Archive for heinäkuu 2017

Ylös Ikehen Alta!…

2017-07-30

Ylös ikehen alta ja helmasta yön,
pois taakka jo tuskien ristin!
Nyt taistohon! – sykkiös sorretun syön,
olka olkahan ja kourahan pistin!

        Sota sortajaa wastaan syttynät on,
        sun on käytäwä, weljeni taistelohon!

Werihurtat lippunsa hurmeisen
sotatorwien soidessa nosti:
yli Pohjolan peltojen joukon sen,
min walhein he kullalla osti,

        sua wastahan, weljeni, syöksyttää,
        Sinä turmion saaliiksi ethän jää!

Sua kutsuwat riwit jo kumppalies,
sua waatiwi walitus lasten,
se soi yhä käskynä ystäwies
ja wanhusten walkeahasten:

        ota jousesi, wiimesi puolesta sen,
        jota uhkaa sortaja hirmuinen!

Sua, weljeni, käsky se welwoittaa,
jokaista, min sykkiwi rinta
sen eestä, mi kaunista on, ihanaa,
jost’ elokin halpa on hinta.

        Sinä mykkänä ethän woi,
        kun weljesi kuoleman kellot soi!

Et woi! Minä nään, mitä wastaat nyt:
Sinä kalpasi kahwaan tartut,
kera weljies wahwaksi jänsistyt
ja jättinä kaswat ja wartut.

        Käyt kuoloa kohti, mut elämää
        sun uhmasi urhea synnyttää.

Eteenpäin sun on määrä, sä tiedät sen,
sitä kertowi katsehes palo;
pois eestäsi sortaja hirmuinen!
– se on tehtäwäs suuri ja jalo.

        Sen tehtäwän tietäen riemuiten
        sydänweresi uhraat taistellen. . .

1918. Jalmari H. Virtanen.


https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1357437?page=2

Mainokset

Elias Lönnrotin terveiset Mehiläinen lehdelle

2017-07-21

1835-11-28 Sanan Saattaja Wiipurista

Suomen kielen ja kirjallisuuden ystäviä, muita maamme miehiä, jotka pitävät huolta kansan edusta kirjallisissakin yrityksissä ja erittäin ystäviäni ja tuttuja joka haaralla pyydän minä kaikkea kiitollisuuttani vastaan valmistamaan, mielisuosioa tällenki mehiläisraukalle ja auttamaan yhteistä kansaa häntä postin kautta saamaan.

Esivanhempaimme laulovat kuulusta mehiläisestään sanoen:

Mehiläinen, meiän lintu!
lennä tuonne löyhäytä
Yli kuun, alatse päivän,
Otavaisten olkapäitse,
Tähtitarhojen ta’atse;
lennä luojan kellarihin,
Kamarihin kaikkivallan.

Kasta siipesi simassa,
Sulkasi sulassa meessä.
Sieltä tänne tultuasi,
Paraite palattuasi,
Sima suustasi sula’a,
Mesi keitä kielestäsi,
Jotta saisi saamatonki,
Ottaisi olematonki.”

Minä tätä en toivotakkaan niin yläisille matkoille, vaan kuitenki soisin, että

Lenteleisi, liihyttäisi,
Suomen mailla, mantereilla,
Kukkanurmien kuvuilla,
Mesiheinäin helpehillä.

Kyll’ on Suomessa simoa,
Mettä meiän laksoloissa,
Talon pienen tarpeheksi,
Kylliksi koko kylänki.

Waan jos toisinaan tulisi
Tarve taampata hakea,
Etsiä eteämpätä,
Niin sä lennä liuahuta,
Simasulka suikahuta,
Ylitse meren yheksän,
Meripuolen kymmennettä —
(Niin ennen isäsi lenti,
Wanhin veljesi vaelti.) —
Käy kyllin kyliä myöten,
Halki maien matkustele.

Sitte sieltä tultuasi,
Maat kaiket katseltuasi,
Tuo viestit Wenäjän maalta,
Wiestit kaunihit kuleta,
Mainittavat Turkin maalta,
Saksasta hyvät sanomat,
Ihanimmat ilmoitukset
Koko Euroopan elosta,
Kanssa mailla kaukasilta,
Afrikasta, Aasiasta,
Tuo aina Amerikasta; —
Heitä hirmut Hispanian.
Mainitsemata mitänä

Kajanin kaupungista 23. päivä Lokakuuta 1835.

Elias Lönnrot.
Läänin ja linnan lääkäri.