuin tämmöisiä erikoishengen pyrinnöitä voidaan meillä julkisuuteen vetää, niin se selvemmin kuin mikään todistaa, miten laitamme todella on. Sillä jos itsekuki lääni, kihlaja seurakunta rupeisi noin punnitsemaan yhteisiä kuormiansa ja niiden edestä nautittuja etujansa muita vertaisiansa suhteen, niin minne sitte yhteinen isänmaa joutuisi? minne kaikki yhteiset hankkeet ja pnuhat? Tokkohan kukaan kylä tahi talokaan siinä punnituksessa sain nautittavat etunsa yhtä auvoisiksi yhteisyydelle kannettavan kuormansa kanssa! Te tasalla pysyminen on mahdotonta, jos vaan yksityisyyttä ajassa ja tilassaan katsastetaan ja unhotetaan yhteisyyden edut. Nyt esm. Oulun lääniläiset saattaisuvat vaatia heidän lääninsä metsistä lahtevät hinnat jätettäviksi sen läänin erikoisiin hyödyttämis-puuhiin.

Waan eihän jokaisella seurakunnalla siinä läänissäkään ole ollut metsiä myötäväksi, joillakuilla ei edes ainoatakaan puuta eikä ainakaan kaikilla yhtä paljo.

Woisivathan siinä tapauksessa jokainen seurakunta, vieläpä kyläki, yhtäläisesti vaatia että sen maalta myödyiseä puista saatu hinta tulisi sen kylän tahi seurakunnan, eikä koko Oulun lääninkään hyväksi käytettää; vai mikä kieltäisi? Ja jos taas muu Tuomi rupeisi punnitsemaan kuormiansa yhteisen isänmaan hyväksi, niin todella tulisi Oulun lääni voitolle yhteisen hyvän eduissa niitä knormia suhteen, joita se yhteisyydelle kantaa, ja siinä punnituksessa voisi muu Tuomi tulla siihen päätökseen, että mainittu lääni on monessa osassa enemmän kuormana kuin hyötynä. Muistettava muka on, että se lääni on kyllä hirmuisen lavea, vaan harvassa asuttu ja maa verolaskussa hyvin halpaan laskettu, niin ett’ei sieltä Suomen ruunulle tule sen verran veroja kuin siinä läänissä on väkeä, vielä vähemmän kuin sillä on laveutta muuta Suomea suhteen. Alinomaiset katovuodet sen läänin eri osissa ovat senlisäksi vaatineet sekä rmmnamme että yksityisesti muita maakuntia kiirehtimään Pohjolaisten veliemme avuksi. Ruunun varoilla siellä on kuivattu Pelson mainiota suota, monituisia kivikirkkoja on ruunumme varoilla sinne raketin, mainitsematta muita ahkeroimista tämän pohjoisen maaosamme hyödyksi.

nolla kannalla elävän ja virkeän kristillisyyden henki on papistossamme. Mtä kummallista on, että neki, jotka niin pöyhkeästi puhelimat lähetystoimen puuhain tarpeellisuudesta, ovat uni-silmin ja torkkuvasti jättäneet havaitsematta, että lähetystoimen tarkoitus ei ole yksinään siinä, että pakanoille kustannetaan palkattuja saarnaajia, mutta myös siinä, että pakanain seassa löytyviä kristityttä ohjataan, holhotaan ja autetaan jaloille, vahvistukseksi ja kehoitukseksi näille itsille sekä näiden naapureille pakanoille esikuvaksi ja näytteeksi minkälainen kristillisyyden henki on.

Mutta edellämainitussa huolettomuuden seikassa on vielä toinen valitettava kansallisen tilamme kohta ilmitullut.

Siinä muka havaitaan meiltä puuttuman sekä kansallisen armomme tuntoa että yhteishenkeä. Monessa muussa Europan maassa ei kristillisyys ole edes niinkään elävä ja virkeä kuin meillä, vaan kuitenki on niissä paljaan kansallisen arvon vuoksiahkerasti liikuttu mainitun avun keräyksissä ja on saatuki arvollisia summoja kokoon. Ja jos meillä löytyisi yhteishenkeä, kyllä sitte löytyisikansallisen arvonki tuntoa.

Miten huonolla kannalla yhteishenki maassamme on, Te on kyllä totta, että rahavarat ovatEtelä-suomessa paremnmt airvan senmukaan kuin teollisuus ja toimiki.

Mutta ei se seikka parannu muuten kuin paremman teollisuuden ja toimen kautta kaikissa muissa osissa maatamme.

Erikoishenki ja lyhyt-silmäisyys on kuitenki viekotellut Oululaiset luopumaan Eteläsuomalaisten heille tarjotusta edusta, kuin olisivat päässeet osallisiksi Järjettömintäon kuitenki se O. W. S:main puhe, että rahat valuisivat Pohjanmaalta eteläisiin osiin maatamme.

Se on surkea todistus, kuinka ajattelemattomia vielä ollaan ja kuinka vähä maassamme vielä ymmärretään rahan ja rahaliikkeen luontoa. Hyvässä ajassa tohtori Mjö Koskinen toimitti ”Naha-asioista kaksikymmentä helppoa lukua”, todella ”yhteisen kansan” hyödyksi, kuin sanomain toimittajatki osoittamat semmoista ymmärtämättömyyttänsä niissä asioissa kuinO. W. T:main mainitussa päätteessä näyttäiksen. Pitäisi kuitenki kunki ihmisen järkeen pystyä se totuus, että taitavan, toimellisen ja tarkan ihmisen sekä maakunnan rahavarat kasvavat eivätkä koskaan turhan tähden vaan armollista tavaraa ja etua vastaan joudu muille ihmisille tahi muihin maakuntiin. Etelä-suomi ei saa Pohjanmaalta enemmän kuin muutkaan maakunnat sen rahoja petoksella eikä lahjaksi mutta, jos todella Pohjanmaalta rahat valuisivattänne-päin, kaikenlaista tavaraa vastaan, jota siellä puututaan tahi tarvitaan. Jos Pohjolaiset siitä pahasta tahtomat päästä, niin taikka heretköötkaiken sen tavaran nautinnosta ja hankinnasta muualta, jota vaan ei heillä valmiina ole tahi he eivät voi itse tehdä, tahi sitte oppikoot sitä eli sen-sijaista tavaraa tekemään.

Wai onko O. W. Sanain erikoishenki siihen asti yltynyt, että mieluisammasti kuin muista osista maatamme sallisi Oulun läänin tarvistavarat tuotavaksi ulkomailta ja ulkomaille sen läänin rahatki valuviksi?

Ja lvalitettavasti on teollisuus ja toimi koko Suomessa todella niin huono, että vähä on Etelä-suomellaki mvaroita Oulun läänin tarpeeksi ja rahoja vastaan antaa, vaan enimmät tavarat, vielä semmosetki joita omassa maassa voitaisiin valmistaa, tuodaan ulkomailta, minne rahatki valuvat ei yksinään Oulun vaan kaikista muistaki läänistä.

Tämä onminulle ollut kokonaan vastahakoista puhetta, koska kuitenki muu Suomi ei ole hiiskunut sanaakaan vaanpa täydestä sydämestä soisi, että voitaisiin yhteisillä varoilla vielä enemmän tehdä tämän maakunnan eteen.

Minun on täytynyt puhua, saadakseni masennetuksi O. W. S:main vahingolliset erikoishengen kuiskutukset Pohjolaisten veliemme korviin, joiden luottamuksen tiedän sen saaneen ja muuten ansaitsevanki. Se on kyllä totta, että useimmat yhteiset korkeammat virkaja valutuslaitokset ovat Eteläisissä osissa maatamme”;mutta onnettomuus on, että niitä laitoksia ei ylety jokaiseen kylään eikä edes jokaiseen maakuntaan. Missä hallituksen pää-pesä on, siellä täytyy myös olla useimpain muidenki virkalaitosten, syystä että valtiohoidon tarkempi ja nopeampi käyttäminen sen vaatii. Asettipa sen pääpesän mihin maakuntaan tahnansa, niin muilla maakunnilla aina tulee olemaan syytä kaipaukseen, ett’ei heillä ole sama etu yhteisistä laitoksista kuin sillä yhdellä; vaan kuka sen voipi auttaa? Asettakoon kuki maakunta tahi lääniitsellensä ja omalla eri kustannuksellansa kaikki nekorkeimmat virkaja valistus-laitokset, joita yhteinen valtiohoito välttämättömästi vaatii ja jotka yhteisillä varoilla kustannettuina nyt ovat yhdessä ainoassa paikassa maatamme, niin sitte vasta näkisi kuki maakunta, miten kallis ja turmelema erikoishenki on, ja Oulun lääni varmaanki saisi nähdä, ett’ei se omilla varoillansa nykyjään voisi kustantaa edes niitä laitoksia ja virkamiehiä, joita siellä jo on, sen vähemmin uusia.

Asian tuntija sen tietääki, että niillä maaja paikkakunnilla, joilla on enimmän etuja, on myös enimmän rasituksiaki, joista muilla kaukaisemmitta maakunnitta ei ole aavistustakaan.

Tulemana sunnuntaina pitää Uudessa kirkossa suomalaisen puolipäivä-saarnan v. t. kappal. Sihvonen.

Samana ftäivänäpidetään suomenkielinen pipliänselitys kilo 6 jpp. Wanhassa kirkossa.

Suomalainen lähetys-rukons pidetään maanantaina 6 P. Toukok. kilo 6 jpp. Wanhassa kirkossa.

Kirkollisia Ilmoituksia.

Hinta: koko vuosikerta 6 markkaa, ja puolivuosikerta 3 markkaa. 18«l. Su s m e t a r

sittenkuin kokous oli avtettu ja lneinieen vuodenkokouksen pöytäkirja luettu, antoi tohtori!it. Poln ylioppilaisliuoneen rakennus toiiniklinnaii puolesta kertomuksen sen hankkeista mennä vuonna. Hän ilmoitti, että.

koska ylioppilaiskunta edellisessä yhteisessä tokonksessa oli päättänyt jättää lopullisen määräämisen huoneensa rakentamisesta toiseen kertaan, toimikunnan työ muodeu kuluessa parhaastansa oli rajanntunut siihen, että oli vastaan ottanut ja rehellisesti hoitanut niitä rahamaroja, jotka olimat keräytyneet huoneen rakennus-rahastoon.

Tämän nylyisestä tilasta luki hän sitten päällisen kertomuksen.

Ten jälestä ehdottelimat muutamat kokouksen jäsenet että se kartanonmaa, jonka rakennus-toimikunta muutamia muosia tätä ennen oli ostanut tuleman ylioppilaishuoneen asemaksi, olisi myötämä ja inainitsimat ehdotuksensa puolustukseksi että mainittu kartanoumaa nykyjään ainoastaan saattaa kulunkia rahastolle ja ollen epätasainen kallio luultamasti tulee työlääksi ja kalliiksi rakentaa, niinkuin myös että parempi asema, rakentamisen ajan kerran tultua, ehkä kyllä olisi tarjona esimerkiksi katajanokalla; jota ehdotusta mastaan toiset taas mäittimät että ylioppilaiskunnan nykyinen kartanonmaa oli ostettu niin lmmään hintaan, ettei nyt eikä uskottamasti mastedeskään niin sopuvata maata kuin se on mäbemmillä kustannuksilla möisi saada, sekä mielä että asian ymmärtäjät, joilta selitystä oli pyydetty, olimat makuuttaneet että mainittu kartanonmaa ei sninkaan ollut maikeampi rakentaa kuin useimmat muutkaan, ja miimein että katajanokalla paraat paikat, jotka paitse sitä myös omat kallioisia, jo olimat määrätyt yhteisille rakennuksille.

Näin mäitettya käytiin äännökseen, jossa esitys kumottiin suurella enemmistöllä. Toinen, kohta sen jälkeen tehty esittely, että niillä maroilla, jotka jo omat ylioppilaiskunnan käsissä, ostaa Maliniin yksityisen huoneen, koska, niinkuin esityksen puolesta mainittiin, tuskin mahtaisi koota niin suurta summaa, että möisi rakentaa huoneen kaikilla yliopmlaishuoneelle aimotuilla mukamnuksilla ja ylioppilaiskunnan sittenkin täytyisi tässä kohden mahentää maatumiksensa, hylättiin samoten sentähden, ettei ainoakaan yksityisille rakennettu huone katsottu mastaaman niitä maatimuksia, joita oltiin totuttu pyytämään tulemalta ylioppilaishuoueelta ja ettei yliovpilaiskunnalla, jota maan yleisö tähän asti oli kohdellut niin suurella lempeydellä sen rakennnsaitomuksissa, ollut mitään syytä kadottaa toimonsa näitten aikomnstensa someliaasta toteentumisesta, .Nostane Marat, joita oli karttunut huoneenrakentamiseen, eimät mielä nousneet siihen summaan, jota ennen pidetyssä kokouksessa oli määrätty mälttämättömästi tarpeelliseksi ennenkuin työtä alotettaisiin, niin syntyi kysymys sopimimmasta keinosta puuttuman summan keräämiseen ja päätettiin käyttää samat keinot, joilla tähänkin asti oli varoja kerätty, (nittäin pitäisi huoneen rahaston hymäksi jos mahdollista useammin kuin tähän asti pidettää kirjallisia iltahumituksia Helsingissä ja ehkä maan muissakin osissa.

5ämän oliessa ilmmtettiin kokoontuneelle ylioppilaiskunnalle että kaksitoista jäsentänsä aikomat tuleman kesän mapaa-aikana ylioppilmshuoneen hymäksi antaa laulantoja eräissä maan kaupunneissa.

— Paitse suä ilalnitti kokousta se sanoma, että muutamat maalaustaidon harjoittajia hymäntahtoisesti olimat ylioppilaishuoneen hyödyksi tarjonneet jokainen jonkun teoksensa; ja pitäisi yliopftilaishuoneenrakennus- toimikunnan kiirehtiä käyttämään näitä suosio!lisiä tarjouksia.

, Nos’a edellämainittua oltiin feSfuSteltu, valittiin ne neljä \)lioppilaiöl)uoneen rutonnueMounifunnan jäsentä, jotta joka ’otetaan i;Iiopp11 iofunnaota, sekä rahaston tutkijoita, ja seurasi maalilta etta menneen vuoden toimikunnan jäsenistä tohtori :)(. Pollen uudestaan »aIittiin ja muiden kolmen si>aan kutsuttiin maisterit 9SB.

Alftan, ©. Asp ja S. O. 28. Forssell toimikuntaan, sekä vara-miehiksi maisterit N, Montgomery ja ’^. Tb- berg kuin myös tilintutkioiksi matot. . Heikel.

Wihdoin päätettiin että allekirjoitetut sanomissa antaisivat yleisölle tietoa taota kokouksesta, sekä myös että rahaston tutkijat, tutkinnon tehtyänsä, samalla lailla julkaisisivat kertomukseusa siilä.

Wilhelm 8avoniu8, Äofouffen esimies.

Suoinen ’))l, dl>spankliin ja sei^autta sa^neet turmauta (’tela-suomen rikkaampiin rahamaroilnn.

(5n minä eimätkä muutkaan kiellä Oululaisia tekeinästä miten tahtomat ja paraite yniinärtämät. Päinvastoin yhteishenki kehoittaa kaikkia yhteisesti ja jokaista erinäisesti kaikella tamalla vaimoinaan ja puuhaamaan omaa etuansa. Mutta jo Roomalaiset mninoin tiesimät sen vtuuden, että yksimielisyydessä mähatki Marat kasivamat.

vaan eripuraisuudessa hyvätki mähenemat. Isäninaalle loistoksi ja yhteiseksi menestykseksi se osa olisi, että kuki seu ajallansa ja kamallansa edistyisi, ja sentähden pitäisi siihen kaikkien pyrkiä ja ahkeroida yhteisillä moimilla, koska kuitenki ”lahjat omat inoninaiset maan henki on yksi”, sentähden jokainen ilnniiien ja maakunta keskenään kaikessa hymässä toiinessa ja amnS sa, mutta jättäköömine pois nuo haimat ja mahingolliset erikoispyrinnöt, joihin malitettamasti ”, Neski-suomi” pani alun ja ioita nyt Pohja-snoini, »Pohjolaiset” malitettamasti jatkamat!

oma meljesi Tiitus Tuiretuinen.

Yliopistolaisten yhteinen kokous 10 p.

Huhtikuuta 1881.

Moppilaiskunta piti yhteisen kokouksen 1U p. tämän vuoden Huhtikuuta ottaaksensa mastaan ylioppilaishuoneen rakennus-toimikunnalta muosikertomnksen sen toimesta ja ratkaistaksensa toisiakin ylioppilaishuonetta koskemia’ asioita.

*) 2)Uoppilal$$uoneen ratennu8*toimtfunnan kolme vmmvälsia jäsentä, jotka halittiin 13 p. SWooIiÄfuuta 1858, ounit fouppaneutoo4 H. Vorgstrom, ptofeSfori V. Lindelöf ja nuiovimeotari F, Tengström.

gMnt«terU2Batta», Suometar 18.”)7 ja l^l<, al!»l)I»8 armelimat sellaisen luman annannan mahdottomaksi eli ainaki määrälliseksi sen vuoksi, etlä siitä syntyisi mihaa ja mainoa niitä tuomareita mastaan, joilta ei suonialaisia kirjoja saisikaan.

Numpasessakaan pelossa ja luulossa nuidän armellessamme ei ole perää. Nyt tuskin kukaan möisi alussa kaikkia kirjoja suomeksi antaa, manhat ja ikämiehet,

joilta olisi turhaa ja mahdotonta manhoilla päimillään maatia tarpeellisia harjoituksia,

saattaisimat apumiestensä kautta ainaki rahmaan mielihymiksi sen merran suomenkielisiä antaa, että nähtäisiin heidän tahtoman mahdollisuutta myöten muutokseen suostua. Eikä voi ajatella, että suomalaiset, jotka omat ilmoisen ikänsä tyytyneet mmttalaiseen kirjoituskieleen, nyt äkisti rupeisivat toivomaan muutoksen kaikessa kerrassaan, semminki kun tämä muutoksen teko ei Moi tulla täydellisesti tehdyksi mitenkään mähempään aikaan kun 20 :’l 3l)muotta.

Mutta kun joka paikassa rumettaisiin maikka mähänki työhönkivi ja tulisi näkymään, että nyt aletaan asiasta täyttä totta tekemään, niin se on hyvin helposti ymmärretlämä, että se mapaus eusimäiseksi herattasi »nielen suomentumaan. Nahtäsiinpä sitte mitä mauhtia mirkaja opetus kielenki suomentuminen inenisi. Asian oma luonto ja muutoksen tarpeellisuus silloin masta pääsisi oikeen moimansa mukaan metämään.

Wakama uskonnne sentähd^n on ollut ja mielä nytki on, että mainitun mapauden annettua tehlak. tuoniareis Suomenkielisistä protokollista.

V. Dbbm], Äoloutfen pöptäftrjoittaja.

Kuuromykkäin koulu Porvoossa, yksinäisten varoilla perustettu, on menestynyt menestymistään.

Keis. M:ti on myös alamaisesta esityksestä hyväksi katsonut määrätä että sille Porvoon hippakunnan seurakunnissa saa vuosittain kantaa yliden kolehtkinai, kissa niin kauvan kuin opetusta siinä annetaan ja ehdolla että se asetetaan tuomiokapitulin katsannon alle. Paisi tätä on Keis. M.ti Snomen käsikassastansa määrännyt koululle vuoteensa makseltavalsi 150 lvpearuvlaa.

>l, kä niin voisi saada joku alku kirjallisuudelle laki-asioissaki.

Sillä ilman kirjallisuudetta ei pitkälle päästä. Ja vaikka se kyllä on nskottava, että kirjallisuus jo itsestään rupee syntymään ja edistymään, kun suomenkielisille kirjoille tulee lukijoita ja niistä siis on tarvis, niin alussa yllyke kehoituspalkinnoillavarmaan ei olisi muuta kuin hyvää.

Emme kuitenkaan epäile, ettei vapauden annettua muutenki jonkun ajan perästä voisi yli-opistossamme ilmestyä tieteellisestiki niin harjautuneita lain-oppineita, jotka saattavat pitää luennoita lakiasioissa suomeksi.

Sillä se suomistuneempi inieli, minkä siitä yleisestä luvasta varmaan toivomme, se se tulisi paljon vaikuttamaan.

ta, joidenka jo nyt on täytyminen osata haastaa ja ymmärtää suomea, useampi tesk’itainen ja nuorempi voisi harjautua suomea kirjoittamaanki. Toinen on asian laita ylioikeuksissa, missä lain-käynti on kirjallinen, eikä suomalaisten puhetta kuulla, eikä vielä tarvitse ymmärtää ollenkaan. Jos ylioikeuden tuomarit kuitenki taitamat suomenkieltä haastaa, se on sattunaista, koska sitä siellä ei ole tarvittukaan, eikä heillä tarvitse olla harjoitusta kielen käytännässä. Ennenknn voipi suomentielisiä kirjoja sinne vastaan otettaa, niitä ennen eli jälestäpäin ruotsintamatta, ja sellaisia sieltä suorastaan antaa, pitää sikäläisten tuomarien oppia suomea sekä haastamaan että kirjoittamaan. Ja heidän taitonsa luonnollisesti, kun itse lain-käynnissä ei ole harjoitusta ja päätöksen kirjoittaminen yli-oikeudessa muutenki on vaikeampi, pitää olla paljon vakavampi ja suurempi kun esm. kihlak.

tuomarien.

(Thomas Mooren mukaan.) Se kannel kuin niin kauvan soi Tuon Taaraan linnassa, Kannel Taaraan linnassa.

Nouse, riennä Suomen kansa Korkealle kuulumaan!

Kansa kaunis suomalainen Kuuluisasti kuulumaan!

Kuuluisasti, kaunoisesti Sukuamme suosimaan!

Suomen kieltä, Suomen mieltä, Siin’ on voitto Suomen-maan!

Kansan ystävä.

Nouse, riennä Suomen mieli korkealle koittamaan!

Suomen mieli, Suomen kieli, Niiss on koitto Suomen-maan; Suomen miehet, mielen miehet, kaikki työhön työntymään!

Nouse riennä Suomen mieli, Tim’ on koitto Suomen-maan!

Suomen voitto.

OK. Oksasen mukaan, ) Nouse, riennä Suomen kieli Korkealle uniaan!

Suomen kieli, Suomen mieli, Niiss’ on suoja Suomen-maan; \ *)rfi kieli, yksi mieli Wäinön kansan voimistaa.

Nouse, riennä Suomen kieli, Siin’ on suoja Suomen-maan!

— Maaviljelyksen opetuksena aivotnissa rahvaankouluissamme pitää ”Otava” sekä Mikko Myöliäinen ”Tapiossa” pitkiä puheita, ikäänkuin kirkh. Cygn-uus olisi rahvaankonlu-elidotuksessansa sitä vaatinutvarsinaiseksi opetus-aineeksi, joka olisi vältettävä. Se kyllä on totta, että mainittu ehdotus vaatii Seminarjumissa pitämän opettaa rahvaankoulun opettajille myös maaviljelystöitä ja askareita. Siinä ehdotuksessa sanotaan sivulla 02: ”maaviljelystöihin«seminarjumissa) kuuluu-, ensimäiset perusteet järjellisessä pellonviljelyksessä, niityn ja ryytimaan hoidossa, humalan ja pellavan kasvatuksessa, järellisessa karjanhoidossa siihen knuluvine saas, kareineen, maidon käytännässä, voin ja juustonleossessähevoisten ja mehiläisten hoidossa, kalain siittämim. m. Näillä askareilla yleensä tarkoitetaan oppilaisten ruumiin terveyttä, heidän pitämistä tarpeellisessa maalla-elannon yhteydessä sekä rakkaudessa semmoseen elantoon, vaan niillä on myös se erinäinen tarkoitus, että oppilaiset saisivat osoitusta vähemmän maatilan järelliseen hoitoon, että he sitte rahvaankoulun opettajina maakunnassa voivat antaa neuvoa ja osoitusta

suomesWsauoden-tllloil toivotukset ovat kaikite Eteläliuonoja. Paljon sateen tähden ei viime syksynä saatu paljo kylvöjä tehdyksi ja nyt on pitkä, kuiva ja kylmä kevät senlisäksi hävittänyt oraita.

vuus Kuion muuallaki maailmassa tehtiyt tuhoja. Ruotsissaki valitetaan maat hävinneen. Waan Itä-indiassa on nyt ollut semmoinen katovuoss, että paljo ihmisiä on kuollut siellä nälkään. Englannissa on näille onnettomille avuksi koottu lahjoja monia satoja tuhansia ruplaa.

Algierissa Mikan maa-osassa on kuivuus polttanut kaiken ruohonki että eläimet ovat kuolleet nälkään.

s -s.

Kellokoskelta 19 p. Huhtik.

Tämä kemät on ollut erinomattain kimuloineu aika. Tuhkarokkoa on ollut lähes joka toisessa lapsessa ja manhemmissakiu alla 20 vuoden. Aika ihmisiä on taas koma yskä maivannut, jota ei mähillä saa lähtemään.

Tmvea pian toimottiiu. mutta nyt on ollut yökylmiä ja se miivyttää lumen lähtöä. Waikka lunta oli runsaani, on se kuitentin jo mähissä; paikoin maa ja pellot valjaat.

Kun se tuli sulaan maahan, niin se sen vuoksi pikemmin vedeksi muuttui. Kylmöpellot, jotka jo osaksi ovat talvi-pukunsa heittäneet, eimat näytä kauniilta.

Mennnt syksynä jäi paljon kylmämättä maiden märkyyden tähden ja hyvin myöhään sekin mitä kylmettiin.Ei nyt tänä talvena ihmiset tarmiNneet, trankin vuoksi eläimille, miinaa polttaa, koska oli ja on runsaasti karjan ruokaa. Ou saanut sils Miljaa säästää tulemaksi vuodeksi, joka on tahtonut.

Tapaturmaisia tuolemisia on täällä ollut mahassa ajassa kaksi. Pieni lolinen vuoden manha moudin poika oli pihalla kuin mettä tmvat hemosella. Wettä sisääukantaessa jätti manheniinat liänen ulos. Hevoneu arvattamasti pelästy, ja lähti juoksemaan ja mesitiinu tapasi kaatumaan lapsen päälle että kohta kuoli. Tämän miikou alussa taas lähti torpan vaimo yli joen naapuriansa katsomaan. Jää oli 10 heikon puolella ja hän putosi jokeen ja sinneupposi.

Ei mielä ole ruumista löydetty, mutta useat kuulimat hänen huutonsa, maiktei enää ehtineet apuun ei’ä häntä nähneet. Koma tuuli sekotti äänen etteimät sanueet selkoa, mitä kohden se oli. Pieni lapsi, ei vielä muoden ijässä. jäi sen kautta äitittömäksi.

Kuuluupavähän uutisia Tuusulastakin, meidän emäpitäjältä, ovat papit ja pitäjäläiset aikomisessa tehdä uutta suos

Turun hippak.

Kappalaisen m. knkl, . V. F. Geddan Hinpakulltaill sanomia.

leskelle armossa suoiu yksi lisa-armovuosi kalinan emäkirkon kappalaisen tliloista.

Tuleman Toukokuun 1 p. tulee seuraamiin mirkoilun astumaan: Teisko» kappalaistu Mirkaan Kangasalan kappal.

m, kirklv K, E. ”>nberg, kangasala» kappalaisenMirkaan kirkh.apul.

ja tmiokoulun opettaja Turussa m, kirkli. H, »f Vrander, ja Turun tnnökoulun opettajaksi Paattisten kappal, A, Lindman,

Wirkavakuutuslnjan saanut malisaarnaaja Peritelissa H, H, Hjerppe ’.’Ingelniemen kappalaiseksi,

’.’umail muuttaa Pietarin luppakuntaau on saanut spon kilkl” apul. A, W. Bergman, Määrätnt: virkamuoden saarnaaja Teiskossa m, Kirk!, . K, Bergrotl, mälisaarnaajaksi Meosuknlan piiäjän-apnlaisen Mirkaan, Mietoistenkappal, apul.

E. I.!>’illjestrand Kiuulingen kirkl, . aplileksi, ja Ruskon kappal, sijainen K. H. Ekblom Mietoisten kappal, apul.ksi; tullen Ruskon kappalaiseil Mirasta mal’dollisuutta inukaanmurlietta pitämään Maskun papit,

Haettamaua opettajau Mirka Tasilinin ralnvaankou-lussa Hämeenkyrössä, Ulkomaalta.

Todan sytykkeen ainetta on ylen kyllin, maan Englannin pääministeri lm-, l i’nlm>us selitti koko puuhan synnyn ja menon kuin myös ker^ toi, miten kylmästi Turkulaiset omat ottaneet mastaan tämän muistopatsaau saannin, ja kuinka yliopistomme on saman patsaan kustaunuksiin määrännyt 2 tuh. r.

hop. sillä ehdolla kuitenki että patsas olisi Helsinkiin asetettava. Tästä anasta keskusteltua, päätettiin että Seura pitäisi uudeu kokouksen asiassa tämän kuun 22 p. Alettiin sala-nimelliseltä kirje, jossa Tenraa pyydetään ottamaan menykkeillä kirjoitettuja kilpakirjoituksia mas^ taan, joihin palkinnoksi tarjotaan 400 markkaa. Waan kuin Iymäskylään, mistä tarjous ou tullut, asetetaan uusi kirjallisuuden seura, luultiin sopimammaksi, että se uusi seura saisi tämän kilvapalkinnon toimeksensa.

H.

y. kreimi Vera oli maatinut Seuralta ehdotnota, unten 1857 tehty lakikokous saataisiin suomennetuksi. Tämän ehdotuksen päätti Seura annettamaksi.

Ilösluettiin tutkijakunnan eri lauseita maist. Krohnin tekemästä Stöekhardtin kemiiau suomennoksesta, toht. I. iomal, nsen .Nujallisuuden Seuran Kirjapainossa.

Osalliseksi Suomen HypoteeM-ylidistykseen kirjoittaineet tal, i pyrkijät tilan-omistajat kutsutaan täten nltteis.vn ul>dyskokoukseen, pidettamään laumantaina Kesäkuun l p^na k-lo u epp. Hypoteekkinl, disiyksen Muka-suojassa Helsingissa (entisessä Sederdolmiu kimimuurissa Aleksanderin kadun marrella, melkein Pankin rappuisten mastapäätä), jolloiu seuraamat aineet tulemat keskusteltamiksi: 1:ksi Kysymys jos, taikka miten jotkut Läänikomiteat omat esitelleet, se tätä ennen 4 ja i’/« prosentiksi ’, ’»I, oistyksen seteleille määrati » korko olisi korotettama suhteelliseksi 4V, ja 5 prosentiksi, tahi setelit aunettamat ensimäarätyllä korolla, maan pää-oman vähennyksellä, jos tarmis niin maatii; 2:ksi Tutkinto nyt moimassa olemasta tilain aimio-osoitteesta, sisääntulleiden esittelyin mukaan; 3:ksi Turun Läämkomitean nostama kysymys oikeudesta osakkaille l.umiosa lähettää muosittain kaksi edusmiestä, jotka Yhdistyksen Hypoteekkiyhdistyksen kokous.

Alakirjoitettu asuma kanavan suulla Lauritsalassa, tarjontnu kunnioitettamalle yleisölle kaikellaisten. kauppaan jamyös muuluin Inkenteesen kuulumaiu asiain toimittajaksi ja toimitusmielieksi, seka on amullinen antamaan kaikeliaisia purjehtimista koskemia tietoja uiin lmmin kaimalla, kuin myöskin Kanamalla.

Monimuotinen kokemus ja tottumus näissä asianliaaroissa sallimat miuun paraimmalla taivalla määrissä pitämään kunnioitettnjen asioitansa lialiuuni antajoiden etua.

l” (2) H, A. Holmström.

Kotimais-teosten kauppapuodissa Helsingissä: Hemoisja roska-sukia eli kaapimia, Hemoisen kenkiä ja kengän nauloja, Hemois-kampoja ja liarjoja.

Eiloihin folkia ja renkaita, Peili-lasia, Puoti on Senaatti-torin kupeella, Nikolai-kirkon mastapäätä.

b (!> G. A. Herlin ja Kumpp.

Kellä on syytä, antakoon kihlakunnan oikeudelle Ristiinan pitäjässä ilmoituksen kanteestansa minua mastaan, v..oden ja muorokauden sisään siitä päimästä kuin on Elimiin”» 3iuneu kerran ollut kuulutukseni, että urina haen kiinnettä ja olen jo saanutki kalu lain huutoa ’ >2 osalle perintötilaan mro 3 Järmenpään kylässä ja Nistiinau pitäjässä Mikkelin lääniä.

Ristiinassa 17 p. Huhtik. 186l.

2 (l) Penjam Kyyrö.

Ilmoitus.

Asiamies Lauritsalassa.

Nl, teisellä klistannuksella saisimat olla kunaki muonna sattumissa ylidnskokouksissa Helsi, ^gissa läsnä malmomassa lääniosakkaiden etuja-, 4:ksi Kuopion Läänikomitean nostama knsnmys armio-toimituskiijain ja melkaklrjain kirjoittamisesta suomeksi; l,!ksi K»sm, ms muutoksesta ol’jesaannön 5>2 velkasetelien painattamisesta, knin myös siinä määräyksessä 57 tzlän Iinmelessa, jonka mukaan jäsenen mälttaiuättömästi pitää olla osakas ’.1N, distnksessa; nnen aikaa kukkaistani!

, <Uvlo! ethän julma lie Kllkkimata katkomahan!

G minulle

muista se

Maallein soisin kasvamahan.

Niinkö poikain!

saatuasKerran mieheks' aivot koittaa Isän astuu jälkiä.

M'et häntä jaksa voittaa.

Sitte kerran haudallain Äuottavasti lausutahani ", Nuoltuaanki maallensa Henkens' elää pojassahan!" Santala.

Flamin kielen pitäisi vasta siamilaisissa maakunnissa oleman ainoana opetuskielenä kollegia-louluin alimaisissa luokissa saksalaisten lielten (flamin ja saksankielen) opetuksessa ja uskonopin aineissa, ja olkoon sillä sama oikeuus ranskan kielen rinnallakaikissa lilpapalkintoinetsimisissä, yksin lääke-opin akatemiassakin jakaikissa maaviljelyskouluissa, ryytimaanboito-kouluissa, eläinten lääkityskouluissa ja kauppasekä merimiesten kouluissa pidettävissa luennoissa.

Wuonna 1830 oli Belgiassa alasaksalaisia (tahi siamilaisia) kaunokirjailloita (7 nimeä). Nyt meillä on (38 nimeä), oppineitten nimet lukematta. Painettuin kirjain luettelus vuodesta 1830 vuoteen 1855 täyttää ei väbeminin kuin 233 kahdeksais-sivua.

Sitä tällä lailla syntynyttä siamilaista kirjallista liilettä kodta ei enää voitukaan kieltää löytymästä, ja vähitelien se rupesi valtiollisellekin alalle pääsemään.

Wuonna 1856, 27 p. Kesäk. Kuningas kotimaan asiain uiinisterin de Deekerin ehdoituksesta määräsi istuntokunnan, johon otettiin kymmenen oppinutta miestä (nimet luetellaan ja mitä miehiä ne ovat). Tässä suomalaisille lukioille lyheminiten maan mainittakoon, että siihen otettiin (5onseienee Gentin kaupungissa oleman "Kieli on koko kansa" nimisen seuran esimies Rens. sekä van der Voort. entinen kirjanhoitaja Flamilaisten keskimäisessä asiakunnassa (Mitteleomitli) ja mielä nytkin flamilaisuuden innollisimpia kiihoittajia.

lokakuun 8.ntena päimänä 1856 tämä istuntokunta pitiensimäisen ja saman kuun 16:ntena päimänä kuudennen toista istuntonsa, joka myös oli viimeinen. Heidän neumonpitonsa matkaansaattamat päätökset jäimät kuitenkin salaan. Wasta sitten kuin anomuskirjoja niiden julkaisemista pyytämään aina enemmin ja enemmin tuli, niin se asia 10 p, joulukuuta 1858 otettiin kuninkaan neuvokammarissa keskusteltavaksi, ja tammikuussa 1859 koko Belgianmaa tiesi, mitä tämä siamilainen istuntokunta anonut oli.

Siitä se siis on ymmärrettävä. miksi ne ensimäiset äänet Flamilaisten asiassa oppineitten suusta läksivät, nimittäin Nillemsin ja Blommertin. Sen perästä Antverftin kaupungissa kohosivat ylös kaunokirjailia (^onseienee ja kaunokirjailia sekä kansallinen runoilla von Rysvyk. Tämä liike sen kautta tulikin kansan käsitettäväksi, kuin se tuli kaunokirjalliseksi ja runolliseksi, jäsen lautta yleisiä mielipitoja liikutti.

Gentin kaupunki täällä on se parahiten mastaanseisoma paikka, ja mielä nytkin se kaikkein mähimmin belgialainen (tahi ranskalaisuuden moittama). Siitä kaupungista ne ensimäiset siamilaisten tahi oikeastansa siamilaisen puolluskunnan mastustuksen ilmoitukset esiin tulimatkin, sillä se olisi Määrin, jos koko kansan jo luultaisiin kannattaman näitä siamilaisia liikkeitä. Siksi se moipi tulla ja siksi sen täytyykin tulla, jos Belgianmaa sen tulemaisen suuren saksalaisen liittokunnan yhteyyteen säilymäksi tahdotaan; mutta sille kannalle ei kansa itse siellä mielä ole pääsnyt. Te siinä asiassa vielä on osan ottainatoin, ja puoleksi valistuneet häpeilemät flainin tieltä, jota ne vaan talonpoikainkieleksi katsovat. eivätkä usko sillä kielellä voitavan mitään kyllin koreasti sanoa.

Ranskalaisen opin käyneet sitä vastaan ovat osaksi liian laiskat uutta kieltä oppimaan, osaksi taasen suoria vihollisia kaikille Flamilaisten liikkeille.

vuonna 1846 Belgiassa oli 2.47 l.248 flamilaista ja 34, 000 Saksalaista, joita mastaan oli 1, 827, l4l Wallonilaista.

kuin mekin olleet kansat ovat edistyneet, ja niitä heissä vielä katsotaan edistymistä vajaaksi. Niiden kanssa sitten on hymä omia kohtia^ine vertailla. Sanomme tässä aluksi vaan, että suomalaista kansaa Suomenmaassa on jonkun verran päälle puolen-toista miljonan.

Inkerinlnaalla sekä Aunuksessa ja Venäjän karjalassa kuin myös Tornion-joen talana Ruotsin jaRorjan piiolella on yli senkin vielä suomalaista kansaa, niin että koko luku Suomalaisten sukua ainakin on enemmän kuin 1 milj.

ja 700, 000. Ruotsalaista kansaa Suoinenmaan ranta mailla herra Tohtori likkanen laolee olevan 239.342 henkeä tahi noin 240 tuhatta.

Belgian hyvin valistuneessa maassa, josta tässä nyt pube seuraa, siellä historialliset seikat omat saattaneet ranskan kielen valtakieleksi, vaikka ranskalaista murretta tahi Wallonin kieltä puhuma osa kansaa on paljoa väliempi, kuin se osa, mikä puhuu ylähollantilaista murretta tahi flamin kieltä, joka on saksan kielen likeinen sukulainen.

Alussa mainitusta kirjoituksesta tähän suomennettn ote nyt kuuluu näin:

(Jatketaan.)

Näin siis on toivottava, että nämät siamilaiset liikkeet aina enemmin ja enemmin voimistuvat tukevaksi tueksi saksalaisuudelle ranskalaisuuden levenemistä vastaan, ja viimein saattamat Belgianmaan siihen oikeaan tarkoituksehensa, nimittäin jäseneksi saksalaisen kansakunnan suureen valtioliittoon.

Seuraavan Huhtikuun 25-ntenä p-nä Brysselissä tälle istuntokunnalle pidettiin kunniakestit, joissa lausutuissa puheissa enimmissä Belgianmaan molempain erikielisten kansain veljellinen väliliitto kokoonkäyväksi puolustettiin.

Wallonilaisetkin jo rupeamat osoittamaan Flamilaisille hyvänsuontoisuuttansa. Se jo on nähtämä siitäkin, kuin jo monta ranskankielistä Belgialaista ja niiden joukossa National-nimisen sanomalehden toimittaja Poimin, on rumennut osalliseksi "siamilaiset etunenässä" nimiseen seuraan. Se julistuskirjoitus tahi manifesti, minkä tämä senra läntenä p. lokakuuta 1859 ulosantoi, sekin oli Belgialaisten yhteismielisyyteen kirjoitettu.

Hallitus puolestansa näyttää niin paljon kuin mahdollista on Flamilaisten soveliaille pyynnöille oikeuutta osoittamaan pyrkimän. Nahamarain ministeristö jo on pannut toimet toimeen, saadaksensa Flamilaisille mapaankielensä käytännön kaikissa tullija mero-asioissa, ja ministeri Nogier jo Huhtikuun alussa samana vuonna käski kaikkein siamilaisten paikkakuntain kuvernööriäheidän hoitonsa alle kuuluvissa asioissa flamin kieltä käyttämään.

Tämä istuntokunnan kirjoitus tuli melkein kaikissa leimaninaan sanoinalehdissä ranskan ja fiamin kielillä painetuksi. Uleisyyden mielissä siitä syntyi roisistansa hyvin eriämiä ajatuksia; ylimalkaan knitenkin sitä ei hymeksitty. '))ksin siamilaisen liikkeen rehellisimmätkin ystämät myönnyttivät, eitä istuntokunta usein oli käyttänyt liian karkeita sanoja, ja oli vaatinut enemminkin, luin esivalta nykyisessä tilassa matkaansaattaa taitaisikaan.

Etenkin se vaatimus nostatti paljon mihastumusta Brysselissä ja sotaväen itsensäkin keskessä, kuin sitä anottiin eroitettavaksi vallonilaisiin ja siamilaisiin rykmentteihin.

Hallituksen vastaus annettiin 23:ntena p^nä Maaliskuuta 1859 ja oli kaikkein mieliksi hyvin kohtuullinen.

Samoin olkoon flamin kielen taitaminen maatimuksena maltainmälillisiin eli diplomatillisiin Mirkoihin ja kaupan lioitomielien eli konsulin virkoihin päästettäviltä.

Merisotamäen pitäisi oleman kokonansa siamilaisen ja maamäen jaettuna flainilaisiin ja mallonilaisiin rykmentteihin ja komantokieli olkoon siamilainen ja mallonilainen erittäin.

flamilaisten paikkakunnissa alkeisja kyläkouluin opettajiksi aikovain ei pitäisi enää oleman pakoitettunaranskan kieltä ymmärtämään; mutta toisaalta niitä ei koskaan pitäisi opettajiksi otettaman, jos eimät ole perinpohjin taitamat slamin kielessä, kouluin hoitajain ftinmoisissa paikkakunnissa pitäisi opettajain ja seurakuntain esimiesten kanssa vaan käyttämän flainin tieltä. Myöskin pitäisi kuninkaalliseen Akatemiaan Biysselissä sekä laulanto kouluun erinäinen alasaksalainen (siamilainen) osasto asetettaman.

kaikista ministerein mirkapaikoista ulosannettamat päimäkirjoitukset. asetukset ja käskyt omat molemmilla kielillä, ranskaksi sekä flamin kielellä kirjoitettamat. Kaikki kirjalliset toimitukset, ilmoitukset ja kivjeenvaihteet siamilaisissa paikkakunnissa, kaupungeissa ja kylissä ovat yksinänsä flamin kielellä kirjoitettavat.

Oikeuusvaikoissa siamilaisissa paikkakunnissa on flamin kieltä kmitettävä puheessa, ja liljat, kutsumukset sekä päätökset omat flainin kielellä talli molemmillakin kielillä kirjoitettavat. Mmäisissalin oikeuuspaikoissa päätökset aina omat annettamat sillä kielellä, jota kirjoissa alusta on käytetty.

flamilaisissa paikkakunnissa jokaisen virkamiehen, olkoon mitä arvoa hymänsä, pitää ymmärtämän flamin tieltä, eikä kukaan flamin kieltä tarkasti taitamatta pääskö siamilaisessa paikkakunnassa notariutsen tahi lain asiainajajan Mirkaan.

Poikani syntyessä.

(Petosi.) Saakaa tänne poikani, Likistelläkseni soisin!

Katso, elonpuustani Wesa nuori mulle nousi!

— Uuden pitäjän saanti-puuha.

Kiuruveden kappelia saatavaksi erillensä Iisalmen pitäjän yhteydestä sekä kirkollisissa että hankalasta muissa suhteissa pidettiin mainitun kappelin kirkossa viime Huhtik.21p nä laillinen kirkonkokous, johon oli vaadittu osa Iisalmen emäseurakunnasta ja Pielaveden pitäjästä, kuulusteltaviksi jos heki tahtoisivat ruveta tämän aivotun uuden pitäjän yhteyteen. Kiuruveteläiset olivat yksimieliset päätöksessänsä, johon yhdistyi osa Pielaveden pitäjästä Rytkyn kylä kokonaan sekä osia Koivujärven, ttaukkalan, Niemisjärven, Sulkavan ja Tommonmäen kylistä, yhNteeiinnsä 76 eri tilan osaa noin 7^ mantaalin verolta. tulisi se uusi pitäjä kaikkiansa sisältämään 428 eri

Markka-rahamme kurssiin panemisesta arvostelunsa antamaan on tällä viikolla ollut täällä Helsingissä koolla hallituksen kutsuma komitea, joka taisi jo viime keskiviikkona päättää asiansa. Tässä komiteassa oli muistaaksemme 14 jäsentä kauppiasja maaviljelijä-säädyistä eri osista maatamme. Komitean asiana lienee ollut kysymys, jos ja miten markka-rahalle määrättäisiin hliiiknkteaessjaä, armo muita rahalajia suhteen kauppajamuussa emme kuitenkaan usko minkään komitean voivan määrätä, vaan on se kokonaan riippuva siitä jos hopea saadaan ainoaksi lailliseksi maksun välikappaleeksi. Milloin niin saadaan ja Suomen pankki velvotetaan lunastamaan markka-setelinsä hopealla, niin tämä rahalaji saapi itsestänsä täyden hintansa ja arvonsakotona sekä ulkomailla. Muutoin paperi-markat ja rahaseikkamme saaroat olla nykysessä huonoudessansa, panipa hallitus markoille min hinnan tahnansa.

Hoti maalta.

Nuori Runoilija (Thomas Moore'lta.) Runoilija nuori käy sotaan nyt, Hän Tuonen jo lähenee rantaa; -Hän miekall' isäinsä on vyöttäinnyt Ja kannelta vielä hän lantaa.

»Oi runoini maa! jos maailma sun Myös hylkäisi

vieläkin koittaa Ain' armasta suojella miekkani mun Ja kannel sen kunniaa soittaa".

Runoilija kaatui

kahle hänt' ei Nyt ahdista

vapaana tahtoi Hän kuolla ja kantelen soinnon hän vei, Kuin kädellään kielet sen katkoi.

"Aiu' ollos kahleilta saastumaton, Sä lemmen ja kunnian kieli!

Sun soittosi luotu vaan vapaille on, Ei niille, joill' orjan on mieli".

—s -s.

Sikiö sä sieluni, Tuhannesti terme-tullut!

Riemulauluiltani en Parkujasikana kuullut.

ulkomaisten nimien kirjoituksessa epätasaisuutta, niin että esm. pispa Notlnnviuksen niini välistä kirjoitetaan Nothovi.

välistä taas :1tothovius. Mutta nämä niinkuin muutti kielivirheet voidaan undessa painoksessa parantaa eivätkä ne olekaan kovin monta ja kirjan käyttämistä pahentavia. Paino ja paperi ovat hyvää sekä hinta kohtuullinen.

tilan osakasta 40y2 mantnolin verolta sekä vakillikua noin lälies 6, 000 henkeen. Papis-hoitoa käyttämään minimin ottaa yksi firffoberra ja ylsi pitäjän-apulainen.

Pappien palkat suostuttiin maksettavaksi ainoastaan jyvissä ja voiosa, ollen ji)unipalftaau muutetut faiffi niinkutsutut pienet käsi-antimet ja ne paavin-aikuiset" l, autauslel)mät", jotka päätettiin kokonaan pmsjätettävitsi.

\))i\ fen että virkatoimitusten palkinnot jäävät entifefleen, tulee kirkkoherra saamaan palkkaa yhteensä jyviosä 192 tnriä 2ly4 kappaa sekä »otSfa 170 leilinä kää, jotka radana tefifnuät 1, -'31G rupi. 17 fpfaa hop.

virkataloksi jää entinen kappelin pappila, johon lisäksi seurakunta suostui lunastamaan vähasm metsäpalston puumetfän avuksi. Pit.-apulainen tulisi saamaan palkaksensa yhteensä 77 tnriä is kappaa jyviä ja 89 leiv. voita, eli raha-arviossa 579 rupi. 70 kpkaa hop., jonka lisäksi seurakunta hänelle rakentaa asunnon pappilan maalle, josta hän myös saapi polttopuut sekä karjalaitinnen, ja valmistaa samalle maalle peltoa 3mitta-tnrin sekä niittyä 30 fuorman alan.

Vaadittiin myös että Iisalmen ja Pielaveden pitäjäin ftvffobevraiu virkataloista lankeaisi lohkasemalla niin paljo maata tämän uuden pitäjän osaksi knin siihen tulee lankeamaan man* taalta fumpafeStafi mainitusta pitäjästä. Hallitukselta päätettiin alamaisuudessa rukoustaa, että tämän uudeu pitäjän päästyä avonaiseksi se saisi seisoa avonaisena 5 vuotta, langeten kirkkoherran palkka sillä aikaa virkatalon rafentamifeen ja metsäpalston lunastamiseen, yli fen että pitäjä virantoimittajalle kirkkoherralle maksaisi 300 v. hop. vuosipalkkaa, kuin myös että pitäjä armossa määrättäisiin konsistorilliseksi sekä seurakunnan fadittai siin kutlua ennmäisen kirkkoherransa ilman maalitta, Pielaveden pitäjästä eroamille Kiuruveteläiset lupasiivat »apauben ensimäisestä virkatalon rakentamisesta ja lisäm—aan ostosta. H. j— nen. Nahvaankouluttaia-opiston eli Seminarjumin opettajoiksi hakemuksia, joiden sisäänjätön aika loppui Huhtikuun kanssa, on tullut yhteensä 2tt. ollen hakijoista miespuolia 15 ja naisia 13. Kuin niitä opettaja-paikkoja seminarjmnissa, jotka nyt olivat haettavina, oli ainoastaan uksen tiedämme alusta alkaen halunneen ja vaatineen.

Kuin se ehdotus kerran tulee suomeksi ulos, olemme vakuutetut, ett’eivät nykyset sainan ehdotuksen vastustajat rohkene enää samalla yksipuolisuudella kuin tähän a)N tehdä rynnistyksiänsä, koska silloin tietävät että jo Suomalaisetki voivat itse tutkia ja punnita rynnistysten laadun ja luonnon, verraten ne itseensä ehdotukseen. Se on innuten aivan kummallista ja ymmärtämätöntä, mistä se joidenkuiden suomikiihkoisten yksimielisyys noiden kanssa, jotka ovat kaikissa olleet kaikkia kansallisia harrastuksiamme vastaan, on syntynyt rahvaankoulnmme asiassa. Luulisi siinä yksimielisyydessä olevan Wvempääki perää ja syyn olevan itsessä mainitussa ehdotuk, es, a. Waan ett’ei niin ole, lienevät lukijamme nähneet niistä selityksistä, joita on S:ttaressa ollut.

Mun it, e olemme sulasta rakkaudesta kansamme sivistymi, een ja täydestä makuutuksesta asiassa puhelleet, ei meidän käy muuta tehdä kuin veljellisesti rukoilla, että jokainen jnlkijuuden puhemies tarkasti punnitsin seikat niin myötä kuin vastaan ennenkuin menee tässä niin kalliissa asiassa levittämään perustamattomia ja mielettömiä puheita, jotka voivat vaikuttaa sitä, että rahvaamme sivistämisen puuha taas rankenee eikä tiedossa ole, jos tulevina aikoina hallituksenkaan jäsenet ovat tässä puuhassa niin innokkaat ja nnMperät kuin nyt. Tä!, än asti on rahvastamme pidetty ja mainittu raakana, ja nyt kuin sille tahdotaan tarjota varsinaisia sivistyskeinoja, niin nyt valistuksen nimelliset puhemiehet ja harrastajat tekevä- t vastakynttä; se on valitettavaa ja surkeata! Uutta kirjakaupoissa: Kristin uskokunnan Historia kouluille ja perlnille. Wapaa suomeunns. Turussa Frenckellin kirjapainossa 18lil. I.F. Granlundin kustantama.

224 sivua 1U:mo eli 7 arktinen ja hinta 1 markka 60 pen , na ell 40 kop. paperikansissa.

ie, k>aksi se Alkukirjan kirjoitti mennos mainio toht. Äahrdt, vaan tämä vaftaa suoon tehty sen ruotsalaisesta käännöksestä, ja suomentaja on (nimi-merkistä alkulauseen lopussa tuomiten) v. klrkh. G. Dahlberg, Lähetns-sanomain toimittaja. M jen että tällä suomennoksella on kaikki alkutnjan ansiot, on siihen tullut laveampiselitys kristinopin valheista Ruotsissa ja Suomessa kuin mikä alkukirjassa on. Tätä kristinuskon historiaa onkaikissa protestanttilai Nkesäsastimaissa erinomaisesti hyväilty, kuin siinä asiat selesitellään tyynellä ja lämpimällä kielellä. Se on myös aivan mukava sekä opetuskirjaksi alkeiskouluissa että kotona luettavaksi, Suomessa vielä sen merkillisempi luin ei tätä ennen ole meillä löytynytnäin täydellistä kertomusta kristinopin vaiheista. Miten tärkeästä vaikutuksesta uskonopin käsitykseen tämmönen historia on, lienee turhaa ruveta puhelemaan niille kunnioit. papeille ja kouluopettajille, joiden levittämiseen ja käyttämiseen Sseeurakkuuintennisksiatujaleekouluissa me tätä kirjaa suosittelemme. meidän mainita, että kieli tässä suomennoksessa on yleensä selvää ja puhdasta, parempaa kuin monessa hengellisessä” kirjassamme vielä nykysempinäki aikoina tavataan. Kuitenki on erinomattain vaan olis hiljaisuudessa ajatellut, että taitavatpa nuo riihimiehetkin jotain juoruta.

Miten makasiinin hoitaja hänen ylöskannossansa lienee menetellyt Jussi-parkaisen kanssa, sen selvittäköön hän itse jos tahtoo. Mutta on minulla syy epäillä Jussin jaarituksista siitäkin, sillä eivätftä hänen puheensa näytä vedenpitäviltä. Eiköpä liene sielläkin ollut enempi riihimiesten kuin vastaanottajan syy että jyvät hyljättiin.

Jopa tästä Jussin jaarituksesta olen virkkanut useammat sanat kuin se ansaitseekaan. Sentähden jätän sen silleen, toivoen että kunnioitettava yleisö on jo havainnut ettei Tyrnäväläisiä eikä Jussi-parkaakaan ole perin podjin räivätty ja raiskattu vaan että Talonpojan Jussi, närkästyksissänsä että hänen kahunsa eivät jyvistä käyneet, kokee lykätä syyn minun päälleni. Kuitenki pyydän Teille, Jussi-parka, erittäin vielä vastaaikuiseksi tiedoksenne sanoa, että ylöskanto-miehillä ei ole lupaa vastaan-ottaa kahuja kruununaittoihin, ja jos niin tehtäisiin, kuinka kävis jos Jussi-parka jonku kerran häätyisitte sieltä siemeniä lainaamaan ja saisitte takaisin teidän kahunne? Kenenkä olis syy että tulis katolvuosi?

Oulun kihlakunnan ruouti G. S-g.

— Hämeenlinnassa oli lainakirjasto arvattu tämän Toulok. 1 p-.nä. ”Hämäl.” kertoo, ett’ei ”lainaajia ollut kuin 13, mutta tämä kehnonlainen alku paranee arvattavasti, kun laitos tulee tutummaksi. Me »nuistutamme tässä, että kirjasto on auki kaksi kertaa viikkoonsa, keskiviikkoina ja lauvantaina, kilo 12:sta I.een päivällä, sekä ettei kirjalainoista vaadita mitään maksoa. Kaupunkimme lähestössä on äskettäin julma murha tapahtunut. Linnan toisella puolella olevan puiston vahtihuoneessa asui nuori perhe, linnanvania Lampen vaimonsa ja kahden vuoden vanhan lapsensa kanssa. Niimis maanantaina k:lo 5:en aikana aamnlla oliLampen lähtenyt ulos johonkin toimitukseen ja jättänyt vaimonsa iloisena ja terveenä lapsen kanssa kotia. Kilo 10 vaiheella epp. poikkesi toinen linnanroahti, puistosta vankien kanssa palatessaan, rvahtihuoneesen asialle.

Ovesta sisään tullessaan näki hän kauhean näön: vaimon hengetöinnä laattialla, pää veressä. Lapsi sitä vastaan oli vahingoittamatta. Oven puolella oli vaatteesen kääritty 6:en naulan paikoilla painava kivi, joka arvattavasti oli ollut murhaajan aseena. Jos puheessa on perää, olisi liina haiskahtanut venäläiseltä.

Lukitsemattomasta arkusta olikadonnut messinkikiskoinen nahkakukkaro, jossa löytyi yksi uusi 3:en rupl. seteli, yksi uusi markan seteli, molemmat neljään osaan taitetut.

Ilman sitä oli huoneesta vietn kaikenlaista vaate-tavaraa.

— Jyvseskylvn kaiipunnista. T&llse olian Antenni vilkkåssa toimessa taitse nykyae. Useita lisiä huoneita rakennelån paraikå, ja toisia pannan alulle.

Kyllae nit» tarvitånkin; sillae vaeestö lisaiiily ehtimisen, jos kohta vaehitellen. tarvitun 8, 3 maja-paikkoja Iisa), varsinni jos kansan-opettaja-opisto (enne asetetan, joka toivottavasti tapailtu jo ehkae ensi vuonna.

Jotta raha-like nseillse tienoilla tulisi siiremmaksi ja vakavammaksi, oilan puhassa sada taenne Pankki-laitos teet» keski-Suomen makuuta varten. Tsellae kaupunnissa ja liki-pitaejissse on sitae varten kirjoitettu osakkeita toista tuhatta, joka ”is teké toista a-tulialla markka. Ne joika olivat virvottanet itsensae osakkaiksi silien yhdyskunlan valitsivat virne talvena 6 miesUe esitlaenutiii fesuntojae taelle yhdyskunnalle. Ne G olivat: Toht. Sehildt (Kilpinen), Kehtori Pesonius, Yli-metsae-lierra v. v eigberg-, Alloikkari Enekell sekae Kauppiåt Mikko Parviainen ja Hse g-gm an. Naemae henkilöt tekivaet Ssento-ehdotuksen.

Sitten pidettin tås osakkaiksi kirjoittaneiden yhteinen kokous, jossa sunnossa keskusteltin ja lärkasteltin sitae Ehdotusta. Vaehi» mutoksia sina’ tehtyae, suostuttin villen ja p&tettin pitae tointa Ssentöin vanvistamisesla.

Alammainen anomus laitetlin sitse ”is& n.

— Jäiden lähtö oli vitkallinen, kuin vasta viime tiistaina Haminamme oli aivan puhtaana. Sinä p:nä tuli ensimäinen höyrylaiva ”Oulu” Tukholmista sekä ensimäiset tavara-veneet näkyivät Ingon ja Kemiön pitäjistä rannassamme. Länteen-päin on siis merenkulku auki, vaan kuinka pian se auvennee itään-päin, on vaikeampi sanoa. Mahtaa jo tulemalla viikolla viimeinki Wiipuriin ja Pietariin höyrylaivat päästä kulkemaan. Miten Päijänteen laita lienee, emme tiedä, vaan Kallavest Kuopion seudulla oli vielä viime viikon lopulla ollut aivan kovassa jäässä.

— Warpunen n:ro 8 jaettiin viime keskiviikkona, Toukok. 8 pinä.

— Mehiläisen n:ro 4 ilmestyi viime keskiviikkona ja löytyy siinä kirjoituksia: 1) Kirjeitä ulkomailta. VII; 2) Uusikartanon kasvatuslaitos; 3) Ehdotus Säännöiksi Keski Suomen-Pankille; H) Sokea Rosa; 5) Ilmoitus kuinka hra!itohvessori I. W. Snellman arvostelee Nadesehda-suomennosta kirjallisuus-lehdessä viime tammikuulta; tt) 4. Kirje Huhtikuulta.

Helsingistä:

Talonpojan Jussille Tyrnävällä!

lähetyskirjeessä S:ttaren15 mroon valittelee ”Talonpojan Jussi Tyrnävältä”, kuinka virkamiehet siellä yhä räiväävät ja raiskaavat talonpoikia. Tästäpä luulis outo, joka ei tunne Talonpojan Jussia ja niitä asioita kuin hän jaarittelee, että Tyrnävällä ei lakia olekaan ja että Tyrnäväläiset ovat niin avuttomat, etteivät voi oikeutta etsiä vaan heidän kanssansa saisi menettää miten hyvänsä.

Noh, sanokoot Tyrnäväläiset itse miten heidän kanssansa virkamiehet tekevät ja mihin he itse kykenevät.

Mutta koska Talonpojan Jussin kirjoituksella näyttää olevan tarkoituksena että herjata erinomattain minua virkani toimituksessa, niin en ole saattanut sitä hiljaisuuteen jättää vaan siitä nurinpuolin puhutusta asiasta jonku sanan julkaista.

Tosi kyllä on, että jyvän kanto Oulun kihlaknnnan kruunun makasiiniin pidettiin kahteen torviin, ensi kerran tavallisella ajalla Joulukuussa, joka kanto kihlakunnan suuruuden tähden paälleseisoi kaksi viikkoa ja jossa kaikkein olis pitänyt suorittaa jyvä-maksunsa kruunulle; vaan knin silloin kaikki eivät tulleet saapuville, eikä myös kaikilla ollutkaan kelpaavia jyviä, niin pidettiin, maksajain oman anomisen jälkeen, toinen ylöskanto Tammikuussa, jossa kaikilla niillä jotka ensi kannossa eivät tuoneet jyviänsä ja myös niillä, joiden jyvät ei ensi kannossa kelvanneet, oli tila kohtansa selvittää. Te erinäinen ylöskanto tuin toimitettiin kruunun makasiinin hoitajalta, jossa viina-arenti-rukiit ja vakantti-kaurat vastaan-otettiin, ei ole ollut minun toimenani enkä myös tiedä siitä mitään selittää. Nyt mainitsen vaan omasta toimituksestani. Siinä tarjottiin makasiiniin rukiita alle 10 leiviskän ja ohria noin 8 leiviskän painosta.

Kuin en tämmöisiä jyviä, Talonpojan Jussilta ja muutamilta muiltaki, niin olen siitä saanut pahan nimen ja Jussi-parka huutaa, että talonpoikia yhä räivätään ja raiskataan. Wieläpä hän, hyvänsnosiosta minua kohtaan, tuottelee että siinä tehtiin miestutenkin. Näkipä sen Jussi jos muutkin, että jokaisen jyvät täytyi tarkasti tutkistella ja koetella, erinomattain koska useasti petoski on tarjona. Että siinäkin petosta koetaan liarjottaa, on monta kertaa havaittu. ja pitäispä Iussinki tienviitansa tietää, kuinka riihellä ollessa jyviä kootaan elatusvanhemmille, kappamiehille ja vieläpä kruunullekin. Jos Jussi-parka tämän olis muistanut, niin ei suinkaan olis sanonut kruununmiesten puntari kädessä mestaroivan Jumalan käsi-aloja, Toim. Muistutus.

Tekä lähettäjän Pyynnöstä että asian vuoksi otamme tähän läl, ettäjan mnat sanat siitä Limingan vaaliriidan kirjoituksesta. Ne kuulumat seuraavasti: „ (sensuurin mielestä oli st palanen semmoista sekasotkua ja niin äkeätä luontoa, ett’ei sille ollenkaan sallinut julkisuutta, vaan pyyhki sen pois.) ”

Tämä on nyt se palanen, jota lähettäjä sanoo, meidän väärin ymmärtäneen, voipi kyllä olla mal, dollista, niinkuin nokommeki nyt; vaan lukija saapi itse tuomita, jos asiain tuntematon, niinkuin me olimme, olisi siitä sekasottuetta, jota koko se palanen on, voinut saada sitä ymmärrystä, jota lähettäjä sanoo tenkottaneensa! Paha on kuitenki, ett’emme keittäneet koko seikkaa pois, niin olisimme päässeet koko tästä vähäpätösestä riidasta, Maita palstojamme tänttämästä.

—a n—.

— Hra tuomiorovasti Aron Gustaf Borgille vähä vastausta!

kirjoituksessa Limingan tirkkoherran vaaliriidoista S^ttaren 13 nerossa oli leliden toimitus sanonilt, mmun valittaneeni että ”tuoniiorovasti B.” olisi sekaantunut siihen vaaliriitaan kirjeillänsä.

Tähän toimituksen sanaan Te kiherrytte kirjoituksessanne saman lehden 1<i nerossa ja panette minulle kovia, vaatien että nimeni ilmottaisin, jos on muka mieltä minun nimimerkkini takana. Mies olen sen takana enkä ollenkaan hämmästyisi nimeäni julistaessa, jos siihen olisi tarvetta ja syytä. Waan kuin Suomettaren toimitus katsoi minun lähetykseni yksipuoliseksi eikä julistanut koko kirjotustani maan kertoi omilla sanoillansa joitakuita palasia siitä, niin en minä vpea vastaamaan toimituksen puolesta mitä se on. väärin ymmärtäen sanani, kertonut löytymän syytöksiä Teitä tahi muita vastaan, enkä tahdo enkä tarvitse enemmän nyt kuin ennenkään julistaa nimeäni. Tunnustan nyt, ett'ei hra tuomiorovasti Aron Gustaf Borg ole vähintäkään sekaantunut mainittuun vaaliriitaan ei kirjeellä eikä sanalla, mitä en sanotussa lahetyksessani Tyttärelle tiedä sanoneenikaan, joka olisi ollutki mastoin parasta tietoani. Pyytäisin myös, että toimitus hyväntalitoisesti julistaisi omat sanani, niin olen vaknutettu, että kaikki saamat nähdä, ett'en syyttänyt enkä tarkottanut hra tuomiorovasti Borgia vaan niiiä, jotka valhettelivat ja muuten väärinkäyttinveäetnsahänen kirjeitänsä. Tämän päätarkotukseni rasittahra tuomiorovasti itse tunnustaa, kuin sanoo "ym!närtävänsä soimauksen päätarkoituksen", ja siinä en tahdo vastaansanoa, kuin hra tuomiorovasti sanoo, "ei aikomansa antaa kuitenkaan nimeänsä sen moitteen alle". Waan elköön hän kysykö minua siitä nimensä moitteen-alaisuudesta, mutta enemmän heitä, jotka valheillansa saattoivat hänen nimensä siihen!

Limingasta Huhtikuun viime päivänä.

«Olisi täältä paljokl kirjottamista, vaan onko sitä minunlaisilleni tarpeeksi kykyä'. Vtelä-maalaisillemme lieneeki tuo terroetullut sanoma, että kesään-päin täälläki ilmat ovat hyvin olleet. Wettä ja räntää on satanut ja sateen lomilla ovat ilmat olleet kauniita. Hengellisissasi, riennoissa ei meillä olla aivan takapajulla, siihen voisin antaa montaki todistusta. Olkoon tällä kertaa vaan mainittu, että sanomalehtiä hyvin harrastetaan lukea.

Tiedän esm. varmasti, että Kempeleen kappeliin nyt tulee sanomia toinen verta enemmän kuin—viime vuonna". a— —n—.

Kiuruvedeltä Huhtikuussa.

Merkillisiä ovat nyt ajat olleet täälläki, kuin viimeinki päästiin päätökseen tuossa kappelimme erkanemisen puuhassa Iisalmen pitäjästä. Se ero on kaikin puolin ajan°vaatimus ja mukainen. Toinen merkillinen tapaus oli se, että lavean Luupujärven kuivaaminen, jonka riidassa ja puuhassa on oltu jo 12 vuotta, nyt saatiin hyvälle alulle, kuin kaivanto Luupujoen niskassa lopetettiin, sulkulaitokset arvattiin hra majuori L. Forstsnin läsnä-ollessa ja vesi mainitusta järvestä laskettiin menemään Haapajärveen, minne kiisket hurraten veden kanssa menivät ja jättivät ijäiset jää-hyväiset rakkaille hyväilijöillensä öuupuveden rannoilla, luvaten ei enää palaavansa, koska entinen olo-paikkansamuuttuuniittymaaksi".

H. T— nen.

Ilomantsista.

Wiime Huhtik. 13 p.ilmestyi täkäläisessä Möhkön rautaruukissa, jonka omistaja on teytaanhaltlja hra N. L. Nrppe, suurella raju-ilmalla tuli, joka 3 tumassa poltti poroksi masuuna-huoneen ynnä koneja ratashuoneet. Wahinko kuulutaan anvatun 8 tuh. ruplaan, joka on kyllä tuntuva kuin huoneet eivät sanota olleen palovakuutetut. Siihen tulee, että ruutin työ nyt taukoaa, maikka se taukoaminen tänä aikana ei tee niin suurta vahinkoa kuin jollakulla muulla ajalla.

Itse masuuna-uuni ei toki eivätkä muutkaan rakennukset tulleet vahingoitetuiksi. Uusien huoneiden rakennuspuuhassa myös jo ollaan ja toivotaan, että kaikki jo ensi syksyksi saadaan entiselleen".

M. A. P. Rantasalmelta kirjoitetaan "Tapiolle", että viime Huhtik. 5 p. kilo 3 jpp.siellä on palanut poroksi vallan uusi jakomia kaksin-lertainen herras-kartano, Harllanmäki, pian kaikkine sisus -kalutuensa ynnä 24, 000 markkaa, pankki-velan maksamiseksi valmistettuja ranoja. ja paljon muita ulko-huoneita ja elo-aittoja on mä»myt poroksi tässä myräkässä. Tuli on päässyt irti erään kammarin uunin-piipusta. Tämän tapahtuessa ei ole isäntä ullut kotona".

Sipoosta Huhtik. 23 p.

„Erittäinki savisissa pelloissa ovat oraat huonoja, kuin kylvö viime syksynä tapahtui sateisena aikana, ja nyt lumen lähdettyä on sitte ollut kuivia jakylmän-tuulisiailmoja, jottane väliätki oraat ovat tahtoneet kadota ja katovuotta rukiista jo pelätään.

Mennyt vuosi oli kalastuksen puolesta byvin huono, ett'eivät useammat saaneet kaloja edes veroinsa lunaotuksekst; suotava olisi, että tämän vuoden kalastus onnistuisi parantua palkitsemaan huonon ruisvlvden!

Täällä oli yksi karvarin kisälli viikon päivät ryyppinyt viinaa, jotta häntä, juomasta tauottua, menninkäiset eli pirut alkoivat alinomaa vaivata, houkutellen häntä tappamaan itsensä. Kuin hän ei niiltä (ajatlitsiltansa) saanut missään rauhaa, mies-parka viimein yritti partaveitsellä leikata kaulansa poikki. Waan muita pääsi mällin, niin ett'ei saanutkaan lopettaa päivänsä. Oli kuitenki niin pahasti haavoittanut itseänsä, että verta tuli suusta sekä puhuessa kaula kähisi ja horisi, vaan haava saatiin sidotuksi ja mies jäi eloon eikä päässytkään taivaafen, niinkuin menninkäiset oliroat hänelle luuvtelleet ja kuiskuttaneet mies-paran puheen mukaan. Sitte mies vietiin Helsinkiin läänin sairashuoneessa parannettavaksi.

Tämä Sipoon pitäjä oli moniaita vuosia sitte vielä

Rautatie Kovnon kaupungin ja Pröyssin rajan välillä on nyt valmiina, jotta Pietarista pääsee rautatietä ulkomaille. Mainitun Wenäen pääkaupungin ja Berlinin eli Pröyssin pääkaupungin välillä ei matkustaja viivy kauvemman kuin 6H^« tiimaa.

Wenäjältä.

Ollån myöskin hommassa 8»»la tfenne kaupunnin Iii5 kaeri; joka kyllae olisi hyv;e asia sekin. Silhe mahdotonta on yhden miehen

pirikunnan hek.Trin

kest » ?k8i"Hn nin låjassa måkunnassa. Ihminen on haenkin van. Muissa paikkakunnissa, kaupunneissa, on useampiakin taudin-parantajoita.

TiellK pidet&n paraikå Laukan kieraejsekunnan kaeraejaet.

Toista tuhatta juttua on kirjoitettu, Sihen tule vielae erittaein muita sivu-juttuja, ninkuin: talon hiidatuksia jne.

Kun nin paljo rita vioita on, kestA k;erjejvt tietysti kauan, ihan puolen toista kiikautta, vaikka Tuomarimme kyllae on tereevas mies nit» tutkiman ja p&t<«Ml«N.

Jos taeh;en kaupuntin sataisin maistråtti, j»lsi kihlakunnan oikeudelle paljo vvhemma?n juttuja ratkastavaksi.

OHånkin piihassa såda maistråttia taenne. Se olisi kyllv tarpellinen monessa tarkotuksessa. Vhn en tiedae onko kaupunnin nykyinen piellikko sillen hankkeson oikein mieltynyt. Miten Ilené. Mut ei h»nk&n ole nnila kuin ihminen. Ja kaksi jo jotenni toisevju virka on yhdelle miehelle liaksi. Ham on, nvet, myöskin postiherrana t&llae. Ja tsemmoisenae on h?en oivallinen.

W. K.

aivan umpi-ruotsalainen seurakunta, maan tänneki tungeiksen suomalaisuus yhä enemmän, jotta tiedän tänne tuleman 2 Sitarta tänä vuonna".

Matinpoika.

Lupa painamiseen annettu: l.. llLim^ur^ei'.

Helsinaissa, Suomalaisen Kiij.illisuuden Seuran Kirjapainossa.

Johtokunta.

7:fsi Tilintutkijain ja jäsenten vaali jolitokuntaan. Helsingissä 8 p. Huhtik.!"!, 4 ilOsalliseksi Suomen Hypoteekkiyhdistykseen kirjoittaineet tahi pyrkijät tilan-omistajat kutsutaan täten nhteiseen yhdyskokoukseen, pidettäväan lauvantaina Kesäkuun 1 p:nä t:lo 9 epp. Hypoteekkiyhdistyksen virka-suojassa Helsingissä (entisessä Sederholmin tivimuurissa Aleksanderin kadun varrella, melkein Pankin rappuisten vastapäätä), jolloin seuraamat aineet tulemat keskusteltaviksi: l:ksi Kysymys jos, taikka miten jotkut Väänikomiteat ovat esitelleet, se tätä ennen lja -1’/, prosentiksi Vhdistyksen seteleille määrätty korko olisi korotettava suhteelliseksi 4V, ja 5 prosentiksi, tahi setelit annettavat ensimäärätyllä korolla, vaan pää-oman vähennyksellä, jos tarvis niin vaatii; 2:ksi Tutkinto nyt voimassa olevasta tilain arvio-osoitteesta, sisäänlulleiden esittelyin mukaan; 3:ksi Turun Läänikomitean nostama kysymys oikeudesta osakkaille läänissä lähettää vuosittain kaksi edusmiestä, jotka Moistyksen yhteisellä kustannuksella saisivat olla kunaki vuonna sattumissa yhdyskokouksissa Helsingissä läsnä valvomassa lääni-osakkaiden etuja; 4:ksi Kuopion Läänikomitean nostama kysymysarvio-toimituskirjain ja velkakirjain kirjoittamisesta suomeksi; 5:ksi Kysymys muutoksesta ohjesäännön 52 §:ssä velkasetelien painattamisesta, kuin myös siinä määräyksessä 57 §:ä’n lnivelessä, jonka mukaan jäsenen Läänikomiteassa välttämättömästi pitää olla osakas Yhdistyksessä; 6:ksi Palkkain ja palkkioiden määräys, ohjesäännön 74 §:än mukaan: Hypoteekkiyhdistyksen kokous.

Raha-asioista. Kaksikymmentä helppoa lukua, yh teisen kansan ja nuorison hyvakfi. Englannin kielestä mukailtu. Hinta 15 kop. hop.

yklilyislä Ilmmtuksta.

Myötävänä kirjakaupoissa: Suomen suurirulitinanmaan Kartta » 3tt k.

Aasian maa-osan Kartta » 40 kop.

Kirveitä ja piiluja, Höyliä, Sahan-teria, Näveriä, kairoja, malkuria ja kaikenlaisia työkaluja eri tarpeilnn, Kaakelia, Viina-öljyä, Wernissaa, liina-öljystä tehtyä, Lakierinkieli lakka-vernissaa nikkareille, Lyyvittiä.

Terpentiiniä eli tärpättiä, Liitna, Tiveltimiä eli penseleitä, Kelta-okraa, Punamultaa ja paljo muita värija maalaus-aineita.

Kaikki huokeihin hintoihin.

Kauppapuotimme on Eenaattitorin varrella, Uuden kirkon vastapäätä.

» (2) G. A. Herlin ja Kumpp.

Kupittaan eli p. Henrikin lähteellä, Turun kaupnngin lähellä, avataan l p. Kesäk. tänä vuonna ja suletaan sitte lp. Syysk.

Lääkärin hoitoa tulee taaski herra Ärkiateri ja ritari Nohvessori E.

I. Bonsdorff joidenkuiden nuorempien lääkärien avulla pitämään, samoilla perustuksilla kuin viimekuluneina 8 kesänä eli siten, että itse vesiparannuksen rinnalla sattumissa tarpeissa lääkkeitäki eli rohtoja käytetään. Ne taudit, joiden parantamiseen eli helpoitukseen vesiparannus mainitun tavan mukaan on avullinen, on herra Arkiateri Bonsdorff likemmin kertonut ja selittänyt Suomen Lääkariseuran Toimituksiin painattamissa ilmoituksissansa Wesiparannus-laitoksen vaikutuksesta vuosina 1853, 1854, 1855. 1850, 1857 ja ovat seuraavia: Liudinten kolotus lnmii-i, ^!!, ), emätauditja Vleinen niinkutsuttu Liudinheikkous eli pitkittävä jännesuonien heikkous pitkällisten tautien perästä, jotkut lajit aikakautisia puistuttaja-tautia, kaikki lajit Säilöstys-tautia l>l>e»ml>l, 8m), niin jäsenissä kuin jäsenliitolsissa, siitä seuraamilla häirityksillä jäsenliitosten vapaassa liikkeessä, halvaantumiset joihin ei ole syynä pehmitys tahikuivetus selkä-ytimessä, jotkut ajettumisen lajit maksassa, pernassa ja muuuaisu , M)>i!, im»n.tauti. nuljahduksia kohdussa kovalla veren juoksulla tahi kuukautisen taukoamisella, emän röhkä siitä lähtemällä tarpeettomuudella, monet lajit aikakautisia vammoja hengitys-teleissä (ai^ner) eli hengittimissä, niinkuin keuhko-tauti, aikakautinenröhkä, vesi-tauti linnassa ja sydän-säkissä, kalvea-tauti (dlekzul), kerpukki, risatauti (8krus!Ll), sekä muut vammat veri-veden pesäkkeiden jarisasuonien juonteessa, eräät lajit iho-vesitautia, kuivat aikakautiset ihottumat, mei-kiililll-taudit, eräät lajit toistuista kuppatautia, milloin mn-kurmoidetta on ensikertaisessa käytetty, ja erittäinki kolmainen kuppatauti, jossa vesiparannus on pidettävä ainoana pettämättömänä lääkityksenä, mitä paitsi vesiparannusta osoitetaan erittäin auttavaiseksi virkoonnuttua äkeis-(nk«ln-)taudista ruoan sulatus-teleissä, ja horkkataudista semmoisten seuraus-vammain estämiseksi pernassa, maksassa jne, jotka sikiävät niistä.

Kaukais-matkaiset sairaat, joita mahdollisesti haluttaisi kuulustella vesiparannuksen sopivaisuudesta taudillensa, saavat siinä kohdassa, mitä pikemmin sitä parempi, lähettää herra Ärkiateri ja ritari Vonsdorffille, jota kirjeet aina Toukokuun loppuun tapaamat Helsingissä, kertomukset taudistansa, mahdollisinta täydellisesti selittäen vireet eli ennusmerkit, jotka ovat seuranneet taudin alkamista ja vieläki vaivaavat sairasta, kuin myös edelliset taudin kohtaukset, sairaan ijän ja muutti seikat, jotka voivat antaa käsitystä sairaan ruumiin luonteesta jne. Tauti-kertomukset ovat tehtävät saksantahiruotsinkielellä, ja Mittumaanan eli Juhannuksen jälkeen ei enää oteta vastaan semmoisia sairaita, joiden täydelliseen parantamiseen menee enemmän aikaa kuin K viikkoa.

Lopuksi saapi Johtokunta ilmoittaa, että Kylpylaitoksen rakennus nyt talven alla on, saatavaksi se mukavammakst kunnioitetuille kylpijöille, laajennettu sekä muutoinki paraimmite varustettu.

Turussa Maalisk. 2 p. l8U1.

Johtokunta, s. (5) Wesiparannuksen laitos Kaupan: Luujauhoja, 25 kop. leiviskästä, Luumyllyissä sekä täällä että Ähtävällä.

Pietarsaaresta Helmikuussa 186!.

12 (7) P. Sehauman.

Ruisjauhot 43 ja 45 k., raavaanliha, tuores 1r. ja 1r.

20 k., palvattu 1 r. Itt ja 30 k., lampaanliha, palvattu 1rupl. 80 k. ja 2 r., vasikanliha 1 r. 20 k. ja 2 r., sianliha 1r. 80 ja2r., suolaset silakat 65 ja75 k..

voi 2 r. 60 kop. ja 3 rupl., heinät 12 ja 18 k. leiviskä; kaurakryynit 28 ja 30 k., ohrakryynit 28 ja 30 k., herneet 15 ja 25 k., potaatit 9 ja 10 k. kappa; lohi suolattu 18 ja 20 k., säyneet 3 ja H k., hauvit ja ahvenet 5 ja 7 k., siika 9 ja 10 kop. naula; nuori maito 5 ja7 k., viina 55 ja 60 k. kannu; munatiu 29 ja 25 k.

Keskihinnat torilla tällä Viikolla: Kaupaksi Helsingissä kotimais-teosten kauppapnodissa: Kankirautaa, kaiken-kokoista, Rautanauloja kaikkia lajia, Sarana-rautoja, ilukkoja, Kakluunin peltiä ja ovia ja kaikenlaisia, huonerakentoihin tarvittavia takeita, Maatila myötävänä.

Ristiinan pitäjässä Mikkelin lääniä Saimaan rannalla olevat verotilat N-ro l Kiikalan ja N:ro lHaikolan kylää, joilla kummallaki on veromnllu kahdella knviparilla, mnödään julkisella, vapaaehtoisella huutokaupalla Kiikalan talonsa Torstaina 27:nä p^nä ensitule vaa Kesäkuuta, Kulnpaanki tilaan kuulun hyvin viljeltyjä peltoja, kylläksi niittyä sekä kelpo metsää. Nämä tilat, joissa on edullinen pankkilaina, ovat katsottavina huutokaupan edellisinä paivina, jolloin myös allekirjoittaneen omistajan kanssa saattaa sopia ajasta milloin ostaja mainitut tilat tulee vastaan ottamaan ynnä muista eduista. Hinta saattaa täyltä vakuutta vastaan suurimmaksi osaksi Pysyä ostajalla, V. G. O. von 3 (2) Kommissioni-maamittari.

Kellä on syytä, antakoon kihlakunnan oikeudelle Ristiinan pitäjässä ilmoituksen kanteestansa minua vastaan, vuoden ja vuorokauden sisään siitä päivästä kuin on rinlaml» .VIlmänn» ’1’i, lniniissä 3mnen kerran ollut kuulutukseni, että minä haen kiinnettä ja olen jo saanutki kaksi lain huutoa osalle perintötilaan n:ro 3 Järvenpään kylässä ja Ristiinan pitäjässä Mikkelin lääniä.

Ristiinassa 17 p. Huhtik. 1861.

2 (2) Penjam Kyyrö.

Ilmoitus.

Wai olet Sinäki rakastunut niihin puuhiin, jotka Ruotsissa nykyjään ovat ylimmällään, että saataisiin ne neljä maltiosäätyä, joihin Ruotsin niinkuin Suomenki kansan edusmiehistö on jaettu, hävitetyksi pois ja siten näiden säätyin eri harrastukset ja pyrinnöt kumotuikn!

Täydellä sydämeni rakkaudella ja innolla olen minäki näitä puuhia Ruotsissa seurannut enkä tiedä rakkaampaa toivoa kuin että ne onnistuisivat. Kuin kansa on sen Mnten täysi yhdistys, ei sen harrastuksilla ja pyrinnöillä voi eikä saa ollakaan muuta kuin yksi tarkoitus, yhteinen onni ja yhteisen isänmaan menestys. Jokaisella hansan jäsenellä kyllä on oma etunsa ja menestyksensä valvottavana, sitä ei kukaan voi kieltää; mutta tämä valvonta käypi paraite yhteisyyden turvissa eikä se ole samaa kuin suku» ja säaty-etuin valvonta. Sillä synnynnältänsä eli suvultansa ei uskonoppi eikä järki tiedä kellään ihmisellä oleman erinäisiäetuja koko kansaa suhteen, jotka vaatisivat erinäistä valvontaa. Elatuskeinoinsa ja virkainsa vuoksi kansan jäsenet taas jakautuvatkiniin moniin säätyihin, että niiden jokaisen erinäinen etunsa valvonta yhteisyyttä suhteen on aivan mahdotonta.

Se onki jo itsessänsä aivan vastahakoista, että milloin nhteinen menestys on kysymyksessä, yksityistenihmisten, suluin ja säätyin eri etuja eikä itseänsä yhteistä etua tarkoitettaisiin valvoa. Näitä eri sukuja, elatuskeiuoja ja säätyjä löytyy myös ei yhdessä paikassa eriksensä vaan jokaisessa paikkakunnassa sekasin, niin hyvin maalla kuin kaupungeissa, jotta on luonnotonta, että kuin koko maan menestyksen keinoja tuumimaan lähetetään edusmiehiä yhteiseen kokoukseen eli valtiopäiville, jokaisessa paikkakunnassa nämä edusmiehet valitaan säädyttäin eikä yhteisesti. Kuin nämä edusmiehet senlisäksi keskusrelevat kysmnyksessä-olevia yhteisiä asioita säädyttäin, niin se on itsestänsä lankeavata, että tunki säädyn edusmiehet punnitsevat ja päättämät näitä asioita oman sääty-etunsa harrastus-kannalta eikä yhteisen isänmaan.

Waan tätä säaty-etuin harrastusta ei valtiopäivillä voitaisi sitenkään välttää, että eri säätyin edusmiehet keskustelisivat ja päättäisivät asiat yhteisesti, koska luonnollisesti eri säätyin edusmiehillä on kuitenki säätynsä em silmäteränä, vastataksensa niiden luottamusta, jotka ovat heitä valinneet edusmiehiksensä. Tämmosten edusmiesten yhteisissä kokouksissa on vielä lisäksi se maara tarjmia, että sen säädyn eri edut, jolla siinä kokouksessa sattuu olemaan vähimmän edusmiehiä tahi jonka etuin polkemisesta muillasäädyilläolisi erinäistä etua eli ainakaan ei mitään vahinkoa, voimat yhteisissä päätöksissä tulla ala-kynteen. Se kaikki olisi vältetty ja yliieinen hyvä yksinään tulisi valtiopäivillä valvotuksi, jos edusmiehiä niihin jokainen paikkakunta valitsisi ja lähettäisi yhteisesti eikä säädyttäin, koska näin valitut edusmiehet tulisivat kutsumuksensa luonnon mukaan tarkastamaan ainoastaan maakunnan yhteistä hyvää. Ja kuin silloin jokaisella paikkakunnalla oneri edusmiehensä.

joka on paikkakuntansa kaikellisen edun puolta pitämässä, niin kunki paikkaja maakunnan erikois-pyrinnöttulemat estetyiksi senkautta että kaikista muistaki paikkaja maakunnista on edusmiehiä näitä pyrinnöltähillitsemässä ja vastustamassa.

Weikkoseni, velihovea!

Kirjeitä Jukka Lintuselle, xm.

Kirkollisia Ilmoituksia.

helluntai päivänä vitää Uudessa kirkossa suomalaisen puolipäivä-saarnan v.t. kappal. Sihvonen ja iltasaarnan to. kirkh. 11) oma er.

Toisena Helluntai-päivänä pitää Uudessa kirkossa suomalaisen puolipäivä-saarnan tv A. kirkh. Forstön.

5ämä näyttää oleman ajattelemalle ihmiselle niin selkeätä kuin päivä, niin että syystä kummailet, minkätähden mainitun muutoksen puuhat eivät Ruotsissa riennä eteenpäin. Mutta Sinun pitää muistaa, että säätyin valtiovalta on historiallinen perintö, joka on vuosisatain kuluessa juurtunut koko kansan käsitykseen ja myös näiden säätyin erikois-oikeudeksi perustunut. Sen näet itse kaikissa suhteissa ja joka päivä, että kuka yksityinen tahi sääty on saanut minkä oikeuden tahi vallan tahansa, olipa se vaikka kuinka vääräki, hän ei siitä niinkuin terran saadusta omistuksestansa tahdo vähällä luopua vaan puolustaa sitä niinkuin omistustansa eli oikeuttansa ainaki. Kansan osallisuus hallituksessa säätyinsä kautta valtiopäivillä on senlisäksi aikanaan ollut Ruotsin ja Suomenki kansan parmn turva kaikkea itsevaltaisuutta vastaan ja oli muinoisina raakuuden aikoina hyvin sopiva ja melkein ainoa semmoinen laitos, vaikka se sittemmin on aika-suhteiden vaikutuksesta muuttunut sopimattomaksi. Mutta sittenki se laitos ei ole minkään itsevaltaisen kumouksen kautta hävitettävä vaan laillisella tavalla ja laillisilla keinoilla. Sillä milloin ikään laillisuudesta luovutaan, vaikka paraimmassaki tarkoituksessa, silloin ollaan määrällä tiellä eikä silloin ole enää mitään turmaa, ettei semmosessa maassa, jossa on kerran laillisuudesta poikettu, laittomuutta koeteta väärissäki tarkotuksissa, ja silloin onitsevaltaisuus ylimmällään eli ainaki tarjona joko yhdeltä tahi toiselta puolelta.

Kuka kansa kerran on, niinkuin esm. Ranskan kansa, tottunut voittamaan parannuksia hallituksessansa tahi tilassansa laittomuuden, väkivallan ja valtiokaappausten tiellä, hänellä ei ole mitään makuutta, ettei samoja keinoja hallitus puoleltaan moi käyttää juuri kansan rasitukseksi ja sorroksi. Se sorto, jossa Ranskan kansaa keisari Napoleon nyt on jo 12 vuotta pitänyt, on muille kansoille kamottava ja varottava esimerkki, että muutosten ja parannusten puuhissa välttaköötlaittomia keinoja eli poikkeamista laillisuudesta viimeseen asti. Englannin kansan nykynen turvallinen tila on sitä vastaan kehotus hallituksille niinkuin kansoilleki pysymään ja riippumaan laillisuudessa ja laillisissa keinoissa, vaikka asiat niin näyttävätti hitaasti ja vaivaloisesti rientämän eteenpäin.

Kyllä on Englannissa ja Ruotsissaki valtiokumouksia tapahtuuut, mutta ei kumpanenkaan kansa ole niihin ruvennut ennenkuin hallituksen vastahakoisuus ja huonous on näyttäynyt oleman muutoin parantamaton sekä valtakunnan koko tulevaisuus on ollut aivan uhkaavassa vaarassa. Eiiuä tilassa oli Ruotsin valtakunta, kuin siellä v. 1800 kuningas Kustaa lV Adolf hyljättiin ja Ruotsin nykynen hallitusmuoto perustettiin.

Kyllä jo silloin Ruotsissa löytyipaljo niitä, jotka näkivät viat ja haitat sääty-laitoksessa ja vaativat semmosta muutosta, että kansan edusmiehistön jäsenet valittaisiin yhteisesti paikkakunnittain. Waan Ruotsin kansa ei silloin vielä ollut kyllin valistunut käsittämään tämän muutoksen etuja, jonka sijaan luultiin siten voitavan kiertää sääty-laitoksen vikoja ja haittoja, että määrättiin valtiopäiviä eli säätyin kokouksia välttamättömästi pidettäviksi aina 3 vuoden päästä. Se kyllä oliki suuri edistys ja voitto, että niin määrättiin, koska niin ei enää valtiopäiväin pitäminen ollut hallituksen yksinäisessä mielimallassa ja tahdossa, vaan kansa tiesi saamansa ratkaisemattomassa jaksossa pysyä asioissa kiini. Se oli kuitenki luonnollista, että tästä hyvästä muutoksesta ei ollutkaan Ruotsin kansalla täyttä hyötyä niinkauvan kuin valtiopäiväin jäsenet ovat säätyin erinäisiä eikä kansan yhteisiä edusmiehiä. Se on yhä vaan nähty, että missä asiassa on jonku valtiosäädyn erinäinen etu ollut kysymyksessä, se asianomainen sääty on tehnyt viimeseen asti vastakynttä ja niin ainaki hidastuttanut parannuksia valtiohoidon ja takiloiman edistyksessä.

Te muka on luonnollista, että harmat ovat ne yhteiset asiat, joissa ei jollakulla säädyllä olisi eri Sinä kuin kyselet, jos suomeksi löytyy niitä perustuslakia, joihin kansallinen tilamme nojaiksen, saan minä mainita, ettei niitä ole erinäisenä kirjana suomeksi toimitettu, joka on kyllä valitettava seikka. Nämä meidän perustuslait löytyvät kuitenki otettuina v. 1848 ilmestyneesen kirjaan „Suomen suuriruhtinanmaan Nykynen Tilasto”, sivv. 64-97, joka kirja maksaa Suomen Kartan kanssa nidottuna 30 kop. hop.

Tässä n:rossa näet kirjoituksen minulle nykysestä luonnottoman korkeasta postin kautta lähetettäväin rahain edestä. Se kirjoitus on hyvin perustettu ja soisin, että se tulisi ansiollisesti havaituksi.

Waan kuin se ystävällinen kirjoittaja moitteen tavoin kummeksii sitä, että minä kirjeissäni postilaitoksestamme unhotin sen niin tärkeän seikan, täytyy minun muistuttaa, ettei minunlaisella vähäisellä virkamiehellä ole ranäistä etna kysymyksessä. Tämä sääty-laitoksen haitallisuus onki yhä enemmän havaittu, eikä enää Ruotsissa mahda löytyä ainoatakaan, joka voisi puolustaa tätä säätyin edusmiehistöä valtiopäivillä sopimaksi ja luonnolliseksi.

Mutta siellä ei löydy niitäkään, jotka tahtoisivat saada säätyin valtaa kumotuksi laittomasti tahi muuten kuin itsiensä säätyin suostumuksella, niinkuin perustuslaki määrää tämmöset muutokset tapahtumiksi.

Tämän muutoksen eteen on pidetty eri osissa maata yhteisiä kokouksia, joissa on keskusteltu muutoksen tarpeesta ja muodosta; sanomalehdissä se asia myös on alinomaa ollut kiinteänä puheena. On se viime aikoina ollut valtiopäivilläki säätyin keskustus-aineena ja mitä etemmä sitä enemmän on se säätyin omassa poMessa voiitanut puolustusta. Mutta sitkeässä se kuitenki istuu eikä mielä moi edes aamistaa, kuinka pian säätyin edusmiehistö saadaan tällä tiellä muutetuksi kansan edusmiehistöksi.

Sillä niistä neljästä säädystä, joita nyt Maltiopäimille kokoontuu, on kaksi, joiden itselankeama sananmalta kansan yhteisissä asioissa on epä-peräinen ja tulisi semmosenaan aiman katoamaan, jos edusmiehistö valtiopäivillä muuttuisi kansalliseksi. Aateliston niinkuin papistonki säädyillä on muka kahden säädyn sananvalta valtiopäivillä kaikissa asioissa, ehkä aatelismiehiä niinkuin pappejaki löytyymaassa aivan vähä muita säätyjä suhteen, ja, mikä vielä merkillisempi on, eivät aateliset eivätkä papitkaanmaksa paljomitään veroja valtakunnan ylläpitoon. Muinoin aateliset kuitenki hoitivat maakunnan suojelusta veromaksunsijaan, ja silloinhe samoin kuin papitki yksinään kannattimat koko kansallisen simistyksen.niinettä valtakunnanasioissahesilloinymmärsivät ja tiesivät paraite tuumia ja päättää, jonkatähden heidän osallisuutensa valtiopäivillä oliki ajanmukainen ja sopiva. Waan sittemmin on maakunnan suojelus muuttunut koko kansan yhteiseksi kuormaksi ja sivistyskaän ei enää ole yhden enemmän kuin muidenkaan säätyin yksityinen asia vaan jo kansan yhteinen, niin ett’ei aateliston ja papiston osallisuus valtioftäivillä enää olekaan ajanvaatimus eikä tarpeellinen itsessänsä. Mutta tämä osallisuus ja sananvalta on nyt vielä heidän oikeutensa, heille perustuslaissa vahvistettu, josta oikeudestansa ne säädyt eivät tahdo niin mielellään luopua.

Se nyt on syy siihen, ett’ei vielä ole voitettu mainittua muutosta, vaan on sen muutoksen vastustajain puolesta nyt tehty se esitys, että sääty-laitoksen haittaisuuden välttämisekst valtiopäiviä alettaisiin pitää jok’ainoa rvuosi, niin ett’ei 3 vuoden vali-ajalla karttuisi valtiopäiville niin ylen paljo asioita säätyjen keskusteltaviksi ja vaätettäviksi. On myös ehdoteltu, että kuhunki säätyyn laskettaisiin edusmiehiä niidenki kansan jäsenten puolesta, joilla tähän asti ei ole ollut osallisuutta valtiopäivillä.

Niin pitäisi talonpoikais-säädyn edusmiehiä valitsemassa saada olla osallisena ja semmoisiksiki päästä semmosetki tilanhaltiat eli talon omistajat, jotka ovat virastansa eronneita virkamiehiä ja entisiä ponvareita, vaan joilta perustuslaki nyt kieltää tämän osallisuuden.

Perjantaina 17 ftäivä Tonkokuussa. I5:stakymmenes vuosikerta.

Jaetaan: joka Perjantaina Helsingissä Waseniuksen kirjakaupassa.

No 20.

Hinta: koko vuosikerta 6 markkaa, ja puolivuosikerta 3 markkaa. 18 81. Suometar

Tutkintokertomus yliopistolaishuoneen rakennus rahaston hoidosta vuonna 1860.

Kuluia: Siirtosumma vuodesta 1859. Nupi. rop. Ruvl, rop.

Lainaksi annettua pääomaa 20, 737: 80.

Puhdasta rahaa kassassa . 530: 99.

Asema, rakennusaineita ja tavaraa 3/259: 20. 24 8155 Vuonna 1860 karttuneita lisäyksiä . . 036: 35.

Maksettuja korkorahoja . 1, 192: 25.

Maksettuja velkoja . . 2, 167: 80.

Summa 28, 811: 45.

Kirjoitetaan vuoden 1861 melaksi. . . 26, 642:21.

Yhteenluettu 55, 453: 66.

Tuloja: Vuosina 1858, 59 ja 60 lainaksi annettuja, saatavia varoja 24, 799: 80.

Wuoden menot 37: 41.

Pyyhitään 3, 974: 24.

Summa 28, 811: 45.

Siirtosumma luoteen 1861.

Lainaksi annettu pääoma . 22, 632:

1 p. Tammikuuta 1861 maksettavia korkorahoja . . 323: 23.

Puhdasta rahaa kassassa . 427: 98.

Kiinteää omaisuutta . . . 3, 259:

, 26 64221 Meenlue’ttu’55, 453^66.

Flamilaisten kansallisista liikkeistä *).

Sillä Suomettaren viimeisessä numerossa kerrotulla tavalla se nyt kuuluu nykyisten kansallisten asiain selitys Belgianmaassa. Näyttää se, kuin sen siinä mainitun istuntokunnan päätökset siinä vaan lyhemmiten olisivat kerrotut, sillä semmoisinansa niissä tuskin mitään on karkeasanaiseksi sanottamaakaan. Ja tietäkööt ne ”siamilaisen liikkeen rehellisimmät ystämät” itse hyvinkin, mitä se istuntokunta oli enempätä maatinut, kuin esuvalta nykyisessä tilassa matkaan-saattaa taisi”; mutta hyvin niitä niissä siamilaisissa paikkakunnissa olevia kouluja kokonansakin olisi moinut pyytää slamilaisiksi muuttumaan, jos ei muutakin mielä. Ainakin koulut ja melkein kaikki muutkin tässä anottuina olleet kohdat Vöhmissä, Lausitsissa, Slesmigissä ja muissa maissa jo ovat tulleetkin muutetuiksi maan kielen puoleen.

Velgianmaan hallituksen omatkin jo käsketyt myönnytykset Flamin kielen voitoksi senkin näyttävät toteen, että on sillä todellakin ollut mahdollista matkaansaattaa hyvinkin erinomaisia etuja siamilaiselle kansallisuudelle.

Mutta Marsinkin kahta asiata tässä Belgianmaau kirjoituksessa Suomen miesten on erittäinkin tarkasti tarkattava.

M on se, kuin sen kirjoittaja vielä kaipaa ”koko kansan kannattamista” tälle herrasmiesten nostattamalle flamilaiselle liikkeelle, ja se toinen on se. kuin se kehuu, että tämä „liike siellä sen kautta tulikin kansan käsitettämäksi. kuin se tuli kaunokirjalliseksi ja runolliseksi ja sen kautta yleisiä mielipitoja liikutti.” Siitä ensin mainitusta asiasta sen kirjoittaja vaan pinnistää sitä, että ”siksi se voipi tulla”, nimittäin koko kansan käsitettäväksi, ja siksi sen täytyykin tulla, jos muka fiamilaisuudelle ”sailyvä” voitto on saatavakaan.

Tämä kohtapa se jo onkin erinomaisen huomion ansaitsemalla alullakin Suomen kansan seassa sen puolesta, kuin meillä kansa itse sanomalehtiin kirjoittamalla jo on oppinutkin julkisuuden maakaan oman sanansa painon panemaan. Tämä asia on sen puolesta erittäinkin erinomaisen huomion ansaitseva, kuin ei yksin Ruotsissa, mutta vieläpä nyky-ajan kaikkein valistuneimmissakin maissa: Saksanmaalla, Englannissa ja muualla kansan miehet tuskin ihmeeksikään nähdään ja kuullaan oleman tottuneet panemaan omia sanojansa ollenkaan julkisuuden Maakaan mailuttamaan. Eikös tässä Suomen miesten silmät jo remenne, kuin nyt kaiken maailman valistuneimmissa maissa kuulevat semmoista umpisuisuutta kansakuntain ihan vaksuimmissa parvissa vielä kannatettaman.

Totuutta puhki puhuen ne maailman asiat ulkomailla tällä kohdalla ovatkin seisattuneet mähän syrjämäärälle kannalle. Yksi sanomalehden kirjoittaja Saksanmaalta minulle pari vuotta sitten vakuutti, että ”die Presse ist virklieh eine Maeht”, tahi suomeksi niin paljon kuin että ”sanomalehdet omatkin totinen maltamoima”. Mutta hän siihen mielä lisäsi, että ”die Regierungen und die Volker nuissen sieh vor der Presse beugen”, tahisuomekn että ”hallitusten sekä kansain täytyy taipua sanomalehtein tahtoon”.

Tästä se nyt näkyy, että niissä maissa sanomalehtein toimittajille yksipuolisesti onkin vakautunut semmoinen ylimalta käsiin, että ne kirjoituspöytäinsä ääristä koko mahtavimpma miehinä ihan yksipnolisesti voivat vaikuttaa sekä esivaltainsa että koko yleisyytensä askeliin.

Tätä ajan oloon niin monille perustuksille makautumaan saatua omanpuolisuuttansa, sitä ne sikäläiset sanomalehtein toimitukset oikein ovat pyytäneetkinsäilytellä, ja sitä varten ne oikein kättä pitäen pidättelevätkinkansakuntia julkisuuden alalle tottumasta eris. Muuten näettehän niin kansakunnat saman tien moisimat Miettyä näiden sanan-maltimusten omistamia ohjaksia omiin käsihinsä kaappaamaan, ja siitäpä sille yksipuolisuudelle tulisikurja kyyti. Se näettehän on muistettava, että esivallat tässä sanomalehtein kohdassa ovat samassa ”taipumaan” painettavan tuomiossa kuin kansakunnat yleistenkin.

Esivalta ja kansakunta taasen, ne ovat ne luonnolliset osat kussakin valtakunnassa ja tarvitsevatkin molemmin hain lähettämistä niin paljo että olisin tullut sen vakuutusmakson rasitusta tuntemaan. Velkojani maksamaan ei ole vielä karttunut maroja ja inträstit meloilleni olen matkustamia myöten lähettänyt jos ei ole muuten sopeutunut niiden maksu.

oma veljesi Tiitus Tuiretuinen.

tuisivat kuta enemmin sitä parempi. W>uu j^s on tmsin, niin ilmoittakoot kansan miehet itse, mitä heillä tässä asiassa mielessä makaa.

Onkos se nyt oikealta puolelta ensinkään surman tuumiksi sorrettava, jos minä niin yhtä kuin toistakin puolta suomalaisen kansallisuuden asiassa olen kansan omaksi puolustettavaksi päättänyt? Kansa siinä viimenkin julkisesti on tunnustettava oleman ftääkannattaja koko kansallisuuden asiassa, jos kohta siinä yksi ja toinen oikein kiiman kiusankin on tahtonut mörmyntärinhansikkaita hoitaa niinkin paljon, että minunkin pahan peikon oikein vuosiapitkin on täytynyt yhden, toisen, kolmannen ja useammankin suomalaisen sanomalehden palstoista paeta melkein kuulumattomiin.

Vksin Suomettarestakin lukiat tietämät minun olleen monta vuotta eris, mutta tässä minun sitä toki viimenkin lienee turvallinen julkiseksi saattaa, että se ei alkujansa suinkaan ole ollut Suomettarennykyisen toimittajan syy, vaikka kyllä sitten jälestäpäin sekin sen hirvityn minun kirjoitukseni Suomettaresta kielsi; mutta siitä syystä vaan, kuin minä sensiinä vastatuu toisen kirjoittaman kirjoituksen kokonansa olin siihen suomentannt. Josko minä muka seu olisin tahtonut pois heittää, niin kyllä minun oma kirjoittama osani hyminkin olisi voinut tulla Suomettareen otetuksi;mutta semmoiseen yksipuoliseen tuomitsemiseen minä en katsonut voivani rumeta. Nyt kuin sen sanottaman kirjoituksen kirjoittaja itsekkin jo on kääntynyt kansallisuuden puolelle, niin siitä ei enää sen enemmin olko riitaakaan.

Ja kuin minä tässä sekä ennen muualla oikean puoleni puolesta kansan esiin vedetyistä asiain haaroista en keltään oikein tnomitsemalta tarmitse pelätäminkäänlaista soimausta; niin samalla lailla minä niistä syrjäkunnallisistä soimauksista ja osoittelemisista en pane miksenikään, jos minä missäkussa asiallisessa paikassa muuallakin olen tullut maadituksi semmoisia kirjoituksia ja selityksiäni esiin vetämään, joita minä en minkään rehellisyyden puolesta ole katsonut tarvitsevani enkä voivanikaan puhdasta puoltani todistamasta syrjään heittää, Marsinkin kuin ne joka ainoa asia täysinäisenkin julkisuuden tarvitsisivat ja aina vielä nytkin sen tarpeessa ovat. Muutoin semmoiset asiat voisivat tulla kohtisuoraakin koko kansan eteen ilmoitetuiksi, ja sitten mastahan kaikki pahat seikat oikein kipeästi kämisimätkin.

Mutta semmoisten pahennusten ilmisaattamisesta, jonka kautta kansalliset asiat muuten maan tulisimat kärsimään, sitä ei yksikään kansan mies muulla mielellä suinkaan moine katsoa kuin kiittämällä, ja sen minä tahtoisin tietää, josko minä sanani salpaamista merkiksikään olen pahemmalla päälleni vetänyt, kuin kansallisen julkisuuden liialla oikeudella. Ainakin minun näissä asioissa tähän asti ei ole ollut pakkoa väistää yhtä enemmän kuin toistakaan syrjätökkäyksen yritystä ja jokaiselle sanojalle minun sopii olla nimeni julki.

D. E. D. Europnus.

Mutta mitäpäs sitä onkaan parempata silmällä pidettävääkään kuin rehellisyys. Siitäpä syystä sitä suomalaisten sanomalehtien ei ole pakkoa sitä köyttä rumetakkaan vetämään, mitä ulkomaiset sanomalehdet ja meidänkin maan ruotsalaiset lierraslehdet ovat liittyneet lypsämään. Ihan vastahakaanpa se onkin suomalaisten sanomalehtein hyvin selvästi nähtävä o»na voitto, että mitä enemmin vaan ryhtyä kansan kanssa yhteen koko kansallisuuden yleistä rehellistä puolta pitämään.

Ja oikein länttä totta puhuen niin sepä kohta se Suomeumaassa onkin oikea historiallinen merkillisyys, kuin ei sanomalehtein yksipuolinen, vaan koko kansakunnan yhteisvoimainen, sananmahti täällä on kokonaiseksi maltavoimaksi pääsemässä, ja sen lisäksi vielä semmoiseksi valtavoimaksi, että sitä ei voi lnuuksi ajatellakkaan, kuin että esivallan itsensä sitä vaan sopii kaikin puolin suosia ja ei minkään puolesta sortaa; sillä sitäpä sopii Suomen miehiltä kysyä, josko heillä ollenkaan on vilppiä esivaltaa kohtaan julkisuuden syrjään viskattavana, vain eikö ole!’ yhteiset asiat taasen, oikean julkisen keskustelemuksen jalalle päästyä, arvatenkin voivat tulla paljoa paremmin ja paljoa kansallisemmasti perustelluiksi, jos ne sanomalehdissä asian auki ollessa joka miehen käsille päästetään, kuin jos ne vaan niiden neljän seinän sisään sattuneitten tuumiin ja tuuman taitoon päättyisivät. Eanokaattepas sitten, josko koko kansallinen sananmahti on turhan-töistä vain eikö.

Se toinen kohta siinä Belgialaisen kirjoituksessa, niinkuin jo mainittiin, oli se, kuin siinä sitä kehutaan, miten se Kansallinen liike siellä runollisiin sanoihin saatua kääntyi kansan käsitettäväksi ja sen kautta sen yleisiä mielipitoja liikutti”.

Tämä se on varsin tarkasti tarkattava asia meilläkin; sillä runon-siivillinen sanapa se maat ja mantereet vasta oikein voittaakin. Oikein mieltä voittavata, omantakeistä runollisuutta, tämän ajan uutukaista, meillä vielä ei sorvi sanoa ilmoilleukaan ilmestyneen, ja kuitenkin meidän vanhat kansan runomme sen yltäkyllin osoittamat, kuinka paljon meillä tältä kohdalta nykyaikoinakin toivomista on, jahkahan vaan meillä nykyinenkin kansallinen runoninto oikein kiihtymään kerkeää.

Tulemana vuonna meille nyt tultenkin tulee se aika eteen, jona Suomen miehet jo tietenkin pääsemät sanottavammassakin paikassa sanallisiksi, kuin mitä tuman nnrkka ja sanomalehteinkään soppi tähän asti on merkinnyt.

Kuin nyt tämä suullinen sanallisuus tuskin moinee henkiin tummatkaan, ilman samassa myös julkisuuden taimetta tuntematta, niin siitä se jo alusta marsin ymmärrettänee, että kaiken syrjakuntalaisuudentoimot suomalaisen kansallisuuden ja sen tärkeinten asiain maipumisesta meillä nyt saakoot mennä mennessään. Wain tokkohan niitä semmoisia asioita enää yritettäneekään suomalaisuuden surmaksi suihkahellakkaan, kuin Suomen kielen saattamista herrasmiestenkin käytettämäksi asiakieleksi, ja Suomen kirjakielen soristettuun kuntoon laittamista, sekä Suomen kansan omaa ”alistuttamista ja simistyttämistä muutamia vuosia takaperin siitä syystä oikein paettaviksi peikoiksi julki julistettiin, miksi ne muka meitä saattavat Ruotsin kielen turman alta pois yhden toisen vielä muukalaisemman kielen ja kansallisuuden saaliiksi. Mutta sanokaatte sitä nyt Suomen miehet itse, josko elämille innoille nostatettu kansakunta pahemmin muukalaisen, jos kohta vihollisenkin, saaliiksi sattuu, kuin se, joka nukuksiin viihytellään. Ja luin vielä suomalaisella kansallisuudella itseltänsä meidän rantamaiden ruotsalaista kansallisuutta kohtaan saaliiksensa sortamista hyvin vissisti ei liene unissakaan tuumana ollut, niin siitä se on nähtävä ja tunnettama, että yhtä vähän sitä on toisellakaan kansallisuudelta meitä kohtaan saaliiksi sortamisen himoa hirvittävänä.

Ihan mastahakaan kaikki totinen ja milpitöin kansallisuus muuta ei voi toivotellakkaan, kuin että kaikki sen yltä-yhteiset ja yltä-yhtäpitäväiset perustukset kussakin kansassa ja paikassa vaan vahvistuisivat ja voimispuolin nojautua toisihinsa; mutta jokainen molempain päälle porttoa” sananmalta, olkoon se muuten vaikka kuinkin ansiollinen, se on syrinpuolinen, niin kauvan kuin se ei niin rehelliseksi laittau, että kaikilla yltä ”loi* seen julkisuuden alalla sanan oikeuus tasan auki (eifoifL SReibän onneksemme tämä asian laita Suomenmaassa jo onkin pääonyt liian toiselle kannalle. Täälläpä ei enää käykkään liioin määrin kansaa fanomalebtien turpa suitsiin suistaminen. Kansa se muutoin meillä pian aikaa hylkääsi semmoisen sanomalehden oman nokkansa nojaan, ja luopuisi yltä yleisesti (en sanomalehden puoleen, jonka se »aan rehellisyyttä tähtäämän näkee ja ei mitään muuta.

e Jatko ja loppu 19 mioon.

Siell’ istun hetken suruton.

Luon’ armaseni, Ja lähtiissäni suutelon Saan palkakseni; Niin rientää päivä rattosaan Kun kultaani mä nähdä saan.

Waan kumpa vuosi kuluufti.

(5n tänne juokse; Mun kulta silloin muuttavi Jo minun luokse; Siell’ yhdess’ kalat keitetään, Ja elon aikaa eletään.

kuansa on tuhannen hengen paikoilla, lupaa rakentaa rukoushuoneen ja hautausmaan Kukkolammin mäelle, mainittuin seurakuntain rajalla, 21 nykystä virstaa kummankin seurakunnan kirkosta, sekä että Wirtain ja Alavuuden papit velvoitettaisiin palkkaa vastaan, jonka tuomiokapituli määrää, pitämään vähintäkinkerran kuukaudessa jumalanpalvelusta rukoushuoneessa ja toimittamaan muita papillisia toimituksia. Johon pyyntöön Keis. M:ti on viime Helmikuun 28 p. armossa suostunut.

Tohtori A. Ahlqvist on toivossa päästä uusille matkustuksille. Hän on muka hakenut Aleksanderin matkarahaa ja on hakemuksessansa selittänyt, hänellä olevan aikomuksena, jos hän sen matkarahan saapi, oleksia ensin Pronssin pääkaupungissa Verlinissä, sitte Vöhmin pääkaup. ssa Pragissa, senperästä Nngarin pääkissa Pestissä tahi, jos eivät tapausten suhteet sittä salli, Wienissä, mistä hän menisi Belgian maahan, sieltä sitte Pariisiin ja Lontooseen. Näiden matkustustensa päätarkoitus tulisi olemaan uusimman kieli-tutkinnon kannan oma-silmäinen tarkastus, tuttavuuteen-tulo nyky-ajan etuisimpain kielitutkijain kanssa, kielellemme heimolaisen Madjarin- kielen oppiminen sekä tarkastus niistä keinoista, joilla niissä maissa, joissa kansan kieli on ollut samanlaisessa sorroksessa vieraan kielen suhteen kuin suomi on Suomessa ollut, kansallinen kirjallisuus on herätetty ja kasvatettu. Mopiston konsistorjumissa on jäsenten enemmistö katsonut toht. Ahlqvistin enimmän ansainneeksi saada nauttia mainitun Aleksanderin matkarahan ulkomailla matkustaaksensa sanotussa tarkoituksessa. Jos yliopiston korkea kansleri suostuu konsistorjumin päätökseen, aikoo toht. Alilqvistsyksyllä alkaa matkustuksensa.

Hänen rinnallansa haki samaa matkarahaa tohtorit O.

Wa—sastjerna, E. Waaranen ja O. Naneken. Rahvaankoulu-laitoksemme järjestämis-ehdotuksesta olemme lukeneet lauseen, jonka Ruotsin mainioin ja Suomessaki hyvin tunnettu lasten-opettaja rehtori P.

A. Siljeström on antanut kirjeessänsä 25 p.ltä viime Huhtik. Se kuuluu seuraavasti: ”Olisin halunnut julistaa kunnollisen arvostelun tästä erinomaisesta teoksesta mitä ennemmin sitä parempi, senki vuoksiettä vieraasta maasta tullut hyvä sana voipi olla joksiki hyödyksi ja minä kyllä voin arvata, ettei siltä ehdotukselta puutu vastustajia. Pahaksi onneksi en siihen näe tilaisuutta, kuin terveyteni tila on yhäti niin huono, ett’en kelpaa mihinkään. Mitä itseensä (hra Cygnaeuksen) ehdotukseen tulee, tahtoisin siinä tehdä jonku muistutuksen yhdessä eli toisessa sivuseikassa, mutta ylipäätään olen sen löytänytniin erinomaisen hyväksi, ett’en kyllin voi pitää Suomea onnellisena, jos se otetaan hyväksi”.

Tästä nyt lukijamme näkevät, että paraimmat lastenopettajat ulkomailla ovat samasta ajatuksesta kuin meki sanotun ehdotuksen suhteen. Kuin myös maist. O.

Mallin, jonka kaitti kansallisuutemme vastustajatki tunnustavat Suomen miehistä täysin sanan-vvirvaksi tässä asiassa, kirjassansa ”Nahvaan sivistämisestä ja rahvaankouluista” Suomessa on pääseikoissa aivan yhtäpitävä hra CygNl, >uksen ehdotuksen kanssa, rohkenemme toivoa, ett’ei meille viaksi luettane, että niin lämpimästi puolustamme mainittua ehdotusta, jonka toimeen- saamisesta näemme ja tiedämme Suomen kansan edistyksen ja varmistumisrn pää-asiallisesti riippuvan. Wuoden»tulon toivotukset ovat varmaan parantuneet viime parin viikon sateista ja lämpimämmistä ilmoista. Wiime keskiviikkona (15 p. t. k.) oli kuitenki täällä Helsingissä ensimäinen lämpimämpi päivä. Meille kirjoitetaan Ilomantsista, että tämän Toulok. 5 p. siellä vielä ”talvi kestää: jäät ovat kinat, lumi metsässä liikahtamatta eikä pälviä muualla näy kuin mäkien korkeimmilla nyppylöillä ja aukeilla mailla, missä kovat tuulet jo talvella lakasivat lumen pois”. Siitä näkyisi että itä-osissa maatamme tuskin vielä nytkään onpäästy sulaan maahan, joten myös oraat siellä ovat lumen alla säilyneet kylmiltä tuulilta viime Huhtikuussa, jotka muualla Suomessa ja Ruotsissaki niin paljo pahaa vailuttivat.

Onpa eteläisimmissäki maissa, niinkuin Saksassa ja Nanslassati. ollut kasvuille vahingollista kylmyyttä, ja vielä tämän Toukokuun 5 p. oli Pariisissa sat—anut lunta. Puu-tavarat ulkomailla luullaan Ruotsin sanomissa saavan huonon menekin ja huonot hinnat tänä vuonna. Ainoastaan piki ja terva tulee, samain sanomain luulosta, pysymään entisissä hinnoissa, vieläpä koh—oavanli. Sanomalehdistä.

Otavan” kirjoitukset 18 nirossa ovat erinäisen merkillisiä. Pääkirjoitus ”Kouluista Karjalassa” taitavasti esittelee ensin kouluin vähyyden ja puutteet Karjalan laveassa maakunnassa sekä sitte parannuksen vaatimukset. Semmoisiksi jokainen isänmaan ystävä toivoisi kaikki ”Otavan” kirjoitukset, niin niistä olisi mainio hyöty.Mainittu kirjoitus myös osoittaa, että ”Otavan” nykysellä toimittajalla on kuntoa ja taitoa sekä puutteiden paljastamiseen että parannuskeinoin löytämiseen. Käyttäen tätä kuntoansa ja taitoansa kaikinpuolisesti tulisi sanottu toimittaja, jolla myös on raikas ajatuksen juoksu sekä erinomaisen selkeä kieli, lehsdeenlläendsiästymksaeimnimoseti riveanitkouat.tamTaoainnenvaylthiotällismeenrkjialliknaennsaklilri- joitus samassa nirossa on Mehiläisen toimittajan vastaus yliopiston nykyiselle rehtorille siinä riidassa, joka heidän välillä on ollut suomenkielen oikeudesta ja vallasta maamme yliopistossa. Tämä kirjoitus on alusta

Lasten-postillan Toimittajalle, sen muka joka seurasi Lisälehtenä ”Kuopion Hiippak. S.mia”, ystävällinen muistutus!

Turhaan olemme odottaneet loppusaarnoja siihen Lasten-postillaan. Teidän viimeinen ja kolmas lupauksenne, joka piti kestämän, ei ole tullut täytetyksi. Wiimeisessä mrossa mainittuja Kuop.Hiippak.

S:mia kuitenki ilmoitettiin talvi-osan saarnat kohta uudella- vuodella ja suvi-osan tähteet ennen Helmikuun loppua valmistuvan. Nyt on jo Toukokuu, eikä vieläkään mitään ole kuulunut niistä! Onko ne jo tulemassa eli eikö niitä enää tarvitse odottaakaan? Tilaajat toivoisivat selvän tiedon. Se on paha niin monta kertaa luvata ja sittenkään ei täyttää. „Miestä sanasta, härkää sarvesta”, sanoo sananlasku.

Lasten-postillan Tilaaja Helsingin postikonttuorissa.

— Tiitus Tuiretuiselle! Lintuselle, viimein Usioissa kirjpissä Jukka 5:nnessä kirjeessännenykyistä vuotta, oletta puhuneet monell.usista puutteista postinkäymisessä, jotka muutoksia vaatisivat, ollen ne muutokset suuresti toivottavat, koska pikaiset yhdysneuvot ja halpa postiraha ovat ehtoja maan kaupan ja teollisuuden ja siitä tulevan varallisuuden vaurastumiselle. Mutta kirjeessänne postilaitoksesta oletta katsomatta jättäneet ylön korkeaa vakuutusn?aksoa rahakirjoista, 2/^.”/^ eli 40 kop.

100 ruplasta, jolla rahanlähetykset, paitsi tavallista postirahaa kirjeestä, rasitetaan. Niin korkea vakuutusmakso tuskin missään muussamaassa (paitsi Venäjässä) rahakirjoja rasittanee; niin on esm. vakuutusmakso postissa lähetetyistä rahoista Ruotsissa ainoastansa kaksi (2) äyriä (iire) sadasta rilsistä, s. t. s. ainoastansa Vg<, "/„. Muista »naista ei lähettäjä ole tilaisuudessa antaa tarkempia tietoja asiasta, mutta tietää kuitenki kokemuksesta Tanskassa kovan rahan lähetykset olevan vähemmän maksavaiset kuinmeillä paperisetelien. Korkea makso postissa kuljetettavista rahakirjoista tekee myös, että ne, joilla on rahanlähetyksiä, mielellään tahtovat säästää itseltänsä tätä maksoa, kuin tilaisuutta suinkin löytyy sanoaksensa rahojansa muulla tavalla yksityistentoimella kuljetetuksi, ja eivätkä siitä ole moitittavat; usein tulee vielä vähemmän maksamaan, jos itse lälitee matkaan eli jonkun lähettää rahojansa viemään eli noutamaan, erinomattaintin jos lähetyspaikka on vaan muutaman penikulman päässä. Asian ilmottaja tietää vielä tapauksiakin, joissa kauppalaiset, joilla Helsingissä on ollut muutama tuhat ruplaa nostettavana, ovat hyötyneet kustantamasta 30—40 penikulman matkan ainoastansa saadaksensa ne halvemmalla, kuin postissa olisivat maksaneet.

— Erinomaista on tosin sekin, että, jos esm. Porvoossa asuisin, josta minun tulis 1, 000 ruplaa Helsinkiin lähettää, minun siitä täytyy maksaa Hruplan makson, vaikk'ei kyytiraha näiden palkkain välimatkasta edestakasin tee täyttä 3 ruplaa.

Kuin postin ryöstämiset meidän maassamme ovat melkein tuntemattomat, ja postilaitoksella viimeisinä vuoskiunsataneniukksuisitteannksaaa, npitoäleisi taläithaenttuätjäolalajanmitjäoäonlevvaahninHkaolalitukseltamme alamaisuudessa pyytää alennusta sekä postirahoille että vakuutusmaksolle kirjeistä ajan vaatimusten jälkeen, ja suostuu lähettäjä teidän kanssanne siilien, että postiraha irtonaisista kirjeistä alennettais vastaseksi 5:teen kopeekkaan, ja lisäksi esittelee vakuutusmakson rahakirjoista V10 "/« eli 10 kopeekaksi 100 ruplasta. Se vähennys postilaitoksen tuloissa, joka tämän alennuksen kautta alussa kukatiesi syntyisi, piankyllä palkittaisiinmonenlertaisella lirjeluvulla ja suuremmilla rahanlähetyksillä, jotka alennuksesta seuraisi. Minä olen siitaki vakuutettu, että postilaitoksen tulot pian runsaasti voittaisivat nykyiset, koska minä itse, jolla on paljo sekä rahan lähetyksiä että saamisia, tiedän omasta kokemuksesta että i paljoa suurempia rahasummoja kuljetetaan postilaitoksen sivuitse, kuin sen kautta, joka on seurauksena ylönrasit , tavasta korkeasta maksusta. Mutta jos postiraha ja! vakuutusmakso kerran alennetaan, ei suinkaan enään vältetä kohtuullista maksoa eikä enään ystäviä jamuita matkustavia vaivattaisi rahan kuljettamisella, joka viij meinen keino lisäksi on aina suuremmalla eli vähemmällä vaaralla ja haitalla yhdistetty.— Nyt erinomattain olis tämmöinen postirahan ja vakuutus-makson alennus vielä enemmän toivottava, kun Suomen Mdys-Pankki konttoorinensa tulee toimeen ja vahvempi rahanliike siitä laitoksesta tiettavästi syntyy maahan.

Jättäen tämän aineen muiden asiaa enemmän tuntevam mietittäväksi Pysyn minä Nöyränä palveliananne A. W. G.

loppuun asti asiassa pysyvä niinkuin itse riita-ainefi on tärkeä, että kehoitamme vaan lukijat tarkkaamaan sitä kirjoitusta "Otavassa", vailka sillä olisi meidän mielestä ollut luonnollisempi paikkansa itsessä „Mehiläisessä".

<^. Asp. V. V. T. Selling. E. Heikel.

Tämän yhteen-vedon v. 1tt0 luvunlaskusta, joka perustuu oikeihin esiin-annettuihin todistuskirjoihin, saavat allekirjoitetut, yliopistolaiskunnalta valitut tutkijat, nyt yleisölle ilmoittaa sekä sen ohessa myöntäärakennustoimikunnan huolenpitoa rahaston hoitamisessa jarahavartijan tilikirjojen käyttämisessä. Helsingissä 28 p.Huhtikuuta 1861.

— Wihdin pitäjästä on meille tullut lähetys, jossa kyllä kiitetään sikäläisen papiston työtä Herran viinamäessä, vaan kuitenki jääpi heiltä luku-kinkereillä merkitsemättä paljo nuorukaisia, joilla ei ole ollut kristillistä kotikasvatusta eikä opetusta kirjan lukuun ja hyviin tapoihin. Seurakunnalle nämä nuorukaiset, jo kolmannella- kymmenellä vuodellansa olevat, paljo pahennusta tuottamat, kuin ei heidän lukutaitoansa eikä kristillisyytensä tietoa valvota. Sitä ei lähettäjä pane kokonaan papiston syyksi, koska kunkin kylän miehille lukusijoilla

Uusia rukoushuoneita.

Lapinmaahan on armossa säätty ruunun varoilla laitettavaksi rukoushuone kala-lappalaisen Matti Sarren tilalle, niille Lappalaisille Inarin seurakunnassa, mitkä asuvat tämän ja Kuolan seurakuntain välillä molemmin puolin Suomen ja Wenäen rajaa, ja jossa rukoushuoneessa, minkä viereen myös raketaan tupa ja kammari, Inariinmäärätty lasten-opettaja on velvollinen 4 viikkoa vuodessa, Maaliskuusta alkaen, opettamaan, jolloin Utsjoen kirkkohveiirkrkaoas, ekä Inarin kappalainen, kumpiki vuoronsa kaksi tulee siellä läsnä-olla ja toimittaa jumalanpalvelusta, jakaa p. ehtoollista, pitää rippikoulua ja ottaa ripille koululapsia sekä kuuluttaa naimiseen. Palkinnoksi tästä vaivasta luetaan papille 50 ruplaa ja opettajalle 25 ruplaa.

Liedenpohjan kylänmiesten puolesta Wirtain kappelista ja Sapsalamnzin kylänmiesten puolesta Alavuuden emäseurakunnastaan talonisäntä Juho Kaarlenpoika Sytelä pyytänyt näille kyläläisille, joita lu ”Koti-maalta.

Ma työnnän veelle veneeni.

Sinille sysään.

Ja heitän kohta riippani Selälle syvään; Nyt lasken vavan valvomaan Ja ongen heitän ottamaan.

Onkija.

Jo armas päivä kultmeen Idästä koittaa, Ja voimia yön uupuneen Jo valo voittaa; Jo usma nousee järviltä Ja peite hajoo vesiltä.

Jo tärppii! omfta kaloja Kosolta täällä; Nyt nykkii ahven, ootappa!

Jo oot veen päällä; Ai. pääsi paha pötkimään Ja heitti jo hyvästiään.

Wiel’ nykkii, näykkii ahkeraan, Ja ilomielin Mä veneeseni nostan vaan Nyt mielin määrin; Jo koht’ on koso saatuna Kaloja kaikenlaisia.

Naan päivä kuin on noussut nyt Jo paistamahan, Ja kultaani herättänyt Ihailemahan, Mä kullan luokse soutelen Ja hälle kalat kantelen.

Hän vastahani rientelee Nyt huna-huulin, Ja sulhoansa kättelee Hän sulo silmin; Mä tarjoon hälle saaliini, Hymyillen kauno kiittävi.

-k —k.

kaupunkien välillä Wenäellä on ralitatie vasti tekeillä, niinknin nyt tnlleista Wenäen sailonialehdistä näemme.

Se vaan on tosi, että mainittuin Pietarin ja kaupunkien välin pääsee matkustaja kulkemaan yhdellä maksulla huolettomasti, viipyen lyhintäin N?’tiimaa ja korkeintain 72 tiimaa sekä istuen muun osan matkaa höyryivaunussa vaan Dynahmgin ja Kovuon välin hevoisilla vedetyssä vaunussa, jonka rautatieu omistajai hankki»vat.

täjäntupa, pitäjän vara-aitta ja pappila. Mutta enin osa pitäjänmiehiä sanoivat ei siilien meuevänsa, josta syystä asia sillä kertaa jäikin sikseen. Wiime Maaliskuun 3 p:nä pidettiinknvernöörinkäskystä ruunumvoudilta samassa aikomuksessa taas toinen kokous, jossa yhdellä vähää pitäjäläiset olivat suostua nimitettyyn esitykseen, ellei kaksi S n kylässä asuvaa talonhaltiaa, jotka parina tahi kolmena viimeisenä vuotena omat ottaneet suureksi kunniakseen, että joka pitäjänkokouksessa ilman mitään perustuksetta maittaa vastaan

taas olisi isolla kurkullaan vastustaneet, johon myös sauvat enimmän osan talonhaltioita puolelleen, ja kuin läsnä-olevat herrasmiehet alkoivat heille asiata selvittää, niin vastasivat , .ei myö palon apll-yhdyskuntaan kuulllvia asianhaaroja ymniärrä eikä taudota ymmärtää urnan vastoin asiassa ollaan”. Ja koska herrasmiehet ja myös joku lalonpoikakin kysymyksessä-olevaan ehdotukseen suostunvat, niin päätettiin että edellä-uiniitetyt rakennukset piti vakuutettainan mainittuun palon apu»9^o8funtaan, Tästäpä nämä kaksi vastustajaa nävfästyivät niin että yhdeksän penikulman tafaa etsivät pöDtäftvjan ja panivat asian riitaan. Siitä syntyikin vielä folmaä kokous, jossa joka vastustajan sekä nniöten^oleman manttaali otettiin määräksi, ja herrain manttaalit nouftmat korkeemmalle kuin talonpoikain.

Idmdn vuoden belmifuu^fa lauloi »ueidän kirkossa lukkarin maaliin asetettua kolme siivoa, hyvälla äänellä lahjoitettua ja lauluun hyvin oppinutta lukkaria, ja maali olisi pitänyt tapahtua Maaliskuun 17p:nd; mutta muutamat raaemmat ja sivistykseu vajaudessa olemat feurafunnan jäsenet vaativat neljättä heidän lnukaistaan maaliin ja saivatkin vaalin pitämisen estetyksi”.

— Motfa. Tohmajänveltä on tullut kova nuhdekirje jahtimiehen pojalle Serkses Syvjäläiselle” siitä sopimattomasta ja nurjasta puheesta, jota hän lahetyksessänsa S.ttaren 17 nerossa piti Iouhlolan koulun nais-oppilaisesta L.

Wäänäsestä, joka nimittää itsensä! ”köyhän iiiiehen poika. i?e«sar Jolkkonen”, merkitsee, miten tuossa pudeessa ei näy muuta kuin paha sydän ja kateus tätä tyttö-raiskaa vastaan, kuin ei näytä mitään toteen, komppi-puheitaan vaan laskettelee. Ei hän myöskään säästä Iouhkolan maaviljelyskoulun toimellista johtokuntaa, joka kuitenki on tahtonut valvoa koulun ja maakunnanki etua siinä, että aikoi lähettää tätä oman puoleu tyttöä, joka on koulun läpikäynyt ja tuntee maakunnan tavat, oppimaan muissa paikoissa edullisinta skeanrsjaanhoinnon ja maidon valmistuksen tapaa, saadakniin hänestä koululle sopivan opettajattaren näissä tärkeissä aineissa. „Serkses Syrjäläinen” näyttää olevansa täynnänsä samaa kateutta oman puolen lapsia vastaan, joka meissä Suomalaisissa valitettavasti on yleensä tavattava, että kuin vaan joku meikäläinen on pääsemässä mihinkään etuisampaan paikkaan, hänelle sitä ei sallittaisi, vaan häneltä koetaan anastaa kuunia ja hyvä nimi. Tulipa kuka ulkolainen tahnansa siihen paikkaan, häntä pidetään kunniassa, uskotaan ja säälitään, .vävitöntä on „Serkses Syrjäläisen” poukaus myös koulun nykyselle opettajalle, joka kuitenki on ollut harras ja mainittavan hyvä opetuksessansa. Sellaiset viisastelemiset, kuin ./Terkses Syrjäläisellä” oli mainitussa lahetyksessänsa, nvivat kyllä olla mieleisiä jahuvlttavia aiattelemattomille ja häväistyksenrakastajoille, vaan kaikkia kunnon ihmisiä neilettävät. Ja sennuoinen lähettäjä saapi juoruistansa ja panettelemisistansa ylenkatseen ja omantunnon vaivat palkaksensa. Julkisuutta pitäisi pitääki puhtaana kaikesta likaisuudesta. ”Serkses Syrjäläisen” kanssa ei sovi vaihtaa viisastele>nisia ja juo—nia, vaikka olisiki niihin tilaisuutta. Kiteeltä valittaa A.H— nen, kuinka siellä ei saada pyhäkouluja kuntoon, vaikka pitäjän rovasti on’ kaikkia kokenut. Ainoastaan yhdessä eli Suorlahden kylässä on jo kolmatta vuotta pidetty pyhäkoulua, ja siinä kylässä havaitaanki lukutaidon paljo edistyneen. Novasti on kyllä muihinki kyliin nimittänyt miehiä pyhäkouluja pitämään, vaan ei löydy pitäjänmiehissä sitä yhteishenkeä eikä yhteisen hyvän intoa, että rovastin hyvä tarkoitus olisi tullut toimeen. Lähettäjä esittelee, että pantaisiin niille vanheminille, jotka eivät vie lapsiansa pyhäkouluun, 10 kpkan sakko, joka lankeaisi pitäjänkirjastolle, kuin myös yhteisessä pitäjänkokouksessa määrättäisiin, mihin tapaan pyhäkoulua olisi pidettävä.

Susia kuuluu Kiteellä olleen pitkin talvea ja ne tehneen paljo vahingoita, jotta kesäksi on pelko suuremmista vahingoista.

Potaatit ovat märänneet kuopissa ja kellareissa monelta aivan viimesetki yli sen että niitä oli jo otettaessa maasta ollut pilaantuneita. Potaatin siemenistä on valitus ja puute kova.

Wirolahdelta.

”Huhtikuun 1 pmä oli Pyterlahden hovin torppari illalla ajanut hevosineen huonoon jäähän, josta hän löydettiin seuraamana päivänä meren pohjasta 3’/.2 sylen syvyydestä kuolleen hevoisensa kohdalta.

Warmaan hän oli pyytänyt pelastaa he»voistansa oman henkensä uhkalla, koska hevoinen oli päästetty irti ajokaluistansa, vaan hän oli siinä puuhassa itseki hukkunut”. A. M— ä.

tehdään kysymys, jos vielä tutkimattomia ja luettamattomia kylässä löytyy, vaan kylän vanliimmat eivät heistä untään ilmoita. Mutta lähettäjä vaatii, että papit kirkonkirjoista tarkkaisivat heitä. Mitä vanhemmiksi semmoiset saavat raakuudessaan kasvaa. sitä pahempi se on. Seurakunnalla kuitenki sanotaan löytyvän varakas vara-inakasiini, jonka tuloista voitaisiin semmoisille nuorukaisille kustantaa opetusta, joka olisi paljo etuisampi kuin että heistä saapi kasvaa turmeluksen kokelaita vaivaishoidon elätiksi. Lähettäjä valittaa myös pitäjänmiehissänsä puuttuman yhteishenkeä ja paremmuuden harrastusta. Erittäinkin nähdään se siinä, että jo pääsiäisestä alkaen aletaan vietellä tykönsä toinen visrnsa palvelusväkeä. Ei myöskään pidetä palvelijoita perhekunnan jäseninä vaan heitä kohdellaan tylysti, jonkatähden ne taikka muuttavat muuanne seurakunnasta trhi menevät naimisiin, niin että Wilidissä harvoin nähdäänki palveluksessa vanhempia trenkiä kuin 25 ja viikoja kuin 20 vuotisia. Sekä naineista että muualla vallvelulsessa olleista sitte vähän ajan perästä saadaan vaivaishoidon eläkkeitä.

Lähettäjä kertoo pitäjään saadun uudet kruununpalvelijat frunnnnvoudista aina jahtivoutiin, joista merkitsee vanhin sananlaskun: ”uudet luudat tyyni lakase>vat”. 3>!tä toivoo lähettäjä paljo hyvää. Niin on laukkunissäin kaupankäyntiä häiritelty tavarain ottamisella pois. vaikka yksi ryssä sai reppunsa varastetuksi takasi. Sensijaan on uusi niniismiehemme saanut luvattoman viinankeiton harjoittajia sakkoon (viime talvikäräjissä yli 500 rupslaesns) a. >vän onkin semmoisten pahantekijäin ilmisaamiollut väsymätön. Luivatonta viiuankeittoa liarioittavat enintäin torpparit, ja valitettavaa se on, että maakunta tätä luvattomuutta ei pidä syntinä ivaan nukuttelee j.i puolustaa heitä. Paljo tyytymättömyyttä on nostanut tuomarimme tapa, että kuuluttaa kärajäiu pro lokollat ulos-otettaviksi »näärä päivänä ennen vissiä tiimaa, eikä sen tiiman lyötyä annakaan enää vyytäville ulos protokollia. Semmoinen määräpäivä oli viime vlvikäräjän protokollille Huhtik. 8 p. kilo 12päivällä, ja kuin k’lo oli 12 lyöuyt, pantiin paperit kiini.

Kyllä nimismiehen ryöstöpalkat tällä tavoin lisääntyvät.

Maalla on kuitenli vaikea tietää, minkä kellon mukaan tuomarin kello käypi”.

— Kangasniemestä.

Wiime syksynä pidettiin täällä, kahden yhteistä etua tarkoittaman hevmsmiehen vaatimuksesta, pitäjän-kokous, aikomuksessa että tilanhaltiat siinä tilaisuudessa olisivat suostuneet Luomen Meiseen maalais-palovakuutus-yhdyskuntaan makuuttaa pitäjän yhteisiä rakennuksia, niinkuin tärajä-huoneet, pi

Kuorehvedeltä 29 p. Huhtik.

”Armas neitoseni, oletkos kuullut kulnineinpaa! Me olemme jo mies polvia f.nvan ikeen alla huoanneet ja äui-puolisesti tulleet kohdelluiksi kappelina ollessamme Längelmäen emäpitäjän alla, missä 4 :’l 5 penikulman matkan päästä meidän on kirkollisia ja yhteisiä asioita toimittamassa ja valvomassa ollut aivan hankala, vaivaloinen ja raskas käynti paitsi että me osastamme pappilan huoneita siellä rakennamme, mainitsematta maksoja papeille, joita me matkan pituuden tähden viran toissa täällä silloin-tällöin vaan saamme nähdä ja kuulla. Kappelimme on yhtä avara alansa suhteen, jos ei avarampi kuin emäseurakunta, asukkaita istutetaan tänne ainauusia ja väkiluku kosolta vuosi vuodelta lisääntyy. Naapuripitäjistä sekä talollisia että torpparia, joilla meidän kirkkoomme on kahta lyhempi matka kuin omiinsa, ha ?evat täällä pitkin vuotta hengellistä ravintoansa ja heitä toivoimme tänne muuttaman monta, seuruulta ja Nuovedeltä erittäinki, niinkuin he tätä”useasti suullisen ovat lnvanneetkin. Tavallista kirkkoherran palkkaa me yksimielisesti kirkonkokouksessa sitousimme maksamaan niinkuin myös hänelle virkataloa rakentamaan lain ja asetusten jälkeen. Tämän johdosta me korkea-anvoisen konsistovjumin tykönä Turussa pyysimme päästä eri pitäjäs! i, koska väkilukukin jo on yli 2, 000 henkeä. Pitäjänkokousta pidettiinkin Längelmäen emäsenrakunnassa 28 p. vmne Huhtik. Waan kuinka kummallinen eitö emäseurakuntalaisten menetys ollut? Ehkä korkea-arvoinen konnstorjumin puolesta kokouksen pitäjä ftkä läänin kuvernöörineduslnies hakeinukseennne aiivaii mielnisesti suostuivat, samaten pitäjän-apulainen Längelmäellä ja lappakiisemme, niin kuitenkin emäseurakllntalaiset uksin suin kiristellen hampaitansa tätä vastaan olimat.tahtoen meitä vielä eteenkinpäin pitää, jos ei jumi orjinansa niin kuitenkin nöyrinä palvelijoinansa. Vie raukat, monessa katsannossa sorretut, jättäymme armollisen esivaltamme, korkea-arvoisen konsistorjumin ja läänin aina isällistä holhoa pitämän kuvernöömnme turmiin tässä nöyrässä pyynnössämme.

Kappelistamme ei muuta erittäin kuulu kuin vaan että jäät aivan aikasin tänä keväna kävivät heikoiksi. Moni on niihin upottanut hevosensa, joku ijäksikin.

Rukiin oraat ovat heikot, monossa paikassa pellot mustanakin, semminkin ne, jotka kylmettiin myöhemmin viime syksynä sateen aikana.

Mänttän komean vuusahan ja jauhomylkm omistaja Keuruulla, hra kapteini Grahn soisi mielellänsä saada seka näitä tehtaitansa sieltä, senkin vuoksi että ne nyt kuuluvat Naasan lääniin, kuin myös Nistijärven kartanonsa Längellnäellä tänne Kuorehveteen kuulumaan.

Sepä jo aluksi hyvä lisäys olisi seurakunnalleinme. Me elämme, kiitos Jumalan! nykyjään ei hengellisen eikä maallisen ruuan puutteessa. Sivistyksessä me pyrimme kaikin tarvoin muitten rinnalla”.

Johan Eskola.

S. H. N— nen.

Lupa painamiseen annettu: L. Heimburger.

Wenäjaltä.

Rautatie Pietarista Pronssin pääkaupunkiin Berliiniin ei olekaan vielä kokonaan valmis, niinkuin viime n.rossainnle kerroinllne. Dunaburgin ja Kovnon Helsingissä, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kirjapainossa.

Kotimais-teosten kauppapuodissa Helsingissä Timotein eli biivenbäntä=beinän siemeniä (Phleum pratense), Puna-apilaan siemeniä (Trifolium pratense), Walko-apilaan „ (Trifolium repens), Alsike„ „ (Trifolium hybridum), Kanva-nurmikkaan siemeniä (lloleus lanatus), Puntarpää-lieinän „ (Alopeeurus pratense), i)i1eiein Puoti on Senaattitotin sivulla. Nikolai-kirkon vastapäätä.

9 (2) ©. A. Herlin ja .Uumpr0 MfityW Ilmaitukjia.

Myötävänä kirjakaupoissa: Suomen suuriruhtinanmaan Kartta ?» k.

Aasian maa-osan Kartta 5 W kop.

Alaknjoitetni asuma Saimaan kanaman suulla Vauritsalassa, tarjoutuu kunnioitettamalle yleisölle kaikellaisten. kauppaa» jamyös munl, un liikenteesen kuulumain asiain toimittajaksi ja toiminismie I’eksi, sekä on amullinen antamaan kaikellaisia pnrjebtimista koskemia tietoja niin I, yvin Saimalla, knin myöskin Kanamalla.

lvioiumuotinen kokemus ja tottumus näissä asianliaaroissa sallivat minun paraimmalla lamalla vaarissa pitämää, : kunnioitettujen asioitansa Iialtunni antajoiden etua.

1″ l^> H, A. Holmström.

Asiamies Kaupan Helsingin kirjakaupoissa: Neekeri-Kuningas Zamha, hinta 2 kop. hop.

Kipparieli Samoa-Saaret, 2 kop. hop.

Näitä saadaan myös Lähetysseuranasiamiesten kautta maakunnissa.

Puoli-valkoista akkunanklasia Bertan klasi-ruukin liyvä-maineista tekoa, monenlaisesta isoudesta, myöpi >i. T. Heiml’erger, asuva klasimestari-leskeil ” viskä; kaurakryynit 28 ja 30 k., ohrakryynit 28 30 k., herneet 15 ja 25 k., potaatit 11 ja 13 k. kaplohi suolattu 18 ja 20 k., säyneet 2’/.^ ja3 k., hauvit ahvenet 3 ja 5 k., siika 9 ja 10 kop. naula; nuori maito 6 ja8 k., viina 55 ja 60 k. kannu; munatiu 2l) ja 25 k.; halot. Mäntyset 4 r. 40 k. ja 5 r., kuusiset H r. syli.

Keskihinnat torilla tällä viikolla: Kaupaksi

Suometarta v. 1861, Turhaa ja byödytöintäolisikin, että maan tarkoin luetleleisin.

siellä olleen sen ja sen koneen eli tavaran.

Mutta jos kysyn itseltäni: mitä varten menin tähän näyttelöön, niin saan mustaukseksi, että oppimaan. No mitäs sitte oppimaan? Wastaus: Josko siellä olisi mitään semmoisia parannettuja työ-kaluja ja koneita, jotka olisivat meilläkin soveliaat. Vastineeksi tähän sopii sanoa, että mikäpä sitä luonnon puolesta estäisi meidänkin tasasilla ja kimettömillä pelloilla, missä semmoisia löytyy, käyttämästä maikka minkämoista konetta, niinkuin niiden enemmän maaviljelyksessä edistyneidenkin mainioilla; mutta se ei ole sillä tehty ainoastaan.

Ennenkuin töitä rumetaan enemmän konstillisilla koneilla teettämään, tarmitaan itsessä kansassa ja työ-mäessä enemmän simistystä. Suomen maaviljelijöillä on mielä melkeen yleensä tapana sanoa: ”Kuin Maan pellollesaadaan lantaa, niin se kasmaa hymän Miljan, kyntipä sitä millä auralla hymänsä!” Samati jos kuulemat Englan Li ole niinkään huokea asia määrätä, mistä möisi alottaa ja mikin lopettaa, kertoessa tarkoilleen, mitä yllä sanotussa näyttelössä olisi kerrottaman. Jaa! Tarkka kertominen onkin melkein mahdotointa: sillä siellä oli lukematon joukko kaluja, koneita, maamiljelyksen, kurjan, käsityön j. m. s. tuotteita. Minä oleskelin näissä näyttelö- huoneissa, Miehaeliu hemois-maneesissa ja siihen marta-masten tehdyissä lisä-rakennuksissa, 5 päivää, ja joka päimä oli siellä aina syytä uusiin tarkastuksiin ja tarkempiin tutkimisiin.

siitä Maaviljelysja Käsityö-tuotteiden ja koneiden näyttelöstä, joka amattiin Pietarin kaupungissa 10:s päimä lokakuuta m. 1860.

Alamainen Kertomus uman ollut näkyvissä, vaitta siitäkään ei ole pidetty lahi el saatu pitää julkista puhetta. Nykyinen solilaslakimme on jo yli 03 vuotta vanha ja siinä olevat rangaistusten määräykset sotamiesten rikoksista jo sopimattomat meidän aikoina. Siihen tulee että upsierit, poista useimmat ovat palvelleet Wenäen sotaväessä ja siellä lMMumneet venäläisiin rangaistustapoihin, senlisäksi ovat tahtoneet harjoittaa niitäki Suomen sotaväelle.

Sillä sekä kolttelu että rangaistukset olivat i itä luonnosta, että sotamieheltä niiden kautta meni hävisi ihmisarvon tunto. Kyllähän sotavälem ? tapain huonous pantiin sotamiestemme syyksi, llä otettu ollenkaan lukuun, miten paljo ihmisen Huonouteen tahi hnvyyteen kohtelun, kasmatuksen ja rangaistusten huonous tahi hymyys maikuttaa. Siihen olisi kuitenki ulkomaan esimerkki pitänyt asianomaisia lelioittaa.

Ulkomailla muka oli sotamiehille ennen manhaan kohtelu ja rangaistukset myöski komia ja ankaroita, luulossa että niin paraite moitaisiin sotamiehiä Pitää kurissa ja tottelemaisuudessa. Mutta siellä on jo lauman hamaittu, mitä myös järki sanoo luonnolliseksi, että sotamieskään ei ole muuta kuin ihminen ja että hän on semmoisena kohdeltama ja rikokfistansa rangaistava.

Ajan mukaan o!i sentähden ulkomailla kohtelu Erittäinki on sotilas-lakikiriamme sopimattomuus jo Erinomaista se on, ett’ei parannuksia takiloimassa tamallisesti tule toimeen ennenkuin joku hirmuisempi rikos eli muu tapaus oikein pakoittamallapakoittaa asianomaisia siihen. Luulisi asianomaisilla lalihoidon käyttäjillä oleman kuitenki sekä velvollisuutta että tilaisuutta siihen, jos ei omalla aprikoimisella niin kuitenki seuraamalla laki’sääntöin parannuksia muissa maissa ja ainali vertaamalla oman maan sääntöjä muiden maiden sääntöihin.

Suomen lakimiehissä ei kuitenkaan ole näkynyt mitään erinomaisempaa kilvoitusta tässä kohdassa, tuomiten siitä että he ovat hyvin vähä kokeneet valaista kansalaistansa parannusten tarpeista ja muodosta. Ja kuitenki olisi tämä hyvin tarpeellista, koska esimerkiksi monet laissa määrätyt rikoksen rangaistukset.

Ma 100 eli 50 vuotta sitte saattoivat olla aikomukseensa tepsimiä ja hymiä, nyt jo taikka paaduttavat eimätkä paranna rikoksen tekijätä tahi omat jo muuten sopimattomia paikallansa. Sen havaitsee ajatteleva ihminen joka päimä ja sentähden kuitenki olisi suotama, että lakimiehet maassamme tämmöisten rangaistusten ja muidenki lakisääntöimme sopimattomuutta julkisesti puhelisivat ja parannuksia niissä esittäisivät. Tästä kansa muutenki heräisi ajattelemaan ylitä ja toista, ja nämä lakimiesten puheet takiloiman ja lain hoidon puutteista parannuksista vaikuttavat myösti kansan valistukselsi.

Oma rakas veljeni!

Kirjeitä Jukka Lintuselle. x, v.

parantunut ja rangaistukset liementyneet sotamiehiä kohtaan eikä nykyisinä aikoina enää käytetä missään simistyneessä maassa semmoisia rangaistuksia, jotka hämittämät sotamieheltä ihmisarmon ja kunnian. Tästä kaikesta eimät lakimiehemme ole maaria ottaneet eimätkä ainakaan kansaa ja sotaväen päälliköitä malaisseet, jonkatähden olemme jääneet siinäki kohdassa muita kansoja jälelle. Ja niin se olisi saanut meillä mielä jäädä entiselleen olemaan, jos ei Suomen merimäessä sotamies :1tosenqvist olisi kapula suussa kuollut yleisölle hirmuksi ja siitä tapauksesta ei olisi noussut ankara melu ja juttu. Waan se yleinen kauhistus Rosenqmistin kuolemasta maikutti muun seassa senki, että nyt on saatu manhai sota-artikkelit eli sotilas-lakikirja taitamain miesten tutkintoon sekä heidän kautta uuden sotilas-lakikirjan ehdotus toimeen. Tämä ehdotus on jo valmiina ja se jätetään, niinpian kuin se on saatu puhtaaksi kirjoitetuksi, Senaattimme tutkintoon ja Hallitsijan vahvistukseen. Olin maan ollut toimottama, että se murha, jonka pormari Tötterman Helsingissä tuli tekemään rangaistuansa piikaansa, olisi yhtäläisesti herättänyt asianomaisia tarkastamaan puutteita sekä muutoksen ja parannuksen tarpeita ”palkollis-säännössä”, joka annettuna m. 1805 on jo ylen manha ja joka jättää palkolliset isäntäinsä mielimaltaiseen kohteluun yhtäläisesti kuin sota-artikkelit jättimät sotamiehet upsieriensa mielimaltaan.

Walitetaan maassamme yleensä, miten palkollis-sääty yhä turmeltuu, maan ei katsota eikä kysytä, missä on siihen syy.

Nyt itse näet, mihin pulaan olen joutunut siitä että noudatin pyyntöäsi rumeta julkisesti kirjoittelemaan Sinulle.

Viina itse paraite tunsin huonon kuntoni, tietämättömyyteni ja taitamattomuuteni, minä myös tiesin, mimmoiseksi loukkauskimeksi minä olin joka haaralle tulema että näin tulen avonaisesti ilmoittamaan sisimmät ajatukseni kaikista asioista ja tapauksista, nämä ajatukseni, joita maan Sinun veljellisesti lämmin silmäsi möisi pitkämielisyydellä ja kärsimällisyydellä tarkastaa. Sentähden minä pyynnöllesi tein niin kauman vastarintaa ennenkuin tähän julkiseen kirjemaihteesen rupesin. En kuitenkaan nyt enää sitä kadu, maikka nyt näen pettyneeni siinä luulossani, joka minun kuitenki enimmän sai taipumaan pyyntöösi, että muka jokainoa Suomalainen olisi minulle yhtä likeinen meli kuin Sinä ja että minä Sinulle kirjoittaessani moisin ajatella julistamani ajatukseni kaikille Suomalaisille, pelkäämättä että minua määrin ymmärrettäisiin ja minua liiaksi tuomittaisiin Mioistani. Samaa veljellisyyttä ja kärsimällisyyttä kuin Sinulta toimoin saamani muiltaki lukijoiltani, enkä voinut edes aamistaa, että minua moitaisiin rumeta oikein miehissä puskemaan joka haaralta ja sanojani jalansyten vääntelemaän. Minä perustin mainitun toivoni puhtaasen omaantuntooni ja siihen uskoon, että se olisi aina ja jokaiselle aivan silminnähtämää.

kuinka maamme ja kansamme onni ja tulevaisuus on ainoa silmäteräni, jonka vuoksi toimoin käisimällisyyttä niiltaki, joiden etuja tahi harrastuksia mahdollisesti tulisin kirjeissäni loukkaamaan, vieläpä niiltaki, joista tietämättäni ja ilman pahaa aikomusta sattuisin väärinki puhelemaan. Tässä luulossani ja toivossani olen, niinkuin sanoin, kokonaan pettynyt. Minä näen pistäneeni käteni ampiais-pesään, josta tulee nuolia ja pistoja joka haaralta. Siitä mähä huolin, jos kuka syyttää, niinkuin Tapio teki, kirjeitäni »pitkäpiimäisiksi”, kuin tiedän itseltäni todella puuttuvanki huvituksen lahjaa ja taitoa eikä ole edes tuota itseluottamusta omaan huvittavaisuuteen, joka ”metsän kultaisella kuninkaalla” näkyy oleman. En kuin nauran semmoisille nuhteille kuin Tampereelainen tekee „Hämäläisen” miime n:rossa siitä, että puhuttelen Sinua sinuksi enkä ”teitiksi”; se on maan teeskenneltyä simistystä. kuin ei sallittaisi meljeä sinutella. En muistakaan suuremmista tahi vähemmistä pistopuheista paljo huol, . Waan se käypi oikein meljesi Tiitus Tuiretuinen.

sydämelleni, että O. N. Tiinat, josta en olisi voinut sitä kuollakseni uskoa, omat alentaneet itsensä määrentämään sanojani omaksi puolustukseksensa. Sinä muistat, kuinka minä Sittaren 18 mrossa koin selittää ja kumota joitakuita erikoishengen puheita, joita olin havainnut mainituissa O. W. S:missa, ja esitin perustuksia ja syitä” paraan ymmärrykseni ja taitoni perästä. Nyt kuitenki O. W. S:mat sanoivat minun vaan herjanneen heitä eikä ollenkaan tarkastaneen heidän perustuksiansa ja syitänsä. Siitä ei kuitenkaan minun olisi niin erittäin sanomista; vaan se on aivan odottamatonta O.

W. S:milta, että sanomat minun herjanneeni Oululaisia ”siitä syystä etteimät ole yhtyneet ”Suomen yhdyspankkiin”” ja samasta syystä myös O. W. S:mia itseänsä, eimätkä ollenkaan tunnusta, että minä juuri koin kumota ja morkkasin ainoastaan niitä perustuksia ja syitä, joiden tähden O. W. S:mat olimat sanoneet Oululaisten ei rumenneen osallisiksi Suomen Yhdyspankkiin.

Mä odottamatonta on seki O. W. S:main käytös, että syyttämät minun hämäisseen heitä ”järjettömiksi, ymmärtämättömiksi, erikoishenkisiksi, lyhytsilmäilemiksi (?) j. n. e.”, maikka en heitä Maan heidän puheitansa ja pyrinnöitänsä, jotka myös erittäisin: mainitsin ja selitin, sanoin osoittaman itsekutaki. Jos ei loukattu itserakkaus olisi sokaissut O. W. S.main silmät, niin ne eimät olisi jättäneet merkitsemättä, että minä kutsuin itseä sitä sanomalehteä ”kiitettäväkn” ja sanoin »tietämäni sen saaneen ja ansaitsemanki Pohjolaisten meliemme luottamuksen”, maikka pidin velvollisuutenani nuhdella paria lausetta, jotka minun nähden olimat erikoishengen pyrinnöttä ja siis nuhteen ansaitsemia.

O. W. S:mat saamat näyttää minun olleen Määrässä, puhuen minun todistuksistani kuinka jyrkästi tahaansa, maan se todella onheille omaa hämäistystä, että minun sanojani menemät määrentämään ja panemat minun suuhuni syytöksiä, joita en ole tehnyt.

Perjantaina 24 väiva Toukokuussa.

Tulemana sunnuntaina vitaa Wanhassa kirkossa suomalaisen puolipäivä-saaman v. kirkh. Snellman ja iltasaarnan v. kirkh. Thoma nder.

Kirkollisia Ilmoituksia.

N:o 31.

Hinta: koko vuofikerta 6 markkaa, ja puolivuosikerta 3 markkaa.!8Sl.

15:stakymmenes vuosikerta.

Jaetaan: joka Perjantaina Helsingissä Waseniuksen kirjakaupassa.

jälkimäistä puolinmosikertaa, saapi tilata täällä Helsingissä herrain Waseniuksen ja Kumppanin kirjakaupassa 2 markalla VO pennillä sekä kaikissa maamme Posti-konttoreissa 3 markalla.

Suometar

Suomalaiset ensi-aikoinansa elivät maassamme metsästämisellä ja kalastamisella, niinkauvan kuin asukkaita oli vähä ja otuksia kylmissä metsissämme ja vesissämme pyytäjäin elatukseksi riitti. Senperästä he vähitellen ryhtyivät karjanhointiin. ennenkuin rupesivat maata raatamaan ja viljaa kasvattamaan. Heidän ensimäinen tapansa maaviljelyssä oli kasken, halmeen ja huhdan pitäminen ja vasta myöhemmin he alkoivat metsäkotiensa ympärille kyntää peltoa varsinaiseen viljan kylvöön.

Että tämä on ollut historiallinen meno Suomalaisten pääsyssä nykyiseen maaviljelykseen, todistetaan sekä heimokansaimme tilasta nykyisenäki aikana että siitä seikasta, että itä-osissa maatamme, Lapinmaasta aina öaa« tukka-mereen asti, nähdään jäännöksiäesivanhempaimme elantotavoista, jota vastaan maaviljelys jo on sitä myöten rakkaampi ja parempi mitä etempänä länteen-ftäin maassamme. Miten se ei ollut rakkaudesta maaviljelyyn mutta vaan kotvasta täytymyksestä, kuin esi-isämme luopuivat vanhoista elatuskeinoistansa, näkyy vielä tänä päivänä Pohjanmaan ja Karjalan itä-kupeen asuk, kaista, jotka vasta sitte rupeevat peltoa viljelemään kuin metsät ovat paljaina eikä niistä ole enää elatuksen turvaa. Niin olleen Savossa ja yleensä Pohjanmaal laki muistavat vielä vanhat miehet. Wäestön lisäys , ja vanhain maaviljely-tapain turvattomuus on taas!

pakoittanut Suomenlahden ranta-asukkaita parantamaan!

maaviljelyänsä edes sille jalalle, jolla se nyt on. vaikka se ei länsija etelä-osissakaan maatamme vielä ole aivan kiitettävä. Jos meissä Suomalaisissa olisi täyttä rakkautta ja taipumusta tähän elatuskeinoon, kyllä me enemmän harrastaisimme paremmuutta maaviljelyssämme eikä meiltä puutu enemmän kuin muiltakaan tilaisuutta saamaan esimerkkiä ja oppia siihen edistyneimmilta kansoilta, jos vaan olisi oikeata kalua ja intoa.!

Mutta sitä meillä puututaan ja sentahden käypiki maai viljelyn edistys hitaasti ja kansa tuhnustaa köyhyy-dessä, saaden maan-antia vaan niin paljo että henkensä!

tuskin elättää. Ja kuitenki maaviljely voisi olla meilläki oikea rikkauden aarre, jos peltoa ja niittyä viljeltäisiin ja niiden antia käytettäisiin järjellä ja ymmärryksellä eikä vaan ajattelemattomasti esi-isäin opettamalla tavalla. Ennenkuin Suomen kansa kuitenki herää siihen, tarvitaan meille oikea rahvaankoulu, että näin kaikki maamme asukkaat saataisiin ajattelemiksi ja ymmärryksensä harjoittajiksi.

Joka eteläisemmistä osista maatamme tulee Pohjanmaan itä-kupeelle, hän saavi oikein kummeksia, miten siellä elatuskeinot ovat vielä hyvästi 300 vnotta jälellä muuta Suomea. Kasken viljelyksessä on vielä paraastaan viljan saanti ja tervanpoltto on siellä kuitenki elannon emä-turva. Miten epävakainen ja vaivaloinen kasken ja halmeen viljely on, lienee jo yleensä tuttu ja myödytetty asia. Siitä jo sanotussa maamme osassa helpommin luovuttaisiinki, vaan tervanpoltto on sitkeämpi. esi-isiltä peritm elatustapa, josta luopumiseen tarvitaan kovinta pakkoa. Semmoiseksi pakoksi tulee se seikka, että metsä viuminki menee aivan loppuun, niinkuin jo tervaspuut ovat lopen hävinneetki ihmisten aftlntoin liki-seuduilta. Sitä pakkoa lisää nykninen metsänhoitoki, joka on ottanut tarkkaan huostaansa ruumin mttMä loput, ett’ei Niiliinkään ole tervanpolttajalla turvaa, niinkuin tätä ennen, hävitettyänsä omatmetsät.

Niin sitkeä-luontoisen kansan, kuin suonialainen on, tarvmee kuitenki saada aikaa perehtyäksensä ja tottuaksensa uusiin elatuskeinoihin. Jos tenvanpolttajilta nyt yhtäkkiä tauotetaan entinen elatuskeinonsa, niin onheiltä sillä kerrallaan kaikki elanto lopussa. Niin hartaasti kuin on syytä toivoa, että nämä asukkaat saataisiin mitä pikemmin tervanpolttajista maaviljelijöiksi, niin on sentähden myös harrastettava, että heille annetaan herätystä, kehoitusta ja esimerkkiä maaviljelyyn. Siitä syystä lienee minulle suotu sanoa Pohjanmaan velillemme pari esimerkkiä herätykseksi, miten huono elatuskeino tervanpoltto on ja mitä etuisampi maaviljely.

Tervasmetsät alkavat Pohjanmaalla jo hävitä loppuun vaan siellä on soita ylen-kyllin jane vielä hyviä.

Soista saisivat ensin viljoja ja sitte ijäisiä niittyjä karjanhoitonsa lisäämiseksi, ja karjanhointi on Pohjanmaalla! etuisin elatuskeino. Senpätähden tässä panen verrattavaksi, miten paljo tynnyrin ala suota tulee maksamaan! raivaamisrssa ja viljan korjaamisessa sen rinnalla mitä 10 syltä puita maksaa ja antaa tuloja tenvaksi poltettuna.

Minä en ota lukuun, että suopellosta on ikuinen hyöty, niin että sen pantu työ oikeastansa olisi osiksi jaettava niilleki viljaja heinäsaaliille, joita siitä lähtee kaikkina aikoina, vaan annan tilaisten ja muiden tekevän töitänsä monenmoisilla koneilla ja höyrynavulla, niin sanotaan: Me leikkaamme sirpillä, niitämme kepeillä viitakkeillamme, valjastamme ruunan auran tahi karhin eteen, niin tulkoot Englantilaisetrinnalle!” Näitä tämmöisiälauseita eikuule ainoastaan talonpoikasilta maaviljelijöiltämme, vaan myös herrassäätysiltäkin. Tämä kaikki todistaa, ettei meillä vielä ole ehditty koneiden aika-kauteen. Mtä ja toista pienempää ja yksinkertaisempaa työkalua kyllä jo meilläkin valistuneemmat maanviljelijät hankkivat parantaa. Mutta semmoisia ei tässä näyttelössä ollut juuri merkittaviä ja jos joitakuita olisi ollutkin, niin ne eivät olleet niin nähtäviksi asetetut. Monta pienempää, mielestäni kelpo-kalua, löysin oleman yksissä läjissä, jossakin syrjä-loukossa, sillä venäläiset näyttivätparemmin luovan tarkkauttansa semmoisiin koneisiin ja kaluihin, jotka paremmin vaan loistivat silmiin, ja siis niitä paremmin esille asettelivat, josko toiselta puolen olikin vaikeata näin summattomassa kalujen joukossa saada soveliasta siaa kaikille.

Olisi kuitenkin ollut suotava, että kuin kerta niin monista maanpaikoista ja suurilla kustannuksilla oli sinne lähetetty kaluja, että ne olisivat tulleet paremmin tutkituiksi ja koetelluiksi, sanoaksensa tulla havaitsemaan kun!

kin kalun eli koneen edut ja puutokset toistensa suhteen.

Mitäkö hyödyllisiäopetuksia silloin ei saisi näistä tällaisista maailman näyttelöistä? Mutta täällä ei näyttänyt niin käyvän. Täällä ei vielä juuri monta konetta ollut verraten koeteltu siihen asti kuin siellä olin, nimittäin päivinä ennen ja jälkeen näyttelön avaamista.

Englantiiaiset (Ransomen ja Sims’in Ipsvieh’istä).

Saksalaiset (Vroekelmannin Gnstrov’ista) ja virolaiset (Heinrieh Heeterin Nigasta) höyry-voimat slollnmobil) ja niihin yhdistetyt puimakoneet, niinmyös yksi osa auroista, olivat ainoat, joita oli verraten koeteltu jo viikkoa ja pari ennen näyttelönavaamista. En voi lukea!

miksikään sitä, jos joitakuita koneita katselijat saivatnäyt!

telössä pyöritellä, tahi jos itse näyttäjät, millä kapineella semmoista paikalla oli, sitä liikuttelivat.

lieneekö vika ollut siinä, että oli näyttelöntoimikunnan puolesta määrätty liian vähän niitä miehiä, jotka pitivät huolta!

kalujen koettelemisesta ja järjestämisestä, eli missä muussa, vaan ei niistä tahtonut vain saada mitään selkoa, jos kyselikin tahi pyysi koettelemaan mitä.

Esimerkiksi kuin pyydettiin saada koettelemaan sitä uutta Erikson’in lämpö-ilman ikalorili-) konetta, jonka herrat (5ovie ja Kumppani Turusta olivat sinne lähettäneet, ynnä vartonaisen kone-mestarin sm»3e!»ini8, ’llavae’-ka!>taita, Makiill-vaatteen eli volstarin paällysvaatetv Pumpulija villa-boijia, Waksi vaatena el, vakstuutkia, Lormittaita. hansitkaita, Housun kaiu»n>a, hänkseleitä. Hattuja, Mussyjä. lakkeja.

Kampoja, Kontti,!’akaisia.

Neulena. ompeluja nuppu-, Nappia, Päärme-nauhoja.

Nahkoja, kengän pohjiksi ja päälltiksiksi.

Piippuja setä pupun varsia, ja 3l!pak>ia, poltto^ ja suu-.

Puoti on Nikolai-kirkon vastapäätä Senaattivrin kupeella.

(2j G. A. Herlin ja Kumpp.

Loputsi saapi Iohtotunta ilmoittaa, että Kylpylaitoksen rakennus nyt talven alla on, saatavaksi se mnkavammaksi kunnioitetuille kylpijöille, laajennettu sekä muutointi paraimmite varustettu.

Turussa Maalisk. 2 p.!>>(!!.

Johtokunta.

Kantais-matkaiset sairaat, joita mahdollisesti haluttaisi kuulustella vesiparannuksen sopivaisuudesta taudillensa, saavat siinä kohdassa, mitä pikemmin sitä parempi, lähettää herra Arkiateri jaritariBonsdorffille, jota kirjeet aina Toukokuun loppuun tapaavatHelsingissä, kertomukset taudistansa, mahdollisinta täydellisesti selittäen vireet eli ennusmerkit, jotka ovat seuranneet taudin alkamista ja vieläki vaivaavat sairasta, kuin myös edelliset taudin kohtaukset, sairaan ijän ja muutti seikat, jotka voivat antaa käsitystä sairaan ruumiin luonteesta jne. Tauti-kertomukset ovat tehtävät saksantahiruotsinkielellä, ja Mittumaarian eli Juhannuksen jälkeen ei enääoteta vastaan semmoisia sairaita, joiden täydelliseen parantamiseen menee enemmän aikaa kuin ”> viittoa.

kupittaan eli p. Henrikin lähteellä, Turun kaupungin lähellä, avataan l p, Kesak, tänä vuonna ja suletaan sitte I p. Ey»M lääkärin hoitoa tulee taaski herra Arkiateri ja ritari Rolnvessori E.

I. Bonsdorff joidentuiden nnorempien lääkärien avnlla pitämään, sainoilla perustuksilla kuin viimekuluneina 5 kesänä eli siten, että itse vesiparannuksen rinnalla sattumissa tarpeissa lääkkeitäki eli’ rohtoja täylelään. Ne taudit, joiden parantamiseen eli helpoitukseen vesiparannus mainitun tavan mukaan >, n avullinen, on herra Arkiateri Bonsdorff likemmin kertonut ja selittänyt Luomen Lääkäriseuran Toimituksiin painattamissa ilmoitutsissansa Wesiparannus-laitoksen vaikutuksesta vuosina 1^.3, l^., . 1855. 1850. 1857 ja ovat seuraavia: Viudinten kolotns »m-!!!-!!!^, . emätaudit ja Yleinenniinkutsuttu eli pitkittävä jännesuonien heikkous pitkällisten tautien perästä, jotkut lajit aikakautisia puistuttaja-tautia. kaikki lajit 4-aiIöstys-tautia (lliLnmalism), niin jäsenissä kuin jäsenliitoksissa, siitä seuraavilla häirityksillä jäsenliitosten vapaassa liikkeessä, halvaantumiset joihin ei ole syynä pehmitys tahi kuivetus selkä-ytimessä, jotkut ajettumisen lajit maksassa, pernassa ja munuaisissa, .5ld’, mmuii.tauti. nuljahduksia kohdussa kovalla veren juoksulla tahi kuukautisen taukoamisella^ emän röl, kä siitä lähtemällä tarpeettomuudella, monet lajit aikakautisia vammoja hengitys-teleissä (m^msi-, eli hengittimissä, niinkuin keuhko-tauti, aikakautinenröl, kä, vesi-tauti linnassa ja sydän-säkissä. kalvea-tauti (k!ul<5o!" kerpukki, lisätauti (^vl'"1"-. sekä muut vammat veri-veden pesäkkeiden ja risasuonien juonteessa, eräät lajit il, o-vesitautia. kuivat aikakautiset ihottumat, m«!'!<m'!iU. taudit, eräät lajit toistaista kuppatautia, milloin mei-Inii'.

»voidetta on ensikertaisessa käytetty, ja erittäinki kolmainen kuppatauti, jossa vesiparannus on pidettävä ainoana pettämättömänä laakivrsenä. mitä paitsi vesiparannusta osoitetaan erittäin auttavaiseksi virtoonnuttua äkeis-^k»^.)taudista ruoan sulatns-teleissä, ja horkkataudista semmoisten seuraus-vammain estämiseksi pernassa, maksassa jne" jotta sikiävät niistä.

Wesiparannuksen laitos Kau p a k si Kotimais-teosten kauppapuodissa Helsingissä: Pumpuli-lankoja, valaistuja. valaisemattomia, varjätyitä, vaatteita, miesja vaimoväen pu»vuksi käypiä.

Sertintiä. kaiken-värisiä, Nettoja, hienoja ja tavallisia, Tappuraiiffonä 10 p, öeinaf.

(28 p. Äefäf.) ja seuraa»vana amuna sieltä takasi. Eovmvalaosa Hu’h’tikuussa 1861. (1) Alets, iUiofin, asiamies.

Pietarista maanantaina >> P. Heinäk. (26 p. Kesäk.) k^lo 3 jpp” lauantaina l!l (l) p. ja sunnuntaina 2! (9) p. Heinäk., tiistaina 20 (8) p. ja sunnuntaina 25 (13) p. Elok. sekä perjantaina l p, i/okat. (22 P, Lyysk.) k:lo 9 epp.

Lortavalasta torstaina 11 p. Heinäk, (2!> P. Kesäk) k:lo llepp..

maanantaina 15 (3) ja 23 <l!) P. Heinät., torstaina 22 (l<»< p. ja tiistaina 27 , ’.» p. Elok. sekä tiistaina! p, (19 p.

k:lo!» epp.

Höyrylaiva VV.4l^>l«> tulee ensi kesän alla tekemään vakinaisia kultuja Pietarin ja Eortavalan kaupunkien välillä, käyden seka tuloettä meno-matkalla Tlyssenissä, Konnevitsassa ja Valamossa.

ovat: Pietarista kunaki perjantaina k:lo!» epp., paitse 12 p. Heinäk. (10 P. Kesät.), 19 (?) P. Heinak. ja 23 (11) P. Elok.

Sortavalasta kunaki sunnuntaina kilo ’, » epp. paitsi 14 (2) p. Heinäk.. 21 (9) p. Heinät, ja 25 (13) p. Elok.

Eenlisätsi tulee höyry tekemään seuraamat ylimääräiset kulkuretket:

Luettelo I.W.Lilljan jaKmnM Turussa kustantamista Suomalaisista koulu ia muista kaufakirjaistoihv sopivista kirjoista myytävänä heidän kirjakaupassansa Turussa niinkuin myös tämän lehden toisella puolen luetelluissa kaupungeissa.

Lisälehti Suometarelle ”N 21.

Turussa, I. W. Lilljan kirjapainossa, 1861.

Painoluvan antanut T. T. RenWall.

Tässä lueteltuja kirjoja on myytävänä seuraavaisissa kaupungeissa: Haminassa, herra kirjakauppias I. G. Lojanderilla; Heinolassa, herra kirjakauppias A. H. Frigrenilla; Heslesnin, gissä, herrain Frenckellin ja Pojan, Waseniukja Sederholmin ja kumpp. kirjakaupoissa; Hämeenlinnassa, herra kirjak. A.M.Grönholmilla; Joensuussa, herra kirjakauppias Math. Silvönillä; Iyväskylässä, herra rehtori G. L. Pesoniuksella; Kajaanissa, herra apoteekkari Malmgrenin leskellä; Kokkolassa, herra kirjakaupp. Damström’in leskellä.

Kristinassa, herra tirjak. K. I.Bergmannilla ; Kuopiossa, herrain P. Asehanin ja kumpp. kirjakaupassa; Käkisalmessa, herra rehtori C. I. Mobergiäa; Lappeenrannassa, herra kirjakaupp. K.I.Finekella; Loviisassa, herra kirjakauppias C. A. Nybergilla; Mikkelissä, herra kirjakauppias M. Hajanderilla ; Oulussa, herra kirjakauppias C. E. Barekilla; Pietarsaaressa, herra kauppamies C. Spolanderilla; Porissa, herra kirjakauppias O. Palanderilla; Porvoossa, herra kirjak. G. L. Söderström’illa; Savonlinnassa, herra apoteekkari I.W.Moliisilla; Sortavalassa, herra kirjakauppias A. Falekilla; Tammisaaressa, herra kirjakauppias I.F, Möllerillä; Tampereella, Frenckellin kirjakaupassa; Waasassa, herra kirjakauppias A. Widerström’illa; Wiipurissa, herra kirjakauppias C. G. Cloubergilla; Pietarissa, herra Anttosen ja kumpp. kirjakaupassa.

Hinnat ovat markoisa ja pennissä.

Ajantieto Turunkaupungista. Niott. 40 penniä.

Andersen, satu äitistä ja pikku veljestä. Niottuna 8 p.

Barth, C. C., Haikaran kynä. Jonka saksan kielestä suomenti G. C. 40 p.

Bauer, Th., luontokappalten kovasta menettämisestä varoitus, annettu nuorukaisille. Niottuna 32 p. Niomatta 24 p.

Berlin, N. I., oppikirja luontotietehesen kansakoulun oppilaisille. Suomentanut H.G.P. 60:nella kuvalla. Sidottuna 1 markka 40 p.

Bredov, G. G., ensimäiset alkeet ihmiskunnan historiassa. Alkamille mukailut T. T. Renvall.

Suomentama. Niottuna 2 markka. , päaasialisimmat tapaukset maailmanhistoriasta kolmessa taulussa enfimäisen opetuk^n avuksi historiaan. Suomentanut ruotsin käestä K. Er s. 80 p.

Eklöf, pallo-kolmio-mitanto. Niott”” 60 p. , kolmiomittaviivain merf^lnmät yhtisoudet ynnä tasannes-kolmion'”””’ Nvtt.60p.

Ekvall, D., kotopeili, en^ .Akille yhteisesti, sitte alhaisemmille sääd^.”lnomalsestl neuvoksi hyvaan ja karttamia p^aa. Nlottuna 40 p.

4 Eneroth, O., kasnmtarha-kirja rahaan hyödyksi.

Ruotsista suomentanut F. v. P. Sidottuna 80 p. Niomatta 60 p.

Ensimainen risti-retki. hiottuna 24 p.

Erik neljästoista, ruotsin kuningas. Elämäkerta.

Sidottuna 60 p.

Euklideen alkeista kuusi ensimäistä kirjaa, eli tasapinta-mitannon oppi. SuomensiPekka Asehan. Sidottuna 2 markka 80 p.

Euren, G. E., suomalainen kielioppi suomalaisille. Toinen painos. hiottuna 1markka 60 p.

Europerus, A. I., Karjalan ajantiedot Täysinän rauhaan asti, n?uotina 1595, hiottuna 48 p.

Geografia eli maan-tieto» Toinen painos. Sidottuna 1 markka.

Goldsmith, O., maagin Wakefjeldissä elämä.

Luultavasti hänen oma kirjoittamansa. Sidottuna 2 markka.

©ottfrtbo tahi pikku eräkäs. Kaunis kertomus nuorukaisille kehoitukseksi Jumalan töitä, sääntöjä ja rakkautta tuntemaan. ”Genovevan” kirjoittajalta.

I. SS. Murmannin suomentama. 60 p.

Hallsien, A.G.I., oppikirja Suomen maantietehesen.

Suomentama kolmannesta painosta, Ni ”»ttuna. 60 p.

Holi^, maapallon seinä-kartta, toimitettu kivi 5″””” Maanopillisessa laitoksessa Wolfenbyttellssa. d^ttg.

§u0nen-^eili, a mptt edespannaan kaikkein velvoMsuus perheen-lsannlUeifeéti/ sitten mitä erinomattain . tyttarlNe ”^^ -^ Rengeille, ia pn ’«’ .vin ja pahoin sopii. Myydan huoiennettuun hl^^ Niottuna f 0 p.

5 Hyödyllisiä ja huvittavalsia lukuja. Illanvietteeksi lapsillt ja heidän Mamillensa toimitettu Kalle Kallenpojalta. Nioltuna 20 p.

Itämaan satuja. 1—3. Niomatta 24 p.

Ioulu-aatto ja joulu-aamn. Suomen lapsille kuvattu. 40 p.

Juteini, I., sanan-laskun koetuksia ja runon tähteitä. Niottuna 1 markka 60 p.

Kertoelmia koirista, knvapuroksilla. Niottuna 24 p.

Kertomuksia villi-eläimistä. Aivottu lasten huviksi.

Suomenliellut F. A— st. Niottuna 24 penniä.

Kirjoitus-mallit. Niotvna. p.

Kuinka joet ja järvet Suomessa saadan kaloja runsaasti kasvamaan. Niottuna 24 p. .

Kukkasela, D.H., kirkko-veisun neuvoja ja opetuksia ynnä suomalaisten virtten nuotti-kirjan ja messun sekä virtten luokka-laskun, että virsi-kanteleen ja vioolin foitannos johdatuksien kanssa.

Niottuna 6′ markka.

Kuningallisen Majestätin uudistettu yhteinen sääntö ja ammattiasetus handtvärkkäreiNe Ruotsissa ja Suomessa. Niottuna 40 p.

Lagervall, Jaakot. Alkuperäinen kertoelma. Niottuna 12 p.

Landgren, C. I., päässä-laskLmisen jakso kansakoulun- opettaja-laitoksilleja kansakouluille. Suomentanut R. K. Niottuna 1 markka 20 p.

Lepokammio Perhossa. Niottuna t2 pv Lilius, A., suomenkielinen lukemisto. I. Kouluissa luettava määrä. Toinen korjattu jg.ku«n?uetty painos. 1 markka 20 p..

Lilius, A., suomenkielinen lukemisto II. Lukioissa luettava. Toinen, kaikin puolin korjattu ja enennetty, painos. 2 markka. , suomenkielinen lukemisto III. Sanakirja.

Toinen, korjattu ja paljon ennenetty, painos.

Niottuna 1 markka 80 p.

Lindgren, I., lyhyt neuvot ulkomaa-mesiläisten ja biin hyödyttäväisesta kaitsemisesta ja viljelemisestä Suomessa. Niottuna 36 p, Lukemisia maanmiehille. Niottuna 20 p.

Luku-tauluja 23. 4 markka.

Luonnon-laadun mukaisia kertomuksia vieraista maista. 17 puu-piiroksella. Suomentanut Iuh.

Kustaa Heinonen. Sidottuna 1 markka.

Lyhyt ja jossakussa kohdassa hyödyllinen historia eli juttu, kahdesta korkiassa arvossa pidetysta hovi-junkkarista. Niottuna 20 p.

Lönnrot, Wilhelmi Linterin historia. Niottuna 8 p.

Maamittauden alkeet, eli käytöllinen johdatus maapintain leveyden ja korkeuden mittaamiseen ja kartalle kuvailemiseen. Vhteisen kansan ja maaviljelyskoululaisten hyödyksi. Ruotsalaisen painoksen mukaan suomennettu. Niottuna 1 markka 20 p.

Maan-tieto. Suomentanut G. C. Sidottuna 1 markka 20 p.

Maan-tiede. Kolmas painos. Sidoit. 1markka.

Manninen, A., mietteitä katovuosista Suomessa. Palkittu Suomalaisen kirjallisuudenseuran Helsingissä korkeimmalle palkinnolle. Niottuna 1 markka.

6

Mikko Nerosen rikastuminen, eli täydellinen osoitus kuinka apilalta viljellaan. Niottuna 20 p.

Mintähden ja sentähden. Kysymyksiä ja vastauksia kaikkeen luonnon tietoon kuulumissa asioissa.

Sidottuna 1 markka. Niomatta 80 p.

Miten kopeekka kasvoi tuhanneksi ruplaksi. Kertomus Keinolan Pekalle ja Kauppalan Paavolle rikastumista varten. Niottuna 80 p.

Muutamia neulvoja ja johdatliksia lähetyskirjain tekemiseen, suomen kieltä rakastavaisten ja harjoittavaisten ensi-tarpeeksi. Sidottuna 1markka 40 p.

Neljä koulu-sisarusta. Suomennus. Niottuna 1 markka 80 p.

Neuvo eli opetus, kuillka roarjelus-rupulia eli rokkoa pantaman pitää, käännetty venäjästä suomeksi. Niottuna 12 p.

Nuoret poismuuttajat, kuvtlla kaunistettu kertomus nuorisolle. Englannin kielestä. Niottuna 60 p. Nyman, hyödyttäväisiä ja huvittaroaisia kertomuksia yhteiselle kansalle kehoitukseksi hyvaan ja varoitukseksi pahasta. Ensimainen vihko. Nioltuna 1 markka 8 p.

Ole armelias köyhille. Lasten näytelmä kolmessa osakkeessa. Niottuna 32 p.

Perander, H.G., latinainen oppikirja vasta-alkajille, prof. Gyldönin, ruotsiksi kirjoitetun oppikirjan mukaan. Niottuna 1 markka 60 penniä.

Porilaisten marsi. 12 penniä.

Rahan kasvun-lasku suurimmista ja vähemmista päa-omista V?., V?, 2, 3, 4, 5 ja 6 jälkeen sadalta, yhdestä päivästä viiteen vuoteen asti. Laskenut C. G. Niottuna 1 markka.

7

8 Raittiudm kirjoituksia nuorisolle, yksinkertaisesti ja helposti ymmärrettävällä tavoin esiin asetettuja pienissä kertomuksissa, sovitettuja jo aikaisin tukehuttamaan lapsissa fyntyvää on etointa taipumusta väkeviin juotaviin. Suomentama. Niottuna 48 p.

Rikkauden avain ja onnen-ohjat, eli vanhan Riehardin keinot kaikkinaiseen menestykseen. Niottuna 40 p.

Roos, johdatus sanain oikeaan kirjoittamiseen.

Niottuna 60 p. , muutamia mieleen pantavia asioita myllyn rakentajoille Suomessa. Niottuna 80 p.

Rudensehöld, T., johdatus kansakoulun järjestämiseen.

I. W. Murmannin suomentama. 60p.

Rännän, käsikirja miehistölle Suomen tarkkaampuvasta vaestostä: mitä heillä on vaariin otettavaa ulkona virasta ja virassa olleessa, fekä kuinka heidän kaikissa tiloissa pitää itsensä käyttämään. Niottuna 40 p. , johdatus Suomen jaettuin tarkka-ampmva- pataljoonam suomenkielisillä sotijoille stuesareista ja niillä ampumisesta. Niottuna 40 penniä. , merkillisiä kertomuksia urhoollisten jauskollisten sotamiesten käytöksestä sotapalveluksessa.

Kokoelma. 1 osa. Niottnna 24 p.

Salmelainen, G., pääskyisen pakinat. Kiehkurainen kertomia suomen kieltä oppivaisten hyödyksi.

Niottuna 1 markka 60 p.

Satatuhatta. Kuvaus elämästä. Niott. 40P.

Seheven, O., Suomen äiteille tavan vormasta lasten kasvatuksesta. Niottuna 40 p.

Setä Tuomon tupa, lyhykäisesti kerrottu ja kau

nMa kuvauksilla valaistu. Sidottuna 2> markka 40 p.

Setä Tuomon tupa, lyhykäisesti kerrottu ja ku. vauksilla valaistn. Niottuna 40 p.

Siiran unen näkö, tarina. Niottuna 24 p.

Sirkkuinen, siveydellinen kertomus kansalle. Suomentanut A. Engblom. 40 p.

Snell, hyviä tapoja opettavaiset jutut yhteiselle kansalle ja lapsille, jotka ruotsin kielestä on suomeksi kääntänyt H. Chyträus. Sidott. 80 pNiomatta 48p.

Soldin, tähdellisimmät mietteet terveen ihmisenelämästä ja terveyden hoidosta. Keveästi esiteltyt tietöin nykyisen tilan lälkeen, . lukioilla kaikista säädyistä. Sidottuna 1 markka.

Suomalaisia Uuteloita. Ensimäinen vihko. Niottuna 1markka 40 p^ Suomen historia. Suomentanut G. (5. Niottuna 60 p.

Suomen maan maantieto. Suomentanut G. C60 penniä.

Suomen maan pedot maalikuvilla selitetyt. Niottuna 1 markka. , Suomen maan meripedot maalikuvilla selitetyt.

Niottuna 72 p.

Taulu osottava Wenäjän hopia-ruplan ja kopekan arvon Suomen hopia-markoissa ja pennissä.

20 p.

Tietoja maailman kansoista, heidän tavoistauskonnoista ja vaiheista. Saksasta mukailtu Niottuna 1 markka.

Toimellinen ja rehellinen Suomen talonpvM eli elämänkertomus Perttu Antinpoika Koivulah 9

desta. Suomenti Aaprah. Engblom. Niottuna 24 p.

Warelius, A.^ enon opetuksia luonnon asioista. 1, 2. Niottuna 1 markka 80 p. , Yhdeksänkymmentä lasku-tapulaa. Ni^.

ottuna 2 markka. Nämät tapulit ovat aivotut suomalaisissa kouluissa oleman mitä Junkkerin (Arithmetiska tabeller) ovat ruotsalaisissa.

Wenäjän valtakunnan historia. Niottuna 40 p.

Wivolin, K. K.^ luvun-laskun oppikirja, joka uomen kansan hyödyksi on kokoonpantu. Sidotuna 1 markka 6(1 p.

Uhteinen historia kansa-koulujen tarpeeksi. Suomentanut K. Aejmelaeus. Viiottuna 1 markka.

Yksinkertainen Chirurgia, se on neuvo kuinka oppineen ja harjantuneeu Parantajan puutteessa, kpviin ulkonaisiin loukkauksiin taitaan pikainen apu toimitta ja huokiasti sitoa haavoja, jonka on kirjoittanet Doetor Mathias Mayor. Vlimäinsean, haavanparantaja Lausannen SairashuoneesTerrveys-Raadin jäsen, Kirjoitus-jasen Kuninkaallisessa Frankriikin Parannus-Akademiassa ja muissa oppi-seuroissa. Ruotsin kielestä suomennettu. Niomatta 36 p. Niottuna 40 p.

Lukkareille ja rupnliu istuttajoille maalla, jotka muutonkin pientä lääkitys-virka harjoittavat, on tänlän lainen kirja eritoten suureen tarpeseen; mntta eipä olisi se liiaksi joka talossakaan; sillä kuinka usein eikö apua ja neuvoa tarvita haavoja ja muita loukkauksia parantaissa >a korjatessa, joka ei ole maalla niin pikaisesti saatava kuin tarve useastikin vaatii. Kirjan kelvollisuuden takaukseksi taidamme mainita sen, että se on, uiiukuin sen alkupuheessa sanotaan, ”hedelmä pitkästä peräänajatuksesta, kerrotuista koettelemuksista, joita yksi HaavanparannuS-työssä vauhennut mies kolmenkymmenen vuoden ajalla on koonnut.” 10

Zsehoeke, Kultala. Hyödyllinen ja huvittava historia, yhteiselle kansalle luettavaksi annettu.

Toinen painos. Sidottuna 1 markka.

Älykäs emäntä, eli neuvoja koto-lääkkeisim, henttujen vaatteitten pesemiseen niinkuin sametin ja hattujen monenaisen tahran poisottamiseen vaatteista, rottain ja muitten syöpäläisten poisahdistamiseen, ynnä lisäyksen kanssa, sisältämä vähäisen mutta päälleluotettavan väritirjan, jossa neuvotaan 20 erinäistä väria painamaan. Niottuna 40 p.

Gustaf Waasa, ruotsin kuningas. Elämäkerta.

1 markka 20 p.

Wennerberg, M:, osviitta yleiseen maatieteeseen, ala-alkeis ja kansakoulujen tarpeeksi. F. A— n suomentama. Sidottuna 40 p.

Muutamat sen oikian uuden syndymisen ja hengen uudistuksen tuntomerkit, yksinkertaiselta Talonpojalta ensisti saksan kielen kirjoitetut, ynnä valituksen kanssa uuden syndymisen väärinkäyttämisen ylitse. Ruotsin kielestä suomeksi kaatyt.

Niomatta 16 p. Niottuna 20 p.

11

Kansan kirjallisuutta.

12 Omituinen kansan kirjallisuus on täällä syntymisissä.

Siihen on otettu pieniä kirjoja kaikesta laista ja kansan luettavaksi hyvin sopivia. Mutta siinä ei ole sen erinomaisuus. Tämä kirjallisuus on erinomainen aivan halvan hintansa vuokss. Joka maksaa 1 markka 60 penniä, saa 25 arkkia. Siinä on sitte 25 kirjaa jos kirjat ovat arkin kokoisia, ja ö0 kirjaa, jos kukin on puolen arkin kokoinen. Siis taitaa ostaja saada 1 markalla 60 pennillä 50 vähäistä kirjaista, joita hänen sitte sopii myydä naapureillensa vahän korkeampaan hintaan, josta omat kirjat saadaan maksamatta ja vielä’ jääpi vähan paälliseksikin. Tosin on suun osa niistä nyt jumalisia, mutta tämä on vaan alku; vastapain tulee näistä enempi ja muistaki aineista. Tässä luettelemme kaikki tähän asti painetut kirjat tällä tarkoituksella ja panemme kunkin perään sekä koon että hinnan, jos yksi ainoa ostetaan; muistutamme vaan vieläki että 1 markalla 60 pennillä saadaan niitä 25 arkkia, vaikka yksittäin niiden hinta, niottuna ja leikattuna on vähan kalliimpi.

1. Zionin oikia kuningas, t arkki, 16 penniä.

2. Jumalan valtakunta ei ole puheessa, vaan voimassa. 1 arkki, 16 p.

3. Kristillisiä lauluja, veisattavia kirkkovirsien nuoteilla. 1 arkki, 16 p.

4. Synnistä pyhää henkeä vastaan. 1 arkki, 16 p.

5. Kristillisiä lauluja, veisattavia sekä virsikirjan että omilla nuoteilla. 1 arkki, 16 p.

6. Halullisen rippilapsen viisi virttä. V2 arkkia^ 8 p., 7. Kristityn ahdistuksista, saarna ”eljäntenä funnuntaina Le./piaisesta. Suomentanut G.

D. 1 arkki, 16 p.

8. Kaksi uutta hengellistä virttä. V4 arkkia, 4 p.

9. Kaksi hengellistä virttä. ’/^ arkkia, 8 p.

10. Kaksi hengellistä virttä. ’^ arkkia, 8 p.

tl. Kolme virttä Jumpan ijankaikkisesta rakkaudesta Kristuksesta Iesuksessa. V2 arkkia, 8 p.

12. Uksi nuorukaisten sydämellinen Laulu. V4 arkkia, 4 p.

43. Kristuksen rattaus syntisiin. 1 arkki, 20 p.

14. Etsiä, saarna Krummaeherilta. Ruvtsin kielestä.

1 arkki, . 16 p.

15. Aviosäädystä, vaimolle ja miehelle. Suomentama.

1 arkki, 16 p.

16. Wanhempain kunniottamiststa. 1arkki, 16 p.

17. Lasten kasvatuksesta. 1 arkki, 16 p.

18. Palkollisille niin myös Isännille ja Emännille.

1 arkki, 16 p.

19. Herran ehtoollisesta., 1 arkki, 16 p..

20. Ainoa tie autuuteen. 1 arkki, 16 p.

21. Äänestä opetuksia Suomalaisille. 1 arkki, 20 p.

Tässä on lyhykäinen ja selkiä opetus äänestä” kmnkn ääni, syntyy, kmnka erinäiset äänet niinkuin nkkoinen, soittamisen j»’ 13

muiden äänet ymmärretään j. n. e. Se on kokonsa vurksi paljo opettava kirja.

22. Philippus Samariassa. Suomentama. 1 arkki, 16 p.

Tämä on parempia hengellisiä kirjoja.

23. Lyhykäinen kertomus t« vaasta ja maasta, kuusta ja tahdeista. 1 artti, 20 p.

Tämä o» myös opettava kirjaneu. Aluksi on se ruotsin kielellä kirjoitettu ja sitte suomennettu. Maikka tämä kirjaiuen on vailiuainen, on siinä knitenki selviä ajatuksia ja opetuksia.

Siinä oppii lukia tietämään kuinka auringon ja kuun pimeneminen tapahtuu, kuinka tuuli ja myrsky syntyy j. n. e.

24. Eva ja Maria niinkuin kaksinainen peili vaimolle, Marian ilmestyspäivänä kristillisessä saarnassa esiin asetettu. Suomentama. 1 arkki, 16 p.

Tämä anvan kaunis kuvauS on alkuperäisesti mainion pispa Franzenin kirjoittama.

25. Epistolan saarna Tuomiosunnuntaina. 1 arkki, 16. p. .

26. Lammasten ruokkoomisesta eli taitava ja ymmärtävainen Lammas-Ukko. 1 arkki, 16 p.

Tämä luotsin kielestä suomeunettn kirjanen on kaikkein paraita mitä koskaan on kirjoitettu. Tuskin saadaan niin harvoille lehdille niin paljo opetusta kuin tässä.

27. Tohtori Hagbergin saarna Jumalan sanan voimallisista vaikutuksista ihmisen sydämessä.

1 arkki, 16 p.

28. Rukouksesta Iesuksen nimeen. 1 arkki, 16 p.

29. Lyhy ruumissaarna ja elämänkertomus Anna Rogelista. 1 arkki, 20 p.

Nogelin Anna oli talonpojan tytär Merikarvialla; hän oli viimes vuosisadan lopnlla aivan kuuluisa; 14 vuotta hän 14

”vneteen omaisena saarnaten ja hengellisiä virsiä veisaten ylisti Herran kunniaa.” 30. Jumalan vapaa armo, kirkastettu William Millsin kääntymisen kautta, joka murtovarkaudesta kuolemaan tuomittu, mestattiin Edinburgissa 1785. 1 arkki, 16 p.

31. Wanha riita eli Tuhlaajapojan vanhempi veli. 1 arkki. 16 p.

3). Ansgario. Suomentama. 1 arkki, 16 p.

Tämä on lyhy ’kertomus exsimäisestä kristin opin saarnaamisesta ja sen ensimäisestä saarnaajasta Ruotsissa.

33. Syntisen kääntyminen ja parannus kuvetttu Tuhlaajapojassa. 1 arkki, 16 p.

34. Isäntä ja palvelia. Siveys-opillinen tarina.

1 arkki, 20 p.

35. Kussa olet? 1 arkki, 16 p.

”Jumala tulee Paratisiin ja hunta Aadamia: kussa elet’^ miksi piilottelet’!” Tämmöisestä alusta seuraa kertomus ihmisestä lankemukseu jälkeen.

36. Hengellisen morsiamen tahi uskovaisen sielun ikavöitseminen taivaasen, selitetty kristillisessä saarnassa helatuorstaina. 1 arkki, 20 p.

37. Kristus on kuolleista nousnur. 1 arkki, 16 p.

38. K. P. Hagbergin saarna 21:nä sunnuntaina Kolminaisuuden paivastä. 1 arkki, 20 p.

39. Jumalisia ajatuksia totisesta kääntymisestä Kristukseen ja alinomaisesta pysymisestä Kristuksessa.

1 arkki, 20 p.

40. Suomen kielen lukemisen opetus, kaikille opettajille toimitettu, ’/z arkkia, 8 p.

Tämä on lyhykäinen opetus sanoja tuntemaan ja tavamaan suomen kieltä. Sen suomme kaikille, jotta tahtomat oppia hyvin lukemaan.

15

41. Mikkolan torppa. 1 arkki, 16 p.

Tämä on soma kertomus eräästä Mikosta. Ei kukaau kadu sitä lukeneeusa.

42. Sota-lemluja. ’/a arkkia, 8 p.

43. Zarpathin leski. 1 arkki, 16 p.

44. Kristillisiä lauluja. Weisattavia kirkkovirsien nuoteilla. 1 arkki, 16 p.

45. Vaimon siemen. 1 arkki, 16 p., 46. Kaffe ja tupakki, t arkki, 20 p.

47. ToimeAinen ja taitava apilaan viljeliä. 1 arkki” 16 p.

48. Toimellinen ja taitava ojittaja. 1 arkki, 20 p.

49. KristMisiä lauluja. Weisattavia sekä virsikirjan että omilla nuoteilla. 1 arkki, 16 p.

50. Kuun pinta. arkkia, 8 p.

51. Kuinka nuoresta vaimosta. tuli kelpo ihminen.

(Kertomus). 1 arkki, 16 p.

52. Joulun ilta luutsin majassa. (Kertomus).

V, arkkia, 8 p.

53. Raision kirkon rakentaminen. V2 arkkia, 8p.

54. Kolme muinaisajan satua: 1. Vmpärikäptämätöin huone; ruhtinas Wl. Ddojevskijltä.

2 Pitkäpiena. 3.Paradiisilintu; Karamsin’iltä. Suomentamia. 1 arkki, 20 p.

55. Kaksi uutta hengellistä roirttä. ’/^ arkkia, 4 penniä.

56. Rauha-laulu. V4 arkkia, 4 p.

16

57. Wiattoman rukous ja naiminen sillin tähden.

(Kaksi kertomusta.) 1 arkki, 16 p.

58. Toimellinen ja taitava juuston tekiä. 1 arkki, 16 p.

59. Manninen, A., oikea illan-vietto, eli korttipelin nnluttamisesta kirjain lukemiseksi. 1 arb ki, 16 p.

60. Muurahaiset. 1 arkki, 16 p.

61. Toimellinen ja taitava metsän hoitaja.

’/2 arkkia, 8 p.

62. Pääskyset. ’/oka lukialle sekä varoksi että kehoitukseksi. 1 arkki, 16 p.

20

117. Kahden kihlatun orpanan surma erään julman lain johdosta. Hirveä, mutta totinen mestaus-historia tapahtunut muinain Taivassalon pitäjässä. 1 arkki, 16 p.

118s-henki, kadehtiminen ja eripuraisuus saisi maassamme Mallan?

Sitä kyllä en moi nurkua, että O.W. S.mat kokemat näyttää, että Oulun läänistä onruunullamme enemmän tuloja kuin sen läänin hoito ja hallitus maksaa. Mutta siinä kokeessansa omat O. W. Simat yhtä onnettomia kuin kaikessa muussaki käytöksessänsä. Ne muka luettelemat, miten paljo rahoja mm. 1853—1860 on Oulun läänin räntteristä ”lähetetty Suomen pankkiin ja koko maamme yhteisiin tarpeisiin” yli sen mitä olisi Oulun läänin omiin, kaikkiin tarpeihin käytetty niinä muosina. Ne rahasummat, jotka O. W. Simat luettelemat lähetetyiksi Oulun räntteristä, omat aiman tosia, siitä ei ole epäilemistäkään; mutta O. W. Simat eimät näillä summoillansa ole todistaneet mitään. Toista olisi ollut, jos olisimat näyttäneet, kuinka paljo niinä Muosina oli ruunullamme tuloja siitä läänistä ja kuinka paljo kustannuksia sen läänin edestä, ja siten osoittaneet ruuuullamme oleman enemmän tulojakuin kustannuksia. Silla Oulun läänin räntteriin tulee ei ainoastaan Merot ja muut ruumin saatamat läänistä, mutta myös tulliruhat ja ruunun jymäin hinnat, joita Oulun lääniläisille on myöty tahi lainaksi annettu maan rahassa takasi-maksettu. Niinä muosina, joita O. W. Simat luettelemat, on kuitenki Oulun räntteri eli läänirahasto saanut näitä tullirahoja ja jymäin hintoja käsiinsä satoja tuhansia ruplia enemmän kuin sama läänirahasto on lähettänyt ./Suomen panttiin ja koko maamme yhteisiintarpeisiin”.

Näin totuutta ja asiat suoraan puhuen ”moisi muu Tuomi tulla siihen päätökseen, että Oulun lääni on monessa osassa enemmän kuormana kuin hyötynä”, jos olisi asiaa eli syytä noin typerästi rumeta punnitsemaan erityisten maakuntaimme kuormia yhteisen isänmaan hymäksi. O. W. S.mat aloittimat tämän punnituksen, ja heitä vastustaakstni ja saadakseni semmoiset määrälliset punnitukset lakastumaan minä puutuin tähän seikkaan, enkä häväistakseni Oulun laäniläisiä, joiden syy se ei ole, että maansa ei ole »yleensä yhtä etuisa kuin muu Suomi eikä vielä kannatakaan yhtä suuna meron ja muita ruununmaksuin kuormia.

Toisekseen pyytäisin O. W. Simia katsomaan läänin räntterin tilintekoihin, niin Marmaannäkemät, etteiPelson suota kaimeta ja kuimateta Oulun läänin erityisillä varoilla.

Sillä siihen työhönkäytetään yhteisiä ruunumme rahoja, jotka omat Tieja vesi-yhdistyksen hallituksen käytäntöön ja tilintekoon jätetyt. Kolmanneksi on nh.

t„eistä rahoja käytetty Oulun läänissä useamman kuin parin kirvisen kirkon” rakennukseen Lappalaisille. Tahdon maan muistuttaa, että yli sen että Inarin ja Utsjoen kirkot omat niin raketut, on samote rakettu kirkkoia den Oululaiset eivät voineet yhtyä siihen maan luopuivat pois koko pankin puuhasta. Mistä syystä taas lienen ruotumäkemme syyttömästi tuominnut mitättömäksi, sitä sanotaan ei voitavan käsittää, jos ei mahdollisesti siitä syystä, että on mahdoton »ymmärtää, mitkä ajatukset päässäni milloinkin leimahtelemat”.

En ole pitänyt itseäni enemmän kuin ketään toista ihmistä täydellisenä, maan tiedän ja tunnen olemani puuttumainen tiedossani ja taidossani, ajatuksissani ja töissäni, enkä moimani mälttää erheyksiä ja Mikoja enemmän tahi niinkään paljo kuin muutkaan. Näen itseki huonoutta ja puuttumaisuutta kirjoituksissani, joita Sitar on hymäntahtoisesti ottanut julistaaksensa, ja luonnollisesti mieraan silmä ne mielä paremmin ja selmemmin näkee ja huomaa. Myödytän myöski, mitä itse myös tiedän, minulta puuttuman tuo simeltämäisyys eli miksi sitä kutsuisin, että moisin lauhkeasti ja kiertämällä kirjoitella asioista, niin ett’en loukkaisi tähän asti rauhassa olleita ajatuksia, tuntoja, luuloja ja etuus-oikeuksia, Maan laskettelen asiat sekä ajatukseni ja käsitykseni niistä aiman suoraau ja huolimatta mielipidoista. Se on nyt kerran niin luontoni enkä siitä pääse, maikka siitä saan mihoja ja mibamiehiä, jotka kokemat mastustaa minua määrilläki keinoilla milloin ei oikeita syitä ja perustuksia riitä tarpeeksi asti. Näin ollessa se on oikein onneksi, että löytyy siksi edes painomapautta, että mastustajani saamat aikanaan tyhjentää äkänsä minua mastaan ja minä taas saan yleisönedessä puolustaa itseäni. Se on parempi kuin jos mastustajani panisimat minusta juoruja ja sadatuksia suullisesti liikkeelle, jolloin l)yvä nimeni jakunniani menisi katoon enkä minä tietäisi mitään päällekantajistani entä tuomaristani. Julkisuus ou sitä mastaan tuomio-istuin, jossa kanteet tehdään ja riita ratkaistaan amonaisesti, ja yleisö on semmoinen tuomari, jokakuultelee kumpaaki puolta, katsomatta muotoa ja lahjoja maan maatien totuutta ilmi. Mutta niinkuin tuomarin pitää, ei yleisö rupea kenenkäänasianajajaksi, maan saapi jokainen asianomainen itse astua esille pitämään puoltansa.

Kuka ei sitä tee yhdestä tahi toisesta syystä, häntä pitää yleisö ainaki epäluulon alaisena ja hän syyttäköön itseänsä. Se onki armon antamattomuutta julkisuuden korkealle tuomio-istumelle, jos kuka syytetty ei tule selittämään seikkojansa tahi jos ei kuka asian-tuntija mene ilmoittamaan totuutta, milloiu on yleisölle tehty määriä kanteita tahi puhuttu malheita.

En siis muuta kuin täytän melmollisnuteni, kuin nyt täyn O. W. Simain syytöksiä punnitsemaan. Se ei olekaan mitään maikeuta tekoa, koska ne syytökset omat läpiluultavasti vääriä. Niinkuin yleisö hyvästi vielä muistaa, en minä muka syytetyssä kirjeessäni pitänyt puheeni aineenaOululaisia, en Suomen yhdyspankkiinyhtymistä, enkä edes O. W. S.mia. mutta vaan paria lausetta tässä lehdessä, jotka kd^tin näyttää oleman erikoishengen sikiöitä ja sentähden nuruttamia, enkä Oulun lääniläisistä ja kaupunkilaisista maininnut muuta kuin todistukseksi nurkumisilleni O. W. S.main sanoja suhteen.

Että O. W. Simat vääntävät asian kolonaan Oululaisten omaksi, ikäänkuin olisin näitä tahtonut parjata ja hämaistä, on heiltä miisaasti tehty, koska niin pääsimät puolustamasta moitittujani lauseitansa ja voimat nyt rehaotella Oululaisten puolustajana, niin saaden kysnmykfen ja riitamme pois omilta niskoiltansa sekä minut Oululaisten mihoihin. Tekivätkö O. W. Simat näin huonosta kirjeeni käsityksestä vaiko tahallansa, sitä en voi enkä tahdo tuomita, mutta kiitosta se O. W.

Simain käytös ei ainakaan ansaitse, vaikka en toiselta puolen pelkääkään, että yleisö antaa itsensä pettää minua kohtaan.

Mitä itseensä asiaan kuuluu, tulee minunnyt mainita, mitä jo siinä syytetyssä kirjeessäni tarkoitin, että kuin meillä on yhteinen isänmaa, ovat ruunun tulot itsekustaki maaja paikkakunnasta myöspidettävät yhteisinä sekä käytettämät yhteiseksi hymäksi. Siinä ei saa katsoa, jos Kirkollisia Ilmoituksia.

Tulemana sunnuntaina vitää Wanhassa kirkossa suomalaisen puolipäivä-saarnan v.t. kappal. Sihmonen ja iltasaarnan v. kirkh. Snellman.

Suomalainen lähetys-rukous pidetään maanantaina 3 p. Kesäk. kilo 6 jpp. Wanhassa kirkossa.

t5:stakymmenes Ro 33 vuosikerta.

Hinta: koko vuosikerta 6 markkaa, ja puolivuositerta 3 markkaa.

Niiutuin aura onkin maamiehen ensimäinen ja tärkein ase, niin oli tähänkin näyttelööuniitä lähetetty joka haaralta, niin että luin niitä 188 kappaletta ja tuskiu kahta aivan toisensa laista kaikissa kohdissa. Kaikista siistimpi-tekoisia. keveämpiä ja nähtävästi soveljaimpia keveällä maalla oli Amerikkalaisten Nevyorkista, Emeryn veljesten Albanyssä ja John M’Nallyn aurat. Näitä oli useampaa kokoa ja laatua H r. 50 kop.

hintasista aina 19 rupl. 70 kop. asti. Näiden puu-teos oli aiman siemä-tekonen ja ohuelta petsattu, sekä kääntösiipi, joka oli tako-raudasta, niinkuin kaikki muukin rauta-teos, oli sileäksi laskettu. Sitte tuli Nansomen aurat, useammassa paikassa tehtyjä, myös Tjusterbyn tehtaasta Suomestakin. Merkittämä oli myös Grignonin maamiljelys-opistosta lähellä Pariisia hankitut aurat, joista n.ro 3 oli marustettu erinäisellä pohjan pehmittäjä- rakennuksella kääntö-siimen jälkipuolella. Armelinan ja Dombaljan aatroja sekä Kotka-aura (^älerpllux) Libausta oli myös näyttelössä.

Jos mistä maasta olisi näitä auroja ollut, niin kaikki ne enimmäkseen vaan tavoittelivat, meillä tavallisesti kuuluu jonkun toisen herran piiriin, ja sitä joS onnistuit viimeinkin tapaamaan, niin se neurooi taas kysymään siltä, joka kalut on näyttelöönjättänyt, nimittäin suomalaiset herra Wireniukselta. Ja nain ei niistä saanut mitään sen parempaa tolkkua.

Jos siis vielä vastakellä on halua Suomesta lähettää kaluja tämmöisiinnäyttelöihinPietarissa, niinlähettäköön itse sinne roenäjänfielen taitavan asian-toimittajan eli näyttelijän, joka pitää huolen kalun oikialle paikalle tulemisesta, sekä oleksii näyttelö-aikana kalun luona, selittäen katselijoille (en omaisuuksia, etuja j. n. e.

Kaikkein enimmän ja suurimpia koneita sekä eläväisiä j. n. e. näytti sinne lähettäneen kauppahuone Edersheim ja kumppani Pietarista. Enimmät näistä olivat Englantilaista tekoa, nimittäin Nansomen ja Sims’in Ipsroimista voimahöyryjä 3, 5, 7, 8, 10, 12 ja 11 hevosen moimasta, 1, 050—2, 850 hopia-ruplan hintasia; höyrykoneesen yhdistettämiä puima-koneita 625—1, 050 rupi.; samalla käytettämiä jauhomyllyjä 350—950 rupi.; silppumyllyjä inouenmoisia, joita koko näyttelössä luin ll erinäistä ja jokainen mähemmän tahi enemmän toiftStanfa eroamia, 12—200 rupi.; uusilaatusia nauriin leikkuu koneita 50—65 rupi.; juokseman lannan kuletuo ja ruiskutus-karria 225 rupi.; hevois-haravia 65—85 rupi.; heinäkarhon kääntäjiä 135 rupi.; Hullin keksimä luiden musertaja 450 rupi.; viljan puhdistus- torvia, niinmyös auroja ja karhia lnonenmoisia.

Elämäisten puolella, joita niinikään oli byvin paljo ja kaikenlaisia, hemoisista kanoihin ja kaniiniin asti, ja joille oli tehty pitkät eri-rakennulset. oli myös Edersheimin ja kumppanin kaupattamat elämäiset merkittämämpiä, jos ei aina muusta, niin erinomaisen korkeista hinnoistansa. Niin esimerkiksi oli heiltä siellä härkä Englantilaista Durham’in lajia, nimeltä ”YoungDuken, jolla oli hintana 2.000 hop. ruplaa ja toinen samaa lajia, nimeltä sLablaebe», 1, 700 hop. ruplan Himanen sela kolmas: GPlough Boy»-niminen, jota ei maksanut kuin 800 hop. ruplaa.

lampaista, joita myös oli heiltä useampi-laatusia Leieester-lajia: 70, 120, 170, 200 ja 250 hop. ruplan hintasia; (Jotsvol(iin4ajia: 70 ja 140 rupi. ja ”Gornaja^lajia, jolla oli erinäisen hieno ja sileä Milla, 100 rupi. Mutta alliin ja ehkä suurinkin kaikista oli Elektorai*lamma3: ”1ll, ;, 6ilii», ii>», jonka hintana oli 800 hop. ruplaa.

Sioista omat mainittamimpia matalat, pyöreä-ruumiiset ja pitkät Englantilaiset, »Sir llog-er de lovelle)» ja ”loveen of llie »’ll« 1, 500 ruplan Rintanen.

Suomesta ei ollut muita eläväisiä kuin pari Ayrshireläistä hiehoa Mustialasta, sekä pari vetohärkää ja työ-hevonenluutnantti Notkirehiltä Uudelta- maalta.

Merkillisimmiä uutisia on, että h. y. kenraalikumernööri kreimi on ollut sairaana jo pari miikkoa, ett’ei pyyntö ”sisällisen lähetystoimen” asettaniisesta Suomeen ole saanutkaan armollista vahvistusta. ja että kysymyksessä on määrätä tunki koulupojan maksmamaksi 52 ruplaa hop. muosirahaa koulullensa, lienenkö jo kertonut, että Suomen merimäki on mahennetty niin ett’ei siinä enää ole kaikkiansa luiu H upsieria ja Mähä päälle 100 miestä.

Waikeinta on, että jalo ystämäni

ln» on luultu Sinuksi ja että hän kirjeiteni tähden on tullut syyttömään epäluuloon. Hymä kuitenki olisi, jos hän pääsee siitä sillä että häiien oman selityksensä asiassa S.tar nyt julistaa. Se on-ki oikea koma onni, että syyttömät nstämänikään eimät saa olla rauhassa tämän kirjemaihteemme tähden.

myös Muonioniskaan, Sodankylään, Kittilään jaKolariin kuin myös on Kemin kirkon rakennukseen, miten satuin kuulemaan, lahjoitettu 3tt tuli. r. pankossa.

Mutta tämä kaikki ei ole sanottu kehumiseksi muun Suomen puolesta eikä Oulun lääniläisten häväistykseksi.

Niinkuin jo edellisessä kirjeessäni sanoin, soisi muu Suomi täydestä sydämestä, että voitaisiin yhteisillä varoilla mielä enemmänki tehdä Oulun läänin eteen kuin hallitus on tehnyt. Tämä lääni ei ole mikään kuorma muulle Suomelle maan on rotemain asukkaitensa ja mielä viljelemättömäin rikkaus-aarteinsa kautta jo nyt kallis helmi isänmaan kaulassa. Ja jos se iääni kerran pääsisi oikein luontumaan, mihin kaikki muut Suomalaiset mielellänsä omat avulliset, niin se olisi koko isänmaamme ilo ja kunnia niinkuin moittoki.

Puhukoot sentähden O. W. S.mat, niinkuin se on niiden melmollisuuski, Oulun läänin puutteista ja tarpeista edistymisen suhteen, niin niitä en minä eikä kukaan muu Suomalainen nuru maau kiittää. Mutta välttäkööterikoishengen puheita, sillä ne tuottamat maahamme keskinäistä tyytymättömyuttä ja eripuraisuutta, ja välttäkööt myös riidoissa milpistelemisiä, joita O.

B>>. S.mat omat minua lohtaan pitkin matkaa harjoittaneet, yleisö kuitenki, joka on lukenut kirjeeni, ei niihin pauloihin liherry, kuin jokainen on itse nähnyt, etten ole haukkunut Oulun lääniläisiä kerjäläisiksi, niinkuin O. W. S.mat panemat sanat suuhuui, en ole kieltänyt Oululaisia perustamasta itsellensä erityistä pankkilaitosta enkä tahtonut ottaa heiltä ”vapautta asioissaan miettiä ja liikkua parhaaksensa”; päin-Mastoin heitä nimen- omaan kehoitin ”kaikella tamalla malmomaan ja puuhaamaan omaa etuansa”. Tämmöiset sanaini ja tarkoitukseni julkinen väärenteleminen ei suuttaan tuota O. W. Tonille yleisön kunnioitusta.

Kiitoksia, meljeui, kirjeestäsi tämän kunn 2l p:ltä! Mitä sitä seuraamassa lähetyksessä kappelisi miehet kirjoittamat ”Pohjanmaan ruotu-sotamiehistä ja niiden ilmeistä, marslnki Johan Nännäristä”, olen pyytänyt Sitarta ottamaan tähän n:roonsa. Sen kautta pääsen minä pitkältä puhumasta ruotusotamäkemme herjaamisesta, jota O. W. Sinussa —n

isanoo minun tehneeni. Eeki mies on hyvin uljas, kuin ei hämmästy sanoessaan lukeneeni ”ruotuväen mahingollisemmaksi maallemme kuin seisoman sotaväen” siinä merkityksessä kuinhän itse asian esittelee. Minä maan koetin nävttää, että ruotuväki maksaa maallemme enemmän kilin seisoma sotamäki, ja että nykyinen ruotuniinkuin muuki sotamäkemme on liian kallis että niiden enentämisellä maamme voitaisiin saada tarpeelliseen suojeluskuntoon, jonkatähden esitin aiman uudenlaista maamme suojelustapaa.

meljesi Tiitus Tuiretuinen.

(Jatketaan.)

Skottlannin auraksi sanotun auran mallia. Sahroja ei näkynyt muuta kuin eräs Suomesta lähetetty, joka kuitenkin oli kappaleina, ja eräs Moskovan maavihelysseuran lähettämä, jossa oli jo tehty semmoinen parannus meidän sahrastamme, että toisessa saara-raudassa oli asetettu pienonen viilto-terä ylöspäinja toisella puolen taas asetettu puinen siipi Skottlannin tapaan, ynnä lemeä luotin eli vannas-rauta. —Kaikesta tästä on nähtämä, että missä maaviljelys vaan alkaa parata, siinä entiset sahrat ja kaski-koukut muuttumat oikeiksi siipi-auroiksi. Jos tämä ainoa totuus menisi kaikkein Suomalaisten päähän, niin että rupeisivat kilman muuttamaan sahrojansa ja aattojansa oikeiksi siipi-auroiksi ja laittamaan peltojansa someljaiksi niillä kyntää, niin mastaisi se Suomelle jonkinmoisen kultakaivannon löytämistä.

*) Jatko 21 nuoon.

Tästä kaikesta seurasi, että Suomen kalut olimat melkeen kaikki epäjärjestyksessä, osa kappaleinakin, yksi siellä toinen täällä, niin että olikin menäläisille mähän syytä kutsua näitä ”Tsuhonskaja-kaluikfi”. Eihän silloin rvoinut odottaakaan mitä merkitsemistä. Pait ne, jotka itse olimat paikalle tulleet, saimat töin-tuskin koneitansa parempaan tilaan: sillä niitä ei moinut löytää semmoisessa kalu-joukossa. Mutta sittekään ei niitä saatu koettelemaan-, sillä jos kelle niistä toimitusherroista mitä sanoi ja pyysi jotain selkoa, niin sai tietää, että se kalu siitä Maamiljelysja Käsityö-tuotteiden ja koneiden näyttelöstä, joka avattiin Pietarin kaupungissa 10:s päimä Lokakuuta v. 1860.^) Alamainen Kertomus Siitä syystä, että paha tarttuva hevoistauti, nimeltänsä kupulaeli päähkä-tauti elikkä hevoiskuppa, un useammissa paikoissa ilmestynyt ja näyttää, kun vielä ulisi leviämään päin, saapi lääkäri-hallitus autaa joitakuita tietoja ja yksivakaisia ueuvoja, että kansa tulisi tunteinaan saman määrällisen taudin ja ymmärtäisi sitä oikein hoitaa ja parantaa.

Kupulatauti alkaa kuumeella, joka kuitenki pian taukoaa, ja herooiselta katoaa sillaikaa ruokahalu johonki määrään. Myös nousee ihoon mähitellen erisuuruisia kupuloita eli ajoksia sekä kovia viipuloita eli jänteitä, jotka seuraamat nahan-alaisia rauhasia ja suonia, ja joita myös löytyy jaloissa, rinnan edustalla, vatsan alla. reisien sisäpuolella ja kaulassa, useiu myös huulissaki ja sieranteu Maideilla.

Mainitut ajokset Kuvallisesti omat pähkinän suuruisia, mutta pitenemät ja laajenemat sen suhteen, niitä useampaan rauhaseen ja suoneen tauti on rumennut, ja omat kuin latuskaisia Mupuloita eli jänteitä ihossa, erotetut edellä-nimitettyihin erisuuruisiin kupuloihin, jotka ruumiin ulko-osista lemiämät .sisimpiin osiin, sanoen, taikka toisin jaloista ylöspäin ja päästä ja kaulasta alaspäin ruumiiseen. Nämät kupulat, mahkurat eli solmut aukenemat ja muuttumat pahoiksi, ensittain peukalon pään snuruisilsi haamoiksi, ja. kun on useampaa rinnatusten, muodostumat epätasaisiksi, tahkulaisiksi, malkeapohjaisiksi ja rasmamaisiksi alaskääntyneillä reunoilla.

Se niistä Muotama märkä ensin on metelää, jäläistä ja liisterin näköistä, mutta muuttuu sitte sakeammaksi, verensekaiseksi ja pahalta haisemaksi. Tämän ohessa hemoinen kadottaa ruokahalunsa ja laihtuu, jalat ja usein häpy-jäsenki ajettuivat; lopulta se kuolee moimatromuudesta.

Wälistä kun tauti on kestänyt useampia kuukausia, kupulat ihossa mäbenemät ja haamat paranemat, mutta niiden sijaan ilmautuu ajos leuan alus-rauhasim ja haamoja sieramiin, joista muotaa märkää molemmista tahi maan toisesta, Kupulatauti on silloin muuttunut toiseksi pahemmaksi taudiksi, nimeltään räkäeli nuhatauti Iol’Lll8 e, lplil, i8) umpeen parantumaan. Sitä varten puhkaistaan sini-alunaa niihin kuiviltaan, taikka sutataan 1 luoti sitä kortteliin veteen, jolla haava-siteet kostutetaan, <!e:lli <!»!!^i») on siksi tarpeeksi yhtä voimallinen. Niiliin koviin viipuloihin eli jänteisiin nahassa, jotka seuraamat kupuloita. hierotaan luusalvaa ii!!»!>><!!:», , johon myöhemmin sekoitetaan pansluukavoidetta Oiilfv. eanlil» ,!vankolan kylässä Sammatin kappeliamme. Tuli pään voimaansa ja lemeni niin äkeästi että sitä olisi ollnt mahdoton^ainmuttaa, jos apuakin olisi hätään tnllut, ja niin meni poroksi asuiuhuoneet, talli, pränni, saunat ja puodit lubtineen, eikä onnettomille jäänyt omaisuudestansa jälelle kuin maimolle piskuinen syliin ja luullakseni toinen voveen.

Mikä kuitenkin tässä kaudeassa onneteoniundeosa on ylentävää ja lohdnttavaa tunnolle, on että oman sekä naapuri-pitäjänkin miehet kristillisellä ja veljellisellä lempeydellä kiiruhtivat keventämään näiden vibeliäisten kuormaa, antaen kuka ruokaa, kuka rallaa, knka auttaen päimätöillä jne. Tämä veljellinen keskinäisyys ja rakkaus todistaa kyllä sivistyksen vaikntnsta, vaan itsessä onnettomuuden tapauksessa pitäin pitäjänmiebille olla kehoitusta rupeamaan osallisiksi Maalaisten palovakuutnskuntaan sekä rakennusten että irtaimen puolesta.

Jos Kirman talo niin olisi ollut, ei sen asnjat nveyetssao, lisi aivan viheliäisiä eikä armalnavaisuuden tarkuin kartano irtannineen olisi n^ninaanki ruplaan arvattu ja se summa olisi lieti saatu nuiinituoia palovakuutuoknnnasta ulos. Nyt ei knkaan tiedä, kuinka paljo lähtee paloapua pitäjältä, enuenknin kililaknnnan oikeudessa päätetään; mutta onnettoinuntensa lisälsi tietää Kirman isäntä saaneensa jo maksaa 5ruplaa palkkaa valosyynistä, zonka piti nimismiehen sijainen 2 lautamiehen kanssa. Isännällä ei ollut mitään, jonkatähden hänen täytyi muilta hankkia palkkarahat. Mainittava on, ettei toinen lautamies ottanutkaan palkkaa. Siitä Maalaisten palovakuutuskunnan osallisuudesta olisi sekin etu, että pidettäisiin kunaki muonna tarkastukset ja syynit tulisijoista ja korsteinipiipuista sekä katoilta kartanoissa, etteivät ne saa olla viallisia ja tulen sytykkeinä, niinkuin nyt ovat. (5ipä silloin saisi tulella tavattomasti liikkua eivätkä poikanulikat ja miehtt liikkua joka-paikassa piippu hampaissa, joista varmaan moni tulipalo on alkunsa saanut. Siitä tulen varovainilidesta tulisi inonta kymmentä taloa ja arvaamaton paljous tavarata säilytetyksi tulen vaarasta, kullekin yksityiselle omaksi ja koko maallemme yhteiseksi onneksi. Siihen palovakuntnslaitokseen on vaknntettu kirkkomme sisuskaluineen 1i’i.000 ruplaan, pappilamme 2.!'”> T.ri ’)>.

Koskisen matka-kertomus Suomen M-OpistonKunnianarmoiselle Konsistoriolle; li) Mihin Porthanin kumapatsas on asetettava?; 7) Kirje Toukokuulta.

— Poikalasten Wuoro opetus-koulussammepidetään tulemana maanantaina eli tuleman Kesäkuun 3 p.nä julkinen muositutkinto, joka alkaa k:lo 10 epp. Koulun opettajat kutsumat tähän tutkintoon, jossa myössuomenkielellä opetettuin poikalasten oppia ja taitoa kysellään, lasten manhempia ja sukulaisia sekä kakkia koulun ystämia lasten edistymistä tarkastamaan ja tutkintoa läsnäolollansa kunnioittamaan.

Helsingistä:

Walkealasta.

M2Biime vul)tif. 12 p. poltti tuli yhdellä talonpojalta Kouvolan kylässä uuden tallirakennuksen ja sen sisässä 9 kuormaa heiniä sekä 5 l)e- voista. Hirveätä oli kuulla hevoisrankkain älinää ja huutoa, eikä ollut t&mifen vallassa päästä pelastamaan heitä tulen kauhean käsistä.

Aunuksen reppuherroista on täälläfi kärsimystä. Melkein famate kuin ©:ttaren 7 n.roosa kerrottiin ihmisryöstöstäJoensuun talvimarkkinoilla, muin kertoa, että täältäki on ryöstettykaksi naisihmistä, joista poloisista toinen vielä nytki saapi Aunuksen nuottakalliolla kala^onttia fanneffia. Tänä vuonna jo toivottiin kokonaan päästämän näistä hajn-patruuneiSta, kuin ei beitä taimella näknnyt kuin aivan ainoa yksi. Mutta eläpäs tilin kesän ilmoittajat joutsenet tulivat maullemme kaukaisista maista, niin näitätös partansa pyyhkijöitä fainaQa virtasi tänne joufottain, hmunenittäin, ja nyt niitä käypi joka talossa linonon taroaranfa ostoon viettelemässä ymmärtämättömiä.

heiliä oh entinen forttierinfa Urin kylässä, mistä fanvertin haisu loyblää, joo inyötatuuli fattuu olemaan”.

I.st. vuoturi.

— Sulkavasta.

”Ei ole kummaa, ettei tästä Savon pitäjästä ole sanomiin kirjoitettu, koska täällä maan eletään kuin synkeimmässä sydänmaassa tiedon ja taidon puolesta, vaikka asutaan avaran Saimaan rannalla, missä käypi silmäimme alla ankara meriliike, levittäen isommissa ja pienemmissä aluksissa sekä lentävissä höyryissä tiedon, taidon ja teollisuuden tuotteita muille Saimaan rantalaisille. Se kaikki on käynyt nenäimme obite eikä ole meille jättänyt muuta kuin rihkamia eikä edes herätystä paremmuuden haluun. Harvaa meikäläisistä on tuo ihmeellinen riento ja liike, jota jokapäivä näemme Saimaalla, saanutajattelemaan, miten kaikessa olemme vuosikynnneniä jälellä muita kansalaisiamme.

Lukutmtoki on täällä niin huono, että melkein toinen puoli avioliittoon pyrkiviä saavat mennä uudestaan oppimaan kirjaa edes niin pal, o, että tietävät mihin pybaan säätyyn aikomat naiiniseosa antauda.

Viinkälaista laotenopetusta ja kaavatusta voipi semmoisilta vanliemmilta odottaa? Ollaan toki toimessa saada tänne koulumestaria, ja tarpeen hau onki, kuin papistomme on muuten pääsemättömässä opetuksensa vuoksi ja ylellisessä vaivassa laiskain-koulun kanssa, jota paraillaanki on pitkitetty pari kolme viikkoa, ollen siinä junttureita kolmen neljän kymmenen välillä. Knnnioitettava kirkkoherramme on tämän koulun suhteen niinkuin muussaki mutansa toimessa väsmnätön, ankara kovakorvaifille vaan lempeä abkeroille, ja loimottaman olisi, että liäneen toieenmisi sananlasku’. ”ahkeruns kovanki onnm voittaa”! Onp.i papistommepitäjänkirjaston perustamisen aikeeösaki, vaan jos siinä onnistuu, on toinen asia. Muun onnettomuuden lisäksi on täällä liiaksi harjaannuttn ”karvaskullan” nautintoon eivätkä viinan inyöntipaikat, niin julkiset kuin salaiset, ole edes snurimpinakaan juhlina suletut vaan ovat, niinkuin hirveän krokotiilin kita, aina avoinna nielemään sielumme ja oinaisuntennne. Knin ollaan auttamattoman saamattomat työssä, toimessa ja työtaidossa, vaan viinaan kuitenki ra.’.n^an väbätki varamme, niin ei tanvitse kysyäkään, minne radat meiltä ovat kadonneet ja mikä on meiltä mienyt luionot markkasetelitti.” Laiska lukija.

tenki on täällä sananpartena: ”yrittänyttä ei laiteta”, olkoon tämä rusthollarimme kenenkään laittamatta ja moittimatta yritnksestänsä, vaikka se tuhoon meni. (5i myöskään tiedä, mitä muuta hyvää neuvoa ja oppia hän on matkoillansa saanut, vaikka matkansa päätarkoitus ei menestynyt.” m lasten luottamisesta yhteisesti ja tämän postillan miljelemisestä erittäin oli sanottamaa.

Hymästi!

A. G. Borg.

Helsingissa, Suomalaisen Kirjallisuuden Veuran Kirjapainossa.

Mltyilm Ilmlliluklm.

Myötävänä kirjakaupoissa: Huomen suurirnhtinanmaan kartta a 30 k.

Aasian maa-osan Kartta ä 40 kop. , Raha-asioista. Kaksi kymmentä helppoa lukua, yhteisen kansan ja nuorison hyväksi. Englannin kielestä mukailtu. Hinta 1′) kop. hop.

Kaupan Helsingin kirjakaupoissa: Neekeri-Kuningas lunta 2 kop. hop.

Kipparieli Tamoa-Taaret, 2 kop. hop.

Näitä saadaan myös Lähetysseuranasiamiesten kautta maakunnissa.

Kaupaksi Kotimais-teostenkauppapuodissa Helsingissä: Haulia, Lyijyä.

Tinaa, Messinkieli vaski-levyjä, Lakkieli pelti-levyjä, tinattuja.

Rauta-peltiä, Mitta-astioita lakista, Häkliä.

Raasia eli karttoja, Hevoisja roska-sukia eli kaapimia, Hevoisen kenkiä ja kengän nauloja, Hemois-kampoja ja harjoja, Siloilnn folkia ja renkaita, Kahvin-polttimia. myllnjä ja pannuja, Silatutta patoja, Liima pannuja, Poroeli aisa-kelloja, Lehmänkelloja, kartanoeli ruoka-kelloja.

Uivfonfelloja, .^ukon-kruunuja, SalinKyntteli-ialkoja.

laittaell korko-rantoja kenkäin alle, Kannan-takaisen rautoja, Suoni^vautoja eli näppäriä, Sibti-nnnitetta messingistä ryyni-seuloiksi myllyissä, Nyykki-rautoja, iPetli lasia.

Puoti on Senaatti-torin fupeella, Nikolai-kirkon vastapäätä 8 (2) G. 31. Herlin ja Kumpp.

r Maatila myötävänä.

:)iiotiman pitäjässä Mikkelin lääniä Saimaan rannalla olemat verotilat W:ro! Kiikalan Ja SR:ro l Haikolan kylää, joilla tummatlaki on nxromnlli) kalidella kimiparilla, myodään julkisella, mapaaehtoisella lnnttokaupalla Viifalan talossa Torstaina 27:nä p:nä ensitulevaa Kesäkuuta. Äumpaanti tilaan hiutuu l, yvin viljeltyja peltoja, kullaksi niittyä sekä kelpo metsää. Nämä tilat, joissa on ebuQtnen panttilaina, omat katsottavina lututofaupan edellisinä päivinä, jolloin mnos allekirjoittaneen omistajan kanssa saattaa sopia ajasta milloiir ostaja mainitut tilat tulee »««taan ottamaan ynnä muista edmsta. Hinta saattaa tamtä vafuutta vastaan suurimmaksi osaksi pysyä ostajalla.

V. ©. D. von jyieanbt, 3 (3) .Hommiöfioni-maamittari.

Puolimatkoista akkunanklasia Bertan klasi-ruukin liyvä-maineisia tekoa, monenlaisesta isoudesta, myopi ”t. T. £eimbera, ev, asuma klasimestari-lesken Ei (5. Heimberberin kartanossa Gloet-nimisessä 3 (2) kaupungin-osassa Helsingissa.

Kaupan : Luujauhoja, 2.”> kop. leimiskästä, Luumyllyissä sekä täällä että Ahtävällä.

Pietarsaaresta Helmikuussa 1861.

12 (9) 25. Sebauman.

Asiamies Lauritsalassa.

Alakirjoiietlu asuva Saimaan fanaröan fuutla La iiritsalassa tarjoutuu kunuioitettavalle yleisölle taitellaisten, kauppaan ja myös, muuhun liifenteefen hiuturöain asiain toimittajaksi ja toimitusmiebeffi, fefä on avullinen antamaan faifellaifta purjehtimista koskemia tietoja niin InMn Saimalla, hiin myöskin Panamalla.

SKoniröuotinen kokemus ja tottumus näissä asianliaarmssa sallimat minun pavaimmalla tavalla vaarissa pitämään kunnioitettujen asioitansa haltuuni antajoiden etua.

K» (4) H. 31. Holmström.

Keskihinnat torilla tällä viikolla: Ruisjauhot 47 ja 50 k., raavaanliha, tuores 1r. ja1r.

20 k., vasikanliba 1 r. 50 k. ja 2 r., sianliha 1r. 90 ja 2 r.10k., suolaset silakat 65 ja70 k.. Moi 3 r. 40 k.

ja 3 r.60k., heinät 15 ja 20 k. leiviskä; kaurakryynit 28 ja 30 k., ohrakryynit 28 ja 30 k., herneet 20 ja 25 k., tuoreet silakat 12 ja 18 k., potaatit 12 ja 14 k.

kappa; lohi suolattu 18 ja 20 k., lahnat 5 ja 6 k., hauvit ja ahvenet 2’/ja 4 k., siika 9 ja 10 kop.

naula;nuori maito 7 ja 8 k., viina 60 ja 65 k. kannu; munatiu 25 ja 30 k.; halot, koivuset 5 r. ja 5 r.

25 k., Mäntyset 4 r. 25 ja 4 r. 40 k., kuusiset 3 r. 50 k. ja 4 r. syli.

Moni lukijani mannaan hämmästyypi jo paljaasta tästä kysymyksestä, ehkäpä mihastuupiki, että näin nostetaan ihmisissä mahdollisesti mielä epäilystä Manhan, jo muosisatoja seuratun opetustavan soveljaisuudesta.

Tällä opetustamalla on kuitenki Suomen kansa tullut toimeen niin kauman. moni ehkä armelee. ja miksi se ei mielä möisi mälttää, koska se on muissaki maissa saanut ja saapi mieläki mälttää? Ja siltä puolen katsoen on siihen armeluun myös syytä, maikka asialla on toinenki puoli, joka maatii minua tähän kysymykseen, maikka tiedän, ett’ei se kaikille ole mieluinen.

Onko katkismuksen ulkoluku tarpeellinen?

jälkimäistä puolinmosikertaa, saapi tilata täällä Helsingissä herrain Waseniuksen ja Kumppanin kirjakaupassa 2 markalla Kyllähän katkismuksen ulkoluku on mahdoton helpotus lasten manhemmille ja koulumestareille, kuin senkautta ei heidän tarvitse vaivata omiansa eikä lapsenkaan ajatusmoimia käyttäessä tätä kirjaa, ollen siinä malmiit kysymykset sekä mastaukset. Papillaki on siitä kirjasta sama helpotus, lukematta sitä hyötyä että sen kirjan lehtieli simu-lumussa papeilla on niin helppo ja makaa mittaus-pykälikkö seurakuntalaistensa taidon suhteen kristillisyydessänsä. Kirkonkirjoihin panee muka pappi merkit kulleki.hengelle senmukaan miten monta kappaletta katkismuksesta ja miten hymästi hän lukee ulkoa. On myös merkit kristillisyyden käsityksellekin maan olen kuullut että niitä useasti pannaan saman ulkolumun hymyyden eli huonouden mukaan. Waan isensä kristillisyyden ja kristillisen elämän herättämiseksi ei sitä mastaan katkismuksen ulkolumusta ole mitään hyötyä eikä helpotusta mutta maan haittaa jamaaraaki; se seuraa äskeisestä selityksestäni.

Katkismuksen ulkolukua en siis pidä tarpeellisena. Lutherin ”vähä-katkismus” on uskonoppimme perustuskirjoja ja ansaitsee sentähden tulla sekä muistiin että mieleen ja ymmärrykseen pystytetyksi. Mutta se on luonnotonta, että myös se osa nyknsestä katkismuksesta, joka on aimottu ”va’hän-katkismuksen” selitykseksi, koetaan ulkolumulla pystyttää ainoastaan lapsen muistiin. Kuin se mielä tapahtuu ennen kuin lapsi on oppinut ymmärryksellä kirjaa lukemaan, niin on paitsi muuta se maara tarjona että hän ei ikanään tule kirjaa ymmärryksellä lukemaan. Piplian historiat tahi Uusi testamentti olisimat käytettämät opetuskirjakfi kristillisyydessä ”ftitkänkattismuksen” sijaan, maan ei niitäkään ulkolumun harjoitukseksi. Sen rinnalla tahi sitte myöhemmin Masta saattaisi lapsi käyttää ”pitkää-katkismusta” ei ulkomuistin maan ymmärryksensä Miljelykseksi.

D. Tuominen.

Perjantaina 7 väivä Kesäkuussa. 15:stakymmenes nmosikerta.

Hinta: koko vuosikerla 6 markkaa, ja puolimuosikerta 3 markkaa. 18 ei. SuometarJaetaan: joka Perjantaina Helsingissä Waseniuksen kirjakaupassa.

No 33.

”) Jatko ja loppu 21 ja 22 mioihin.

Miljoja ja kasmuja kaikenlaisia oli siellä myös. Mutta someliaan selittäjän puutteessa en saanut niistä mitään käsityksiä. Silmään pistävimpiä kasvujen joukossa oli mahdottoman suuret, noin kyynärää ja 5:ttäkin korttelia läpimittaset pumppu-kasmut, niin myös monet muut Wielä mainittaviauudempi-laatuisiakoneita oliSehlosserin Pariisista sala-ojain tiili-torven tekijä kone, joka teki tiilitormia molemminpuolin, siihen siaan kuin entiset tekemät Maan yhdelle suunnalle ja siis toista Mertaa Mähemmän. Tämän hinta Parisissa on 178 rupl.; pellavan musertaja, 120 ruplan maksama. Legordirin Parisissa nauriin ja potaatin leikkuu-kone, ainoasti 11 rupl. 50 kop. maksama, oli aiman yksinkertainen ja soman-näköinen tarkoitukseensa, niin että sitä voisi jokainen Suomen talonpoikakin teettää; Chr. Sehnbert’in ja Hessen Dresden’istä potaatin huuhtoja-kone, 28 rupl. ja säkin pitäjät, 5 rupl. 50 kop. ja 12 rupl.

Siihen myös monen-moisia kylmöja niitto-koneita sekä Miljoille että heinille.

siitä Maamiljelysja Käsityö-tuotteiden ja koneiden näyttelöstä, joka arvattiin Pietarin kaupungissa 10s päimä Lokakuuta m. 1860.”) Alamainen Kertomus Sentähden lasken tämän puheeni katkismuksen ulkoluvun tarpeellisuudesta Suomen yleisön tutkintoon, pelkäämättä jos siitä tulee mihoja ja toriaki. Se on simuseitta, joka ei koske kysymyksen tarpeellisuutta eikä minuakaan. Sillä jokainen havaitsee asian suuren armon jo siitä, että kuki lutherilainen maassamme on nykyjään velvollinen lukemaan katkismusta ulkoa, ja se on siis useamman kuin puolentoista miljonan hengen asia kuin siinä on kysymyksessä, jos heillä tahi heidän tapsillansa Te kuuluu muka asiain menoou, että vanhat ovat eläneet kamallansa, joka on heidän aikanansa saattanut olla hyvin hyva ja ainoa sopiva, vaan joka ajan rientäessä ja ihmisten edistyessä on jäänyt sopimattomaksi.

Onpa niinki että myöhempi sukupolvi keksii tvikoja ja vaillinaisuuksia manhoissa lamoissa tahi havaitsee parempia ja etevämpiä tapoja, joista esi-isillämme ei ollut aamistustukaan. Kuin niin tapahtuu, luulisin oleman hulluutta, ettei ryhdyttäisi parempaan, milloin ja missä aineessa sitä keksitään ja hamaitaan, ainoastaan sentähden että se on uutta, esi-isillemme tuntematonta.

Ei siinäkään ole syytä minkään uuden keksinnön hyljäämiseen, ettei sitä ole käytetty eikä koeteltu missään toisessa maassa, samoin kuin ei ulkomaan tapain, keinoin ja keksintöin karttamiseenkaan ole syytä siinä, että niitä ei ole kotimaassa koeteltu tahihamaittu.

Sillä koko ihmiskunta on yksi meren siteillä yhdistetty parmi perhekuntia, jotka keskenänsä kilvoittelemat harrastuksissa ja toimissa parantaa tilaansa ja edistyäksensä sekä toimeentulossansa että hymissä amuissa. Kuin siis kullaki perhekunnalla on sama kutsumus ja tarkoitus, omat myös mälikappaleet ja keinot yhteisiä kaikille näille perhekunnille, kutsuipa niitä maiko ”valtioiksi” ja olimatpa ne keinot ja mälikappaleet keksittyjä ja toimeenpantuja missä perhekunnassa tahaausa; pää-asia kuitenki on, että kuki mälikappqle tahi keino on aikomukseensa tahi tarkoitukseensa sopima. (5n kuitenkaan sitäkään päätä, että mitään manhaa hyljätään sentähden että se on manha, enkä että mitään uutta sentähden pannaan toimeen että se on uusi, ennenkuinManhan sopimattomuus ja huonous sekä sen uuden paremmuus on makuutettu ja perustettu. Mutta kaikki on turhaa, jos ei asioita puhella ja tutkita, niin että saadaan yleinen mielipito ja makuutus taikka sinne tahi tänne päin.

sanomalehtiemme seassa löydy yhtäkään, joka olisi oikea rahvaan-lehti. Suometar on kyllä hyvä sanoma, vaan ei sekään oikein sovi rahvaalle. sillä sen sisällys ja tielenlaatuki ovat usein senkaltaiset, ett’ei oppimaton talonpoika ole voimakas kaikkia ymmärtämään. Oulun Viikkosanomat ovat kielen suhteen hyvin selvät, vaan ei senkään sisällys ole rahvaan käsityksen voiman ja vaatimusten mukaan mukailtu.

Eiköhän tuossa seikassa olisi maamme ja rahvaan hyväntahtojille ynnä kielen harrastajoille tuumailemista!

Kumma on se erilaisuus ja hangoittelevaisuus, joka on naapuri-pitäjästen, Lohtajan ja Kälviön valillä.

Tämä näyiäikse jo vaatteissaki. Lohtajalaiset kokevat säilyttää jotakin kansaekunnallista puvussaan; Kälviöläiset sitä vastaan hakevat ihan uutta ja mielivät pyrkiä herrain rinnalle. Kielen suhteenki eriarvat nämä seurakunnat toisestaan. Lohtajassa puhujaan hyvin selvää ja puhdasta suomea; Kälviöläisten suomessa on puolet sanoja ruotsia ja sen suurempi kunnia jota enemmän ruotsalaisia sanoja pystyvät suomeen sekoittamaan. Eriskummainen on se kielen-murre, jota Kälviölläkäytetään.

En ole kuullut että muualla näillä seuduin semmoista puhutaan. Niin esm. sanotaan (illat!vossa): talhoon, tuphaan jne.; samaten sanotaan: menhään, tulhaan jne. öohtajalaiset tätä pilkkaamat, vaan Kälviöläisetitse pitävät kielensä parhaana mitä löytyy ja tekevät jälleen pilkkaa Lohtalaisism, kun nämä sanomat, tupahan, mennähän jne.

Kälviöllä ollaan juuri pitäjä-kirjaston hankinnan puuhassa.

On ilahuttava nähdä, että viimein-vihdoinjotakin on saatu matkaan. Vaan vähemmänilahuttava on että kirjaston hoitajaksi on ehdoteltu mies, jonka tavoista ei ole maine hyvä. Näyttää kuin olisi muutamain tahtona ja mielenä, että kirjasto kumouisi!

st g-n.

Kokkolan kaupunki lääkärin asuntopaikaksi. Warsin hyVä oli tämä jakaminen, sillä entiset alueet olivat niin suuret ja avarat että oli melkeen mahdoton niitä hoitaa.

Siten oli sekin alue, johonka Pietarsaaren kihlakunta ennen kuului, niin lavea että sen lääkärillä oli 20 penikulman matka tehtävanä ennenkuin oli alueensa faufaifimmiSfa paikkakunnissa. Kun nyt samalla laäkärillä myös oli Pietarsaaren kaupungin lääkärin virta toimitettavana, niin ei ollut kummakaan etta aivan barvoin jouti käydä maalla sairaita katsomassa. Tuskin kerrankaan vuodessa saivat maakuntalaiset lääkäriänsä nähdä; eikä suinkaan ollutkaan häntä kohtaaminen muutoin kuin erityisestä käskystä tehdyillä virkaretkillä.

Tällä emme kuitenkaan millään lailla tahdo soimata sitä funnioitettavaa, viraSfaan harmauntunutta miestä, joka lääkärin viran toimitti, vaan ainoastaan osoittaa, kuinka suureksi haitaksi on, että alueet ovat niin laveat ja piirikunnan lääkäri vielä lisäksi on kaupungin lääkärinä.

— Saisipa nyt

kun entinen lavea alue on jaettu

toivoa että näiden seutujen maakuntalais-raukoille edes vähakaän lääkärin-apua ulottuisi, ettei taasen piirikunnan lääkärin virkaa yhdistetä Kokkolan kaupungin- lääkärin virkaan. Eipä tulisikaan silloin paljo entistä paremmaksi. Luulisi jo olevan nähty että, kun kaupungin ja piirikunnan lääkärin virat yhdistetään, toinen näistä aina laimin-lyödaän. ja kumpiko? on helppo arvata. Lääkäri asuu kaupungissa ja pitää kaupungin- lääkärin virkaa pää–aftana. Maakuntalaisten muuksi tulee lian ainoastaan kun kaupungin sairasten tila sitä myönnyttää, ja tuskin milloinkaan käypi maalla, jos ei erittäin kutsuta. Mitenkä hän täten tulee asian laidat tuntemaan maalla ja minkä luottamuksen faattavat maalaiset häneen panna? Syy siihen että Pietarsaarenki kihlakunnassa näinä vuosina niin paljon lapsia on kuollut, on varmaan baettava lääkärin puutteessa. Puolet lapsista ainaki ovat kuolleet huonoon boitoon. ”Suotava siis olisi että kaupungilla ja maalaisilla olisi eri lääkärinsä.

Että taasen Kokkolan kaupungissa kannattaa kahdenki lääkärin asua, näkyy paraiten siitä että kaupungissa on kaksi apteikkiä, jota vaataan, esm. mainitakseni, Vaasan kaupungissa on kolme lääkäriä yhdelle apteikille.

Kuuluupa kumminkin vähä siltä kuin olisivat Kokkolan kaupunkilaiset tyytyväiset pitämään piirikunnan lääkäriä kaupungin lääkärinänsä; vaan ei luulisi asianomaisen hallituksen tähän suostuvan.

Koulu-laitoksia rahvaan tarpeeksi ei näillä seuduin löydy, jos ei semmoisiksi ole luettavat Lapsukais-koulut Pietarsaaren ja Kokkolan kaupungeissa. Ensi-mainittua näistä kehutaan varftn hyväksi. Se on Vaasan lukion opettajain toimittama. Koululla on varsinainen opettajatar.

Waan eivätpä kumminkaan koulun oppilaifet rippikoulussa asian-omaiselle papille kelvanneet: ”pitkäkirja” olisi muka ollut ulkoa luettava, ja kuin nyt oppilaifet olivat ulkoa lukeneet ainoastaan Lutherin vähän katkismuksen, niin eivätpä päässeetkään ripille.

Siinä ei auttanut, että aivan hyvin pystyivät opetuskappaleitansa selittämään ja tunftvat kristillisyytensä.

Vielä lisäksi morkattiin, lasten kuullessa, koulun johdattajat varftn hävyttömästi.

Kokkolan kaupungin lapsukaisten koulu on perustettu kauppias Hongel-vainajan lahjoittamilla varoilla, Koulua kutsutaan Donner- Hongelin lapsukais-kouluksi. Donner, näet, on käsittänyt ja hoitanut rahat, jotka Hongel antoi

ja on sentäbden suurilla kultasilla puuStavtlla pränttäyttänyt koulu-huoneen ulko-puolelle: Ponner-Hong-elska Småbarns- skolan.

Pietarsaaren kihlakunnan asukkaat ovat yhteiseen hyvän- tapaiset ja siivot. Waan eipä ajan edistymisen henki ole voinut heitä vielä herättää vanhasta unestaan.

Sanomalehtiä luetaan hyvin vähä, paitsi Kokkolan seurakunnassa, jonka jokaiseen kylään on hankittu vähintäkin yksi kappale tuota jaloa ruotsalaista sanomaa t’olllv»nnon.

Kysyin kerran eräältä Lohtalaiselta.

miksikä hänen pitäjääsen niin vähän sanomalehtiä on tilattu? .Mitäpä noilla tehtäisiin!”, sain vastaukseksi; ”eipä noista ole vähän-ymmärtävälletalonpojalle suurta hyötyä. Vleisestipä he puhuvat semmoisia asioita, joista ei talonpoika ymmärrä mitään. Kumpa edes sisältäisivät yksinkertaisesti esiteltyjä kertoelmia ja kuvaelmia luonnosta ja elämästä, silloinpa noita kävisi lukeminen; mutta nykyisessä puvussaan sopivat he ainoastaan oppineelle ja enemmän sivistyneelle. Heidän kieli-laatunsaki on sen-mukainen että se vaatii taitavampaa lukijaa kun oppimaton talonpoika onkaan”. Koin nyt kumminlin puolustaa suomalaisia sanomalehtiämme, vaan hetken aikaa puoltani pidettyä, täytyi minun myöntyävastustelijani tuumiin. Näin kyllä ettei valitukset olleetkaan aivan perättömiä. Onkin tosi ettei suomalaisten juurikasvut, joita Venäläiset näkyvät yleensä osaavan hyvästi hoitaa.

Tuliannen-moisia kaluja, aineita ja mallia, sekä niitäkin, jotka eivät kuulu suorasteen maaviljelykseen, oli tässä näyttelössä. Näistä enimmän veti puoleensa katselija- joukkoin tarkastusta Kalebon Pietarista ompelukoneet, jotka saivat noin 3 sekunnissa tuuman aivan hienoa pisto-ommelta. Sitä käytettiin moniaita tuntia päivässä katsojain huviksi. Samate myös oli asetettu toimeen silkin kehruuja vyyhteämä-laitos, jonka käyttäjänä oli pari kolme vaimo-ihmistä laitoksen koto-paikoilta Astraehanin läänistä. Silkki-nuppulat olivat lämpimässä vedessä, josta niitä otettiin kehrättäväksi. Myös katseltiin ihmetyksellä erästä kanan-munain hautomakonetta, jonka kautta kanoilta poistetaan se pitkällinen hautomisen vaiva ja saavat munia edelleen, kuin munat tässä taiteellisessa ->20″ R. lämpimässä, joka toimeen saadaan vienolla viinanväki-lampulla, pumpulivillain läpitse, hautuvat poikaan.

Niinikään tarkastettiin rvenäläistä tekoa huopasia asteita, niinkuin pesu-koneita, pesuvatia kanuuneen, lapsen pesu-altaita, pöytiä, prikkoja j. n. e., kaikki komeaksi, mikä marmorin, mikä valkean tahi kirjavan posliinin näköiseksi maalattu.

Suurin kaikista aito-venäläisistä teoksista oli tornikello, Moskovassa tehty, joka, pait neljännes-tuntien lyömistä, jokaiselle tunnille soitti somaa nuottia 4 eli 5:teen kelloon, näyttäen ajankulkua kahdelle eri-haaralle.

Tämä maksoi 900 ruplaa. Sen vierellä seisoi niinikään luultavasti venäläinen köyden letitys kone, joka aivan sievästi valmisti ympyriäistä iskettyä nuoraa.

Meensä tässä näyttelössä oli muihin käsitöihin kuuluvia koneita kaikki melkein; mutia oikeita maaviljelykseen kuuluvia ei senkään vertaa kuin Suomesta oli sinne lähetetty. Mitään tarkastettavampia maaviljelys-kaluja Wenäjän rajain sisältä ei ollut muualta kuin Liivin» ja Kuurin-maalta (Niigasta ja Libausta) jo ennen mainitut. Ainoa oli minun tieteni erään venäläisen talonpojan keksimä ja tekemä leikkuukoneen malli, joka laadultansa erosi kaikista entisistä leikkuu-koneista. En kuitenkaan voi sanoa, jos tämä likikään vastaa esimerkiksi sitä parannettua Ameriikkalaisen M’Eormiek’in leikkuu-konetta, jota myös oli näyttelössä useammista tehtaista; mutta paljoa yksinkertaisempi se oli.

Suomesta sitä vastaan oli vaan paraastaan maaviljelys- kaluja ja koneita, joita sinne oli lähetetty Mustialan maaviljelys-opistosta, Tjusterbyn maaviljelyskone- tehtaasta. Leväsen maaviljelyskoulusta, Fiskarsin kone-tehtaasta, niin myös luutnanttiRotkireh’ilta Uudeltamaalta.

Näiden seassa oli monta hyvin soveliastakin työ-konetta, vaikka ne eivät minun tieten tulleet siellä sen paremmin tarkastetuiksi eikä koetelluiksi, pait auroja, joista Tjusterbyssä tehty Ransomen aura sanottiin pitäneen puoltansa hyvän kynnöksen teossa paraimmille muille auroille.

Pait jo ennen mainittua, Turusta lähetettyäEriksonin lämpö-ilman(Kalorit-) konetta oli tähän näyttelöön lähetetty Oulun läänistä veneitä anoneen, työ-rekiliisteineen, niinmyös puu-astioita ja koria; Kuopion läänistä Karjalassa tehdyt keveät ajo-rattaat, Karjalaisten työkaluja, niinkuin kirves, puukko, viitake ja sirppi, hevosen kenkiä, sekä eräs talonpojan tyttären Kihtelysvaaran kappelissa kutoma iso villa-huivi, vuolu-kiveä ja Varkauden ruukista turbiini-rakennuksen malli.

Käsityön Johtokunta sHHanulakNlr-Uisolilion) oli myös lähettänyt sinne koria sekä muna pienempiä kaluja ja mallia. Luutnantti Notkireh oli niinikään lähettänyt Uusimaalaisten ajosekä ryö-rattaat, niinmyös häkkireen mallin, sekä mallin ja riitingit susi-tarhalle haudan kanssa.

Saattoipa vielä olla muutakin, kuin nämä luetellut, Suomesta lähetetty, vaan jo edellä-sanotuista syistä, nimittäin niiden oltua ilman järjestäjättä, ilman puolustajatta, ilman esittelijättä ja näyttelijättä, oli yhtäpaljon, jos niitä ei olisi ollut sinne lähetettykään.

Waan niinkin ollen, olisi kuitenkin mielestäni niiden Venäläisten asianomaisten pitänyt paremmalla tarkkuudella kohdella täta Suomalaisten osanottavaisuutta tähän näyttelöönkoneitensa niin yleiseen lähettämisellä.

Kuopiossa, Joulukuussa 1860.

A. Manninen, Maanviljelyskoulun Johtaja. hra D. K. D. Europeeus mennyt täältä Turkuun enkä tiedä ollenkaan, kuinka kauvan hän siellä viipyy, ett’en ole voinutkaan pyyntönnemukaan pikaisesti jättää kirjettänne hänelle.

— Ala-upsieri Joh. Rännärille Limingassa1

Ystävällinen kirjeenne viime Toukokuun 27pdtä tuli viime tiistaina esille. Vaan valitettavasti on Kirje-vaihdetta, Sanomisia keski-Pohjanmaalta.

Piirikunnan lääkärien alueitten jakamisessa tehtiin Pietarsaaren kihlakunta erityiseksi alueeksi ja määrättiin A. Puhakka.

Kehoitus-laulu taitoon ia oppiin.

Jo on saatu suomenkieli Suloisesti sointumaan, Suomen kieli, Suomen mieli Kohta rupee tointumaan: Nouse, kansa kasvava, Kiittämään ja laulamaan!

Nouse ylös, nuori kansa, Kasva kauvas kuulumaan, Katko pojes kielen ansa, Korkene jo kunniaan: Muista että Suomi vaan.

Ompi oma kulta maa!

Kaunihisti ääni kaikui Väinämöisen aikana, Laulu sekä soitto taipui Kalevalan kansalla; Vaan kuin vieras vallan vei, Siitä Suomi soinnut ei.

Koita, sulo suomen kieli.

Vapautta roaikuttaa, Heitä pojes orjan mieli.

Sepä viimein vaivuttaa!

Vapaus on onnen juuri, Walistuksen vahva muuri.

Suomi, riennä rauhan tiellä Opin töitä täyttämään, Jutta saamme kerran vielä Kilvan niitä näyttämään; Taito kunnon kasvattaa, Rauha rajat rakentaa.

Porthanin muistopatsaan rahastoon on Toukokuun alla tullut lahjoja 30 r., joten siihen on nyt kaitkiansa kokoontunut 5, 774 r. 34 kop. hop.

Ilmat ovat koko viikon olleet poutaisia ja helteitä, niin että täällä jo kaivataan kastetta. Nurmi ja puut ovat näinä päivinä hyvin joutuneet. Auringon helteessä on kyllä ollut kesän lämmin, mutta milloin aurinko on mennyt pilveen. on tuntunut kylmyys ilmassa. Muutoin on ilma yleensä aamupäivistä ollut lämpimämpi kuin iltapuolella.

opissa; kouluttaja I. Vaeekmannilta 1 kirja; hra D.E.

D. Europaeukselta 1 kirja.

Översti Furuhjelmin lahjoittamaa matkarahaa saagaksensa historiallisia tiedustuksia varten kotimaassamme oli tullut kaksi hakemusta; päätettiin, että ylioppilas D. Skogman saa sen matkarahan matkustuksiin Satakunnassa ja, jos mahdollista, myös Hämeessä.

Erityisiä malttamattomia ulosmaksuja määrätessä tuli näkymiin, että Seuralla on kassassa 255 r. 9 kpkan reikä jo nyt ja ennen syksyä on tiettyjä maksuja 6 » 700 ruplaan tehtävänä. Tämä oli kamala havainto. Sinne-tänne keskusteltua päätettiin, että Seuran jäsenet yksityisesti kokisivat saada velaksi rahaa Seuran tarpeihin.

Seuran kassassa ilmoitettiin olevan, miten jo mainittiin, 255 r. 9 kpkan vajaus.

kuin myös oman rahan arvo folioisi ja kurssi eli ulkomaan rahan hinta tulisi kohtuulliseksi, jolloin yhdistys voisi ottaa ulkomaalta lainaa, jos omasta maasta ei saataisikaan. Waan toiselta puolen mainittiin olevan velvollisuuden että vielä kerran koettaisiin alamaisuudessa pyytää rahaseikkaimme parannusta yhteisellä anomuskirjalla H. M. Keisarille ja johtokunnan tulisi keinoilla yhdistyksen toimeenpääsemistä, senvuoksi että monessa osassa maatamme jo on paljo puuhia ja kustannuksia tehty arvioin pidoissa ja intekkien hankinnassa jne., että vielä viimeinen yritys olisi tehtävä. Kauvan kiistettyä viimeinki päätettiin, että yhdistys pantaisiin toimeen ja velkaseteleitä annettaisiin ulos niinpian kuin on tullut yhdistykselle laina-hakemuksia ja arviokirjoja vähintäinki5 milj.markan lainasummalle. Welkasetelille päätettiin inträstiksi 5 ”/, ” velan kuoletukseksi ”/kin kirjoituksessa siksi vara.>el, ingisjä tämän Kesäkuun 1 ja 2 pmä. Siinä oli attaessa läsnä 22 henkeä, joista useammat olivat täältä Undelta maalta. Edusmiehinä olivat: Turun ja Porin läänin puolesta tilanhaltija von Essen ja tuomari Järnefelt, Waasan läänin puolesta tuomari P. Nosehie^ ja tilanhaltija K. H. Hagman, Kuopion läänin puolesta talonpojat herastuomari L. K. Pelkonen ja Pekka Eskelinen, Kerimäen pitäjän puolesta tohtori P. Tikkanen, joidenkuiden talollisten puolesta Mikkelin pitäjässä tolit.

K. I.Qvist, Wnpurin pitäjässä maist. W. Lavonius leka Kiteen pitäjässä talonpoika Heikki Kontiinen. yksityisistä tilanhaltijoista ulkolääneissä merkittiin kreivi Ang. Armfelt Turun läänistä sekä tuomarit Helsingius ja Wirzenius Hämeen läänistä. Keskustelut tapahtuivat ruotsiksi ja suolnetsi, niin että lauseista ja päätöksistä aina tehtiin selitys jommalla kummalla kielellä.

luettiin yhdistyksen vuosikertomus, josta kuultiin, Aluksi johtokunta mitä oli puuhannut saatavaksi yhdistystä toimeen. uJolkhotmokauinllata, oli tiedustellut sekä Wenäellä että muuatta mistä yhdistys paraimmalla ehdolla voisi vada rahaa velaksi osakkaillensa, kuin näkyy ja kuultu ettei nyt omassa maassa ole ainakaan täydeksi tarpeeksi rahain saannin toivoa. Muilta ulkomailta oli kyllä luvattu rahoja yhdistyksen velkaseteleitä vastaan , nuuten hyvillä ehdoilla, maan tuin silloin nämä setelit olisivnt annettavat sekä inträstit ja velkain kuoletusmatsut suoritetvvat ulkomaan rahalajissa, ja kuin doilla raha-asiain huonouden tähden Tuoinenki raon huono kurssi, niin olisi pelättävä, että ulkomaan rahoja ostaessa inträstien ja muun maksun teoksi yhdistys tulisi hirmuisiin vahinkoihin. Uenäeltä oli taas vastattu, ettei siellä koslaan ennen ole ollut semmoista rahan väliyyttä kuin nyt; oli kuitenki luvattu vahoja 4 ”/.. vastaan mutta rahaa ei enemmän kuin 80 ruplaa 100 ruplan velkaseteliä vastaan. Johtokunta oli myös vuoden alussa alamaisuudessa pyytänyt hallitukselta yhdistykselle puolen miljonan (500.000) ruplan vaihetus-kassaa, jonka turmissa ei ulkomaalta tarvittaisikaan velkaa ottaa vaan yhdistyksen velkasetelit kävisivät omassa maassa mies-mieheltä, kuin yhdistys, saatuansa sen vaihetuskassan, voisi sitoutua lunastamaan takasi velk^seteliänsä milloin tahansa. Samoin oli johtokunta pyytänyt hallitustamme hankkimaan Wenäen hallitukselta yhdistyksen velkaseteleille sitä etua, että ne urakka-huudoissa Wenäen ruunultatunnustettaisiin rvälttäväksi vakuudeksi. Ei kumpaisellenkaan pyynnölle ole vielä tullut vastausta.

käytiin vallt, emaan kokoukselleVpuuohsiekeenrtjoomhtuakjasean, jokkusiuyltkusaimielisesti kutsuttiin tilanhaltija I. A. von Essen. Ensimäiseksi kysymykseksi tuli nyt, jos ja miten yhdistyksen Piti ruveta tointansa aloittamaan. Monella oli se mieli, että jo heti herettäisiin kaikesta puuhasta, kuin yhdeltä Puolen oli nähtävänä, ettei kannattaisi ottaa ulkomaalta lainaa eikä omastakaan mausta ollut rahain toivoa nykyjään, jos ei hallitus myönny yhdistyksen pyyntöön vvaainhetutosikvaosasa. n saannista, mihin myöskään ei näy oleKaikesta pulasta olisi myös pääseminen ja yhdistys voisi vaikuttaa ilman hallituksen ja muiden avutta, jos niinhyvin Suomen luin Wenäen paperiraha saataisiin pois olemasta laillinen maksun välikappale maassamme ja Suomen pankki paloiteltaisiin vaihtamsaamamne seteliänsä hopealla; silloin rahaseikat kotimaasvakaantuisivat ja tulisivat luonnolliseen reilaansa

Rahvaankouluttaja-opiston eli Seminarjumin opettajiksi valmistumaan matkustaaksensa ovat seuraavat hakijat saaneet Senaatissa matkarahoja: maisterit F. F. Ahlman. K. G. Göös. lääkintätieteen kokelas E.

A. Hagfors, N. Järvinen, K. H. Kahelin. Länkelä, A. Nylander ja O. Wallin, sekä mamsellit El), ken, Kristlina Nappa, Edla Soldan ja Kristiina M?rg.

Keskivälissä tätä Kesäkuuta lalttevät be nvtkallensa katsastamaan opetustapoja ulkomaan, eritenki Tveitsin paraimmissa seminarjulneissa.

— Ruunun-metsäin myönnistä on hinta määrätty maksettavaksi asianomaisen läänin räntteriin, siinä tapauksessa että ostaja on saanut maksullensa odotus-aikaa, kuin myös kuvernöörin tulee pitää huolta siitä, että nämä maksut määräpäivällänsä tehdään. Asianomaisen metsähoitajan velvollisuudeksi kuitenki jääpi pitää vaari myötyin puiden paljoudesta ja laskea niille hinnan, josta hänen tulee antaa ilmoitus niin hyvin kuvernöörille kuin Maamittauksen ja metsähoidon ylihallitukselle ja metsäkassan hoitajalle. Mitä ruununmetsistä on tuloja, se pannaan eri summaansa ruunun tilinteoissa, samate kuin taas kustannukset metsähoidon tähden.

— Lasten-murhain estämiseksi on hallitus antanut armoll. Julistuksen 15 p. viime Toukok., jossa vanhemmat ja perheen väki edesvastauksen haastolla velvoitevan pitämään vaarilla kuormillisiksi havaituttahi luullut vaimot ja antamaan heistä ilmoituksen seurakunnan papille, jonka tulee puolestaan muun muassa hankkia semmoiselle vaimolle kätilöimen eli lapsenmuorin sekä muun avun synnytykseen. Ett’ei lastenmurmin olisi syytä äitien turvattomuudessa ja avuttomuudessa, tulee vaivaishoidon puuhata sen puutteessa olemille synnyttäjille apua ja hoitoa siksi kuin pääsevät taas jaloilleen ja kykenevät työhön. Samaan tarkoitukseen on määrätty ruunun varoista kuhunki lääniin 300 r.

hop. vuosittain, tullen kuitenki semmoinen äiti, jos hän myöhemmin tulee niin varoihin, maksamaan takasi hänelle silloin tehdyt avut.

kotimaalta.

Saarijärveltä 21 p. Toukok.

»Lainajymästö on täälläkin, jo useampiarouosikyrnmeniä, ollut toimessa.

Mutta sittekun liallitus armossa näki hyväksi käskeä ”Hätävara-jyvästöt” varustettaviksi ja toimeen pantaviksi jokaiseen seurakuntaan, niin samana vuonna eli 1857 Syyskuuu 4 p. esiteltiin täällä johtosääntö sekä hoitokunta entiselle ja nyt sen lisäksi toimeen pantamalle Siemeneli niinkutsutulle ”Hätävara-makasiinille”. Wiime vuodeu loppupäiminä saimme jymät kootuksi ja sanottu uusi siemenjymästömme täyteen moimaansa. Tämä kaikki menestyiki hnmin ilman mitään taistelulsitta, kiistoitta ja retteloimisitta. Näin jnmästön toimeen pantua, määräsimät pitäjänmiehet yhteisessä pitäjänkokouksessa tutkiakunnan tiedustelemaan ja tarkastamaan sekä manhan että uuden jymästömme »tilikirjoja”. Tässä tilintutkinnossa oli havaittu kirjurin, ilman makasiini-osakasten ja hoitokunnan lupaa sekä masten yllä sanotun Johtosäännön 10 §^ää, lukeneen palkaksensa V2 kappaa jokaiselta uuteen jymästööntuodulta tynnyriltä. Tutkiakunnan tuotua mainitut tilikirjat seurakunnan mali vistettavaksi ja kysyttyä, jos nyt seurakunta eli makasiini- osakkaat myöntämät kirjurille sauottua palkkaa, vastasivat pitäjänmielitt siihen ei suostumansa, kosta hänellä on johtosäännön 10 i^ssä määrätty palkkansa ja hän on eri palkkaa