Neidon hämmästys.


Se oli kevät-ilta
  Ja kirkas, valosa,
Ja nuori neito Hilta
  Oil reipas ilosa. 

Ja lehdeksistä tuomen
  Hän punoi seppeleen;
Se laakeriksi Suomen
  On oma neidolleen. 

Tämänpä tuoksuvaisen
  Asetti tukilleen,
Se saatti tämän naisen
  Somaksi näölleen. 

Hän metsä-tietä hyppi
  Jalalla, toisella,
Ja vapauttaan nautti,
  Alkoipa laulella. 

Näin mieli-kuviansa
  Luonnolle huuteli,
Ja riemu rintoansa
  Enemmin nosteli. 

Tie oli vallan kaita
  Läpitse metsien,
Ja vihdoin tuli aita,
  Sen piti ylitsen. 

Vaan siinä silloin Hilta
  Jälleen katsahti –
Suureni silmät siltä,
  Ja sydän säpsähti. 

Siell' astui miesi musta,
  Ja Hilta tunsi sen –
Se pappi oil, vaan mistä! 
  Ja mihin meni hän? 

Ei Hilta suonut oisi
  Pappinsa kuullehen,
Ja heti viskais poisi
  Tuoksuvan seppeleen. 

Ujostus Hiltan voitti,
  Hän peitti silmiään. 
Pois näkeyistä koitti,
  Kiirehti jalkojaan. 

Se painoi papin mieltä,
  Kuin häntä pelätään,
Hän päätti: "toista kieltä?
  Täst' edes saarnataan!"

"Iloa viatointa
  Mä vasta teroitan
Paremmin, ettei mointa
  Ujostu kukahan."

          –i –n.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: