Archive for kesäkuu 2012

suometar-1862-04-25-padasjoelta

2012-06-27

Padasjoelta 13 p. Huhtik.

Ei täältä tietoja ole sanomiin tullut, vaan ei minullakaan ole iloista ilmoitettavaa.

Seurakuntaamme ei tule paljo suomalaisia sanomalehtiä; ennen sillä rahalla ostetaan kahvia ja viinaa. Surulla täytyy minun kertoa, että kaikki nuoret miehetki viettävät sunnuntai-iltojansa viinan juonnilla, kortin lyönnillä ja kaikessa irstaisuudessa.

Wilutauti on taas kevään tultua alkanut liikkua.

G. I. T. A.

Mainokset

Sanoja

2012-06-25

Sanoja,

Anakreonin ja Sapfon Grekan kielestä Suomeksi käännettyin lauluin luettua, hyräildy: *)

Ohoh! ei nuo lysti laulut
Ole Suomeksi soriat
Eikä niissä Suomen sanat
Suomen laadulla ladotut.

Kehnot kielet kandeleessa,
”Raikkuvaiset rakkautta”
Näissä Grekan näytöksissä,
Ei ne lisää liikutusta
Suomalaisten sydämmissä.

Suomen kandeli kotoinen
Ei se raiku eikä räiky
Suosiota soitellessa.

Waan se soipi suloisesti,
Heläyttää heleästi
Riemullista rakkautta.

Ja kuin siihen selvät sanat
Neijot nuoret nuotillensa
Sovittaavat soiton kansa,
Silloin nousee nopiasti

Hyvä into ihmisessä,
Liikutetaan luonnon lempi,
Silloin rinta riemastuupi,
Mesi mielehen meneepi,
Weren juoksu virkistyypi
Suonissamme suloisesti;
Silloin silmät sirkistyyvät,
Kieli tulee kerkeäksi,
Ääni lauhtuu leppeäksi,

Suloisesti suu puhuupi,
Höyrähteelee hiki lämmin

Rakastuneen ruumiistakin;
Posket kalveet punastuuvat,
Elon henki heräjääpi

Juuri joka jäsenessä,
Että syte sormissakin
Näkyy varpainkin nenissä.

Näitä soitto, näitä laulu,
Näitä neidon näkeminen
Waikuttaapi varsin totta
Suomalaisten sydämmissä,
Wastoin Sapfon selitystä
Mainitessa Grekan maalla
Grekalaisten rakkautta.

Myöskän ei Eroksen keinot
Ole Suomessa sopivat,
Jos se narri nuolillansa
Täällä maksat turmelisi, **)
Totta sappi saastuttaisi
Kaiken ilon ihanuuden,
Rakkaus ei riemun kansa
Hehkuis hellässä polvessa.

Tääll’ on jousi jokaisella,
Nuolet tarkat ja terävät
Silmäin terveissä terissä,
Kaunukaisen katsannossa
Taikka miesten miehuudessa,
Avaruudessa avujen.

Suorasteen ne sydämmihin
Paukahtamata paneevat,
Riemullisen rakkauden
Sydämmissä sytyttäävät
Eikä elämän iloa
Meildä hopussa hävitä.

*) Muulda lähetetty.
**) Katso kolmas laulu.

suomen-julkisia-sanomia-1862-04-28-viinan-kayton-vahentaminen

2012-06-22

Herra kreivi Creutz:

Ei taida kukaan enää kieltää maanviljelyksen olevan ja pitävän olla meidän maamme emä-eläkkeen, joka siis kaikella tavoin on tuettava ja edistettävä. Siihen, että maaviljelys meillä on jäänyt niin paljon jälelle muitten maiden suhteen, on sanottu olevan kolme syytä: kova ilman-ala, kansan-valistuksen puute, ja vähän työväkeä.

Ilman-alan kovuus saadaan toki paremmilla viljely toimilla lievennetyksi, kansakoulut voidaan parantaa, työväkeäkin ei ole mahdotonta saada, taikka niiden sijaan osaksi ottaa työkoneita; mutta jos näistä kaikista oikeata apua mielitään, niin

eroitettakoon ensin maaviljelyksestä viinanpoltto- ja viinankauppaoikeus.

Sillä niin on minun vakuutukseni

— siitä kaikki paha tulee, vaikka moni sitä ei usko. Mainittu oikeus on estänyt parempia viljelystapoja meillä perehtymästä, se on estänyt ja – jos ei lakkaa – vastedeskin tulee estämään valistuksen leviämistä kansassa, se on maavilelyksestä ottanut pois paljon voimia; se ei ole muuta kuin synnyttänyt ja elättänyt siivottomuutta, juoppoutta, ja kaikenlaisia rikoksia; vaikka ei suorastaan mutta vaikutuksillansa on se tuottanut valtakunnalle ja seurakunnille aika suuria kulunkia, vankihuoneitten ja vaivaishoidon yhä kasvaneihin tarpeisin.

Mitä kurjuutta viinanpoltto matkaansaattaa olen minä saanut omilla silmilläni nähdä, koska minä asun semmoisessa paikkakunnassa missä sitä lemmitellään oikein parahana silmäteränä. (Pernajassa Uudellamaalla. Toim.)

Olen nähnyt tiloja, heitettynä pian autioksi häviämään; ja syy siihen ei ollut mikään muu kuin viinanpoltto kotona.

Olen nähnyt ennen varallisia talonpoikia jotka perheinensä joutuivat maantielle ja kerjäläisiksi – ja se oli viinanpolton kautta.

Olen nähnyt avioliittolaisten hyvän sovun turmeltuvan riitaiseksi, eripuraisuutta ja toruja nostettavan perhekunnissa – kaikki viinan polton seurassa.

Tappelua, väkivaltaa, murhatöitä on paha kyllä meilläki kuultuna, ja niitä on viinanpoltto matkaansaattanut.

Kototarpeen-polton turmelevasta luonnosta

puhuessani en saa heittää mainitsematta sitäki, että se synnyttää sala-polttoa, jonka estämiseksi tarvitaan uusia lakisääntöjä ja korkeita sakonhaastoja, jotka taas synnyttävät sala-nuuskittelioita ja päällekantajoita joka nurkassa, että peräti katoo keskinäinen luottamus kansastamme.

On nähty kerjäläisiä fiskaalien luona kantavan niiden päälle, joilta he päivää vaan sitä ennen saivat suojan ja leivän apua – sillä vieraanvaraisuus kerjäläisiäki kohtaan on esi-isiltämme peritty maan-tapa. Mutta semmoisia päällekantajoita pestataan hyvällä palkalla.

Naapuri vakoillee naapuriansa, tämä taas maksaa samalla rahalla, ja niin yhä eteenpäin — ilman että salapoltto sittenkään häviäisi.

Sillä salapolttajan laita on sama kuin korttipelaajan; hän tahtoo toimellansa voittaa takasin mitä häneltä on sakonhaastoon mennyt, ja jatkaa yhä vielä samaa peliä kunnes viimeinen lehmä, viimeinen tarvekalu viedään talosta, mennäksensä hopearuplan haamussa fiskaalin taskuun.

Wakuutukseni on, että salapolton paraita kannattajoita on juuri kototarpeen-poltto.

Torpparit, loiset ja muut tilattomat

luulevat heilläki olevan oikeutta salassa polttamaan, koska näkevät tilallisia naapureitansa sitä tekevän, ja kuulevat mitä voittoa muka karjalle ja kukkarolle siitä on tulevinaan. Wäkivallaksi sanovat, jos eivät he samoin kuin tilallisetki saisi omalla työllään ja rahallaan tehdä omaisuutensa kaluksi, josta rahaa maksetaan!

Tilallisille taas on salapoltto

voittamaton kiusaus, osaksi tottumuksesta, osaksi myös siitä korkeasta hinnasta, jota laittoman poltto-ajan loppu-puolella viinasta maksetaan.

Paha kiusaus lain-rikokseen on myös se paljous ja halpa hinta pienistä pannuista, joka koto polton kanssa seuraa. Jos tämä poltto lakkaisi, ja kaikki pienet pannut olisivat ryöstön alaiset, missä hyvänsä vaikkapa vaskivalajan pajassa; niin arvattavasti jo pannujen puute lakkauttaisi salapolton.

Jos sitä sitten vielä siellä täällä jatkettaisiin, niin kuitenni on toivoni se, että vanhempi, viinanpolttoon tottunut, miespolvi vähitellen tästä majaa muuttaessa veisi kanssansa pois myös tämän saastaisen poltto-toimen, jota tähän saakka jo lapsuudesta on opittuna.

suometar-1862-05-09-suomen-poika

2012-06-20

Suomen poika.

Jo nyt sinä, Suomen poika,
Oot tullut itses tuntemaan.
Nouse, vir’isty ja voita
Nimes kauas kuulumaan!

Jo se aika, Suomen poika,
Onkin sinun edessäsi.
Nouse, vir’isty ja voita
Wielä eläessäsi!

Nämät ajat, Suomen poika
Sinull’ ovat kalliimmat,
Nouse, vir’isty ja voita
Maalles päivät paremmat!

Jo myös työnnä, Suomen poika,
Turha luulo tyköäs’.
Nouse, vir’isty ja voita
Kristillisyys, elämäs’!

Jo nyt poista. Suomen poika,
Taika-usko tuvastas’,
Nouse, vir’isty ja voita
Sivistystä sielussas’!

Nämä ajat. Suomen poika,
Ovat mitä tärkeimpii,
Nouse, vir’isty ja voita
Wapautesi viimeinkii!

Näin on saatu. Suomen poika,
Walo maassa monessa,
Samoin tulee ahkeroita
Rakkahassa Suomessa.

Pyydä siihen, Suomen poika,
Apuu Yli-herralta;
Ei Hän ylönkatso noita
Wielä maansa kansalta!

A. Tallberg

sanan-saattaja-wiipurista-1833-10-24-imatrankoski

2012-06-18

Imatra *).

Ryöppyää, rajuaa,
Jyrkältä juuhmalle **)
Waahessa vesi vilajaa:
Pelmuaa, pauhaa,
Penkereet paukkaa;
Jylinäst’ jyskää Jääsken-maa,

Pilviä pirskoo
Helmistä hennoista
Huuhtoissa hopialla harjansa.
Kipajaa, kiehuu
laineet, ja liehuu
Sulloissa Saiman sikiönsä.

Säteitä sataa,
Tulia tuiskuu
Koskelle aurinko koittava –
Kaaria koreita,
Kuvia kauneita,
Wesien vihmassa valmistaa.

Maininki ***) mainio
Pöyhtyy ja paisuu,
Pasahtaa paksulta palteelle:
Pensailla, pehkoilla
Pisarat pilkkaat;
Kalliot kullasta kiiltäävät.

Silmäilen sinua
Wuolteeni valtias
Kunniistas’ kuuluisa lulkia!
Miekahtaa mieleni
Riemahtaa rintani
Aivoni aaveesta ailahtaa ….

Ihailen innolla
Ihmeitäs’; ihastun –
Ikuisest’-jalo Imatra!
Isän-maan ihanan
Suloisen Suomen
Hiippa hirviöst’-huvittava!

n. r.

======= ======= ======= ======= ======= =======

*) Muualda lähetetty.
**) syvälle.
***) laimi.

suometar-1862-05-30-kansa-jolla-on-kaksi-%C3%A4itinkielt%C3%A4

2012-06-16

Kansa jolla on kaksi äitinkieltä.

Sanomat ”Helsinfors Daglad” ovat numerossaan 106 vihdoin saaneet uuden ilmestyksen, joka ansaitsee asetettaa Johanneksen ilmestyksen rinnalle.

Ne kaikkitietävät sanomat näkevät miten Suomen valtakunnallinen asetus synnyttää kansan, jonka jokaisella valistuneella jäsenellä, kyllä ei ole niin kuin Johanneksen pedolla seitsemän päätä ja kymmenen sarvea, vaan niillä on sensiaan kaksi äitin kieltä ja että ne kaksi kieltä eivät ole mitään nykyisiä kieliä.

Suomen valtakunnan lait

ja ne tuhannet kysymykset, jotka näinä aikoina ovat herätetyt, vaikuttavat muka niin ihmeellisesti kansoissa ja kielissä että Ruotsin kielestä syntyy uusi Suomen-ruotsi ja Suomen kielestä Ruotsin-suomi, joita nykyiset ruotsalaiset ja nykyiset suomalaiset eivät voisi ymmärtää, ja että viimeksi yhtä ihmeellisen voiman vaikutuksesta ne molemmat kielet hämmennetään sekalulla hutuksi tahi velliksi niin etteivät ne enää ole kaksi eri kieltä vaan yksi ainoa Suomiruotsin kieli, jonka lait varmaan eivät enää ole määrätyt kieliopissa vaan maan yhteisessä laissa.

Pian sellainen on Helsinfors Dagladin ilmestys. Sellainen on se ajatuksen juoksu, sellainen sen viisauden-perustus, jolla luonnotonta asiaa koetaan pysyttää ihmisten mielissä luonnollisena. Lukija tuskin voi uskoa omia silmiään, niin oudolle se tuntuu nähdessä yhden meidän pääkaupunnin päivälehtiä lauseitensa perustukseksi julkasevan niin lapsellisia, miltemme olisi sanoneet, niin höyryisiä ajatuksia.

Jokaisessa kansassa löytyy

oppineita sekä muita jotka taitavat usiampaa kieltä ja voivat niitä käyttää puheessa usein yhtä keviästi kuin äitinkieltänsä. Mutta sanoa valtakunnallisen laitoksen, olkoon se vaikka kaikista parain, voivan synnyttää kansan jolla on yhtaikaa kaksi äitinkieltä, se on vienoimmin sanottuna suomeksi: äly hoi, ymmärrys elä jätä!

Jokainen ymmärtävä ihminen tietää etteivät kieli ja puhe ole mikään taidollinen työ, joita jokainen valtakunnallinen laitos voisi muuttaa ihan toiseksi.

Englannin kieli on sentähden yhtä puhdas Amerikan yhdysvalloissa kuin se on Londoossa; Saksan kieli on yksi ja sama Itävallassa kuin se on Sveitsin kantoneissa ja Wiron maanomistajain suussa. Ne erilaiset asetukset ja tuhannet erilaiset kysymykset näissä eri maissa eivät ole vuosisadoissa voineet tehdä mitään vaikutusta näissä kielissä.

Se joka Suomen asetukset

luulee vaikuttavan toisin, voi koetella puutarhaan istuttaa koivuja ja mäntyjä sekaisin ja viljelyksellä ne muuttaa yhdeksi puulajiksi, koivumännyiksi, jos se menestyy.

Kielten sisällinen elo ja sen lait ovat yhtä itsenäiset kuin ne salaiset lait, joiden mukaan koivun täytyy aina olla koivuna. Ne eroitukset ja heimolaisuudet, jotka me keksimme eri kasvujen välillä, ovat vielä tänäki päivänä yhtä salaiset kuin ne olivat vuosisatoja meitä ennen. Yhtä selittämätön on jokaiselle ihmiselle miksi esim. minä olen on saksaksi ich bin ja ruotsiksi jag är. Millään valtakunnallisella laitoksella ei voida selittää niitä eroituksia. Ainoasti se joka ei tunne enemmän kielten kuin luonnon lakiakaan, voi houreksia sellaisia hulluuksia kuin ”Dagbladin” mainitut viisaudet.

Paitsi sitä, mitä kielten asiaan koskee, se on tunnettu että kansakunnat voivat alati muuttaa valtakunnallisen tilansa ihan toiseksi ilman mitään vaikutusta heidän puheessa. Ruotsin kieli ei ole vaan sentähden ruotsia että maalla on kuningas ja nelisäätyinen parlamentti. Franskan kieli on pysynyt franskana ja muuttumatonna kuninkaan, kansavallan sekä keisarien hallinto-ajoilla. Samaten latinan kieli Roomassa.

Hallitusmuoto siis

ei tee kansan kielen luonnolle ja sisälliselle rakennukselle mitään vaikutusta enemmän kuin viljelys tekee puunluonnolle. Ainoa muutos, jonka suurempi viljelys vaikuttaa niin luonnon kuin kielten alalla, on runsaampi kasvanto, mutta tämä kasvanto pysyy aina siinä alkuperäisessä luonnossa. Se seuraa aina samoja lakia kuin löytyy jo kummanki raassa tilassa.

Mutta Dagblad voisi sanoa että ne jotka meillä nykyisin viljelevät suomalaista kirjallisuutta ovat juuri sellaisia joilla on kaksi äitinkieltä. Sellainen luulo, jos se Dagbladilla todellaki on, olisi suuri erhetys. Se on mahdoton kenenkään ihmisen yhtäaikaa ajatella kahdella kielellä. Jokaisen kirjoituksen täytyy olla ajateltu jollai vissillä kielellä, ilmestykään se sitte samalla tahi toisella kielellä.

Juuri meidän suomalaiset kirjalliset työt todistavat,

ettei kellekään ole mahdollinen ajatella yhtäaikaa kahdella kielellä ja että monta kirjallista teosta lähtee suorastaan tekiän kädestä käännöksenä. Ne ”kaksi äitinkieltä”, niin kuin Dagblad niitä sanoo, ne eivät voi enemmän ajatuksessa kuin työssä yhdistyä yhdeksi.

Ne valistuneet maanmiehemme joilla siis kerran on ruotsi äitinkielenä, eivät voi koskaan luoda kokoon peri-suomalaista teosta. Heidän teokset jäävät aina heikoiksi käännöksiksi ruotsista, ja Suomen kansalle he ovat sentähden niin kuin ennenki muukalaiset. Että siis tällaisella käännöksellä voitaisiin saada mitään kokonaista, täydellistä, olkoon se opin, tiedon, runoilluksen, näytelmän tahi muun taidon alalla, missä ajatuksella on vähänki tekemistä, on paljas houraus, jolla koetaan pettää itsensä ja peittää sitä luonnottomuutta, jolla meidän sivistyksen työtä koetellaan pitkittää ja ulkona kansasta tehdä kansalliseksi.

Ja tämän hourauksen kavalin ja rohkein petos on ne ”kaksi äitinkieltä yhdelle kansalle”, sillä tavalla ajateltu kuin Dagblad ne on selittänyt.

suomen-julkisia-sanomia-1862-03-10-alavuden-kyl%C3%A4kauppa

2012-06-14

Erityisiä ilmoituksia.

Saatuani menneenä vuonna armollisen luvan asettaa tähän kylään avoimen kauppapuodin, ilmoitan että olen asuva Röyskön puustellilla likellä kirkkoa ja maantien ristiä.

Minulla on myydä Tampereen Pumpulivapriikin monenlaisia lankoja ja kankaita, valkosia ja värjätyitä. loimi- ja kudetlankoja. Niimitetyn vaaprikin langat ovat erinomaisen hyviä, sekä tasasia että kaunisvärisiä ja värinsä pitäväisiä. Myöskin on minulla kaikellaista muuta kauppatavaraa ja senlaista kraamaa kuin kauppamies maalla saa luvalliseseti myydä.

Hinnat kauppatavaroista ja erinomattain langoista pidän niin alhaissa kuin suinkin sopii.

Jota kaikkia tämän kautta saan yhteiselle kansalle, erinomattain likipaikkasille, tiettäväksi tehdä.

Alavuudelta, 25 p. helmik. 1862.
J. H. Sandberg.

sanan-saattaja-wiipurista-1835-10-10-korkeakosken-kuohut

2012-06-12

Tapaus Korkeallakoskella Kymin pitäjässä.

Talonpojat Juhana Tuomaanpoika Pien-Tavastila, hänen langonsa Markus Mikkelinpoika Pien-Tavastila, Simo Simonpoika Martila ja Matti Matinpoika Langi läksivät 13. päivänä heinäkuussa v. 1796. kahdessa venheessä Korkeankosken *)

    *) Korkeakoski on veden langetus, jossa Kymin haara virtaa vuorelda alas, 20. virstaa Haminan kaupungista Lovisaan päin, ja sen vieressä en kestkievari paikka.

ala lohia pyytämään suuriolla eli lohen nuotalla, joka on 12. kyynärää pitkä ja 6. kyynärää syvä.

He lähestyivät kosken paikkaa, jossa kalansaalis on parembi, sillä lohi pyrkii nousemaan ylös koskea myöden, jossa vesi langee 25½ jalkaa korkealda, mutta äkkinäisen soutajan kautta tulivat molemmat venheet vastatuksin ja olivat vähän aikaa toinen toisensa tiellä. Niitä ei siis voinut hallita, vaan ne vietiin virralda liki veden vuotoa.

Koska venheet siellä erkanivat toisistansa, pääsi toinen vahvalla soutamisella pakoon, mutta toinen nyäistiin kuohualda vedeldä juuri kosken ala, jossa hirmuinen veden paljous hyppää jyrkäldä vuorelda alas. Wenhe oli silmän räpäyksessä vettä täysi, meni alas suin, ja Juhana Tuomaanpoika ja Markus Mikkelinpoika hävisivät veteen.

Toiset miehet peljästyivät kovin, eikä saaneet ensin sanaakan ulos suustansa. Wähän ajan takaa rupesivat he kaikella voimalla huutamaan apua, mutta kauheassa kosken jyrinässä ei heidän äänensä kuulunut mihingän. He ei tahtoneet jättää onnettomia kumppaniansa, vaan mielivät heitä pelastaa vedestä, elävinä taikka kuolleina, mutta olivat vielä itsekin aivan liki kosken paikkaa, ja sentähden täytyi heidän pyrkiä edemmäksi.

Sitte näkivät he, kuinga Markus Mikkelinpoika ui koskeen päin kiven luoksi sangen liki veden langetusta, kävi kivelle lepäämään ja hyppäsi taas veteen. Toiset luulivat hänen olevan pyörryksissä ja kiirehtivät hänen avuksensa, mutta hän oli selkeällä päällä, ja etsi hävinnyttä langoansa Juhanaa, joka hänen syynsä kautta oli hävinnyt veteen. He pyysivät händä käändymään takaisin, ja pelastamaan omaa hengeänsä, mutta hän uiksendeli vielä kauan aikaa ja meni välistä veden sisään, ennenkuin hän väsyneenä tuli toisien luoksi, ja nostettiin venheeseen.

Nyt ruvettiin etsimään Juhanaa.

Hänen hattunsa nähtiin kuleksivan vettä myöden, ja miehet sanoivat: ”käykämme händä etsimään siinä, missä hänen hattunsa on.” He pistivät siis aironsa veteen monessa kohden etsien händä, mutta ei löytäneet. Toiset nuottamiehet, jotka muutamia satoja syliä alapuolella vetivät nuottaa, havaitsivat vihdoin heidän hätänsä, toivat venhe-koukkuja, ja tulivat avuksi.

Juhana Tuomaanpoika, joka oli pudonnut koskeen, vietiin kaiken aikaa veden vuodolda niinkuin tuuliaispääldä sinne ja tänne, milloin alaspäin syvyyteen ja milloin ylöspäin veden pindaan. Koska hän näin viskattiin, sattui hänen jalkansa suurioon, ja hän tarttui siihen kiini, ja pisti siihen vasemman käsivartensa. Händä etsittiin kauan, ja vihdoin sanoi yksi mies: ”kukatiesi on hän tarttunut suurioon, vetakäämbä sitä ylös!” Rahvas kävi vetämään, ja kaikkein iloksi ja hämmästykseksi seurasi Juhana, elävänä ja terveenä, nuotassa ylös.

Tämän tapauksen kertoi Juhana Tuomaanpoika

2. päiv. elokuuta tänä vuonna muutamille herrasmiehille, samalla tavalla, kuin hän jo ennen sitä oli muillekin puhunut. ”Koska minä näin,” sanoi hän, ”että meidän piti joutuman veden langetuksen ale, niin minä ajattelin: Herra! tapahtukon sinun tahtos, ja Jumalalle kaikivaldialle olkon kiitos, että minä tunsin itsessäni rohkeutta, ottamaan loppuani vastaan, ja pysyin kaiken aikaa täydessä ymmärryksessä.

Wenhe vietiin vuorta vasten niinkuin uuniin, ja koska vesi putosi minun päälleni niin minä luulin kaikki luuni särkeyndyvän, sillä niin kovasti vesi minua pieksi. Joka kerran, kuin minä menin pohjaan päin, joka mahtoi olla niin syvä kuin kolme miehen pituutta, niin kuului humina minun korvissani, niinkuin satojen pillien soitto, ja koska minä tulin ylös, niin minä kuulin kumppanieni puheen, ja panin kummaa, kuinga he olivat niin älyttömät, että he minua etsivät sieldä, missä hattuni kulki.

Koska minä tapasin nuotan, niin minä ajattelin, että sitä vihdoin ruvetaan vetämään ylös, ja minäkin siinä pääsen pois, jos ei elävänä, niin kuoleena, sentähden minä kiersin käsivarteni nuottaan.”

Juhanalda kysyttiin, jos hän seisoi vuoren ja vesivuodon välillä, ja hän vastasi: ”siinä ei ollut jalan siaa, eikä ollut aikaa seisoa, vaan minun täytyi seurata kuohuvaa vettä alas syvyyteen, ja ylös ja ymbäri, ja taas syvyyteen, ylös ja ymbäri, ja minä pieksettiin siinä, niinkuin sotketaan vaatteita.”

Kuinga sait sinä hengeäs vetäneeksi? kysyttiin taas. Hän vastasi: ”sitä en minä itsekän tiedä, vesi tungi suuhun ja sieramiin, mutta minä sylin sitä ulos.” – Kuinga kauan olit sinä vedessä? ”Minusta oli kyllä aika pitkä, mutta muille mahtoi olla paljo toista tundia.” – Muistatko tarkkaan tämän asian? ”Miksi en minä sitä muistaisi, se on minun mielessäni niinkuin naula hirressä.” – No, ongo asia niin kuin sinä olet sen kertonut? ”Minä en ole koskaan valehdellut, engä tahdo nytkän sitä tehdä teidän edessänne, mitä vasten minä kävisin häväisemään harmaita kasvojani, ja valehtelemaan hautani kallalla?”

Kuinga se oli mahdollinen,

että sinä pysyit niin kauan hengissä? – ”Jumalalle ei ole mitään mahdotoinda, kyllä te ymmärrätte, ettei se ole tapahtunut muusta, vaan Jumalan isällisestä hyvyydestä, joka minua on varjellut tähän asti, että minä kiittäisin ja ylistäisin hänen äärettömää laupiuttansa.”

Näin sanoen pani hän kätensä ristiin, nousi seisoalle, ja katsoi ylös taivaaseen päin, kyynele kiilsi hänen silmässänsä ja ijankaikkisuuden toivo näkyi täyttävän hänen sydämensä.

Juhana Tuomaanpoika on nyt 64. ja Markus Mikkelinpoika 76 vuotinen. Simo Martila ja Matti Langi ovat jo poisnukkuneet.

suometar-1862-05-23-osakeanti

2012-06-09

Osake-tarjo.

Tampereen virrassa allekirjoitetulta rakennettuun, Armollisella luvalla varusteltuun, sekä osaksi palovakuutettuun tehtaaseen, jossa valkea-vaskesta ja raudasta valetaan ja valmistetaan maamittauskoneita, siirrettäviä paloruiskuja, puntaria, kirjepintiitä, ovia ja ilman puhdistajia kaakeli-uuniin, neuloja, koukkuja j. n. e.

Tämä tehdas,

johonka paitsi 1 lisärakennus puusta, kuuluu 1 iso ja 4 vähempää huonetta, vesiränni 7 jalan pudotuksella, 1 kierrin-ratas 8 hevosen käyntö-voimalla, joukko massinoja ja työkaluja, joista erinäinen luettelo on tehty ja siitä taas ulosvetoja löytyy nähtävinä usiammissa Suomen kaupungeissa alempana mainittujen Herrojen tykönä,

lasketaan kaikkine tasasessa luvussa 20,000 ruplan arvioon, ja osallinen oikeudesta ulkomailta tullitoinna tuottaa raaka-aineensa.

Että nyt tarkoituksen mukaan

siis suurimmalla voitolla käyttää tätä samaa tehdasta, tarvitaan vähinntäkin 5000 hopea-ruplaa, josta syystä ja niinmuodoin kun varani ei salli minua yksistään soveliasti laventaa sitä, olen toivonut asettaa vielä mainittua rakennusta osakkeille ja isänmaamme keinollisuuden suosiollisille puoltajoille tarjota niitä ja sillä lailla perustaa

Yhtiökuntaa, joka nimityksellä B. L. Renfors ja kumppanit Tampereella

25,000 ruplan peru- ja liikunto-rahalla, jaettu 250 osakkeen jokainen 100 ruplan arvolla, soisin seuraavilla ehdoilla saada toimeen.

Yllänimitetyistä 250:nestä osakkeista esittelen minä itselleni 100 ja ne muut eli 150 os. myydään seuraavilla asiamiehillä usiammissa tämän maan kaupungeissa, jotka asiamiehet kuitenkin antavat välikuittia ja toimittavat rahat Tampereelle Herra G. Orellin tykö, joka on ottanut osakseen ylöskantoa sekä edesvastausta kaikista niin lähetyistä rahoista, siksi kun Yhiökunta on tullut asetetuksi, jonka jälkeen osake-kirjoja osan-ottajoille annetaan.

Yhtiökunta katsotaan perustetuksi,

koska 75 osaketta on otettu, jonka jälkeen osamiehet kohta käsketään yhteiseen kokoukseen ilmoituksella Suomen yhteisissä sanomissa, jossa kokouksessa keskustellaan hallituksesta j. n. e.

Osanottajoille tähän yhtiöön, takaan minä vähintäkin 10 ruplan korkoa sadalta vuodesta. Mutta jos ei voitto vuodelta nousisi siihen taattuun korkoon, tahdon minä niistä itselleni ehdotetuista 100 osakkeista vielä antaa 50 os. yhteiseksi vakuutukseksi osamiehille 10 ajastajaksi, minkä jälkeen takuuni loppuu. Mutta jos voitto taas sen viimeksi sanotun ajan kuluessa lankeis korkeammalle kun se vuodelta luvattu 10 ruplan korko, tulee se kuitenkin ilman mitäkään vähennystä osake-ottajoille jaettavaksi.

Asiamiehinä tässä toimessa

pyydän saada mainita seuraavia Herroja, toivoen että he hyväntahtoisesti ottaavat sen vaivaksensa.

Posti-päällikkö M. W. Uggla Oulussa.

Konsuli O. Orrman Porvoossa.

. . .

Raatmanni M. Sundström Uudessa Kaarlebyyssä.

. . .

B. L. Renfors

Lintu Paimenkoirana

2012-06-06

Lintu Paimenkoirana.

Ulkomaalla kyllä kuuluu olevan karjakoiria, joita on neuvottu niin taitaviksi, ettei paimenta tarvita, vaan koira menee karjan kanssa yksinään. Tämä koira pitää karjaa koossa sekä matkalla laitumelle että itse laitumella, viepi sen minne on vietävä ja tuopi sen milloin on tuotava sekä pitää sen puolta petoja vastaan. Sillä se on suuri ja vahvempi sutta, ja karhua sukkelampi, pakottaen tätä kavalojen temppujen uhkauksilla.

Mutta nyt on muilta maan osilta saatu Europaan lintu, joka toimittaa muutakin koiran-virkaa, sekä on kana-piikana j. n. e.

Tämä, nimeltään ”Torvi-lintu”,

on muita lintuja taipuvampi kesymään. Kuin sillä on vahva ja kaikuva äänikin, joka soipi ikäänkuin paimenen torvi, niin ei se muuta torvea tarvitsekaan, jolla se jo kaukaa peloittaa pois petoja.

Sillä on suuret, kiiltävät, eloisat silmät, vahva nokka. Pää, kaula ja rinta ovat mustat ja sinervänpunaiset ja selkäpuoli harmaa. Ruumis on pitkäsivuinen ja melkeen pystyssä kun lintu seisoo pitkillä keltaisilla säärillänsä. Sen juoksu pitkillä jaloillansa on sukkelampi kuin lentonsa.

Ruoaksi kelpaa sille samaa kuin muulle siipikarjalle. Tämä lintu, kuin ei ole muu välttämätöin toimi käsillä seuraa isäntänsä, hyväilee häntä ja kokee halulla täyttää hänen käskyjänsä ja olla hänelle hyödyksi, aivan kuin koira.

Yöllä istuu hän katolla

tahi portilla yövartiana. Jos vaan mitään epäluulonalaista tapahtuu, niin hän kohta ääntää rämäkällä torvellansa ja säikyttää varkaita ja muita yölaisia pakoon.

Totta kaiktte hän myös, jos tuli-vaaraa ilmestyy yöllä, torvellansa herättää ihmisiä liikkeelle, niinkuin muidenkin yövartiain tulisi tehdä, – vaikka uni toisinaan sokaisee heitä. Tämä olisi siis myös hyvä herättämään nukuksiin vaipuneita tavallisia yövartioita.

Päivällä hän ylläpitää

hyvää järjestystä kanakunnassa, ajaa pois niitä ryytimaahan menemästä ja muuta senkaltaista ilman muistuttamista, kuin kerran on saanut viittauksen mitä hänen toimeensa ja vaikutusalaansa kuuluu.

Kuin isäntä laittaa häntä viemään hanhet tantereelle, niin on lysti katsoa hänen vilkkaita hankkeita, kuinka hän taidolla johtaa heitä ja pitää heitä komannossa, pakottaa heitä toisinaan kiireemmillä askeleilla marssimaan, ajaa jälelle jättäyneitä tahi syrjään poikenneita paikoillensa.

Lammas paimennukseen

tarvitaan kaksi lintua. Tässäkin on ihmeteltävää ja eriskummaista katsella näiden intoa, kuinka tyhmät lampaat pelolla tottelevat näitä lintuja, jotka ovat kuusi kertaa pienemmät kuin joku lammas.

Totta näin neuvokas ja käytöllinen lintu leviää aikoja myöten ympäri maan piiriä, miten koirankin suku; kuinhan vaan saatäisiin tarkenemaan eri ilman-aloilla. Ja totta tätä lintua tänä kevänä näytetään Londonin maailma- näyttäjäisissä.

Franskalainen aikakauskirja, joka tästä linnusta puhuu, sanoo sen nyt hyvästi tarkenevan Franskanmaalla, jonka ilmanalaan sitä on näinä aikoina totutettu.