Archive for heinäkuu 2012

suomen-julkisia-sanomia-1862-03-13-maanviljelij%C3%A4n-sivist%C3%A4minen

2012-07-30

Kuinka Maaviljelijäin sivistäminen on maallemme tärkeä asia.

Löytyy vielä nytkin monta jotka sanovat: ”se on turha ja vahingollinen antaa maaviljeliälle liikaa sivistystä ja liian paljon valaista heidän ymmärrystänsä. Senlaiset sivistyneet maamiehet rupeevat inhomaan raskaita töitä kuin maaviljeliän ammattiin kuuluu, ja alkavat hakea sellaisia elatus-keinoja jotka ovat keviämmät.”

Eräs talollinen oli aikonut laittaa poikaansa maaviljelyskouluun, vaan kuin ei tarkoin tietänyt maaviljelyskoulun hyötyä, niin oli kysynyt naapuriltaan. ”Olisikohan siitä koulunkäymisestä mitään hyvää?” — Johon sai vastaukseksi: ”jos tahdot pejuonia poiastasi niin laita vaan.”

Olikohan tämä vastaus hyvin vai pahoin? Tämä asia pitäisi olla jo tietty jokaiselle, että eihän kouluissa pejuoniksi opeteta, maaviljelyskouluissa eikä muissakaan; vaan jos ken koulusta päästyänsä ottaa eteensä pejuonin-ammatin eli minkä muun hyvänsä, – kuin näet ihmiselle on vapaa tahto annettu elää hyvin eli pahoin – , niin eihän siihen koulun syytä ole.

Ei heitä ole koulussa opetettu pahuuteen vaan hyvyyteen.

Minä uskon että kaikki, jotka näin ovat päättäneet, ovat tehneet sen ennen kuin ovat tulleet tuntemaan yhtä ainoata keskuutta maaviljeliän elämässä. Tulkaat nämä sivistyksen hoitajat ensin maaviljeliäin keskuuteen ja nähkööt, onko sivistys vai törkeys, valaistusko vai tiedottomuus suurempi haitta maaviljelyksen parantumiselle.

Katsokoot ensin, työväen puutosko, vai neron tahi tiedon paljousko estää maaviljelyksen menestystä. Minä olen vakuutettu ettei yksikään valistuneempi maanisäntä tahi viljeliä voi muuta kuin nauraa niille, jotka pelkäävät ihmisten liiaksi valistuvan.

Jospa meillä ei mitään muuta olisi pelättävää kuin liika valistus!

Älkäät luulko että se on minkään keviä asia. Katsokoot ensin maaviljeliäin keskuuksiin ja päättäkööt sitte, ken tahtoo, että liika valistus olisi haitaksi maaviljelykselle.

L. A. S—nen.

Mainokset

sanomia-turusta-1862-03-21-kuolemantuomio

2012-07-27

Hengen rangaistus.

Suutarimestari Illmannin murhaajan, kortteerimies Antti Juhanpoika Strömbergin on Helsingin raastuvan oikeus tämän kuun 5 p. tuominnut

  • mestattavaksi ja

  • hänen ruumiinsa hautausmaan syrjään laskettavaksi.

Hän on myös määrätty palkitsemaan kauppakonttoristi Litheniukselle, joka samassa tilassa sai häneltä kaksi kovaa veitsenhaavaa, lääkärinavusta, lääkkeistä, kivusta ja ajanmenekistä 112 ruplaa 13 kop., jotka otetaan Strömbergin tavarasta.

suomen-julkisia-sanomia-1862-04-14-rautatien-kannattavuus

2012-07-24

Rautatien johtokunnan jäsen,

kenralimajuri Stjernwall, on tarkan arvion ja luvunlaskun jälkeen, joka on perustettu kansaluvun sekä tavaran paljouden ja tarpeen suhteisin rautatien vaikutusalalla, tullut siihen päätökseen, että jos Helsingin – Hämenlinnan rautatie jatketaan Tampereen asti, niin tulisi puhdas voitto Helsingin Hämeenlinnan rautatiestä nousemaan 158,000 ruplaan hopiaa vuodessa, joka summa piammiten puttaisi sekä vuotuisen korkorahan että velan-vähennysmaksun siitä pää summasta, joka on mennyt rautatien rakennukseksi. Näin vähentyisi koko tämä velka niin että se jo ehkä ennen 50 vuotta katoaisi pois.

Arvattavasti nousee liikunta rautatiellä aikoja myöten aina suuremmaksi. Ja sitä myöten myös kasvaa yksityisen, maakunnan sekä valtion siitä lähtevä voitto.

Yksityisen ja maakunnan varallisuus

kasvaa muka, kuin saavat helpommin ja paremmalla hinnalla sekä tavaransa myödyksi että tarpeensa ostetuksi – siis myös suuremmassa määrässä voivat sekä myödä että ostaa. Ja mitä enemmän yksityisen ja maakunnan varallisuus kasvaa, sitä enemmän saapi valtio tulliveroa j. n. e., kuin näetten tuodaan ja ostetaan enemmän ulkomaankin tavaraa varallisemmassa kuin köyhemmässä maakunnassa: — paitsi mitä valtio suorasteen saapi ihmis- ja tavaran-kulettamisesta rautatiellä, jolla se suorittaa sen lainan korkorahaa sekä vähentämistä, jolla rautatie on saatu toimeen.

Ja aikoja myöten, kuin koko tämä velka on suoritettu, niin jääpi myös tämä suora, puhdas voitto rautatiestä valtion käytettäväksi maan yhteiseksi hyödyksi ja edistymiseksi, niinkuin myös se kasvava tullin-tulo.

sanomia-turusta-1862-03-14-ostetaan-karhu

2012-07-22

Halataan ostaa.

Joka saattaisi kiini saada ensi purjetus-ajan aluksi nuoren karhun eli suden, löytää senlaisen elävän ostajan kauppaneuvos Dahlströmin talossa Turussa.

Ilmoitus

2012-07-20

Ilmoitus.

Edellisen ihmisrakastavaisen kehoituksen johdosta on Öhmannin Kirjakauppa Helsingissä pannut esiin nimi-listan, johon jokainen hyvätahtoinen saapi kirjoittaa sen summan, jonka hänen armahtama sydämmensä suopi onnettomille Tohmajärveläisille. Näin kootut rahat lähetetään rehellisesti Tohmajärven kirkkoherralle, Provasti E. I.Andelin’ille.

Helsingissä 14 p. Elok. 1851.

Öhmannin Kirjakauppa.

Raekuuro Tohmajärvellä

2012-07-19

Kunnioitettavalle Yleisölle.

Yleisön hyvätahtoisuutta koetellaan niin useasti, että allekirjoittanut epäilee uudellensa sitä vaivata. Asian paino ja sata-määrien ihmisten onnettomuus pakottavat kumminkin tällä kertaa paneman kaikki epäileväiset ajatukset syrjään, ja kuin minä käännän itseni niin jalon tunnon puoleen, kuin maamiesten helleys kova-onnisia lähimmäisiämme kohtaan, luulen minä en ainoastansa täyttäneeni velvollisuuteni niinkuin seurakunnan opettaja, vaan myös valmistaneeni hyväntahtoisuudelle tilaisuuden pois pyyhkimään onnettomain kyyneliä.

Niinkuin tämän päiväisessä numerossa edellä jo mainittiin, niin ei ole vähemmin tuin 28 tilan omistajaa Kiihtelysvaaran kappelissa ja Tohmajärven pitäjässä sen 18 p. Heinäkuussa kohdanneen rae-sateen kautta kadottaneet kaiken sen viljan tulon, jonka he tänä syksynä toivoivat voittavansa.

Tässä surullisessa tilassa

käännän minä itseni maamiesteni ihmis-rakkauden ja hyväntahtoisuuden puoleen, rukoillen apua näille vahingon kärsineille lähimmäisillemme. Maan kunnioitettavia Sanomain toimittajia pyydän minä nöyrimmästi, että he jokainen tienoitiansa hyväntahtoisesti ottaisivat näiden kärsiväisten asian huoleksensa, ja Sanomissansa tiettömäksi tekisivät tämän ilmoituksen sekä vaikuttaisivat ihmis-ystäviä avullisuuteen näillä surullisen tapauksen kärsineitä kohtaan.

Surullisen tapauksen kärsineitä kohtaan. Apu-rahat, jotka lähetettäkööt Tohmajärven postikonttoriin, pitää jaottaman kaikella oikeudella ja tarkkuudella ja tulee jaosta tarkka tili yleisölle tehtäväksi. Tohmajärvessä 28 p. Heinäkuuta 1851

Erik Job. Andelin.

Seurakunnan kirkkoherra.

Joka lähimmäistänsä rakastaa, ja jolla enemmin on, se auttakoon tarpeessa olevia.

(S. Y. S. N:o 180.)

Kivisade

2012-07-18

Ruskialasta 2 p. elokuuta.

Kaalamon kylässä perintö tilalla n:o 4 tapahtui erinomainen luonnon tapaus, joka ansaitsee mainittaa. Puolen päivän aikana tuli päällemme kova ukkoisen ilma sateella ja rakeilla. Kovimman sateen aikana putosi pilvistä pieniä kiviä.

    *) Muutamia niistä on lähetetty tänne Helsinkiin näytteeksi.

Minä luulin ensin, että sade oli huuhtonut kivet maasta, johon minä olin kylvänyt saksan kuusia ja johon palvelus-väki oli istuttanut tupakkia, joissa paikoissa ne ensin älyttiin; mutta kuin työväki iltaisella tuli kotiin Kalliokorven suo-maalta, jossa ne puolentoista venäjän virstan päässä kotoa olivat juuria nostamassa, sain minä tietää, että kivet tosiaankin olivat pudonneet pilvistä, sillä kymmenen henkeä oli nähnyt niitä putoavan sille kylvetetylle suo-maalle, joka on kokonansa musta ja noin neljä eli viisi jalkaa syvä, ennen kuin pohja tulee, jossa kiviä voipi löytyä.

Kuinka ovat nämät kivet pilviin tulleet, vain ovatko ne siellä syntyneet? Minä en voi näille kysymyksille vastausta antaa. Kukaties ovat ne tulleet kohotetuiksi ilmaan joitakuita tuulen pyörteeltä.

Tästä luonnon tapauksesta olen minä tämän kautta tahtonut tietoa antaa.

    suometar-1851-08-26

sanomia-turusta-1862-03-21-yksinkertaisen-hyr%C3%A4ilyt

2012-07-15

Yksinkertaisen hyräilyt.

Jo aika armas lennättää
Maahamme mainetta,
Kun tiedot, taidot enättää
Asian ainetta.

Tärkiät tosin asiat
On miehin mietitty,
Ja lausehet niin laviat
On kokoon kääritty.

Ne mietinnöt on mieluiset,
Kansamme kaunoisen;
Ne ompi parhaat päätökset,
Pohjolan pojillen.

Niillähän maamme menestys
Ja onni ohjataan,
Ja valtakunnan valistus
Hellästi hoidetaan.

Jos lakia ei laatisi
Tä kansa kasvava,
Niin tulevaiset tuntisi
Puutosta pahinta,

Ja meitä sitten sanottas
Laiskuuden lapsiksi,
Ja sanottas ja soimattas
Hölmölän hulluiksi,

Kuin emme ottas ajasta
Wissiä vaaria;
Waan antasimme varastaa
Laiskuuden laaria.

On tosin laki laadittu
Jo Ruotsin isiltä,
Ja Suomehenkin saatettu,
Lännestä läheltä;

Waan ei se täytä tarvetta,
Tän ajan armahan,
Pikemmin tuopi puutetta
Kansamme korvahan.

Silläpä maamme mahtavat
Ja järjen ystävät
On teoissansa taitavat,
Ja varsin viriät,

Kun tutkivat ja tarkkaavat
Lakeimme lauseita,
Ja sitten niille säätävät
Parempii päätteitä.

Siis kiitos kaunis kaikukoon
Suomemme saarelta,
Ja ilon ääni raikukoon
Kansamme kaarelta,

Herroille niille hyville,
Weljille viisauden,
Ja jäsenille pyhille
Suomemme suloisen,

Kun puolehemme katsoivat
Laupiuden lauseilla.
Ja onneamme ohjivat
Tuntonsa tuotteilla.

T. K – – nen.

suometar-1856-simo-hurtta

2012-07-12

Simo Hurtta.

Kuin kuningas Kaarle XI oli aatelissuvuilta kruunun alle takasi ottanut kreivi- ja paruunikunnat Karjalassa, niin kruunun verot annettiin pitäjittäni enin tarjooville arennille.

Näin oli Lieksanki (eli Pielisjärven) pitäjä arennille annettu raja-majuorille Simo Affleck’ille, jonka perhe asui Turunkorvan tilallansa Sotkamossa, vaan arentihovi oli hänellä Lieksan kirkon luona pappilan vastapäätä. Tämä majuori Affleck mahtoi olla julma mies, sillä Lieksassa häntä muistetaan vaan Simo Hurtan nimellä, ja hänestä kerrotaan hirmuisia juttuja.

Näiden mukaan olisi hän ollut haureellinen ja mieletön rahvaan kiusaaja. Niin ei sanota kenenkään kaunisvaimosen aviomiehen kiittäneen sitä pyhäaamua, jona Hurtan silmä mieltyi hovinsa akkunan sivu kirkkoon menevään vaimoon.

Miehen omaisuus,

josko ei aina henki, oli pulassa, jos vaimonsa ei tydyttänyt tämän itämaisen hirmuvaltiaan himoja.

Niin oli hän, milloin mieleen johtui, pakoittanut talonpoikia soutamaan itseänsä vastatuulta Pielisjärvelle, purjehti sitte myötätuuleen takasi. Sattuipa semmoisessa tilassa yksi soutumies sanomaan: ”jo Lieksa näkyy!” toinen siihen lisäsi: ”silloin nälkä lähti kuin Lieksa näkyi”.

Tuo pisti Hurtan päähän: kotiin tultuansa keitätti suuren padallisen huttua (puuroa), pani soutumiehet syömään ja seisoi ääressä sapeli kädessä, yhä mainiten: ”syökää nyt, perkeleet, että nälkä lähtee!” Pakotti miehiä haletakseen syömään.

Milloin taas suuttui kenen talonpojan päälle,

niin Simo Hurtta ajoi hänet pois tilalta ja valloitti muunki hänen omaisuutensa. Ikoisten perhettä kerrotaan hänen niin vainonneen.

Mutta kuin ei Ikoisia saanut sittenkään nälkään kuolemaan tahi pitäjästä pois muuttamaan, vaan niillä oli aina kasvuja varalla vaikka miten heitä raasti, niin väsyi Hurtta heitä vainoomasta ja sanoi: ”ennen pajupehkon hävitän kuin kyntäjän talonpojan!” (toiset sanovat hänen sanoneen: ”kyllä perkele saapi pensaan nyhdetyksi vaan ei yhtä talonpoikaa”).

Simo Hurtan aikana oli Pekka Herkepaeus

Lieksassa kirkkoherrana (varmaanki vv. 1690— 1722), ja näiden välillä oli semmonen viha, että Lieksajoen yli ampuivat toisiansa, vaikka provasti oli Simo Hurtan appi.

Historiallisesti varma on, että Venäläisiä kasakkia ja 100 eli 120 aunukselaista talonpoikaa Lieksan pitäjän kautta ryöväten tunkivat Sotkamoon ja 13 p. maalisk. 1712 ottivat Turunkorvan talossa majuori Affleckin rouvan ja lapset vangiksi. Kerrotaan että tämä Hurtta oli niin pahan-ilkinen, ettei tahtonut lunastaa vaimoa ja lapsiansa vankeudesta.

Merkittävä on, että ”hurtaksi” kutsutaan jahtikoiraa ja sutta.

1856-10-31 31.10.1856 Suometar no 44

suomen-julkisia-sanomia-1862-03-13-kuortane

2012-07-09

Kuortaneelta maaliskuun 1 p. 1862.

Wanhain kertomusten mukaan sanotaan Kuortaneen nimensä saaneen siitä, kuin Lappalaisen piti yli järven purjehtineen kuurnalla ja, onnellisesti maalle tultuansa Avioniemelle, sen likiseutuvillen asettaneen kalanpyydys-majan, asuaksensa siinä.

Mainitulla niemellä on ollut ensimäinen kirkko, jolla samalla paikalla nykyinenki kirkkomme seisoo. Tämä on hyvin soma nähdä kauneutensa ja avaruutensa suhteen, etenki niin vanhanaikaseen tyyliin, koska hän on jo rakettu 1777, ehkä ei vielä valmiiksi ehtinyt, mutta kumminkin virkaansa kelvolliseksi silloin katsottu.

No sillänsä oltuansa 60 vuotta, uudistettiin häntä uuden tavan mukaan; muutettiin sakarsti itäisen ristin perään, ja sen etupuolelle muutettiin vinorististä alttari, varustettuna hyvästi raketulla alttaritaululla, kuin myöskin suurennettiin kirkon lasit.