Leppävirran kirkon rakentaminen 02


H. P—sen kirjoituksen johdosta Tapion 26 numerossa.

======= ======= ======= ======= ======= =======

Leppävirran uusi kirkko oli perustuksen panemisesta vihkimiseen asti ja vielä sen jälkeen itsellensä saattanut paljon huomiota ja muistutuksia. Lyhykäinen, pää-asiallinen kertomus tästä aineesta ei taida olla ilman huvitusta ja oppia.

— Että mainittu kirkko on liian paljon maksanut, sitä seurakunta parhain tuntee. Kaikki vahingot ja liikamaksut ovat tulleet siitä, ett’eivät talonpojat alusta pitäneet yhtä herrasmiesten kanssa. Koska perustus huonosti pantiin, tahtoivat herrasmiehet saada sitä paikalla korjatuksi; josta syystä kirkon-kokous pidettiin tässä asiassa, mutta talonpojat arvelivat aikaa kyllä olevan muistutusten tekemiseen sitten, kuin suoja on valmis, ilman sitä, ettei sovi riidellä tulevasta rauhan-huoneesta.

Riita kuitenkin nostettiin herrasmiehiltä, urakka-mies kiirehti rakentamaan, ja kuin syyni tapahtui, olivat jo ikkunan raamit paikollansa.

Syyni-mies, johdattaja (kontuktyöri) Intententti-kontuorissa, A. F. Granstedt löysi,

  • paitsi muita vikoja, ”että
  • perustuksen muurit olivat melkein vatupassissa sisä-seinäin kanssa, mutta
  • useimmissa paikoissa seinät nousivat 5 — 7 tuumaan yli perustusta, ja
  • ulko-seinät olivat monessa paikaassa 8 — 12 tuumaan yli perustusta ja sillä tavalla
  • perustuksen muurit puoli kyynärää kapeammat, kuin riitningin jälkeen oleman piti.”

Kuitenkin syynimies sanoi urakkamiehelle, että hän saa jatkaa työtä senkaltaisen perustuksen päälle, sen korjaamata.

— Kuin kirkko oli valmiiksi tehty ja vastaanotettava seurakunnalta, pidettiin syyni kontuktyöriltä C. I. E. Gustavsonilta, joka antoi urakkamiehelle suuren kiitoksen työnsä edestä, ”sekä vahvuuden, että kauneuuden puolesta.”

— Seurakunta kuitenkin oli erimielestä. Koska nyt ritningit tulivat kirkkorakennus-toimituskunnan käsiin, ja niitten kanssa työ verrattiin, havaittiin, että tykkönään erilaatuinen kirkko oli rakennettu, ja tehtiin 25 muistutusta työtä vastaan ulkonaisessa muodossa, ilman sitä, joka ei silmäin edessä ollut.

— Paikalla tutkimaan näitä muistutuksia tuli herra Intententti E. B. Lohrman ynnä kontuktyörin I. Wiikin kanssa, jotka hyväksi ottivat 24 näistä muistutuksista.

— Tämän perästä toimitti herra pää-rakentaja (arkitekti) C. Ziegler syynin ja valmisti ritningin ja maksun osoituksen kuinka lisä rakennusten (contreforts) kautta joka kirkonnurkissa ne huonot seinät tulisivat vahvemmiksi, niin että pystyssä pysyisivät. Wielä oli kihlakunnan oikeuuden syyni ja lopullisesti tutki vikoja intententin siainen herra arkitekti E. A. Edelfeldt.

Hän määräsi kirkon-perustuksen joka oli aivan huono, olevan kiilattavan, ja valmisti ritninkiä ja maksun osoitusta sen työn päälle.

Riita seurakunnan ja matkamiehen välillä tästä kaikesta meni Keisarilliseen Senaattiin asti, joka armossa päätti, että ne havaitut viat ovat korjattavat matkamiehen kustannuksella. — viat, jotka luettiin urakkamiehelle haitaksi kirkon rakentamisessa, olivat:

  • huono ja liian kapea perustus;
  • seinät toista kyynärää matalammat, kuin oli määrätty, ja
  • niin huonosti liitetyt, että paljon rakoja löytyy;
  • torni useampia kynänä matalampi kivestä, mutta jatkettu puusta;
  • katto-rustninki monta kyynärää matalampi ja liian hienosta puusta tehty;
  • koko katto niin huono, että se oli uudesta tehtävä;
  • neljä kivipilaria pois unhohdettu kirkon sisu-puolelta, ja
  • kaksi puusta tehdyt;
  • kaikki istuinlaudat mitättömiksi selitettiin (kasserattiin);
  • yksi osa räästäs listoista sisu-puolella pois jätetty ja niitten siaan mustat viivat maalatut seinään;
  • ulko-traput niin hajalliset, että ovat uudestaan tehtävät,
  • j. n. e.

Että korjata tätä kaikkia oli mahdotointa, jollei koko kirkko purettaisi, ja sitä uudestaan rakennettaisi.

— Mistä varaisuutta siihen?

Sentähden päätti seurakunta parantaa sitä, jota oli mahdollinen parantaa, ja ei ruveta perustusta korjaamaan. Tästä syystä

  • katonkannatukset (takotolit) vahvistettiin;
  • uusi katto pantiin,
  • yksi osa väliskattoa uudistettiin;
  • kaikki istuinlaudat sekä alhaalla kirkossa että parvessa uudesta tehtiin;
  • uusi silta pantiin parvessa;
  • koko kirkko sisu-puolelta maalattiin sekä öljy- että vesi-värillä;
  • ulkoseinät ja torni rauta-ankuroilla paljon vahvistettiin:
  • uudet ulko-traput hakatusta kivestä vielä vuonna 1861 tehtiin
  • j. n. e.

Että kirkko aina jää valmistamattomaksi, koska perustus on niin luottamatoin, on hyvästi ymmärrettäviä; kuitenki seurakunta kirkonkokouksessa Lokakuun 6:na päivänä v. 1861 tyytyi tällä korjaamisella, että kerran saisi kirkkonsa vihityksi.

Koska allekirjoitettu nimitettiin Leppävirran kirkkoa vihkimään, ja päivä jo siihen oli määrätty ja ilmoitettu, nimittäin 24 päivä Elo-kuussa, ja seurakunta 11 päivänä samaa kuuta muitten asiain suhteen kokoon tuli, kysyin minä, jos hän tahtoisi puolestansa mitään tehdä vihkimisen Päivän kunniaksi ja kirjoitettiin näin kuuluva protakolla.

”§ 3. Kysyttiin seurakunnan jäseniltä, kosta, kohta kirkkomme vihitään, jos he heidän puolestansa jonkun pidon kautta tahtoisivat kunnioittaa niitä vieraita Pappeja, jotka tämän toimituksen suhteen tänne vaivataan; mutta seurakunta ei siihen ruvennut.”

Syy tähän kysymykseen oli se, että alakirjoitettu olen ollut ainoastansa yhdessä kirkon vihkimisessä ja silloin oli juhla-ateria seurakunnalta toimitettu.

Lyhykäinen oli puhe tästä asiasta. Koska ei mitään tullut pääasiasta, on hyvin ymmärrettävä, ettei kysymystä ollut syrjä-asioistakaan, niinkuin keneltä pito olisi asetettava, missä paikassa, ja mitä se tulisi maksamaan j. n. e.

Kuitenkin on eräs H. P—nen Tapion 30 numerossa valhetellut, että minä ”olen tahtonut saada ylöskantaa seurakunnasta 10 kopeikaa rahaa oravan tilalta loistavan murkinan palkinnoksi,” joka minulta annettiin kirkkovihkimisen kunnioittamiseksi, vaikk’ei kokouksessa sanaakaan mainittu maksosta.

— Jos loistava taikka minkälainen, ja kuinka suurilukuinen pitoni on ollut, ei se toisiin koske.

Sen tiedän, että se oli vierasten että minun puolellani rakkauden ateria: ja koska H. P—nen ei taida tietää, kutka olivat mainitulle murkinalle kutsutut, saan minä hänelle ilmoittaa, että siihen oli kutsutut,

  • paitsi papit eli toimitusmiehet,
  • kaikki kirkon palveliat,
  • koulumestari,
  • lukkari,
  • suntio,
  • haudan-kaivaja, ja
  • kellon-soittajat,
  • 7 kirkonmiestä,
  • 1 talon-isäntä,
  • 1 mökin-mies, 1 haut-värkkäri ja
  • 1 nainut renki ja
  • muita vieraita taikka 42 henqeä, jotka ynnä
  • minun vaimoni ja lasteni kanssa

ravitettiin minun pöydässäni.

— Jos nyt H. P—nen väärällä ilmoituksellansa ja valheellansa on kunnioittauut taikka pahentauut seurakuntaa, sitä yksinkertainenkin käsittää.

— Mutta joka pesässä usein mätämuna löytyy. ”Heidän hedelmistänsä te tunnette heidän” (Math. 7: I<>.) ja ”sydämen kyllyydestä suu puhuu.” (Math. 12: 34).

D. F. Walle.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: