Kenen tulee kauppaa tehdä?


Kenen tulee kauppaa tehdä?

Tämä kysymys kuuluu kummalliselta meidän aikana, jona ihmiskunnalle tahdotaan kaikessa vapautta. Mutta meidän perustuslakimme *),

*) Saatua ”Perustuslait” kielellemme tulee meidän toimittajaa ja suomentajaa paljon kiittää

jaettua kansallisuudet maassamme neljään säätyyn: aateli-, papis-, kauppa- ja talonpojan-säätyyn, mikä näyttää kullenni kansaluokalle määrätyn eri-toimensa ja vaikutus-alansa yhteisessä isänmaamme palveluksessa.

  • Aatelien tulis valvoa maan puolustusta ja että yhteinen rauha ja turvallisuus voimassa pidettäisiin;
  • papiston asia on valvoa ja hoitaa kansan hengellistä eli niinkutsuttua uskonnollista puolta;
  • kauppamiehet taas katsovat että kaikilla säädyillä olis heidän jokapäiväiset tarpeensa saatavana;
  • talonpojille jäi työksi maanviljelys ja kovain luonnon voimien kanssa taistelemalla elatuksen hankkiminen.

Näin sitte oli itsekunkin, ehkä eritavalla ilman toistaan sortamatta, eteenpäin vetäminen yhteistä parasta, maan ja kansan etua, kuin rattaat kellossa.

Jos siihen lisätään mitä laki Kauppa-kaaren 6 luku 1 § säätää,

niin nähdään selvästi kauppa annetuksi kauppamiehille. Hyvin luonnollista onkin että kukin ahkeroipi toimessaan ja eteen otetussa virassaan. Sillä kukin elatuskeino vaatii erityistä oppia, tietoa ja harjoitusta. Siis voipiki näitä kaikkia sekamäsyyn käytettyä ja moniin puuhiin ryyhdyttyä ne tulla vaan häiritsemään toisiaan, joten sitte käypi kuten sananlasku sanoo: ”Kellä viis virkaa, sillä kuus nälkää”. Tästäki nähdään ettei elämisen keinot sillä luonnistu että kaikkia hapuroidaan yhtaikaa ja sekasin käytetään.

Kuin nyt meidän laki määrää sekä itse kokemukset opettavat, miten sopimatoin on kullenki erityiselle sitä vähemmin hallitukselle, jolla on työnä katsoa ja hoitaa että kaikki säädyt ja jäsenet kansakunnassa saavat täyttä etua ja turvaa ahkeroimisissaan nauttia, riehua yhdestä työstä ja toimesta toiseen, niin hallitukselle on jyvänkauppa, kuten kaikki muukin kauppa, jo senki suhteen sopimatoin, että on aivan tietämätöin, mistä on oikeutta haettava kuin näissä kaupoissa epäjärjestyksiä saattuu, joita kyllä valitettavasti usein tapahtuu. Vahingon kärsineellä tosin on oikeus valittaa asianomaisessa läänihallituksessa. Mutta mitäs tapahtuu.

Asianomainen virkamies, joka tavallisesti on vouti, saapi siitä vähän muistutusta. Siinä on kaikki, olkoon sitte vahinko miten suuri tahansa. Waikea onki rangaista sitä, jonka näkee käskyläisenänsä hyötyänsä etsien, ehkä muille vahingoksi menettäneen.

Niinkuin olemme nähneet,

on jyväkauppa lain ja yhteisen turvallisuudenki suhteen sopimatoin hallitukselle. Nyt täydymme tarkastaa sen hyötyä ja vaikutuksia kansallisen elämisen ja varallisuuden puolelta. — Koska viljaki on kauppatavara ja sen välikappale, niin tämän kaupan hyöty varallisuuden suhteen nähdään jo siitä, kuin katsotaan ostajain paljoutta. Se ainaki on tietty, että mitä enempi ostajia tavaralla on, sitä parempi on hinta, mutta mitä vähempi sitä ostetaan, sitä huonompi on hintaki. Niin jyvä-kaupanki kanssa. Mutta jyvillä maassamme ei olekaan ostajia ollenkaan, milloin niitä ei täällä maamiesten kesken kaikkia tarvita.

Jyväin kauppaan täällä ei ole kellään yksityisellä vapautta. Sen on hallitus anastanut itsellensä. Se yksin niiden kanssa tekee mitä tahto.

Keskinkertaisina vuosina

kokee se koota jyviä jyvästöinsä entisiä laivojaan vaatimalla ja vuotisten verojyvien ottamisella. Harvoin kuitenkaan rahalla ostamalla. Mutta sattuuko nyt joskus hyviä vuosia, silloin ei ruunullekaan kelpaa, ei vero-jyvätkään. Raha on silloin hänelleki vaan laitettava.

Silloin taas jos on viljaa, on maamiehellä pula rahasta, kuin ei ole muutakaan rahansaanti-keinoa kuin vilja, eikä viljaa taas saa ostajain puutteessa millään keinolla rahaksi. Silloin täytyy tuhlata viljaansa, mikä viinaksi polttamalla, mikä milläki luonnottomuudella, kuinhan kopeekanki saa ulostekoinsa suorittamiseksi.

Tässä tilassa ei ole maamies-kurjalla puolta. Silloin menee hänen omaisuutensa, maansa ja mantereensa aivan säälimättä vaikka yhdestä pennistä. Itsensä ja perheensä on hänen sitte mieron tiellä eli vaivaishoidon elätettävä, olkoon hän muuten miten toimellinen ja ahkera tahaan.

Että näin tapahtuu, ei ole mikään uusi asia, se on aivan jokapäiväisiä kokemuksia. Kuin tämmöiset ovat hallituksen jyväkaupan seuraukset hyvinä vuosina, niin on siitä jo arvattava miten huonoina tapahtuu.

Huonoina, vuosina

hallitus tosin jakaa maakuntaan ne viljavarat kuin hänen tallellaan on, osan lainaamalla sekä rahalla ostamalla, jos silloin rahaa voipi löytyä? Mutta sitte kun ovat loppuneet, ja ”mitä ne ovatkaan näin paljoille”, niin sitte tahtoo olla kansalla kuolema käsissä. Jos ei silloin ole viljaa, niin ei ole rahaakaan. Sattuupa usein niinki, että kuin näillä ruunun jyvästöistä saaduilla jyvillä, jotka siellä useampia vuosia ovat seisoneet, kylvetään, ei tule kuin oras sinne, toinen tänne niin harvaan, että menee niin se kylvetty maa kuin siemenkin ihan hukkaan, joten seuraavana vuonna taas on sama pula edessä ja siis katovuosi.

Hallitus kyllä antaa, sitte näin hädän tultua, luvan kauppamiehille ja muille yksityisille tuoda viljaa maahan, mutta mitä niitä silloin niin pian ottaa, eli jos oliskin saatavana, niin miten voipikaan niitä korkeain hintain suhteen silloin ottaa tahi muutenkaan suuremmassa määrässä siihen puuttua, kuin hädän loputtua voidaan koko kauppa taas kiellettää pois, niin että ostetut viljavaransa tulisivat jäämään hyödyttöminä makaamaan takanansa.

Sentähden on aivan vähän kauppioihimmekaan, jyväkaupan hallituksen vallassa ollen, luottamista.

”Mistäs sitte jyviä saatasiin, jos ei niitä ruunu laittasi?” saattanee kysyä joku. Tähän on vastaus: Kyllä kauppamiehemme, saatuaan jyväkaupan kuten kaiken muunkin kaupan huostaansa, muutellakseen oman mielensä mukaan, pitäisivät siitä huolen.

Siihen on meillä vakaa ja luotettava tositus. Eipä meillä raettakaan saada suoloja omasta maasta, vaan ne on kaikki ulkomaalta tuotavat. Pitäväthän kauppiaamme niitäkin aina varalla, niin ettei niistä tule puutetta. Samoin olisi jyväinkin kanssa.

Jos jyväkauppa jätettäisi kauppamiehille,

ostasivat ne hyvinä vuosina viljaa maamiehiltä, mitä niillä löytyisi yli oman tarpeen, ja veisivät sitä sinne, niissä sillä paraan hinnan saisivat, ja täten levittäisivät rahaa maakuntaan sekä kulettasivat muutakin tarvis-tavaraa maahan. Katovuosina taas toisivat viljaa muista maista, mistä huokenmmalla hinnalla saisi. Näin ollen ei olisi hätä ja puutos viljasta likimainkaan niin suuri, kuin nyt aivan tavallisesti tapahtuu.

Sillä silloin kauppamiehet toisivat ololta viljaa ja taas olisi maamiehillä enemmän rahaa, jolla voisivat ostaa viljaa. Mutta silloin aina tietysti hätä tulee, kuin ei ole rahaa millä ostaa, jos viljaakin löytyisi. Jos taas velaksikin ottaa, kuten nykyjään on maassamme tavallinen ollut, silloin taas varustetaan köyhyyttä tuleviksi vuosiksi.

Siis hallituksen luopumisessa jyväkaupasta ei olisi vähääkään pelkoa viljan loppumisesta. *)

*) Kuin hallitus luopusi jyväkaupasta olisi siitä seki etu että päästäsiin monia virkamiehiä rinnattain pitämästä. Kyllähän järjestys- eli nimismiehetkin kukin piiristään kokoasivat ilman voutia vuotisen veron, ja tekisivät tilin lääninhallitukselle. Täten saatasiin Yhteisiä varojamme säästetyksi.

Että jyväkauppa hallituksella,

kuten nyt olemme nähneet, vaikuttaa ei ainoastaan rahan ja viljan puutetta sekä lisää rasitusta vaivaishoidolle, vaan vielä syvempiäkin haavoja ja painavampiakin seurauksia kansallisen elämisen ja varallisuuden suhteessa. Se vaikuttaa säästämättömyyttä, velttoutta ja huolimattomuutta työnteossa ja asiain toimittamisessa.

Tosin hyvinä vuosina, kuin vilja on meillä ainoa rahansaaliin keino, jolloin ostajain puutteessa ei saa viljaansa rahaksi, eikä karjan-hoitokaan: lihan, talin, voin, maidon ja juuston ollessa niin huonoissa hinnoissa aina meillä kuten esim. Englannissa kannata, tulee tuhlaaminen täytymälläki; mutta huonoinakaan vuosina ei oikein pidetä lukua säästäväisyydestä.

Sanotaan vaan: ”Otetaan velkaa, kyllä ruunu antaa ja kyllähän se muutenni auttaa”. Näin sitte ruunun avullisuuden nojassa vajotaan vajoomistaan huolimattomuuden ja velttouden uhriksi ja ikäpäiväisen velkaantumisen orjiksi **).

**) Ei se kauppa suurin hallituksenkaan kassaa kasvata. Ensinki velallisista moni kuolee, mikä taas muuten köyhtyy, häviää ja joutuu turmioon, joten velat täytytään jättää sinne ja antaa anteeksi ja jäädä hallituksen omaansa paitsi. Toiseksi käypi niinki, että hyvinä vuosina saapi jyvävaransa aivan hyödyttöminä seisoa jyvästöissä. Saapi vielä näin päälliköille maksaa kalliit palkat. Usein käypi niinki että täytyy jyvänsä myydä hyvinni alennetusta hinnasta ja tätenki saada tappua yhteiseen varastoon.

Seikka on kyllä surkuteltava

ja ansaitseisi tulla aikanansa autetuksi. Waan niin kauvan kuin kansaamme pidetään lapsella, ettei kielensä eikä yksin elatuskeinonsa suhteen voida uskoa eikä antaa mitään ominaista valtaa ja huolenpitoa, mutta kaikki vaan on odotettavana ja saatavana ”Isälliseltä” hallitukselta täytyy asiain jäädä auttamattomaksi.

Yhä uhkaavat katovuodet kyllä pitäsi opettaa asianomaisia ottamaan asiasta vaaria, eikä hallituksen ollenkaan rientää lääkärin tavon kaikkein tilaa parantamaan. Se mikä hallituksen tässä olisi tehtävä, on se että vapauttaa niin paljon kuin vaan mahdollista on tullin maksusta kaikki elatukseen eli viljaan kuuluvat kauppatavarat niin maasta viedessä kuin maahan tuotaissa ja varustaa kuletus-neuvot niin joutusiksi ja huokeiksi kuin suinni saada voipi, luopuen sitte kokonaan viljakaupastaan ja jättäin sen yksityisille kauppioillemme.

Kuin hallitus puoleltaan vaan näin tekee siinä on kyllä. Kaikki muu hyöriminen ja pyöriminen kansan toimeentulosta on vaan turhaa vaivaa hallitukselle, sekä häviötä yhteisille varoille ja turmiota kansallemme ja maallemme.

M. T–e.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: