Archive for joulukuu 2011

20735-suometar-1858-kaksi-potaattisatoa-samasta-kylvosta.html.txt

2011-12-27

Suometar 1858 – Kaksi potaattisatoa samasta kylvöstä

23.9.2009 00:36 Suometar [Veikko Kukkonen] 1 kommentti

Keinosta saada kaksi Potaattisatoa vuodessa.

Kyllähän usean kuulee sanovan, että potaatin kasvu ei ollenkaan kärsi vaan hyötyy siitä, että sen juuresta kaivetaan ylös isommat mukulat vähitellen syötäväksi ja myötäväksi, kuin vaan ei juuria säre ja riko. Niinpä se on nähty olevanki, ja juuri tämän havainnon nojalle on yksi maaviljelijä Ruotsissa rakentanut seuraavan keinon saada kaksi satoa vuodessa samasta potaatti-kylvöstä.

Hän sanoo:

Olen aina kylvänyt varhaista potaatti-lajia ja olen myös aina onnistunut saada voitolliset sadot. Varhainen potaatti on tavallisesti valmis keskellä eli lopussa heinäkuuta; potaattia silloin ylös otettaessa, nostetaan varsineen ylös ja poimitaan pois kaikki valmiit potaatit. Sitte pannaan jokainen juuri heti takasi maahan, lapioidaan multaa jalan eli puolen kyynärän verran varren alapuolen päälle, vaan 6 eli 8 tuumaa varren tyvestä jätetään vapaaksi, ja sitte poletaan maa hyvästi, eikä sitte ole muuta mitään huolimista koko potaattimaasta.

Lokakuun lopussa saapi näin tehnyt maaviljelijä nähdä saavansa toisen sadon potaattikylvöstänsä.

Ei se hulluinta olisi, jos tällä keinoin saatasiin kaksi kertaa nostaa potaattia samasta kylvöstä, ja saisi tuota keinoa koetella, jos se Suomessaki kannattasi. Erittäinki kaupunkien seuduilla, missä potaatilla läpi kesän on hyvä menekki, olisi se mainion kannattava, vaan olisi siitä voittoa joka paikassa.

Varhaista potaattilajia ei liene mahdoton saada, ja keinon kannattavaisuutta voidaan vähitellen koetella.

1858-08-06 06.08.1858 Suometar no 31

20587-suometar-1858-janis.html.txt

2011-12-27

Suometar 1858 – Jänis

20.9.2009 03:32 Suometar [Veikko Kukkonen] 1 kommentti

Jänis.

Jänis sanoi pojallensa

Kolme yötä korjanneensa:

En anna aikaa sinulle

Enemmän kuin emoni minulle,

Silmät on sellaiset sinulla,

Sen näet, kuin ovat minulla!

Elättele hennostasi,

Warsin itseäs varoita,

Nyt olet orpo minusta,

Aivan äiditön äpäre;

Ilmarinen on isäsi,

Lehen lempi on emäsi,

Havun lehvä haltiasi,

Kolmi-kanta katsojasi.

Tapiotar, tarkka vaimo,

Hongatar, hyvä emäntä,

Se siellä sinun sukiipi,

Karvas’ kauniissa pitääpi.

Elä mäne mäkilöille,

Elä aukeille ahoille,

Siellä nälkäiset näkevät,

Harmaat havukat hakevat,

Syövät kokot koukkunoukat,

Pyssymiehet pyllistävät;

Lehmän alla pidä leposi,

Lumi uuttu uni-siasi,

Puhdas kaunis kammarisi.

Kuuntele sielläi kupsavia,

Kalastele kapsavia;

Kuulet siivin lentäväisen,

Hyvin hyvään rupea;

Näet jaloin juoksevaisen,

Luota jalkoihis lujasti:

Jalat on jalot sinulla,

Aivan ankarat ottimet,

Lemmon hyvät lennättimet,

Joilla saat hypätä hyvästi,

Kelpo lailla keikutella.

Kun tunnet talven tulevan,

Wilun ilman ilmestyvän,

Heitä pois heinän karva,

Kadota kanervan karva;

Ota turkki tuiskuselta,

Paita uusi pakkaselta,

Tule talvelle tutuksi,

Kylmän ilman kyykkäriksi,

Pakkasen palveliaksi,

Sitt’ei vilu vihoa,

Eikä pakkanen palella.

Kun näet langat laitettuna,

Rauta-sangat rakettuna,

Vivutki viritettynä,

Käännä kelkkasi takasi

Entisille askelille

Tahi poikkea polulta,

Mäne muille mutkateille,

Virka-teilleki viritä.

Elä kato katkeruutta,

Talvi-ruuan rumeuutta;

Haavan varpuja valitse

Tahi jältä jäistä kuorta,

Kesäll’ on sulla kelpo ruoka,

Kukat, ruohot kunnolliset.

Lehdet, heinät lempi-ruuat,

Jotk’ on aivan helpot syödä.

Kuni lämmin lähestyypi,

Kevät aika keijahtaapi,

Kato kaura-halmehita,

Opi otra-halmehille,

Hae nauris-halmehita,

Ruis-halmeihin rupea;

Siell’ on lepo, leipä hyvä,

Rauha raju-ilmaselta,

Rauha muilta raiskasilta.

Suon sulle sukuni luonnon,

Leivän läänin leisioni.

Vielä sanon viimeseksi,

Vielä viimeset sanani:

Nyt oot koulusi kokenut,

Astunut akatemiasi,

Kukkaron kuluttamatta,

Eväs-laukun laittamatta;

Ota oppi otsahasi,

Neuvo nenä vartehesi!

86:vuotisen kyntömiehen, ei kynämiehen, Timon Nenosen suusta suoraan kirjotettu, kotosin Opin talosta Lietenmäen kylästä Suonenjoen kappelia. – Lähetti V. S.

1858-09-03 03.09.1858 Suometar no 35

20535-suometar-1848-vankeinhoitolaitoksen-vuosikertomus.html.txt

2011-12-27

Suometar 1848 – Vankeinhoitolaitoksen vuosikertomus

19.9.2009 05:52 Suometar [Veikko Kukkonen]

Viipurissa, Hämeenlinnassa ja Turussa löytyvien Työ- ja Ojennushuoneiden Hallitusseurat ovat sanomissa julistaneet vuosikertomuksensa näiden laitosten hallituksesta ja hoidosta menneeltä tilivuodelta, jotka ovat liian pitkät tähän kokonansa pantaa, vaan joista tahdomme pääasiat lukijoillemme kertoa.

Viipurin Työ- ja Ojennushuoneessa, jonka kanssa on yhdistetty Kasvattilaitos köyhiä ja turvattomia lapsia vasten, on viime vuonna ollut ylehensä 147 henkeä, joista 78 on tullut vuoden kuluessa, nimittäin 68 hengillä olemattomuudesta ja muut juoppoudesta ja muista rikoksista. Vuoden kuluessa on taas 82 päästetty irti, joista 77 on täyttänyt päätetyn työajan, ja 2 kuollut, niin että 63 on jäänyt laitokseen täksi vuodeksi.

Näillä vangituilla on teetetty suutarin ja muun hantvärkkälin työtä, usiampaa kuitenkin, sen tähden että niistä ei ole ollut muuhun työhön, pidetty laitokseen kuuluvan tiiliruukin työssä.

Murehella on Hallitusseura kuitenkin tullut havaitsemaan, että näiden kelvottomien toivotusta parannuksesta ei Työhuoneessa ole tullut mitään, vaan että usiampi siitä päästyänsä on langennut entisiin virhiinsä.

Syyn tähän luulee Hallitusseura olevan seuraavissa asioissa:

1. 1:ksi että seurakunnat eivät ole laitoksesta tulleille osottaneet sitä ystävällistä kohtelua, joka näille rangaistuksensa kärsittyä olisi ollut tarpeen, ja

2. 2:ksi että heidän ensimäisiä askeleitansa uudesta löydetyllä siivollisuuden ja rehellisyyden tiellä ei kukaan ole johdattanut.

Näitä syitä poistaaksensa on Hallitusseura käännännyt papissäädyn puoleen, ja toivoo sen hyvätahtoisesta, ymmärtävästä ja nerokkaasta avusta paljon hyötyä laitokselle.

Kasvattilaitoksessa on yleensä 48 lasta, 30 poikaa ja 18 tyttöä, saanut ruoan, vaatteet, hoidon ja opetusta, joista vuoden kuluessa 7 on annettu yksinäisille, osa palvelukseen, osa oppiin, ja 1 kuollut, niin että täksi vuodeksi on laitokseen jäänyt 40, korkein määrä, joka siihen vastaanotetaan. Lapsia on opetettu lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan, suurimpia poikia myös keviämpiin maamiehen töihin ja hantvärkkeihin, ja tyttöjä ompelemaan, kutomaan jne.

Nämä laitokset ovat sinä vuotena maksaneet 8,118 rupl. hop.

Hämeenlinnan Työ- ja Ojennusehuoneessa on tilivuonna 1847 ollut: 1 elinajaksi, 132 määrätyksi ajaksi, 482 hengillä olemattomuudesta ja 115 juoppoudesta, eli ylehensä 730 henkeä. Näistä on vuoden kuluessa 133 määrätyn työaikansa päätettyä päästetty irti, 19 Hallitusseuralta laskettu rengiksi, 273 lähetetty Saiman kanavan työhön, Turun Työhuoneesen ja Viaporin linnan, 2 lähetetty tutkinnon alle maan oikeuksista, 19 kuollut ja 285 jäänyt laitokseen täksi vuodeksi.

Näiden vangittujen työ on ylehensä tehnyt 95,705 päivätyötä, joista on mennyt: 25,121 pellavaan häklyysen ja kehräämiseen, 18,289 kankaankutomiseen, 12,859 sukanneulomiseen, 9,866 villan puhdistamiseen, karttaamiseen ja kehruusen, 6,453 villakankaiden kutomiseen, 5,168 räätälöimiseen, 4,296 suutaroimiseen, ja loput muihin hantvärkkäryyksiin, laitoksen omiin tarpeihin ja yksinäisten töihin palkan edestä.

Laitos on kannattanut niin hyvästi, että vaikka se on vuoden kuluessa maksanut ylehensä 17,023 ruplaa, niin on sen työt ( 11,959 rupl. ) ja kaluksi tekemättömät raaka-aineet ( 1,624 rupl. ) arvatut sen hintaisiksi, että se oikeittain ei ole tullut maksamaan kuin 3,440 ruplaa hop., taikka ei enemmän, kuin mitä virkamiesten ja vartioiden palkoiksi on mennyt.

Turun Työ- ja Ojennushuoneessa on tilivuonna 1847 ollut sulettuna ylehensä 150 henkeä, joista 126 oli hengillä olemattomuudessa, ja 24 juoppoudesta. Hengillä olemattommista oli 79 ennen rangaistua rikoksista, nimittäin 40 ensi, 26 toisen ja 5 kolmannen kerran varkaudesta, jne. Juoppouden tähden suletuista oli tästä viasta rangaistu 1 kymmenennen kerran, 1 kahdeksannen, 4 seitsemännen, 2 kuudennen, 4 viidennen ja 12 neljännen kerran.

Työhuoneesta on laskettu irti 8 miestä, jotka olivat täyttäneet määrätyn työaikansa, 9 laskettu kotitienoihinsa siaa itsellensä hankkimaan, 13 annettu palvelukseen, 27 muutettu Hämeenlinnan Työhuoneesen, ja 5 kuollut, niin että laitokseen on täksi vuodeksi jäänyt 88 miestä. Työ on kaikkiaan tehnyt 19, 064 päivätyötä, jotka ovat pannut: 5,256 päivätyötä kiven hakkuusen, 2,232 suutaroimiseen, 812 räätälöimiseen, 7,108 kehruusen, 2,132 kudontaan, ja loput muihin hantvärkkälitöihin sekä laitoksen omiin askareihin.

Valmista on Työhuoneessa saatu: 8,988 vihkoa lankaa, 7,737 vihkoa pellavasrihmaa, 5,470 vihkoa tappurarihmaa, 1,554 kyynärää villakangasta, 977 kyyn. pellavas- ja 2,149 kyynärää tappurakangasta, 247 paria saappaita, 1,011 paria puolisaappaita, 205 paria villasukkia, ja vielä kaikellaisia muita pienempiä kaluja, jonka ohessa myös on valmistettu suuri joukko kiviä Työhuoneen tekeillä olevaan uuteen kartanoon.

Varoja on ruunulta nostettu yleensä 5,731 rupl. hop.

1848-09-22 22.09.1848 Suometar no 38

20482-suometar-1856-hoyrylaiva-suomen-vesillelasku.html.txt

2011-12-27

Suometar 1856 – Höyrylaiva Suomen vesillelasku

17.9.2009 23:29 Suometar [Veikko Kukkonen] 2 kommenttia

Höyrylaiva Suomi

Lukijamme muistavat kruunun tämän vuoden alussa panneen höyrylaivan rakennuksen toimeen Päijänteen Vesille. Tälle höyrylle määrättiin nimeksi Suomi

Samalla kertaa aljettiin myös 3 kuljetuslaivan ja 2 Veneen rakentaminen, ja nyt ovat nämät uudet alukset kaikki valmiina.

Kiitoksella on mainittava niiden työn sujuneen erinomaisen joutusasti, joka on sitä kummallisempi kuin niiden rakennusaineet, muut tarviskalut ja työmiehet suuremmaksi osaksi hankittiin muualta, Pohjanmaaltaki asti.

Höyrylaiva Suomi mainoskuva

Jo toukokuun Viimeisellä Viikolla saatiin kuljetuslaivat ja Veneet tekosijaltansa, Vähä-Einäskylän rannalta, veteen ja saman kuun 31 p:nä kello 12 laskettiin itse höyrylaiva myöski mainitusta paikasta Päijänteen aaltoja uimaan.

Paljon kansaa oli koolla katsomassa tätä näillä tienoilla harvoin sattuvaa tilaisuutta. Kaikki meni hyvin onnellisesti, jota ihmeteltiin senki Vuoksi että höyrykone eli masiina oli jo maalla laivaan asetettu, paitse höyrypannut, jotka pantiin sisään jälkeen päin. Tykeillä ammuttiin laivan vieriessä meteen ja silloin oli ilo ylimäisillänsä.

Tekovalkamastansa kuljetettiin laivat ja veneet sitte Aptoon, likellä Anjanpeltoon, jossa niiden Varsinainen olopaikka tulee olemaan.

Ulkonäöltänsä on Suomi somatekonen, sinkillä vuorattu, ja seisoo hyvin tasasesti vedessä. Pituudelta on se 70 ja leveydeltä yli 10 kyynärää. Sen maasiinalla on 80 hevosen voima. Oikeastansa on se aivottu perässänsä Vetämään kuljetus- eli niin kutsutuita transporttilaivoja, mutta siihen on myös Valmistettu sijaa 18 matkustajalle.

Kuljetuslaivat ovat jokainen 54 kyynärän pituiset ja 11½ kyynärää leveät ja niin rakennetut, että niillä voidaan sopivasti ja hyvästi kuljettaa kaikellaisia tavaroita, eläimiä ja ajokaluja. Höyrylaiva vetää niitä tarvista myöten perässänsä. Veneet omat yli 26 kyynärän pituiset ja kantavat 2000 leiviskän kuorman; ovat mastoilla ja purjeilla varustetut.

Valkamia on näille aluksille tehty kolmeen kohtaan, nimittäin: Anjanpeltoon, Jyväskylään ja Juutinsalon saaren luo Havusen lahden pohjaan, jossa laivalle saatetaan polttopuita ottaa sen kulkiessa Anjanpellon ja Jyväskylän väliä. jota on noin 14 peninkulmaa. Tämän välin matka-aika on arvattu kestävän 8 tiimaa.

Valtamaantiestä Anjanpellosta on tehty Päijänteen rantaan hyvä ja leveä tie, joka on lähes nykyisen virstan pituinen. Laivain kulkutie eli väylä Jyväskylään syvennetään Päijänteen ja Jyväsjärven välillä olevassa salmessa 1,500 kyynärän matkan pituudelta. Tämä työ aljettiin jo huhtikuussa.

Kruunun varoja määrättiin näiden alusten rakentamiseen 50 tuhatta hopearuplaa.

Kapteeniluutnantti Topelius, vanhempi, on höyrylaivan päällysmies ja väestö Suomen meriväkeä. Tämän kuun keskipaikoilla teki se ensimäisen matkansa mainittua väliä. Lähtö-aika Anjanpellosta Jyväskylään on joka Maanantai kello 6 aamusella ja Jyväskylästä Anjanpeltoon jota Torstai samana aikana aamupäivää.

Lukijoimme tiedoksi panemme tähän Suomen kuljetushinnat. Ne ovat seuraavat:

.

Lasti

Määrä

Ruplaa

Kopeekka

. . .

. . .

Hevonen

Kappale

1

50

Härkä eli lehmä

Kappale

1

Sika

Kappale

30

Vasikka

Kappale

30

Lammas

Kappale

30

Koira

Kappale

50

.

Rukiit

Tynnyri

25

Ohrat

Tynnyri

20

Kaurat

Tynnyri

20

Potaatit

Tynnyri

30

Suolat

Tynnyri

40

Voi

Tynnyri

40

Tali

Tynnyri

40

Suolakalat

Tynnyri

40

Suolaliha

Tynnyri

40

Potaska

Tynnyri

40

Terva

Tynnyri

40

.

Heinät eli oljet

Leiviskä

5

Rauta

Leiviskä

5

Öljy

Leiviskä

5

.

Sadasta leiwiskästä ja sen yli maksetaan joka leiviskältä)

3

Plankut (14 eli 15 jalan pituiset, 9 tuum. leiät, 3 tuum. paks.) tusina

30

Laudat (12 jalan pituiset, 11 tuumaa leviät, 1½ tuumaa paksut)

15

.

Isompi, koko kattoinen vaunu

5

Neljä-istuinen, avonainen vaunu

3

Kaksi-istuinen eli kaleesi

2

Kääsit

1

Rattaat eli kärryt

50

.

Isommista kuljetuslaivoista noin 70 lästin eli 150 tonin vetosista, kun niillä tahdotaan tavaroita, eläimiä eli muuta kalua vedättää, maksetaan .

60

.

Höyrylaiva kuljettaa perässänsä myös muiden aluksia, kun tieto edellä käsin annetaan päällysmiehelle, joka niistä maksun määrää, niinkuin myös pitemmän eli lyhemmän ajan huvitusmatkoilta.

Kuljetustavarain taksassa ilmoitetaan myös että kaikessa muussa saadaan hinnoissa sopia päällysmiehen kanssa, josta on ymmärrettävä tällä höyrylaivalla ja sen aluksilla saatavan kaikkia muitaki tavaroita kuljettaa, vaikka ainoastansa yllä mainitut ovat taksaan otetut.

Kun Anjanpellosta rautatie rakennetaan Hämeenlinnaan ja Helsinkiin, ja Päijäne yhdistetään kanavalla Saiman vesiin, se arvattava että esmerkiks polttopuita sekä muita tavaroita voidaan Viitasaaresta, Rautalammista, Laukaasta, Korpilahdella, Jämsästä, Kangasniemestä, Luhangosta, Sysmästä j.n.e. hyvällä voitolla kuljettaa mainittuihin kaupunkeihin

Matkustajat maksavat Anjanpellosta Jyväskylään ja saman verta sieltä takasin:

Sijasta keula- ja peräsalissa, ja peräkannella 1 rup. — kop. hop.

Sijasta keula- eli kokkakannella — 30 kop. hop.

Päijäneki on siis nyt saanut oman höyrylaivansa. Jo muuan kymmenkunta vuotta on höyry auttanut kaupan ja muun liikkeen huojennusta Kallaveden ja Saiman moninimisillä seljillä kulkutiellä Viipurista ja Lappeenrannasta Savonlinnaan, Kuopioon ja joensuuhun, josta on ollut arvaamatoin hyöty maamme itä-maakunnille ja sanomattomasti se vielä kasvava Saiman kanavan auastua.

Samaa hyötyä toivotaan höyryn matkaan saattavan Päijänteen ympäristöllä oleville seuduille, olletiki kun tämän kulun suuntaan rautatie yhdistetään.

Kuin nyt maamme kaksi vesijaksoa on saanut höyryn yleistä liikettä auttamaan, niin mahdotoin on ajatella ettei jo kohtaki sama etu ja huojennus matkustavain ja tavarain kuljetuksessa kohtaisi Länsihämeen seutuja. Kieltämättä on höyrylaivan rakentaminen aikaa voittaan tarpeellinen Näsijärvelleki ja muille Tampereen monille vesimatkoille.

1856-06-20 20.06.1856 Suometar no 25

20370-oulun-wiikko-sanomia-1859-raha.html.txt

2011-12-27

Oulun Wiikko-Sanomia 1859 – Raha

16.9.2009 00:17 Suometar [Veikko Kukkonen] 2 kommenttia

Suomen raha-asiain suhteet, joista on muissakin sanomalehdissä puhuttu, eivät ole nykyisessä tilassaan hyviä. Wenäjän paperiraha saapi liikkua Suomessa, mutta Suomen seteliraha ei saa kulkea Wenäjällä.

Mitä siis Suomen rahaa tulisi Wenäjällä olemaan, se pitää mennä sinne hopiona, eli ainakin, jos raha setelinä sinne pääsee, se pitää vaihettaa hopioksi, Mutta Wenäjän setelit saavat kyllä Suomessa kulkea ja niillä pitää täällä olla täysi hopian arvo, ehkei Suomen seteleillä Venäjällä sitä olisikaan.

Tämä tila ei saata muuta vaikuttaa kuin sen, että Suomi täyttyy Wenäjän paperirahoista ja niistä menee Wenäjälle pelkkä hopio viimein visuun Suomesta. Tämä Suomelle ja sen kauppaliikkeelle näin vahingollinen tila on saattanut arvelukseen niitä miehiä, jotka ovat kokouneet tuumaamaan tilavakuus-yhteyden eli tilavakuudellisen lainalaitoksen toimeen saamisesta, jos sama laitos tämän nykyisen rahan seikan sellaisena ollessa kannattaisi ja voisi voimassa pysyä.

Ennen kuin Ruotsin seteliraha kulki Suomen rahana, ei näkynyt paljo ollenkaan hopioa yhteisessä kansan asiain liikkeissä, sillä rahain arvo kalussa ja metallissa meni silloin sekä Ruotsiin että Venäjälle, joista kummastakin tuli paperia siaan. Kohta kun Ruotsin raha vaihetettiin pois, tuli hopioraha maahan paperin siaan.

Jos silloin olisi samalla lailla tehtynä, Venäjänkin paperirahan kanssa ja Suomelle perustettu aivan omituinen rahansa, olisivat Suomen rahaseikat paremmassa tilassa.

Tarpeellinen on siis nytkään saada Suomelle omituinen rahansa.

1859-11-05 05.11.1859 Oulun Wiikko-Sanomia no 44

20216-suometar-1859-elaman-satu-kertomus-jokapaivaisesta-elamasta.html.txt

2011-12-27

Suometar 1859 – Elämän satu. Kertomus jokapäiväisestä elämästä

12.9.2009 23:34 Suometar [Veikko Kukkonen] 3 kommenttia

Elämän satu,

kertomus jokapäiväsestä elämästä. *)

*) Lainattu sanomalehdestä Aamurusko numero 2 nykyistä vuosikertaa. — Lainaaminen ei ole tapamme, vaan tahdomme näin saada Suomettarenki lukijain näkyviin, miten hyvästi tätä sanomalehteä toimitetaan. Muistuteltava on, että lehden toimittajana on Suomessa hyvin tuttu hra maamittari P.Hannikainen, jonka kädestä ei voi odottaakaan muuta kuin hyvää sekä aineiden että kielen vuoksi.

Ihmisen elämä on satu, täynnä epämukaisuutta ja puutetta. Se jota me sanomme onneksi ei ole muu kuin alinomainen vaihe vastahakaisinten asiain välillä. Onnettomuus ei ole muu kuin näiden vastahakaisten vaihetten seisaus. Onnellisuus on uni, joka tässä elämässä koskaan ei toteudu. Tuhannet ihmiset näkevät joka päivä sitä unta, mutta he eivät voi selittää sen merkitystä, vaikka joka päivä heille näyttää että uni ja sen merkitys ovat ihan vastahakoiset asiat, jotka koskaan eivät pidä yhtä.

Sinä toivot ihanassa kodissa löytää onnen, sinä saat siihen rakastetun toverin, sinä olet ulkonaisesti paraimmassa tilassa kuin voit toivoa, ja kuin se kaikki kerran sinulla on kädessä, sinä havaitset että se onni, mitä siitä toivoit, oli paljas viettelevä uni.

Tuli voipi raadella sen ihanan kodin ja sinun monivuotisen vaivauksesi, monellaiset huolet ja murheet voivat katkeroittaa sinun elämäsi, kylmäkiskoisuus saattaa turmella sen ilon mitä rakkaudelta olit toivonut ja sinulla ei ole jälellä muuta kuin uusi toivo, joka sinun voi pettää samoin kuin ensimäinen. Eikä ainoasti erinäinen ihminen ole tällaisessa tilassa; kokonaiset kansakunnat saavat tehdä alinomaa yhtäläisiä kokemuksia.

Minä juttelen tässä jokapäiväsestä elämästä monjaan niitä satuja, joiden mutkat me saamme joka päitä elellä halki, mutta joilta tottuminen on ottanut uuteuden huvituksen. Minä ehkä voisin tälle lisätä huvitusta sillä, että sen sanosin tapahtuneeksi itämaalla, Kiinassa tahi jossaki Tyynimeren saaressa, jolloin moni sillä voisi luulla saaneensa uusia tietoja vieraista maista.

Mutta silloin tämä kertomus myös ei voisi olla paljas jokapäiväisen elämän satu. Se ei olisi valhe, mutta kuitenki yksi niitä huvillisia petoksia, joilla vissit lukiat niin usiasti pettyvät, etenki ne jotka viran puolesta niitä ovat pakoitetut lukemaan. Sentähden minä nyt sanon suorastaan, että tämä kertomus on meidän keskuudesta, mutta että se on paljas satu, sen on näkevä jokainen lukia.

* * *

Koukkuniemi oli yksi mitä suuria omaisuuksia, joita on jokaisessa maassa, nimittäin se oli Suomessa kokonainen seurakunta. Monessa muussa maassa se olisi voinut olla joku Suuriruhtinakunta, jonka omistaja voisi olla ruhtinas, ja jonka hoitajat voisivat olla maaherroja tahi kuvernöörejä, joilla voudit, nimismiehet, jahti- ja siltavoudit voisivat olla käskyläisinä.

Mutta tämä Koukkuniemi ei ollut muu kuin vähäinen seurakunta, jonka varakas omistaja asui ulkomaalla.

Hän oli tämän omaisuuden jättänyt yhdelle päähoitajalle, ja sille sanonut: ”minun tahtoni on että aluskunta rikastuu, sillä siitä on minulle kunnia sekä hyöty. Sentähden koetelkaat joka paikassa auttaa maanviljelystä ja parantaa maamiesten tilaisuutta. Elkää koskaan lisätkö heille maksuja ja rasituksia sentähden vaikka he voisivat ne lisämaksutki vielä täyttää, mutta kehoittakaat heitä aina uuteen ahkeruuteen sillä taivalla että te annatte heidän itsensä nautita kaiken hedelmän minkä he ahkeralla työllä ja toimella voivat ansaita.

Ja kehoittakaat heitä niillä suuremmilla varoilla hankkimaan uusia tietoja sekä parempaa kasvatusta heidän lapsille; ja johdattakaa: heitä keventämään yhteistä liikuntoa uusilla teillä ja vanhojen teiden korjaamisella. Minä en tahdo millään säännöllä sitoa teidän käsiä ja jätän teille täyden vallan minun nimessäni tehdä kaikki mitä te tiedätte minulle hyvän ja mieluisen olevan.

Vaan jos taas näen että minun tahtoni ei tule täytetyksi, silloin minä voin teidän siaan ottaa kenen soveliaaksi olen näkevä. Saman oikeuden ja samat välipuheet kuin minä annan teille, te voitte myös antaa niille, jotka te soveliaaksi näette ottaa käskyjänne täyttämään maakunnassa. Sillä minä tunnustan, etten rakasta mitään seisovia lakia, jotka tänäpäivänä ovat hyvät ja kaikilta toivotut, huomenna jo pahat ja kaikilta kirotut.

Ihmisten mielet ja asiat ovat niin monellaiset, ettei mikään laki voi olla sovelias kaikkiin tiloihin. Ainoasti ihmisen ymmärrys ja vapaa tahto voivat joka paikassa ja joka tilassa tehdä oikeuden”.

Tämän puhuttua, se hyvä omaisuuden isäntä otti jokaiselta läsnäolevalta jäähyväiset ja läksi matkaan, seurattuna kaikkein onnen toivotuksilla. Koko aluskunta oli kuitenki iloinen ja toivoi nyt kaikkea hyvää siltä mieheltä, joka jo kauvan aikaa isäntänsä käskyläisenä oli ollut kaikilta rakastettu. Jokainen sanoi: ”hän on tehnyt kaikille hyvää, hän on auttanut jokaista sorrettua ja tarvitsevaa, hän tuntee meidän jokaisen tilan ja meidän kaikki tarpeet, häneen me tulemme aina tyytymään, ja hän on meidän saattava unohtamaan sen oivallisen isännän poikessa olon”.

Monjat aika oli kulunut. Se uusi omaisuuden hoitaja oli asettanut kaikki asiat uudelle kannalle. Hän muisti jokaisen sanan mitä omaisuuden isäntä lähteissään hänelle oli sanonut, ja paraiten hän muisti sen että isäntä hänen oli pannut omaan siaansa, jossa oli valta tehdä mitä tahtoi. Hän kutsui eteensä jokaisen käskyläisensä ja sanoi heille: ”Minä olin ennen teidän palvelus-kumppani, se on tosi.

Mutta tietäkäät että nyt minä olen teidän isäntä. Minä tahdon teiltä jokaiselta orjallisen kuuliaisuuden. Se joka ei täytä minun tahtoani, on kadottanut virkansa, sen te jokainen voitte ymmärtää. Mutta minä en voi olla tyytyväinen siihen. Te voisitte tehdä paljon vahinkoa maalle ja minulle ennenkuin teidän tottelemattomuus minulle tulee ilmi.

Sen tähden minä nyt käsken että jokainen, joka tahtoo pysyä ammatissaan, langetkoon minun eteeni polvillensa ja kumartakoon otsansa maahan”.

Kaikki hämmästyivät ja rupesivat katsomaan toinen toisensa silmiin. Vihdoin kuitenki suuri joukko lankesi polvillensa ja kumarsi otsansa siltaan kolme kertaa, niin kuin oikiat kristityt. Ainoasti monjaat jäivät seisomaan ja katsoivat rohkiasti sen röyhkiän hoitajan silmiin. Nyt te olisitte nähneet, minkä raivon tämä rohkeus nostatti hoitajassa.

”Te pettäjät, te uppiniskaiset,” sanoi hän ”te olette aikoneet rikastua isännän alamaisten omaisuudella, te rohkenette tulla minun eteeni ja seistä suorana, silloin kun minä teidän käsken langeta maahan kumartamaan minun jalkoihini. Se on hirmuinen tapaus”.

”Mikään laki meitä ei käske lankeemaan polvillemme muun kuin Jumalan edessä”, vastasivat ne seisovat virkamiehet.

Jos se vihastunut hoitaja jo ennen oli julma, niin nyt hän oikiaksi pedoksi muuttui, kuultua nämä käskyläisten sanat. ”Mitä te puhutte laista?” huusi hän, ”Laki nyt olen minä, ja te olette minun orjat, eikä sen enempää. Astukaa ulos, te olette ikäpäiväksi kadottaneet ammattinne”.

Ne uppiniskaiset saivat mennä; vaan ne nöyrät palveliat olivat vielä polvillansa maassa. Nyt vasta tuli heidän vuoro. ”Älkäät luulko”, sanoi heille se kiivas herra, ”elkäät luulko että te minun voitte pettää teeskellyllä nöyryydellä. Yksikään teistä ei ole totellut minun ensimäistä käskyäni, te olette jokainen ensin katsoneet toisenne päälle ja vasta sitte te olette tehneet päätöksen langeta polvillenne.

Sentähden siis, koska te ette ole ihan sokiana minua totelleet, te olette jokainen kadottaneet entisen ammattinne. Kuulkaa siis nyt kerrassa. Minä en suvaitse edessäni ketään joka ei minun omasta kädestäni ole saanut virkaansa. Sentähden minulla tällä kertaa teidän kanssa ei ole mitään tekemistä”.

Usiampi näitä miehiä oli jo kauvan palvellut sen kelpo isännän aikana. Monta oli jo palvellut kauvemmin kuin se ylpiä hoitaja. He olivat jo nuoruudessaan hankkineet kaikki ne tiedot jotka heillä virkansa toimessa olivat apuna. Heidän koko elämä ja vaikutus oli omistettu sille ammatille mitä he jo kauvan aikaa ja nuoruudesta asti olivat toimittaneet.

Katkeraa se siis oli monelle heistä, nyt siitä erota ja ruveta toisilla teillä hakemaan elantoa. Usia heistä sen teki. Mutta perheelliset syyt pakottivat monen heistä menemään sen julman hoitajan eteen, vasten tahtoansa usia sillä tavoin lankesi polvillensa ja kumarsi päänsä maahan vastaan ottamaan uutta ammattia siltä kunnottomalta mieheltä.

Mutta mikään luonto maailmassa ei ole yksinään. Se joka rakastaa orjallista kuuliaisuutta, löytää kylläksi orjia vapaimmissaki maissa. Ja niin se nyt oli Koukkuniemessäki. Satoja tuli hänen eteensä

joka päivä, jotka kumartuivat maahan häneltä ottamaan erinäisiä ammattia.

Varmaan te tahtoisitte kuulla mitä uusia ammattimiehiä tämä omaisuuden hoitaja pani täyttämään käskyjänsä Koukkuniemen seurakunnassa. Ensimäiseksi hän pani luvunlaskian, joka ei osannut lukea sormiansa, mutta sen piti laskea luku kuinka paljon veroa pitäjästä läksi maan isännälle. Sitte hän samalla tavalla määräsi joka kylään ryöstäjän, joka verot ryösti ulos joka talosta.

Tämä teki kaikki sanasta sanaan niinkuin isäntä oli puhunut ei pienintäkään asiaa ollut unhotettu.

Kouluttajat opettivat kansaa, työn teettäjät teettivät uusia teitä ja korjuuttivat entisiä. Mutta se oli nyt kuitenki ihme. Koukkuniemi ennen oli rikas, sen asukkaat olivat siviät ja totiset. Nämä hoitajan uudet laitokset ja uudet ammattimiehet kulkivat kuin myllyn rattaat, mutta pitäjä köyhtyi joka vuosi, tavat turmeltuivat

ja totuullisuus väheni, petos ja vilppi tulivat aina yhteisimmiksi. Tätä ei voi sanoa sen syyksi että virkamiehet olivat huonot. Ei suinkaan, sillä kukaan pitäjässä ei moittinut virkamiehiä. He tekivät kaikki totuuden. Jokainen täytti päähoitajan tahdon ja käskyt, ylimäisestä alimaiseen, kukaan ei nähnyt puutosta. Se toimellinen isäntä sitä tuskin olisi nähnyt, vielä vähemmin hän sitä olisi kuullut, sillä Koukkuniemessä ei ollut yhtään maamiestä, joka ajatteli mennä mitään valitusta tekemään ylhäiselle isännälle.

Yhteinen köyhyys ja yhteinen vilppeys olivat ainoat syyt, joita jokainen valitti itsellänsä, vaan ei tiennyt millä niitä auttaa.

Sen siaan julkisesti puheltiin vapauden hyvyyksistä, jokainen sanoi ihastellen: kuinka onnelliset me olemme, ettei meidän maan isäntä meitä ole tehnyt orjiksi. Kuinka suurella innolla hän puhelee maamiestensä valistuksesta, rikkaudesta ja onnesta? Hän on siis viaton siihen ettei täällä kaikki ole mennyt hänen tahtonsa jälkeen.

Mutta vapaat ihmisethän me olemme, me voimme jokapäivä muuttaa tilamme paremmaksi!

Näin ihmiset puhelivat ja ajattelivat Koukkuniemessä, kuin yhtäkkiä sanoma tuli että omaisuuden hoitaja tulee katselemaan heidän tilaisuutta. Se oli paras kesä-sydän. Kaikki sen voimallisen hoitajan käskyläiset tulivat yhtaikaa liikkeesen. Ihmiset ajettiin pelloilta ja niituilta hiekoittamaan maanteitä ruskialla hiekalla puhtaiksi, että ne sille ylpiälle hoitajalle näyttäisivät ihanalta.

Onneton se joka sanoi: minä en jouda, minulla on kiire työ-aika. Sellainen maamies ei loppunut yhdellä tavalla. Yhtä onneton oli se joka sanoi: minä olen osastani tiet jo korjannut. Mikään este tässä ei auttanut, ei tauti eikä kuolema; sillä mitä ne olivat hoitajan matkan rinnalla? Mitä yhden alhaisen talonpojan elämä maksaa sitä vastaa kuin hoitaja näkisi yhden mustan ja ennen ajetun paikan maantiellä! Vähän sen tähden siitä, jos sata perettä kuolkoon nälkään, kunhan maantie, jota omaisuuden hoitaja ajaa, on joka paikasta punaiseksi hiekoitettu.

Vaan kuka se on joka sen vapaan Koukkuniemen kansan niin luonnottomiin töihin ahdistaa? Ei kukaan muu kuin tämä ylpiän hoitajan alhaisin virkamies, jonka täytyy orjallisesti täyttää kaikki ne käskyt, jotka, porras portaalta läpi koko sen orjallisen laitoksen, vihdoin seisattuvat tämän ammattimiehen työksi. Se ylpiä hoitaja lähettää tuhmimmat käskyläisensä näihin virkoihin ja sanoo: ”ei kutkaan muut suorita käskyjä niin tarkasti kuin tuhmat ihmiset.

Sen tähden minä sellaisia rakastan enkä suvaitse mitään oppia ja tietoja, jotka tekevät ihmiset uppiniskaisiksi”. Ja todella, Koukkuniemen tilan hoitaja ei ole erhehtynyt. Tuskin kukaan niin sukkelalla keinolla täyttää kaikki, mitä hoitaja tahtoo ja mitä maakunta tarvitsee, kuin nämä hänen alhaisimmat käskyläisensä. Mutta se onkin vaan mahdollista niin vapaassa maassa kuin Koukkuniemi.

Katsahtakaame vähän yhden sellaisen käskyläisen huoneesen. Tuossa tulee eräs talonpoika puhelemaan yhtä tärkiää asiaa, joka kuuluu käskyläisen virkaan. Mutta hän alkaa puheensa määrästä kohdasta, hän sattuu sanomaan ensin sen sanan, joka käskyläisen mielestä olisi pitänyt tulla myöhemmin. — ”Se ei ole niin!” huutaa hän, ”sinä et osaa puhella asiasta, sinä tarvitset oppia”.

Ja silloin hän ottaa nahka-letin seinältänsä ja antaa selkään. Se asia sillä on toimitettu. Kohta sattuu tulemaan toinen, joka sanoo: armollinen herra, minulle on tehty väkivaltaa minun omassa kodossani, minä anon oikeutta. ”Vain niin se on?”, vastaa se armollinen herra, ”sinua on lyöty, minä autan sinua heti oikeuteesi”.

Näin sanottua hän ottaa nahkaletin käteensä ja antaa sillä selkään sinne asti kuin asiamies pääsee ulos ja se asia on sillä suora. Sitte tulee kolmas, joka sanoo: armollinen herra, te olette laskettaneet minun täksi päiväksi tänne ottamaan minulle lähetettyjä asioita .

Sillä aikaa on monjahta sen armollisen herran tuttava tullut hänen luoksensa, ja se tuhma asiamies ei ymmärrä ettei hän silloin saa tulla huoneesen. Sen tähden se on hänelle ansiosta kuin se armollinen herra ottaa seinältä letin ja opettaa sillä hänen ymmärtämään niin korkeita asioita kuin se on, että talonpojalla on aikaa seistä ja odottaa koko päivä, sill’aikaa kuin muut ihmiset puhelevat ystäväinsä kanssa.

Sillä seki tuli suoraksi.

Niin kummallisen neron ja sukkeluuden osottavat virkansa toimituksessa ne ihan opittomat, ihan kaikkea tietoa puuttuvaiset käskyläiset, jotka Koukkuniemen tilan hoitaja lähettää lakia täyttämään maakylissä. Sentähden tämän hoitajan runoiliat ylistävät isäntänsä tointa ja heidän maansa onnea ja laulavat näin

En kiitä koskaan sitä maata, en,

Kuin joka mies on saanut viisauden,

Ken siellä sitte voisi herra olla?

Se toista tok’ on olla tuhmana,

Se pitää Koukkuniemen vahvana

Yhdellä nahkapalimikolla.

Ja missä tuhmuus vallan päällä on,

Kas kuinka viisas siell’ on onneton;

Se siellä on kuin muukalainen,

Vaan tuhmimmat ne pääsee herroiksi,

Ja Koukkuniemen valtaneuvoiksi

Kas se, se maa on onnellinen’.

1859-01-28 28.01.1859 Suometar no 4

20267-suometar-1859-valtio-velkaantuu.html.txt

2011-12-27

Suometar 1859 – Valtio velkaantuu

14.9.2009 00:26 Suometar [Veikko Kukkonen] 2 kommenttia

— Uusi laina Suomen valtiolaitokselle. —

Armollisessa Kuulutuksessa viime Huhtikuun 30 p:ltä ilmoitetaan, että hallitus on Suomen Senaatin valtiohoidanto-osaston ja Kenraalikuvernöörin esityksestä valtiolainan tarpeellisuudesta Suomen suuriruhtinanmaalle sekä rautatien teettämiseksi että maaviljelyn, teollisuuden ja kaupankäynnin avuksi, antanut Senaatille vallan hankkimaan Suomen valtiolaitokselle korkeintain viisi (5) miljonaa hopea ruplaa suuren lainan, nostettava kymmenessä jaksossa 500,000 r.

hop. kerrallaan ja juokseva 4 sadanneksen (prosentin) korolla, ja tulee laina otettavaksi Suomen valtiolaitoksen velkaseteleitä vastaan, joiden summat Senaatti saapi määrätä, ja lainasta tulee vuosittain 2 sadannesta vuosittain lyhennettäväksi, siten että arpaheitolla määrätään mitkä mainituista velkaseteleistä ovat takasi-lunastettavat.

Tähän lainaan luetaan se 2 ½ miljonan suuruinen velka, jonka Suomen Pankki oli armollisella luvalla tehnyt Wenäen kauppa-pankissa ja joka siis tulee Suomen valtiolaitoksen vastattavaksi. Mikä lainasta yli jääpi ja mikä ei rautatien tekoon mene, on välttämättömästi jätettävä Suomen Pankin hoitoon annettavaan lainakassaan, josta pitempi-aikaisia lyhennys-lainoja, joille pannaan neljäs osa eli korkeintain puoli sadannesta korkeampi korko kuin minkä valtio maksaa lainastansa, annetaan maamme emä-elatuskeinoille, ennen muita maaviljelykselle.

Viimemainittuun lainakassaan tulevia takasimaksuja ei missään tapauksessa saa käytettää muihin tarpeihin kuin sen rahasumman lyhennykseksi, joka on valtiolainasta annettu tähän lainakassaan, vaan se korkeammasta korosta voitto annettakoon uusiksi samanlaisiksi lainoiksi.

1859-05-20 20.05.1859 Suometar no 19

20432-suometar-1853-lentavia-ihmisia.html.txt

2011-12-27

Suometar 1853 – Lentäviä ihmisiä

17.9.2009 00:58 Suometar [Veikko Kukkonen] 1 kommentti

Lentäviä ihmisiä.

Ihmisjärki on usein miettinyt semmoista konetta aikaansaada, jolla voisi niinkuin lintu ilmassa lentää. Tämän vuosisadan alussa aprikoi Degen-niminen, oppinut uuri-maakari Vienin kaupungissa Itävaltakunnassa, tätä asiaa ja teki itsellensä sitä varten kaksi siipeä hienosta vernissatusta paperista; ne olivat sangen leviät ja 5 kyynärää pitkät.

Saadaksensa ne taipuvaisiksi pujotteli hän niihin silkkilangalla meriruohoja. Joka niillä lensi, seisoi kumpaisenkin siiven välissä kaiteitten päällä ja niihiin jaloista sidottuna. Käsillä pidettiin yhdestä tangosta kiini, jolla siivet sai liikkumaan ja läpyttämään.

Ensimäisen lento-koetuksen näillä siivillä teki Degen v:na 1808 ratsashuoneessa Vienin kaupungissa, jolloin hän niillä lenteä hujahutteli 27 kyynärän korkeudelle. Marraskuun 12 ja 15 p:nä samana vuonna otti hän toisen kerran siivet päällensä ja lenti silloin katselijain suureksi ihmeeksi ristiin rastiin korkealla ilmassa, josta sitte ilman mitäkään vahingotta laskea lekutteli maahan.

Näillä lentokoetuksillansa hankki hän itsellensä paljon rahaa.

Lentäviä ihmisiä

1853-10-28 28.10.1853 Suometar no 43

20321-oulun-wiikko-sanomia-1859-kukoksi-muuttunut-kana.html.txt

2011-12-27

Oulun Wiikko-Sanomia 1859 – Kukoksi muuttunut kana

14.9.2009 23:13 Suometar [Veikko Kukkonen]

Kukoksi muuttunut kana.

Hyrynsalmessa Hallan talossa on viime talvena kana muuttunut kukoksi, alkanut laulaa eikä muninut ollenkaan. Tämän kana-kukon oli sitten Kivelän isäntä Jaako ottanut parantaakseen, mutta ei voituansa sille mitään, oli kesällä asian ilmoittanut mustilaisille, mutta eivät nekään olleet ruvenneet saamaan siitä kanaa, olivat vaan tappaneet sen ja syöneet suuhunsa.

1859-10-01 01.10.1859 Oulun Wiikko-Sanomia no 39

1741-0139-suometar-1854-tulipalo-mikkelissa.html.txt

2011-12-27

Suometar 1854 – Tulipalo Mikkelissä

22.9.2010 21:09 Suometar [Veikko Kukkonen] Suometar, 1854, Marraskuu 1 kommentti

Wiime kuun 21 p:nä koetteli tuli tehdä tuhoa nuoresta kaupungistamme. Aamulla kello 5 aikana alkoi tuli-palo räätälin lesken Strömberg’in talossa; mutta paikalle kiiruusti kokoontuneen väen paljouden toimellisuuden ja uutteruuden kautta saatiin tulen voima niin hillityksi, että ainoasti se rakennus mainitussa kartanossa, jossa tuli syttyikin, meni poroksi ja vähän vikuutti toisenkin lähellä olevan rakennuksen kylkeä.

Poroksi mennyt rakennus on palovakuutettu noin 450 hop. ruplaan.

Kaikki huoneissa ollut irtain tavara meni myös tuhkaksi ja oli toki hyvä, että vielä makuuksellansa olleet ihmiset pääsivät ovista ja ikkunoista ulos.

Syttymisen syytä ei tunneta.

Näinä päivinä on ollut kaupungissa väkeä vahvasti; sillä nyt alkoi taas ne moniviikkoiset Mikkelin pitäjän kihlakunnan käräjät, joita pidetään täällä kaupungissa.

Sulaa on vaan yltä kestänyt; ainoasti muutamina päivinä tällä viikolla on jo vähän routaan vetänyt maan pintaa.

1854-11-24 24.11.1854 Suometar no 47