Archive for huhtikuu 2012

Tapio 1862-03-22 Herra Meisnerin konsertti Kuopissa

2012-04-30

Soitto-taidossa kuulusa Violoncellisti h:ra Meissner

Helsingistä on vasta kaupunkiimme tullut. Hänen tarkoituksensa on useimmissa Suomen kaupungeissa antaa soitantoja ja tulevana maanantai-iltana aikoo hän, miten ilmoitus viime sivulla näyttää, antaa Kuopiolaistenki kuulla soittotaitoansa.

Semmoisen soitto-koneen ääniä olemme kerran ennenki kuulleet — kuka ei Kellermannia muista? — ja h:ra Meissnerin maine Helsingistä on niin kehoittava, että toivottavasti sekä luultavasti Seurahuoneen suuri sali sinä iltana tulee olemaan kuulioita täynnä.

Mainokset

sanomia-turusta-1862-02-28-salon-oluttehdas

2012-04-28

Salon Oluttehtaan panemaa olutta myydään tehtaassa:

Bäijerin olutta 6 kop. joukottain vähintänsäkin 25 pottia.

Ruotsin olutta 4½ kop. joukottain vähint. 25 pottia.

Ruotsin olutta 5 kop. ja Bäijerin olutta 8 kop. potittain täkäläisessä olujuotolassa entis. Frenckellin talossa.

Oluttilauksia toimitetaan 5 ja 6 penikulman ympäristölle, jos koko kuorma, 300 pottia pyydetään: Bäijerin olutta 7 kop. Ruotsin olutta 5 kop.

Sanomia Turusta 1862-04-25 Lontoon maailmannäyttely

2012-04-26

p align=”justify”>Koko maailman näyttelöön Londoossa on Suomesta lähetetty seuraavia tuotteita:

  • Mustialasta riihitettyä ruista, ohraa, kauraa, nisua ja niiden seurassa

  • suomalaisen savuriihen malli sekä

  • kirjallinen selitys savuriihen eduista;

  • kimppu kattopäreitä ja

  • pärekaton malli;

  • näytteitä parkki-aineista (kuusen, pajun ja koivun);

  • Evoisten metsä-opistosta 30 naulaa männyn siemeniä;

  • Wiipurin maaviljelyskoulusta tattaria;

  • Kuopion maaviljelyskoulusta tattaria;

  • maaviljelysneuvos Rotkirchilta nisua, ohraa, kauraa ja ruista;

  • Alfthanin kynttilätehtaasta Wiipurissa stearin-, palmiten- ja talikynttilöitä;

  • Forssan tehtaasta 40 kappaletta värjättyä shirtingiä;

  • Tampereen pumpulitehtaasta usiampia teoksia.

(Hämäläinen)

Tapio 1862-04-12 Kansalaisaloite: Markan arvo takaisin

2012-04-25

Rukouskirjeitä Hänen Majesteetinsä Keisarille.

Menneen Maaliskuun kuluessa aikaan saatiin rukous-kirje, jonka alla löytyi 2180 nimeä, ja oli tämä kirja, jota Hänen Keisarillisille Majesteetillensa jättämään läksi edusmiehiä maamme kaikista säädyistä, sisällykseltään seuraavainen:

”Suurivaltiain Kaikkein-armollisin Keisari ja Suuriruhtinas!”

Armollisessa julistuksessa 9 p:ltä Huhtik. 1840 saatiin Suomessa hopea-metallille perustettu raha-laji, jonka ohessa Suomen Pankki johtosäännössään 18 p:ltä Marrask. samana vuonna ynnä muun velvoitettiin vaadittaissa hopealla lunastamaan sekä omia liikkeelle panemia seteliänsä että myöskin, varojaan myöten, kaikkia keisarikunnassa ulos-annetuita ja käypiä seteli-lajia.

    Sen aikaa kun Pankki tämän velvollisuutensa täytti, olikin Suomen varallisen edestymisen tärkein ehto täytetty.

Se vakinto että liikkeessä olevat setelit aina saatiin Suomen Pankissa vaihetuksi määrätystä painostaan ja puhdasta kovaa rahaa vastaan vaikutti sen, että ihmiset jättivät hopea-rahansa pankkiin seteli-rahaa vastaan, siksikin, että esivallan takauksella kulkevat setelit ovat liikkeessä sopivammat.

Kun Pankin säilyyn näin tuli hopeata ja sen setelit liikkeessä olivat kovan rahan arvoiset, taisi Pankki myydä ulkomaan vekseleitä seteleitään vastaan semmoiseen hintaan (kurssiin), että se alati jotenki pysyi metallisen hopea-ruplan tasa-arvossa ulkomaan metalli-rahaa suhteen.

Asetuksissa säätty velvollisuus, että Pankin tuli vaihtaa keisarikunnassakin liikkeessä olevia seteli-lajia, joita Suomessa yksityistenki täytyi välissään vastaan ottaa täydestä arvosta, ei siihen aikaan tehnyt Suomessa mitään vahinkoa, kun silloin keisarikunnassakin helposti, näitä seteliä vastaan, saatiin hopeata.

Sen yleisen turvallisuuden ja vakuuden vuoksi, joka Pankin hopea-vaihetuksesta seurasi, jätettiin niinhyvin kotimaan kuin ulkomaiden rahavaroja nöyrästi Suomen elatuskeinoin mielivaltaan.

    Maaviljely, teollisuus ja kauppa 1840 vuoden perästä osoitti menestyksessänsä sitä ennen aavistamattoman tuote-voiman.

Siitä synnytetty yleinen varallisuus sai myös sen mahdolliseksi, että maamme saattoi menehtymättä läpikäydä viime sodan ja katovuosien ankarat kohtaukset. Mutta josko viimemainitut onnettomuudet läpiki päästiin, on toinen, paljo pahempi seurauksinen vastahakoisuus jo vuosikausia murtanut Suomen varallisen vaurastumisen vakavaa perustusta.

Kun muka keisarikunnassa hopean vaihetus siellä käypää setelirahaa vastaan on lakastunut

ja ulkomainen vekseli-kurssi näitä seteleitä vastaan yht’aikaa on hyvin paljo halventunut, on myös Suomen Pankki, syystä, että on velvollinen ottamaan Wenäen seteleitä vastaan samasta arvosta kuin omia seteleitänsä ja hopeata, ollut pakoitettu lakkauttamaan omainki seteliensä lunastuksen hopealla sekä niitä vastaan alentamaan ulkomaisen vekselikurssin yhtä huonoksi kuin se Pietarin vekselikaupassa on Wenäen seteleitä vastaan.

    Kuitenki on Suomen Pankki, maamme lakien mukaan, kaikin-mokomin velvollinen vaihettamaan seteliänsä hopeaan.

Pankin metalli-varat ja Suomen kauppasuhteet sekä valtiovarain tila myöntäisiki Pankin ei ainoastaan pitää täydellistä hopea-vaihetusta seteliänsä vastaan, vaan myös lukea niitä vastaan hyvin etuisan vekselikurssin ulkomaan rahalajia suhteen.

Waan kun ei Suomen Pankki kuitenkaan lunasta seteliänsä hopealla, muttapa lukee ulkomaisen vekselikurssin noin 10 prosentia tasa-arvon alle, on se maassa herättänyt yleisen alakuloisuuden, etenki kuin Elok. 21 p:nä 1772 annetun Hallitusmuodon 55 §:ssä nimen-omaan maakunnan Säätyin velvollisuudeksi pannaan, että pitää vaaria maakunnan Pankista sekä määrätä ne ohjesäännöt ja asetukset, joiden mukaan tämä laitos on hoidettava.

    Senkautta että Suomen Pankki on lakannut hopean ulosvaihetuksesta, on arvo tullut epävakaiseksi

ja rahan maamme taloushoidollinen menestys vaaran-alaiseksi. Jokainen rahamies kuin myös kaikki yhteiset ja yksityiset kassat ja laitokset, jotka ovat antaneet varansa lainaksi velka-sitoumuksia vastaan käyvässä maakunnan rahassa, ovat jo raha-arvon halvennuksen ja koronnettuin tavara-hintain kautta menettäneet osan omaisuudestansa ja kaikki palkannauttijat ovat hävinneet yhtä paljo vuotuisista saatavistansa.

    Omistus-oikeus ei ole nyt enää vakuutettu Suomessa.

Kotimaisia rahavaroja lähetetään siitä syystä ulos vieraihin maihin, saatavaksi ne näin suojelluiksi vaaran-alaisuudesta, eikä taas samasta syystä tule maahan ulkomailta rahavaroja. Siten on Suomeen tullut rahan puute, joka laimistuttaa tuotteen ja uhkaa tuhansia ahkeroita kansalaisia välttämättömällä hukalla.

Kuitenki löytyy maassamme kaikki aineet korkeampaan taloushoidolliseen edistykseen.

Maaviljely, samate kuin kauppa ja teollisuuski, on rientänyt pitkillä askelilla eteenpäin, ja niin ovatki elatuskeinot maassamme ennättäneet sille kannalle, että niiden kannatus välttämättömästi vaatii semmoista liikerahain helppoa saantitilaisuutta, kuin mikä suurempain laina-laitosten kautta, rahaseikkain ollessa vakavia, yksinään on mahdollinen.

Saatavaksi maaviljely-hankkeihin tarvittavia raha-varoja, kävivät talolliset Suomessa panemaan Hypoteekkiyhdistystä toimeen.

    Niin Paljo kuin 3,121 eri taloa, joiden arvo yhteensä nousi 12,643,561 ruplaan hopeassa, kirjoitettiin heti sen yhdistyksen osallisuuten. Ja vaikka, Teidän Keisarilliselta Majesteetiltänne Lokak. 24 p:nä 1860 yhdistykselle Armossa vahvistettuin sääntöin mukaan, mainituista ei 1,858 taloa, sentähden ett’ei niiden arvo kulleki erinänsä kohonnut 2,000 ruplaan hopeassa, voinut päästäkään Hypoteekki-yhdistyksen osallisuuteen, niin menee siitä tilain arvosummasta pois ainoastaan 2,063,561 ruplaa hopeassa, joka summa kuitenki varmaan kohta tulee palkituksi uusilla osallisuus-kirjoituksilla. Hypoteekki-yhdistyksen ensimäisen tarpeen tyydyttämiseen tarvitaan siis nykyisten seikkain suhteen hyvin suuri summa rahaa.

    Nyt on yhdistyksen järjestäminen lopetettu.

    Suuriruhtinakuntamme 7 läänissä on maanhaltijoilta valituita komiteaja toimessa, hankkien määrättyin vannotettuin arviomiesten kautta läänin eri aluskunnissa ne omaisuudet arvatuiksi, jotka ovat ilmoitetut yhdistyksen osallisuutta varten.

Suuren raha-ahdingon tähden

on monessa maan osassa intekki-lainoja isoille summille ylössanottu maksettaviksi, joka seikka käskisi että yhdistys pian saataisiin kuntoon, koska se apu, jonka yhdistys voisi antaa rahan hankkimisella niille ahdistetuille, näyttää olevan niiden maan osain ainoa pelastuksen turva.

    Mutta niinkuin Hypoteekki-yhdistyksen yhdyskokouksessa Kesäkuun 1 päivänä mennä vuonna yhteisesti lausuttiin, on aivan vähä mahdollisuuden toivoa yhdistyksellä, nykyisessä raha-ahdingossa, saada Suomessa tarpeeksi asti rahoja yhdistyksen ylössanomattomia velkaseteleitä vastaan, jos ne pää-omineen ja korkoineen kirjoitetaan maksettaviksi epä-vakaisessa rahalajissa.

    Koetuksista saada Hypoteekki-yhdistyksen velkaseteleitä vastaan rahoja keisarikunnasta on havaittu, että ne, 4 prosentin korolla juoksevina, siellä voidaan vaihetettaa rahaksi ainoastaan 20 prosentin pää-oman vähennyksellä, joka ehto on liian raskas että siihen voitaisiin suostua.

Ulkomaan rahamarkkinoilla voisi Hypoteekki-yhdistys kyllä saada parempia ehtoja, mutta kuitenki vaan sillä välipuheella, että velkasetelit ovat annettavat ulkomaan rahalajissa, joka välipuhe, näinä raha-arvon ja vekselikurssin epävakaisina aikoina, voisi viedä maan omistajat perikatoon, eivätkä he siis voi siihen välipuheesen mennä.

Näin ollessa on kyllin syytä pelätä, että kysymyksessä oleva, Suomen maaviljelyksen kannatukselle aivan tarpeellinen lainalaitos ei voi tulla toimeen, joten Suomessa maan omistajilta kumottaisiin viimeinenki toivo parannuksesta ahdistetussa tilassansa kuin myös maamme emä-elatuskeino annettaisiin kauheimman vaaran murrokseen.

Mahdollisuutta myöten auttaaksensa rahaliikkeen keventämistä sekä maaviljelyn että muiden elatuskeinoin suhteen Suomessa, on sen lisäksi henkiä kaikista säädyistä ja keskuusehdoista, eri osissa maatamme, alullisella osuus-sitoumuksella yhdistyneet panemaan, jos siihen saavat Teidän Keisarillisen Majesteetin luvan, toimeen yhdyskunnan rahakaupan pitämistä varten.

    Tämäki puuha, jolla on 1,500 alullisesti sitouneita osakkaita ja joka kieltämättä tulisi olemaan voimallinen tue maamme elatuskeinoille, on onnistuaksensa varsinaisesti sen ehdon vallassa, että maalla on vaka raha-arvo.

Teidän Keis. Majesteettinne!

Siihen ahdistettuun tilaan katsoen, jossa Suomen kansa nykyjään on ainoastaan nykyisten rahaseikkain tähden, rohkenevat allekirjoitetut, T. Keis. Maj:ttinne uskolliset Suomen alamaiset, syvimmässä alamaisuudessa rukoustaa,

että T. Keis. Maj:ttinne tahtoisi Armosta antaa Suomen hallituksen koht’ikään panna toimeen Armoll. Julistuksessanne Huhtik. 4 p:ltä 1860, Kuulutuksessanne Huhtik. 19 p:ltä ja Säännössänne Kesäk. 12 p:ltä mainittuna vuonna annetut määräykset siitä, että markka hopea-metallissa, säätystä painosta ja puhtaudesta, on, niinkuin Suomen omituinen raha, oleva yhteinen arvomittari ja ennen muita rahalajia käytettävä liikkeessä.

Kuin siten hopea-markka tulisi olemaan Suomessa ainoa laillinen maksun välikappale,

vastaten Wenäen hopearupla, nykyisen arvonsa mukaan, neljä markkaa, ja silloin samalla saisi olla asianomaisten ehdossa ottaa vastaan sekä Suomen Pankin että muita liikkeessä olevia seteleitä, niin olisi siten pahin este Suomen vaurastumis-voimain luonnolliselle edistykselle poistettu.

Suomen Pankki voisi, nojaten isoihin metalli-varoihinsa, silloin avattaa rajattomaan hopean vaihetukseen omia ulosantamiansa seteleitänsä vastaan. Raha-arvo olisi niin vakuutettu ja Suomi voittaisi siten uusia voimia edistyäksensä sekä varallisuudessa että hengellisessä viljelyksessä.

Tämän kautta eivät kansallis-keskinäiset suhteet Suomen ja Keisarikunnan välillä

ollenkaan rikkoutuisi, vaan ennemmin, keskinäiseksi hyödytykseksi, voittaisivat enemmän kehitystä ja merkitystä.

Selvästi nähden avulliset edut hopeametalliin perustetusta rahalaitoksesta, tulee Suomen kansa alamaisimmalla kiitollisuudella vastaan ottamaan säännön siitä uutena osoituksena T. Keisar. M:ttinne jaloista tarkoituksista ja lempeästä huolenpidosta Suomen onnen eteen.

sanomia-turusta-1862-02-21-leikkitulen-n%C3%A4yt%C3%B6ksi%C3%A4

2012-04-23

Leikkitulen näytöksiä.

Tänä perjantaina helmikuun 21 p. ehtoolla, jos ilma on sopiva, sytytetään Hupilassa Hämeentullin vieressä usioita leikkitulituksia, nimittäin auringoita, ilmapikaria, leijuja, Bengalin valkeita, pyöriöitä, pummia, Ruomin tulikkeita, y.m.

Alku ilmoitetaan kello 7 ilmaan nousevilla kohokkeilla, ja kello ½8 aljetaan leikkitulitus.

Sisällepääsy-kirjeitä myydään päivällä Frenckellin kirjakaupassa ja ehtoolla Hupilan portilla 20 kop. herrasväelle ja 10 kop. lapsille ja palkollisille.

Jos sopimaton ilma osais tulla, sytytetään tulitukset jonakin ehtoona nousevalla viikkoa, josta aikanansa tieto annetaan.

Tapio 1862-04-19 Herrasväen kieli

2012-04-21

Helsingistä kuuluu,

että siellä on herrassäätyisiä miehiä ja perheitä suostunut, oikein nimensä erinäisten listaan kirjoittamalla, seuroissa ja tilaisuuksissa, missä se vaan suinkin sopii, käyttämään ainoasti suomenkieltä, nähden sen olevan ainoan keinon, saada rouvas-väkeämme niinkuin herrojammekin suomenkielessä harjaantuneemmaksi.

Tämmöinen päätös ja muutos olisi jokapaikassakin armaassa kotomaassamme herras-väen tehtävä, niinpä täällä Kuopionkin kaupungissa; sillä täälläkin, vaikka ollaan näin suomalaisessa paikkakunnassa ja itse Savon maassa, ruotsinkieli pyrkii vaan ensimäiseksi toisiansa kohdatessa ja niin aina pitkin matkaa puhellessa, vielä niillekin, jotka sitä eivät kunnolla osaakkaan.

Tämmöinen maan oman kielen

vierominen vasta silloin häviää, kuin yläisemmät säädyt rupeavat käyttämään pereessänsä ja seuroissansa suomenkieltä, niin myös sitä edellä kaikkia lapsillensa opettamaan, niin että ajatus kävisi tällä kielellä ja suomenkieli niinmuodoin vasta tulisi oikeaksi äidinkieleksi. Sitte ei enää ole konsti sitä lukea ”sisältä” jota taitamattomuuttansa moni herrasmiehistämme vieläkin tunnustavat rohkeammasti, kuin jos eivät osaisi sisältä franskan tahi englannin kieltä.

Onko Euroopassa toista Suomenmaan kokoista maata, jossa enää oman maan ja kansan kieltä pidetään näin halpana?!

Kivenviha ja västäräkki

2012-04-19

Pielavedeltä 3 p. toukok.

Kivenviha ja västäräkki näkyi täällä Huhtikuun 19 p:nä ja on noita muitaki kesälintuja tullut, vaan kesästä ei vielä muutoin tiedetä mitään.

I.L.

Tapio 1862-03-29 Ohjeita kirjoittajille

2012-04-17

A–tille Rautalammilla.

Tapio olisi mielellänsä julistanut kertomuksenne, etenki kuin sanotte sen olevan ensimäisen yrityksenne, mutta kirjeenne ei sisällä muuta sanottavaa kuin moitteita yksityistä virkamiestä vastaan, joihin moitteisiin ette ole täydellisiä perustuksia osoittaneet.

Jos syytöksiänne tahdotte todeksi, niin ovat ne perustettavat selviin tapauksiin, eikä luuloihin ja muitten tyytymättömyyteen; sitä paitsi on semmoisissa asioissa välttämätöintä että mies nimensä julkaiseepi, ainaki toimitukselle.

Kirjoittajillemme yhteisesti.

Muita Tapiolle lähetettyjä kirjoituksia tahdomme tilaisuutta myöden julkisuuteen laittaa. Tapio tahtoo kiittää kirjoittajia siitä suosiosta, minkä ovat sitä kohti osoittaneet kirjoitusten lähettämisellä.

Muuten olisi se Tapiosta hyvin suotua, että, useammat kirjoittajista ottaisi tavakseen mietteitänsä lyhykäisesti kirjoittua paikkakuntien ilmoituksina, sillä jos niitä tehdään pää-kirjoituksiksi, niin niiltä on vaadittava täydellisempiä perustuksia, kuin moni voi mietteisiinsä antaa, ja siten voipi usein tapahtua, että moni oikeaki ajatus ja tarpeellinen asia jääpi julkaisematta.

Pietro del Kastelnuovo

2012-04-15

Laulun ja soiton voima.

Liki viisi sataa vuotta takaisin eli Italian maalla taitava runon seppä Pietro del Kastelnuovo. Hänellä oli myös sangen kaunis ääni, ja koska hän lauloi veisujansa ja samassa soitti kandeleellansa, niin kaikki, jotka kuulivat, ihmettelivät sitä.

Kerran ratsasti hän Rokkamartinaan, tervehtimään vanhaa tuttavaa. Koska hän sieldä palasi takaisin, niin karkasivat Wallognan metsässä ryövärit hänen päällensä, ottivat hänen hevoisensa, hänen rahansa, ja kaikki, mitä hänellä oli, riisuivat paidan hänen pääldänsä ja tahtoivat händä tappaa.

Pietro sanoi kuolevansa mielellään, jos he andaisivat hänen ennen loppuansa laulaa yhden veisun. Ryövärit suostuivat siihen.

Pietro alotti laulaa heidän kiitostansa, ja soittamaan kandeleella. Murhamiesten sydän rupesi sulamaan, ja heidän mielensä ihastui ilosta, jota ei he siihen asti tundeneet.

He unhottivat pahan aikomuksensa, andoivat Pietrolle hevoisen, rahat ja kaikki mitä he ryöstivät takaisin, ja päästivät händä menemään.

Tapio 1862-03-22 Jälkipuheita Joensuun markkinoista

2012-04-13

Joensuusta.

En millään tavalla voi olla vastaamatta siihen, mitä M—t—nen kertoo Tapion 10:ssä n:rossa Joensuun markkinoista.

Asia päällisin puolin ei ole aivan suuresta painosta, vaan vaikea on kumminkin lukea niitä valheita, joita tämä kuunioitettava M—t—nen yleisöllen häpeämättömästi lausuu. Että täällä olisi markkina-aikana mies tapettu, siitä ei täällä tiedetä mitään; sama seikka on niiden kahden hevoisen kanssa, jotka M—t—nen kertoo varastetuksi.

Mitä kunnioitettava lähettäjä rommin jäätymisestä tietää, niin on siinä kuitenkin ollut voimaa, koska on saanut hänen näkemään asiat niin nurinpuolisesti.

Harvoin on kumminki niin siivolla

vietetty markkinoita täällä; yhtä ja toista pientä voiman-koettelua sattunee toki aina siivommissaki markkina-paikoissa, joihin kaikenlaista rahvasta kokoontuu.

Wastaseksi tahtoisin neuvoa M—t—sta malttamaan romminsa keittää ja jäähdyttää, niin ei tarvitsisi muinoisen”terva-Niilon” tavoin yleisöllen lörpötellä perättömiä, jota nykyisen ajan riennot kieltävät jokaiselta kunnialliselta ja totuutta rakastavaiselta mieheltä.

Jokelainen.