Archive for the ‘Tapio’ Category

Tapio 1861 – Turkistuotanto

2011-08-11

Jäniksen nahkoja, viimetalvena täällä Kuopiossa vähitellen ostetuita, on eräs kauppahuone täältä tänäkesänä lähettänyt Lybeckiin Saksanmaalle yli satatuhatta kappaletta (more…)

Mainokset

1861 Tapio

2010-11-23

painetlu P, A«eh»»m j» ««mpp «ij<, p, i»^ft 7 /i p lll Banomill 511v1, 81a ja AarMasta.
Wn»nm 1861.
”^NA^ZOD^
44, 47.
Eräistä Henkipanon seikoista. 11.
Fosfori tuli-titkuin vaarallisuudesta. 2.
Herra I.M. Nmille Helsingfors Tidningin 123 mroösa. 51.
Huomaittava seikka. 35 Lisäl. Hyvää päivää! 1.
Hyvää päivää sulhopojat! 19.
louhkolan pojista. 23.
Joulu-ilta (Laulu). 1.
Joutsenesta ja Laulu-rastaasta (Satu). 21.
lumala-antateon! 3.
Kaikuva tivi-patsas. 22.
Karjalan Maaviljeliäin kokous viime syyskuun 23 ja 24 pänvinä. 42, 43, 44.
Keh„oitus heinän lylvöön. 15. suomalaisuuteen (Laulu). 10.
Keinoja. 27, 35 Lisäl. Kemiallisia tutkiutoja. 7 Lisäl.
Kertomus Leväsen Maanviljelyskoulusta. 30, 22 Kesällä (runo). 23.
Keväilla (laulu). 22.
Kilvan ajot Saariilla. 47.
Kir„je Antti Wastaselle. 26. „ HHeiljtaaisSeonhvialle Karttulassa. „ M
ria Heikille Kaukalassa. Lo-salle. 16.
Niemelän Nuutille Setalle I Tanskanmaalta „„ Weli Moosekselle. i:^.
Kirkko-veisuusta ja urtuin soitannosta san^ nanen. 38.
Kiuru ja Kaalimato eli Uskosta. 17 Lisäl. Kuinka siivottomuus vahingoittaa ihmisen terveyttä. 40, 44.
Kuinka Äkäpussi rangaistahan. 7, 8, 9.
Kukkainen ja Muuriainen. 15.
Kukka ja perho (Laulu). 38.
Kunnioitettu Matti!! 16.
Kuopionläänin työkomppania. 5. >/ Kysymys lähettäjälle A. L:elle. 43.
Kysymys papillisissa seikoissa. 42.
Lapsellisuus (Laulu). 7.
Lasten ruokkimisesta. 49, 50.
Lavantaudista. 8, 10.
Lehti kääntyy. 23.
Leväsen pojalle M. Mäntyselle. 22.
Liikkeestä Kuopion läänin vesillä W. 1860. 2.
Linnun Pyytäjä (Laulu). 15.
Maan jako (Laulu). 52.
Maaviljely-pantin mustatirja. 5 Lisäl. Maaviljelysseura Kuopion lääniin. 2.
Ulkomaalta 1, 2, 3, 4, 7, 9, 10, 12, 13, 15, 21, 22, 24, 27, 28, 29, 30, 31, 33, 36, 39, 40, 41, 45, 48.
Mietteitä. 27.
Mikä asia. ou nykyjään tärkein keskustelu-aineeksi Suomen valtio-päivillä. 44, 50.
Mikä on valtatalous? 47.
Miltä asia nyt näyttää. 35 Lisäl. Miten suomi säätäisin oikeuskieleksi. 16. l.
Muistutuksia Mustialasta. 41.
Muistutus. 52.
Muistutus M. Muikkuselle. 27.
Muutama sauanen Maaviljelijäille. 17
Lisäl.
Moitteita Viipurin Kirjallisuusseuran toimittamasta Piplian Historiasta. 13.
Morsianten antimista naimis-asioissa. 9.
Neidon valitus (Laulu). 20.
Neuvo mitenpotaatinsiementäsäilytetään.21.
Niitä näitä. 2, 3, 12, 13, 14, 18, 21, 22, 31, 35 Lisäl., 39, 42, 57.
Näyttäymättömät morsiamet. 28, 29, 31, 35 Lisäl., 37, 39, 40, 41.
On kauppoja kaikenmoisia! 14.
AnkoSuomen yliopistonrohvessoreista neljä suomalaisen kirjallisuuden tiettyä puolustajaa j. n. e. 44.
Onnellisuudelle (Laulu). 16.
Onnen lahjat. 22.
Palvelusväen palkoista japestaamisesta. 34.
Palveliain palkoista. 45.
Panettelemisesta ja soimauksesta. 41.
Pikku kiitos Suomettarelle. 30. Pitäjän makasiineista. 36.
Pitääkö vielä olla ennellänsä? 30.
Punaisesta lumesta ja epäluulosta. 19.
Riennä ajatukseni (Laulu). 21.
Novastikunnan kokous Leppävirroilla 21 p.
Elokuuta. 37, 39.
Sana Kirkko.kokouksista. 17.
Sana Karjanhoidosta. 26.
Sananen eräistä kansankouluista. 35.
Sananen Suomen kielen oileustielelst saamia Snnanen Suomen kirjakielestä. 2i Sananen Suomen perustuslaista. 35.
Sana vastineeksi Ni. L. M:n lauseille. 10.
SavonUkkojen satuja, kertomia Karjalasta. 6.
Siisteydestä ja puhtaudesta. 38.
Sota-renki (Laulu). 5.
Suomalaisten Keisarissa käynnistä. 18.
Susi-tarhoista. 20.
Säästäväisyys kalastamisessa. 21.
TalolliselleK.P-selleKarjalassa. 17 Lisäl., 26.
Talousseurain annettavista palkinnoista sananen. 17
Lisäl.
Talousseuroista Suomessa. 12.
Tapion toimittajalle h:a
rl
. 50.
Tapion toimitukselle. 38.
Tapion selitys. 38.
Tarttukaa asiaan kiinni! 9.
Tartutaan asiaan kiinni. 14.
Taru Eero Iljanaisesta. 33.
Toivo. 3.
Tuleeko kunnia-merkkiä saadessa kysymykseen miehen kuuma j. n. e.? 21.
Valta-talouden historiasta. 48, 52.
Vanhan kotiin tulo (Laulu). 39.
Vanhemmille. 46.
Wastasen vastaus. 26.
Vastaus herra rovasti Wallelle. 51.
Vastausta A. P
r
mlle. 23.
Vastausta muutamaan muistutukseen A. I.
H:lle. 20.
Kirjevaihtoa 1, 5, 14, 16, 17, 19, 23, 26.
Sisällys.luettelo. Vastausta puheille. 4.
Wenäelle Maamittaustyöhön aitoville.l 52.
Verestä ja verenlaskusta. 23, 24, 25.
Vielä sananen hra Lagin aikomasta uudesta Koraali-kirjasta. 36.
Virkakunta. 24.
Vuoden lopuksi. 52.
Wuositutkinto Leväsellä. 28.
Vähän matkalta Kuopion ja Saarijärven välillä. 5 Lisäl.
Wähänen vastuu. 35 Lisäl.
Vähä Tapiolle (runo). 18.
Wähän fana-puvusta ja oikein kirjotuksesta.
delle talottomalle Rautalammilta. 46.
Vhteishengestä ja isänmaan rakkaudesta. 49.
Meinen mieli-ala. 50.
Ystävällinen kirje Nurmeksesta K. G. H:lle. 32.
47.
Wähän vastusta. 11.
Vähän vastuuta Kahdelle talolliselle ja yh11, 12.
Uutisia kotomaalta:
Hippakunnan sanomia melkeen joka n:fa ja Kuopiosta joka n:rossa, Heinävedeltä 32, Helsingistä 4, 8, 11, 13, 16, 33, 40, 43, 51, Helsingin rautatieltä 24, Hiitolasta 15, 24, 30, Hirvensalmesta 21, 28, 39, Ha. meenlyröstä 7, Hämeenlinnasta 29, lisalmelta 22, 31, 42, 47, 48, Ilomantsista 1 Lisäl., 2, 5, 24, 25, Joensuusta 6, 23, 25, 47, 51, Joroisista 2, 5, 24, 25, 26, 35 Lisäl., 41, 45, 48, Kaavilta 4, 18, 38, Kajaanista 42, Karjalasta 30, Karttulasta 19, Kesti-Suomesta 24, Kiteeltä 5, 43, Kiuruvedeltä 22, Kokkolasta 8, Kontiolahdelta 51, Laukaasta 42, Lapinlahdelta 7, Leppävirroilta 16, 18, 21, 30, 35, 40, 42, 43, 45, 47, 51, Leväseltä 7, 9, 29, Liperistä34, 52, Lohjalta 46, Loviisasta 4, Maaniugalta 27, 37, Mikkelistä 12, 25, 26, 27, Muotialasta 21, Nilsiästä 30, 45, Nurmeksesta 20, 27, 30, 31, 33, 34, 45, Ou.
lusta 2, 7, Pajujärven kylästä 30, Pelljärveltä 19, Pohjanmaan itäkulmalta 25, Porista 33, Raahesta 36. Rantasalmelta 17, 35 Lisäl., Rautalammilta 9, 10, 20, 23, 28, 35 Lisäl., 37, 38, 48, 49, Rautavaarasta 1 Lifäl., 19, 39, Reisjärveltä 3, 4, Näätkylästä 16, Saarijärveltä1Lisäl., 3, 15, 17, 27, 38, Savonlahesta 9, Sotkamolta 8, Suomussalmelta 19, 38, Suonenjoelta 16, 32, 37, Sotkamolta 8, Tahkorannan satamasta 37, Tampereelta 2, Tapion Aholta 13, Tervolasta 35 Lisäl., Turusta8, Tuusniemeltä14, Tohmajättveltä 5, 7, 10, 15, 22, 24, 38, ’Toilvalasta 23, Varkauden ruukilta 1 Lisäl., 19, Vesannolta 14, 25, Viipurista 34.
Wenäeltä 1, 10, 11, 13, 14, 15, 40, 42, 45, 52.
Piiiilirjoitnksia.
Ajat muuttuivat! I.
Amerikkalaisten orjain kurjasta tilasta. 25.
Anna Marialle. 15, 18.
Anna Marian Kirje Ingalle. 13.
Antti Wastaselle muutama muistutus. 17.
Arvostelu A. Mannisen kirjasta:
Mietteitä katovuosista Suomessa. 6, 7.
Diogenes. 31.
Eikö hyvä asia siedä vastustelemista vähää< kään? 7 Lisälehdessä. Elon enkelit. 5.
Eläimet ja paholainen. 25.
Elämän viheliäisyytta ja korjaamista. 42,
Hippakunnan Sanomia.
Hänen Keisarillinen Majesteettinsa on armollisen päätöksen kautta 10 p. viime Joulukuuta 1860 armossa säätänyt, että Tervolan tappeli Kemin pitäjätä, Kemin kirkkoherran sekä Tervolan kappalaisen viran ensikerran avonaiseksi jäätyä, tehtäisi emäpitäjäksi, joutapalvelutseen annettaisi kirkkoherra ja hänen palkkaama apulais-pappi. Kappalaisen nykyinen puustelli Tervolassa muuttuisi kirkkoherran puustelliksi, niinkuin myös kirkkoherran ja kappalaisensetä pitäjän apulaisen yhdistetyt palkat seurakunnasta, ja siihen vielä puoli leivistaä lihaa savulta ja 5 tynnyriä Kemin kirkkoherralle nyt lankeevista paltinto-jyvistä, annettaisi uudelle kirkkoherralle palkaksi. Apulais-papille tulee pitäjäläisten ainoasti valmiötaa pappila» maalle tarpeelliset asmihuoneet ja Keskikuutolan veromaasta hauelle jättää 2 tyunyrin-alaa peltoa ja niittymaata kolmelle lehmälle, sekä neljännes-manttaalin edestä taloon kuuluvan osuuden lohen pyynnistä Kemiu joessa. Sitä vastaan H. K. Majesteetiusä annossa ei ole myöuuyttäuyt Pulkkilan kappelilaisten pyyutöä tulla omituiseksi, Piipolasta eroitetuksi seurakunnaksi.
Vaalisaarnat kappalaisen virtaan ehdotetuilta tapahtuvat Karttulan kappelissa Kuopion pitäjätä 10, 17 ja 24 p.
tulevata Helmikuuta ja itse vaali 17 p. Maaliskuuta, Hyvää päivää!
Tällä tavallisella tervehdys-sanalla tervehtää Tapiokin Suomen yleisöä nyt ensikerran oikein todenperästä astuessansa uuteen vasta valittuun toimitukseensa. Mikä onkaan kristillisempää ja kauniimpaa, kuin se tapa, että kohdatessa toivotetaan toisillensa Jumalan antamaan hyvää päivää? Tapio kyllä tietää, miten tätä ”hyväpäivä”-sanaa tavallisimmittain sanotaan ajattelematta ja miettimättä paremmin sen tarkoitusta. Tämän arvaa jo siitäkin kuin kuulee useimmittain monenkiljaiseman vaan lyhyvesti:
”hyvä päivä”, juuri kuin tahtoisi vaan ilmoittaa toiselle, että nyt on hyvä päivä. Siinä ei ole mitään toivotustaeikä ajatusta. Mutta Tapio ei tee niin. Tapio toivottaa tässä oikein totisesta sydämensä pohjasta Jumalan antamaan hyvää päivää Suomen yleisölle kaikissa sen, sekä yhteisissä että erityisissä hankkeissa, hyvää päivää suomalaisuudelle kaikissa sen pyrinnöissä, hyvää.Päivää valistukselle ja vapaudelle sekä maaviljelykfelle, teollisuudelle ja kaupalle Suomessa! Näillä kahdella sanalla on koko Tapion tarkoitus selitetty. Tapio ei osaa luvata mitään, se ei uskalla sanoa voivanfa mitään. Tämän kaiken vasta aika näyttäköön. Ei yksin ulkonaisen pukunsakaan yhtäläisyyttä saata Tapio vakuuttaa:
sillä Tapiolla on monta vaatettajaa ja kullakin saattaa olla omia tapojansa. Ja viimeksi, kuin Tapio tahtoisi sanoa hyvää päivää kaikille ja lähimmäifillensä, Kuopiolaisille erittäinkin ilmoitella yhtä ja toista, jotka ovat heille tärkeitä, vaan kuin ne kaikki eivät vielä täysin ymmärrä Tapion äitinkieltä, niin on täytymys välistä takapuolellansa venska viskata, josta Tapio pyytää suomalaisia ystäviänsä ei epäluuloihin rupeamaan. Ei Tapio niissäkään suomalaisia panettele, eivätkä ne muutenkaan ole tärkeitä kaikille.
Nyt siis itse asioihin!
Kotomaalta.
Keisarillinen Senaatti on 7 p. viime Marraskuuta nimittänyt senaatin-kansselistan hra Albert Werner Nykopp maansi—htieriksi Kuopion lääniin. Pleinen tulli-johtokunta Helsingissä on 14 p. viime Joulukuuta määrännyt hovi-oikeuden lisä-kansseliötauhra Mathias Emanuel Kolströmkansselistaksi yleisessä tulli-johtokunnassa.
-^ Kuopiosta.
Täällä on viime-ajoilla ollut tavallisuutta enemmän uusia hyödyllisiä ha»ltkeita ja monen vanhankin laitoksen paremmalle kannalle saamiseksi ou kysymyksiä nostettu. Siitä on seurannut, <?tta kuntin eri-asian toimija johtotunuat ovat saaneet usein kokountua ueuvoittelemaan ja tuumimaa». Kuin Tapion tarkoitus on julkisuus, niin soisi fe saavausa tilaisuutta antamaan lukioillensa tämmöisten hyödyllisten hankkeiden tuumia ja päätöksiä.
Moniaita niistä olemmekin jo tilaisuudessa julkaisemaa», ja alotamme siis tässä lyhimmittäiu:
Suomen Maaviljelys-pankin perustajat näillä seuduilla, kokountuivat 14 Joulukuuta pankin asiamiehen, kauppamies R. Kellgrenin lnona. Perustajain joukossa nähtiin myös läänin hra Kuvernööri, kaupungin hra Pormestari Yunä joukko muita sekä herrasettä talonpojan säädystä. Osa nimi-listoista oli jo takasi tullut. Tässä tilaisuudessa myöskin kirjoitettiin nimiä listoihin, ken halnsi. Wasta noin 90 tuhatta markkaa luettiin näillä seudun kirjoitetuksi.
Siis puuttuu vielä 110 tuhatta markkaa, ennenkuin on toivo sen pankin konttorin saamisesta Kuopioon. Toivotaan kuitenkin vielä saatavan lisää markkoja, kui» kauppaja rahamiehet tulevat täysin käsittämään tämän laitoksen hyödyllisyyden, jota monet eivät tähän asti sano ymmärtäneensä, luullen sen olevan vaan yksistään maanviljeliöiden ja tilavakuus-yhdistyksen käytettäväksi aivotun.
3)tutta nyt kuin ovat saaneet, sekä sanomalehdistä, että pankin toimikmman levittämistä osotteista jakiertokirjeistä selityksen sen tarkoituksesta, ja muun muassa, että se saapi vaikuttaa vapaana Hypoteekki-yhteyden raha-seikoista, tuumivat yksi ja toinen vielä ruveta osakkaiksi sev perustus-rahastoon. Kuitenkin tahtoivat perustajat tässä kokouksessa tehdä sen yleisen muistutuksen kontrahdin esitystä vastaan, että Kuopion kaupunkiin pitäisi saataman konttori tälle pankille, vaikt’ei ilmauutuisikaan määrättyyu läs»» RB«R
Sanomia Salvosta jll Karjala st a.
N:« t.
Hinta vuosikerralta:
.^ markkaa 40 pennia ja puolelta:
1 martta KO pennia.
Jaetaan Kuopiossa:
P.Asehanin ja Kumpp. Kirjakaupassa kello 12 päivällä.
Laumantama 5 päivänä Tammikuuta.
Loppiais-päivänäsaarnaamat:
Puolipäiväfaarnan, ruots., varakirkkoherra Ingman ja suomat., varakirkkoherra Nykopp.
Wenäeltä Pietarista. Sanomain ja uutisten joukossa, sanoo Nni. ’lian., sisältää eräs venäläinen lehti seuraavata:
”Puhutaan kohta laskettavan liikkeelle 4, 000, 000 ruplaa pientä hopia-rahaa. Myös puhutaan platina-rahasta” (tvalkia kulta).
Jos nämä toteuntuu, niin tottapa sitä vielä Suomeenkin lelviää vähä enemmän pientä hopiaa, josta nyt on kokonaan puutos.
Ulkomaalla.
Finlands Allmänna Tidning (Suomenmaan hallituksen ruotsalainen Sanomalehti), jonka jälkeen meille on annettu lupa kertoa ulkomaan asioita, on viimen vuoden kululla selittänyt kaikista niistä suurista tapauksista, jotka tekevät vuoden 1860 muistettalrimmaksi koko maailman historiassa.
Euroopassa on Italian maassa ollut kova liike kansallisissa asioissa. Siellä on Neapelin kuninkaan Frans ll:sen ja Paavin Pius IX:nen vallat tulleet tykkänään hävitetyksi koko kansan yksimielisyydestä ja vihasta. Viktor Emmanuel, Sardinian kuningas, joka aina rakkaudella ja tarkalla huolella on hallinnut alavaisiaan ja käynyt muitati, poljetuita maakuntia Italian maassa, auttamaan, on sitte niiltä kaikilta tullut niin rakastetuksi ja ylistetyksi että Neapelin, Sisilian ja suureksi osaksi Paavin valtaan kuuluvat kansat ovat yhdistyneet ja valinneet häntä hallitusmiehekseen ja Kunintaakseen.
Tällä tavalla on Italian ihana niemi, joka viimeisin» vuosikymmeninä on ollut jaettuna moniin pieniin valtakuntiin, liittynyt yhteen voimalliseen valtakuntaan; niinkuin siellä luonnollisestiki löytyy Yksi kausa ja yksi kieli. Nyt tuo ennen omaa kansaansa 200 tuhanteen markkaan asti perustus-summaa näiltä seuduilta, ja sillä ehdolla ainoasti sanoivat rupeavansakin osakkaiksi. Toinen yleinen muistutus oli, ettei pankki tarvitsisi sitoutua ottamaan Hypoteekki-yhteyden seteliä muuten kuin kurssin jälkeen. Se katsottiin tarpeelliseksi pankin vakuudelle. Sitte valittiin komitea eli toimilunta läpikäymään kontrahdin esitystä. Siihen tuli 5 jäsentä, nimittäin:
tullihoitaja C. I.Palmroth, maaviljelyskoulun johtaja A. Manninen, kauppamiehet R. Kellgren ja G. Ranin sekä herastuomari L. G. Pelkonen.
Tämä uusi komitea piti taas kokouksensa jo seuraamana, eli 15 p.Joulukuussa. Komitea hyväksi katsoi kontrahdin, ainoasti niillä muistutuksilla joita pankin komitea Helsingissä on jo tehnyt ”osotteessansa” ja ”kierto-kirjeessänsä” viime Lokakuun 24 p:stä, jotka niinmuodoin täydellisesti hyväksi katsottiin.
Tuvmen Hypoteekki-yhteyden täällä oleva läänin komitea, johon kuuluu läänin vara maankamreeri A. Nordenstreng, maanviljelyskoulun johtaja A. Manninen, kauppamies ja tilanherra A. Petander setä herastuomari L. G< Pelkonen, kotoutui niinikään viime Joulukuun 15 p:nä läänin komitean ovassa kokoushuoneessa.
Siinä luettiin sitte viime kokouksen johtokunnalta Helsingistä tulleet kirjeet ja tila-arvioiden kaavat, joiden johdosta päätettiin kirjoittaa otteita niistä ja lähettää arvio-miehille kussakin piirikunnassa, ynnä vaatimutsella näiden arvio-miesten tekemään tarpeellisen»valansa, kukin lähimäisen tuomio-istuimen edessä. Mutta sitä ennen, ja kuin nyt talven aikana ei kuitenkaan voi arvioita pitää, päätettiin odottaa johtokunnalta täydellisiä, tämän yhteyden sääntöjä, lähetettäväksi arvio-miehille samalla kertaa. Otettiin myös vahtimestari läänin-komitean huoneelle, ja tehtiin tili tähän asti sattuneista vähistä kustannuksista yhteyden asioissa täällä.
Köyhäin poikalasten koulun johtokunta myös piti kokouksen 18 P. Joulukuuta. Tästä mainitsi jo ”Ilmoitus-Lehti” 51:ssä N:rossansa. Tapio luulee kuitenkin velvollisuudeksenfa mainita tästä koulusta ja sen tilasta vielä pari sanaa.
Tämä koulu on jo ollut toimessa 14 vuotta. Tähän asti on se yllä pidetty aivan ilman kaupungin apua, sillä sen opettaja on palkittu niiden 1500 hopiaruplan koroilla, jotka tuomio-rovastiMatias Ingmanvainaja siihen tarkoitukseen lahjoitti. Huoneet, kirjat ja kynttilät ovat taas hankittu raatimies-vainajan Samuel Henrik Snellmannin aikoinaan testamentin kautta lahjoitettuin varain koroilla.
Tämä Snellmannin perustus-raha sanotaan tätä nykyä olevan noin 2400 hop. ruplan paikoille.
Joku johtokunnan jäsenistä tahtoi, että Snellmannin varoilla perustettaisiin oma, erityinen, vaikkapa pienempikin koulunsa;mutta kaikki muut yhdistyivät siihen tuumaan, että nämä pidettäisiin yhtenä, sillä parempi yksi hyvä kuin kaksi huonoa. Ja koska tämä tämmöisenäänkin on näyttäynyt varsin vähäiselle, tyydyttämään kaupungin yhä lisäyntyvän työkansan lapsien kristillistä opettamista, niin pantiin kysymykseen, miten voitasiin saada tämä koulu paremmalle kannalle.
Tärkeänä asiana pidettiin, saada jo pikaan toinen opettaja avuksi nykyfelle, jolle on jo> aivan mahdotonta pitää oikeata kuria ja jakaa opetusta yli puolelle sadalle vallattomalle lapselle. Sen enemmän, kuin kaupungissa löytyy vielä paljo köyhän työkansan lapsia, jotka eivät ollenkaan ole vielä päässeet kouluun. Tämän asian alku-auttamisetsi lahjoittivat ihmis-ystävät jo tässä tilassa pienen raha-summan, niin että jo ensi luku-ajaksi saadaan apu-opettaja.
Toinen, yhtä tärkeä seikka on omituisen koulu-kartanon saaminen, niinkuin köyhäin tyttölasten koululla jo onkin. Tämmöisen luultiin voitavan rakentaa äsken mainituilla Snellmannin testamentti-varoilla, josko vaan kaupunki puoleltaan antaisi tähän hyvään asiaan tarpeellista maata kartano-alaksi sekä istutus-maaksi, soveliaalla paikalla, sekä ottaisi voimassa pitääksensä saman kartanon. Nämä ei ole suuret vaatimukset kaupungilta:
sillä kaupuuki on velvollinen puoleltansa auttamaan näiden köyhän työkansansa lasten kristillistä kasvattamista, että niistä tulisi telvollisia kansakunnan jäseniä, mihin tilaan sitte mikin kykynsä ja taipumuksensa mukaan aikaihmisenä joutuisi.
Kuin moni heistä saattaa tulla käsityöläisiksikin, niin olisi varsin soveliasta ja tarpZellista saada heille kouluösa jontun-moinen työhuone eli ”verstaa, ” ja niinmuodoin tilaa harjoittaa moniaisiin käsitöihin, esim. niktaroimiseen, maalaamiseen ja suutaroimiseen. Se tekisi koulunkäynnin heille paljoa hupaisemmaksi.
He voisivat ensi-aluksi nikarrella vaikka lasten leikki-kaluja, joita voisi pitää niiden venäjältä tuotavain, usein hyvin rumatetoisten kyhäysten siaan. Paljon löytyisi myös pieniä talouden kapineita, joita voisivat vauraammat lapsista tunnin eli pari päivässä oppimiseksensa nikarrella. Niin esim. monenmoisia kerimä-lautoja ja vyyhtiämä-koneita, ompelu-tyynyjä, koria, vasuja, linnun-häkkiä, ikkunan-varjostimia ja lukemattomia muita pieniä talouden kaluja.
Näiden myömisellä tulisi luultavasti työhuoneen kalut ja tarpeet kustannetuksi. Kesän ajaksi olis myös pienenen istutus-tarha heidän työhöntaivuttamiseksi jamielen sivistämisetst sangen hyvä. >
Mahtavat kaupungin kunnioitettavat Porvarit mieleensä laskea näitä sangen tärkeitä asioita ja ensi keskiviikkona raatihuoneessa niistä parhaamman mukaan sovitella!
Kirjakauppaan tänne tuli jo joulun aatto-päivinä sekä A. Oksasen ”Säteniä, ” että myös II osa ”Mansikoita ja Mustikoita.” Nämä maksavat 2 markkaa kumpikin. Kirjat luin ovat siistit ja hyvälle paperille, niin ei auta sitä kalliiksi sanominen, ja päälliseksi kuin ”Säkeniä” myödään vielä ”yli-oppilaisten rakennuksen hyödyksi, ” niinkuin kirjan esilehdellä näkyy. Nämä nyt ”Säkeniin” kootut hra Oksasen teokset ovat kyllä jo ennen sanomalehdissä ja aikakautisissa kirjoissa painettu; mutta näin yhteen koottuna on niillä tärkeä arvonsa. ”Mansikoita ja Mustikoita” tämä toinen osa, vaitka lehti-luvultanfa hyvin viidettä osaa pienempi, on kuitenkin paljoa hupaisempi ja parempi kuin ensimäinen osa ”Kuun tarinat” sekä ”Suomen nykyisemmästä kansarunollisuudestä” ovat hyvin hupaiset lukua.
Terveydeu tila kaupungissamme ei ole näillä viimeisillä ajoilla ollut ihan hyvä, sillä Keuhko kuume-taudia s?n6umoni) on erinomattain liikkunut. Pakkaiset ilmat taitavat tähän olla syynä ja moni on kirkkotiellään niin vilustunut että tauti siitä on tullut.
Kylläpä tuo siis olisi tarpeen, että tähänki kaupunkiin toimitettasiin lämmitys-laitoksia kirkkoon.
Ilmat ovat olleet koko tämän syksytalven varsin kylmiä.
Useampina päivinä on vaan ollut yli 20 pykälää paltaista, kolmantena joulupäivänä jo 25 Celsiuksen pykälää. Sitä tavallista ”Kaisan suojaa” ei ole vielä olluttaan, josko ei lukisi siksi niitä jo Lokakuussa olleita suojia.
Aasian maa-osassa ovat Ranskalaiset ja Englantilaiset kovasti käyneet Kiinan Keisarin voiman päälle ja valloittivatki viimein Kiinan valtakunnan pääkaupungin Peekingin. Kun tukiamme tietävät, on Kiinan maa aina ollut melkeen ihan umpinaisesti suljettu kaikesta yhtyydestä muihin tansohin ja sinne ei ole ketään vierasta laskettu. Menneellä lvuobella myöntyi toki kiinan keisari ottamaan ivastaan pääkaupunkiinsa käskyläisiä Wenäjän ja Ranskan Keisarilta, niinkuin myös Pohjois Amerikan ja Englannin hallituksilta; mutta kun nämät kulkivat sinne, niin suuttuivat Kiinalaiset jakarkasivat väkivallalla Ranskan jaEnglannin korkeiden käskyläisien seurallisten päälle. Kuin tästä noussutta riitaa ei muuten saatu sovitetuksi, niin sota leimahti valloilleen ja loppui vasta kuin Peekingin kaupunti tuli liittolaisten käsiin ja sitte päätti Kiinan keisari rauhan, joka vahvistettiin 6 p. Marraskuuta.
Tämän rauhan kautta saivat myös kaikki Ristinuskolaiset oikeutta vapaasti Jumalan palvelustaan viljelemään Kiinan pakanallisessa maassa, jonka vielä täytyi liittolaisille maksaa sotakulungista 6l) miljonaa Niissä seuduin, joissa Vapahtajamme vaelsi ja Ristin uskoa ensin saarnattiin, tahi Syrian maassa on menneellä vuodella tapahtunut niin hirmuisia seikkoja että tuskin milloinkaan historia on tiennyt fen vertaisia mainita. Mahometin uskolaisia asuu nimittäin suurimmaksi osaksi Syyrian maassa, mutta niiden seassa myös Ristittyjäki; edellä mainitut vihaavat Ristityttä ja uskovat fen olevay Jumalalta hyvästi suotu, jos pääsevät niitä tappamaan, sentähden surmasivat kaikella hirvittäväisimmällä julmuubÄla ja ilkeydellä voin ykdeksän tuhatta Ristityltä:
vanhempia, lapsia, vaimoja, tyttöjä. Ranskan maan keisari lähetti sinne sotaväkeä, jotka esti Syrialaisia enempää murhatyötä tekemästä ja vieläki hillitseepi jumalattomuuden henkeä.
Wiimeisessä Postissa tulleet lehdet sanovat Ruotsin leski Kuninkattaren Desiderian volleeksi Tukhulmissa 79 vuoden ijässä. Hän oli vuonna 1844 kuolleen Kuninkaan Kaarle XlVmenlohanan puoliso.
Ia oli mainio pait muusta, myös siitä että hän tyttönä hyljäsi Napoleonin I:sen, joka pyysi häntä morsiamekseen.
Foulu»!lt2.
(Buomenne»B).
kuu paiBtoi kalmankalttainennukka nuuti nälkäinen, X)läBtä kuului laitoltakamala koiran naukunta;Vaan matkuBtaja, vaiti nau8al«a kulki yksinään, X, «tiinBa rientäin, läBnä Huur Ol^j suur.
Hän tviiläkäBti polkuaNnätti aivan umpeeta, -^^«lo ikävöity maja»Baan koveriltaan M lapBiltaan.
Hän Mnlaleivän, Honka nyt , Oli kerjänvt, Vei nville, kauvan vaivaisetOlj pettuleipää Bvönenet.
ilta pimiää, l^un tiunI^äksepi pHankinoksen päällä istuvllQäänetönnänuokuv»nXäBiinBä konmettunknin.
8e näytti iltama3s» minKuin oi»i sikanen panoin?ai6itunu, nn». ounetoin.
”Oi ln, pBi parle», minn» »unOn matkaBi? tuloppa «unKotiini lämpimäkäu.” BenBauoHuaan vilustuneenUän otti mvtjttl.il.n, ennättiIlotiinBa Biitä viimenkileipäueen vieraaueenHln^aan3t>. aBtui antaiBesn.
ViyreilgU uunin vaimonBaIlvt istui; nuorin lapBiBt».
Hänen sM»»ä:
”Xauvan, ka», Oot viipvnvnnä matkallaB.
’luleppa luokBe niilokB6n, Binäki poika pienonen!”vaimo nellä»BVomminenVei vieraan uunin viereneu.
L, UP6Bi NiilvB NOKt»MB, k!, NH» valkee varBin virkumallnvaimon noiäolla; känOli kuin aisi kövnv^ttään Unouttllnut, toveriltaanIloiBna otti leivän vaan, iltaiB«kBi Benmaiäon BääBtöo niukk»Ben.
lapBi-ptlrvi riemuBB»anOli olki-tiloiltallnNkättänvnnä l»in»lls.
tuimalleHKi uunin viereen vier»B vn.«ln.
Bsn poika-raukan piiloBt»»nNmäntii otti, B^i nänenNvoB äärenon.
ruko’ukBenMurenti vaimo leipäBen, , Ilekn, ili »en. ”BiunNttklv«, On kntelikkn Nntklmll.”liiin I»uBui poikki penkiltään.?», kv^nel kulti BilmiBtäänkalanen pienen Biinä kunnalle tarjotun.
Makaili vaimo nytUut leipä ei KitiBtvuvt, kvBvipä kokonllisnn, vaan
X»8 »iUoin vienoa vierk3t»»nHän nämmäBtven «ilmäileeikmoksii klltselee.
Bev’ ei enää oo entinvn, On muuttununu» poiknnsn.
Ben silmä kiilti kirkkaanaIkään kuin tänti taivaallaniinkuin päivän valkeusVälänti KaBvoin Kaune’uB;Untosi päältään vaatteensakuin UBma tuulen vallassaenkeli ikanainen, kuin Luojan taivas, nävtäk»sn.
Bulompi valo, riemu suurtoivo syntyi siinätämä ilta milloinkaanN joutunut unentumaanBen perne-kunnan nuoneessa, si pitoo parempataOo ollut, sillä enkeli.?äi keille »imen vieraaksi.
lohtaan niin jnlma ja hirmuvaltaiuen kuningas Frans ll:nen viimeisine sotamiehineen on täytynyt paeta Gaetan linnaan, jossa sitä pitää piiritettynä ja ahdistettuna ympäri oleva Italian sotaväki, jonka johtajana Kuningas Viktor Emmanuel on.
Paavi Pius IX:säs taas, vaitka hänen vieraalta kerätty sota, voimansa jo on valloitettu jahajoitettu, asuu vielä vanhassaRooman kaupungissa, suojeltuna Ranskan maan Keisarin sotamiehiltä, mutta kun neki poislähtevät, niin ei mikään enään voi estää kansallisuuden tulvaa ja Paavi, ukko parka, täytyy paeta vanhasta majastaan, minnekä, sitä ei taida kukaan vielä tietää ja Rooman arvataan tulevatsinuoren Italian valtakunnan pääkaupungiksi, niinkuin se entisissä vanhoissa ajoissa oliki.
Europan muut valtakunnat ovat menneellä vuodella nauttineet rauhan siunauksia ja kaupan liike on siitä Suomenkin maalle ollut jotenki voitollinen.
Nlkoivat Waituttivuonna:
vat.vuotta.
1776.
1820.
1829.
1852.
1833.
1840.
1836.
1859.
1844.
1845.
Ajat muuttuvat!
Tänäpäivänä on juuri 17 vuotta siitä kuin ”Maamiehen Istävä” uimisen sanomalehden ensimäinen n:ro ilmestyi Kuopiosta. Se oli lauvantai 5 p. Tammikuuta 1844. Sen kirjoittamisen alkoi silloinen Kuopion ylä-koulun rehtori, nykyjään Professori I.33/ Snellman. haarat vaikuttivat, ettei hän kuitenkaan Asiansaanut toimittaasitä, kuin 15:teen n:roon asti. Tämä, , on tiettävästi ainoa paikka, msuiossmäentämä jalo suomalaisuuden puolustaja on kirjoittanut kielellä. Moni on päättänyt, silloin junri ”MaamseikeähesnuoImstaälavisäuund” enka, nssa alkaneen uudenHon, uuden kiihkon että kaiken tiedon ja valistuksen perään Suomessa. Sopii kyllä niin arvellakin, sillä silloin oli suomalaiset, ”Sanansaattajan Viipurista” v. 1841 tauvottua, olleet 2 vuotta aivan ilman sanomalehdettä. W.
1844 oli ”Maamiehen ystävä” ainoana suomalaisena sanomalehtenä; mutta senraavana vuontta ja sitä tehden on sanomia suomenkin kielellä yhä lisäyehnyt^ niin että jo tänä vuonna, jos kaikki sanomalehden tavoin tilattavat kuukauslehdet sekä Suomeu Asetuskokous luetaau, karttuu mitä 14 eri-nimellistä ja viiiue vuoden lopulla oli niitä jo 15. Eikö ussiiskoas, ovjois sjaonkuoa:
ajat muuttuivat! Olisiko kuka voinut olis v. 1844 sanonut, että Itt vuoden perästä tulee suomessa 15 sauomalehden tapaista suomen kielellä? Enimmät sauomalehdistämme ovat tosin vKhäsiä; mutta kukin ne kuitenkin tavallänsa ja koMtausa vaikuttavat yhteistä tiedon ja taidon edistymistä rakkaassa kotomaassamme. Sitämyöten kuin valistus ja sitä seuraava lukuhalu kasvaa, sitälnyöteu eueuevät sekä kooltailsakiu kasvavat sauomalehtemme. Selt näyttää meille muiden valistuueiden maiden historia, sen jo havaitsemme omankin maamme vähäisestä kokemuksesta. Meillä vaMaan vielä sangen vähän luettavan sanomalehtiä. Se.Mkin totta, ja sitä todistaa sauomalehtiemme kivva tila, kuin useimmat Mtä vaan tuottavat toimittajillensa rahallista tappvva, eli kaikestaankin menevät toimitus-vaivat ilmaseksi. Mutta siitä ei ole huoliminen. Kansan yleinen sivistys ja kaikenmoinen edistyminen siinä kuitenkin voittaa monipuolisesti.
Arvelkaammepa, missä tilassasnomalaisuus sekä muu yleinen vaurastummen ja sivistyminen maassamme olisi, josnäinä ’^viimeisenä kahtena vuosikyntmenellä ei olisi ollut meillä yhtäkään suomenkielistä sanomalehteä! Oi kuinka se on kolkkoa ajatella! Muuta kirjallisuutta, jos olis tullutkm se mikä meillä on tullut, niin kuka suomalaiuen niitä olisi tjennyt kirjakaupoista kysellä, jos ei olisi ollut sanomalehtiä niitä ilmoittelemassa. Kuka olisi tienuyt niille mitään arvoa antaa, jos ei sanomalehdet olisi olleet niitä arvostelemassa ja kehöittelemassa? Kuin, siis sanomalehdistä ”ön yleiselle kansan vaurastuumsiesealmlepanaiin suuri arvo, min luulee Tapiokin huvittavansa lukioistausa, .jos panee tähän luetteloit hukista suomenkielisistä sanomalehdistä, mitä ajan-oloon on ollut, ynnä niiden ilmestymä-vuoden ja viime vuoden loppuun asti karttunein vaikutus-vuosien määrän kanssa. Ne ovat ilmestyneet seuraavaisessa järjestyksessä:
”Suomalaiset Tieto-Sanomat” (Turusta) … ”Turun Wiikko-Sanomia” (Turusta) ”Ou„lun Wii„kko-San„omia” (Oulu„sta) ensikerran toisenkerran ”San„an-Saa„ttajaViipu„rista” (W„iip.) ensikerran toisenkerran ”Hengellisiä Sanomia” (Helsingistä) ……
”Mehil„äinen” (Oulusta) ensikerran „ (Helsin„gistä) toisenkerran kolmannenkerran ..
”Maamiehen Mävä” (Kuopiosta) ”Kanava, Sanansaattaja Viipurista” (Wiipur.) > ”Suomalainen” (Helsingistä) . ”Suom„etar” (Helsin„gistä) ensikerran toisenkerran ”Suomi” (Hensingistä) ”Lukemisia Maamiehille” (Viipurista) ”Kristillisiä Sanomia” ’”Sanomia Turusta” SuomenHuoneenhallituöseuranSanomia”(Tur.) ”itristillinen Huvittaja”.<Hä’meenlinnasta) .. ”Rauhan Sanansaattaja” <Raumaalta) … .!
”Lukemisia Kansalle” (Porvoosta) …… ”Sunuuntaija Pyhälehti” sWiivuristal ..1 ”Saimtt-Vennätin” lWiipnrisv )^^>>WW ”Lasten Suometar” (Helsingistä) ”Evaukeliumillinen Sanansaattaja” (Hämeenl.) ”Suomen Julkisia Sanomia” (Helsingista) .. ”Kuopion Sanomat” (Kuopiosta) ……. ”Aamurusko” (Viipurista) ….
”Ilmoituslehti” (Kuopiosta) ……….. Hippatunuan Sanomia” (Kuopiosta) ”luomen lähetysseuran Sanomia” I ”Varpunen, Sanaista Lapsille” (Helsingistä).1 Asetus-Kokous” (Helsingistä) …. » ”Porin Kaupungin Sanomia” (Porista)…. ”Otava, Sanomia Wiipurista” ”Vutemisia Vapsille” 5.
2.
2.
4.
3.
1″/.2.
1.
1.
1859.
1860.
1860.
1860.
1860.
1860.
1858.
1859.
1859.
W56.
1856.
1856.
1857.
1857.
1857.
185il 1855. 11885565^^ 185l1847.
1851.
1847.
1849.
1850 185i!
muuta, että sitte on jo 85 vuotta, kilin ensimäistä suomenkielistä sanomalehteä koetettiin toimittaa; vaan se on ollut vielä liian aikaista, koska hleyhvtiineihyvvoäinnt elää kuin rouoden, Mkka se oli mielestäni lehti sen-aikaseksi. (Sitä sain kerran lainata lukeaksem Yliopiston kirjastosta Helsingissä). Sitte kului taas kokonaista 43 kmotta, ennenkuin uskallettiin ruveta koettelemaan suomalaisen sanomalehden antamista. Waan sittekin vielä täytyi vuosina 1842—43 pitää 2-vuotisen paaston. Wasta ”Maamiehen Istävän” tultua konttinensa ”viisautta” kaupitsemaan, niinkuin itse ensi-numerossaan kuvaili, alkaa se aika, jolloin ei ole tarvinnut olla aivan ilmana.sjuolualaisitta sanomitta, vaikka tosin on ollut vielä kovia kidutus-aikoja sanomalehdillä, niinkuin esim. alussa viimestä vuosikymmentä.
kartu Toisekseen nähdään tästä, että vaikka vuosikertoja ei tähänasti kuin vähä yli 138, niin on jo kuitenkin ollut 35 eri-nimistä suomalaista sanomakirjaa. Tapio, joka tänäpäivänä alottaa ensimäisiä askeleitansa julkisuudessa, on sviiasikkajo 3C:des lehti tällä suomalaisuuden kedolla. Tapio, Istävänkoeonltsainmsäaisiälähveusostiokiesrttaojav, ertaa suurempi Maamiehen nyt luetaan pienempäin sanomalehtiemme joukkoon. Niin ne ajat muuttuvat ja vaatimukset ajan kerällä suurenevat! A. M
n.
M» ”^
lle. XiitollLiu, läb«t^kBe»t». 8e pannaan 7apiann BainaB»a liuin tilaa Baaäaan. MBtä eri-inietteistä lapionBuliteen on VB.Btau»ta lapion tei-vellä^B-puneeBBa tä«Bä n.roBBa.
I>. I’
ii« Xiitäinine läliet^llBeBtänne. ?ann.
vaan, «tt«inlno »»8, Bnpiinaan Ili^j<iituBtann« .”I7ll»i vuo»i” täliän en»iiniii»W!i n.man m^älieinmin ei «iilii enää o1« »itii, arvoa. Nnuteililin e>n I^a^iio pi6uuntt>nBN, Bulite?n ottnu, vaanniin Ivnviii, ki^oitllksiu, nialiäolliBta.
Kuopiossa, P. Asehanin ja Kumvv. liriapaiuossa. 4861.
Painoluvan antanut’, M. I.Lindforss.
VV’ Tätä N.roa seuraa Lisälehti.
2.
12’/2°.
22
viime tiiötai-iltana oli noin :iOUhenkeä.
Kaikki onnistui erinomaisen hyvin. Näytteliäin joukossa olikin useimmat jo ennestään mainioita näyttelijä-kunnostansa, niin että siitä tiesi jo toivoatin jotain kunnollista.
Kirjakauppaan tuli jo viimes-viikolla Lönnrotin ”Suomen kasv isto.” Tämä kirja on taas suuri askel eteenpäin suomalaisuuden Pyrinnöissä. Oikein ihastuttaa ja samalla ihmetyttää, kuin Professori Lönnrot on saanut siihen niin Perisuomalaisia, lyhviä, hyvin selittäväisiä ja hyvin taipuvaisia kasvu-opillisia nimityksiä.
Mainion suuren työn ja avun onitimuistettava Lönnrotimme tässä tehnyt isompainkin koulujen suomistumiselle. Kiitos jakunnia hänelle täältä Savonkin sydämestä! —< Muistamme tässä juuri, että keväillä W. 1857 eräässä kokouksessa Helsingissä tuli Puheeksi, kuinka tärkeätä olisi saada koulukirjoja suomeksi, ettei sitte vedeltäisi suomalaisten oppikirjain puutetta esteeksi koulujen suomistamiselle. Silloin menivät joku pari tusinaa, paraastaan yliopiston nuorukaisia, lupaukseen, kukin tehdä osastansa työtä tässä asiassa. Silloin katsottiin tarpeelliseksi saada suomenkielelle feuraavaiset koulu-kirjat, nimittäin:
”Maantiede, ””Historia, ” vanha, keski-ajan sekä uusi, laitti erikseen, ”Puustainlasku, ””Eutlideen alkeet” (5 ja 6kirja), ”Brunoin Latinan kielioppi, ””Cleven Sielutiede, ””Latinan Sanakirja, ””Koko-määräntä, ””Eläin, tiede, ””Kasvuoppi, ””Latinan kieliharjoituksia, ””Anabasis”(sanakirja), ”Kemia, ” eloton ja elollinen erikseen, ”Ajatus-oppi, ””Suomen Historia” ja ”Saksan Sanakirja.”
Työt jaettiin miehiä myöten. Prof. Lönnrot lupaisi silloin Kasvuopin toimittaa, ja onkin se nyt tässä valmiina. Kukaan muut niistä silloin luvanneista ei ole vielä valmista saanut. Toivomme kuitenkin näiden kenenkään ei kesken väsyvän.
Suometar pitää tämän vuoden I:ssä n:rossaan ylistyspuheen Kuopion köyhäin kouluista. Tahdotteko Neito-kulta meitä Kuopiolaisia vajottaa itsetyytyväisyyden vahingolliseen uneen? Ei siukkuseni se kelpaa, että tuin meillä juuri, suuria puutoksia tuntein, hankitaan saada köyhän työ-kansan lapsille parempia koulu-laitoksia, Te silloin alatte ylistellä näitä samoja.
Ilmat olivat viikon alusta paljon leudompia tuin ennen tänä talvena. Wiime keskiviikkona esim. oli vaan 7 pykälänkylmä.
Mutta torstaina alkoi jälleen patastua.
Lapsen murha. Toissa perjantaina 4 p. t. k. onkaupungin Fiökaali Kuopiossa tavaunut palovartianlesken Miettisen Anna Kaisa luona, jo vähän mätäntyneen tyttölapsen ruumiin, pantuna erääseen lukottuun tirstuun, josta syystä sanottu lesti on pantu—kiini ja asiata tutkitaan Raatihuoneessa. Oulusta näkyy Fiul. Mm. Tidningin I:ssän:rossa tätä vuotta se merkillinen soitta, että puolen tusinaa nikkarin ja fatulamaakarin oppipoikia, eräs kisälli seurassansa, tuuluttavat muutta, neensa isiltä perimät suomalaiset «imensä, niin että Jaakko Snitteri on tästälähin Sundman, Kustaa Pulkkinen on nyt Boström, Johan Pulkkinen on taas Barkman, Aukusti. Peura on saanut nimen Bergelund, Johan Fr. Poropudas kutsuu itsensä Lindberg jaPekka Kapri on täötäedes Kohlström. Warmaan nämä poikaset ovat lukeneet Haunikaisen ”Silmankääntäjää” ja ottaneet siitä Oluvisen oppia, ymmärtämättä sen Paremmin ”Silmankaan täjän” oikeata tarkoitusta.
Tapio ei luulisi enää Kuopiossa voivan semmoista niin suuressa määrässä yhdellä terralla tapahtua, sillä täällä näkee useimman mestarin osotteissa seinillä aivan muuttamattomina suomalaisia nimiä. Waan työtä heillä näyttää olevan tullakin kuutoansa myöten, seite kuin muukalaisnim—isilläkin. Tampereen uutta mainiota pellava-kangasja rautakäsityö-tehdasta tarjotaan nyt osakkaille. Perustus-varat tulee olemaan 4 miljoonaa markkaa, jaettu 2 tuhanteen osatkeesen, jokainen 2 tuhatta markkaa. Näiden perustajat ja nykyiset omistajat ovat herrat—Gust. Wasastjerna ja Adolf Törngren. Iyväskylän kirjakauppa sanotaan nyt joutuneen rehtor Pesoniuksen huostaan ja siis tvivotaan parantuvan entisestä huuuotinsoiast, a tilastansa, siitä nimittäin, ettei siellä löytynyt paljo kirja, mitä olis tahtonut.
Ilomantsista uuden vuoden alkupäivinä kirjoitetaan Tapiolle:
”Kun nyt lähden ”metsän kultaista kuningasta” nöyrin, , mästi tervehtimään, ja vähän viestiä täältä salon kylistä lykkäämään, mistä muusta voin alottaa kun metsistä? Juuri Tapiolan isännän omasta aluskunnastaan. Kyllä täällä ennen oli hyvin vvoashsvaoja hongikolta ja muita metsiä, mutta ei niitä suuressa ar« pidetty, vaan hupa-hinnasta myötiin, sekä muuten hävitet. tiin, ja sillä lailla hongikot harvenivat harvenemistaan. Wähyys ja kilpa-kanppa ovat viune aikoina hongikoille lisännyt hintaa. Niin esim. hra Tiehanoff ja hänen puukhollarinsa Taskinen kahdesta eri konnusta, hongikkoin vuoksi maksoivat tummastaki 32, 000 markkaa.
Kauppiat Mustonen ja S. Parviain hra Arppe’lta ostivat Luttapohjan, Karpankankaan kylät ja Käenkoskenmukin, joille tehtiin hintaa 240, 000 markkaa. Kun vielä annettanee suurempi vapaus sahoja rakentaa, niin metsien hinta arvattavasti yhä tulee nousemaan non. semistaan. Se kaikki on hyvä, eitä tarvitse pelätä, että rahvas nyt enää menee polku-hinnasta metsiänsä myömään. Mutta yksi seikka on, josta minun täytyy huoltani Tapiolle valittaa, ehkä tietää siitä Tapio antaa hyvän neuvon. Se on muka merkitty, ettäuseammat metsänsä myöjät, luullen hinnassa olevan loppumattoman aar Sanomia Salvosta ja Karjalasta.
N:o » Iä p >U RB«t Hinta vuositerralta:
3 markkaa 40 penniä ja puolelta:
1 markka K0penniä.
Jaetaan Kuopiossa:
P. Asehanin ja Kumpp. Kirjakaupassa kello 12 päivällä.
Laumlmtama 12 päivänä Tamntikuuta.
Inä Vunnuntaina Loppiaisesta saarnaamat:
Puolipäiväsaarnan, ruots., kappalainen Granit ja suomat., varakirkkoherra Molander.
Kotomaalta.
Kuopiosta. Kaupungin seurakunnassa viime vnonna:
syntyi 81 miehen ja 80 vaimonpuolta. Kuoli 52 miehen ja 61 vaimonpuolta. Muualta muutti 121 miehistä ja 119 vaimoista; pois muutti 70 mieh. ja 77 vaim. Maaseurakunnassa:
syntyi 227 mieh. ja 223 vaim. Kuoli 173 mieh. ja 251 vaim. ja vihittiin 148 parikuntaa.
Kuopion läänille aivotun maaviljelysseuran perustajat, sekä ne jotka jo ovat nimensä kirjoittaneet, eli silloin aikovat kirjoittaa, saavat kokountua kolmantena markkinapäivänä, eli torstaina 17 p. t. k., kello 4 jälestä puolen päivän läänin Herra Kuvernöörin kuulutuksen mukaan Kuopion Maankansselissa tuumimaan monista seuran alkuun saamisen asioista. Samalla kertaa on myös tilaisuutta kirjoittaa perustus-osia Suomen Maavilje
Koska nyt par’aikaa ollaan hommissa asettamaan semmoista, niin se ei mitenkään pitäsi jäädä sillensä. Toivottava on, etteivät ne miehet, jotka sitä varten pidettävässä lokouksessa tulevat seuran asettamisesta tuumimaan, heittäsi M kesken, jos jäseniksi rupijoita olisiki vaan vähän ilmanteen, muutamaan vuoteen hävittävät tepeesti saadut rahansa, eivättä sitte ole yhtään rikkaammat kun ennen metsieusä myömistä.
Heissä siis ei ole oikeita rahansa käyttäjiä. Miten voisi saada parannusta aikaan? Joko niin, että metsien omistajat silsi viisastusivat, että möisivät metsää ainoasti vähitellen? Tahi, että jotenkuten saisi heitä oikeen miehen tavalla tarttumaan maaviljely-töihin käsiksi? On täälläki noita Tapion ”vilkkaita vartioita, ” joita hän on ottanut avuksensa Tapiolan tantereita hoitamaan. Ei niiden toimesta kuitenkaan vielä ole paljon jälkiä uäkyvissä. Mutta kukaties lohtali tulee. Sillä yksi niistä hyvin mielellään tahtosi ruveta tervaa polttamaan. Ja ruunun sekä yksityisten metsissä löytyy mahdottoman paljon kuivia ja kaatuueita puita, kantoja ja juuria, jotka olisivat tervan polttoon hyvin käypiä. Mdellä tiellä saisi metsät puhdistetuksi ja vieläpä hyvää voittoaki ruunulle. Metsäherra ikävällä vuottaalupaa käydä tähän työhönkäsiksi.
Kesällä kun pitivät hrat paroonit Langenstiöld ja Wrede metsä-asioista täälläki kokouksen ja kysyttiin mitä talonpojat aprikoivat siitä, että ruunu muka rupeaa ottamaan omia metsiään omaan hallintaansa ja asettamaan varsinaisia vartijoita ja hoitajia, niiden lautta esimerkillä myös rahvaalle näyttääksensä, miten metsiä oikeen pitää hoitaman?,
sanotaan erään talon isännän I.Vt. vastanneen:
”Mitä meidän on siihen sanomista, kuu ruunu ottanee, niin ottakoon; mutta koska tulee paljon metsä-herroja kulkemaan, eikö se olisi mahdollista, että ruunu metsiensä puolesta rupeaisi talonpoikien leralla maan-tietä tekemään?” Se nyt kyllä on totta, että ruunu jo tähän asti on tvuitiltaan kylliksi teettänyt tietä, vaitka se ei ole tapahtunut tästä syystä, lvaan kato«vuosina nälkäisille leipää hankkiaksensa. Mutta tuo vastuu on kuitenki sentähden mainittava, että kulku-neuvoin parantaminen metsissä taitaa kuulua metsä-hoidon syrjä toimiin. Sanotaan muka vlevan aikomuksessa, että ruunu talonpoikien avutta koskien perkaamisella selvittäsi vesi matkoja, sekä metsiin teettäsi teitä, millä niistä päästäisin vesien äärelle, ja tulevathan neki tiet talonpojille hy »vätsi. Jos se nyt on luonnollista, että ruunun pitäsi olla osallinen tien teossa, niin eihän se osattomaksi jääkään.
Mitä teihin muuten tulee, niin muutamia vuosia sitte oli pantu kysymykseen tienteko Joensuusta Heinävaaran ja Keskijärven kylien kautta Kihtelyksessä Koveron kestitievariin Ilomantsissa. Se on kaikkiaan 44 virstaa, suureksi osaksi entisiä kylän-teitä ja muuten tasasta mattoja, niin että koko tie siltoineen päivineen, arviolaslennon mukaan, ei maksasi enemmän kun 3412 ruplaa. Tohmajättvellä ja Kihtelyksessä olivat vastustelleet tätä tien tekoa, koska siitä ei olisi paljon yhteistä etua heille toivottavaa. Mutta Ilomantsilaiset siitä erinomattain ihastuivat. Matka Joelle vähenisi 20 virstalla. Ehdottelivatpa vielä:
että kylätie KeskijärvestäKihtelylseen tehtäsiin vallan-tieksi ja Kihtelyksestä entinenHernevaaraan Onlamon kylässä menijä polku-tie, mitä jo välistä on ajettu purilla, laitettasiin oiva tieksi. Sitte mentäsiin Ilomantsista Tohmajättvelle Kihtelyksen kautta tasasta kylien läpi menevää tietä, sen siaan, että nytynen tie on mäkinen ja Paikoin hyvin Multanen, ja jonka varrella on aivan vähän taloja. Wäärää tämä tekisi noin peninkulman. Waan vähämpä siitä kun Joelle olisi 2 peninkulmaa suorempi. Ja jos Kihtelyksestä mentäsiin Joelle Heinävaaran kautta entistä kylän-tietä myöten, niin voisi entisistä teistä jäädä pois:
Koverosta Lahdensiltaan Kemiisfä, Huuhtlammilta Kihtelykseeu ja K—ihtelyksestä Hontavaaraan, eli noin seitsemän (7) peninkulmaa, joita vaan saisi pitää kylä-teinä.” tunut niissä nimilistoissa, mitkä sen suhteen ovat kirkkoherroille laitetut.
Sillä juuri tässä uimien keruussa on yksi seikka, joka varmaan pidättää monen koko asiaanrupeamasta, se nimittäin, että pitää ikään kun ”puheen aluksi” luvata vuosi-maksun suorittaa, tarkoin tietämättä mitä seura tulee toimittamaan ja mitä etua maksajalle rahoistaan on toivottava.
Jos sanot:
vaan mitenkä muuten saattaa maksaa p—alkansihteerille, miten antaa palkintoa kilpa-kynnöstä j.m.m.?; niin saat ehkä vastaan tämän kysymyksen:
mutta onko palkattu sihteeri kohta tarpeellinen; tarvitseeko kohta alussa palkintoja antaa; ja eikö saa seuraa alulle ilman maksutta, semminki kuu läänissämme jo löytyykaksi maaviljely-koulua, minne on hankittu parempia työkaluja jne.? Ainaki luulemina, ettei ole hyvin monta nimiä saatu, eikä se meistä olekaan ihmettä.
Päin vastoin on semmoneu maksu ”puheen aluksi” tässä melkeen sopimaton ja tarpeeton, jos mielii parastaaan talonpoikaisia miehiä seuraan saada, emmekä siis ole puolestamme ketään nimensä antamaan kehoittaneet, josta arvattavasti ei olisikaan mitään lisää tullut.
Mutta muiden ajatus asiassa saattaa olla toinen, varsinki niiden, jotka ovat käyneet seuran asettamiseen käsiksi.
Ia koska siinä tapauksessa koko seuran syntyminen voipi olla epäilyksen alainen, niin se olisi ensiksi tarkasti tutkittava, onko vuosi maksu jäseniltä nyt kohta välttämättömän tarpeellinen.
Sitä varten taas on vastattava kysymykseen:
mikä seuran tarkoitus tulee oleman? Tietysti:
maaviljelyksen edistyttäminen, sillä tapaa muka, että kokouksia vähän väliinsä milloin missäki paikassa pidetään ja niissä miehissä mietitään ja neuvoteltaan mitä paremmuuden edistämiseksi katsotaan tarpeelliseksi. Jos kuulutuksella kutsutaan kokouksiin koulu paikoissa, niin luulemma että sinne kylläkokoutuu ihmisiä, ja jonkun ajan päästä saattaa halu paremmuuteen olla niin suuri, että mielellään ruvetaan, joko vuosi maksulla, tahi pääsö rahalla, eli miten hyvänsä kokoomaan varoja seuran vaikutusta auttamaan, femminki jos kokouksien johdanto on hyvä. Mutta se nyt vaadittu maksu viepi mainitun haluu poikkeen ja seuran elanto, jos se siinä riippuu, pelättävästi tulee olemaan kituvainen.
Tähän luuloomme on vähäntodistustakokemuksesta v.
1858. Keväällä pidettiin lonhkolatzsa yksi väli-tutkinto.
Sinne oli tullut jokseenki talonpoikia kokoon. Sentähden tutkinnon päätettyä niidenki kanssa tarinoitiin maaviljelysasioista.
Näkyivät siihen mielistyvän. Wielä tänä syksynä kuulin erään läsnä olijan sanovan:
”Mitä M:nen silloin selitti, sen minä hyvin muistan ja olen merkinnyt että se kaikki on totta; kyllä hän on niitä asioita tutkinut.” Tästä päätän, että semmoiset oikeen kuulutuksen perästä pidetyt kokoukset yleisemmästi herättäsivät halun niihin vastaki tulemaan ja noudattamaan mitä siellä on oppimista. Silloin varmaan myös tyydyttäisiin paremmin johonkuhun maksuun.
Luulisin sentähden paraaksi pyytää lupaa seuran asettamiseen sillä tapaa, että seura saisi vähän väliinsä milloin missäki paikassa pitää kokouksia maaviljelyja talouden asioista ja vasta neuvotella ja päättää, miten varoja seuralle hankittanee.
Jos ei voi saada ketään, joka aluksi kirjoitus työtä ilman maksutta toimittaa, niin tyydyttäköön vähempään kirjoitukseen alussa.
Parempi sekin, kun että ensimäiseksi hankkii palkatun sihteerin vastamielisellä maksulla ja pää-asiasta ehkä ei tule mitään.
Ulkomaalla.
Tällä kertaa ei muuta erinomaista sieltä kuulu, kuin että Preussin-maan kuningas on kuolemaisillaan ja ehkä jo kuollutki. Hän on jo monta vuotta ollut niin kivuloinen ettei voinut enään hallituksen asioita toimittaa. Tällä taivalla meidänkin korkean Keisarin suvulle, jonka hän oli lähimmäisiä, yhä lisääntyy surua jakaipausta. Tapion toimituksen muistutus. Kiitollisuudella on toim. tämän kirjoituksen, samaltakunnioitettavalta Lähettäjältä, jonka meille kirjoittamasta kirjeestä olimme ottaneet uutiset Ilomantsista Tapion viimen:ron lisälehteen. Senvuoksipa niissä on samoja mietteitä. Tässä kuin on kunn. Lähettäjä tarkemmin ja täydellisemmin selittänyt mietteensä, niin olemme sen kuitenkin panneet aivan kokonaisena tähän.
(Lähetetty) Maaviljelysseura Kuopion lääniin.
Liikkeestä Kuopion läänin vesillä kesällä v. 1860.
1. Konnuksen ja Taipaleen kanavissa, Leppävirran pitäjässä.
Purjehdus-ajalla, Toukokuusta Marraskuuhun v. 1860 ovat nämä kanavat tuottaneet yhteensä 6139 markkaa 88 penniä, joista kesäkuussa enimmän, eli 1368 markkaa 20 penniä. Sotavuosina ja senperästä seuranneina onnettomina katovuosina Savossa, kuin mahdottomat määrät viljaa kuletettiin kanavissa, oli tulot tätä suhteen paljoa suuremmat. Wertaamisen vuoksi tahdomme Fosfori tulitikkuin Menneellä vuodella Oulun Wiikkosauomat kertoivat kerran fosforitulitikkuin vaarallisnudesta jaSaksan maalla tapahtuneesta vahingosta näiden jokaisen käsissä olevien kaluin kautta. Kylläpä yhdenkalttaisia tapaturmia joka vuosi taitaa meidänkin maassa sattua vaikka ne, niinkuin moni muukill seikka, ei tule tutuiksi.
Joitakuita vuosia takaperin kuulin Tornion tienoilla vaeltaessani, siellä vasta tapahtuneesta täniänkalttaisesta hirmuisesta asiasta. Muutamaan taloon tuli Myöhäseen eräänä iltana matkalla Ruijaan kolme miestä emännän tuttavia, hän Panikohta pannun tulelle jatarjosi mille kahvia. Nämät joivat sitä muutamia kupillisia ja ei virkkaneet mitään; emäntä ryyppäsi itse kansa vähän, mutta hänelle tuntui tämä keitto jotenkin oudolta.
Noh, kaikki Panivat sitten maata ja kuin aamulla noustiin ylös, niin emännällä oli julma puria ruumiissaan ja hänen hyvin katkoi sydäntänsä; mutta nämä kolme vierasta eivät enää hievahtaneet lepopaikaltaan, ne makasivat siinä kuolleena. Kuin kahvipannun sisusta tarkemmin tarkasteltiin, niin siellä löydettiin kokonainen tulitikku^kääre, joka oli niin myrkyttänyt sen kahvin että paikalla oli tappanut kolme miestä ja olipa vielä keittäjänki tappaa. Kuin uyt kysymystä nostettiin kuinka tikku-kääre oli pannuun päässyt, niin lapset sanoivat yksinään ollessansa pudottaneensa sen sinne, kuin tikuilla leikittelivät.
Wmne-kesänä tuotiin lisalmesta Kuopion Lasareettiin yksi kymmenen-vuotinen tyttö, jonka poski oli suuresti turvoksissa ja suusta tuli hyvin paha haju. Tarkemmin tätäkalasteltuani havaitsin vasemman yläleuka-luun kolmen takahampaan aluetta tykkönään märänneenä ja hampaat ihan irroillaan. Kohta juohtuimieleeni tämän lläyttävänsihimana senkalttaiselta vaivalta kuin usein tavataan niillä, jotka fosfori-tulitikku tehtaassa työskentelevät; mutta kysyttyäni tältä tytöltä siitä, niin ei hän tuommoisesta laitoksesta tietänyt mitään, sitä vähemmin oli hän niissä töissä milloinkaan käynyt.
Mutta kuin äitinsä muutaman viikon perästä tuli tänne, selitti hän asian niin, että tyttönsä oli keväällä sairastanut lavantautia ja siinä ollut hyvin levoton, nytpä muut lapset antoivat sille fosfori-tulitikkuja leikkikaluiksi ja tämä oli suuhunsa pistänyt ja purrut niitä. Tällä tavalla minun arvelemiseni tästä seikasta ihan oteutuiki ja ei mikään muu, kuin fosfori-myrkky ollut tämän tytön leukaluuta syönyt. Lasareetissä otettin pois pari tuumaa sitä märännyttä luuta, jossa vielä kolme hammasta riippuivat kiini, ja ilmoittaa, että esiv. v. 1841, jolloin kanavaverot ensi vuottansa otettiin, tekivät ne 327 rupl. 68 kop. hop. eli 1310 markkaa 72 Penniä, noin saman verran kuin 1kuukaus nyt tuottaa.
2. Wiannon kanavassa, Maaningalla.
Kesällä v. 1860 on yhteensä 131 venettä kulkenut tästä kanavasta ja tuottavat 401 markkaa 51 penniä hopiassa.
Wähin määrä veneitä (6) kulki kanavaa myöten Toukokuussa ja enin (36) Syyskuussa. Enimmäkseen kuletettiin rautaa Jyrkän ja Petäjäkosken ruukkiloista Warkauden mukille.
Kuin tulevina aitoilla liike vettämyöten, niinkuin toivotaan, kanavain laittamisella tulee jatkettavaksi pohjoisempaan, lisalmelle, tulee epäilemättä liike Wiannon kanavan kautta monikertaisesti lisäyntymään.
3. Pielisjoen kanavissa. Waikka näissä kanavissa ei mitään maksua oteta, merkitään kuitenkin ne veneet ja lastit, jotka kulkevat ylös sekä alaspäin joessa. W.
1860, Huhtikuusta Marraskuuhun, oli yhteensä 1601 venettä, 184, 496 markan tavara-arvolla, kulkenut kanavista.
Wähin määrä (6) venettä kulki Huhtikuussa ja enin (306) venettä Heinäkuussa. Ulospäin vietiin paraastaan viljaa ja suoloja, alaspäin enimmäkseen puu-tavaraa, rautaa ja voita, tätä viimestä tavaraa likelle 11 tuhatta leiviskää.
F.
s^se Kuopion läänin Maaviljelysseuran asiassa tahtoo TapioK toim. kunn. Lähettäjän mietteisiin lyhykäisesti muistuttaa seuraavata:
Kuten Tapion Näyttö-numerossa jo kerrottiin, on jo ennenkin yritetty maaviljelysseuran saamista tähän Kuopion lääniin; mutta kuin asia on tyhjään ranvennut, esim. kuin kokoukseen Kesäkuun 16 p:ksi v. 1845 ei tullut ainoatakaan henkeä, vaikka emme lnule, silloin vielä mitään rahoja ”puheen aluksi” vaaditun, niin sitte W. 1857 lähetti läänin hraKuvernöörilistoja seurakuntain kirkkoherroille, että kullakin, ” jotka tahtovat vaikuttaa tämän asian menestykseksi, ” olisi tilaisuus niihin nimensä kirjoittaa. Jäsenrahat, 2 ruplaa, herroilta ja 1rupla talonpojilta vuodessa, eli kerrallaan maksaessa 20 rupl. edellisiltä ja , 10 rupl.
jälkimäisiltä, saisi vasta sitte maksaa kuin seura on saanut hallituksen vahvistuksen.
Tätä otaksuu kuun. Lähettäjämme, ”että asia ei ole alotettu oikeesta päästä.” Eihän tähän ole ketään houkuteltu. On vaan annettu tilaisuutta ruveta jäseneksi eli seuran perustajaksi, niinkuin näitä edeltäpäin kirjoittaneita jäseniä tavallisesti kutsuttanee. Ken ei asiaa vielä sen paremmin ymmärrä ja katsoo sen vaan paljaaksi rahan vaatimiseksi, se olkoon pois. Oikeen hyvä ja tarpeellinen kuiteukin oli, että tämmöinen tilaisuus nimiensä kirjoittamiselle on annettu, silla mitenkä sitä mitään seuraa saatasiin ensin alulle, jos ei toki ensin muutamia kymmenkuntia ilmauntuisi seuran perustajiksi?
Kuka laatisi seuralle asetuksen ehdotukset ja kuka voisi mennä pyytämään hallitukselta lupaa seuran asettamiselle, jos ei joku joukko eli seura ole jo ennen siihen halulliseksi itsiänsä ilmoittanut? , Millä päästäsiin alkuun, millä painatettasiin seuran asetukset, kutsumuskirjat j. n. e., jos ei jo ennalta ole edes joitakuita markkoja koossa? Se on näihin tällaisiin, kuin perustajan:
ensiksi annettavat markkaset luulemme tarvittavan käyttää ja sitte sen perästä tarpeellisten lentokirjaisten j.m. s. hyödyllisten hankkeiden toimeen saattamiseksi. Ne kunn. Lähettäjän luulemat sihtieriu palkat ja kynnön kilpa-palkinnot, eivät vielä voi tullakaan kysymykseen näin alussa. Ei myös kokoukset ja kilpapalkinnot ole yksinään seuran tulevat toimet; vaan näistä saapi ehkä Tapio vastapäin tilaisuutta enemmän kirjoittaa.
Tahdoimme nyt vaan pikimmältään sanoa muistutuksemme kunn.Lähettäjän mietteistä ja voimme vakuuttaa, että seura saadaan jo toimeen, koska ens^torstaina 17 p. t. k. perustajat, joita täällä on jo eräässä listassa 50 hengen paikoille, saavat kolonnina läänin maankanseliin asioista tuumimaan, ja myös, että semmoisia kehoittavia kokouksia voipi vielä Mekin pitää, sekä maanviljelyskouluissa että muualla ja niissä jäseniksi kirjoittauta, ken haluaa. Samate voidaan sitte vasta kutsumalla kutsua työskenteleviä jäseniä. Mutta alku oli tehtävä niinkuin se nyt on jo toimeen pantu. Jos Ilomantsilaiset j» mnut salokyläläiset eivät vielä ymmärtäneet asian suurta arvoa, niin sille ei mitään voi nyt vielä.
Tapio puoleltaan kokisi heille tästäkin asiasta selitellä, jos vaan heillä on halua kuulla. Wai vieneekö tämänkin halun heiltä se, että Tapiokin vaatii ensin tilaus-rahoja? Jos niin on, niin pitäkööt sitte rahaa jumalanansa!
(Lähetetty ruotsalaisena).
äkare, sama kerta viilossl Missions Tidning för Finland, samate .
ÜboTi» , öti viikoss, e . .
bl^nn b eerrrä tt telser, kolmasti viiloi<sa.
1:
58 3:
45 2:
70 Mteensä 36:
19’/, .
sen jälkeen leuka parani, mutta tyttöraukalta tuliihan vaan näiden vaarallisiin tikkuin kautta leukapielensä ikuisiksi ajoiksi turmelluksi ja pilatuksi.
Kylläpä tuo siis olis tärkeä asia, että vanhemmatvaarin ottaisivat tämmöisistä surkeista tapauksista ja pitäsivät mainitulta tuluksia niin puloitettuina, etteivät lapset edes sais niitä käsiinsä, sillä muuten eivät voi arvata nlilloinka he kotiin tullessansa löiMvät lapsiansa niiden kautta vaarallisessa taudissa tahi kuolleena. E. N. Yksityisiä Ilmoituksia. Tietää annetaan:
Koulun-käynti täkäläisessä sunnuntai-koulussa alkaa taas kuluvan kuun 21 Päivänä ja uusia oppilaita otetaan ivastaan, kun he »varustettuna papin todistuksella ilmoittamat ihtensä alla-tirjoittajem luona mainitun kuun 18 ja 19 päivänä kello s:stä j. p. p. Kuo^ piosv Taulmituun N päivänä IK6I. And. Helander«^I°ill Kirinon kör en tillernn.ä»k^äel»aon vöräB-llN8t«lIt lor l»k^ »julvll oeli viiniä»», bllrn, n, nBt»lluB Il0N8«rt »Ile^ro lotteru MB^liireninFt:u» neli llnäru, till fiirenin^en loräraäe vor uti lmrvlllllnäs (F^innksii BolennitetB »»1, m^näll^en, llen 21 18f»1, kvlli-tillinträäe» diljett«r till tju^u kopek «illver erliäl 1118 liollläälln li»r»tä6eB »kint via in^n^en;barin, » Bllei’lll. 7 ekt.n>.
B^kärenin^en» Direktion.
De livilk» ännu ön8ll«l ineä diärll^n. tillolv»nBtBenäe Il»tteri, ville inleinnu, äeiu «llinm», äll^, f«re lniää»Fen Iio» unelerteeknnli. O.
Nkonom tor B)’loreninFen.
IlarmenNomanB vill Ifnrra Bvarlvar Frtznäen upplate» ott:
»torrt! rum till lieA»Anande unäer inBtun6anäe inllrknllä» tiäen; nm’ mnr« deBleeä liäraln leinnu, r pK »tället Uti Herr kammar rääet oek Il, iää»ren Iliilen» e^anäe 1^:0 *”/, « iliörnet al K^rlitor^et, inviä inkörBporten, tlnnn.B rum niuel värme oen uppa«»nin^, m. m. att li^raB kör in»tun6anäe marlln»sltia, na»«lliil1e! lur iianliianätl eller anäre resanele. Xuonio äen 11 .?K» nukri 1861.
Talo tanpan.
lä^meal Ha? «i a« ««eke^ätta tien Hiig^ä^aeke Koeieso ?em l att ä^ /»’«t a«iä«<i /S»att ö/vel-va»’» /ö^es^» e^eke v/«<e»’ma^/latl, »»leek ett väl asso^ie^aeki ia</e^ a/ 6>p^^”, Zsaie»«aiis^a oe^ Meieo^olaFls^a »«s^«ine«<«-, sami ett väl asso/^e^aaV iaFe»’ a/ Fa/a«/e»«ei’ oe/i atti iiil n?^e/eei «lvt?e»a/a mltt io^/ls ä^ «’ <3a?o»lii lmann, Haltian seuduilta poismuuttamista vasten myydään Alapitkän talo, johon kuuluu tolme tilaa, kaksi lisalmen pitäjässä, neljä peninkulmaa Kuopion kaupungista jakolmas Kuopion pitäjässä, toisista vähän matkaa. Tarkkaamman tiedon talosta, sen hinnasta, etuisista kaupan-ehdoista antaa Nuunun vouti Norring Kuopiossa.
Kaupaks Greddaa Assessor Aspelundissa.
ilrönllelzin^lor».
Niitä Näitä.
1. Vluotsissa annetaan tätä nykyä 10!! eri-nimistä sanomalehteä, joista pääkaupungissa yksinänsä tulee 10 ja niistä 4 jokapäivä.
Tähän ei ole vielä luettu kuutaus-kirjoja.
Kaikista näistä yhteensä saapi Suomessa tilata, Finl. Allm. Tidnissa olleen taksan mukaan, ainoasti 21 erinäistä. Ne muut saalvat pysyämeille tuntemattomina. Niistäkin tänne tulevista lehdistä tavallisesti mustataan tahi pois leikataan rivosimmat paikat.
2. Paperilyhty-nimisessä sanomalehdessä luetaan:
”Keinoitiamme valmistauvat arvoisasti astumaan esille Pietarissa tvlevan toukokuun alussa avattavassa teosten Näyttelössä. Olemme »vakuutetut Suomen kalu-osastonsilloin tulevan todistamaanmaamme teosten tilaisuutta paljoa edullisemmalla taivalla kuin siinä viune kesänä olleessa Maaviljelys-näyttelössä. Samati olemma vatuutetut, että suomemnle kalut pitäisi Pietariin tullessansa pidettää vähemmin emintimän tavalla tuin silloin.” >
Tosiaan saivat suomen kalut, joita sinne joka paikasta oli kyllä suurilla kustannuksilla toimitettu, kokea kaikin puolin kovaa onnealviimesyksyisessä Pietarin Näyttelössä. Ei vielä nytkään ole mitään parempaa selkoa sieltä saatu, tokko nimittäin mitään Suomen kalu voitti yleisempää merkitsemistä. Näin kovaa onnea emme soisi tulevassa teosten Näyttelössä suomenkaan teoksille. Se on muistettava, että Ulkomaalla ei saa ilman rahatta mitään toimeen.
Ken siis tahto, nee Näyttelössäkin voittaa kaluillensa erinäisempää tarkastusta se tehköön sen eteen kustannuksia. Ei se ole sillä tehty, jos lähettää vaan kalunsa jollekin, esim. Suomen kaupan Asiamiehelle Pietarissa, annettavaksi näyttelöön.Hän jos sattuu sairaaksi, niinkuin viimesyksynätapahtui, niin sitte jäävät kalut huiskin häiskin, yksi jäsen sinne, toinen tänne samastakin koneesta. Ken niitä, lähettää Pietariin lähettäköön myös mukaan Venäjänkielen taitavan selittäjän.
Hakemus-kirjat Lukkarin virtaan Kuopion Emäkirkon Maa-SeuratunuaSsa ovat 150 paivan sisaäu tästä paivastä, (tämä ei kuitenkaan siihen luettu), miuulle aunettavat. Kuopiosta 26 p. Joulukuuta 1860.
A. G. Borg, Tuomio Rmvasti Kuopiossa.
Haettavana:
Opettajattaren virka Otavan maaviljelyskoulussa Mikkelissä. Tammiluun kuluessa taulun lol>lotunnan luona, todistuksilla hylväSlä mamttsta, suomtntielen ja hyvääu karjanhoitoon luuluvain asia— in taidosta; palktaa 600 markkaa, vapaa ruoka, huone, puut ja kynttilä. Lukkarin virka Kerimäellä kolmen kuukauden ajalla 40 p:Stä viime Joulut, seurakunnan kirkkoherran luona.
Uutta Kirjataupassa:
Finlands Statskalender för ar 1861. 1rub.
?tlbrikB (^i^arrei’ e>ok kn^)vre»BS6r tili ?Ädril<B iiriB6l. i^iörnel)l)i’^Bll», OiAkrrer. diuok.
(Glober.
lfNtviioknr, i>e»vllBlenr ooli ker^ter.
ook (!itz»rletuier »k tlere »arter.
k’», dt;rB dl^6, trBpenne>r. lirutktirn, liNAelj>un^»r uoll knailkMllr.
Dubbel LtiBBor.
’I’oalettplvänn66r », f n.ll>.b^Bt6l.
I^inneliirlter, Lor6B6ukllr ook Bervietter «, s ’lllmmerlnr» linnVBpinn6rietB tillverkning.
L»rometr»r oon ’lliermometrar.
’lklmburook liöl<Billmpe»l.
lil^nllBmörill. kennlinilvllr, pllvpers-, liirttnon brl)6er>B^x»r ?i BkarB tillverkning.
?<^pverB Bliilrll.re m. m.
Painoluva», amanut:
<i. A. Therman.
Kuopiossa, P. Asehanin ja fumpp. kirjapainossa, 1881.
Hl»»«»zrVrvlBV.
Nmeälln nä^re zH dennk ort vi»tn, näe 6ele^»ro i UkM»BBkn ej inlunnit Bi^ viel <len »iBiiäet är lisU«t B»nlnmnträäe , lur »tt liiir»B <ilv<ir Un, n>ifllllt»r Direlitiemen» <l»l8lllF »tt »nvii, n6n, 6« ior flldrikerB »Ilmlinn», delvl tili ?inB^ll Ll^ukvn intlutnu NkII 1l»88» d«Bpllri, l^llr tili upptnrllnäe alloklli lör ett kol)tekniskt institut; t^ vllrä» B»int«li^V fl^brikzeFllre, untlerl^äknäe äennll U»^iBtrn>t 8ö »om ll»llrii, tt , iiäriFknoin uppmanlläe «ltt HlönlikFon6en 21 6enne» XI. 10. l. m. inior Hl»^i»trn, tun kärstääe» i «lvan UW^ikvet n, fB«t:nele B»inm», ntiÄäk. Kuopin Rkäku» den 10 1861.
köHll^^iBtr», tenB vä^nllr liuädiiok.
Tilattavia Suomen ruotsalaisia Sanomia W. 1861.
(Hinnat ovat postin kautta.) Hopiassa.
Rupi kop.
1:
35.
1—:
5«. 51.
1:
25.
3:
30.
1:
20.
2:
1:
10.
4:
5.
3:
55.
Björneborgs Tidning, kerta viikossa Borga Bladet, Den Evangeliste Budbäraren, kerta kuussa Eos, kahdesti kuussa .
Finlands Allmänna Tidning, joka arkena . . Folkvännen, kerta viikossa Frän Nära oeh Fjerran, kerta kuussa . . . . Författningssamling, miten sattuu Helsingfors Tidningar, kolmasti viikossa . . . Litteraturblad, kerta kuussa
2na Sunnuntaina Loppiaisesta saarnaamat:
Puolipaiväsaarnan, ruots., varakirkkoherra Molander ja suomal., kappalainen Granit.
Kotomaalta.
Kuopiosta Markkinat tällä viikolla olivat niinkuin ennenkin.
Hälinää ja rähinää oli kyllä. Rahvasta oli taaskin erinomaisen paljo kokountuuut näihin. Kauppiaita myös oli tullut Oulusta, Brahesta ja Kokkolasta, jopa eräs Pietaristakin. Hevosia oli tavallisuuden mutaan paljo, vaan myöjät pitivät niitä ostajain mielestä liian kalliissa hinnassa. Paraaksi luultiin talonpoika Kasasen Leppävirroilta hevonen, josta pyydettiin 2, 400 markkaa ja olisi pitänyt jo muka tarjottamautin täyteen 2 tuhatta markkaa.
Parempainhevoisten ostajia kuitenkaan ei ollut Paljo. Siihen siaan oli kyllä Wiivurin läänin miehiä rahtihevoisten ostossa.
Marklina-hinnat olivat yleensä senmukaan, miten kukin myöjä ja ostaja lliistä keskenänsä sopivat. e> ji.
Kuopion läänin Talousseuran perustajat kotoontuivat maankausselissa. Saapuvilla oli toistakymmentä herrasmiestä ja iso joukko taloupoikia. Niissä listoissa, jotka jo olivat takasi lähetetty, löytyi seuran perustajiksi kirjoittaneita 100 jäsentä, joissa 27 kerrallaan ja 73 vuosittain maksavia. Mutta kaikki listat eivät ole vielä tulleet takasi. Seura katsottiin siis syntyneeksi ja valittiin toimikunta eli komitö tekemään asetusten ehdotusta.
Jäseniksi tähän toimikuntaan tuli:
Kuvernööri Furuhielm, Tuomiorovasti Borg, Maansihtieri Strählman, Kamreeri A. I.Nudbäek, vara Kamreeri C. I.Hulteen, vara Tuomari E. Envald, Majorit I.Karsten ja L. Forstön, Maamittari W. Fabritius, Metsänhoitaja P. A. Fabritius, Koulunjohtaja A. Manninen, Kauppias A. Petander, Maanviljeljät C. Wenell, L. G. Pelkonen, P. Kumpulainen, O.
Pöksyläinen, I.Miettinen ja A. Karjalainen. Mitään asetusten perustuksia ei tässä vielä tehty, vaan jätettiin se kaikki tämän toimikunnan huostaan ja näiden tekemää esitystä sitte tutkitaan yleisessä perustajain kokouksessa Kuopiossa 23 p. tulevaa Helmikuuta.
Se vaan määrättiin, että kaikki kirjoitukset tämän seuran suhteen tehdään suomenkielellä ja että on välttämätöntä jakaa lääni kinkerikuntiin, joiden esimiehet kussakin paikassa ovat sitte seuran asiamiehinä.
> Se valittu toimikunta piti jo kokouksensa eilen, perjantain— a samassa läänin maantansselissa. Taarijärveltä11pTammik. Tapion tultua tuttavaksemme ja käytyä kansakumppaniksemme pitäisihän toki täältäkin maamme salolta jotain pistää paperille, antaaksemme Tapiollemme tietoa tienoistamme sekä sentilasta, niin omastaki olostamme, elannostamme.
Ehkä ei kaikin tiedot tienoostamme olisikaan erin lihavat ja rikkaat sisältönsä puolesta, niin aina asiasta toden mukaan puhuttuna ja ”Julkisuuteen” tultuansa jotain vaikuttavat, sekä pahan poistamiseksi ja hyvän herättämiseksi. Julkisuudessa kuin pahuus paraite saapi rangaistuksensa ja tulee kuritetuksi, niin hyvyyskin saapi ansaitun arvonsa:
kiitoksen ja kunnioituksen muka. Kuin julkisuus ja asiat julkisuuteen annettuna pitävät ihmisiä hereillä ja ikään kuin pakot, tavat pahasta poistumaan ja hyvään likenemään, niinpä onkin suuri velvollisuutemme ahkeruudella viljellä tätä sivistyksen välitappaletta ja käyttää näitäkin sota aseita raakuuden hävittämiseksi. Sitenhän yksi voipi oppia toiselta, niin yksityiset ihmiset kuin kokonaiset kansakunnat. ’Näyttää sivistys täten vaikuttavan julkisuudessa kuin veri ihmisen ruumiissa, juoksuttain elämän nestettä yhdestä ruumiin osasta toiseen. Pitäin koko kansakunnan hengellistä olentoa elossa. Etten nyt Tapiota ja Tapion kunnioitettua yleisöä, läh.
tisi näillä sivulauseillam viivyttämään, sanon nyt sanasen meidänkin tienomme tilasta ja seurakuntamme seikoista. Ei tosin tänne mitään erinomaista kuulu. Tautia valitetaan melkeen joka haaralla vaan lapsissa liikkeellä, jonka seurauksena enimmite on tahtonut liehua kuolema. Wanhoja ja muitakin keski ikäsiä on silloin tällöin Tuonelaan temmattu, muutamia aivan äkillisellä kuolemalla.
Iskä on myös ollut raivosti liikkeellä. Lieneekö tuo kolo tauti noiden arkankelilaisten reppuselkäin ”repolasta” kuljettamaa, joita nyt nähdään melkeen jokapäivä kyläkylältä kiertelevän. Ainati nuo tuntuu yhtä rasittavilta. Edellinen kuitennirasittaa kutakin erityistä, jälkimäiset yleiseen tyko maamme pää-elin suonta varallisuutta. Erinomainen on heillä kuitenni into hopearahanperään. Kyllä ne, missä suinni markkaki rahaa löytyy, hengelläänni sen nätyvät vetävän, vaan hopea rahaa sitäki enemmän. Kartellen ruunun miehiä—peltti vyönna ja metsä kyliä tuletsivat. M. T
e Reisjärveltä Marraskuussa 1860. ”Tällä ajalla, koska yhteinen riento edistymiseen ja niin hengellisissä kuin maallisissa aineissa, on varsin uuteen eloon kiihtynyt, niin että hengen vapaa harjoitus, setä siitä syntyvä ahkeroiminen ratkoimaan kaikki ne siteet, jotka aikakausia, niinkuin keväinen routamaan pinnalla ovat sen elantoa vanginneet, on kansain yhteisen kilvoitutmseuns, esineenä, näkyy se myös olevan yleinen sekä tarve että vaatiettä kunkin eri paikkakunnan tila tässä suhteessa tulee yleisön lähempään tuttavuuteen, sekä ymmärtäväin arvostelun alle saatetuksi. Ja tämän kohtuullisen vaatimuksen suosioksi annamme tässä seuraa. van yksinkertaisen, ehkä luultaksemme todenmukaisen kertomuksen sen halvan paikkakunnan kohtalosta, joka Neisjärven nimeä kantaa, maamme yleisen sivistyksen lämpö-mittarilta koeteltavaksi.
Paikka-kunnan asukkaat ovat, yleisen luulon mukaan, niinkuin seka-kansaa vanhoista Kainulaisista ja Hämäläisistä, eli ehkä oileemmin sanoin:
Savolaisista kokoonjuosneet, sillä sen toistaa sekä kielen murre kuin myös kansan luonue ja yhteisen elämän tavat, joissa kuitenkin Kainulaisuus näyttää etu-kynnen pitävän. >
Seurakunta on enemmän aikaa kuin kukaan muu lähi tienoossa kaivannut omituista papillista holhousta, koska vasta vuonna 1782 Pitäjän apu° lainen muutti sen sisälle asumaan, jota sitä ennen vaan muualta jaloin jonkun kerran vuodesfa kävi Seurakuntaa katsastamassa. Ilman sitä ei ole koskaan Seurakuunan sisällä asunut jotain virkamiestä eli vallassäätyistä, koumin Ruunun puolesta tuin omassa, taan olossaan; paitsi eräässä Sotilas-kartanossa silloin tällöin joku halvempi sotilas.
Josko lieneetkin suureksi osaksi näistä syistä, l / <5 R:o 3. I/^ ? ! H Sanomia S alv ost a ja Karjalasta.
Laumantama 19 päivänä Tammikuuta.
Hinta vuosikerralta:
3 markkaa 40 penniä japuolelta:
1 markka 80 penniä.
Jaetaan Kuopiossa:P. Asehanin ja Kumpp. Kirjakaupassa kello 12 päivällä.
Laumantama 26 päivänä Tammikuuta.
Hinta vuosikerralta:
3 markkaa 40 penniä ja puolelta:
1 marlta 80 penniä.
SeptuagefimaSunnuntaina saarnaamat:
Puolipäiväsaarnan, ruots., varakirktoherra Nykopp ja suomal., varakirkkoherra Ingman.
Ammtus.
Sanomalehti”5?» pio, Sanomia Savosta ja Karjalasta” annetaan Kuopiosta tanävuonna 1861, tämän lehden kokoisena kerta viikossa. Hinta on Kuopiossa P. Asehanin ja Kumpp. kirjakaupassa 3 markkaa 40 penniä kokoja 1 markka 8l) penniä puoleltavuodelta, mutta maamme postikonttoreissa tilattaissa H markkaa 8t) penniä’ kokovuodelta, siihen luettu posti-raha ja postimestarin palkinto ; maan Kuopion postikonttoritse pienissä laukuissa tilaajat saavat sen H markalla koko vuoden.
Tapion toimitukseen ovat keskuudessansa yhdistyneet seuraavaiset:
Tohtori A.E.
Nylander, Konsistoriumin Notarius K. Kiljander, Lukion-apulainen G.Rudbaek, LinnansaarnaajaA.G.Westerlund ja Maanviljelyskoulun Johtaja A. Manninen.
UH^ Ilmoituksia painetaan^Tapiossa, kuin ne jätetään Kirjakauppaan Kuopiossa ennen torstai-iltaa, ja maksu 8 penniä riviltä samalla suoritetaan. Muita Tapion tarkoitukseen sopimia kirjoituksia otetaan kiitollisuudella vastaan. Tapion Toimitus.
Kotomaalta.
Kuopiosta. Läänin Kuvernööri on 21 p. t. k. Päällysmieheksi Kuopion läänin työ-komppaniassa nimittänyt maankouttoristin, K—ruunun nimismiehen Efrasm Fredrik Cajanderin. Hippakunnan sanomia. Konsistoriumissa 23 p. Tammikuuta:
Esiteltiin kappalaisen virkaan M-Kimjngillä 1)Pitäjän apulainen Ijolla varakirkkoh. I.Karpen, 2) Kirkkoherran virantoimittaja Rovaniemellä, varakirkkoh. C. PH. Tillman ja 3) Kappal.
apulainen Kemillä R. Mellin. .
Wirkavakuutuskirja annettiin Mamseli E. Nylanderille olla toisena opettajattarena Oulun naisväen-koulussa.
> Haettavaksi julistettiin kolmannen kerran kirkkoherran virka Kuolajärvellä..
Määrättiin saksan opettaja täkäläisessä lukiossa C. E. Roos ensi tulevan viikon alla toimittamaan kappalaisen virkaa kaupunnissa.
Erinäisen ilmoituksen päälle julistettiin eilispäivänä Konsistoriumin tuomio niiden valituksien johdosta, joita eräät Limingan seurakunnan jäsenet olivat kantaneet pitäjässä viime tapahtuneen kirkkoherran vaalin yli.
Kuopiosta. Kaupungin köyhäinpoikalasten koululle ovat kaupunkilaiset siinä 9 p. t. k. Raatihuoneessa pidetyssä istunnossa luvanneet maata kartano-alaksi sekä istutus-tarhaksi kaupungin sisällä ja siihen lisäksi 200 hopearuplaa rahaa vuodessa kartanon voimassa pitämiseksi ja toisen opettajan palkaksi ja sen ehdon ovat vaan tintanneet, että koulukartano rakennetaan semmoiseksi, että käsityöläisten sunnuntaikoulua voidaan ja saadaan pitää niissä samoissa huoneissa, koska nykyinen sunnuntaikouluhuone käypi jo ahtaaksi. .Tämän uuden koulu-kartanon rakentaminen alotetaan jo enskevännä, niillä varoilla, kuin jo Tapion I:ssä n:rossa kerrottiin.
Kiitos ja kunnia Kuopion kaupunkilaisille näistä suurta siunausta tuottavista uhrauksistansa!
Wahingon Walkeita onnäinä aikoina ollut tiheään^maamme kaupunkeissa sekä maallakin. Pait sitä, että Kokkolan kaupungissa yli 20 taloa meni tuhkaksi, kuuluu taas pienempiä tulipaloja Turusta ja Porista. Sammuttamista vai’istaa tänä aikana olleet kovat pakkaset, kuin vesi jäätyy ja jäädyttää ja muut astiat.
Senvuotsi kehoittaa Turun Ilmoitukset (H. U.) niissä kaupungin osissa, joissa usiammin tulipaloja sattuu, pitämään muuri-padoissa aina lämmintä vettä. Kaikista tärkein ja luotettavin varo-keino tulipaloja vastaan on kuitenkin se, että liikkua kaikinpuolin varovasti tulen kanssa, pitää tuli-siat aina ehiänä sekä tarkka katsomus mitä lämmittäessä.
Kirjakauppaan täällä tuli jo tällä viikolla Hämeenlinnasta Eurenin uusi Suomalais-ruotsalainen ”Sanakirja^” hinta 2 rupl. hop. Hyvä on, että ihan odottamatta saatiin tämmöinen toki hra lehtori Eurenilta, sillä niiltä, joilta sitä jo kauvan on tietty odottaa, ei ole siitä kuulunut mitään, Hyvä on, sanomme vieläkin, että saatiin aluksi tämmöinenkin, ehkä vielä sangen puuttuvainen, Suomalais-ruotsalainen Sanakirja. Tämän johdolla on toivo saada toimeen aina täydellisempiä ja täydellisempiä, sekä virheettömämpiä. Mteinen Mgg ja kunnia sen tekijällä sekä auttajille!
Myös on tullut kirjakauppaan täältä omasta kirjapainosta se”Jumalan Kymmenen Käskyn Selity s, ”joka seurasi viime vuoden jälkipuolellalisälehtenä”Kuopion Hippakunnan Sanomia.” Sitäon 100 sivua 4:jäis taitteessa jamaksaa sidottuna30 kop. hop.
Täällä ihmetellään, miksi ei tänne kirjakauppaan ole lähetetty sitä jo ennen joulua Helsingissä valmistunutta 4:ttä osaa lehtori Akianderin toimittamaa ruotsalaista kirjaa ”Hengellisistä liikkeistä Suomessa.” Kuopion markkinat. Lyhemmittäin mainittiin Tapion viime numerossa Kuopion markkinoista. Siitä kuitenkaan ei ole päättäminen, että nämät markkinat ovat niin vähän-arvoiset, jottei niistä olisi enemmän sanottavaa:
markkinahomma ulottu kaikkiin, ja pakoitti lyhykäisyyteen.
Kuopion (talvi-)markkinat ovat jo vanhastaan maassamme tunnetut; on nilhin ennen ustammista Suomenniemen kaupunneiöta ja maakunnista, vieläpä Wenäeltäki, lokountunut väkeä niin laamalta, että pienimmätki hökkelit ovat olleet pistetyt täyteen kuin rpinihoetitl.oisStiait, äpoävaKtuospaiaonleaeistilleki hyvä tulo, tuin huoneistaan, varsinki erinomaisen kalliin vuoron eli hyyrin.
Silloin nimittäin toivat meri-kaupuntein kauppamiehet tänne ulkomaan tavarqa, käsi-työläisetkaikellaisia teoksiausa, talon-pojat maanja metsän-viljaa ja kauniita hevoisia, ja Venäläiset helppoa tavaraa, jota sitte myötiin, ostettiin ja vaihetettiin. Mutta nyt ovat Kuopion tuulusat markkinat litistyneet niinkuin pyrähtävä pyy. Monen vielä haluttaisi vanhan tavan mukaan tänne lähteä, mutta seka vieraat kauppamiehet eli ulkolaiset, niinkuin niitä täällä kutsutaan, että käsi-työläiset valittavat ei enään kannattavan tänne etäältä matkustaa
arvattavasti sen vuoksi, että Kuopiolaiset jo ovat tottuneet itsenulko-mailta tavaraa hankkimaan tahi omilla käsillänsä kelvollista työtä tekemään. Ne jotka näistä nytkin Kuopion markkinoille tulevat, eivät saata tavarastaan erinomaisia voittoja pyytää; heidän täytyy olla tyytyväisiä kuin vain saavat saada totona käsiin jääneet tavaransa rahaksi muutetuksi tahi muuhun, varsinti Wenäen tavaraan vaihetetuksi
jaonhan se seki voittona pidettävä, Nluuten ei ihmisiä ja kuormia vielä nytki Kuopioon niin joukolta lappaisi, että tänäkinmarkkinan aikana tapahtunut tavaran kauppa ja vaihto on arvattu nousseen noin 200, 000 Ruplaan hopeata.
Kauppamiehen ja käsi-työläisten tavaraa ei viime markkinoilla puuttunut; sitä oliki tänne vedetty monelta haaralta:
Kajaanista, Oulusta, Raahesta, Kokkolasta, Pietarsaaresta, Tampereelta, Joensuusta, Viipurista, Helsingistä, ynnä muista tahi yhteensä Itt kaupunnista, paitsi Pietarista. Mutta maa-tavarata ei ollut niin N:V 4.
Sanomia’ Saltlgstll ja Karjalasta.
Iäl»«0 TB«R JaetaanKuopiossa:
P.As^hanin ja Kumpp. Kirjakaupassa kello 12 päivällä.
5) Niina oli vähissä, mutta elutta juotiin sitä enemmän juoksioita ja vahvimpia vetäjiä. Ensiniäinen kokous pidetään Helsingissä alussa ensikesää. Asetusten tekemistä varten valittiin toimikunta, johon tuli kenraalmajori, parooni E. von Willebrand t treivi C. M. Creutz, överstluutnantti T. af Forselles, pormestari A. Juselius, kruununvouti C. E. Wilekman, luutnantti W. Bäekman, maanviljelijä Kalle Alfthan ja tohtori A.
Elf»ving. Täällä Kuopion tienoilla, missa hevoisten kasvatubta on, edellä monia muita Suomen paikkakuntia, paremmin suositeltuja missä paraita hevoisia jo vanhastaan tavataan, saanee tämä uusi seura kyllä hyväilijöitä. Meidän hevois-miehet jo kyllä ennestäänkin tietävät hra tohtori Elftvingin mainioksi hevois-miehetsi, sillä hän on jo monena vuotena tiedustellut setä ostellut täältä paraita hevois—ia. Kaavilta Tammik. 19 p.1861. ”Lieneekö meidän pohjukkamme muita pimeämpi, tahi mikä siihen lienee syynä, ett’ei täältä tietääkseni ole mitataan tietoa näkynyt Suomalaisissa sanomalehdissämme.
Olkoonpa tähän syy mitä tahansa. Sen vaan tiedän, että jos enilne elannossamme ole muita edellimäisinä, niin emme sentähden tahtoisi, että meitä luettaisiin aivan kylmiksi aikamme riennoista ja yrityksistä sivistyksen asiassa.
Jos siis saamme mainita omista yrityksistämme tätä suhteen, niin on meidäntin pitäjäämme jo vuonua 1859 asetettu Laina kirjasto joka samana vuoteua Kesät. 12 p. avattiin seurakuntalaisten käytettävätsi ja vapatahtoisten rahaja kirja-antimien kautta ensin saatiin perustetuksi ja ou nyt samoiten, tuin myös hyyrillä kirjain lueuuosta, saatu tasvamaan niin, että kirjastossa nyt on liki 400 numeroa, joita seurakuntalaiset hyvin ahkerasti tähän asti ovat lainailleet ja lukeneet.
Hyyriä maksettin ensimältä ’/^ kopeetkaa viikolta kirjasta, mntta nyt on hyyrin maksu muutettu vapatahtoiseksi, jota näkyy olevantin paljoa soveliaampi, sitä suhteen, että kirjoa siten halutlaammasti luetaan, kuin ei paktomaksua ole; eitä tämä mnutosseutähden ole vähentänyt kirjaston raha-tuloja, koska kuitenkin jokainen, jolla vähänkin on ollnt varaa, on matsannt euemmänlin tliin puoli topeettaa viikkotaudelta kirjasta.
Pyhäkouluja löytyy pitäjässämme 30 paikassa, jotta nätyyvät olevan tnta-kuintin hyvällä, alulla, sillä tätä nykyä ovat setä pyhäkoulun opettajat osoittaneet hyvää ahkeruutta opettaissa, että myös lapsetkin useammassa paikassa halukkaasti käyneet näissä kouluissa:
Suomalaisia sanomalehtiä tnli menneenä vuotena seurakuntaamme:
Lähetys Sanomia 75, Lvtemisia Lapsille 48, Otavia 10, Mehiläisiä 1, Suomettaria 3, Turun Sanomia 1, Porin Sanomia 1, Oulun Wiikko Sanomia 1, Warpusia 1 ja Suomen Julkisia Sanomia 1, kaikkiaan sis 142.
Täksi vuodeksi ei vielä ole pskjon keritty tilata ja vasta kintereissä lnultavasti saadaan miehiä paremmin yhdistymään sanomalehtiä ottamaan. Nykyjään on vasta tilattu Tapio Sanomia 9, Otavia 3, Suomettaria 2ja Mehiläistä 1.
Wähä tämä vielä ou; kyllä täällä useampi myöntää sanomalehtien tarpeellisuudeu ja sanoo, kuin kehoittaa Sanomalehtiä ottamaan:
”kyllähän ne hyvät olisivat ja paljonhan niistä tietoa saisi, vaan mitä niitä jaksaa köyhinä vuosina tilata.” Toiset taas lupaavat ottaa, vaan ”toisen terran, ” ja se ”toinen kerta” ei tulettaan. Ehkäpä parempi tuleva aika tämäntin seikan muutta toisanuepäin, toivottava se kaiketi olisi.
Lähetys Sanomia ei myös ole osattu tilata, koska ei oikein tiedetä, mitä ne tänä vuotella tuleevat maksamaan. Lähetys Sanomien toimitus, sekä kaitti muut maamme Sanomalehdet, nimittäin julistaavat niitten tilaushinnan olevan 30 kopeekkaa postirahoineen Päi »vineen, envattä mitään mainitse postimestarien jako-vaiva rahoista.
Mutta postikouttuoreissa kuulutaan tintivän 40 kopeekkaa. Kuin näin on asiasta sekava tieto, niin tulee aina se, , joka maanpaikoissa puuhaa rahvaalle Sanomalehtiä pahaan huutoon; sanotaan muka:
”omaan taskuun se pistää ne 10 kopeekkaa; eihän tässä lehdessä näytä tilaushinta olevan suurempi kuin ennenkään, nimittäin 30kopeettaa.” Hyvä olisi jos tämä asia saataisiin seltvemmätsi jollakin tavalla.
Mennä vuonna syntyi pitäjässämme :106 poikaja 120 tyttö-lasta. Kuolleita oli 203 henkeä, joista vanhin, yksi »vaimoihminen oli 79 vuoden vanha. Parikuntia vihittiin 67.
Mutta jo lienee loruni liian pitkäksi venynyt, sentähden sen jo päätän.
Eihän Tapio kuulu suvaitsevan pitkiä Puheita.
Toiste ehkä pa—kisemme enemmin.” Neisjärveltä Marraskuussa 1860. (Jatkoa viime numeroon).
”Se on varsinkin sen nnoren tasvavan kansan kohdasta kuin tämä osotettu tylyys oppiin ja taitoon on silmin nähtävä ja sitä surettavampi, sillä siitä vanhemmasta osasta joukkoa sopii ainakin paremmin sanoa:
taitaako musta kansa muotonsa muuttaa tahiPardi pilkkunsa? j.n. e. Mutta tämä nuoreu kansan tylyys tällä pohjakunnalla kaikkeen järjen harjoitukseen on todellakin ihmeteltäviä, joka osotaksen ulkonaisissakin asioissa ja näyttäis todistavan ermomaista tylsyyttä koko kansan luonteessa. Se näkyy esim. heidän yhteisessä kankeudessaan laitettaisiin käsitöihin ja näverröksiin, niin että tietty on koko Seurakunnassa ei olevan ainoatakaan kelvolliseksi satään:
varsinli oli puutosten puute erittäin tuntuva siitä syystä, e—ttä tämän tienon miehet eivät ole käsistään juuri erittäin televiä, aita menee monelta tyhjän toimittaessa ja uunilla maatessa. Nuota-ainetten hinta ei ollut erittäiu vaihettelevata:
Rukiista maksettiin 4 rupi. 80 kop. tynnyriltä ja Ohrista 3 rupl. 70 kop., hapan leipä maksoi 40 top. Leilviskä, maito 10 kop. kannu, voi (ja talij 2 rupl. 50 ja 70 kop. välillä, Taimen 3 rupl. leiviskä, Lohi 2rupl.50kop. leiviskä, Siika 1rupl.leivistä, muikut 70 top.leiviskä, Seltijä oli entisen suhteen sangen vähä ja maksoi 80 top. leivlstä, tapa-taloja 1 nipl. 25 kop. leivistä, sian-liha 2 rupl. paras ja 1 rupi. 50 kop. huonompi, lammas-liha ja palvattu liha 90 kop. leivistä, raavas-lihaa tuoresta ei näkynytkään. Teeristä maksettiin 25 kop. parilta, mehto-pari maksoi 40 kop. j. n. e. Lienee joku saanut helpommalla, joku maksanut enemmäuki mainituista ruota-aineista.
Muuta tavarata olivat vnodat kalliilninassa hinnassa:Paraista pyydettiin 18 ja 15 ruplaa, mntta huonompia saatiiu 8:lla ja 6:lla ruplalla. >
Kuopion markkinoita luulemme kuitenkin paraastaan hevoiö-markkinoitsi; talolliset näillä main kasvattavat hevoisia paremmin kuin lapsiansa. Siis on markkinoillaki nähtävä, että heliset enemmitten ovat kauniita ja jaloja, mutta heidän omistajansa tovia ja kavaloita. Sitä ei pidetä vitanataan, jos tnttu tuttavansa, veli veljensä hevois-tanpassa pettäapi.
ja knin nuo Wenäen herrat tulevat täältä hevosia ostamaan, niin katsotaan varsin nmkavaksi tavaksi heidän ajajoillensa, jotka hevosten tunnollisuutta tutkivat, pistää kouraan joku puna-laita, että he hevosta tiittäisivät ja siitä niinmuodou saataisiin korkea hinta. Nytki oli hevosilla hyvä hinta pantu:
syöttiläät maksoivat 200 ja 150 rnplan välillä, jopa muutamasta pyydettiin 700 ruplaaki
mutta kukapa se milloinkaan hevois-hintoja, joita torvaan supistaan, voipi oiteen tarkoin tietää. Se vain oli yleinen huuto, että ostajia oli vähän ja tnrjonkset vielä vähemmät —jotati tuo rahan-pnute vaituttaapi.
Savolaisen ja Karjalaisen sanotaan yleisesti olevan paljon hiljaisempata luontoa kuin Pohjamnaan-miehen:
sen mainitut marktinatli todistavat. Waitta niitä pidettiin melkein toko viime viitto, niin ei sillä aitaa ilmoitettu yhtään erikoisempaa rikosta. Ei vartauden, ei juopnmisen, eikä tappelun nimellä ollut mitään mainittavaa:
se oli vaan näpistelemistä, maistamista ja jotaan toran alkua
kohtuutta kaikissa! Ei toti kaikissa:
riettautta, kortin-lyöntiä ja petosta harjoitettiin täällä nyt niinkuin ennenki, vaikka se, niinkuin tarve vaatii, muta tapahtuu kaikessa salaisuudessa. Haureliaanipaa kansaa ei paljo löydä tuin näillä main. Kortin-lyöjiä kotountuu näille markkinoille setä herroja että talon-poikia:
vaarallisimmissa sattumus-pelissä pannaan muutamassa minuutissa satoja ruplia menemään. Sitä tetivät näillä markkinoilla yläisemmat ja alaisemmat. Lienevät he vähän hämmästyneet, kuin molemmat joukossaan ketsivät oikein järti-pettureita, niinkuin nytki kolmessa kohdin sanotaan tapahtuneen, vain >
kukapa se estää lapsen kasvamasta!
Markkinoin aikana oli halullisille soveliaampiaki huvituksiatarjona.
Novanderin näytelmä-joukko koki Rahikaisen näytelmä-huoneessa jota ilta leivolle väsyttää sekä itsiään että muita:
huonot oli hänellä martkinat, fainoin tuin edellinenki 010-aika. Suurempi oli väen-liike SMbergin tu»va-näytelmä-huoneessa:
ihastellen sanoi muuan ukko muille sisään pyrkiville ”ei tometiioista enään tarvitse parempaan mennä, tuin sinne männöö!” Hojakta (karusell), jota oli toiselle puolen kauppa-toria pihaan asetettu, ei näyttänyt ole» van niintään mieluinen :
paha oli paitasessa rmveta peurain japuuhevosten selässä pyörimään. Kuin tähän vielä lisäämme, että vätijoukoösakuului joku kultulainen kanto-urkuja spositiv) viuguttavan, ja että taloissa kulti muuan vaimonpuoli Lohtajasta pienen tyttär— ensä kanssa, jotta aika mukavasti lauloivat ja kanteletta soittivat niin ovat marttina-huvitutset kaitti nimitetyt.
Nyt ovat markkinat puuhinensa ja huvitutsinensa ohitse menneet, Kuopiossa on taaski päästy asemillensa ja itsekuti elää entistä elämätänsä:
toimittaa mitä voi ja lystäilee kuten halu pitää.
– Helsingistä. Mopistolaiskartanon rahastossa on nyt 26, 489 rupl. 52 kop. hop. Aina se toki on kasvamassa, niinkuin tarpeellinen kyllä onkin.
Entinen kesttievari Tötterman on Helsingin raatihuoneessa tuomittu menettämään henkensä senvuoksi, että hän viimesyksynä rautapuntarilla hosasi palkkapiikaansa niin kovasti, että se—kuoli siitä. Liian kalliiksi tuli tämä huoneen-kuri! Lolviisasta kuuluu, että siellä 28 p. viime Joulukuuta tohtori A.Elfvingin toimesta, hevoisten ystävät ovat pitäneet kokouksen, jossa on päätetty toimeen saada ”Mteys hevoissuvun parantamiseksi Suomessa.” Tähän yhteyteen pääsee kuka hy »änfä osalliseksi, joka vaan maksaa vuosi-maksun, 6 markkaa herrasfäätynen ja 3 markkaa talonpoikanen. Talonpoikaset eivät tarvitse, jos eivät itse tahdo, sitoutua enemmäksi kuin yhdeksi vuodeksi tähän maksuun. Hhteys koettaa vaikuttaa hevoisten Parantamista toimittamalla kokouksia ja niissä korkeilla palkinnoilla palkita paraita
Edellämainitun kirjoituksen tekijä, jota nie lyhemmyyden vuoksi tahdomma nimittää hra Aksi, sanoo siinä toivotukseusa, ettei sev aivotuu maanviljelysseuran syntyminen pitäisi ulillaan tavalla jäädä sillensä. Hän on sillävälillä, jos mahdollista, vaikuttanut vastoin päin, kuin hän, mitä Lähettäjälle tietty on, eräässä pitäjään kokouksessa I:ssa, jossa nimilistaa sanotun laitoksen osanottamiseksi näytettiin, kuulumatta seurakuntaan eli puheen pitoon kokouksessa, muuteu valistuneiu ajatusteusa rinnalla seurantulevasta vaikutuksesta esitellessä, vaikutti epä-arveluksia seuran soveliaasta perustamisesta ja niinmuodoin antoi elatusta sille, valitettavasti jo euuen rahvaan seassa vallitsevalle epäluulolle jokaisesta, hyödyllisemmästäkin esityksestä, joka lähtee seudun virkakuunilta, eli n. k. herrassäädyltä. Seuranto luouuollisesti oli ettei yksikään Iltainen kirjoittanut nimeänsä.
Lähettäjä ei fuinkaan tahdo sanoa sen tavan, jolla menimme seuran syutymistä toimeen saamaan, ehdottomasti olleen ainoan oikean, eli ettei joku muu olisi ollut soveliaampi, mutta kuiu asia nyt kerran oli saanut tämän käännöksen, eikä hra X. eli jokn mnu ennen antanut ja luultavasti ei tästäkään edes,
jos yritys nyt ei olisi onnestanut
, olisi halullinen antamaan alkua yhteyden sanotussa tarkoituksessa syntymiseksi, niin näyttäsi se, jos hra X. tosiaan toivoo, ettei yritys aina raukeisi, olleen parempi antaa asian mennä menoansa, josko ei yhtäpitävästi hänen ajatuksensa mukaisella tavalla, kuiu vastustaa yritystä, varsiukin kuin pää-asiassa ei ollnt mitään roaarassa. Hra 3.
moittii nimilistain ympärilähettämistä, sitoutumiseksi määrättyyn maksuun, eikä arvaa sitä kuitenkin niin silminnähtävää raha-varain tarvista jo alussa seuran toimeensaamiseksi, nnitta ei ilmoita, kuinka hän olisi tahtonut tehdä, että toisiutavoin, kuin tapahtui, tehdä alun ”oikiasta päästä”
stieento, joka myöskin lienee ollut roaikia antaa, kuin hallitukraha-apna ei ole odottamista. Olisiko hän voinut toivoa, että jonkun erityisen miehen, muiden nenvoja kysymättä, ja niimnuodoiu yksipuolisesti tekemät asetusten ehdotukset olisi pitäuyt ympärilähetettämän nimilistain kanssa, eli olisiko hän tahtonut jollain toisella tavalla toimeensaada kokouksen asetusten tekemiselle, asiaan innollisista henkilöistä?
Ehkä vaan yksinkertaisella kehoituksella. Lähettäjä epäilee suuresti, että sellaiselle olisi, ei hra X.eli joku toinen tullut*) ja että niinmuodoin olisi koko yritys mennyt tyhjään, ilman sitä, että sillätavalla olisi ollut mahdotointa saada koetella, josko sellaista laitosta läänin asukkaat millään halulla kohtelivat ja niinmuodoin, jos se maksoi vaivaa, yrittääkään semmoisen toimeensaamista, kuin sitävastaan nyt pikemmin voidaan toivoa, että ainakin ne, jotka, eivät arvelleet uhratessansa muutamaa ropoa tarkoitetun hyvän aikomuksen voittamiseksi, tahtovat läsnä-olollansa tulevissa kokouksissa auttaa maanviljelysseuran soveliasta järjestämistä, sanomalla ajatukfiansa siitä.
Ne kysymykset kuin hra X. esittelee tarkasti tutkittavaksi, varmaan tulevat sanotuissa kokouksissa myöskin mietittäväksi.
Edellisestä näkyy, että hra X:n luulo että ”muiden ajatukset, varsinkin niiden jotka ovat ruvenneet käsiksi seuran perustamiseen” tosiaan eroavat hänen omista, mitä tähän alulle saamiseen kuuluu, ei ole perätön, mutta La ”) Sellaistahan jo koetettiin v. 1845, vaan siihen ei ketään tullut.
Toimitus.
(Läyetetlv.) Mustausta puheille.
Kokemus on toisinaan näyttänyt, että valistuuetkin henkilöt, johdettuna jaloimmillakin kehoittavilla syillä ja lämpimsaimmamaällä uuraudella isäumaan hyvästä, vastustavat sitä epäluulolla muihin ja ehkä liian korkealle arvaten omain luuloinsa hairahtamattomuutta. Näihin ajatuksiin johtuu Lähettäjä eräästä kirjoituksesta Tapiossa N:o 2, jossa nottavata käsityöläistä, niin että on säälittävätä kuinka ultoseuratuntain sepätkin >
ne tarpeellisimmat kansan mestarit >
vievät viimeiset markat. Neisjärven miesten taskuista, sillä paikkakunnan nuorisolla ei ole vähintatään taipumusta näiden harjoituksiin.
Mainiten vielä sivu-mennessä kirjoitus-taitoa, niin siinä ei ole sanomistakaan, se on ihan ”erämaata” pait muutamalle vähä vanhemmalle miehelle, samoin myös veisuu taito, jota on ihan surkeimmalla kannalla, ja todistuu siitäkin että yhteisessä kirttoveisussa ei kuulu hiiskaustataan muilta tuin lukkarilta aivan yksinään, ja jos jossain pito-paikassa joku yrittää jotain ruoka värssyä eli mnnta virttä, niin on se enemmän kaiten muun kuin virreu nuotin «luotoista, ja seuraavaisesti sivulta kuultelevalle harjanntuneelle tunnolle enemmän kärsimystä kuin rakennusta ja mielen ylennystä vaikuttava. Waan tämäkin on luonnollinen seuranto siitä, että taittiuaiueu yhteinen huone-hartaus ja sanan viljeleminen perheen keskuudessa on peräti outoa ja tuutematointa.
Tästä taiteSta ovat kumminti ne eroitettavat, enemmän eli vähemmän, jotka ovat herätyksen tuulelta liikutetut. Ja kuiukapa se taitais muutoin ollattaan? Tiedämmehän jokainen, että yksi ja sama maa on kesällä peräti toisen tarvainen tuin talvella, ja kukoistus ja kypset hedelmät ovat sitä runsaammat, jota etemmä tesan vaitutus on ehtinyt.
Edellisellä kertomuksellamme olemme , ainoastaan tahtoneet osottan erinäistä itepiutaisiuitta tämän paikkakunnan asukasten luonteessa.
Mutta itepinlaisuudetsi kutsutaan ainoastaan sitä, jota tunnetaan jonki vastaan vaikuttavan voiman suhteen. Tällä voimalla ajattelen Opetus-viran vaitutilsta.
Mutta tästä en kytenee paljo mitään virttamaau; sillä mitä siitä voisi sanoa, niin olis se muiden tehtävä. Sen voinen ainoastaan, niinkuin sivn mennessä, todistaa että tämän tertoja on ahkeroinut senkaltaisesta täytös-tavasta Seurakuunan asukastenkanssa, että joka tilassa, niin pito-paikoissa kuiu kaikkinaisissa seura-tiloissa, joissa asianhaarat eivät näytä myönnyttävän varsinaiöta Jumalan sanan harjoitusta ja senti ohessa, on aina kehoittavia esineitä yhteisen valiötutseu halun sytyttäiniseeu, sekä kausapuheen tavoin, kuin soveliaiu kirjoitusten lukemalla ja näyttelemällä, joista kertojalla on ollut aina kaupaksi, sekä hengellisissä että muissa hyödyllisissä aineissa. >
Samoin on myös ollut tarjona kehoitusta, vieläpä johdatusta kirjoituö-taitoouki, mutta enimmät hankkeet pottasevat takasin sitä yhteistä tylsyyttä vasten:
”he eivät tahtoneet.”
I. W.
hopuksi saanen vielä mainita, sattuvata Sunnuntai-kouluin, että ensimäisen yrityksen käytyä, niinkuin jo kerrottu on, syystä että se silloin pidettiin niin outona ja laittomana, toivoimme tässä kohdassa lehden kääntymän, kuin pitäjän nykyinen Kirkkoherra viime lsuukuur-eknintereillä syvillä perusteilla ja palavalla innolla osotti asian hyödyn, ja vakuuttain sen olevan armollisen Keisarimme syvimmästä sydämen pohjasta lähteneen toimen, kehoituksella kaikille tehdä minkä taitaa tämän yhteisen hyvän edistämiseksi.
No asian arvoa ei ole tosin kukaan julki kieltänyt:
mutta mikäs voima poiSpuhalsi yhtäkkiä kaikki jo edellä mainitut haitat? Kuka helposti parantaa niin iki-vanhat synnyntä-viat?
Mutta näin todistaissamme läsnäolevista kohtaloista, emme suinkaan tahdo kokonaan epäillä tnlevista. Tiedämme että Mmäisen käsi voi kaikki muuttaa, ja että Hän voi tehdä yli kaiten rukouksemme ja ymmärryksemme.
Niin, tekispä Hän sen tälläkin työpellollansa!” Ulkomaalta.
Kuuluu että Ranskaninaan Sotalaivasto, joka meren puolelta vielä on suojellut Gaetan linnaa, pitäisi sieltä poislähtemäu 19 p. tätä kuuta ja toivotaan sentähden mainittua liunaa Italialaisten kohta voittavan.
Englannin ja Ranskanmaan sotaväki, Kiinan pääkaupunkia Peking, ryöstivät ja hävittivät Kiinan keisarin komeata kesäkartanoa ja veivät sieltä mahdottoman paljouden tulta-, silkkija muita kalliita tavaroita; tällä tavoin tuli moui sotamies rikkaaksi mieheksi. Tämmöistä julmuutta ei ole enääu näinä aikoina sodankaan puuhassa milloinkaan käytetty ja sotapäälliköt selittävät sitä suvainneensa ainoastaan kostaakseen tuota, jo Tapionki kertomaa väkivaltaa , jota kiinalaiset ennen sotaa tetivät Ranskanmaan ja Englannin lähettiläisille.
jos emme erehdy
eräs tällä maakunnalla korkiast kunnioitettu ja arvossa pidettävä mies esittelee ajätuksiansa ei ainoasti siitä vaikutuksesta, kuin hän toirooi antaa aivotulle maaviljelysseuralle Kuopion läänissä, vaan erittäinkin sen tavan sopimattomuudesta, jolla koetimme toimeen saada sellaista seuraa. Tapion Toimitus on jo samassa n:rossa tinkiuyt samaa kirjoitusta vastaan, mutta samalla kuin Lähettäjä täydellisesti yhdistäiksenToimitukseu lauseihin asiassa, tahtoo hän lisätä tässä muutamia sanoja.
. S:ma 4:
>
Summa 14!!:
40.
Rpl. kop.
Tili arpa-vedosta ja soitelma-huvista 21 P p:nä tätä kuuta:
Tuloa:
Myyty:
174 pääsy-pilettiä, 20 kop. kappale . 518 arpa-pilettiä, „ „ . Lahjoja:
nimensä ilmoittamattomalta . . . Nouva E. Budenilta Huoneen j. m. Maksua:
Ompelu-seuran kassan-haltia.
Summa säästöä 139:
4(1.
Sydämellinen kiitos kaikille, jotka tähän ovat avulliset olleet!
Kuopiossa 24 p. Tammitunssa 1861.
äo» » 4O vrb»U«B b»lä»Bsn lr»u U. 3 t»U b ott. n». l»o» N»näl»näon Horri«»8» »2»t via in 8»n8«ll.
VörHzm B^vr U. /, t»U 8 s. n».
virootionon.
Ä»»t <UR Hv» 3V Äv»R«»«8) NvUkvt I»»rn»«H ÄVI» »r»Hv z»«l»>ll^V«» Tll»i»»l»»8llv»».
lrän lleizin^lor».
BötmMK ooli Friiää» tili B^llu tili äen 1kedrullri oen »eälln pä iietin? i Xeinii, Bllll eOräen lioB tllllvkr^l^n, Wsk, ärter, in^uik oeli ssräään, lie>B Nnkslru 118.111.
Bl^Mn.n Dynor, Ilolillnäzle BM, 0«t, Vnss. «l H.b« kor 1 s2) ” 1108 In^ain^en^^^^^M Njuik noi, gräää», tili llll^ii^ «fnäintninF no» unäerte<:llnn, <t daeueie ’i Bn, eleiinllll», i’ I’öln<HviBtB gäid I’. von »»»»«VN >»»8 «1. «.
1108 unäerteellnaä linneg n, tt tilliä, Noäernn, llllttar, Ooil^lvr , Bnil^e leBtnin^n, , ’, I^»t, veli lr»NBil^ diulnmor; de«tii, UninFN, r ilrknH<»näet einottkAe» älven »llint expe6iereBineä BtörBt» Ble^nliB^innet Mbeställningen Bker äiieete tili unäelteeknllel. I^rieä» 6rn, nu.
I^isn inBtun<l», n6e 1.junii utn^io» 6 utmärkt vllrmn, rum Xnk, 2 llllnduler «g, int utlnlB ooli käilllle, ««.nunll »tHr illven till »aln, ölverenskoiuln^lse «Kei’ ineä aMien till hörlien. O, I, )!’».
I>3n äen 1in«tunäk>, näe Mnii ntii^reg en n^ oon Ääre A tiVFnllä V«!Btötinä« n, f ilerk ruin oeli 3 köleK lointen 18. Närinkre upp > Ix«inin^ t-rlMilis 11l e^llren till Olos I»tol»inen.
Ole hyvii ja huomutse!
Uksi nuori mies tahtosi siapaikkaaniinkuin kirjoittaja jonkun Ruunun Noudin tahikka HeraspuuklMarin tykönä. Rureasi myös Ruukkiin.
Sahoin elikkä Hovihiin työväenperäänkatsojaksi. palkan päällen ei pidetä niin suurta arvua kuin ralkahaaseen kohtelemlseen. Wastuu tästä heitetään hyväntal, toistSti kirjassa Paikanetsivällen!Asehanin kirjakauppaan.
puhtaaksi kirjoittamista toimitetaan talossa N.o 84 Kauppatori» reunassa Herra Toimitus Wouti Lyran talossa.
Huomatlaat!
N. Mold Männeenä kesänä ovat jättäneet reissuvaiset HöyrylaivaanSeuraan:
1 Nahkanen laukku jossa on vertaneu Paltlo sisällä.
1 Kesä-rokki. t Pännäveihti ja Sikari-mynStykki.
Nämät kapineet saavi oikiat omistajat ulos allakirjuittajan tykönä.
Kuopiossa se 24 p. Tammikuuta 1881.
p. Tammikuuta Niime Kuopion markkinoilla karkaisi allekirjoitetulta nuoriorihevoi< nen, 9 korttelia korkea, karvaltaan, aiva>» punainen ainoaSti harja vähH liinahtavainen. Se hyväntahtoinen ihminen, joka tämän hevoisen olisi kiini ottanut, taikka siitä voisi jotain ilmoittaa, olisi hyvä ja kohtuullista palkintoa vastaan herra färgärmeStari Wenttiinille Kuopiossa jättäishevoisen taMamaimtsis. mitä hän mahdollisestisiitämahtais tietää. Kuopiossa NaleriuS Hiltunen.
Enontaipaleen kappelista.
HH” De re»pektive inloinnare kl «ine llnnon^or, boräe inleinna äom »iBt llkton i?. 5r Oonip. Loklmiläei; kviiket kiii-lneä unät!ililtt»B.
Kuulutuksia.
Suomen Hypoteekki-yhteyden osakkaat ja ne jotka roielä pyrkivät osakkaiksi tähän yhteyteen Kuopion läänissä, kutsutaan tämänkautta yhteiseen kokoukseen Kuopion kaupungissa lääninkomitean omassa huoneessa lauvantaina 23 p. tulevaa Helmikuuta, kello 10 edellä puolta päivää, tuumimaan tilain arroio-perustuksista, sekä määräämään lääninkomitean jäsenille palkkaa. Kuopiossa 23 p. Tammikuuta 1861.
Kuopion lääninkomitean puolesta:
A. Nordenstreng.
18 1860.
I^örel»Fen äen 26 elenne» ill.3 ett. in., loi^älje» frivilliF lniktian uti liöälnl^nD»nlBti’öniB ilienne Btll<l «iiverze BvenBklnok iin^k», Löeker oek UuBillalier livarnni knFlläL Iliipare unäerlättn, ». Kuopio liMIIUB äen 24 1861.
LorFin^tu.lk ook I!, ä<!.
i^elkFLn äen 29 innevn, rB, nä« XI. emellan 10 oek 1 s.
in. verllBtu, llt;B iin» nnäeiteelln»ll BtlläBkllBBöi’leztuppliölä»f in^vllrterii> FB insäien lor innevllrllnäk ork eiini’B.B veäerdölllnäe lltt ävul »lvent^r »l utinätninF nilinnäe », f^itter Bi^ n, kdör<ll>, . Kuopio äen Paiivluvan antanut:
«. Ä. Thtruian.
Kuopiossa, P. Asehanin ja kumpp. kirjapainossa, 18<i1.
Kuopion tulleita matkustamia.
Tammik. 18 p. luutnantti Ekström Oulusta. Konsul Haekman Viipurista ja Ruukinisäntä Wahl Varkaudesta Seurahuoneessa; 19 p. Kauppamies Weledeijeff rouvinensa Sortavalasta Kauppamies Mith6nissa; 21 p. Sihtien Weisell lisalmelta, työmiesHortanaisessa; 22 p. Faktori Ahlqvist Oulusta työmiesHalosessa. Maisteri Löfgren Oulusta ja Grigor Kostinova kestkievarissa. sekä Hovioikeuden lisäkanselista Hisinger Nur, mekselta Seurahuoneessa; 23 p. Tuomari von Fieandt Pielisjättveltä Kihlakunnan kirjoittaja Malmbergissä setä ForStmestarit Vlumentdahl Viipurista ja Dyberg Helsingistä kestlievarissa. ja 24 ForStmeStari Qttelin Porvoosta Seurahuoneessa.
Yksityisiä Ilmoituksia.
v«n trsäjv »l äe tör äonv» törmin su!»Bkri> b«r»äo Vorzvriis» d«1or, »NBt3lle» zBönH»Ben äon 27 Hvnuo» 3 Bov»«tvt»nu»ot. Untroe Vilzstter lär tili intriiäo deriittislläv Vlsrr»r » 5V lör v2M«r a 3V Ilop. 8»n»t lör Hyn »tuäsr»llHe unzhettäjä uskoo kuitenkin, että ne hra X:n kanssa erilaiset ajatukset tässä eivät aivan kokonaan pettäneet tarkoitustansa, koska, huolimatta hra X:n kolkoista ennustuksista jonoin 100 henkilöä ovat kirjoittaneet nimensä ympäri lähetetyille listoille niissä seurakunnissa, joissa ei tätä nimen kirjoittamista suorastaan eli kiertelemälläkään roastusteltu. Aos jotain kaikessa tässä olisi ollut ”sopimatonta ja tarpeetonta, ” on se varmaan ainoasti hra X:n, josko ei suinkaan pahaa ajattelevat tarkoitukset ”puheen aluksi.” Ihdistyen muuten hänen ajatuksiinsa maaviljelijäinkokousten pitämisen soveliaisuudesta, vuorotellen eripaikoissa lääniä, erittäinkin maaviljelyskouluissa, luuleeLähettäjä puolestansa, että rahroaan halu osan ja hyödyn ottamiseen siitä, voimallisimmasti herätettäisiin herras-miesten esimerkillä, jota kuitenkaan, päättäen tapauksista louhkolan viimevuotisessa vuositutkinnossa ja muista merkistä niissä seurakunnissa, joissa paraastaan herrasmiehiäasuu, ei aiua lienee toivomista.
Jälki-maine. Kuinsanomalehdessä ei ollut tilaa ennenpään panna tätä kirjoitusta, pitää tässä lisätä, että seurauto on täydelleen roastannut Lähettäjän toivoja siinä, että kokouksessa 17 p:nä tätäkuuta, niinkuin tässä lehdessä jo mainittu on, oli tavattoman paljo joukkoa, jonkavuoksi myös seuran toimeen saamisessa ei nyt enää pitäisi olla mitään epäilemistä.
-Tuomen Julkiset Sanomat tämän vuoden 6:ssa N:rossaan pitivät puhetta ”1861 vuooen Suomen sanomalehdistä” ja siinä oikein teroittamalla teroittavat sitä oppia, että suomenkieliset sanomalehdet, joita vaan toimitetaan kansalle srahvaalle), pitäisi painettaman hyvin harvoilla rivillä. Muut sanomalehtien toimittajat taas koettavat saada, mitä enemmän vaan saisivat mahtumaan lukemista kansalle ja siis eivät tahdo mättää väli-kisloja rivienlään väliin. Nämä muut toimittajat nähtävästi ovat siis erhetylsessä, loska kansalla olisi parempi halu lukea harvempia riviä ei pitäen ainein paljoudesta lukua! Se sanomalehti siis, joka tahtoo saada paljo lukioita, harventatoon rivinsä.
Mutta saisivathan Suom. lulk. Sanomat itsekin koettaa tätä keinoa. Julkisemmallehan ne sitte näyttäsi, niinkuin ”Folkvännen” todella tekeekin.
Mutta se on vielä S. lulk. Sanomilla tässä liian herramaista, vaiko mitä ruotsimaista mielialaa, kuin pitävät suomalaisia sanomalehtiä ainoastaan kansan eli rahvaan lehtinä. Tämä on vielä sitä vanhaa herras-uskoa. Pilautuuko herrasmiesten lunnia, joslulisivat suomenkielisiä sanomalehtiä? Kuitenkin voidaan sanoa, että suomenkieliset sanomalehdet ovat olleet viime vuosina pää-sanomia Suomessa. Niistähän Suomessa annettavat ruotsin kieliset sanomat ovat jo monena vuotena saaneet paraat ja enimmät tietonsa. Miksi ei niitä sitte sovi jo alku-lielisenä lukea, vielä paremmin, kuin usein väärin ruotsinnettuina ruotsalaisissa sanomissa? Tapio puolestansa ei suinkaan pidä Mmieltä, että kaikki mitä siinä on, on vaan rahvaalle aivottu.
Tapio kirjoittaa vaan suomalaisille, olkootpa ne sitte herroja taikka—narria. «)^v<Vs^?a»» l^uin mukll» 8uoms88», ntnpunlltUu t^iiv^iuHa liki-pitvHiBBv NlKviiHei^-pllnkkis. vllrten.
’lMiv H» v»rlllek3, 88» Xsurun piteejvBBV usn m)S3 Bär^ eervsn, I^»ulliln, Ha B^Bmvn pitNHisLv kbtttn 088.kkllitn. Bln6n. 8s mekree, 2000 o3ak6ttn, oli tull;> ln«liBills.n tee^tsu, H», oittn, BtB toivtzBB» B^6». NKvilHol^-panliiu koutvri» tvnne.
Zluttk muttui tekllv mieli H» toBltuB BNv »»i », 8t». »l» v^kteMn zi6ruBts. oma itB6nvinen p«, uklli-^ktis nimkitv lieBki»Buomen-I’«lnklel. leemvIni> tOB tuitz olemkn puolin 6tuBu.mpi XeBki>BuoM6n »nKllunn»lle, l^uin Ho» oi^immo mennst Vli Nkkee toi»t 6»an ilmoitti Binulls pH»veruBt6t tvU« mei> llvn kllnlelli-^lltislle. kllupunuiu »Bule»g.
6^B-kuutkn. 2l?s»kin llirjutts. Hokllinen itBsnB«e o«»kk2k«i tvnvn omkn I^6»ki-ButtMkn»k»nllk7n mielumm»Bti kuin e<lvl» ligtzn.
Kiteeltä 22 p. Tammik. ”Olisi täältä sievä kirjoittaa Tapiolle, milloin mitä mieleen juohtust, Savolinnan kautta, josToh? majärveltä maanantai iltana sinne menijä poSti muutettaisiin lähtemään joko lauvantai iltana tahi sunnuntai aamuna ja se sitte voisi yhtyä Lappeenrannasta tulleen ja Joroisiin menevän postin kanssa. Tästä kaikin puolin tarpeellisesta eitä kellekään haitallisesta muutoksesta oli S.I.S:missa kirjoitus v. 1859 syksyllä ja Kiteelaiset mennä kesänä sitä oikeen pyytämällä pyytivät, vaan ei vieli tiedetä miten käynee. Nyt on melkeen ikävä kun pitää Kuopioon jamoneen muuhun paikkaan kirjoittaa jo tiistali iltana. Kirja makaa Tohmajärvellä perjantai-iltaan asti. Jos taas maanantaina kirjoittaa Savolinnaan, niin se ei »oi tulla sieltä pois laitetuksi ennenkuin tulevana maanantai aamuna. Warsinli Ruununvoudille, jolla on paljon Maaherralle kirjoittamista, on tämä melleen hankala.
Hän pian joka viikko perjantaina vallan vasten 2 peninkulman päästä laittaa postin viejän Tohmajärvelle. >
Ia on siitä lähtö päivästä muitaki vaStuksia, joista kuitenkaan nyt en viitsi virkkaa mitään.”
–TohmajärveUä ovat myös pitäjäläiset päättäneet muuttaa osan pitäjään jyvästöstänsä rahaksi, jotta luultavasti pannaan Maaviljelys-pantliin, jos vaan ensin saavat hallitukselta vahvistuksen eli luvan semmoiselle mnuttamiselle. Ja eihän tämmöisen asian kieltämiselle luulisi olevan syytä, kosta kuitenkin kokemus jokapaikassa näyttää, että nämä pitäjään jyvästöt enemmän vaan lisäävät puutosta ja köyhyyttä, sillä että niistä hyvinäkin vuosina lainataan kaikki, jotenniistä katovuodeu kohdatessa ei ole yhtään apua; vaan siihen siaan lisäävät puutosta, jos silloinkin liskovat takasi lainansa.
–Ilomantsista. ”Tapio eltöönpahaksi panko, että vielä vähän jatkan puhettani maaviljelys seurasta. Siitä etteivät Ilomantsilaiset tahtoneet käyttää heille annettua tilaisuutta ruveta jqsenilsi eli seuran perustajiksi, päättää T. etteivät vielä ymmärrä asian suurta arvoa. Suokaa anteeksi; luulo on vaan puoleksi totta. Ilomantsilaiset kyllä ymmärtävät, että parannus maaviljelytsessään on tarpeellinen, niin ikään, että maaviljelyseli talous-seurati saattaa parannusta vaikuttaa; sen he ennen mainitussa kokouksessa sanoivatki. Jos taas, mitä on mahdollista, aina toteutuu, lienee toinen asia, eikä hyvin oudoksi katsottane, ellei täällä maan sydämessä niin taiten tiedetä, mitä kummia esim. Keisarillinen Suomen talouseli huoneenhallitus-seura ja Viipurin läänin maaviljely-seura lienevät tuomittaneet rahvaan maaviljelyssä ja taloudessa, joka ainaki Kuopion läänissä on pää-asia. Kuitenti he kyllä ustoivat,
fen voin vakuuttaa, että Kuopion tienoilla löytyy miehiä, jotta hartaasti tahtoivat parannusta aikaan saada, vieläpä semmoisia, joilla on siksi taitoa ja kuntoa. Waan Kuopio on loittona. Kuinka monta täältä semmoisen matkan päästä R:o 5.
JaetaanKuopiossa:
P.Asehanin ja Kumpp< Kirjakaupassa kello 12 päivällä.
Sanomia Savosta ja Karjalasta.
IKPlll RB«z Laumantama 2 päivänä Helmikuuta.
Hinta vuosilerralta:
3 markkaa 40 penniä ja puolelta:
1 markka 80 penniä.
Veksagtsima Sunnuntaina saarnaavat:
Puolipäiväsaarnan, ruots, , varatirkloherra Ingman ja suo» mal., Kieltenopettaja Noos> Kotomaalta.
Knop.HippakunnanSanomia. 23p.Tammit. onKonsietorlumi Määrännyt:
Lukion apulainen, mag. E. Rudbeek ja mag.
3. Runeberg setä Linnansaarnaaja A. G. Westerlund sisällä olevan termiinan alla toimittamaan, Rudbeek lehtorin virtaa latinan lie» lessä, Runeberg lehtorin virkaa luonnon tieteissä täkäläisessä gymnasiumissa ja Westerlund toisen opettajan virtaa Kuopion nais.
väenkoulussa.
vuosina Ruunun apua pyytää.
Toimituksen muistutus:
Kuin selvästi näkyy, ettei kunnioitettava lähettäjä ole vielä aivan selkeästi käsittänyt, miksi Kuopion läänin talousseura piti alkuun saataman tällä niin tavallisella tavalla, vaan että seuran olisi pitänyt jo ennen syntymistänsä pitää maaviljelys-kokouksia j. n. e., niin Tapio jättää hänet ja muut Ilomantsilaiset omiin luulohinsa ja toivoo, että vasta syntynyt seura itse kuitenkin tulee näyttämään edes ajanoloon, mitä se vaikuttaa, jos vaan saapi siksi varoja. Tyhjin käsin ei saada mitään toimeen. Warattomat yritykset pian rauteevat.
Ilomantsilaisten naapurit Tohmajärveläiset eivät kuitenkaan ole olleet heidän uskossansa:
sillä sieltä tulleissa listoissa oli kuitenkin kirjoittanut 14 perustajaa seuralle.
Miksipä kunn. lähettäjä ihmettelee, ettei Tnrun eikä Wiipurin talousseurat ole tänne Kuopion lääniin asti ulottaneet vaikutuksiansa?! Jos ne olisivat tänne voineet vaikuttaa, niin mitäpä täällä sitte olisi tarvittu ruvetakaan eri-seuraa hommaamaan. Ne eivät tarvitsetuntea meitä eikä meidän tarpeita. Me taas emme ymmärrä Turun seuran ruots—alaisia toimituksia. Sanomia Turusta N:o 4, 25 p:stä tammik. oli seuraavainen kappale, jota Tapio pitää aivan tärkeänä tulla tämänkin paikkakunnan Yleisön ja asianomaisten mietittäväksi ja seurattavaksi:
”Arkankelilaiset ovat maassamme lauvan aitaa luvattomalla kaupallausa ja huonolla tavarallansa paljon vahinkoa matkaan saattaneet ja pahalla elämällänsä paljon siivottomuutta ja tapain turmellusta tuottaneet. Tästä pidettiin P.
n kappelissa viimis joulukuun 23 ft. kirkonkokous, jonka pöytäkirja ou tänne lähetetty, pää-sisällys siitä Sanomissa julkaistavaksi.
Kirkonkokoukseu aluksi lausui esimies, ettei tässä ollut kysymystä Teppu-ryssäin luvattomasta kaupanteosta, joka jo aikaa päiviä ou ollut korkialta esivallalta kielletty, ja on siis ruunun-miesteu asia, vaan heidän siivottomästa elämästänsä ja siitä turmelluksesi», jonka he tuottavat.
Sitte kysyttiin:
I:ksi, ovatko Arkankelilaiset, jo monta vuotta laumottain täällä oleskellessansa, päivääkään luvallista ja seurakuntaa hyödyttävää työtä tehneet? Tähän vastattiin^ ei päiväätään.
Wähän vielä keskusteltua, nähtiin kaikkein ynimärtäneen feurakunualleei mitään hyvää niistä olleen eitä ivastakaan 2:ksi, ovatko he jonkunlaisen vahingon feurakunnallemn« aikaan saaneet? .—.
Tätä huomattiin, kuinka arkankelilaiset sekä lvvattomalla kaupallansa seurakunmu:
maMsta tavaraa ovat hävittäneet, ja jos mahdollista olisi ollut, aina viimeiseen kopektaan itsellensä uneneet, että myös, niinkuin koto P
n seurakunnalle on tiettävä, yhteistä kansaa pahentavaisella elämällänsä arvaamattomait hengellisen vahingon ja turmion seurakunnallemme tuottaneet. Jokaisen ymmärrettyä, kuinka tällainen elämä, jos se edespäin saisi estämättä riehua, olisi seurakunnassa erittäin nuorelle kansalle totisen sivistyksen kuolettava myrkky, niin Päätettiin tätä yahuutta seurakunnastamme pian poistaa, joten tuli kysymys:
3:ksi, kuinka olisi se aikaan saatava? Entisiä aikoja ajatellessa näytti kamalalta, jättää asia sillensä. Keksittiin siis uusi keino seurakunnassa seurattavaksi, ja päätettiin:
ensiksi että jokainen, mitä nimeä ja säätyä hyvänsä, joka näitten laukku-ryssäin kanssa tekee kauppaa, sakoitetaan ensikerralla viiteen ja toisella sekä seuraavilla kerroilla kymmeneen hopiaruplaan, jaettavaksi puoli ilmi-antajalle ja puoli
n kansakoulun avuksi. Rahan eli muun tavaran puutteessa tulee nimitettyyn sakkoon viallisen maksaa sakkonsa seurakunnan yhteisissä töissä päivä-töillä. Toiseksi, joka näitä Arkankelin miehiä ilman laillista syytä pitää huoneessansa, saa vastata kaikista seurauksista, seurakuntaa vähintäkään rasittamatta.
Nämät päätökset pyydetään tuvernöörin elikkä kihlakunnan oikeudessa vahvistettavaksi.
Olkoon tämä muillekin seurakunnille esimerkiksi, samalla tavoin taikka muilla keinon koleaksensa päästä näistä liikanaisiöta vieraista.” Ulkomaalta.
19 päin). Tammikuuta lähti Nanskanmaan sotalaivasto pois Gaetnlta ja Italialaisten tuli siaan; sillä tavoin ahdistetaan nyt mainittua linnaa sekä maan että meren puolelta.
Pohjois-Amerikassa kuohuu eripuraisuus orjia pitävien tahi etelä maakuntien ja pohjaisempien, vapain välissä. Tämä sopimattomuus syntyi siitä kuin Lineoln, jota muka katsotaan kovin puollustavan orjain vapauttamista, sai useimmat huudot valtakunnan esimiehen vaalissa. Pohjois-Amerikan eteläisissä maakunnissa täytetään nimittäin, varsinki pumpulin viljelykseen, hyvin niikeriä (mustia ihmisiä), joita ryöstetään tahi ostetaan Ahrikan mailta ja kuletetaan sinne, jossa niitä sitten kaupataan ihan kuin muutaki tavaraa. Kylläpä tuo olis hyvinki suotu ettei maailman vapaisimmassa valtakunnassa enään löytyisikään orjia.
Bot2-Nenki.
(suomenna», linilederssin mukaan).
Vanna Bpelt uuvutettava unko? Ni.
Bota-renki oli nan, isompi ei, Lika näntä muuten muistaa voisi, Nllei laiskin kaikista nan ollut oisi.
Naksoi vaivat ukko»vannaa katsastaa, Bamoin nevasta, nänen ajettavaa, Ohko kaksijalka niuna askelistaan, Niukempi ol^ nelljalkanen omistaan.
voisi mennä sinne?
Entäpä kinkeri-kokoukset? Niidempä suhteen ei maksua alussa tarvitse. Ja toiseksi ennenkun kinkeri kokouksista on etua tuntumaan asti toivottavaa, pitäsi jokaisessa kinkeri-piirissä löytyä miehiä, joilla on taitoa maaviljelyksessä Ha intoa sitä muilleki levittää. Hepä taitaa olla aika harivassa. Minä kun puoleltani en voi ymmärtää että asetuksen teko, ja sen ja kutsumus kirjojen painattaminen on niin ylen suuresta arvosta kun T. näkyy niitä pitämän, sekä luulen, ettei lento-kirjain tekemiseen tarvitse vuosi maksua kerätä, uskon, että menee kotvan aikaa ennenkun tulevat Ilomantsissa paljon tuntemaan seuran vaikutuksia. Sentähden jos he luulivat ei olevan syytä heitä ja muita salo-kyläläisiä maanitella (jospa ei houkutella) käyttämään tuota tilaisuutta nimiensä antoon ja sitoutumaan vuosi maksuun, niin siitä kumminkaan ei seuraa että katsosivat asian ”paljaaksi rahan vaatimiseksi.” Niin se ei ollut.
Saattasi asiasta enemmänki puhua. Waan olkoon, kosta seura kuitenli syntyy. Hyvä se. ”Alku työn kaunista.” Menestykööt vaan seuran aikomukset ja toimet, että sitte sopii sanoa ”lopussa kiitos seisoo.” Muuten minä ehkä en ole mahdollinen seuran tulevien toimituksien asettamisesta mitään virktamaan, koska en olemikään maaviljelijä, enkä taida siksi kuuna päivänä tullakaan Kuitenkaan en voi olla siitä pari sanaa pikimmältään lisäämättä. Luulen muka että kokoukset pitäsi olla ensimäiset toimet. Jos vaan saisi jota paikassa taitavia miehiä niitä johdattamaan! Senpätähden luulen, että A. M—n aikanaan syystä Suomettaressa ehdotteli soveliaaksi, että meidän agronomit maan ympäri tulkeissaan, pitäsivät kokouksia, missä talonpojat saisivat heiltä kysellä yhtä ja toista.
Sitä minäki viime-syksynä sanoin agronomi Hornbostel’ille itselle, sanoen, että muut jo olivat siitä viittauksia antaneet, ehkä ei niin suoraan ajatuksensa lausuneet, näkyi H. siihen mielistyvän, valitti vaan puuttuvata suomen kielen taitoa. Koska H:lin puheista kuulin, ettei hän niin kovasti kun moni muu tuomitse meidän entisiä maaviljely-tapoja, eikä välttämättömästi vaadi Englantilaisten, ja muiden edistyneinrpien muukalaisten maaviljely-laatua täällä käytettäväksi, mutta tarkoin kysyy perään, millaisia kustannuksia tekijän varat kannattavat ja miten paraan tulon ja voiton saisi,
niin luulen, että talonpojat hyvin mielistyivät hänen neuvoja kuulemaan.
Hyvähän se luonnollisesti heistä on, että H. tahtoo elää maassa maan tavalla. Mutta sanotaan muualla nähdyksi, että paljaat puheet kokouksissa pian kyllästyttivät. Siis ei pitäsi varsin kauvan odottaa ennenkun rupeaa kilpa-palkinnoilla koettamaan saada kilvoitusta ja intoa aikaan. Jos pitäjän makasiinia muutetaan raha-kannalle, niin saisihan tuloista määrätä jonkun osan palkinnoiksi.
Ehkä feki auttasi paremmin voittamaan pitäjän-makasiinein nykystä tarkoitusta, sitä nimittäin, ettei niin useen tarvitsisi katoiirtanen.”
hälsemm Mä kuuntelin ja mielestäni haehtm kelvottomuuden kolkko karvas tunne, hälveten hämärtävihin haamuihin. Kadonneet oli rintaani ahdistaneet ajatukset kaikki ja sydämeeni vasta vielä syntiähän alkoi loistaa valo armas, autuaallinen, sillä felkiäuä oli nyt edessäni elon pulma tähän asti pimeä.
Tnnea, autuutta ei marras maa saanut. Täällä ei oo koti onnen, se on tuolla puoloesnaktsäehentitarhan, luona Enkelein. Waan alas maamme laksoloihin astui sieltä taivaan tytär. Toivo, muuttuen sen Enkeliks.
Wäsymättä rientelee hän elon alholoissa, kädellänsä osoitellen ylös taivahasen, alas hautahan
ja syntiähän ihmissydämehen saattaa aavistuksen siitä, ett’ on 010 autuaampi vielä eissämme. Kuitenkaan ei tällä maalla; vasta haudan tuolla puolla; mutta toivossa iätse lakkaamattomassa siin’ on elossa tässä onnemme. !
Ia Muisto puolestaan se mielehemme johteleepiilot, riemut mennehet eikä konsaan kuihdu katoa, sen kukka kau-!
nis, kuulea. Waan Runo, Laulu läskiin tänne taivahasta!
Toivon sekä Muiston tulkiksi, että yhteytehen pääsisimme!
kanssavlKuopion läänin työkomppania.Tästä uudesta, viime vuonna 3turmekfen pitäjässäolevalle ruunun metsämaalle asetetusta, uskottavasti paljoHliten ment), siten mviiskin muut kujeet, Ukon tukka nevon näntä vanuneet;luiska toi tomunsa koti-tallistansa, Bpelti nokensa omalta pankoltansa.
Uissä noita näntiin, aina viimeiset, Naurun pilkkana olivat kumpaiset;Unissaan nevunen astui, kuormallansaUakais ukko kuin omalla tilallansa.
Hlatka kuitenkin eäistv nikalleen, Xonten ponjolata mentiin verkolleen, ?ian puolen pohjanmaata kulkenunnaOh nän jo, vaan niukankaan ei muuttununna.
Bamat tavat pitkin matkaa, näntä vaan, Hiissä kulki missä viipyi, nauretaan;Naurun alla ruoska räiskeen opettaakiilloin ukkoo, milloin luontokappaletta.
Ni menossa, oi menossa muussakaankuutosta, oh korjaamaton ukko vaan, liuoska virkanuttuunsa ei pvstvnvnnä, Hevon nanka oh virassa sitkistvnnä.
Niinpä Bjiknjoelle viimen jouäuttiin, Vallassamme jäinen nurkka vaan isiinUaata oh, jätettävä sekin, mut koettaaN^us väliäväkinen joskus vanvan voitta».
Nnnen iltaa ensikerran voitettiin, ka’on päivä voiton päiväks muutettiin;I^ääs’ njettu aalto kerran kuonumananVasten virtaa, vainottu nyt vainoomanan.
Mereen miehestä eliätti sanoma.’ Kaikki valmiit lälitemänän nuomenna, kuormat kuntoaan nvvänän, iloiten etelänän.
Valmiit oltiin, von lepoa nautittiin, Vaan ei nuoren Henrik Llumen silmiliiutlni tullut, into poltti mieken mieltä, Oli kelle pirtissä, iiän läksi sieltä.
Kun pilialle pääsi, uh pimeä yö, Xirkkaliana kiilti taivaan täntivvö, liiukan vaan oh pui6en latvassa iäässäkiiivän koitto ruskottava sMvmiissii.
Ni ketään nän nännvt, kuorma-rattaat vaan, Xekin valjaitta ja aisat polholaan, Oli kaikki entisessä laitoksessa, Oh kuin oisi matka entinen eelessä.
Nntinenkö matka? Nipä aivan niin, Oh pimeessä muuan muutos kuitenkin:
Xärrvt juuri vikon viimeiset rivissäOh jo käännetyt ja lievo vahatiissa.
Olijaksissa kiini oh jo mies, ei vaanLlum« silmiänsä uskonunnakaan ;Vanna Bpelt, alakuloinen maasta mennen, Ohpa päätä korkeampi nyt kuin ennen.
Niinkuin nuorukainen oh lian suorana, Hartioille riippui tukka narmoa, losket punäistetut paistoivat pimeessäKirkkaammat kuiil muullon päivän paistellessa.
Vuori Llume aivan oh kämmästvnvt, ”Nikä nitto, ukko, sinut muutti n)t, Nuullon muitalaiskempi ja nokisempiOot jo plmäa» nyt ja läktemään pikempi.
Ken on no’en naamastasi kantannut, Ken on karjan tukkanasi tunkenut, Ren sua lierätetvksi kerran saanut, Bie, Ku ennen päivälläi oot aina maannut?”Nuori nsrra”, siilien vannus vastasi, ”Verkalleen omasta maasta kulkeepi, Kansa kun Iläp«esti jättää koto-maata, Kolkompi on olla valveella kuin maata.
Niksi punäistaisin vanliaa muotooni?Belveminin liäpeä siitä loigtaisi;kielelläni kursin pilkkaa, rinnassaniHuolta kannoin, siitä noki naamassani.
koisin nyt, kun joukkomme on tapellut, luomen vään taas on meille »uvennut, Ni «nää pilattava 00 kunniamme, Xäv nyt pestä pulitaniksi kasvojamme.
Väkee nostata ja lyötä rumpua, kulunut on ja päivä valkeaa.
Bvvttä ennen kiire oh lepo-majasta, llvvä, nuori nerra, uvt on kiire vasta.
Elon enkelit.
Oli eräästi ilta. Taivaalta laskeusi aurinko armas kauniissa kultamskossa ja vuorostaan sai vallan nyt yö, veehoen maat, metsät, maisemat hämärän tummaan suru huntuhun. Silloin muutti hämärä mieleenikin ja ympärilläni vallan saapa pimeys saattoi siihen ahdistavan alakuloisuuden.
Wihannalle vainiolle vaivuin ma vihdoinki ja katkeria kyyneleitä vuodattivat yönyksinäisyydessä siinä mun silmäni. Maailma oli minusta ikääskun hedelmätöin jylhä ja synkeä erämaa ja minä itse sallimukselta määrätty sen autiossa avaruudessa nääntymään. Tuosta muistui mieleeni nyt lapsuuteni ihanat ajat ja kuinka silloin uteliaasti toivoviu silmin ihailin elon avaria, etäällä viehättävästi siintäviä aloja, joita kultaruskoneusa kaunisteli aamun sulosti koittava koi.
Nyt sitä vastaan, ah! ilmoittivat haikeasti vuotavat kyyneleni sumani siitä, kun niin oli mitättömiin mennyt ihana ja armas nuoruuteni unelma. Näin viivyin kauan kyllä ikääskuin tmmotoinna, kun äkkiä koski korvaani etäältä humiseva sävelten sointo, kaikven runoilijan kantelosta, joka laaksossa laulun sanoilla sävelten selitti iloja elämän ja kaipaili sen katkeruutta. Ihastuen, ihannellen kuuntelin ma soittoa. Mä kasvoi, kiihtyi soiton ääni, vaan aleni siitä taaskin vajoten sanomattomalla suloudella tunteiden tietoon laiminkiin; ja kielittä kanteloisen taikui tuosta ääni Toivon iloa tuoden rintahan. Kohden kaivahia, valon ja avaruuden ääretöntä alaa kohensin rienmileva ihmis-hellki.
Siitä vaihtui äänen luonto taaskin ja povesta kukka-laakson kuului kaiku kaunis, jos ois sävel soiliut fatakieliseu. Kuni illan tuulet hiljaa humisevat rakastetun vainaan haudalla, niin vieri vieremistään myöskin äänten tulva sanomattoman sulosti ja samalla surun sekaisesti. Se Muisto oil, ku rauhaa, lohdutusta kuiskutellen surevalle sydämelle lausui hetkistä iloisista ajan muinaisen.
K. Furuhielm.
/ 6en«m «llentli^ »ulltion l«r»ä^e, äen 7 in »tumland IVdi-ullii ”M^W^>s itti fiiänäe11n1n. »IN8tti»llil1nsN.emäu.enek 3 till6 «ltL. rmo-. v»II» l(«nllur».in»»8» tillnnriFe 2-ne?nrtepin, n«, Uöl>el, Bänssklä«ier «on äiver»e ku»Ferä<i, i, v»rom liuF»äe 1löp»r« unäerrätt»». Kuopio liäänu» 6en 31 1861.
M»H »o>» U^non» VM»»!!!
Nn un^er m»n »kulle «N8ll» Bi^ plllt» »»iloni diträlle »ntin^en lio, nä^an vom»re, Xr«nol«ss6e eller llii, r»6B«krilv»re. Idri»t <ier»s »nt»^er n», n iikven pl»t» pä Llilk, Bsss, eller nä^on »t«rrv e^en6om, 8仫ln ko^äe, ?» län Aöre» ej 8» »tort »tkeenäe, «om pöett vän «k»p»lullt deinöt»n6e:By»r närä torÄe ssoänetBluUt lemnn, B utiför«e^l»<i diUet tili F»e« z»l»L, , <sK«, M«le a Uerr ?. et l?«mp. d«kli », nä«l. H.tBkilli^» böekeräraleinn»6e till s«rBli, ^ninss 1108 6xnln», Bii V»ktmii, Bt»re ’luovinen. Nv»ribl»nä i?eb»>ai«<l<l 3«<i«H? /s<»o/« ae^ /ut^ «»>« /»««li/las, b»b«i » tre äel»r, v»1 inbunden»U» s«r ne6B»tt» priBer.
lienBkrifnin^ emott»^eB «ok on»deB«r^eB p» äet Bk^nel»», ium»»te m«t dillissll vilkor uti Herr Nxpeäitioug lossäen I^^r»» B»ra.
HH” ve respektive inlemn»re »k «ne »»««»»er, d«r<le iniemn» <lem »i«t I^Iiorzlll!, ^» n, N»n i?. Xi O«mp. L«ku»näel; kviiket llärnieä un6err»tt»».
zeZk” Tätä N:roa seuraa Lisälehti.
Painoluvan antanut:
<5. A. Therman.
Kuopiossa, P. Asehanin ja Kumpp. kirjapainossa, 1861.
hyvää vaikuttavasta laitoksesta oli Finl. Allm. Tidningissä viime vuoden lopulla läänin hra Kuvernöörinvirallinen tili, josta Tapio ahtain palstoinsa vuoksi tekee tässä vaan lyhykäisemmän otteeil.
Keisarillisen M:tin armollisen kirjoituksen mukaan 24 p:stä lokakuuta 1859 on tämä komppania asetettu koetteeksi 5 vuodeksi, 10, 000 hop. ruplan vuosi-rahalla, alkaen vuodesta 1860. Komppanian tarkoitus on edistää soiden kuivaamista, sekä johdattaa irtonaista väestöä heille itsellensä ja yhteis-elämälle soveliaampaanelämänjärjestykseen. Komppaniaan lähetetään siis sellaisia miehen puolia Kuopion läänistä, jotka joutolaisuudesta ovat tuomitut yhteiseen työhön ja havaitaan soveliaiksi komppanian töihin;ei siis sairaudella vaivatuita ei voimattomia eikä 15 vuotta nuorempia.
Pää-katsastukfen tästä pitää läänin kuvernöörija 4 jäseninen johtokunta, johon tätä nykyä kuuluu läänin metsäherra E.
I:Försten, vara maankamreerit C. I.Hult<ien ja A.
Nordenstreng, sekä raatimiesC. R.Dahlström. Nämä määräävät tälle laitokselle likimmät ohjeet ja sopivissa kohdissa seuraavat maassa olevain työja ojennus-huoneiden järjestyksen sääntöjä. Kaikki työt sovitetaan kunkin voimain ja taipumnsten niukaan, ja tehdään paraittain urakalla 10 miehisissä työkunnissa, joiden joukossa luotettavin katsotaan johtajaksi joka vastaa työkunnan työkaluista. Työn arvo, pait komppaniall yhteisiä, niinkuin huoneiden lämmittämistä ja puhdistamista sekä vaatteiden pesemistä j.n. e. niinmyös rankaistus-töitä, pannaan tutkittua tilikirjaan, jonka jokainen saapi suomenkieleksi. Työ palkan maksun perustukseksi on johtokunta määrännyt päiväpalkaksi 25 kopeekkaa kesäseltä ja 18 kop. talviselta, josta pois vedetään vaatteista 4jaruuvasta 12 kop. hop. päivältä.
Tili lopetetaan joka kuulaus ja luetaan komppanialle; valituSta sen yli saapi tehdä 14 päivässä päämiehen luona, eli katselmuksessa. Työ-ajat ovat kello 4 eli s:stä aamulla kello B:ksaan, 9:stä I.hteen ja 3:sta 7:mään. Kerta kuussa pitää siellä pappi Jumalan palvelusta, muina sunnuntaija juhlapäivinä luetaanevankeliumit ja saarna postillasta sekä lauletaan virsiä; muuten harjoittelee väestö pyhäpäivinä hyödyllisien kirjain lukemista sekä kirjoittamista ja luvunlaskemista. Wäestö saapi terveellisen, mutta yksinkertaisen ja kohtuullisen ruuvan ja atrioitsevat yhteisessä arttelissa. Paloviina ja juovuttavaiset juomat ovat kovasti kielletyt. Rikokset rankaistaan päämiehen tutkinnon mukaan, joko lepotuntina työntekemisellä, karkeammalla ja raskaammalla työnteolla, kaikki ilman palkatta, yksinäisellä vankeudella pimeässäkin huoneessa sekä korkeintaan 30M selkäänlyömällä; fuuremnusta rikoksista kannetaan yleisien tuomio-istumien luona. Erityisetkin ihmiset voivat saada suostutusta palkasta sieltä ihmisiä työhönsä, ja sitte antakoot todistuksen heidän käytöksestänsä.
Kuluneen työ-ajan jälkeen, eli silloin kuin soveliaaksi nähdään, poislasketaan kukin ihminen, loppu-tili tehdään, hänen tullessaan tuomat vaatteensa ja säästetyt työansionsa annetaan pois, niinmyös päästökirja ja papintodistus, ja johtokunta kokee valmistaa hänelle vuosipalvelusta eli muuta laillista elatuskeinoa. Ahkeruudestaan ja luotettavaisuudestaan ’kunnolliseksi näyttäynyt ihminen voipi myöskin joksikuksi ajaksi saada mennä pois komppaniasta etsimään itsellensä palvelusta. Komppaniaan on asetettu päällysmies 400 hop. ruplan, puukhollari 400 r., jäsenlääkäri 160 r., 4 vahti-nihtiä 120 r., 1 työmestari nikkarin, vaunumaakarin, maalarin sekä lasimestarin töitä varten, 200 r. ja 1 seppämestari 120 hop. ruplan vuosi palkalla. Pait näitä maksetaan papille 4 hop. ruplaa, jokakerralta, kuin hänsiellä matkustaa ja sihtierille johtokunnassa, joka kirjoittaa pöytäkirjan, tutkii tilit j. m. s. kuluista palkitaan 150 hop. ruplalla.
Tulevaksi kesäksi on myös aikomus ottaa erinäisen päällysmiehen-ojitustöille eli työn teettäjän, jonka palkka tulee sopimisen päälle. Myös on siellä ennen ollut 5 kasakkia, joita sittemmin lisättiin 11mieheen.
Komppanian työläisiä on ollut siihen asti 46 miestä.
Töitäon tehty, ensiksi IV, virstaa pitkä tie maantieltä asuinpaikalle, väliaikaisten asuin-huoneiden laittamista ja sittemmin lähellä olevan suon ojittamista, sekä Maastaan rakennustöitä urakkamiehelle, kuill hänellä oli vaikea sinne saada tarpeeksi aSti muita työmiehiä, että rakennukset olisi voinut saada määrätyssä ajassa valmiiksi. niin näki johtokunta välttämättömäksi antaa urakka-miehelle tätä työvoimaa päiväpalkkaa vastaan. Työ-kaavan tekemiseksi suon-ojituksille, oli siellä viime kesänä ollut maaviljelyksen neuvoja Hornbostel ja vara maamittari Niskander apunansa. Tätä työkaavaa jo seurattiinkin tarkkuudella alotetuissa ojitus töissä. Kustannnkset ovst nousseet 8000 hop. ruplaan, joistakuitenkin oli vielä jälellä 450 ruplaa.
DM«» >, <H^ Fa«onla«en l7tniie. XirjoitukBeBt» >länetvk«e«tä 1»n».
niileuun 26 p.stä kiittää tä«»ä eritviB«Bti; mutv kuin kir^nitu, «Mtää v»»n k»uniitu, vli»tvBpuneit», 1»pi«lle, niin oi niitä »»at» «mi», » p»l»tni«»n, Xirj«itt»lllll>, v»»t» mvi»»» »», ««»», »«pii Mli»t»». Ife «t»mme lliitaliizuuäelln, v»Bt», »n.
Kuulutuksia.
. Lauvantaina 23 p. tätä kuuta kello 4 jälestä puolenpäivän kokoutukoot Kuopion läänin talousseuran perustajat läänin maankansliaan tutkimaan seuran asetukseu ehdotuksia ja mitä muuta siihen kuuluu. Kuopiossa 1p. Helmikuuta 1861.
Lor^lnägtlllL «ok IIH6.
Kuopiosta 2 p:nä Helmikuuta.
Lisii-Lehti Tapiolle N:ro 5, v. 1861.
tarkoituksemme muutettava uuteen suntaan, täyttääksemme aikamme tarpeita ja vaatimuksia.
Nykyinen aikamme, ehkä se on lisännyt elämämme tarpeita, on todella oikia opin aika. Nyt, jos tarvitsemmeki enemmän oppia tietoa ja taitoa kuin muinoin esi-isäimme aitona, ei olisikaan vaikea sitä saada. Muukalaisuus tosin monaavsisealämmsueu, rena ja vahingollisena esteenä monessa suhteessa vaan on toki usiampia maaviljelyskouluja, jotka antavat opetusta-maaviljelyksemme jataloutemmetoimissa, ja joitakuita muitakin opistotta, joissa saamme opetusta kaikissa elämässämme tarvittavissa opinhaaroissa, äitinkielellämme, jos vaan tulemme tuntemaan niiden hyötyä. Tässäpä taas on seikka, jossa tarvitsemme muistutusta, kehoitusta ja neuvoa, sillä muukalaisuus niin moni vuotiselle vaikutuksellaan on meitä estänyt opin ja sivistyksen eduista, niin maaviljelyksemme kuin kaiken muunni elinkeinomme suhteen, ja melkeen kokonaan vieroittanut niistä.
Tapio, tultuasi tienoollemme, tuonet meille kaikissa elantomme kohdissa opetusta, kehoitusta ja neuvoa, esimerkilläsi ja opetuksellasi. Sinä Tapio todellaki eläessäsi maamme sisimmäisten opistoin ja maanviljelyskouluin juuressa, taidat paraite johdattaa, mihin meidän on edullisin ja soveliain puuttua, sekäneuvoa, mikä meille on hyvintä ja hyödyllisintä.
Tällä toivolla sulkeumme jalonurohomme Tapion hyvänsuontoiseen suosioon, toivottaen tälle aikeellesi ja tarkotuksillesi menestystä jamatkallesi, jonka nyt olet itsellesi kunniaksi ja meille hyödyksi eteesi ottanut, paljon onnea ja töistäsi runsaita hedelmiä!
Kansalaistemme povessa on työalasi, se olkoonsePelto, joka antaa vaivastasi, jos ei ennen niin toki tulevaisuudessa, satakertaisen palkinnon, olleen aina nöyrä palveliasi M. T
e.
(Läyetttty.) Kirje Tapiolle.
Nyt on sattunut kuulusa kumma kun metsän kultanen Kuningas Tapio on nyt lähtenyt, kuulusasta kodostansa mielusasta metsolasta, maamme saloja samoamaan ja kaikkia kansalaisiamme puhuttelemaan ja tervehtimään.
Nyt on meillä Tapio, uros ijänikuinen, näinlähdettyäsi menoasi muuttelemaan ja vakaasta vallastasi vaeltamaan, syytä sanoa tuo vanha valistus-virsi:
”Ei ole ajat niinkun oli ennen.” Sen nyt kyllä esimerkistäsi näemme ettei muinaisuus meidänkään menossamme enää menesty.
”Aika onmuuttunut” siis muutos mukoma on meidänni todella tarpellinen ajan kerällä menossamme tehtävä.
Tulostasi tanhuillemme kyllä tunnemme ettei esi-isämme elämän laatu ole enää taloudessamme tarkotettava, heidän tapansa maaviljelyksessämme menestyvä, ei heidän tarkoituksensa kaupassamme kannata, eikä heidän aikeensa keinollisuudessamme kukoista.
Kaikissa nyt tarvitsemme esimerkkiä, taitoa ja oppia kääntääksemme elämisemme, toimemme jahankkeemme uuteen, nykyajan tarvetten ja vaatimusten mukaiseen suntaan. Itse Tapio tultuasi tuttavuutemme, paraite tuntenet tulevaisenja muistat muinaisen-elomme, siis voinet antaa opetuksia missä näet tarvitsevamme.
Näytteeksi, ettäs paremmin voisit meille antaa opetukfiasi, kerromme tässä muutamia nykyisen tilamme kohtia.
Kasken-viljelys tahtoo meillä yleiseen maassamme olla, jos ei juuri pääniin ei sivuinenkaan-elatuskeinomme. Metsämme on tahtonut hävitä ja sen tuotteet huonontua. Peltomme on, minkä 2:ssa, minkä 3:nessa osassa viljeltävänä, joista ’/° osan vuosittain lannotamme, ja tulo niistä on noin mielestämme runsas, kun saamme s—B:nen5
8:nen jyvän.
Niittyjämme olemme harvon tottuneet muuten viljelemään ja hoitamaan, paitsi mitä luonto on niihin kylvänyt ja muuten valmistanut. Nunsaimmat saaliimme niityistämme ovat noin 40
60 leiviskää tynn. maalta. Karjan hoito on pidetty palkitsevana kuin on saatu 1 ja kaikkien korkeintaan 2 leiviskää voita vuosittain lehmältä. Ruuaksi annamme rukiin olkia ja hevosen sontaa. ”Kahtokoon kesällä palat paremmat” j. n. e. sanotaan.
Ulkomaalaiset ja jotkut omassakin maassammepuhelevat, vähintäänni 10 jyvän saaliista, pelloistansa, niittynsä, noin 500 ja6oo:den leiviskäisistä tynnyrin maan anteista. Karjan-annin 7—97
9 leiviskäisistä voin saaliista lehmältä j.n. e.
Tässä kyllä nähdään meidän vanhat ja uudemmat ajan saaliit rinnattain verrattuna, joista havaitaan uudemmilla keksinnöllä voitetun monessa suhteessa aina paremman, noin 10:nosia suuremmantulon. Niin että hyvin riittää maaviljeliäin vuotisiin tarpeisiin ja vieläpä säästöönnitulevain aikain varaksi.
Kyllähän näistä saattasimme sanoa:
”eine meitä auta, se on vaan turhaa touhua ja liikaa vaivaa ryhtyä koko uusiinyrityksiin.
Me mieluummin tyydymme pienempään saaliiseen ja olemme entisellään. Mutta Tapion esimerkki antaa tälle muinaisuutemme^ puolusteelle vakaisen vastikkeen, joka pitäsi karkottaa silmistämme vanhat luulottelemisenunelmat.
Tapio todella tahtoo näyttää ”ettei nyt enää ole ajat niin kuin oli ennen.” ”Aika on muuttunut.” Niinpä ihmiselämän tarpeetkin muuttuneet. Näiden elintarvettemme muututtua on meidänni toimemme järestettävä, tapamme ja Maaviljely-pantin musta-kirja.
(Lähetetty).
Niinkun yksityis-pankilla ainaki, tulee arvattavasti maaviljely-pankillaki olemaan musta-kirja, eli semmonen, minne muistiksi pistetään, minkä verran on luottamista eli uskomista niihin, joiden kanssa pankki, missä milloinki, asioihin joutuu.
Nskonta tulee sen päälle, onko mies rehellinen, varakas, ahkera, tarkka ja toimellinen, tahi viekas, köyhä, laiska, tuhlari ja huoleton jne. Jos ei ole epäilemistä, että avun Pyytäjä sanalleen toimitettaviansa toimittaa, niin pankki mielellään auttaa, vaan ei puutu, ei tartu asiaan milloin on epätiedossa, millainen Pyytäjä asioissaan on. Siitä tulee, että esim. rehellinen, vaikkapa vähä-varasempi mies, saapi johonkuhun alotettavaan työhön, josta aikomuksensa pankille suoraan julkaisee, ennemmin ja vähemmällä hopulla kun varatkaampi, joka on huoleton ja ennenki on joutaviin Yrityksiin ruvennut.
Tässä pankki kyllä tekee niinkuin yksityinenki. Mntta sitä varten pidettävä ”musta-kirja, ” josta luonnollisesti eisovi mitään säännöissä virkkaa, on sangen tärkeä. Niitä on maassamme Paljon, jotkamikä milloinki tarvitsevat Pankin apua. Heistä se siis on hyvin tähdellinen asia, etteivät menetiäsi uskontaansa. He kokevat sentähden olla tarkat asioissaan. Nyt jo pelätään niitä muistutuksia kun tehdään papin kirjoihin. Waan niitä tehdään ainoasti rikoksista, mistä laissa syytetään, ja ne koskevat kunniaan, tahi toisen kenan tehtyinä tuottavat suuremman syyn. Pankki taas pitää vaaria käytöksestä yhteisessä elämässä yleensä.
Ar
81llFt»I’6 boenäe ö X.o Hullun-, Akt>rdiilB-, Uhoiliunoek Vindiirg I^oB N^iilk oek Aiiiään, tili äaFiiF akliemtning tili» kistor Uolllnäer.
pepparrot, luvrötter oell ruädetor, ?iinBen» dönnr, Il, liBBin, oek inil^Fä», riskor, i Vxpvä. ?oss6«n I^rn, B Bn, ssmn d^nar, Iloliflnäzll BM, 08t, NnF. «r H, do korter, VonlullBt^ss«r Oulilirtn., lainne k LoinulB I^ärlt I^o» Inkinen k Harin.
Ilo» unäerteoknllä sinneB ktt Ullssö, Nnäernll llattllr, BnHe l««tninssl>, r , Mt, oek trauBka dioiniuor; beBtÄlninss», r ifMn I^», näet enie»tv^6B ».lven Bn.mt expeäil)ieB meä Btär»tn, Bk^näBklinliet M d« BtällninFkn Bker 6ireete tili unäerteeknnä. krieäll 6ru, !m.
nii!l«’tl>ek!llul lin» j<OU tili äll^ii^ llsllemtninzf.
(?urtB.) ki-itik. 11. 40 li.
lNa^in, Nennislikn i 8t1166n. 60 tAomsen, Oo^mlltik. 1 r. 6l) k.
BvenBlltl V6x<su.milj6rnn. 1iud. 60 kop.
I—2. ’i i-. 10 k.
Paiul’luvan antanut:
LA.Thevman Kuopiossa, P. Asehanin ja kumpp. kirjapainossa. 18lil.
(Lähetetty.) Wähan matkalta Kuopion ja Saarijärven välillä.
Lähdettyäni Savon sydänmailta keskisnomemme suloista seutua silmäilemään , tekee mieleni vähän mainita matkastani.
Ehkä ei täältä näin talven aikana oliskaan mitään mainittavaa jos en jo ennen, lumettomana ollessa, olisinähnyt sen korkeita vuoria ja, syviä, melkeen yleensä kivisiä laaksoja, jotka nyt ovat lumelta peitettynä.
Ollessani Savon sydämessä, olen kuullut Suomenkielen kaunisti sointuvia sanoja, joiden seassa yhä kuulee ruotsalaisuudelta sorrettuja sanoja, jotka kaupunnissa oleva ruotsalaisuus on niin vääntänyt, että tottumatoin niistä ei tiedä mitään.
Esim. jonkun kappaleen nimitystä kuul-lessa saa juurta jaksain tiedustella kappaleen, ennenkuin saa käsityksen mikä se oikeastaan on. Se joka ei ole ennen kuullut tämniöistä sekasotkua, varmaan surumielin kuultelee kuinka, muuten niin suloisten sanain ja kielen seurassa, elää suuri, josko ei suurin, osa ruotsalaisia nimiä. Wuosien ja aikain kuluessa on tämä turmelus levinuyt monien peninkulmain päähän kaupunnista, jossa se vaan yhä tekee samaa työtänsä. Ajatellessa tätä ja yhä Waan leviävää turmelusta kielessämme, surumielin huokaan, miten tämä turmelus kielestämme poistettaneen. Tämä tästä.
Käyn taas matkalleni, katsomaan mitä siellä on vielä huomattavaa. Ileensä on kansa täällä hyvin uteliasta, mutta hyväntahtoista matkustajalle, pait mitä eräs kestkievarin isäntä, joka iesteli, ei antavanfa talonpojille hevoista, ja ihmeili kuin ne ollenkaan vlevat kestkievariin, mutta kuitenkin tuli hänen päätöksensä taimiin lyödyksi.
Asuin rakennukset on yleensä täällä vanhanaikaisia savu-tupia, ja jos jossakussa onkin uloslämpiävä uuni, on siellä kuitenkin pärevalkia tavallinen valoaine, ja seinät paksulta noelta tahrattuna.
Maineet maaviljelyskoulusta Leväsellä kuuluvat täällä hyvin vienosti ja puuttuvaisesti, ja kansa kuuluiki sen.hyödystä hyvin epäileväiseltä, ja kokonaankin kumoavaiselta. Oikeinpa häpiällisenä pitivät he sitä, jos he lapsiansa laittaisivat maaviljelyskouluun. Heidän maaviljelyksensä muka siitä ei parane.
Mutta jos heille esittelet asian oikean järjestyksen, ovat he valmiit myöntämään ne hyviksi ja hyödylliseksi, mitä maaviljelyskoulusta saadaan. Jos heillä olis uskoa ja luottamusta samassa määrässä, voisi maaviljelys ja sivistys Savossa pian nousta alhaiselta kannaltansa, mutta heissä on niin syvklle juurtuneet ne vanhat tavat, että, heille on oikeen kuin mahdotoin luopua niistä, roaikka he kyllä selvästi näkevät ja tunnustavat selitetyn asian etuisuudet; sivistys on heissä vielä niin heikko, ettei se ole saanut sitä voimaa että olis voinut poistaa kaikki turhat luulot ja epäilykset heidän mielistänsä. Heidän utelias ja epäilevä luontonsa ei anna heidän uskoa niitä asioita, joita eivät ole saaneet omin silmin katsella, ja niin ovat tässäkin, nimittäin maanviljelyskouluista, epäilyksessä, vaikka he, asian kuultu»nsa myöntävät ne hyviksi ja hyödyllisiksi.
Jopa ovat ajatukseni rientäneet Saarijärven tuttuja ja ystäviä syleilemään, ja siis olen matkani unhottanut. Tähän loppukoonkin nyt tämä kertomus. T
e.
vattavasti se on vielä enemmän pelon alaista, tullapahalla tavalla merkityksi pankin mustaan kirjaan, jota siis pelätään vielä enemmän knn kirkon kirjoja.
Olen tahtonut tästä lyhykäisesti muistuttaa, myöslohduttaakseni niitä, jotka ovat suuressa epäilyksessä pankin tulevasta vaikutuksesta. He suinkaan eivät voi kiistää, että pankin aivotut toimet ovat ylen suuresta arvosta, jos vaan aikomuksen mukaan tuteutusivat. Mutta aprikoivat, etteivät semmoset yhteiset hankkeet vielä Suomessa menesty.
Jakun ovat nähneet paljon kykenemättömyyttä ja huolettomuutta asioissa, min siitä päättävät, että pankkiki joutusi vaaraan ja vahinkoihin, esim. sillä, että annetaan velkaa ylen köyhille ja huonoa vakuutta vastaan.
Kuka luulee, että maav.-pankin antamat velat vlevat kevytmielisesti ja hyödyttömästi turhamaisiin tuhlatuiksi, muistakoon, että pankin musta-kirja, joka sille on välttäniättömän tarpeellinen, tulee snuressa määrässä semmoista estämään. F.
Waan tässä on muistettava, etteirehellisyys toki vielä ole niin varsin vieraaua Suomessa ja mitä epäkohtia sen puolesta löytynee, sitä kokee pankkiki mainitulla tavalla korjata. Pitkän ajan päästä maksettavaa velkaa maan pankki luultavasti ei tule antamaan, koska on pankille itselleki vähemmän etua antaa velkaa ainoasti syönnin vuoksi, tahi milloin ei panna annettuja varoja niiden käytännön kautta kasvamaan.
Ne taas, jotka pankin ohjaksiin pannaan ja joidenka toimia vähän väliinsä julkisesti tarkastellaan, eivät suinkaan tahdo menettää kansallis-arvoansa, kevytmielisesti velkaa antamalla, missä on syy epäilyksiin. Pienempiä vahingoita ei saata välttää, mutta ne eivät tee’kään mitään. Ja onhan täällä ollut pankkia ja kassoja jo ennenki, emmekä me voi ijankaiken olla parannusta tekemättä. Ja kuinka yksi ainoa yksityis-pankki meillä ei kannattasi? Skottlannissa, v. 1857, milloin siellä eli 2 miljonaa 8 sataa tuhatta henkeä, löytyi 17 pää-pankkia, mutta niillä konttuoria ja asiamiehiä yleensä 635, ja kaikki hyvin loistavat ja virkistyttävät maaviljelystä, kauppaa ja keinollisuutta.
Tehnee toki se meillä aivottu yksi Pankki samaa.
Yksityisiä Ilmoituksia.
I.stä päivästä tulevata kesäkuuta uloshyyrätään allekirjoitetun talossa Tontulla N:o 93 kolme eli neljä asuttavaa huonetta ja kyökki ynnä tarpeellisiin ulkohuoneihen kanssa. Herman Boman Forman.
Hnomattaat! Mälmeenä kesänä ovatlättäneet reissuvaisetHöyrylaivaanSeuraan:
1 Nahkanen laukku jossa on verkaneu Paltto sisällä, t Kesä-rokki.
1 Pännäveihti ja Sikari-myustykki.
Nämät kapineet saavi oikiat omistajat uloS allakirjoittajan tykönä.
Kuopiossa se 24 p. Tammlkuula W. Moldakoff.
VN» B»>n.
Asiasta alkoi nousta häly kaupungissa ja puhe levisi miehestä mieheen; vaan aivan verekseltään ei keltään tullut pää-huolta pidetyksi.
Mutta huomeissa päiväuä sama kauppamies Solehmainen, jossa asia tapahtui, teki nimilistan, että kerätä varoja ja lähteä miestä etsimään, johon hyvään tuumaan kauppiaat ja muut porvalit sekä herroja jatalonpoikia hyvin innokkaasti yhdistyivät, niin että moniaat kauppamiehet panivat 10 ruplaa ja näin tuli rahoja kokoon jo 60 hop. ruplan paikkoin. Matkustuksen ottivat päällensä kauppias A. Piiroren ja entisen Kuopion kauppiaan Poika P.
Kotunoff. Tästä näkyy, että on Joensuussa ihmis-ratkauttatin josko raakuutta ja pakanuutta ympärillä. .—.
Mutta juuri tuin olivat mattaan valmistaneet, tuli ryövätty mies takasin kertoen, että sitte Niinivaarasta lähdettyä, kuten jo kerrotti», ajoivat Heinävaaran kylään, kohdaten siellä 5 lyhdekuormien kanssa kulkevaa miestä, jotka melkeen virstan matkaa seurasivat samaa tietä. Näitä oli hän rukoillut auttamaan eli edes viemään likimäiseen taloon, jossa olis toivonut apua saada; vaan kaikki rukous ja toivo oli turha.
Enemmän uskoivat ryöväri-veuäläisiä, tuin oman puolen, hädässä olevan Suomeu uiiehen toiuiellisia selityksiä. !)iäistä erottua ajovat venäläiset yhdellä syötöllä liki Ilomantsin kirkkoa, jonne tuli Joelta 7’/, peninkulmaa. Täällä menivät venäläiset erääseen taloon, jota luulivat sukulaiö-taloksi, ja siis ehkä toivoen siinäkin itselleen puolustusta pakanalliselle työllensä; vaan siinäpä toki erehtyivät. Heti tupaan mäntyä ja valon saatua se kunniallinen talon-isäntä arvasi asian ja teki toisen käänteen, tekeytyen tutuksi Mikkosen kanssa, tervehtien häntä rattaasti ja osottaen kaikin tavoin kristiveljellistä täytöstä, lähetti sanan naapureille, että tulla ottamaan kristiveljeä, kuin lammasta suden suusta. Naapurien tultua kotoon, Mikkonen päästettiin irti ja ryövärit vietiin ruunun nimismiehen luokse, joka, asiaa likemmin tutlituaan, panetti tiini ja vietti vankihuoneesen ne enää saapuvilla olleet 2 ryöväriä.” L. O. P.
Toimituksen muistutus:
Lähettäjän kirjoituksen tänne tultua on Läänin hallitus jo saanut asiasta virallisiakintietoja. Pääasiallisesti ovat nämä yhtä pitävät kun lähettäjänki, ehkä paikka paikoin tarkempia. Siinä tutkistelussa, jonka Ilomantsin pitäjän Nimismies Lindegren piti sekä Venäläisten että Mikkosen kanssa, on Mikkonen itse ilmoittanut, että pitäjäläisensä Korhonen, jonka hän Niinivaaran kylässä tapasi, oli kehoittanut muita läsnä olevaisia pelastamaan Venäläisten ryöstämää miestä, vaan k»n ei heiltä apua saanut, yksinään oli kokenut vapauttaa häntä, taistellen ryöstäjbiden kanssa, kunnes kaikki vaatteensa olivat repaleissa ja hän Kotomaalta.
Kuopiosta. Hippakunnan Sanomia. H.K.Majesteetinsä on armosta lahjoittanut 2 erinäistä armovuotta kappalaisen, varakirkkoh. Eberhardtin leskirouvalle ja perillisille M-Kimingillä.
Myös on H. K. Majesteetinsä, armollisen päätöskirjan kautta 14 p. Tammikuuta 1861, säätänyt, että talon-numerot 1, 2, ja 3 Lampaanjärven kylässä Pielaveden pitäjätä anomuksensa Päälle tulevat muutettaviksi lisalmen pitäjäsen, koska nykyisten pappein taikka heidän oikeuden-omistajain osallisuus papin palkasta Pielavedellä on lakannut.
Konsistoriumissa 9 p. Tammikuuta määrätty:
mag.
I. G. A. Sa^bäek vara-opettajaksi Kuopion ylä-alkeiskoulussa kevät termiinan »lla;
6 p. Helmikuuta:
Ilmoitettiin, että kappalainen Suonenjoella, vara-kirkkoh. D. Toikta Porvoon Konsistoriumilta on saanut virkavakuutus-kirjan olla kappalaisena Andreaksen pitäjässä.
Haettavaksi julistettiin pitäjän apulaisen virka Suonenjoella ja vara-apulaisten virat Kuopion yläsekä Oulun ala-alkeiskoulussa;
Vaalisaarnat kappalaisen virkaan esitetyiltä pidetään Luodon pitäjässä 10, 17 ja 24 p. tulevata Maaliskuuta ja vaali 14 p. Huhtikuuta. Waalin pitääpiSiikajoen kappalainen, varakirkkoh. I. Lagus;
Määrättiin:
Kirtkoh.
Apulainen I.Lind yhtenä omalla edesvastauksella toimittamaan kappalaisen virkaa Rautalammilla, ja entinen kieli-opettaja mag. K.
G. Vläsield kappalaisen apulaiseksi Kontiolahdella.
Herra U. Cygnaeuksen esittelökansakoulun asioista Suomessa on Hallituksen toimen kautta jaettu papisja koulu-säädyn virkamiehille.
”^ Joensuun markkinoilta, jotka alkoivat Tammikuun 23 p., kerrotaan seuraavaista:
”Kolmantena marktina-päiväuä eli 25 p. noin puolenpäiväu aikana eräs mies nimeltä Henrik Mikkonen, Enontaipaleen kappelista, kauppamies Solehniaisen pihassa korjasi rekensä saverikloa. Hauen luoksensa tuli 3 venäläismieötä, joista yksi Pyysi vaihtamaan rukkasia. Sovittuansa kaupalla, tuunlNvat rahan suuruuden tähden mennä puotiin rahaa vaihtamaan, vaan kuin pääsivät liki porttia, oli 2 venäläistä lisää ja yht’ättiä paiskasivat miehen rekeensä, kintaita ja muita tukkuja suuhun ja 5 venäläistä päälle, sekä sitte julman huudon ja mö’än kanssa ajamaan läpi suuren markkina-väen, hevois kauppa-paikasta yhtäpäätä Niinivaaran kylään, joku 2 virstaa kaupungista. Täällä pääsi Mikkonen ylös ja kohtasi hätäisellä ilolla oman puolensa miestä Kerhoista, johon turvailiin niin rakkaasti, että kätensä pakkasi aiua liivin povelluksiin asti, rukoillen apua ihmis-ryövärien käsistä pelastamaan, kuin ryövärit tahtoivat nuoriin köyttää. Korhonen ensin moniaalla sanalla koki puolustaa Mikkoista; mutta huoneesta tuli vihamuodossa uljaasti käyttävä mies, jota luultiin isännäksi Niinivaaralla, ja kiljasi:
”Mitä siinä on muuta, kuin pankaa mies nuoriin ja viekää pois!” Se pakanallinen puhe antoi ryövärille Iäl»« ll RB6R Sanomia Salvosta ja Karjalasta.
N:o Lllumantama 9 päivänä Helmikuuta.
Hinta vuosikerralta.3 markkaa 40 penniä ja puolelta:
1 markka 80 penniä.
Jaetaan Kuopiossa:
P. Asehanin ja Kuuipp. Kirjakaupassa kello 12 pänvällä.
Laskiaiö Sunnuntaina saarnaamat:
Puolipäiväsaarnan, ruots., kappalainen Granit ja suomal., varakirkkoherra Molander.
intoa ja Mikkonen köytettiin kolviin nuoriin. Lisäksi lyödä mustia loivat ja viiden miehen paiskasivat taas rekeen sekä venäläis-joukko päälle, tuin ensin niini-matloloilla peittivät, ettei muille niin näkyisi heidän hirmutyönsä ja suun tuktivat, ettei huuto kuulunut. Jotkut vaimot itkivät ryövärien työn kauheutta, vaan Korhonen ei ollut milläänkään. Wenäläis-joukko läksi saaliin kanssa ajamaan; mutta vähän matkaa tielle saatettuansa, erosi 3 venäläistä pois.
Se innollinen isäntä luulttavasti tuli iloiseksi, että sai hinnan kantaa viattomasta verestä kuin Juudas Iskariot!
(Läyetetty.) Arvostelus A. Mannisen kirjasta:
Mietteitä katovuosista Suomessa.
Tästä kirjaisesta ovat Sanomalehdet sen verran puhuneet, että yleisö jo taitaa tietääsen löytyvänkirjakaupoissa myytävänä markan hinnasta. Ehkäpä paitsi sitä jo ovat kiittämällä maininneet kirjoittajan taitoa ja kuntoa, jotka hänen tekevät soveliaaksi maaviljelys-asioissa jotain hyödyttä Wää edestuomaan. Josko tämä olisikin totta, jota emme kiellä vaan Paremmin todellisesti tunnemme jamyönytämme, niin me aivan siinä löydämme suuren syyn ja kehoitnksen, joka olisi pitänyt saattaa Sanomalehtiä jo kauansitten tarkemmin tutkistelemaan kirjan sisälläpitoa, että yhteinen kansa, jonka hyödyksi se tehty on, tulisi kirjan ostolla tuntemaan, mitkä haitat estelevät katovuosina maaviljelyksen onnistuinista maassamlne, ja kuinka kovain vuosien seuraukset pa< raiten pitäisi poistettaman ja lievennettämäu. Niutta koska eivät älykkäälnluät miehet ole ottaneet tästä kirjaisesta puheeksi, uiin puheleu hänestä miuä ymmärrykseui jälkeeu. Eikä ”Tapiolle” tapahtuko se häpiä, että heittäisi toiniitukseensa varsiu kuuluvan asian tarkastamatta. Mutta koska ”Tapion” toimitus on vähän niinkuin asiaan omainen, niin puhelen minä syrjäinen.
Täkäläisen maanviljelyskoulun opettaja, A. Manninen, joka kirjoitti kysymyksessä olevan kirjan ”katovuosista Suomessa, ” sauoo alkulauseessansa, ettei hänen tarkoitukseua ollut mikään aivan uusien, eli euneu tietämättömien seikkain ilmiantaminen, vaan kerrassaan yhteeu koota kaikki asian haarat, muistutukseksi maamiehillemme, ottamaan parempaa vaaria kaikista keinoista katovuosien poistamiseksi, eli vähintäin lieventämiseksi sei:
surkeita seurauksia.” Sen jälkeen on siis kirjansa pnnnittava ja arvosteltava. Ei oppinut taida siinä löytääuusia voittoja tiedollensa, vaan opin pnnttessa olevata tässä selvillä sanoilla neuvotaan ja kehoitetaan ottamaan enelumän vaaria maansa viljelyksestä ja suurempaan huolellisuuteen taloudensa asioissa; sillä tyhuiyyttä ja huolettomuutta äkkiä taita seurata katovuoden kova rangaistus. Maaviljelys on, vakuuttaa hän, isännlaamme Paras elatuskeino, se on sen toivo ja rikkaus; sentähden tulee maamiestenkin pitää huolta kutsumuksestansa ja toimella, ymmärryksellä ja taidolla viljellä kukin maaosansa, ettei katovnosien kaikki kovnus tapaisi heitä ihan varomatta, maakunnalle yleiseksi rasitukseksi. Tässä tarkoituksessa edestuodaan siis uutta ja vanhaa, mitä asian selitykseksi yheltä taikka toiselta puolelta taitaa avuttaa.
Ensin tutkittava asia on, jos katovuodet tapahtuvat nussään järjestyksessä, josta jo edeltäkäsin voitaisi tietää, milloin semmoinen tapahtuu, ja varoissa olla sev vaikntnksia vastustamaau. Ehkä ei taida olla varsin mahdotonta, että luonnontutkijat vihdoin pääsevät näiden syiden perille ja voivat ennustaa tulevieu katovuosienkin lähenemistä, niin on kuitenkin tähän asti tarpeellisia tarkastuksia jakokemuksia niin vähältä kouttu, ettei uuden yhteen vertaamalla vaikuttavien luouuou voimien laki ja järjestys vielä näytäikse ja tnle käsille. ”Eikä se maksa vaivaa, ” sanoo myös A. M., ”pemstaa mitään tutkintoa niihin vaillinaisiin tarkaastuksiin, joita meillä mahdollisesti saattaisilöytyä.”Kumma vaau, että han kirjastansa on tärvännyt semmoisiin vertailemisiin pari lehteä, joita olisi voinnut paremmalla täyttää. Asia kyllä on itsestänsä merkillinen, sitä emme kiellä, mutta kirjan rajoitukset ovat uiin ahtaat, etteivät sallisi vähäpätöisiin poikkeemista. Haittana tuo kyllä ei ole.
Katovuosien vaikuttavia syitä on kahdenlaisia, pääsyitä, jotka eivät ole ihmisen vallassa, eli estettävissä, ja syrjäsyitä, jotka tulevat maamiehen omasta huolimattomuudesta, eli vääriukäyttämisestä. Edelliset ovat yleiseen märkyyden, kuivuuden ja kylmyyden syyt, jälkimäiset taas vielä useammat. Koska kuitenkinnämä syyt useimmin monessa kohdassa vaikuttavat toinen toisiinsa, niin on kirjoittaja parhaaksi nähnyt seurata toista perustusta, puhuen katovnosien syistä ja sekä varokeinoista 1) Wiljain kasvaessa, 2) Wiljain korjaamisessa, ja 3) Wiljain säilyttämisessä. Siihen sitten 4) liittää mietteitä muista erinäisistä keinoista, joiden kautta välttämättömäin katovuosien seurauksia koetaan lieventää.
Tämmöinen järjestys on meidän mielestä hyvin sopiva, sillä sen kautta saapi kirjoittaja tilaisuuden jo alussa esitellä tärkeimpiä luonnontieteellisiä vaarinottoja kasvujen elonja kasvannon laadusta, ja kuinka tarpeelliset ruoka-aineet jnurten ja muiden jäsenten kautta vastaanotetaan ja muuttuvat hyödyllisiksi ja ravitsevaisiksi nesteiksi kasvuille.
Ken ei sitä tiedä, millä tavalla kasvu itää, lykkää olkensa ja siemenensä laskee, se myös ei taida ymmärtää kohtuullivihdoiuli uäti yrityksensä turhaksi.
Ilomantsin kirkonkylässä, jossa, niinkuin yllä kerrottu on, Mikkonen Lampuoti Andrei Wolodisen talossa viuueinki pääsi vapaatsi, olivat siinä kiinni saadut Venäläiset, nimiltään Anton Saeharoff ja Feodoroff, tumpikiu Aunuksen läänistä, sovittaakseen sitä vahinkoa, joka Mikkoselle sen lautta oli tullut, että hänen hevoisensa ja kuormansa jäi marktmahälyyn kauppamies Solehmaisen pihaan Joensuussa, tarjouueet 18 rupl. 75 top. rahaa ja seu hevoisen, jolla olivat tulettaneet häntä.
Selittääkseen miksi he Henrik Mikkosen olivat Joensuusta ryöstäneet, kertoivat yllä mainitut Aunukselaiset Nimismies Liudegrenin heitä tutkistellessa, että vuonua 1858 kolme miestä, nimittäin Anders Kekäle ja Ivan Tuupanen Ilomantsin pitäjästä setä Laurentius Sergonen Himotan pitäjästä, Aunuksen lääniä, olivat sinne kulettaneet erään Suomalaisen, nimeltä Anders Johan Wänskä, jonka sadasta hopia ruplasta olivat rengiksi antaneet Anton Saeharovalle.
jteväallä vuonna 1859 oli tnitenlin mainittu Wänsta karannut Aunuksesta ja kun he olivat saauueet tuulla häueu asuv^n Liperissä, niin olivat he lähteneet Joensuun markkinoille etsiäkseen häntä. Täällä tapasivatkin mainituu Mikkosen, jota heistä oli min Wänskän näköinen, että he pitivät häntä sinä ja läksivät viemään karkuria Aunukseen takasi. Tosin oli karanneella Wänstä jalassa ollut eräs kasvain eli pahka, jota ei Mikkosella ollut, vaan kuin ei heissä muuta eroitusta ollut, olivat he kumminkin ottaneet Mikkosen.
Puolestaan sanoo Mikkonen, että venälaiset häntä tuletellessaan aina kutsuivat häutä Wäuskäksi, sanoen:
sinä olet karannut sotamiehemme, jota olet meille niin ja niin paljon maksanut, ja jos et olisikaan se sama, niin yhtä se on meille, kunhan on meillä mies karanneen Wänskän asemesta. Muuten olivat Wenäläiset niin pahasti lyöneet, mukiloineet Miikoista, että veri vuoti suusta ja sieramista, joka kyllä arvataan siitäkin, että hän Nimismies Lmdegrenin luokse tuotaissa oli melkein tunnotonna eikä voinnt edes haastaakaan ennenkuin puolen vuorokauden päästä. Isännälle siinä talossa Niinivaaran kylää, jossa Mikkonen nuoritettiin, sanoivat yllä mainitussa tutkinnossa Venäläiset antaneensa 5ruplaa hopiassa siitä kun hän oli heille avullinen.
Henrik Mikkonen on nyt vapaana jakodissansa;Anton Saeharoff, Krisanor Feodoroff sitä ivastaan Kuopion läänin linnassa, odottaen tuomiotansa.
Puhetta myöten olisi Mitkoisen häät pitäneet olla vietettävät tulevana päivänä siitä päivästä, kun Weuäläiset varastivat hänen. Morsian sai siis turhaan sillä kertaa odottaa häntä. Niinpä lieneeki parastaettä sulhaismiehet ei antaudu rutkaiöten vaihtoon, varsinkin Wenäläisten kanssa.
Lukija kysynee ehkä, mitä ne ryövärit sillä miehellä olisivat tehneet. Sitä kyllä ei lähettäjämme mainitse, vaan arvattavasti olis häntä vieneet edestänssä sotamiehetsi, jota varten kerrankin kerrotaan takavuosina ryöväämällä viedyn Ilomantsista erään pojan. Joku 30 vuotta sitte käveli venäläisiä etempänäkin Suomessa edusmiehiä sotaan ostelemassa, sala-kähmössä, ja silloinkin kerrottiin kansassa ihmis-arvoaeahlkeäntatovsiian tapauksia semmoisista kaupoista. Nyt niitä semmoisia ei ole tietääksemme taas kankaan kuulunut. Sanottiinkin jo kielletyksi, ettei venäjän sota väkeen saatu ottaa Suomesta ostettuja edus-miehiä.
lussi:
”Kuuleppas naapuri! Mitä pidät eli toivot vosta, kuin puhutaan, jotta sahat saavat vapaa-sahmm, niin paljo kuiu ennättävät, ilman niitäkään määrä-aikaa ja tyhjiä mutkia?” Janne:
”Kyllähän tuo ei pitäisi olla pahempi. Knin niitä joutavia kustannuksia ei olis sahan haltijoilla, niin ehken saattasivai maksaa paremman hinnan tukki-puistakin.
Waan mikä olis yhteinen ja erinomattaiu maanhaltijoiden hyvä, että tulis huoneen tarvis-sahoille kanssa se vapaus, että sais pitää teriä tarpeeksi asti ja antaa lautoja naapurilleenkm, ja että vielä paraat ulkomaalle kelpaavat tavarat antaa mennä ulos, niinkuin muistakin sahoista. Siitä olis kahdenpuolinen voitto. Nuuuu sais ulos-mänevästä tavarasta tulliu ja talonpojalle jäis huonompi tavara tarpeikseen ja huoneiden korjuuksi.” Paavo:
”Se ou oikein kummalliueu, minkätähden se asia lienee, niin huonolla kannalla ja kuinka suuri ja hirmunen metsän haaskun meidän maissa siitä on seurannut, kuin vestämällä ja särkemällä tähän asti on tehty lautoja huouerakeuuuksiin.
Warsiukin 10 honkaa on tärväytynä siihen, jonka arvon yhdestä olis saannt rakennustarpeita sahalla tehdeu. Ja vielä lisäksi, kuiu on luvallinen viedä ulos käsisahalla sahattuja lautoja ja lankkuja, min seuäyttäsi, että, niin armas ja lempiä kuin meillä hallitus muissa asioissa on, siinä kohti pakataan vaan kaikki työ ihmis-vahvnuteen eli hartia-voimaan, jotta mnka talonpoikanen sääty pysyy siinä tilassa, mihin se on synninlankeemuksessa joutuuut, jotta:
otsas hiestä ja kätes työstä elätä vaimos ja lapses!” Olli tästä osanottavainen:
”Niin kyllä on asiat kuin sauot. Paljo puhutaan vapaudesta, vaan saapftas nähdä, kninka paljo meitä luojnulla olevia eli vähäpätösiä talonpoikia muistetaan! Waan niinkuin Janne sanoi, olis tärkeä asia, että armas hallitns antasi talon tarvis-sahoille paremmat vapaudet ja kaikkia muuta sen muassa.” Näistä puheista jausiammista muista tuumista sinulle, Tapio, metsäu vaari, toiste sopalla ilmoittelen, jos ei muualta kuulu, vaan en tahdo yhdelläkertaa olla suuri kieleukantaja.
Waan tähän liitän lisäksi omankin mieli-alani, kuulttuani Savon ja Karjalan nkkojen sanoja usiampainkin ja nsiammassa paikassa, ja monet kerrat nähtyäni Suomettaressa ja Suom. Inlk. Sanomissa miettiväill miesten mietteitä ja ajatuksia ilmi-olleiua samoista talontarvis-sahoista, että saada niille parempata vapautta edes naapurillisessa olennossa ja poistamiseksi sitä suurta metsäu turmellusta, josta ei ole hyvää kellekääu.
Näin pitää vaan maamies» ten menettämän aikaansa tarpeettomissa töissä, joita voisi, niin yksinkertaisenakin knin talonpoika on, keinollisnudellansa estää ja poistaa, kuiu vaan saisivat jotain häräkettä tuumailla kevät-veden kanssa Puroloissa pelaamaan Pölkkyjä hajalleen ja saisivat sillätavalla naapurillista ystävyyttä ja yhtyys-henkeänsä viljellä ja esille vetää. Tämä on valitettavasti suuri puutos meidän maassa, ettei ole enemmin yhtyys-tuumaa ja se on kansan vaurastumiselle iso este.
Ia ettei talonpoikakaan olis pakoitettu kaikkia hartia-voimillaan tekemään, niinkuin se on sillä lailla, jos se sahaakäsisahalla lankkuja ja niitä viedään ulos. Tämä näyttäsi, niinkuin sen hiki ja väki pitäsi olla yhdistetty pihkan ulos-vietäväksi, niinkuin omiinkin talontarpeisiinsa. kanssa
Ihden talon on raskas pienempääkin sahaa yksinään rakentaa ja taas pitkä matka kauppa-sahoilta niin raskasta tavaraa tarpeekseen hakea, entäs mikä hinta sillä on. Waan kuin saisi tehdä talon tarvis-sahan siihen mihin on laillisten syynien kautta jauho-mylly perustettu, niin se tnlis helpommaksi, kuin pääsisi muita uusia puuhia pitämästä:
sillä ne aivan hyvin kävis yhdessä rakennuksessa. Ja talon tarpeiksi voisi sitte sahata maaltaan 9 ja 10 tuumastakin Pölkkyjä, joita ei kanppa-sahohin voi ottaa mistään arvosta.
Näin säästyisi paljo puuta ja aikaa, mikä nyt menee särkemällä ja vestämällä talontarpeita tehdessä.
L. G. P
n.
Tapion Lisäys. Tapio puoleltansa hyvin soisi itsille maamiehille vapaan talontarvis-sahuun, nähden sitä suurta puuuhaaskausta ja ajanhukkaa, ’mitä kirveellä veistäminen tuottaa, ja sitä suurta vaivaa, mitä käsisahuussa on.
Taloutarvis-sahuuu vapaaksi päästämiseen kuuluu, että siihen saisi panna niin monta terää kuin tarvitsee, ettei tarvitsisi yhden tahi kahden terän kanssa sahnuttaessa, niinkuin nyt, viettää kallista aikaa turhaan. Samate vielä, että koto-sahankin käyttämä-voimaksi saisi käyttää mitäkukin lystääsi, joko vettä, höyryä, ilmaa eli tuulta tahi vetäjiä, hevosia ja härkiä j. m. s. Woipihan hyvän tuuli-myllyn suudeu peltojen ojittamisessa, kynnöissä vuoroviljelyksessä ja muissa, eikä tajuta, millä tavalla liika märkyys, knivuus, kylmyys j. m. s. tuottaa viljMe turmiota.
Myös on tämän tiedon ja taidon puute, uiinkuin jokainen ymmärtää, suuriu haitta meidän maamiehillemme; ei kumma siis, ettei heitäsaada taipumaa» vanhoista isien isiltä perityistä tarooistansa, joskokuinka puuttnvaiset olisivat. Wanhoillansa olemisestahaukutaankansalaisiamme kaikissa, niin tässäkin asiassa; mutta uäytä heille asian perustukset, opeta heitä hyödyllisyyttä uusien keinojen käyttämisessä tuntemaan, niin he lankeevat johdatuksellesi ja kokevat edistymiseen ja parannukseen päästä.
Sentähden on se hyvin kiitettävä, että kirjamme tekiä on ensimäisiin lehtihinsä sovittanut eräitä lnonnontieteellisiä osotuksia, ehkä sitä vastaan taitaisi sanoa, että hän tyhjään on ottannt ulosvetoja sekä Stöekhardtin että muidenkiu kirjoista, koska asian olisi taitanut vähemmin laveaperäisesti omilla sanoillansa esitellä. Sillä eihän ne mainitut Stöekhardt’ilta ja mnilta otetut lauseet edestuo mitään heidän yksityisiä kokemuksia ja vaariuottoja, vaan sisältävät, mitä yleisesti on keksitty ja todeksi tunnettu.
Mutta vähäpä tuosta.
Onhan siitä sehyöty, että maamiehet kerralla tulevat tuntemaan yhden maaviljelys-taidon snureinnlista oppineista Saksan maalla, jdnka sanoihin taidetaan roakavasti luottaa. Toisin paikoin, jossa kirjan tekiä on omasta käsityksestänsä lisännyt yhtä ja toista luonnon voimista ja vaikntuksista, satutamme pieuempiä erhetyksiä monen oikein käsitetyn ja sanotun totuuden seassa, joista esimerkiksi tässä mainitsemme sen, koska A..M. sivnlla 18 sanoo, ”veden kylmettyensä sakenevan, eli jäykistyvän, joten se ei voi sulattaa tarpeellisen hienoksi kasvujen ravintoaineista, eikä myös silloin olla itse kylläksi norjaa kasvujen nesteeksi ollaksensa.
Näin siis hidastuisi, jasuuremmassakylmyydessä kokonaan seisahtuisi nesteiden liiknnto kasvnissa. Tästä kituisi kasvu ja, jos sitä pitkittää, riutuisi ja kuolisi.” Toisin asia kuitenkin lienee käsitettävä, siten nimittäin, ettei kylmä vesi sulata tarpeellisen määrän kasvujen ravinnoksi kelpaavia aineita, ja siinä sivussa myös kylmyydellänsä alentaa juurien imeväisyyttä ja kuntoa kasvuille eroittaa ja antaa nesteeksi muuttuuetta suurusta. Siitä kasvut kitumaan nälän alla ja niiden jäsenet, niinkuin eläväin pakkasessa jähmettyvät, myös rintuvat ja vihdoin knolevat kylmyydestä.
(Jatketaan).
(Lähetetty.) Savon Ukkojen Satuja, Kertomia Karjalasta.
Minäkin, joka en ole ennen itsiäni julkaissut sanomissa, otan osan Tapion rakkaasti tehdystä ”hyvästä päivästä” ja tervetulemisella otan vastaan vanhan niinesi kanssa, koska, kauvan piilossa pysyttyäsi, nyt alat käydä tallustella julkisuuteen näillä vähän tietoa saaneilla ja sitä huolettomasti etsineillä Savon ja Karjalan saloilla. Waan knin olet itse ukko irtipäässyt, niin ehken pojat piirtävät perästä. Senpä tähden vähän selittelen, mitä kuulin kunnollista, maamiesten mahin kerällä, haastelevan halustausa, tuumlvan tnpakoidessa.
Yksityisiä Ilmoituksia.
as intro»»e Mr .jurää^are, Zurädrukai e, diukBäss«.re, köpmän, labrikanter oeli inäu»triiäkar« anställa» oeli utluraB »l unäerteeknaä emot etter analv»en» de^kassenkot till äet billi^aBte deräknaät arlvoäe.
iinBkar veta af nvaäbeBkasseuliet^ernmalmen, K.»rlk»ten, szuart» oeli tlere anära mineralierärv, »om Nnna» pa lian» mark, oek livilka i inäu»trielt ooli uekunomiBkt , liänBeenäe kunna vara af vi^t lur lisnum.
«F’«»»’«e»^«»«?«»’e«<’ siiräel al kenu’Bka snalvBer är msn^lailäi^ oeli kunna lneälöi-» nonoin en ej ännu anaä uvtta. llan Imr t. ex.en utmärkt Zker, B«in lemnar konom Maa »köräar , men»kulle lemna ännu bättre, om «j »ääen» liiMninF eller ». k. liF^BÄä olta Auräe en in»kränkninF äeri. Ilvaä är ur»aken? Nn kemi«k analv» »ppl)^er, att I, an Fuä»linss mera än väl »ur^ät lur irueller k, lrndilänin^en, men uraktlåtit att åkem äe närinF»ämnen »om delurära en »taäi^ lialm eller »tän^el. Unäer»ökninss al äkeroek la<lu^ärä«z)roänleter uppl^Ba lanätmannen, liuru mveket näranäe be »<änäB<le>lllr ilvart noli ett innensller ueli liunom äter uppmärksam pa ett oen annat att iakttaga via bereänin^.
inteee»»e al lienii»ka analv»er kunna i niän^a lall vara lika nieä Mli»Z»»««»«e» önukar vetn, nuru beBkassaäe äe naturproällllter oeli dereänin^aiäru Imu ilrönutrike» nrt erllullit. 8a t. ex.liar nanat att Boeker varit tar^aät nieä ns^ot KnpvarBalt, antingen unn »ätligt eller «ek ssenum v», äBlu«liet via dereänin^en;k«, lle meä derlinerdlatt, löratt fa äen »tnnäoin deffärliFa diaa larmen pä en äei »orter äeral. Hsven tne nar färekolNlnit nieä en lusnin^ af Ilol»vrn, ä kopparaxiä i Äininoniak. Viner, i»vnnerliet äe riiäa.inneljiin, «tunäuin alun lur att llHn. äen ruäa färden o«n äein en mera »ainmanära^anäe Bmak. ättika nar lialt en tilkat» af valvel »^ra, lur att la en »kargare «nr Binak ete.
Fi’«»»’ezl?»»Fe»’ uen O vet», , nuru ren» uen äktn, äe inateritllier aio, »uin äe via »in» olika, IlanäterinFU, r de ?ur «il«l«n/»eien kan äet äter vara ak intre»Be att vol», kuru rena äe labrikater oek tillreänin^ar ära, Bom al ladrikanten oell inäu»triiällai-en lenina». Wlirkau« Lruk i «lanuari 1861.
ve vetoner i nej<lein» illinZKuopio, »uin un8ll«. 58, unäerBullninFllr kunn» lening, »in» äninen tili nöFi». unäerBlli’ilve!l pk I.ev»iB, liir u, tt tili Uerr LanFtluF delurär», », likn, Bä pä, 8», inlnll Btii, lle elter ns^nn ti«l lö. utluBl>, reBultlltet. Xuupiu, I^eväiu I^2neltdrullBBilul», äen 4 1861. Hlanninen.
BknliureBtänän, re.
Ob8. Olv»NBt3enäe annonB kunnner att inlur2B i nästa numlner pa 2n»kn, »pMket.
25 k. oli.
I>!, i’«m6t!-nitili 3 rud 75 kop.
sV»nBtt!l’ till 1!’. 50 k. Ll 2 r.
l<«, nllimitill 1 i’. 10 k.
lioB ’lkErnvinotillr tili 2 iul). 20 k., 1mi).
1 rui). 10 kop.
v, 3 iul». ooli 2 iui). 25 li.
I)o8-iv(»njiU8«6i’ tili 1Illd. 65 a. 1rub. 40 ivof». tili 1rub. 80 a. 1 rul>. 40 kup.
Bnnnelt Vattupa v 2 i-. 75 k., 2 r. 25 k. ook 1r. MKop.
Lukin, lllikit)Bke>per ook botllniskn, loup^iv k., 1n 20 K., 1 i’. 50 k. ooii 3 rub.
Oii-I«ilbEBtiok » 1 r. 25, tili 5 i-ud. »:i’.
fiir^i^or i vaokrn, etuikB v 5 rul>.
l>ilnj)l«. 6:o tiän 10 kop. tili 1 rub.
llränvinB profvNi’6 meä 4 i’. 25 k.
6:o meä 6:u ook Bprit prolv^re. tl r. 50 k.
Nn„li!», briinvinB zne)fvn, r6. Bprit preilvme.
Ntt viii »880^61n.at lu^er af Bä, viil or^inuin. Be»m f»eii’ BkopiBii», Klll8i)l>on, brillor ook lur3N6tt6r tili 1 l-ul). v 2 r.
50 lini).
Painollivan antanut:
Ci. A. Therman.
Kuopiossa, P. Asehanin ja Kumpp. kirjapainossa. IBLI.
IfäBt2, lreel»F äen 15 tienne» uppblir unäeiteeliNLä nemiua no» BIA reBteranäe Bt«, ä» X»^1llN8 lön lur »iutiiäet ör.
08C2INaiknäer.
«> 5, « «i e «/ / / Makfamata jätetty kaupungin kappalaisen viime vuotinen palkka ylöskannetaan enstulevana perjantaina 15 päivänä tässä kuussa allekirjoittajan tykönä. O. Molander.
kitkänen.
en nuBBt»nkt perBon kar si-äntNFitB en »lbruten Billvei?ne«keei; 6en, »om en äMle 8»IlNlli-, v»re »tt ineei äet Bll^n6BB.inin2Bte »äällnt no» miss anlniii». Bkeäen sinn«B till ps^eenäe no» 8tllä8ll8lv»1 Heitmllnn.
Blö, äMrtl till XeUunieinj, ?2, Btla^B.l’iB<l»^en äen 12 I^bruai-i Yhteyteen rakentaa sahan, nimhyvin kuiil vesimyllynkin. Vetäjillä käytettävän talontarvis-sahan oleinma taas erään nnaäshsnaeetkin, nimittäin Ruotsin maaviljelys-opistossa Ultulähellä Upsalaa. Se oli laitettu ranalla, 4 vetopuutt kanssa, joihin kuhunkin voi valjastaa hevosen eli parin härkiä. Sahaa käytti siis 4 herooista tahi 4 paria roetohärkiä. Samaan rakennukseen oli roielä yhdistetty muitakin talon tarrois-koneita, nimittäin pyörö-eli sirkkeli-saha, jolla pait lautain kanttaamista, myös halkoja sahattiin, rkoeunhneu-s seuksäearmymyanni-mylly, luu-survin ja tahko-ratahkon kanssa. Näitä kutakin rooipi käyttää erikseen, mitä tarvitsee milloinkin.
Meystuumilla, jos sitä roaan olisi, saisi koko kylät tämmöisiä hyödyllisiä hartia-voiman säästäviä hankkeita toismeenesan ja jokaiselle osakkaalle olisi senunoisista hyötyä tarpeekasti. A. M
n.
Petter Harald, kaupungin palvelia.
Se 7 päivä tässä kuussa on löydetty kaupungin kadulta 5 ruplaa hopeassa, jonka omistaja saapi allekirjoittajalta, merkin ilmoil^ t>»^r«B. Hu» unäerteekngä utllvre» 13 bs)ninss»rum meä Anu kök, nöäiF» utlm» oen 2 källare B», mt krvää^srä.
Ivan li, li»äntin K tnniten I^.u 13 ll^r» tili 1 Fun», minBt 2.ne rum ooli kökmeä möbler, äen 80M nar att af»ta olvanuämäe rum, toräe anmäla äet a Ilerr ?.kellan» d!omp. Loklianäel.
TN”° Maa-tilll Kaupaksi.
Rautalammin Pitäjässä, Siltakosken kylässä N:o 6, Leskelän Anttila nimeltä osa manttaalin perintö-tilamyödääu irtaimilleen 7000 ja ilman irtaimetta 5000 hopia ruplasta. Tänlä maa on hyvässä voimassa kaikinpuolin; 45 lehmää, 7 eli 8 hevoista hoidetaan ivuoden ylitse, pellot ovat hyvin kasvavat. Vuosittain kylvetään ruista 18 tynnyriä pellon ja suon kanssa.
Jos ei ole koto tilan ostajaa, niin myödään puolikin halulliselle ostajalle, tavallisilla maksun määrillä ilman mitään kiirettä. Rautalammilla Helmikuussa Olli Sopala.
MW^«)Un^!ik s»e^i siinne .itt, till^s, (Ili <I(!!-O!N Vo unäsr »lbrutn» I.»ttorär» sloi 18 äeunv», aa t. l.IZoktoru iNi»tor»eu, m»^.
H. utiokvat däila stt lörväraF. Inträ 60» »tFiltol» »15 kop. »:r. lor p«r»on koinlnvr »tt utäsi»» »öin unäsr»to6 at inbävllö»» K^inn»»i»tsr. luopio äen 9 lodrugri 18V1.
(^)’INU. n. V. lioetoi’.
Ull 8»! ui?. vt (loinp:» bokkanävl.
Ne/^ie/it, Oet hsisk», liivet. I
II. 2r.60 k. !
„ 660Zi-illiBkld 6:0 I—2. 2 I-. «l> kl s^«//^, l>vml>e»lik. I—2.1
2. 2 i-. 1.”» k.
/Me//F, I^<”»i’elii«nii, s>ll!-. 11
.1. 2 „ Nen^liii^u, llt, v6olilin36NB I
lii! Tt i-. <»0 k
Kuopiosta. Vihdoinkin on täkäläiseen kirjakauppaan ilmauntunut joukko kirjallisia uutisia, joita kaupaksi viimeisellasivulla kuuluutetaan. Näidenseassa erittäin onmainittava Prof. M.Akianderin kiitetty kirja ”Hengellisistä liikutuksista Suomessa” 4 osa, ja Kirkkoherra Cygnaeuksen esittelys kansakouluista. Suuresta arvosta on myösyksi Herrain P. Asehanin jakumpp.kustannuksella Helsingissä, F.
Lievendalin kivipainossa, nykyisin valmistettu kartta, osoittava sekä ivaltaja kylä-tiet että myös talviteetkin Kuopion läänissä, kestikieverinensa ja välimatkain pituudenkin määrällä. Uutinen vielä mainittava kirja on:
”Osviitta AleiseenMaatieteesen, alaalkeis ja kansakoulujen tarpeeksi. Kirjoittanut M.
Wennberg, F. A- n suomentama, ” 31 sivua ja hinta 40 penniä. Tämä tirjainen, vaikt’ei lavia, on hyvin selkiä:
sillä siinä on ala-sivuilla paljo kysymyksiä, joiden kautta lukia eli koulu-lapsi paljo tarkistuu ja tulee uteliaammaksi. Tämä on alkaville lapsille aivan—hyvä. Rehtorin viran puolesta saamme kiitollisuudella mainita täkäläiselle lukiolle (gymnasiumille) hyväntahtoisesti lahjoitetuita kirjoja ja kaluja, nimittäin:
Suomen Tieteellisyyden Seuralta vihkot 3, 5, 7, Seuran toimittamista Bidrag till Finlands Naturkännedom, sekä Prof. Nordmannin Palaeontologie Svd Russlands 111 ja IV vihko ynnä kuvauksia;
Herra Guvernöri Furuhielmilta merkillisiä kiviä Höytiäisestä; Kafakkein katteinilta Klefzoviltasaadun tinaisenmuistorahanIsaakintirkon vihkimisestaPietarissa;
Pielisen rovastilta Steniukselta, antamia 2kirjaa ja10 vanhaa kuparirahaa; M-lukiolta Helsingissa lähetetyn 1 kappaleen kirjasta:
”Finska Adelns gods oeh ätter;” Luutnanti F. O.v.Nandelstadt’ilta 1 unkarilaisen hopearahan (20 Kreutzeriä); Lasimestari D. F. Pitkäseltä antamanHollandin hopia-rahan, samaten nimismieheltä Koek Hyrynsalmella saadun hopia rahan (1 m. hop.1590) —ja lukion oppilaiselta Hjerpeltä 21 vanhoja hopiaja kuparirahoja. Ku—opiossa 13 p. Helmikuuta 1861. P. Asehan. Suomettaren S n:ssa kerrotaan ”Tapion” ilmoittaneen, että Kuopion konsistoriumi on Tammik.22 p. julistanut tuomionsaLimingan pitäjäläisten välillä olevassa kirkkoherran vaaliriidassa, vaan Tapion ei maininneen konsistoriumin päätöksen luonnosta.
Kuin ei Tapio sitä maininnut, vaikka se muutoin julkisuutta hyvänä Pitää, niin
totta sen niin piti oleman! Kuitenki katsoo Tapio saattavansa oikaista sitä erhetystä, jonka ”Suometar” tekee tässä kertomuksessaan Liminkalaisten viimeisistä vaaliriidoista.
Se sanoo:
”Siellä” (Limingassa) on muka kaksi lahkokuntaa, jolseenki yhtä suuret kumpiki, jotka kivenkovaan pyytävät kumpiki saada mieluisensa miehen kirkkoherraksi pitäjään. Ensimäisessä vaali-huudossa sai yksi lahkokunta voiton hyvin vähällä ääntö-osalla, vaan toinen lahkokunta pani sitte vaali-huudonriitaan ja faiki sen kumotuksi jonku laittomuuden tähden. Toisessa vaalissa sai taas toinen lahkokunta voiton hyvin vähällä murto-luvulla, vaan nyt nosti taas ensimäinen lahkokunta riidan ja pyysi tätä toista vaalihuutoa kumotuksi.”
Tämä ei kaikinpuolin ole todenmukaista.
Sekä ensimäisessä että toisessa vaalihuudossa on nimittäin voitto kallistunut saman lahkokunnan puolelle, ensikerran 21 manttaalin määrällä, toisen kerran ainoastansa vähäisellä murtoluvulla.
Mutta molemmasti on kutsumus-äänten luku, varsinki viimeis vaali-huudossa, ollut suurempi tyytymättömien puolella.
Oivatko ensi kerran panneet vaali-huudon syystä riitaan, niin lie heillä nytki valituksiinsa perustusta, koska rohkenevat uudestansa aina ”Keisariin asti mennä.” Jos riitoja pappein valitsemisessa piisaa niin kauvan kuin ihmiset keskensä ovat riitaisia, niin ei ole toivomistalaän että net edes vähenisi, niin kauvan kuin nykyinen pappein-vaali-asetus pidetään niin sumeana ja väärälle pohjalle perustettuna.
Leväseltä. Kuin jo edellä joulua eräs vapaa mies-oppilainen piti pois eroittaa heikkoin silmäinsä vuoksi, niin otti koulun johtokunta kokouksessa 8 p. t. l. tähän avonaiseen siaan koulumestarin Krister Karhusen Pielavedeltä. Hakioita oli 6; vaan Karhusella oli etu-oikeus kaikista näistä, kuin on jo ennestään läpikäynyt Kuopio—n ylä-koulun. Oppilaisten luku on nyt 23. Suomalaiset Sanomalehdet ovat tämän alkuvuoden olleet tavallisesti valppaita ja niissä on ollut monia arvollisia mietteitä ajan kysymyksissä. Rauhan henki on heissä yleensä nyt vallinnut. Tämä ei kuitenkaan saata olla pitkältä terveellistä sanomillemme, jos nimittäin on perääsiinä ystävällisessä neuvossa, jonka joku jo v. 1835 antoi ”Mehiläisen” toimittajalle (katso ”Mehiläinen” v. 1836 Syyskuulta). Se neuvo oli tällainen:
”Muutoin ei sinun pia Aviisissasi kenenkään mieliä kahtoak, vaan ilman erotusta, niinpaljon kuin laki ja asetukset suahtevat, riielläk ja kamppailla! kaikkien kanssa, erinomattain toisten suomalaisten ja ruohtalaistenkin maamme omasien aviisien. Sinun pitää kohta syntyessä totuuttaa Mehiläisesi sotaan ja riitoihin; näyttää, että tahot niin kielessä kuin muissa saavuttaa jotahik uutta ja parempata, eikä huolia siitä, jos välistä kuulet Mehiläisesi maalta manalaan tuomittavaksi ja kaikillennik kirjotuksillesi peiaita piettäväksi.
Waan jos rupeat mieliä nuovattelemaan ja rauhaa ehtimään maassa, jossa rauhaa ei oletkaan, niin sillä väleenlaitat kuolinvuoteelle Mehiläisesi ja siltä vuoteeltapa heän ei millonkaan ole nouseva. Aviisia, joka alti riiassa elää, vihataan, noijutaan ja pelätään, vaan sen ohessa sitä
luetaan.” Suomen Julkiset fanomat ovat tämän vuoden B:nnessa n:rossaan, mainitessaan samasta, Loviisassa syntyneestä yhdyskunnasta hevoislajin parantamiseksi Suomessa, josta Tapion 4:sfä n:rossa myös mainitsimme, nähtävästi Pois sulkeneet talonpoikaset kaikesta sääty-arvostaan, kuin nimittäin fanovat:
”Vuosimaksuksi määrättiin 6 markkaa säätyhengiltä sekä 3 markkaa ta 7äl»lll RB«R Sanomia Salvosta ja Karjalasta.
ZKV V.
Hinta vuosikerralta:
3 »liarktaa 40 peuniä ja puolelta:
1 markka KO penniä.
Jaetaan Kuopiossa:
P. Asehanin ja Kumpp. Kirjakaupassa kello 12 päivällä.
Laumantama 16 päivänä Helmikuuta.
lnä Sunnuntaina Paastossa saarnaamat:
Puolipäiväsaarnan, ruots., varakirkkoherra Molander ja suomal., kappalainen Granit.
Kotomaalta.
Kuopiosta. Hippakunnan Sanomia Kappalaisen vaalissa Sotkamolla 3 p. sisällä olevata Helmikuuta on armovuoden saarnaaja G. N. Petterson yhteisellä huudolla kutsuttu kappalaiseksi.
”Muuten kuuluu yli-opistosta tänä aikana semmoista kummaa, ettei sitä mielellänsä tahtoisi todeksi uskoa. Tosi se kuitenki on. Nyky-ailana tuskin löytyy maassamme sitä virkaeli oikeuskuntaa, jossa pantaisiin kysymykseenkään, ottaako eli ei vastaansuomenkielisiä kirjoituksia. Semmoinen kysymys on kuitenki yliopiston tonsistoriossa ollut esillä. Suomenkieli ou maassamme yleinen asia, jonka rinnalla yliopiston oppmeet herrat ovat katoovaisia olentoja*).
Jos sen provessoreista yksi ja toiuen ei osaa maamme kieltä, niin se on jotati yksityistä, jonka jännettä tänä aikana on häpeällinen esiintuoda virallisissa kysymyksissä”’). Se on yhtä yksityistä, kuin jos joku katsoo sen sopivan yhteen isänmaan-rakkauden ja kanssa-ihmisten kunnioituksen kanssa, että opettaa lapsillensa enemmin esm. venäjän kuin suomenkieltä. *)” Tämä Mehiläisen syystä valittama kohta oli nimittäin se, että kuin Tohtori Arjö Koskinen oli lähettänyt yliopistollemme matkakertomuksensa suomeksi, niin yliopiston konsistorium! oli Päättänyt sitä ei otettavan vastaan. ”Tämä surkea päätös oli ainoasti siten vältetty, että rohvessori Lönnrot on ottanut matkakertomuksen kääntääksensä ruotsiksi, ” sauoo Suometar.
Tämä on todella odottamaton kumma Suomen yliopistosta! Syvän huokauksen nostaa tämä jokaisen suomalaisen sydämestä. Tämmöisiä mustia pilkkuja emme enää soisi suomalaiseen kirjallis-historiaan, enemmän säälimisestä niitä korkeasti oppineita herroja, kuin itse suomalaisuuden asiaa, jota ei enää tottele tämmöisiäpikku-juonittelemisia, tulkoot ne kelta hyväänsä.
Mt’aikaa kuin Suomen yliopiston kortia konsistorium!
on näyttänyt hylkivänsä suomenkieltä, on ilahuttavaa kuulla, mitä ”Otava” N:o ss kertoo Kakiu kappelista, lähellä Wiipuria, ”että siellä on pidetty menneenä smmuntaina (3 p. t. k.) kirkonkokous seurakunnan miesten tahdosta, jossa kysymyksenä on ollut tehdä yhteistä päätöstä käydä pyytämään hallitukselta lupaa, että tuomari siinä pitäjäässä saisi ruveta kirjoittamaan ja antamaan tästälähdin oikeuden protokollat pitäjäläisille suorastansa suomenkielellä, eli paremmin sanoen:
että suomenkieli tästälähdin saisi tulla siinä pitäjäässä lakija oikeus-kieleksi. Seurakunnan jäsenet ovat olleet kaikki yksimieliset asiassa ja päätös on tehty käydä mainitun luvan etsintään. Koiviston pitäjään ja Kuolemajärven kappelin miehillä kuulun myös olevan sama tuuma, ruveta pitämään yhtäläistä kirkonkokousta, niinkuin myös Koivisto onkin Kakin kanssa samaa Käräjäkuntaa.” Eikö näin voisi tehdä kaikki suomalaiset pitäjäät Suomessa? Siitä olemma varmat, että jokainen suomalainen semmoista toivoo, eikä tämä toivo ole enää tänä aikana liikanaista, ei myös mikään vaikea sitä täyttää. Sen on jo monta vuotta sitte Alakarjalan tuomari Forsström käytöllisesti toteennäyttänyt.
Helpommanhan luulisi olevan tuomareille, panna paperille käräjämiesten puheita omilla sanoillansa, eli kaikestaankin samalla kielellä kuin ovat puhutut, ettei tarvitsisi kielenkääntäjän vir Lapinlahdelta Helmikuussa 186 lTapio, ehkä harmaapäinen, ei voi olla kyllä kuurokorvanen ja kylmäsydämminen Suomen neitosen lempiälle pyynnölle, saadamielialojansa julkisuuten.
Myhäillen hänelle suosiotansa, kantaa hän ne tässä kontissansa yleisölle luettavaksi:
laa toimittaa, jossa kääntämisessä usein tulee erhetytsiä ja niistä pitkiä riitoja. Sanokaapa sitte, mistä meillä karttuu niin paljo riita-asioita? Ruotsinkielen ylnvalta tuottaa niitä suuren osan.
Kuin hallituksen armollisesta käskystä kirkonkokousten pöytäkirjat jo tehdääukin suomeksi, ja siitä ei ole ollut mitään haittaa, miksi ei hallitus voisi antaa samanlaista armollista käskyä muiden oikeuksien, varsinkin Kihlakunnan protokollista? Ne tuomarit, jotka voisivat, tekisivät jo kohdasteen pöytäkirjansa suomeksi ja ne, jotka eivät vielä hyvin osaasi, opetteleisivat siihen, sitte kuin nätisivät toden olevan käsissä. Tämänlaisen vapaan harjoittamisen kautta vasta suomeukielikiu vatauuntuisi ja ”hoonot soomalaiset toomarit” häviäisi, jotka eivät oikein käsitä suomalaisten asiamiestensä ajatuksia eikä puheita.
”Ihaillen tuon Tapion suloisia ja siivoja sanoja kuinmyöskin sen taitavaa ja tasaista käytöstä, siirsin silmiän sivulta toisellen, kunnes keksin tuon toivovaisen lauseen, että milloinka suomalaiset vaimonpuolet siksi virkistyyvät, että saadaan heidän kädestä sanomalehtiä.
Tarkemminmietittyä itsiän jamuita kansa-sisarian, todellahämmästyinmeidän nykyistä raakaa tilaamme, kuinka tyytyväisinälepäämme tietämättömyydessä ja tyhmyydessä. Tästä on selvään nähtävä, ettei ole heti toivookaan meistä niin vilkkaisiin vehkeisiin, että sanomalehtiin kirjottaa. Ei tosin ole kiitosta nuorukaisissamme nuorissa miehissä; ei hyökään kilvottele sen etemmäks sivistyttävissä vehkeissä.
Heidän korkeemmat ja Hellimmät tunteensa tyydyttävät he tuolla hyvin tunnetulla tupakalla, ja kuin ovat kyllin tyrkyttänna tupakkaa toisilleen, niin sitte istuvat tyytyväisinäpää ja vattatäynnä sen juovuttavasta höyrystä. Näyttää niin yleensä, että paljon on meillä tallella vanhaa raakaa mielisyyttä. En nyt tahdo tarkemmin selittää, eikä nuista yleisöllenkään mitään ihannetta olisi. Niin lopetan kirjeeni paremman toivossa. Tosin itsekkin olen siveyden alimais—ella portaalla oleva neito. Tohmajärveltä. 7 p. Helmik. kirjoitetaan:
”Tapiossamme on syttynyt pitkällinen riita Kuopion Talousseuran perustamisesta.
Luulisin tässä, niinkuin monessa muussakin kohdassa, totuuden olevan keskellä. Sillä kyllä yhdeltä puolelta on tosi, että Kuopion talousseura, niinkuin mikä seura taikka yhteys tahansa, tarvitsee varoja välttämättömiin kustannuksiinsa, jotka arvattavasti aina seuraavat tämmöisien tuumien toimeen saamista. Mutta toisaaltaan luulen ymmärtämättömän sekä tämmöisiin seikkoihin tottumattoman kansan hyvin epäilevän noin tuestaan ruveta päästämään kolikoita kukkarostansa, vaikka tämän tarkoitus olisi kuin hyvä ja hyödyllinen tahansa.
Paraan keinon tämmöisen halun herättämiseen rahvaassa luulisin sentähden olevan, jos seura saisi kokouksissansa maaviljelys-näytöksiä sekä sen muassa kehoitus-palkinnoita toimeen. Sitä ollaan muissakin maaviljelyskolouksissa monesti keksitty, miten ihmiset vähitellen kyllästyivät sekä väsyvät pitkistä keskustelemisista, jos ei siinä samallakertaa minkäänlaista käytännöllistä näytöstä tarjota. Mitäs niistä pitkistä puheista onkaan? >
Toinen on laita, jos nämä molemmat keinot yhdistetään ja tähän vielä liitettäisiin kaikenlaisia valtiollisia sekä kunnallisia kysymyksiä. Näinmuodoin ei huolisi peljätä rahvaan torkkuvan taikka inholla pakenevan pois kokouksesta. Epäilemättä kilpakynnöt sekä muut senkalttaiset maaviljelys-toimet ja näytökset paljota enemmän kehoittavat talonpoikasen kansamme yrityksiä maaviljelyksen parannuksissa, kuin pitkälliset, vaikka muuten kuinka koreat sekä komeat puheet tahansa.
Kyllä me Karjalaiset varsinkin tarvitsisimme perinpohjaisia parannuksia maaviljelyksessämme. Onnea ja myötäkäymistä tälle uudelle talousseuralle! Täyttäkööntämä sopivilla perustuksilla kallista tarkoitustansa maaviljelyksen parantamiseksi näissä kotimaamme itäisissä maakunnissamme!” n) Tässä taputtaa Tapio käsiänsä.
lonpoitaisilta.” ”Säätyhengillä” tarkoitetaan tässä herras-sääty siä, jota kyllä niin on ruotsin kielen mukaan sanasta sanaan suomennettuna; mutta näyttäsi tästä, niinkuin talonpoitasia ei luettaisitaan mihinkään säätyyn, vaitka maamme perustus-lait sanovat Suomessa niinkuin ruotsissa
olevan 4 säätyä, nimittäin:
aatelis-, pappis-, porvarija talonpoika-säädyt.
Eikö —siis talonpoitasetkin ole sääty-henkiä? Mehiläinen N:o 1 on tullut. Entisen virka-nimensä:
”Kuvallinen Kuukauslehti, Sivistykseksi ja Huviksi” on Mehiläinen muuttanut nyt paljoa sopivammaksi, nimittäin:
”Lukemista sivistyueille Suomalaisille”. Nyt saattaa jokainen Mehiläistä lukeva lukea itseusä sivistyneeksi suomalaiseksi.
Silloinpa ei tarvitse herras-miestemmekään ujostella tätä edes lukiessansa. Muuten onkin paljoa helpompi kirjoittaa sanomalehteä sivistyneille kuin sivistymättömille, nimittäiu semmoisille kausakouluja käymättömille kuin me suomalaiset olemme.
Tämä Mehiläisen 1:n N:ro on mitä paraimpia voipi toivoa. >
Laiuaaiume tähän Mehiläisen viime-sivulta seuraavaiseu:
Viimeisestä sodasta Krimin niemellä mainio Ranskalainen Kenraali Bosquet mainitaan kuolleen.
(Jatkoa viimeN:l»on) (Läyetetty.) Arvostelus A. Mannisen kirjasta:
Mietteitä katovuosista Suomessa.
(Tässä täydymme kohta oikaista pari painovirhettä, joita, meille pahaksi mieleksi, N:o 6.ssä satutimme 3:nen sivun ensimäisessä paistossa, juuri siinä, jossa A. Mannisen sanoja kerroimme. R. 29 ylhäältä seisoo:
kylmettyensä, lue:
kylmettyessänsa, ja r. 31 ravinto-aineista, lue:
ravinto-aineita.) Liian veden vaikutukset ovat monenlaiset, kylmä, lako, rouste, rikkaruohot, ja kaikenlaisia tautia. Kylmyys tulee siitä, että vesi muuttuessansa höyryksi sitoo paljo lämmintä, joka vetisillä pelloilla otetaan maasta ja kasvuista. Liika vesi siis ou pois johdatettava, pohja eli lähde-vedet nimittäin täydellisellä ojituksella ja sade-vesi maan pehmittämällä ja pinnan selkiin eli harjanteille kyntämiselle. Lakovilja estetään sillä, että siemen kylvetään harvaan ja mullataan yhtätasaisesti javähän syvempaan tavallisuutta. Ruostekin, rikkaruohot ja muut monenlaiset taudit kasvuissa estetään paraiten sillä, että peltomaa kuivataan, sopivasti sonnitetaan ja pehmitetään.
Liika kuivuus on vielä useimmin syy kasvujen pilaantumiseen kuin halla ja märkyys yhteensä, vaitka se paraastaan sattuu kevät-touvoissa, juuri-kasvaimissa ja heinissä. Arvattavasti tulee pouta tahi ilman kuivuudesta tahimaan auhtoisesta laadusta, ettei pidätä luonnansa vettä. Poutasen ilman vaikutuksia taidetaan estää peltojen solmittamalla, syvään kyntämällä ja touko-oman jyrästämällä. Wäkevä ja sonnitettu pelto pitää kauemmin mehunsa, kuin laiha.
Samate kuohkea ja syvästi kynnetty maa vetää kastetta luoksensa ilmasta, jossa suurimman kuivuudenkin ajalla aina löytyy vesihöyryä. Ja jos maan pinta jyräämällä painetaan kokoon, niin se ei syvään kynnetyllä maalla estäilman siihen pääsemistä, mutta pidättää paremmin luonnansa kosteen.
Sovelias vuoroviljelys, siemenen kasteleminenmyöskin auttaa poutaisten ilmain kuivettumista vastaan. Ja kohtuullinen myös olisi, että meilläkin, niinkuin ulkomailla, koetettaisiin viljelysmaita vetyttämisellä kastella. Metsät peltojen likellä eivät, niinkuin tavallisesti luullaan, haittaa Xokten tulevia aikoen,
liiennä riemu-rinta, nuoletonna!
kienoi^ten pariin minun, saa, Uuuten Män mie yksin riemutonna.
Mell)’ la^si-mielis^teui!
I^eillitlilläm, iloitkaam, Oon oleva runonielikasi, Bie oleva oot runottareni.
taasen inulle nuoruuäenKukkaiset, Ben riemut mulle lainaa, l^alli lapsellisna ollaksenOnnellisiin, m)iis lvuin sie oot, ’Wieno enlieleinen, uudestaanlasten taivaaseen saa eles^väistä:
Kun sen portit sulle avataan, Uuista ullinnuulell’ itkeväistä.
Nitä IkUBui lasten ystävä?
Nuiktim’ on 86 lause istutettu.
’I’aivuuseken lapsen mielelläpääset vaan, 8e muuten on sulettu.
Oonko lav»i, oon sun vertainen:
l)i uisin lapsellinen kina!
Hämeenkyröstä kirjoitetaan Sanomissa Turusta, että Kyröskosken partaalle ”nousee jo taksi ratinen pumuli-tehdas, johon kolmattakymmentä kangastuolia ja 1500 pinteliä taikkarullaa langan kehräämiseksi rakennetaan. Wiimes-kevännä oli tähän toimeen ruvennut 5 Tampereen pumuli-tehtaasta eronnutta miestä. He katsovat perään ja tekevät itsekin työtä tehtaassa, mitä kullekin sopii ja saavat sitte puolen voitosta; toisen puolen saapi ne 200 osamiestä, jotka ovat antaneet rahan, sata ruplaa kukin, tähän rakennukseen.
Perustajat ovat suomalaista perisukua, jamuutoinkin kunnon miehiä. Paljo väkeä on jo tehtaan teossa työtäsaanut; aitasin keväällä maksettiin jo 40 kop. päivältä miehelle. Se on kyllä tietty että semmoisesta tehtaasta, semminkin isommassa määrässä, onvahinkoa, jos hyötyäkin maaviljelykselle, sillä työ-väenpalkkakallistuu eikä maamies enää jaksa pitää tarpeeksi väkeä taloufa työhön, mutta maamies saa myös tavaransa paremmin maksetuksi ja tarpeensa kankaitten ja langan puolesta vähemmällä vaivalla ehkä halvemmalla hinnallakin.
Kaasuvalaistusta aivotaan tehtaasen toimittaa.” Hyvä on, että tämmöisiä yrityksiä siellä täällä toti kuullaan. Wiriämpi— teollisuus virkistää maaviljelystä sekä kauppaa. Oulusta 5 p. Helmik. Asia, josta tässä sanaisen sanon, ei tosin ole suuresta arvosta, mutta sallineen yhtähyvin Tapio sian tälle palstoissansa, semminkin jos tämäkin kohtaus vaikuttaisi jotakin hyvää väkeväin juomain välttämisessä. >
Tullessani viime viikolla Kuopiosta, satuin yöllä kello yhdenja kahdentoista välillä ajamaan Salahmin ja Nissilän kestikievarien väliä, ja jouduttuani joitakuita virstoja lähelle Nissilän kestitievaria, näen tässä hevoisen seisovan poikkipuolin maantiellä ja re’en kumossa ravissa. Noustuani reestä ynnä kyytimieheni kanssa, tarkemmin tutkimaan asiata, löydettiin me täällä mies lumihangessa mahallansa.
Tämä oli kamala näös, kuin ensimäisellä ja toisellakin nykäsyllä ei tietty eli saatu merkkiä oliko hänessä henkeä eli ei. Me nostimme hänen yhtähyvin pystyällensä, puistelimme ja kopistelimme, ja jo vihdoinkin alkoi mies öristä sekä joitakuita sekavia sanoja puheliatkin. Ohjakset olivat hänellä käärityt ympäri ruumiin*), niin ettei hevoinenkaan päässyt paikalta hievahtamaan.
Me nostimme hänet nyt rekeensä ja minä panin kyytimieheni saattamaan häntä kiiruimman mukaan Nissilän kestikievariin, jossahän jäi lähtiessäni pirtin lattialle maata, enkä siis tiedä mikä seuraus lopuksi lieneen ollut.
Tämmöistä on siis viinan kanssa liiaksi leikitseminen. Tämäkin poloinen oli ottanut liiemmat ryypyt kuin päänsä kannattikaan, ja jollemme me sattuneet kulkemaan, niin olisi kaiketikin se kova pakkainen, joka silloin oli, osoittanut hänelle kohta tien manalan majoihin. F. AA
st.
°’) T.iman olivat varmaankin muut tehneet häntä juomapaikasta matkalle lähettäissänsä.
(^KoINU») kikku sanot setelien Alv» lapsi-mieliselisi, Ulkomaalta.
Ihan vähän taas sieltä kuuluu tapahduksia, vaitka kyllä monessa maakunnassa par’aikaa sekä rauhallinen että rauhatoin liike kuohuu. Melkein jokaisessa valtakunnassa on joku puuha valmistumassa ja valtiokokoukset kohta tapahtuvat Italian ja Unkarin mailla, joista toivotaan sangen mahtavia päätöksiä, yleisesti ovatkin näinä aikoina useimmat itsevaltaiset hallitukset, niinkuin esimerkiksi Nanskanmaan ja Itävallan, ruvenneet myöntämään kansoilleen enemmän vapautta kaikissa olennoissaan. Näyttää ihan kuin itsevaltaisuuden hirmuiset vaikutukset Neapelin kuninkaan alu’ella olisivat avanneet meidän aikaisten hallitsiain silmät niin, että nyt Ranskanki ja Itävallan hallitukset lauhduttavat niitä kovia siteitä, joihin kirjoin painaminen, opetus-laitokset ja kansallinen valta ovat olleet sidotut.
Neronen, jota oli Kantinaan tullut itselleen puolisoa tatsoaksenfa, lukua pitämättä siitä, mitä Aunetankiukkuisesta luonnosta pnhuttiin, kuultuansa neitosen olejvan sekä rikkaan että kauniin, päätti naida tämän kuuluisan äkäpussin ja opastaa häntä, kunnes hän tottuisi täyttäimään siivosti ja nöyrästi.
Neronen läksi siis kosimaan tätä juonikasta neitoa, kävi ensin Kauppias Kähärää haastattamassa ja pyysi puhutellakseen hänen vanhinta kaikin puolin hyvä-avuista tytärtänsä, sanoen siinä sivussa kuulleeusa yleisesti paljon ylistettävän sen siveyttä, kainoutta ja luonnon lempeyttä, jonka vuoksi hän aina Kaukolan kanpmigista oli lähtenyt tänne. Kauppias Kähärä, ehkä hän tosin mielellään näki tyttärensä joutuvan naimiseen, oli kuitenkin ikäänkuin häpeissään tätä liiallista ja ansaitsematointa ylistystä, varsintin koska samassa Aunetan äkäinen luonto tuli selvästi ilmiin ja päälliseksi varsin oudolla tavalla. Huoneesen töytäsi muka hätäpäissään Aunettaa soitanto-taitoon neuvova opettaja, kaivaten pikapäisen oppilaansa päähän, joka vähällä oli kantelellaan puhkaissut häneltä Pään, siitä kun hän muutamalla sanaisella oli korjannut hänen virheellistä soittoansa.
Tämän kuultuaan huusi iloissaan Neronen:
”kas se on kelpo tyttö, minä rakastanhäntä tämän vuoksi ennistä enemmän ja haluan päästä hänen Puheellensa. Siitä pyysi hän neitosen isältä varmaa vastinta, sanoen:
”minulla on aika vähässä enkä joka päivä jouda kosihin tulla. Te tunsitte mun isäni. Hän on nyt kuollut jättäen kaiten jälkeensä jääneen omaisuutensa minulle perinnöksi; fanokaas, mitä annatte tyttärenne kanssa myötäjäisiksi, siinä tapauksessa, että hänet voin puoleeni taivutella?” Isästä tosin oli snlhaisen käytös liika kiireellinen; vaan kun tyttärensä poisnaittaminen oli ukolle mieleen, lupasi hän kun lupasikin tulevaiselle vävyllensä 20 tuhatta kulta-markkaa kotiperuksi eli myötäjäisiksi; ilmoitti siitä asian tyttärellensä ja vei hänet Nerosen puheelle, kuullakseen mitä sillä olisi tyttärelle sanomista.
Neronen puolestaan oli sillä välin aprikoinut asiataan, miettien mielessänsä:tässä tuumassa tuleemun käyttäydäsangen taitavasti välttääkseni neitosen kaikki juoneet. Jos hän puheelleni tultua alkaa minusta pilkkaa tehdä, sanon minä, että hänen puheensa on suloista kuin satakielisen viehättävä lanlu; jos hän näyttää suuttuneelta, sanon minä hänen olevan muodoltaan, kuin aamukasteesta virkistynyt ruusu. Kun ei hän huoline sanaakaan puhella, tahdon minä ylistää hänen kaunista ja sujuvaa puheen laatua ja jos hän minnt käskee mennä matkaani, kiitän minä nöyrimmästi ikään kuin olisi nh—eäensepnyyAtäunnyetttam, isniulmaäivlleiinpyymleänäknatlsueoenllaanesdae.s”sääSnamseaisssoavaatastuNikeinrohisutoa.”Hyvää huomenta, Aunetta; niinhän teidän on kuulenma nimenne, ” virkkoi Neronen. Aunetta, josta ei tämä tuttavan tapainen tervehys mieleen ollut, vastasi närkästynynnä:
”siksihän puhettelevaiset minua sanovat.”
”Se ei ole totta, ” väitteli Neronen ”teitä mainitaan milloin siivoksi, milloin kauniiksi, milloin äkäiseksi Aunetaksi; mutta kaikista Aunetoista olette te, ihana Aunetta, kaunihin ja hempehin koko kristikunnassa, ja minä kun siis, kaunoinen Aunetta, kaikissa paikoin kuulin teidän lempeätä mielialaanne kehuttavan ja ylistettävän, niin tulin tänne pyytääkseni teitä omakseni, puolisoksi polviseksi, kainaloisekseni kanaksi.” Tähän tapaan toimitteli Neronen tärkeän asiansa, ylistellen tyttären hyviä avnja. Suutuksissaan vastasi häntä Aunetta kiivaasti ja viha sanoin, ilmoittaen sen kautta toden peräisen luonteensa; mutta sulhainen puheli samaan laatuun kun ennenkin, kunnes kuuli tytön isän tulevan, jolloin hän, saadakseen asian kerrassaan päätetyksi, viimeinki sanoi Aunetalle:
”jättäkäämme jo joutavat puheet sillensä. Isänne on jo luvannut teidät minulle, kotiperunne on jo määrätty, ja hyvällä eli ei Wien minä teidät emännäkseni kotiini.”
slatket.) AH” Tätä N:roa seuraa Lisälehti.
Kuopiossa, P. Asehanin ja Kumpp. kirjapainossa, 1861.
Painoluvan antamtt, O’. Ä. Therman.
Kuinka Äkäpussi rangaistahan.
Mukailema.
Kähärä nimisellä kauppiaalla Kauttuan kuulussa kaupungissa oli kaksi tytärtä. Wanhin näistä Aunetta oli niin jäykkämielinen, riitaisa ja äkäinen että häntä koko kaupungissa mainittiin Äkäpussi Aunetaksi. Siis ei ollut uskottavakaan, että kukaan sulhaismies olisi hirvinnyt käydä avioliittoon hänen kanssansa, joka seikka kääntyi vahingöksi nuoremmalle Aina nimiselle sisarelle, sillä tätä, jonka luonto oli hiljainen ja lempeä, oli monikin jo kosinut, mutta isänsä oli näille sulhoille antanut sen vastauksen aina, että kunhan vanhin tytär oli Miehelään mennyt, tulkoot sitte kosijat nuorinta kysymähän.
Mtä kaikki tapahtui se kumma, että muuan herra, nimeltään kasvuja, vaan paremmin edistyttävät niitä, koska vetävät sadepilviä peltojen yli ja suojelevat kasvuja ahavilta ja tuulilta.
Hallan pesät ovat suot ja korvet, joiden pohjassa jää usein pysyy sulamatta puoleen kesään, josko milloinkaan täydellisesti sulanevat. Sitä vastaan halla ei usein haittaa paikkoja järvien ja jokien rannoilla. Sillä vesi ei milloinkaan järvissä jäädy pohjaisesti, ainoasti pinnasta, ja jähmettynyt veden kuori säilyttää lämmiutä peitteeusä alla.
Tämä estää jään paksuksi kasvamisen ja ohempi jää sulaa sitten keväällä vähemmällä ilman lämpimän mänettämisellä. Hjäaältlya-ravjaaahningaositttia, a sillä tavalla, että, lämpimän vähetessä nesteet kasvavissa kasvuissa jäätyvät, suurenevat ja rikkovat ne hienot rakkulat, joissa ne liikkuvat.
Ja ehkei aina elon-neste pääsekään jäätymään yöhallasta, niin laskeikse ilmasta eronnut vesi höyry kuurana kasvujen päälle, joka Maissaan ryöstää lämpimänsä kasvuista ja jäädyttää niiden sisällä olevat nesteet. Sentähden poistetaan, hallan vaikuttamat vahingot silläkin, jos kuura kasvuista karistetaan alas, eli jos tuulenhenki elisade sulattaa sen ennen aurmgonnousua. Sanotaanmyöstulien sytyttämällä taidettaa estää hallan panemista; sillä siitä syntyvä savu leviää kuin peite halmeitten yli ja estää lämpimän säteilemistä ilmaan. Paras neuvo on kuitenkin soiden ja korpien viljeleminen eli edes ojittaminen ja kuivaaminen.
Rakeet, tuulet ja myrskyt tekevät toisin ajoin aavistamattomia ja estämättömiä vahingoita. Kuitenkaan nämä eivät laajalta kohtaa.ja rasita maaviljelystä, vaan ainoasti paikottain. Rakeiden tuottamia seurauksia vastaan kyllä ei voida muuta, kuin että saada yhdysseuroja järjestetyiksi, jossa kasvavat viljat taidetaan vakuuttaa rakeiden vahingoittamista vastaan. Miten tämmöinen yhdyskunta olisi asetettava, siitä saamme myös lukea laveamman esittelön A.
Mannisen kirjassa.
Waan tässä jo lopetamme oteemme A. M:n kirjasta.
Sillä olemme tahtoneet näyttää, että aine, josta tässä puhutaan, on monenpuolisesti tärkeä ja jokaiseltamaaviljeliältä tarkoin vaarin otettava asia. Siinä sivussa olemme me myös tahtoneet yhdessä esimerkissä näyttää kirjankin oival Ma ja selkoista järjestystä, jos se on meille omistunut lyhykäisyydessä asioista mainita, joista kirjassa laveammalta puhutaan. Se kohta kirjassa, josta tässä olemme tehneet ulosvedon, on parainta ja merkillisintä koko kirjassa, sillä kaikki tähdellisimmät asian haarat ovat siinä lyhykäisesti, ehkä kuitenkin täydellisesti ja tyydyttäväisesti esitetyt, ja kielen taipuvaisuus todistaa, ettei ainoasti kielen käyttäminen ole kirjoittajan kallassa, vaan että hän myös asiansa ja ainkoehednissasahysvaitnutthaaallitsneee pjauhneieinnmluaoudseoeint, tajiotailatavaikeimmissakin asia kohalleen tulee selitetyksi.
Ihanellen puheen sujuvasti juoksevaa virtaa, jaihmetellen kielemme taipuvaisuutta ja sanan rikkautta taitavan kirjoittajan käsissä, olemme lukenut tämän kirjan ja kehottamme jokaista sitä lukemaan. P. A.
Wistanen.
(Lähetetty).
Gikö hyvä asia siedä vastustelemista vähänkään? Tamallisesti luullaan, ettei minkään hymän asianmenestys seisatu maikka siitä keskustellaan ja eri mieliäki ilmautuu. Ennenpä siitä maan mirkistyp. Ken siitä haastaa, myötäelimastaan, taitaaki antaa asialle armoa enemmän kun se, jok’ei huoli siitä mitään, maan ääneti ”antaa asian mennä menoansa, ” jospa ”pää-asiassa ei ole mitään vaarassa”
muuta kun maan se, että itse asia malista semmoisesta äänettömyydestä laimistuu laimistumistaan.
Kuinka sitte saattoi ajatellakaan, että talousseuran hankkiminen Kuopion lääniin olisi pikku muistutuksesta moinut vaaraan joutua?Mutta niinpä näkyy ”mastausta puheille” antaja Tapion 4 mrossa ajatteleman.
Tapio on kertonut jo miten alku sille pantiin. Koko läänin pitäjissä kysyttiin kuka tahtosi rumeta jäseneksi ja seuralle suorittaa joko muosimaksua, tahi kerrassaan suuremman summan.
Wuosi maksu heti alussa ei ollut minusta mieleen, fiitäki syystä, että rahmaassa yleensä ollaan mastahakoiset uusiin maksuihin. Saapihan sanomalehdissä ja melkeempä jok’ainoassa n:rossa lukea malituksia, kuinka maikea se on saada niille tilaajoita ja oikeen innolliset sanomalehtien lemittäiät sentähden tilaamat monelle melaksiki. Iamaikka sanomalehden tilaaja saapi rahoistaan toista tamaraa, jonka nautintaan on mieluinen, ja täydellisesti luottaa toimittajan kuntoon toimissaan, niin kuitenki hymin armeluuttaa ennenkun rupeaaruplaaeli kopeekkoiaan kukkarostaan patistelemaan, ehkä muuten panee paljonki ihan joutaviin. Kun nyt jo sanomalehtien suhteen asia on niin, annaahan siitä, millä halulla sitoutusimat muosi maksuun yhdelle seuralle, jonka tulemasta maikutuksesta ainaki se on epätiedossa, tuleeko se loit tona asumille jäsenille tuntumaksi eduksi ja hyödyksi. Sen maan tietämät, että Harma mies saattaa olla osallinen asetuksen laatimisessa ja seuran kokouksiin mennä.
Kuka menee, hän kärsii enemmän matka kulunkia kun äärenipänä asuja. Armassn, että kehoituknsta ei läksisi mitään lisää.
Ken ei suoraan kehtasi mitään Mirkkaa, jälestäpäinkuten muulloinki sanofi:
”kyllähän ne herrat aina yhtä köyttä metamät, kun tahtomat talonpoikiamaksuihin miekotella.” Melkeen näin ajattelin kun Ilomantsissa asia otettiin puheeksi eräässä pitäjän kokouksessa, missä satuin saapumilla olemaan.
Pitikö minun sitte olla semmoisessa asiassa, missä ei ollut mitään pitäjän päätöstäkään tehtämää, sanaakaan hiisku» matta ja antaa ainoasti Tapion pillin pinkoa siitä.”) Sitä en toki uskonut, semminki kun olen siellä toista kymmentä muotta pari kuukautta muodessa ollut semmoisessakeskuudessa rahmaan kanssa, että olen tullut tuntemaan mahan sen mieli-alasta ja lamoista.
Siis koettelin minäki, samote kun kokouksen esimies, selitellä kuinka tarpeellinen ja hyödyllinen mainittu seura olisi, niinikään, ettei se ilman maroitta tule toimeen, mutta joka maksu on malttamaton. Kun ei kukaan jäseneksi tahtonut rumeta, niin sanoin minä tosin siitä ajatukseni. Se näet olisi minusta tuhinalta tuntunut, että olisimat kieltäneet maan, syytänsä ilmoittamatta. Ja juuri kun tämä seikka selmisi, mieluisammasti rupesimat asiasta mirkkamaan yhtä ja toista.
Saattaa olla mahdollista, että pitkällisillä kehoituksilla olisi saatu pari kolme nimeä, maikka sitäki epäilen. Waan ei seura niillä ruplilla olisi pitkälle päässyt. Luulen paremmaksi, että <>) Tapion kehoitus näyttölehdessään siinä tilassa luettiin.
Kemiallisia Tutkintoja.
Osa Tapion lukijoista ei taida tietää, mitä koko kemia ja sen tntkinnot ovat. Kemia on oppi kaikkein luonnossa löytyväinaineiden ja kappalten yhdistymisen ja eriämisen laista. Uudempi kemia-tiede ahkeroitsee parastaan siinä, että erittää mitä luonto on yhdistänyt, ja että hajottamalla luonnon yhteyksiä oppia tuntemaan luontoa. Tämmöinen luonnossa löytyväin alkuaineiden tutkiminen antaa ihmiselle paljo opetusta kaikissa erinäisissä elämän kohdissa, niin että hän voipi hyödyksensä täyttää sen suuresti valaisevia ohjeita.
Umpisuomalaisten lukijain hyväksi suomennetaan tässä pääkohde hra Langhoffin kuulutuksesta, sen nimittäin, mitä siinä on pantu lyhykäiseksi osviittaksi eli selitykseksi kemiallisten tutkintoin hyödystä kullekin erityiselle.
Kemia olis kyllä hupaisa ja paljo valaiseva tiede jokaisen ihmisen joksikin osaksi edes oppia; mutta siihen ei ole maassamme vielä kaikille laveampaakaan oppia hakeville tilaisuutta. Tämä tieteen-haara
nykyisessä selkeydessänsä
ei ole vielä kovin monta vanha, josta seuraa, että kemian-oppineita on meillä vielä jotenkin harvassa. Tästä seuraa, ettei meillä vielä ole opittu yleisemmin kysymäänkään kemian opetuksia, vaikka niistä olis arvaamattomia hyötyjä. Meillä täällä Suomessa ei ole vielä tähänasti ollut miehiä, jotta olifivat ottaneet työksensä, yleisen hyvälsi tehdä tarvittavia kemiallista tutkintoja eli erittämistä sn, nn, l^B6r), pait mitä Suomen Mopiston ehkä momaiden Lukioiden kemiakoetushuoneissa on ollut vähä siihen tilaisuutta. Sen vuoksi on se mielestämme suuresta arvosta ja taas askel eteenpäin Suomen edistymisen historiassa, kuin hra ApteekariF. W. Langhoff Varkauden ruukilla Leppävirran pitäjässä, Tapion viime n:roon lähettämällä kuulutuksellansa, tietää antaa tekevänsä semmoisia tutkimisia, aineen laadun mukaan helpommittain lasketusta maksusta.
Kuo iosta 16 :nä H Lisii-Lehti T«Pi«lle N:l« ?, ». 1861.
itse selvemmin tiesivät ja sanoivat, mintähden eivät rumenneet niiniänsä antamaan, ja mpös tajusivat, että maksuja ja varoja kuitenki tarvitaan. Ja ihan mahdotonta se oli, että mähintäkään epäluuloa tästä läänin hallitsian tekemästä esityksestä olisi siitä syntynyt. Ilomantsilaiset niinkun muutki lääniläiset jo tietämät, miten lempeesti ja innollisesti luaaherramme uiaakunnan yhteistä hyötyä ja edistymistä harrastelee. Siitä oli todistuksena tämäki esitys, joka taisi olla tehty yhdellä tapaa kun muuallaki. Ja marinaan tulemat he kiitoksella muistamaan, ettei talonpoikiakaan suljettu pois talousseuran perustamisesta.
Kutakuinki kummaa se minusta sentähden olinähdä, kuinka pahaksi kunn.Läh. panee, että ”kuulumatta seurakuntaan” (kun näet en kirkon kirjoissa ole) ”eli «valtuuttamatta puheen pitoon kokouksessa” rohkenin suutani auasta.
Erimielisyyteni, etten muka muosimaksua alussa puolustanut, miltei maan oikia rikos ollut!!
Kuitenki uskon, että tässä asiassa Ilomantsilaiset ehkä vielä enellunän mielistpmät esim. kokouksiin tulemaan sentähden, että seurasta on haastettu, syrjä seikassa vähän masten, pää asiassa myöten. Jos maan louhkolassa jo ensi muonna tutkinnon rinnalla möisi tulla maav. kokous!
Sitte sen nä» kee en elää.
sen P. S. Kun muuten mieleni ei tee eikä aikani anna asiasta pitemmältä väittää, niin ennen tahdon jäädä siihen pm» märtämättömypteen, mihin Tapio 5 n:rossa minun panee, toi» vottaen maan seuralle enemmän onnea ja menestystä kun voin sen sanoa.
.
I°illkii, nnnFilveB »tt BKAdokMll»ren Bikvonen, etter ett länssvari^t «inärtB»mt li6u, n<le Btilln> ook triälullt »ileä s, Xerkon KoBki BbF i liHutlllllmpi Boeken, sönäa^enäbn 10 kebru^ri 1861, U.
5 e. m.; ien öiäer 11l 33 ör, 9 inän», <ier ooli 10 äll^llr.
Maanomistaja toivoo tietääksensä, mitä laatuarauta-muraa, kalkkija ukon-tuviä setä useampia muita kivilajia ne ovat, kuin löytyy hänen maillansa setä mitä teollista ja talollista hyötyä hänelle niistä voisi olla.
Ruukin omistajan hyöty kemiallisista tutkinnoista saattaa monessa tapauksessa olla sama kuin maanomistajan.
Maanviljelijän etu kemia-tutkinnoista on moninkertainen ja voipi tuottaa hänelle vielä aavistamattoman hyödyn. Hänellä on esim. erinomaisen hyvä pelto, joka antaa hänelle hyviä satoja, mutta antaisi vielätin parempia, jos ei latoon meneminen usein vähentäisi sitä. Mikä on syy? Kemiallinen tutkinto selittää, että hän lannoittamisellanfa on hyvin hyvästi pitänyt huolta siemenen eli jyväin tulemisesta, mutta jättänyt antamatta pellollensa niitä elatus-aineita, jotka auttasivat vakavaa olkea eli vartta. Pellonja karjan-tuotteiden tutkinto selittää maamiehelle, kuinkapaljo ravrtse» via aineita kukin sisältää ja tekee hänen taas tarkkaavaiseksi yhtä ja toista vaariinottamaan maan valmistamisessa.
Kauppamies toivoo tietää, minkälaatusia ne luonnon tuotteet ja valmistukset ovat, joita hän ulkomailta on saanut. Niin esim. on tapahtunut, että sokeri on ollut painettu jollakin vaökisuolalla, joko tahdollisesti eli huolimattomuudella valmistamisessa; kahvit samate sinivärillä, että saada sitä toisinaan haluttavaa suusta näköä. Tie-lehtiäkin on tavattu viheriäksi painettuina hiilihapposen vaskihapettuman ammoniakkisessa lioitutsessa. Wiinit varsintin punaiset, sisältävät toisinaan alunaa, että saada sille punaista väriä ja yhteenvetävää makua. Ätikässä on ollut lisänä rikki happoa, voimaklaamman maun saamiseksi j. n. e.*) Tehdasten omistajat ja keinoilijat saavat tietää/ kuinka puhtaita ja todellisia ovat ne aineet, joita he teoksiinsa käyttävät.
V isolle taas voipi olla hyödyllistä tietää, kuinka puhtaita teoksia näiltä saadaan.
Ne jotka Kuopiossa ja sen ympäristöllä toivovat saada hy< vätsensä käyttää tätä tarjousta, faavat jättää tutkittavat aineensa tämän kirjoittajalle Lelväsellä, hra ApteekkariLanghoffille saatettavaksi, ja saavat sitte jonkun ajan perästä taas samasta paikasta lunastaa selon asiasta.
Myös on kiitollisuudella Leväsen maaviljelyskoulun puolesta mainittava, että fen alkavaa vaikutusta edistyttääksensä i»n hra Apteekkari Langhoff tarjoutunut 3 vuotta ilman maksuttakustannuksista ja vaivoista tekemään kaikki ne kemialliset tutkinnot, joita koulu saattaa tarvita. A. M
n.
») Nämä lisä-aineet kuitenkin useammat oivat myrkyllisiä ja siis lllisia. Toim.
Yksityisiä Ilmoituksia. Ensitulevan Maaliskuun 4:tenä ia s:tenä päirvänä ylöskantaa allakirjoitettuKaupunginseurakunnasta, FormanBoman» nm talossa, viini«rahoja, kuin myös kirkon kassaan tulema kopeekka hengeltä, menneen vuoden edestä. I.Niskanen.
NM° Ole hyvä ja huomuitse! °MH Nuori mies tahtosi sia-paikkaa, jolla kulla Ruufilla, Sahalla, tahi suurimmissa holveissa, niinkuin kirjoittaja eli Työväen peräänkatsoja; paitsi Ruotsin ja Suomen kieltä ymmärtää hän myös ja puhuu Saksan, ja ymmärtää jotakuinimyösWenäjän kielen. Wastuu Paikan Etsivällen heitetään Herra Pekka Asehanin ja Kumpp. Kirjakauppaan.
Lastiais Tiistaina kello 3 ja4 välillä j.pp.putois Kuurireistä Stormi-Rauta Färgari Kolströmin ja Tulliportin välille; joka hyvä ihminen olis tämän löytänyt niin ilmoittais palkintoa vastaan edellä mainitussa talossa. Ntt Btörre ei^arrloäerkll är uppkitt»6t ook k»n äe»ren z>B, de Bki’iliiinF öteMäetBllininu, i 79 Kos ärän^enketter kouFäilllinen.
Den, soin Ooneeit llltonen, äen 14 veoeiuder 1860, 3 BoeietetB^ uBet llt iniBBtn, ^ t»^it en «vs, rt lörBllinnB pelB ineä blött vu, ämlll» okvknt^Z, vllre 001lBkMäB»mmeli^en rätte NiBBt»Aet ko» 6xmn», Bii V«.^tniii, Bt»ren luovinen.
O», e^«i«^»/// Ensimäisestä muuttopäivästä uloshyyrätään allekirjoitetun talossa tontulla N:o 44, neljä asuinhuonetta tavallisten ulkohuoneiden ja kyökin kanssa. Petter Niskanen, Forman. I^re ruin oek kök uti unäerteoknaäg sskrä kär i»taäen , tomten H:o 96, », tt n^r»» ifrän 1in»tunäklnäe v. Wri^nt. Vi6X^rkotNlAet tomten Il:o 46 utk^re» lrön äen 1:8t» äett», Ar:
en 8»I, tvenne kn, mrl>, r oon tklmnur »llmt tvenne rum med KluM in^Kn^ lrön oni nyreBvilll(ilen öiv^renBllomme» meä A. Uskeliniltä.
eAkrinvimenn, til8l0Alnär«ÄIelunU. e önzkn, Bi^ ?jel»teät» Libelli^nWeankaöuin-Köl»nrivn^F^l^^ kan erk^lin, en äMIe lör billigt priB, väl inbunden uti tre äelai’, lie>» 6)sinnl>, Bii V»l«tinl!, BtB, ren luovinen.
Allekirjoittaneella on kaupan ’/, osa tonttua N:o 74 Pohjois Wuorikadun varrella, hinnasta saapi ostaj” l3oäll, potäter iDoktor I^inäioi^» Bötmjöliltili Bn, lu tili 6»^liF akiiemtnin^ lioB ?ärF2r XoiZtöni.
Pailvluvan antanut:C. A. Therman.
Kuopiossa, P. Asehanin ja kumpp. kirjapainossa, 18N1.
60 kop.
Lill l8»Iu i?. ot t!omp:» bokb»näel.
inkomnn. böolier:
, vä^a)-. 50 kop. HistoriZllg, uppl^snin^klr om 6sreliFiög», riirslserim i?inln, n6. IV. 1 rub. 30 kop.
t^M<V«H, I^örglaZ till loikskoleviiLenäs i K. Furuhielm.
Huutokauppa.
/</ KeSkiviikkona. tämän Helmikuun 20 p:nä kello kaksitoista (XII) edellä puoli päivän, täällä tapahtuvaösa auksioonissa M^»»^ myydään, jos tarjot otollisiksi katsotaan, enin tarjoovalle Kruunulta ..Cholletin ja kumppalin vaaprikasta” tänne hankittuja jumi hedelmiä, niin kuin potaattia, kaalia, papuja ja porkkanoita; nämät hedelmät ovat säilytetyt yhdeksässä kaikin puolin suletuissa ja hengen pilävissa «auta pelltStä tehdyissä astioissa, joka astia sisältää kuusi kakkaraa, jokainen niistä taas jattävä noin 1.500 ruoka-annannaista; josta setä että talvaraa ei ostajille ulosanneta ennenkuin hinta on maksettu, halullisille tuumittelioille tiedoksi tämän kautta kuulutetaan. Kuopio» Maan-konttorissa Helmikuun li p.nä tSiii.
X.
kl. XII /»»rstillie» anställe», säi’B», lMB, ik»I1 köpe»nduäon kunn» känn»», till <ien niestdetklNnäe lur Ilrong, n» räkning kit »u»llnMäe pr«8«», ä« rotlruilter, deBtäenä« u, k poteter, IM, bunor oek morötter »»mi inikAän, uti nio KerlnetiBkt tillBiutnu, Ikäor lll^ernbiilok.inneliKlIllnäe llve^r^e laa», 8«x kn, kur, deräknlläe », tt ut^ör», omkring ettusen teinkunär», äa^portioner, al lu, drikB-bolg, sset OoUetsl l)oinp.iB tiUverknin^; kviiket, älvenBoin n, tt vllrn, n ioke utleinnu, B ät köpllren innan I»ri»et liqv!äerkB, tili nusslläe BpekulllnterB känneeloin uäri^enom kun» eöre». Kuonin I.», näBkontor , äen 11.-W ?edruu, ri 1861.
TulevanaTiistaina 19 p. Helmik. myydään julkisenhuutoM»^^ kaupankautta. Lesknouva Sundbngin talussa. sänkyja vaateWHMHM^ kaluja ynnä köyhänkassan omistamia kehvuita; josta halullisille ostajille tietää anmtaan. Kuopion Raatihuoneessa 14 p. Helmikuuta 186t Borgmästari ja Raati.
MBtkonun»näe liselllF elen 19 elenne» sur»»lje» via otlentliF »nktion, uti ?ru Bunäder^B ssärä, 3»NF» oek g^n^klääer B»mt l»tti^> Iell88»n tillköriF», Bpäuu, äer; bviiket )iu^««i« Bpekul»nter til!k»nn»Filv «B. Kuopio liä<UiUB äen 14 1861.
Lor^iuii, Btl>, re 001lliää.
Sittekuin allanimitetty seurakunta yleisessäKirkonkokouksessa 2? p. viime Tanlmikuuta onpäättänyt sekäKirkon ettäKellotapulin ulkoapäin maalattavaksi, luin myös katon tervattavaksi kivihiili-öljyeli kimröökisekoituksella tervankanssa, ilman pienempiä parannuksia, sekä että tämän työn julkisessa huutokaupassa vähimmänvaativalle ulostarjota; Niin on tämä huutokauppa määrätty pidettäväksiKirkkoraadin edessä tämän seurakunnan pitäjäntuvassa Tiistaina 26 p. ensi tulevassa maaliskuussa, johon halullisia huutajoita kutsutaan itsiänsä löydyttämään, ja muistutetaan että työntäyttämisestä jasuostutuista velvollisuuksistapitää hyväksi todistettu takuu jätettämän;ettähuutokaupassa tehdyt tarjoukset tulevat seurakunnalta tutkittavaksi jahyväksi katsottavaksi Kirkonkokouksessa; että toinenpuoli huutokauppa summasta ulossaadan työtä aljettaissa, joka pitää tapahtumanennen 15:ta päivää ensi kesäkuussa ja toimitettaman sitten yhtäpäätä;kuin myös että maksu esittelö, nouseva 427 ruplaan 25:teen kopeekkaan hopiassa on nähtävänä sekä huutokauppa paikassa että sitä ennen seurakunnan alakirjottavan Kirkkoherran luonna.
mikuussa 1861. C. AJo.rLoiilslsistsröamH.el >Zz»ÄBe»u.
Kuopiosta. Kirjakauppaan on tullut uusi kirja:
”Päässälaskemisen jakso kansakoulun opettaja-laitoksille ja tanfankouluille. C. I.Landgrönin tekemä. Snomentanut R. K. Turussa I.W. Liljan kirjapainossa 1860.” Hinta1markka 20 penniä 116 siivua 12-taitteista. Tämä on hyvin sovelias kirja tarkoitukseensa. Se näyttää siltä, etteimeilläkään enää tästä puoleen voi koulukirjain puutosta metää syyksikoulujen suomalaisiksi muuttumiselle. Kirjojen saaminen onkin helpoin keino, kuin vaan niiden tarvista tulee ensin.
Kansakoulu-asiassa on jo menty niin pitkälle että 6 opettajalaitotsen opettajiksi aikovaa miestä lähetetään ulkomaille semmoisissa laitoksissa oppimaan. Ehkäpä Nvuoden eliparin perästä tämmöinen opettaja-laitos on meillä ihan täydessä toimessa, koska Iyväskyläläiset ovat tarjonneet sille huoneet 2 lvuodeksi ilmanmaksua.
Kuopiosta. Tapio on unhottanut ennemminkään yleisölle mainita, mitä on kuullut, että maapankin osakkaiksi oli täällä määräajan sisällä kirjoittanut muutamia satoja markkoja vajaalle 200, 000 markkaa, vaan jonka summan eräs kauppa-huone oli kuitenkin lunvannut täyttää.
Helsingin Sanomissa N:o 18 kerrotaan, että Suomen yleisen Palovakuutus-seuran johtokunta, tiedon saatua Kokkolan kaupunnissa 18 ja 19 p. lviime Joulukuuta tapahtuneesta tulipalosta, jossa useampia Seurassa vakuutetuitakin kartanoita hänvitettiin, on kirjallisesti antanut käskyn kaupunnin palonvakuutus-komiteealle tuttia ja määrätä vahingon suuruutta, vaan siinä ainoasti arvollisitsi ottaa semmoisia jäännöksiä, joista omistajoille taitaisi olla totista hyötyä, ja että siis palolta lvaahingoitettujen oikeus saada täyden palo-apurahan pitäisi, niin paljo kuin seuran asetusten kanssa on yhteensopiva, säilytettämän.
Tämä kyllä on ilahuttalva sanoma maamme palovakuutus seurasta ja tunnustamme siinä johtokunnankin hynvää tahtoa saada seuran mälipuheita Nvapamielisemmälle kannalle.
Näin tehden seura pian nvoittaa yleisemmän luottamuksen, fensiaan kuin vielä suuri epäluulo on maakunnassa senran tointa vastaan. Ja jos paitsi sitä seura tahtoisi huojentaa nvakuuttajain ivainvoja ei ainoastansa seuran yhdystunltaan päästessä, vaan myöskin vuosirahain maksussa, niin vähän taitaisi jäädä toimittalnista vieraille seuroille maassamme. Warsintin on nvuosi maksujen suorittaminen hyvin hankala, kosta niitä ei taideta maksaa kotopaikoilla, vaitka joka kaupungissa löytyy seuran asiamiehiä. Rahat ovat laitettavat Helsinkiin ja vielä asiamiehen kautta tannettanvat seuran käsiin, mutta mistä se ottaa edusmiehensä, jolla ei ole tuttalvia päälaupunnissa.
Kokkolan kaupunnissa palaneista kartanoista, joista 11 kokonansa ja 7 osaksi omat hämitetyt, tulee seura maksamaan vahingon palkintoina yhteensä 37, 071 rupl. 55 kop. hop.
«-yhteisiä kyntömiehiii, eli niinkuin niitä Turun puolella näkyy kutsuttaman:
”auramiehiä” on hallitus Nviime Heinä» kuun 10 p. määrännyt otettanvaksi Suomeen 2, kumpikin1000 markan Nvnosi-palkalla yhteisistä varoista. Näistä toinen asetetaan olemaan Mustialan maavilj.-opistossa ja toinen asuu Turussa, matkustellen, kyntämiseen ja ojittamiseen kuuluvia neuvoja antamassa ympäri Suomen maata, maanviljelyskouluissa, jos jonkun koulun esimies eli johtaja sitä pyytää ja erikoisille maaviljeliöille, ennen kunkin Nvuoden maaliskuun loppua talousseuralle Turussa tehdyn anomuksen päälle.
Näillä matkoilla nauttii tämä yleinen tyntömies niiltä, jotka häntä pyytämät, yhden hevoisen tyytirahan ja karrin vuokran, luetut, ensimäisessä paikassa hänen kodistaan ja feuraanvaisissa aina nviimeisestä työpaikasta, sekä muonarahatsi matkalla 2 markkaa 4l) penniä päivältä, 11) peninkulmaa luetaanPäivän matkaksi.
Paluu«matkan kyytija muona-rahan varalta pitää jokaisesta työpaikasta, yksin maavilj. kouluistakin, hänellemaksettaman 1markka.
Paikalla ollessansa saapi hän sekä maavilj.-kouluissa että yksityisen Nvaatijan tykönä maksuttoman ravinnon ja yksityisiltä vielä 16penniä jokaiselta tunnilta kuin hän on työssä, vaan ei ruokahetkiltä.
Nämä kyntö-neuvojat ovat jo otetut ruotsista ja toinen niistä Sven Hassellöf osaa myös opettaa maanviljelyskoulujen tekemistä, jonka vuoksi häntä saadaan kutsua talvellatin Maanviljelyskouluin työhuoneissa neuvomaan tässä asiassa. Siinä tarkoituksessa onkin hän jo 26 p. tammikuuta senaatin käskystä lähtenyt Turusta Otavan maanviljelyskouluun Mikkelissä. Kuopion läänin maanviljelyskouluun ei häntä lvielä tänä talnvena arvattu pyytää.
Totkamolta kirjoitetaan 15 p. Helmikuuta:
”Täällä eleskellään niinkuin tavallisesti s. o. puutosten alaisina, sillä vaikka halla viimeksi menneenä kesänä ei vahingoittanut toukoja, niin oli kuitenkin saalis sekä rukiista että otrista aivan niukka, johon yksi lakkamatoin vesisadet oli syynä; kuitenkin on toinvo, ettei kortian Ruunnn apnvaroja nyt tarvita harrastaa niin paljo kuin edesmenneinä vuosina, johonka myöskin se, pitäjäläisten todistuksen mukaan, on»vaikuttanut ettäse ylöllinenpaloviinanPoltto ja juonti on Nviimeisinä aikoina sanomattomasti vähennyt, lieneekö se tapahtunut elon puutteesta eli olisitko, toivon jälkeen, ihmiset jo tulleet herätetyiksi ajattelemaan, mitä heidän rauhaansa sopii, sitä en varmaan tiedä.
Ilahuttavaista on kuitenkin nähdä, ettei useampana vuotena ole enää kirkon tienoilla kuultu joutavaa rähinää ja melskettä IKslll RBSR Lllunmntamll 23 Mvänä Helmikuuta.
R:V 8.
Sanomia Salvosta ja Karjalasta.
JaetaanKuopiossa:
P. Asehanin ja Kumpp. Kirjakaupassa kello 12 päivällä.
Hinta vuositerralta.3 markkaa 40 penniä ja puolelta:
1 markka KU penniä.
2na Tunnuntaina Paastossa saarnaavat:
Puolipäiväsaarnan, ruots., varalirktoherra Nykopp ja suomal., varakirkkoherra Ingman.
Kotomaalta.
Armollisessa käsky-kirjassa 17:tä päivältä Tammikuussa tätä vuotta on Hänen Keisarillinen Majesteettinsa Tuomiokapitlumille Kuopiossa julistanut, että Keisarillisen Suomen Senaatin esityksestä tulee suomalaisen pipliäkäännötsen korjaamista varten asetettavatsi yhdyskunta eli komitea, jonka pipliaseuran vuonna 1859 toimittaman koetus-käännöksen perustuksella ja sitä ivastaan sekä jo tehtyin että vasta tehtävien muistutusten johdolla tulee alku-kielten mukaan toimittaa uusi suomalainen piplia-käännös, määrätyssä järjestyksessä sittemmin vahvistettavatsi. Tähän toimitukseen tulee Tuomiotapitlumien esitellä sopivia, taidoltaan kunnollisia miehiä, joille nvastedes, asianomaisten kuultua, on erityinen työ-järjestys annettava, tullen tätä varten tarpeelliset kustannukset vallaston rahoillasuoritettavatsi.
Lupaukseni mukaan lähden nyt Sinulle vähän Helsingin uutisia laatimaan, toivossa että ovat Sinulle tervetulleet. Sinusta erottuani ei minua matkallani tänne kohtannut mitään erinomaista.
Sen vaan tahdon kertoa, että tultuani Uudenmaan lääniin kummastuksella ja ilolla näin Suomen kielen jo saaneen siaa päiväkirjoissakin, jota minun tieten ei vielä muualla ole tapahtunut. Ensiksi oli niissä Ruotsin, sitte Suomen, viimeksi Wenäjän kieli.
Milloinkaan teidän puolella tämä ajanmukainen muutos tehdään.
Elämä Helsingissä on melteen entisellään. Nyt on taas tyyni vaan tuntuu ilmassa ikään lnin tuulet kohta nousisivat ja rupeaisivat puhaltamaan. Eivät näytelmätkään enään näy oiteen tyydyttävän mieliä. Uudesta näytelmä-huoneesta, siitä ”kansallisesta, ”en mitään virka, kosta Mtä jo on niin paljon riidelty; sen vaan tahdon sanoa, että ummen tuin siellä kävin, sain semmoisen paikan, josta vähä luulin ja vielä vähemnmn nam. Mutta itse näytelmistä olisi sana janottava. Tähän asti ovat antaneet emmmästi ilveilytsiä vaan, tuskin yhtään isompaa ja parempaa näytelmää.
Ia mitä ovat antaneet parempaa, siinä eivät ole varsin onnistuneet, että näyttää kuin Deland feureuuen eivät tyteneisitään antaa muuta kuin ilveilys-näytelmiä vaan. Ja vielä moititaan heitäettä ovat tovin huolettomat ja visut vaatepuvuisfaan, niin että esim.
ovat mustassa shertingissä, missä heidän pitäisi olla silkissä, ja niin muodoin välttämättömäöti louklaavat läsnä olijain mielen kuvittelemiöta.
Tiedän monen olevan äissään siitä luin eivät sanomalehdet täällä huoli oikaista näitten virheitä ja vaatia parempia näytelmiä.
Huna-huulilla he vaan lausuvat näitten tuotteista. Ompa lysti Lavantaudista.
Lavantauti on mitä tavallisimpia tautia yltänsä koko maailmassa ja famote meidänki maasfa. Eipä tuo toisin voi ollakaankuin tämän tandin syitäki löytyy jokaisessamaakunnassa missä ihmisiä vaan asuu. Warsin kevät puolella talvia ja fyksy aikoina tämä paha vieras käypi ufeimmissa meidän maamme kaupunneisfa ja maakylissä, siellä vanhoja ja nuoria tautivuoteelle panemassa, manalaan manaamassa, tuonelaan tuomassa.
Kuin sen tiedämme ja usein olemme nähneet, kuinka epäluontoisesti lavantaudillisiä hoidetaan ja ihan Mä tavalla myös tehdään tauti paljon raskaammaksi kuin se muuten olisikaan, tahdomme tässä lyhykäisesti tutkia mainitun taudin sikiämistä jailmauntumista ynnä myös antaa yksinkertaisia nenvvja fen estämiseen jahoitamiseen.
Mistä lavantauti Mää? Aina halvattaan jos pitemmältä ainkeaeasssau, urempi ihmis-joukko asuu ahtaissa tiloissa ja yhdessä huovarsinkin alaisella paikalla, ja niissä asunnoissa ei ote tarpeeksi ilman vaihetusta, niin tuo kamala tauti kohta siinä sikiää ja tarttuu useimpiin asukkaihin. Sentähden fotaaikoina paljon enemmän kuolee miehiä tämän vihollisen kautta tum tappelutantereelle.
Niin tuo oli asian laita Suomen 1808 vnoden sodassa ja famote viimeisessä sodassa Krimin niemelläki. Kanpunneisfa missä erinomattain köyhäin täytyy joukottain hakea asuntonsa pienimmissä, stivottomissa, kosteissa ja pimeissä hökkelissä, niissä tuo myös ensin lavantautiki kohta syntyy ja kuin se kerran on yhteen henkeen ilmauntunut, niin harvoinpa tuo taloa jättää ennenkuin kourissaan on puistellut useimpia sen asukkaita. Lavantaudilla on nimittäin tarttuvainen luonto ja sentähden fe onkin niin vaarallinen; kvin se kerran on päässyt liikkeelle niin ei säästä korkeita ei rikkaita, enemmän kuin köyhiäkään. Sillätavoin tämä tauti on ihan vahinlovalkean kaltainen, tuin se kerran leimahtaa min ahmaa mitä vaan tiehensä tulee. Sentähden siivottomat, ahtaat, kosteet ja pinnat asuntohuoneet ovat yhteisen kansan terveydelle ja elämälle yhtävahingolliset, luin kelvottomat muurit ja tulipesät ovatomaifnndelle.
Ölispa tuo fentähden yhtä tärkeä asia että nno hälvitettäisim jarevittäisiin, luin sitä niin tarkkaan huolta pidetään mainituista nnmristakln.
Sillä ei ainoastaan lavantanti, vaan myösmuitakin tautia sikiää ihan samoissa kelvottomisfa majoissa. Tässä olemme puhuneet kuinka tuo kohta on kaupunneisfa, mutta ihan samanlaista se on maallaki ja siellä ehkä vieläkin runsaammassa määrässä, siltä maalaiset vielälm enemmän elävät stivottonmudessa ja törkeydessä.
Tästä näette kylläkst mistä tnv kamala tauti sikiää ja eilV vo ole ansaittu rangaistus ihmisten huolimattomuudelle ja laiskuudelle, niin köyhille kuin rikkaillekin? Millä tavalla lavantanti näyttäypi ja minkälaltaisia kipuja se vaikuttaa? Joka lavantautiin on lankeimassa, vntee jo muutamia vuorokaufia ennen taudin ulospuhkeemista päänsä raskaaksi, ruumiinsa Viluiseksi ja rauhattomaksi, usein kyllä vnoluulla mit« «velevat Iolinil» MMstä ”Strid oeh seger, ” jota eilen toise» >nnmn näytettiin, ji»O he sitäkään rupeavat arvostelemaau, siM«Äftelmä-arvostelua « »le ollut tuskin nimeksikään.
KolM «Hyvään vanha näyMnähuone vaan aivotaan nmen sen kuolemaa! Min siellä juhlalW» hautajaisia. Kuolemaan tuomittu saapi vietä kerran puhua yleisölle. Moppilaisten näytelmäseura tuumii siellä vielä kerran pitää näytelmän, joSsa ”riita asia” taas tulee esille ja toinen ilveilys, jpta juuri tätä varten tehdään.
Tästä saan vasta laveammatta tirj.ott»a.
Kanslia-nevos O. Rein on, niinkuin tiedät, jo saanut virkaeronsa. Mitä hyvää hän on pitkällä virla ajallansa toimittanut ja vailltttanut, siitä en tarvitse Sinulle kirjottaa. Tänä päivänä kuuluvat yliopistomme Professorit pitävän hänelle päivälliset ja maanantaina aikovat Ylioppilaat pitää hänelle juhlalliset iltahuvit.
Oletko jo lukenut Cygneeukseu esittelyä kansan kouluin järjes» tämifestä! Tästä en jouda tällä kertaa ajatuksiani puhumaan, sillä posti-aika on jo loppumallaan. Jää siishyvästi vastaseksi!toivottaa veikkosi Siekki.
pyhäpäivinä, niin kuin mu, »»» tapahtui, v«W kansa mattuM» hiljaisuudessa majoihinsa, fiW »inmn saalis«p«»W»ja ei löydylkk»n> ympäristöllä. Kesti-ikäisen» ltmseov lirjanluku a» tzlipään sanaevlaitMM »llai lannalla, ehkä «iittneki seassa WMy myös hy»«v UMoM, nnttta lasten luv o» nykyisinä vnuMa ylistettävästi edistynyt niin, että toivo «^ ettK valleus «M» vähitellen seura» kunnassa paistaa.
Jokaisesta ajastajasta ovat muutokset seurakunnissa eroittamattomat kumppauet, niin ovat myös viimekst menneei? vuoden 1860:nen kulnesftb täuNä tapahtuneet seuravaifet vaehret:
Emäfeurakunnassa on syntynyt 110 poikaja 130 tytär-lasta, kuoleman kautta on poismennyt 72 miehenja 60 vaimonpuolta ja on niinmuodoin Emäseurakunnassa syntynytten luku edes tuoleista 38 miehen» ja 70 vaimopuolta, eli yleensä 108 henkiä. Kuhmoniemen lappeli-feurakunnassa on syntynyt 81 poikaja 55 tytär-lasta ja on kuolema poiötemmannut 34 miehenja 23 vaimon-puolta, on siis syntynytten luku edes kuolleista 47 miehen ja 32 vaimonpuolta, eli yleensä on seurakunta lisäynyt 79:1ä uudella jäsenellä, koko pitäjäs on siis enäntynyt 187:lä uudella jäsenellä, joista on 85 miehenja 102 vaimonpuolta, ja on syntynytten seassa 10 jalkalasta, nimittäin 5 poikaja 5 tytärlasta. Kuoleman käsi on murtanut pitäjässä avioliiton siteen 44 parikunnan välillä, nimittäin miehen kuoleman kautta 24:nen ja Waimon kuoleman kautta 20:nen parikunnan välillä. Tapaturmaisen kuoleman kautta on pitäjästä poistemmattu 8 henkeä, nimittäin 7 miehenpuolta ja1vainvnpuoli.”
-Kokkolaan määrätty uusi suomalainen ylä-alkeisloulu avataan vlevan Syyskuun 1 p. Kaikki opettaja-virat siinä ovat jo julistetut haettaviksi.
Turusta kuuluu, että siellä tämänkuun 4 p. kuoli patkihuoneen pehtuori L. R. Caloander, joka on testamentilla lahjoittanut, yli sen mitä sukulaisillensa, Suomen Wopistolle 24MUruplaa, Turun lukiolle 12, 000 rupl. ja ylä-koululle 6, 000 rupl. hop., kaslvut niistä jaettavaksi näiden oppi-laitosten oppilaisille, 8, 000 ruplaa tasvu-tarhan asettamiseksi Turkuun setä kasvutarha-hoidon edistämiseksi. Pait näitä on 7, 000 ruplaa määrännyt erinäiseksi rahastoksi, jonka kasvut täytetään hallojen ostoon, joita sitte jvkavuofi Joulun edellä jaetaan köyhille Turussa. Mitä jälelle jääpi Näiden fummain pois luettua, annetaan pikkulasten-kouluille jarouvas-väen seuralle Turussa.
Helsingistä 16 p. Helmikuuta.
Weli veikloseni!
Sunnuntaina olivat kaikki häävieraat ko’olla, vaan faivat kauan kyllä odotella Neroista tulevalsi. Harmista ja suutuksesta itki Aunetta, luullen Nerosen pitäneen häntä pilkkanansa. Wihdoinki viimein tuli kauvan kaivattu sulhainen, vaan ei myötään tuonut mitään niistä koristuksista, joita oli lmvannut Aunetalle tuoda eikä ollut edes ylkämiehm »aatteissa, mutta jokapäiväisessä asussa, niinkuin fe toimitus, jota varten hän oli tullut ei hänen mielestään olisi ollut mistään arvosta. Häntä pyydettiin tosin muuttamaan vaate«asua, mutta Neronen sanoi vaan, että Aunetta oli vihittiilvä häneen eikä hänen vaatteisinsa, jonka vuoksi, kun ei asiasta nähty apua tulevan, lähdettiin kirkkoon viimeiuki, jossa hän niinikään käyttiin tuiki naurun nostavalla tavalla.
Kuin muk« pappi kysyi, jos Aunetta oli hänet aviomiehekseen ottava, vannoi Neronen että niin oli asia, ja sen sanoi hän niin kuuluvalla äänellä, että pappi hämmistyksissään pudotti kirjansa jakun siitä kumartui ottamaan sitä ylös, surmaisi häntä hullusteleva ylkämies kyynäspäällänsä, niin että pappi meni selällensä, siinä siivussa oliNeronen koko vihknnifen aikana ylen malttamatoin ja tiivas, pieksäen kirkon siltaa jaloillansa, jotta Aunetta vapisi pelosta ja ahdistuksesta. Wihiltä Päästyä pyysi Neronett kaikkein läsnä ollen pullon viinaa tuotavalsi, josta joi koko hääjoukon muistoa ja viskasi lopuskat lukkarin silmiin, sanoen että tämän parta, joka oli liian harva ja ohut, tarvitsi vähän kastetta paremmin loistaaksensa. Sanalla sanoen, hullumpia vihkiäisiä ei oltu koskaan nähty; mutta Neronen käyttiin tahallaan näinerinomaisesti, paremmin onnistuakseen siinä tuumassa, jonka hän oli mielessään miettinyt äkäluontoifen vaimonsa parantamiseksi.
Kauppias Kähärä oli tyttärensä häiksi valmistuttanut kalliita ja herkullisia ruotia, mutta heti kirkosta tultua tavoitti Neronen käsipuolesta Aunettaa ja sanoi aikomuksensa olevan tuossa paikassa nuoren vaimonsa kanssa lähteä kotiinsa. Tästä koki kyllä Kähärä estellä häntä samoin kuin Aunettakin vihan vimmassa sanoi häntä hulluksi ja mielettömäksi; vaan tästä kaikesta ei Neronen ollut milläänsäkään, kiisti vaan olevan omassa vallasfansa, lähteä aviovaimoneen kotiinsa ja vei Aunetan kanssansa, eikä kukaan rohennut vastustella häntä, niin kovalta ja vihaiselta näytti hän kaikessa täytöksessään.
Matkalle lähdettäissä tuotatti hän esim laihan vanhan jasurkean hevois-kulun, jonka varsin sitä varten oli valinnut ja nosti sen satulaan nuoren vaimonsa, josta itsekin passanneen päivineeu läksi ratsastamaan yhtä telvottomilla hevoisluuskilla. Päälliseksi taivalti hän tahallaan kehnoja kivikto-teitä ja kun niitä kulettaissa Aunetan kunnotoin hevonen toisinaan teki kompastumista, oli hän siitä silmittömäksi suuttuvinansa ja noitui jakiroili luontokappaletta niinkuin olisi hän hurjana ollut. Monen vaivan ja vastulsen perästä oltiin viimeinti perillä jaNeronen tervehti lempeästi nuorta vaimoaan uuteen kotiinsa tultna; mutta mielessään oli hän päättä» nyt, ett’ei Aunetan sinä yön seutuna pitänyt saada ruokaa ei lepoa.
Iltanen oli valmis ja pöydät ruokia täynnä, mutta Neronen, josta ei yksikään ruoka-laji ollut mieleistä, viskasi ne vihapäissään lätti» alle, käskien palvelijoiden tuossa paikassa viedä semmoiset laitokset pois, sillä hän ei voinut suvata muta, että rakas vaimonsa jo ensi iltana tulisi huonotekoisia ja kelvottomia ruotia syömään. Koska siitä Aunetta matkasta väsynynnä ja iltaisetta jäätyänsä mieli viimeinti levolle mennä, ei Neronen ollut nuoren vaimonsa tilaankaan tyytyväinen, vaan syyteli äissään kaikki tyynyt polstarit minkä minne, kunka kunne ympäri huonetta, niin että Aunetan viimein täytyi asettua pienoiselle rahille, vaan jos silmänsä siinä toisinaan olivat väsymyksestä umpeen käydä, heräsi hän samassa, sillä Neronen ei kaiken yötä muuta tehnyt kuin torui ja tiuskui piikojansa, että he morsius-vuoteen olivat niin huonosti valmistaneet, ett’ei hänen käynyt nuoren vaimonsa kanssa levolle mennä.
Tulevana päivänä käyttihe Neronen samalla lailla, kohtelisanoissaan Aunettaa ystävällisesti, vaan niin pian kuin tämän olisi jotakin ruokaa mieli tehnyt, moitti ja morkkasi hän kaikkea, syytäen aamiaisen niinkuin iltaisenti ympäri lattiata. Nälkään näiintymäisillänsä täytyi Aunetan jota ei vielä koskaan ennen ollut rukoillut ketään, viimeinki nöyristyä aina siksi, että salaa Pyysi palvelijoilta jotakin syömistä, kuin ei muuta niin edes pienoisen leipäpalan; mutta Nerosen käskystä vastasivat nämä, ett’eivät heisäntänsä tietämättä uskaltaneet antaa hänelle mitään.
”Woi poloinen päiviäni!” huokaili tämän kuultuaan Aunetta, ottiko sitte mieheni itsellensä vaimon tuolettaaksensa nälkään häntä. Taattoni talosta ei halminlaan kerjäläinen lähtenyt ravitsematta, vaan minulle tähän asti almua keltään Pyytämättömälle ei oma mieheni suo ruokaa ei lepoa, eitä sillä hyvä, mutta päälle päätteeksi, mitä edellä muun pistää nuhakseni, sanoo hän sen tekemänsä sulasta rakkaudesta ja huolen pidosta, väitellen muka, että minulle niin syöminen tuin lepokin olisi varmaksi kuolemaksi.” Aunetan näin päivitellessä astui Neronen huoneesen. >
Arvattavasti hän ei mielinyt nälkään kuolettaa vaimoansa ja kantoi siis omin käsin hänelle muutaman ruotapalan, sanoen:
miten voit sa armas Aunettani? Tässä näet fä, kuinka kaikessa tahtoisin noudattaa mieltäsi. Tämän ruuan olen minä omin käsin sinulle valmistanut, kun ei palveliani näy mitään kunnollista ja sinulle sopivaa syömistä aikaan saavan. Että siis tahtoni on hyvä, sen lienet kiitollisuudella tunnustava.
Kuinka? sinä et, hyvä Aunetta, virkasanaakaan vastineeksi?Laittamani ruoka ei siis lienekään siinulle mieleen ja koko vaivani on ollut turha, niinpä viekää, tytöt, pois koto ruoka, sitäei tälläkertaa tarvita!”.
Kuinka tämä puhe Aunetan sydäntä kaivelikin, täytyi hänen nälän tuskassa kuitenkin vastata:
”suokaa ruuan olla täällä, kukaties kävisi minulta syönti.” Neronen kumminkaan ei suostunut sillä, vaan sanoi:
”vähinti hyvä työ ansaitsee kiitoksensa ja sen olen minäkin sinulta saapa, ennenkun tätä mun tuomaani ruokaa kosket.” >
”Niinpä kiitoksia tuomastasi!” sanoi viimeinki Aunetta, vaitka vi> tinäisesti, ja otti ruuan miehensä kädestä. ”Syö rakas ystäväni, minkä mielesi pitää, ” vastasi Neronen; ”sitte lähdemme isäsi luona käymään, mutta sitä ennen on sinulle uudet kauniit vaatteetja muut koristukset hankittavat, ett’ei sanone kukaan Nerosen elävän saidasti eli kitustelemalla, kun hän terran on nuoren ja kauniin puolison saanut. Luulettaakseen Aunettaa, että hän todella mieli hänelle näitä kaikkia hankkia, käsketti hän luokseen muutaman »aratkaan kauppamiehen, joka myötään toi kaikenlaisia vaimoväen vaatetaluja, sieppasi Aunetan kädestä ruuan, jota toinen tuskin oli vähäu maistella ennättänyt, sanoen:
sukkelaampas sinä ennätitkin syödä, taa nenä, maha se mouruaa ja yot ovat levottomat. Tämän pään kimistys enenee ja ruumiin rasitukset lisääntyivät, että poteva täytyy «vuoteelleen jäädä; sitten julma jano, houraamiuen, varfinkin öUä, mahan vetelyys ynnä monta muuta vaivaa pättvä pänvästä kohoaa. Ruumis on altis vaan kuuma ja tulinen, iho tuntuu tuiki kuivalta, jano on lakkaamatoin, tieltä ja fnnta vaem kuivaa. Näillä ilmauntumisilla lavantauti tavallisesti tartvu ihmisten ruumihiu huokeammasti ja vähemmällä mahdilla; toisin se taas kovemmin rasittaa. Noin 8 tai 9 vuorokautta taudin voima yhä on kasvamassa, mutta sen jälestä tuo rupeaa lauhtumaan ja vähitellen raukeaa, jos se ei jo sitä ennen ole tykkänään turmellut ruumiin voimia ja katkaissut elämänlankaa.
(Jatketaan).
Kuinka Äkäpussi rangaistuhan.
Mukailema.
(Jatkoa viime n-roon).
Kun siitä kauppias Kähärä huoneesen astui, kertoi Neronen, että neito ok leppeästi ja suosiolla kohdellut häntä, luvaten tulevana sunnuntaina käydä hänen kanssansa vihille. Sen väitti Aunetta valheeksi, sanoen ennemmin toivovausa Neroista siksi päiväksi hirsipuuhun, ja nuhteli isäänsä siitä, kun hän tahtoi antaa hänet semmoiselle hullulle, kuin Neronen oli. Mutta Neronen puolestaan sanoi nauru suin Kähärälle, elkää olko tyttärenne puheista millännekään, me olemme muka sopineet keskenämme, että Aunetan muiden nähden tuli vasta-rintaa tehdä, mutta kahden keskeu ollen oli Aunetta häntä vastaan ollut hellä ja lemmellinen. Ojentaen kätensä Aunetalle sanoi hän siitä:
”jää hyvästi nyt, minä lähden Pääkaupungissa käymään ostaakseni sinulle sieltä kauniin hameen häiksemme. Toimittakaa, hyvä appini, sillä välin valmiiksi kaikki ja kutsukaa vieraita häihin; minä olen myötäni tuopa kalliita »aatteita, sormuksia ja kaikenlaisia koristuksia, jotta Aunettani hääpäivänänfä olkoon vaatetettu niin, kuin morsiamen olla pitää. Suihlaa nyt Aunettaiseni minullen suuta, sillä tulemana pyhänä vietämme häitä.’
Hyvästi siksi!!
Perjantaina 8 p. Maaliskuuta e. pp. tontuilta N:ro 78—106 ja j. pp. sen jälkeisiltä tontuilta.
Ruunun ulosteet kaupunuista viime vuoden edestä ylöskannetaan Raatihuoneessa seuraajina päivinä kello 9:stä e. ja 4.stä j. pp., nimittäin: Torstaina 7 p. Maaliskuuta e. pp. tontuilta R-rs I—so ja j. pp.
Nro 51-75.
Ia lehoitetaan asianomaisia nimitettyinä päivinä suorittamaan maksujansa sillä , »uistutuls«lla. että lohta ylöstannon jälteen rästit lulnvat ryöstönkautta ulosotettaviksi. Kuopiossa 21 p. Helmikuuta 1861.
Carl Aug. Malmberg.
Bi»tliäne sr» krono utBk^läer lrönKuopio »t»a uppdii, r»B K Maku »et lolj»n6e a»F»r, lian111. 9 f. in. oou 4 e. in. n«m1iF«ll:
«ien 7 Unrg pä t. m. flön tomterne X:o 1tili oeu meä X:o 50 Bkint pH e. m. lrän U:a 51M oek inoÄ I^-o 75.
kreäll^en 6en »6 Mr» pö s.n», iröntomten Il:0 76 tili ookmeel 51:0 106 B»mt z>ä e. ni. frän eien ölrie» äelen »f Bt»äen.
niimnäe a»F»r ut»llxlelern» «F »lbörelll, v»reler IläHemte tilikilnn» eikvet, »tt re»tei ne, etter »lutllä uppdörel, komm» »tt tiU in» ärilninF utleinn»». Kuopio 8t»ä8 Ilronokkssär» Ieontor, «ien 21 kv» drunri 1861. O»r 1UÄmbere.
I>.
to^n ma<?. H?. F>osie7«s H F^m«asi«m sitt veekan anonsesaeke, men >V7s/«ktioms/li»/a?l /<ä, ttsss «ppskMna tttte»-ä» aMeek»-a/va»-ilss /lö^iti^aHe ««Mo^e»’ vö^eksaml Mtz/uekas.
rakas Aunettani, ja kannatti sen palvelijalvan pois. NäytellenNe< roselle uusia varsin kauniita vaatteita, huivia ja muuta semmoista sanoi kauppias:
tässä olisi, hyvä herra, ne vaatteet, joita olette vaatineet.
Neronen kääntyi nyt kauppiaasen, vaa« tuskin oli hän vilaukselta silmäillyt hänen tuomia tavaroitansa kuin jo nosti mahdottoman metelin, huutaen vihapäissään kauppiaalle:
kuinka te tämmöistä tavaraa jultiatte ihmisille tarita? Onko tämä nyt hamevaatetta, eihän tämä ole kuin jonki-joutavaa hämähäkin verkkoa, ja tämä taas nlikä tämä on olevinansa, onko se huivi vai hevoisen loimi! Ei, kun ei teillä paarempaa tavarata liene, niin menkää matkaanne!”
”Sekä hamevaatteisin että huiviin olen minä tyytyväinen, ” virkti Aunetta estääkseen kauppiasta menemästä, ”sentyylistä vaatetta pitävät kaikki herrassäätyiset nyky-aitaan.”
”Kun puhunet kauniisti, olet kyllä saapa kuinka uuden-tyylistä vaatetta tahtonsa, vaan elä haastakaan näistä kauppiaan tavaroista, ne ovat telvottomia, ”sanoi Neronen ja ajoi samalla kauppiaan huouesta ulos. .—.
Aunetta, jota ästöinen vähä syönti hiukan oli virtistänyt, ei kauempaa malttanut «tieltänsä, vaan sanoi suutuksissa:
”vai en minä edes haastaataan saisi, sen olen minä tehnyt ennen ja olen nytkin tekevä, sillä minä en ole mitään lapsi. Sen on jo moni teitä etevämpi kärsiä saanut, että minä mielipiteeni olen suoraan ja rohkeasti ilmoittanut, ja kun e—tte te voine sitä tehdä, niin on parasta, kuin tukitte torvanne.” Neronen ei ollut näitä vaimonsa vihasanoja kuulevinaankaan, mutta vastasi:
”se on oikein ett’et sinä ole kauppiaan vaatteista milläskään, oikein on iloista kuullakseni, että sinä näissä asioissa osoitat semmoista älyä ja ymmärrystä.
Nyt lähdemme me isääsi Kähärää tervehtimään ja loska emme äkkiä voi sinulle mielenmulaista uutta vaate»asua saada, niin menemme näissä halvoissa »aatteissa, joissa nyt olemme.” Samassa valjastuttikiu hän hevoisensa, tuumaten vaimollensa, että kyllä heidän päivälliselle pitäisi joutua Kähärän kotiin, koska ei kello vielä ollut kuin seitsemän.
Toden mnkaan ei kuitenkaan hänen tätä sanoessaan enää ollut aamu, mutta puolenpäivän aita. Aunetta, jonka uppiniskaisuus Nerosen kovan ja ankaran kohtelun kautta paraasta päästä jo oli laimennut rohkeni kuitenti ehkä kainosti ja pelon-alaisesti vastata:
”kyllä varmaanki, hyvä mieheni, emme perille voi joutua ennenkuin iltaisen aikaan.” Neronen, joka oli päättänyt saattaa vaimonsa niin taipuvaksi ja tottelevaiselsi, että se ei sanallakaan vastustaisi häntä, vastasi karsaasti:
”yhä väittelet sinä vastaan, minun matkalle lähteissäni pitää olla se aika, minkä määrään olevatsi; vaan koska nyt et myönnä sitä, mikä kuitenkin on toden tosi, että nyt on kello seitsemän aika aamulla; niin jääkööntoto matkan teko tällä kertaa sillensä.”
Aunetan täytyi tyytyä siihen ja olla nurkumatta, muuten olisi arvattavasti miehensä sitfensä julmistunut.
Wasta tulevana päivänä tehtiin lähtöä taaskin ja päästiinki joriitelemättä matkalle, vaan vielä sittenkin oli Neronen keskitaipaleelta kääntyä takasi, syystä että Aunetta oli sattunut sanomaan, että se oli Aurinko eikä, niinkuin Neronen väitti, kuu, joka heidän puolen päivän aikaan matkustaessa loisteli taivaalla. ”Niin tottakuin minut on vaimo synnyttänyt, se ei ole aurinko, mutta kuu, otava taikka mikä hytvänsä sen mutaan niiksi minä sitä sanon, ” huusi Neronen ia oli kääntyvinään kotiinsa. Mutta Aunetta, joka kiukkuisesta Äkäpussista oli muuttunut nöyräksi ja tyyneksi puolisoksi, sanoi luopuisasti rukoilen nöyrimmästi, hyvä Neronen, elä toki nyt enää palaja matkalta kesken, kun kerran näin etäälle olemme tulleet; minulta olkoon se, mitä taivaalla loistaa, mielellään kuu, aurinko eli mitä hyväan, kuten vaan tahdot; vaikka häntä tästä edes sanoisit p—ärevalkeaksi, niin olkoon se niin; minä en sitä vastaan väittele.” Neronen ei oikein uskonut sitä, vaan sanoi koitteeksi:
”se on kuu jota kumottelee tuolla.” .—.
”’Niinhän tuo on, kyllä sen näen, ” virkkoi Aunetta. .—.
”Se ei ole tosi, sun’on armas aurinkoinen, ” kiisteli Neronen.
”Ka, se se näenmä onkin kyllä, ” vastasi Aunetta, ”vaan jos sinä sitä joksikin muuksi sanot, niin sitte se ei ole aurinko; sillä minkä nimen ikään sinä sille aunat, sen se on minultakin ainiaan saapa.”
(Jatketaan).
Kuopiossa, P. Asehanin ja Kumpp. kirjapainossa. 1861.
Painoluvan antanut-. (5. A. Therman.
Yksityisiä Ilmoituksia.
Määrätyt hinnat jotka maksetaan Haapasista Hirsistä, tuotuna Porin kaupunnin Haminaan ”Räfsön” Hopiassa kop.
18 tuumasista läpi mitaten maksetaan Syllältä stt.
17 .. 53.
„ „ „ , / „ » » » ””’ „ „ „ „ „ ”i^ „ „ „ „ „ »”.
9 ” „ „ „ „ 20.
»”’/, „„ „„ „„ „ „ A ’/, /, „ „ ’ „ „ /, „»>”’ /, /, , / Haapain pitää oleman oikosia, oksattomia, ei lahoja, eikä kuivia, ja niillä pitää olla kuori päällä kuivumisen estämiseksi.
Haapahirsistä, joissa on lahon vikaa sydämessä, maksetaan vähemmän. Haapahirsiä, jotta eivät ole 7 tuuman paksuja läpitse mita< ten, ei oteta vastaan.
Halulliset myyjät saavat suusanallisesti tahi kirjallisesti ke«< kustella allekirjoittaneitten kanssa.
Porissa ja Sosiankartanossa 16 p. Helmik. 1861. H. I.Oldenbnrg ja Kump.
UeH^ Huomaitkaa!
Että mini olen jälleen asettanut vaskisepin pajani taloon N:ro 122, aivan vastapäätä hra Majori Karstinin taloa, jossa kaikenlaisia vaskisepän töitä ottaa vaskan mestari-Mi Nyberg, tämänkautta ;.elolle ilmoitetaan.
Kuopiossa 18 p. Helmikuuta, 1861. H. Hyvirinen.
sermera.
ttugells konkur» insäel, burn, äestlinm», inbet»!» k«8 un Xur»tor inom 6sn 31inBtun6n.n66 m»r» män»6 i nilnäsiss ut»äkninF unävik»» vill. Kuopio äen 21 ?6kru»n 1»«1 d. N. v»nl»tri)m.
Vklsvrvvr». Närin, Xktrinn. I^evnn.
Kuulutuksia.
kohdasteen toimnn käsiksi, ilman perustajain uusia kokouksia enään » piMättä, valittiin seuralle johtokunta, johon tuli esimieheksi KulvernMrVhr^KnutFuruhjelm, vara-esimieheksi läänin Maamittari, Kammari-Neuvos Gustaf. Thilin, sihtierilsi maaviljelyskoulun johtaja A. Manninen, rahavartiaksi läänin metsänhoitaja C.IForstön j» Muilsi jssemlfi:v«akamr«eri C. I.Hulteen, tilanherrat A.Pe< tänder ja C. Wenell, herasvomari L. G. Pelkonen ja talonisäntä D. Hyvärinen Puutossalmelta. Wiimeksi ilmoitettiin seuran kirjaston aluksi jo tulleen lahjaksi Tohtori P. Tikkaselta 1kappale vasta kirjapainosta tullutta viidennen Suomen maanviljelijäin kokouksen Haminassa toimituksia ja 4 pienempää kirjaista Suomen yleisölle Keisarilliselta Suomen Huoneenhallitusseuralta Turussa vuosilta
Tllavakuutuseli Hypoteekkiyhdistyksen täällä olevat osakkaat pitivät niinikään 23 p. Helmik. yleisen kokouksen, jossa siitä syystä, että näillä tienoin paraat pellot antavat 8, 9 ja 10:kin tynnyriä ruista mittatynnyrin alalta, muutettiin entistä yleistä hinta-määrää stariff) niin, että Peltoja, jotka antavat 8 tynn. ruista ja 8 tynn. ohria eli siitäyzi, mittatynnyrin-alalta, otetaan 125 hop. ruplan arvoon ja jotka antavat 6 tynn. ja siitä yli sekä rukiita, että ohria, ne luetaan 100 hop. rupl. arvoon.
Tämä muutos katsottiin tarpeelliseksi siitäkin aivan luonnollisesta syystä, että täällä ovat pellot hyvin pieniä, joten tiloille ei saisi likimaihinkaan oikeata arvoa, kuin ei saa ottaa lukuun muuta kuin pellot, niityt, johon täällä vielä tahdottinsaada lisäksi viljellyt suot, joista vaan niitty tulee. Soita tahdottiin alettavan lukemaan viljellyksessä oleviksi jo silloin kuin kolmas-osa sen viljelyskustannuksia on siihen, pantu, se on:
silloin kuin siinä on sekä vetoettä kaksi jäi myös määrätty 2 hop. ruplaa ja 2 hevosen kyyti; mutta niska, ja laita-ojat; vaan tällöin luetaan niiden arvosta kuitenkin pois vielä tekemättömät viljelyskustannukset. Läänin komitean jäsenten palkat jäivät muuten entisellensä, vaanmatka-päiviltä luetaan ainoasti 2 hop. ruplaa päiväpalkaksi. Arvio-miehelle pallautamiehille 2’/, markkaa ja 1hevosen kyyti. Myöspäätettiin, että arviomiehet ilmoitelkoot soveliaita miehiä, kukin paikkakunnassansa, näiksi arvio«lautamiehiksi komitean puolelta, ja että niitä saisi kullekin pitäjään kulmalle omansa.
Pois-muuttaneen komitean vara«jäsenen, Yleisen tullijohtokunnan lanslistan M. E.Kolströmin siaan vara jäseneksi lääninkomiteaan valittiin maaviljelijä hraFredrit Salonius.
Sen perästä piti taas läänin-komitea erityisenkokouksensa, jossa valittiin arviomiehiä lisäksi entisille, ettei tulisi varsin pitkiä matkoja kulettavaksi, nimittäin Pielavedelle kruunun nimismies G.
M. Jaek, Maaningalle maanviljelijä C. M. Sehmidthille avuksi kruunun nimismies W. F. Asehan ja Karttulan puolelle ra—atimies C. R. Dahlström. Lumire’en vetämifen talvella ovat ”Otava” sayomat sekä eräs lähettäjä ”
N”
i” yulun Wiikko-Sanomissa Pois tuominneet.
Miks’eivät myös samalla kertaa pois tuomitse teiden ravoittamista j, n. , e kesälläkin? Ravoittamattomalla tiellä pääsee kuitenkin kesällä kaatumatta toisiansa sivuuttamaan paremmin kuin paljon lumen aikana semmoisilla talviteillä, jyilla ei lumi-rekeä vedetä, eikä siis ole kuin yhden re’en leveydeltä uraa, jolta jos tuumankaan poikkeaa, on kohta kumossa reet ja kuormat, varsinkin suoja-ilmalla. Toista se on kuitenkin lumi-re’ellä vedetyllä tiellä, Siinä ei tarvitse ajajan olla sydän kultussa, jos näkee vaikt.a olkikuorman vastaansa tulevan.
-Suometar N:rossa 8 tietää vanhan Tapion jo ajaneen partansa ja siliä-poskisena käyvän franskan hansikkaassa. Tässä viimeisessä neito-parka pettyy:
sillä Tapio jos tahtoisikin hansikasta pitää, tietää, että Suomessa saadaan itsessä paljoa parempia ja vahvempia hansikkaita kuin koskaan franskan kiilto-hansikkaat ovat.
Mutta eipä ukon käsiä palella ilmankaan.
Muuten ihmetyttää, mitävarten Helsingin tatit ja siskon tyttäret siitä närkästyivät, jos Tapio ei enää turjakehtele naavassa ja kaarnassa, niinkuin ennen toisinaan kerrottiin. Ettekö muista mitä Oalevalan 14 runossa 121^—134 kerrotaan, että jo ennenkin hyvän saaliin aikana:
Tapion talon isäntä, Tapion talon emäntä, Tellervo Tapion neitiKanssa muu Tapion kansa, Kaikki kullassa kuhisi, Hopiassa horjeksihe;Itsensä metsän emännän, Ehtoisan metsän emännän, Kädet oli kullan käärehissä, Sormet kullan sormuksissa, Pää kullan pätinehissä, Tukat kullan suortuvissaKorvat kullan Musteissa, Kaula helmissä hyvissä.
Kuin Tapiolla ja sen kansalla en jo ennenkin ollut semmoista loistoa ja rikkautta, niin onko se sitte karsasteltavaa, jos nyt jo näyttää itsessänsä vähän sivistyneen merkkiä, koska sivistystä kaikella tavalla on viime ajoilla levitetty ja saarnattu, niin johan tämmöistä metsäkin vastaa, että kankaat kaikuu, vai eikö sivistystä ja tiedettä vielä suotaisi metsään?!
RBSR läplV Sanomia Salvosta ja Karjalasta.
Iko V Lllumllntama 2 piivänä Maaliskuuta.
Hinta vuosikerralta:
3 markkaa 40 penniä ja puolelta:
1 markka 80 penniä.
Jaetaan Kuopiossa:
P.Asehanin ja Kumpp. Kirjakaupassa kello 12 pänvällä.
3-na Vnnnnntaina Paastossa saarnaavat:
Puolipäiväsaarnan, ruots., varakirkkoherra Ingman ja suomal., vomiorovasti tohtori Borg.
Kotomaalta.
Kuopiosta. Talousseuran perustajat kokountuivat viime lauvantaina 23 p. Helmik. läänin maankansliassa. Saapulvilla oli vähempi joukko sekä herroja että talonpoikia, näitä viimefiä aina lisalmesta, Kiuruja Pielavedeltä, Maaningalta jaLapinlahdelta, mutta ei itäeikä etelä-puolelta lääniä. Toimikunnan tekemät ”Asetusten ehdotukset” luettiin ja moniaita pieniä muutoksia niissä tehtiin, ja semmoisenaan päätettiin ne lähettää kohdasteen lorkian Esivallan suostumusta saamaan. Siltä varalta, jos Seura saapi armollisen vahvistuksen, ja että päästäisiin senperästä
Tämä Kakin kappelin kaunis esimerkki pitäis herättää kaikkia suomalaisia seurakuntia, erinomattain Kuopion pitäjäläistä, jotta ovat Savon sydänmaassa, ja olevinaan enemmin sivistyksen portaan juuressa, samalla tavalla pyytämään yhteistä lirlon-kokousta ja siinävalitsemaan joku esimies, jokapitäjän-miestenpuolestalävisikäsiksi luvan etsintään, että kihlakunnan oikeuden pöytäkirjat annettaisi suomeksi >
vaan koska sitä ei ole vielä kellenkään tuomarille pakosta Päälle pantu, niin luulisin tässä tilaisuudessa, nimittäin kirkon kokouksessa, tarvittavan tähän asiaan kihlakunnan tuomarin suostumusta, joko nöyrillä sanoilla eli jollakin palkan lisäyksen ehdoilla, vaikta vuotuifesti maksettaisi 1eli 2 kappaa lisempätä savulta, joko vissiksi vuosiksi, eli elin ajaksi
niin sitte luulisin tämän asian hyvin onnistuvan, kuin kahden puolisesti sitä pyydettäisi, jonka torkia esivalta hyvin voist myödyttää, kuin myöskin suomalaisuutemme vastustajat saisivat omin silmin nähdä, että tämä asia ei ole suomitiihkoiSten herrasmiesten yllytyksestä, niinkuinsiitäusein on sanomalehdissä luettu, muttarahvaan omaStahalusta ja suuresta tarpeesta vailutettu.
Mutta tekunnioitettavat lukiani erehdytte paljon, jos luulette että minä, joka tätä kirjoitan, olisin suuremmassa tarpeessa kuin muut, siinä tapauksessa että olisin kaikista halullisin riitamies
eli muita siihen kehoittaisin, eli olisin joku tuttu tuomarille, että sillä tahtoisin esitellä talonpoikain niskalle raskaampata kuormaa
ei, ei tarketukseni on peräti toisin, vailka myöten annan, että kappa ja 2 on lisempätä maksullen, mutta jos niin kallis asia Win suomen kielemme Vapauttamisen asioista, olen m«ä ruvennut tarkastamaan tätä kohtaa, ja harvoin olen kauniita koHvoja nähnyt täkäläisessä rahvaassa. Ehkä en ylen rumiakaan tosin ole tavannut. Liikunnollensa ovat he vertlaset ehkä ei heitä laiskaksikaan sanoa saata. I.
t.” Tavonlahdesta sanane», 15 p. Helmikuuta. Nyt tämän uuden edistymisen innon alla, on vapaa hengen viljeleminen, sanoma-kirjallisuutemme avulla, herättänyt rakkaassa isänmaassamme todellisen halun talonpojan säädyn keskuudessa ilävöimään vilkaampata rientoa Vaurastumisen perään, niinhyvin lisällisisfä, luin ulkonaisissa, edistymisen hankkeista.
^Tämän edistymisen isnennon seuraksi tahtoisin yksinkertaisen mieleni mukaan mainita sananaisväen opetuksesta, jonla pitäisin tuntoni perästä, enstmäisenä sivistymifen välikappaleena ja suurimpana siveyden, teollisuuden, pereellifen rakkauden, onnellisen lasten kasvattamifen ja kaiken säädyllisyyden eisauttajana.
Tästä syystä pitäisin yleisömme ensimäisenä velvollifuutena, johdattaa tyttäriämme, opetuksemme kautta sivistymään, ja luulen niin suuren hyödyn olevan kansan sivistymiselle tyttärien opetuksesta, kuin poilainki. lokapäiväinen koettelemus näyttää, kuinka suurena esteenä vaimoväen raakuus on kansan sivistymiselle, ja kylliksi muistuttaa, että heidän opetuksensa otis etunenässä johdatettava.
Tähän moni saattaa vastata, ettämillä niitä opetetaan ja mistä varat sekä koulumestarit tulee näin paljoille opetusta puuttuville? Tämä onkin suurin seikka, ja arvelun alainen asia, enkä voi siihen neuvoa osottaa. Waan saa» kuitenkin muistuttaa esimerkiksi sitä, että jos äiti kustantaa yhden tyttäristänsä Valistuneemmaksi teollisuudessa, ja jättää toisen tyttären entiselleen luonnon ovetettavaksi, min tästä saapi äiti nähdä, kuinka edellinen voipi satakertaisesti palkita äitillensä kustannukset ja elää onnellisesti maailmassa.
Aikomifeni ei ollut pitkällä kirjoituksellani vaivata yleisöämme, jonka jätän työksi paremmin taitaville.” Savonlahden Ukko.
–Wiipurin tirjalUskusseuran vuosikertomus ”Olavan” 7:nnessä R:rossa näyttää, että tämä Seura 3. p. t. k. toietti 15:mnettä vuosipäiväänsä ja että se on viime ivuodella saanut toimeen Wilken suomalaisen koulun ja ”Otava”^fanomalehden, jonka kustannuksien peittämiseksi Seura kutsui uusia Meniä. Pitäjä-kirjastoja on Seura saanut toimeen, osiksi vanhain lisäämällä, osiksi uusia perustamalla, 20 erikirjastoa ja vähän joka haaralla Suomen maata, esim. Marttinan ja Karmaisten pitäjään Turun tienoilla, ja Pidisjärven kappeliin Braahen kaupungin tienoilla. Tämä on siunattu toimi. Seura on myös hankkinut oman kirjapainonoikeuden.
Muuten näkyy, ettei tämä, enemmän kuin Helsinginkään kirjallisuusseura säästä itsellensä suuria rahakassoja, niinkuin moniaat toiset seurat maassamme, vaan pyytää käyttää hyviinasioihin mitä löytyy markkoja, luottaen yleisön hyväntahtoifuuteen tulevaisuutensa.
Seuralla nimittäin ei ollut säästöä tulevaan vuoteen kuin v—ähä yli 30 hop. ruplaa. Leväfeltä. Tänne saatiin viime viilolla se kuvanmuodostajan K. M. Broströmin Helgingissä tekemä kipsinen Suomenmaan korko-kartta, jonka Suomen senaatti tänne, niinkuin useimmille, muillekin kouluille Suomessa on lahjoittanut. Tämäon hyvin soma ja niin silmin nähtävästi selittävä, ettei niin voi sanoa, miten paljo tämän laatunen korko(relief-)kartta helpottaavuorien, maanselkäin ja vesijaksojen oivaltamista maatieteessä.
Suureksi viaksi tälle Vroströmin kartalle on kuitenkin luettava se, että korkeudet siinä ovat otetut niin varsin suuriksi leveyttä suhteen. On nimittäin tälle kartalle laajuudet otettu 900, 000 osaksi luonnollista laajuuttansa; mutta korkeuksille on pantu 5, 000 osa, eli niin, että korkeudet ovat otetut 180 kertaa suuremmalla määrällä laveutta suhteen. Selityksessä kyllä seisoo, että se on tehty ”selkeydenvuoksi;” mutta olisi tuo välttänyt vähintään toista mointa vähempänä. Kyllä sittetin olis, ja vielä paljoa paremmin eli luonnon mukaisemmasti oivaltanut näiden korkeuksien suhteita. Nyt esim. on tässä Torneon Lappi nostettu yli 4’/, tetotuumaa korkealle tasapinnasta. Pahaon, että muuten näin hyvä ja kallis-arvonen kartta on tämmöisellä varsin tarpeettomalla epä-suhteella pilattu.
Kartta maksaa tekijällä 25 hopia-ruplaa, mutta sen laatikoittaminen ja rahtipalkka Helsingistä tänne teki ? hop. ruplaa lisäksi.
Vlautalammilta. Synkkämielisyydestä päättää nykyaikaan monikin kaikkia huvituksia Vahingollisiksi ja turhiksi, toden mukaan ei kuitenkaan niin liene asian laita. Mielen liikunnot koskemat ruumiisenti, sillä niin ovat henki ja ruumis välillänsä yhdistetyt, ettei kumpikaan mitään yksinänsä kärsi. Lepo, toivo, tyytyväisyys ja kohtuullinen ravinto pitää ihmisen terveenä ja raitisna.
Kauniit ilot, leikit ja huvitukset ovat rasitusten jälestä virvotta» vaista. Kohtuullisesti nautittua ne kartuttavat sela ruumiin että mielen hyvää, panevat veren ja muut nesteet paremmin liikkeelle.
Töistä päästyä sopii siis itsekunti ilahutella itseänsä ja toimittaa muillenki erittäin lapsille ja nuorelle kansalle syyttömiä huvitulsia.
Itsekullatin ijällä ovat huvituksensa. Hypyt ja tanssit, moninaiset lisät ja leikit, kiekon ja pallon nattelot, lymyset hiipat j. n. e., ovat kyllä syyttömiä ja somia huvituksia nuorille, jos vaän katsotaan, ettei mitään tapaturmastatapahdu, eikä vahinkoa satu, ja ett’ei niitä ylönmäärin pitkitetä tahi ettei mitään tarpeellista työtä viivytetä.
Jotta yhä huvituksia etsii, niillen tulee itäväksi huvitulsetti, eikä ole heistä viimen minkään ilon nautitsiata. Jos vanhattin voisi nuorukaisten iloihin Yhtyä, niin olisi se kylläkaunis.
Tavallisesti he tuitenti viipyvät tarinoillansa, oluen, kahvin ja tupakanvaiheella.Waan ei ole tämäkäänheiltäkieltty, jos vaaneiolutta jakahvia, niinkuin toisinaansattuu, muutetapaloviinaksi. Eikä havaitallaan mitä vahinko siitä seuraa. Meidän seurakunnissamme tahtoo tupakan-poltto olla liian vallanpäällä, joka ei ole kaikille terveellinen.
Näiden seutuin asukkaat ovat keskinkertaiset kooltansa, pikemmin pienet kuin suuret, sillä harvoin isoja ja Päteviä miehiä on täällä nähty. Ilma ei saata siihen syynä olla, sillä se on aivan raitis ja puhdas. En ymmärrä minä tätä seikkaa, vaan olisi toivoni Tapion kautta tällä vuosiluvulla paremmin tulla ymmärtämään sitä. Koska Tapio näyttö-numerossaan lupaa puhua näistäkin Tarttukaa asiaan kiinni!
Murheella luvin Tapion 7:nen N.ron tsiselt» fivulta Mehiläisen mietteitä Yliopiston seikoista, kunnes ättiä silmäni joutuivat alemmaksi; ilomielin hyppeli silmäni riviltä riville lukeissani kertomusta Kakin kappelista (jonka jo Otavan 6:ssa N:ssa olin ennen lukenut), jossa seikassa Tapio on erittäin kauniin johdon antanut.
Waan koska tämä kynä-sota kielemme vapauttamisesta on jo niin kauvan kestänyt kuin minä muistan
ei liene liiaksi, jos minäkin, mies polonen, sanan lausun laiha poika:
I.T
r
n.
Kaikkina aitona ihmisen elämänriennolle ja eteenpäin on joku vahingollinen vastustajansa, sillä ihminen jos saapi luontonsa lakia noudattaa, on sitä laatua, että sille ei ole mikään seisaus terveellistä, vaikka kuinka hyödyllistä olis, kaikki pitää olla loppumattoman uudistuksen ja parannuksen alaista. Niinkuin täällä Karjalassa, sitä en tiedä jos muualla Suomessa on tuo tavaksi otettu naurettava tapa ja vahingollinen seikka, että Morsiamilla pitää olla antimia kaikille sulhasen puolisille sukulaisille avioliittoon mennessä, sukkina, kintaina, vöinä, niistin-liinoina ja m. m. Appivaarille ja anoppimuorille erittäin täydellinen lvaatekerta kaupungin parasta, sillä koti-teos on halpaa Pojan innoittajalle. >
Niin mikä vahinko tästä seuraa yhteis-elämän riennolle ja Emännät useimmiten ovat tyttäreinsä kanssa yhdessä tuumassa; ja kuin on usiampi tytär, niin pannaan talo aivan tyhjäksi. Se onkin heillä sananlaskuna:
”Kyllä maa toista tuopi, kuinhan vaan pohja-hirret jääpi!” Sen arvaa jokainen, että siitä seuraa usein riitoja ja toria ja monta muuta melskettä perhekunnissa.
>
Köyhimpäin, joilla ei ole kotonansa varaa hankkia kylliksi näitä Lahjuksia, täytyy sillä nimellä sitte kerjätä muilta. Olis tärkiätä saada peratuksi pois näitä vahingollista seikkoja, joista kansalliselle elämälle on haittoja. Heittäkää pois Suomen immet tuo tapa, jolle kaikki sivistyneemmät ihmiset nauraa, että muka lahjoilla ja antimilla sulhaista itsellenne hankitte. Usein näkyy, että ne antimetlaan ei satu jokaisen mieltä myöten, joten niistä on enämmän häiriötä kuin kunniaa, kuin niitä sitte edestakasin viskataan. Tämän haitallisen tavan pois jätettyä tulis monta häiriötä estetyksi, ja joutavallinen tavaran haaskaus vältetykst. Waikka se on jo, en tiedä millä vuosisadalla, saanut alkunsa, ja luonnolliseksi tavaksi juurtunut, niin kuitenkaan ei sillä näy mitään perustus-lakia olevan.
Se on niinkuin monta muuta joutavaa vanhanaikaista tapaa.
Talonpoikainen kansa ei te’e mitään seisausta itsestänsä.
Wanhanaikuinen tapa, luonto ja laatu on niin syvälle juurtunut rahvaafen, että sitä on vaitia saada poistetuksi.
Tähän heitän tällä kertaa tämän lyhyen ja vaillinaisenLtttelöni.
Ehkä talonpoikainentin kansa itse tästä edes katsosi näitä Vahingollisia tapoja paremmin turmelukseksi, kuin sivistykseksi, sillä nyt ei pitäsi enää olla ajat, niinkuin oli ennen.
(Jatkoa viime n-roon).
Kuinka Äkäpussi rangaistahan.
Saatuaan vaimoltaan näin leppeän vastauksen suostui Neronen matkustamaan eteen päin, mutta luitenki, jos vaimonsa taipuvaisuuteen oltiiedtausrktaoainkselueonttvamieliästake, rran Puhutteli hän tielläkulkevaista vanhaa herraa, niinkuin olisi hän ollut vuori, verevä neito, sanoen:
”hyvää päivää kaunis, ihana neiti!” ja kysyi Aunetalta, jos hän koskaan oli sattunut näkemään niin sul— oista ja hempeätä nuorta tyttöä. ”Empä kyllä”, vastasi Aunetta. ”Niinpäsyleile häntä hänen kauneutensa vuoksi”, sanoi Neronen, ”niin ihanaa nuorta neitoista ei monta maailmassa kohtaa”.
Aunetta, josta kaikki äkä ja kiukku oli tyttönään kadonnut, noudatti miehensä mieltä ja syleili mainittua vanhusta, sanoen:
”ah, nuori ystäväiseni, miten olet kaunis ja hempeä ikääskuin kutkimalsillaan oleva ruusu onnellisia ne vanhemmat, joille on sallittu semmoinen lapsi!”
”Oletko tuiki nyt hupsentunut?” sanoi kiivaaStiNeronen:
”eihän tuo ole mikään tyttö, mutta harmaapäinen, homehtunut ukko, jota sinä noin sopimattomasti tervehdit”.
«Suokaa, hyvä vieras anteeksi”, virkkoi tämän kuultuaan Aunetta, ”minun on silmäni auringon paisteesta hui’enneet, niin että niistä kaikki näyttää tv.
koistavaiselta ja vihannalta. Nyt havaitsen ma vasta, että te olette vanha, iällinen mies, eitä mikään nuori neito, japyydännö> rimmästi, ett’ette erehtymistäni pahastu”. ”Se on nununkirukoukseni” sanoi Neronen, ”minnekä on, hyvä herra, mattanne? Hupaista olisi niin arvollisen miehen seurassa kulkea, jos muutenmatkamme soveltuisi”. ”Hyvä herra ja te, iloinen, leikkisärouva, erinomainen kohtelunne on niin hämmästyttänyt minun, ett’en todella enää itsekkään tiedä, olenko minä punaposkinen neito vai vanha partasuu ukko; matkani olisi muuten Kauttuan kaupunkiin, jossa poikani Eljas aikoo mennä naimiseen kauppias Kähärän ruoremman tyttären kanssa”.
”Niinpä meillä onkin sitte yksi matka”, sanoi iloissaan Neronen, ”minä olen Kähärän vanhemman tyttären mies ja olen juuri matkalla appini luo”.
Näin tutuksi tultua, kulettiin yksissä aina kotiin, jossa par.
haallaan vietettiin Aunetan sisaren häitä. Vieraita oli paljo, muun muassa eräs vasta nainut herra rouvinensa, vanhuudesta tuttava Neroselle. Tämä herra, samoin kuin Kähärän nuorempikin vävy, ylistelivät nuoria vaimojansa, kehuen niiden kauneutta ja lempeätä luonnon-laatua, jonka sivussa toisinaan ainairvistelivät Neroselle, jonka luulivat äkäisen Aunetan kautta joutuneen pahaan pulaan.
Neronen ei heidän pilkka-puheistaan ollut millänsäkään ennenkuin iltaisen syötyä vaimoväki levolle ruvetakseen olivat eronneet lukin huoneesensa. Kun silloin yksin vanha Kähäräkin rupesi pitämään ilvehtijöidenpuolta, sanoen toimessansa:
”elä pahaksi pane, vävyseni, kyllä taisit sinä saada tyttäristäni sen, joka mieleltään on jäykin ja pikaisin”, sanoi Neronen viimeinki:
”tässä luulossanne erehdytte te suuresti; kun ette muuten uskone minua, niin käskettäköön kukin meistä tnossa paikassa nuoren vaimonsa puheellensa ja pankaamme joku määrä-summa veikkaan, jonka perii se, kenen ronva on taipuvin kuulemaan miehensä käskyä ja siis ensiksi tulee tänne.
Tähän suostuivat toiset mielellänsä pannen sata kulta-markkaa esiteltyyn veikkaan, ja ensinnäkin haetti Kähärän nuorempi vävy Eljas passarinsa lautta nuorta rouvaansa puheellensa; mutta lohta kyllä tuli passari takasi ja sanoi:
”rouva käski sanoa, ett’ei hän nyt jouda eikä saata tulla.”
”Kuinka, ” huusi liivaasti Neronen, eikö hän sano joutavansa tulla? onko se nöyrälle ja tottelevaiselle vaimolle sopiva vastaus!” ”Ei käyne itsellesilään paremmin, ” sanoivat toiset, nauraen Nerosen kiivaudelle, ehkä tämä puolestaan väitti että hänen vaimonsa piti käskyä kuulla, vaikta hän olisikuolreomuvaanaknospar, isssaan.oenVuorostaan laittoi nyt toinen herroista hakemaan passarille:
”pyydä rouvaa että hän on hyvä ja tulee mun puheelleni.” Passari meni vaan tuli kohta takasi, sanoen:
”rouva sanoo, että teillä mitä lienee joutava leikin teko mielessä, jonka vuoksi hän ei tahdo tällä kertaa tulla, vaan käskee herraa sinne.”
No, oletkos mokomata ennen maailmassa kuullut, huusi ihmeissään Neronen:
»
hän ei tahdo tulla!.’.’ Woi kuitenki tätä maailman menoa!
Kuules, Matti, mene ja käske rouvaani, että hän tuossa paikassa tulee mun puheelleni.”
Tälle Nerosen innolle nauroivat taaskin toiset; vaan suureksi kävi heidän silmänsä, kun samassa Aunetta astui huoneesen ja nöyrästikysyi mieheltänsä:
”mitä, rakas mieheni, vaadit, koska haetit minun tänne?
Missä on sun sisaresi ja tämän toisen herran rouva? sanoi Neronen.
”Ne istuvat lämpiävän uunin ääressä, siinä niitä näitä rupatellen keskenänsä, ” vastaisi Annetta. .—.
”Tuo ne paikalla tänne”, huusiNeronen, ”muuten heidätpahaperii.”
”Kyllä, kyllä, rakas mieheni”, sanoi Aunetta jaläksi nurkumatta toimittamaan asiatansa.
”No, ihme ilmeinen kumma, mitä ennustaa tämä aave?” sanoi ihmeissään Kähärä.
”Se ennustaa rauhaa, rakkautta ja keskinäistä sopua, sanoi Neronen, ”sekä sitä, että kussakin avioliitossa valta on oleva sillä, , jolle se oikeastaan ja luonnon mukaan kerran on määrätty.” Ilomielin syleili silloin Kähärä Neroista, sanoen:
”sinä olet voittanut veikan ja päälliseksi tahdon minä lisätä vaimosi lotiperua 20, 000:lla kulta-markalla, juuri kuin minulla nyt olisi kolmas tytär, sillä Aunetta on niin entisestään muuttuneet, että hän on itään kuin peräti toinen ihminen.” S. T
n.
pyyntö on, seisoisi ainoasti minun vallassani, niin uhraisin ilolla enimmän osan vähistä vaivoistam tähän yhteisen hyvän tarkoitukseen
ja hyvät ystätvät, tämä on teiltä kaikilta tuttu asia, kuinka paljon te saatte maksaa joka vuosi kirjainne ja protokollainne lukemisesta, ja minkä moisen felvyyden te olette saaneet siitä
mistä olette te löytäneet semmoisen herran, joka on teille teidän kirjanne sanasta sanaan lukenut suomeksi
ei mistään. Siihen lieneekin joku mahdollinen syy, niinkuin sanotaan, se onlvaikiata ruotsia suomeksi lukea, mutta, arvattavasti se on yhtä vaikiata suomea ruotsiksi lukea
no kuinka taitaisi se sitte olla mahdollista suomalaisia puheita ruotsiksi oikein kirjoittaa
tämä on meiltä tuntematon asia. Mutta olkoonpa se asia kuinka hyvänsä, niin kuitenkin se kirjaimme tietämättömyys ja epäluulo on tuottanut monta turhaa, pitkää riitaa ja suuria kulutuksia, josta seikasta toti toivotte kohta pääsevänne, mutta niinkuin nyt sanottu on, se on kihlakunnasta alettava asia ja sitte voisi aikaa myöten toivoa suuremmistakin oikeuksista suomalaisia kirjoja, vaikka
siinä toivossa on monta mennyt, ja taidan mennä minäkin mies polonen >
(Lähetetty.) Morsianten antimista naimis-asioissa.
18 tuumasista läpi mitaten maksetaan Syllältä. . 17 .. . .
Yksityisiä Ilmoituksia.
Määrätyt hinnat jotka maksetaan Haapasista Hirsistä, Porin kaupunnin Haminaan ”Räfsön” Haapain pitää oleman oikosta, oksattomia, ei lahoja, eikä kuivia, ja niillä pitää olla kuori päällä kuivumisen estämiseksi. Haapahirsistä, joissa on lahon vikaa sydämessä, vähemmän. maksetaan Haapahirsiä, jotka eivät ole 7 tuuman paksuja läpitse mitaten, ei oteta vastaan.
Halulliset myyjät saavat fuusanallisesti tahi kirjallisesti keskustellPaoarilsleskairjojaittaSnoesiitatennkakrtaannsossas.a 16 p. Helmik. 1861. U H. I.Oldenbnrg ja Kump.
viikolla^matkustaa allekirjoitettu Helsinkiin ia ottaa ral, z fliray, Johan ä?>?ssvemW Vastatullutta Linnan pukki-olutta forman Lilljan talossa. M Nuortamaitoa myydään kaupungin palvelia P. Haraldin talossa tontulla n-o 112.
Tenvun juustoa, Hollannin silliä, kapan vuori-nahloja (gräverk).
sahviani-tyynyjä. linieratuita sonttuori-kirjoja, sikaria, usiamman tehtaan teoksia, kartusi-tupakkaa^Turun tehtaasta, värjätyitä pumulilankoja. ygz s ven ? ook 8 m«, rB upz>bör^l^ron^tBk^3e^rö, n»tllelvn 2 räa? » Aas «^lie^tee^^tlti M«es somma^-Zlatta»’ a/ Mg«« oe/i s^l> Ilnäerteokns, ^ re»er nn, Bt», veok». tili HelBin^lorB ook t»^er lr»Ilt äit ook äeiilrän, doenele ö tointen n.o 1119. llullren Nn krägn^l ii, r uppkitt«, el 8, ss«, t»^»oni ä^llren pil, deZ^rilninF äteriKr no» ?etter Il, n, B», neiiB enk».
6ene»m Hukvn, !iB, nä dortieoin Inräll^en äen 16 BiBtl. lelirun, ri enIjn» pllietä nieä nalf^iie ioäer. Den 80in om elet dortkoninenä Aon kunBkHp lilllver, vore ook emot voäer^ÄininF n, nlnii, l« äerom !iOB p», BtorBkn, n I^^Bten, i»oen<1«! i’lorinan XopoBSB Färä.
H^” li, e»pelltivo inleinn»re »l n, nnonBer, lior^e inieinn» äein Bi»t ik. Ooinp. LollNllnäei; livaioin närineä unäerrij, ttllB.
Ujiiik oen tili 6»AiiF u, lnt:iutininF noB z>n, BtorBlllln !^Bten, boende iiormlln XopoBeB M>les <iil sai« Hos tz t>. ft. kassas.
Tulleita matkustajia.Helmik.°28 p. kauppias Mäkiekok Pietarista kesttievarissa. ryöstö»vouti Piironen ja kirjanhoitaja Andersin. NurmekseSta.
seurahuoneessa;24 p. kauppias Pesonen Pietarista, maaviljeliä Montell Torniosta ja kippari Tornberg Oulusta keStkievarissa. vara tuomari Kyrklund Nilsiästeh Adam Mömmössä; 23 p. kirjapainon-hoitaja Ahlq»vist Oulusta A, Haraldissa, VliopvilaS Arppe Karjalasta major Karstenissa, kappalainen Jaek Maaningalta ja kippari Ryselin Pielalvedeltä kestikie»varissa. herra Linder Rautalammiltaseurahuoneessa; 27 p. kauppiaat Gottleben Joensuusta ja Laurell Oulusta kestkielvarissa, kauppias Eklöf Porvoosta ja piirilvartia Dyberg Pielisjärlveltä seurahuoneessa.
Painolulv, Kuopiossa, P. Asehanin ja Kumpp. kirjapainossa, 1861.
Kuulutuksia.
/ Torstaina, ensitulelvan Maaliskuun 21:nä päilvänä kello 9 edellä puolipäilvan Läänin Maankonttorissa tapahtuvaösaaukVM«^>^ sionissa. tulee vähimmän vaativalle ulostarjotta»vaksi Läänin Työtomppanian tarpeeksi hankkia seuraa»via vaatetus kappaleita ja ruokaaineita, nimittäin 80 lyhyttä nuttua ja 40 takkia. harmaasta sarasta, 80 paria lapikkaita, 80 paria rukkasia, 4732 lettviskää suomen ruisjauhoa. 340 leiiviskää suomen otrajauhoa, 88 leiviskää voita. 430 leiviskaä suola-kalaa ja 300 leivislää suolattu» lihaa.
Samassa tilaisuudessa tarjotaan myös vähimmän vaativalle toimittaa erinäisiä korjauksia Työkomvvanian huonerakennuksissa. KuStannusanvio tähän pidetään varalla Maankonttorissa auksiooni väi»väuä ja möyS sitä ennen; josta kaikki sekä että otollisuuden puolesta»vahvistetut takaukset tehtävän täyttämiseksi ovat jätettälvät. että muut ehdot auksionissa tarkemmin määrätään, ja että tarjot tnlelvat Työkomppanian johtokunnalta tutkittavikst, halullisille tuumittelioilletämän kautta tiedoksi kuulutetaan. Kuopiossa, Helmikuun 23 p-nä 1881.
K. Furuhielm.
A. I.Rudbäek.
K. G. Pehrmand.
Koska otollista hintaa tätä ennen pidetyssä auksioonissa ei tarjottu niistä Kruunulta myyläväksi määrätyistä , , Eholletin ja kumppalin vaaprikasta” tänne hankituista juuri hedelmistä, yhteen puserretut elipinnistetyt, potaatteista. kaalista, pavuisla, ja porkkanoista, jotka hedelmät ovat säilytetyt yhdeksässä kaikin puolin suletussa ja hengen pitävässä rauta-pellistä tehdyssä astiassa, joka astia sisältälvä noin 1, 500 ruokaannannaista; niin tulee. tämä tavara täällä Kesliviitkona ensi tulevanmaaliskuun 8 päilvänä kello l2e. p. uudestaan enin tarjoovalle myytäväksi. josta sekä että nämät juuri-hedelmät ovat erinomattainherkullista jaravitsevaa ruokaainetta, jonka hinta, joskin se luetaan vaaprikassamäärätyn arvonjälkeen, on verraten muihin ruoka-aineihin näillä tienoin, huokea, tämän kautta halullisille tuuuuttelioille tiedoksi kuulutetaan. Kuopion maankonttorissa Helmikuun 23 päilvänä 18U1.
K. Furuhiell».
vlnyei insaavu Samassa tulivat toistenki herrain rouvat Aunetan seurassa huoneesen, josta näiden miehet joutuivat vielä suurempaanhäpiään; sillä nämä ei puhutelleet miehiään nöyrästi ja leppeästi, niinkuin Aunetta oli tehnyt, vaan nuhtelivat närkästyksissään heitä, sanoen:
onko se nyt kohtuullista, että keskellä yötä hurjapäissänne vaivaatte meitä tänne; tuskin teitä uskoisi päivästä saakka rauhassa ja rakkaudessa keskenänsä, jottei onnellisempaa parituntaa ole vielä nulloinkaan näheh^kunues kuolema, jonka käsi ei ketään Ulkomaalta.
Kuin jo olemme kertoneet, ahdistettiin Gaetan linnaa sekä meren että maan puolelta. Sotalaivat eivat toki paljon ottaneet osaa ampumisten, mutta sitä enemmän maan puolelta rajusti ampua jyräeltiin ja suurta vahinkoa linnalle tehtiin. 12 p. tätä kuuta oli jo se ihan nääntymäisillään ja siellä olevatpyysivät kahden viikon välirauhan, mutta Sardinian Kenraali Eialdini ei tätä myöntänyttään, lvaikka kyllä lupasi tuumaellalinnan antaumisesta. Seuraavana päilvänä täytyiki Gaetanlini »an puolustajienheretä pois vaStustamisestaan ja antautua Sardinialaisten sotajoukolle, ja kuin Neapelin kuningas Frans 11, joka perheeNeenihan viimeiseksi oli siellä ollut, lähti sieltä, niin Kenraali Cialdini valloitti usein mainitun linnan. Kuningas Frans IIpakeni joukkoneen Rooman kaupunkiin ja sieltä aikoo hän lähteä Saksanmaalle Baijeriin, mistä puolisonsa on kotosin. Tällä tavoin loppui Frans IIsen kuninkaallinen valta Neapelin maassa ja tämän viime vuonna mielestään niin voimakkaan ruhtinaan täytyy nyt muissa maissa vierahissa pakolaisenahakea turva-paikkaa!
t 8p. täta kuuta altoivat’ ensikertaa Italian maan valtiokoloukset Turiinin kaupunnissa. Ilomielelläalvasi nykyinen ylistetty kuningas Viktor Emanuel kokouksen keskustelemiset maan hallituksesta jamuistatärkeistä asioista; sillä nyt ovat hänen valtaan yhtyneet koto Neapelin ja Sisilian laajat maakunnat. Wielä löytyy Abruzzin vuorimaissa joukko mnamiehiä, jotka siellä koittavat puolustaa Frans Il.sta; näitä Paavi ja papit siihen yllyttälvät ja apuaki heille tuottavat, »uutta eipä tuosta vastuksesta toti mitään pitemmälle piisanne. Samate myös Mesfinan ja Civita delTronton linnat Sisiliassa vielä ovat Frans Ilisen käsissä.
Unkarin maallakoittavat asukkaat siellä puolustaaitselleen lvapaampaa hallituksen-muotoa ja valtakokouksia, joissa maan yhteisistä asioista tuumattaisi. Warsinki PeSthin kaupunnissa ovat miehet kokouksissaanihan julkisesti ilmoittaneet tämän tahtonsa, sanoen sen olevanainoankeinon, millä kansa voisi tulla tyytyväisetsi ja valtakunta menestyä. Mutta tämmöinen asiain muutos ei taida olla korkealta hallitukselta ihan suotu. Sentähden ovat vielämainitusta kaupunnista lähettäneet Keisarinsa luo Wienin kaupunkiin erään Seitovski-nimisen, jonka pitäisi vielärukouStaa häneltä suostumista näihin koko kansan vaatimuksiin. Ei voi vielä arvata mihinkäpäin nämät seikat kallietulvat. mutta tyytymättömyys ja kelvottomuus ovat nä—inä alfoina hyvin valloillaan Unkarin maalla. Ojennus.Tapion viime N-roSsa, ensi-sivulla yleisen kyntömiehien asiassa oli tullut se haihduttava painovifa. että S. Hassellöfsaanottiin opettavan maa»viljelyö-koutujen tekemistä, luin piti olla-, maaviljelys-kalu je n tekemistä.
>
Kuopiosta. Hippakunnan Sanomia. 6 päiv. Maaliskuuta.
Wiran vakuutuskirja annettiin armovuoden saarnaajalle G. R. Pettersonille kappalaisen virkaan Sotkamolla. Kirkkoherran vaalissa Kemijärvellä 17 päiv. Helmikuuta 1861 lankesivat huudot niin, että kirkkoherran apulainen Sotkamolla, vara Kirkkoherra, Maisteri K. I.Koekman sai 5″/, , manttaalia, Muonionis» kan kirkkoherra K.F. Pfaler 3’/, manttaalia, vaan välisaarnaaja Kärsämäellä, vara kirkkoherra, Maisteri H. Ingman ei yhtäkään <^ huutoa.. ’^I«, Läänin hra Kuverrnöri on toimittanut ”Sääntöjen Esityksen yhdyskunnalle tasvavainviljainvakuuttamisetsi rakeiden, myrskyn ja rankkasateen vahingoittamista vastaan Kuopion länissä, ” jota suomenkielellä painettuna on jo lähetetty kaikille ruunun-nimismiehille läänissä, joiden luona maamiehet saavat niitä tarkastaa ja tulevan kesäku.un I:seen päivään asti tehdä niihin muistutuksianfa, joko kirjallisesti eli vaan suullisesti ilmoittain nimismiehelle, joka on velvollinen sen muistoon kirjoittamaan ja sittesanotunajan jälkeen Kuvernöörille lähettämään. Tässä esityksessä on 16 pykälää ja lisäksi kaavat osakkaaksi-ilmoitusja tapahtuneen vahingon arvio-kirjoille. Mdyskunnan asiat on tässä esitelty läänin talousseuran johtokunnan hallittavaksi, seuran maalla-olevain piirikuntain avulla.
Tapiokin puolestansa kehoittaa maamiehiä ottamaan osaa tässä hyödyllisessä hankkeessa, jonka kautta edes rakeiden, myrskyn ja rankkasateen tuottamat katovuodet saadaan tuntumattomiksi, varsinkin kuin nämä ovat sen laatuisia vahingoita, joiden estämiseksi ei paraskaan maaviljelijä voi juuri mitään, eli toisilla sanoilla:
niiden estäminen ei ole ihmisen vallassa. Sitä vastaanpalovahinymmärtämättömyys ja muut sellaiset jollakin keinolla estettävissä olevat seikat^
Nyt tällä kertaa ei tosin ole tähän asiaan muuta tehtävää^kuin tutkia sitä ”SääntöjenEsitystä, ” jota pitäisi jo alussansa saataman hyvälle pohjalle. Sitte vasta kuin nämä säännöt on hyväksytty ja kuin läänin talousseura on saanut vahvistuksensa, faapi kulin maan«viljelijä läänissä ilmoittaa itsensä osakkaaksi tässä yhdyskunnassa, joka puheena olevan esityksen 14:n pykälän mukaan pidetään syntyneenä ja alkaa vaikutuksensa samassa kuin jo—htokunta on ottanut vakuutuksia 500, 000 markkaan. Kansakoulujen aikaansaamista ja järestämistä varten tulee Hallituksen säännöstä Helsingin kaupunkiin asetettavaksi erityinen neuvokunta eli komitea. Tähän komiteaan, jonka istunnot altavat 2:na päivänä Syyskuuta tänä vuonna, on esimieheksi määrätty herra Intendentti Sebastian Gripenberg; jäseniksi:
professorit Sehauman, Lönnrot ja Akiander, Tuomiorovasti Renvall, Rantasalmen Rovasti, Vergh, kieli-opettaja Waasan Lukiossa Laurin, Koneellisen teos-koulua johtaja Soldan Helsingissä, Lyeeumin esimies Leinberg, Maanviljelijä A. Meurman, . Maanviljelyskoulun Johtaja A. Manninen ja Munsalan pitäjän koulumestari Svedberg.
Siinä sivussa on 8 matka-rahaa määrätty annettavaksi kuudelle miehiselle ja kahdelle vaimoiselle hengelle, jotta tulevat Senätiltä ja KenraalikuvernööriltäPääkaitsian herra U. Cygneuksen esittelystä valittavaksi, ja tulee näiden Pääjohtajan määräyksestä vähintäänki yksi vuosikauS kartuttaa taitoansa kanssakoulu-opistoissa ulkomailla.
Nämä matka-rahat ovat haettaviksi ilmoitetut ennen I:stä p. maaliskuuta.
Pääjohtajalle on palkkaa määrätty 1, 750 ruplaa hop. ja herra U. Cygneukselle lisäksi erinäistä palkintoa 250ruplaa hopiassa.
Ilokseen lienee Suomen yleisö tämän sanoman ivastaan ottava, varsinkin, kuin mainittuun komiteaan asetetut jäsenet, kukin puolestansa, ovat nerokkaita ja taitavia miehiä;kuitenkin on heidän kauttansa paremmin asian käytöllinen kuin tieteellinen ja tutkiSteleva puoli varteen otettu; sillä kaikista komiteaan kuuluvista jäsenistä, joihin ei edes yli-opistossamme opetustiedettä esittelevä professorikaan kuulu, ei sanan täydessä merkityksessä ole ainoatakaan opetustaitoa— tieteellisesti varsin vasten oppinutta. Kuopion Haminasta vietyin tavarain määrä v. 1860:
Lybekkiin on viety tavaraa 6, 299 rupl. 5 kop. ja Pietariin 42, 854 rupl. 17 kop., eli yhteensä 49, 153 rupl. 22 kop. arvosta. Tänne tuotujen tavarain arvo nousee:
Lybekistä 70, 968 rupl. 59 kop. ja Pietarista 43, 043 rupl. eli yhteensä 114, 011rupl.59 k. arvosta.
Mitä H. G. P. Suom. lulk. S:main N.rossa 14 Tapiolle vastailee, niihin ei Tapio enää puutu. Somaa ja tyydyttävää
Suom. lulk. Sanomat, N:rossa 15 melkein kovin kadehtivat sitä, että Tapio lukee heitä ”tarkemmalla silmällä” tuin Suometarta. No ihme ja ilmenen kumma! Eikö S. lulk. S:mat sitä ymmärrä, että on syytäkin paremmin tarkastaa sitä, jota erittäin julkisella nimellä esitellään. Jos lulk. Sanomat olisivat edes sanoneet, että olivat sen kappaleen lainanneet S:resta, niin silloin ei tapio olisi voimtt syyttää heitä siitä pitku-viasta, josta umpisuomalaisilla talonpojilla oli syy hyvinkin närkästyä. Waan on syy kysyä, ovatko S. lult. S:mat itse niin tolkuttomia, että on pakko tehdä samoja vikoja, mitä S:tar on tehnyt. Muuten näyttää tästä, enemmän vaan leikinvuoksi tehdystä muistutuksestamme, jonka kautta vaan tahdoimme näyttää, että meidänki tienoillamme löytyy, joku Suomen lulk. Sanomain lukija, tämä lehti niin närkästyneen, etteivät muista pitää eri-asioillakaan mitään eroitusta, vaan sotkevat siihen samaan ”A. M
n” asiata, josta Tapiossa ei ole mitään mainittu, vaanA.Manninen kirjoitti sitä S:ttaren 7 N:rossa. Tästä ne kuitenkin Tapiolle toruivat ja huokaavat:
”olisihan Tapiolla muuta parempaa puhumista.” Tässä näyttävät S. I. S:mat oman huolettomuutensa muita sanomalehtiä lukiessa. Senvuoksi ei ole yhtään liiaksi, jos niille välistä tehdään muistutuksia, kuin siitä olis toivottava parempaa elävyyttä, kuten ainakin sanomalehtien pienistä riidoista, jos niitä vaan maltet, täisiin tehdä jonkinmoisella siveydellä ja järkevyydellä tahi leikillisyydelläkin.
N:o R» 7ä l»« ll RB«t Sanomia Salo o sta ja Karjalasta.
Laumllntllina 9 päivänä Maaliskuuta.
Jaetaan Kuopiossa:
P. Asehanin ja Kumpp. Kirjakaupassa kello 12 Päivällä.
Hinta vuosikerralta:
3 markkaa 40 penniä ja puolelta:
1 markka 80 penniä.
Ina RukouSpäivänä saarnaamat:
Puolipäiväfaarnan, ruots., tuomiorovasti tohtori Borg ja suomat, lappal. Granit, sekä suomat, ehtosaarnan varakirkkoherra Ingman.
Kotomaalta.
koihin j. m. s. on usein syynä ihmisen oma huolimattomuus tahi
kkHalaB ol^ onn«n kannel, Boitto Buomen Buloinen, on meille laulun tlnnel Vielä n)tkin iloinen.
8», V088N. ol^ BN.N^6N Buuri Bn, nn, n-Be^)ii, lioikonen, «lolig, laittoi laulun tuonin Xkievklan rinnallen.
8e 80 Buom6n puuBt«, vitl<in ?ltBB«>ioipi pailioilleen liiln x:iin, xitän iiunen Buomen.lnme naitllnneen.
Kiel’ on liuulu Xl^rjallligen, Bointuvninen 8», v088», ; , Nipä k6Btii, Xuinultlinsn, lliilnäiiiinen BuomoBBll.
N».nnin6n.
Kirjeitä setille. i.
Muistathan, setäiseni, kuin ennen kirjeitä lähetimme toinen toisellemme. Mahtaa vähän kuitenki tummaksuttaa sinua luin nyt uudella tavalla aloitan sinun kanssasi kirjevaihteloa. Kirjeeni tulivat ennen sinetillä lukittuina tykösi, vaan nyt tulevat ne julkisesti.
Asiamme kuin eivät oletkaan piilossa pidettäviä, niin niitä saatan sinullen julkisestikin jutella. I:ksi lähden juttelemaan sinullen pitäjämme laina-kirjastosta, jonka jo ehkä tiedät perustetuksi jalui’than Kuopion hippakunnan sanomissa viime vuonna lähettämäni kehoi» tuksen feurakuntalaisilleni laina-kirjaston hankkimiseen, jossa kehoituksessani esittelin sen perustamiseksi 10:tä kopeekkaa joka hengen maksamaan, vaan siitä olisi tullut kirkonkokous pidettäväksi, jamoni lvaan lienee nähdäksenne, kuin esim. jo tuo urhakka Tiitus Tuiretuineutin S:ttaren 8 N:roösa seuraa rivin hanventaniiö-neuvoa.
Vehmasmäeltä kirjoittaa muuan talonmies, nimeltä L.
Itkonen, sen kyläkunnan tarpeesta saada sinne omituinen kirkko.
Sanoo nimittäin sieltä olevan väuhoille ja raajarikoille liian pitkän tirkko-matkan samoin kuin köyhille, joilla talvissa aikana ei ole kylliksi vaatteita, mainitsee myös löytyvän 12 vuvtiseu orpo-pvjan, jot’ei kirkkoa ole nähnytkään. Arlvellen ett’ei ravittu nälkäisen tarvetta tiedä, pyytää hän siis kousistoriunnn asiata tarkastamaan ja esittelee, että Vehmasmäestä tehtäisiin erityinen kappeli, johon yhdistettäisiin Kuopion eteläiset jaLeppävirran Pohjaiset uurtat setä Airatselan kylä, joka nyt kuuluu Karttulan kappelini; kirkko olisi rakennettava keskelle kylää, Wehmasmäen kestikievarin tienoille. Enneutuin tämä saataisiin täydelliseen toimeen esittelee kirjoittaja vielä, että aluksi olisi tehtävä joku huone, jossa julkinen jumalan-palvelus pidettäisiin edes joka toiuen eli kolmas sunnuntai, ja saaruamieheksi ensimältä palkattaisi vaitkapa joku-koulun-opettaja. >
Toimituksen muistutus. Tässä kirjoituksessa, jota Toimitus vähän on lyhennellyt, näyttää Kirjoittaja odottavanKonsistoriumia hänen asiatansa valvomaan. Wain ennenkuin se saattaa siihen ryhtyä, on selväöti näytettävä, että Wehmasmäen seutulaiset setä tosin tarvitsevat että itse haluavat tieuoillensa uutta kirkkokuntaa.
Käypihän Wehmasmäteläisten keskenänsä asiata arvostella; jos keskuudessaan suostuivat kirjoittajan tuumiin, niin on heidän sitte Meneminen Konsistoriumiin pitäjän kokousta pyytämään. Kuin asia keskinäisestä suostumuksesta kerta on siihen määrään saatu, niin se menee omaa menoansa, vaan jos se päättyy kirjoittajan mieli-hyväksi, sitä ei voiedeltäpäin sanoa, koska uuden kappelin asettaminen tulisi pitäjän rajoja muuttamaan.
I.ja G. lalkainen.
Rautalammilta. Koska tähän aikaan on sanomalehdissä alettu kirjoitella talonpojan-säädylle varsin tärkeästä asiasta, nimittäin talontarvis-sahoista, tekisi meidänkin mielemme tässä seikassa sanomaan muutama sananen, sillä tämä asia koskee niin läheisesti meitä. Huoneen-tarvis sahain rakentaminen on tähän asti ollut melkein turhaa haitallisten asetusten vuoksi, kuin ei saa niissä pitää kuin enimmäkseen kaksi terää, eikä saanaapurilleenantaalautoja.
Jos isällinen hallitus antaisi talon-tarvis sahoja vapaasti raketa, syynin jälleen, mihin näkyisi soveliaaksi, ja panna niihin teriä tarpeeksi asti sekä antaa niiden teoksia naapurilleenkin ja puhtaat tavarat saisi myydä ulos, josta tullin maksaisi ruunulle, niin saisi talonpoikaki, kuin armas suomenmaamme on niin rikas Puroloista ja vesiputouksista, vapaasti ottaa väsymättömän vesipuron palvelukseensa.
Kelpaisiko tuota iloksensa katsella, kuinka kierosta ja oksasesta hongasta tulee soveliaita tarvis-aineita, milloin minkinlaisia, aina tarvista myöten, sitä vastaan kuin särkemällä ja veistämällä paljon metsiä ja aikaa tuhlataan, sillä lautain-teko hongasta käsisahalla ja miesvoimalla eli särkemällä, on talonpojalle mitä kovinta työtä, että syystä vanhana valitat:
jäykäksi jäseniäsi, ruumistasi raukea-k-s-i, kuin onpi kipiä selkä, kaikki hartiat hajalla. Tohmajärveltä, Helmikuun keski paikoilta. ”Pakkanen on ollut tämän kuun kuluessa jo paremmin kuolemaan päin, vaikka tähän asti on monestakin tahtonut, ”suutaria tehdä, ” erinomaittain olen rahti-kansan kuullut sitä valittavan. Sitä en malta olla mainitsemata, kuin ihmiset vielä ovat niin suuresti rahdin kiihkossa, ett’ei edes pakkasienkaan ajalla malteta omia töitänsä tehdä. Se vaan yhä kuuluu kysymykseksi toiseltansa:
”mitä rahtia teidän ollaan tekemässä, ” eikä usein sitä:
mitä koti töitä teidän nyt on tehty? Lieneekö tähän sekin syynä, kuin maanviljelys ei ole vielä kerinnyt niin hyvälle kannalle, että siitä saisi kaikki konnun ulosteot maksaa; raha-seikat, kuin tähänasti ovat olleet huonoja ettei edes lainnatsikaan ole saanut, muuten kuin uhka-koron maksamisella, ja sittetin äsken hyvä, kuin pyytämään mennessä veisi jotakin ”puheen aluksi.” Sen mahtaa jokainen itsekin arvata, minkä tappion siitä saapi, kuin menee monia päiviä, aivan kopeekata ruutarvitseisi pitää.
kin rahtia häkeissä; vaan kuin jonakuua päivänä saapikin käte»sta palkkaa jonkun 50 kopeekkaa, niin sepä se mielen hyvittäätin, luinei tarvitse vuosi-määriä odottaa.
^Nyt ollaan tuumittu ruveta osalliseksi hypoteekki yhteyteen, että siitä saisi aina pienenki tarpeen a—utetuksi ilman rahditta, ja maanviljelys pääsisiparemmalle kannalle. Kaski-viljelys alkaa olla loppumaisillansa, koska lehdotti alkavat muuttua aukeiksi, erämaan kalttaisiksi. Sen siann on alettu suoja pelto-viljelyksiä suuremmassa määrässä kun tähän asti. Lukutaito nuorisossamme on nousemaan päin, pyhä-kouluja on taas pidetty, vaikka viime vuoden lopulla alkoivat useammat sen opettajista pois erota ja jättää ne toistensa pidettäväksi. Kunnioitettavan papistomme ahkeruus on taas ne rakentamia entisellensä.
Muutamat vielä rupesi entisistä kouluttajista taksikin nmodeksi, vaan muuttaneiden siaan pantiin uusia. Toivosimme, että nyt paremmin vaikuttaisi semmoisia hedelmiä, etteipientäkään loma-aikaa W
nen.
Buuiet pienet Buolnenkieltälioittaliaatten linikuinaan, Butä onni teillen vieläItsellenne kunniaa.
Uiit’on ollut ennen meitii, , on liuntii, nuttanna, Kuin on lianteleitn, Karjalaiset Boittanna.
Bitu on Ho lipuvan inun.ll«, I’n, loni>ui», t toivounn, ;Vanu ei 010 siitä vielii, Valtamieket suolinna.
NiinM Bavon sankareit», Nontn, luieBtä lnainitalln ;Ii)I1′ on kuultu liorlioBelts, Buolnenl<ieli liniliuvn, !
Wille lauseille AapinlahdelW (Lälietetty).
Sananen vastiueeksineitosen M.L.M:nlempiästiihailta Armas neito! Suureksi ihastuksekseni sain, Tapion N:ssa, hermottuneella sydänlmellä lukea Lapinlahden 7:ssä män lauseen, joka oli kokoiltu neitosen kiitettävällänejäitrojseellnä läjhaetsteänhienoisilla sormilla varsin taidollisesti paperille piirrusteltu. Ah olisko onni saadakseni silmäillä tuota immen luonnollista käsialaa; sjaorevviealnäpä päätteeksi hänen luulteni ruusun kuvailevaa muotoansa, vartalonsa keralla! >
Neito valittaa Tapion toivovasti huokaavain lauseiden luettuansa, nimittäin:
Suomen vaimoväen sanomalehtien toimittamisen suhdasta; ”hämmästyneensä omasta ja muiden kanssa-sisäriensä raa’asta tilasta, ” että ”kuinka tyytyväisinä he lepäävät tyhmyydessänsä ja tietämättömyydessänsä.” Wissistikin alati toivovasti ikävöiden rikkaita ja ripeitä kosiomiehiä, jossa valottomassa ikävöitsemisessänsä neito näkyy pistävän iskuansa meihin nuoriin sitä olisi vastaaukin väittänyt, ennenkuin olisivat ruvenneet sitä rahaa maksamaan, jonka vuoksi kunnioitettava papistomme katsoi soveliaaksi vapa-ehtoisillaannilla ko’ota rahoja, etteimitään väitöksiä tulisi. Jopa kerääntyikin siksi varoja, että jo viime syksynä vähäinen kirjasto tuli perustetuksi, josta osalliset ovat jo tämän talvea saaneet kauniita kirjoja lainata, ja nyt taas kinkeri-luvuilla on papit kehoittaneet kansaa siihen, selittämällä kirjaston tärkeyttä, ja vaatineet kutakin, joka haluaisi, yhdistymään kirjaston osallisuuteen, vaan harvat ne vielä ovat, jotka halulla kirjasto-yhteyksiin rientävät, niinkuin muihinkin hyödyllisiin seuroihin, esim. palovakuutukseen ja semmoisiin, joista kuitenkin olisi arvaamaton hyöty. Näistä hyödyllisistä laitoksista ei kuitenkaan tarkkuus eikä varan säästäminen pidä kansaa erillään, vaan oikeimmin sanoen kateus jaepätieto, sillä yksinkertainen kansa luulee muiden oman hyötynsä tähden heitä kehoittavan semmoisiin yrityksiin ja tuumiin. Jos menet tämänlaisista aineista jollenkullen puhelemaan, heti saat sen vastauksen:
”en minä siinä rupea muita hyödyttämään”. Esim. laina-kirjastosta olen monen kuullut päättävän:
”kuin minä ostan kirjan itse, jos tarvitsen, niin sen saan pitää omanani ja lukea milloin tahdon”; kyllähän usiampi sen ulkonaisen hyödyn ymmärtää, vaan he päättävät tirjain-luvun tarpeettomaksi, sillä jokaisella on katkismus ja »virsikirja, jonkavuoksipäättävät niissä olevan kylliksilukemista. Paljo on niitäkin, jotka eivät kirjan sisälle katsoisi, jos muuten pääsisivät seurakunnan yhteyteen. Katkismusta lukiessaan heittävät kaikki lukematta ne paikat, joita papit eivät lueta, niinkuin hevoisen täytyy käydä sitä vakoa, mihin kyntäjä häntä suitsista kääntää; sillä he ovat samalla tavalla ohjattavina, jokaon montakertaa todeksinähty.
Ehkä lienen tässä liiaksi mielestäsi moittinut kansalaistani, en kuitenkaan unhota sitä sananlaskua:
”sekalainen on seurakunta”, josta sopii sanoa näin:
”jos on joukko joutavia, miehiä mitättömiä, onpa toisia todella, ymmärryksen ystäviä”. Mutta minä mielelläni soisin Suomeni hyväksi, kaikki kansan kunniaksi. Nöyrä ystäväsi W. Manninen.
Rautalammilta 20 p. Helmik. 1861.
tila tahi muu valkea tarvitsevat palaessaan samaa ainetta ilmasta, jonka tarpeellisuudesta ihmisen hengelle vasta olemme selittäneet, ja olettekin usein havainnet kuinka ihan sen puutteessa mainitut loistot kituliaisesti elävät ja ovat ihan saunnumaisillaan.
Kuin lavantauti kerran on ilmauntunut yhteen taloon, niin täytyy, muistaen sen tarttuvaisuutta, pitää kipiöitä, mitä mahdollista on, erillään muista ihmisistä. Se olisikin parasta, jos annettaisi heidän olla erihuoneissa ja eivät muut kuin tarpeelliset hoitajat kävisivät heidän luovaan. Tällä tavoin estettäisiinki monasti lavantauti leviämästä. Mutta nytpä tuo on varsinkin maalla tapana että kipeätuseimmittain makaavat samassa tuvassa ja olemme senkin! nähneet, yhdellä vuoteella, kuin terveet; jonka tavan vahingollisuutta ei kukaan liene ymmärtämättä.
Lavantaudillisten parantamisessa taas on ensinnä vaarinotettava, ettei heitä pidetä kovin lämpösissä ja kuumissa huoneissa, sillä ruumis palaa jo muutenkin Ivarista. Sentähden lisää faunassa hautominen, niinkuin se maalla on hyviu haittaavaua tapana, yhä vaan taudin vaivoja ja heikontaa ruumista. Kuin siuktaa altis vaan janottaa ja sen suuta kuivaa, niin hänelle pitää antaman juotavaksi vettä, jospa patjaltaan tahi puolukoillaeli etikalla sekoitettuna; eitä milloinkaan sahtia, eikä kahvia ja sitä vähemmin vielä väteviä minkäänlaisia, sillä ne vaan enemmän kuumeutavat ruumista.
Taudin ensimmäisellä viikolla sairas ei tarvitse mitään ruokaa, sentähden hänelle ei saakaan suuhun antaa muuta kuin vaan juotavaa. Päänkivistyksen tähden käypi pitää kylmiä hauteita otsalla ja päällä, varsinkin jos poteva horajaa. Muutamat kuppisarvet niskaan voivat ehkä myös huojentaa päätä, mutta suonenlyönti ja veren lasku pitää oleman tyttönään kielletty; sillä ne tovin vievät ruumiista voimat, jotka kyllä kaikki tässä rasittavassa taudissa tarvitaan.
Kuin tautia on kestänyt noin viikkokauden ajan, käypi sairaalle antaa vähän nuorta maitoa tahi tuoreesta lihasta keitettyä lientä, vaan sitäkään eienemmän kuin Puolikahvikupillinen kerrassaan neljästi ja muutamain päivien perästä useimmin päivässä; mutta pariin viikkoon vielä ei mitään muuta ruokaa, vaikka poteva itse sitä jos kuinka tahtoisikin. Jos ei tästä ruuan asiasta tarkkaa huolta Pidetä, usein sairas, joka jo on parantumaisillaan, ruoka atrian perästä ja ihan vaan sen tähden lankeaa jälleen tautiin ja melkein aina kuoleeki. Niin kauvan kuin sairas vielä tuntee vaivoja ja on heikkona, ei saa laskea häntämillään ehdollahuoneesta pihalle, eikä paljo pois vuoteeltaankaan ennen kuin hän alkaa voimistua.
Tässä nyt kerrotulla tavalla lavantaudillisia luonnollisesti hoidetaan ja jos te’etten näiden neuvojen mukaan, niin voitten olla vakuutetut siitä, että jo sillä monen tuskat tulevat huojistetutsi ja moni kuolemasta pelastetuksi, joka muuten menehtyy ihan vaan sentähden kuin lavantaudillisia niin usein sopimattomasti jo taudin alusta korjataan.
Rohtoin viljelemisestä ja muista apukeinoista pyytäkää, jos suinkin käypi laatuun, Ymmärtäväisten lääkärien neuvoja, sillä niiden kautta voidaan vielä enemmän lavantaudinkin parantamisessa.
Lavantaudista.
(lalloa B.’teen n-roon) Wiimein puhuimme vähän Lavantaudin syistä ja ilmauntumifesta, nyt tahdomme tutkia millä tavalla tuota tautia voisi estää ja mitä sen parantamiseen kuuluu.
Jos vielä ajattelemme missä tilaisuuksissa lavantauti sikiää, saamme siitä myös osviittoja sen estämiseksi. Sentähden on kaikkein tärkeintä että ihmiset asuivat tarpeeksi isoissa, korteissa, kuivissa, valosissa ja Puhtaissa suojissa, joissa löytyy kylläksi puhdasta ja kuivaa ilmaa. Sillä jos ei sitä ole, niin ruumiin terveyskään ei voi paremmin menestyä kuin kasvut, joita kellarissa kasvatettaisi; ihan yhtä kalveiksi ja kivunalaisiksi tulevat kumpikin.
Jos ilma asuntohuoneissa siistimisellä, lämmittämisellä ja muulla vaihettelemisen-keinolla aina pidetään puhtaana ja kuivana, niin ei pääse taudin aineet siinä siliämään ja tautiakaan ei synny. Muuan ehkä vielä epäilee tämän asian tärkeyttä ja tähdellisyyttä, mutta tämä ilman kohta huoneissa on yhdenkaltaista kuin kesällä nähdään lammikossa, jossa vesi tulee kauvemmin seisomaan, se sakeutuu kohta ja siihen sikiää tuhansittain pieniä eläviä, niin ettei kenenkään te’e mieli juoda tuota; mutta kuinka makeata, kirkasta ja terveellistä taas tämän suhteen ei ole virran juotseva vesi. Ihan samalla tavalla myös ilmaki pilauntuu jos se onkauvan vaihtumatta huoneissa, varsinkin jos ne ovat likaiset ja täytetyt asukkaita täynnä. Tähän seikkaan tulee vielä että ihmisen ruumis hengittämisen kautta käyttää ilmassa löytyviä aineita verensä puhdistamiseksi ja virvoitukseksi ja närnät ovatki elämän voimissa pitämiseen ihan välttämättömästi tarpeelliset. Jos taas kolvin monta henkeä keuhkoihinsa vetävät sitä vähää ilmaa mikä ahtaissa asuutohuoneissa löytyy, niin tuo jo vähässäkin ajassa pilauutuu ja elämälle tarpeelliset aineet niin tulevat tyttönään kulutetuksi, josta ruumiin terveyski turmeltuu ja elämä joutuu sangen suureen vaaraan. Kynt
UUomaalta.
Neapelm kuningas Frans II viipyy vielä Rooman kaupunnissa.
Sardinian sotalaivasta on lähtenyt Messinan linnan lue ja jos se ei kohta antau, niin kenraali Cialdini lähtee sitä kukistamaan. Civita del Tronton linnaa *) Abruzsin maalla vielä pitääpuolensa, mutta kovasti Sardinialaiset sen päälle nyt rynkäävät.
Muuten ovat asiat ulkomailla tähän aikaan vielä ennollaan; mutta numta suurta muutosta on siellä tekemäisillään.
paikasta. Tässä oikaistaan virhi»viimeisessä nunuroSsamme tämänlinnan 18 .tuumasista .läpi mitaten maksetaan Syllältä Hopiassa Määriitlit hinnat jotka maksetaan Haapasista Hirsistä, tuotuna Porin kaupunnin Haminaan ”Räfsön” ’ „ „ „ „ „..:.. 5.
Haapain pitää olelnan Ekosia, oksattonua, via, ja niillä ei lahoja, eikä kuipitää olla kuori päällä kuivumisen estämiseksi. Haapahirsistä, joissa on lahon vikaa sydämessä, maksetaan vähemmän. Haapahirsiä, jotka eivät ole 7 tuuman paksuja läpitse mitaten, ei oteta vastaan.
Halulliset myyjät saavat fuusanallisesti tahi kirjallisesti keskustella allekirjoittaneitten kanssa. Porissa ja Sosiankartanossa 16 p. Helmik. 1861. H. I.Oldenbnrg ja Knmp.
Yksi lompuukfi. vähäinen summa raha» sisällä, onlöydetty, jonka omistaja saapi takaisi lasimestari Laitisen perillisiltä.
Rantalan mökin-paikka myydään, jonka kaupan-ehdoista!
a<!if>rn’ittt!!i emtaa E. N.^herm^n. >^!iina-palttu, a», Tampereen tehtaasta, hienoja liinasia ja petlavaisia l>ihm^o^ja^^o^re^ita^v^as^kis^ia^ky^n^ttil^äja^lk^oja^.H^a^la^joe^lla te5h, tiy., jiä, , ?mnuyjvaät. l (2). Allakirjoittajat oStavat yhden Harin. mankelin.
Inginen ja Harin. Useamman-laatuisia ikkunan-suojuksia, joissa kuvaillaan Suomenmaan ihanimpia moapaikkoja löytyy kaupaksi maalari A. Hyvärisellä.
UönällFenäen 11 iäenn» inKn»el uppdär unllerteolinllä i ?«, -.
nl»n Loin»nB ännu resterllnäe vinöienior innev»r», näe ir; ool» erinra» ve6erbör»näe », tt aa älvont^i”»k utluätnin^ n»mnäv ul^itt »iss lllböiä». Kuopio elen 7 N»i-8 1861. Ifi»lln, neu.
NeÄ NöFveäerdöi-liFttilistknä silver unäertsknllö »Unäkl «»’«»T^Rll»l>»^ uti l^ra llläslnin^llr. Mrmn, ^ i>N^l>ir Dtmälkt LaierBkt-öltili »»v il. a. Pi-ödei^ku.
lleiBiu^sorB, lf. v. Nkren k 0.0 i Hbo, O. 11. I, »lnp« sl O.o^l Ljnrnedor^, lliiSFdei-F Hi VV^illmlln iV^idorF, A. F. v. Lkren 0.0 iH.bo.
«riii 8»Iu l?. et elomp:» dokkllnäol:
Kuulutuksia. Torstaina ensi tulevan Maaliskuun 14 päivänä kello (l4) edellä puoli päivän täällä tapahtuvassa julkisessa huuto-kaupassa tarjotaan kruunun puolesta, vähimmän kaatuvalleKuopion Kruunun makasiinista kulettaa z.500 tynnyriä rukiita ja 500 tynnyriä otria, kruunun makasiiniin Helsingin laupunnissa, seuraavilla väli-puheilla ja ehdoilla, nimittäin:
l:si Urakka miehen tulee omalla kustannuksellaan ulos ottaa jyvät täällä ole»vasta makasiinista, sekä toimittaa niiden sisään panon Helsingin makasiiniin.
2-si kuletus on läytettävä. ennen 1-stä päivää ensi tulevataHeinäkuuta, katetuissa ja minulta, katselemisen jälteen, tähän tarkoitukseenhylvetsityissä aluksissa.
3:si Uraklamies on vastaava luletuksen kautta tul«»va>» mitan lvajoudest» ja 4:si Huuto-kaupassa tehdyin tarjousten otollisuus jätetäänKeisarillisen Senatin tutkinnon valtaan, josta, sekä että keUvollisuuden puolesta vahvistettu takaus tehtävän täyttämiseksi on huuto-kaupassa tänne annettalva. tämän kautta halullisille tuumittelioille tiedoksi kuulutetaan. Kuopion Maankonttorissa Helmikuun 27 päivänä 1861. K. .
Painoluvan antanut. A. Therman.
Kuopiossa, P. Asehaniu ja Kumpp. kirjapainossa. 1861.
Tulleita »natkustajia.Maalisk. 1 p. herra Nalldsn «eppävirroilla rustmestari ForStönissa. rouva Pfaler Heinolasta kestilievarissa, 2 p. kauppakirjuri Dunajeff Wiipurista lappusuutari Styrissä. ruukinhoitaja Löthman ja kauppias Wasiljeff testikievarissa, ylioppilas Kroijerus lualta laupunginpalv. Pietiläisessä, mamseli Kroijerus lualm mamesieulkisLeaseskam; a4nnissa. romva Collantyttärinensä Strömsbahlista Nlaist.Heinri» p. nimismies Forsberg ja maaviljeliä Westzynlhius kestilievarissa, vara lirkkoh. Rahm Kiuruvedeltähenkirjoittaja Walmbergissä, vara tuom. Kyrklunb Maaniugalta A.Mömmössä. KuvernööriLavonius perheineen Wiipurista ja rmmunvouti Johnsson Nilsiästä seurahuoneessa, sahankirjuri Pesonen lisalmesta Itkosessa. Yksityisiä Ilmoituksia. 4.ttä päivää vasten sisällä olevata kuuta katosi allakirjoittajallavarkaan käden kautta neljä isoa lehmän vuotaa ja vasitan-nahloja, jotka vielä olivat märkiä eli vasta parkista kuivaan nostetulta. Joka hyvä ihminen sen voisi näistä nahkoista jotalin tietoa antaa, telisi hyvin ja ilmoittaisi, kunniallista palkintoa vaStaan Kuopiossa, A. USkelinille.
Matti.
miehiinkin tylsyydestämme ”sivistyksen vehkeissn;” jota vasten en voine kovin rinnustellakkaan, niinkauvalle kuin maamnie puuttuu oikeita, sivistyksen vehkeille johdattavia viittoja, s. o. kansakouluja.
Mutta mikä kummempi, kuin neito hourailee meidän ”tyydvttävän Hellimpiä tunteitamme tuolla hyvin tunnetulla tupakalla, za kuin olemme kyllin tyrkyttäneet tupakkaa toisillemme, niin sutten istumme Pää ja vatsa täylmä sen juovuttavasta höyrystä, ”vähintäkaän muistaen sitä vanhaa sananlaskua, että ”tupakka on hyvä ajatuksissa, ” ja että sitä tyrkyttää toisillensa niin valistuneet vanhuksetkin kuin me raaat poika nulikatkin; samaten peräti unlMaen mitään mainita neitojen omista hellimmistä ja paljoa turhanmoisemmista mielipoltteistansa, jotka juuri lienevätkin syyt heidän tyhmyyteensä ja tietämättömyyteensä, joita karttuisi koko joukot loruta; vaan kuin en luule Tapion palstoja niin joutaviksi, että puhella näitä jo entuudesta hyvin tunnettuja taruja, enkä myös sällitkään teitä armaat neitoset julkisuudenedessä panetuksillani kovin pahastiparjatakkaan, kosta ehken alatte jo itsekkin, hiljaisuudessa hämmästyen, tuntea omia turhuudesta viehättäviä rumia erhetyksiänne, niin lopetan nyt lauseeni lyhykäisesti tähän, kusta yksi ystävistäni paraikaa tyrkyttää tupakkiansa piippuni panemaan, toivoen että etten armas neitonen tästä kyllästyisi, vaan ivastakin huvitteleisittemeitä nuoria miehiä lempeöillä ja lyhyvillä muistutuksillanne. Tätä toivoo totisesti tunteinatom, mutta ystäväksenne yrittävä Itävälässä Helulikuuta lopetellessa 1861.
Weniieltii Eräässä venäen Sanomalehdessä terrotaan kuolleista viimeifessä sodassa vuosina 1853—1856. Siinä sanotaan sodassa kaatuneiden miehen luku olleen 18, 518 ja haavoitettuiu 79, 330.
Jos taas arviosta lasketaan haavoitetuista joka viidennen kuolleheksi haavoistaan, niin venäen sotaväen tappo sota-aseiden kautta nousee noin 35 tuhanteen mieheen. Tätä vastaan on julkisten tietöin mutaan viimeisessä sodassa sekä sotatantereella että fuirashuoueessa kuolleitten luku 12l) tuhatta miestä. Josta nähdään että taudit ja erinomaittain lavantauti kuumotti kolme kertaa enemmän miehiä kuin vihollinen.
Kirjakauppaan on tullut taas arvosa, eht’ei suuri kirja-uutinen suomenkielellä, nimeltä:
”Raha-asioista. Kaksikymmentä helppoa lukua, yhteisen kansan ja nuorison hyödyksi. Englannin kielestä mukailtu. Helsingissä Suomalaisen Kirjallisuuden-seuran kirjapainossa, 1861. Kirjapainon kus Kotomaalta.
Hänen Keis. Majesteettinsa on 21 p. viime helmikuuta armossa kutsunut ja määrännyt intendentin ja ritarin Sebastian Gripenbergin I:seen Päivään lokakuuta v. 1862 asti olemaan jäsenenä Suomen Senaatin talous-osakunnassa ja päämiehenä siihen osakuntaan nykyjään asetetussa maaviljelykseu ja yleisten töiden toimikunnassa.
Kuopiosta. Sanomia Turusta N:o 10, 8 p:stä t.k., ovat suurentaneet kokonsa, niin että niihin nyt näyttää mahtuvan noin toista mointa enemmän kuin tähän asti. Niissä nyt on ja tulee edespäinkin olemaan 3 palstoa joka sivulla. Tämä on ilahuttava muutos, sillä kovin vähäselle tuo lehti vanhan suomalaisen Turun kaupungin lehdeksi näyttikin. Tässä uudessa muodossansa näyttää lehti paljoa vilkkaammalle, mitä se muuten on viime aikoina ollut. Nyt sen palstoihin sopii jotakin enemmän ja usiampia aineita.
Tässä uudessa virkummassa muodossansa he ystävällisesti kuiskasevat Oulun Wiikko-Sanomille fen tiedon että ”Kaksoset” on jo 11 vuotta ollut suomeksi käännettynä, 10 kop. maksavana kirjana; mutta Tapio taas tahtoo luiskasta Sanomille Turusta ystävyydessä, että ”tyttö Interin karissa” on myös ollut jo suomalaisena kirjana likemmä 10 vuotta, Öhman’in kirjakaupan Helsingissä kustannuksella ja on myöty 30 kopeekkaan.
Lisälehdesfä Otavalle N:o 10 on eräslähettäjäpannut kokonaan kiivaita sanoja ”Tapiosta, ” siitä muka, että Tapio ottaa ruotsin-kielistä kuulutuksia palstoihinsa, ja syyttää siitä Tapioparkaa kaikella tavalla. Waitka tämän lähettäjän nuhteet Tapiolle ovat jotenkin liikanaisia ja vaikka Otava-lehden toimitus on jo asiaa hänelle selittänyt, niin luulemme kuitenkin tarpeelliseksi lausua Tapion ajatukset tässä asiassa, kuin saattaa ehkä moni muukin olla samassa moitinta-kiihkossa Tapiolle. Tapio kyllä syvimmästä sydämensä pohjasta soisi, että jokainen siihen kuulutuksiansa lähettäjä lähettäisi ne suomenkielellä; mutta kuin, Jumala paratkoon, asia on niin, että Kuopion kaupungissakin, jos mihin mökkiin pistäyt, niin ruotsia tuhrutetaan haastaa, jos suinkin vaan vähäkään sitä osataan mongertaa. Täällä ei ole vielä opittu paljo kuuluttamaan sanomalehdessä asioitansa. Jos Tapio olisi kohdastaan kieltänyt palstonsa näille ruotsinkielisille kuulutuksille, niin ei siihen milloinkaan opittaisi, joka kuitenkin on tärkeä seikka. Tapion salainen tarkoitus on tässä vielä sekin, että se tällä sekakielisyydellänsä saattaa sitä lukemaan semmoisetkin, jotka eivät vielä puhtaalle suomenkieliselle lukemiselle arvoa anna. Waan näiden kautta he viettyvät ehkä lukemaan lehden suomalaisiakin paikkoja, josta seuraa suomenkielelle voittoja, sillä siinä se jo koko voitto olisi, että saataisiin ruotsikkomme ottamaan lukeaksensa suomenkieltä. Puhua sitä useampiheistä kyllä osaa. Kuin Tapiolla onnäin viaton jasuomikiihkonen tarkoitus ja kuin se aikoo sitte jonkun ajan perästä ruveta 3t:o RR. IKslll RB«t Sanomia Salvosta ja Karjalasta.
Laumantaina 16 päivänä Maaliskuuta.
JaetaanKuopiossa:
P.Asehauin ja Kunipp. Kirjakaupassa kello 12 Päivällä.
Hinta vuosikerralta:
3 markkaa 40 penniä ja puolelta:
1 markka 80 penniä.
suä Sunnuntaina Paastos saarnaamat:
Puolipäiväsaarnan, ruots., kappal. Granit, sekä suomat, varakirkkoherra Ingman.
kokonaan kieltämään palstojansa muille kuinsuomalaisillekuulutuksille ja päälliseksi, kuin Tapio on antanut lisälehtiä silloin tällöinnäiden ruotsalaisten kuulutusten palkkioksi, niin ei luulisikenelläkään olevan syytä puheena olevan ”Otavassa” kirjoittajan tavalla syyttää tätä vähäpätöistä paikkakunnallista Tapio-lehteä ruotsi-kiihkosuudesta ja ilkeästä rahan-ahneudesta. Tavataanhan maamme ruotsinkielisissäkin sanomalehdissä usein suomenkielisiä, sekä ilmoituksia että muita kappaleita, samati myös saksan ja venäjänkin kielisiä, esim. sanomalehde— ssä ”Wiberg”. Yliopiston rehtori hra A. E. Arppe on Finl. Allm.
Tidningissä 9 P. t. k. yliopiston konsistoriumin puolesta selittänyt, miten sen, Mehiläisen ja Suomettaren mukaan joTapionkin 7 n:rossa mainitun tohtori s). Koskisensuomenkielisen matkakertomuksen vastaan ottamisen laita oli. Konsistoriumi ei nimittäin ole sitä ollenkaan tahtonut hylkiä, vaan tahtoi saada siitä ruotsennoksenkin, niinkuin oli tehty jo v. 1856 ja 1857 tohtori Ahlqvistinkin suomalaisista matkakertomuksista, jotka myös olivat vastaan otetut. Jos herra rehtori olisi tämän selityksensä tehnyt jo samassa kuin tämä maine ilmestyi Mehiläisessä ja S:ttaressa, niin ei olisi tarvinnut nyt vasta syyttää Tapioa ja muita maanpaikkaiu sanomalehtiä siitä luonnollisesta asiasta, että kukin tavallansa ilmoittivat mielipahaansa tämmöisestä tuumasta. Olkoonkin nyt yliopiston konsistoriumi syytön, vaitka hra rehtorikin tunnustaa moitos-ääniä konsistoriumin istunnossa kuuluneen siitä, ettei muka tohtori Koskinen, joka taitaa yhtä selvästi ruotsia kuin suomeakin, jättänyt asetuksissa määrättyä matkakertomustansa maan laillisella kielellä, vaan toisella, jota monella nyt elävästä virkamiehen polvikunnasta tässä maassa on ollut yhtä vähän tilaisuutta kuin syytä soikeinko todella ei syytä?) opetella.
Kuiteukin oli tästä huhusta se voitto, että nähtiin, miten ”kieli on kansan kallihin tavara” ja miten sen vähäinenkin polkeminen nyt jo koskee niin pieniin kuin suuriinkin, ja miten se ruotsink—ielen laillisuus jo käypi meillä yli-aikaseksi. Helsingissä kirjoittavat sanomalehdet, että senaivotun Maaviljelys-pankin viimekuun lopulla pidetyssä kokouksessa, on pait muuta sen nimitys muutettu tästä-edes ja aina olemaan:
”Suomen yhdys-pankki” eli ruotsiksi; ”Mrenin^-dank i Suomen lulk. Sanomat ovat suomentaneet tätä ”Suomen yhdistys-pankiksi, ” vaan me Puolestamme pidämme tämän nimen pitkänä ja sopimattomana. Suomettaren ristimä yhdys-pankki sitävastaan on soveliaampi ja sointuvampi, tätä todistaa entiset tavaksi otetut:
ydys-kunta ja yhdys-mies. Niinkuin yhdistyskunta ja yhdistys-mies ovat toista kuin ne ensiksi mainitut, niin samote olis yhdistys-pankkikin vaan semmonen pankki, joka yhdistää 2 eli useampia muita pankkia yhteen. Mutta nimi yhdys-pankki merkitsee, että se on yhdys-miehittäin toimeen saatu pankki, niinkuin tämä onkin.
tannuksella.” 56 B:ksais sivua. Hinta:
s>o peuuiä. Tämän ensiluäifen valtio-taloudellisen kirjan suomentielellä on tohtori Mjö Kostinen nultaillut erääu Irlautilaiseu piispan kirjoittamasta, paljo kotonlaassausa ylistetystä kirjasta. Näytteeksi kirjan lyhyestä ja selkeästä esitys-tavasta, lainaa Tapio tähän maiuitusta kirjasta 2:seu luvun.”Waihetuksesta”:
”Mutta miks’ei joka «lies voisi itse tehdä, mitä tarvitsee, ja miksikä hänen täytyy mennä uaapuriltausa ostamaan? Menepäs suutarin puheille ja kysy häneltä, mits’ei häll itse valmista pöytiänsä tai tuoliansa tai vaatteitansa tai taitkea muuta mitä tarvitsee. Hän on vastaava, että hän ei taida telvollisesti tehdä ainoatakaan tuolia, ellei hänellä ole täydet työ-aseet^ samat aseet, joilla sopii satoja tuolia tehdä. Ja joshän itse rupeisiaseitakin tekemään, hän siihen tarvitsisi Pajan, alasimen ja vasaran. Ja perästäkin hän ainoastaan suurella työllä ja vaivalla voist valmistaa törkeitä aseita ja rumia tuolia; hän, näet, ei ole tottunut seulaiseen työhöu. Hänen on vähempi vaiva tehdä miu paljou kenkiä, että niiden hinnalla taitaa ostaa kymmeukuuuautiu tuolia, kuin jos itse ottaisi valmistaatsensa ainoan tuolin. Puusepälle taas ei olisi miksitään hyödyksi, jos itse yrittäisi kentäusä tehdä, ja samoin ou kraatarill laita ja sepäu ja kaittien muideu. Kaikille on parasta, että tutiu tekee omaa työiääu, johon hän oppinut ou, ja että he kaikki sitteu autlavat toisiansa.
On maailmassa raatoja kansoja, joilla on varsin vähä senlaista vaihetuota. Jota mies niiden joukossa itse ratentaa mökkinsä ja tekee omat vaatteeusa, ja ruuheu, jolla käy kalassa, ja kalan-pyydyksiä, ja samate jousia ja uuolia uletsän-täyntiiusä; sen ohessa hän viljelee palasen maata, saadatseusa viljaa ja leipää.
Semmosissa tansoiösa on jota mies paljoa kehnommassa tilassa tuiu köyhät meillä. Heidän vaatteutsensa ei ole muuta kuiu karkeita mattoja ja eläimen vuotia; heidän asumutseusa eivät ole läättiä paremnlat; heidän alllksensa ovat ainoastaan koverretuita puunrunkoja taikka tuohesta ja puuu-kuoresta tehtyjä kopsia; samate laitti heidän työ-aseeusakin ovat törkeitä. Missä jota mies tetee kaikki itse, siinä tehdäänkin laitti kehnosti; ja näitä metsäläisiä voipi töin-tuskin joku sataluku tulla toimeeu semmoisessa maassa, jota runsaasti elättäisi yhtä monta tuhatta meitäläisitä.” Helsingistä N.P. Maaliskuuta. Armas Weitkoseni! Et veiktoui arvaa kuinka täältä on vaitea kirjoittaa uutisia Tapiolle.
Ensiksi täällä löytyy sanomalehtejä, jotta uutisia ahmavat kuin oslnat, eivätkä uäy »luusta tustiu huolivaukaau. Ailiakin ue jättävät tartasteleniatta ue tärkeät ja painavat kysyluytset, joita toisinaan toisten kaupuntieu sanolualehdet ottavat pllheetsi. Mutta jos niissä on joku lysti juttu, joku soma uutinen, tas silloin päätaupungintin sanomalehdet kehtaavat ottaa niitä palstoihinsa.
Waan joskin joku uudiösanoma olisi jääuyt väiltä huomaamatta, niin täällä löytyy toisia, jotka niitä väijyvät, ja saatuaan heti lähettävät ne toisten kaupuuteiu sanomalehtiin, ja heillä onsetä lyhempi matta että tiheämpi postin kulku. Tästä ymmärtänet, kuinka minun on työläs saada Sinulle semmoisia. Toisinaan kyllä tuulee puhuttavan kaikkinaisista tärteistätin säilömistä, jotta eivät vielä ole laveammalle yleisölle tutut, vaan osaksi niitä ei saa sanomalehtiin panna, osaksi niitä myös ei uskalla pauua, kuin ei vielä varmaan tiedä, tvteuntuvatto, vai ei. Toivo on joniin useinpettynyt, että jo on sääli antaa yleisölle toivoja, jotta kenties myöspettävät.
Wiunein kun lirjotin, sanoin ylioppilais näytelmä-seuran aitovan pitää näytelmän vauhassa näytelulähuoueessa vielä kerran, ennenkuin sitä purettaisiin. Asia olikin päätetty, vaan kuinkas kävi!
Ei saatu sopivaa näytelmää, ja päätös raukesi. Ei siis kelpaa ennakolta uutisia laatia.
Wiime viikolla oli muuanila iltana näytelmähuoneessakoko jyräkkä.
Toiset käsiään taputtivat, toiset taas suhistivat ja viheltivät.
Tämnlöisen elämän nosti muuan aivan joutava ilveilys, ”den fvaga sidan, ” joka ei suinkaan tämmöistäkunniaa olis ansainnut.
Siinä oli nim. muuan pieni tanssi, joka moniaille näytti kyllä taumilta ja hupasalta, vaan joka loukkasi toisten säädyllisyyden ja siveyden tuntoa. Nämät uiimijtt eivät, tuulimma, kuiteutaan olisi ruvenneet suhistamaan, jos ei edelliset olisi ruvenneet huutamaan tätä tanssia uudestaan annettavatsi. Tämä tuntui näille liialta, että näin vähäpätöiselle ja heidän mielestään huonolle asialle annettiin korkeinta arvon-osoitusta. Mitä osoitusta sitte aunettasiin, jos joskus saataisiin täällä nähdä jotain erittäin arvosaa ja hyvää’? Näytelmä-arvostelia Helsingin Tieissä pyytää vastaseksi päästä semmosesta sensuurista, jonka edusmiehinä ”lergöt’it” ovat; Nlutta jos ”lergöt’ein” puolustajat luulisivat niillä olevan sama oikeus arvostella näytelniää, tuiu toisenlaisillakin ”göt’eillä” ja jos hekin puoleltaan pyytäsivät päästä tämmöisten ”göt’ein” sensuurista, oltooupa sitte närnät gölit vaikka hunajasta eli sokeritopeista.Wiime pyhänä kävin katholikilais-kirkossa katsomassa niitten Jumalan palvelukseu menoa. Siellä oli noin 100 henkeä, enimmiten solttllja, jotta litasella lattialla polviaan notkistivat. Soltut kuin syltttlxit ja katosta vielä ehtimiseen vettä tippui
satoi nim.
ulkona ja latto näkyi vuotavan- niin arvaa itsekukinmillaiseksilattia kohta kävi, ja tästä saivat tieten naisetkin muistoja silkki-hameisiinsa.
Hartaita he näkyivät olevan kaikki ja veisuoli siellä jotenkill kauuis. Ulkoa katsoen on kirkko kaunis, vaan sen sisällä on kaunista ja rumaa niin yhteen mätätty, että se minun mielestä ylimalta^.l oli paremmiu ruman-puolella.
Wiime lauvautaiua antoi Paeius suuren soitannon uudessa uäytelmä-huoueessa, jossa tilassa enimmän ihmeteltiin Vethoveu’in viulun soitantoa ja Felieien Dalvidiu jaloa teosta, ”Erämaa, ” jossa kuivataan Arabialainen matka-joukko, vaeltava aavikolla.
3)iatkalla tapaa heitä kova nlyrsky, joka erittäin lnonnolliselta luu» lvi; viulut vintuivat kuin myrsky ainakin ja muut soittoneuvot jyrähtävät toisinaan ikään kuin olis ukkonen kovasti pannut. Mi» nusta tuutui kuin natisin kuinka santa pilvet pölysivät aavikolla ja palmupuut etäällä latvojaan nottistivat maahan. Laulajat täll’ aikaa lauloivat:
Allah! niihin pääsemme pakoon Allah! y. m. Wiimein tyyntyi myrsky ja karavaaui pääsi taas I:lata kiittäen astumaan yöpaikkaansa. Kellojen kiltatus ivähitellen loppili ja kaikki meuivät levolle. s)ö hiljainen tuli; tähdet tilttuivat ja tuu kuumotti toivon sineillä lakeilla. ?)ksityinen laulaja lauleskeli yönhiljaisuudessa.
Lopussa yhtyttvät aamupuoleen kaikki, laulauiaan aaniu, virttääu, euneukuin taas matkalle lähtivät.
Tapiolle tymmeueu vertaa eneuimän tilaajoita, pysyn aina ystäväuäsi ietli.
(Lähetetty).
Eräistä henkipanon seikoista.
Onko paljas laillinen kauppakirja, jolla myöjä on ostajalle jättänyt paikalla hallituksen perintö tilaan, maalla, pidettävä perustuksena heuki-panoissa, asukkaan semmoista muutosta henkikirjoihin annettaissa, vain vastako semnionen muutos saapi tapahtua siinä, lain huutoeu, taikka vastato kiinteen saatua? Sen nyt ymmärtää jokainen ilman mitään selityksittä, että niin pian kuin ostaja semmoseu kauppakirjan perustuksesta ottaa hallituksen tilalla, samoten tuin inyöjä luopuu siitä, niin olis se heille tumpaseiletiu parempi ja selvin tulla henkikirjoihin sillä tapaa kuin asiakin on, niin pian tuin se tapahtua taitaa; sillä henkikirjat ovat perustuksena pian taiktihin tilan ulostekoihin, taikka toisella sanalla, henkikirjoihin jälkeen veloitaan usiammat, niinhyvin tilasta, kuin henki-luvuu mukaan meuevät maksut; ja se olis selvintä että velkomus tulisi käymään siltä, joka tilaa hallitsee, asuu siinä ja omistaa sen. Mutta henkikirjoittajilla ou eri mieliä ja käyttävät tätä kohtaa eri tavoilla. Toiset heistä pitävät kauppakirjoja peruStukseua siihen, mutta toiset taas sauovat ei kauppakirjoja tarvitsevansa tatsoatkaan semmosessa tarkoituksessa, jos ei sille ole lain hutoa, ja vielä toiset, jotta kiinuetirja on vasta perustus, jolle he tekevät näitä muutoksia henki-kirjoissa. Minä en suinkaan tuune jos Asetuksissa on siitä tarkoillensa määrätty, luutta se on arveltava ettei mahda olla, koska näin moneen eri tapaan asiata käytetään. Mutta että näin tärkeä kohta, eli vähinänsä semmonen seikka, josta voipi paljon setavuutta ja hämmetkiä ostajan ja myö«
Tämä olkoon nyt ”puheen alliksi” yli-maltaan aikomisistani sanottu. Tnlevalla kertaa aijon puheeksi ottaa Raamatun fuomenuuksen, joka mielestäui ausaitsee keskustelemisia, euemmän kuin niitä sanoma-lehdissä on nähty. Pysy siksi tervennä ja ole näihin tyytyväinen, pyytää veljesi Antti Wastanen.
jän välillä tulla, olis meidän Asetuksissa ja Lainsäännöissä jäänyt kokonansa «lihotukseen eli jätetty henkikirioittajain mieli-valtaan, miten kukin heistä muka hyväksensä nähnee käyttää, on kanssa vähä arveluttava asia. Tässä voipi tehdä sen muistutuksen, jotta jos Lain jälkeen haetaan huutoa kaupalle, niin ei siinä monta henkipanoa voi olla välillä, johon voipi jo huuto-pöytä kirjat näyttää >
ja
kiinteen taas, jos muka heutikirjoitaja ei vähempään tyydy, saapi kanssa muutamassa vuodessa, min ettei siinä muka ennätä mitään hämmekkiä tulla siitä ja toiseksi, jotta sillä juuri voipi muka pakottaa ostajaa hakemaan laiu huutoja ja kiinteitä. Mutta tässä voipi kohdata esteitä setä huutoin että, ja vielä enemän, ’kiinteen saamiseen, ja sillä välillä voipi tulla jo tästä samasta mainitusta henkikirjoittajain eri käytös tavasta monta hämmettiä ja laintäymisiä ostajain ja myöjäin välillä
eikä nämä ole minulla mitään arveluja, ininä olen niitä nähnyt omilla silmilläni ja kuullut korvillani. Meidän Laki pitää tämmösiä kauppakirjoja, joista tässä on puhe, kuitenkin niin vahvana jo ennen lain huutoa että, Paitsi muuta, jos esimerkiksi Perintö-lunastaja kirjoittaa itsensä todistajaksi kauppakirjaan, ehdottamatta lunastus-oikeuttausa, niin ei pidä hänellä oleman oikeutta luuastaa sitä tuin silloin myyty on.
Ia kaikesta mitä semmosesta kaupasta samoin kuin lain huudoista ja kiinteästä laissa on sanottu, uätyy selvästi että kauppakirja ontiintiälle omaisuudelle semmonen perustus jo ennen Lainhuutoja, että sillä on omistus ja hallitus hyvästi miu paljon todistettu ja turvattu että sen perustuksesta voipi hyvästi tehdä edellämainitut muutokset henkikirjoissa —ja >
niinä luuleu, ettäueolisi miu tehtä» vät;
sillä mitä laiuhuutoihin ja kiinteihin tulee, ovat ne Laissa määrätyt sakolla setä vissien muiden vahinkoen uhalla, jotta voipi seurata tätä laimiulyömistä ostajalle, mutta ei olleutaan semmosten vahinkoeu ja hämmekkihin uhalla, joita siitä on tarjona tuin henkikirjoihin ei oteta hallitsiaksi ja omistajaksi tilalle sitä, jota totinainen omistaja ja hallitsia on. Tällä tavalla asiata ymmärtäen, on työläs käsittää semmosilla epävataisuutsilla, joitahenkikirjoittajilla edellämainituissa asian käytännössä on, olevan perustusta lainsäännöissä nimittäin että sitä olis niissäheitetty heidänmieli-valtaan käyttää, minkä kukin paraaksi näkee, mutta ettäse on paremmin todistus siitä miten vähämeidän moni virtamies suosii yhteisen kanssa» hyötyä, ja jota suosiessansahe useinkintäsittäsivätpaljonparemmin laiusääntöen tartoitutseukuinpaljaasta sääntöen lukemisesta;sillä ”yhteisen tausan hyödytys on kaikkein paras Laki.” (Lvlietettx.) V«b«n v»Btu»t».
IveBlvi>Buoinen I>anl<lii-86illllit ulLvttek mut»m»t 8»» uoml^-len6et ikAn-kuin Igorin lvu^unnin B^nomllt ovnt 8ln«e 1u1o88», , ettei Mlonlnu sst»», »uttuminen, ollut meillesn nektoli^sn Bmv »8i»88ll.
Leliti itBe i»niui<en iietvne, soveituulio, vlli ei, sillen BkualnBku:
”itBeBt«dll iilillu, s)^^)i »äi-nunsa telle/ Buolnetlli>, B(ire» i>nz»i, untll meille «ei^illisiv neu» vojn,
ei! nei<lolli«ite neuvuM minun zuti »^nou,
tlossni NBiaBBN. 8e envBi meitu» nmk» 8ilt»? vntvlil, eBtv.
KvilvllVn neidon neilvnt tuvnlliBeBti Illluttelö M ImllitBe nleidvn vlivminivmnie :
villi livlllv nie itne koe» tnmme nnlliill likutel^ innn-l<u!ilv«l<ntllmme.
Ul^inittil 8»nan»z)lll8i nn I<^11»? to^i, liuu «itv fiaillkllen kvvtet^n; vän Binou, nulun 8. «I. 8. Bitv Bl>veKu., se ei oikein sovellu.
Buom. Bn, noNliBBu, lilovzu I<uliBi tiiltn:
toinen vieno M lemmon?, toinen vvnvn vlivinen. ’leomv vl<v-tuli on Illil<öllv lell6en 13 n:»Btt. I^enti nlt>et <»n n>irei»Bän »Nlu I<un Xk>Blii»Buumi ei rnvennut NÄvil.ielv-^nnlvin vullv^liuntän, viili .nliun oniin voimina» itBeu«!iB6B<i z>itv liuolt» rnlin-ltsinis» täu. I^elni liuoli^ile Bitten 8»noen :”v^«ilnieliB^äellv vvenem» nlvtliin verrat Ilu^vil, ei’i^)urlliBU^elilr meni) «nremnmtliin Iill» Vm oliBil<o 8. 8:n miele3tv e^im. «e liitettvvs; vl<Bi> inieliB^ttv, ettu; linilvlii B>iolnen l<uu^unilit nillei^ivvt He!» »in^iil linul»unuiBBn, vl»teiBon NniBtruttinBll, Bitten it»e Ivliliin liuununti lunu, jn «tli«i ivieKoii tuilil<ll liniBlivu; linililiiN tuilU^NBl^ Vl’itV^«7nBW ? , ^l^ unliO 80 N) t eri-i^uilliButtn, ettv joliN lvlUlNunti itB« nQttek toimittu, »BioitttNBn. »luomen I.km 8uoju88»? N6elliBe»Bv <UMulvN6B«n vnijmikivlit liuililvi milt kllunun» nit BM’koäll liln-ikNiij^tön .1> liuolettoinillen UBiuiBtll.n, MlkilnviB6BBU) lioliuavkt rinnutuBtvn .jotenni itBeulvi«iliBi M toi» melloiksi.
Kirjeitä Hiljaisen Heikille Kaukalassa.
Weli veikloseni!
Wain kummastuttaa se sinua, ett’ei Tapiossa vieläole mitään minun käsi-alaani näkynyt.
Äänestäkö minun luulet tuntevasi? Tosi on, että vähiin ne minun tässä lehdessä ilmaantuneet kirjoitukseni menevät, sillä minä, äkkinäinen ja tottumatoin kynäiliä, olen tähän asti parhaasta päästä ’lueskellut ja tutkinut maamme sekä ruotsalaisia että varsiuki suomalaisia sanomalehtiä, niistä saadakseni jotaan ohjausta, mitä aineita pidetään yleisölle hyödyllisinä ja mikä kirjoitus-tapa olisi mukavin sauoma-lehdissä käyttää. Pian tulin luitenti huomaamaan että tuo aineitten hyödyllisyyden ja »vahingollisuuden tarkastaminen ei ollut minun asiani, vain että puoleltani ainoastaan oli katsottava, jotta sain puntarin nenään jotati ripustetuksi. Tällä en kumminkaan tahdo itsiani syyttömäksi tehdä, jos näistä kirjeistäni tulisit löytämään moitteenki-alaisia kohtia. Että taas kirjoitus-tavatseni olen valinnut kirje-muodon, siihen on muitten esimerkki syynä. Melkein jokaisessa sanomalehdessä nähdään kirjeitä, joissa milloin mitäki patistaan. Näissä näyttää puhe Maskuin helpommasti juoksevau,
liekkö siitä että se muka on kahden kesken tapahtunuttansa
näissä myööti käypi tarinoiminen asioista ja kysymyksistä, jotka päivän kohdalle kirjoittajan tienoilla ylinnä ovat. Mahtanet ajatella ettei nain etäinen maan-paikka, kuin Kuopio on, voi mitään erinomaisempia ilmoituksia antaa, olkoonpa uutis-asioissa tahi muissa tärkeimmissä kansallisissa hankkeissa, ja ehkä puoleltani sen myöntänenki, ehkei Kuopio niissä niinkuin muussaki menetkään^ esimerkiksi Helsingin rinnalle, niin arvelen tuitenki, että^ joka kansamme yhteistä edistymistä toilvoo, se ei ole vain sillä lohdutettu, että kuulee Helsingissä tähdellisiä tapahtuvan ja merkillisiä mietittävän, se tahtoo myös ajatukset, asiat muissaki kohdin ajetuksi. Tuosta tulee toivoni että Sinäti, joka asut tuolla syrjässä mailman, Kaukalan karkeilla kantahilla, ottanethyvätseSedeS jontunkaanpalaisen meikäläisten mietteistä.
Joskin näistä kirjeistäni löydätti asioita, jo jotka ovat tuttuja tahi paremmin selitettyjä, niin muista, ett’ei lastakaan vanhalsi vaiti pidetä; jos taasti havaitset, että «lietteissäni olen omasta mielestäni oikeassa olevinani ja senvuoksi sanoissani välistä jotensaki rohkea ja uskalias, miu pane mielelle, ett’ei kukaan vielä ole mitään asiata ruveunut ajauiaan, ellei sitä setä omaa ajatustansa ole oikeana pitänyt.
Toista on jos joku vain koetteetsi ja muittenki ajatuksia kuullaksensa arvoslelee jotaki asiata ainoastaan yhdeltä puolelta >
ja eihän sitäkään tarvitsepahastua, uiinkauvan kuinmuilleti annetaan suun vuoroa. —^ Taidat jo, veli-kulta, väsyä tähän pitkään esipuheesmi? Wasta välttääkseni kyllästymistäs, tahdon puheen alun pois heittää, heti ryhtyä itse asioihin
ja, minkä luulen hyvin mieleesi olevan, ihan ensimäiseksi nimittää kirjeeni aineen. Ei sitte käy sanominen, että luulin niissä ”paremmistaki puhuttaman.”
Yksityistä Ilmoituksia. Kaupungin kappalaisen ja lukkarin viime vuoden rästiin jäänyttä palkkaa kutsutaan allakirjoittajan tykönä ensi tiistaina 19 P.
t. k. maksamaan, jos ryöstöä välttää tahdotaan. Kuopiossa 14 P.
niaaliskuuta 1861. Olof Lundberg, kaupungin palvelia.
Talo 7 asunhuoneella, 2 kyökillä ja tarpeellisilla ulkohuoneilla hyyrätään. Tarkenunan tiedon antaa gymnasin opettaja K.E.Roos.
Hyviä Heinit» ostetaan Leväsellä joku vähempi määrä.
A. Manninen.
Liina-palttinaa, Tampereen tehtaasta, hienoja liinasia ja pellavaisia rihmoja, soreita vaskisia kynttiläjalkoja, Kalajoella tehtyjä muyvät.
ia Havin.
1 (2). Ällakirjoittajat ostavat yhden mankelin.
ikkunan-suojuksia, joissa kuivaillaan Suomea maan ihanuupia maapaittoja löytvl» kauvatsi A. Hyvärisellä.
>pvroB.
BKWIiOI. I^^äK 08t, 3itloll.
Konlsliier al »113 sortai-. lork^äs paran, I^inns-13llt.
I^ill-trsä af 3lla »orter.
/ia/ve^-FiM /las F>n Äa/li.
I^leie 80rt6i-8 te>nBt6i-gar<iin6r noB malar llvväi’in6n.
Utmärkt Avdt Ln, ierBkt’öl till 8», 1 ui l. a.
1(2) ?ärBlet nutllött liir Foät pri» n, lln, eln.^»r liu» 0. ?. n, eirrinA.
.luri6iBkt killuin ut^ilvet klf li.. I^a^uB, torBtn, nlt., vriB 65 kop.
I?oi’nanlllinAN, i’ via Bkoll«i’n, i6möt6t iIloina1860, niiB 1mn.rk.
ti, aka-aBioiBtn, . XllkBikvmlnentii, lukua, Nn^lannin Kiei6Btn, mukaeltu, nintn, 60 v6nniä.
1860, 3 markkaa.
liuii-Aardiner oon fönBt6l-Bkarmar, Ilaim-llattar ior Vam6r ook Herrar af I’amm6rforB linn6Bpinneri6tB tillverkning, dlekta ool^ oblekta I^ärlten, Lolel-Dukar oen 86rvietter, Kan66ukB äreller, Ilamn äräll till »olnmarklääer , uät»g«, rn, blekt 00b odlekt Bvtrael.
Tulleita matkustajia.Maaliskuun 8 p. ruununvouti Kulvik Leppävirrolta satulam. Törnqvistissa. ala-luutnantti Belogeroff Pietarista kestikievarissa.
Konttoristi SeraniuS Haminasta ja nuoralla tanssia Magito Oulusta kestkievarissa nahkuri Stenlund Oulusta Kolströmissä, ruulinhaltia Wahl ja konttoristi Keldan Wiipurista. kollekian sihteeri Uriffkoff ja laupvias Smirnoff seurahuoneessa; 11 p. parooni Wnde Oulusta, v.
t. yli forstmesiari Collan ja audilöri Westzynthius Nautalammilta kestikievarissa.
rukoushuoneen saarn. Erikson Polvijärveltä testikievarissa ja koul.-opettaja Dahlström Oulusta raatimieS Dahlströmissä; 14 p. herra Kramer Lybekistä seurahuoneessa.
Painoluvan antanut! E. A. Therman.
Kuopiossa, P. Asehanin ja Kumpp. kirjapainossa. 18U1.
Kuulutuksia.
1-ksi. Että mainitut jyvä-määrät tarjotaan pienemmissä osissa eli noin 100 tynnyriä kerrassaan, sillä tavoin. että täysi määrä myytäväksi säätystä elosta tarjotaan erittäin sekä 18L0 että edesmenneiden vuosien tulosta. Tiistaina tämän maaliskuun 2U p:nä kello 11. e. v. täällä tapahtuvaSsa julkisessa huuto-kaupassa »nyydään varoista Läänin Krunnun Makasiineissa enin-tarjovallr seuraavat määrät rukiita, nimittäin:
Kuopion Makasiinista 1.500 tynnyriä ja Joensuun makasiinista 1000 tynnyriä, ja on tässä tiettävä:
2:ksi. Että tarjousten otollisuus tulee Keisarilliselta Senaatilta tutkittavaksi.
Zehl. Että näin myytäväksi tarjotut jyvät saapiniiltä ostajilta, joiden tarjot ovat Keisarilliselta Senaatilta vahvistetut. kohta Senaatin tätä tutkittua, Makasiinista ulos ottaa, sillä ehdolla, että he ovat sitä ennen Läänin rahastoon maksaneet ostetun jyvan hinnan maksamisesta lasvutta ennen i. p-ä Lokakuuta tänä vuouna hankkivat kelvollisen tafautsen. josta asianomaisille tuunntteliolille tiedoksi tämän kautta kuuluutetaan. KuopionMaankonttorissa Maaliskuun 4. p.nä 1884.
K. Furuhielnl.
Läänin herra Kuvernöörin vaatimuksesta pidetään yhteinen pitäjän-kokous Kuopion tuomiokirkossa 2 pääsiäispäivänä, se on 1p.
tulevaa huhtikuuta, jossa pitäjän miehet saavat vastata, tahtovatko vakuuttaa seurakuntain yhteisen omaisuuden ja yhteiset rakennukset palon-avun yhteydessä Suouiessa. Kuopiosta 11 p. Maalisk. 1851 A. G. Borg.
’lili lul^6 ns Herr t. l<I!ivii6-(^uv6inöi6NB i 01on6t8kn, (?uv6i’N6M6nt6t äerom Kui’Btäel6B ue^ilitln, vllreiSr lliiri^ enom tillkiinnn^ifvet, litt, inlör <Fuv6rnölB Nmdetet i ?6t108».v068k, <^6N 1 NuBtinBtun6nn66 genom olf6Nt6li^ nuotion KOMIN6I’ ».tt tili 66N M6Btbiuäkn66 lörBii.lMB, H6li6rBdoi-^ i6nI^natii I, 6onti6ll’Ln.B6ABkoiB ii^B.nl!6, uti Btilli6n Vitviu, un6er 1^:0 275 beitiFnn. tomt ut^<»r«.nä6 3l) fnmnn.liliinaa oon 50 lamnai’ i bi666. Denna tomt, 50m Btär i sammn.nnn, nF meä en annan kl ändemiiläs Ln, o6gBki ii^anäe tomt, ilr n6bvAä M6ä fvr», likln66ls-I)oä0r eller »Hui B»mt sn tlv^ei «.l trää näilanele 4 fumn^r ilän^ä ook 3 fn, mnnr ibreää.
N^6näom6n »om v.i’ väld6rn.6 tili 1449 rubel Billv6r lorBiH6B tili l)6täok», nä6 nk Lor^are 6nkan Vllr«, v», ikinoB m.
li. KoB Ln, B6^Bkoi ij^n.n66 elomfn, Bt6 t’orelrin^».r tili »n, mm», n 1821 rubel 61 kov. 8:r utn, n riintor. Ukln6lin^n.r rör»nä6 <len utdjuänn. 6^6näom6n kunnn, 1)6868 K 6uv6rnörBNmti6t6t iketroBklvo6Bk intill «.uLtion3 62F6N, oonbe^vnuer meä försäljninkl.
XI f. m., nvlll6ft6i’ Blut ».uotion tl6äll^lll elerelter intliitlnr. Kuopio I.n.nBkn, nBii 66n 12 UnrB 1861.
?a (FUV6!NOIB Nmb6tetB vägnar:
8. von NanäelBvän X. 6. ketu-mllnä.
HlvsBkin ”taliviBi” 8. 8. vkBimieli«stt«; BuomalaiBen KirjalliBuelen Beurojen vlelill»:. No onlian teel^vnkiu «.Bti ollut kvvv sopu niäen veelillee; mikee B^kks 6ii oliBi nyt pelvtv eri-puraiButta iM6n vvlill6? Vai tarkottako 8. .1. 8.Main 6ritviBtk6 vkBi-mi6iiBfö6lI^bn? Nnkv Bama kuin vkBi-ml6liB^el6ll^en ?ankki-aBiaBBa, 6ttW muka Mlliä6n Buom. kii.j. seurain vitn?.iBi ol6man U6i »in^in 86U19.11 alle kuluvia, itBettsmia? 86U10M? 8. 8. ”tanto” 86nkaltni8ta vkBi-miel^tt»2, n^n 86uee talito Mli BvnnvttkeiBi eri-uuraiButta, ainakin erin » i6li8 ttee.
li6Biii-BUOMN.Iu.in6N.
Wenäeltä Pietarissa on nykyaikoina ahkerasti keskusteltu orjuuden lakas tuttamises ta Wenäellä. Lopulliseu päätöksen julistamista odotettiin 3 p.nä maalisk. Mutta uyt on sotakenraalikuvernööri Pietarissa ilmoittanut ettei julistamista vielä silloin tapahdukkaan.
Warsovasta, Puolanmaan pääkaupungista, kertovat sähköllä lähetetyt sanomat seuraavata:
Helmikuun 25 p.nä (13 pina Wanhan ajan-luvun jälteen) oli joukko pahanilkisiä koettanut kaduilla saada kapinallisia liikkeitä nostetuksi, muka julkisten rukousten nimellä niitten Puolalaisten edestä, jotka olivat Grahovan tappelussa (Helmik. 25 p:nä 1831) kaatuneet. Nämät yllytykset olivat kello 6 aikana koolle saaneet noin 5 tuhatta heuteä Staro-misto uimiselle torille. Poliisi, aitanaan saatuansa tästä tiedon, hajotti tämän’ väen-tokoutsen ja esti juhla-retken, joka tuli-soitoilla ja vaatunoilla oli Pauliu-kirkosta liikkeelle lähtenyt.
27 p:nä oli monella kadulla uusia väeutokouksia, ja kiviä viskattiin niitten sotajoutkoin päälle, joitten tuli järjestystä valvoa.
3tämät rahvaan väti-valtaiset teot patoitti yhden komppanian, joka marsi edelleen Kratova-lopotissa, aseitansa täyttämään. Tietä itsellensä avatukseen täytyi ensimäisenä kulkevan komppanian-osaston ruveta ampumaan. Tietöin mukaan on tässä 6 henkeä ammuttu kuoliaksi ja 6 tullut haavoitetuksi. Sen perästä hajauntui heti rahvas-joukto ja yön tullen oli rauha saatu entisillensä. Maaliskuun 1 p.nä aaltiulla lähetetty sähkö-sanoma ilmoittaa, ett’ei ollut rauhallisuutta rikottu; jos kuiteuki uusia kelvottomuuksia vielä tapahtuisi, niin Warsova tulee piirityksen-alaiseksi julistettavaksi.
Baltis-Portin Haminassa Wiron maalla on laivain-liike jo alkanut. 16 p. Helmikuuta oli nimittäin höyrylaiva ”Alexander” päässyt tähän satamaan. ,
PalmusunnuntainaFaarnavat:
Puolipäiväsaarnan, ruots., varatirkkoherraIngman sekä suomal.
varakirkkoherra^Molander.
västä määrää ensitulevassa syyskuussa pidettävä Yhdyskunnan kokous.
Kolmas maksu, 25 markkaa osakkeelta, tapahtuu 1 p.
heinät. 1862. Nämä kaikki maksut pitää tehtämän joko kulkevalla, rahalla, olkoonpa kovaa eli paperia, tahi taas Suomen pantin veloittavilla velkasetelillä. Sitte taas maksetaan 25 markkaa 1 p.
tammit. 1863 ja saman vuoden heinäkuun 1 p. fe viimenen 25 markkaa osakkeelta, joko kulkevassa rahassa eli sanotuissa velkasetelissä, niin lutein, että korko vastaa 5 sadalta. >
Konttoria asetetaan kaikkiin niihin kaupunkeihin, joissa ja joiden tienoilla yhteensä 200 markkaan osakkeita on kirjoitettu; ja yhdyskunnan kokous saapi päättää konttorista ja asia-miehistä muihin paikkakuntiin. >
Nämä ovat nyt niitä Perustuksia, joita viimesessä yhdyskunnan kokouksessa 27 P. viime helmit. päätettiin.
Helmikuun 28 päivään asti oli kirjoitettu osakkaiksi tähän Suomen Yhdys-pankkiin.
31.500 OsakkaiYhteensä den luku. markkaa.
1.106.000 454.000 282M0.
3.200.
242.400 240.900. MW!
10.000 >35, 600.
20, 400.
19.300 206, 200.
200.000 70.000 29.300 Helsingissä Waassassa Loviissassa Turuss^? . . . .
Porvoossa Oulussa Porissa Haminassa Uudessa kau.
Pietarsaaressa Hämeenlinnassa . . .
joensuussa, Pohjanmaalla Mqalmessa lappeenrannassa . . 2)tikkelissä Joen kan Kokkolassa Savoliunassa , issa Karjalassa Kotomaalta.
Keisarillinen Senaatti on 19 p. viime helmikuuta määrännyt makasiinin hoitajan Heinolassa Carl Maurits PaqvaleVin kruunun makasiinin hoitajaksi Kuopiossa.
Kuopiosta. Eräässä yksityisessä seurassa oli äskettäin puheena, miten tärkeätä ja tarpeen vaatimaa olisi sauda parempia asuntoja tyoväelle Kuopion kaupungissa, kuin niin monet työ-miesten ja köyhäin perheet asuvat ahtaissa, paha-siivosissa, terveydelle varsiu vahingollisissa ja sittekin usein sitä suhteen jotenkin kalliissa hökkelissä. Kaupungin yhteisiä, kasvulla olevia säästö-rahoja ei luulisi osaavan mitenkään muuten soveliaammin käyttää, kuin rakentamalla tämmöisiä työväen asuinhuoneita, johonkin järven, esim.
Valkeisen^rannalle, niin, että yhdessä suuremmassa, vaikkapa vielä kaksinkertaisessa rakennuksessa olisi soveliaita majoja aluksi 20 eli 30:lle perheelle. Se pari, kolme tuhatta hepea-ruplaa, mikä tämmöiseen rakennukseen pantaisiin, antaisi kyllä korkonsa jorahassakin; vaan se raittius ja kaikenlainen parempi-vointosuus, joka tämän kautta voitettaisi työväen ja köhäin perheille, olisi määrättömästä arvosta kaupungin yhteis-elämälle. Huoneet voisi olla niin järjestetyt, että jota perheellä olisi oma asunhuoneensa, kyökkinsä leipouunineen, porstuansa ja kalu-konttorinsa, vieläpäpotaatti maansatin, niin ettei tarvitsisi olla mitään johtoa eikä tilaa paha-keskuisuutsiin näiden useampain perheiden välillä. Weden lähelle esitteleuune tätä senvuoksi, ettei puhtaan pito tulisi heille kalliiksi, jonkavuoksi heille myös olisi tarpeen rakentaa sauna ja sen yhteyteen erityinen vaatteiden pesu-huone. .—.
Jos taas olisi joku mahdottomuus kaupungin liikoja rahoja siihen tarkoitukseen täyttämisessä, niin eihän pitäisi olla mahdotonta osakkeilla saada kokoon varoja senverran kuin tähän aluksi tarvitaan. Mutta silloinkin luulisi kaupungin voivan antaa verotonta maata, jota kyllä löytyy tämän kartanon alaksi sekä pienoiseksi kasvutarhaksi. Tapion sydämmellinen toivo on, että tämä tärkeä asia otettaisi yseisesti mietittäväkst ja että kaikki ne, joilla sen toimeen saattamiseen on valtaa ja voimaa, tarttuisivat vipymättä asiaa alulle panemaan.
-Suomen Yhdys-pankki ottaa vielä tämän maaliskuun loppuun asti osake-kirjoituksia, vaan niillä, jotka helmikuussa ja sitä ennen ovat osakkeita itsellensä tinganneet, on oikeus saada täydelleen ne kirjoittamansa osuudet. Sitte Wapunpäiväötä altain heinäkuun 15 päivään asti otetaan se ensimäinen 10 markkaa joka osakkeelta.
Näille rahoille ruvetaan lukemaan korkoa 5 sadalta, matsu-päivästä alkain siihenasti kuin yhdyskunta saapi armollisen luvan alkamaan vaikutustansa, josta eteenpäin sitte alkaa seasetustenmukainen voittojen jakaminen osamiehille. Yhdyskunta alkaa vaikutuksensa sitte kuin toinen maksu 15 markkaa osakkeelta otetaan, josta ottopäi Yhteensä 1, 505. 4, 587, 400.
Tästä siis nähdään, että pait Helsinkiä, jonnepankin pääasento perustettanee jo 11 muihin kaupunkiin saadaan pankin konttoria, ja myös, että pankin Perustus-rahasto Puuttuu vielä lähes puolitoista miljoonaa markkaa siitä suunnasta, kuin sen perustus-rahastoksi on alussa määrätty, nimittäin 6 miljoonaa markkaa. Yhdys-pankin asiamiehenä täällä Kuopiossa on edelleen kauppamies R. Kellgren.
Mikkelistä 15 p. Maalisk. (Ote kirjeestä.) ”Nyt olemme mekin meidän läänissämme tavoittamassa saada toimeen maavilje, lysseuraa, niinkuin muissakin paikoissa on jo tapahtunut. Markkina-aattona (14 p. maalisk.) oli kokous tästä tarpeellisesta maankansseli-huoneessa, jossa asiasta tilaisuudessa läänin hra Kuvernööri, > N:s R2 Ja p lll > Sanomia Salvosta ja Karjalasta.
Perjantaina 22 päivänä Maaliskuuta.
Jaetaan Kuopiossa:P. Asehanin ja Kumpp. Kirjakaupassa kello 12 päivällä.
Hinta vuosikerralta:
3 markkaa 4(1 pennia ja puolelta:
1 markka 80 pennia.
Maarian päivänä saarnavat:
Puolipäiväsaarnan, ruots., varakirkkoherraMolander jasuomal.
tuomiorovasti tohtori Borg.
/
Sekä entisien, että uusien talousja maaviljelys-seurain, jos tahtovat elävällä tavalla vaikuttaa, neuvomme paremmin kuin tähänasti hyväilemään talonpoikasia maamiehiä kutsumalla heitä jäseniksensä ja yhteyteensä. Tätä saattaa moni oppinut herrasmies väittää vastaan, sillä muka, että talonpoijilta ei olisi kuitenkaan paljo valaistuksia uusia kokeita toivominen ja mitä he sitte seurassa tekevät. Tähän vastaamme:
Se saattaa ollatotta, ettei monien ympäristöstä faapuville tulleiden, sekä herrojen että talonpoikaisten kuullen esitteli tämän hankkimisen sekä tarpeen, että toivottavan edun ja hyödyn. Ei nyt kuitenkaan voitu saada tällälertaa muutaaikohiinasiassa, kuin että määrättiin elinimitettin vaan ne miehet, niin herroista kuin talonhaltioista, joiden pitäisi esittelemän asetuksia tälle seuralle. Näistä asioista tulee seuramme taas keskustelemaan 11 p. ensitulevassa huhtikuussa.” H. I. v. Pfaler.
heillä ole vielä paljo kokeita; mutta istukootkin vaikta tältäpuolen nollana. Paljas se kunnia, että saavat olla seurassa osallisena, vaikuttaa fen, etteivät sitte pääse sanomaan sitä tavallista sananparttansa:
”Ne ovat vaan niitä herrain tuumia!” WaSta itse tuumissa osallisina ollen saavat he halua omintakeisesti tarttumaan talous-asiainfa parantamisen puuhiin. Mitenpä myös voidaan tulla ensin tuntemaankaan, missä seikoissa heillä on väärät, missä oikiat käsitykset, ja nlissä paraiten tarvitsisivat ojennusta, jos «yhteisissä kokouksissa kuulustella heidän mielipiteitänsä, heidän toivojansa.
mistä milloinkin tarvitaan.
Jos taas vaan yksi eli toinen sivistyneempi talonpoika otetaan seuraan, toivoen sen sitte ympäristöllänsä selittelevän muille, niitä on saanut tuulla ja oppia herrasmiesten seurassa, niin älkään luultako, että sitä enää uskotaan. Hänestä ja hänen puheistansa sanotaan tavallisesti. ”Sekin mies on jo mennyt herrojenuskoon.” Kuin siis tämmöisiä turhia ja syyttömiä epäluuloja vielä löytyy rahvaassa kaikkia herrasmiesten tuumia lohtaan, jotka epäluulot juuri ovat tulleetkin siitä, etteivät ole meidän talonpojat saaneetitse olla osallisina yhteisissä tuumissa, niin olis nyt jo aika tämän seikan selvetä ja epäluulojen hävitä. Ja tähän ei tarvita sen suurempaa eikä konstillisempaakemoa, kuin että ukkoin annetaan tulla itse yhdessä joukossa muiden säätyjen kanssa vapaasti tuumimaan M
n.
I. Raamatun Suomennuksesta.
Kirjeitä Hiljaisen Heikille Kaukalassa.
Weli veikkoseni!
Muistathan kuin koulussa ollessamme ensi kertoja saimme Raamatun alku-kieliä, Heprean sekä Kreikan kieltä, ruotsiksi kääntää >
kuinka silloin olimme ulkoa lukeneet läksymme ruotsin-tielisestä Raamatusta ja luulimme itsiämme varsin hyvästi valmistuneiksi, mutta suureksi hämmästykseksemme kuulimme opettajamme puoli-suutuksissa sanovan:
”ei se kelpaa, ei ensinkään, ” jonka jal» teen otti luokan ensimäisen Pojan kysymyksessä olevata kohtaa lukemaan.
Tämä käänti värsyt toisilla sanoilla ruotsiksi, kuin ne olivat ruotsalaiseen Raamattuun käännetyt. ”Niin se paremmin alkukielen mukaan olla pitääpi!” sanoi vain opettaja ja alkoi itsekutati sanaa eriksensä tutkia ja meitä kysellä Siitä Päivästäjalkoi vähittäin ja yhä selvemmästife käsitysmeissämuodostua että pyhän Hengen vaikuttamiset jumalallisen sanan ilmoittamisessa, jota oli meille opetettu, olivat alku-kielen tekstiin sovitettavat, vaan että käännökset, ruotsalaiset sekä saksalaiset ynnä muut olivat ihmis-työnä pidettävät.
Tunnustain työnsä vajavaisuuden ja Pyytäin alku-kielten tekstissä olevata ymmärrystä yhä tarkemmin kielellensä kännetytsi on siis eri aikoina ja eri kielillä koetettu voimainsa mukaan Raamatunki käännöksiä oikaista ja parannella. Muut ei tässä ole luulleet täydellisyyteen ennättäneensä kuin Paavinuskolaiset, jotka pitävät ”Wulgata”-nimistä latinan-kielistä käännöstä yhtä korkeassa, miltei korkeammassa arvossa, kuin itse alku-kielten tekstiä. Mutta jossa hengellinen eli uskon-opillinen ja tieteellinen elämä on ollut siinä on kaikin puolin edistymistä yritetty, joskin toisaalta on toteen käynyt, ettei yritykset aina ole oikein onnistuneet.
Niin on Suomenki maassa aikain vaatimusten ja voimain mukaan Raamatun suomennusta uudistettu. Isäimme kalliilla kielellä saatiin Uusi Testamentti vuonna 1548, vain vasta vuosi-sadan päästä elikkä v. 1642 painettiin koko pyhä Raamattu suomen kielellä. Tämä oli siis ensimäinen painos, jonka suomeksi olivat toimittanut professorit Eskillus Petraeus ja Martinus Stodius sekä Kirkkoherrat Henrik loh. Hoffman ja Georgius Favorinus.
Ett’ei tämä ensimäinen painos täydellisesti tyydyttänyt aikansa vaatimuksia, jotka varsinki suomalaisen kielen suhteen mahtoivat alhaisella portaalla olla, on siitä nähtävä, että oikaistu painos, joka oli toinen järjestyksessä ja Kirkkoherran Henrik Florinukfen toimittama, ilmaantui jo v. 1685. Mutta jota enemmän alku-kielten tieteellä nen tutkinto edistyi ja suomalainen kieli tuli Suomen oppineilleki tutuksi, sitä tarpeellisempana ruvettiin Raamatun suomennuksen korjaamista jällen pitämään. Kolmas ja neljäs painos tehtiin Talousseuroista Suomessa. Tänä vuotena ja jo lopulla viime-vuotta näyttää alkaneen uusi into perustaa talouselimaaviljelijäin seuroja Suomessa niihin Paikkakuntiin, joissa niitä ei vielä ennestään ole. Tämä onkin ajan vaatimus:
sillä ainahan näidenkin kautta joku kipinä halua maaviljelyksen parantamisen perään herätettänee, josko toiselta puolen ne eivat voikaan täyttää kaikkien kaikkia vaatimuksia. Kuin monivertaisesti suurin osa maaviljeliöistämme ovat talonpoikasia, niin on luonnollista, että talousseurain tulee edellä kaikkea vaikuttaa tämän enimmän joukon edistymistä taloutensa asioissa. Mutta päättäen herrasja talonpoikasien-jäsenien suhdasta vanhemmissa talousseuroissamme, ei ole talonpoikaset olleet varsin suuresti osallisina näissä seuroissa. Niin esimerkiksi Turun talousseurassa, joka perustettiin v. 1797, oli v. 1856 luettelon mukaan kaikkiaan 778 jäsentä, joiden seassa vaan 2 talonpojan nimellä;mutta joskokin luemme sen 2 herrastuomaria, 1 lautamiehen, 1kirkko-lväärtin ja 10 rusthollaria kaikki talonpoitasiksi, niinkuin luulttavasti-ovatkin, niin ei niitä sittekään kartu enemmäu kuin 16 eli noin 2 sadasta. Waan samalla-aitaa oli samalla seuralla kuitenkin 15 ulkomaalaista jäsentä. Kuin nyt tällä, kniinkuin aikillakin seuroilla, on itsellään valta kutsua jäseniksensä ketä vaan tahtovat ottaa seuraansa, niin tästä voipi päättää, ettei Turun talousseura ole tahtonutpitää lukua talonpoikasista maamiehistämme, eitä kukaan entisistä jäsenistä ole esitellyt talonpoikasia enemmältä seuran jäseniksi.
Josko tosin seura onkin kokenut vaikuttaa yhtä lämpimästi talonpoikaisten luin herrassäätyistenkin talous-asiain edistymiseksi, niin on se tällä taivalla ollut heille vierasta, ulkoapäin pakattua, kuin eivät itsesaa kunniaa olla itse seurassa ja tuumissa osallisena.
Sitävastaan Oulunläänin talousseurassa, joka perustettiin lv. 1828 oli v. 1851 374 jäsentä, joissa 72 talonpoikaista, siis noin 20 sadasta. Wiipurinläänin maaviljelysseurassa, niinkuin sitä kutsuvat, eroitukseksi huoneen hallituksen smrasta-, perustettu v. 1847, oli v. 1855 yhteensä 369 jäsentä, joissa 31 talonpoilasia.
Uudenmaan ja Hämeenläänin seurassa, joka perustautui 1856 oli toissa vuonna 447 jäsentä ja näissä 78 talonpoikasia.
Kaikkiaan siis on näissä neljässä seurassa 1968 jäsentä ja niiden seassa 197 talonpoikaista eli joka 10:nes. Jos vielä näissä vähissä talonpoikasis, sa eroittelemme ne niihin erinäisiin arvoluokkiin, mitä niissä jäsenluetteloissaon mainittu niinon niissä yhteensä11herastuomaria, 22 kihlakunnan ja 2 maanjako-oikeuden lautamiestä, 3 lirtto-väärtiä, 14 kuudennus-miestä, 1kestkievari, 44 rusthollaria ja 100 paljasta talonpoikaa.
Näiden 4 entisen talous-seuran lisäksi on nyt puuhassa tiettävästi 3 uutta seuraa, nimittäin Kuopionläänin, Porin ja Pohjolais-maalaisten seura, jota lähettäjä I. P:n Oulun Wiitto Sanomissa n:o 9 mukaan Kemin ja Tornion talonpojat puuhaavat. Myös on välistä ollut kysymystä Uudenmaan ja Hämeen maaviljelysfeuran jakamisesta, eriksensä kumpasellekin läänille, joka ei juuri taitaisikaan haitaksi olla. Mitkelmkin läänissä ollaan j« talouseli maanviljelysseuran puuhassa, niinkuin lähetyksestä tässä n:rossa näkyy.
vuosina 1758 ja 1776; ne olivat molemmat Kirkkoherra Anders Lizeliuksen oitaftmia. Apunansa tässä toimessa olivat professori Clevberg sekä Piispat Brovallus ja Mennander. Tämän neljän —nen painoksen on sanottu olevan mitä paraita käänöksiä löytyy ja tosi on, että suuri on eroitus sen ja entisten välillä.
Kaikki sen jälkeen ilmaantuneet Raamatun painokset ovatki neljännen painoksen mukaan tehdyt, mutta ajan kuluessa on siinäki tuntuvia puute-kohtia havaittu. On muka sanain kirjoitus-tapa vikanainen, erityisten lauseitten muoto on Suomen kielen lnonnosta eroava ja itse käännöksessä on erhetylsiä tapahtunut. Näistä nykyisen Suomenkielisen Raamatun puute-kohdista muistuttivat yli-opiston professorit, tohtori Gabriel Geitlin ja Mathias Akiander Suomen piplia-seuraa Turussa vuonna 1852, joka heti lähetti nämät muistutukset Suomenmaan opetus-säädylle, pyytäin sitä Ilmoittamaan ajatuksiansa, millä keinoin puutokset olisivat parannettavia.” Lie tämä asia ollut papiskunnalle liian outo ja uusi, koska sen lauseet olivat ”niin erimielistä, ettei toimituskunta niistä saanut mitään varmaa osoitusta kysymyksessä olevaan tärkiään asiaansa.” Waikka moni ehkä olisi suonut yrityksen siihen raukenevan, niin piplia-seuran toimituskunta katsoi asian kuitenki sietävän uutta keskustelemista.
«Lähetti siis kaikille läänin-rovasteille ja Kymnasiumein ja kouluin rehtoreille muutaman vuonna 1852 toimitetun uuden painoksen suomalaisesta Uudesta Testamentista ja vaati vieläki opetus-säätyä lausumaan, josko kävisi Piplioita sen mukaan oikaistuna toimittaa, kehoittain muitaki seurakunnan jäseniä ajatuksiansa ilmi antamaan.
Siihen vaivaan ei ollut erittäin monta rupeavata, ja lauseitten antavain joukossa oli miehiä, jotka tetivät tuommoiset yritykset ihan turhanpäiväisiksi ja pahan hengen tulisiksi nuoliksi; toiset taas pitivät Suomalaisen Raamatun oikaisemista varsin välttämättömänä ja kiiruisasti toimitettavana. Keski-väliä pitävän näyttimuuan jo näitä ennen ruotsin kielellä präutistä ilmestynyt ”Lyhykäinen arvelo, ” jossa magisteri Anders Wilhelm Ingman tarkastelee äskenmainitulta Herrain Geitlinin ja Akianderin tehtyjä muistutuksia. Hän myöntää siinä suomalaisen Raamatun kyllä tarvitsevan perinpohjaista korjausta, mutta sanoo ajan-laadun olevan esteenä sen toimeen panemiselle:
hämmennystä Jumaluus-opin asioissa ja riitaa lahkokuntain välillä televän aikakauttamme kykenemättömäksi sellaiseen pyhään ja tähdelliseen työhön.Syistäsanotuistaarvelee hän siis, ett’ei Suomen kirkko saata antaa pyhintä kirjaansa yksityisten jäseniensä torjattavaksi, jos ei nämät ensiksi ole präntin kautta antaneet yleisön yhteiseksi tutkittavaksi kaikki muutokset, joita aikoisivat Raamatun käännöksessä tehdä. Tuskin tohtii fellaisellakaan välipuheella puhua yrityksen puoleen, vain ilmoittaa kaikeltaisen, vähimlnänti muuttamisen nykyisessä käännöksessä häntä hyvin arveluttavan.
Kuin siis aika näin oli tehty vaaralliseksi ja kykenemättömäksi, niin ei kummakaan jos sittemmin löytyi nmitaki epäyksissä olevia ja varovaisuutta vaativia. Taaski sai pipliaseuran toimituskunta panna puuhansa pussiin
se peräyntyi ja jätti esimiehensä haltuun kaikki nämät lausunnot, hänen tehdäksensä, niinkuin asian laita olisi vaativa.” Nyt alkoi esimies asiassa liikkua eikä tarvinnutkaan pitkiä puheita, ennenkuin sai arkanapidettyyn toimeen suostumaanWvetelin kappalaisen magisteri Anders Wilhelm Ingmännin
saman miehen, joka pari vuotta ennen oli aikakauttansa pitänyt kykenemättömänä sellaiseenpainavaan työhön, joka olivaroittanut, ett’ei kallis Raamattu olisi yksityisten korjattavaksi annettava.

Tämä käänne kummastuttaisi hyvinki, ellei usein olisi nähty, että ”aikoin vaihettaessa miestenki mielet muuttuivat.” Päin vastoin rohkaisee se edistymisen arka-lnontoisia asian-ajajia, kuin näkevät, että hän, selvästi nähden peloittavat puutteet ja vaarallisuudet, kuitenti paljasti rintansa ajan vastuksia vastaan.
Sovittuansa magisteri Ingmannin kanssa työn toimittamisesta ja hänelle hankittuansa virka-vapauden, ilmoitti esimies pipliaseuran toimituskunnalle mitä oli asiassa aikaan saanut, joka suostuenhänen ehdotukseensa 18 p. kesäkuuta vuonna 1856 päätti ”ottaa magisteri Ingmannin korjaamaan suomalaista Raamatun käännöstä, ja jättää hänen haltuunsa sen painamista likinna valvoa.” Tämän hänelle nskotun toimen sai magisteri Ingmanni kunnollansa ja uutteruudellansa päättymään jo kahde< vuoden sisään. Wuonna 1853ilmaantui präntistä viides suomalaisen Raamatun painos, jonka mukaan toimituskunta heti painatti Viisituhatta eksemplaria koko Pyhästä Raamatusta, viisituhatta Uutta Testamenttia Suomen pipliaseuran kulungilla ja kaksikymmentä tuhatta Uutta Testamenttia Londonin pipliaseuran kustannuksella. Näitä levitti sitte toimituskunta yli maakunnan, saadatsensa ja perustettuja muistutuksia, ” jotka mielellään tahtoi , Myttää tulevissa Raamatun painoksissa.”
.
Katson tässä sopivaksi sanaa taksi sanoa siitä, millä mielellä ja suosiolla tämä uusi Ramatun suomennus on maassamme vastaanotettu.
Ensinnäki on arvattava että ne, jotka jo alkujaan olivat olleet Ramatun korjaamista vastaan, eivät millään mokomin saattaneet tälle yritykselle suosiotansa antaa. Se oli vieläki heidän mielestänsä hirmuinen työ että entiseen fuomennukseen ensinkään satuttiin.
Muutamat heistä eivät ottaueet tätä uutta suomennusta aukastakseensakaan:
eivät itse sitä lukeneet eivätkä sallineet muittenkaan lukea. Oli niitäki pappeja, jotka, kuin kuulivat joutu seurakuntataisistansa kaupunki-matkalla ostaneen uuden käänöksen, paluuttivat heitä viemään takasi tätä villihengen sikiätä.” Toiset rohkenivat kuitenki käydä siihen käsiksi, vain harmin huikaisemat silmänsä eivät tässä eroittaneet muuta kuin erhetyksiä ja
väärä-uskolaisuutta.
Sitä paitsi myöntyivät he mielellään siihen, mitä olimuissa suomennusta vastaan sanottavana.
Warovaisuuteen kohoittaneet, jotka, samoin kuin magisteri Ingmanin aluksi, olivat vaivoin suostuneet Raamatun kevyt-kätiseen korjaamiseen, hämmästyivät havaitessansa siinä Perinpohjaisempiaki muutoksia, joihin alkuna eiollut muka muuta kuin hyljättävä muutoksen himo.
Näitten moitteista se ei ole vähinnä pidettävä, että Suomentaja vasten omia ennen julkaistuja ajatuksianfa on ruvennut suomennustansa toimittamaan ihan toisinpäin, kuin edellä mainitussa arvelossaan oli pitänyt Suomen kirkon oikeudelle yhteen fopivana. He muka vaativat että, ennenkuin semmoinen kirja, kuin Raamattu on, annetaanrahvaalle luettavaksi, sen pitäisi saada joltaan hengelliseltä tuomiokunnalta arvo-lauseensa. Se ei heidän mietteissään ole oikein selvälle sanottu, josko tällaiseen tuomiokuntaan pitäisi asettaa vain muutamia, joilla olisi valtapäättää, jos muut saavat ruvetakkaan tarkastaniaan heihin liki koskevata asiata >
tahi jos tuohon tuomiokuntaan kaikki ovat kuuluvia, se on, jos itsekuki saapi päättää, ansaitseeko kaupassa löytyvä kirja hänen arvostelemistaan vai onko katsomatta hyljättävä? Wielä sanovat he sttäli petollisuudeksi, ett’ei ensimäisen lehden etu-puolelle ole selvästi pantu, että tämä uusi suomennus on vain koetus-käännös. Arvellevat sellaisen oudon sanan heti pudottavan tuon käännöksen yksinkertaisen kädestä. Mitä lie milläki muistuttamista
vain jokaisen mielestä on Pipliaseuran toimituskunta eroinnut oikeudestansa, kuin uuteen koetus-käännökseen ovat käyttäneet niin Paljo varoja, omia sekä ulkomaan, että tuskin ulottunee voimansa yleisölle vanhaaki käännöstä tarjona pitää.
Näistäki jo on nähtävä, mitenpipliaseuralle on käynyt toivossansa saavausa suosiollisia muistutuksia Raamatun korjauksen toimittamisesta.
Mihin määriin muistutukset ovat olleet perustettuja >
se ou toinenasia. Ei mahtane kukaan väittää, ett’ei uudessa magisteri lugmannin toimittamassa Raamatun suomennuksen korjauksessa vieläki korjattavia kohtia löydy. Se olisi yhtä kuin kiistäisi, että yhdellä silmällä näkee yhtä hyvin tahi paremmin kuin kahdella, elikkä jotta jo on tällä korjauksella vallan täydellinenkäännös voitettu. Puutteen puoleista on ylimmiten, että yhdet sanat alku-kielessä usein ovat käännöksessä eri sanoilla suomennetut, että välistä on vanhoja sanoja ja lauseita säilytetty, vaikka olisivat sietäneet korjaamista ja toisessa kohdin muutoksia tehty, vaikka entiset olisivatolleet yhtähyviä, jollointi jotain parempia, että Raamatun selitykseen toskevia kohtia on muutettu, eht’ei nykyisetkään selittäjät varmaan voi entisistä eroita, ja että suomentaja on muutamain sanain taivutuksessa erehtynyt. —< Parannettuja paikkoja on knitenki paljoa enempi. Sanain kirjoitus-tapa on yleisesti Suomen kielen mnkaan taivutettu, laufeitten muukalainen muoto suo
Niitä Näitä.
8. Hyvk tkällä, parempi siellä. (.Lähetetty). Täällä, Suomessa laukku-ryssiä milloin minki syyn tähden morkataan, vaan eipä heidän täältä saatuja tapoja kotopuolellaan, venäihellä, hyviu ihailla, joka näkyy Makoinpojan naapurien «lietteestä:
”Näitkö velli Matoiupoiloa?””anäin velli!” ”aMakoinpoika kerralla proidinut:
’) ärren syyvä treskaitsehoo, ’) tupaktoa juo pahkuttaa, parran breitfehöö/) kravatissa viruu brekaitsehoo, silmät on tuin shidalla da shidalla/) a Makoinpoika kerralla Proidinut!!” 9. Ammkselainenki suvaitseisi vieraansa varhaimmin liikkeellen lähtevän, kuin sanoo:
Pätii meijän gostilla ajoo luglettoo, ’) Sää on kuin raövu, Doroga kuin lutitku;”) johon vieras vastaa:
a syö da juo da iäreh.
’) männyt eli pilatunut. ’, arki-ruokia syödä rehnaa. ei nimittäin pidä paastoista lukua. ’) tupakkia polttaa höyryttää. ’) partansa ajaa.
°) sängyssä makaa lekottelee. ’) juutalaisella ja juutalaisella. ’) Hyvä on meidän kyydillä ajaa luilatella. °) ilma on rasva-tyyni, tie siliä luin lutikka. °) syön ja juon. sitte mattaan.
minusta olisi ollut, jos Sopala olisi kaupannut oman isänsä Taloa vaan ei hänen olis tanvinnut mennä omin lupinsa minun isäni taloa kauppaamaan ja semmosia suuria hämminkiä tekemään ettei haltioita kohta usko tukaon haltioiksi. Minullakin oli morsian ja se olis saanut 6Wo:nen ruplan perinnön; Waan nyt hän on häväissyt minun, sanoen että:
sinä, toisen talolla asuja, olet täynnä pettämässä minua. Semmosia hämminkä on Sopala väärän osotuksensa kautta saanut toimeen. Rautalammilta 9 p. Maaliskuuta. ers Hm Leskelän talon Poika.
jotka matsetaan Haapasista Hirsistä, Määrntljt hinnat tuotuna Porin kaupunnin Haminaan ”RäfsHö.oup”ia.ssa. kop. 18 tuumasista läpi mitaten maksetaan Syllältä. . 50.
.. .. 25. . . 20. . . 1». 15.
’ /2 „ „ /, „ /, /, , / // ” , / ’)> Haapain pitää oleman oikosia, oksattoniia, ei lahoja, eikä kuivia, ja niillä pitää olla kuori päällä kuivnmisen estännseksi. Haapahirsistä, joissa on lahon vikaa sydämessä, maksetaan vähemmän. Haapahirsiä, jotka eivät ole 7 tuuman paksuja läpitse mitä, ten, ei oteta vastaan.
Halulliset myyjät saavat suusanallisesti tahi kirjallisesti keskustella allekirjoittaneitten kanssa.
Porissa ja Sosiankartanossa 16 p. Helmik. 1861. H. I.Oldenbnrg ja Kump.
Wiime vuoden rästinä olevia lruuuun?ulostefoja voidaan tulevan viilon kuluessa suorittaa H. I.Lindborgille.
e/ome/l a Hl) /.op. ei/itt/ies ba/<ia^e« /tas /?a«e/iavtit’iiil<3 e. m.
()nBllllB reBBliliBk^v till Hleäoor^ inom kort. Niirmkre «08 Kantor V^»ll»8.
änälllnälgenliFll »nin nreBenter, utlör»B »l un<lerteolln»<l 8, 80eietet8nu Bet kr. 111. 8 till 6 e. in.
DB, niin viBtelBe iiärBtääeB l)lilver olott en kort tia, inlijuäe» <!en nö^tärlläe publiken ktt ineel lorztn, lieär», iniF me<l Bitt neBök oou«ej lät» ett tiliMle biikvn, obe^ll^nllät, Boni lor en rinF» utFilt troget äBll^elli^tzör en liar M^tinA eller vän.
Btereo»lloner n, s Lerlin, I^onäon, ?2riB in. ti. äro emot en rinF» »l^itt »tt deBLB tr. 111. 81. m.tillBe.m. ?. Benröävr, pliotoF>’kllrän Btettin.
Nn liten vllrt liunävllip ined drunn, lotter är dortlloininenlränt»r Akren Lor^BtrölN.
’Lill utBi)llninF leinn»äe n«i, Btliäet arB reBter»näe leronoutBk^läer Ilunnn.
indet»l»B inoui ut^äenslet al »»»tu, veeku. till 11. <I. liinädor^.
Tulleita matkustajia:
maaliskuun t 7 päivänä kauppamies Laurell Pietarista ja Magister Forström Mäntyharjusta kestlievarissa.
nimismies Forsberg ja sahakirjuri Harlin Karjalasta kaupungin-palvelia Lundbergiesä, talonpojat Marttila ja Junttila Limingasta. I. Ohberg lisalmrSta. tauppainuvusKolis Savonlinnaota, rouvaPalander loensuuStil, Tilitoff ja Uitrofauoff MilteliSta, maamittari ja Nyman Oulusta sekä rouva Stteng Pielisjärveltäkestkievarisst. ;rouva Mfsberg ja Konsuli Eandelin Lovisasta sekä herra Björkman Wartaudesta seurahuoneessa, nimismies Lagerstav! ja vara tuomari Lagerstam Tuusniemeltä kihlat, tuomari Ahngenssa. Painolmvan antanut-, ti. A. Therman.
Kuopiossa, P. Asehanin ja Kumpp. kirjapainossa, 18111.
Julkinen selitys.
Yksityisiä Ilmoituksia.
Tapiossa n:o 6 on Olli Sopala pannut itsensä haltiaksi ja Leskelän Antilan talon myöjäksi Siikatosken kylässä n:o 6, vaan hän ei ole mikään sen haltia; mutta tykkänään Oulun maaherran läänissä Sotkamon seurakunnassa asuvainen, vaitka tälle väärällen haltiallen tulee kijoja ostajoilta. Tämän saan ilmoittaa totuuden mukaan ettei ihmiset vaivaisi itseänsä tyhjän tähden eivätkä tulisi suurempiin vahinkoihin, niinkuin minä olen tullut. —Mainituntalon haltia on Henrik Hintikka ja hänen nuorempi veljensä Gabriel.
Sopala tosin ou nainut Gabrielin tyttären, vaan jos Hän siitä syystä luulee olevansa talon haltiana ja myöjänä, erehtyy hän suuresti. Hän on ostomies, niinkuin muutkin, ja kehnonen ostomieheksikin.
Hänellä ei ole muuta kuin yksi hevonen ja ajo-kalut, jotka hänen isänsä häissä lahjoitti huomen-tuopissa, sekä huomen-tuoppirahat, joita ihmiset lahjotti nuorelle pariskunnalle ja muuan lammas.
Tämän ilmoitamme siksi, että se on hallitsioista ilkeätä kuulla, luin vieras menee kauppaamaan toisen taloja. Somempi malaiseksi oikaistu, vanhassa käännöksessä olevat julkiset erhetykset samoin oikaistu, alku-kielen sumeammat kohdat pienoisella sanallaselvemmiksi saatu.
Mitä vielä kysymyksessä olevata yritystä vastaan nyky-aila esiin tuonee, varmaan on kuitenki toivottava, jotta Suomen seurakunta vasta on kiitollisesti mainitseva Suonientajan ansiollista työtä, uutterata ja rehellistä tutkistelemista, jossa ei ole voimiaan eikä varojaan säästellyt, jolla on osoittanut tien, kuinka Jumalan sanan kunnioittaminen ja sen ajan-mukainen suomentaminen yhä ovat yhdistettävät. Mutta miten nyt asetettava yhdyskunta eli komitea, jonka tulee viimeisen käännöksen perustuksella ja siihen tehtyin muistutusten johdolla toimittaa jällen uudistettua suomennusta, toimessaan onnistuu >
sen saanähdä, jokasilloin elää..
Kah, tuin Pitkäksi tuli kirjeeni venymään
lienenluullut asian sietävän selitystä ja luontosi tarhomista. Sinä, Heikkiseni, olet hiljainen, minä olen vastanen kesli-väliä pitäisi kumpaiseuti noudattaa:
ei tyhjää torua, ei kaikkiin Som^^opuisa ystäväsi Antti Wastanen.
Ullomaalla.
Itiivallan Keisari Frans Josef on mailleen ilmoittanut asetuksen, jossa niille annetaan Säämöiä ioka vuotisten valtiopäivien vitäluisestä; mutta ei tämä vielä näy tyydyttämän Unkarilaisia ja ehkä siellä sentähden kohta taas sodan kapina kohoaa.
Italian valtiopiiivilt Turiinin kaupunnissa on melkein yksmielisesti suurella ilon hunnnalla tunnustaneet Sardinian Kuningasta Viktor.Emmanuel Italian Kuninkaaksi ia nyt hän valloittaa 21 miljoonaa ihmistä Italian yhdistetyssä valtaunnassa.
Syyrian maalta kuuluu taas, että Mahumetin uskolaiset uhkailemat ristityltä vainoilla ja hirmutöillään, luutta taitaapa tuo siellä nyt oleva Ranskannman sotaväki voida pitää heitä kurissa.
Kotomaalta.
Kuopiosta. Hippak. sanomia. Maaliskuun 13 p:ä.
Wirlavakuutuskirja annettiin kirtkoh. apul., vara tirtkoh.K.I.Keekman’ille tirttoh. virkaan Kemijärvellä.
Kuollut lopulla viime kuuta kappalainen Mivieskassa, vara lirkkoh. P. V. Krant.
2? P. Avonaiseksi julistettiin kappalaisen virka Mvieskassa. Samana päivänä on virkavapaus suotu kappalaiselle Suonenjoella, vara kirttoh. Toitalle 1. p:stä Huhtikuuta, jota virkaa toimittamaan siksi aitaa on määrätty tähän hippat. muuttanut kirttoh. apul., vara kirlkoh. Majander.
Wiime tiistaina 26 p. t. l. tutkittiin Lukion ylä opetussalissa julkiset väitös-lauseet, jotta suuretieteen opettajaksi ylä-alkeisja opettajaksi naisväen-touluissa Konsistorien arvosteltavatsi esitteli opetustieteen kokelas K. W. Dahlström. Samana päivänä j. pp.
kävi hän samassa-aikeessa ylä-alkeiskoulussa käytännöllisen opettaja tutkinnon. Todistus-sanat näissä tutkinnoissa olivat:
edellisessä approbatur ja jälkimäisessä approbatur o. lauäe.
Helsingistä 23 p. Maaliskuuta. Veikkoseni! Kylläpä on täällä ilmoja jos minlälaisiatin. Wtenä paivänä voipi olla jo monenlaiset ilmat, ja tuulta täällä piisaa yhä vaan meidänniemellä.
Ei oo nykyjään tainnut olla näin myrskyistä ja vaihtavaatalvea, ja sillapa täällä tauteja liikkuukin niin paljon. Melkeen jokapäivä luulee kellojen soittavan hyvästiään jollekulle näistä ilmoista matkustaneelle.
Yliopiston nuorisosta on kuollut kolme.
Näin tämä asia kuuluu Senaatissa päätetyksi ja on nyt lähetetty Pietariin vahvistettavaksi.
Mutta kuolemasta elämään! Senaatissa kuuluu jo päätetyn koulu opettajain palkkain lisäämisestä.
Mutta tästä palkkain lisäyksestä eivät tule osallisiksi kuin vanhemmat opettajat vaan.
Nuorempain puoli saa vielä olla entisellään. Näin ovat myös Luliot ja Ala-alkeiskoulut jaetut lahteen eri puoleen opettajainsa suhteen, vaan heidän palkkojen lisäämisestä saat ehkä jo kohtakin tarkempia tietoja, luin nyt voin antaa.
Mitä täältä muuta kertoisin? Sota-asetukset kuuluvat nyt olevan paraallaan ahjossa ja aivotaan niistä tehdä uutta sotalakia, jonka liiempia määräyksiä en vielä voi tietää. Sen vaan kuulin sanottavaksi, että ruumiin-rangaistus siitä tulee melkeen kokonaan pois heitetyksi; ainoastaan housuille sais vielä vähän muksauttaa.
Suo anteeksi että tällä kertaa niin lyhyesti jahuolettomastikin kirjoitan, vaan aikani vähyys ei myönnä minun nyt parempaa panna. aina ystäväsi Siekli.
Tapion-ahollamaaliskuussa. Tietänethän missä tämäpaikka on? Jos et tiedä sitä, niinsanon, ettäse on Ilajassa jaIlaja yhdessäpitäjässä kuinKoitereki
ApasKoitere? No lueSätenista satu, sieltäsaat sen tietää. Waan kuuleppaö, Ukko halliparta, lupasithan sinä aloiltasi vähän väliinsä viestiä antaa milloin mitä merkillistä siellä tapahtuisi? Ia se kyllä olisikitehtävä, semminkikun voisitkertoa semmoista, josta näkee, ettei valtasi toki ole ihan loppumassa, mintun tavallisesti luullaan. Waan ne vilttaat vartiat, joita jommosen jouton olet palvelukseesi ottanut, envät taidataan enää tuntea Sinua isännäksensä, vaikta toivoit heidän estävän pienintä mäntyäti tantereellasi nääntymästä. Muuten en ymmärrä mintähden olet heittänyt mainitsematta yhtä melteen tärkeätä asiata. Ottanet sentähden minulta vastaan vähäsen tiedon siitä. >
Sen jo tiedät, että Ruunun metsistä myötiin huutokaupassa jonkunmoinenluku honkia.
Waan tiedätkö mitä ihmiset siitä kaupasta nyt virtkavat? Ostajat aprikoivat:
”kyllä ne halliparran vilklaat vartiat opettavat meitä honkia ostelemaan”.
Talonpojat taas:”mtäs meitä, meitä ne opettavat myömään. Ei Ruunu olisi mitenkään voinut saada semmoista hintaa, jos vaan möi entiseen tapaan kannottain, eli pöltyttäin ja tuuma lukuun puiden paksuuden vuoksi.”
Wartiasi olivat tuumineet, ettei se kävisi laatuun.
Nyt piti olla oikein tarkka ja näyttää, ettei pienin oksakaan saa mennä hukkaan.
Ehdot olivat pää asiassa seuraavat:
hinta määrätään kapu-» jaloittain; tarjottu hinta luetaan vähintäli 6 kyynäräisille ja 12 tuumaisille puille, mutta ostaja on velvollinen ottamaan 9 tuumaisiaki, vaan silloin puolennetaan hinnasta 25°/, kustaki tuumasta kun puu on hienompi 12 tuumaa; >
ainoasti tenveitä sitä varten merkittyjä puita annetaan, kuitenki niin, että vikautuneesta puusta leikataan se vikainen tyvi« eli latva-puoli pois ja lopusta on otettava, kun vaan riittää 6 kyyn. pituuteen; ostaja ottakoon puunsa itse pois ja leikelköön minpituisilsi itse tahtoo; mutta karsikoon latvuksia ja tuumaa paksumpia otsiaki, sekäläjyyttäköönne, jotta Ruunu saapi niitäki latvuksia ja otsia eri kaupalla myödä.
Tämä myönti-tapa kun oli tukkunaan tuntematon, eikä kuulutuksen kautta ilmoitettu, niin ennen avisionia näyteltiin taulu, joka osoittaa kuinka monta kapu-jalkaa puuta pölkyt sisältävät tukali ovat pitkiä ja paksuja. Esim. 11 kyynäräinen pölkky sisältää, jos se keskeltä mitaten on 12 tuumaa paksu 16 k. jalkaa.
14 „ „ 23 18 „ „ 36 „ 24 „ „ 64 Saattaisi kenties luulla ettei näin oudolla myönti tavallaolisikaan saanut ostajia. Waan eipä mennytkään niin. Täällä maksettiin kapu-jalasta 2’/, , ja täyttä 3 kopeekkaa. Jopa siitäki karttuu hintaa. Ja kuuluu, jotta ylempänä on maksettu enemmänki, vaikka muutamista.paikoista janotaanpölkyn-laskun vaileemmaksi ja menevä’n 2 vuotta ennenkuin joutuvat Joelle, minne täältäpääsevat yhN:o R3 IKsIN R8«l Sanomia Salvosta ja Karjalasta.
JaetaanKuopiossa:
P. Asehanin ja Kumpp. Kirjakaupassa kello 12 päivällä.
Laumantailla 30 päivänä Maaliskuuta.
Hinta vuosikerralta:
8 markkaa 40 penniä ja puolelta:1 marlta KO penniä.
Pääsiäis-päimänä saarnaamat:
tuomiorovasti tohtori Borg.
Ehtosaarnan, varatirktoherra Ingman.
Puolipäiväfaarnan, ruots., kappalainen Granit ja suomal.
2na Pääsiäi6-päivänä saarnaa:
Puölipaiväsaarnan, ruots. sekä suomat. Rukoushuoneen saarnaaja Eriksson. ,
a huou, mm o Woisin kertoa taisteluitaki tantereellasi, mitta se samanen pölkyn-osto vimma on matkaan saattanut. Mutta kun et pitkistä pv Tapion-ahon Antti.
tullutkaan, niin se vielä olisi sitteti ollut Mtaläjla kirjain pitäisi aina olla kaikinpuolin yhtäläiset, etenkin semmoisten, joita suurempi kansanpaljous yhdellä erää yhteisissä hartaus-tiloissa, n. k. yhteisessä Jumalan palveluksessa tahi kouluissa j. n. e., viljelevät, joissa jokainen läsnä-olia seuraa omaa kirjaansa, ja jossa siis jo vähinki eriläisyys tuottaa hämmennystä. Niinkuin varmaan tiedämmeki, on tätäki nyt puheena olevaista Historiat» paljoki käytetty lasten sisä-luku opetus-kouluissa, joissa jokaisen tulee omasta kirjastansa seurata joka sanaa kun luetaan, vaan mitenkäs sitä
nyt enää taitaisi niissä tiloissa käyttää, jos yhdellä sattuu olemaan ensimäistä ja toisella toista painosta, kun jo eroitus on monessa kohdassa näiden eripainosten välillä niin suuri, että toisessa löytyy useinki monta monituista kokonaista riviä peräti eritavalla kuin kirja antaman olla ennellänsä, vaan sentähden etenli, että se uudistus on saattanut kirjan entistä huonommaksi, ja siinä sivussa vielä saatta, nut paljo turhaa vaivaa sen kirjoittajalle, joka olisi voinut ennen neli voiniansauhrata muuhun tarpeelliseempaan toimeen.
Nyt olisi siis käytävä sen uuden painoksen toisinnoista sanelemaan, mutta se veisi meitä kovin lavialle, jos alkaisimme läpitfe käymään koko sen kirjan, joka on täpö täynä semmoisia mitättömiä toisinnolta, jotka vaan saattavat kirjan sisältönsäki puolesta epäselväksi ja vaiteaksi. Tätä todistaaksemme otamme vaan ainoasti muutaman luvun. Ja kun nyt eteeni, sattui auki Uuden Test. 42 luku eli sivu 129, niin arvostelkaamme sitä, jossa heti luvun alussa seisoo:
Ia Jesus tuli hengellisesti murheelliseksi.
Tästet toisinnosta jo siis täytynee tehdä se kysymykses? Näinköhän Jesus aina siihenhetkeen asti oli hengellisestisurutöin, koska Hän vasta sillä hetkellä sanotaan tulleen ”hengellisesti murheelliseksi.” Rivi 7 ylähäältä seisoo:
Herra lieneekö se minä? Eikö tämä ole kuin lasten puhetta? Sivu 130, rivi 4, seisoo lesukfen ohessa. Mitä sillä taas tarkoitettaneen? Rivi 5, seisoo:
enin rakasti. Eikös tämä taas ole lisäys Raamatun sanoille, sekä vielä siinä sivuSsa kieli virhe? Sivu 131, rivi 9, seisoo:
ettei sinun uskos mitättömäksi mene. Onkohan se paljo entistä selvempi? Rivi3 alhaalta seisoo:
ja Sinun sanas he ottikat hyväkseen. Mutta onko sanan hyväksi ottaminen saman tekevä kuin sanan sydämmeen kätkeminen? Sitä epäilemme Vapahtajamme omain sanain johdosta, vertauksessa ”neljänlaisesta kylvymaasta, ” koska muka siinä sanan hyväksi ottajat, verrataan kivistöhön ja sanan sydämmiinsä kätkiät verrataan hyvään maahan. Tällä tavalla sanoja toisinnellen väärennetään autuuden-oppi. Sivu 132, rivi 16, ylahältä seisoo:
Minä istutin heille sinun fanas.
Rivi 9, alah. seisoo:
Ia minä annoin heille sen suloisuuden.
Mitä lienee taas näillä lauseilla voitettu entistä parempata, kun muta antaminen on toisinnettu istutukseksi ja lunnia suloisuudeksi.
Olkoon vaan nyt tämä näytteeksi sisällön suhteen.
Mitä nimien kirjoitus tapaan koskee, niin on se kummallisen setavata ja horjuvaista. Tosin näyttäisi se siltä, kun olisiaikomus ollut kirjoittaa nimet semmoisiksi kun suomalaiset niitä sanovatki, vaan eipä sekään tapa ole uskollisesti tullut seuratuksi. Hän on kirjoittanut Aadami, Eeva, Apraham, lisak, laalop, loosep, Mooses, Topias j. n. e. Mutta minkiitähden hän toisin pailon jälleen kirjottaa:
David, Daniel, luudan, Hofea, Rebelka Jose, Marta, sen siaan kun edellisen tapansa mukaan olisipitänyt kirjoittaa:
Taavet, Taniel, luutaan, Hoosea, Repekka, loose, Martta.
Merkillistä kyllä on seki, mintätähden hän kirjoittaa Aadami ja ei Aatami, samoin kuin Marta ja ei Martta, sillä eihänsuomalainen edes juovuksissakaan sano:Aadami, Marta, vaanAatami jaMartta.
Muutoinki on hän nimien sioittelemisessa hyvin horjuvainen. Sivu 79 kirjoittaa hän amanto-fiassa Holoferneksen asemesta Holoferneen, mutta melkeen ylehensä muualla löydämme samassasiassasioitellun Peräti toisin n. k. e. m. Herodeksen, Johanneksen, minlätähden ei siis samasta syystä Herodeen lohanneen? Tähän nyt loppukoon nämät vähät arvostelut. Näistäki on jokyllä helppo nähdä, miten huonoa ja fekavata se uusi painos tästä kirjasta on, jota ei (Lähetetty.) Moitteita, , Suomalaisen Kirjallisuus-Seuran Viipurissa toimittamasta Piplia-Historian toisesta painoksesta.” Yleisesti linee se tuttu, millä uutteruudella ja menestyksellä ”Suomalainen Kirjallisuuden-SeuraWiipurissa”, ou vaikuttanut kansakuntamme sivistyksen asiassa, jonkatähden senhyvää-tarktoittavaisesta »vaikutuksesta ei hennoitsisi vähintäkään moitetta ilmituoda.
Mutta kun maassamme jo rakastetaan julkisuuttaja tämmöisetasiat, jotka ovat yleisön yhteisiä ja niinmuodoin jo itsessänsä julkisia, niin ei haitanne jos senkin seuran erhetyksestä sanasen sanomme.
Että mainittu Kirjallisuuden-Seura on hyvässä tarkoituksessa antanut sen toisen painoksen Piplian-Historiasta uudestansa kirjoittaa ja korjata, siitä ei ole epäilemistäkään. Mutta se on yhtävarma, että se uudistus sille kirjalle oli enemmän vahingoksikun eduksi.
Sillä ensimäinen painos oli sekä kielen että sisällön suhteen ainaki parempi tätä toista. Mutta josko vielä toinen painos olisi sillä uudistuksella tullut vähäisen entistä paremmatsiki, kuten se ei ole dessä vuodessa. Mintähdentö ne siellä olivat mateemat ostaa, ja vaitta yksiä huutajia oli sielläki ollut? Kyllä nyt moni aprikoipi:
ompahan ruunu nyt liian tarkka, niinkun tummetsivat sitäki ettei saa täkäläisiltä metsä-herroilta kohdasteen ostaa, jos kell pasunta puiksi ja semmoisiksi pienemmiksi tarpeiksi tahtoisi, joutavia kuivia keloja, mutta semmoinen oston anomus piitää kulkea niin monta japitkää virta-tietä, että välistäeikoko tarpeesen saakaan puita. Mutta luonnollistahan se kuitenki on, että Ruunu ottaa niin suuren hinnan kun suinti saapi. Waan oudompi on, että ostajat menivät niin paljon maksamaan, etenti kun muistaa mitä parikymmentä vuotta sitte maksettiin. Waikea tosinon arvata paljonko kanta-rahaa hongat toinen toistaan myöten tulevat antamaan.
Luultavasti se kuitenti nousee Hli ruplan kustaki puusta; kun Kuopion läänissä on myöty 72, 000, niin kylläpä siitä jo saapi rahaa. Entäs Oulun läänissä. Siellä lienee myöty liki 400, 000.
Jospa hinta on vähempi ollut, niin summa kuiteiekin pitäisi tulla tuntumaan.
Että Numm näin metsistään saapihyvän tulon, on kyllä hyvä, femminki jos vast’edes joka vuosi saattaa myödä yhden niinkun toivotaan, ja siten tulee näkymään, etteivät ruunun metsähoito-kustannutset menekään hukkaan, kuten moni on pelännyt.
Waan asialla on toinenki puoli. Msityisten silmät aukiavat. Kun näkemät millaisen hinnan Nuunu saapi ja miten se asiata menettelee, niin mikä heidät estelee yhdellä tapaa teteniästä? Säästäväisyys ja tarkkuus onki tarpeellinen, varsinki kun mieleen johdattaa mikä hinnan suureen nousemiseen on syynä. Kyllähän toivo saada sahuuta vapaaksi on jo äijän kilpa-ostoa vaikuttanut ja tämä ennen vanhaan ihan tuntematon tilvoitus nostaa hinnan kuten suurempi tavarain haku kaupassa ainaki. Waan ei , se olisisittenkäänsiihen »naaraan päässyt nousemaan, joll’ eivät metsämme olisi niin paljonharvenneet. Metsän vähyyshän toisaaltapaneesäästämään, jaehkämeikäläiset siksi viisastuvat, etteivät enää hongikkntansakokonaan urkko-kaupassa nlöisi, jommosesta myönnistä on lukemattomille arvaamaton pila tullut. Kunoliaikanaan saksalainen ylimetsä-herra, paroniBergsanonut, että mahdottomanpaljonpuutalastuissa tuhlautuukunniitähakataankirveellä, eikä sahallaleikata, ja sitä eräälle tuttavalleni haastoin, niin hän vastasi:ompahan toki liian tarkka, kunlastujaki ottaalukuun.
Waan ehkä hän nyt jo rupeisi toisin ajattelemaan, sillämontakapujalkaa puutahan lastuissa kuitenti tärväytyy. Ompahan täällä jo nähtyki, vaikta hyvin vähän että pölkkyjen leikkaaminensahalla hyvin käypi laatuun. Enemmän halkoja sahalla leikataan. Maakauppioiden pitäisi sitä varten hanttia paljon täsisahoja kaupaksi. Se olisi hyvä tavara.
Wlimenluotasilähdettyänilupasinlirjoitteenkin sen, ja et usko, miten paljo minulla olisi mielessä, mutta en ole vielä oppinut oikein panemaan paperille ajatuksiani. Kalleveljeni opetti minua kirjoittamaan, niinkuin tiedät; mutta hänkään ei voi opettaa ajatusten paperille panemisessa muuta, kuin vaan sanoo, että ”Pitää kirjoittaa paperille aivan famate ja sseasmassa järjestyksessä kuin tahtoisi sanoa sanat suulli. sakin puheessa”. Ja luulenkin ja tunnen jo, että Kallenpeensinkään olisi tarvinnut eikä pitänytkään entisestä toisenmoiseksi muuttaa. S. R. I
n.
(Lähetetty).
Kirje Weli Moosekselle.
Ethän veli veikkoseni pahaksune! jos lähden tirjevaihdettani kanssasi käyttämään julkisesti näillä Tapion palstoilla, kuitaten mekin osastamme sitä kallistettua posti-rahaa, minkä saamme maksaa tilattavista sanomalehdistämme postiherrojemme palkkioksi; mutta eihän tämäkään olisi sitten mitään, jos jo tyytyisivät tähän, etteivät enää velkosi sitä tallista laukku-rahaa, minkä kaikki ne seurakunnat saavat maksaa, joihin ei ole sattunut varsinaista Keisarillista Posti-Huonetta, saadessansa fanomalehtiänfä ja kirjeitänsä esille tulemaan, jonka luulteni sinäkin hyvin tunnet omasta koto-seurakunnastasi.
Mutta tallahan tätäkin joksikuksi osaksikuittaamme, kuin vaihettelemme sanomalehditse väliasioitamme, joista muutoin, jokaisestakirjeestä pitäisi maksaa erityinen postiraha, *) koska välityksemme ei oletkaan mitään salaisia. Senpä suhteen alotanki tällä lyhyellä kirjeelläni tirjevaihdettamme velvollisuuteeni jälkeen, ollen vanhempana veljenäsi; vaikka kyllähän ennen Israelin suurta kansaa muuttaessamme siihen luvattuun Kaanaan maahan kulit etunenässä; mutta olimpa silloinkin muistaakseni suureksi avuksi sinulle, kuin piti lehovan käskyn jälkeen astuasi Israelin kansan ja Pharaon eteenpuhelemaan, huostaasi uskottua asiaa toimeen saadaksesi; vaan tuin tunsit ajoissa valittaa lehovalle puheesi hitautta jakielesi kankeutta, , joka sentuultuansa kehoitti sinua luokseni, pyytäen puhemieheksesi. No mitäpäs näistä entisistä, kuin olisi puhelemista kylliksi nykyaikuisistatin kansamme yhteis-riennoista ja hankkeista.
Lienethän sinäkin jo siellä salmen takana jalammin pohjukassa asuessasi, saanut lukea sanomalehdissämme tuon ilahuttavan sanoman kansakoulujen aikoin saamisesta maahamme, jossa tarkoituksessa tulee ensin, ja ehken niinpian kuin mahdollista, toimeen pantavaksi kansakoulu opettaja-laitos kirkkoherra Cygneeukfen kiitettävän esityksen jälkeen. Eikös tämmöiset askelet pitäisi olla mitä ilahuuttavampiamaamme nousevassa nuorisossa! Jonka suhteen pitäisimeidän nuorten miesten kaikista maammePaikkakunnista alkaa kaikella innolla kilvotella itsiämme oppilaiksi siihen uuteen opettaja-laitokseen että siinä vaurastuttuamme, niin opissa kuin meidän järkemme viljelemisessä, voisimme ajassamme jotain vaikuttaa maamme hyödyksi ja kunniaksi. Jonka suhteen kehoitan sinuakin, veli Moses/ kiinitarttumaan asiaan, koska tunnen sinun jokseenkin nokkela-järkiseksi ja jo enemmän valistuneeksi nuorukaiseksi. Mieti asiasta toistaiseksi!
Waikka vielähän olisi puhelemista niin tästä, kuin monesta muustakin yhteis-asian seikasta; mutta toivon toiste saaväni parempaa aikaa ja uusilla ajatuksilla jatkaa kirjettäni sinullen. Niin jää hyvästi tällä kertaa ja voi hyvin! Toivoo hyvänsuontoisuudella.
Weljesi Aaroni Toivonmäellä maaliskuussa 1861.
o) Vaikka pitäähään sitä sanomalehdillekin lähetettävistä kirjeistä maksaa postiraha; vaan saammehaan me näissä vapaasti jutella, koska minä majailen täällä Tapion halliparran halmemailla. ja voithan sinä lähettää lirjeest S-n I.lle S:mille. jolle kansan kirjoitukset kulkevat vapaasti, että tuolin alkaisi saada usiampia kirjeitä kansan yhteisistä seikoista ja sillä tavalla tulisi pakotetuksi laajentamaan valtosia palstojansa jatihentämään riviänsä ja painoansy, niinkuin oikein julkisen sanoman tulisi olla.
vaka ystäväsi Anna Maria.
Korpelassa 15 p. maalisk. 1861.
rustus on aivan luonnollinen ja oikea, vaitka tähän yksinkertaisuu.
teen on vaikea tottua, kuin sitä aina tekee mieli kirjoittaissa saamaan sanoja ja lauseita johonkin, ikään kuin juhlallisempaan muotoon.
Waan ainahan ja kaikissa asioissa se näkyy, että silloin kuin kuka oikein on olevinansa ja tekeytyy paremmaksi tavallisuuttansa, niin silloin se käypi sen hullummasti. Tyhmyyttä siis onkin, että missään tilassa pyrkiä pois tavallisista eli luonnonmukaisista järjestyksistä.
Tätä mainitsen ettet oudostuisi kirjeeni jokapäiväistä kirjoitustapaa:
sillä minä en osaa, enkä tahdokaan tältä puolen itseäni sievistellä. ”Kielioppia” ja ”Opetuskirjoja Lähetyskirjain tekemiseen” lukekoot ja seuratkoot miehet, joiden ymmärrys kannattaa; vaan minä kirjoitan niinkuin ajattelenkin ja puhun. Korvani olkoon minulla kielioppina ja sydämeni oppikirjana kirjeiden tekemisessä.
Etpäs usko, mikä uusi ajatus jaintominulle tulimieleen viimen luonasi ollessani, vaikk’en siitä vielä silloin sinulle virkkanut mitään.
Minä varsin suuresti mielistyin siihen puhtauteen ja järjestykseen, jonka näin loistavan kotonasi jokapaikassa, eikä kuitenkaan ollut mitään Paikkaa liika koreasti laitettuna. Tähän ensin mietin syytä kauvan aikaa, sillä muistanhan, miten siinäkin Ruppolassa ennen sinua anoppi-vainaasi emännöimisen aikana oli huono siivo eikämitään järjestystä ja eikähän se ole ollut paremmin kotonasikaan vielä tähän päivään asti. Samate se on ikään vanhempien sisäriesi Eevan ja Liisan kotitöissä ja samoin on minunkin kotonani. Jo rupesin luulemaan niinkin, että miehesi Heikki on saanut sinun tähän puhtauteen ja hyvään järjestykseen komennetuksi; vaan silloin taas muistin Liisa-sisäresi miestä Suomalan Mattia, joka on kyllä siisti ja osaava mies, ja vielä oppineempi kuin sinun Heikkisi;vaan eipähän saa Liisaa pitämään sen parempaa siivoa tuin kotitalossasi, meillä ja monessa muussa paikassa näillä tienoilla on. Niinikään juohtui mieleeni tuo Penttilän Paavo, joka on rakentanut kartanonsa kyllä hyvästi ja vieläpä punannut seinät ulkoapäin; mutta epäjärjestys ja likaisuus on sisälläpäin, kuin emännältänsä puuttuu tointa puhtauteen ja järjestykseen.
Näiden mietteiden kautta tulin vasta havaitsemaan senoikian syyn, mikä sinun on saattanut siistimmäksi muita meikäläisiä. Sehän sen, näet, on tehnyt, kuin sinä sait olla 2 vuotta senHovilan hyvän herrasväen palveluksessa. Samassa meni mieleeni minunkin, että jos suinkin vanhempani ymmärtäisivät minua laskea sa» malle tahi jollekin toiselle herrasvälle palvelukseen vuodekst eli pariksi, vaikkapa kolmeksikin, niin paikalla tarjoutuisin. En ole vielä tohtinut tästä asiasta äitillenikään, sen vähemmin isälleni sanoa. Eusin Päätin tästä sinulle kirjoittaa, ja jos siihen kehoitat, niinkuin luulen, niin sen nojalla sitte paremmin rohkenen vanhemmiltani lupaa pyytämään. Et usko, miten minua paljo epäilyttää luvan saaminen rakkailta vanhemmiltani, sillä
meidän kesken puhuen
he rupeavat odottamaan jo minulle sulhaisia, kuin olen jo, niinkuin tiedät, 18 vuoden vanha. Waan minä olen päättänyt ennen olla vanhana piikana, ennenkuin mennä miehelään näin oppimattomana töllerönä, etten tiedä oikeasta siisteydestä enkä muista hyvistä toimista muuta kuin sen vaan, että ne näyttää minusta niin suloiselta ja somalta ja että semmoisia kaikenmokomin tahtoisin oppia.
Nyt jätän tämän asian sinun, vanhapaimen-siskoni, halttuusi. Kiellä sinä tahi käske minua tästä tuumasta. Sinä olet 5 vuotta vanhempi minua, olet myös ollut jo kolmatta vuotta miehelässä.
Johan silloin enemmän tiedät kuin minä tyttö-huitukka. Elä kauvan viivy antamasta minulle moniailla kynä-rivillä lauseesi tästä minulle nyt niin rakkaasta Elä terveenä! Sitä Weniieltii.
Orjain vapauttamisesta on H. M. Keisari antanut 17 p. t. k. armollisen Julistuksen, josta siunatusta asiasta enemmän tulevassa n:rossa.
Anna Marian kirje Ingalle.
Siskoseni!
>i mitaten maksetaan fylältä ” /2 , / // , / /, „ 8 1»i ’/2 /, , / „ /, „ I^> 7 » 5 Haapain pitää oleman oikosia, oksattomia, ei lahoja, via, eikä lvi« ja niillä pitää olla kuori päällä kuivumisen estämiseksi. Haapahirsistä, joissa on lahon vikaa sydämessä, maksetaan vähemmän.
56 50 1 Haapahirsiä, jotka eivät ole 7 tuuman Paksuja läpitse mita< ten, ei oteta vastaan.
Halulliset myyjät saavat suusanallisesti tahi kirjallisesti keskustella allekirjoittaneitten kanssa.
Porissa ja Sosiantartanossa 16 p. Helmik. 1861. H. I.Oldenbnrg ja Kump.
Puntaripääeli Timotei-heinän siemeniä myyvät Inginen ja Harin.
sa?<i«F tie« Fe^lie tte/t sis/« «< ele /ti»<ie««a li«<e^ s«bs^«ibeaeke Nl«8l>z»>l8k» »»l^VVr »>«< RÄ«T«» Hlei ie»/ö? Fe»-^a»’ io^e ab<m^e«ie»’ a 60 sami /3»’ Dame»» oe/l lie« sitteie^a^tis ««^llome» a Zt) säl/as /eos ««eie»ieeH» «ali samt viti i«FänFe«. ske? /bi. ttii s e. m.
/>. <F^«»to^.
Por tre veokor Be6»n fljrBVllnn en unäerteoknaä tiliköriF Btörrs BortenB röö (kunä till könet) i^enkänntlnäe namnet ”laivo, turB666 me66ubbl», Bporrar noli liiin» öron, kvit «m bi-inF»n , mn^en oon löttern», »n.mt Bllientlnäe en«. Kinlitlln6en a ökre t»n6rll6en. B»nnoiikt kn, r l»unäen ioke ps. annat Bätt lorkommit, an n, tt 6en KHt me 6nil» reBl!.nä6. 6en, 6om Bll^tie Kun6tilivarata^itoek kter «tiiiler llntin^en k«8 enkefru Xonov i Kuopio »t»6 «1l«i l»v» unäerteoknaä il, iHlallniuk», llklpell, utiutvn, B ne6erli3 ve^erLuilnin^. L. Xonuv.
De« He, eke oe^ sisia a/ eke /^ eke««a ie^mi« ««b^»-»^ »’«lie bo^ei-iig’» b«ie»’ «««^äll^s a««a«lia^ <le« I! H soeieieis/msei. H^^ee-bihette»’ /ö»’ iili «li» äeke beiättlFaekeHeffa»’ a 60 /ö^ti«me»a L 5 sam/ /ö»lie» s/«eke»-««afe ««</ /»-. Z ttii 6e. m. sam< iiell’«F<z»^e«. FS»-/a« s^e^ kai/ iilis e. m.
8»1u l?. st elomp:» bokbanHel:
Den BextonäriF«l. Vlluäevills-monoio^ ien»kt. Inli6MBkt ori Dt>e^i«’o«e>l.
Bmör Knn6B tili 8».Iu i6xpsäitianBfoAäen I^vr», B e16v6l vi 6 8i)n6ll^88ko1or linn63 tili 8»>lli il, kärv^rllNllv doll» trvoieeri.
Flnn.l, pllBB«, n6e för 8tl, I1»Illlp»tkellt6ln. 15 leop.
Vin^ilr6B-arti6tt>, lo. Nn berättelse klir 6em Born önBil», n, tt l)Iilvn, nvtti^n, . olvsrBättnin^ frän NnAelBlen, n. 1 iub.
I^ukuHn, öppi^leii^n, tllrpo6lljBiBBn. tieäoiBBl>>. 45 kop.
I’n, mm6lf()i’B iinne-äreiier ook lärlter, Berviettei’ ook doiäB6u» k».r B»mt HkZt-r6<jBkn.p.
Iltllmlillttl!.!’.
Kuopiossa, P. Asehanin ja Kumpp. kirjapainossa, 4861.
Painoluvan antanut. L. 111. Therma».
Tulleitamatkustajia:maalisl. 22 p. maamittausoppilasLindqvist Kristiinasta satulam. Lindqvistissä. kuvain teliä Sehröder Viipurista seurahuoneessa, rouva Parviainen Joensuusta filtavouti Fröbergisss, rovasti KroijeruS luugaSta mamsell Laelmanissa; 23 p. foitonjoh»aja Hohmuth Oulusta kestikievarissa; 24 p. översti-luutnantti Berg Oulusta seurahuoneessa, maamittaus oppilas Myrberg Kaavilta, maaviljeliä Westzynthius Rautalammilta ja ravintolan isäntä Tikandel kestikievarissa; 26 p. sahalirjuriKiljander Palolista leskirouvaKiljanderissa. mamsell Lundgren Heinävedeltä testilievarissa, kauppiaat Ryynänen ja Cederberg Joensuusta ja luutnantti Sundman Rautalammilta seurahuoneessa, masinisti Lundell Turusta ja sahalirjuri Multanen Karttulasta Abel Itlosessa.
Warkaan käden kautta pois tuli allakirjoittajalta»viime Tiistama neljä ja puoli naulaa ruohonpäistä villa-lankaa; joka hyvä ihminennäistä langoista jotalin tietäisi, tekisi hyvin , a ilmoittaisi Yksityisiä Ilmoituksia. Huvhmatkaat! Suovun sahalla on myytävänä 25 tahi 30 kuormaa heiniä, 65 leiviskää lotjasta päästettyä rautaa, jossa suuri osa nauloja ja vanhoja, mutta vielä kestäviä purjeita, myös vanhaa varppia; hinnasta sopiintuu allekirjoitaja Sahan hoitaja F. M. Nygren.
Suovun sahalla saattaa 5 eli 6 riskiä ja siivoa työmiestä saada tästä lähin koko kesäksi työtä, ja maksetaan miestä myöten35 ja 45 kopeekkaa päivältä, Win työ-kirjan kanssa nyt kohta ilmoittavat itsiänsä edellä nimitetyllä sahalla. F. M. Nygren.
Lundlvallissa.
Määrätyt hinnat tuotuna Porin kaupunnin Haminaan ”Räfsön” jotka maksetaan Haapasista Hirsistä, „ „ Hopiasfa lop.
18 tuumasista läpi mitaten matsetalln syllältä 56.
Englannin kuningattaren Viktorian äiti on vasta kuollut Londonin kaupunnissa 75 vuodeu iässä.
Ulkomaalta.
Italian maakunnat alkavat jo olla kaikki ihan vapaana entisistä haltioistaan, sillä Messiinan linna on antautunut Sardinialaisille ja saman sanotaan Civita del Tronton varustuksen tehneen. Rooman kaupunkia toki vielä Paavi Ranskalaisten avulla hallitsee; mutta levoton on kansa sielläkin päästäkseen yhtymään muihin Italialaisiin.
Paino-»virheistä Tapion t 2 n:osa on oitaistava 3<i ja 37 mvi lriidennellä paistolla, jossa seisoo ..hämmennystä Jumaluus-opin asioissa ja riitaa lahkokuntain välillä tektvän ailakauttanuut lylenemättömäksi, ” jofa on luettava , , hämmennysten Jumaluus-opin asiassa ja riitain lahkokuntain välillä tekevän ailatautemmekukenemättomätsi.” Kuollut. Kirjannitoja Herman Helander nuttui levollisesti kuoleman uneen Kuopion kaupungissa 17 p. maaliskuuta 1861, kello 3 aamusella, 40 vuodeu ijässä, suinetsi kaipaukseksi rattaalle vaimollensa, sukulaisillensa sekä muille ystävillensä.
Riitä Näitä.
»0. Merkillisyyksiä Otatvasta. Niinkuin taivaallisessa otavassa on 7 tähteä, niin on ollut ja onmeidän tieten 7:mälla eripaikalla tänlä nimi käytetty. Taivaalla on jo ensinkin 3 otavaa, nimittäin Suomen, Lapin ja Wenäjäu otavat, eripailoillaan kulin, sen jälkeen kuin jo ennen lapsena tarkoilta suomalaisilta tähtien tutkija-ukkoloilta kuulin. Sitte on neljänneksi luettava Gott» lundin jo v. 1828 ja 29 antamat ”Otava”-nimiset kirjat, 2 osaa. Viidenneksi on sen niminen ravintola eli viinikellari, mikä nyt näkyy olevan muutettu Porin kaupunkiin. Kuudenneksi on maanviljelyskoululla Mikkelin läänissä se nimi ja seitsemäs on Wiipurista annettava sanomalehti ”Otava”.
En kuitenkaan ole varma, jos se Helsingissä ollut ravintola, on todella muuttettu Porin kaupunkun eli jos se Helsingin Otava on vaan muuttunut muuksi muukalaisemmaksi, kosta ei liene kannattanut tällä suomalaisella nimellä:
sillä kaikilla viinin ystävillä Helsingissä eiliene vielä silloin ollut senkään vertaa suomalaisuuden makua, sillä siitä on jo 8 eli 9 vuotta, kuin sen niminen kellari Helsingissä ristittiin.
Kummit olivat luulleet tätä hyvin sopivaksi ravintolan ja juomalan nimeksi siitä syystä, että ”hoonot soomalaiset” lukevat ja sanovat otava-nimen:
”Ottavaa”, joka samalla murto-suomella merkitsee samaa kuin:
”ota vaan!” Ja tämähänonkinluultavasti kaikkein ravintolain mielilause sMlspräk).
Se nykyjään Mikkelin läänin maaviljelyskouluna oleva Otavan Majorin puustelli sanotaan taas saaneennimensä siitä, että ennen senpaikansotilasvirkataloksi perustamista on niillä samoilla pelloilla ollut 7 eri-taloa, jotka saivat silloin pois muuttaa nykyiseen NutilankyläänHirvensalmessa.
18 tumnasista lä!
44
Kuopiosta. Jopa näyttää täällä kaupungissa olevan kesä lähestymäisillään. Katu-käytävät ovat jo ihan sulat, missäeimuuten ole veden-juoksupaikka. Neki-keli alkaa olla loppumassa kau» pung ssa. Niinpä se lienee muuallakin, koska postit jo viipyvat, esim. viime tiistainen etelän posti saatiin vasta kestiviikkona.
Wiljaa ei ole enää viime-ajoilla tuotu kaupunkiin, mutta heiniä on ollut h—yvin tarjolla ja niistä on maksettu 8 ja 9 kop. leiviskältä. Sanomiin Turusta, sekä Porin kaupungin Sanomiin on Parkanon lukkari loh. Gust. Walldeman lähettänyt kehoituksen ”Turun arkkihippakunnan lukkareille, ” lähettämään ennen tulevaa luhanneksen päivää konsistoriumin vahtmestarille I.F.
Holmströmmille Turussa, tahi veisun johtajalle A. Nordlundille Vaasassa, kaikenlaisia tietoja, esim. lukkarien palkan eduista kussakin seurakunnassa, min myös kuntin lukkarin ansiollisuuden luetteloita, sisältävät heidän nimien kerällä ijän, palvelusvuodet ja taito-todistukset, kelta ja milloin saadut ne ovat. Näistä tiedoista sitte aitoo lukkari Walldeman kokoilla suomenkielistäMatrikkelia Turun hippakunnan lukkareille ja lupaa niille, jotka kokoilisivat tietoja usiammista lukkareista, kirjaisestansa yhden ilman hinnata.
Nykyaitaseen lukkarien ja siitä feuraavaan veisu-taidon valitettuun kehnouteen arvelee lukkari Walldeman pahimmaksi syyksi ”sen Ekyptiläisen pimeyden, mikä meillä on lukkarien palkka-eduista kussakin seurakunnassa, sekä toistemme (lukkarien nimittäin) suuremmasta eli vähemmästä kunnollisuudesta ja ansiollisuudesta.” Sitte päättäen:
”Mutta te veikkoseni! itse tiedätte, mikä toivo oppi-ajallanne teillä oli palkasta työllenne ja kuinka avara tälläkinhaavaaa toivo-alanne on lukkarin virkoihin pääsemisestä. Ettepä te ensin tiedäkkään lukkarin palkoista etäämmällä (etempänä) omaa rovastin lääniä, tuskin, etäämmälle omaa Pitäjää, kuinka niihin sitte arvaatte hakea.
Toiseksi, jos haette, ettepä vähääkään tiedä, eikä muutkaan (?), kuin kaansiolliset kanssahakianne ovat. Ei siis autanuristakaan, vaikka se armo ei eläissänne teille tapahtuisi, että vaaliinkinPääsisitte. Senvuoksi näyttääkin parhaaksi keinoksi päästä isompiin pitäjiin lukkariksi, että menee ensin isoin pitäjäin kirkkoherroille trengiksi; mutta kuinka opin halun kanssarenkinä ollessa käy, senmuutkin arvatkoot.” Tämä kaikki on hyvin ja asian mukaan sanottu ja hyvä on, että joku on toki ruvennut miettimään keinoa tämän tiedottomuuden poistamiseksi.
Mutta eikö hän tämmöinen lukkarien matrikkeli voisi olla yhteinen kaikille maamme kolmelle hiippakunnalle. Ja jos tämä ei käy laatuun, vaan että lukkareilla tarvitsee olla eri matrikkelit hiippakunnittain niinkuin pappiloillakin on, niin eiköhän Porvoon ja Kuopion hiippakunnissa joku lukkari ryhtyisi edellä kerrottua, kiitettävää esimerkkiä seuraamaan?!
-Kirjakaupassa täällä on jo sitte tammikuun keskivälin kaivattu Lönnrotin ”Suomen Kasvistoa, ” joista myötiinmuutamissa päivissä ne silloin lähetetyt. Ei myös ole ensikään tänne kuulunut Haminassa pidetyn vaaviljelijäin kokouksen toimituksia, eikä ”Lyhykäinen osoitus Metsänhoitoon.” Luulisi sen olevan voitoksi jokaiselle kirjan kustantajalle, niin pian kuin mahdollista, levittää eli lähettää uusia kirjojansa kaikkiin kirjakauppoihin Suomessa; sillä uudeksestansahan kirjaa paremmin muistetaan kysellä.
Mutta niin ei näy tapahtuvan. Wai toivooko kustantajat niitä larvittavan pyytämällä Pyytää, ennenkuin lähettävät? Tämä olisi liika vaatimus, varsinkin semmoisilta kirjakaupoilta, jotka ovat osallisina Suomen kirjan kustantajain yhteydessä. Pitäisi jokaisen arvata, ettei sitä tee mieli tämmöisistä maksamaan kalliita posti-rahoja.
Tuusniemellä kuuluu menneellä viikolla eräs talon isäntä ja emäntä näyttäneen erinomaista rakkauttansa lnvattomaan viina-pannuun, jolla olivat laittomasti viinaa polttaneet. Kuin nimismies ja siltavouti erään kolmannen miehen kanssa menivät tätä Mustitkia heiltä pois-ottamaan, niin oli isäntä tarttunut kaikella voimalla itse pannuun, sitä nimismieheltä Pois riidellen, joll’aikaa emäntä oli varsin urhoollisesti rohissut siltavoudinkanssa, pitäen tätä kiini jaloista lumihangessa ja muutasemmoista. Työläs ja mahdotoin on kuitenkin potkia tutkainta vastaan;mutta tällainen, erittäinkin emännän näyttämä innolliuen urhollisuus ei jääne esivallalta palkitsematta muutamilla kymmenillä taalerilla.
?Wesannolta. En ole nähnyt Kuopion sanomissa hiiskaustakaan tästä uudesta ja pienestä seurakunnastamme. Olisippatäältäkin edes jotain sanomista, jolla voisin lukiaani viivyttää; vaitka kylläpä tätä turhaa puhetta aina karttuu, jos taitamattomat pitäisivät suunsa kiinikin. Mutta yksinkertaisuudessani tekisi mieleni minunkin tervehtämään Tapion toimituskuntaa täältä vanhalta Wesa R:V R4. Iäl»« o RB«R Sanomia SalllostajaOarjalasta.
Laumantaina 6 päivänä Huhtikuuta.
JaetaanKuopiossa:
P. Asehanin ja Kumpp. Kirjakaupassa kello 12 Päivällä.
Hinta vuosikerralta:
3 markkaa 40 penniä ja puolelta:
1 markka W penniä.
Inä Sunnuntaina Pääsiäisestä saarnaa. Puolipäiväsaarnan, ruots. sekä suomat, vara kirkkoh. Lövenmart.
Kotomaalta.
KuopionHippakunnan Tanomia 3p.Huhtikuuta vaaliin pantiin Kappalaisen virkaanPyhäjoen emäseurakunnassa:1)Pitäjän Apulailten Raahen jaSalosten pitäjässä, nimikirkkoh. Z.Toppeliuö, 2) KappalainenSievillä F. Silvius, ja 3)kappal. Kauhavalla, nimikirkkh., Mag. I.H. Keekman. Määrätyt:
kirkkh. Apulainen Kalajoella O. E. Petterson Armovuoden saarnaajaksi Mivieskaan;kappalainen ja kirkkoherran viran toimittaja Kalajoella, nimikirkth. E.A.Montin toimittamaan kaikki papilliset työt samassa seurakunnassa; väliajan saarnaaja lokijärvellä N.Fellman ttrkkvherran apulaiseksi Sodankylään; kirkkoherran apulainen Sodankylässä F. Heikel armovuoden saarnaajaksi Kemijärvelle; armovuoden saarnaaja Kemijärvellä O.
A. Wallin väliajan saarnaajaksilotijärvelle, jaKappalaisen viran toimittaja Maaningalla G. W.Melart toimittamaan kappalaisen virkaa Leppävirran seurakunnassa. Seuraavat virkapaikat vastaanotetaan 1päivänä tulevata Toukokuuta, nimittäin:Kirkkoherran virka Raahen ja Salosten pitäjässä Vihannin KappalaiseltaK.K.Lindforsilta;Kappalaisen virka VihannillaPiippolan Kappalaisen siaiseltanimikirkkoh.
R. Helanderilta, ja Kappalaisen virka Kuopion kaupunnissa Leppävirran Kappalaisen viran toimittajalta, nimikirkloh.I.E.Peyrathilta.
H. K. Piispa, joka 13 p. viime kuuta läksi Kajaanin, Tornion ja Raahen ala-alteis sekä Oulun rouvasväen kouluissa tutkintoja pitämään, palasi tältä matkaltaan viime lauvantaina 30 p.
mainittua kuuta.
(Vähetttty.) Tartutaan asiaan kiinni!
Ilolla ja ihastuksella on ivarmaan jokainen suomenkielisiä sanomalehtiä lukeva suomalainen lukenut kertomukset Kakiu kappelin eli, niinknn sen uusi nimi on, Johanneksen pitäjän miesten kirkon kokouksen päätöksestä suomalaisen lakija oikeus-kielen anomus-hautteista.
Ketä suomalaista myös ei huolettaisi muistaissausa, miten kauvan suomalaisuus, tämä rakas äitiu-kielisyys, tämä oikea suomihengelmä on rusikoitu ruotsalaisuuden puitteilla. Kuinka monen ihmisen omaisuuden, oikeuden, arvon ja tuuman eikö ruotsalaisuus ole Suomessamme suominnut. Jos nämä laskettaisi kerrassaan hurskauden puntarilla mitattaviksi, niin totta kaiketi ruotsalaisuuden omantunnon vaivat pitäisi sitä saattaman vilpittömään kääntymykseen, antaen suomalaisuudelle luonnolliseu oikeutensa. Mt’aikaaruotsalaisuus myös näkisi entiset hyvät työnsä suomalaisia kohtaan näiltä kiitollisuudella ja kärsivällisyydellä palkituksi.
Jos ruotsalainen lakija oikeus-kieli on suomalaisuutta rusikoinut luonnollisistati syistä tulleilla erhetyksillä, miu ou sen uojalla vielä ollut vapatahtoisillaki vääryytsillä suotit tyy-siansa. Niin muistaakseniluinkerran jossakin sanomalehdessäkirkon kokousten pöytäkirjain epä-selvistä kirjoituksista, niissä olevanmahdotointa erehdyksiä välttää, kun puhe pidetään suomeksi ja kirjotetaan ruotsiksi, juuri samaan aikaan kun itse olin eräässä kirkon kokouksessa läsnä, jonka päätöksestä oli pöytä-kirjassa asiaa pahasti vaärentäviä virheitä, mitkä kyllä taiten selvitettiin ja pyydettiin ojennusta, johon pöytäkirjan kirjoittaja vaan vastasi ”ojenna itse, ojentakoon hän, ” ja asian vielä tiukemmatsiti tultua pääsi pöytäkirjan kirjottaja helposti edellä mainittuun tyy-siaan, ehkä ojennus jäi sittekitekemättä , , syystä” kuna sian selittäjät olivat karajan käymiseen haluttomammatkun asian pöytä kirjaan panijavirheiden tekemiseen. Kihlakunnan oikeuden pöytä kirjoista olisi myöski helppo näyttää useampiaki virheitä, mutta kun jokainen hurskas-tuntonen suomalainen, kuka vaan on jollonki niitä tutkinut, tietää kyllä ilmanki että niiden laita ei ole parenipi kun ennen oli ruotsinkielisten kirkon-kokousten pöytä-kirjain, niin en luule tarpeelliseksi tässä niistä pitemmältä lausua; koska muutoiuki ei ollut aikomukseni pöytä-kirjain virheiden luettelemme», vaikka ”puheen aluksi” tahdoin muutamalla saualla mistä mainita, johdattaakseni lukijan mieleen sen, mitä moni muu on jo ennen lausunut, että se melkein mitätön vaikeus, mikä alussa olisi tuomareilla suomenkielisen lakija oikeus-kielen käytännöstäei olisituhannes osakaan sen vaikeuden suhteen, mitä ruotsin kielen paavilaisuus lakija oikeus-käytännössä kansalle tuottaa. Että jokainen suomalainen toipohjan perältä, vaitka jopa tuo lienee puolen nimeänsä kadottanut, kosta uuden kirkon kello jo kuuluu, ja sitä kirkon kyläksi nimitetään.
Näin ovat ajat muuttuneet entisestään tälläkin paikkakunnalla. Kirkon ratennutsesta vielä sanon sanasen, ettei tässä kovin mahtava alku ollut, kilin niin harvat talon-isännät panivat hakemuksen Konsistorinmiin rakenuus.lupaa saadakseen; mutta tämä aljettu aikomus itse työssä hyviu meuestyi, ja kirkon työ, jonka v. 1K56 Mikko Karjalahti alotti, on kiitettävällä ja tarkalla huolella toimitettu, ja on omista seurakuuuan vähistä osakkaista löytynyt tähän tarpeellisia työmiehiä, niinkuin timmermauuit, nikkarit, sepät ja muut vähemmät neuvon-autajat, paitsi yksi nikkari, joka saarnastuolin teki ja johon muutamilla työpanoilla tekivät apua emäseurakunnasta.
Kirkko saatiin valmiiksi ja vihittiin 9 p. heinäkuussa 1857.
Muuten ovat seuratuiltamme rajat monimutkaset
> lieneekö pari kinteriä, joissa ei ole emäpitäjän taloja vaikta senrakuntamme avaruus ei ole suuri, ainoastaan pari peninkulmaa pitkä eikäuiiutään leveä, sanotaan sen vätiluvussa olevan ’/« osan emä-seuratunuasta, vaan n:anttaali-luvussa ’/« osan. Kirkkoherran palkkaa maksamme iyvissä, tolme tynnyriä kymilienen kappaamanttaalilta, siiheu torpparit kolme tappaa savulta ja puoli vaulaa , v!.ita lehmältä; lukkarille kolme kappaa, ja suutiolle ytsi kappa joka savulta, siiheu matsamine, kaikki täydet suatavat emäkirkou-papille, ja lukkarille.
Jopa oltiin hommassa saada eri laina-makasiiuiaki, mutta silleusä raukesi se yritös.
voo ja itävöipi siitä päästäksensä, melkein yhtä hartaasti kun protestauttilaiset muinoin toivoivat jaitävöivätPäästäksensä siitäomaan aikakauteensa kelvanneesta latinan-kielen ja anne-kaupan käytännöstä, on epäilemätön asia. Mutta kysymys on kninka siitäpäästään, joka.
asia maksanee jokaisen suomalaisen kiinni tarttumisen.
Johanneksen pitäjäläiset ovat tähän antaneet hyvän esimerkin, mutta se sopii nykyjään ainoaaöti niille Pitäjille, joissa tuomarit ovat niin kansaa rakastavaisia ja hurskas-mielistä, että rakkaudesta suomalaisuuteen ja oikeaan rehellisyyteen ottavat suomenkielen latija oiteus-tieletsi ilman muuta voiton pyyntöä, kansan rakkautta ja omantunnon hurskasta rauhaa saavuttaaksensa. Kaipaus lakija oikeus-kielen ymmärtämättömyydestä ja halu sen kielen suomalaiseksi saamisesta on asiassa ilmituonut muitaki esityksiä. Että ne ovat syntyneet puhtaasta suomalais rakkaudesta ja puhtaasta oman tunnon hurskaudesta ei voine kukaan kieltää, ’ mutta miten ne aina voivat täyttää tarkoitustansa ausaiuuee toti enempi tarkastelemista.
Tätä saattoi minun miettimään kmmioitettavan lähettäjän S.T
n Tapion 9:nssä inösa mietitty tuomarille palkan lisäämisen kehoitus.
Tosin, mintun S. T
n lausuu, tulee lakija oikeus-asioista selväu saaminen nykyjään monelle paljo kalliimmaksi kuu 1tahi 2 tapan lisämaksu, joten lisä maksu lakija oikeus-kielen suomalaiseksi saamisesta höydyttäisi seulaisia matsajoitati, joiden nykyjään asioistaan täytyy se tehnoki selviö kalliilla hinnalla ostaa, mutta miten senlainen tuomarein uudeksi palkaksi suostuttu lisä maksu vaikuttaisi koko suomalaisuuden voimistumisessa, miten kansan sivistyö-tarkoitutselle j. n. e. on enemmin arveluttava asia. Kuka takaa, ett’ei senlaiset alussa vuositahi ikäkausi-maksut jäisi kansan niskoille ikuisiksi ajoiksi, kuta takaa, ett’ei ne sitten olisihaittaua jolleki muulle ei juuri vähemmin tarpeelliselle asialle, esim. yhdessä paikassa kansakoulun toimeen saamiselle, toisessa taas sen luonnolliselle vaurastumiselle j. n. e. Ja mikä tatterinta ou, uiiu avaa uudet palkkain ilmestymiset tuomareille tilaisuuden pysytellatseen tahallaanrnotsalaisuudessa, laatien suomalaisuudelle esteitä, siksi kuu vasta hyvät uudetpalkkaiu tarjouksethyvittävät mielen suomalaiseen lakija oikeuskielen täytäntöön. Täten tulisi tuomarein suomalais rakkauden ja omantunnon rehellisyyden haitaksi uusieu Paltka-etuin toivo kiistakumppaliksi ruotsalaisuuden sittistymisen eduksi. Mutta vieläpäpäälle päätteeksi saattaisi Hallitusti tulla kiusaan saamaan tellenkään määrätä sumenkielistä lakija oikeus-kieleu käytäntöä eunenkun siihen osalliset ovat tuomareillensa luvanneet uudet palkat. Mutta jaksaako suomen talonpoika-parat joka paikassa sitä tehdä, jaksaako kukaan kyläkunta, kaikki oikeuteusa, omaisuuteusa arvonsa jakunniansa suhteet ja kaikki, mitä han ihiuisenä ollen tarvitsee omata, ostaa kaksinkertaisilla palko-hinnoilla?! Sitä en luule kenenkään myöntävän.
Waan jos se osiksi oikeus-asiassa myöunettaisiki mahdolliseksi, niin onko se oikein, että patlohinnalla ostetaan oikeutta ja onko se oikeutta, niitä täytyy ostaa? Ei, oikeutta ostamalla pyytäminen on väärä keino, ja kun keino on väärä, niin tuote ei voi olla oikea, se ei voi olla pyhä. Mieleui on, ett’ei niin pyhälle asialle kun suomenkielen lakija oikeus-kieleksi saamiselle pitäisi tuomarille perustettaman uusia loukkaus-kiviä, uusia palkan toivoja. Asia olisi muutoin autettava. Suomi olkoon jokaiselle suomalaiselle ratas.
Welvollisuus tätä maata, tätä kansaa kohtaan olkoon jokaiselle suo, malaiselle pyhä, jolla aseena olkoon kansan oma kieli ja rehellinen mieli. Näin hurskas-mielisiä, näin omantuntonsa Suomalaisuudelle pyhänä pitäviä tuomareita rakastakoon kansa ja kunnioittakoon heitä oikeina totuuden isinä. Se on tuomareille oleva kalliimpi kunmuutamat liiemmäiset jyvä-tapat, kalliimpi niistä palkinnoista, mitä kuolevainen voipi tuomarillensa antaa. Sitä vastaan kaikki epärehelliset suomalaiset, uusien liika palkkain onkijat hyljättäköönkansalta ylen katseen alaisiksi, siksi kun suostuvat pitämään omantuntonsa suomalaisuudelle pyhänä; muutoin he eivät voi olla suomalaisen kansan tuomaria, vaan sen elätettäviä.
Tällä en tahdo kieltää ett’ei tuomarein pitäisi saada töistänsä palkkojansa. Olen vaan tahtonut sanoa että lakija oikeus-kielen suomalaisesta käytännöstä ei ole kohtuullistasaada erinäisiämaksuja.
Siitä on jo Tapiossa ennen mainittu, ett’ei suomalaisen lakija
Weniieltii Tapion viime mrossa mainittu, 17 P. viime kuuta julistettu, vaan jo kahta viikkoa sitä euueu, eli 3 P. maaliskuuta uudeu luvuu jälkeen H. M. Keisarin alakirjoittama julistus talonpoikain orjuudestansa, jotapalötoimme ahtausestää kokonaisena tähän ottamasta, sisältää seuraalvaisiapää-temppuja:
talonpojille, jotka ennen olivat aatelisten orjuudessa, annetaan kaikki vapaan inaanviljeliän oikeudet. Maa jääpi totonaan, niinkuin ennenkin, tilanhaltiain omistus-valtaan. Mutta taloupojille annetaan sovittua ja määrättyä veroa vastaan täydellinen viljely-oikeus taloonja maahan, sekä toimeen-tulonsa vakuudeksi ja että voisivat suorittaa maksettavansa ruunulle, jätettäköön heille joku määrätty ala peltoa ja muuta maaviljelytsessä tarvittavaa. Näistä eduista pitää talonpoikain maksaa maanomistajille väli-aikaista veroa:
sillä se ei tule aina näin olemaan; vaan talonpojille on suotu oikeus, maanomistajan suostumuksella, lunastaa itsellensä talo pelto» neen ja muine etuineusa, johon jo ovat saaneet alituisen viljelyoikenden.
Tämä näin lunastamalla saatu täysi omistus-valta vapauttaa talonpojat kaikista maksuista maanomistajalle ja he tulevat vapaideu maauomistajain luokkaan.
Kotoeli palvelus-orjat, joilla ei maata ole, myös pääsevät täydelliseen omaan vapauteensa kahdeu vuodeu kuluttua tästä julistus-päivästä, ja on erittäin säätty tästä näiden väliaikaisesta tilasta, jota on sovitettava kunkin työlaadun ja muiden seittaiu mutaan. Waikta erityisissä järjestyssäännöissä on jo määräilty litemmistätin paitkakuunallisista j.m. s.
seikoista väissä maan-omistajain ja isäntäinsetä talonpoikain jatotoorjain välillisissä sovittelemisissa, jotka kaikki pitää täytettämänkahden vuodeu sisään, niin on kuitenkin, näiden asiain hyvässä jär» jestyksessä ja sinvolla toimeen saattamiseksi, »näärätty kuhunkin lääuiiu erinäinen oikeus, jonka tulee tuttia väitä kuntain maanriitajuttuja.
Piirikuuuittaiu asetetaan myös näiden riitojen ratkasemisetsi sovinto-tuomaria ja niiden toimella piiritunnallisia yhteyksiä ja kokouksia pidettäköön. Tällä sovittelemisen ajalla pitää myös säännöllisiä karttoja koto maa-omaisuuksista tehtämän, ja näissä määrättäköön se maa-ala, johon talonpojat ovat saaneet ainaisen viljelyoikeude », uiinmyös verot, joita heidän tulee tehdä maanomistajille näistä eduistansa. Nämä taavakirjat tulevat noudatettaviksi sitä myöten kuin niitä vaan ehditään vahvistaa, jo ennenkin kahden vuoden kuluttua. Mutta siihen asti täyttäkööt talonpojat isännillensä vielä entiseen tapaan kaikki tehtävänsä.
Helpommasti ja pikemmin saadatsensa toimeen oikeita maan omaksi ostamisia talonpojille, on erittäin säätty, että hallitus autaa lainaa talonpoijille joko suoraan rahassa eli taas pois pyyhkimällä maa-tilain entisiä velkoja entisien isäntien niskoilta talon poikain hyvätsi.
Tätä Weuäen maalle siunattua julistusta on sittemmin tulleiden tietojen mukaan jokapaikassa otettu vastaan erinomaisella ilolla ja ihastuksella. Mostovan kaupungissa esim. oli muutamissa tunnissa myöty 85, 000 kappaletta tätä julistusta.
Tästä tuleekin varmaan uusi aita-kausi alkamaan veuäellä. Weuäen yli kaksikymmentä , iljoonaa orjaa ou näin päässyt, eli viimestään kahteen vuoteen pääsevät vapaaksi, saavat oikean ihmisellisen arvonsa.
Asia ei ole ollut helppo toimeen saada. Siinä on ollut pitelemässä ja vastustelemassa monta mutkaa. H.M. Keisari II on Jumalan avulla voittanut ne esteet. Historiaon aina muistava tämän syvimmällä kuuuioituksella.
(Lähetetty).
On kauppoja kaikenmoisia! Eräs taupuuuiu asutlaista luopiossa sai rotan hiireu) elävänä pyydyksestään, joka oli vielä siiuä häkissä, jollahän oli tiiui saatu ja sisälle tuotu. Tähäu sattui tulemaan vähäu nlompana kaupuunista asuva talonmies:
hän katseli vähän aitaa suurilla silmillä tätä hauelle tuutematouta eläintä.
Jopa lysäsi:
”mikä tuo niiu pyyrätkä elävä on?” ”se on ulkomaankissa, ” vastasi isäntä; ”vai niin!” sanoi mies, jatkaen ”ettetö myö, ja mitä tuo maksaisi ja mitä hyötyä siitä ou?” ”Saatanhan tuon myödättiu, ” vastasi isäutä, kertoeu siitä olevan hyötyä rllualle ja surmaahiirille, ja sanoi antaneensa siitä markan viime kesänä merimiehelle. ”Sitäpä minäki! kyllä tuo on terävän näköinenkin, ” sanoi mies. Nyt maksoi hän markan rotasta, pani sen voi-astian sisään, jolla toi voita kaupunkiin. loutuakseusa tätä kummaa eläintä kotonansa näyttämään, läksi mies iloissaan ajaa tököttämään.
iinsa nlene!
Tämäpä sukkela elävä puri astian Puhki, ja ensimaiseen testkievariin tultuansa, kaupuuuista lahtiin, jo hypätä roiskahti rotta reestä ja alkoi laukata pitkin tietä. ”Nyt se vältti, ” sanoi mies, ”markan maksoin ja nyt semenee! Ottakaa veitkoset kiini!” huusi hän muillekin. Toiset sauoivat:
”rotta tuo taisi ollaktin.” ”Mitä rotta se oli? minä markan maksoin siitä ja se oli ulkomaan kissa”. Notta ei ollut kuulevinaankaan heidän mökäänsä; se mennä kipitti vaan aika kiireesti kaupunkiin Päin. Tästä mies tuli hyvilleen, toivoen sen katso kauppasi perään.” Niilä Näitä.
l». Hyvä sydämisyys ilman rehellisyyttä vahingoittaa.
Usein tapahtun. että morsiamet sulhoilleen japnka-ihmiset semmoisille kylä-eukkoloille, joilla on tapana kehoitella ja panna alulle naimis-asioita, tahtovat näyttää hyvä-sydämisyyttänsä, lahjoittelemalla yhtä ja toista luvattomasti vanhempiensa ja vieläpä vento-vieraasta isäntänsä tavarasta. Waan tätä ei tee rehellinen ihminen. Senvuoksi halventavatkin tämmöisellä hyvä-sydämisyyden osoituksella itsensä kokonaan enemmän ajattelevaism sulhon siloikeus-kielen käytännöstä tulisi tuomareille virtansa ensinkään raskaammaksi, vaan vielä keviämmäksi, niinpä sitte työhöntikatsoen on vastoin kohtuuttati uusia palkan maksuja ruvetatekeuiään. Parasta siis lienee, että jätämme armon kerjäämisen, tahi oikeemmin sanoen, ostamisen senlaisilta tuomareilta, jotta eivät liiotta palkan onkimisitta puhtaasta suomalais rakkaudesta tartu asiaamme, janostamme silmämme kansaa rakastuvain tuomarein avulla Hallituksen Isälliseen Sioniin. Sieltä saatu apu ei horju. Jo on niinmonta kertaa muistutettu jaloilta kansan ystäviltä, että minun on sitä tarpeetonta kertoa, kuinka, jos Hallitus kerran määrää suomenkielen kihlakunnan oikeuden pöytä-kirjoissa käytettäväksi, se sitteepäilemättä menestyypi.
sitä tekemään.
Lopuksi sallittakoon muistuttaa seulaisia ruotsi-kiihkosia, kutka tuulettelee, ettei suomalaisuuden vaatimutset ole kansan omia, vaan joidenkuiden suomitiihkoisten herraiu, että tulkaat ihniis elämänsä oikeaksi huvitsi jolloinki kansan majoihin tutkimaan niiden asiain vaikeuksia, asettakoot ajatllksissansa itseusä yhdeksi vuositaudetsirahvaan sialliseksi, niin mieleensä painuu, jos heissä vaan kypenekään ihmistuntoa löytyy, sääliväisempi luouue kun se nykyinen ruotsikihkoisuus sitä rahvasta kohtaan^ kuka heille hiellänsä ja verellänsä kustantaa koulut ja maksaa hyviä maku-paloja antavat palkat, vaitka itsensä täytyy monella vaivalla ansaita aikaan tulemisensa; välistä täytyy jonkun vielä saada armoa petäjiltä! Totta kaiketi, jos herratruotsikiihkoiset tulisivat vuosikaudetsikaan rahvaan osalle, tulisi heistä nöyrät suomalaisuuden palveliat. Warmaan silloin oppisivat vuodessa suoluea enempi kun uyt tähän asti itätauteuansa. Ja saisi nähdä eikö sitte ilmauutuisi suomen tieltä lirjottavia tuomareita.
Wieläpä siteu saattaisi heuti-herratti oppia, paremmiu kuu uyt jotkut kansan seassa herras osalla kasvaneet, edes siksi snomea, etteilvät euää muutoin suomalaisiksi painettuja tllittia tarvitsisi ruotsilla sottea, niinkuu tämän vuotisissa Wrlhdu pitäjän kuitissa outehty. Ja ihme, vaitka niiden tirjottaja, jos en erehtyne, lieuee sauiassa pitäjässä tasvauut, ei hän kuiteukaan enää näy pitäjänkään nimeä suomeksi osaavan, ehkä talonpoikasissa ovat aivan hanvat, kutka sen ruotsalaista nimeä ymmärtävättään ; ja kenen seassa lienee herra kirjottaja poikana elänyt, kosta ei sanaa poika ole osannut suomeksi kirjottaa, mutta on sen ruotsiksi son’ittanut. Asiaan osallisella en tästä muistutuksestani henkiherroille luulisi olevan paheksumista, sillä ei oma voittoni PYYutö, vaan suomenkielen kuunioitus vaati minun >l
i.
Diverse Bmi<len :
83«omäuddilloeii tllmdur-13.8, enkla Ilammm’ is», u, Bpllr, lin, 3tnu, l!or , ill>.llelu^nB'<iörrn, r, lll>, <kedrii, nn!^i e. Bt», lleter till , liöF^Nlar, QäBtBleor B», mt Bömm lioB O. Ulen.
»>»n^v««r till t»rt«;eknzn«nr Ksvvr elever via Bi)näa^BBkole»r smn6B till »alv a, kärvaranä? doktryekeri.
NvanFeiiskn, kar^dier ook Oikter », l Haken. Ölv6lBiit.< nin^. 50 kop.
Piorn, ?LnnioB., Buom6n I^aBviBte). 1rud. 30 kop.
ven Bextonäiigll. Vkluäevilie-monolo^ ion akt. Innemskt ori Ainal, p».BB»nä 6lör BllliBktlpBtl^6klt6rn. 15 kap.
VinAkräB-krb6vl6. Nn beriitt6lB6 lör äsm Bl>m önBkaattbiifva n^tti^kl. olv6rBättnin^ frän Nn^6lBkn.n. 1 rub.
I^uku-^l», öppi-kilia tarpe6l!iBiBBN. t, i6ele»iBsa. 45 kon.
linne-äreiier nok Illrlter, 86rviett6r oon boräB(lu IlalinkattHr.
som «ian /as/l))’.
Painoluvan antanut:
L. A. Therman.
Kuopiossa, P. Asehanin ja kumpp. kirjapainossa, 18lN.
Tulleitamatkustajia. Malisk. 27 p. Ruununvouti Johnsson ja ala-upseeri Dahlström lisalmesta seurahuoneessa; 28 p. Postin-johtaja Tandefelt ja ryöttinä Tandefelt Rautalammilta Kestikielvarissa; rouva GrönLeppävirroilta;2N p. herra Wallden Lepälvirroilta työmiesKoljosessa, herra Engström Rautavaarasta.överstinnaKotoff Torniosta ja maamittarit GranqviSt, Brämeholm ja PoppiuS Oulusta keslikievarissa; 3tt v.
rouva Meklin ja kirjuri Meklin sekä rouva Sehele raatimiesDahlströmmissä.
Nlaluutnanti Elmgren Turusta kestikielvarissa;huhtik 1 p. Luutnantti Lassenius Ruokolahdelta Katkisessa. virtaa tekevä yli-metsä herra Collan ja provasti Walle Leppävirroilta Kuokkasrssa. kirjannitoja Blamlöf Joensuusta satulam. Frilanderissa; vänrikki Porthan Helsingistä lasaretin hoitaja MetliniSsä; 3 v. InspehtoriAndersson ja herra Wallden Strövsdahlista Maist. Heinritsiul^ssa; 4 p. ryöttinä Boije PorvooSta Tohtori Äkessonissa.
Kuulutuksia.
Magistraattiin tulleen kirjoituksen mukaan, tulee täällä nykyjään oltva ruotu-pataljoona tästälähin jokaisena artipäivänä. kello 6, sta aamusella puolille päivää saakka maaliinampumistaan harjoittamaanHatsalan kankaalla sitä varten katsotulla paikalla, joka yleisölle tietä annetaan, sekä että maaliinampumisen merkiksi onmaneessin luona olevalle mäelle punanen »viiri nostettu. KuopionRaatihuoneessa huhtikuun 2na päivänä 1861.
Pormestari ja Naati.
Kaupungin kortteeri (inqvartering)maksuun kuuluvat jäsenet olkaat tämän kautta kutsutut keSkiviikkona 10 p.nä sisällä olevata kuuta, kello 11 e. pp., ei ainoastaan valitsemaan poismuuttaneen tohtoriLindforseinsiaan uutta jäsentä, mutta myskin tuumimaan, jos tänne tulleetruotu-vataljoonan ala-upseerit aina tulevaan pataljoonan kokouspäivään saakka saavat, heidän »vaatimuksensa mutaan, nauttia hyyrieli kortteeri-rahaa kaupungista. KuopionRaatihuoneessa huhtikuun 2.na väivänä 1861.
Maigistraatin puolesta:
Aler.Rudbäek.
Kaupungin käsityöläis-seuraan kuuluivat jäsenetkutsutaan tämänkautta Raatihuoneesen 10 p:nä sisällä olevata luuta, kellol0e. pp.. kuulusteltaviksi itsekuissakin sunnuntai-koulun asioissa. Kuopion Raatihuoneessa huhtikuun 2-na p-nä 1881.
Magistraatin puolesta. Aler. Rudbäek.
ista pa! Allekirjoitetun tallista tuli pois karkaan käden kautta yöllä maaliskuun 29 päivää vasten yksi ruuninkarva ruuna-hevonen.yhtä tuumaa vail !<n kymmentä kortteliakorkea, oiliallen puolellen kaatuvalla harjalla vahvojen häntä-jouhien kanssa kuin myöskin kahden puolenselkärankaa pilkka ja turvassa valkea tähti; ijältänsä noin 8 vuoden vanha. LoS joku hyväihminen siitä jotakin tietoa saisi, olisi hyvä jailmoittaisi joko allekirjoitetulle sen omistajalle, eli Tuusniemen Siltavoudillen Gabriel läntillen, kunnialtalonmies Ryönän kylästä Kuopion pitäjästä.
VnliFt tili U»Fil, tl», t«n inF^n^en BkrilveiBe, llommer »k närvär », näo llommenäerin^, vid äen när törl^Fel» indelta dllvillun, möi »HutninA att »lin, lieiFlriu, ä»Akr lrön ili. 6 om in^rAonen tili miää », Fen verilBtl!, lln, B ö äen i«ääB, nt alzeenäe 3, IlkltBklll>, m«^lm utzeäelll pillt»; nviiket tili llllmiinnetenB ieänneäom Ilun^öreB, meä tilillänne Filvllnäe n, tt ins, lBl^utninF6NB viätHFanäe », ntväe3 Böluneln, , »tt en röel il»tzsse vllräer unpreBt 3 äen inviä mäneFen dennteiissn, daeile. Kuopio MäkuB. äen 2 1861.
Loi-^mn, l, tn, re oek Mä.
missä siihen siaan tuin luulevat semmoistenlempeiden osoittelemisten enemmän sulostuttaman. Senvuoksi tahtoo Tapio ystävällisesti varoittaa tyttäriä tämmöisistä keinoittelemisista. Oikea sulho ja totinen rakkaus ei ensinkään tarvitse eikä kaipaa tämmöisiä viehäkkeitä.
Kuulkaapa esim. miten kävi Rusilan Susannalle. Hän palveli Mutalassa. Sulhoksensa yritttävä Matti asui myös siinä.
Kerran sattuiMatti astumaan työkin sivuitse, jossa Susanna hääri kahvipannunensa isäntä-väelle sitä vieden. Tämmöisenä ”kahvinaitana” olisi Susannan mieli tehnyt antamaan Matille kahvikuppisen ja siis teki ikkunan läpi kaikenlaisia viittauksia Matille tulla kyöktiin. Waan Matin rehellinen luontosi ei antanut hänen poiketa sinne, loska tiesi sen tarjouksen tapahtuvan isäntäväen luvatta ja tietämättä. Susanna vaan luuli Matin ei älynneen hänen tarkoitustansa ja siis sanoi hänelle, vähän ajan perästä tavatessansa:
”Woi hullu, kuin et tullut kahvia juomaan!” Muttatästä ainoasta tapauksesta hylkäsi Matti Susannan.
«lin/e»v«lHL«»«».
/>al’t»«eiie suonenjoetta. I, änettu, uiiBtn> runoltanne kiitiiinnie.
08», niiBtä pllnnklllnIkpiuon, til^ll «akltun, . leilin, näMäii, runot »ujuvn, n n^vii, Bti. Opetelklln, vu, », n tekeinuÄn I^lieinpiu, lliuluj».
M Bovittn, lnk«, n »ujuviin Bllne»ninne enempi llinettklllin.
/»enlti Virtenne:
”/ouiu-aamun ajatu/l«l’a” ei voi tulin, lapioon otetullBi.
«akinine ilmoittn, » , ettei in^inittu Ilii-^oitu» ole «aanut tullteen. 8lluillll» kertn, k »eurannut toinen Kii^eiitukBenBl>, pannl^lln 111 pionu niinpilln liuin tiiu.» tulee.
Yksityisiä Ilmoituksia. Tämän kautta kutsutaan nöyrimmästikaikkia niitä, jotka ovat yhdyspankkiin osallisiksi itsensä kirjoittaneet, kokoontumaanallakirjoittajan tykönä torstaina 18 p-nä sisällä olevata kuuta, kello 6 j. pp., valitsemaan kaksi persoona», jotka määräisivät millä tavalla ensimäinen makso tapahtuman pitää ja kuinka rahat korkoa saamaan toimitetaan. Kuopiossa 4 p.
3 päivä sisäNä olevata kuutit putosi Apothekin ja Sehoultzin puodin välillen 5 Ruplan seteli, joka bpvä ihminen olisi, tämän löytänyt, olisi hyvä ia ilmoittaisi kunniallista palkintoa vastaan kaupungin palvelianP. Haraldin taloon.
Maitoa ja taaletta (retaa) myydään talossa N:o 110 Gymnasin-opettajan Roosin luona.
Sammalia ostetaan täällä olemassa kirjapainossa.
ll»rmeäeiBt tNr Mss öän^ulll>, Bt «lnnUin, stt lliin, äe, Born 8, eionnn, nrt preliluinärt teollnn, t BiA lor äeillkti^net i?äreninFslin, ni!len deIi»A»lIo BN.rnmllntri>, 6l>, 1103 unäerteoknael tliurBä»F«n äen 18 111. 6 e. m.
lor n, tt vt»e tvenne pkrgnner, liviik», B^M« destilmmn, om Bätte!^ för UMdöräen11l iui^v indotll, lnin^en B».nlt oi»!lneä!enB surl», nvn<le. Xuoil 1861 ». XvII Ln mn, nBper«on önskkr »i^ zzlult» <s n3^ot , »s^ verie eiier iin, näelBkontor, äen liiiril, retlelltei!»^ deiiuF^eie Ao<lketBlullt alienin» «vllr i löiBe^l»ä diijett tili L, . N. k.H Herrar ?. 8i Oump. dokliu.näel iKuopio.
Rn liten Bvn, rt Ilun(1v»In meä drunk teitter »r borttklppklä ilr^n I^lAkron Lor^stliilu.
Vn v^ieto meä Bilinn-loäer unnnittälles »iBtB, nöBte7i yö In, näBvä Fen i likutNiainpi, Born ä^».ren kkn öteilänoB ?08tiljon ?. 11. lieilanäer ö tomten X.o 53 iKuopio «tllä.
I?u inkommit:
Ue>BkovBk«l Biäen-t^Zer, p«.rn.Boiier, lruntimmeiB »ommar-imttnr Mietoer, uölrö-, l liiimotiieiueu «aint ieaviar lioB 3 (1) Oki-1 nenouit?.
Bvn, rt» ooii liuiörtk^ linnä»kHr ior iiei^ar, lruntimmer oeii dn, lli lkdrik, k«» d!. li>. Vl>.liiBtröm.
Tohmnjärlveltä. ”Täälläkin eletään eteenpäin, toisetpulskemmin toiset hiljemmin, senjälteen kun varat myötenantaa. Joilla on varoja setä halua, hankkivat maaviljelystäkin paremmalle kannalle:
uusien työkalujen ja muiden hankkimisella. ”Köyhät elää kun märkä palaa”. Ne käyvät rahtia, lunastaaksensa rahaa veron-mak< suun j.m. s. Tottahan kesällä maatansa perkkaavat ja voimistavat, vaikta se on Myöhänen. Vaan minkäs sille taitaa tällä kertaa.
Kotomaalta.
Knopioöta. Matkustavaisia valokuvain tekiöitä spho toqraf) on täällä viinie parina, kolmena viittoua ollut katsilin, voinen Viipurista sHamberg) jatoinenSaksanmaalta(Sehröder). Edellinen näistä on jo poiömatkustanut, vaan saksalainen on vieTkin täällä, toöka työn-ansio ei vielä ole loppunut. Sanotaan joiiknn Kuopiolaistu opetelleen näiltä matkustavaisilta tätä erinomaista l^tyky-ajan taidetta, niin että on toivo kohta saada milloin hyväimUnvauttaa itsiäusä Kuopiossa kotoisen kuvantekiän kotona.
Viimeiset viikot ovat olleet täälläkin aivan keväiset; päivät lälnpilnät ja selkiät, ja yöt senverran vaan kuivat, että hanki aaniustapäivin kantanut. Kaupunnin nuoriso on ollut aamusi Na liikkeellä ehkä varhemmin kuin muutoin nauttiakseen hangen kävelemisen terveellistä ja virkistäväistä huvitusta, ja mätilöillä o>Q>at lasten kelkat liikkuneet. Mutta onpa toisenkilainen liike ollut hangella. Vieraita tapiolasta, sen kehnointa perhekuntaa, susia, on ilmestynyt näillä seuduin;moni niistä on Yön aikana kaupunnin Uatuja kulkenut ja muutama oli uiin hävitöin, että kerran aamup^iivälläkin yritti kaupuntiin. Mikähän noita heittiöitä tänne saatt-anee? Lieneekö vaan tuo hanki pitkittänyt heidän juoksuansa aii«a näin etäälle saloin ja korpein sydämmestä, vai lienevätkö tullset sotaa ja meteliä ennustamaan? Ei noiden käyntiä pahaksi eumQstukseksi kuitenkaan tarvitse Peljätä, koska jo on selvästi nähty ja ymmärretty, ettei vanhat merkit enää pidä kutiansa. Mutta saattaapa moin olla, että joku lehti Tapiota on jonkunmetsähmanla. ukusta pudonnut ja joutunut jonkun ymmärtäväisen hukan kyusiQn, ja että suden sukukunta, siitä tietoon päästyänsä että heidän jo satoja vuosiakaipauksessa ollut kuninkaansa Tapio olisi pitänyt ilmestyä Kuopion kirjapajassa, on tänne lähettänyt valituita jäseniä asia. ta likemmin kuulustelemaan. No, olkoon mikä tahansa heidän kaupu^lninkäyntinsä syy, niin pitäisi heitä kuitenkin aitanaan saada palautetuksi.
Onhan täällä kaupunnissa monta kymmentä Pyssymiestä ja siihen lisäksi nykyjään mitä lieneekään neljättäkymmentä tartta-a»lpujata.
Liikkeestä ja tavarain kulettamisesta Sainia, n kanavasfa viime kesänä on selityksiä eräässä Finl. Allm.Tivningin eri kirjaisessa, josta otamme tähän moniaita tietoja, luullen niistä olevan huvitusta Tapionkin lukioille.
W. 1860 kulki kanavassa ylöspäin 1339 ja alaspäin 11^5 alusta, joissaoli 228suurempaa japienempää talonpo täisten venett^i.
Näissä talonpoikain veneissä oli alaspäin mennessä yhteensä9?s>leiviskää voita, 3897 tynnyriä viljaa, 140 puu-astiaa, 19 luutiasyttä halkoja ja 20 leiviskää talia; ylöspäin tullessa oli niissä Yhteensä 1295 tynn. suoloja, 1255 leiviskää kahvia, 1149 lei»^>.
sokeria, 208 tynn. suolaista kalaa ja 355 leiv. lehti-tupattia.
Koko kanavassa tuotiin ylöspäin 6415 kannua sekä 30^ p« telia viiniä, 3506z kannua väkeviä juomia, 5301 kannua öljlM, N:oR5 läslll RB«R Sanomia Sakesta ja Karjalasta.
Lammantaina 13 päivilnä Huhtikuuta.
Jaetaan Kuopiossa:
P.Asehauin ja Kumpp. kirjakaupassa kello 12 päivällä.
Hiuta vuosikerralta:
3 markkaa 40 penniä ja puolelta:
1 markka K0penniä.
2 na Sunnuntaina Pääsiäisestä saarnaa. Puolipaivä saarnan, ruots. sekä suomat, lappalaisen apuki», en Frosterus.
860 leiviskää ulkomaan puuta, 46, 448 jtynn. suoloja, 1088 tynn.
silliä, 3520 tynn. kivihiiltä, 4286 mattoa kaikenlaista viljaa, herneitä ja Papuja, 696tz mattoa kaikenlaisia ryyniä, 1l)6 mattoa setä 1584 leiv. lehti-tupatkia, 818 leiv. Poltto-tupakkia, 17 tynn. punamaalia, 53 laatikkoa ilkuna-lasia, 1 paali sekä 19leivistää puunvilloja, 22 pankkoa sekä 57 leiv. verkaa, 267 pakkaa sekä’24, 497z leiv. vaapritla-tavaraa, 29, 398 leiv. kahvia, 23, 475leiv. sokeria, 135 laatikkoa sekä 3241 leiv. muita siirtomaiden tavaroita, 215 riisiä paperia, 44 pakkaa kirjoja, 48^ kippuntaa kanki-rautaa, 7194 kipp. takki-rautaa ja 2539 pakkaa sekä 39, 855 leiv.seka-tavaraa.>
Alaspäin vietiin:
1 eläväinen, 1pellon-viljelys kalu, 140puuastiaa, 1239 kannua olutta, 275, 092^ muutto-tolttia lankkuja, patiisia ja lautoja, 1248 kuutio-syltä sekä 11, 791^ syltä 3 korttelin pituisia halkoja, 47 tolttia pintoja, 3637 kappaletta palkkia, 4997 hirttä ja sahapuuta, 42H syltä lathvood, 169^ tusinaa parruja. 1tynn. suolakalaa ja lihaa, 226 tynn. pikiä, tervaa ja hartsia, 20 tynn. juurikasvuja, 7749Z tynn. kaikenlaista viljaa, 196 tynn.
puunkuorta, 465, 857 pienempää putelia, 6376nahka-vuotaa, 69161 kippuntaa tanti-rantaa, 104 tipp. takki-rautaa, 45, 596^ leiv. voita, 30 leiv. talia, 304^ kipp. valutavaraa, 9098 Aleiv. rauta-takeita 331jtus.Sleepers, 286mattoaruisjauhoja, 500tynn.suolaa ja102, 013 tiiliä.
Näiden lisäksi on vielä Kuopioon ja sen tulli-kammariin tanavatse tuotu:
32 uomia sekä 625 Putelia viiniä, 3 uomia rommia, 6 piippua konjakkia, 3 leiliä aarakkia, 70 leiv. öljyjä, 2 leiv.
ulkomaan kasvuja, 24 leiv. suolakalaa, 217Hleiv. ryyniä, 403leiv. maalia ja väriä, 13 leiv. puunvilloja, 1511 leiv. vaapritkatavaraa, 6505 leiv. sokeria, 231 leiv. tahvia, 917 leiv. muita siirtomaiden tavaroila, 711 leiv. kaikenlaisia valu-tavaroita, 35 leiv. lyijyä ja 50 leiv. rauta-läkkiä. Kanavan voimassapitokustaunutset tekivät viime vuvnna 19, 787 ja tulot 90, 812 hop.
ruplaa. >
Koko tämä jättiläis-työ, niuiittäin Saiman kanava, on tullut maksamaan 3, 095, 450 hop, rupl., mntta työn lopulla oli yhtä ja toista rahan-arvoista vielä jälellä.
-^ Leväsellä tuultiin kiuru eli leivonen ensikerran torstain» 11 p. t. k. Siis 12 päivää aikaisemmin kuin viime tevännä. Warkauden ruukille Leppävirroilla tietää VtavaN:o 13 h:rain P. Wahlin ja Kumpp. kauppahuoneen päättäneen perustaa koulun ja sen kanssa yhdistetyn kirkon, samate kuin h:rakauppaneuvos Tiehanova on tehnyt Enonkoskella. Nuukin työväki sanotaan päättäneen koulun kustannukseen antaa vuosittain noin 150 ruplaa. Satakunta oppilaista on tähän kouluun jo ilmoitettu. .—.
Onkin Varkaudessa jonkun-moinen saarnahuone tarpeesen:
sillä siitä tulee lähes puolenkolmatta peninkulmaa Leppävirran ja vielä vähä pitemmältä Joroisten kirkolle.
H^u, lauhkolan poika.” Kyllähän K. P
nen Sittaren 4 n:rossa puhui snunsa puhtaaksi, »vaatien meiltä kaikkia, sanoen:
”jos ette näin arlvaa tehdä, niin menkää” j. v. e., ikään luiu sanoisi; jos ette kaikissa ole täydelliset, niin emme otaruokapalkalla. Tämmöinen etupaikka eipaljo naurata kouluu käynyttä, kun ei ole lnpaa tuskin maalla asua; sillä täydelliseksi emme joudu ilmoissa itänä. Waan mitäs näistä pitkälle puhuu?! Tottahan välimme oppineet tuttii ja selittelee!Jopahan Julkisessa Sanomassa on välimme ratkaistukiu. Tuolta Mehiläisestä älysin jo ensimäiseltä sivulta huvittavia lauseita:
kehoittaen, , jokaisen palvelemaan” ja puoskaroimaan ”omaa maatamme, ” ja jokaisen niillä ”lahjoilla, ” jotka hänellä on. Tämmöiseen olen hyvin tyytyväinen. Päälliseksi tuo rohkaisee vieläpaljo, kuinlupaa:
ettei tarvitse ”ala-kuloisuuvella ja vähäpätöisyyttänsä” peljästyen, ”latsella toisten jalompia töitä.” Tämä on hyvin sovelias ja tärkeä kansan riennoille ja edistymiselle, sillä tähän asti vähän on huo Taarijärveltä Maaliskuun 25 p. Kaikki on täälläki, miten koko avarassa luonnon piirissä ja»valtakunnassa, alituistenmuutosten ja vaihetten alaisena. Kailki vaan näyttää muuttuvan ja katoavan ajan kerällä.
Löytyneekö sitä auringon alla, joka voisi kerskata pysyväisyydestään.
Tämä alituinen muutos ja vaihetus luonnossa vaikuttaa sen jäsenissä, ihmiskunnassa, millon ilon ja toivon riemullisia kultasia, millon jälleen nostaa surun, epäilyksen ja vastakkaisen onnen tymeitä pilviä tulevaisuuden kajeelle.
Nämäpä vastakkaiset seikat herättääki meitä katselemaan näitä aikamme vaiheita. Aina onki nämä sattumat pidetyt arvossa kansain historiassa. Niin on arvousa yleiseen, tuin tunki seudun ja paikkakunnan vaiheella. Ken haluaa kuulta jotain toisilta, on velkapää toisille taas ilmoittamaan. Siis käyn ininäkin suorittamaan »velkaani niille, jotka ovat yhtyneetseuraamme ”Tapion” kautta huvittaatsensa jaedistääksensä kansaveljiänsä. Wiime vuodeu ajalla on seurakuntamme jäseuiäkohdaunut seuraavat väenlisäännys» ja vähennys vailM:
siis syntyi täällä M poikaja 119 tyttö-lasta eli yhteen 240 lasta. Kuoli 65 miesja 75 naispuolta, joten seura» kuntamme väkiluku lisääntyi syntyneissä ja kuolleissa 56 miesja 44 naispuolella; eli yhteen ilXl henkilöllä. Miten muuttamisen seikat lienee, sekä ulos että sisälle tullessa seurakuntamme väen lisäykseen vaikuttannt ei ole ilmoitettu.
Tulipaloja on täällä useampia taas tänäkin talvena mainittu tapahtuneeksi ja enimmite riihissä. Olipa toki eräältä mökinmieheltä Kuoppalan kylässä palanut kaikki kartano ja muut elatuskeinot, että miesparka pieuen perheensä kanssa jäi aivan turvattomanasilloisten pakkasten kanssa kamppailemaan. Eräästä talosta samassa kylässä oli palanut talli ja hevoiset niin pahoin, että apuun ehdittyä ja tallin hajalle saatua, hevoisetkin raatona vedettiin ulos.
Kumma on ettei yhteinen Palovakuustunta vakuuta asunhuoneita, joissaeioleuloslämpiävät uunit. Tämmöisilläuunilla varustettuja asunhuoneita täällä toki tapaa nykyaikona harvon. Mutta joku vuosikymmenys takaperin oline melkein jokapaikassa. Palovahingoita ei kuitenkaan tapahtunut useammin kuin nyt, jos ei vaan harvemminki.
Ia kuitenki, kellä tämmöiset uuuit on tuvissansa, eivät pääse Paloyhtiöönosakkaiksi.
Se on hyvin usein nähty, että niistä niin kutsutuista piisistä on monesti tullut vahingoita. Mutkattomattomat, suoratorviset pusit ovat sisäänlämpiävää uunia paljonki vaarallifemmat.
niin kutsutuita ”savupirttiä”.
Kuin tämmöiseen lieteen tulee vähänti isonlainen valkea tehdyksi, niin siitä menee kaikki karre-hiilet ja tulen-kipunat katoille ja muuanne kartanolle. Sattuuko nyt käymään tuulenhenki, niin voipi pitkäinki matkaiu päässä näistä kipunoista ja hiilistä, kuiviin paiktoihiu pudottuaan, tuli syttyä. Usein on haikutorviin mutkaisinakin ollessa tuli torvia myöten kohonnut katolle ja siten vahingoitaki tapahtunllt.
Tästä arveluttaa:
lieneeköPalo-yhtiölläsyytä vieroanoi M. T^-l Hiitolasta kirjoittaa Antti Mykrä, että siellä on ollut takaisinaaikoma varsinpaljo taikauksia, epäjumalan palvelusta ja raakuuttaa vallalla. Niin esim. on vieläkin talo, jossa palvellaan ja kunnioitetaan isoa koivua, jota rukoillaan kynnön alkajaisissa j.m.s.
sekä viedään aina ensimäineu pisara kaikenlaisesta vuoden-tulolsesta sen juurelle. Mikkelin ja Yrjänän päivänä valmistetaan paraat ruuvat ja juomat, joilla ensinnä ravitaan se puu, ja sitte itse tähteet nauttivat. >
Erään toisen talon isännällä oli ollut tapana ei milloinkaan ruveta tylvämään, ennenkuin kaikki siemenet oli käytetty semmoisen umpinaisen koivun kuoren läpitse, josta puu oli pois i.lädännyt ja kuori jäänyt seisomaan maanpinnalle, joukamoista kutsuvat ”h iideu kalsuksi.” Tämän läpi kuljetettua saattoi siemeniä vasta huoletta kylvää.
Muutauiassa talossa oli ollut taas semmoinen outo palvelus, että keväillä maiden paljaaksi tultua isäntä ja emäntä ottivat korennon, hiili«koukun, haahlat ja petkeleen olallensa ja niin kiersivät ympäri kartanon ja sen huoneen, joka jäi ulkopuolelle tästä kierroksesta, salvaimeen lyötiin korennolla, sanoen:
Kitis Killi metsään!Korennolla kolkataan, Koukulla tokataau, Haahloilla hakataan, Petkeleellä pieksetään; Tule Jouluille kotiin, Sijasi siivotaan, Kammarisi kaunistetaau, Sänkysi säilytetään!”
Moniaat naiset, sikoja keväillä metsään päästäessänsä, knuluvat vieläkin naurusuulla sanelevan vanhaa loihtua:
”Huisso sika metsään, Tule jouluna kotiin!
Siell’ on ruhtinas ruvennut, Haltijaksi halli-parta, Joka suojele susilta, Eläväni ennättele, Metsän petojen pelistä, Kaitse karjani hyvästi, Willa-hännän veihtehista!” Myöskertoo hän monta esimerkkiä ja tapaustaelatus-käärmeistä, joita siellä on ollut. Näitä on siellä pelätty ja palveltu.
Eräässäkin talossa on emäntä lapsineen tavallisestimaannutsamalla vuoteella taanneensa kanssa. Tyynyyn oli tehty reikiä, jostakäärme sai mennä sensisälle yötä viettämään; mutta sillämakaavam ihmisten Tulevaisuus saa näitä pallitft!
Terveyskiy muutoin olisi hyvä, vaan tuo yskä vai mikä HM hän lienee, se Mivaa MllK paljo ishamnaisnieän, että nluutamat saavat kauvankin virug tiinläntähden. Olisi virkettävä Karjalan maaviljelyskoulusta, josta louhkolan nimellä on pidetty paljo puhetta sanomalehdissämme, erinomaittaift sen oppilaisista, ja niiden herramaisuudesta ja paljoista palkan-vaatimuksista.
Jos vaan tämmöinen virhi meitä oppilaisia yksinkoskee, Pitäen maaviljelyksen edistymistä kahleissa, on niin häpiällinen kohtaus, ett’emme voi sitä millakaan maksaa. Tämän häpiällisen vikamme havaittua, täytyy erittäilikin sen palkinnoksi tarjoutua, K.
P
sen vaatimuksesta, ruokapalkalla tahi paremmin kolme eli neljä ”fäktiä päivälle”. Jaa
ras-asunnon vielähän saatetta pitää pyytää. Hersiaan tavallinen renkiinpä, jossa saamme lämpimän ja levon! Eihän tämä liene suuri vaatimus? Jokohan sitte lienette valmiit avaamaan tietä puoleltanne näille ”maaviljelyksen apostolin”-viran toimille? Jokohan kaikki talolliset olette valmiit näiden ehtojen noudattamiseen, ? Meidän suurin halumme olisi, että tuon näkisimme toteutuvan; sillä meidän Hellimmät toivomme on saada teihin silläkin keinolla halua uäiden keinoin käyttämiseen, jotka meitä haluttomuudesta soimaatte. Wielä pyytäisiu nöyrimmästi, jos ette pahastuisi, kohtelemaan meitä hiljaisuudella, eikä vaatimaan sitä, jota meillä ei ole; sillä valitettavasti meitä Hoielä heikkous haittaa, vaikka jo kuinka hyvät opiulahjat itsestänsä olisi, niiu oppimiselle on vielä tilaa!
En olisi enää rohjennut yleisölle silmiäni näyttää, erittäinkin sentähden, kuin niin monta vikaa ja virheellisyyttä meissä havaittiin, ja niin vähä maamme edistymisen rientoja, vaan ”hata käskee härän juosta.” Kyllähän näissä syyttämisissä on perää, että huokiasti on käsiksi päästy; sillä ylpeyden henki saatässäkin vallita, niiu kun tuota muualtaki uäytään valittavan ;jatoiuen pitääsen tavallisena asiana. Waan jos yksi on vääryyden tehnyt, niin väärin on, että kaikki saavat sitä yhteisesti kantaa, vaikka se on valitettavasti tässäkin asiassa tapana.
nomma
vastaansanomatoin totuus, että suo-mutaa ja havu»sontaa saat panna 300 kuormaa tynnyrin maalle, ja et saa kuin 1 eli 2 huo» nomaista viljaa. Waan heinillä ruokitun karjan sontaa ei tarvita kuin 180 kuormaa samalle maan-alalle, ja saat 3 eli 4hyvääviljaa.
Jos taas epäilet, että heinän-kylvö laihduttaa sinun peltosi, niin silloin suuresti erehdyt. Se on järkiään suuri tyhmyys eli huolimattomuus, eli miksi minä sen voisin sanoa, että niin huonolla ruualla karjaa kidutetaan talven ylitse, ja se on ihme ettei semmoinen kurjuus jo saata keinojakeksimään japerään ajattelemaan, mikä neuvoksi tulisi. Jos nyt esimerkiksi pienimmissäkin taloissa olisi 3 tynnyrin maata kylvö-heinää, josta noin keski satoa myöten tulisi 200 leiviskää joka tynnyrin maasta, se tekisi jo 600 leiviskää; jos pannaan 40 leiviskää kuormaan, niin tulisi siitä jo 15 kuormaa, ja siihen sitte vielä lisäksi ne luonnollisen niityn heinät.
Nyt olisi jo viidellätoista kuormalla lisätty se entinen heinä-vara j. n. e. Tämä heinän-puute ajaa kuitenkin tekemään tarpeettomia töitä, se on:
aitailemaan kaikki arot ja notkot metsistä, joista kui» tentin vähän heinä-varat enenee, vaan turhia paivätöitä sillä tavalla tehdään ja metsää haaskataan sekä karjan-laitumet hävitetään, ettei karjan haltuun jää muuta kuin kanerva-kankaat jakivisetmäen roukkiot.
Jos minä vielä ohitse mennessäni mainitsen senkin seikan, että jos olet ennen saanut yhdellä sonnittamisella 3 jyvä-viljaa, niin jos heinän-kylvöön käyt, saat 3 jyvä-viljaa ja 4 eli 5 heinä» saalista yhdestä sonnitoksesta, niin kuinka siitä silloin on vahinkota.
Tähän olisi nyt näytettävä siihen viljelys-laatuun malli. Sen tahdon toiste tehdä, eli jos ostat sen pienen kirjaisen ”Wuoroviljelyksestä”, jonka herra A. Manninen on toimittanut ja on äskenusioihin kirjakauppoihin ilmaantunut, niin saat valita minkälaisen viljelyslaadun tahdot. Se kirja on suuresta arvosta. D. M.
Nä metsiä kuljeskelen, »la lonkiin, kuusiin katselenMen lintuja, vaan eivätpäänI^uo maanan lennäkään.
M sinne tänne rientävät, kiertävät, , )a saaliitta, kuin tullessnin, Oan n)t nalatessain.
?itäisnä murtaa mieltäni?etett^ lintu-uvvtöni, Vaan vaikk’ un turhaan menevä, Olen ma t^)t)’vä.
On mulla vielä iiliml>inen, oi oe> petollinen;Halulla siilien tarttuupiNun lemuee lintuni.
Kotiini tultuani seniltana virittelen, .1», kultani on lintunen, Bvlini rininainen.
Wertaus.
(Suomennos.) Knkkainen ja Mnuriainen.
Erään synkän sydänmaan tyvenessä, kussa nmuriais-perhekunta oli pesänsä rakentanut, sikisi mustasta mullasta kerran kukkaisen taimi ja alkoi lehdistyä. Muuan muuriainen kulki usein tuon vastasyntyneen kasvun ohitse ja ihasteliin aina nähdessänsä sen viheriöitsevän ja höystyvän. Muuriainen attveli:
onpa vaan ihana elämän-010 kun voima ja raittius joka suonessa kuohuu ja päiväpäivältä lisäytyy. Noin mietti muuriainen nähdessänsä, miten kukkaisen ensimäiset lehdet levenivät le»oenemistään ja täysikasvuisiksi viimen pääsivät. Mutta kukkainen kasvaen yleni yhä maanmullasta ja teki toisia lehtiä ensimäistä ylempänä. Muuriaisenpa silmä ei kantanut korkeammalle kuin alimaisiin lehtiin ja ne olivat jo kellastumassa.
Muutamana päivänä, kun muuriainen kulti ennistä tietään, oli hieno sade päästänyt niitä varresta ja pudottanutmaahan, kussa ne nyt kuuntuneena kellittivät. Muuriainen heittikuormansa selältään ja lausahti surullisesti:
”Toivoton kokemus, kas tuommonen on palkkasi! toivoton elämä, kas tuossaon rajasi!Syntyä ja taasen kohta tunehtua, miksi on tämä sääntö, jota kaikkiin luoduin täytyy seurata, kun elämän-aika on aivan lyhyt ja kuoleman niin pitkä, että iankaikkisuus vaan voipi sitä mitata. Missä on nyt se kukkaineu, jota vasta niin ilomielin silmäilin? Ja se oli niin ihana. Mikä on se nyt? Onpa vaan kuivettunut ruoho, jonka kuuntuneet lehdet kohta tuulessa lentävät ja pian tietymättömiin katoovat. Ei siis ole vaikea asia elämän pulmaa päästää. Se on mitättömyys”. Noin puhui ja päätti muuriainen, nähdessänsä ei muuta kuin hävitystä; mutta ruohon latvassa, jonne muuriaisen silmä ei kantanut, viheriöitsi terveet lehdet ja kukoisti kaunis kukkainen, joka nuoruuden raittiudessa tuoksujansa levitti luonnon Pyhässä ja julisti Luojansa kunniata ja laupeutta. K. K.
Anna Marialle.
(Kirje.) Rakas siskoni! Kirjeesi Tapiossa15 päivästä tätä kuuta *) olen saanut ja siitä kiitän sinua, sekä tartun heti vastaamaan. Warsin («ähetettl, ).
Keihoitus heinän kylvöön.
”Niitty on pellon äiti”. Tätä sanaa on kyllä monesti mainittu, eikä kukaan sitä voi muuksi kuin todeksi tunnustaa. Waan se jääpi aivan monelta paljaasen tunnustukseen, muttaei itse työssä täyttämiseksi. Kuinka monta raukkaa tilan-omistajaa on, jolla on aivan telhät ja vähä-antiset luonnolliset niityt, ettei ole heinä-varoja enämpi kuin siksi että matkoilla ja reissuillahevoisellensaantaa; lehmille ja lampaille tustiu nimeksikään. Ruumenilla ruokitaan hevoiset, jonkatähden täytyy hirmuisen paljon riistaa menettää, että hevoiset vähäntin voimassa Pysyy. Lehmä-raukat saavat purra ruis-olkea koko pitkän talven, jonka tautta täytyykin ostaa joka voinaula mikä taloudessa tarvitaan. Lampaat ruokitaan lehdillä, jonkatähden villan-saalis on perin huono. Waan vaitka tällä tavalla kurjuutta kärsitään, niin se on ihme ja kumma, ettei ole kykyä ei ainoaa tyunyrin-alaa kylvö-heinälle heittää, vaikka niitty on pellon äiti, ja tuin niitty on huono, niin pellotkin ovat huonot. Suomudan ja havun turkissa koetaan auttaa peltoa voimallisemmaksi, ja kuitenkin valitetaan, että vaikka joka toiselle viljalle solmitetaan, niin ei kuitenkaan saada kuin 5 ja 6 jyvä. Se on, hyvät ystävät, juuri se kuin ruis-olilla eläimiä kidutetaan, niin sontaa tulee vähäu ja sekin perin voimatointa. Siinä se on koko seikka. Ehkä tähän tekee mieli vastaamaan:
”Mista minä jyviä saan, kuin peltoni heinäksi heitän?!” Waan eihän siihen tarvita vilja-kylvömaita ensinkään vähentää kuin heiniä viljellään. Saapihan toiset paikat silloin olla jyvä-vilja maita, kuin toisissa heiniä viljellään. Ehkä sanot, että peltoa on vähäisen. Waan eihän kellekkäan ole maailman luomisessa valmista lannotettua peltoa luotu. Na’astamaastahan ne on kaikki pellot muokattu ja lannoitettu. Ja se on taas päeln-alla liian lämpimän tultua, tuli käärme sieltä pois ja makaisi ihmisten rinnoilla taikta lasten välissä ja söi ainahuoneen parvelta maito-astiasta nuoren kerman eli päällisen, sekä talvella kaikki rasvaset keittolattilaSta ja vietti hyviii päiviä tuvan lavitsalla.
Tämä kaikki harmitti saman emännän poikaa, kuin aina ja kaikissa täytyi syödä fen inhoittavan elävän tähteitä. Wiidentoistavuotisena rohkaisi poika itsensä ja tappoi tämän elätin. Tästä oli äiti kovin hämmästynyt ja sanonut poijallensa:
”Woi poikaseni minkä kumman sinä nyt teit! Saamme nyt kyllä vastutsia jaonnettomuutta kärsiä!” Peläten oli vaimo odottanut kovaa onnea, kuin ”härkä hämärää, hepo heinäistä kesää, ” mutta eipä siitä ollut mitään sen pahempaa seurannut.
MlranplloleolÄ Aler. Rudbäek.
Lauvantaina 25 p. tulevata toukokuuta julistaa ja ulosantaa tääNä oleva Raatihuone kauppiaan G Ahlänin ja hänen vaimonsa Johanna Adolfina Ahlenin tonkursi-pesään kuuluvia molemminpuoleisia tuomioita, joka laillisen järjestyksen mukaan tämän kautta kuulutetaan.^Kuopion Raati^ huoneessa 1U p. l, ul, titmita 1«U1. lÄ^^iolM^^Tiistaina 14 p. tulevata toulokuuta toimitetaan kalunkirjoitusta konditori Karl Gustaf Wiikki-vainajan pesässä, jonka vuotsi kelioitetaan kaikkia niitä, joilla tässä pesässä lienee söviltelemattomiaasioita, ennen tätä aikaa ilmoittamaan siitä hrrra raatimies Karl Robert Dahlströmille. Kuopion Raatihuoneessa 10 p. huhtikuuta 1881.
Pormestari ja Raati.
I<örllllFen lien 25 näBtiloinmn, nlie mn.^ »Nlunn»» orli nt^ilve» Mästulvu rättens iiärztälie» liom uti Xonkurnmäletemell», n Ullnlivnäen Nliv^rli oon lin, nB liu»tru tiilen, a enn^, »aiut liern, B »^mteii^e dnr^enärer pA Biei», n; nvilket i söreBllrilven oräninF liii, rBtälleB Kun^öreB. Xuonio I!, öl1Ini8, elen 10 1861.
Nx ossieio:
li, ueloiioll.
i^änAen lien 14.-äe nn, Bt.kninnmn6e maj lnrrättn, » dnnpptekninefter li», rBt», eieB ktliline Konditorn Kari 6u»t», s Wuk, IlvllrN>re enlivnr, Born ineli Bterd!i>i» liar onMutlläe n, ill>, rer, närnieeieizt us)pmlln^» lltt <ieBBssirinnn.n lieroin«.nmiil», no» lierr likliinkn X», ri li, adert I)n, lllBtröm.
Kuopio KäliimB, «ien 10 1861.
LorFinä, »t»re aoil Mei.
Wenäeltä Pietarista kirjoitetaan sanomalehdessä Finl. Allm. Tidn. seuraavalla tavalla:
Pietarissa 3 p. huhtikuuta (22 P. maaliskuuta) 1861.
Talonpojat Lars Pelkonen Kuopiosta, Samuel Sairanen Säämingilta sekä Matts Junttila ja Nils Marttila Limingalta ovat, omasta puolestaan ja kehoitetut muilta talonpojilta maamme erinäisissä osissa, h. y. kenraaltuivernöörille ilmoittaneet alamaisen toivonfa saada Hänen Keisarilliselle Majesteetille edeskantaa heidän alamaisen kiitollisuutensa niistä hyvistä töistä, joita Suomi onHänen Keisarillisen Majesteettinsa siunatun hallituksen aitana nauttinut.
Armollisen luvan saatua laskettiin nimitetyt miehet viime maanantaina H. K. Majesteettinsa eteen. Tässä tilaisuudessa katsoi H.K.
M:nsä hyväksi sydämellisellä suosiolla julistaa mielihyväusä siitä, että sai nähdä nämät suomalaisen talonpojan säädyn jäsenet; jonka jälleen Pelkonen alamaisessa puheessa ilmoitti maalaistensa syvän kiitollisuuden niistä H. K. Majesteetin monista ja suurista huolen pidon todistuksista, joita Suomi on saanut nauttia, setä siitä suuresta riemusta, jonka H. K. M:tin vasta aikaan saattama venäläisten talonpoikain orjuudesta vapauttaminen on Suomen kansalle tuottanut:jakatsoiH. K. M:nsa hyvätsi puhujalta armollisesti vastaanottaakirjan, jossa nimitetyt talonpojat alamaisuudessa rukoilevat, että suomenkieli niissä maamme paikoissa, missä kansa onihansuomalainen, laveammasti käytettäisiin kouluissa ja oikeuskunnissa. H.
K.M:nsa sanoi itsellään olevan se toivo, että Suomen kansa tuntee itsensä onnelliseksi, sekä ilmoitti sen toivotuksensa, että Suomen rahvas olisi halullinen käyttämään poikiansa niissä maaviljelyskouluissa, joita maanviljelyksen edistymiseksi onmaahan asetettu. Tiedon saatua, kusta maan osasta nämät mainitut talonpojat olivat, lausu H. K. Mmfa armollisesti viimeksi miten H. K. M:nsa vastedespäinkin ilolla tahtoo nähdä Suomalaista talonpojan-säätyä.
Yksityisiä Ilmoituksia.
puuStaveilla E. G. D . jofa sen olisi löytänyt, olisi liyvä ja jättäisi palkintoa vastaan täällä olevaan kirjakauppaan.
KaupanMaitoa ia Jauhoja i859 vuoden kasvusta^^^^^^^^D S. Tolosella.
ostetaan täällä olevassa kirjapainossa.
H^° Dö, min viBtklBe liiirztääe» lililver enäl>, »t nö^rn, äll^n, !’, »AiniHulie » ä« köFtärlläs lierr^k^per, livilkn ännu viljn, keärn. mi^ me6deBi»k, lltt ineä ärt surBtn, »nmiilu »i^.
?ijr det Btlirn, förtruenä«MFäennn.
ooii leirut niirBtä<leB ötn^utit, «.M^^er .i»^ mm vöränkäBlliU », tllell8kll5t:i8<i. kliotn^rllk Belnöäer.
«H^«l ««P««»Z«Htyö, k», mi’n, i’, liel»t miat i Btn, ä«n, ineä inöbel ötininBton« tili elet enl^ ruinmet elllnin^ oeli upp»BBnin^ Bllvt »än^illälier lör tvä personer. Bvkr liär^ lemnllB K baklikndel iiorge^lllä l)11Iet tili ”I»Ku inkoinnn, :
lllven8l)in lillttllr »ttlere olik» 8l»^, lruntilniner» Mietner, liölrunl oek B», int Illlvmr lio» 3 (2) C!n, ri Boiiouit?.
L»I1 Bav i?. st (loinp:» dokkanäei:
Böä«, n k», n karleken vur». Lerii, tteiB6 ur lilvet n, l N»xim. 20 kop.
I^uonnou-kirj». 2. ’lopOiiukselta, . 40 kop.
Buorn6n KllBviBto. 1rub. 30 kop.
kii.äBBii-lkBk6iniB6ll MKBO. 30 liop.
Osviittn, V161866N M«, lltiet66B6N. 10 kop.
In^lNklNB ilNBkll Plosöfv6rBiittnin^ n.f drelvet tili 66 rom^rs, Omföra meä texten isinBkn. bidein ook Z, rt>.nBkl>.ä alN
r ook ’lk
n. 10 kop.
ViiFA»ur, dorö^kniivkr, Bkriiääarooli pllppyr3>BN.xllr, 80oker-tiin^er, pistoler, bö88lK8:
o^linäillr, meisi^r ooli kr»BBl>. r, KorkBkrulvllr, I^UBook lamp-saxar, BkrufBtij, ä, metrefvar.
Ullomaalta.
Kiitos-uhria meidän korkealle Keisarillemme Alerander II luetaan kaikissa ulkomaan sanomalehdissä orjain vapauttamisesta, jota tapausta luetaan kaikkein merkillisinunätsi tällä vuosi-sadalla; sillä nyt venäenlin maalla tulee löytymään itsenäisiä talonpoikia, sen suhteen kuin tätä ennen kolmas osa kaikista asukkaista venäellä olivat orjuuden-kahleisin sidottuina.
Eipä ole niistä tähän aitaan puuhassa olevista asioista ulkomailla vielä syntynyt mitään; mutta Itävalta vahvistaa sotavarustutsiansauseimmilla haaroilla valtukuntaa ja ei ole tiedossa milloinka ja missä rauhattomuuden tuli syttyy. Tanslalaifeta ja Saksalaiset irvistelevät hampaitaan ja omat nuhassa, mutta tuslin tuskin tuosta asiaksi asti tulee mitään.
Pohjois Amerikassa myös on samate; suutuksissa ja tuumassa ollaan, mutta ei väleen tule valmista mitään.
Painoluvan antanut:
a. A. Therman.
Kuopiossa, P. Asehauin ja tmnpp. kirjapainossa, 18111.
Tulleita matkustajia.huhtikuun 4 p. ruununvouti Kulvik Leppävirroiltasatulain. Törnqvistissä; ll p. metsänvartia Hohti Anjalasta ja assessörskä Blummentl, al Wiivurista kestikievarissa. maankonttoristaNorrling Mikkelistä hökärMoldokoffiSsa. nimismiesRosenbergIsalmestanotarius Anderssinissä. apoteekkari Langhoff Varkaudesta kapten Tavaststjernassa; 8 p. rouva Crohns Pielisestä rouva Malmborgissa, lauppapuukhollariHarlin Pielisestä kaupunginpalveliaLundbergissa. tirtkoh. apul. Ehnberg Nilsiästä raatimies Ehnbergissä, rukoushuoneen saarnaaja Eklund lisalmesta färjäri Grönfeldtissä. sahatirjuri Kiljander Palokista leskirouva Kiljanderissa, rouva ja mamseli Östling Rautalamilta lavpuräätäli Toivasessa. pastor Melart Maaningalta seurahuoneessa; N P. AndrejeffOulustakestikievarissa.
maist. lernefelt .ssaavilta kamrerska lernefeltissä. nimiömilsLundgren ja kauppias Laamanen Heinävedeltä kaupunginpalvelia Pietiläisessä; 10 p.
Panviajnen Oulusta, berra Stenberg Joensuusta, maist. Malmgren Helsingistä, maanviljeliä WeStzynthius Rautalammilta kestikievarissa.
Ojennus; Tapion 13 n-rossa seisoo, että sahapöltky-avisionissa kapueli kuutiojalasta makseltiin 2’/, , ja ama 3 lop. pitää olla 2’/»» ja 3 top.
Munien olen nyt kuullut, että lm pitäjässä, missä oli myöty 100, 000 honka», oli maksettu 2’/, , ja aina 3’/, , , kop.kapu-jalasta. Mutta hongat mahtavat siellä olla liienompia. kosta luullaan, ettei sillä honka luvulla saatasi enemmän kun yleensä 50 ö, 80 tuhatta ruplaa.
Tapion ahon Antti.
Kuulutuksia. Keskiviiklona 17 p-nä tässä luussa, kello 10 edellä puolta päivää.
myydään Raatihuoneessa julkisella huutokaupalla kauppiaan Klement Gusuuresti ihastutti minua sinun kirjeesi ja aikeesi mennä jotakuta hyvää herraöväkeä palvelemaan. Jo sinun olisi pitänyt edeltäpäinkin arvata, etten minä, joka niin erinomaisen hyväksi tuusin2-vuotisen Hovilassa palvelemiseni, muuta tuin keholta sinua tähän paljo hyödyttävään ja sivistävään yritykseen, ja minä olen iloinen siitä, että minun esimerkistäni olet tämän kehoituksen saanut. Minä sitä ivastaan menin vaan sattumuksesta, josta kiitän onneani. Minua nimittäin pakoitti siihen kotini köyhyys ja työnsekä leivän puutossiinä luin oli meitä monta sisärystä. Mutta sinun kotisi on rikas ja päälliseksi olet ainoa tytär, niin että sinulla ei ole muuta syytäkuin oikean siisteyden ja muiden semmoisten hyödyllisten oppimisten halu. Toivotan siis syvimmästä sydämeni pohjasta onnea aikeellesi!Sano paljo terveyksiä rakkaille vauhemmillesi ja saat sanoa, että minäkin olen tehoittanut sinua siihen tuumaan. Woi aina hyvin! ystäväsi Roppolassa 22 P. Maalist. 1861. nka.
ftffin konkursi-pesään luuluva aktie elikkä ’/, os» Kuopion Höyrylaivan iihteydestä. jossa tilaisuudessa myöskin maksusta ja muistaerinäisistä»välipuheista tulee lähemmin määrättäväkfi. joka halullisille ostajille tämän lautta tietä aunetaau. Kuopion Raatihuoneessa 11 p. huhtikuussa 1861.
BormeStari ja Raati.
taan on palvelusta televälle papille määrätty viisitymmentä ruplaa ja katekeetille viisikolmattakymnlentä ruplaa vuosipalkatsi Kruunulta.
Konsistorium!» istunuoissa 1? päiv. huhtikuuta. Kuollut:
Paavolan kappalainen, nimilirktoherra I.M. Stenbäek 27 päiv.
viime maaliskuuta. Määrätyt:
Armovuodeu saarnaja Siikajoella E. A. Wiehmann armovuoden saarnajatsi Paavolaan; kirkkoherran viran toimittaja Siikajoella, kappalainen, nimikktkoherra I.Lagus toimittamaan myöskin armovuoden saarnajan virkaa samassa seurakunnassa; kirkkoherran apulainen Maaningalla E. B. Konov momasaslala vastauksellansa toimittamaan myöskin kappalaisen virkaa saseurakunnassa. Wirkavakuutuskirja annettiin Suonenjoelle määrätylle välisaarnajalle, nimikirkkoherralle W. I.Majanderille kappalaisen virkaan Karttulaan. Nimitetty:
opetustieteen kokelas K. W. Dahlström opettajaksi suuretieteessä ja luonnontieteessä Oulun yläalkeis-koulussa. Avonaisiksi julistettiin:
kappalaisen virka Paavolassa^ ja toisen opettajan virka Kuopion rouvasväen —koulussa B:nen terran. Wiime torstaina 18 P. t. k. kokountuivat yhdyspankin osalliseksi kirjoittaneista joukko saman pankin asiamiehen, kauppamies hra R. Kellgrenin luona, jossa huolta pitämään ensimäisen osakemaksun ottamisesta sekä niiden rahain kasvulle toimittamisesta mainitulle pankin asiamiehelle avuksi valittiin enimmillä huudoilla lehtori P. Asehan ja maaviljelyskoulun johtaja A. Manninen.
Nahan otosta päätettiin lähettää myös tuuluutus kaikkiin läänin tirkkojhin.
Huolimatta entisistä osake-määräin kirjoittamisista, saavat vielä ottaa, joka niin tahtoo, useampiakin osakkeita, samate pääsee tähän vielä osalliseksi niitäkin, jotta eivät ole ennen tilanneet itsellensä osia; mutta ennen kirjoittaneilla on etu-oikeus, josnimittäin yli-määrän tulisi. Ne jotka eivät ehdi toimittaa maksuansa I:nä päivänä toukokuuta, saavat kyllä tehdä sitä aina 15:teen p:vään heinäkuuta; mutta silloin, on heirän myös maksettava korkoa viisi sadaltasille ajalle, jokaonehtinyt kulua yli toukokuun I:stä p:vää.
Maksetuille rahoille luetaan taas osamiehille korkoa 5 sadalta. .—.
Soveliaiu keino etempänä asuville osamiehille olisi, että he valitsisivat kukin paikkakunnassansa luotettavan miehen, joka toimittaisi rahat tänne asiamiehelle N. Kellgrönille, joka ne vastaan ottaa ja antaa —niistä kuitin. Terveyden tila kaupungissamme, joka alusta vuotta ei ollut erittäin ylistettävä, on nyt viimesinä kuukausina taas ollut varsin hyvä; jota siitäki näkyy että Tammikuussa kuoli kaupungin seurakunnasta 16 henkeä, Helmikissa ainoastaan 4 ja Maalisessa8.
Näinä viimeisinä aikoina on horkka tai vilutauti kovasti ruvennut puistamaan tämän puolen ihmisiä, niin kaupungissa kuinmaallalin; jokaise—sta pitäjästä on jo kuulunut tämän taudin vehkeistä. Kaupunkiin kuuluvalla Sorsasalon saarella potkasi hevonen 2 Päiv. tätä kuuta mökin miestä A. H. Hyväristä niin pahasti että hän siitä kohta kuoli.
Arvollisia lahjoituksia hyviin tarkoituksiin on viimeajoilla kuulunut. Käkisalmen pormestari hra H. Hallonblad on erityisestä omaisuudestaan määrännyt 280, 000 markkaa (70 tuhatta hopia»ruplaa) kansakoulu-laitoksen perustamiseksi. Sitte kuin halli N:o R«. ia?io Sanomia Salvosta ja Karjalasta.
RB«R Luumanlamll 20 päivänä Huhtikuuta.
Jaetaan Kuopiossa:P.Asehanin ja Kumpp. ilirjataupaösa kello 12 päivällä.
Hinta vuosikerralta:
:) mavttaa 4(1 penniä ja puolelta:
1 mentla 80 peuniä.
3 na Sunnuntaina Pääsiäisestä saarnaa.
Puolipäiväjaarnan, ruots. kappalainen Granit, ja suomal.
vara kirkkoherra Nykopp.
Kotomaalta.
Keisarillinen Majesteetti on 9 p. tätä kuuta antanut armollisen asetuksen sahalaitosten asettamisesta jakäyttämisestä Suomessa.
Tällä on nyt pois-raivattu sahoilta ne niillä tähän asti olleet haitat, joten on tälle niin tärkeälle elatusja tarvis-keinolle maassamme tarpeellinen kiihkenemisen ja tilaisuus. Nyt nimittäin saavat sekä tähänasti perustetut, että »vasta perustettavat, niinhyvin kauppakuin talontarvis-sahat sahata vapaasti ympäri vuoden sekä kaupaksi että talon tarpeeksi, kaikenlaisia puu-tavaroita lankuiksi, patiisiksi, laudoiksi, palkiksi, parruiksi, rautatien-alusiksi j.m. s. miten omistajat vaan lystäävät, niinettei tule olemaan mitään eroitusta kauppajatalontarvis-sahain välillä, ei myös sitä haittaa sahaamisen paljoudessa eikä terien määrässä, joita entiset asetukset ja etuuskirjat määräävät. Kuin kuka tahtoo nyt rakentaa uutta saha-laitosta, joko vedellä, lämmitetyllä ilmalla eli höyryllä mille maalle hyvänsä, olkoon se ruunun tahi perintöeli vapaa-luontoista, niin haettakoon lupaa läänin maaherralta, ilmoittaen hakemuksessansa aivottuin saha-raamien määrän ja laadun sekä näyttäköön oikeutensa siihen aivottuun paikkaan. Mitään veroa sahoilta ei tule enää maksettavaksi; vaan siihen siaan kaikelta ulkomaalle vietävältä sahatulta puu-tavaralta, pait ei haloilta, eikä muilta vaan poikki-sahatuilta metsän tuotteilta pinnoilta eikä riuvuilta, maksetaan viitenä ensimäisenä vuotena sahaus-veroa puoli kopeekkaa jokaiselta Suomen kuutio-sahalta, eli B’/, kopeekkaa jokaiselta muutetulta toltilta, johon tavallisesti luetaan seitsemäntoista kuutio-jalkaa. Tähän tulee vielä lisäksi H. K. Majesteetin armollisessa säännössä 10 p:ltä tätä kuuta erittäin määräämä tulli-maksu neljäs osa kopeekkaa jokaiselta kuutio-jalalta, siis puolta vähemmän kuin sahaus-veroa. Wiimeksi sanotun armollisen säännön mukaan ei tule enää viimeisen vuodenkaan (1860) edestä entistä sahainveroa otettavaksi.
Kuopiosta. Hippaknnnan Sanomia. Hänen Keisarillinen Majesteetinsä on armollisessa kirjassa, annettu 21 päiv. viime Maaliskuuta, konsistoriumin alamaisella ehdotuksella, armossa säätänyt, Paitsi muuta, että niiden suomalaisiin lappalaisperhekuntain hengellistä huolenpitoa varten, jotka kuuluivat Enaren seurakuntaan ja afuvat molemmalla puolella sitä rajaa, joka onKolan Kihlakuntaa Arehangelin kuvernementtiä vastaan, on Kala-lappalaisen Matti Sarren asunnon seudussa kruunun kustannuksella rakennettava ja voimassa pidettävä rukoushuone ynnäpirtti ja kammari; jossa rukoushuoneessa Enariin asetettu lastenopettaja eli katekeetti on velvollinen neljä viikkoa vuosittain, jos mahdollista keski maaliskuusta altain, pitää koulua, jona aikana Utsjoen kirkkoherran ja Enarin kappalaisen, vuoron kunkin vuotenaan, tulee kahtena viikkona olla siinä läsnä ja pitää jumalanpalvelusta, rippikäyntiä, kinkerilulua, katekismuksen selityksiä, rippikoulua, sekä rippilapsia Herran ehtoolliselle laskea ja parikuntia naimiseen kuuluuttaa.
Tästä vaivas.Vuotaa nurBkaanki silmiinlivvnel kalveille kasvoille.
Bvntvä, kärsiä, liuolla:
osamme on.
Ootko, ounelliBuuB, kaunis unelma vaan?Vai Kuva’uBko lienetlaivaan toivotun autuuäen?Haa, et lö)?tvvä ookaanHimoin pehmeillä vuoteilla.
I^apBi maailmanan itkulla ilm6Btvv;Ukko kuokaellen loppuaan ikävöip;
tutsen lupa siihen saadaan, jätetään tämän toimeen saattaminen ahkeran kansakoulumme parantajan, kirkkoherra Cygneeutsen halttuun.
Kaksi nuorta, uurasta kansakoulu-tuumiin mielistynyttä miestä tiedetään myös hra Hallonbladin kustannuksella lähtevän ulkomaiden paraissa kansakoulu-laitoksissa oppimaan. Näin suuri-arvoista yksityistä lahjaa ei tietääksemme ole Suomessa vielä ennen kuulttu.
Rehtori Ahrenberg on taas lahjoittanut Maaskolan maaviljelystouluu rahastoon 800 markkaa.
Neitsy Eva Sohvia Callenius, joka kuoli 8 p. viime Maaliskuuta, on niin-itään lahjoittanut testamentilla, yli mitä sukulaisilleen ja ystävilleusä on määrännyt, suomen lähetys-toimelle 2 tuhatta markkaa ja pienten lasten koululle Turussa 400 markkaa.
Helsingistä kirjoitetaan meille erityisessä kirjeessä, ettäsiellä paraikaa askaroipi toimikunta, jossa jäseninä on Tohtori P. Tikkanen sekä lain-opin kokelaat E. G. Wasastjerna ja E.Ber gh sääntö-ehdotusta koko Suomenmaalle yhteisen vakuutus-yhdyskuunan saamiseksi kasvavaa viljaa varteu rakeen, tuuliaispään eli myrskyn ja rankka-sateen vahingoille sekä eläimiä varten ukkoseu-iluolen vahingoittamisessa. Tämä yhdyskunta kuuluu saavan niineksensä ”Waluutus-laitos Sampo.” Tämmöisen laitoksen puutos on jo lauvan tunnettu ja kaivattu maassamnie. Seuvuoksi on iloittavaa, että nyt toki on semmoinen hankkeissa. Onnea ja menestystä sille!
zleppävirratta. Tapion toimitukselle lähetetyssä kirjeessä arvelee muuan I
nen:
lieneekö muualla missäkään semmoista seikkaa kirkon kanssa kuin Leppävirralla. Sitä kirkkoa on nimittäin tehty jo lähes kolmekymmentä vuotta, eikä vielä ole valmiiksi saatu, ja tietymätön on millonka se viimenkin valmistuuee. Maksut siitä rakemmksesta ovat kestäneet ja taitavat yhä vaan kestää, milloin sitten loppuneetkaan!
Suonenjoelta kirjoittaa I.I
nen. Täällä on tänä talvena ollut kova tukiu-veto; jo yli kymmenen tuhannen puun on »vedetty. Lienee moni paljokin rahaa saanut jos vaivaakin nähnyt.
Mutta lähelläpä hengenkin vaarat ovat näissä puuhissa olleet. Mäet kun täällä ovat hyvin jyrkät, niin on niissä moni tutinvetäjä jo itsensä loukannut, ja jos ei noita mätiä olisi havutettu ja rekiin liiallista juoksua sillä lailla estetty, eli jos hevonen olisi pari tuumaa horjahtanut tien puoleen niin olispn sekä mies että hevonen särkeytyneet. Muutamalle miehelle oli jo aivan pahasti käydä. Hän oli, luottaen väkevyyteensä, ruvennut varoittamaan kuormaansa pitellen, sitä heitteen puolelta; eipä voinnutkaau, vaan kompastui ja tukki kaatui miehen Päälle ja mieS jäi tukin alle.
Mieheltä läksi surkea huuto; mutta kun hevonen siitä peljästyi ja läksi vetämään, joka lisäsi miehen kipua, niin täytyi miehen olla ääneti. Huuto kun siis oli vähältä, niin ei kukaan arvannutmennä miestä auttamaan ja muita kulkevia ei sinä iltana enää liikkunut sillä tiellä. Mies jäi siis tukin alle miettimään mikä neuvo olisi paras pahasta sangasta päästä. Mitäpä muu, rupesi kourillansa lunta kaivamaan, toivossa että tukki jäisi lumen varaan, ja kolme eli neljä tuntia rehmettyänsä siinä, paasikin kuin pääsi irti.
Kortteeriinsa viihdoin yön aitana päästyänsä valittihän vaivojansa, joita oli sinä iltana kärsinyt.
NääkkyläStä 3 p. Huhtik. ”Meidänkin pienestä seurakunnasta pitäsi Tapion palstoihin kirjoittaa joku sananen. Lainakirjasto on saatu meilläkin jo vähän alkuun kirkkoherra Igonin toimella.
Rahoja sen toimessa pitämiseksi on keräilty kylän-luku paikoilla ja pitäjään muuttavilta. Sivistyksenkanta alkaa olla keskinkertainen.
Maa-kauppa-miehet ovat päässeet jo alkuun meidänkin kirkon-kylässä. Kyllä niistä voipi olla etu hyvyyteeukin; vaan näyttää se nykyjään, että taitaa olla pahuutenkin lievitystä, erinomattain Pyhäja juhla-päivinä, jos ne saavat sitä menetystä pitää kuin tähänasti; sillä pyhäpäivät näyttää olevan heidän marktinapäivänsä.
Usiampi näyttää rientävän kauppa-puotiin kuin Herranhuoneesen, vaikka ne päivät olisi vietettävät Herran-Huoneessa, eikä maailman marktina-puodissa. Wielä kuuluu moni valittavan kauppamiehien kavaluuttakin, niinkuin eräässälaulussa sanotaan:”Kauppamies on kavala, ja tyhmän pijan pettää, tuhannella tavalla, vahinkoon hän vetää” ja Salamoni sanoo:
”Synti tungeksen myö Miten suomi saataisiin oikeuskieleksi.
Kaksi Lähettäjää on keskustellut tätä asiata Tapion palstoissa.
N:ro 9:een oli S. D—n lähettänyt kirjoituksen ”Tarttukaa asiaan kiinni!” jonka johdosta toinenLähettäjäE. K
ion Tapion 14 n:rossa vastannut ”Tartutaan asiaan kiinni!.” Molemmat ovat siinä yksi-mielisiä, että olis jo aika saada suomen kieli oikeus-kieleksi, mutta he eroavat toisistansa kysymyksessä, miten eli niillä keinoin tämä tarkoitus olisi toimeen pantava. Ehkä sananlasku tosin sanoo:
”kahden kauppa, kolmannelle korva-puusti, ” niin rohkenemme kuitenki tässä pistäydä väliin, vielä virttä virittää, sillä tämä asia ei ole kahden eikä kolmen, vaan koko suomen kansan, olkoonpa siinä sitte herroja tahi talonpoikia. Tämän muistutettua tahdomme ensin yleisesti sanella suomm kielen oikeuksista.
Sanos, tukiani, onko itsekullaki kansalla vikens ilmoittaa ajatuksensa sillä kielellä, jonkaLuoja onhänen suuhunsapannut? On kai.
Lieneehän siis suomenki kansalla yhtäläinen oikeus.
Noh, jos tämä kansa on valtioksi yhdistetty, jos se hengellistä sekä ruumiillista oloaan suojellaksensa ja kartuttaaksensa voimassa pitääkansallisia laitoksia, eikö sen oikeuteen tule myöski kuulumaan, että näitten laitosten pitää niin-päin ihmis-edistynustä ahkeroida, että se tulee juuri suomalaiselle kansalle hyödyksi? Totta kaiketi. Kansa, kuin ei muuta kieltä ymmärrä eitä tarvitsekkaan ymmärtää, saapi kaikella oikeudella vaatia, että kansallisten laitosten pitää suomen tieltä osaaman ja sitä käyttämän edes silloin, kuin he suomalaisille puhuvat. Niinpä siis on kohtuullinen vaatimus että virka«miehetki, joilla on suomalaisten kanssa tekemistä, joilla on heidän varoillansa saatu sivistys ja elatus, välttämättömästi olkoot suomen kielen taitavia. Eli eikö suomalaisilla olis syy sanoa itsiänsä petetyiksi, Aos, esimerkiksi, ensin olisivat varojansa kuluttaneet saadaksensa seurakuntiinsa pappia, ja jos nämät saarnastuoliin astuttua nam vanyanna .H
n.
jän ja ostajan väliin niinkuin vaaja muuriin ajetaan”.
”Elo-varat voipi mennä vähäksi meidänkin kappelissa ennenkun ollaan tähkässä käsin. Kyllä monen elo-varat on tainnut mennä kauppa-miesten puotiin, vaikka kaikin ajoin ei olisi tarviskaan pakoittanna.
Suomettaressa kirjoitetaan talonisännän M. Pakarisen Jalan kylmännöstä. Kyllähän se kylmi Joulu-iltana ja pahaksi kylmikin; vaan eihän se vielä ole polviamyöteu pois lähtennä.
Wasta se on keträstä-myöten liha lähtennä. Nuoren miehen ei pitäisi valehdella, mitä ei oikein tiedä, sillä kuin nuorena oppii, nim OnQviiisuuäeiiv. (Kellgren).
MsBil, onnelliBuuB, kaikilta kaivattu!
Hlissii, kätkeltv oot? Vuorenko B^ömmeB2ii, , XuBBa Kirkasta Kultaaannea säilvttää?I^övsikö sinua totuuäen tutki», ?I^lluluiBBl>. taitavin keksikö KaBvojaB?Voiton sankarin kanssa.
Olitko 80takenta1la?liekkuman ilojen nauttijaXvlläBt)^v ihanan neien nvväilvkBiin.
Mutta totta tähänki, niinkuin muuhunki kaikkeen, on joku syy löydettävänä. Syynä luulemme monen miehen kylmyyden ja haluttomuuden suomen kielen suhteen, ja syyksi semmoiseksi katsomme sitäki tuumaa, jota ruotsi-kiihkoiset pitävät parhaana puolustuksenaan suomalaisuuden pyrinnöltä vastaan. He sanovat nimittäin suomen kielen vielä tarvitsevan monen aikaista taivuttelemista ja valmistumista. Suomalaisilta vaativat, mitä ei miltään muulta kansalta, että heidän ensin pitää todeksi näyttää kielensä olevan yhtä sujuvan ja sivistyneen, kuin ovat nykyiset valta-kieletki, ennenkuin sille yhtäläisiä etuja suostutaan antamaan. Suomen kieli olisiheidänmielensämukaan ensinmuodostettavavalinten kaltaiseksi, johon sittekävis kaikellaisia aineita helpostikauhalla valaminen. Tuotapa mahtanevat tuomaritki odottaa, kuin sanovat oikeuskunnissa viljeltävän kielen olevan niin koneellisesti sidotun ja solmetun, ett’ei siksi voi sujuttaa suomen kankeata ja kostuttamatointa kieltä.
Mistähän saataisiin heille erityisiä sana-seppiä
vaan onnistuisko paremmin, jos itse välistä kieli-pajassamme pistäysisivät? Mastoin tällaisia tuumia tohtii toden-mukaisesti Päättää, että kieli, suomenki kankea kieli, kyllä muodostuu ja sivistyy, jos se vaan otetaan kirjoituksissa viljeltävätsi
mutta muutoin se nääntyy ja metsihin pakenee.
Millä tien me siis tahtoisimme saada suomen kieltä oikeuskuntain vakinaiseksi kieleksi, on jo näistä mietteistämme nähtävä.
Tämän kirjoituksen alussa mainitun Lähettäjän S. T
sen kanssa kyllä tahdomme jokaiselle suomalaiselle pitäjäälle sanoa:
”tarttukaa asiaan kiinni!”
elkäätten omaa parasta etuanne unhottako!
Mutta hänen esittelemän palkan teroittamisen tuomarille emme katso tätä tarkoitusta vakinaisesti auttavan. Eihän sellainen lisäys tuomarein kuntoa suomen kielen kirjoittamisessa kuitenkaan voi lisätä
ja onhan toki toivottava että he, ilman sitäki, suoötuvat kansamme tuumiin, kuin se vaan on heidän voimassansa ja siihen esivallalta lupaa saadaan.
Mitä taas toinen Lähettäjä E. K
i on tässä kysymyksessä sanonut, on niin meidänki ajatuksiimme yh» teen-sopivata, että hänen sanoihinpa vaan on muuan muistutus tehtävä. Waikka nimittäin jokaisen rehellisen suomen tuomarin tulee kansan kohtuullisia vaatimuksia noudattaa, niin ei sitä kuitenkaan käy pakoittamalla pyytäminen, ei saa ylenkatseen alaiseksi tehdä, koska se usein ei voi, vaikka tahtoisiki, pöytä-kirjoja suomeksi kirjoittaa, ja koska laki ja asetukset eivät, häntä virkaan asettaessa, ole sitä häneltä vaatineet. Mutta sitä enemmin on toivottava, että kansalliset laitokset rupeavat todella tätä suomalaisten asiata ajamaan, sille vakinaista varjelusta pyytämään. Heillä tosin ei ole niin paljon esteitä voitettavana, kuin on totuttu sanomaan; sillä usiammat osaavat jo lapsuudestaan asti suomea puhua, esivalta on asettanut suomen kieltä opetettavaksi kouluissa sekä lukioissa
jos yli-opiSto vielä lisäksi rupeaisi lain-opillisen tiedekunnan jäseniltä vaatimaan suomen kielen kirjallisen käyttämisen kuntoa, niin pian saataisiin semmoisia tuomaria, jotka kykenisivät Pöytä-kirjansa suomalaisina antamaan. Sitä sanotaan:
”vähän päivässä, paljon viikossa, ” mutta tämä olis suomen kansan edistymisessä jo pitkä ja pikainen askel eteenpäin.
(Lähetetty.) Kunnioitettu Matti!!
Teidän Tapion Idissä n:ssa luettavat ylelliset imarteenne kuin myöski hyvin sointuvat sulofananne ansaitsevat Hellimmän kiitollisuuteni. Waan kuka olisi luullut noiden lempi-kiihkoisten lauseitenne niinpian muuttuvan tiveröiksi ja teräviksi pistimiksi meillen tyttö-höperöille!Heti paiskattiin meitä vasten silmiä sulhaisten ikävällä ja rikkauden himolla, ynnä monella muulla meissä alati löytyvällä hulluudella, jota onki meissä kyllältä, vaikka kirjoittaisi erikseen sanomia ainoastaan vaan neitoin hulluudesta; vaan mikähän siihenkään lienee syynä, kuin nuorukaisetkin juopuivat samasta neitoin hulluudesta ja että nuo tuhansilla tuvetut tytöt sytevät poikainkin sydämessä syvästi ja hellästi. Ei olisi paljon kerskumista nuorukaisillakaan, eikä aina pitäisi kilvalla torrata neitoinkaan heikkouksiin, kuin ilmanki näännymme kurjuudessa alati puuttuvaisina ihmisyyden ihanampia hedelmiä. >
Ia nyt, kunnioitettu nuorukainen, kummastuttaa minua, kuin hourailin tupakista, vaan vielämä nytkin hourailen. Tosin tarkotukseni ei ollut puhua valistuneista vanhuksista eikä (liijoin) sivistyneistä nuorulaisista; he tietävät kohtuuden, ja kohtuudella nautittuna, vaikka vielä tupakkakin, mahtaa olla hyvä ajatuksissa ja sievä huvikki ikävissä; vaan kuin on nuorukaisia, joiden ainoa virvoitus on tupakan ylellinen nautinto, ja yksistään tupakka ei mahda ylettyä ihmis-aatosta korottamaan sen ylemmä kuin suusta pyöriviin savu-pilviin, olen minä heitä siitä tnoittinut. Näkyy ehkä taas kirjeeni sisällys houruulta ja raakaset kylmät sanani kuuluvat pahalta oppineen korvissa;sillä niin ovat vehkeenikuin kylmä viljelemätöin maa, josta nousee paleltava höyry eli utu. Hellimmän kiitoksen kannan teille muistutuksistanne, hyvä Matti, kiitollisuudella otan vastakin neuvonne vastaan, jos totuudessa niitä lähetätte.
Nyt jääkään tälleen tämä kerta. Tuntematoin tuttavanne M^-ria Lo
sa.
Huhtik. 8 päivänä.
Kirje M
ria Lo
salle.
Wäpuolella oleva kirjoituksenne Matille on niin malttavan mielenne, kielen Win siinä alkuperäisesti osoitetun hyvän käsialannekin puolesta aivan kiitettävä. Mutta kuin siinä näyttää (en altaisivat >
ruotsin kielellä saarnata? Sehän on selvä asia; mutta sitä ei niin selkeänä pidetä, että samoin on tuomareinki kohta.
Tuomio-istuimelle saatetaan asettaa semmoisiati miehiä, jotka hädin tuskin ymmärtävät mitä asian-omaiset suomeksiesihin tuovat. Joka siis sellaisen edessä tahtoo asiansa selitetyksi, sen täytyy itsellensä palkata ruotsalaisen asian-ajajan; ja vaikka hän pääsiski tästä kulukista, niin on hän kuitenki viime luvussa paloiteltu kahden kertaisesti lunastamaan hänelle tulevan pöytä-kirjan:
ensin sen kirjoittamisen, sitte sen suomentamisen. Kuin nyt astan-omainen ei omin silmin voi lukea eikä tutkia niitä perustuksia, joihin päätös on perustettu >
onko kumma, jos hän luulee oikeuttaki vääryydeksi, jos hän käypi käräjiä niin kauvan kuin kukkaronsa kestää? .—.
Tästä seuraa, meidän ymmärtääksemme, että asian-haarat ja suhteet yleisesti yhtä hyvin vaativat suomen kielen ottamista oikeuskieleksi, kuin sellainen vaatimus on erittäinki jokaisen kansan luonnolliseen oikeuteen perustettu.
Äsken sanoimme kansallisten laitosten sekä virka-miesten pitälvän osata ja käyttää suomen kieltä <
ei olis ollut väärin, jos olisimme sanoneet sitä jokaisen suomen miehen velvollisuudeksi.
Mutta jos ei jokainen tätä velvollisuuttaan voi täyttää eikä sitä käsitäkkään, kenen tulee siis suomen kielen oikeudesta huoltapitää, kenen kansamme tärkeimmät tarpeet ilmoittaa? Tuolla ylhäälläkö, valtion korkeimmalla kukkulalla, se ensin on alkuun pantava? Sitäkö kansamme sivistyneitten välittäjäin odottaman pitää? Jospa kansamme tila oliskin semmoista, ett’ei se omia tarpeitaan tunne eli oikeemmin, ett’ei se niitä saata ilmi tuoda, niin pitäishän niitten, jotka ovat valistuneempia, nähdä ja kuulla, kuinka tämä lapsi, vaikk’ei se vielä itse puhua voi, kituu ja kapalossa itkee.
Luullaksemme tällainen oikeuden valvominen tulee ainaki pysymään sivistyksen ja oikeuden vartiain tahi kansallisten laitosten vel-vollisuutena.
Sellaisia laitoksia on nyt smuitten seassa) suomen ylivpistoki.
Silmätkäämme miten se puolestaan on tätä velvollisuuttansa ahkeroinut. Esivallalta vahvistetut asetuksensa ovat enemmiten sen omia esittelemiä. Löytyykö niissä fäättynä, että lain-opilliseen tiedekuntaan kuuluvain jäsenten pitää osata sekä puhua että kirjoittaa suomen kieltä? Ei. Se suomen kielen tutkistelemus, johonka sen tiedekunnan oppilaat ovat sidotut, onnimittäin niin vajava, että onyhtä kuineisitä oliskaan. Eiheidän edes tarvitse, niinkuin jumaluus-opin tiedekuntalaisten pitääpi, osoittaa suomalaisia kirjoituskoetuksia, ehkä usiammatheistä tulevat kansanasioita ajamaan yhtä paljon kuin papitki. .—.
Käypi toki tämä ja tämänlaisten huolimattomuus kummaksi niille, jotka ovat oppineet suomen kieltä pitämään kansan kalliimpana perintönä.
Z Oarl Benoult?.
IM 8»1u i?. st (lon»p:8 dobk»nävl:
NinneBdlklä ölvei’ kllpten lleöle^ Vik»rB nl fiilfattll, r6n tili Viotoi^ ölverBiittnin^. 50 kop.
?rllktiBk Ugnadok iliovnik oilor Vij, xtlälltNB Arun6er ».l O.
I?. Kvman, ine6 84 tlii6Bnitt ook 64 Ltsntr^ok. 2 rud.
Nvlln^eliBkk>, ?^r«, bi6r oek vikter «, l Ilsken. OsverninA.
50 kop.
Nvlln^elii röst tili kklln^e «Mvr. 20 kop.
I^Ior», ?6nniotl, luomen L«.BviBto. 1 rud. 30 kop.
I^uonnon-kii.jä. X. 40 kop.
lllln6Bk^r.
kmpsreeu p6iln, v^B»pkllttinn, tl pllnkottllin .j», kv^näröittiiin.
Kuopiossa, P. Asehanin ja kumpp. kirjapainossa, tBlll.
Pauvluvan antanut:
C. A. Therman.
Tulleita matkustajia:huhtikuun t3p.kirjanhoitaja Andersson Pielavedeltä N.Itkosessa, mamselit Didon ja Winter Leppävirroilla Maister Winterissä. vara tuomari Lagerstam Nilsiästä kaupungin-palvelia Haraldissa, kapten Ryselin Pielavedeltä keStitievarissa. tirjanhouaja Pöyl »iä Maaningalta kaupungin-palvelia Lundbergissä. t 4p. ruukinhaltia Wahl Warkaudlsta seurahuoneessa; t 5p. rovasti Hjelmman NilsiästH.
maamittari Äosberg Leppälvirroilta.masinisti Lindgren Helsingistä ja kippari Rönnbette miehmensä Koivislolta kestikievarissa; i8i8 p. maamittari Poppius Helsingistä seurahuoneessa, rouva Collan tyttärinensä Strömsdalista maisteriHeinriemkseSsa.
Kuulutuksia. Ilmautuneesta syystä kielletään tämän kautta jokaista, oikeuteen »vetämisen ja edesvastautsen uhalla, ei ainoastaan liima-aikana, eli 28 p?Stä Maaliskuuta aina 9 päiväan Elokuuta asti, ampumasta eli muutoin tappamasta hirven-sukuisia eläimiä, jäniksiä eli hyödyllisiä lintuja, joita ti kukaan saa asianomaisen maanhaltian luvatta ja suostumukselta myös muunakaan aikana tappaa eli pyytää, mutta myös poisottamasta vesilinnun munia ja heikkoja poikia, sekä naaraSpuolia hautomisen aikana häiritsemästä.
Ia olen minä tänäpäivänä annetun kirjeen kautta käskenyt kruununja kaupunkien palvelioita vetämään niitä oikeuden alaisiksi, jotka kaupunkiin tuovat eli kaupaksi tarjoavat lmvattomana aikana tapettua eli pyydettyä metsän antia,
Kuopion Viaankansliassa Huhtikuun 2 p-nä 1861.
K. Funehielm.
Kosla entinen kaupunginkassan-hoitaja täällä on anonut eroa tästä viraSta, niin kehoitetaan halullisia hakioita maistraattiin jättämään hakemuksensa mainittuun virkaan 14 p-än kuluessa. Kuopion Raatihuoneessa <5 p. huhtikuuta Albert Nykopp Vmeäen torrs innellalvllren »f Btk6Bk»BBörB>HenBten närBtii, 6eB »>nn»llit »tt vara», lrönBin delattninF entleäiz»ä, tv uppm»n», B liu^»6e »ölin, nä« tili »n, ssäe tjenBt n, tt inoin porton ä»F», r närelter Bää»nt no» !u», ^iBtr»ten »nmÄ». Kuopio Mäliu», äen 15 1661.
LorFinB, Bt»re oen LHä.
Pormestari ja Raati.
olen vilpitöin tuttavanne minua, ja että lmiletten Matin nimimerkillä Tapiossa olleen kirjoituksen lähteneen minun kädestäni; sentähden, poistaatseni sitä pahaa, mikä monastikkin hairausluulottelemisista seuraa, tahdon tässä selittää itseni kokonaan siitä asiasta vapaaksi, ja pyydän myös teidän, hyvä neito, lykkäämään mielestänne, jos niin vaan lienee, koko tämän lväärän luulon. Sillä minulla ei suinkaan ole ollut pienintäkään syytä ensimaiseen kirjoitukseenne vastata; eitä etenkään puolustaa poikianne tuossa hartaassa tupakin-polton asiassa, vaan on ajatukseni ennemminkin ollut, että sauanne, neitoinen, eivät olleet enemmän tuin kohtuus. Niinkuin kirjoituksessanne yläpuoletta sanottetin, niin luulen minäkin, ettei tarkoituksenne suinkaan liene ollutsanoillanne survata niitä, jotka tupakinkin tunnolla, siveydellä ja siisteydellä nauttivat, vaan ennemminkin niitä, jotta eivät sentään nautinnossa, enemmän tuin muunkaan, tietä mittaa eitä määrää. Puolustamatta täytyy sauoakseni, että ruma tuota on muidenkin nähdä, ja vielä enemmän neitojeu, kuinka useinkin nuoret ja hilppeet miehet, kyllin ensin savuja nieltyään, paistaavat vielä päälliseksi poronkin suuhunsa. Ei ihme sitten, jos neitoset tuota inhovat ja sanasenkin sanovat, koska semmoisten suunseutuvat siiheu lylliu syytä antavat. Ei sekään ole erittäin somaa nähdä, että nuoret ja arvossa itseänsä pitävät miehet, eivät edes tirttomäelläkään eli kirkon seutuvilla rasti suuresta, hopislaisesta ja pittävartisesta piipustansa luopua ja siihen tupakkia tyrkyttämättä olla. Sivistynyt ja ymmärtäväinen neito katsoo senkin viaksi, eikä ole niistä hopeapislaimista eli muusta ylöllisyydestä tietävänäusäkääu. Tämän olen sanonut yleisesti, eutä yksiuääu M
ria L
san puolustukseksi.
M
ria L
salle sanon vielä lopuksi, että puheena ollut Matti lienee varmaankin siellä lähempänä, eikä täällä Tapion tienoilla.
Toivossa ettette raukea hyvässä kirjoitukseune alussa ja että kehoitatte muitakin Suomen neitoja sanomalehdelliseen kirje-vaihteloon, Nietu.
Yksityisiä Ilmoituksia.
DH^ Huomaitkaa!
Ne Kuopion läänistä, jotka jo ovat kirjoittaneet eli vielä tahtovat päästä osallisiksi Suomen Ihdys-pankkiin, saavat i:stä p:stä tulevaa toukokuuta 15 p:vään heinät, maksunsam, inun luonani suorittaa ensimäisen 10 markkaa osakkeelta. Kuopiossa 18 p. huhtikuuta 1861. R. Kellgren.
3 (1) Yhdyspankin asiamies Kuopiossa.
Joka haluaa summalla rakentaakseen ottaa yhden uuden lainaiyvästön eli pitäjän-makasiinin, hirsistä, Rautalammin kirkon lähistölle, niin löydyttäköön itsensä siinä kokouksessa, joka tapahtuu mainitun seurakunnan kirkossa 12 p. tulevata toukokuuta, kohta päätetyn lumalan-palveluksen jälkeen, varustettuna täydellisellä takauksella velvoituksensatäyttämisestä. Rakennus-aineet ovat jyvästön osakkaat jo paikalle toimittaneet. Likempiä tietoja annetaan kokouksessa. Rautalammilta huhtikuussa 1861.
myös joutusasti.
Makasiinin osakkaitten puolesta:
Nils Abr. Weekman. .
A^^° Allekirjoitettu, joka nykyjään on otettu suutari-mestariksitähän kaupunkiin, saapi tämän kautta kunnioitettavallen yleisöllen ilmoittaa vastaanottavansa kaikenlaatuisia suutaritaitoon kuuluvia töitä, lupauksella tehdä hyvää työtä kuin aitinen, 84 Pohjois Vuorikadun varrella.
Lelväsellä ostettaisiin 2 paria vahvoja työkärrin pyöriä, mieluisemmasti jo lvalmiiksi raudoitettuna ja akselinensa; vaan jos semmoisia ei saataisi, niin oste» taan paljaat puu-teoksetkin. A. Manninen.
Myytävänä:
Talo ja tomtu n:o 22. Kaupan-ehdoista antaa tietoa C. A. Therman.
Äsken tullutta Liunan olutta ? kop. putelli Abel Itkosessa.
Sammalia ostetaan täällä vlevassa kirjapainossa.
MMDM^^^ ’lllpioon I^ä, nett^ill«
nen. /. F.
H5. lillutlllämniilts, , I^ennävirroilt», , Z. N»n^»Balnleltu, Hs.
X»n, viltn, «ekii I’. H., V. /<!. /l. .^.. eivät saneet niillä» läliet^llBiänBii, MlllHiBtunB. 1’llpin88», kuin o«ikBi tani ei enBinkään, ilinoitkinine tii, BBii, , ett», 8e «n tkpkntunut elitoimen B^n vuoksi, v»ikkk kuinks, lin, lullll oliBiminekin tklitoneet tekää, «en. kyväiimme etteivät lii, nstt»i»lniue täzt» pkllillBtuiBi, v^kln I!vväntn, litoiBeBti edelleenkin IliliettäiBivB, t. Nivlellämme M kiitollisuuäell», ovmme vn, Btll»n 80inruoi8i», Ili.lletvkBi», M»Bk «n jotakin 281»», , Hotkn oy»t Ivli^e^ti »elkeästi eBitelt^ini>, . n»I«tot ovllt niin »Iltkmt, ettei niit» tekiBi’ mieli t»M», m»HN pitkälti venvtet^ill», , n, zi»ttomilll>, Kori»tuBpuneilik t»lii Illuluill». Nmme invö» tuliäo ruvet» 80pilnllttnini », H» v»k>, n KoBkevi» riit»kirjoitukBiB, eikä piBto-puneit», ; v»»n kuk» oike»t» Bvvn-lll»i«t» »Billk>, tklitoo .jullliBen puneen »Ue, niin nankoon niiuenBä täxäelliBeBti kii^joituk »ens» ».Ile.
H»t««»ÄN« >«^N» Ntt ruin, lieiBt iniät iBvelen, ineä inödel, .jemte eläninss oen uppll, BBninF B»mt k«Bt lör en perBon. By».r liärä leinnll» ii. boklmnäeln i56i’8essi2<1 billet. tili ”^. 8.” I>lu inkomna:
No»Il0V8li», BiäeN’t)^er, plli»8oller, sruntimnierB 80ININM-Ilnttklr äfvenBoin kki’lli»tt»r »t’ilere olik», «l»F , fruntimmer» pllletoer, llutrönl Illimotkei «oli Bkmt k»vi», r Iio»
Tällätavalla toki vähän huojistasitte meiltä sitäpäänkivistöstä ja silmäin pakotusta, joka nyt on lehteänne lukiessa. läisippä teiltä itseltänneki pois tuo kynän kuluttaminen lehteänne kirjoittaessa ja kirjoituksia valmistaessa. Kuin tämän parannuksen teette ensinitse, niin kyllä kaiketi muut ja Tapiokin sitte harventaa riviänsä.
Tässä olen nyt ilmoittanut mielialani S.I. S. esittämässä arvollisessa asiassa ja luulen ettei S. I. S.mat jätä näin hyvää ja hyödyllistä esityötäni seuraamatta ja onkeen ottamatta.
M. T
e.
Kotomaalta.
Kuopiosta. Siinä ilta-huvituksessa, jota tässä numerossa ilmoitetaan pidettäväksi 7:nä päivänä ensitulevata Toukokuuta, tulee Kuopion Vataljoonan soitto-kunta soittotaitoansa julkasemaan useammissa soitannoissa. Ja vaikka soitto-taito on sitä luontoa ettei siihen niin pian opi, on tämä soitto-kunta kuitenkin varsin vähääu aikaan oppinut erinäsillä soittimilla niinpuhtaasti yhteen soittamaan, että sitä nyt jo mielellään kuulee. Kun soitto-kunta vaan pääsee varmistumaan taidossaan, niin on soitannon halailijoilla toivo aikaa myöten sen kautta saada useimminkin nauttia soitannon suloisuutta; ja koska viimeisinä vuosina rakkaus soitantoon on kaupungissamme hyvin herännyt, niin toivottavasti keräytyy koko joukko nimitettyyn ilta-huvitukseen, kuulemaan soitto-kunnan ensimäistä soitanto-antimia.
Tapiolassamme ei vehnästä tahdo kasvaa ja jos emme viljeleisi muuta karkeampaa jyvä-laatua vehnäsen puutteessa, niin tosin pian nälkään nääntyisimme. Ollaan kuitenkin aina toivossa että Tapionkin pelto tunnollisella perllaamlMamuuttaa kovan luontonsa ja vielä k—erran rupeaa vehnästäkin kasvamaan. Keif. Senaatti on 9 p. t. k. nimittänyt kaupungin lääkärin Kuopiossa, tohtorin jahovi-neuvoksen AkselErik Ä k esson’in olemaan linnanja sairashuoneen lääkärinä Kuopiossa.
-Saadaksensa varoja työneuvoiksi ja palkoiksi kaupungin köyhille, on täällä oleva rouvasväen yhteys aikonut toimittaa Lotterin tahi Arpakaupan, kun vaan karttuisi jotenki voittoja. Tämä asia kyllä ansaitsee auttamista ja kehoitamme kaikkia varsinkin kauppamiehiä, käsityöläisiä ja muita lahjoilla muistamaan tätä rouvasväen kristillisessä tarkoituksessa tehtyä toimitusta. Mainitun yhteyden jäsenet ottavat 25:teen päivään tulevata kuuta kiitollisuudella vastaan kaikki nämä lahjat.
Yliopistolais-kartanon rahastoon kertovat Helsingin sanomalehdet olevan jo tähänasti karttunut 106, 655 markkaa 88 penniä. Muistaaksemme arveltiin siihen rakennukseen, pari vnotta takaperin, tarvittavan noin 160, 000 marktaa. Puuttuu siis vielä yli 50 tuhatta markkaa. Kolminkertainen laulu-seura yliopistolaisista on tarjoutunut tulevana kesänä, kukin eripaikoilla, taas tekemään laulaja-matkan joissakuissa osissa maatamme, laulaen rahoja lisäksi tälle kartanolle. Eivät toki jättäne Kuopiva käymättä. Toivotammenäitä nuorukaista terve-tulemaan!
-Porthanin muisto-patsaan rahastoon on keräytynyt 3 p:vään t. k. yhteensä 22, 760 markkaa 36 penniä.
Rantasalmelta kirjoitetaan, että t. k. 5 p. kello 3 j.p. p.
siellä on palanut poroksi vallan uusi ja komia kaksin-kertainen herras.kartano, Harilanmäki, pian kaikkine sisus-kaluinensaynnä 24, 000 markkaa, pankki-velan maksamiseksi valmistettuja rahoja, ja paljon muita ulko-huoneita ja elo-aittoja eloinensa on männyt poroksi tässä myrätässä. Tuli on päässyt irti erään kammarin uunin-piipusta.
Tämän tapahtuessa ei ole isäntä ollut kotona.
kuuluu olevan tavallista runsaampi. KAu.olevaisuuskin Pienenen.
Sananen Suomenkielen oikeuskieleksi saamisesta.
malaisissa paikkakunnissa ei ole mikään uusi asia. Se on kytenyt itsensä kansan ja suomalaisuutta harrastavain herrasmiestemmekin polvessa jo ainakin liki 30 vuotta. Ensimäisiä puheitasuomenkielen miehistymisestä tosin on jo pidetty yli 40 vuotta sitte, kuten Suometar viimevuoden mroissa 41 j. seur. selitteli, mutta, itse kansan emme tiedä uskaltaneen tätä ajatella ennenkuin Paavo Korhosen runosta ”Suo menkielestä, ” joka ensikerran on painettu sanomalehdessä ”Helsingfors Morgonblad” v. 1835. Tästä runosta näkee aivan selkeästi senaikafen Suomen talonpojan mielialan.
Siinä valitetaan:
3t:o R7. läs lll RB«R Sanomia Salvosta ja Karjalasta.
Laumantailia 27 päivänä Huhtikuuta.
JaetaanKuopiossa:
P. Asehanin ja Kumpp. Kirjakaupassa kello 12 päivällä.
Hinta vuositerralta:
3 marktaa 40 penniä ja puolelta:
1 markka 80 penniä.
4:«ä Sunnuntaina Pääsiäisestä saarnaa.
Puolipäiväsaarnan, ruots. vara kirkkoh. Molander ja suomat, linnansaarn. Westerlund.
Saarijärveltä maaliskuun 25 p. Opi ensin itse, ennen kuin toista opetat, sanoo Suom. sananlasku. Tämä sananlasku-muistutus näyttää sopivan S.lulk. S:mille. S. I.S. ovat näkyneet usein muistuttelevan muita sanomalehtiä harventamaan riviänsä.
S. lulk. Simille mahtanee tulla pelto siitä kuin muut sanomalehdet latelevat tihiään rivinsä ja siten kyllästyttävät lukiat niin, että jättävät S. I.S. lukematta, eli luulevat Suomalaisten Päät pakahtuvanpaljoista pakinoimisista. S. I. Sanomien mielialaa tässä asiassa en tahdo sen enemmin tutkia enkä tuomita, olkoon se miten oli. Kumma vaan on ettei sanomalehdet ole ottaneet S. I.S. julkisista neuvoista vaarin. Mikä vielä on kaikista kummempi, on se että S. I.S:mat itse on laveuttaneet tämän neuvonsa. Heidän itsensähän olisi ensin tästä neuvostansa pitänyt oppia.
Koska S. I. Simat eivät ole omaa oppiansa kyllä ottaneet niin ei haitanne, ja lienee heiltä suotu, että käyn tässä heidän otsaansa vähän oppia vasaroimaan. Kuin S.I.S:matpelkää päämme pakahtuvan ja silmämme sinistyvän, joka luulo ei oletkaan ilman syytä synnitä sysätty, niin Päästäsiinhän S. I.S:mia lukiessa toki vähä huokeammalla silmiämme kiusaamasta, kuin isontaisitte niin paljon kirjaimianne ja harvennatte riviänne että ensisivun saisitte täyteen tuolla mainiolla nimi-kirjoituksella ”Suomen Julkisia Sanomia”. Sopisikko tuolle sivulle vielä pistää hinnan määrät ja antopäivät. Jos toisen sivun täyttäisitte sanoilla:
Armollisia asetuksia”.
Kolmannen sivun täytteeksi kyllä piisaa sanoa:
”Wenäeltä ja Ulkomaalta” ja neljännelle sivulle olisi kylläksi, jos siihen kirjoitatte H. G. P:n ja Helsingissä I.Simeliuksen perillisten kirjapainossa 1861. C. E. Aspelund.
Mitenkä eikö se riemastuttanut jokaisen suomalaisen sydäntä, kuin kuulivat H. M. Keisarin suosiollisesti vastaanottaneennäitä kansan lähettiläitä ja suosiollisesti kuunnelleen heidän tätä asiaansa ja vielä luvanneen tehdä asiassa, miten vaan ftavr<lt«« voipl? Kuinka halulla eikö nyt odoteta suomalaisuuden saavan astua suurempia askeleita valtaansa päin kuin tähän asti on. tapahtunut.
Kielemme koulu-kieleksi vähitellen Pääseminen on kyllä välttämätön vaatimus ennenkuin sitä voipi toivoa yleiseksi valtakieleksi; mutta mielestämme sopii kyllä tätä asiaa ruveta vähitellen alottelemaan useammaltakin puolen. Ennen on jo Tapiossa 7:ssä) sanottu miten olisi toivottavaa ja foveliasta, että tuomarit saisivat vapaan vallan kirjoittaa pöytäkirjansa suomeksi, jota valtaa ei vielä ole. Jos hra tuomari Forström Karjalassa on jo monta vuotta sitte antanut suomalaisiakin pöytäkirjan otteita, niin se on tapahtunut vaan sillä perustuksella, että asianomaiset ovat sitä samalta oikeudelta itse pyytäneet, erittäin kussakin jutussa. Mutta josmistä asiasta on vedottu eli ”säretty, ” kuten Karjalassa sanotaan, niin silloin on ne pitänyt jälleen ruotsiksi kääntää, jasiitäonluonnollisestl tarvinnut tuomarin tahi asiamiehen huolta pitää. Mutta tämmöisestä on vaan haittaa ja liikoja kustannuksia vähä-varasellekansalle.
Näideu seikkain auttamiseksi ja koko tämän asian jouduttamiseksi tältäpuolen olisi esityksemme, että tuomariksisuomalaisiin paikkakuntiin, missä vaan virat avonaisikst tulevat, ei pantaisi muita kuin suomalaisen kirjoituksen taitavia miehiä ja entisetkin tuomarit, kuka vaan suinkin voipi, käskettäisiin kirjoittamaan pöytäkirjansa suomeksi. Hovija Laakmannin-oiteuksiin sitä vastaan voisi määrätä rnotsentajia kääntämään niitä pöytäkirjoja, jotka vedotuissa asioissa tulevat näiden tuomioistuinten tutkittavaksi, siihen asti tuin näihinkin oikeuksiin vähitellen saataisiin suomen kirjoituksen taitavia miehiä, jonka saamisen jo heti voisi panna tarkoitukseksi ja laiksi.
Sittepähän saataisiin nähdä, ettei tämä muutos ole niinkään vaikea kuin sitä tuuletellaan ja miten niitä suomen kirjoituksen taitavia kyllä ilmestyisi ilmankin odottamatta sitä aikaa, milloin Iy
”Kuinka suotta SuomenkieliKapaloss’ on tauvan ollutLapsen tautisen tavalla;Niinkuin tuo on nytkin vieleiSitehissä sitkehissä.
Waikka on jo vanha kyllä.”Sitte epäileekin runoilija vielä, sanoen:
”Eipä taida tullatkanaSiitä miestä millonkana, Joka poikki ponnistaisi, Katkoisi kapalo-vyönsä, Jaksaisi jaloin kävelläAikamissten askelia, Päästä päähän pitkän pöydänIsommille istumille, Rinnalle rikasten kielten, Valtakielten kumppaliksi;Että vielä virkamiehet, Oikeuden omat jäsenetSuomenkieltä kirjottaisi, Että tuomiot tulisi, Esivallan valta-kirjatKansan kielellä omalla, Talonpojan tuttavalla.”Kuitenkin rupee hän vetelemään Suomenkielen oikeuskieleksipääsemiseen perustettuja syitä, sanoen kyllä järkevästi:
”Suottapa on SuomenkieliKauvan penkillä Pysynyt, Lavitsalla lautamiesten, Eikä vielä ennättänyt, Astua asian kanssa, Tulla tuomarin tutuksi, Rotokollahan kohota. Kaikki on kanne suomalainen, Suomen suoraa puhetta, Tutkinto sitä samoa;Wasta venska viskatahanPantaissa paperin päälle.
Kyllähän kynä tekisiSuomalaisia sanoja, Kuin on kuultuna puheessa;Oppineemmattin osaasi, Suomen suoria sanoja, Jos sen antaisi asetus, Eitä estettä olisi Lain vanhan laitoksista. Kylläpä me tyntömiehetTuolla aikahan tulemmeKeskenämme kelpolailla, Waan ei tuta tuomiota, Välikirjoja vähiä, Kuittiamme kuitenkana.
Eitä suuta suuremmilta Suomi saattaisi pilata.
Lintuset livertelevätKukin äänellä omalla, Kielellänsä kerkiästi, Jonka heille äiti neuvoi, Oma vanhempi opetti;Ei ole sitä etuaSuomen kansalle suvaittu;Ruotsin kieli on ruvennutSuomen suureksi isäksi.”Runonsa lopettaa Korhonen sitte toivotuksella:
”los ne herrat Helsingissä, Suuren oikeuden omaiset, Antaisi luvan lujimman, Wuoron vuoltulle sulalle, Että tuomiot tulisi, Välikirjat kaikenlaiset, Kansan kielellä omalla, Talonpojan tuttavalla;Siitte sihtierit tekisiHalastulla höyhenelläSamanlaisia sanoja, Kuin on suullakin sanottu, Jopa piispatkin pitäisiSuomenkieltä suurempana;Kaikki pappimme paremmin, Kirkkoherrat tiivahannnin Tuohon tuumahan rnpeisi, Kirjoittaisi Suomenkieltä ;Wielä muutkin virkamiehetKansankieltä kannattaisi.”
Tästä selkeästi näkyy jo se sama, niitä kansa vielä tänäkin päivänä syvimmästä sydammestansa toivoo, nimittäin Suomenkieltä oikeus-kieleksi. Se että kielemme ensin täytyy tulla yleiseksi koulukieleksi ennenkuin se voipi tulla ihan yleiseksi oikeuslieleksi, on kyllä itsestäänkin arvattava.
Sittemmin on monta kansan runoilijaa tästä asiasta laulellut samaan ääneen. Siitä on kirjoitettu sano, malehdissämme, siitä on puheltu jokapäivä kansankeskuudessa. Kaikilla umpi-suomalaisilla on vaan yksi toivo, yksi ääni:
Suomenkieli pitäisi saataman valtakieleksi Suomen suomalaisissa paikkakunnissa. Kukaan ajatteleva ei voi kieltää, ettei tämä vaatimus olisi kohtuullinen; mutta sen muutoksen toimeen saaniista tuuletellaan useimmite vaikeammaksi ja enemmän aitaa vaativaksi kuin se onkaan.
Maamme hallitus ei ole ollut osaa ottamatta tästä asiasta.
Suomeu kielen oikeuksia on jo alotettu tunnustaa. Pait muuta on jo osaksi suomalaisia koulujakin perustettu moniaita. Siihen sitte lisäksi eräs rohvessori ja lehtori suomenkielelle yliopistossa. Kirkon kokousten Pöytäkirjat on käsketty kirjoitettaa suomeksi suomalaisissa seurakunnissa, j. m. s. Niitä on Paljo, jotka luulevat näillä tämmöisillä pienillä muutoksilla Suomenkielen eduksi olevan tehty kaiken sen kuin on suinkin voitu tehdä; mutta niitä onarvattavasti enemmän, joista tämä suomalaisuuden edistyminen tuntuu liian hitaiselta. Näiden joukkoon varmaan kuuluu ne, jotka tätä Suomenkielen miehistymistä jokapäivä tarvitsisivat, nimittäin umpisuomalaiset talonpojat. Tätä halullista toivoansa ovat hemoniaita viikkekausia sitte käyneet H. M. Keisarillekin ilmoittamassa ja pyytämässä mahdollista jouduttamista suomenkielen valtakieleksi saamisen asiassa.
Waikea sitä taas on kokouksen esimiehenkään tietää semmoisessa väen paljoudessakenenkä jakuinka laillisestivalloitetusta suusta mitkin sanat lähtevät. Siksipä jäävätkin asiat usein ensi ja toisellakin kerralla ratkaisemattomiksi.
Eiköhän siis tosiaankin tämmöiset puheena olleet kokoukset olisi järjestettävät niin, että seurakunta valitsisi keskuudessansa aina joko vuodeksi eli pariksi nerokkaita ja hyvästi tunnettuja miehiä niin monta kuin heitä luultaisiin tarvittavan, jotka sitten asiain vaatimuksen mukaan lokoontuisivat siihen jo edeltäpäin esiteltyyn huoneesen, ratkaisemaan pitäjään asioita, ja nämä ratkaisemiset, jos niissä erimielisyyttä sattuisi tulemaan, eroitettaisiin äänillä, joten se puoli, jolle enemmän ääniä tulisi, olisi aina voittava. Pöytäkirjan johdattamista voisi sitten kyllä joko seurakunnan pappi eli vaitkapa vielä siihenkin joku muu valittu mies toimittaa. Tämmöisten kokous-jäsenten valitseminen voitaisiin sitten taas uudistaa kuin entisten aika olisi ohitse mennyt, jossa tilaisuudessa saisi olla valta valita joko entiset eli uusia poisjääpäin siaan. Tällä tavalla järjestettynä suoriaisi asiat monta vertaa sievemmin, vältettäisiriidat ja juonet setä jäisi kirkkokin täydellisesti Herran huoneeksi. Jos viela tahdottaisiin pyhäpäiväkin jättää kokonaan lepopäivätsi, niin voitasiin tämmöinen kokous pitää aina jonakuna artipäivänä. Näin olisi tämä kohta meidän ymmärryksemme jälkeen perustettava, mitä hänestä sitten enemmän ymmärtäväiset miettisivät. F. A
st.
Jälki maine. Mä olevan kirjoituksenkirjoitettuamme, saimme Wiipurin Otava-lehden käteemme, jossa kerrotaan kokonaan tummastuttava uutinen, nimittäin:
kuinka muka Wiipurin suomalaisessa kirkossa on kirkkokoutsessa tuotu alttarin eteen yksi karhun ja kolme suden nahkaa korvia leikattavaksi ja korvarahoja niistä saatavaksi.
Ohhoh! eikö toki Wiipurissa löytynyt muuta paikkaa mokomalle työlle ja suoritukselle, kuin ainoastaan kirkko ja alttarin edusta?! Muualla toki toimitetaan tämmöiset työt käräjäpaikassa ja sitten suoritetaan tappo«palkinto eli korva-raha voudin-luvussa. Emme toki tuota ole vielä kuulleetkaan, että kirkossa olisi karhujen ja susien torvia leikelty.
Sanainen kirkkokokouksista.
Koska maassamme on jo koettu jokseenkin suurilla askelilla parannella kaikenlaisia kansalaistemme niin hengellisiä kuin ruumiillisiakin suhteita, niin eiköhän tuokin kohta olisi autettava, että nuo tähän asti tavallisesti kirkoissa pidetyt ja kirkko tous-nimitystä kantavat kokoukset herettäisi pois kirkoissa pitämästä; sillä sopimatointa ja kokonaan kamalata on tuo nähdä ja kuulla, kuinka useanakin sunnuntaipäivänä siinä samassa Herran huoneessa, jossa vähää ennen lähetettiin hartaita rukouksia taivaan Herralle ja muistutettiin seurakuntalaisia kavahtamaan itseänsä kaikesta pahasta ja pitämään huolta sielunsa tilasta, nyt sallitaan siapaikka riidalle ja eripuraisuudelle, joka näissä kokouksissa melkein joka kerta tapahtuu aivan vähäisistä maallisista asioista. Yhtä ikävätä on myös nähdä sekin, että sen, joka on seurakunnan paimen ja hengellisten asiain johtaja, ja oli kukaties:
vast’ikään muistuttamassa seurakuntaa äsken mainitussa kallisarvoisessa asiassa, saman miehen täytyy tässä useinkin astua esimieheksi ja johtajaksi kokonaan toisenlaisissa asioissa ja tuumissa kuin mitä vasta puheena oli, niinkuin esim. mitenkä muka se ja se joko pappilan pytinki, pirtti, navetta ja riihi olisi rakettava j. m. s. Tämä kyllä menisi mukiin, jos se tapahtuisi siinä järjestyksessä, kuin tästä täällempänä tulemme esittelemään, vaan niintauvan kuin se tapahtuu nykyisellä tavalla semmoisen rahvaan paljouden ja niin monien eri-mielien läsnäollessa, niin ei ole aina koko kokousten lopussa muuta toivomistakaan kuin riitaa ja rähinää, jossa sitten ei muisteta kammoa edes sitä pyhää paikkaakaan, Herran huonetta, vaan sekin saapi sillä kertaa olla melkein marMnapattan arvosja. Tällä tavalla ollen ei siisolekumma, jos välistä nähdään esimiehentin kiivastuneena sekauntuvan asiaan, sillä eihän hänkään ole enemmän kuin ihminen, ja kuin asiata sinne tänne suurella rahvaan paljoudella kiskotaan useinkaan sen parempata päätöstä saamatta, niin tuskauttaa kaiketi se kärsivällisintäkin ihmisluontoa. Että puheessamme on täysi peräisyytensä, ei voine kukaan kieltää, ja että tämä kohta olisi autettava, myönnyttänee myös jokainen.
Heränneen siis nyt useassakin kysymys, millähän keinolla tuota muka autettaisi? Tähän vastaamme, että se olisi aivan huokealla keinolla autettu. Pitäjän miehet tuumisivat ja vaiktapa vielä itse lauvantaina kirkolle tullessansa toisivatkin jonkun hirren joka kyläkunnasta jollekulle sopimalle, lähellä pappilaa olevalle paikalle, sitten tulisivat semmoisena aikana, kuin jo muut kiireet kotityöt olisivat tehdyt, ja kohottaisivat «ämä hirret huoneeksi, niin olemme vakaat, että näin tuoduista hirsistä tulisi pienimmässäkin pitäjässä jo hyväkin tupa, joka sitten poistaisi puheena olleen sopimattomuuden Herran huoneesta. Siihen tarvittavat laudat ja muut kivet kuin myös ikkunatkin eivät kovin monta kopeekkaa savulta eli hengeltä maksaisi. Nämäkin tarpeet, paitsi ikkuna-ruutuja, löytyisi seurakunnalla kotona, niinettei mihinkään rahaa tarvitsisi panna. Näin vähällä olisi siis tämä suuri-arlvoinen asia autettu.
Nyt tulleen vielä sekin kysymys, kuiuka muka koko seurakunta semmoiseen pitäjään tupaan mahtuisi? >
Tähän vastaamme taas ettei se olisi alunkaan tarpeellista, sillä tämmöissstäpä rahvaan paljoudesta se riita ja eripuraisuus juuri seuraakin, koska jokainen saapi solventaa, minkä jaksaa, ja usein sekin, jolla ei suinkaan olisi oikeutta asiaan tuskin suutansa alvata. Olemmapa ollut tilaisuudessa nähdä, kuinka kerran eräs vanha sotamieskin oli muutamassa näistä kokouksista suuna ja päänä sekä asian häiritsiänä, ehkä kuinka laillisuuteen katsoen, hänellä olisi ollut parempi oikeus olla ääneti.
Antti Wastaselle muutama muistutus.
(A. W. Ingmannin raaulatunsuomennukseSta).
Tapion 12 numerossa löytyvä kirje Hiljaisen Heikille ramatun suomennoksesta, jonka päätarkoitusta varmaan emme voi moittia, sisältää kuitenkin muutamia erehdyksiä, joidenka sangen oikaisemisen katsomme tarpeelliseksi.
Ensiksi ei näy kirjoittajalla olevan selvää tietoa pyhän Hengen laadusta, koska ei hän Jumalan kirjoitetussa sanassa voi käsittää itse asian ja tekstin, hengen ja puustavineroituksensreal ook verdaiinspilktion, x«r« /rvet^«, x«r« <?«^x«).
Eihän Pyhä Henki profetaita ja apostoleita (vähemmin tuhansia raamatun kopia-kirjoittajia) käyttänyt ymmärrystä kaipaavaisina aseina, kynästä kiinni pitäen ja kunkin puustavin eli fanantaivutukseu selvään sovitellen. Jumalan Henki vaikuttaa ihmisen hengessä sillä tavoin, ettei se tätä hävitä, tahi mitättömäksi saata.
Waikea siis on luulla Jumalan sanan alkuperäisen kirjoittami» sen olevan kaikin puolin pyhän Hengen työn, ja raamatun käännökset toisiin kieliin kaikin puolin ”ihmistyön.” Kummassakin on hengellinen ja ruumiillinen osansa, ehkä kuitenkin eri»laadusta ja aivan erinäisessä määrässä.
Eihän siis käännökseenkän ole ryhtyminen Jumalan Hengen avuta. Waan niinpä näyttää Antti Wastanen luulevansa A. W.
Ingmannin tehneen, koska ”ei muka muuta kuin hyljättävä muutoksen himo”olisi alkuperänä moniin hänen nmutoksiinsa. Mahtaapi Antti Wastanen itse, jos hän asiaa tarkemmin arvelee, myöntää tämän soimauksen olevan turhan ja pahan. Eipä myös käy täyteen toteen, Ingmannin ensinnä kieltäneen kaiken korjaamisen, ja ja, lestäpäin yksin käyneen sen kimppuun; sillä vain perinpohjaisen” korjauksen hän (aikain vuoksi) oli kieltänyt, ja tämä ei ole likennä perinpohjainen, ” eikä myös niin kokonaisesti yksityisen teko kuin A.
Wastanen luulee, koska se on pipliaseuran säännöstä sekä yliopiston väskylän, Tampereen ja Kokkolan kouluin ensimäisillä luokilla nyt koulua käyvät pojat virka-miehiksi ehtivät.
oikeuksissa vaikuttaisivat sitä samaa.
Jo puolen kymmentä vuotta sitte pantiin läänihallituksiin suomenkieli-kääntäjiä. Niitä saatiin kyllä helposti, ja useimmin vaan omasta joukosta. Siitä on seurannut, että maaherranoikeudet ovat voineet ottaa suomeksi kirjoitettuja kirjoja tutkittavaksensa ja tästä on ollut jo paljo helpotusta maamiehille. Ruotsintajat muissa ylä Mn.
jumaluusopin-luotan silmäin ja neulvon alla toimitettu. Mdenpä siinä piti päivatyön tekemän, työ-aseena oleman; senkaltainen toimitus ei käy, jos siihen yhtaikaa koko joukko ryhtyy. Ja itse A.
Wastanen todistaa etempänä Ingmannin tämän työnsä rehellisesti ja ylipäin aivan hyvin toimittaneen. Ei myöskään siinä löydy mitään petollisuutta, ” ettei piplia-suomeunuksen ensimäisen lehden etu-puolella sanota tämän olevan vain koetustääunöksen; sillä tämä asia esitellään selvästi esipuheessa. Suotava olis, että kukin tulisi tuntemaan ja tunnustamaan joka-ikisen käännöksen olevan ”koetuskäännöksen, ” jota aikoja myöten tulee alkukieleksi raamatun mukaan oijasta nm-mativg, ). Jumala meidän seilrakuntaamme varjelkoon jokaisesta vulF«.t3, -käännötfestä!
Antti Wastasen jaaritteleniisista Suonienpipliaseuranhankkeista olisi pitkä puhua; mutta emme tahdo muuta mainita, vaan että jokaisen tulisi käsittää, ettei se ole ”puuhansa pussiin paneminen, ” jos joku seura päättää esimiehensä eli jonkun muun kautta jotakin asiaa toimittaa, kuin myös että se Antti W:taharmittava painoksen suuruus on aivan hyvin perustettu siinä, että mainittu pipliausuomennus, tutkiunon vuoksi, tulisi seurakunnassa sitä enemmin levitetyksi. Sillä ei yksinään papiston, eikä joulun muun säädyn, vaan koko seurakunnan tulee sitä tutkia. Niin pitää sen myös oleman koko seurakunnalle tarjona.
Olkoon vaan papisto halullmen itse tutkimaan tätä 1 Thess. 21), ja auttaman seurakuntiansa samassa työssä, eikä heittäkö hyvän kirjan käsistään tyhmästä japerättömästä sanoa jumalattomasta) epäluulosta, niinkuin se olisi ”villihengen siliätä.” Ja virheitä havaitessa l^virheenalaisia me olemme kaikki) edestuotakoon perustettuja muistutuksia;kaiketi ne otetaan korviin jos niissä on totuus. Sanottakoon:
siinä ja siinä on vika, niin ja niin pitäisi siinä ja siinä paikassa seisoman.
Sillä näin tärkeässä ja korkeassa asiassa ei kelpaa turha ja huikentelevainen lärpötys sinne ja tänne, joka ei ole milloin tavoin perustettu.
Tästä muistuu mieleheni eräs pohjasuomalainen Pappi, joka annetussa lauseessansa ailvotusta pipliansuomennuksen korjaamisesta, tyhmästi käännökset ja alkutekstin yhteen sekoittaen, julkeni sanoa Jumalan sanan ”raadonkaltaisetsi” siinä, ”että jos siihen kajo» niin se haisee.” Tämän sankarin on jo Jumala korjannut; ja koska tiedämme hänen olleen kristillisen ja Jumalaa peltäävän, ehkä hirmuiselta järjeuvihalta vimmatun miehen, varmaan uskomme hänen joutuneeksi ijankaikkisiin rauhan majoihin ja siellä, erehdytsestänsäheränneenä, rukoilevan niiden valistusta, jotka, niinkuin muuan hän itse, koko kristillityytensä ja uskalluksensa kiinittävät puustavi-orjuuteen ia valistuksen-pelkoon. A. I.H.
WM^””^^ suomettanen le»imitui!«elie. vuoäenBllimme vn, intukl!, upll3B», 6 n.ro», Buomevrt«, , mutt», »eur^llvi», numerojn, ei ole lapion toimitukselle länetettv. ?vv<lämme BenvuokBi Buomett«, ren toimituBtn, tii, t» kont^k», livv», t^lltoiBeBti oik».iB«MÄlln.
Neel b6nuF6t bitriiäs anställer unäsrteoknllä uti Herr v«, klBtrölNB loolli (ien 7 Naj1861 vi» NRRIBR!SIU«» Rl»>i. ««lrvv N»«H H»NB. Liiiktter 50 kop. förIler.
i-ar, 30 kop. lörDamer «ok äsn Bväerg.nä6 Kos un^ertsoknklä Bk>, int via in^^n^sn. Lörinu, nn^äBokmeren 88.1^8.8 XI. kllik 0. Btrunok.
tkrminB dörjan lianäle^a min^kiöri^a, liiokor ook FoBBkr iv»nli^ k», 6i6in6ntiirl>. KunBkklfiBtlinnen ooii n^ll B^iäle Bt>, mt i», 11», B»fia^mBinliuunntiämemiv6iBi-n8in^, I>6, 80IN 0N8K», de^HFNn, 81^ benllAllelL klnmiiikl Bi^ KoB mi^ inom utk>, k äsnnn. liiB6termin. Kuopio iapril 1861.
3 s^ U»rit>, n, l I7rBin.
Hnelerteekn^ä, lioenäe 8, I^g, uritB»lk invid8llim», Kn, n»iB m^nninF, rekommenäerar «i^ lioB 6en n, r», äe »Ilmiinlieten tili omdeBörj», n<le ak n, lln, 8l»F KominiBBionB-, »petition» oeli BäBom.klklrerin»l fB, rkoBter, kankllen, bell», ktninF», r oolido^Berin^ nieel än^dätar, einottkFinnA oek n.lBllnäninF n, l v«, ror m. m. mot billiAkBte provision, »amt tillng, n<la^är me<l n, lleli», n<ll>, npplv»nin^n, r, deträ, tl2, näe Be^lationen Bäväl s, Bllii«en Born pii. kllnlllen.
Nn mänFsri^ erfarennet i äenn», drn, nBene tiMter miF »tt ps, 11. HolmBtröm.
llnFelär DO<VO mark al ineäel, tililiölllnäelörenin^B-dllnken iMiniänä, utiänll, » omkring <len 1inBtunäanäe inB, ^. upp IvBnin^ närom meäelei^r li.Xell?ren.
Burn lruga dlilvit väokt 3tt lur 83mm3nbriug3nä6t 3l sa 31d6t81i1583 lur kuapiu Bv6B I»UiZ3 2UB<ulla slt Intleri, 8» UPPM3N3B 6nkv3r, BUM oNBk3r Bli3’nli3 biäl3z Nertill. 3lt lurs äsn 23 N3Bt^OMM3Nä6 M3j iulemn3 ä6B3MW3 kos U3ZOU 3l 11-UNtiMM6lBli)l6NinlloNB IN6älsMM3r^^^^^^^^^^^^^W Ntt pitzonlllt är uppnittllä, Boin ilFllren einot », nnonB »leitten» erlä^^llnäe öteMrö, iierrkr ?. et koinp. bokliknäei.
Inägtkl. veolll», reBer unäerteoknad tili lleiBin^sarB B»rnt törer pkketter äit ooli neintllr I», 88 äerilrän. «lonlln Hotlren.
Vn 82, 1 oek en kllinin^re utn^reB ifrän 1Hnni i n.o 92.
Heimonen.
KBN, «dl »krifv», l^ntinFen nn»kn, eller svenska »präket oek n, lven räkn», erdi^iier pl», tB via minut dllnäel liärztääe», om «.ninälkln »ker Kos kknäiknäen 6n«t. lilluin. H«e^jl? (3kräen oon en toint n.o 77 via vrottniuFBFn.tlln i denne Bvä lor8n, 1^», 8 pil, Aoä«> villkor. If»rm», re ölverennkommesmeä U»rie BunelberF.
Tulleita matkustajia:
huhtikuun 20 p. maamittari Johanson Leppävirroilta raatimies Ehnbergissä, styrmattMeSterton zakonStapuliNordberg Helsingistä keStikievarissa;22 p. sahankirjuri Multanen Karttulasta A. Itkosessa, sahankirjuri Harlin Savonlinnasta kaupungi»»-palivelia Lundbergissä, ruukinhoitaja Löthman Haapakoskelta, tullijohtaja Weekström ja maalari Södergren lolnsuusta keStikievarissa, maamittari Myrberg Helsingistä ja tirjanhoitaja Janson WarkaudeSta seurahuoneessa.
Painoluvan antanut:
C. A. Therman.
Kuopiossa, P. Asehanin ja kumpp. kirjapainossa. 4861.
U^ Tätä N:roa seuraa Lisälehti.
Kuulutuksia.
Albert Nykopp.
K. Furuhielm Tähän asti ovat Suomenmetsät verraten jättäneet omistajillensaerinomaisen »vähän sisään-tulon. vaan nyt on metsä-hallituksen perustamisenja saha-haltioille tulleiden parempain hyötyin kautta, uusi aika metsän-hoidolle lähestynyt, jonka äsken pidetyt julkiset huutokaupat, joissa metsä aineitakruunun metsistä myytiin, srlvästi näyttävät. koska näissä huutokaupoissakeskihinta nousi yli ruplan kannolta, vanhan luvunlasku-keinon mukaa. Asiain näin ollessa, ja vaikka luulisi niiden jo nyly-aikana»vaikuttaneen hyötyisasti Yksityisten maan-haltiain metsän-hoidossa, joka kruunun metsien esimerkistä huokiasti tuottaisi varmaan jo»vuotuisen raha-saaliin, nähdään kuitenkin jokei Päi»vä että maan-haltiat hinnasta, usein tuskin nouseva korkeammaksi kuinyhden vuoden järjellä (rationel) raataminen, säilytetyllä perättäin seuraalvalla takasin-kaSvulla tuottaisi. anta»vat metsänsä pitemmäksi ajaksi osittainkokanansa hävitettäviksi.osittain hakattavaksiai»van heittojakin saha-pölkkyjä;tahimyyvät he saha-tukkinsa niin helppoonhintaan ettei seliki-määrinkään vastaa nykyistä oikeata hintaa.
Minä siis tahdon kehoittaalääninmaanhaltioita pois-luopumaaneiainoastaan järettömästä jahä»viltävästä kasken-polttamisesta ja käyttämästä hirsieli tukki-puita poltto puiksi ja aita-tarpeiksi, mutta myösperään-ajattelemattomasta ja hyödyttämättömästämetsän myymisestä, etenkinsiitä syystä, että tänä vuonna jo nähty hyödyllisyys metsä-aineiden kaupassaluultavaSti aina edespäin paranee. Kuopion MaankanSliaSsaMaaliskuun 28 p:nä 4861.
Ueäel»t offentlig auktion, «om tiB<l»^en 6en 30 i äennn, min»a, lii. 11 l. in. n.NBt»lle» uti liärvsls, n<!e praviBionel», pkleklmB, kommer »tt till äen meBtdjuli»näe jorB», ljn, B följn, näe i beslag ta^ne varor, nemli^ en 60 «kölp. Bvn, lvt:lBvil>, , 210 Bkälp. Il>, krit3 ook16 »kslp. blv^ooker, Ilvarom lu, ^n, äe köpn, re un<lerr», ttLB. Kuopio BjuvllKn, mmn.ren äen 25 u, pril 1861. Olli-I ?»Imrotn.
Yksityisiä Ilmoituksia. Nllakirjoittaja, asuva Lauritsalassa Saiman-kanavan suulla, esittelee tämän kautta itseänsä yleisölle vastaanottaaksensa kaikenlaistenasioiden»val»vomisia. niinkuin kanavan läpi laivojen suorittamisia höyrylaivalla, niiden rahtauttamisia j. m. s. anvan huokealla palkinnolla. Myös antaa allekirjoittaja tarpeellisia johteita niin Saiman vesillä kuin kanavassakin kulkeville.
Monivuotinen kokemukseni tulee varmaan tyydyttämään niitä, jotka näitä asioitansa huostaani uskonee. H. A. Holmström.
R. Kellgren.
Allekirjoitettu, joka nykyjään on otettu satulamaakariksi tähän kaupunkiin, saapitämän kautta kunnioitettavaNen yleisöllen ilmoittaa vastaanottavansa kaikenlaatuisia satulamaakarin ammattiin kuulmvia töitä, lupauksella tehdä hyvää työtä. Waimoväen ompeluksi» tehdään myös.
I.P. Frilander.
Suomen Yhdyspankin rahoja uloslainataan noin D»»« markan paifoillen tulevan Toukokuun I:sen päivän seutuna. Tarkemman tiedon t
En suinkaan tahdo kieltää, etteivät ne mainitut palkinnot paremmin järjestetystä maaviljelyksestä ole hyviä, enkä sitäkään, ettei olisi hyvä palkita hyvästi hoidettua karjaa jne. Waan uskon kuitenki, että niiden antamisessa saattaa olla monta hankaluutta; että niihen tarvitaan enemmän varoja kun monella seuralla onkaan; ja että vaikutusniistä ei voi tuntua joka paikassa seuran alnessa.
Ia se, kuten Otava sanoi, on hyvin tähdellinen asia, että seuran vailutus voisi piirissään joka pitäjässä ja joka kylässä ja jokapäivä tuntua. Etteivät taas palkinnot, joilla tahdotaan parantaa maanviljelystä ja karjan-hoitoa, voi näyttää niin yleistä vaikutusta, lienee luonnollista senkitähden, että niillä vielä ei tahdota poistaa syytä ja juurta maaviljelyksen, karjan-hoidon ja yleensä talouden huonouteen. Sillä jospa tämä huonous seuraa taitamattomuudesta, huolettomuudesta ja kykenemättömyydestä, niin Pää-syy niihin onse, ettei tunneta sitä huonoutta. Ainaki se on vissi, että harvat voivat itse taloutensa seikoista tarkempaa tiliä ja tietoa antaa. Tämän tietämättömyyden suhteen lainaan Suomettaresta n:o 4 v. 1858 seuraavat lauseet:
”Se on kiistämättä suuri puute maaviljelyksessä ja kaikissa talouden toimissa, ettei talonpojissa, harvoinpa herroissakaan, ole tapana panna kirjaan talouden menöjä ja tuloja, niin että niistä aina vuoden kuluttua saisi selvän ja tarkan luvun ja voisi edeltäkäsin järjestää ja oivaltaa kaikki vuoden työt ja toimet. .—.
Lukua pitäessä tulisi talon isäntä pian havaitsemaan, mitkä kohdat liiaksi vetävät ja taloutta rasittavat, mitkä taas antavat huonon tulon ja missä siis menot olisi vähennettävät ja tulot eli annit enennettävät.
Meensä tästä syntyisi parempi ja tarkempi huoli toimeentulosta ja milloin tämä huoli levenee, talonpojat kyllä rupeisivat tiedustelemaan parempia keinoja taloutensa hoidossa, ja niitä, missä vaan näkisivät, että työt voipi etuisimmalla tavalla toimittaa ja maa antaa paremman tulon, omassa taloudessaankäyttämään. Oma hyöty ja voittohan siihen käskisi.
Etteivät kuitenkaan ryhtyisi uusiin tapoihin maanviljelyssä, tarkoin tietämättä, että niistä tosin on hyöty, siitä suinkaan ei voi pahastua, koska talonpojan varat harvoin tannattavat koetella epätietoisia yrityksiä.” Koska nyt ei voi missään saada parannusta aikaan, tietämättä missä parannusta tarvitaan, niin eihän se voi olla muuten talouden parantamisessakaan. Sitä pitäsi ensin itse tarkemmin tuntea, varsinki vikojen puolesta. Siihen välttämättömästi luvun pito paljon auttasi. Mutta meneppäs nyt kysymään talouden kohtia, niin etpä tule siitä paljon viisaammaksi. Karjalassa sinulle moni sanosi:
en minä niin tuten tiedä kuinka paljon lienen saanut viljaa, taisi tulla niin ja niin monta tuhatta (ruis-lyhdettä) ja sadasta lähteä noin 20 kappaa, vaan eihän niitä mitattu, ja mitä mitattiin, niin se tehtiin kopsalla; enkä saata sanoa kuinka paljon eloa menee ihmisille ja eläimille jne. » Tätä tietämättömyyttä tulisivat talous-seurat luullakseni äijän vähän poistamaan, jos päättäsivät antaa palkintoa elipallintoja (miten minti varat kannattasivat) sille eli niille talonpojille, jotka seuran toimittamien kaavojen mutaan pitäsivät paraimman luvun ’taloudestaan, varsinli jos se näyttäsi talouden hyvästi hoidetuksi.
Semmosesta palkinnosta voisi olla joka mies koko seuran piirissa kilvoittelemassa ja moni yrittäsiki. Ettei kuitenkaan puoletkaan rupeisi kirjallista lukuapitämään, ei tekisi mitään, kun vaan luvun pitäjät vähitellen saisivat muita tarkemmalla huolella lukua päässään laskemaan.
Kaavojen tekeminen suinkaan ei ole helppo asia, semminti kun täydellinen luku maaviljelytsen toimista on niin monimutkainen, ettei sitä ole ajattelemistakaan. Ehkä kuitenki voisi tehdä yhsinkertaisempia talonpojille käypiä kaavoja, koska niitä jo löytynee ja Keis. talous-seura lienee semmoisen teettänyt. Muistaakseni terran sen näin, vaan siinä,
jos muistini ei petä, .—.
oli vaan viivoiteltu särekkeitä eli kolummia, mihin mitäki numeroilla pantasi muistiin. Mutta pitäsi vielä osviitaksi ja osoitukseksi tehdä valmiiksi vähän pitemmän ja lyhyemmän luvun jonkuntalouden asioista.
Olisi silloin helpompi kaavoja täyttää ja itse kaavastaki voisi vä» lista olla vähän oppimista. Siitä syystä, ja vaikka fe ehkä on lsieikssaaa, panen tähän muistiksi muutamia osotteita, joita voisi semmokaava-kirjassa löytyä.
Muisti kirja riihistä:
Paitsi mitä on saatu kutali jyvä laatua, sekä olkia ja ruumenia, voisi siihen erittäin pistää muistiksi, mitä on saatu pellosta, joka on annettu toisen osille kylvää, jotta näkyisi kuinka paljon siemenet ovat maksaneet; niinikään, jos sopisi Panna heinän saaliin samaan kirjaan, kuinka paljon on saatu hyvän teosta toiselle annetusta nurmesta.
Työ-kirjasta en virka mitään.
Lukujyvistä:
Saatu:
pelloista ja raateista; velaksi otettu; muut maksaneet velkaa; muille tehdystä työstä jne.
Mennyt:
siemenet, kappa-maksut, palvelioille palkkaa; päiväläisille; eläkettä 00 ihmisille; suurusta 0 hevoselle 0lehmälle; myyty; velaksi annettu; muille maksettu velkaa; tietämättömälle tielle (koti-varkaille muka) jne.
Woi-luku:
kirnuttu, ostettu; syöty, myöty.
Raha vaihetta:
») tuloja:
myöty:
ruista, otraa, kauraa, vonnaa, heiniä, vlkia, voita, talia, nahkaa, hevosia, (päällisiä vaihtaessa saatu), lehmiä, vasikoita, lampaita, villaa, munia, kalaa, työ-kaluja; rahti-palkkaa jne.
b) Maksuja:
1) tarpeellisia:
ruunun vero; palvelijoiden palkat; ostettu eloa, rautaa, suolaa, vaatetta, hevosia, lehmiä (hevosen päällisiä) jne.
2) tarpeettomia:
sokeria, kahvia, viinaa, rommia, tupakkaa, markkina-matkoilla.
3) turhia:
siemenen antajalle mennyt; heiniä hyvän-teo’sta, lehto famate; tappio lehmän myönnissä, (kun sen keväällä myöpi ja pitää eläkkeellä Mikkeliin ja silloin maksaa leivistän voita); viivytellyt selvää velka-asiata ja siinä, paitsi omat jalka vaivat, meni:
vieraille-miehille, protokollista ja päätöksestä tihlak. ja Kuopiosta 37 p:nä Huhtikuuta.
Lisii-Lehtt Tapiolle Nuo 17, lv. 1861.
(Lähetetty.) Talous-seurain annettavista palkinnoista sananen.
On nyt viimeisinä aitoina sanottu, etteivät talousja maaviljelys-seurat voi ajan pitkään sanottavaa edistymistä vaikuttaa muuten kun antamalla palkintoja kehoitukseksi yhdessä eli toisessa suhteessa. Se kyllä on uskottava ja sitä ovat myös talonisännät Paturi ja Jussilainen eräässä Uusmaan ja Hämeen läänien talousseuran kokouksessa todistaneet, koska sanoivat, että seuran paremmin järjestetystä maaviljelyksestä annetut palkinnot ovat kiihottaneet muitaki talonpoikia Tammelan pitäjässä omassa maanviljelyksessään käyttämään parempaa viljelysja työn-tapaa, vieläpä semmoisiaki, joilta Mustialan koulun antama esimerkki siihen asti oli ollut tukkunaan ylen katsottu. Mutta jos se onki selvä, että seurojen pitäsi ottaa vaari siitä, mitä kokemus muualla on palkinnoista osoittanut, niin se kuitenki lienee hyvin tärkeä saada selville, millaisista toimista se on paras antaa palkintoa, jotta niistä tulisi suurin hyöty.
Sentähden, ja pannen tämän kysymyksen vireesen, rohkenen siitäpari sanaa virkkaa, vaikka sitte päätettäsiinki, etten tätäkään asiata ”felvästi käsitä”.
Kierti mielii kerran lehden ympäri. Wiimein kuului kiurun ääni mahalla. Oli mato ilosta hypätä kuullessaan tämän, maan ei aikaakaan kuin näki ystämänsä maikenemalla äänellä laskeutuman kaalistohon.
”Kuulumisia, ilahuttamia kuulumisia, matoseni!” lauloi kiuru, ”mutta pahaksi onneksesi et mua taida uskoa.” ”Uskon kaikki, mitä mulle sanotaan, ”mastasi »nato karkeasti.
Niinpä saatan siis sulle sanoa, mitä sun tulee näille pienille raukoille ruuaksi antaa”sanoi kiuru ja nypkähptti nokkaansa muniin päin. Mitä uskot niille pitämän annettaa? Armaapas!” ”Kastettako ja kukkien mettä?” huokasi mato.
”Ei suinkaan, eukkoseni! jotakuta paljon halmempaa, jota hymin helposti saatat niille hankkia.” ”En lvoi mitään holpasti hankkia, pail kaalin lehtiä, ” sanoi mato surullisesti.
”Sitäpä sinä tarmitsetkin, ” huusi kiuru riemuiten. Sinun pitää kaalin lehtiä syöttää niille.” ”Ei koskaan!” mastasi mato äkäytpen. Niiden emo varoitti kuolemaisillaan minua, ett’en sitä tek»si.” ”Heidän kuolema äitinsä ei ymmärtänyt tätä, ” miiitteli kiuru. Mutta Mlksikii apua multa anot, kuin et neumojani usko. Sutta ei ole uskoa, ei luottamusta.
”Uskon kaikki, mitä luulle sanotaan, ” sanoi mato.
”Mitä mielii, ” mastasi kiuru, sinä et usko mitä syötännöstä mirkin ja minä aioin mielii monesta muustakin lausua sinulle. No, matosem, mitähän noista pienoisista munista syntynee, tiedätkö? ”Perhoja luonnollisesti, ”mastasi mato.
”Kaalimatoja, ” laului kiuru. ”Saat sen mielii aikoinasi nähdä”
ja kiuru lenti matkahansa, sillä hän ei tahtonuttästä seikasta ystämänsä kanssa maittaa.
”Sanoisin jos maan uskoisit, ” lauloi kiuru mielii kerran laskeutuen maahan.” ”Uskoin kiurun sekä miisaakn’ että hpmäksi, ” sanoi hempeä miheriäinen mato, taas alottaen tiertelemistään, ”vaan nyt näin senkin oleman typerän ja hämittömän. Lienee tänään käynyt liian korkealla. Minua kuitenkin kummastuttaa niiden, jotka käymät niin korkealle, oleman kun muutkin niin hulluja ja tamattomia. Ketä ja mitä hän siellä nähnee?” ”Uskon kaitti, mitä mulle sanotaan, ” todisti mato niin makaasti, että olisi sitä todeksi luullut.
”Lintu häijy!” liljasi mato, ”alhaisuuttam pilkkaat”
nyt olet sekä julma että typerä. Mene tiehesi. En koskaan enää neumojasi ano.
”Kerron sulle mielii muutakin, ” sanoi kiuru; ”paraan olen pohjalle säästänyt. Muutut mielii itsekin perhoksi.
laam. oikeudessa; vullmahdille kummassati paikassa; valittanut maaherraan, siinä
, kulunkia näissä kolmessa paikassa, sakkoja, ryöstö ja avisionin palkat jne. Wirtanen.
(Lähetetty).
(Wertaus).
Englannin kielestä mukailemalla suomennettu.
Luuletkoö kuolleen tuleveu, eläväksi jälleen? Minä odotaan jokapäivä, niinkauvan kuin minä sodin, kunnes mmttteeni tulee. Jobin kirja, XIVt4.
Kiuru ja Kaalimato, eli Uskosta.
”Lupaa lapsi-raukkojani hoidella, ” sanoi perho hiljaiselle kaalimadolle, joka kujeellisella lamallaan käydä röhmysteli kaalilehden ympärillä. ”Silmäile näitä pienoisia munia, ” jalkeli hän; ”en mä tiedä, kulloin niistä sikiöt syntynee, ollessani sairas ja «voimatoin ken niistä huolinee mun kuoltuani? Teethän sen lempeä matoieni? Mutta katsasta tarkkaan, millä niitä ruokit’. »» Armattamasli ne ei moi törkeätäruokaasisyödä’.
Anna niille aamunkastetta ja hunajaa ia lennätä niitä alusta maan miihäsen, sillä emme saata maalia niiden heti osaaman täydellisesti lentoneumojaan käyttää. Mua surettaa, ett’et osaa lentää. Mutta mulla ei enää ole aikaa toista imettäjää lapsilleni hankkia. Toivon sun parastasi tekemän. Woi, miksi munani kaalinlehdelle panin. Liian huono syntymäpaikka tämä lienee lapsilleni. Kasmatathan niitä hellästi? Kas tuossa, ota siipeni kulta-koristukset työsi palkinnoksi. Woi, kun päätäni kimistää, oikein olen tykehtyii. Elä maan unohda, uuta olen sanonut lasteni syötännöstä.”
Näin haastaen ummisti hän silmänsä ja kuoli. Mato joka hänen maatimukseensa ei mitään mielii ennättänyt mastata, seisoi muniin mieressä.
”Hyvän imettäjän kyllä maimo raukka lapsillensa malitsi, ” sanoi hän itsekseen ”ja paljon maimaa minulle nyt on pantu.
Lienee ennen kuoltuansa tullut hulluksi, sillä eihän muuten olisi rehoittanut tämmöistä matelemata renttua pienien hentojen lastensa kasmattajaksi. Saappas nähdä jos ne huomattuaan kiiltämät siimet selillään huolinemat minusta ja jos eimät he opittuaan niitä käyttämään tahtone lentää kauas minusta. Woi, kuinka ymmärtämättömiä omat, maikka kyllä käymät koreissa «aatteissa ja kantamat kultaisia koristuksia selillänsä!” Sillämälin oli perho kuollut; luunansa makasimat kaalilehdellä, ja mato, joka oli mieleltään hellä, päätti parastaan puuhata.
Huulelta hän ei sinä yönä yhtään nukahtanut. Selkänsä oikein pakotti lakkaamattomasta matelemisistaan hoitoonsa pantuin muniin ympärillä. Waroen jonkun mahingon niitä kohtaaman, sanoi hän seuraamana aamuna itsekseen:
”Kaksi ehkä saisimat toimeen enemmän kun yksi. Kesynpä pmmärtämältä eläimeltä tähän apua ja tiedustan hänen ajatustansa.
Eihän tämmöinen matala matelema renttu muilta oppineemmiltakysymättä tiedä, mitä tässä tehtänee!” Mutta kysymyksenä oli juuri, kelta neuvoa anoisi. Kysyi eikö talon pörröpäältä koiralta, joka toisinaan tuli kaalistolle? Tämä oli hänen mielestänsä liion törkeä lamoiltaan. Haastatellessaan se häntänsä huiskauksilla ehkä pyhkäisisi kaikki munat Ulaahan, joka häntä iäti surettaisi. Olikin siellä mielii loinen fysyktämänä nim. kissa, joka paksua turkkiansa päimäpaisteessa lämmitellen usein omenapuun juuressa istua retkotteli, mutta tämäpä taas oli hänestä liian itsekäs ja huolimatoin.
Ei ollut toimomista, sen perhon munista huolta-pitämän.
Mieleni tekisi tietää, ken kaikista luontokappaleista, joita olen nähnyt, olisi ymmärtämin, ” huokaeli mato suuressa huolessaan ja ajatteli ajattelemistaan asiata kunnes muisti kiurun. Tämän uskoi hän oleman oppineimman ja tielämäimmän kaikista, sillä se lenti niin korkealle ja meni maille tietämättömille. Lentotaitonsa oli muka alati »latelemasta »nadosta suurin ja onnellisin avu.
Sattumalta asui lähimmäisellä pellolla kiuru. Tätä lähetti mato hakemaan ja sen tultua kertoi hän sille maikean tilansa, kysyen miten nämä heikot, hänestä aiman erisäätyiset, elämät olivat ruolitlavat ja kasmatettamat.
”Ken ties, saanette siitä tietoa tuleman kerran taimaalle noustessanne, ” muistutti mato ujosti.
”Kukaties, ” mastasi kiuru hänen uteliaislluttansa tyydyttämättä.
Mutta kohtapa taas lenti hän laulaen ylös selkiästi sinertämälle taimaalle. Wähitellen vaikeni äänensä äärettömään amaruuteen, kunnes mato ei sitä enää eroittamtt. Ei pidä kummeksia, ett’ei mato häntä nähnyt, sillä hänellä oli hymin huono näkö ja häntä vaivasi ylhäälle tirkisteleminen, maikka ruunustaan tosin nosti minkä moi. Siitä ei ollut paljon apua; hän lankesi jaloilleen jälleen ja alkoi munia kiertää ja kalmoi madellessaan yhtenään lehden reunoia.
”Kauvan nyt kiuru miipyykin!” huusi hän viimein. Haluaisin tietää, niissä se näillä aijoin lienee. Antaisin siitä tie» dosta maikka jalkani. Uskottaniasti hän tällä kertaa lenti tavallistaan korkeaunualle. Mielellään tahtoisin tietää, minne se lentää ja mitä se tuolla kummallisella sinertämällä taimaalla kuulee. Taimaalle noustessa ja sieltä laskeutuessa laulelee hän aina; mutta näkemisistään ei sanaakaan mirka!”
”Otava” epäilemättä on oikeassa kun päättää, ettei muukalainen kaarna ole käytettämä, jos se ei somi meidän keskuuksiin ja tapoihin. Ja kyllä minäki uskon, että kirkkoh. C. on tahtonut meidän yksimakaista ja hidasta kansaa liian pitkillä askeleilla harppaamaan eteenpäin fimistyksen ja valistuksen tiellä. Kuinka hymä ja toimottama se olisikin, ei se kuitenkaan kannata. Tie nousee pystyyn, kuten ainaki semmoiessa kiireessä.
”Otava” katsoo sitäki sopimattomaksi, että maaviljelps niissä on perustuksena. Niinpä minäki. Se kyllä on mahdollista, että moni meistä talonpojista nousisi mastaan sanomaan:
jospa ei maamiljelystä opeteta, niin sittehän tulee liiaksi herroja, kuka meidän peltojamme kyntää j. m. m.? Mutta ei se muistutus kumminkaan olisi kuuloon olettama. Sillä ensiksi meikäläiset, maikka niin sanoisimatkin, kuitenkaan ei oikeen toden perästä halajakaan oppia maamiljelyksessä, niinkuin jo olen sanonut. Siksi toiseksi, moisihan pitäjän koulu olla semmonen pohja-koulu, miksi sitä sanotaan aimotuksi, ja kolmanneksi, maamiljelyskoulut saisimat taas edelleen olla aloillaan, heidän oman eri«tarkoituksensa suhteen, ehkä vielä paremmin ”Sanoinhan et uskomasi sanojani, ” huusi kiuru vähä vihastuen.
”Uskon kaikki, mitä mulle sanotaan, ” väitti mato. Mutta kun perhon munia sanotaan kaalimadoiksi ia kaalimatoien herkeämän matelemasta ja saavan siipiä ja muuttuman perhoiksi olet liian ymmärtämä, kiuruseni, semmoisia hullutuksia uskomaan, tietäin ne mahdottomiksi.” ”Sitä en varsin tiedä, sanoi kiuru kiimaasti. Leijatessa maailman muorien ja laaksojen ylitse eli lentäen sinisen taimaan avaruuteen, näen niin monta ihmettä ett’en ymmärrä miksi niitä ei olisi vielä useampia. Semmoinen mateleva raukka vaan, joka ei koskaan lehdeltään pääse, saattaa jotakuta mahdottomaksi sanoa.
”Tphmiä tuumia, ” kiliäsi mato. Tiedän kyllä kokemukseni ja järkeni johdosta mitä mahdotointa, mitä ei, yhtä hymin kuin sinä. Silmäile pitkää vartaloani sekä lukemattomia jalkojani ja sano sitte minulle syntymän siimet ja sulkainen kirjama takki! Hullu, mikä olet!
”Uskoksi, ” keskuutti kiuru.
” kysyi kaalimato.
Hänen tätä vielä sanoessansa tunsi hänettä loka stvuunsa koski. Kääntyi siis ja näki kahdeksan eli yhdeksän matoa, jotka matelivat hänen murtaneet perhon ”Hullu olet itse, hlmsi vihastunut kiuru. Hullu ioka ylllmärtälnättölniä tutkit. Etkö kuule ääneni riemulta kaikuman, noustessani tuonne vlhäälle salaisiinmaihin, jossa tuhansiakummia näen. Ota kaikki mitä sielt^ulee^ninkuinlm^ä^uottmuksella vastaan.” »Miksi sitä kutsut? sydäntä, luutta samalla ilokin; sillä jos tämä oli totta, saattaisi muutkin ihmeet olla mahdolliset. Opeta minulle viisautesi! sanoi hän; ja kiuru lauloi maailman ja taivaan ihmeistä. Siitä» aiioin mato usein lausui Heimolaisilleen perhoksi muuttumisestaan.
Häntä ei kukaan uskonut. Siitä huolimatta harjoitti hän kiurun uskoa. Pesäkkeeksi muuttuessa ja aiman kun hautaansa laskeutuessa, sanoi hän siis makaasti:
”Kerran vielä perhosena haudasta nousen.” Omaisensa luulimat häntä mahan hullustuneeksi. ”Eukko raukka!” sanoimat he, häntä surkutellen.
Ia kuin perhoksi muututtuansa ja jonkun aikaa semmoisena elettyänsä hänen taas täytyi kuolla, sanoi hän:
”Monta ihmettä olen jo nähnyt, siis on luulla uskallusta vielä tulevimki ihmeisiin.”
M. L.
(Lähetett»). Talolliselle K. P
selle Karjalassa.
Siitä lahtiin kuin Suomettaresta lumin kirjoituksesi louhkolan pojille yleensä ja H. I.H
lle erinomaittain, on yhä mielessäin.ollut sinua puhutella. Waan en ole tiedustelemallakaan saanut tolkkua kuka lienet. Sentähden nyt sinulle tässä piirtelen moniaita sanoja ja pyydän Tapiota niitä käsihisi kantamaan.
Luulen näet, ett’et moi olla Tapiotakaan lukematta.
En minä kuitenkaan ole pahoillain siitä, että pojille puhuit suusi puhtaaksi, Marsinkin koska H. I.H. rupesi niin äijän pöyhistelemään ja meitä pistelemään, kuin esiin, maan humikseen hyräili Karjalan talonpojille, jotka eimät ”tarvitse herras-renkiä ia sellaisella paremman taidon amun hylkimisellä osoittamat omaa valistumatonta ymmärrystänsä, ” maikka /Oppineen (miks’ ei korkiasti oppineen) maamilieliän apu on pienen talollisen edistymiseksi aiman samasta armosta kuin pienen herranki taloudessa”.
Waan maikka se oli turhaa ja liikaa hänen vertaella papiksi lukemista, niin kumminkin minusta sinäkin pojilta maadit vähän liikoja, koska tahdot, että niiden pitäisi niin paljo rientää masten «virtaa, että mälttämättömästi pysyisimat maaviljelyksessä kiintonaisina. Lienee lumallista kysyä:
Näinköhän ’naaviljelps on heillä mielessä kouluun tullessaan? Tiskin saattanet sitä mäittään Mutta jos sanoisin:
Eiköhän useampi niistä ajattele näin:
”e nhän minä tarmitse maamiljelystä oppia.
Osaan ainakin maata raataa^ kuinhan maan rahaa olisi mahmasti; mutta siellä opetetaanmuutakin, jonka suhteen moipi olla hymä sinne mennä.” Tähän ehkä moifit pikemmin myöntyä.
No, mikä heitä sitte kouluun vetää? Wastaus:
toisia opin-halu, toisia taas toimo päästä puukkohollariksi olut-tehtaasen eli saada mikä minkin herran köllin.
Waan eikö koulu voisi heissä sytyttää intoa maamiljelykseen? Wielä mainen. Useammathan tullessaan omat jo laillisessa ijässä. Kun pienestä pahasta heissä on makautunut toi» nen mieli ja he ovat nähneet, että semmoisella puukkohollarilla yleensä on suurempi armo kuin talonpojilla, ja niin ikään paremmat tulot, onko se sitte niin kummaa, ettei mielensä pari muotta koulussa ollessaan muutu? Kummempi olisi jos koulu saisi muutoksen aikaan. Eikä se ollenkaan ole niinkään ihme, että poika-hutikat pyytävät päästä sinne, missä toimomat moittaaksensa paremman tulon ja suuremman armon. Senpätähden luulinki turhaksi koululta ja pojilta maalia enemmän kun ne asian nykyisessä tilassa voimat. Eimät pojat kuitenkaan tarmitse olla vahoillaan siitä, että heitä nuhtelit. ”Ketii rakastaa, sitä kurittaaki”. Kun sanoit, että heidän pitäisi rumeta oikeiksi maamilielyksen apostoleiksi, niin siitä ylen suuresta toimotuksestasi näyttäiksen, jotta sulla poikia kohti mahtaa olla erinomaisen isällinen mieli; muuten et olisi rumennut niin paljon pojilta toimomaan. Pmmärtäkoöt maan pojat panna sen mielehensä! Näyttäkööt että niin suuren kunnioituksen ansaitsemat!
Minä puolestani olen epäiliä ja moni muu minun kerälläni. Kuinka se olinkaan mahdollista, että koulu ruttoon möisinähtämää parannusta maamiljelyksessä tuottaa, kun meissä talonpojissa on äsken mainittu luulo, ett’emme muka tarmitsekaan oppia siinä, josta toiseksi seuraa, että pojista ainaki muutamat rupeamat puukkohollariksi tahi menemät olut tekiöihen ”prikassikaksi” j. n. e.
Waan mitä maaviljelys-koulusta meikäläisissä ajatellaan, todistaa kumminki yhtä toista seikkaa. Kuin emme luule tarvitsevamme oppia maamiljelyksessä, mutta poikia täydelleen (yhtähymin) kouluun menee, niin totta se tapahtuu sentähden, että heissä on joko opin-halu, taikka toivo saada etua opistaan.
Senäyttäsi, että kuitenki tiedämme kaivata oppia ja kolllua.
Mutta uulle kannalle pitäsi asettaa niitä pitäjääneli rahvaan-koulllja, joista nykyjään sanomalehdet ovat puhuneet? Minä en ole siitä päässyt selmille, maikka kuinka olisin asiasta miettinyt. Olisin kyllä mielelläin lukenut sitä ehdotusta, minkä kirkkoherra Cygnaeus on tehnyt. Waan kuin se on ruotsiksi! Uteliaasti olen sanomalehdistä katsellut, mitä niissä suomenkielisissä muka on asiasta puhuttu. Käminpä vielä pappilassa maisterilta kyselemässä yhtä ja toista itse ehdotllksista. Hän hyväntahtoisesti pakisi minun kanssani koko ilta-rupeeman.
Täällä Suomessa, niinkuin muuallakin, on hyvin tuttu asia, että heinät ovat paraita, ja yksinkertaisimpia ruokia kaikille »neidän koto-eläimille. Ermomaittain kylvö-heinät ovat kaikista muistaheinänlajista paraimpia, ja voimakkaampia, joita nyt jo aletaan hyvin viljellä ja kasvattaa. Mutta nyt oikiata maalviljelystä oppiessani, olen melkein enimmäksi osaksi halvainnut niitty-ladot olevan jotensakkin huonomman puolisesti rakennetulta:
kuin ovat yhtä pitkiä kuin leveitä ja yhtä leveitä alhaalta kuin ylhäältäkin, joissa heinät laskeuvat aivan kovaan eikä tuuli Pääse niitä huuhtelemaan mistään kohdin, kuin seinän-varaukset ovat aivan tihiät ja permannot maassa kiinni, että syksyllä sateisina ja tuulisina aikoina, sade-vedet valuvat pitkin seiniä, samate maasta nousee monenlaiset väkevät höyryt, ja sillä taivalla pahentuivat heinät joka talolta, jontatähden niistä lehmät, hevoiset ja muut eläimet sairastuivat ja kuolevat.
Tämän suuren vahingon poistamiseksi annanparhaan neuvon, kuinka niitty-ladot pitää ratettaman, että niissä taidettaisiin heinät säilyttää vaitka kuinka monta vuotta, yhtä hylvänä, kuin latoon pantaissatin olilvat. Niitty-lato pitää oleman kynärää korkealla kivijalalla, ja sen pituus 2 syltä yli leveydestä. Esim. kuin on aikomus tehdä 4 syltä pitkän, niin pitää oleman 2 syltä leviän, mutta alimaiset sivu-hirret eivät saa olla pitempiä kuin 3z syltä; alimaiset pää-hirret 4 kyynärää, korkeus 5 kyynärää’; ja olisi vielä parempi, jos päällimäiset sivu-hirret olisivat vaitta 5 syltä, niin oven päälle tulisi hyvä räystäs, josta olisi huokiampi viimeksi täyttää, kuin ovesta on liiaksi ahdas, ja seinän varaukset hatarat, mutta alaalta vähä tiviimmät, ettei lehmäin j. m. eläimien luono mahdu raosta, mutta ylhäältä hatarampi.
Tämmöisessä ladossa ei pahennu heinät; eilvätkä pääse laskeumaan kovaan, kuin onylhäältä leviämpi ja alhaalta kapeampi, seinän »varaukset hatarat ja koko lato kyynärää korkealla maasta. Tämmöisen ladon alitse ja seinän varauksista pääsee tuuli helposti kulkemaan, eikä tarvitse olla muuta luin puoli-kuivia heinät latoon pantaissa, ja jos olletikin vähä suoloja kylvetään sekaan, niin ftulevat hyvin maukkaita ja terveellisiä. Lehmät antavat paljo ja hyvää maitoa. Hevoiset ja härät voivat hyvin vetää ja ovat terveitä kuin saavat semmoisia heiniä syödä j. n. e. Jos niityllä olisi sopilva mäen nyppyrä, niin voisi tehdä toisen pää-seinän mäkeä »vasten ja hakata toisen oven ylhäälle siihen seinään, joka on mäkeä-vasten ja sitä vastaan silta, johonka sopii ajaa hevosella heinä-kuorman ja siitä on huokea lykätä latoon, ja taas toisesta ovesta talvella ulos.
vassaNaärivhoinssaa, ikohin asti on täällä Suomessa pidetty heinät halja jyvät kunnialla korjattu aittaan; mutta kaikki oikeat maaviljelijät pitävät heinät yhtä hyvässä arvossa kuin jyväviljatki, sillä näissä on erinomaisen, paljo ravitsevaista voimaa, että taidamme elättää ilmankin jyväviljan väkeä kaikki meidän karjamme.
Leväsen poika M. Mäntynen.
maikuttamassa, kun puukkohollariksi aikojat pääsisi pohja-kouluun.
Wähemmän neljänneksi herramaisuudella olisi tilaa kun niitä oppineita tulisi löytymään joka kylässä ia oikeen olemaan ast’. Ja viidenneksi eimät koulut tulisi niin mahdottoman palio maksamaan ja luonnollisesti sanasiin useempia pitäjään-kouluia asetetuksi.
Tämä maksun seikka on hymin suuresta armosta. En minä suinkaan tahdo sanoa, että se olis »vaarallista paljon rabaa käyttää rahvaan koulujen suhteen, jos vaan sillä tarkoituksen voittaa, mutta jos se tulee vielä es» teeksi, niin siitä nähtämäsli on kaksinkertainen vahinko. Kuin pitäjään-koulut tulemat talleiksi asettaa, niin Harmat pitäjääl siihen puuttumat.
Sinä io sanoit, että loulikolan poialkin maalimat liian suuria palkkoja. Arvaapas sitte, mitä ne Iymäskylässä oppinsa »voittaneet tulemat tahtomaan. Kyllähän niille puuttuu niin hymiä paikkoja, etteimät suinkaan mahasta rupee koulun-, opettajiksi. Mikä mahinko se ei olisi, jos ruunu kalliilla kustannuksella kasmattaisi nuolukaisia, jotka eivät tulisikaan aimottuun ammattiin. Minä, näet, en, niinkuin Otama, usko, että opisto tulisi tyhjänä olemaan, mutta sen luulen, ettei ope» tettavista tule hymin äijän (paljo) kouluttajia, samate kuin se on käynyt niiden kanssa, kutka omat maamilielyskoulussa olleer.
Minä suuresti pelkään, että Ehdotus on vielä uudestaan tehtämä, maikka maisteri kyllä makuutti sen oleman laadittu erinomaisella huolella, tarkkuudella ja isänmaan-rakkaudella.
Mutta Mikansa taitaa olla siinä, että kirkkoh. C. soisimeille niin hymiin rahmaan-opetuksen, että se siitä syystä vielä ei meille kelpaa.
Muuten haastoi maisteri, että ehdotus on hyvin remppulikas.
Tuhinasta päästäni luulisin turhaksi niin tismalleen asetuksessa määrätä kaikellaisia pieniä temppuja, Marsinkin kuin tahdotaan sinne hankkia erinomaisen kunnollisia opettajia, joiden luulisi ymmärtämän semmoisia päättää ilman asetuksetta. Niin siinä kuuluu esim. olevan määrätty, että opistossa on jokapäimä aamusella alolettama kylmällä kylmyllä. Eikä mielii siinä kyllä:
Kylmyn pitää kestää puolen minuuttia. Miten lämmintä, meden pitää olla, on myös oikeen pykälä-määrällä määrätty.
Minusta olisi hyvin suotu jos milloin tahtosst vastata kysymyksiini tässä tärkeässä asiassa. Elä vaan viivy niin viikon kun minä tällä kirjoituksellain. Sitä kuitenkaan et tarvitse oudostua, sillä nunä olenki Mikko Myöhänen, Taloton Karjalainen.
46.
105.
76.
60.
165.
207.
148.
113.
41.
225.
101.
254.
52.
23.
163.
58.
111.
21.
119.
102.
72.
53.
Kotomaalta.
XllBBB, Kin PgikkB.kunnn.BB». voipi VWki-luKu liBsintvBe k»näella, t8.V8.11g, , nimittiNlN siie« ettN Biellv vnt^ 6N6MMWN Ik!.pBi3. kuin kuole lienkilsitv, sl’^>t ettLL muilta, mutts, 80Ur «, kunts.n UB6B.inpi», lienkilsitN kuin BieltW muttil. mu«, lle.
N^ellinen keino on luonnolliBempi, vaikk», tn.vHlliB6Bti nitampinlV)tts! ettlv pllikkakuntkl. on terveydelle meneBtvlniBelle 8oveli», 8.
Bouiu.v»i«6n ilmoitus 080ttä, miten BvntvvlkiB^o!en kuoi6VäiBuäliU lklit». oli I^B.ukkl.n Voutikunn»BBä, vtm6vuonna. llmoitetän 81NLL mvti»kiu N, e»n^llo N^Buliu.Bt!z. oli vuollen 1855 1o^)U88U, KuBBB.kin Beurg.kunnllBBlt.
Kk^UPUNniBBk>, <3tN^WV6I L., ^Vil. ……
k9, l’Btuln, N iiN^Z)6liBBk>. >^^^^W VltkMl6N 6MW-pitvj»3BBW …^^^>^etlBB9.
ltN 6INIL-^1W^IVBBW 6, 139.
Xivijvrven Bumi»iBten kappe Bll, riiterv6n enile-ri Painolmvan ntamtt. E. A. Therman.
Kuopiossa, P. Asehanin ja Kumpp. kirjapainossa, <861.
VntenBv 41, 542. 1.621. 886. 735, X.
Ntekss ettv 6N6MMWU BVlltvi kuin kuoli Hok».
86ur^kunnll88ld. NuvmiBB», oli IIBWVB 6N6MMNN kuin kkl, k»mkertainen, niinitt.I.k.ukAn emv’pitvjWBBN Bumi«.iBton k», vpeliBB9, Bekv Kn, p^elinOu.
Vimo vuoäen IOPUBBN, oli k», ununniBBN. 858 n.Bukn.Bta. Kirkon kirein mukan ovllt NNINN tioäot kllikki.
(Lähetetty).
Muutama sananen maaviljeliöille.
Leppiivirroilta. Valistuksen edesauttamisestaVarkauden ruukissa. Tapion 15:sta n.rossa on ilmoitettu, että koulu ja sen kanssa yhdistetty kirkko tulee asetettavaksi Warkaude» ruukissa. Tämä on sangen iloinen ilmoitus, koska tähän asti nykyinen runtinhallitus on aivan vähän tehnyt valistuksen suhteeu, ja sanan viljelemineli on ollut melkein huonolla kannalla. Herra patrooni Längmannin aitalla asetettiin sunnuntaikoulu Varkaudessa, jota piti köyhä mies karvari Johan Mark, joka aina on rakastanut ja viljellyt Jumalan sanaa. Vuosipalkaksi annettiin hänelle ruukista 15 rupl. paperissa; mutta kuin ruukki tuli toisiin käsiin poisotettiin häneltä tämä palkka. Sen Meen on koulua pidetty, vaan ei kuitenkaan entisellä tavalla, koska ruukiuhallitus sitä ei kehoittanut, mutta pikemmin osoitti, palkan poisottamisella, asian olevan turhan. Tämä pyhäkoulu oli ensimäinen Leppavirray senratunnasfa.
Herra patrooni Längman asetti myös toisenkin koulun, jossa konemestari (mekanikus) C. O. Ullberg joka pyhäpäivänä oppia antoi piirustamisessa, luvunlaskemisessa ja kirjoittamisessa. Kutsuttu tarkastamaan tätä koulua, havaitsin suureksi ilokseni kuinka oppilaat olivat oppineet, erinomattainkin taavain piirustusten valmistamisessa. Vuonna 1847 muutti patrooni Längman ruukista pois, jolloin sekin koulu lakkasi. Muutamia vuosia olen minä Varkauden ruukissa lumalaupalvelusta pitänyt, mutta eri syistä olen siitä herennyt.
Sentähden ei nyt ole Varkauden ruukissa paljo muuta tiedetty pyhäpäivästä, kuin että se on vapapäivä maallisesta työstä.
Mikä ilo siis, että uusi hengellisten asiain järjestys syntyi.
Koska ei taida olla tietoa lasten paljoudesta Varkauden ruu» kissa, saan minä kirkonkirjasta sen ilmoittaa:
Ruukin-Hallituksen lapsia, nuorempia kuin 6 vuotisia 3poik. 3 tytt.
Työmiesten lapsia samoin 29 „ 30 „ Että nyt koulu tulee Varkauteen, on nuoren herra kauppaneuvos Wahlin Viipurissa konttoristan helleydestä valistuksen suhteen »vaikuttama asia, ja tämä kiitettävä mies tulee myös sitä koulua rakentamaan. ”Satakunta oppilaista on tähän kouluun jo ilmoitettu”, sanoo Tapio. Kuinka monta eikö siihen vielä tule lisää, kuin se kerran joutuu alkuunsa ja tieto siitäympärille leviää. Mutta onkos yhdelle opettajalle mahdollinenmenestyksellä opettaaniinmonta, jos hän yhtaikaa on ruukin pappi, pitää lumalanpalvelusta joka pyhänä ja vielä pyhäkoulua niiden kanssa, jotka viikon alla ovat työssä ja eivät ennätä käydä koulussa? Jos ei yksi ennätä, niin eikös sopisi panna kaksi opettajaa? Kyllä tyhtä olisi, jos kumpaisellekin opettajalle 50 oppilasta annettaisiin. Kuin ruukki on päättänyt palkita yhden opettajan ja Papin, ei se paljo jatkaisimaksoa, jos toinen opettaja ruukin kustannuksella saisi ruokaa ruukin ravintohuoneesfa ja palkaksensa ne 150 ruplaa, jotka ruukin työväki on päättänyt vuosittain antaa koulun edesauttamiseksi.
umina 3 Kotomaalta.
Hippakunnan Tanomia. Kirkkoherran tutkinnossa olivat vastakuluneen huhtikuun 23 päivänä Puolangon Kappalainen, nimitirkkoherra G. Lövenmark, Rukoushuoneen-saarnaajaPolvijärveltä I.E. Eriksson ja Kappalaisen Apulainen Paltamolta G. A.Frosterus, jossa heidän oppinsa hyväksi katsottiin:
Frosterutsen arviosanalla Nppiobatur oum In.uäs (^), Erikssonin arviosanalla»Mrodktur (^) jg Lövenmarkin srviosanalla »ppi-odNtur (^I).
Konsistoriumin istunnoissa 24päivä viimehuhtikuuta. Virkavapaus annettiin:
Kärsämäen kappalaiselle, Kirkkoherran viran toimittajalle, nimikirkkoherralle B. L. Frosterukselle tämän toukokuun ensimäisestä päivästä 15 päivään tulevata kesäkuuta, kirkkoherran tutkinnon ottamista varten, ja Kirkkoherran apulaiselle Sotkamossa, nimitetylle Kirkkoherralle, maisterille K. I.Keekn:annille tämän toukokuun ensimäisestä päivästä puoleksi vuodeksi, kivuloisuuden tantta.
Määrätty:
Väliajansaarnaaja Kärsämäellä, uimikirkkoherra, maisteij H. Ingman toimittamaan kirkkoherran ja kappalaisen virkaa samassa seurakunnassa, kirkkoherra Frosteruksen virkavapaudeuaikana. Wiime maanantaina 29 p. eli H. K. M:nsa fyntymäpäivänä oli kaupunkimme tulilla valaistu ja täällä oleva ruotu-pataljoonan soittokunta soitteli vähän aikaa torilla.
Täällä olevia höyrylaivoja on jo parin viikon päivät koettu saada kesävoimaan, ehkä kesäntulo on tullut paljoa pitkällifemmäksi kuin ensin luultiinkaan. Luuta on vielä metsissä ja lakeillakin aivan paljo ja melkein joka vuorokautena tällä viikolla on vielä satanut nuorta lunta. Jäät ovat melkein yhtä vahvoja kuin talvellakin. Kaupungissa kyllä ajetaan reellä sekä rattailla sekaisin;mutta maalla on vielä—yleensä parempi xekituin karri-keli. Wirallissen ilmoituksen kautta on tiedoksi tullut, ettäruukinhaltian Arpen Mhkö-nimisessä ruukissa Ilomantsissa on 13 P.
viime kuuta vahingon valkea 3 tiimassa poreksi muuttanut masuuna rakennuksen sekä liehtoja höyrymasiinat rakennuksineen. Kovaluode tuuli oli kipunoita saavuttanut välikattoon, joten sammuttaminenkin oli ollut kokonaan mahdotointa. Masuuna-uuni kuin myös muut ruukin rakennukset eivät toki ole tulleet vahingojjetuiksi. Vahinko on arvattu 8000 rupl. hop. Nämä olivat kaikki palovatuuttamattomat, jonka vuoksi tämmömenkin vahinko on jo kyllä tuntuva ja yhä tuntuvammaksi tekee sen työn käyttämisen seisautus. Herra ruukin haltia Arppe on valitettavasti lyhyen ajan kuluessa jo kahdesti saanut kärsiä vahingon valkean rasituksia.
,
-Suomalainen Piplia, jonkaMvetelinkappalainenmaisteri A. V5. Ingman uudesti suomensi ja Suomen piplia-seura v.
1859 painosta antoi, tulee erinäisen tutkiakunnan tutkittavaksi. Tähän tutkiakuntaan on Keis. M:ti määrännyt rohvessorin G. Geitlin esimieheksi, sekä jäseniksi Kuopion luomiorovastin A. G. Borg, R:o RB. 7 a l»« 0 RB«t Sanomia Salvosta ja Karjalasta.
Hinta :
3 markkaa 40 penniä ja puolelta:
1 markka KO penniä.
JaetaanKuopiossa:
P. Asehanin ja Kumpp. Kirjakaupassa kello 12 päivällä.
Laumantaina 4 päivänä Toukokuuta.
Rukous Sunnuntaina saanaamat:
Puolipäiväsaarnan, ruots. vara kirkkoh. Ingman ja suomal.
Warakirkkoherra Beyrath.
Kuopion lukion lehtorin I.I.Bergh, Porvoon lukion lehtorin S.
I.G. Smalen, Taivassalon rovastin K. I.Helander, Hämeen» linnan lukion lehtorin G. I. Lindström ja Mvetelin kappalaisen A. W. Ingman.
2^ p. huhtikuussa v. I^lill^^^^^^^^ Daniel Fredrik Wa!l^^ seurakunnan Kl vuotiueil Kiilohevra ja ennen Itt vnotinen toulun opettaia.
Haalvilta huhtikuun 27 p. Moni täällä kaapii konvallisiansa arvellen mitä se punertava lumi, jota täällä satoi tänä talvena maaliskuun 7 P., aavistaa. nimittäin arvelee tämäu aavistavan veristä sotaa, toinen huonoa vuotta, kolmas ruostetta n?iljassa ja vieläpä joku hyvää naima-vuottatin j. n. e. Tämmöiset aavistukset tosin eivät mitään merkitse, vaanhuvittava olisi tuulla, mitä luonnon-tuttiat miettivät tämlnöisestä puuertavan lumen sateesta.
Kuin muka joltakin asian ymmärtävältä saataisiin tunnollinen selitys tämänkalttaisista asioista, niin tämmöiset selitykset paljon vaikuttaisivat taitauskoisuuden hävittämisetsi, jota valitettavasti meidänkin seurakmmassanune vielä paljon löytyy. Esimerkiksi tahdon kertoa seuraavan jutun, jonka eräs mies täältä pyysi minun Tapiolle lähettämään. Mies haastoi:
”Taloni on ailvan talvitien vieressä ja tie kulkeekin aivan pihan halli. Niin sattuihan eräänä päivänä senllnoinen kuluma, että kaksi poika-naskalia aika vauhtia ajoivat liiste-re’ellä taloni sivutse ja pojilla oli piiska kädessä, jonka varrella rmnpailivat liisteitä, tuin myös hevoisen kaulassa oli puolenkymmentä tiutua. Pihassa sattuivat silloin talon 4 sikaa olemaan, jotka poikain rähinästä niin säikähtitvät, että läksivät aita kyytiä hevoisen edellä juoksemaan, eivättä tauonneet, ennenkuin poikien jäälle päästyä, jolloin siat eroisivat yksi yhdelle toinen toiselle haaralle. Talosta heti lähdettiin sikoja ajelemaan, vaan ne olivat niin arkoja ettei niitä ensimältä mitenkään saatu kiini, mutta sitten parin päivän ”erästä saatiin jo kolme kiini, vaan neljäs ’ei antautunut, ja on nyt jo kolme vuorotautta ollut poikessa.” Tässä ajattelisi tavalliuen ihmisjärki, kyllä routa porsaan kotiin ajaa, mutta tämän saakkunan kertoelia ei niin asiaa ajatellut. Wähän aikaa syvästi mietittyään, selitti hän asian näin:
”Minun arvellessani näiden sikain juttu on semmoinen, että niihin meni rietas henki, niinkuin luetaan Raamatussa tapahtuneen, tuin Vapahtaja ajoi riettaan hengen Pois ihmisistä ja pani sensikalaumaan.
Taikka, arveli mies, on tämä pahan suopain ihmisten työ, jotka mistä tahansa lienevät minun talooni suuttuneet ja tuolla tavalla sen kostavat”. Tämän kerrottuansa, pyysi mies minua lähettämään tämän omasta mielestänsä ”kumman saatkunan” Tapiolle, ja olipa pian närkästyksissä kuin arvelin tämän ainoasti tuottavan hänelle naurua ja pilkkaa, kuin niin oli taikauskoinen, että tuommoisen arvon antoi pätö asialle. Ei auttanut mitään, piti luvatani noudattaa miehen mieltä, ja tässä on yyt sinulle, Tapio-kulta, koko juttu kerrottuna, ottanetko vain heitteinet.
Höyrylaivan asettamisesta Toivalan ja Kelloniemen välille oli täällä kihlakunnan käräjässä kysymys, vaan tähän tuumaan ei yksikään meidän pitäjässämme suostunut; sanottiin vaan yhdellä suulla:
, Merot ovat entuudestaan jo niin suuret, etteivät ne siedä vähääkään lisäystä; jos entinen kulku on hitainen, niin onhan Jumalalla päiviäkin; ottaa niitä useamman varaksi. >
Kiurun ääni kuultiin täällä Kortteisen kylässä huhtikuun 6 Päivänä. I. Suomalaisten Keisarissa käynnistä, josta jo Tapionkin 15 n:rossa lyhykäisesti kerrottiin, on Suomet, taressa N:o 15 annettu täydellisempi kertomus, johonmyösoliotettu ote siitä heidän H. M. Keisarille jättämästä alamaisesta kirjoituksesta.
Tapiolle on hyvätahtoisesti jätetty kerrottavaksi ote siitä ”laviammasta” kirjoituksestansa, jonka pituisella eivät tahtoneet vailvata H. M. Keisaria ja jonka jättivät samalla tiellänsä h. y.Suomen kenraali-kuvernöörille, herra kreivi Berg’ille. Tämä kirjoitus on ollut seuraavainen:
. 3 poik. 5 tytt.
>V. Kanninen.
lillUB^n kuulla kaunikisli, killuin KnnBa kaikki tvvxiIkkBtui tätä ilo», I’oiBill6NBa toimitteli :
Xuulkooton tätä kulnlnaaBalun 80ittNMn Banoin, Xäp^-linnun Kälk^toBtäNetBäu piian pillin ääntä, Kuin on kuulu kulkemansa8al«n auvo aBtu!naB»a, Me» vanna vaeltmassa, Verka nuttu vieremänä, Väki v».Btlil^an »aneli, XanBa lauBui KauniliiBti:
tultuaUeBi-kämm6n kävtvä, Bi, Uäillen peBt)^llen pinoille»liaunuBilleu kaitanoillen.
8e on toivomme totinenIlomielin uuttelomme, 8018 I’kpion torviNetLän pill, i piiperovi, Ijän kaiken kaunillisti, Nei^än pienillä pikoill»3lataloiBBak>n majoiBBa, alitaliin», , Bekii, BuuriBBa 8ali8«, Korkeampien kotona, XuuluBiBBa KartanoiBBa.
NetBän auva aBtumalian, Xävmäliän kepeä kenkäsinisukka »ipBomaliantiiltä pieniltä piiloiltaXllpslultk», kiitäviltäUllvu-linnlln liepeliiltä, I(^nB»kunnlln KumppnnikBiHlit»Btt>N »6UrÄlt»ll 8»lN08iK^uni»t6u knte>Bt«u, N^inelismmilleu ml^juill^u.
Kuin kuului tuMlinn äiilliktltto^Sn käMllliBuOMEN 8UUlilll», BllloillHNavunattu, nalliparta, Tapiolan tarkka vaari, KanBalle tutuksiilmi ilnniBillen;Heitti kylmille kotinsaautiokBiKuivun oksaisen kotinsaVaulaan varpuisen majanBa, I_.ilkBi kuulu kulkemanan .
*) V^aillkll täin», runo on tentv itse tn, nioBt», »en vuole»i ei o1i»i »ovelia» lapion p», lBtoinin p»nn«, , niin ei voi liuitenkll»n oil», Bit» BvliinB», «tt», inl>, ttll, IeoBk, H »e niin kknniiUn, M »eiväliii, Ilielellii puliuu H» n»vtii, llBen niin vunt»HBBN. runon puvuBBB, , ett» »emmoiBt» ziuku», eniiii, nki^oin nft, kse.
Viikä ’lzpioilon.
Ni 00 kuultu kummempi»Millä mailla mainitukBi, Ni 00 näntv eikä kuultuBuomen»uurilla saloilla;liuin »6 kuuluisa kuningas, Hletsän ukko, naava nuttu, umma 5Hallituksen lapsia yli 6 vuotifia .
Työmiesten lapsia samoinRipillä käymättömiä renkiä ja PukoiaKoko summa lapsista
Miten eli millä talvalla se voisi nyt tyimeen tulla, se jääköön Hänen Keisarillisen Majesteettinsa lempeän huolen ja tahdon alle ja me uskallamme alamaisellisella nöyryydellä toimoaHänen Keisarillisen Majesteettinsa määräävän, että opetus kaikissa kouluissaruvettaisiin antamaankansqn omalla kielellä ja sitte kuin jokuaikaolisi tieltämme näin kouluissa ja, opistoissa, luettu, opetettu ja käytetty, niin toivoisimme muutamain vuosten perästä suomen-kielen ilmqn mitäänhaittaa voitavan panna yleiseksi pääeli valta-kieleksi kaikissa asioissa., Tästä seuraisi Suomen kansalle arvaamattomansuurethyödyt. Näin, ainoasti voipi välttää sitä nykyistä hankalaa jaHaikeaa kohtaa, että virkamiehemme ja pqppimme, jotka ovaj ruotsin-kielellä saaneet tietonsa ja oppinsa, eivät voi täydellisesti ymmäxtäii meidän asioitamme eivättä meille kaikin puolin ymmärrettävästi selittää ajatuksiansa, neuvojansa ja opetukstansa ja että lastemme, joiden onsuotu julkisissa kouluissa hankkia korkeampaa ja laveampaa tietoa ja taitoa, täytyy turhan vuoksi esinnä viettää pitkät ja kalliit ajat, oppialsensa ruotsin-kieltä, ’ ennenkuin voivat tulla kouluihin ytetuiksi, ja tässä oppivat viimein ylönkatsomaan meitä ja meidän kieltämme.
Tällä rukouksella ja anomuksella, tuttvaten Hänen Keisarillisen (Allekirjoitukset.) Majesteettinsa isälliseen lempeyteen ja huolen pitoon uskollisten alamaistensa totisesta onnesta ja vakuudesta, olemme” j. n. e.
(Lähetetty.) Anna Marialle.
Tapion13numerossaluvinminä sinunkirjeesi Inka-nimiselle ystävällesi, jossa sinä ilmoitat aikomuksesi mennä jotakuta herrasväkeä palvelemaan. Tähän hyödyttävään ja sivistävään yritykseen toivon myös minä, samoin tuin Inka, sydammen syvyydestä sinulle onnea, etenkin kuin sinun tarkoituksesi on oppia siisteyttä ja talouden oikeata emännyyttä. Sinä tunnet että minä muinoin kävin koulua täällä Tapiolan Pääkaupungissa ja opin siellä ruotsia sekä ymmärtämään että puhumaan. Sattuipa nyt saksan kielestä ruot» siksi käännetty kirja käteeni; tämän luettuani juohtui paikalla mieleeni, että tästä kirjasta voisin tiedon-haluiselle ja nerokkaalle Anna Marialle antaa tarpeellisia neuvoja elämän kaikenlaisissa vaiheissa, ja koska emännän virka tätä nykyä on pää-tarkoituksesi, tahdon minä sanotusta kirjasta suomentaa sinulle neuvoja ja mietteitä, jotka koskevat isäntä-väkeä käytöksessänsä palvel, ioita.an vastaan ja jos ”hyväksyt näitä, ehkä vasta kirjoitan enemmän:
Seuratkoot sinua viha ja vaino muualla, jos vaan ei sinua kotonasi halveksita:
täällä pitää sinut rakkaus jaluottamus kaikesta vahingotoinna.
Kotoinen sopu ja, menestys on paras onni! Pauhatkaat maailman myrskyt ympärillämme, jos vaan rauha Pysyy siinä pienemmässä ja ystävälliseösä Piirissä, johon me kuulumme:
täällä on meidän turva-paikkamme.
Mutta koto-elämän rauhallisuus perustaksen aivan usein niiden henkien armoon, joita sinun täytyy ottaaauttajoiksi japalvelioitsi huone-kuntaasi:
Palveliat ansaitsemat siis sinun luottamustasi, jos eimät pahan sisunsa eli muun irstautensa kautta turmele huone-rauhaasi.
NaM tulemat tarkoin tuntemaan kaiken sinun tilaisuutesi, kanssa-käymisesi ja elämä-keinosi ; he havaitsevat kaikki sinun totutut tapasi, yksityisessä kotielämässäsi, joita sinä et muutoin soisi vieraan silmän nähdä ja joissa sinä mielelläsi heittäyt johonkuhun pieneen ja mukavaan huolimattomuuteen.
Palvelus-väen ahkeruus, rehellinen huolen-pito ja mietteliäisyys tuottaa sinulle monta etua, ja usein perustaksen siihen koto sinun olentosi.
Palvelian ja rehellisyydestä seuraa ett’ei koto-salaisuudet, joita sinä et voi kokonansa Peittää etkä myös hai» tatta vierqille ilmaista, pysyvät tuntematoinna.
Palvelus-väen siveys eli turmio-tapaisuus vaikuttaa suuresti lastesi kasvatutseen, sillä sinä et voi lapsiasi palvelioin keskuudesta eli kanssa-käymisestä kotonansa eroittaa, Palveliain apu ja hoito isäntäväen sairastaessa, Heidiin kanssa» kärsimäisyytensä HaHtoinkqymisissä on vertaamatoin ja useasti Hän» nän suurin ynni. Hylättynä kaikilta ystäviltiinsä, saapi isäntä uskollisesta palvelialtansa lohdutusta ja usejn pelastusta.
Tahdotko kelvollisia palvelioita, niin kohtele heitä ihmisen tavalla eikä niinkuin tahdottomia välikappaleita, elikärstvällisiäluontokappaleita, joita milloin hyvänsä voit mieltäsi myöten kohdella, Isännän ja emännän tulee käyttää itsiänsä palvelusväteäkohtaan samoin kuin isä ja äiti, isällisellä kärsivällisyydellä, mutta myös sen ohessa vakavuudella, näyttämättä halveksimista, vihaa ?li velttoutta.
Elä vaqdi että heiden tulee olla parempia kuin itse olet. Ajattele itsesi oleman heidän tilaisuudessa ja mitä sinä siinä itse toimittasit, eli kuinka, tuntuisi, jos isantä-väkesi kohteleisi sinua samoin kuin sinä palvelioitasi.
Elä ole toiste liian ystävällinen ja myöntyä, toiste röyliä ja ylpeä; toiste liian nöyrä, toiste taas vähäpätöisissä asioissa kova ja tiukka.
Ko’e voittaa palveliaisi luottamusta, ollaksesi heille neuvon» antajana ja hätä tilassa suojeliana.
”herra Kreivi ja Kentral-Kuvernööri!
Teidän ylhäisyydellenne rohkenemme tässä jättää alamaisen anomuksemme ja laviamman selityksen sille kirjeelle, joka Hänen Armolliselle Majesteetille jätettiin.
Hänen Keisarillisen Majesteettinsa korkean istuimen juureen rohkenemme syvimmässä alamaisuudessa lähestyä ja kantaa nöyrimmän ja sydämellisen kiitollisuutemme kaikista niistä armo-nautinnoista tuin Suomen maa ja kansa on Hänen hyvän ja hurskaan hallituksensa aikana saanut hyväksensä käyttää, joita on lukemattoman monta ja suuria. Erinomattain Hänen Keisarillisen Majesteettinsa nyt vasta tapahtunut Korkea Armo Venäjän alamaisia kohtaan, jonka siunatun työn yli kaikki kristillinen ihmiskansa Herran Kaikkivaltijaan tykö lähettävät hartaita huokauksia, herättänyt meissälin, Hänen Keisarillisen Majesteettinsa Suomen alamaisissa, toivon, että Hänen Keisarillinen Majesteettinsa kallistaisi torvansa laupeudella ja armeliaisuudella tuulemaan meidän nöyrää rukousta ja anomusta, että meidän maassamme yleisemmästi puhuttu oma Suomen-kielemme saisi kirjallisissa, opillisissa ja oikeus-asioissa yleisen käytännön niissä seurakunnissa ja maan osissa, joissa aivan umpi-suomalaista kansaa asuu.
Gjllä tämä meidän Suomen-kielemme on niin yleisesti Suomessa puhe-kielenä, että ainoasti muutamissa pitäjissä ja taupunkiloissa on vähän ruotsalaisia asukkaita ja kielemme on jo niin paljon kirjallisestikin täytetty, että se aivan hyvästi näyttää sopivan ja voivan olla sekä kouluin ja opistoin opetuskielenä, että myös kaikki oikeuksista aunettavat kirjat, päätökset ja pöytäkirjat voisivat Suomenkieleksi kirjoittaa, . Nam voisi asiamme tulla pöytäkirjaan juuxi semmoisena ylöspannuksi, kuin se asiamiehen suusta kuuluu, eitä tulisi, niinkuin nyt usein tapahtuu, sanoja ruotsinkieleksi Paperille kääntäessä, että moni sana saapi toisen ymmärryksen ja niin kääntyy koko asia väärälle polulle, josta monet ja sotkoset riidat meidän maassamme ovat syntyneet ja joka päivä syntymät, niin kaupan, kuin ruotsinkieli on valtaja oikeustielenä Suomessa.
Ne monet armot ja hyvyydet kuin Hänen Keisarillinen Majesteettinsa on jo tähän asti Suomenkielelle osoittanut, yli sitä, että Suomenkielellä ja kirjallisuudella on jo yli-opistossa omituinen rohvessori ja että sitä jo kouluissa luetaan ja opetetaan, armollisesti säätämällä kirkonkokousten pöytäkirjat Suomenkielellä kirjoitettavaksi, niinnlyös jo tolmeHsa yläValkeiskoulussa määräämällä äitinkielen opetuskieleksi ja monet muut sellaiset Hänen KeisarillisenMajesteettinsa siunatut lempeyden osoitukset meitä Suomalaisia ja suomen-tleltä lohtaan, ovat herättäneet meissss halua ja antaneet meille rohkeutta tuomaan tässä Hänen Keisarillisen Majesteettinsa eteen tämän nöyrimmän ja alamaisimman anomuksen, että Hänen Keisarillinen Majesteettinsa vieläkin jatkqisi korkeata armoansa, tätä meidän omaa ratasta ja selkeätä kieltämme kohtaan ja säätäisi sen, niinfuin kansan oman kielen valta-tieletsi Suomensa.
Ue^ Hnomaitkaa!
Ne Kuopion läänistä, jotka jo ovat kirjoittaneet eli vielä tahtovat päästä osallisiksi Suomen Nhdys-pankkiin, saavat I:stä Mä tulevaa toukokuuta 15 p:vään heinät, minun luonani suorittaa ensimäisen maksunsa, 10 markkaa osakkeelta. Kuopiossa 18 p. huhtikuuta 1861. R. Kellgren.
3 j2) yhdyspankin asiamies Kuopiossa.
Se joka lauvantaina 20 p nä huhtikuuta RaatilniemetSsa on huomaamatta ottanut uhden ruunikarvasen lippalaki» ja heittänyt sauiaulaisen mutta huonomman siaan. olisi l>yvä ja kälvisi vaihtamassa takasi niin kireeltä kuin »nahdolliöta Sniekari Aler^ Saurenillen.
Riilä Raita.
K2. D» niitä jonninlaisia. Kerran oli mies markkinoilta ostanut summattoman suureu lohen. Paluumatkallaan poikkesi erääseen taloon syömään ja syöttämään hevostaan. Itse kun ruualle rupesi, lantaa lohensa pöydälle ja alkaa siitä palasia yhden toisensa perään iviiltelemääu. Olipa siinä muuan miesi, jonka myös teki mieli mainiota lohen pintaa. Ketsiipä keinon mokoman:
menee ja ottaa lohen ja sanoo:
”kun oikea varas öisin, niin veisin tuon lohen.” Kertoo mainitut sanansa kertomistaan ja täypi takaperin lohi sylissä oveen päin. Ovesta kuu pääsee ulos, sillon ottaaoiva hypyn kärryhiusä ja meuee mattohinsa tietä tietämättömiin.
Ei kalan omistaja muuta kuu ällistyneenä haikaelee lohtaan ja sanoo:
”On niitä jonninlaisia.” Kuulutuksia.
Johtokunnan puolesta A. G. Borg.
Avonaiseen opettajan virkaanköyhäin poikalastenkvulussa Kuopiossa saavat halulliset haliat 56 paivän kuluessa Kiljallisesti ilmoittaa itsensä johtokunnan tykönä, joita kirjallisia hakemuksia pitää myös seurata todistus hyvämaineisuudeöta, ijästä. kristillisyyden opista, taitavaisuudesla opettajan toimessa kuin myös suomenkielen käytännössä niin puheessa kuin kirjoituksessakin.
Wirkaanpano tavahttm vaalin kautta seurakunnanläsnäollessa ja virantoimitukseen astuminen uiinpian kuin lvaali saapilaillisen»voiman.
Palkka on 360 markkaa, jota paitsi niin tarpeelliset asuinkuin ulkohuoneetkin pienemmälle perheelle. Kuopiossa 27 p. huhtikuuta IKLI.
Ne 6doimgot I»iti-ii66 t^nstiill^r unlleiteokiiliä uti Herr I)alUBtti>mB looni 6kn 7 Un^j 1861v«» »««»lliN»ll<^l^ »«»>’«« ««««t «lN»»». Liilottoiv. Stt koi).MiHer.
IvB unäorteelinkd »llint vid in^äii^«n. Liii^nn Bker XI. Il«Il till 8 e. m.
Hnäeiteeliliuli liisinuna n?t liu.n MsNnmnknele KöBttlunn’nB diiiMll lmn^lLl^n nnn<i6l-äi’ign, tliolior oellL, oBBlir ivanli^ 9 ei6M6lltiiiU, KuliBlvg^BilMN6U lioii N)», B^l’äll Bl^nit illilu.
«I«HS fiuiilinim<2lB bnnelnidt)t, t?n. Dt’, 80lN (iuskn. I)6tzkl^Nt>, 81^, nl min unel«viBln’n^, l>«liu^l^6« auiniilu. 81^, I^e»8 IMA inoin vlas ä^nnn, lu, ^te?innn, Kuusio inniil 1861.
Nariu, v tSi’niin emottn^er ett «Illre l”i’untimmer Biioll^ain i o«n Ii0«t. Niii-mkre lieBlveä A» lnivtt zianeii’ll. r ?. et dom^. dokl^anliel.
Den 1maj uzii»nitt»6eB en »illen niiBelu!<, «onl ii^nien kteilaiiBniokar klt’ kettei’ l!ii«Bineu.
Via Ilöttiöliniiiz» v. NnBtinnnriu 2 M’Bvlvlir, »om uunien kan afllemta eleiifiön.
?iön 1 utk)r6B
t mm iun<i6lt6oi«mäB ziliä. vuviel I^itj, , .
Mjö6i oen niiuut 89, mt k2)1!6Fö168 sri>n nos O. Bokoultx.
10 kop.
0m ?olkdiläninF ooli I^oik^oior, »f 0./Wällin. 35 kop.
Biliverl66NB unäer eller <^su miiilivur6i^n, », i’itlnnetiBliu, iiloniman »l Li-. 20 Ilvp.
I^insk BV6NBK arelliolv a.l Nui’6n 2 i-ud.
I)«n Qoll6 keiäen. pö, t>, ii6i’k Bi)n6. ester I^ö!> len iW. iir 1860. 4 kop.
Uunkgfvelu, detialitnä fi’^u rMtBmo(iioulBk B)ni»unl<<. Bvu, r Der te»6:
n, l’ N. .1. LonselorU’. <! ! I>^^^^W^^^W Johdatus maanviljelinlle, miten talon eläinten taudit parannetaan. Alkuansa tohtori W. I.Spinolan kirjoittama. Äin-!
taillut H. Helin. Hinta 25 kop.
Gustav Waasan elämäkerta. :^0 Kristin ustokunnan historia. 40
top.^^^^^^^^^^^^^W Wähänen Vtorjalainen poita. 3 kop.
Hengellisiä Wirsiä. 8 kop.
Saarna pappien kokouksessa Turussa.
Suomalaisia lauluja. 5 kop, .
Uusia huvilauluja Hämeestä. 5 Sana uskovaisille ja uskomattomille, kirjoittanut I.Grönberg. 5 k.
Dme^an LtLtisliiksre tjenBten Qii, iBtil6eB, leiiie inn6kalv^i6NB betdrelran tili klnn»n HenBt dUlvit leäi^; tv»r6l^ Btkä6NB Bllilltli^6 innvänn.l6 Iliiim6el6lBt up^ll^liLlie s.
lia6l^uBt;t ouBäll^6n äen 8 nu, Btlioinman66 lii. LO t.miää.
l’i)r lltt liiirn, » i lrs^tln om tj6NBt6NB ät6rl)6B»ttn, n66 ooli elsn BeänaBt tiuMäo i)fver6iiBliumm6iB6n am ut> Aöi’tm6et k^l BtadBliili».i6NB ällöninF sram^ent 8k».l1 tjsn», tili Ost6iriitt.elB6; Oei» la 6e kränv^rNli(i6 ätnöjH l<i^ me611vn.6 6e nilivuikln66 beBiut». Xuo^io liil^liuB (ien 25 1861.
L(iiZ, milBtllr6 oen liää.
Kn.llk6t M uppkommn, a, MelllUB6t Oll»änAen äen B:äs niiBtIeomm»n66 Na, i XI. 11. töromi66. för nit inför ma^istillteu kör».», kuruviä», llor^rsiiupet, ulven ziö äe vilkor llanB Xe^erlign, Nn^estutL I^öäi^a föroräniu^, af 6t?n 13 1859 pKHu66r, voro köMl^tt vr 6en tili Ltlnksn» förvllkuinölverieinntläo amortiBBLmeutijlon66n 8öli», Lisällä eltI)v^Fna6BIH. n, Bvrt tl6ttiotliBen iul)«i Billv6r. Kuopio li.ö6kuB elen 25 ?ä Na^, iBtrg, teuB vii^nllr:
.Mex. tiuädiiolv.
1)6 80M itienne Bt», ei ei-källit b)^^n»6Bl^n, M6U nr»lvt> lu, tit kltt inom u^BBviliN6 mkna6B uttzöntz, V6ikBtiill», sure »liiilven lillpit», !oek inntedetnlnin^, vni^n, liilrigenom eiinrääs »itt fo66rB»mmllBt B^6»nt lull^öra. Xuopio lis6liuB 6en 1 llui^muBtklre ooli ll, ää.
Kuopiossa, P. Asehauin ja kumpp. kirjapainossa, Pauvluvan antanut:
C. N. Thrrma, , .
Tulleita matkustajia:
huhtikuun 25 p. Kirjanhoitaja Janson Varkaudesta seurahuoneessa :
28 p. mamsell Durehman Kamoiltaja mamsell Lagerstam Nilsiästä mamsell Durehmanissa. sahakirjuri Pesonen lisalmesta A. Itkosessa; 23 p. KauppiasPortin Torniosta. Kapten Kono»v lisalmesta; 29 p. maaviljeliä Westzynthius Rautalammilta, kippari Peltonen Viipurista, nuulrmestHriLundholn» Lovisasta ja entinen päällikkö EngströmRautavaarasta testitievarissa; 3U p. sahanjohtaja Kiljander Palokista lesliroulva Kiljanderissa.
YksitMä Ilmoituksia. Hypoteekki-yhteyden osakkaat Kuopion läänissä kutsutaan tämänkautta lauvantaina 25 p. tulevaa toukokuuta kello 10 edellä puolta päivää kokoontumaan yhteyden omassa kokous-huoneessa tässä kaupungissa, valitsemaan asioin valvojaa tulevaan yhteydell vuosikokontseen, jota pidetään Helsingissä ensi kesäknun 1p.nä. Kuopiossa 24 p. huhtik. 18t>1.
Kuopion ?ääui-komitea.
palveliatasi, tuin tarve vaati mntta isän eli äidin tavalla, kiivaudetta raaknudetta ja hälinättä; sillä senkalttainenrangaistus ainoastaan karvastuttaa, vaan ei parauua.
Ole palvelialle esiinertkinä totisessa lumalan-pelvossa ja vaikuta hänessä jumalisia ajatuksia.
Hän ei ole enää palkollisesi ; sillä sinä olet hänessä saannt veljen eli sisaren, jota aatoksissaan lähestyen luojaansa rukoilee simmki edestäsi. Tämä on sunri voitto-riemn isännälle eli emännälle, jota viisaasti täyttää itsiänsä palveliatansa vaötaan.
Tapiolan Munni.
Kotomaalta.
Kuopiosta. Hippakunnan sanomia. Toukokuun 8:a päivänä. Wirkavakuutuskirja annettiin saarnaajalle Ullavan seurakunnassa Karl August Snellmanille kappalaisen virkaanLuodon pitäjässä. Kuollut:
Kirkkoherran apulainen Sotkamolla, Kemijärvelle nimitetty kirkkoherra, maisteri Karl Keekman 30 päiv. viime kuuta. Avonaiseksi julistettiin:
Kirkkoherran-virka Kemijärvellä, etsittäväksi150päivänkuluessa tämänkuun ensimäisestäpäivästä.
Wuoden loppu-tutkinto pidetään Kuopion kouluissa ensitulevan kuun seuraavina päivinä, nimittäin:
13 e. pp. rouvasväen koulussa, ja j. pp. ala-alkeiskoulussa; 14 e. pp. lukiossa ja 15 päiv.
e. pp.-ylä-alkeiskoulussa. Läänin h:ra kuvernöörin virallisen kuulutuksen mukaan 11 p:ltä viime tammikuuta tulevat tämän vuoden kuluessa seuraavat tieja vesitulku-työt tässä läänissä Suomen tieja vesikulku-laitosten Insinöörikunnan kautta toimitettavaksi niinä aikoina, joita asianomainen piirikunnan Päämies määrää; ja näihin töihin tarvitaan seuraama luku päivätöitä, paitsi niitä rahoja, jotka mainitun laitoksen Johtokunta tähän tarkoitukseen menettää, nimittäin:
Ukonjärven kuivaamiseen Nilsiän pitäjässä noin 4000 päivätyötä, Ruhois eli Ruokois-järven laskemiseen samassa pitäjässä 2000päivätyötä, Höytiäis-järven laskemiseen Liperin ja useammissa pitäjissä 4000 päivätyötä, Sysmäjärven laskemiseen Liperissä 2000 päivätyötä, Kivilammin laskemiseen ja Hanhilammin kuivaamiseen Kiteen pitäjässä 2000 päivää ja luurikka-järven kuivaamiseen samassapitäjässä 5000 päivää, Luupue-järven laskemiseen jaKaislaisten-järven kuivaamiseen lisalmen pitäjässä 4000 päivää, Wimäisen järven laskemiseen ja Keskimäisen järven kuivaamiseen Ilomantsinpitäjässä 5000 päivää. Myös toimitetaan Wiannon ja Tomperin kanavain Kuopion pitäjässä, Pielisjoen kanavan Liperin pitäjässä ja Konnuksen kanavan Leppävirran pitäjässä korjaamista sekä parannetaankulkujaksoa Warkaudelta Kuopioon.
Paitsi näitä, tulee Keis. Johtokunnan kautta seuraavat tutkimukset toimitettaviksi, nimittäin:
aivotusta laskemisesta eli alentamisesta Kallaveden järveä Kuopion Pitäjässä, Suurta ja Pientä lummisjärveä Nilsiän pitäjässä, siivoamisesta Koito-virtaa Ilomantsin pitäjässä, Juuka-, Alaja Autio-järvien laskemisesta luuvan pitäjässä, Herajärven laskemisesta Pielisjärven pitäjässä, toisen kerran laskemisesta Leväsen-, Paavalinja lokisen-järviä lisalmen pitäjässä, sekä YlimäisenTulivarpaisenja Suurivarpaisen-järviä Nilsiän pitäjässä, niinmyös laskemisesta Elin-, Lipparija Likolammin-järviä Liperin pitäjässä ja Osm—a-järveä Leppävirran pitäjässä. Suomalaisista sanomalehdistä ei Tapio ole laukaan aikaan muistanut virkkaa lukioillensa niin mitään. Nyt siis vähän niistä kumppaneistamme.
Suometar on entiseen tapaansa Pitänyt tarkalla silmällä päivän eli ajan tärkeimpiä asioita, joista N:o RV. la l»>0 RB«R Sanomia Sakosta ja Karjalasta.
Hinta vuosikerralta:
3 markkaa 40 peuuiä ja puolelta:
1 markka 80 penniä.
JaetaanKuopiossa:P.Asehanin ja Kumpp. Kirjakaupassa kello 12 päivällä.
Laumantama 11 päivänä Toukokuuta.
6 Sunnuntai Pääsiäisestä saarnaamat:
Puolipäiväsaarnan, ruots. vara kirkkoh. Beyrath ja suomal.
varakirkkoherra Ingman.
Pipliz.-selitysla pitää, ruotsiksi, kello 5 j, pp, tuomiorovasli tohtori Borg.
Tiitus Tuiretuisen kirjeet Jukka Lintuselle, ehkä usein liian pitkäpiimäisiä ja siis lukiaa ikävästyttäviä, ovat merkittävimpiä. Ikä» vää vaan on, ettei Lintusen kirjeitä milloinkaan julaista, muutoin tuin mitä Tuiretuiuen tulee niistä mainitsemaan.- Suomen Julkiset Sanomat myös pitävät vanhaa tapaansa hitaudessansa ajallansa julistamaan Keis. asetuksia, uutisia ja kuulutuksia, niin että ne aina kultevat jältivietteessä ja muut sanomalehdet ovat jo viitkokausia ennen julistaneet samoja asioita. Uutuuden hippa on niistä jo silloin pois. Huvittavainen olisi kuulla, niitä S. lult.
S:mat tämän hitaisuuteusa puolustukseksi sanoivat:
sillä eivät hän sitä kieltää voine? Hyvä on, että S. I.S:mat ovat ottaneet Suomentaaksensa edes osan kirkkoherra Cygnaeuksen kansakoulu, ehdotuksesta, pannen siihen vielä muistutuksiansa.
Mehiläisen kolmatta vihkoa ei ole vielä kuulunut Kuopioon, vaitka olisi jo syy odottaa 4:jä’ttäkin.
Oulun Wiikko-Sanomat ovat edelleen kirjoitelleet kaikkia hyödyllisiä asioita yhteiselle kansalle. Kauno-tirjallisessa osassansa pistää jo ikälvälle, kuin niin kauvan viipyvät jatkamasta sitä hupaista ”Kaksoisten kertoelman loppua”.
Otavassa on ollut paljo hyviä asioita ja ajatusten herätteitä sekä kauno-kirjallistakin. Paha vaan että se painetaan niin rumilla lirjalluilla; mutta niin peräti huokea-hintaselta ei voikaan paljon vaatia silmän ruokaa.
Hämäläisessä ei ole ollut paljo sitä eikä tätä. Sanomat Turusta ovat sitte suurentamisensa olleet hyvin toimelliset tarkkaamassa ja kertoilemassa uutisia ja muitakin ajanmukaisia aineita.
Porin kaupungin Sanomat näkyvät saaneen täksi vuodeksi kirjoittajan, joka näyttää todella olevan hyvin heikko suomenkielen taivutuksessa lause-opissa, vaikka ei tunne vikaansa, joka havaittiin tuonnoisesta torastamisestansa Sanomille Turusta, vaitka ne Porin Sanomia kyllä syystämuistuttivat. Mitä on esim. n:rossa 15 ensi-sivun toisella palstolla:”emme arvele kunnian kukko laulavan, ei tekijällensä, ei sanomille”. Saman n:rvn viime sivulla on kuulutus, joka tosin ei ole sanomain kirjoittajan, jossa eräs ilmoittaa ostavansa itikan luita ja maksavansa niistä 10 kop. leiviskältä. Mitähän leikinlaskua tämä on? Epäilemme suuresti, jos itikalla (mygga) on mitään luuta, ollenhyönteinen.
Waan jos olisikin, niin kenen niitä kannattaa kerätä 10 kopeekasta leiviskän, tuskinpa lapissakaan, jossa kuuluu olevan kesillä hirmuisen paljo itikoita.
Warpuinen ei näytä enää voivan paljo miellyttää lapsiakaan, sen vähemmin vanhoja. Tapio soisi sydäm.
mestänsä, että tämä ainoa suomalainen lasten lehti kotisi kaikenlaisilla hupaisemmilla kirjoituksilla herättää nuorten lukioitensa lukuh— alua ja ajatusta. Kohti-fuorainen siveys.oppi yksinään ei sitä voi. Suomen Lähetys-Sanomat ovat kertoneet yhtä ja toista pakana-maista, ja sehän se onkin heidän piirinsä.
V3arkaudesta. Tapion 18 n:ssa Varkaudentehtaanpyhäkoulua koskevassa kirjoituksessa on vähän ereystä. Sen koulumestarin palkan, jonka herra patrooni Längman v. 1842 määräsi, otti nyt jo aikoja manalaan muuttanut väliaikainenhoitaja I.E.Malmborg tykkänään Pois, mutta siitä altain kuin herra patrooni Wahl
Merenkulku on jo alkanut Turussa 2 p. ja Helsingissä 4 päiv. tätä kuuta.
Pelkjärveltä kerrotaan Tapiolle, että sinne ei tule tänä vuonna yhtäkään sanomalehteä talonpojille. Wiime vuonna on ”eräälle tullut Kristillisiä Sanomia”, vaan niihinkin on hänkyllästynyt.
Lukutaito ei kuitenkaan ole aivan huono ja miehiä löytyy, jotta Pltävät kmn velvollisuutenansa lukea P.
Ziaamatun läpi pari kertaa vuodessa. Lukeminen muita kuin hengellisiä kirjoja pidetään anteeksi antamattomana syntinä! Tässä nähdään usko yksinkertaisuudessansa.
NMsltzM uömussä
an
nenSuomussalmelta 28 p.huhtik.kirjoitetaan Tapiolle:„
-Viinanpoltto ja kauppa ovat olleet täällä suuressa vauhdissa, jota ruununmiesten ahkeruuskaan ei ole voinut hävittää. Onpa sekin syy, ettei meillä istu käräjä kuin kerran vuodessa, sillä syytettävät saavat näin vätjästellä useamnlan vuoden. Mitä maanviljelyyn tulee, niin se on mitä huouointa olla taitaa. Ci yhtään oikeata aatraa löydy koko pitäjässä, eitä useammissa muissakaan. Ei se kumma oletkaan, jos ei ole työkaluja, kuin täällä ei oletkaan maaviljelys pää-elatuskeinona. Ukot nytkin jo tuumivat Myöhäseltäkeväästä, ettei pääse aikasemmin tervoja viemään kaupuukiin. Maaviljely-työt ovat vaimopuolten pidettävät mielessänsä ja se työ on heille uskottu jo vanhoista ajoista altain. >
Wielapä sanon pari sanaa tämän puolen naima-asioista. Poika kuiu heräjää naimaajatuksiin jotakin tyttöä kohti, niin hän sen kohta kihlaa morsiamekseen. Tämän tapahtuessa pidetään suuret pidot; mutta itse naiminen ei tapahdu ennenkuin vasta 2, 3 eli 4 vuoden perästä. Kyllä sitte morsian ei pidä kauppaansa salassa. Hän lähtee morsius-piijan kanssa ja kävelee ympäri pitäjään kerjäämässä apua ja ilmoittelee Kaupan alkua. Wieläpä usiat ajat oleksii sulhasen kotolla, milloin Uninkin työn nimellä.
Täällä rakennetaan masuunia, johon tulee miehiä ennättämiseen. Waan ei se kumma oletkaan:
sillä täällä mak Netaan jotenkin korkeat palkat, ja miehiä kuulutaan otettavan jos tervehlämään sinne Sipilän taukahalle, jossa ennen yhdessä oleskeltiin.
Tämä ensimmäinen kirjeeni lienee mielestäsi outoa.
varsintin näin yleisön paperilla nähtyväst mutta elähän sentähden pahaksesi ota, ^ vaikka tässä paljo kynän vaillinaisuuttakin huomaat; sillä ”puhuessa asiat selkiöö” sauoo suomalainen sananlasku, jos ei se niin ylevällä mielenjuohteellakaan tapahdu. Täten siisminäkin aivon sinulle, ehkä vieuommastlkiu jutella, muuianlan sanan eläniämlne seikoista. Ethän tuosta minulle nurkumisia antane, että näillä yleisön siivillä lennätän mietteeni silmäillätsesi, koska ajan vaatimus on se, että kaikki asiat julkisuudessa valmistaa.
Noh, varmaankin odotat lukiessasi jotakin huvitusta käsialastaui; vaan turhaan! Kas niihin en minä jouda; ja huvitusta sulle jo luonto kylläksi avaa:
maa heittää ehtimäänpalkoista takkiaan ja samassa alkaa muodostua kasvaiminensa viheriäänpukuun; lehahteleva tuulen heuki virkistää luontosi ajatuksiuensa talven kylmistä jänteistä, linnut liehutellen siipiäusä iluian avaruudessa visertävät sulosia virsiänsä, kukin kielensä sujuvaisuudella; aaulurusto, lehahtavine säteinensä, tuiu morsian ruunussa, vetää heränneet silmäsi kehkeillä ajatuksilla katsasta»naan Luojan viisaita käsialoja, joka muuttaa ajat ja vuodet, tekee kevääu ja Iesäu, antaa syksyn ja talven. Nyt alkaa taas se aika, joka muuttaa näköalamme, ikään kuin ihanaksi ilotarhaksi. Tästä ei kumminkaan ollut mietteeni sinulle jutella pitemmältä asiani aineena, vaan muistutin parilla sanalla ajaukin ominaista ihanuutta.
Ollessamme ihanassa tevään ajassa, josta vasta puhuin, ei kuitenkaan ole paljas silmäimme ja korvaimme huvitushyödyksemme; luutta se antaa myöskin sen ominaisnuden, että meidän on työmme ja askareemme ahkeruudella käännettäivä niihin toimiin, jotta kuuluu kansallisuutemmepää-eliuteinou jänteeseen;nimittäin:
maaviljelykseen. Waitka tosinhan maaviljelijän toimet ja työt ainakin juoksevat maaviljelykseen; mntta nyt alkaa se tärkein aika, jota kysyy, onko peltosi niin valmistettu aivotuille kylvöillesi, että niistä taidat odottaa täydellistä vuoden tuloa, jos ilmain ouiituisuus myöten antaa? Ethän tuota pitäue mitättömänä asiana, josma otan asiakseni» vähän pitemmältäkin jutella maaviljelykseemme kuuluvista asioista, koska se on kansamme elinkeinon pääsuoni, ja näet sen, jos olet lukenut Suomettaren 15 numerosta ”Suomalaisten Keisarissa käyntiä, ” miten armollinen Keisarimmekin on kehoittanut rahvastamme riippumaan maaviljelytsessä ja toimittamaan lapsiansa maaviljelys-kouluin, ja senpä täytyykin olla pää ja vartalo yhteisellekin niaamme varastolle; sillä ei vuorityöt, kauppa, teollisuus, eikä maamme ominaiset luonnon tuotteetsuinkaan voikansallemmeelannon tarpeita täyttää. Siihenpäkuuluukin rahvaamme paraastaan jakansalaisemme yleisesti, jonkanäemme seuraavasta osotteesta. Joka 100:ta asukkaasta luetaan:
83 maanviljelykseen 9 kauppaan ja teollisuuteen, ja 8 muihin toimiin.
Jos Suomen kansa lasketaan 1, 700, 000, niin tästä tulisi olemaan:
1, 411, 000 maanviljelyksessä, 153, 000 kaupassa ja teollisuudessa sekä 136, 000 muissa toimissa. Se on siis vaan vähänen osa, mitkä muulla keinolla elatustansa toimittaa.
Nykyisyydemme aika on vetänyt pian jokaista maaviljelystointen pyörtehesen jopa jalommatkin sille arvon antavat. Ja kortian Hallituksemme armollisesta säännöstä onmaahamme valmistettu sitä vastm usiampia kouluja, joista jo usiammat on vaikutuksensa alkaneet, ja joissa annetaan, setä tieteellistä, että käytännöllistä oppia:
jota kumpaakin maanviljelyksessä tarvitaan. Waikka enimmästi rahvaamme on siinä päätöksessä, ettei maaviljeliä tieteellisyyttä tarvitse, herrat niissä harjottelee; ”itse työ tekijän neuvoa;” ja saattaapa oppineemmissakin löytyä niitä, jotka eivät sano tieteellisyyden sopivan maamiehelle ja vieläpä olevan vaarallisenkin viljely-kouluin oppilaistlle tieteellisen opin ja saattavan herraisuuteen. Talonpojat taas, ei ensinkään sitä hyväksy, jos ei näiden kouluin oppilaat herroina palaa, sillä sillonpa on jo, sanotaan, kirjat kaivossa. Näetseu, heidän luuloansa myöten on kaikki Kirje NiemelänNuutiU^^M Oma ystäväni!
Ajatellessani yhtä ja toista, pistipä mieleen lähteä sinuakin (Lähetetty.) itse tuli haltiaksi, on hän joka vuosi maksanut 5 ja välistä 6 ruplaa hop., jota kortiasti oppinut herra rovasti ei ole mahtanut tietää eli muistaa.
Tätä ereystä pyydän nöyrimmästi Tapion toimituksen oikaisemaan. Varkauden Tehtaassa 8 p. toukokuuta1861.
I.P. Mark.
Karttulasta kirjoittaa M. H. Tapiolle:
”Torstai-iltana 18 p. hnhtik. hirtti itsensä Nenolan talon isäntä JohanKukkonen Soinlahden kylässä, liki kotoansa petäjän oksaan. Pariinkymmeneen vuoteen ei ole tässä seurakuunassa tapahtunut tämmöistä kamoittavaa tapausta. Mies oli noin 40 vnodenijässä. Toistakymulentä vuotta sitte meni hän koti-vävyksi tähän edellä nimitettyyn taloon; vaan omiin valtoin tultuansa, puuttuihäneltä ensimäinen talonpojan omaisuus, nimittäin työn ahkeruus; vaan kuin ihminen näkyy olevan itänänsä kuin käsketty aina jotakin toimittamaan, niin tulee hänelle ikäväksi joutilaisuuskin ja niinkuin seisomassa vedessä nähdään monenlaisia matoja ja eläviä, niin nousee myös joutilaanihmisen sydämestä monenlaiset halut ja himot, kuteu häukin valitsi parhaaksi elää kaiket päivät päihyksissä, jota viiklo viehkurissa, josta seurasi, että mitä vanhemmaksi, sitä pahemmaksi”.
Nautavaarasta on Tapiolle lähetetty 3-jatkonen kirjoitus, vaan jossa ei ole paljo muuta sopivaa julkaista, kuin että heillä vn jo ollut pappi vuosikaudeu ja sen kiitettävällä toimella on sinne saatu täydellinen lainakirjasto, joka on hyvässä kunnossa;ettäheillä on viime kesänä rakettu laiua-jyvästö; että heillä rakennetaan pappilaan uutta, 9 syltä pitkää pytiukiä, josta uratta-mies ihan valmiiksi tehtyänsä saapi 1238 ruplaa ja pitäjäs hauttii vielä kaikki lukot ja sarauat; että heillä ou v. 1822 rakettu kirkko, ”joka uäyttää hyviu vanhalta ja rauveuueelta, tliin siinä ei ole muuta kuin seinät ja kylmä katto”, vaan että sitä nyt ruvetaan parantamaan pappilan puustellin maalta myötyin puiden hinta-rahalla, josta itse pappilankin ratennus-kustaunukset otetaan.
Miten peltos on ojitettava, kynnettävä ja kuinka kulletiu vilja kasvulle valmistettava, olisi sinulle paljokin juteltavaa;mutta tuin kirjeeni ilmankin on venynyt liita-pitkäksi, niin en tahdo enemmän tällä kertaa viivyttää; muistutan vaan, että jos näille rupeat etsimään täydellistä ojennusta, kussakin kohdassa seurataksesi luonnon vaatimuksia, niin luulen ettet enää rinnustele minua »pastaan siitä, ettei tieteellisyys ole tarpeellinen maaviljelyksessä.
Koulut ovat jlluri sitä vartenasetetut, joissapitäisi näitätulla tuntemaan, joita tässä olen puhellut; mutta niissäkin on vielä se vaillinaisuus, ettei olekaan kirjoja Suomen kielellä, joista taitaisi saada neuvoja. Ne kirjat mitä Suomen kielellä löytyy, on vähäset ja puutteelliset. Paraat on A. Manniselta tehty:
”Lyhytäinen Maaviljelys-oppi;” M. Karlssonnilta, , KäsikirjaMaanviljelyksessä” jaI.W.Murmannin suomentama, , Käytöllinen Maanhoitaja.” Koulu on siis vähä arvonen ja sen vaikutus alakuloinen, jos ei siellä ole tarpeellisia oppi-kirjoja, jos kohta hyvätkin opettajat on; sillä se on oppilaisille lvaikea muistaa ainoastaan ne, mitä hän opettajan suusta kuulee, jos ei hän saa kirjasta lukea. Siitä syystä olisi varsin tarpeellinen saada suomeksi rohvessori I. Arrheniuksen kirjoittama ”Handbok i Svenska Jordbruket” I:nen ja 2:nen osa:
niin myöskin:
”Om Äterjor» denö Afdelning af F. A. Dahl.”^^WW^^^^^W Punaisesta lumesta ja epäluulosta.*) Epäluulo ja tietämättömyys näkee usein ihan luonnollisissa tapauksissa jotakin ihmetyötä, ja aavistaa siitä kaikenlaisia pahoja tai hyviä kohtauksia. Silloin pitäisi muka aina jonkun erinomaisen hengen tahi voiman oleman liikkeillä. Mutta tarkemmin luonnon asioita tutNva, havaitsee näissä kummastuttavissa sattumisissa tyttönään luonnollisen menon ja nämät kummitukset muuttuvat ihan selviksi ja yksinkertaisiksi seikoiksi, joilla on yhtä luonnollinen kuin yksinkertainen perustuksensa.
(Lähetetty.) Hyvää päivää sulho-pojat!
Erään kerran naapurissa käydessäni, silmäilin Tapion palstossa olevata kirjettä, jossa näin tyttäriltä ulosannetuita heikkoja tieteitä Tapion Palstohinsa ottaneeksi, joka oli minusta hyvin hupaista lukea ja kehoitti sydäntäni tervehtinMn sulho-poikia, kertoen seuraavan seikan:
Kuin tuli’ kerran naapurin Matti kosioimaan minua, tuulten ihastuani hänen kulta-sormukseensa, jonka olikaupungissa täydessänsä »velka-rahalla ostanut, auuoiu hänelle vastaukseksi:
ei niitä niin oteta; sillä jos en minä kuuna päivänä miestä saa, niin en sinustakaan huoli, enemmän kuin muistakaan tämän kylän pojista, sillä lie nuo toisten kyläin sulho-pojat sekä pulskemmat että siistimmät aina mainitusta viinan juonnista ja tupakan puremisesta, jonka tantta on meidän kylän poikain hampaat jo mustaksi palaneet. Lie-, neehän toki ulko kylissä joku punaposki sulho-poika, joka näkee minunkin ihanat kasvoni ja suloisen katsantoni.
’) Tätä kirjoittaan siitä sMtä, kuin Karjalan puolella on tänä vuonna satanut punaista lunta josta on monen muotoisia ihmetyönja aavitus-tumnia herännyt.
Mliistutamme tällä kertaa vaan jokapäiväisistä asioista. Millä silmillä ei äkkinäinen katso höyrylaivan kulkua jamielellään näkisi sii.
näki jotakin ihmettä, joshänei varmaan tietäisiniin aluksen rakennuksen kuiu masiinan laittamisen olevan ihmisten työtä. Tämä ihme ja kumma on toki perinpohjin niin yksinkertaista, ettäpoikanulikka Englannissa, oikein tarkasteltuaan kuinka kausi ei tahdo pysyä kiehuvan padan päällä kilin höyryn voima kohottaa sitä sieltä, käytti sitä samaa voimaa ensimmäiseen höyry masiinaan. Luonnon tapauksista on melkein aina pyrstötähtiin tahi komeettain ilmestymistä pidetty sodan tahi muun metelin aavistajaua; mutta ovathan nämät yhtä tasasesti liikkuvia taivaankappaleita kuin kuu ja meidän maapallokin, joilla kaikilla on määrätty ja oppineilta jo laskettu kulkunsa, jonka he voivat ihan sekuunille määrätä ja jota kyllä alnaktaki kuun ja auringon pimenemisissä osoittaa.
Lumen punertuminen taas ei olepaljo ihmeenpätämaan vihertämistä keväillä, ja sitä vähemmin tämmöinen tapaus voipi olla minkään ennustajana. Ilmassa löytyy nimittäin aina ääretön paljous pieniä kasvuin siemeniä, mutta nämät ovat niin tuiki pieniä että niitä ainoastaan isoimmilla suurennuslasilla ja tuskin niillä» kääu voidaan nähdä. Kuin nämät saavat märkyyttä tarpehetsi ja muuten tulevat heidän itämiselle sopivaan tilaisuuteen, niin kasvavat äkkiä ihmettelevään paljouteen. Tämän kasvamisen voipi siitäki keksiä, jos katselee kuinka syksypuolella kesää lämpimän sateen jälkeen lukemattomia sieniä sikiää välistä tunnin ja vähemmänkin ajan sisään. Tämmöistä on Punasen lumenkin laita. Jos panemme hiukan tätä puuerrusaiuetta isonnuslasin alle, niin havaitsennne tämän punaseu ei olevan luuuta kuiu sangen pieniä kasvuja ja nekin hyvin yksinkertaisesta muodosta; ainoastaan vaan pieniä punaisia rakkoja, toinen toisensa vieressä. Nämät pikkuiset tasvut kasvavat hyvin pikaisesti lumella, joka siitä saapi punertavannäkönsä. Tämmöistä punasta luuta on usein tavattu Pohjois-ameritassa ja Siperiassakin.
Ennen paavin aikaan, ja ehkä vielä nytkin, sattui välistä että rippileivälle ilmestyi tämän kaltaisia punaisia kasvuja jotka tekivät fen Päältäpäin ihan kuin verellä kastelluksi. Mutta tästäpä Papeille ja munktiloille hätä, kuin muka ihmisten synnstä rippileipä vertyi, ja paikalla ennustivat siitä jotakin suurta kostoa ja onnettomuutta. Papit pauhaamaan kansalle ja rukoilemaan pyhiä kuviaan tämän suuren odotetun onnettomuuden estämiseksi. Ja jos ei nyt mitään erinomaista tapahtunut, niin kaikki kansa uskoi pappein rukoustensa ja pyhiin kuviin kautta poistaneen maailman menehtymistä ja heille siitä kannettiin kosolta kiitos-uhria.
Wälistä tuo myös tapahtuu että lumi on mustana jamonasti tämä seikka on hämmästyttänyt maakansaa meillä. Tämä lumen outo näkö taas tulee pieuistä mustista eläimistä, joita akin sikiää niin mahdottoman paljon että lumi niistä ihankuiumustuu. Näistä seikoistaki näette ettei mitään luounossa tapahdu, jolla ei olisi luonollista perustusta, kuin vaan asiata oikein ja tarkoin tutkitaan.
Tällä tavalla ihmeet ja muut kummitukset tulevat ihan selviksi ja luonnollisiksi asioiksi ja kaikki epäluulo vaikenee. E. N.
Wanha ystäväst Tuominen Toivolasta.
oppilaitokset, joilla vaan on lonlun nimi, sitä varten, etta niissä ainoastaan herraksi tulla, muuten on mies mitätön sieltä päästyänsä, »vaikka hän aivotussa oppinsa haarassa olisi pitemmällekin päässyt; siksipä he estävät lapsiansa näihin menemästä.
Wielätäön sinäkin olet siinä päätöksessä, että tieteellisyys on tarpeeton maaviljeliälle? Mutta kas siinä erhetyt; sillä tieteellisyys on hengen valvova omituisuus ihmisen sielussa, joka vaikuttaa ruumininkiu mukaantumista ulkonaisessakin muodossa, toimissa ja askareissa, sen jälkeen hän on tajuvaisuutensa saanut, joko pienemmälle taikka avarammalle näkö-alalle. Kaikki työt vaativat järjellistä perustusta, jonka päälle se rakennetaan, ja jos ei sitä tekijällä löydy, niin itse työ on vaillinainen ja epätietonen.
Sen Sinäkin tiedät, että maa onse jossa kaikki tasvut kasvavat siemenen kylvettyä ja kynnettyä; mutta olethan’ pian huomaaiva, ettei kaikki tasvut menestytään yhdenlaatuisessa maanlaadussa yhtäläisesti, eikä yksi vilja-laji kasva perätysten samassa maassa yhtä lihavasti; eipä kaikille viljoille kelpaa yhtäläinen lannoituskaan.
Siihen ei olemuu syynä, vaan se, etteikaikissakasvuissa ole yhtä paljonkutakin alku-ainetta jasentähden ne sitä erimitassn ottaa ivastaan elengiksensä. Kuitenkin kaikki kasvut vaativat täydellistä ravinnon paljoutta ja jos eine sitäsaa, niinne kuolee ja surkastuu pois.
Samoin on maassa ja lannassa. Jokaisessamaassa eilöydy yhtäläinen paljous kasvuin ’valmistus-aineita, jonka tähden niitä täytyy sekoitella toisiltansa ja sittekään ei saada kaikille kasvuille yhtä soveliaaksi:
niin esim. et voi hieta-maata muuttaa savimaan että savimaata hietamaan vertaiseksi, joissa kummassakin kasvut menestyvät eritavnlla; vaikka kummastakin voi taidollisella työtsentelemiselläsaada soveliata vilja-maata. Lannalla on se omituisuus, ettei tuores ja seka-lanta anna yhtäläisiä ravinto-uesteitä ja sen vuoksi toiset tasvut rakastavat sekaja toiset tuoretta-lantaa.
t). Faini«e//e. tallettamannekertylnus NluiBta vlnIillu«’N8ili8tll, «v»t niin Bek»vi», eikä niiBBä ole mitään, .joka n, nBkit«i vleiB<»!le kerton..
Z. //. Kir^nitllkBeB»n.nne I(lnttulll8t», ei ole mitään oikellt » kerrott^vil», vleiBöl!e.
, /anliile. Xii^nitullBenne:”Ompk intnllin” nn niin täytetty niBtN’puneillll eritviBeiie Blil»inliN’tÄ^lliBellt>, kineellu, , ettei ole voinut Bitä I’am»n»’«elie». I’ll^>ilille Mtämä Iliriliitnll«enne , enieä ts>«in neruBtettu, on linitenllin niin vnnun, BBl^ rii»i»BBn., että iiliivnt Bitä enään iuuiBtllnee. k»envnnllBi ei ole Bitä nantu 1 Z. Kirjeiit>iB:
”s>ninll, »eikilli, ” ei nie pn, ntu BenvunilBi, että ei tl^l>toiBi niieleUiiiin lieitneiln. jullii Bu«lien elleBBä netn!lBelli«i», Bulikei!in!l«ill, uina oy»t inliuittavi» renelliBiiie illiniBilleBekä knulla että iuke».
t?. välitillenne:
, , Kirje ei nie voitu«eniinni »en», B, n pann», lapioon. Bnvelin.aBBk tiiliiBuueieBBi>, iiij, vtiininie «itä tnliiBtullBenB, niniile I3, nBeilieinlne Biinä Ii)I1ä v^litettlivliBBll n, 8l», 88», .
Kuollut-. Warvari P. Öqvist nukkui rauhalliHsti kuolema» uneen viime kuuu 25 p. 5l vuoden ijässä; häntä suree jälelle jäänyt vaimousa ja kuusi lastansa, joka täien muualla oleville sukulaisille ja ystäville tietä annetaan.
Yksityisiä Ilmoituksia. Tämän kautta ilmoitetaan, että Suonenjoen kappelissa ja Tyyrinmäen kylässä on myötävä eli arennillen annettava I’/^ uutta numeroa, jota seuraa 2»/^ manttaalia perintö luonnosta, jossa löytyy tahallinen kartano, niittyjä ja pelto on myös tavallinen, keskinkertainen kalavesi, sydänmaa on yhteinen kymmenellä numerolla, josta kaikkia tarpeita voipi saada.
Jos joku tähän mielistyy, niin tutkaan siitä keskustelemaan allatirjoitetun kanssa, niin sen voipi saadaivastaan ottaa jo tänä syksynä kylvettäväksi. Annettu Suonenjoella 1 päivä Toukokuuta 1861. Clas Collan.
Kuopion läänin työkomppaniassa avonaiseen nikkari-työmestarin toimitukseen saapi va, puhtaalla halullinen nikkarin työtä täydellisesti taitalisen ja kunniatollitsisetnuktsäeyltlöakseeinasäinoastaan taitonsa, mutta myös rehelylitse varustettu (paremmin naimaton) nikkari-mies kuukauden sisään tästä päivästä kirjallisesti pyrkiä allekirjoitetulta. Palkan ehdot ovat:
paitsi ivapa asuuto ja lämmin nikkari ty’ö-huoneessa, 1leiviskä kynttilöitä ja 120 rupl. hop. vuodelta. Niinaa rakastava ei tarvitse vaivata itsiänsä hatemnlsella. Rautavaaran kappelissa 6 p. Toukokuussa 1801.
Fredrie Cajander, työ-komppanian päällikkö.
Allakirjoittaja. asuva LauritsalaSsa Saiman-lanavausuulla, esittelee tämän kautta itseänsä yleisölle vaotaanottaaksensa kaikenlaistenasioiden val< v»misia, niinkuin tanavan läpi laivojen suorittamisia höyrylaivalla, niiden rahtauttaniisia j. m. s. aivanhuokealla palkinnolla. Myös antaaallekirjoittaja tarpeellisia johteita niin Saiman vesillä kuin kanavassakin kulkemille.
VtVmvliotinen kokrmukseni tulee varmaantyydyttämään mitä, jotka väitä asioitansa huostaani uskonee, H. A. Holmström.
P. Asehan.
Maanantaina 17 p. tulevata kesäkuuta tarjotaan täkäläisessä lukiossa vähimmän vaativalle tulevan vuoden varaksi tarpeellisten polttopuiden sekä lamppu-rasvan ja kynttelien hanktiminen, sillä ehdolla, että hankkimiseen tarjolla olevien otollisuus tutkitaan allatirjoitetulta, lukion rehtorilta. Kuopiossa 11 p. toukokuuta 1861.
Msi musta koiran-pentu, jolla on keltaset jalat ja valkonen viiva selässä, katosi 29 päiv. huhtikuuta. Jos joku hyvä ihminen olisi sen korjannut, ilmoittaisi siitä muurari Petter Hyväriselle Sakari Jäntin kartanossa. Kaupanhyviä heiniä koulu-vahtmestari Paavali Hakkaraisessa. Myytävänä:
yhdet roskat, joiden hinnasta saapi keskustella A. W. Hallikaisen kanssa.
lln<lerteellNH<i, ooenäe 3 I^lluritBllill inviäBlliinn, 11N, n11, 18 monnin?, reilnininen<lern, r Bi^ IINB lien ärade lliilnänlieten tiii nmdeBör^B, näe llf 8, 11», Bill^ IlN!nmiBBioNB>, BpeliitionB neli kFentur-aMrer, 838oni.klllrerin», f jg, rlloBter, pennin kn^nlllen, belr^lltnin^arnen t»n^Berinss ineli Kn^dät»r, einntta^ninF oen ai’B«, nlininF », f v», ror m. in. innt diili^», Bt6 proviBion, 88.mt tiiiilllnäa^ki’ me6llileii^nli^ uppi^Bnin^n, r, detriiNÄNlie Be^llltinnen 8äv»1 K Bkilnen BNin nä Illlnaien.
Nn inknFäriA erlllrennet i äennn, di-», n»elie tiliäter ini^ », tt pä dii, Bt», Biitt illiittL^», niine ii, rn.<le liNlninittenteiB intreBBe.
11. llnlmBtrnin.
80m fl»z2 blllvit v«okt 3tt liir »IMmandi-in^ÄNllkt 3s yn ÄrdktB!l2BB3 li)IKuopio 81268 sätllKl 2N8l3ll» olt lottsri. 82 UPPM2N3B 6N11V27, 80M UNBk2l Bli3nli3 billllK «iertill. 3lt förs ä6N 23 N2Btkomm2llä6 M3^ illlemn2 äSB3NUN2 1, 08 N2ZON »s lruntiium6lBso’rsniuz6llB meälemmgs.
alFula 0011 «illvki-, o^inelerook llnkklr-ur, truntimmerg aoli silfver-ur, ks^sr, n^okiär iilvenBom oeli «illiin, Vii<>^-!II-, illlt till olilill ini«l!i.^^^^^^^^>^^^^^W N«8 unäerteeilnaä, baenäe irii, ntinilBt»ren I, iij»näerB F^rä, <inneB tili 8»1 n80ininllr’Nn.ttilr n.k ätBkiili^n. Bi^^; älven eniottkAe» Itn, lienBkll Btränon Fkiler-iiattkr tili diekninF non tvättning.
111. Dlironmlln.
Tulleita matkustajia:
toukok. 2 p. vara tuomari Lagerstam Nilsiästä kaupungin-palvelia Haraldissa; 3 p. maamittariHjelmmanLeppävirrolta vuurmanni Heimosessa, provisori Waeklin Oulustaktstitievarissa, sahakirjuri Vöyhiä Karttulasta kaupungin palvelia Lunbbergissa; 7p.
Paaval Laitinen Joensuusta ja maamittariHjelmman Pielavebeltä festkievarissa, sahakirjuri Multanen Karttulasta 31. Itkosessa, ruukinhaltia Wahl Varkaudesta seurahuoneessa; 9 p. kirjanhoitaja Harlin Savonlinnaöta kaupungin-palvelia Lundbergissa.
Kuopiossa, P. Asehanin ja kumpp. kirjapainossa. 48ttl.
Pai>n’luvan antanut:
C. A. Thrrman.
Xunzörvisor.
Nniisst U», FiBtl’lltenB j <I», F sÄttaäk d«Biut utliMele», via mänäll <ien 13 <ienn«B lel. 11 l. in. inl«> Nll^iBtrllt6n Z, liällnuB6tBkeenli6 «sseutii^ entrenrenaä »uktion, ötäenininBts«r<il-llnä6lltt pB, v6Bti’», Biälln «lt , utiueÄ Btr», n<iAktn, n, li^n li, ilelintln li, «BenB liörntili äen «e<inllBt unpsorein, n^H or)?AAÄN via Xoijnnniemi llndrin^» en inui»l Fröstän tiii 8Z«l»n )löjli oe« beZilailenliet, «om <iet löi’ »nli»«M«t lio^j«r<l «eli Ii« 8 Nll^iBtrllten tili p^B«en<le tillFlln^ii^ll K«Btn», <iBlor8i »F närmare utviBg, r; iivai«in ve6eri)i)in, n<i6 Bnekuiantei’ IliillneäeiBt underrätta». Xu«ni« li, KllliuB, <ien 8 N«H 1861.
?ä nia^iBtrB, tenB vägnar:
liuädiioli.
«A förelnAät via ben»n<llin^en l^l »tillien» dlknäreäsliap, vartin, närm «äel»t unäerrättkäe, lltt läBknin^ «lk »prutorne e»enöfnin^ine<lölriF« äertili liörn, näs reliBkllp Ilomnier ktt velli»tii11ll» unäer lapet «ll nast» veek», a elen ä«l^ oeli tininie B^äant »ei^llilt trniNBl».A iFlltliörnen tillkännll^ifve» oek 6ä en livar k»r n, tt s, nö^vlllet»^äiäen «i^ inlinnll, tor lltt viällie iuroiänllnlie lllvllkt», , via älvent^r, n, tt, »llfrs, int ikAk», lörflliie^ Ie»n viBg, B, unäerkHBtkB äet »nBVB, r FälillnäedrknäoräninA liir forBunimeiBe niirutinnÄN »taäFkr. Xuopiu liöälui», elen LorFmäBt»re «eli liöä.
Mneia^en äen 13 äenneB, I^. 10 l.m., uppnB, näl», B insnr In^vai’. terinSB-X«initen s, Mdlnizet »jnttinsein l«luin», i’ talioen veei oon tMAiitein liB^unei tkl^-^un lör <len liii, r ioria^äe niilitli, i’kNB denol, nvllroln veätli-liöiÄnäe leveientorer n«, rmeäelBt unäei’!’lltt», B.
Kuopia MälmB, äen 8 Ug^j 1861.
?öIn^vai’t6!-in^B’Xo!nitenB vli^nar:
liuädäell.
Lr»näBM i Btg, äen verllBtillleBonBäkFSn äen22, lorBän^en äen 23 nen lien 24 äenn«B, i 8t8, 6F«.t1 oräninss; «on uMink>, n»B »kmtiiFe FsräBe^n, i’e eien 6iBnonenter «^tt, via la^ll nMiijei, ej »IlenklBt M lemnk tillträäe tili «ine nuB oek vinäs, r, vt».n »tven »eäermera inoin äen ti6, soin kkter deBkn, <lenlieten klln äein iorel»FFkB , luilFöin^, nvn, <l B^netörlllttnin^Bini!, nnen»Iltn, nöäiAt iore »krilv». Kuopio MäliuB, äen 8 Us^j 1861.
LorFinB»tllre oonMä.
Bt», äenB dnr^n, rs neli ior8v», r8l:», rlllr uppkaiin, » 8, Il.sänuBet onB <l2^en äen 29 <ienneB kl. 10 f. in., <or lltt diklnli BiF väij», t»xerin^Bm »n »f BiBtlielet ilrB rör«iBeoen tärBVl>, l’B-n.fjzifter; tllxerin^en 2tt torzi^Fs, ?reä»^en 6en 31 i»n, mml>, inänkä; nv^rnni veäerbörllnäeniiriFenom unäeri-li, tvB. KuopioIl, äänuB, äen8 Nkj1861. Lor^iuli, BtHi’k 0011 Nää.
Nine6»n äet sii^^er NkFistraten lltt tillväF», drinFN, Bää»n toryninF tar Kskllnäet iliennn, »taa» iiBilevn, tten, BNin ekter oniBtän«li^neterne »n»e» t^enii^, «en nvui^iä nulvu«iBN, KliAN, Bt doräe afBeB li8llen» »k^ä<l unlier lekti6en B», int deztäinnillnäet llk ienipii^», br»^äer, tv vlliäer «t»äen« »»mtli^« dor^er»il«, p närinelieiztnpvk»lllllit MNä6nuBet liuäbäeil.
on»lin^en tien 29 i <ienne manaa kl. 11 s. n, ., sör»tt viaU»ssiBtr»ten, olver äremiet nör»B oen »in mening Mr». Kuopio Kä«ilmB, lien 8 U», j 1861. ka inllssi«tr^t«nB vä^nnr. Olga Maria Tonvotar, Ilolahden neito.
Täiniin vastauksen saatuansa läksi Matti äänetönnä ruoste» lähteen luokse, ja, viskaten nutun päältänfä, rupesi hän heti hiekan ja ruoste-veden kanssa hampaitaan hautaamaan, sanoen:
, Mä on ilmanen tumma, jos ei tupakka lähde hampaista”. Siitä päivästä lahtiin on Matti ollut kohta lvuoden ajan sekä viinasta että tupatastn aivan siisti mies.
Pielavedellä 13 p. huhtik. 78«1^^^^^^^^^^^^^D Ml, , ^, «, /»i«, «.
>^» >^. ?’ieiäl>n»’«e//e /lseinttlieelei/li. I^inetliiiuänne runo ”V»kliB<H V«, lituB-vir«i” ei »ovi lapioon «, iueenBll eBitx»-tnpl», n«l>, vuok»i. liunonmittn. »itu, v»B<»^n oiiBi jotenkin Beivä.jli BUMvn, niin että kellnitllininu teitä ei lirittämään Imi-joittlimatt» lunul^i^ulliuie nmisllk villttnmii«miBBll nineiBB«.
Rääkkylästä 4 p. toukokuuta. Koska kevät jorupeaa virvoittamaan jähmettyneitä jäseniämme, niin tahdon minäkin puhella muutaman sanasen täältä meidänkin pienestä pitäjästämme. Ilomielin vaitta äänettömästi olemme mekin täällä seuranneet nykyisen ajan vaiheita ja tapauksia, jotka kaikki osoittavat pyrkimistä parempaan ja niin jo täälläkin vähitellen ja hiljaisuudessa työtä tehdään paremmuuteen päin, ehkei vielä sietäne sanoa meitä jo hyvin loitoksi päässeemme sivistyksessä, niinkuin eräslähettäjäI.H
n täältä kertoo. Waan mahtanen erehtyä, koska en minä ole sitä paljolta havainnut. Kyllähän isäntä-miehet, kuin vaan varat vähinkinriittänevät, välkkyvässä verassa kävelevät ja katsovat sen kovin suureksi häpeäksi maatansa viljellä outilla voimillansa, jonka tähden ovatkin alinomaa työmiesten puutteessa, sillä eihän niitä mistäriitä kuin kaikki herroja tahtoo olla. Muukaan ulkonainen käytös eivielä osoita sivistyneitä tapoja ja sisällisestä emme tarvitse puhuakaan.
Waan arvelleen I.H
n jo aika askeleen hypänneensä sivistyksen tiellä, kuin hän taitaa moniaita puustaviapaperillepiirustella, vaikka sanotaan senkin kirjoituksen, joka Tapion 16 n:oon on otettu, olevan toisen tekemän eitä omansa. >
Kauppanliehistämmekin puhelee I.H
n pitkät lorut, vaikka ei vielä heitä oletkaan kuin yksi, jota on ulottanut kaupan pitoa. Mitä tämänkin kavaluuteen tulleen, niin mahtaa I.H
n, joka ei vielä kuulu häneltä kopeekankaan edestä tavarata ottaneen, arvella häntä appensa koulussa käyneeksi, joka tietää hyvät neuvot antaa kaupan käyntiin ja usein kehuu entisiä kauppa-retkiänsä, jolloin myöjät ja ostajat peijattiin. Eli lieneekö vähän kateuttakin, koska I.H^n, joka ennen oli pienikauppamies itse, on täytynyt jättää tämäkin, kuin ei ollut kykyä päästä vartonaiseksi kauppamieheksi. Arvelen minä kuitenkin vähän etua tulevan kauppamiehistämme, jos, niinkuin tähän asti, myövät tavaransa samasta hinnasta ja helpommastakin kuin Joensuussa, sekä antavat kohtuullisen hinnan maamiehen tavarasta. Niin on kauppamies Pentti Hirvonen syksystä pitäin maksanut viisi ruplaaruistynnyristä, jolloin ei Joensuussa maksettu päälle neljän ruplan kahdeksan kymmenen kopeekan. Näkyy jo kirjeeni venyvän kovin pitkäksi, siksipä lopetan, kunne toiste saanen parempata puheltavaksi.
Aatu Syrjäläinen.
Kotomaalta.
Kuopiosta. Kaupungissamme tahtoo nykyjään olla suuri färpimen kuin myös muunkin maatavaran puute vallan päällä, johon on syynä juuri pahimmoillaan oleva keli-rikko eli rospuutta.
Ilma tuin on ollut tälläkin viikolla kolkko, ovat jäätkin niin Kallavedellä kuin muillakin vesillä vielä paikoillaan, jonkatähden maaseutulaiset eivät ole päässeet tavaroitansa tuomaan kaupunkiin.
Muuten on tumminkin kaupungissamme sisällinen liike mitä vilklaampia, sillä, paitsi monia hyviä tuumia ja toimia, suurenee Kuopio päivä-päivältä aina jonkun uuden rakennuksen nousemisella.
Wanhojakin korjataan ja siistitään erinomaisella toimella ja ahkeruudella.
.—.
Mikä yhtähyvin olisi toimeen pantava ja tärkeä seikka kaupungillemme, olisi lyhtyjen saanti katujen kolkkiin; sillä kamalat ovat aina nuo syksyiset illat kadulla kulkevalle kuin ei näe eteensä enemmän kuin umpi-sotea. Eihän tuo kustannus «lahtaisi kohota erin kalliiksi talollisille, jos jokainen palvelevainenkin määrättäisi maksamaan ivpeekan eli pari niiden ylläpitämiseksi, ja sen he aivan hyvin ja varoissaan tuntumattomasti voisivat tehdä, sillä senverran siitä olisi heillekin hyötyä. Ollaan siis toivossa syksyyn’asti!
Rautalammilta 7 p. toukok. Hyvä ystäväni! Koska olen nähnyt Tapiossa yhtä ja toistailmoitettavan useoista seurakunnista, niin täältäkin, vaan en kuitenkaan minä vielä ole ennättänyt Tapion palstohin mitään tietoja antaa, niin tahdon minäkinmuutamia tietoja antaa täältä. Muutamat nuoret neidot herrassäädystä seurakunnassamme nostivat jo viime talvena kysymyksen, eikö olisi mahdollista saada toimeen senlaista oppilaitosta seurakunnassa, jossa tyttö-lapsia talonpoikaisesta säädystä opetettaisi lukemaan sekä neuvottaisi kaitellaista käsityötä tekemään. Kauvan kuitenkaan eivät mietteitään arvelleet, vaan päättivät ryhtyä asiaan kuta pikemmin sitä parempi. Mutta että saada tätä hyödyttäväistä laitosta toimeen, tarvitaan myös varoja, arvelivat he, ja kuinka näitä saada, sitä eivät myös kauvan arvelleet, vaan päättivät käsityö-kaluillansa ja muilla antimilla arvan kautta koota varoja. Ja niin tapahtuikin. Wapunpäivä oli määrätty siksi päiväkst, jonaarpa »edettäisi. Tämä arvan-veto tapahtui isossa pappilassa, johonka herrassäätyiset tavallisuuden mutaan kokoontuivat. Arvan määrät oli ensin 300, vaan koska setä ottajia että myös voitettavia ilmestyi enempi, niin lisättiin tähän määrään vielä 85, niin että yleensä siis oli 385 arpa määrää ja noin 80 voittoa, ja joka arpa määrä maksoi 15 kopeekkaa eli 60 penniä; siis karttui tällä tavalla 57 ruplaa 75 kop. hop. Näillä varoilla aikovat ostaa kaikellaisia työ-aineita, niinkuin ompelu-ainetta, kehruu-ainetta j. n. e. sekä kirjoja annettaviksi köyhemmilk tyttölöille, jotka eivät voi itse tu-joja 3t:«»». W^ I »» ÄBVR Sanomia Salvosta ja Karjalasta.
Laumantama 18 paivänä Toukokuuta.
Hinta vuosikerralta:
3 markkaa 40 penniä ja puolelta:
1 markka 80 penniä.
JaetaanKuopiossa:
P. Asehanin ja Kumpp. Kirjakaupassa tello 12 päivällä.
Helluntai-päivänä saarnaavat Puolipäiväsaarnan, ruots. tuomiorovasti tohtori Borg ja suomal. varakirtkoherra Beyrath.
Ehtosaarnan, suomal. varakirktoh. Ingman.
Pipliä-selityslä pitää, ruotsiksi, lello S j. pp. varaliikkoh.Beyrath.
2 Helluntai-päivänä saarnaamat > Puolipäiväsaarnan, ruots. vara tirktoh. Ingman ja suomat.
varakirkkoherra Nykopp.
Pipliä-selityötä pitää, nvtsiksi. kello 5 j. pp. tuomiorovaSli tohtori Borg.
ostaa. Valmistetut työt aivotaan sitten jälleen myötää uusien ainetten ostamiseksi. Nyt en tästä tällä kertaa voi muutasanoatuin toivotan ivaan onnea ja menestystä sille tiitettävälle koulu-laitokselle, sekä itsetullekin halua mielellään tulla opetusta siitä saamaan.
Tämä laitos tulee ottamaan alkunsa maanantaina jälteen kolminai» fuuden, ja pidetään ensi aluksi yksi päivä eli maanantai-päivänä viikossa. Kaikki köyhät tulevat saamaan ilmaiseksi opetusta janeuvoa, mutta varatkaammat saavat tehdä jonkun pienenmaksun vuodessa opistansa. Tähän kouluun ei myöskään tule otettavatsi vastaan nuorempia kuin 7 vuotisia lapsia. En malttanut olla julkaisematta näin hyödyllistä ja tiitettävää aikomusta, sentähden Pyydän nöyrimmästi että tämä kirjoitukseni otettaisiin Tapion palstoihin.
Toivon vasta tästä saavani enemmän ilmoittaa, tuin tuo kerran tulee toimeen ja alkuunsa. Olisipa toivottava että muutkin seurarakunnat ottaisivat tuosta esimerkkiä. Olen aina ystäväsi I.L.
«la KoBka 8)k») pienenkukan nukuttaa, Hän kevääll’ kyllä MllenB veräjää, .?a lintuinen kuin talvekB vaeltaa, Hän KeBäkB’ kyllä takain palajaa.
Vkkn t»li6otlioB’ Bii, )’Btuviini tuntea, Ben m)lBkv»ilman , kallottaa, Vi leli6en ruolioo eikä Ke6on kukkia, Vaan ikmiB-Bielun keikkoo onnea.
Oil ennen ininull’ M)’öBkin oma )’Btiivii, Ben m^llilm^n tuima tuikuuB K^lmenBi, Vg^nn turnalln etBin kur^» tiiiillu kotia, Viel’ Binne pitkä oil mun matllllni.
piennii I»B’ua Mn mil tiinne )kBiniiin Xulek^im^^n au6oBBÄ maailma^’; N ole minull aimoo ollut iBäBtiiin, Nlun äitin lepiiii le^lmilBB’ tuonelaBB’.
Nurmeksesta 2 p. toulot. Täälläkin on saatu laina-lirjasto vähitellen karttuneilla lahjoilla jo alulle. Siinä ei ole tietääkseni vasta kuin noin sadan paikoille kirjoja. Ilahuttavaa on kumminkin nähdä, että rahvas rupeaa kirjastoa lukuhaluisesti hyväilemään. Kirjoja siinä on vaan liika vähä vielä.
Eilen, papissäädyn virkavuoden määräeli raja-päivänä, kokoontui kunnioitettavan rovastimme luokse vallasväkeä, eiainoastansa omasta vaan myös naapuri-seurakunnistakin, kukin ihastustansa ilmoittaen kuluneen ajan onnesta, setä samoilla onnen-toivotuksilla alottamaan ihmis-aistimille hämäriä tulevan ajan vaiheita. Tässä tilaisuudessa läsnäolevien ratoksi ja alleilla olevan lainakirjaston hyväksi, oli seurakuntamme vallas-neitojen ahkeruus toimeen saanut arpa-huvitukset, joten kokoon saatiin 160 markkaa.
Horkkaa ilmestyi tevät puoleen pian joka taloon, vaan siitä on hyvä kuin on lääkäri pitäjässä, niin saadaan ”rohtoja”. Kuolevaisuus ei ole kumminkaan ollut kohtalaista suurempi.
.P
r
n.
Syystalvesta oltiin täällä siinä luulossa, ettei erinäistä elon puutetta nyt voine tulla, kuin olkia saatiin kokoon niinkuin keskinkertaissa vuonna ainakin; vaan riihen puinnissa, jota talvikausi tuhrataan, vasta huomattiin, että lähtö eli sato oli tuskin puoli sitä vastaan kuin keskinkertaisina vuosina, ja tämä, niinkuin vesikesän vilja ainakin, sisälsi tavallista vähemnmn ravinto ainetta. Näin uhkaavan elon puutteen pelvosta tarttuikin suuri osa talollisiakin jo keski talvesta tukin vetoon, josta täällä ei puutetta ollut, ansaitsemaan elon osto-rahoja; vaan kuin herra Noseniuksen työ-paikoista täällä rahvas ei ole saanut käsiinsä ansaittuja työ-palkkojansa, niin ei ole kyenneet kelin aikana, rahan puutteen vuoksi, muualta elon hakuun, ja nyt rospuutan tultua, muutamien, joillasuuren kiusan perästä onnistuikin saada palkkansa käsiinsä, on täytynyt rahakopeikoineen turvautua omiin kauppioihin, jotka näitä hätäisiä armahtaissaan ovat myöneet jyvä-kapan 27 kopeekasta hopeassa, eikä silläkään enää saa. Siis on nyt täällä yleinen kova elon puute, niin ettei yksi kykene toistansa auttamaan. Nahvas ihastui kyllä siitä kuin saivat luvan elon ostoon ruunun makasiinista, vaan kuin tieto siitä ei tänne ehtinyt kelin aikana, niin ei ne, joiden hevoiset viime kesän huonoilla heinillä tukin vedossaovat lamautuneet, kykene elon perille ennenkuin selvällä kesä-kelillä. Toivottava olisi etteu ”rahamiehet” ja muut semmoiset ”partsikat” saisi ennaltanäiden!
mönömemaMMisensal Wastausta muutamaan muistutukseen A. I.H:lle.
A. I.H. onTapion 17numeroon lähettänyt kirjoituksen”Antti Wastaselle muutama muistutus, ” jossa puhuu A. W. Ingmannin raamatim-suomennuksesta. Siitä oli nimittäin Antti Wastanenti sanellut kirjeessään Hiljaisen Heikille Tapion 12 n:ssa, mutta nyt päättää A. I.H. tämän kirjeen sisältävän ”muutamia erehdyksiä, joidenkaoiknsemisen katsoo sangen tarpeelliseksi.””Wirheitä havaitessa, ” sanoo hän itse, ”edestuotakoon perustettuja muistutuksia; kaiketi ne otetaan korviin, jos niissä on totuus” .—.
ja niin sanommameti hänen muistutuksistansa. Mitkä ne ovat ja mihinkä määriin perustettuja, tahdomme tässä osoittaa, jotta A. I.H. tulisi tietämään miten olemme hänen muistutuksensa korviimme ottaneet.
Hän sanoo ensinnäki kirjoittajalla (A. W:sella) eiolevan, , felvää tietoa pyhän Hengen vaikuttamisen-laadusta, koska ei hän Jumalan kirjoitetussa sanassa voi käsittää itse asian ja tekstin, hengen ja puustavin eroituksen (.
– x«r« ?rvev/<«, x«r«a«^x«)”.
Saiskohan kysyä mistä A. I.H. on tullut huomanneeksi tuon Antti Wastasen tietämättömyyden? Siitäkö että hän oli kirjeessään sanonut ”Pyhän Hengen vaikuttamisteu jumalallisen sanan ilmoittamisessa olevan alku-kielen tekstiin sovitettavat”, ja että jäännökset olivat ihmistyönä pidettävät?” Jos A. I. H. ei tarvitse enempätä, kuin tämä lause sanoo, tietääksensä Wastasen opin p—yhän Hengen vaikuttamisen laadussa, niin on se hänelle ilmoitettu x«rer ?epe^<«. Ja jos A. I. H. ei usko p. Hengen vaituttamisten jumalallisen sanan ilmoittamisessa olevan alku-kielen tekstiin sovitettavia, niin se luulonsa on
> x«?« on^xn.
Mutta jos hän luulee sanansa olevan Perustettuja muistutuksin Antti Wastaselle, tahi jos arvelee kenenkään järjellisen ihmisen niistä faavan ”selvää tietoa” pyhän Hengen vaikuttamisenlaadusta, niin se on
yksinkertaisuutta. On siis toivottava että A. I.H., jos mieli tosin oikaista Wastasen erehdyksiä, ensitilaisuudessaparemmin osoittaa, miten Raamatun alku-kielen teksti näyttää ett’ei p. Henki olisi vaikuttanut jumalallisen sauan ilmoittamisessa, ja toisahalta taas, missä kohdin Raamatun käännökset ovat toimeen saatu p. Hengen ilmoitusten kautta >eivätkä ole ihmis-työnä pidettäviä.
Muut mietteet, joill’ei ole asian eikä Wastasen kanssa mitään tekemistä, saa hän sillä kertaa poisheittää muistututsistansa.
Toiseksi muistuttaa A. I.H. Antti Wastasen turhaan soimanneen A. W. Ingmannia sillä, että moniin hänen nmutoksiinsa ei alku-peränä olisi muka muuta ”kuin hyljättävä muutoksen himo”.
Siinäkään muistutuksessa ei ole totuutta vähääkään. Antti Wastasen kirjeessä seisoo nimittäin selvillä sanoilla:
”varovaisuuteen tehoiitäneet, jotka
> olivat vaivoin suostuneet Raamatun (suomennuksen) kevyt-kätiseen korjaamiseen, hämmästyivät havaitessansa siinä perinpohjaisempiati muutoksia, joihin alkuna ei ollut muka muuta kuin hyljättävä muutoksen himo”, ja heti sen perästä:
”näitten moitteista se ei ole vähinnä pidettävä, että” j. n. e.
Eikö A. I.H:n pitäisi hiukkaisellaki ajatuksella käsittää Wastasen tässä kertoman muitten (nim. varovaisuuttavaativain) mieli-alasta, varsinti kuin hän jo sitä ennen oli sanonut tahtovansa puhua siitä, ”millä mielellä tämä (A. W. Ingmannin) uusi Raamatun suomennus on maassamme vastaanotettu”? Tämän muistutuksensa ohessa sanoo A. I.H. ”eipä myös käy täyteen toteen Ingmannin ensinnä kieltäneen kaiken korjaamisen, ja jälestäpäin yksin käyneen sen kimppuun, sillä vain perinpohjaisen” hän (aikain vuoksi) oli kieltänyt” j. n. e. Nyt täytyy meidän pyytää A. I.H:n katsastamaan 19:ta sivua siinä lyhykäisessä arvelossa, josta olimme puhuneet. Aikansa suhteista puhuttuansa sanoo A. W. Ingmanin siinä:
”kaikki tämä yhtehensä vaikuttaa meissä Xai^alan neito.
Vaan k)llä lö)6än »en kuin matkaili lopetan, .la lepään nitin laella» povessa; Biell’ k)llä vielä kaikki murheet unnotan, Bill’ kv^neleet ei vuoäa nau6aBBa.
(Llilietettv).
kuinka Buiullinen on mun mieleni, .?a kuinka katkera mun elämä, NuokaukB6lla viettelen mu. päiväni, , ?a kyyneleillä öi6en lietkiä.
On vkBin kedon KukkaBilla BiBärenB, lintuiBella rakkaat poikanBa, On mvodkin nienell’ MnikBellä z>6lelTenB. , ?g. pääBk)’Bellä oMll peBiiNB«.
Rehtori F. Nhman on Talln kartanossa muutamissa vuosissa saanut ja tappanut 15 sutta ja 32 kettua hautaniekalla susi-tarhalla, laitettu hovimetsästäjä-mestari von Greiff’in tapaan ”Svenska Jägareförbundets Tidskrift för April oeh Maj 1833), muutamilla saman kartanon omistajan parantamilla muutoksilla.
Ainoa vaiva, sitte kuin tarha ja hauta kerta ovat valmiit, on että joku Poika joka aamu juoksee katsomassa hautaa, jos siellä on mitään.
Kaikki sudet, jotka ovat tulleet tarhaa likelle ovat menneet siihen; mutta viimesinä vuosina on Helsingin tienoilla näkynyt hyvin vähä susia. Mitä vanhemmaksi tarha tulee, sen paremmin siihen sudet menee.
Paitsi sitä, että tarha pitää tehtämän hyvä ja huolellisesti, sekä tarha-aidan kallellisuus ja korkeus saaman kohtuullisenmääränsä, on tärkeä asia valita soveliaan paikan. Mitä enemmän aitauksia tienoilla on, jamitä enemmän liikettä ja hälinää siellä on, sitä rohkiammat ovat pedot. Talin susitarha on muutamia kyynäröitä Munknäsin rouvi-tuvasta ja suuresta tiestä, ei kaukana Helsingin kaupungista.
Tämä susitarha, joka on rakennettu vuoren juurelle ja on sen sisällä hietakumpu tiheällä metsällä, on noin 600 kyynärää ympäri.
Siihen on mennyt noin 600 paria 5 ja 6 kyynärän pituisia kuusisia seipäitä, ’3000 kappaletta 9 kyynäräisiä vahvoja kuusista aidaksia, 2400 kuusista vitasta sekä yhtä ja toista pientä puuta ja riukua tuekkeiksi ja kuopan rakennukseen, niinmyös 70 työpäivää, paitsi niitä kuin on mennyt hakatessa ja vetäissä edellä mainituita tarpeita.
Mdellä kerralla saatiin tästä haudasta 2 sutta, toisen kerran 2 kettua ja taas kerta 1 uros-susi, 1kettu ja 3 koiraa. Susi oli haudan yhdellä sivulla, kettu eräässä nurkassa ja kaikki 3 koiraa taas toisessa nurkassa. Susi kiedottiin ensiksi ja kuin sitä ruvettiin haudasta pois vetämään, sai kettu rohkeutta ja puriikse kiini sudeu hautaan, jolloin koirat, iloisina vapauksestansa, rupesivat li«.
makasti haukkumaan.
Muutamia päiviä sitte (viime talvena) oli eräs naaras-susi ja 2 kettua menneet kuoppaan, mutta tällä kertaa oli susi vankeudessansa tappanut molemmat ketut ja enimmäksi osaksi syönytkin ne.
Kaksi vuotta takasi, oli 4 sutta sattunut menemään tarhaan, mutta yksi niistä vaan oli mennyt kuoppaan. Luultavasti olivat ne toiset nähneet kumppaninsa putoavan kuoppaan, sillä ne olivat pureksineet kolon aitaan ja sillä tavalla pois päässeet”.
Tämän saman susitarhan rakennuttaja, Talin kartanon omistajamaaviljelysneuvos, luutnantti Rotkireh on minulle hyvätahtoisesti lähettänyt riitingin ja tarkemlnat selitykset tästä hänen parantamasta v. Greifsin hautaniekasta susitarhasta. Jos ken näillä Kuopion tienoilla haluaisi rakentaa semmoista susi-tarhaa, niin mielellään näytämme hänelle näitä riitinkiä ja annamme tarpeellisia selityksiä Leväsellä.
vittämään.
Pari vuotta sitte on luutnantti Rotkireh rakentanut samanlaisen susi-tarhan toiselle tilallensa Tavastkullalle. Tästä tarhasta on toissa talvena jo saatu hyvin ja tänä talvena, itse joulu-aattona on siitä saatu yhdellä kertaa 5 sutta ja toisena joulupäivänä 1suden sekä moniaita päiviä sen jälkeen 1 suden ja 2kettua. Sanokaa sitte, eikö laitos ole hyvä, sillä kuin tarha ja kuoppa ovat valmiit ja syöttiä siinä, sekä petoja löytynee tienoilla, tarvitaan siinä aivan vähän vaivaa nähda. Enemmänhän jahtivoudilla on puuhaa saadessa kansaa jahtiin, jossa ne vaan ryyppivät ja kävelevät joutilaana kalliit kesäpäivät. Jos eivät nimismiehet tarvitse jativoutia avuksensa, voitaisiin nämä jahtivoudinkapat käyttää muuhun hyödyllisempää’» vaikkapa suden tappu-rahoiksi, sillä mielestämme ovat korkeat tappu-rahat vakaimmat keinot metsän eläviä ha M n.
Susi-tarhoista.
Kuin tänä keväänä on näillä Kuopion tienoilla ollut niin tavattoman paljo susia liikkeessä, niin taitasipa ollahyväruveta maamiesten neuvoittelemaan pois näitä talon-eläinten vihollisia.
Helsingin ruotsalaisissa sanomissa v. I^6o n:o 34 oli kirjoitettu:
”Kuinka pyydetään susia ilman metelittä”, jossa kertoja sanoo näin:
”Paljo on kirjoitettu susista ja senvuoksi tahdon minä vanha suurimmat epäykset kaiken laatuista, jopa vähintaki muutosta vastaan suomalaisessa Raamatun tekstissä”. Mitätöin on siis tämäki A. I.H:n muistutus.
Mutta hänen kummastuttava huolimattomuutensa näitämuistutuksiansa tehdessä saattaa meitä ajattelemaan, että hänellämahtanee olla mielessä joku tähdellisempi seikka, jonka pitää pää-asiana muistutuksissansa. Se onki säästetty viimeiseksi jakoskee Suomen pipliaseuran hankkeita kysymyksessä olevan uuden käännöksen toimittamisessa. Näistä sanoo A. I.H. Antti Wastasen jaaritelleen”, ja vaatii että jokaisen pitäisi käsittää, ettei se ole ”puuhansa pussiin paneminen, jos joku seura päättää esimiehensä eli jonkun muun kautta jotaki asiaa toimittaa”. Mitä tuohon ”puuhansa pussiin panemiseen” tulee, niin tosi on että Wastanen niin onsanonut Pipliaseuran toimituskunnan peräyntymisestä, vaan sen on tämä toimituskunta itseki sanonut kertomuksessaan, ehkä toisilla sanoilla, kuin kuuluu:
”niissä (lausunnoissa) oli kuitenki niin vähä yksimielisyyttä, ettei toimituskunta silläkään tavoin saanut selväksi, mitenkä tämä Raamatun käännöksen korjaus olisi parahittain toimeen pantava. Sentahden jätti toimituskunta esimiehensä haltuun kaikki nämät lausunnot, hänen tehdäksensä niinkuin asian laita olisi vaativa”.
Jos joku tällä tavoiu yrittää jotainasiata, vaan tulee niin ymmälle, että täytyy toisen haltuun hankkeensa jättää, eikö hän siis ole pannut puuhansa pussiin? Noh, samoin teki nyt toimituskuutaki, sillä kertaa kuin jätti asiansa esimiehensä ajettavaksi.
>
Waan tämä kohta on niin vähän-arvoinen, ett’emme enää olisi siitä puhuneetkaan, ellei A. I.H. olisi sen tähdenmeille syyttömästi nuhaansa puskenut. >
Mutta tähdellisempätä on, mitä hän Pipliaseuran toimituskuunan puolustamiseksi sanoo sen toimesta uuden käännöksen levittämisessä. ”Painoksen suuruus, ” kuuluu sanansa, ”on aivan hyvin perustettu siinä, että mainittu pipliansuomennus, tutkinnon vuoksi, tulisi seurakunnassa sitä enemmän levitetyksi.” Sen myöntää Wastanenki, ja ettei se häntä ”harmita” on kirjeestään selvästi nähtävä. ”Waan jokaisen mielestä onPipliaseuran toimituskunta eroinnut oikeudestansa kuin uuteen koetustäänuekseen on käyttänyt niin paljo varoja, omia sekä ulkomaan, että tuskin ulottunee voimansa yleisölle vanhaaki (?) käännöstä tarjona pitää”, oli hän sanonut, ja sen, miltei enemmän, sanoo hän vielä nytki. Koetus-käännökset kyllä ovat, neki, jokaiselle tarjona pidettävät; mutta siitä ei suinkaan seuraa, että Pipliaseuran toimituskunnalla olisi oikeus niitä varten käyttää semmoiset rahavarat, jotka ovat vanhan käännöksen levittämiseksi sille uskotut.
Sekään toimituskunta ei ole pantu hallitsiaksi, vaan hoitajaksi.
Kuin siis Wastanen on yhdistynyt niihin moitteisiin, joita yleisesti kuuluu tätä Pipliaseuran toimituskunnan käytöstä vastaan, niin ei se ole tapahtunut mistään nurjuudesta Raamatun suomennutsen korjaamista kohti, vaan siitä, että olisi hän, niinkuin moni muuki, suonut ja vaatinut oikean yrityksen oikealla tiellä toimitetuksi.
Tässä vastauksessamme olemme niin paljo kiistäneet sanoista ja sanain oikeasta ymmärryksestä, että se lukialle jo tukalalta tuntunee, ja muille emme siitä odotakkaan hyötyä, kuin A. I.H:lle, joka sekavuutensa kautta on osoittanut tarvitsevansa sellaista selitystä.
Lopuksi tahdomme muistutetuksi, ettemme pyydä ketään kirjeitämme lukemaan tarkemmin kuin hänellä siihen on aikaa; mutta oikeudella vaadimme, että joka luulee niitä vastaan olevan jotaki sanomista, ensinnä tarkemmin katsokoon mitä niissä puhutaan, mitä ei. Niin tyhjät riidat vältetään. Antti Wastanen.
metsästäjä ja metsä-eläväin vihaaja esitellä vakaimman jahelpoimman keinon joksikin osaksi hävittämään näitä vahingollisia raatelineläimiä.
bsr^BF^tn, n, utli)i6B fi3, n 6on 1 tvenns rum msll viirms ook uppllBBnin^. liost kan iilven 6rliällk>.B pä BtiiNet. Mrmlirv tlen iLBpelitiv6 llllmiinlieteng leiinneelom kn.r MA nrkln M61!661t>. »Tt M^ 6innttHF6r iulseenäk a, glipnin^, ren Fs>i-inA ooli poierin^ ali». 8l»Z8 dett-sllker, «Kgom rak«oli p6nn>liniiv»r, saxar samt kirur^iLka-instluinenter m. m., »Ht till billiga priser. XriBtian ’!<>. 2inok, uliuB Luokeimlln.
Tulleita matkustajia:
toukok. t 0p. kippari Toitander Pietarista testikievariSsa ; ti p. maisteri Löfgren Helsingistä seurahuoneessa; 12 p. makasiininhoitajaPaqvalin Heinolasta kauppiasFogmannissa;l3p.
kauppias Qviek Tampereelta seurahuoneessa, maamittari Aur^n ia oppilaat Planting ja SlottsbergHelsingista kestikievarissa; 16 p. kapten Ekström perheineen Oulusta seurahuoneessa, varakukloh. Majander Suonenjoelta leskirouva Lindholmissa, rouva Tsstn Paimiolta konrehtori Helanderissa.
Paixoluvan antanut:
E A. Therman.
Kuopiossa, P. ÄSehauin ja kumpp. kirjapainossa, IBNI.
A. G Vorft Msithisiä Ilmoituksia. Ilmoitus. Kuopion Hipftakunnan Sanomain tilaajoille v. :1859
1860 tietä-annetaan, että Lasten Postillan tähteet vihdoin viimein ovat valnlistuneet täkäläisessä kirja-präntissä ja lähetetään täältä kaikkiin Suomen maan Poöti-konttooreihin, sieltä annettaviksi tilaajoille samassa järjestyksessä ja famain asiamiesten kautta, kuin näitä lasten saarnoja alusta ehdittiin.
Niinkuin jo ennen sanottiin ja luvattiin, lähetetään niille, jotka ainoastansa v. 1859 tätä Postillaaottivat, mitä Suvi-Osaan puuttuu, nimittäin:
Pyhän Kolminaisuuden Päivän, 1, 23, 24, 25, 26 ja 27 Sunnuntain Kolminaisuudessa, Johannes Kastajan ja Pyhäin Miesten päivän saarnat, ynnä siihen osaan kuuluvan nimilehden kanssa; ja niille, jotka vielä vuonna 1860 pitkittivät Postillaa ottamassa, eli silloin ynnä lunastivat myös edesmenneen puoli-vuoden saarnat, lähetetään paitsi mainitulta tähteitä, seuraavaiset 3, 4, 5 ja 6 Pääsiäis Sunnuntain, Hela-Tuorustain ja Helluntai-päiväin saarnat, nimilehde» ja erityisten, koko Postillaan kuuluvain lisä-jatkoin kanssa. Pyydetään myös toisten suomalaisten sanomalehtien toimittajoita suosiollisesti julkasemaan tätä mo.
nelle miehelle, tähellistä asiaa, Kuopiosta heidän lehdissänsä. 15 p. Toukokuuta 1861.
Ulkomaalta. Se jo vuoden alusta odotettu rauhattomuus Pohjoisamerikan luttovaltakunnasfa orjia pitävien tahi eteläin ja vapain tahi pohMtivsiaetn valtain välissä on nyt sodaksi syttynyt.’ EtMläiset valloitSuniteri-nimistä linnaa, 40 tuntia tykillä sitä ammuttua. Nyt kumpaseltaki puolelta sotajoukkoja varnstetaan ja kohtapa ryhtyvät oikein toinen toisensa päälle.
Muualla ulkomailla kyllä paljon puhutaan ja tuumataan, mutta kuin tuota eiasiaksi asti ok piisannut, niin Tapiokaan ei lvoi niitä pitkäpiimäisiä juttuja lukioillensa tarjotella.
Kuullltuksia. Lauvantaina < p. tulevata kesäkuuta, kello ll)e. pp.. pitää kaupungln vaivaishoitokllnta raatihuoneessa tavallisen vuosi-fokouksen. johon laltkl ne, jotka jo nauttivat kuin myös nekin, jotka toivovat saada apua koyhäln kassasta, tullaat itse saapuille. vaan jos heitä estää tulemasta vanhlvden heikkous, sairaus eli muu vaivaisuus. niinpankaat asiansavalvvoaitakfi uskoluita persoonia, sillä uhalla, että jos tämä laiminlyödään, jäähe »lman avutta. Ne.. jotka tahtovat ottaa löyhiä ja vaivaisia hoitaalseen. olkoot myös saapuilla. Kuopion Raatihuoneessa 13 p., toukoluuta 1861. Waivais-hoitokunnan puol«Sta:
Alei. Rudbäek.
Sen vaatlmuksesta. jolle ruuvanpito Leväsenmaaviljelyskouvssao« ollut am, ettu kahdeksi vuodeksi.toimittaa ilimitetynkoulu» Johtokuntauuden huutokaupan tästä ruuvan-pidostaMaankanSliaSsa täällä maanantaina.27 P. tata kuuta kello 9 edellä puolta päilvaä. Lilemmät ehdot velvollisuukfiSta. zoiden täyttämisestä ja edeltäpäin annettavista käsi-rahoista takaus vaittämätlomaSti pitää näytettänlän. tulee huutokaupassa tunmittelljoMe »lmoltettavaksi. Kuopiossai3p. Toukokuuta IBUI. …. Johtokunta. Wuositutkinto Leväsen maaviljelyskoulun oppilaisten kanssa pidetaan koulun lohtolmman läsnäollessa lauvantmna 8 p. tulevaa Heinä.v.l”li’e”U.«ioutotä 3kehjäolletesttaäapnuotulelenmpäaiavnä.n.Kjuoohpoinostsilaais1u3utpe.enTomuyköoksuhuatalu1lli8s«ial.maa.ssum Johtokunta. nlklann sälli Olli Tolvanen. syntysin Rantasalmelta, on jo lahrs pari kuukautta sitte lnvattomastipois lähtenyt tämän-talviftSta lyöpallastansa Leväseltä. jättäen maksamatta pienempiä velloja.ynnämusaansa vleden erään hänelle valmistettavafsi jätetyn satullin. niin ilmoitetaantämanfautta että hän linuummanmukaan tulisi selvittämään asioitansa täällä. <ela pois korjaamaan tänne jättämät puu-tavara-rihkamansa. jotka muutoin yavltetaän. Kuopiossa, Leväsellä p. Toukokuuta lB6t.A. Manninen.
Hypoteekki-yhteyden osakkaat Knopion läänissä kutsutaan tämänkautta lauvantama 25 p. tulevaa toukokuuta kello 10 edellä puolta päivää kokoontumaan yhteyden omassa kokous-huoneessa tässä kaupungissa, valitsemaan asioin valvojaa tulevaan yhteyden vuosikokoukfeen, jota pidetään Helsingissä msi kesäkuun 1 p.nä. Kuopiossa 24 p. huhtik. 1861.
Kuopion Lääni-komitea. mananne DH^ Huomaitkaa! °^2U Ne Kuopion läänistä, jotka jo ovat kirjoittaneet eli vielä tahtovat päästä osallisiksi Suomen Yhdys-pankkiin, saavat I:stä p:stä tulevaa toukokuuta 15 p:vään mheaiknsäukn.sam, i1n0unmalrukoknaaanoissaukkoereitlttaa.a Keunsotpmioäisssean 18 p. huhtikuuta 1861. R. Kellgren.
P. Asehan.
Maanantaina 17 p. tulevata kesäkuuta tarjotaan täkäläisessä lukiossa vähimmän vaativalle tulevan vuoden varatsi tarpeellisten polttopuiden sekä lamppu-rasvan ja tynttelien hankkiminen, sillä ehdolla, että hankkimiseen tarjolla olevien otollisuus tutkitaan allakirjoitetulta, lukion rehtorilta. Kuopiossa 11 p. toukokuuta 1861.
Kuopion läänin työkomppaniassa avonaifeen nikkari-työmestarin toimitukseen saapi halullinen nikkarin työtä täydellisesti taitava, puhtaalla totistutsella ei ainoastaan taitonsa, muttamyös rehellisen ja kunniallisen käytöksensä ylitse varustettu (paremmin naimaton) nittari-mies kuukauden sisään tästä päivästä kirjallisesti pyrkiä allekirjoitetulta. Palkan ehdot ovat:
paitsi vapa asunto ja lämmin nikkari työ-huoneessa, 1leiviskä kynttilöitä ja 120 rupl. hop. vuodelta.
Wiinaa rakastava ei tarvitse vaivata itsiänsä hakemuksella. Huostanjoella, Rautavaaran kappelissa 6 p. Toukokuussa 1861.
Fredrie Cajander, työ-komppanian päällikkö.
Allekirjoittajat ottavat tänä kesänä lapsia opettaaksensa.
C. E. Roos. E.I.Marelius. A. Savolainen.
Olkia ja ruumenia löytyy kaupaksi maan-sihteeri Strählmannin talossa.
Ne, jotka tällä seudulla ovat vuosina 1859 ja 18W tilanneetLastenpostillaa, periköötnyt niihin kuuluvat tähteetkirjakaupasta.
Z. Engströmin kanssa.
Liisieli tulessa kestäviä kiviä Savilahdessa; hinnasta antaa tiedon Alex. Henriesson.
Neljä täysissä ruuduissa olevata ikkunata raaminensa myydään jokseenkin halivalla hinnalla, jos siitä sovitellaan äsn 1 nä, Btkommn, näo Xl. 10 k. m., köller»t», den» K kääkunet, v»nliFt »aminllntriiäe , livn, , ’. v, 6 »Un., »ulll r«6an stiijut» «llsi8« Bi^ nii<jB2il»<le »tt Bäll» un6«i-Btöä n-iin bör» Bi^ pei-«on!iFen intztÄln, , m«n nm ä« n, l Bjuk?tlilB?t», 6/eB”k'</im, m”n”, , vöaKFnl, ieät eeller kruppzivten är« luriiinäraäe »tt »^elive , n»n, via <ienMM, Lenoin troväräiFl», perBnner devakn, «n sö:> »tt, «m 83ällnt fnrzulnm»» , äeru, B iniVjllF» »nBpiiik pä unäerBtuä ej kommn, unäer pMfninF; »koianlie äe perBaner, ilvilk», viljn, kt»F» »i^ as l»t«^8 unäerk3U «eli vörä, Mzeuiväl 813 iniinn». Kuopio llen 13 Ul^j 1861.
ka ?B, ttiFvKMBBt^relBen» vä^nllr:
liuäliiioil.
Ifg.ll tiilräollli^t antn.l elever »nmäl» si^, meääeln, unäerteoknaäe unäer sommar-mönlläernn., isllileln, »säelninFllr liir ooli iliokor, privat un6erviBninF i6e liiro-ämnen, Born lilB6B säväl ielementar» 80in lruntimmerB-Bkolor. IinnanlilsninA mindre jorBiKkomna emotta^aB älven. I^n6erviBningen be^vnner meä börMn al manaa ooli kunna»sven i)lutt linBka talande eleveräertill anmälaBi^. XuopioiNaj1861.
O. V. lioos. <!!. 2lareliuB. Bavolainen.
doen<l« ienke lru p»tr<ine»BN, n U»lin
/^ s IH Sanomia Salvosta ja Karjalasta.
Laumantaina 25 päivänä Toukokuuta.
JaetaanKuopiossa:
P. Asehanin ja Kumpp. Kirjakaupassa kello 12 päivällä.
Hinta vuosikerralta:
3 markkaa 40 penniä ja puolelta:
1 markka 8l) penniä.
Pyhän Kolminaisuuden Sunnuntaina saarnaamat:
Puolipäuvä-saarnan. ruotsalaisen ja suomalaisen, kirkloh. viran toimittaja Kärsämäellä. vara lirkkoh. FrosteruS.
Piplia-selitystä pitää ruotsiksi, kello 5 j, pp., vara tirkloh. Beyrath.
Pipliä-selitylset suomeksi allavat tavallisuuden jälkeen lauvantaina 25 p. tätä kuuta, eli tänä iltana, kello 4 j. pp. ja pidetään niin jotalaulvantai ennen rippiväen ylöskirjoitue>ta.
Kotomaalta.
Kuopiosta. Hippakunnan sanomia. Tämän kuun 22 päivänä. Wirkavapaus myödytettiin Pelkjärven kirkkoherralle L.
A. Landgrenille ensitulevan kesäkuun 15:apäivästä I:een Päivään feuraavata elokuuta, kivuloifuuden tähden. Määrättiin:
kirkkoherran apulainen Kihtelysvaarassa N. A. Berghäll ja kappalainen samassa seurakunnassa, nimi-kirkkoherra E. K. Relander sillä ajalla toimittamaan, Berghäll kirkkoherran virkaa Pelkjärvellä ja Relander kaikki papilliset viran-toimitukset Kihtelysvaarasfa. Muutettiin:
kappalaisen apulainen Kemin seurakunnassa R. Mellin armovuoden saarnaajaksi Mäkiiminkiin ja armovuoden saarnaaja viimetst nimitetyssä seurakunnassa A.B. Calamnius kappalaisen apulaiseksiKemiin I:stä p—äivästä ensitulevata heinäkuuta. Turun kaupunkiin asetetunkuuro-mykkäin koulun johdattaja, nimi-kirkkoherra Karl Henrik Alopeeus on kirjeessä Kuopion konsistoriumille ilmoittanut aikovansa ensitulevana kesäkuuna tulla tähän kaupunkiin rippikoulua pitämään näillä seuduin asuville kuuro-mykille, sekä pyytänyt konsistoriumin antamaan tästä tiedon ja kehoittamaan vaivaishoidon johtokuntia, sekä jokaista, jollakuuro-mykistä on huolenpitoa, valvomaan siitä, että jokainen ripillä-käymätöin kuuro-mykkä saatettaisiin tähän kouluun, jota pidetään 8 eli 10viikkoa ja jonka alkupäivä toiste tulee Tapiossa julistettavatsi. Tästä on tonsistoriumi jo lähettänyt ilmoitus-kirjeen papistolle, vaan ei tuo liene liikaa, jos Tapiokin asian julkasee. Tapio siis tämänkautta sen tekee, toivolla, että jokainen asianomainen tätä asiata tarkoin miettien saisi sydämehensä niin elävän tunnon siitä onnettomasta tilasta, joka on kuuro-mykkäin osaksi tullut, ettei heittäisikäyttämättä sitä tilaisuutta, joka nyt on tarjona näille raukoille, saadakseusaheille edes jo—nkun tiedon ja ymmärryksen kuolemattomiin sieluinsakohdasta. Uusi kirja. Pari viikloa sitten tuli täkäläisestä kirja Painosta valmiiksikirjakauppaan uusi suomalainenkirja nimeltä:”I ohdatus Maanviljeliälle miten Talon-Eläinten Taudit Parannetaan. Alkuansa TohtoriW. T. I.Spinolan kirjoittama.
Mukaillut G. Helin. Kuopiossa 1861. 94 B:hdeksais-sivua, valkealla paperilla, maksaa 25kop.hop. Tämänmaamiehille hyödyllisen kirjan on suomeksi toimittanut tässä kaupungissa asuva eläinten lääkäri, joka kirjan ”Alkul auseessa” sanoo:
”lättäessäni tässä yleisön käsiin mukailemani tohtori Spinolan kirjottamasta ”lohdatuksesta eläinten tautien parantamiseen, jotaolen käyttänyt johteenani, opettaisfani louhkolan maanviljelyskoulun oppilaista mainitussa tieteen haarassa, toivosin tälle lyhyytensä ja soveliaisuutensa vuoksi sekä maamiehille että siis muille maaviljelystouluille yleisön suosia.”
Leppävirran kirkkoherran kirjoitukselle varkauden ruukin koulu-asioista, Tapion 18 N:rossa vastineeksi on ”talonhaltia Leppävirroilla, Joroisissa, luvaalla jaRantasalmella, Tuomas Teittinen” lähettänyt Tapioon pantavaksi pitemmän kirjoituksen, vaan jota ei kokonaisena saata Tapioon panna. Pää-asia siinä on, että lähettäjä sanoo sen olevan vastoin hänen omaatuntoansa kuin Leppävirran rovasti on kirjoittanut Wahl’-herroista, että ovat tehneet aivan vähän valistutsen suhteen ja että ”sanan viljeleminen onollut melkein huonolla kannalla.” Sitä vastaanpuolustaalähettäjä Wahl’-herrain siviätä, hiljaista ja jumalista käytöstä, josta työvätikin onot< tanut esimerkin, että ”kuin isännän talossa pyhät luetaan, samoin tekee työväki, joka on Warkauden ruukissa:
sillä nyt on kaikki poistettu pois törkeä turmelus, kuin kerran P. Wahl tuli hallitukseen, ja tuin vietetään kaikki niin kauniisti ja hiljaisesti, niin siihen tulee valistus taidollisesti niin että se tekee oikeita hedelmiä.” Lähettäjä sanoo käyneensä useimmissa kymmenissä ruukissa ja tehtaissa sekä Suomessa, että Wenäjällä, mutta ei missään vielä nähneensä isäntien ja työn-teettäjien elävän niin sievästi Jumalan sanan kanssa, kuin Warkauden ruukissa Wahl’it ja Wahl’in poikien aikana, sekä nyt Sorsakosken ruukilla. Lähettäjä sanoo olevansa käynyt harva kuulaus Warkaudeu ruukilla, sen kaduilla ja kartanoissa ja tuin vaan pyhää on pidettäviä, niin kirjoja luetaan ahkerasti ruukin Päämiehistä altain aina työmiehiin asti ja että kirjoja löytyy monessa tuvassa monenlaisia. Tästä kaikesta päättää lähettäjä, että kristinopin ja ihmeellisyyden puoli on Warkauden ruukilla ollut ”monta tuhatta kertaa” parempi hra Wahl’ienkuin hraLängmannin jaMalmborgin aikana.
Sitte päättää lähettäjä:Muttamikä on unhotuksiin jäänyt, niin se on, että hra rovasti ei ole oikein katsonna, mitenkä viljellään sanaa ruukin ympärillä olevissa taloissa ja minkälainen pyhä-oppi ja sanan viljeleminen niissä on ja minkälaiset niillä on leikkipuheet ja Jumalan sanan-tieto ja missä ne pyhänsä viettävät, josta on suuri hämminki vielä ruukin miesten kristillisyydelle ja monta kiusaa ruukin hoitajalle.” Tämän kaiken luulee lähettäjä tulevan siitä, ett’ei näille ruukin ulkopuolella oleville ole halullista opetusta, eikä opetuksen mukaista esimerkkiä elämässä, niinkuin monessa muussa naapuri-seurakunnassa ”Papit hoitavat henkensä edestä Kristuksen laumaa ja valvovat joka kohdassa pitäjään etua;” siihen siaan on herra rovasti hyvin tunnettu karajan käynnissä ja vaan kaikissa riita-asioissa liian ylönpalttisesti, kaikissa toimissa ja pitäjän ylöskannoissa.” Hirveusalmesta 11 p. toukokuuta. Mitäs minä nyt fullen metsän ukko, halli-parta ensiksi sanelen, vai sitäkö, että täällä niin Paljon susia näinä aikoina on liikkunut, kuin et ole paremmin karjaasi kaitsenut*). Pitkää tevättä täälläkin olen kuullut monen valittavan. On kyllä saanut monen elukat kituakanarvilla jaruisolilla, ja mitäkin on tainnunna olla vähän. Nyt alkaa jo tulla kesä. läätkin alkaa jo sulaa järvistämme. Rukiin oraat näyttävät keskinkertaisilta. Terveys on myös kohtalainen. Yksi poika Kekkolan kylästä oli Wanhamäen kylässä Mikkelin pitäjässä paimenna N) Laittaa susi tarhoja.
> > ’ N:o 2R <) /-’
I. G. Lit:
Mustialan poika.
I^iilietettXXnrjnlklu neito.
kätBo, lintuinen kilven ailn, lentelee, XktBo, neillko 3npinen lilluvaB nänen llllnteiee.
I^LNNij, »MtuliBoin M)ii», kitliil on BUN Mlltlikl8i; QNN9, BlllUN )’ÖBBVni^UÄ BUN voimasi.
liiennil poje» turliuuätkl lilikouksen siivillä; lluoli^uliB6N B)’V>’)6oBt Kuulee kellii, Nivllllä »Mukseni!
Joutsenesta ja Laulurastaasta.
Satu.
(Suomennos.) Ammon jo kadonneena aikana, jollon maa oli paratiissi ja viheriöitsi saastuttamattomassa ihanaisuudessaan, uiksentelimuuan joutsen tyynehen lammin pinnalla. Aurinko laskien loi kultaisia säteitä veden kalvolle ja kirkasti heijastavaisella valolla tuon rehevän linnun höyheniä. Sinä aikana osasivat joutsenet vielä laulaa. Jumala oli antanut heille sangen kauniin ja korkean äänen, ja joutsenen aamuja ehtovirret ihastuttivat ja viehättivät koko luonnon.
Niin lauloi myös se kiiltävä, re^va joutsen, josta nyt aijomme tarinoida. Kun tuo lauloi, niin veden pinta mielisuosiosta vavahteli, aurinko viivytti laskemistansa, kuun kalveat kasvot lirkastuivat, taivaan tähdet kuutelisivat ilomielin tuota ihmeellisesti ihanata laulua, kukkaisten silmät kiiltivät kirkkaina, metsä suhisi sydämenha< lulla, ja Herran enkelit, jotka sinä aikana joka ilta kiiltävinä kulkivat paratiisin läpi virtistyttäväistä Yön lepoa levittämään Jumalan luodulle maailmalle, silmäilivät laulajata taivaallisen rakkauden tunnoilla. Joutsen vaikeni viimein. Ulpeä riemu kuohui rinnassaan ja jalosti lausui hän:
”Kellähän olisi ihanampi ja viehättävämpi ääni, kuin minulla on? Minä, minä yksinäni olen kuningas laulun valtakunnassa! Kulapahan rohkeneisi kanssani kilpaella? Kolkko äänettömyys seuraisi näitä sanoja, vaan enkelein silmät muuttuivat murheellisiksi ja heidän valkeat haahmonsa liikkuivat niinkuin äänettömät huokaukset. Kukkaiset kallistivat Päätänsä ja kuiskuttivat hiljalleen toisilleen; puut puistelivat pahasti latvojaan.
Joutsen, tuosta mitään huolimatta, vaipui vesikukkiin vuoteille, kallisti päänsä ja nukkui.
Silloin vavahteli äkin surkutteleva, vaan sanomattomasti suloinen ääni ilmassa ja tunkeutui kukkaisten unihin, mutta erinomattain nukkuneen joutsenen sydämehen. Täniä ei voinut silmiänsä avata; outo, sekä ilahuttava että karvasteleva, tunto painoi silmänsä liedellä vallalla. Ääni kiihtyi korkeammaksi, laulu voimallisemmaksi; semmoista säveltä ei joutsen ollut konsanaan ennenkuullut:
ääni ilmoitti vaihetellen innollista iloa jahaikeata huolta. Kuuntelevan ylpeä sydän sykki tiheämmästi. Tämä yöolirauhattomalle veden laulu-kuninkaalle sekä sangen suloinen että tuskainen. Päivän valetessa sammui suloinen ääni; joutsen katsahti tutkien seudun ympäri:
kukkaisten silmistä vuoti kyyneleet, linnut ilomielin visertelivät ylistystä taivaalliselle yötiselle laulattarelle, ja tuuhea inetsätin oli vaipunut suloiseen muistoon. Ensikerta soi nyt joutsenenaamulaulu kennenkään kuulematta. Siitäpä sen raivoon rintahan syttyi viha ja kateus; se ui rantaan, kusta laulun oli yöllä tuullut, ja kuulusteli sitä erinomaista laulatarta. Mutta turhaan! Ei linnut eitä kukkaiset tainneet hänestä mitään ilmoittaa.
Silloin keksi joutsen kukkivaisen ruusu-pehkon, jota kyynelein kaste vielä tulvaili:
”Sano mulle, sinä ihana kukkaisten kuningatar”, kysäsi hän, ”sano, oletko myös sinä tänä yönä uneksinut suloista laulua? ja tunnetko sen rinnan, josta semmoinen ihmeellinen virta vuotaa”? ”Tunnen kyllä sen”, vastasi ruusu ja punastui, ”se oli laulurastas, se paras-lahjainen ja puhtain kaikista laulattareista, se laulu-valtakunnan kultanen kuningatar, se, jota minä rakastan niinkuin päivää, fe selauloi.” ”AH, minä myös hänen ylistystänsä laulan”, virkki siihen joutsen, ”ja sydämeni palaa halusta nähdä ja suudella häntä; onhan kuningas ja kuningatar toisiansa rakastava! Sinä kaunis ruusunen, ilmoita hänelle hunaja-huulillasi, että minä häntä rakastan ja ensitulevan yön kuutamolla odotan häntä kirkkaalla veden kalvolla; kukkien tuoksu on häntä kohtaava, hän on lepäävä kuninkaan rinnalla ja suloisessa suosiossa on yhdistetty laulumme kiitävä uneksivaisen maailman ylitse.
Ruusu kallisti kaunista päätänsä ja kuiskutti itsekseen:
”Oi, jospa kultaseni ei kuulisi tuon houkuttelevaista puhetta! Onnettomuutta siitä kurja ennustan”.
Tuhansilla kirkkaillalemmen-silmilläkatsahti yöihanan maailman monenkalttaista kauneutta. Joutsen souteli, vielä tiiltävämpänä ja jalompana kuin muullon, lammin kultaisilla lainehilla; hänen raivoova rintansa kohensiin ja silmänsä palouvat oudosti. Lämmin ja tuoksuinen ilma, juuri kuin enkelein hengähdys, liikkui mailla ja vesillä; tas silloin kuului linnun lento, ja laulurastas, laulu-kuningatar, vaipui joutsenen polvelle. Laulu-kuningas silmäili häntä; hänen harmaa pukunsa, kuinka halpa, hänen vartalonsa, kuinka vieno ja vähäpätöinen! mutta hänen silmänsä kiiltivät kuin timantit, ilmoittaen sanomattoman ikävöimisen ja äärettömän rakkauden. Koska hän noin katsoen ja siipiään hiukan liikutellen puhutteli joutsenta taivaallisella laulu-äänellään, heräsi taasen vanha vihollinen, jota Pojat menivät lammin jäälle. Mi putosi ensin jäähän, toinen meni auttamaan ja kolmas taas sitä toista auttamaan, ja niin loysivät kaikki kolme kuolemansa yhdessä
O. A. Liljeroos. Mustialasta 3 p. Toukok. Luteissani Tapion palstoja, en ole havainnut kenenkään etelä-suomesta kirjoitutsillansa Tapiota tervehtävän; täytyy minunkin tarttua kynään, vaikka se käy huonosti ja puuttuvaisesti, tervehtämään kunnioitettavia Tapionlukioita.
Tieteellistä opetusta maaviljelyksessä olemme täällä saaneet harjoittaa puolivuotta eli Marraskuun alusta Huhtikuun loppuun, jota olemme harjoitelleet lukemisella maaviljelystirjoista, ja myöskin opettajain neuvoilla ja selityksillä kuinka sivistyneimmissä kansoissa maata-viljellään, ja kaikella ahkeruudellakoitetaan parantaa.
Useasti olen kuullut sanottavan, kuin ovat käyneet maaviljelyslaitostamme katsomassa:
”Ei vouti-oppilaiset tarvitse muutakuin käytännöllistä opetusta vaaviljelyksessä!” Mutta siihen minä vakaasti vastaan, jollei maaviljelys-kouluissa annettaisi oppilaisille muuta kuin käytännöllistä opetusta; niitten oppilaisten koulusta Päästyäkään ei olisi toivomistakaan meidän kehnoa maaviljelystämme paremmalle kannalle. Sillä tieteellisyys onkäytännöllisenedellä-käviä.
loll’ei tieteellisyys ole maanviljelyksessä edellä-käviä, niin ei myöskään osaa eikä tajua käytännöllisestäkään ottaa mitään oppia.
Pitäjässämme, Tammelassa, on suurena haittana maaviljelytselle tuo ”maantien mittaus” eli rahtikuormain kuljetus Forssan tehtaalta Helsinkiin, Hämmeenlinnaan, Turkuun, Tampereelle jamoneen muuhun kaupunkiin. Itse kukin jo tästä arvaatte, mitä tulee maanviljelyksestä huolta pidetyksi, kuin talojen haltiatkin renkinsä kanssa ovat vuosikaudet rahtikuormain kulussa tuota ”maantien pituutta mittaamassa.” Tölliläisistä ja lois-miehistä ei ole ihmettelemistäkään vaikta heistä joitakuita rahantuloksensa välistä hyvällä kelillä veisivät kuorman kaupunkiin, mutta kuin se on tullut usialtakin jo isiltä perityksi tavaksi, ettei talollisetkaan voi tästä rahtikuormain kuljetuksesta luopua, vaikka maa olis kyllin hyvää, kuin tehtäisi ivaan työtä maaviljelyksen parantamiseksi ja heitettäisi tuo rahtiormam
kutsutaan kateudeksi, joutsenen rintaan:
hän kopristi laulatarta ja vetij hänen myötään veden armahtamattomiin aaltoihin. Sydäntä särkevä valitus-huuto kuului, ja sitä seuraisi ääuettömyys, kolkko äänettömyys.
Seuraavana aamuna lepäsi laulu-rastas kuoliaana rannalla sen kaunosen ruusu-pehkon suojassa, joka oli hajottanut kaikki punertavat lehdensä kultansa ruumiille, vieden myötänsä hautaan lauluttaren kuoleman salaisuuden. Mutta ylpeän joutsenen luo tuli enkeli ja lausui:
”Sinulta ja koko suvultasi olkoon tästä hetkestä lauluu armo-lahja iänikuisesti poistettu”!
Eukelin sanat toteutuivat. Laulu-rastaat asuksentelevat aina yksinäisiin lampien rantamailla ja ikävöivät ja ittevät ensimäistä hellää ruhtinatartaan; veden ihanat, kiiltäväiset ruhtinat, joutsenet, kuulevat joka yö tämän valitus-laulun, ja uneksivat siinä niinkuin mekin viheliäiset ihmislapset kadotettua paratiissin suloisuutta. Wasta kuoleman hetkenä tointuu heidän sydämensä hämärtäväinen, vaan voimallinen itävöiminen ja halu; Armon Herran siunaavainen käsi päästää silloin heidän kielensä siteet, ja onnellisinaheittäväthenkensä hiljaisella, ihmeellisesti suloisella laululla.
Ah, myöskin ihmislapsen kiusatulle ja petetylle sydämelle ilmestyy joskus viimeisenä murheellisena elämän hetkenä paratiissin autuus:
kaikki siteet katkiavat, sielu riemuitsee, kirkas valo vuotaa silmiin, taivaalliset äänet soivat korvissa, vapisevaiset huulet tokevat niitä ääniä ilmoittaa ja
näin Pääsee ihmishenki taasen kadotettuun, ikävöityyn paratussansa;
ihmiset tutsuvat tätä viimeistä äänellistä kirkastusta joutsenen lauluksi.
(Lähetetty.) Tuleeko kunnian-merkkiä saadessa kysymykseen miehen kunnia ja tavat vaan ainoastaan ansio? 24 päivä Maaliskuuta pidettiin K
ran Kirkossa kokous, jossa oli kysymys erään talonpojan kunnian-merkin saannista suon-raateiden täyden, kuin niitä on hänellä ololta, niin jos ei miehen täy< tökset tule kysymykseen, niin minä kanssa sen kernaasti myödytäu; vaan jos käytökset tulee kysymykseen, niin olisi hänen se jutullaotettava koska hän muutkin asiansa jutulla selvittää, sillä hän on joka käräjässä aina usiampana päivänä, ja on jo useamman kerran sakotettu, ja se minun katsoissani näyttäis melkeen kummaltakin, kuin on miehellä kunnian-merkki rinnassa ja kuitenkin juovuksissa rapa» kossa viruu. Waan eiköhän olis parempi jos haan senitse valattais jostakusta huokeammasta aineesta, ei hoplasta, että hänen joukkonsa paremmin pakoon Pääsisi, kuin hän humala-päässä ajaa heitä jäniksen imetökseen.
Tästä kirjoituksesta moni voipi luulla, että tämä on kirjotettu vihasta ja koston-himosta; vaan siinä erehdytte, minulla ei ole vähintäkään vihaa; vaan sydäntäni kiskoo, kuin isällistä hallitustamme petetään semmoisille miehille kunnian-merkkiä antamaan, jossa ei ole rehellisesti sen kantajata, niin vaikka asia on muuten vähäpätöinen, vaan kuitenkin yhteis-elämään koskeloa, sentähden luulen sen olevan tarpeen tulla julkisuuteen ja yleisön tutkittavaksi.
Heikki loentakaa.
(Lähetetty.) Neuvo miten potaatin siementä säilytetään .Hara!
Jos potaatit ovat mätänevässä taudissa, niin hauta kaivetaan hiekka-maahan niin syvään ettei kylmä pääse sinne. Sitten pannaan potaatit karkean hiekan kanssa hyvästi sekoitettuna hautaan, niin etteivät potaatit ole toisissaan kiini. Hauta tehdään ilman eri, seinittä ia laipiotta sekä täytetään ja peitetään ainoastaan hiekalla niin vahvasti, että talvella säilyvät paleltumatta. Tällä tavalla säilyvät potaatit hyvänä, sen olen koetellut, sillä vaikka potaattini syksyllä kuoppaan pantaissa olivat vikaisia ja mustakylkisiä, eivät ne yhtähyvin nyt keväillä poisottaissa olleet sen pahempia. Samoja potaattia panin myös hiekalla sekoitettuna kellariin, mutt^lelnätänivät kaikki pilalle. ’^L^^^liiUltomaalta.
Pohjois-Amerikassa kilvoittelevat riidassa olevat vallat molemmin puolin varustamaan sekä sotamiehiä että rahaa. Niin on Nevyorkin kaupunki tarjonnut 30 tuh. sotamiestä 13 tuh. siaan, minkä verran fe olisi muutoin ollut velvoitettu antamaan ja vielä siihen lahjoittaa noin 4 miljonaa rupl. hop. Liittovallan pääkan Säistäväisyhs Kalastamisessa. s, , Foltvännen” mukaan).
Eräs lähettäjä ruotsalaisessa Viipurin sanomassa kertoo vanhasta sotamiehestä Rautalammin pitäjässä, joka suojelemalla kalokutu-aikana ja ei pyytäen kalanpoikia, saattoi itsellensä ainasen hyvän kalaveden eräässä hänen kontuunsa kuuluvassa järvessä, joka oli kapealla salmella yhdistetty suureen Konne-veteen. Joka kesä nousi lahna-parvi Konnevedestä ukon järveen ja kuti eräässä sen ruohoisessa lahdessa. Helppoa olisi kyllä ollut Pyytää lahnoja mennessänsä salmesta läpi järveen; mutta sitä olisi ollut vaan siksi kerrakseen, sillä siihen olisi koko saalis loppunut, kuin lahnat eivät olisi ehtineet jättää mätiänsä, eikä siis mitään uusia lahnoja olisi jäänyt kasvamaan tuleviksi ajoiksi. Ukko antoi senvuoksi kalain vapaasti mennä kutu-paikallensa pienemmässä järvessä. Häneipannut silloinmitäänpyydystä, vieläpä välttikaikkiaroisketta kalain010-paikoilla silloin, kuin tiesi lahnain olevan hyvin pelkurimaisia kaloja. Wasta sitte kuin ne olivat hyvin alkaneet kutemisensa ja muutamina päivinä kerinneet jättää mätinsä, heitti hän verkkonsa. Mutta näissä verkoissa oli niin suuret silmät, että ainoasti suurimmat kalat tarttuivat niihin, vaan pienemmät pääsivät rentonaan läpitse. Kutuajan loputtua sai jälelle jääneet lahna-parvet, jossa oli enimmittäin pienempiä kaloja, haitatta palata Konne-veteen, kasvaaksensa siellä runsaammilla ravinto-aineilla suuriksi. Tulevana kesänä tulivat ne takasi suurina ja lihavina samaan kutu-paikkaan sotamiehen järvessä ja silloin taas pyydettiin vaan suurimmat. Näin kävi se joka vuosi ja useimpia tynnyriä kauniita lahnoja suolattiin joka vuosija kala-vesi aina pysyi yhtä hyvänä.
Mutta vanhuus pakoitti sotamiehen myömään kontunsa, ja se joka osti sen ajatteli ottaa tulon kala-vedestä kuin ukko oli saanut.
Hän hankki siis itsellensä useimpia ja tihiämpiä pyydyksiä, otti suuret sekä pienet ja saikin ensi«vuotena enemmän kuin ukko-sotamies oli yhdellä kertaa saanut; mutta jo toisena vuotena väheni kalansaalis ja sitä-tehden väheni se vähenemistänsä, kunnes viimen koko saalis taukosi.
Samate kuin sotamies menetteli lahnojen kanssa, samate teki hän muillekin kaloille pienessä järvessänsä. Hän pyysi vaan suurimmat ja antoi pienten uida vapaasti läpi harvoista verkon-silmistä.
Tällä tavalla oli hänellä aina paljo haukia, ahvenia ja särkiä. Nämäkin kalat hävitti hänen jälkeläisensä, ahnas talonmies, jota tahtoi kerralla pyytää kaikki mitä saada voi ja sillä tavalla vastaksi hävitti itseltänsä hyvän vuotuisenkalansaaliin.
Lähettäjä lisää, että useammat kala-vesien omistajat meillä tekevät samalla tapaa tuin se ahnas talonmies, ja sillä tavoin tekevät lopun kaikelle kalastukselle. Kuinka usein eikö nähdä meillä esim. niin tihiöitä nuotan-periä, että niillä otetaan järvestä pois kaikki mitättömät kalan-mouhut, joita sitte kuitenkin usein annetaan, joko suorastaan sikain ruuaksi, tahi jos enimmäkseen tuuvataan ja jauhettuna pannaan leipätaikinaan, jauhojen lisäksi. Joka taas tahtoo seurata fen vanhan sotamiehen tapaa ja vastaseksikin suojella itsellensä hyvää kalavettä, ei tarvitse pelätä, että muut ottasivat, mitä hän säästää, sillä kokemus on näyttänyt, että kuin kala menee pois pitemmille matkoille siitä paikasta, jossa se on kutenut eli syntynyt ja jonne se joka vuosi Palajaa aina suurempana ja lihavampana, niin asuu fe syvässä ja on vaikia saada:
se suojelee siis itsensä isommissa vieraissa vesissä, kuin sitä vaan koti-lahdissa suojellaan ja säästetään. M—n.
14. Lukkari ja kuoleva ämmä. Kerran lukkari vanhaa ämmää puhutteli kuolin-vuoteellaan hänen sielunsa eväistä, sanoen:
”Sinulla vanhempaiseni taitaa olla lähtö pitkälle matkalle!
Waan tokko sinulla on sitä vastenevästä varustettu?” Johon ämmä vastaisi päätään nyykyttäin:
”Paljokos sitä on hyvä kanttoori.
ole kuin neljä kappaa rukiita Purolan Erolassa.” Punnin Jussi.
Kuulutuksia.
Julkisella huutokaupalla leskiviilkona 29 p. t. k. kello l0e. pv.
myydään maistraatissa enimmän tarjoovalle ennen herra kuvernööriltä hallittu kirkkokadun varrella oleva maa, jaettu tonttu numeroilla 5, l», 27 ja 28. Ellei näistä otollista hintaa tarjota, annetaan ne arennille auksionissa määrättäviä ehtoja vastaan. Kuopion raatihuoneessa 22 p. toukokuuta 18Ll.
Pormestari ja Raati.
Julkisella huutokaupalla myydään torstaina 30 p:nä t. k. ja seuraavina päivinä, kello 9:stä I:teen e. pp. ja 3.sta 7nnään j.
pp., kontitori Wiik-vainajan pesässä kaikenlaista irtainta kalua, joka ostajille tiedoksi annetaan. Kuopion raatihuoneessa 24 p. toukokuuta Pormestari jaRaati.
Vid oilenteli^ auktion, 80mOn8äaAen 6en 29 dennes kl. 10 l. m. inlär UgHi’Btr»t6n Z, li, ä6liuBet förrätta, lörBB, ljllB till 6en meBtnetallln6e 6e un6er n:riB 5, 6, 27 oen 28 s, Btn.» 6snB n^a plÄnkärtn, obB6rv6rlläo tomter, inotBvarlln66 äen »t I^err (Guvernören ilv.net seänkrt äiBponerklele, utmeä k)rkobelilAn », plantld^e. Iniinäeise l^nta^liFe tlnduä e^ Fä> r», B, leolnm» sammn, tomter attpK arrendeu^plätas, emot vilkor, Bom via aulltionB tilllullet närmllre beBtämm6B ;I^v«, rom veäerdörllnäe spekulanter uuäerriittaB. luopioli, öänuBäen 22Ugi1861, Ije»rZlnuBtklr6 ooti liöä.
lior^miiBt»re ooli Hu6.
6enom otlenteliZ »uktion lölBiili6B tnorB6gA6n <ien 30 6enn6B ooli kohanäe äa^llr ifru, n XI. 9 till 1 l. m. ook 3 till 7 e. m. uti ktliäne konäitor O. Ls. >ViikB i elenim Btk>ä doet tillnöri^ löB6^6u6om, l)6Btä6n6e uti model, Biin^kl»6el, 6iverB6 KuB^erä6 ooli sllrkoBter, nvllrom liuZ«.6e köpare un» <lerrättl>, B. liuopio li, ^6nuB elen 24 mllj 1861.
rinF »l fllrlloBter, ssöenäe Fenam kllnn, len, belr»lltnin^»r oolidoF»«rin^ meä LnFdätllr, elnottHFnin^ oek n, t»ii, näninF «, l v»ror m. m. inot diili^ »Bte provinion, Bl>, int tilll^lln6kl^kr meä «, 1Ien»n<1», upnl^»ninF»i’, deträilllnele »e^ln.tilinen »^väi 8, B», iiuen gom pi^ Il«, nl>, 1«n.
Nn inän^öri^ ellllrenliet iäenn» dr», n»<:lle tiilster miF »tt z>^ äet däBts, «ätt illkttkl^n, inine »rado KolnmittenterB intreBBe.
11. llolm»tröiu.
lln6erteoknll6 ii>r Binnn, ä M krön niiBtkommn, näe nöBt> terminB dörjkln n«, n6le6l>, min^eröri^n, iliokor non ivn, nliAa, eleinentiirll KunBkB, pBämnen oen n^n. Bprök Bllmt i», 11», Blll^B sruntimmerB Klln6»rbeten. De, Born önBk» deANAN». Bi^ »f min unäerviBninF, bennHaäe nnmäln. BIF noB mi^ inom utÄäneen nlelenn» liiBetermin. luopio illpril 1861.
3 (3) Un.rin, ».l llrBin.
Bvä»i» äet t!113nu»»H« I«ott«r»vt diilvit upp »KMst tili äon H in»tunä»näv v«ott»8»» iinnu tili ävnn» ä»z diärg^ 6ortill.
Ilo8 unelert6oknllli linnes kltt tilläs, utom l!, IIn, muijli^ll.
8ll1u:
I^öliI^oB Bllur^n.
Bäpn, liun6B tili Bu, lu inllnlll. koerin^B J’ohdatus maanviljeliälle, miten talon eläinten taudit parannetaan. Alkuansa tohtori W. I. Spinolan kirjoittama. Mukaillut H. Helin. Hinta 25 kop.
Gustav Waasan elämäkerta. 30 top.
Kristin uskokunnan historia. 40 kop.
Wähänen Norjalainen poika. 3 kop.
Hengellisiä Wirsiä. 8 kop.
Saarna pappien kokouksessa Turussa. 10 kop.
Suomalaisia lauluja. 5 kop.
Uusia huvilauluja Hämeestä. 5 kop.
Sana uskovaisille ja uskomattomille, kirjoittanut I.Grönberg. 5 k.
0m ook vl0. sallin. 35 kop.
B^uv6rl<i6NB unäer eller 6en niu.rkv»räi^l>, tlritkmetiBkl>, blom> man »k Lr. 20 kop.
?inBk BV6NBK or6bok n, f Nuren 2 rub. vsn Foä6 nereien. ?r66ik«, u pil, «.närn, Bön6. slter pöBle, nöllen i Kr 1860. 4 kop.
Nunktlfvein, d«tl»lvt^6 fri^n rti.ttBM66ioinBk B^npunkt. By»r pö vsr tuä:
11l N. 5 LonBäorN’. 20 kop.
Ninn6Bolaä ölver kapten Ileäle^ Vil>^kB kl löikn, ttllr6n till Viotoi’^ i»kv6i-BättninF. 50 lion.
kritisk llnnäbol:
iLotanik ellei’ Växtliiltlng grunder ».f O.
P. Alinan, mkä 84 tiii6Bnitt oon 64 Btentrvoll. 2 rud.
Nvllu^6iiBk«, ?»ia, oler ook Dilltsr »l llllken. Osver» nin^. 50 Ieop.
V6ok»n inkomn» y.k ’lg.mmerforg Vinlesi Bttltiver.
?otBkrllnor.
?apn6lBkraliar.
OiAki’i>aBk konvar.
Oi^klirnäli^re. llrBtiilläi6.
Hrniin^^re. Liäoknorn.
>^tiokaBi:tlr.
Btää.
I^inno-lililt^r, Loräs-äukkr oon Zerviettsr.
Yksityisiä Ilmoituksia.
Allekirjoittajat ottavat tänä kesänä lapsia opettaaksensa.
C. E. Roos. C. I.Marelius. A. Savolainen.
Allakirjoittaja. asuva Lauritsalassa Saiman-fanavansuulla, esittelee tämän kautta itseänsä yleisölle vastaanottaaksensa kaikenlaistenasioiden val< vomisia. niinkuin kanavan läpi laivojen suorittamisia höyrylailvalla. niiden rahtauttamisia j. m. s. aivanhuokealla palkinnolla. Myös antaa allekirjoittaja tarpeellisia johteita niin Saiman vesillä tuin kanavassakin kulkemille.
Monivuotinenkokemukseni tulee varmaan tyydyttämään niitä, jotta näitä asioitansa huoStaani uskonee H. A. Holmström.
Elleissä päivänä putosi raatimies Nosenin ja suutarmestari Lindströmin lvälillä kadulle kuvikkainen villanen musta saarli; joka sen olisi löytänyt tekisi hyvin ja jättäisi Palkintoa vastaan I.LindströnMe.
Tulleita matkustajia:
toukok.’ l8p vänrikki Pehrmand Dynaburgista ja maankonttoristi Söderholm Rautalammilta lääninkirjahoitaja Pehrmandissa. oppilas Boehm Joroisista leskirouva Grahnissa. nianiseli Pehrmanb Leppävirroilta pastori Beyrathissa. rovastinna Walle tyttärineen Leppävirroilta lehtori Ursinissa; 2< p. pataljoonan tuomariWeStzynthius ja rokonpama Lhelan Rautalammilta seurahuoneessa. 22 p. mamseli Lang Pieksämäeltä maisteri Thermannissa ja kanttori Hegerström Joroisista tVstitinvarissa.
Painoluvan antanut:
E, A. Therman.
Kuopiossa, P. Asehanin ja lumpp. kirjapainossa, lBlil.
HV” Tämän numeron kanssa seuraava lisälehti jaetaan niille tilaajoille kaupungissa, joille siitä voipi olla hyötyä.
Ifall tillräokli^t »ntkll elever anmäla »i^, meääelk unllerteoknaäo uneler «ommai-mälmäerng., i skilä». klfäelninzar s, )!ook tliekor, piivnt ulläervisniilg, i6e lilro-ämnen, 80M i»868 B^viil i elementar80M t’runtimmerB-Bkolor. Iinn «, nlu, BninA lninlil-6 försigkomna emuttn^uB iilven. HmlerviBningen be^nner me6durjan al möna6 oon kunna älven dlott tinBka taianne elever 6ertillanmäla«i^. Kuopio i 1861.
O. N. li, ooB. (!. Nareliu». Bavolainen.
I7näerteekn»<l, doenäv I, lluiitBllli>, invidBaini3, K»nn, iB in^nninF, iellommenäern, r BiF Iio» «len äraäe «.Ilmänneten tili omi»eBäliB.nä« »l alin, 8l»F IloinmiB3ionB’, Bpe6ition» oen llFentur-sMrer, BäBoni.kl»re Pnntiin Washingtoniin on jo kokoutunut 18 tuh. miestä, jolla voimalla luultaan se hyvin voitavan suojeltaa. Tämä sodan puuha Amerikassa vaikuttaa pumpulin ja ehkä hienomman tupakankin hinnan korottannsta Euroopassa, sillä niistä maista, joissa kapina kohosi, tuodaan hyvin pumpulia ja tupakkaa, ja sota-ajaksi kyllä taitavat kaikki satamat siellä tulla tuketuiksi, niinkuin se jo on Wirginiassa käynyt.
Niitä Näitä.
Meri-liike Saimaankin vesillä on nyt päässyt alkamaan.
Tällä vukolla tiistaina läksi ”Seura”-höyry ensimäistä kertaa tänä kesänä matkallensa tienoilla oleville sahoille, josta tultuansa se kohta lähtenee matkustamaan Lauritsalaan. Kuin nyt tämä ”Seura” lienee ainoa, joka tänäkin kesänä jääpi matkustavaisten kuljettajaksi Kuopion ja Lauritsalan välillä, niin on tuo kokonaan merkillinen kumma, kuin ei sen kulkupäivien luetteloa ole kaupungin sanomalehdessä, Tapiossa, julaistu. Kaupungissamme vallitseetin tavallisesti vielä jonkunlainen leväperäisyys kaikenlaisten ilmoitusten suhteen, sillä usein saapi tiedustella sitä kappalettapaljoa etempää, joka lähempääkin löytyisi, jos se olisi kaupungin sanomalehdessä ilmoitettu. Niin on siis nyt ”Seurankin” lähtöja tulopäivien laita. Jos matkustavainen tahtoo tietää sen lähtöeli tulo-hetkiä, niin juosloon ”Seuran” konttoriin, ja ellei siellä satu ketään totona olemaan, niin hankkikoon sitten sen tiedon mistä hyvänsä.
Kauppiaat S. Pavloff ja V5. Moldakoff ovat tosin toimittaneet toisenkin ”Toivo”-nimisen rautasen ruuvi-höyryn, uudestaan rakennettu viime talvena Warkauden kanavalla entisestä ”Arvo”-nimisestä höyrystä, joka viime kesänä joutui haaksirikkoon Saimaalla; mutta se kuljettaa vaan tavaraa eitä mattustavaisia.
Virallisen kuulutuksen kautta 2:sta p:stä huhtikuuta tänä vuonna on tiennoillamme jokainen kielletty, erittäinki liima-aikana, ”ampumasta eli muutoin tappamasta hirven-sukuisia elämiä, jäniksiä eli hyödyllisiä lintuja” j. n. e.
Mutta vaikk’ei sellaista kuulutusta oliskaan annettu, niin luulisi jokaisen ymmärtävän kuinka vahingollista on mainittuin eläinten tappaminen kevätaikana. Sen taidollisemmat metsä-miehet käsittävätki; vaan kaupungissamme on niitäki pyssymiehiä (eli sen tapaisia), jotka tuskin ovat päässeetpelvostaan pyssyn lauetessa, ennenkuin ilo-mielin rientävät metsiin näyttämään uutta urhoollisuuttansa
jänikselle. Heidän oikea paikkansa kuuluu kuitenkin olevan kouluimme penkillä. Kumma siis, etteivät osoita parenlpata oikeuden tuntoa, varsin kumma, että salaa ja omistajalta lupaa kysymättä ottavat koiria matkaansa, jostane (koirat) palajavat ontuvina ja laihtuneina.
Paha olisi mielestämme, jos nuorukaisten näin ikänsä kevät-hetkinä pitäisi astuman lakipöydän pakkasia koettelemaan; mutta vielä pahempi, jos ei heidän seuruutensa enää pidä velvollisuutenaan estää pois väärä teko, olkoonpa-minkä nimellinen tahtonsa.
Niinkuin Tapio ennen ja nytkin ilmoittaa pidetään tiistaina 4:uä p:nä tulevata kesäkuuta seurahuoneessa arpajaiset (lotteri) ynnä tanssi-huvitutset kello 7 aikana j. pp. Tämän on kaupunkimme rouvasväki matkaan saanut, ja alkunaheidän kiitettavaän toimeensa on ollut hankkia toden köyhille tilaisuutta työn-tekoon.
Moni sanoo nimittäin syynä köyhyyteensä ei muuta olevan kuin työn puutteen. Se kohta on luultu paraite tulevan autetuksi sillä, että hankitaan heille semmoisia työ-aineita, jotka olisivat sopivia ja helppoja heidän valnMaa. Tarkoitus on siis hyvä ja autettava itsekultaki, jella on siihen tilaisuutta. Niille, jotka tahtovat tätä tointa auttaa, vaan joitten ei fovi näihin arpajaisiin tulla, on kirjakaupassa eusi maauantaina ja tiistaina kello kuuteen asti listoja, joihin saavat panna nimensä ja minkä verran arpoja ottavat.
Toivomme varmaan ja toivotamme todellisesti hyvää edistymistä näilleti pyrinnöille.
lisalmen Pitäjän Niiralanniemen kylästä kerotaan että siellä on nykyjään lähellä Poroveden rantaa ammuttu suuri karhu. Tämä oli niin kovin taistellut kuolemata vastaan, että vielä suuren kuulan saatuaan rintaansa oli tarttunut hongan kantoon sylin ja siinä istuallensa kuollut. Olipa toti hyvä ettei sattunut ampujaan sylin pääsemään.
Äiuruvedelta Luupuejärven laskemista, jota, monien taistelujen perästä, viime syyssä alotettiin, on nyt tänä kevät talvena työksennelty kaikella innolla ja ahkeruudella, niin että se pitkä kanava Luupuejoen pohjasta aina sulkuun asti valmistui viime huhtikuun 12 p:nä, jolloin sulku avattiin, niin että lasku-vedellä on nyt kulku parhaallaan. Työtä jatketaan matalimmissa salmissa siksi kuin kevät tulva tapahtuu. Jo tästäkin laskemisesta on paljo hylvää toivottava.
Tohmajärveltä 15 p. toukokuuta. Kesän tulo nyt jo alkaa lohduttaa monta suruista sydäntä, kuin aurinko paistaa niin lämpimästi ja kaitki kesälinnut känneillä lauluillansa muistuttavat luonnon ihanuutta, vaitta tähän asti on monestakin näyttänyt te N:o »2. Ja l»« ll ÄB«Ä Sanomia Salvosta ja Karjalasta.
Laumantama 1päiväna Kesäkuuta.
Hinta vuosikerralta:
3 markkaa 40 penniä ja puolelta:
1 markka 80 penniä.
Jaetaan Kuopiossa:
P. Asehanin ja Kumpp. Kirjakaupassa kello 12 päivällä.
Toisena NukouSpäivänä saalnaavat:
Puolipäivä-saarnan. ruotsal. vara kirkkoherra Nylopp ja suomal. kappalainen Granit.
Piplia-selitystä pitää ruotsiksi, lello 5 j.pp..Tusmio-R<, ’vasti TohtoriBorg.
Kotomaalta.
Kuopiosta. Wiimenkin olemme päässeet kesään. läätkin jättivät hyväisensä, tulevaan syksyyn asti, tiistaina 28 p. t. k.>
Wiime lauvantaina, joka oli Unvon eli Urpanuksen päivä, kääntyi ilma lämpimämmäksi, jota on kestänyt koko viiton. Tässä toteuntuu sananlasku:
”Urpo turkin ottaa tahi antaa”. Nyt näytti se sen kyllä ottaneen. Jos tätä pitkittää, niin silloin ei voi toteuntua fe sananlasku, joka sanoo, että ”kuin on Urpo paita päällä, niin on kesä turkki päällä”. Waan monissa asioissa näkyy olevankin sananlaskuja varalta useammankin laisia, niin että jos ei yksi sattuisi toteuntumaan, niin toteutuuhan joku toinen, aivan samalla tavalla kuin kortin-panijoilla eli povareilla on ennustuksia ja tietoja varalta useampiakin, niin että jos niistä joka kymmeneskin sattuisi vähän todenmukaista, niin ollaan valmiit sanomaan:
”kyllä se tietää!” ja ”kyllä se puhuu tottakin!” Ensimäinenkurli ja västärätti nähtiin täällä 3 P. ja pääskyinen 25p. tou, kotuuta. Käet rupeisivat yleisemmin kukkumaan vasta 22 p. mainittua kuuta. Lehti puhkesi jo koivuihin 26 p. samaa kuuta, ja nyt on jo se vähä enemmän kuin ”hiiren korvalla”. Nutiin oraat ovat jo tämän ja menneen viilon moniaista sateista virkistymään päin.
Mutta sittetin vvat ne vielä hyvin huonoja kaikissa savisissa pelloissa ja erittäinkin uudis-siemenellä kylmetyt alat. Mutta hietamaissa eli muutenkin syvämultasissa ja syvältä pehmitetyissä sekä hyvin ojitetuissa pelloissa ja vapa-panoissa on nytkin kaunis oras.
Tässä on kyllä esimerkkiä ja kehoitusta maamiehille hyvin ojittamaan ja syvältä pehmittämään peltojansa, setä aina pitämään varalta vanhaa, hyvän vuoden rukiin siementä.
Kaikuva kivlpatsas.
Satatausia sitte majaili Theben jalossa ja uhkeassa pääkaupungissa monimuistoisessa Ekyhtin maassa jalo, viisas ja lempeä kuningas. Alamaisensa, Etyhtin maan erinomaiset, synteämieliset asujamet kohtelivat häntä miltei Jumalallisella kunnioituksella, eikä sillä kaikki, yksin Jumalatkin suosivat tätä nuorta ruhtinasta, ja ketä Jumalat rakastavat, sille suovat he monenmääräisiä etuja ja avuja. Niinpä olivat he monen muun muassa tälle ruhtinaalle sallineet avuista avullisimman nimittäin kauniin ja viehättäväisen laulu-äänen.
Mutta kaikkein näiden etuinsa kanssa ei kuningas kuitenkaan ollut onnellinen; hänen kaunista muotoansa himmensi synkeä surun huntu ja hänen runoilemansa ilmoittivat karvasta kaihoa, syvää sisällistä huolta ja salaista, tuntematointa kärsimystä. Koska hän solakkavartisteu palmujen siimeessä kävi runoilemaan ja alamaisensa sekä miehet että naiset kuunnellakseen häntä olivav asettuneet niin lähelle ruhtinataan kuin rohkenivat, vavahutteli usein syvä surun tunne heidänki sydämiään ja kuumia kyyneleitä vuosi kuuntelijoiden silmät heidän siitä itsensä tietämättä. Surun nostavia, viehättäväisiä tarinoita kauniista kukkaisista, jotka rakkaudesta säteileviin, iätse tavottamattomiin tähtilöihin ja lemmen hehkuvia, innokkaita ylistysvirsiä mahtavalle, siunausta saattavalle valon ruhtinattarelle, Auringolle, kaikui kuninkaallisen runoilijan hartailta huulilta. Ehtoolla vaikeni virret huomenna sitä viehättävämmin uudesta altaaksensa. Auringon salatessa säteensä, himmeni myöskin loiste kuninkaan silmissä, ja syvissä mietteissä valvoi ruhtinas yksin yönsäunta silmiinsä saamatta.
Kansa oli tätä ruhtinaansa tilaa murheissaan, vaan kukaan kuolevainen ei selittää voinut, mikä hänen suruunsa oli syynä.
Muutamat kuiskuuvat keskenänsä:
”kuninkaan mieltä raskauttaa onnensa ylenpalttisuus ja siksi kajahtelee pelon ja ahdistuksen ääni hänen runoinsa sävelissä. Papit taas ja tietäjät sanoivat viisaita paitansa puistellen:
”kuninkaan runoilemissa palaa lemmen liekki.” Ja yhtä kaikki ei kuningas vielä ollut ketään vaimoa rakastanut, hänen kätensä ei koskaan nuoren neitosen hienosta hiuksia hivellyt eikä huulensa ketään maallista olentoa suudelleet, sillä maansa mustaverisiä naisia hän tuskin oli Vilaukseltakaan silmäillyt, sitä vähemmin heitä vastaansa kertaakaan hymyillyt.
Kumminki rakasti hän, siinä oli papit oikeassa. Hänen puhtaassa rinnassaan lainehti syvä, ääretöin lemmen meri, jossa hänen armas lemmittynsä kuvastihe ja salamielisessä laulannoissa, joita ei kenkään kuulijoista käsittänyt, ylisteli hänen viehättävä äänensä päivän ruhtinattaren iätse loistavaa kauneutta.
Rankaisematta ei kumminkaan koito kuolevainen koskaan vielä ole uskaltanut rakastaa taivaan ylhäisiä olennoita, niinpä ei tämäkään jalo, kuninkaallinen runoilija. Päivän uljas, loistava ruhtinatar laskeusi tosin viimein rukoustavaisen, sulo virsin lausuvaisen nuorukaisen luo. Hän aleni taivaalta hänen luo, läheten häntä palavilla lemmen henkäyksillä; mutta tätä taivaallisen lemmen liekkiä, joka Humaloillekin on lärsimätöin, ei kuningas sietänyt; hän kuoli kuni kukkainen, auringon poltteuvassa paahteessa kunehtuen.
Hänen verevän vartalonsa tästä palamasta syleillyksestä surkastuessa ja silmänsä siitä kirkkaasta loisteesta huietessa, missä armaansa häntä oli lähestynyt, lausui päivän ruhtinatar huolissaan salatun ereskummaisen taika-sanan, suudellen häntä kerran vielä hyväiseksi ja tähän suuteluun yhdistyi myöskin nuoren ruhtinaan viimeinen huokaus tiedosti ja lauhkeasti, kuni kukkaisten tuoksu.
Päivä kun yön kuluttua koitti, ennustaen armaan auringon tuloa leveni sanoma kuninkaan kuolemasta kaikelle maakunnalle.
Tätä oli kaikki kansa syvästi suruissaan ja läksi rientämäänrakkaan tuningas-vainajansa linnaan, nähdäkseen hänen ruumistansa, itkeätseen sen ääressä setä kallisten höysteiden ja kasvujen avulla sitä katoavaisuuden käsistä pelastaaksensa. Mutta koko linna oli kadonnut, ett’ei vähäistäkään jälkeä havaittu ja
ihme suuri <
sen sialla nähtiin mainion iso kivipatsas, joka kuvaili vasta kuollutta —rl
Ksväillä.
Vieras tulee! HoutukaatteKaikki tv^ni työnänne;Vielä inieBtä! että BaatteViime lopun vönönne
’lyötäK7llikB teillä on.
kankg», pojeiz murne»va«, te , keitto valkee! vaikin.
Xvlmässä on paunn, ma«, v, ?imiäBBä nkiki», Ol68ke11», vieralilln.
Vettä tänne! peBtäväkBiBaakaa, pilvet, lattia!
kenkää tupa lämpimäkBi, Vn, loBN, kBl >
vartiaOle aina, »urinko!
I^aaB6, tuuli, aika-laillaIHaat veäet puntanakBkoista poje» meiään maili», IlBma, teepä järven In, kB86lväks BieväBti!
Nikä kumma
katso tuonneValmiBBa on laakBomme, Netkät, kentät niinkuin NUON6BiiBtinä, Balomm6Vetten päällä välkkyvät.
Kuule, tuolin, taivaliallaKiuru ääntä kaikuttaa, XatBo, täällä, matalalla?ääBkv pieni kastuttaaBiipiänBä aalloBBa.
Uonta muuta vieranallaOlNpi BanaN-BaattajaaBukkelata, Bointuvallaäänellänsä laulajaa
Vierasta N66NNUBtaa.
Vier»B tulee!
terve tnnne, XeBä kulta, uolijolaan!
o’ommelinnut, kukat,
alkujaan’leitä kaikki kiittävät.
*) Ottakaa vaari siitä neuvosta, jonka Tapio 21n:ssansa susien ävittämiselle antaa. Latelian muistutus.
hänen a!
säntulo pitkälle, koska lumi vielä vanhan jyrin aitana ei ollut pal< jon huvennut. Kyllähän nuo vanhat fanovat syksyllä talvelle lähteissä:
”Kuinhan taas päästäisiin vanhaan Jyrkiin eläinten ruuasta, ei sitte hätää ole”. Waan mitäs tuo lienee muu kuin hätä, loska eläinten ruokaa ei ole ja lumi ei ole sulanut? Täytyy siisajaa eläimet lumen sekaan ruuan puutteessa. Lumen-lähtö on ollut kuta kuinkin joutusaa, kuin ilma on ollut lämmin, vaitka lumi-räntää ja vettä on satanut. Jäät järvistä eivät vielä ole paljon aukeilleet; rannat vasta ovat poreissa. Nutiin-oraat näyttävät kuta kuinkin kauneille lumen lähteissä, kuin vaan vettä sataisi, että kanas eli roska huuhtoutuisi pois ja pääsisivät eteenkipäin niin menestymään.
Suvi-viljoista en tiedä vielä mitään virtkaa, koska nuita ei vielä monikaan ole maahan kylvänyt eikä kyntänyt. Terveyden tila on keskinkertainen, jonkatähden kuolevaisuuskin on vähä. Susia valitetaan olevan paljon, ja eikä susivoutimmekaan niiden hävittämisestä pidä suurta huolta, kuin vaan eivät tuvasta lapsia söisi. Pyytäsin metsän kuulusata kuningasta, Tapiota, tässä asiassaoikasemaan *) M. Watanen.
Itämainen taru.
köyhä talonpoika Karjalassa.
Vt. M Eiköhän olisi ollut parempi, jos ensin olisit antanut neuvoja suon ja pellon perktaamisissa, joidenka avulla sitte muutki kohtamme paremmin laittasimme.
Se vaan minusta on outoa, kuin olet niin nuori ja vasta-alkavassa koulussa. Ja kun heinänviljelystä en luule talvella käytetyn, niin olet sen tainnut lukemalla päähäsi saada. Kyllähän tuo sananlasku sanooki:
”Walta vanhemman, neuvo nuoremman”, vaan emme kuitenkaan oikein täydellä todella uskalla ruveta näitä neuvojasi käyttämään, kuin käytöllisestä eivät ole vanhempainkaan kouluin oppilaiset mitään virtkaneeet.
Pyytäisin jos antaisit neuvoja, minkälainen vuoro-viljelys olisi sopivaisin savi-, hiekkaja Multasella kivikko-maalla, että siinä olisi sopiva paikka tylvy-heinälle. Sitte kuin näkisimme minkälainen viljelys olisi sopivin missäki maassa ja saisimme ne järjellisesti viljellyksi hyviä tuloja antamaan, niin tämäpä meitä pöyhistäisirakennuksiamme parantelemaan, tuin tulot eivät alkaisi sopia entisten (Neiehen mukaan.) Onnen lahjat.
Maailmassa ei ole mitään haittaa eli vastusta, jota ei jälleen palkittaisi jollain edulla, eikä mitään puutosta, josta ei jotain hyvää seuraisi. Ei mikään maa ole luonnon etuinsa puolesta toisensa lainen; vaan kullakin on omituiset ihastuttavaisuutensa ja erinäiset suloisuutensa.
Msi perhe voipi olla rikas monenlaisista omaisuuksista; mutta on kuitenkin onneton moniaiden jäseniensä kohtaloiden suhteen. Eli sitä köyhemmät kadehtii ratkäallisuutensa, sopuisuutensa ja tyytyväisyytensä vuoksi.
Walitettavasti on tuossa mies, jolla on niin ahdas ymmärrys, että aina ja kaikissa täytyy olla muiden johdatettavana.
Mutta hänellä on varoja, ollen suojeltu näljältä ja puutokselta.
Joku taas voisi elää liiankin hyvästi, mutta rikkaudestansa ei hän voi paljo nauttia, sillä hän kamppailee alinomaa huonon terveytensä kanssa.
Jollakulla toisella ei taas ole mitään rikkautta hän elää kohtuullisesti; mutta hänellä on kyllä kuin hän on ahkera ja tämä työskenteleväisyys pitää häntä terveenä.
Eräs toinen taas on ilman näyttäväisyyttä, ilman kunnia-siaa, ilman tuloja; mutta hänessä asuu kirkas henki. Hänen tietonsa ja taitonsa nostavat hänet yli tuhansia muita. Hän ei vaihettaisi taitoansa rikkaiden kuolleeseu rahaan.
Niinmuodoin ei ole se viisas kaitselmus jaellut onnen maallisia lahjoja niin epätasaisesti kuin ensikatsannossa usein näyttää.
Ei kukaan maailmassa ole rikkain, eikä kukaan köyhin; kullakin on etuja, joita puuttuu monelta muulta. Ei kellään ole kaikkia ja tai, killa ou jotain. , Senvuoksi älä valita onnenlahjain luultusta epätasaisesta ja’osta itsellesi. Ällä katsele niitä, jotka näyttävät saaneen enemmän kuin sinä, vaan niitä, jotka eivät nauti niin paljoa hyvää kuin sinä. Muista, että se, jota sinä kadehdit, voipi löytääsinussaetuja ja omaisuuksia, joita hänellä ei ole ja turhaan niitä toivoo itsellensä.
Sinä ehkä kadehtit hänen rikkauttansa, hän sinun terveyttäsi.
Sinä toivotat itsellesi hänen tietoansa ja ymmärrystänsä, hän taas sinun iloista luontoasi ja murheettomuuttasi. Sinä toivosit itsellesi hänen kunniansa, hän sinun huolettoman olosi ja näkymättömän tilasi, jossa ei mitkään vihamiehet eikä kadehtiat vamoaisi häntä. Ei kukaan puutu kaikkia, mutta kaikki puuttuvat jotain.
Ollaksesi tyytyväisenä niillä onnenlahjoilla, jotka Jumala on sinulle antanut sivistä kaikti mitä sinulla on, niin olet rikas!
Sivistä sydämesi hyvillä avuilla, joita sinulta vielä puuttuu; sivistä ymmärryksesi tiedoilla ja kokemuksilla. Sivistä taloutesi ahkeruudella, työllä, hyvällä järjestyksellä ja säästäväisyydellä. Pane kullan jaloistavaisuuden siaan hyvä siisteys ja soma yksinkertaisuus jakiiltäväisyyden siaan hyödyllisyys. Paranna alamaistasi huolenpidolla jarakkaudella, kunnioituksella ja laupiudella. Kartoita pois vähitellenraakuuden nuotti puheista ja rakkauttomuuden henki kaikista toimituksista.
Paranna keskuutesi tanssa-ihmistesi ja esimiestesi välillä, karta huonoja seuroja. Hanki hyvä-sävyisyydellä ja avuliaisuudella käytöksessäsi naapuriksi ystävällisyys ja luottavaisuus. Ole ensimäinen apua tarjoamassa, vaan viimenen pyytämässä, iltain voitat onnen ja siunauksen missä hyvänsä olet. A. M
n.
kuningasta. Hän istui siinä niinkuin eläessäänti kuninkaallisella istuimellansa, jäykkä, vaalea muotonsa käännetty päivän nousuhun päin. Surkealla valitushuudolla tunkeusikansarakkaanhallitsijansa edestummaisen kuvan luo jakäärieli kukka-liehkuroita kylmän kivipatsaan ympärille, ehkä papit karsahin silmin katselit sitä, sanoen:
”eroitkaa hänestä, ” hän on meistä iäksiPäiväksi mennyt, jumalat ovat tuominneet hänen, siitä kuin hän päivän ruhtinatarta rohkeni rakastella.
Tämän tapahtuessa valkeni taivaan ranta ja idästä yleni aurinko armas, kauniimpana kuin konsana ennen. Sen ensiniäiset säteet kohtasivat kuninkaan patsasta ja kivi-kuva alkoi kaikua viehättävin, ihmeteltävin fävelin. Kiveksi muuttunut kuningas jätti niiden kautta viimeiset, lemmenpalavaiset jäähyväisensä taivaalliselle armaallensa. Palavalla innolla syleili aurinko kylmää kivipatsasta.
Tämä kirkastui kuuleaksi, sen jäsenet ikäänkuin elppyivät auringon säteistä, silmänsä loistelivat ikäänkuin kummastuksella katsastaen maassa matelevaisia ihmisparkoja. Silloin laskeusi hämmästynyt kansa polvilleen maahan, peittäen silmänsä; vakamielisten pappein kalvakat kasvot selkenivät ja riemuten lausuivat he:
”kantakaatte lumaloille kiitosta ja ylistystä, sillä se olikuninkaan ääni, joka kajahteli!
olkaahyvässäturvassa!KuningasMemnon valvoo vielälastensaylitse.
Synkänkolkolla kohinalla valuu Niilin virta yhä vielä edelleen.
Kadonneet ovat ne jalot sukukunnat, jotka muinoin sen ranteilla majailivat, kadonneet heidän kanssansa lukemattomat ihmisneron teokset. Kadonnut on myöskin muinainen Thebe mutta keskellä hävinneiden kivirakennusten ja murtuneiden patsasten ylenee uljaasti yksinäinen, mainion iso kivi-kuvaus, tunnettu Memnonin patsaan nimellä. Uöllä, koska Ekyhtin muinainen mahtavuus herää uudellensa eloon, koska kukkaiset keskenään kertoilevat menneen ajan muistollisia tapauksia, ja taivaan tuikkavat tähdet ihmeissään kuuntelevat heitä, seisoo Memnonin patsas jäykkänä ja jylhänä, niinkuin kylmä, kuollut kivi ainakin. Mutta aamuruskon koittaessa katoaa sen voitollista valoa peläten koko tämä kolkko yöllinenmahtavuus haahmuinensa ja kun aurinkoisen lieto loiste taaskin valaisee maan, elppyy kuningas Memnonin kuva uudellensa, sen muoto juuri kuin hiljaa vavahtelee, ja konsa ensimäiset auringon säteet kohtaavat sitä, kaikuu hänen äänensä sanomattoman suloisin sävelin, niinkuin ennenkin kuninkaan vielä eläessä. E. S.
(lähetetty.) Leväsen pojalle M. Mäntyselle.
Lukiessani Tapion 17 n:ron lisä-lehteä, jossa näin kirjoituksesi ”neuvoja heinän-viljelytseen ja niitty-latojenparantamiseen, Päätin vähäsen minäkin asiassa virkkaa. On kyllä totta, että heinät ovat siaansa hyvät, niinkuin muutkin elo-viljat, jos vaan neuvosi jälkeen korjatuksi tulisivat; sitä en tahdo rinnustellaktaan. Waan sepä tuo minua kummastuttaa, kuin sanoit latojen täällä Suomessa olevan huonosti rakennetut ja permantojenkin olevan maassa kiini, ja että sillä tavalla pahentuisi joka talon heinät, kuin myös eläimienki kuolevan niiden ummehtuneesta höyrystä. Enpä minä luule kenenkään talonpojan sillatointa latoa pitävän, koska nuo näkyy pieleksenti alle risuja eli oksia panevan. Täytyyki meidän pienten talollisten pitää heinämme pieleksessä, kuin luulenlatojen tulevan paljon maksamaan. Meidän pienet ja huonot niittymme eivät kannata semmoista latoin kustannusta. Oliopa siis ollutkin parempi, kuin olisit tehnyt arvio-esityksen fen rakellnukselle, etenkin kivijalalle, kuinka paljon sitä suohon uppoaisi, jos vielä kivetkin eivät sattuisi lähellä olemaan? Kyllähän siitä tulisti ikuinen rakennus, jonkatähden lienetki ”parhaan neuvosi antanut”. Näille neuvoillesi olenki tyytyväinen ja välttämättömästi niitä tarvitsen; mutta niuutki paikat ovat vielä huonolla kannalla, eiainoastaan heinäin hoitaminen.
llittlmen
Näistä 25 miljoonasta Pohjoiö-Amerikan liittovallan asukkaista ovat usiammat muualta sukuisin, sillä jo pitkin aikaa on ihmisiä kaikista maailman haaroista tänne muuttaneet. Koko tämä valtakunta kuului ennen vapauttamistaan v. 1789 Englannin alle ja sentähden täällä vielä nytkin useimmat ovat sieltä peräisin ja heidän onkin yleinen kieli; niiden jälkeen tulevat paljouden puolesta Irlantilaiset, sitten Saksalaiset, Ranskalaiset, Hollantilaiset, Espanjalaiset, Ruotsalaiset jaNuijalaiset. Niikeri-kansaa tahi mustia löytyy päälle 3 miljoonaa ja sitten vielä maan alkuperäisten asukasten tahi Indiauein jäännöksiä ainoastaan noin puoli miljoonaa.
Ei mitään maakunta maailmassa ole niin pikaisesti tuin tämä vaurastunut väen paljouden, voiman ja varallisuudeu puolesta.
Noin 70 vuotta takasin koko liittovaltakunnassa oli ainoastaan 4 miljoonaa asukkaita ja valtoja vaan 13. Siitä ajasta ovat nämät lisäyntyneet 31 ja sen lisäksi vielä löytyy 6 pienempätä maakuntaa, joita myös torotetaaan valloiksi kuin väestö niissä kasvaa 93, 430 henkeen. Tähän vielä kuuluu Columpian piirikunta, jossa toto valtakunnan pääkaupunki Washington löytyy. Pohjois-Amerikan liittovalta omistaa kauppalaivaston, joka, jospa vähempikin luin Englannin, tokieipaljo anna perääntoto muun Euroopanlaivastolle yhteen.
Mahdottoman paljolta täällä nähdään kaikilla vesillä höyrylaivoja ja tanavoista on muuan 55 meidän penikuormaa pitkä. Rautateitäti ja sähkölennättimen laitoksia löytyy myös runsaasti. Tuskin missään muualla kansan yhteinen henli ja sivistys lienee Paremmalla kannalla kuin tämän valtakunnan Pohjaisimmissa maissa.
Pohjaisissa maanpuolissa viljellään paljon jyviä ja sieltä viedään hyvin metsän tavaraa; etelästä taas tupakkaa ja pumpulia, johonka vijelyyn käytetään orjia.
Nämät 31 valtaa, jotka kaikki kuuluivat Pohjois-Amerikan liittovaltaan, ovat keskenään melkein omavaltaiset ja hallitsevat itsiään. Siellä ei löydy missään kuningasta eitä ruhtinasta ei aatelissukua eikä auneta kunnian merkkiä eli nimitöksiä minkäänlaisia.
Tieto, taito ja toimi vaan kunnian kulienkin antaa. Kaikkein arvoisimmat ja koko liittovaltakuntaa koskevat asiat tutkitaan yhteiseltä valtiokokoukselta (kongress) ja toimitetaan liittovallan esimieheltä, jonka kansa valitsee aina neljäksi vuvdeksi. Tässä valtakuunassa on täysi hengellinen vapaus eitä millään uskon opilla ole mitään etua toisen suhteen. Muutenkin on yleinen kansallinen ja valtiollinen vapaus kaikilla asukkailla, paitse etelässä olevissa valloissa, joissa löytyy orjia tahi mustia (niikeri)-ihmisiä ; näitä luetaan neljättä miljoonaa ja pidetään useinnnittain isänniltään ihan kuin muita tarpeellisia työntekeviä eläviä. Missisippin ja Etelä Carolinan valloissa löytyyenemmän orjia tuin vapaita ihmisiä. Kuin pohjoisissa valloissa ei sallita orjain pitämistä ja nykyinen esimies Lineoln sanotaan myös olevan samasta vakuututsesta, niin eteläläiset vrvat pelästyneet ja erinneet liittovalloista, eivättä tahdo enää maksaa yhteistä veroa ja ovat valinneet itselleen omituisen esimiehensä lefferson Davis.
Wiimeiset sanomat eivät ole vielä kertoneet mistään erinäisestä tappelusta eteläja pohjois-liittolaisten välissä.
Mitä Mils.
«s. Mistä sen tiedät?Puhui kaksi herännyttä”miestä’, oli kolmas kuulemassa. Sanoi toinen ”johan se on, Jumalan lii< tos, kapakan Mattiki herännyt.”
”Ohoh, mistä sen tiedät?” kysäsi toinen suu felällänsä. ”Noh”, vastasi ensimäinen, ”näjinhän sen viime pyhänä kirkon mäellä:
hänellä oli jo kortti»röijy ja pata-lakki.”
Wähästä semmoiset asiat tarkka silmä havatseepi.
Yksityisiä Ilmoituksia.
Tuomio-Rovasti on vaaliin pannut Lukkarin nurkaan Kuopion emäkirkon seurakunnassa 25 p. viime toukokuuta:
1) Lukkarin Kart” tulan seurakunnassa Niiles Siljanderin, 2) Lukkarin Pyhäjoen Haapajärven seurakunnassa Roobert Lehrbätin ja 31 Lukkarin Ilomantsin seurakunnassa Gabriel Kaheliinin; ja tulevat määräpäivät vaaliveisuun sekä itse vaaliajallansa näissä sanomissa julistettavitsi.
Tavalliuen vuosi-tutkinto köyhäin poikalasten koulussa pide< tääu lauvantaina 15 p. Kesäkuuta kello 4 jälkeen puolipäivän.
Niinkuin ruotsinkielisten Suomen Julkisten Sanomien (Finlands Allmänna Tidninings) .N:roissa 109, 112 ja 114, löytyy julistettuna, on avonainen pitäjän koulumestarin virka täällä haettava 90 päivän kuluessa, lukien 23 P. huuhtikuussa minun tykönäni.
Nilsiässä 21 p. toukokuussa 1861. A. F. Hjelmman, 1.35 1 Kirkkoherra.
Ällakirjoittaja. asuva Lauritsalassa Saiman-lanavansuulla, esittelee tämän kautta itseänsä yleisölle vaötaanottaalsensa kaikenlaistenasioiden, val »vomisia. niinkuin kanalvan läpi laivojen suorittamisia höyrylaivalla.niiden rahtauttamisia j. m. s. aivanhuokealla palkinnolla. Myösantaa allekirjoittaja tarpeellisia johteita niin Saiman vesillä kuin kanavaSsakin kulkeville.
Monivuotinenkokemukseni tulee varmaantyydyttämään niitä, jotka väitä asioitansa huostaani uskonee H. A. Holmström.
Wiune Keskiviitkona putosi uusi musta linnikko lflor) Godunoff’in ja isvossikka Hartikaisen kartanoin välillä. Löytäjä tekisi hyvin ja jättäisi sen kirjakauppaan.
Omistajata kahdelle kolmatta osalle syltä petäjäpuita, jotka ovat pannut yleisen kävely-tien varrelle Kuopionniemellä, muistuteniitä tulla perimään tulevan viikon kuluessa kaupunginvouti Lindborg’ista.
ekens /aittaa ««siä^es K soneteis/itts Obs. eism som e/ besö^K ba?e>l a»’ i«7?/Ms ermlln.
IlnelerteellNllä, dnenele öI, n, uritBN, ll», invielBllimn, Kn, n«, lB m^nninF, re^omnlenäei-^r l>iss NOB 6en »raäe »Uinänlleten till omdeBö, ^näe»l »Ils, «ll>F IlmnmiB»ionB-, Bpeäition3 oen ll^envi–»Mrer, 8ä80iu:
klllrerin11l saiknBtei-, Kn, n«llen, dolr»ktninF».r nelido^BerinF nieä BnFdätn.r, emott»AninF oen n, t’Bli, n<lninss n, f vn, re>r m. m. inot diiliF »Bte provision, B», int tillll^näa^är ineä n, llenn.nä», uppl^nin^r, detillssanäe »e^lationen »kväi 8, B»imen Born pökllnkllen.
Nn inän^öriF erl^rennet ielenn» di’knBene tillöter ini^ »tt pä alit dkBtn, «ätt iaktt»^», niine ii.rkäe Ilolnniittentei’B intreBBe.
11. llolmBtiöin.
liii 8»v i?. et eloiup.» dokdzzuävl:
Lliiekkmn.
BtiulillB^»r.
Btii6.
I^inne-lärster, Loi<iB>6ukllr ook Berviett6r.
Tulleita matkustajia:
toukot. 24 p kokelas Hirn Rautalammilta seurahuoneessa, vara tuoluali Enlrald Leppävirroilta rehtori Melanderissa; 25 p, oppilaat Vergstedt. Gummerus ja Cajanus Helsingistä, nimismies Streng Pielisjärveltä ja maamittarin oppilas Pesonen Heinävedeltä kestitievarissa; 27 p. virkaa tekevä yli-metsähoitaja Collan Joensuusta läänin tirjanhoitaja Pehrmandissa. käräjä kirjuri Järnefelt ’.»lurmelsesta lestirouva lärnefelti?sä; 28 p. hovioileuden varalanslista Hisinger Nurmeksesta. metsähoitaja Hougberg Karjalasta seurahuoneessa; 29 p.
käräjäkirjuri Lindholm Nurmeksesta leSkiromva Lindholmissa, sahakirjuri Collan luvan ruukista maisteri Heinrieiuksessa.
Pauvluvan antanut:
C N. Tl) etn, a n.
Kuopiossa, P. Asehauin ja kumpp. kirjapainossa, l8l»l.
Ulkomaalta.
Kuin nykyiset seikat ja sodan puuhat Pohjois-Ameritassa kyllä vetävät mieltämme sinne, tahdomme tässä antaa muutamia tietoja Pohjois-Amerikan liittovallasta.
Tämä valtakuuta, jonka itäpuolisille rannoille Atlantinja länsipuolisille Tyynen meren laineet loiskuivat, ulottuu Yli suurimman osan Pohjois-Amerikkaa ja sisältää yhden verran maata tuin koko Eurooppa; mutta se on vielä paikoittain harvaan asuttu, ettei siellä löydy 25 miljonaa euempätä väkeä. Rahvaaktammat ja paraiten viljellyt ovat pohjoisen puolen itätahi Atlantin meren rantamaat ja erinomattain Nev-Yorkin valta, jossa jo löytyy 3 miljoonaa ihmisiä. Länteenpäin asukkaat harvenevat ja Missisippijoelta Cordilleras vuoriin tavataan laajalta vaan synkkää sydänmaata.
Länsipuolella tahi Tyynen meren rannoilla löytyy Kalifornian tähän valtakuntaan myös kuuluva maa, johon viimeisellä vuosikyinmenellä, kuin siellä ruvettiin kultaa kaivamaan, nulualta on karttunut paljon kansaa.
Ilmoitus.
llplon Jättimäistä puoli-vuosilertaa Tapiosta saadaan tilata» Kuopiossa P. Asehamn ja tnmpp.
kirjapainossa 45 kopeekalla ja kaikissa Suomen postikonttoreissa 60 kopeekalla hopiassa. Koko^ naisia vuosikertoiatin on lvielä ja saatetaan W
Lauvantau.a 1 p. tätä kuuta pidettiin köyhäin hoitokunnan kokous, jossa hoitokunta kolmeksi vuodeksi valitsi esimieheksensä kaupungin kappalaisen vara kirkkoherran Tiistaina tällä viitolla oli ne jo Tapiossa mainitut arpajaiset tanssiineen. Näihin oli karttunut koko joukon voittoja ja kaikki lotit myytiin jo puolen tunnin sisään, vaikka niitä oli tuhannen kappaletta.
Kuopion pataljonan soittokunta maksutta soitteli ja huoneistakaan ei tarvittu maksaa mitään; sentähden tämä asia onnistuikin niin hyvästi että saatiin kokoon 228 ruplaa ja 20 kop. hop.
Kaupungissamme on tavallifuuden mukaan koko tämän viilkoa ollut muuton puuha. Kalu-kuormia on jokapäivä kulkenut ristiin rastiin. Jo ennen on Tapiossakin valitettu susien paljoutta kaupungin liti-tienoilla tänä teväänä. Näitälin, muka luvattomasti kaupungin maille asettuneita, katsottiin paraaksi saada pois muuttamaan jo ensimäisenä laillisena kaupungin muutto-päivänä, ja senpä vuoksi pidettiinki viime lauvantaina monta sataa vahva
eräs sata sotilaitammekin joukossa
suden-ajo eli jahti; vaan sudet Ueuevät jo ennen paenneet, kosta eivät olleet silmiänsäkään näyttäneet yhdellekään ajomiehelle.
Kyntöä on jo alotettuna, kylvettynä ei ole vielä paljo, mikä vähä kauroja; mutta niitäpä ei monella oletkaan.
Terveys on täällä varsin hyvä, paitsi horkka on joitakuita rasittanut”.
Toitvalasta 1P. kesät. ”Kalansaalis on täällä jo hyvällä alulla. Kirkkovirrasta on saatu yhdelläkin kertaa aivon vähistä pyydyksistä 139 suurta säynettä, jontamoista saalista vanhatkaan miehet eivät muista siltä kohdalta yhdyttäneensä. Toivo olisi vielä vastatin saada, jos vaan eivät höyrylaivat ja muut venheet säikyttelisi kaloja niin kapeassa salmessa.
.H
n.
Joensuusta 3 p. toukokuuta. ”Sanosin minäkin sanasen, seudultani selvittäsin, jos vaan saisin syntymään, Tapiolle taipumaan.
Hyvin ilahuttavaa on saada lukea Tapion sulo-sanoja, joita kaikista muista seutukunnista ja sydän-maistakin kirjotetaan; vaan mitä lienee syynä, että meidän seutukuntamme kuulumiset eivät näy koskaan Tapion palstoja täyttävän, vaikta minun luullakseni olisi täältä niin hyviu kuin muualtakin uutisia, joita voisiilmoittaa; vaan olkaat minultakin sinään, koska eivät muutkaan tietavämmät ja taitavammat pane aitaansa senverran alliksi, että julistaa seutukuntansa kuulumisia. Waan kuitenkin sanon sanasen, että Karjala on näihin asti ollut niinkuin unhotuksiösa ja halpana pidettävää puolta; mutta minä luulen, että tästä edes tulee Karjajammekin tutummaksi ja euemmän arvoonsa otetuksi, kosta liitteet suurenevat päivä päivältä. Nähdään tämä siitäti, kuin ollaan toivossa tulen voimalla käypää sahaa, ja luultava on sen mlevankin pian valmiitsi; sillä työ on jo hyvällä alulla ja tulee tämä saha somalle paikalle lähelle kaupunkia.
Höytiäistä taas lasketaan parasta aikaa; vaan ei siitä nyt tule semmosta veoen paljoutta tuin viimen.
Kylmää pohja-tuulta ja paltaista on ollut aina viimesen kuun loppuun; vaan nyt on ilman-laatu tyttönään toista, ja terveyden tila on seutukunnassamme tällä kertaa hyvä.” A. M.
Kotomaalta.
Kuopiosta. Hippakunnan sanomia. Tämän kuun s:nä päivänä. Wirkavapaus myödytettiin:kivuloisuuden tähden Sodankylän kirkkoherralle, kontrahtirovastille I.F. Liljebladille tämän kuun 15:ta päivästä seuraavaisen syyskuun loppuun, ja Juntan oleviin palohursteihin suuret kolot. Kuinka suuri vahinko tässä kappalaiselle, nimikirkkoherralle A.W. Krogerukselle15.ta päivästä tätä kuuta 15:ta päivään ensitulevata elokuuta. Määrättiin:
kirkkoherran virkaa Sodankylässä toimittamaan apulainen F. A. Heikel ja sinne vasta määrätty kirkkoherran apulainen N. Fellman, nimittäin Heikel ainoastaan siksi ajaksi kunnes Fellman ennättää tulla sinne, ja kappalaisen virkaa luvkassa toimittamaan, kirkkoherran viran toimittaja samassa seurakunnassa, nimitetty kirkkoherra N.G. Arppe sekä kappalaisen apulainen Paltamossa I.A. Frosterus myöskin kirkkoherran apulaiseksi samassa seurakunnassa. Etsittäväksi ilmoitettiin 56 päivän kuluessa lisä-opettajan virka Oulun ala-alkeiskoulussa.
Vaalisaarnat kappalaisen virkaan Pyhäjoen emäseurakunnassa siihen esitellyiltä papeilta pidetään 14, 21 ja 28 päivinä tulevata heinäkuuta ja vaali 18 päivänä elokuuta. Waalin toimittajaksi määrättiin Braahen kappalainen, nimitirktoherra O. M.
Hohenthal.
> aamuna kello 7 aikana etsi korva ja tuhoa uhkaava vieras kaupunkiamme. Wahingon-valkea pääsi nimittäin entisen kaupungin-palvelian Krister Kinnusen kartanossa irralleen ja muutti hänen vähäisen, kaksinkertaisen pytinkinsä sekä toisen pienemmän rakennuksen vajoossa kahdessa tiimassa poroksi. Kaikeksi onneksi sattui ilma tyyneksi ja muutenkin oli hyvä järjestys sammuttamisessa, ’ niin ettei toki useampia kartanoita päässyt palamaan, vaikka tuli kyllä uhkasi jo kauppias Fogmannin lähinnä olevata kartanoaniin kovasti, että sytytti sen nurkan useampia kertoja tuleen ja poltti sen päällä tuli ja mistä tuli irti > pääsi, emme vielä tiedä. / Kartano oli palovakuutettu ainoastansa 600 ruplasta Suomen palovatuutusseurassa, joten vahinko koskenee kumminkin kaikin puolin niinhyvin kartanon omistajaa tuin siinä olleita hyyriläisiäkin jokseenkin tuntuvasti, jonka vuoksi kehottamme kaikkia armeliaita ihmisystäviä lähenemään heitä avuillansaniinpian kuin mahdollista, joita kiitollisuudella P. Asehanin ja tumpv. kirjakaupassa.
N:o 23.IKpl ll RB«i Sanomia Salvosta ja Karjalasta.
Laumantaina 8 päivänä Kesäkuuta.
Jaetaan Kuopiossa:
P. Asehanin ja Kunlpp. Kirjakaupassa kello 12 päivällä.
Hinta vuosikerralta:
3 markkaa 40 penniä ja puolelta:
1 markka 80 penniä.
2 Sunnuntaina Kolminaisuuden päivästä saarnaamat:
ruotsal. vara kirkkoherra Beyrath ja suomal. kielten »pettäjä Roos.
Katkismussaarnan pitää suomeksi, kappalainen Manit.
Gntyiste» tänäpaivänä pidettävieu lirkfokousttn vurksi videtään Vipliä^selitystä ruotsiksi, tell, 5 j pv., vasta tulevana sunnuntaina.
Lohduttavainen ja ilahuttavainen totuus! Tämän jos uskomme, emme milloinkaan tuskaudu.
Sinä itket nyt, ystäväni. Kas lehti kääntyy, ja taasen olet iloinen. Sinä kärsit. Lehti kääntyy, ja tuskasi on kadonnut.
Ia sinä, joka nyt olet onnellinen! vielä kerran saattaasinunki onnesi lehti kääntyä, näyttääksensä sinulle onnettomuuden lehteä.
Mutta elä tuskastu; etkö ole kuullut raju-ilman nousevan ja taasen tyyntyvän? etkö ole nähnyt ukkosen pilvien nousevan kesän taivaalle ja taasen katoovan? Kas, lehti kääntyy, ja taivas on taas selkiä ja sinertävä; murheesi on iloksi muuttunut.
Jos ilma joskus pitemmältä pysyy liikkumatta, ja sinun täytyy kauvemmin viipyä ehkä varsinkin halvassa ia tuskaisessa tilassa, niin ellys kuitenkaan epäile! Ei iänikuista löydy taivaan alla. Kärsivällisyyttä vaan! Kuule kuinka tuuletar taas sarvellaan soittaa; katso kuinka ilmatar ilahtelee; lehti kääntyy ja paisuvilla purjeilla laskee taas elämäsi laava eteenpäin kirkkailla lainehilla.
Ia koska olet läpi lukenut monet tämän kirjan lehdet, ja välistä kärsien, välistä hyvästyen, välistä itkien, välistä nauraen, viimen väsynyt näihin yhtäläisiin vaiheisiin, ja tummalta silmäsi haluttomasti katsastaa kirjan tummentuneita lauseita,
silloin, silloin kääntyy lehti vielä kerran
> ja sinä lepäät.
elämässN V)ö on tullut; ilman henki vaikenee. Kuoleman lehti
miksi seki kohoaa ikään kuin liikutettaisiin tuntemattomanhengen voimalla? Eikö siis jo kaikki siihen loppunut? Ei totta. Kas tuota uutta aamuruskoa, kas auringon tuli-säteitä. Tunne elämän raitista hengähdystä!
Kuoleman lehti on kääntynyt. Sinä oot ijantaikkisessa Werestä ja veren-laskusta.
Weri on ruumiin voimallisin ja tarpeellisin neste; kuin se hyvin vähenee tahisen juoksu suonissa seifattuu, niinelämäkin myös raukeaa ja loppuu. Ruumiin jokaisessa osassa veri myötäänsä liikkuu ja pitää sitä sentähden tuoreena ja voimissa; antaa, jos sitä vaan löytyy tarpeheksi, ihmiselle verevän ja terveen näkönsä, mutta taas jos sitä on kovin vähän, niinkuin heikolla ja kauan potemalla, vaaleat ja kalveet kasvonsa.
Sydän on se lähde mistä veri lähtee liikkumaan ja se vaikuttaa veren juoksun ruumiissa. Sen rakennus on ikään kuin pumppulaitos ja suonet kuin siitä lähteviä torvia, jotka jakauntuvat moniin haaroihin, joidenka kautta veri suurella voimalla juoksee jokaiseen ruumiin erinäiseen kappaleesen. Kuin sydän vetäytyy kokoon niin se samassaki lähettää sisässään olevan veren suoniin ja siitä tuo valtasuonien, tahi niiden missä veri sydammesta ruumiin eri kohtiin kulkee, tykyttäminenkin tulee. Kuin nämät suonet ovat hyvin hienoiksi jakautuneet, niinkääntyvät nesydämmeenpäin takasin, rupeavat kokoontumaan ja yhtyvät viimein yhdeksi vahvaksi suoneksi joka sydämmeen aukeaa ja sillä tavoin veri palaa siihen jälleen.
Näissä palatus suonissa veren kulku on hiljasempi ja tasasempi ja niissä ei enään tunnu mitään tytkymistä. Ennen tuin tämä palauntunut veri, jota ou noin mustan punakka, taas lähtee ruumiiseen, niin se kulkee sydäminestä keuhkoihin ja sieltä takasin.
Keuhkoihin hengitetyn ilman kautta, tämä mustunut veri puhdistuu ja muuttuu haljatka-punaseksi, minlänäkösenä se aina onkin valtasuonissa.
O. I^vvtilien.
I’oi»eu vuoron pakklNBeBBa, polkan tuultu tuntemaBBu.
Bitte kilvan laulaiBimme, Nllkä vuoron voittaisimme.
Kerran Bain KeBällä olin.
’lvvnen järven rannikolla, laulelin laken perällä, KeBki-Bavon kennanalla, IBtllin KuKKaiBt6N KkrallaNlar^anaiBten mättänällä;Kukat oh keäolla kaikkikunn, iB6BBtl pukuBBanBa, Bekä metBät että ruokotVineriäBBä ruunuBBanBa;kaikki luonnon laitumellaIn»NUliä6BB3> olivat, kllikki KielelliB6tli, iemu-veiBul, un nerosi, Nläkin lauloin IvBtikBeniXeBän manan 11ok8i.
Ilesäll’ on keksii mielinorja notkutellaI^äiBBä vällviBBä väniBBä, I^iinaBiBBa liepeniBBä;NetBä ääneni KajantiVuoret vuoroin vaBtaeli, Biinen liittikin liBäkBiI^intuiBten lipeä ääni;siitäpä Bäveli Bvntvi, Boitto mielelle 80piva, t>iinä kilvan laulettiin, I^aulettikin, koitettikin;peipot uienoBet paatti, ääneni vlötti;Uinä joukkonon jotakinlaskin vanan leikkiäkin:
Vi oo kumma että laulatääneni vlötät, Kun on teillä valta ollaXeBä-mailla matkuBtellaNarjan makian veräBBäKukan mettä nauttimaBBa, OoppaB täällä oppimaha, ?onM-tuulta tuntemaBBa, Vnkä ääni lankeaiÄKanBB», KankeaB>.
mäkin kerkiävinXeBämaillÄ, aina olla, Nlarjan makean mauBBaXukkakanBan KatBannosBa, Nnkä Banaui BakoBi, Kieli kyllin KerkiäiBiVirutella pitkän virren, Buomen BuloiB6n Banella ;Nikä ääni lankeaiBitalven pitkun taipalella”luriottaiBBnni tuvaBBaBavun sakean seassa, Rautalammilta on jo pitkin talvea ja kevättä lähetettyTapiolle useampia kirjoituksia, joissa kaikissa syytetään lähettäjääI. >t>—, joka Tapion 9:teen niroon on lähettänyt kirjoituksen ihmisen mielen huvitulsista. Toiset syyttävät I.
t
n tässä julistaneen vaan ominansa, , mitä jo v. 1837 Mehiläisessä, myösLönnrotin ”Koti-Lääkäri” nimisessä kirjassa, on sanottu samasta asiasta; mutta jokainen näistä lähetttäjistä moittivat I. >—
n tuumia ja kukin tavallansa kokee neuvoa ja varoittaa I.
t
ta tanssien ja hyppyjen siaan harjoittamaan kirjain lukemista ja muita hyödyllisiä oppia ja ajanvietteitä. Tapio puolestansa ei ole juuri tahtonut julistaa niitä, enimmäkseenpistelikkäitä nuhteitaI.
t
lle, koska ne siinä kirjoituksessa olleet mietteet eivät kuitenkaan olleet lähettäjän omia, vaan jo sanotuista kirjoista melkein uskollisesti lainattuja ja itsessänsä kyllä syyttömiä tavallisille, huvituksille kohtuullisen arvonsa antaville ihmisille. Ken taas on niin kolkko-mielinen, että päättää kaikki viattomatkin mielen virvoitukset ja huvitutset turhiksi ja synnillisiksi, se olkoon omillansa. Waan kaikki ihmiset eivät ole yhdenmielisiä, eikä niitä siksi saa. Toiset täällä yksivakaisesti yrjöttävät, toiset leikkiä laskettelevat. Vapaamieliselle on hyvä nähdä kumpaistakin.
Lehti kääntyy.
(Suomennos).
Elämä on kirja, jonka lehdet melkein yhtenään liikkuivat. Ei sama sivu kelienkään pitkään pysy kohdallaan. Lehti kääntyy me luemme toisen sivun ja taas toisen ja toisen, ja niin aina loppuun asti.
Kaikkiaan 100 rupl.
Mutta oikein viljeltynä 5-jakosessa pellossa samalla lannalla voimistaa 10 tynn. maan, joka jaetaan näin:
2 tynn. kesantona 2 „ rukiina josta saadaan 12 5 5 rupl. .
2 „ potaattina, , „ 120 a, I’/, „ . . .^^^^^ 2 „ otrana „ „ 115 5 4 „ . .
^^^^^2 „ niittynä 500 leiviskää keinää 166 rupl.
.’>oö työpäiville ja siemenille tästä ottääMW^^ ja vanha 3-jatonen viljelys antaa . .
Tästä jääpi jo näinli pienessä viljelyksessä voittoa Waan tuitenti luulevat Karjalaiset oikein hyvästi jo osaavansa maan viljellä ja sentähden eivät laita poikiansa enää oppimaan.
Mutta jos pojat pyrkivät siihen opistoon, niin saavat vastautsen:
”loö menette, niin eltäät katsoko jälelleune!” Kaikki ruoka, mitä ihminen syöpi ja mitä hän juopi, hyödyttää ruumista ainoastaan veren kautta; sen pitää ensinnä vereksi muuttua, sitten se vasta ruumiille tulee hyväksi. Nuoka muserretaan suussa ja laskeitse lainaamalla mahaan, jossa se kostettu» siinä olevilta nesteiltä, jotka ruuasta sulavat minkä voivat. Nyt ruoka on muuttunut moskaksi ja kulkee suoliin. Mahan ja suoliin sisäpuolella löytyy paljon pieniä suonia ja huokoisia, jotka imevät vasta mainitusta ruuan moskasta mehun, joka niin tulee suoniin ja muodostuu vereksi ja sillä tavalla tuottaa ruumiille elannonsa. Se on kyllä hyvin vähä syödystä ruuasta, joka näin tulee rnumiille hyödyksi, sillä suurin osa, varsinkin erinäisistä ruuista, lähtee siitä taas ulos.
Kuin nyt ajattelemme kuinka kaikki ruumiin elättäminen ja voimissa pysyminen käypi veren kautta, niin siitä myös kohta huomaamme kuiuka tarpeellinen ja tärkeä tämä neste on ihmisen terveelle elämälle ja kuinka suurta vahinkoa ruumiin terveydelle ja voimalle syntyy veren-laskusta; sillä jos tuota vähemmänkin vuodatetaan, niin ainaki kauan kuluu aikaa, varsinkin jos ihminen on kivulias, ennenkuin se kasvaa jälleen. Jos tarkastamme kasvavata koivupuuta, josta mahlaa keväillä on laskettu, varsinkin liiemmasti, niin näemme kuinka se ei enää tahdo oikein pysyä täydessä verevyydessään ja kuinka koko sen vihanta pukunsa muuttuu kuuvaksi ja nääntyväiseksi; yhden se veren lasku ihmisen ruumiillekin vaikuttaa:
se siitä raukeaa ja kuivaa. (Jatketaan.) Sillä luvalla ken kouluun tulee, niin siitä arvaatteettei ole toivoakaan enää totiin pääsemisestä. Onko sitte ihme, jos oppilaisten pitää mennä puuthollareiksi eli mitä mihinki pääsee? Eihän toti kuitenkaan kaikki liene puukhollareiksi menneet, vaan ken on saanut maaviljelystä, se luultavasti on ruvennutmaaviljeliätsi;mutta telle ei ole maaviljelystä sattunna ja on ahkera poika, niin jo etsii työtä ja leipää, mistä ikään saapi. Sentähdenkö sitte kaikkia louhtolassa käyneitä sakkivoitaneen? Olisko se isäntien mielestä hyvä jos joku heistä mitä vääryyttä tekisi ja siitä sitte kaikkia talollisia kuritettasiin? Mutta hyvä se on vanhain varoitus nuorille pojille, jos se tapahtuu isällisestä mielestä ja oikeasta syystä, että siitä parannus tulisi.
Waan mitä kalleihen palkkain pyytämiseen tulee niin siihenonki luonnollinen syy, että pääsisit ostamaan maita, joita saisi oppinsa mukaan viljellä:
sillä sen tiedämme että maatyöstä kaikki ihmiset elävät, mutta ei kynästä eikä lätistä. Niin onkin maamiehen mieli maassa kiini jakädet aatrassa, ja lapiossa, eikä niitä vaihdakynään eitä lättiin. Ei tottele louhikot ja kivikarikot kynää eikä lättiä; vaan niihen pitää käydä käsi ryhyssä-aatran, lapion ja muiden rautaaseiden kanssa kiini, sitte neleipää antavat. Ei myöskään suot, järvet ja lammikot kynäilemisellä, miettimisellä ja ajattelemisella kuivatst tule :
vaan sinne pitää astua lapion kerällä, sitte lähtee vesi juosta lorottamaan.
Näin sitä minä olen ajatellut ettei opin tähden pidämaatyötä heitettämän; mutta kuin faapi tietä miten on työ tehtävä, niin pitää käydä sitä ahkerammin työhönkiini.
Senpätähden ei tarvitseisi vanhat vaaritkaan ajatella, että maaviljelyskoulussa herroiksi opetetaan; vaan paremmin soitansa ja peltojansa kuivaamaan, ettei niitä vesi vaivaist ja kylminä hallan pesinä pitäisi. Niin varsinki louhkolassa ensimäisinä vuosina opetettiin kuin oli opettajakin talonpoikainen maamies, joka niinkuin kaikki muutkin maamiehet piti maatyön kaikkein tarpeellisimmana elatuskeinona. Mutta joko nyt lieneen opettajatkin herroiksi jamestareiksi muuttuneet. Kyllähän netin voivat suullisesti niin opettaa; mutta esimerkki on jalompi opetus kuin suupuhe.
Wielä olisi paljo sanottavaa; mutta pelkään Tapion palstoja ahtaaksi ja jos mie äkkinäinen poika huititko lienen jo näissäkinliiaksi laskenna; vaan mitä liiaksi lienee, sen oppineet oijastoot.
A. I
nen.
Kaikkiaan 316 rupl. … 50 rupl. . . . 100 ..
(Lähetetty).
Vastausta A. P
r
n:lle.
Eräs lähettäjä Nurmeksesta, nimimerkillä A. P
r
n moittii Tapion 20:sä n:ssa herraa Nosenius
arvattavasti kauppahuonetta Nosenius ja Sesemann
siitä ettei ole laittaneet Nurmekselaisille tukkiveto-palkkoja, silloin tuin heidän on ollut niistä tarvis elo kappaa ostaaksensa.
Tämän A. P
r
n valistus-virren voinee joku, joka ei ajattele asiaa enemmän tnin niin vaan nenästä lähtein, joten A. P
r
n. näkyy tekevän, luulta hyvinkin perustetuksi, mutta jos katselemme tätä kohtaa vähän laviammalta, niin havaitsemme:
että jos herrat Rosemus ja Sesemann laittaisivat rahansa Nurmekseen odottamaan tukin vetäjöitä, eivätkä käyttäis uiitä muissa asioissansa siihen asti kuin saavat tiedon jos ja kuinka paljon on tukkia vedetty ja kuinka paljon siellä rahoja tarvitaan, niin arvattavasti ei heidän kauppansa olisi kannattanut eitä kannattaisi, sillä Nurmis ei ole se ainoa paikka, missä tutkia vedetään talvi aikoina, joten suuret määrät rahoja tulis makaamaan metsän korvissa ja siellä odottamaan, jos niitä joku tukinvetäjä ansaitsis muutaman kopeekan kerrassaan. Kauppahuone Rosenius ja Sesemann on kuitenkin jo vanhuudestaan hyvin tunnettu senrehellisyytentä ja ihmisrakkautensa puolesta, minkä sen isännät sekä palveliat aina ovat osottaneet heidän, niin hyvin työväkeänsä tuin muita rahtimiehiänsä kohtaan, että näin vähäpätöinenmoittiminen, kuin A. P
r
nm on, voisi sitä vähäätään vahingoittaa, mutta tuin arvaamme että A. P
r
n on niitä tutin vetäjöitä, jotka jo edeltäpäin tahtoisivat maksun työstänsä ja sitten jättäisivat työn tekemätä, niinkuin usiasti tapahtuu, ja kuin olemme nähneet millä kunnollisuudella herrat Nosenius ja Sesemauu ovat toimittaneet asiansa, niin emme voineet olla muutamata sanaa sanomata. K. G. H.
lauhkolan pojista (Lähetetty).
tuin on alkaneet muutamat Karjalan talonpojat sanomalehtiin kirjoitella, niin vaati se minunkin jäykkää kyntö-kättäni kynäilemään, varsinkin se, kuin sanovat heidän oppiin tulostansa, ja missä toivossa ja tarkoituksessa he kotoansa lähtevät. Se mahtaa tosi olla, että pojat oppiin tulevat joko opin halusta eli saada etua opistaan.
Mutta sitä ei tiedä tarkoin arvata, onko heillä Puukhollarin arvo eli herran kölli mielessä. Eikö saisi sanoa näin:ymmärryksen valistuminen on monella tarkoituksena, jotta tulis tuntemaan sekä maaviljelystä, että monta muuta keinoa, joita taitavimmatkin talonpojat eivät osaa lapsillensa ojentaa. Sentähden kellä halu on päästä, noin sanovakseni pimeydestä valkeuteen, niin sen pitää lähteä muilta oppineemmilta ojennusta ottamaan. Ja jos talon isännätkin oikein asian arvaisivat, niin laittasivat kouluun aina sen poikansa, joka on heidän maansa perillinen, ja jonka koulusta päästyä ottasivat totiin omaa maatansa viljelemään. Se voisi muuttaa ne vanhat talonpoikien 3:jakoset pellot useempiin osiin, sekä lisätä uutta peltoa niin paljo kuin näkee lantaa täyttävän, ja siitä olisi talon pojalle mainion suuri hyöty.
Tässä siis näkv se Karjalaisten vellon vilielvs; 6 tvnn. maa 2″ , 7 rukiina, josta saadaan 12 tynn. a 5 rupl. . 60 „ 2 „ kaurana „ „ 16 „ v 2’/, , , . 40 ” KlO rupl.
60 „
Niinkuin ruotsinkielisten Suomen Julkisten Sanomien (Finlands Allmänna Tidninings) N:roissa 109, 112 ja 114, löytyy julistettuna, on avonainen pitäjän koulumestarin virka täällä haettava 90 päuvän kuluessa, lukien 23 p.huuhtikuussa minun tykönäni.
Nilsiässä 21 P. toukokuussa 1861. A. F. Mmman^W (^ 2 Kirtk^^MM Kuopion läänin työkomppaniassa avonaiseen seppätyömestarin toimitukseen saapi halullinen sepän-työtä täydellisesti taitava. puhiaalla todistuksella ei ainoastaan taitonsa, mutta myös rehellisen ja kunniallisen täytöksensä ylitse varustettu (paremmin naimaton) seppä kuukauden sisään tästä väiväStä kirjallisesti pyrkiä allekirjoitetulta. Palkan-ehdot ovat:
paitsi napa asunto ja lämn>in, 1 leiviskä lyntilöitä ja 120 rupl. hop. vuodelta.
oherra.
Wiinaa rakastaiva ei tarvitse lvai»vata itsiänsä haklinulsella. Luostanjoella, Rautalvaaran kappelissa li> p. toukokuuta 18N1. Fredrik Cajander.
työkomppanian päällikkö.
L. S. Pavloff.
Rautanen höyrylaiva, , Toivo.” tulee tänä kesänä tekemään matkustuksia Knopion ja Pietarin välillä joka kuulaus. ottaen rahdataksensa laitenlaiSta tavarata niin Pietariin kuin sieltä takaisiksi, , seuraamien herrain kauttaKonnuksen ja Taipaleen kanavalla sekä Lanritsalassa vastaanottaa laivan kapteeni I.Holm. Savonlinnassa kauppias A. Vloldakoff ja Kuopiossa allakirjoittaja. Lähtö-ajat Kuopiosta tulevat lilemmin tietäannettalvitsi Tapiossa. Ensikerran lähtee Tonvo Pietariin 8 p:än seudussa. Kuopiossa toukokuussa 1881.
Kaikkia niitä, joilla on velkoja kaupunnin lassoihin einätkä vielä ole intreStiänsa maksaneet. muiStutetaa» että viivyttämättä suorittaa intreStimaksunsa kaupuxnin kassaan. Kuopion kaupunnin rahasto-hoitajan lonttuorista kesäkuun l» päivänä 1881. And. Helander.
>ergmaunln Kunnioitetulle kaupunnin yleisölle saan tämän lautta tietää antaa, että minua tavataan kotona kaupungin asioissa joka arkipäuvä aamusella kello B:aan ja päivällä kello l2:sta kello 2:teen. Kuopiosta toukokuun 30 päivänä 1861. And. Helander.
kaupungin rahaston-hoitaja, asuva aa värul iMn-MllM Allekirjoittajallaon uloshyyrättäviä huoneita tarpellisien ulkohuoneiden kanssa puhjais vuorikadun varrella tomtilla n-o <»li, joiden hyyristä saapi sopia satulamakarin A. W. Nordinin kansia.
Nllekirjottajalla on kaupaksi harmaiksi ja ruuniksi värjätyltä sarkoja.
i, ’. F. Walle.” ”?)ksl Tuomas Teitinen, kuin minä en tunde jaei vieläti minulle ilmoitanut, ettähänelle on maahallituöjapalveliatLeppävirraösa taida asua Joroisen pitäjässä jaolla samamies, jokanumtamain vuoen takana toeteli, maaviljelutsen suhteen, saada kunnianmerkia Suomenmaan Huonenhallitutsen seuralta. Mutta kosta Joroisen seurakunnalta kysyttin yhteisessä pitäjän kokouksessa tästä asiasta, ei ketä kielsi, että Teitinen on viljellyt julmasti paljo soita, tuitengin ei luke hänen soveliari tunniamerti kandaman. Tämä mies on lähettänyt Tapiolle kirjoitusta, niinkuin 21 numerossa seiso, jongan kautta hän astunut eteen Varkauden ruukin hengellisenä duomarina, setä hallituksen että työmiesten. Että Teitinen on ollut niin hertallisesfa kanssakäymisessä Varkauden ruukissa, että han saapuilla ollut, koska herrat Wahli pitäneet koto-rukouksia ja sen kautta havainut heidän jumalista käytöstä, en minä ennen tietänyt, enkä usko. Ja olkoou Teitinen vaitta ruukilaisten opettajana, sillä ehdolla hengellisessä osiossa, että hän ensist tule tutti»noni alle ja näytä, jos hän itse osa lukea ja telpa siihen. Mitä hän minusta kirjoitanut, kotonansa ylöntatson ja en käy vastaman, sillä korkeimpi hallitus on pantu valvoman minun virta-toimitusten ylitse. Hän, joka valhetele niinkuin Teitinen kirjoituksessansa on tehnyt, ei ole mahdollinen laskeman kengeni rihmoja. Mutta niinkuin lindu äänensä jätten laula, min ihminen puhu sydämensä tyllydestä.
Teitinen, ymmärryksensä jälken, kiitä jumalista käytöstä Warkaudessa; mutta minun vaadimutset ovat suuremat, ennenkuin minä rupeis kiitämän. Tämä hänen kiitorensa kehoita minua kuitengin ilmoita, millä taivalla asukaat usein mainitussa ruukissa rakastamat Jumalan sanaa ja valistusta. Siinä löyty, kirkonkirjan jällen 214 ripillä käyneet hengeä. Näistä olivat viimeisessä lukutingerissä saapuilla ainoastans 129 ja niinmuodon ei paljo enempi tuin puoli osa. Tämän huolimattomuuden ja pakanallisuuden tähden minun täyty julkista nuhtetta anda. Ja vieläli ei ainoastans Varkaudesta, mutta myöskin kaikista kingereistä lukeman, olen kutsunut kirkoon niitä jotka kolmi vuotta perästä ilman syytä laimin lyönyt lukukingeriin tulla. Se tapahtu s. 18 päivänä kesätuusa, taikka sinä päivänä, jona kristillisyys Suomenmaassa ensimäisen terran saaronsaattiin pakanoille, ja aljettan toime lähetys rukouksella. Suurin kutsutuilta on ihmisluvun fuhten Warkaudesta.
Että edespäin korjattaa edellä mainittua pakanallisuutta, voin minä hyvää neuvoa anda, nimiMtn asettaa niinkuin Herra kaupaneuvos Tiehanoffi teki, koska hän hallitsi Wahtavan sahaa tässä pitäjässä. Ens kerta tuin minä pitin lukutingeriä Wahtevan työväen kanssa, ei yxi mies oli pois lukukingeristä. Minä ehmitellill tätä tarkautta ja kiiti niitä saapuilla olevia. Silloin sahan kirjan pitäjä selitti, että isändä matsas päiväpalkaa kaikille joukostansa, sjoatmkaa lutukingerissä ovat. Kuinka kiitettävä asia tämä ei ole? Jos järjestys vielä on Wahtavassa, en kysynyt; mutta kyllä nyt pois olevia löytäneet. On uusi haldia siinä.
Mii^/e», «iHt»«.
Z. /lartlul««la. I^äilettämä runnnne ei »nBkitBeMKniB«miBtl>, . Uita muuten vlliitlltte lapion »inne minkään »eBtn, , niin »ille ei eikä lapio mitään vni. leielän itBenne Biellä on »iita neuvotelt»vll, miten parkiten voitto.
M»^ ”’W^ l/o<iiiie. I^ij, iiettämij, llii.ioitul<Benne«uo»nen» t, ele«lä ei 8i8»1in, niitään, Biinä l>, 8i»88», ei .ja nli», ennen Ilir^uitettu. vuakBi nn jn m^nllu, iBt», , eikii, enää tlli-vit»u »enl»l>, tuiBtn, B^^tnBtn, telielii, «6elliBiBtij, llerr«lBBk>Ht^BiBt», mme. Neill», nn äin» llilillinnii, ilnkBeinlne jn näemme miten »uomenkieli voittil».
päivä päivältä enemmän enemmän nikenllBin, NBN, , .jn. nii6en luku, Bitä vkäen eli inisen v»Hon naj»II» t»ktnBiv»t viivyttää jn, v»B> t«, »n lianleaillu., vänenee, pn, nnen tämä niken. MkolituullinenBuamenllielen vn, »timuB ueitä
nlirllk»»n n^NBtelem»n, n.
Klagan Kuin Bvi.jäläinen lapion 20 n:i-N88» nn B»nonut melkein B»mk», , niin ei t«, rvitBe kiHnitustknne .jull>, iBtl!, .
/>.ii«. I<älletvllB6nne VeBn, nnalt». nliBi ollut 80piv», mpi läl^ettää Bunmen I^äketvB «»nnmiin p»nt»vn, ll»i. 8e ei »avi.
/?e»’^in Hs«mee»tn läkettämä”I>Xl«ti «lltu ItllyFll8»lmeltll” ei nle MlkniBemiBen »ivonen.
freelll^ elen 14 i äenilll, inänllli Kir^älje» a fiivillifs aulition »nm dörj», B 111.10 sulmiäelll^en uti K8808»ol liirln. Fsl<l, ökerlii ull» oeii ii«il«i i-i’eelBllllp, en »tnire böt, en Illl8tm»8<:nin Blunt lliverze ImB^els, <iBBllller. Kuopin elen 7 1861.
Lor^mii«tllre oen liöä.
lnrelt »f kapten, V. V^irxln, kommer älven >in<ler <l«ttll nr ntt nneler IMI» kommunikation emellan liuupio ««’ll I^anrit»ala en B^>l3 l veekan, meä anlöpan6e al XonnnB> non I’aipale-llanaler, X^^lott nell ?uumala Bun6, me6ta^anele pa»«n^erare neli sraktFnd», «amt dnFBeringar unäer sär6en enligt taxa. dlisvn, sriin Xnopio tili I^aurit^aia nvarje onB6a^ »amt sriln I^auritBala tiil Kuopin livarju löräa^ Xl. 5 l. m. lik»tllui», tion sinne» mnkorli.
unäeiriittel»« ineillleln.» llf kupten K lllitv^et, Hei’i 11.
Hnimstruin iI^nritsnla oon i Kuopia a numern, tlvttat fri^n initt fi’»rrn, <^vnitLi’ tili Htl» r»r I’. H Oums»., s. 6. vnlel^l «kalkon ?em llinlli’ vllr!) »ielennanei meä kanter lörinraäe» a tan, liviiketIlittaren turelu lemna ii bnktr^okerieh.
Nn 8kul«e»886 iitln täiuuBlu, termin su, liUBt udlqv»it6l I Aär^en n:n 22, 6t>. i)t’vt.>i’Li!BliUlum«lB<i Bi<er me6 (2, 2. e!. ljI^6ll^N»^I1.V Istt illlliL fruntiminei’ »ntllFer 8ile»1^e>88lli’ i Avarter ooli Ilo«t.
inin6r<s Fo»B», i’ i KoBt ooil l^vniter unellii’ näBtinBtuulillnäu 1»8«tt:rnul!.
F'<?F»F»«»’»’»t til! «lllu Ii<)8 lelvtoiKristlig vo^ln^tik n^f Oiuuselt. 2 iud. 25 kop.
1860. 1 rub. 40 liup. D Duttei-. ur vLilili^liovn »l’ Hl«, n6 l^oz) kis Bokvki-t2. 1 rub. 40 ko^. Osu vansinmAL si^n Bt. llr en I^iiiil^ie» io»«unt6o!lnin^ r », t’ 80 kop.
Xute)-k»rtnu6LBt». Buam6nnuB. 3 ll0j).
I. 60 ilop.
Painolmvan antanut:
(5, A. Therman.
Kuopiossa, V. Asehaiun ja. kumpp. kirjapainossa. 18<»1.
Tulleita matkustajia:
toukok. 24 p. vara tuoiuaviHeinrieius nlieseaslmsae; sta maisteri Heinrieiuksessa. pehtori Holmberg Oulusia seurahuonimismies Rissanen lisalmesta glmmasisti Rissasessa; 1 p. kesäk.
maisteri Bläfield Karjalasta, rou»va Stenman lapsinensa ja herra Granberg Oulusta setä oppilas Walle Leppavnroilta testikielvarissa, kapten Gejtell IyvaSkyläStä Adam Mömmössä; 2 p. överstiBartram perheineen Savonlinnasta kestikievarissa, ruukinhoitaja Vrar Jyrkästä, oluenpania Geitz Joroisista ja mekanikus NordqviSt Warkaudesta sekä kauppias Sehramm Oulusta seurahuoneessa.
Yksityisiä Ilmoituksia.
lirtkohena Beyvath Katkismussaeivuan pitää stiomeksl Tuomio Rovasti V>.’ra.
Pipliä-selily?tä. suomal. pitää kello 4 j. pp. tänäpäivänä Kappalainen Gninit.
Piplia-selitystä. nl<mM, pitää maanantaina l7v, t. k. kell. 4j pp.
Tuomio Novasii Vl’rg.
apion Ilmoitus.
Jälkimäistä puoli-vuosileltaa Tapiosta saadaan tilata Kuopiossa P. Asehanin ia tmnpp.
kirjapainossa 45 kopeekalla ja kaikissa Suomen postikonttoreissa 60 kopeekalla hopiassa. Kokonaisia Vuosikertojakin on vieläj^saatetaan siis Kotomaalta.
Kuopiosta. Hippaknnnan sanomia. Kirkkoherran tuttinnossa oli tämän kuun 10 päivänä kappalainen Kärsämäen selirakullnassa, kirktoherran-viran toimittaja, nimikirkkoherra V. !i?.
Frosterus; ja katsottiin hänen oppinsa I>yväksi arviosanalla npz)i’e>> datur, perustettu 13 huudolla.
W aroitus v anhemmille. Wiime testiviikkona ta< pahtui täällä surkea onnettomuus. Erään muurarin apulaisen kaupungissa puolikolmatta-vnotias tyttölapsi oli muutaman vuodeu vanhemman veljensä kanssa lähtenyt jälteen puolenpäivän lähellä olevaan multamäkeen leikittelemään. Lapset olivat eronneet toisistaan ja tyttö jäi itsekseen mäen äärelle. Kuin äiti iltasella haki lapsiaan ruualle, ei uuorempata löhtynytkään. Mäestä oli kaupuiigin miehiä hiekkaa vetämässä ja muuan niistä keksi hiekasta tämän kadonneen lapsen
mutta se oli jo ihan knoliaana. Hietka oli vierryt ja sillä tavalla elävänä haudannut tämän ouuettoman.
Tapion lukioita pyydämme huomaitsemaan sitä ilmoitusta tämän lehden viimeisellä sivulla, jouka kautta kuuro-mykkäin koulun johtaja, nimikirkkoherra C. H. Alopaeus autaa tiedon minä päivänä hän al—ottaa koulunsa tässä kaupungissa. Ilmat täällä ovat jo viiktoja olleet kesän lämpöset ja kuivat; sadetta ei ole moneen viitkoon ollut eusintään, mutta varia sitä enemmän, välistä päiväpaisteessa 40 pykälään asti, varjossa noin 30:neen. Viimeisenä päivänä toukokuuta puhkesivat tuomet kukkimaan ja s:nä päiv. tätä kuuta pihlajat, omenapuut ja sireenit, niin että kyllä nyt jo on kesän ihanuus täydessä voimassaan; mutta sadetta kyllä olis toivottava, muuten ruuan aineista tulee puute.
Helsinssin rautatieltä, s:nnestä lohkolunnasta kirjoittaa W. P. S. Tapiolle, yleisölle ilmoitettavatsi kuin ihmeitä, että siellä ”e«äs hevonen vetää maata 2 tuhatta leiviskää 4 nykyistä virstaa pitkältä, ja vetäisi vieläenemmänkin, vaan ei sovi karriin.” Smnati, että siellä ”on nostettu eli täytetty taksoja 10 syltä korkealta ja mäkiä taas alennettu saman verran. Työmiehiä tnlee tänne ympäri Suomenmaan rantoja ja tultuansa kieltävät vähiutätään viinaa maistavansa, vaan oltliansa kuukauden, ovat täysiä juoppoja.
Täällä nimittäin on tapana maksaa aina 4 viikon päästä palkan. Eräät miehet saavat sillon 15 hop. ruplaa, ja samassa rahan saatua menevät kapattaan, jossa viipyvät 2 päivää. Sitte on kaikti rahat lopussa. Tullaan sitte työkumppanin luokse kohmelossa, pyydetään sitte lainaksi viina-torttelin hintaa, 10 kopeekkaa.
Waan ei hän sillä saa viina-korttelia kapakasta, jossa se maksaa 12 kop. Senvuoksi menee syrjä-kapakkaan, tuonne Wälän-ojalle, jossa saapi 10 kopeekalla korttelin. Sen ryypättyänsä on mies aika lystissä. Mestarit näkee ja kysyy; ”Missä sinä olet ollut uämä päivat?” ”Enhän minä mestar-tulta, luin paikkasin tuon toisen saappaaui ja tumppini (käsineet) olivat hajallaan, niin torjasin niitä.” Eräs työmies Matti Heikkilä Pyhtään pitäjästä joi yhteen perään 36 hop. ruplaa ja vielä varret saappaistansa lisäksi.” Tohmajärveltä P. tesäkunta. Täältäti on lähetyksiä useasti nähiävänä ollut Tapion palloissa; vaan ei kukaan ole oikealla kirjeellä muistauut ukkoa hallipartaa. Ei sentähden ettei tääl, laki lueta ja tarkalla silmällä tarkastella Tapion tuumia, vaan sentähden että olemme liian hitaat kirjoittelemaan aikamme asioista, jonkatähden jääpi nionestikin monta asiaa ilmoittamatta. Erin.
omaisen lemmen ja mieli-suosion näyttää Tapio löytäneenneitoisten hymy-huulten rinnoissa. Se onkin hyvin lmvittavaistanähdä, että ueitosetki paikoittain Euomessaumie altavat sisimpiä tunteitansa jnl» tisuuteen saattaa. Tottahan se neitosilla lieueeti erinomainen sisä!» linen pakotus että harrastaa siveyttä ja säädyllis-elämää. Sentäh» deu ei oletkaan pojille liiaksi, jos vähä tyttäriltä nuhteita tyhmyydestään kantavat. Sillä mu staa sitä poitainki pitäisi että välttää kaikkea törkeyttä ja irstaisuutta, josta tyttärien siveys-tunne loutkaantnu.
Erinomainen tarkka silmä näkyy niillä ainati olevan poi» tain päälle, jonka tähden ne aina pienemmänti vian pojista näte.
lvät. Mitä siihen lienee syynä, sitä emme osaa täydellisesti selit» tää. Ainati näyttää siltä, että tyttärissä asuu joku sisälliuen aije, jota pakottaa poikain päälle silmänsä luomaan.
Me olemme täältä kaussa odottaneet, jos joku taitava neito täältäti olisi ruveunnt mieli-alojansa julkisuuteen saamaan; sillä monella jo kynä niin paljo kulkee, että saattaisi jonkun esineen kir» joittaa. Waan sitä ei ole näkynyt. Lieneekö syy sitte ujoudessa eli muussa heikkoutensa, sitä emme osaa sanoa. Mutta harjoitus ainati hyväksi olisi, jos ken sitä rupeaisi koittamaan. Ja lnin ei täältä kukaan tyttäristä eli Myöhäsistä kirjoittele, niin näyttää siltä, ettei täällä ajan tapauksista tiedetä niin mitänä. Waan toisiu tummin» kin on asian laita. Ilman sitä että meillä on hyvä laina-lirjasto, niin tuleehan tänne tänäki vuonna sivistyksen saattajia yli 50u:on.
Niistä on 14 Suometarta, 15 Tapiota, 10 Otavaa, 4 lult.Sanomaa, 3 Mehiläistä, 5 Oulun Wiikko Sanomia ja vielämoniaita muitati sanomia. Näitä luetaan ainoasti B:ssa eri kylässä ja ei niissäkään joka talossa; monessa tulee 3 eri sanomaa yhteentaloon.
Mutta toinen puoli pitäjästä on ihan ilman sanomitta. Ei siis tnmma oletkaan, j^os täälläki löytyy epäuskoa ja tietämättömyyttä luounollisessa tilassaan. Sille, jota kaikki paikat vlee tuutemaau, näyttääki se siltä, ettei vielä litimaillenkaan olla siinä tieto-määrässä, tuin niissä, joissa kaikenlaista lukemista harrastetaan. Niissä tapaa vielä monta vanhan-aikaista omaisnntta, joita muualla ei tie» No 24.
Sanomia Sakosta ja Karjalasta.
Ia l» l ll RV«Jaetaan Kuopiossa:
P. Asehauin ja Kumpp. kirjakaupassa kello 12 pänvällä.
Lnumantailm 15 päivänä Kesllkuuta.
Hinta vuositerralta:
3 maittaa 40 penniä ja puolelta:
1 markka dO peuuiä.
3 Slmnuntaina Kolminaisuuden päivästä saarnaamat:
Puoliräivä-saarnan, ruotsal. vara livkkoherra Ingman ja suoma!
e heitä rasi! >- nen.
Iyväskylästä 12 päivänä kesät. Tänne viimeksi tulleessa Tapion 23 n:ssa luettiin uudisten joukossa Kuopiosta, paitsi muuta että siellä oli tämän kuun 7:tenä päivänä käynyt ”tuhoa uhkaava vieras.” Sania vieras, nimeltä tulipalo, kä’vi myös meidänkin kaupungissamnie.
Eilen illalla kello 5 aikaan ilmoitettiin kirkon kellon soitolla ja rummun rumisuttamisella tulen olevan valloillaan räätäli Blomberg’in talossa. Samassa saatiin sekä väkeä että kaupungin yhteiset ja erityisten sammutus-koneita paikalle. Tyynen ilman vuoksi ja sammutusväeu hyvin liikuttua onnistuttiin kuiteutin niin, että, tunnin ajan sodittua ja kuin tuli oli ennättänyt Peräti hävittää mainiUln Blomberg’in vanhemman asuin-huoneja sen kanssa laudoista yhteen rakennetun ulko-huone pytingin, saatiin tulen voima tukahutetutsi. Paitsi mainitulta, palovatuuttamattomia huoneita, paloi myös irtainta omaisuutta.
Wahinko ei kyllä ole kovin suuri, vaan se kuitenkin tuntuu suurelle kuin se sattui köyhälle miehelle. Tuli pääsi irralleen laudoista rakennetuissa ulkohuoneissa; vaan miten ja kelta se pääsi, sitä ei vielä varmasti voi sanoa.
kesLekun 3p. onparaikil.
ervs nra (!. N. joka eri kontzlla valon avulla kuvaile inmisiv ja muita eten sattuvia esinsitv. Ilonen valokuvailemiset ovat nvvin ouniBtunst. Valokuvailun taito neekjo perentvvVN meidänkin mkssa. iNmvkin mainittu valokuvailia on suomalainen jaKotosinIllNmenlinnanKaupunniBt».
viran toimittava anettapa kra tie^isttzn maisteri I^. >V. Louont tuli vakinaiseksi opettajaksi I^osintzssa ja Nä-tieteBBn; toukokun 1p:nv. nNntee van» notetttn. Koulun KatBaBtaja kontranti-rovasti nra ’lie^istGn maisteri X. K. BteniuB vannotti I^Vneiite virka-valan. tietvBti koko tvmv toimituB, ninkuin entiB6tkin junlalliset toimitukset tNBBW oppilassa, tapalitui luomen omalla kieleilz».
UMilnBBkl ON BuOM6N Z)uli6 opt>tUB-Ki6i6NW koimeii», »lemmkllin, luolllziill. NnBl B)’kB)’NLL 86 NOUB6 N6l MnneUe luokalle. X^llee^LL oliBi aika, 6ttv mäininemuiBBllllin «Ppi-1»itol(8i88», B«OM6N liioli tuliBi o^»6tuB-lii6l6liBi eelss oppi»B, in6BBll. uskon-oppi BOV6ltuiBi paikliten tLekBi ain6l<Bi; »iiln; UBiion-opiiliBi», lii^ojn. Is)tBUOM6iIBJ. liriin; nNee pi»n IJBWslt)’JBi 6N6MN1ltn X.
H!e6/ei-<3«omeFi«. Vielv »lln ilmoitti sinulle, arvaiettavalle kaviolle, ettN joB sinulla on maallakin kunnollisia virka-mieniv, nm kvllv Bin«e omat nstv semmoisia ts^llvkin.
I’nsieWiWiBiBtW mainitsenmutamia, nimittvin :ylimetsvlierran v. joka asu llvvVskvlNN kauuunnissu, ja metsv-nerrat maisteri Karstulassa, maisteri 8eäsrliolm (brolins , Btjoru» vall Keurulla ja Korpilallllellkl, vnnLL muita. Nttek ”lieäe ja sivistys nvin on levinnyt tvnne metsin on saneen nve»s! vilisin? tißlle mäkunnalle. Kun sinv.kulusa met»eun li, , tedä laisinkaan. Kaitti vauhat epäluulot ja taikautset ovat vielä voimassaan.
Mainitsemme näistä esimerkiksi moniaan seikan. Sinä päivänä tun kylvö keväillä aletaan, ei talosta anneta jyviä kellentään.
Jos vieras sattuu tulemaan, se ravitaan. Se iso leipä, joka silloin syödään, on jo joulun Pyhinä leivottu. Se pidetään pöydällä ja suoloja alla. Mihin ne suolat pantaneen, sitä emme ole saaneet tietää. Samoin käytetään monta turhaa tapaa lehmän poikiessa, irti lastussa, tiini pannessa ja monessa muussa tilaisuudessa.
Ajan virta näyttää jo kuitenkin Pois huuhtovan entisen taika-uskoisuuden ja tietämättömyyden. Nouseva valistus sen vaituttaa.
Nyt olemmeki jo täydessä toivossa, että pian kaikki entiset turhat tavat ja poppa-neuvot katoaa, kun olemme saneet kelvollisen apoteekkarin tänne. Jos vaan lääkäri saaiaisiin, niinkuin hartain toivomme on, joka rohdot oikein osaa määrätä, niin ei suinkaan monta enää menisi kysymään taikurilta neuvoa taudilleen.
Joen kaupungin talvi-martkinat tulivat kuuluisaksi miehenryöstöstä. Luultiin muka, että se oli laatuaan ensimäinen; vaan täällä on parin kymmentä vuotta takaperin tapahtunut samanlainen tapaus. Silloin vietiin maantieltä Watalan kylästä tuusi-vuotias poika-lapsi venäjälle.
Se sai siellä olla yhdeksän vuotta, ennenkuin takaisin kotiansa pääsi. Täällä onkin ennen ollut jonkunlainen ihmistenkauppa, jonkatähden venäläiset ottavat, tuin tilaisuus on, jonkun ilman hinnatali kaupan päälliseksi.
Jos ennen lieneen ihmisten kauppa hyvässä voimassa kulkenut, niin ei se enää ole voittoa tuopaa kauppaa, sillä asetukset ovat tulleet välille, jotka kieltävät tyttönään sen kaupan ja siitä tulevan mieluisen voiton pois. Sentähden ei sitä kauppaa enää täällä pidetäktään; vaan siihen siaan kaupitaan täällä muuta tavarata. Se, jolla vaan on siksi rahaa, että voipi leiviskän eli kaksi ostaa kahvia eli rinkeliä, niin kohta se panee kaupan ylös. Niitä kauppioita ei sitten ole vähä, joka kylässä useampia. Ne taas, joilla on kontu ja erittäin hyvää metsää, myyvät kohta metsänsä joko toiselle, jota sen hiileksi polttaa, eli vievät suorastaan Wärtsilän ruukkiin. Paljo sen ruukin sanotaanti puita tarvitsevan, kuuloa myötennoin10, 000 syltää vuoteen; vaan tuskalla se ennättää niin paljo ostaa kuin tarjokst tulee, sillä ruukki tahtois vähin ostaa, eikä yhdellä kertaa toto metsiä; vaan myyjät tahtoivat kerrassaan tulla rikkaaksi, jonka tähden pakkaavat ruukin ostamaan vaikta mistä hinnasta, ettähän vaan edes jonkun sadan markan isännäksi pääsevät, vähät muusta.
Sitten niillä rahoilla, jotka metsästä saatiin, maksetaan entiset velat, eletään tähde rahoilla, niinkuin rikkaat ainaki, siksi kuin nekaikki ovat lopussa. Niin menee:
ensin metsä, sitten rahat ja viimeksise alaston kontu toisen omaksi setä itse isäntä ja metsän patruuni ruukin työmieheksi; josta vähän ajan takaa joutuu ruotiin. Jumala nähköön ja paremmaksi tehköön, mihin viimeinkin tässä menossa unemme.
Ilomantsista. , Merkillisempiä seikkoja meidän puolellamme on se kuin maaliskuun 2:sta päivää vasten satoi punertavaaruostetta, että hangen pinta oli punertava. Niinä aikoina oli myös havu°puissa pieniä madon-muotoisia eläviä, joita, puitakolauttaissa, joukottain putoist lumellen, jossa matelivat niinkuin madot.
Se pari ulkomaan pelto-kanoja, joka viime syyssä jäi talveksitänne, sanotaanpitemmän Päivän tultua ottaneentöpinsäpaksumpiinpaikkoin.
Huhtikuun 13 päivänä oli semmoinen pohja tuuli, jota moneen aikaan ei ole ollut; sitä kesti aina 20 p:u asti. Silloinpaloi Möhkön Tomina, jossa kosken toisella puolella paloi Koposenmökki, jossa sanotaan ukollen tulleen suuremman vahingon kuin Arpellen. Puhe kuului että Möhkössä olisi ruvettu rakentamaan tulimasiina, joka olisi Nuorajärvellä tullut kuleksimaan, vaan miten lienee nimitetty vahinko sekoittanut asian eistymistä.
Oikeita rahoja ei täällä aleta tuskin tuntea, sillä Arpen vekselit ovat nyt rahana ja nekin ovat niin kuluneet jatalloitetut monessa palassa ettei niitä ala tunteakirjaimista, vaan paperinnäöstä.
Markkoja on varsin vähä liikkeellä. Joka sattuu saamaan, sitäkatsotaall tuin lehmä »utta tuuttia. Pojilla on suuri pula saadessaan niitä kihla-rahoiksi hopea rahan puutteessa.
Ruunun maalla asuu täällä kolmatta kymmentä erieläjää, jotta niinkuiu erätkäät ovat eroittaneet itsensä kanssaveljistänfä ja asettaneet elopaitkansa korven keskelle, salon sydämmeen, jonkun lähteen eli järven rannalle, vaan eivät kuitenkaan elätä itseänsä juurilla ja yrteillä niinkuin erätkäät. Heillä on pikkuinen ryytimaa, jossa tasvattavat juurikasvia. Rukoileminen on heidän alituinen työnsä ja elatuskeinonsa. Toiset jakaantuvat kahteen osaan. Edelliset, jotka ovat panneet kaiten voimansa pellon ja niityn vaan kuin joku aika takaperin kiellettiin metsämaan raanta, eivät ole tarpeeksi saaneet viljaa pellon ja suon antimista, kuin puuttui varat ja elanto tuli ahtaammaksi, täytyi ruveta ruukin töistä etsimään eineen lisäystä. Jälkimäiset taas ovat semmoisia, jotka vapaana metsämaan viljelys-aikanakin ovat kituneet, ettei pellonja suon-, viljelys ole paljo edistynyt entisistä määristä, vaikka ulosteot ei
löytyis suoniraudan tahi kuppariveilsen jältia monessapaikassa ruumista.
Warsiu näkyvät taula-suonet olevan näille vereulaslioille hyvin halulliset, sillä nleltein jolatoinen, eriuomattain vainioväestä, tantavat arpia siitä tunto-merttinä.
Tätä kohtaa miettiessä mieli muuttuu suruun siitä kuinka ilimiset voivat toisiaan vaivata ja turmella. Mutta mahtaa tuo ehkä olla vielä jäännöksiä niistä ajoista kilin lääkäritkin vereu lastuutt neuvottelivat; vaitta ei sitä toti tutaan ymmärtäväillen nlilloinkaan ole siihen määrään tuohon yllyttäuyt tuiu inaa-tansa sitä nykyjään viljelee. Olkoon mitä vaiva tahi tauti tahansa, niin lohta haetaan suonen iskijätä tahi kupparia ja uiitäki löytyy jokaisessa kylässä. Tässä hommassa ollaan uiin innolliset ettei sitä ajatellataan, jos tuosta olis mitään vahiukoa tahi jos sairas näyttää olevan jo ennestään veretön ja heitto; ei huolita inistään
pahaa verta pitää muta poislaskettaman, niin kyllä sitte hyvä tulee. Parannuksen toivo suoueu-avuuttamisesta on niin juurtunut maatansaan että miettivät kuin vaan löytyis niin taitavata suonenlyöjää että tietäis mitä suonta avata pitäiö, niin kyllä tauti raukeais; sentähden onlin pistos-, hallinlaslolotuksen-, teuhko-suonet ynnä monet muut, joita muta niissä vaivoissa pitäisi avuuttaa.
Usein jo se vaiva, jontatähdensuonta isketään, onniin vähäpätöinen, että suonen-lyönti itsessään on paljon vaarallisempi. Mutta vielä useimmin ja melkein aina tämä veren laskemiuen suuresti vahiugoittaa potilasta jaihan vaan siltä seuraapitkällisiä jaraskaita tautia.
Minkätähden ja millä tavalla sitten tuo veren laskeminen on niin vahingoittava ja suureksi haitaksi ihmisen terveydelle? Ensinnä suoneniskeminen, varsin jos se toimitetaan tietämättömältä, voipi tuottaa suurta vahiukoa jo sentähdeukin jos suoneulyöjä ei tiedä minkälaiseen suoneen hän iskee. Jos tuo sattuu valtasuoneen *), niin siitä lähtee semmoinen veren tulva että ihmiuen jo vähässätin ajassa saattaa knolta; vaitka se saahaankin tukituksi ja asetetuksi, niin suoni toki siitäpaikastapaisuu ja siihen syntyy veren kurimus, joka sittemmin voipi tuottaa monenkaltaista hengen vaaraa. Jokainen vähäsenkään ymmärtäväinen ei mene kaula suonta avaamaan, sillä tämä on niin sangen vahmgonalaista että siitä voipi tulla monta kovaa kohtausta ja ätillinenkin kuolema.
Wielä useimmin veren vuodattaminen vaikuttaa turmellusta ruumiin terveydelle, jos sitä käytetään sopimattomissa tilaisuuksissa.
Ihme ja kumma tuo onkin että useimmittain verenlaskemista viljellään näillä mailla ihan senkaltaisissa kivuissa, joihin on syynä ruumiin jo edellinen verettömyys ja voimattonmus. Tavallisin vaiva täkäläisessä kansassa on esimerkiksi sydänalan vaivat ja pääntivistykset.
Nänlä ovat taas lllonnolliset seuraukset siitä kuin lapsia luonnottomalla tavalla ruokitaan, josta maha turmeltuu jo lapsuudessa, niin ettei se jaksa ruuasta toimittaa ruumiille tarpeheksi vertä, jonka tähden ihminen ei voi voimistua ja tulla täyteen verevyyteen, josta taas seuraa ruumiin raukeus, pääukivistys ja monta muuta vaivaa. Nyt näitä vaivoja koitetaan suoneulyöunillä ja tlippuulla, se on veren vähentämisellä’, parantaa ja sillä tavalla parantaminen muuttuu ihan vaan pahentamiseksi. Niin tuo on horkassakin tapana, vaikta se tauti jo vähälläki ajalla kalvistaa kasvoja ja raukasee ruumista, ’u^nenlyönnistä siinäkin apua haetaan; mutta sitä ei voisi löytää sen parempaa pahentamisen keinoa jos tahallaankin vielä tahtois ruumista oikein rasittaa. Keuhkotaudissa samankaltainen on asian laita. (Jatketaan).
’) Niin olen nähnyt tänä fevaäna lolme suvullista senkaltaista ta Ulkomaalta.
Itaaliasta Tunnin kaupungista kuluu että Italian valtakun< nan pääministeri, kreivi Cavour on kuollut 6 päiv. tätä kuuta.
Hän oli mitä taitavimpia ja innollisimpia miehiä koko maassa ja suureksi osaksi hänen toimittamaa oli Italian kaiken puolinen edestyminen ja yhtyminen näinä viimeisinä vuosina.
Werestä ja veren-laskusta.
(Jatkoa viime n, n’on.) Kaikkein haittaavimmista ja yleisimmistä pahoista tavoista meidän maamme kansalla on varmaan tuo heidän julma veren lasteminen.
Joka ei tätä kohtaa tarkemmin tunne tahi ei tiedä kuinka meidän maan kansa vertään vuodattaa suonenlyönmllä jakuppuulla, tuskin voipi uskoa asian senkaltaiseksi luin se todella on. Se ei ole mitään että suonenlyöjät iskevät kolmeen suoneen yhtaikaa, välista juodattavatkin lasketun veren jälleen sairaalle, *) ja noin 100 tuppi-farvea vedetään yhdellä kerralla. Tuskin nähdään yhtään ihmistä, saati vanhempata, maalla talonpoikaisesta säädystä jolla ei ’) Siitä ei ole kovm kauvan kuin luonani tävi vaimo Tliusiueixelt.i, jolta horlan tähden oli laskettu plu’litt!opi<liml! vertä joka hänen piti itsr sitte» juota.
ni»”ÄB, KQlet uoji«tul-!l tueml^n l!o-«l«noinun, n?n vullnliil lli’no llouet>, -nuittlBi tutiBe i’iemuBtn.
Llek tielle moniailjsa muiBBnlii>l lienl<ilsiBBz^ lekll^.
Opettelit Vlee-älliSislioulus»», vaikuttuvat tieten ia BuomalaiBu<jen eten liNettlevVBti. Iloita tlLikeitll’ asioita BUOB^ mvsslvin jotliut mut tl»88lt! meidten maliunuaBBa, eteliin useat, panit. I^anpajLerven nitkl^eeBBv l^ia l>aiineli »uomenta Vliilinelin luailmall loBinetta Vallilalta ajalta. I^!illinelin on lUotBin-liieliBeNlL tunnettu M lilt;>tetl) >I6nBW Huomen liouluiBBa ja 011 liitetty ll^VUsBtl« kirjottellllavastan.
lI^VW 818 on ettlv kra .1. »kalisen tottunut, BliiiWBi suomista, noita muinaisen 9MN tietoja, muistelmin.
eli tosineliisia liirjotlllisia lö^t^kin vielv aivan vusnvn Buomen liilja!1i8lllie88a, kuitenni on 86 tiede BureBti valistava sivistvvvinen. kiilto tietysti on tieto Bltlo, nnten inmislointa ennen un eleen)t toiininut, n^v«e neuvon »nt»M Iluinilg. vaBtuliiu Ben tule eIA toimia eo!iBtvu, ’l<l, en.
Hiitolasta kirjoittaa A. Mykrä Tapiolle niistä paljoista taikauksista kuin niillä tienoilla vielätin monessa paikassa pidetään.
Näistä kertomuksista ei tosin ole muuta hyvää kuin jos ilman aikojaan näytteeksi, miten herkkä-uskoista valistumaton kansa on uskomaan kaikenlaisia luonnottomia, tyhjänpäiväsiä taikautsia ja keinoittelemisia.
Iyrinpäivänä, 2!j p. huhtikuuta, jolloin karjaa metsään lasketaan, esim. hankitaan metsästä sudeu soutaa ja sillä ruudin kanssa taiotaan eläimiä. Jo aamulla ennen auringon nousua sinä päivänä on emäntä talossa liikkeellä hankkimassa taika-kapineita.
Ensin pestään eläinten kellot ja ollaan aamu-ruuvalla, johon varojensa mukaan tukin hauttii mitä parasta löytyy talossa, Yksin viinaakin pitää olla silloin. Sitte mennään eläinten kanösa metsään, vaan sitä ennen otetaan kellot pesmvesineen ja siitä kellovettä ensin viskataan jokaisen hevosen päälle ja sanotaan:
”Iyrin päivää!” Toisella hengellä on sitte terva-astia, josta’ottaa tervaa terva-puikolla ja pistää sillä terva-pilkun hevoisen otsaan, ja sanoo silloin samat sanat:
”Iyrin päivää!” Samalla tavalla tehdään sitte taas lehmille; vaan niille pistetään terva-pilttu sekä otsaan, että ristiluille ja taka-reiteen, ja jokaisella pilkun teolla kerrotaan samat tervehdys-sanat. Senperästä tehdään samate sijoille ja lampaille. Tässä sitte vielä on temppuja, joita lähettäjä pitää liian törkeinä kristittyin korville niainitakaan. Karjan kotiin tullessa iltasella taas emäntä tiputtelee vettä eläinten sekä paimentenkin päälle, taas kertoen ”Iyrin päivää!” Jo toki olis aika jättää pois tämmöiset turhat tavat.
Wiljan puolesta tullaan Hiitolassa tänä vuonna omillansa aikaan. Syyskylvöistä ovat vauhalla siemenellä kylvetyt kauniita, vaan uudiskylvöt olivat ensimältä kokonaan valenneita, mutta nyt näyttävät olevan virkoauiaan päin.
Muuten ovat Hiitolan seurakunnassa vielä suuressa rahdin-teon innossa. Suuret joukot kulkee heitä talvellaPietarissa sonnan ja muun sellaisen vedossa, josta usein saavatpitkällisiä tautia. Suurta etua ei niistä rahdin teoista ole. Olis toti parempi, jos uuraammasti tetisivät työtä oman pellon viljelemiseksi ja voimistamiseksi.
Kuuro-mykkäin koulun johtaja Turuss^ Gnsi maanantaina. 17 päivänä kesäkuuösa edellä puolen pötträä viettää täkäläinen Piplianseura vuosijuhlansa tuomiolirkossa. jossa tilaisuudessa varakirkkoheira Veyrath pitää tavallisen juhla-puheen ja lollehti fannetaan seuran kassaan, Sen jälkeen turiumun. kofoentuvat komitean jäsenet konsiekeskustelemaan seuran tarkoitukseen kuuluvia asioita, .ssuopiossa l3päivä kesäkuussa 18»il. KM^Mj^^^M> Niinkuin ruotsinkielisten Suomen Julkisten Sanomien , Finlands Allmänna Tidninings) Nirvissä 109, 112 ja 114, löytyy julistettuna, on avonainen pitäjän koulumestarin virka täällä haettava 90 päivän kuluessa, lukien 23 p. huuhtikuussa minun tykönäni.
Nilsiässä 21 P. toukokuussa 1861. A. F. Hjelmman, M l”!^^^^^^^^^^^^^^^^Ki^rkk^oh»er^ra^. ^> Kunnioitetulle kaupunnin yleisölle s«an tämän kautta tietää antaa, että minua talvataan fotona kaupungin asioissa joka arkipäivä aamusella kello B:aan ja päivällä lello >?’sla tVllo ’^l?e>!. Kuopiosta toukokuu»’ 30 paifauplMg!!» l^haiito» hoitaja, asuva enM.l»!
C, G Sr vllllakivjoiltaja, asuva Laurilsalassa Saiman-kanavausuulla, esittelee tämän lautta itseänsä yleisölle vastaanotlaaksensa kaikenlaistenasioiden val< vomisia. niinkuin tanavan läpi laiuojen suoriltamisia hövrylaivalla.nii» den rahtauttamisia j. m. s. aivan huokealla palkinnolla. Myös antaa allekirjoittaja tarpeellisia jobteita niin Saima» vesillä kuin sanavaösakin kulleville. Monivuotiuen kotemukseui tulee vavmaautyydyttämää» niitä, jotka näitä asioitansa huoötaani nstooee, H. ’A. Holmström.
Terveysveden juoutipaikla, joka on Puijolle meuevän tim karrella, avataan nleisön käytettavaksi <7 p^nä sisällä olevata tuitta huokeata mak< Aksi vahäinen fulta-stnm»^ on lö»d.tty, j>, ’l!ka !, ’»n«?t.iia soapi melln!< länsä Noeriinnu vevillioten l>.’loosH, l^upp^p^lvelia Niosaselt^.
, ^U)ett!l>’), Wirtakunta.
Ihmiset mvat jaetut itääs kuin kahteen luokkaan, esimiehet, ja alammaiset. Esimiehet ovat virkakunta, jotka ovat säätyt lakia ja asetutsia voimassa pitämään tässäsuuressa Waltakunnan, ja sitte taas pienemmässä osastossa maakunnan taloudessa.
Niillä on taas itse tullalin erivaitutukseusa, jota kutsutaan viratsi, jokainen toimittaa omaa vaitka jotaisen toimitus on kostelva yhteen ja samaan matunuan talouteen. Mitä pitää oikeuden vaataa, unta on kästy-mies, mikä opettaja j. n. e. Nämä virkamiehet ovat itääs tuin pilarit valtatunnan eli maakunnan suur» ta huonetta tannattamassa. Waan jos niistä yksi ja toinen pilari horjuu ja on kelvoton, niin siltä tohden on se suuri huone rappiolla ja suureksi turmellitsetsi koto rakennukselle. Sentähden virkamieheksi valitaankin hyvin oppineita ja opissansa harjauntuneita miehiä, että maakuunan talous ei ainoastansa koossa Pysyisi vaan vielä vahvistuiskin. Sentähden se on painava asia virkakuuualle, että siiuä ei ole kyllä jos he aiuoastansa alamaistansa kotevat pitää sääntöjen ja asetusten vanteiden sisällä, vaan heidän pitääolla siihen vielä edellä, käviät, että pitää niin tarkka jos ei tarkempi vaari omistaa» kuin alammaisteusakin, eitä vaan tavan vuotsi ja omaa virtaansa vartioitsemisetsi, vaan tärkein ja painavain virtavelvollisuksieusa täyttäuiisetsi. Waan mitäs siihen pitää sanoman, kuin on valitettavasti semmoisiakin virka-miehiä, jotka aivan silloin kuin he itse sääntöjen ja asetuksien ohjaksia kädessänsä pitävät, siinä samassa tilaisuudessa ensin itse väärin tekevät ja vielä niinmuodoin antavat siihen tilan alammaisillensa. Jos jossaan muualla, niin pappien ja lukkarein vaalissa se usein niin surkeasti tapahtuu. Ja kutka niitä sanottuja vaalia pitävät muut kuin papit, jotka ovat itse johdattajat, ja varoittajat. On semmoisiauseiu kuillunut ja jollonkullon julkisuuteenkin päässyt, niinkuin ”Limingan papin vaali” ”Lukkarin vaali*** seurakunnassa.” ”Uniluktari ja torveliiui.” Semn, oisia on muissakin virka-kunnissa tapahtunut.
”Käräjä-sihteeri lemmerdalin maakunnassa, ” ”Wanki-vartia litin seurakunnassa, ” katso 1860 vuoden Hämäläisestä. Ei suinkaan tässä jältimmäisessätään vääryydessä ole muiden kuin jonkun roirtamiehen juonet, joilla ymmärtämätöntä kansaa on petetty. Se on uskottava ettei suiukaan kirjoittaja olisi ustaltauna sitä julkisuuteen saattaa jos ei asia olis niin ollut.
fiil-äl us knpten V. Wil/e!N, kommor iisve» unsioie>e>Un iiivtl nin^r.
Iiöll» liomnlniulillliuli «lnrlllni Xuopiu «»e!l I^uniit«nlli i >«<: lilni, m«(i unlii^l^uele »f Xoinms<»«!» ’I^li^!t>!ll>i!nle’>’. I^v^luU «i<!l> ilnzf»!’ uuä^i’ M’d(sli «, ’lili^t tll.vu. liMva t’ilii> Xm^iiu lill I^nnlit^llill livuit uiiBeln^ sll>» I^nn^it^ulu tili Kundin iivnl^u liHvelu^ I^l. 5 l. in. linnen aniliui^l.
e nu«leiiättelB« in«el6t!ln» »f ti sllitxB«t, lieri N. v^.
I^olnlBtiuin i I^miiitZul». oeli i Xunpie» 20 (2). , läu^off.
I’oliumn!t)iull’illl’ 81^ I>NB 6<5!l iirneill nliinmllieteii tili <»»t)e!sui.>u!lsi(, ’ l»s niin. «IliA lini>inii«Bion«’, oeii n^l>tUl’-uMil’i’, Bi»!<uni:
lilln<! liu^ l>s sni^«>!, vl’, zlä«n»H« A^nuiil liuuule>il, d^sllilitiiin^ul u^!< d«^8l;ii«<; n>e'(l äu^l)»ll>v, »^inottli^niil^ «»’!< n.l!<un<lin!!^ us vui’e»l’ u>. m. vnol. !)il !i^n«tu »aint tiillillneiu^i’ nn<l l>l!l!l>u»slll up^ivloiiliZur. lie Nn inBn^l>i’iA «I’slii’Lnllt’t i <I<!nn» lnliix’!»^ tillllt»’!’ ixiz^ l»t!
e!t’t dii«!n B^ltt illl^ttn^n, inli!^ urnlll)Ieomm iNelitt^ intre^^r.
N. lls>lm»tium.
Ilvi^ee’!! lie>«lii ilning ex^li t?mut nnnoneli »f^iftt!!!» Ntt, ’li’ii« liNB köps» »f litliinuBli< »Vlllt nell tullet tiÄä nieel in^!<Bin^B oeli «vn>< ooii «1 6en un^rn tziB »pi «sllli^t , linner «in u^ni« om <I<?n, Ilo» livilken Iliisipen tioliffen lililvit ville v»>». oali «iineln «, 1^» tili dolll^nel«l« ll>l>.»lei> i «t»li«u , äeionl ii^lii^u loldin<ili^l^»t linliöll«>’.
Iltkvle».’ 1 ell«r ilere i>nu m(>sl iniidel noli nnunB>!nin3. >>lLill 8»1 ui?. «t domp:» dokkanävi:
F^« «» Z?«»»«««» »»» »e^F /, »L H^’. Ä!i«^i?linoliöeiiei-, för (^vmnnB!«-nuB bel^of vr I.m. ?l> I«»pt>k.
.^oilun I>, uliv. iiuned^i’^B «ulieltn. I. 1i-iil».
I^tl<Ns< tili I^inLiv Bn<B!iii’!i lit’ O)innelei-. !^0 I«)p.
X?i’lnm>llisiu vioi’niBlB mniutll, 17 pliliziiiioli^ella. 25 jinp.
Di«ku .>n lil, lxk«uB sOlnu» ?<stii). >^unmon.«i X.Unokiiek. 19kop.
0»oitu8 liliumnttlll» s>il<eeli lli!<e’MQkn, ll.H<’l)!tl>nlill mule^^il. 311.
Tulleita 7 p, roun>a Wasastjerna Varkaudesta kauppias Moldakoffissa, rouva Vorströu» Rautalamnulea ja hena Jankossa sky lisalmella kestikievarissa; U p. kauppias MettOulu«ta seurahuoneensa, tullikanslista Kolström Helsingistä karvari .ssolströmissä; 1U p. firkkoh.
apul Konov Maaningalta lestirouva .ssonovissa. mamsellit StählbergEotkamosta kauppias Milhenissa. kauppiaat Smirnoff. Parviainen ja Wasil’ jeff Joensuusta seka Haekzell Wiipurista kestikievarissa;l2p. lonsulGrnndfeldt Joensuusta seurahuoneessa’, 13 p. tuomari Fieaudl pxrheineenRurmeksesta lihlakuunanfirjoittaja Malmbergissä, r”vast> Ståhlberg ’^ielavedeltä leStirouva Wenellissa. maamittari Rosberg Pielavedeltä. rovastiKrogerus luuka?ta, tohtori Hällström Mikkelistä ja parooni Rehbinder perheineenJoroisista kestllievarissa. ylimetsäuhritajaForströmUtrasta seurahuoneesja.
anlaimt :ss A. Thfrixaii Kuopiossa, P. Nsehanin ja kumpp. lirjapainoosa. <«l»l.
Yksityisiä Ilmoituksia. Tämän kautta saan minä ilmoittaa aikomukseni olevan ensitnlevan heinäkmm 2:na päivänä alottaa sitä kilnro-mykkäin kontua Kuopion kaupungissa, josta Tapiou 21 mossa ennen on mainittu. Siinä koulussa annetaan opetusta erinomaittain uskon-opin kappaleissa varsinkiu niille vaiehemmille kuuro-mykille, jotka eivät vielä ole käyneet Henan Ehtoolliselle, sekä neuvoa ja selitystä asianomaisille vanhemmille ja hoitajoille miten nuoria kuuro-mykkiä tulee kotoua hoitaa, kunnes heitä taidetaan koulunn saada. Jotka tahtovat näitä opetuksia ja ueuvoja viljellä, tulkoot uimitettynä päivänä kello 9 aamusella gymnasiumin kartanoon, jossa koulu tulee pidettäväksi. Turun kaupuuqissa 8 päiväuä
Johannes Kastajan päivänä saarnaamat:
Puolipäivä-saarnau, niotsal. Tuomio Ruvasti Borg ja suomal. Kappalai «eu Granit.
Kuopion emäkirkon senrafunnan erityinen Pipliä-seura pitää jälkeen päätetyn suomal. Jumalan palvelufsen vuos<-jul, laansa. ja vastaanotetaan myös seuran jäsenillä heidän vahäiset vuosimassonsa.
Ilmoitus.
Jälkimäistä pnoli-vnosilertaa Tapiosta saadaan tilata Kuopiossa P. Asehanin ja tumpp.
kirjakaupassa 45 kopeekalla ja kaikissa Suomen postikonttoreissa 60 kopeekalla hopiassa. naisia vilositertoialin on vielä ia saatetaaKnoMto^ tilata^^^^^^^^XT^ap^io^n ^To^im^it^us^. ^M dentin jo alakuloisuuteen laukeamaisillaan olevata mielen tilaa vuoden tulon suhteeu.
(Lähetetty). ”Tapioösa olen lukenut niistä paljoista taitauksista, joita tuolla Karjalan perukalla harjoittelemat karjan hoidossa ja maamviljelyksessä. Mutta valitettavasti ei nämä ole perikadossa täältäkään. Täällä löytyy semmoisiakin ihmisiä, jotka taikauksiansa harjottelevat naimisenki asioissa. Muutamallakin talon tyttärellä kavi joitakuita kosio-miehiä, jonka luuli äiti sillä voittaneensa kuin oli jo synnyttyä lapsensa ensimäisessä pesuvedessä liottanut veitsiäja muita rauta-kaluja ja sitte sen veden viökannut seinälle, sille puolelle huonetta, jossa ihmisten kulku on, huutaen:
”Kuultaate kylän Pojat! Tyttäriä täällä saatiin” sekä aikaihmisenäkin ollessa vielä monilla innokkailla kylvetyksillänsä uudistanut uhriansa.
Sitte oppi tyttö itsekin taikuriksi ja alto keitellä sulhastensa tihloja ja niillä vesillä itsiäusä pestä, toivoen itsellensä sillä tavoin mieltyvän parempia sulhasia. Olipa kerran sattunna keititkäät liaksikin kiehumaan, että oli yhdet kihlat jo mustaksi palaneet. Tästä poika arvasi jo tihlarahansa kursin läpi käyneen. Tämmöinen raakuus vielä monessa paikassa hallitsee ihmisiä, ja sitä on sangen työläs poistaa, tuin he sen jo äitin nisästä imevät luihinsa ja ytimiinsä.” Savon Jussi.
Joensuusta kerrotaan Finl. Alm. Tidn:ssä että siellä nyt jo on 600 asukasta, joissa 14 kauppamiestä ja 55 käskyläistä, lukematta venäjän ustolaisia. W. 1857 alotettiin siellä ala-alkeiskoulu, jossa seuraavana vuonna oli 31 oppilaista ja näistä 11 opetettiin ruotsin ja 20 suomenkielellä. Nyt sitä vastaan on tässä koulussa 42 oppilaista, joista ainoasti 5 käyttävät ruotsinkielisiä, vaan muut kaikki suomalaisia oppikirjoja ja jaetaan oppiasiis lähes yksinään suomenkielellä, koska kaikki oppilaiset ymmärtämät tätä tieltä.
Suomalaiset oppilaat, jotka ovat paraastaan rahvaan lapsia ympäristöltä, on yleensähavaittu edistyvän opissansaparemminkuinruotsalaiset, joka tulee siitä, ettärahvaslähettäätavalliseötiainoasti paraimpi ymmärryksisiä lapsiansa kouluun, vaan kyllä siitäkin, että jokapäiväistä puhekieltä ymmärretään paremmin kirjastakin.
Mäkoulu olisi uähtävästi Joella tarpeellinen; vaan jossiihen ei olisi varoja, niin olisi tämä koulu lisättävä kolmannella opettajalla jakolmannella luokalla, joita sittemmin voisi tilaisuuden mukaan lisätä neljännellä ja viideunellä. Kolmannella luotalla pitäisi sitte muun muassa opetettaman ruotsinja latinankielen perustuksia. Näin helpotettaisiin nuorukaisille pääsy muihin oppilaitoksiin.
Mikkelistä kesäkuun 14 päivä. >
Pohjois Savosta ja Karjalasta on jo ehkä useinunasta seurakunnasta tullut tietoja Tapioon, mutta täältä etelä Salvosta vaan aivan harvoista paikkakunnista ja Mikkelistä muistaakseni tuskin ensinkään.- Saattaahan täälläkin olla seikkoja, jotka ansaitsemat tulla laveammalta tunnetuksi tuin omassa piirissä. Hyödyllinenhän julkisuus on yhteisessä elämässä.
Tänä keväänä on täällä herännyt halu, että Mikkelin kirjapainosta ulosantaa pikkaraisen viikko-sanomalehden julistamaan paikkakunnan harrastuksia ja ilmoittamaan hyödyllisiä ja tarpeellisia tietoja. Tässä tarkoituksessa pidetyssä kokouksessa Kotomaalta.
Kuopiosta. Hippak. sanomia. Kesäk. 19 p:ä. Wirkavakuutuskirja annettiin opetustieteen kokelaalle K. W. Dahlströmille suuretieteen virkaan Oulun Ylä-alteiskoulussa. Wirkavapans myödytettiin kivuloisuuden tähden kuudeksi viikoksiPielisjärven kirkkoherralle, rovasti I. Steniukselle ensitulevan kuun ensimäisestä päiväsiä ja Pudasjärven kirkkoherralle L. H. Lammille tämän kuun 26 päivästä. Määrättiin näillä ajoilla kirkkoherran nlvairsksaaa toimittamaan Pielisjärvellä kirkkoherran apulainen seurakunI.Stenius ja Pudasjärvellä seurakunnan kappalainen, jumaluusopin kokelas, nimi-kirkkoherra N. V5. Montin.
Hänen Keis. Majesteettinsa on armollisessa konsistoriumille lähetetyssä 27 p:ä viime toukokuussa kirjeessä ilmoittanut, ettei Hänen Keis. Majesteettinsa ole hyväksi katsonut armossa myödyttää useampain lisalmen, Piippolan ja Paltamon pitäjäin talonhaltiain anom—usta saada rakentaa eri pitäjän Nissilän pitäjän nimellä. Höyry-alus Seura, jonka viime keskiviikko-aamuna oli lähdettävä täältä Lauritsalaan, läksi yöllä tätä päivää vasten mustinlähden sahaan sieltä lauta lastia noutaaksensa, joutui Suvasveden selällä täyttä voimaa tulkeissaan karille, jossa on siitä asti ollut. Tosin ontoisenIlmarinennimisen höyrylaivanavullakoetettu sitä siitä saada irralleen, vaan tähän asti eivät ole nämä yritykset onnistuneet.
I.M. Yöllä tätä päivää vasten, tuli Seura vihdoinki kotia.
Höyrylaiva Ilmarinen on kumminkin kiskonut sen irti. Vaikka luultiin ensin sen suuriakin vahingoita kärsineen, ei sille kumminkaan ole tullut paljo mainittavaksikaan vahinkoa. Tänäpäivänä lähteeSeura tavalliselle matkallensa Lauritsalaan.
Ilma on ollut hyvin kolkko kaiken viikkoa. Wiime tiistai iltana rupesi virvoittava sade kostuttamaan koko kesän janonnutta maata, jota kesti aina lähänpäivään asti. Tämä oli kallisarvoinen asia maamiehille, sillä se herätti eläväisyyteen niin heidänkuin uiui N.V 25.
Sanomia Salvosta ja Karjalasta.
Iäl»l ll RB«R Jaetaan Kuopiossa:P.Asehanin ja Kumpp, Kirjakaupassa kello 12 päivällä.
Laumantama 22 päivänä Kesäkuuta.
Hinta vuositerralta.!i markkaa 40 penniä ja puolelta:
1 martta KU penniä.
4 Sunnuntaina Kolminaisuuden päivästä saarnaamat:
Puolipäivä-saarnan. ruots.il. Kappalainen Granit ja suomal. vara kirkkoherra Ingman.
Katekismuösaarnaa ei saarnata tänä>, ’äivänä.
Kirje Heta Sohvialle Karttulassa. Istäväiseni! Monta kertaa on ollut minulla halu kirjoittaa sinulle, mutta pian jokaista voittava hitaisuus on pidättänyt minuakin, kunnes moniaita päiviä sitte jouduin näkemään seuraavan seikan. Olipa pari voin myöjää Kuopion kaupungin kauppa-torin kulmassa. Toinen sanoi olevanfa Nilsiästä ja sillä oli pienissä astioissa puhdasta, keltaista ja hyvämakuista voita, vaan toinen sanoi olevansa Karttulasta ja hänen voinsa oli harmaan ja valkosen tirjavata ja kokonaan likasissa astioissa. Kuiu minutkin oli herrasväkeni lähettäneet voin ostoon, niin arvattavasti käännyin ensin Nilsiäläisen luokse; mutta hän tahtoi ivoistansa 15 kop. hop. naulalta, vaikka Karttulainen olisi myönyt 10 kopeekasta. Minä kuin olin toisen palvelia, en tohtinut ostaasitäkäänNilsiäläisen voita, ennen» kuin juoksinrouvalta kysymään, saisikomaksaa 15kop.naulalta hyvästä, vain otetaanko sitä 10kopeekan voita. Nouva antoirahaavielä lisäksi ja käski ottaa sitä puhdasta voita, jota Kuopion toriltahyvinharvoin faapi, ja maksaa siitä vaikka 20 kop. naulasta. Minä juoksin iloisena takasi torille; vaan kovin pisti nuhakseni, kuin Nilsiäläisellä ei ollut enää palaistakaan voita, vaikka ininä en viipynyt kotona juostessani kuin moniaita minuuttia. Karttulaisen voi oli sitä vastaan vielä kaikki myömättä. Nyt ei ollut minulla muuta keinoa kuin ruveta kaupan tekoon Karttulaisen kanssa. Harmistuueena kysyin häneltä:
, Minkäs vuoksi on tuo teidän voi niin harmaankirjavata ja huono-siivoista? Ettekö tekin voisi saada puhdasta ja hyvästi valmistettua voita, niin saisitte paljoa paremman hinnan, niinkuin näitte tässä par’aikaa Nilsiäläisestä, miten sen voi meni niin hyvästi, vaikka se oli kolmatta osaa kalliimpaa?”
”laa, se on vaimo-väen asia ja minulla ei ole sen kanssa mitään tekemistä; eikä tämä olekaan kaikki minun omaa voitani, vaan onsiinä muidenkin naapurieni”, vastasi mies ylpeästi. Silloin meni minulle mieleen, ett’eikö vaan liene Heta Sohviankin voita siinä.
Minun täytyi ostaa sitä; vaan kotiin tultua piti se lijottaa, pestä ja suolata uudestaan, jotta saada sitä vähänkään syötäväksi. Tämä ei ollut ensimäinen kerta kuin tätä sain mielipahalla tehdä. Mutta silloin päätin kirjoittaa sinulle, entiselle kasvin-toverilleni, ja kysyä:
miksi te ette voi valmistaa puhdasta ja hyväävoita? Luultavasti vastaat puoli-vihastuneena, niinkuin ennenkin, jos syntyi päätös toivon jälteen, että panna asia toimeen luvan saatua korkealta ja isänmaata rakastavalta esivallalta.
Olipa kokouksessa vähäisen kiistoa, jos se syntyvä lapsi pitäis oleman suomalainen vai ruotsalainen, josta seurasi että se tulee olemaan suomalainen, mutta saapi ruotsalaisen lisälehden avuksensa. Seusyutymäpäivätsi määrättiin 1 p. Heinäkuuta, jolloin ensimmäinenn:ropitäis ulosannettaman, mutta sen nimeä ei vielä tiedetä, kosta sen ristäiset pidetään, vasta luvan saatua, joku päivä syntymisen edellä.>
Kirjoittajaksi ja toimittajaksi on hyvin toimellinen ja kokeva mies llivannut ruveta. Tämä sanomalehti tulee ilmoittamaan erinomaittain näiden seutujen maanviljellykseen ja kaupantekoon kuuluvia asioita, kaikellaisia paikkakunnalle tarpeellisia ja hyödyttäviä tietoja ynnä myös kaikellaisia kuulumisia sekä kotoettä ulkomailta.
Koska olemme vakuutetut, että tämä asia ilahuttaa sekä Tapiota että sen ystäviä, toivomme vakavasti, että hän rakkaudella ja tavallisella hyväntahtoisuudellansa tulee kohtelemaan tätä nuorta veikkoansa eli sisartansa, kumpaiseksi se vaan syntynee. .—.
Tänä kesänä on täältä lähetetty IWO tynnyrin paikoille eloja, enimmittäin rvtiita, Wiipuriin, jossa meidän kauppiaat ovat vaihtaneetniitämuita tavaroita vastaan; mutta saattaapa vielä toinen yhtäläinen määrä täältä pois ulottua. Tähän asti ovat rukiit maksaneet täällä noin 4:
30, 4:
60 ja 5 rupl. paikkoin; mutta kyllä hinta kuuluu olevan nousemassa. Ruislaihot seuduillamme, etenkin pelloilla, ovat hyvin kauniita; vaan jos emme pian saa vesisateita, niin touko-kylvöt saattanee mennä aivan vähiiu.
Pekka Ristinen.
AVesannolta. Moni ehkä saattanee kysyä:
missähän tämäkin paikkakunta lienee? Tämä outin kaikkein synkimmässä sydänmaan loukossa sekä seutuinfa että kaiken sivistykseusä puolesta.
Waan toivo meilläkin olisi että vihdoin hiljalleen sivistyksen aamu-rusko täälläkin rupeaisi koittamaan, kuin itse päivä korkeammalle koittais, jota valonsa sätelllä <synkimmistäkin saloistaja vnorten laaksoista pimeyden varjon jvis poistais. Iksi mieltäni liikuttava näkö kohtasi minua käydessäni Kuopion kaupungissa, kuinnäin kuinka nuorukaisia joukoittain kulki kaupungin katuja, millä tirjoja, millä tirjottutsen attu-opillisia kirjoituksia za tnvitauluja myötänsä; kysyttyäni minnekkä nuorukais-joukko niin yksimielisesti matkustaa, sain vastaukseksi:
kouluun. Siinä lnuistin mielessäni kuinka toiset jo nuoruudesta saavat semmoisia onnellisuuden etuisuuksia nauttia ja toisten täytyy olla oman pahan järkensä nojassa, joka on paremmin taipuvainen pahuuteen kuin hyvyyteen. Moni vielä saapi kuulla paremmin pahuuden kuin hyvyyden esimerkkiä perhekunnassaan, joissa kirjan-luku ja lasten opetus halpana pidetään.
Waikka jo täällä on vähän aikaa ollunna nuo sunnuntaikoulut, niin näyttää kuin nämättin toimitukset tyhjään rauteaisivat, ja mitäpä tästä kuin monta koulumestaria ovat yhtä yksinkertaisia tuin toulutettavatkin, etteivät taida mitään muuta kuin paljasta ulloja sisä-lukua pakoittaa, jossa puuttuu rakkaus sekä itseltään että lapsukaisilta. Waan on toki nähtävä sitä vastaan muutamista hyötyäkin, joihinka on sattunut sopivammat opettajat tähän virkaan, joilla on sujuvampi ymmärryksen lahja että taitamat johdattaa sekä katekismuksen että historianki ymmärrykseen ja veisata virsiä lasttn kanssa; niissä on sekä rakkaus että halu lastenkin rientoon. Kyllä ansaitseis mielestäni nälnäkin laitokset korjaamista, joko niin että itsekoulumestarit saisivat vähänkään aikaa jossainkorkeammassa opissa olla, taikka asetettaisiin kouluja jakoulumestaria seurakuntiin. Waikka kyllä seurakuntamme opettaja, joka on ahkeruudella ja huolenpidolla vähän aikaa työtä tehnynnä tämän pimeän ja köyhän kansan keskellä, on myös huolta pitänyt näistäkin koululaitoksista, vaan mistäpä, niitä parempia opettajia ottaa kuin mitä seuduille sattuu.
Pohjanmaan itäkulmalta 8 p. kesäk. kirjoittaa ”Ruukkilainen” Tapiolle:
”Nyt täältä alkaa kesä ihanuuttansa tarjota kai .kille ihailioillensa. Tämän kesäkuun alkupäivinä lähti jäät järvistä, .vesitulva on noussut korkialle jeekiloissa. Ukkonen kuultiin ensikerta 20 p. toukok. Wettä satoi kesäntavoin 25 p. ja käki kuultiin 26 p. samaa kuuta. Kiuru ja peippo tulivat jotenkin aikafeen, tuoden tenveisiä etelästä tänne pohjolaan; mutta Pohjola otti heitä ivastaan tällä kertaa nurialla mielellä, antaen sanausaattajain lväristä pakkasessa usiamman viikkokauden. Terveys on ollut kohtalainen. Tervoja lasketaan ennättämiseen Ouluun. Näinä pänvinä on ollut lämmin kesänen ilma”.
«H/sa>sk?/?a3« toukukun 12 p. ruve-tan tunteman Bitv B»rta liankalutta vaBtuBta 8N»; eltv oikeuB-iBtuinten kanta-kirMt pekvkBet ovat ruotBinkieliBet.
Xviiv 86 seikkako on mutettava; ja mutoB on ta^alituva lailli Bella tavalla.
piäeMn tulleeKirkoBBakoko«8«li Bunto BitW aBia«tn. laukan li.nvaBtin apulainen mmi-kilkkoneri», ’VValleniuk! z»iti kokouksen. BunnoBBu laiBNlL-oievlliBet , ?v VleBkvlWN pitvMnmieliet jll Kau^)unti!äiB6t pQttivNt vkBimieliB6Bti laittu, alamninen anonlUB-kirje Bltv llallitukBelle.
Kulu muiltakin B»mkllniBet aikonnikBet olevan toim6BBl>..
Bän KlttK MoN6Bttl I^eli6eBBW olevasta, kunnolliBLBtk>, KirioitukB6Bta. 8e 16 n:BS9. Is)tvvls kirjelmlN, alla on nimi-merkki:
rl
, anBaitse mvSBkin Burtn.
KitolliButta. Uarvon luktz nm vaku, ’mieliB6n oivalleen kirhotkiman.
Itien» moite Bekv KeliotuB Bille, liarraataman Buomen kieltv enemmeen kuin tNnnen aBti, oli 8)nls mvSBkin paikalla». 8e vaikuttaiBi noinin opiBton IB^n N6lletvkB6NW. KvllvNWN toBin mutamat Nl8tl» valiBtuneBti valvovat BUOM6N KanBan kielen asia, vän ei 80 livveunä toiBten Kvlmn>kiBkoiButt». taikka vaBten-mieli B^ttLL Blnee aBiaBBa.
luotava oi^i ett»; Ina
rl
UBeammin paniBi BananB»< likkelie iulkiButen! kaupunnin aBukaB.
llatlo ja loppu viime uroon.) Noh, eikö sitten verenlasku ole milloinkaan taudissa tarpeellinen ja välttämätöinkin? Se on niin tuiki harvoin kuin suonenlyönti voipi jotainetua tahi hyötyä tuottaa taudissa, ettei sitä pitäisi millonkaan muulloin kuin lääkärin käskystä tehdä. Jos taas ei ole tilaisuutta lääkärin neuvoa hankkia, niin on parasta ettei näin vahingollista keinoa ensinkään koiteta, sillä siitä on useimmittain vaan suurta turmellusta.
Suonenlyönti on nimittäin nykyisinä aikoina melkein tykkänään poisheitetty kaikissa siviötyueimmissä maissa ja isoimmissatin sairashuoneissa, joissa satoja ja tuhansiakin sairaita myötäänsä hoidetaan, välistä kuluu vuosia ettei yhdestäkään suouta avuuteta; niissä ovat kuitenkin kaikkein taitavimmat ja oppineemmat lääkärit johtajina ja nämät laitokset ovat kuuluisat parhaimmiksi maailmassa.
Kuppuu ja madolla vedättäminen, jos sitä ei liikamääräisesti käytetä, ei niin isosti haittaa ruumiin terveyttä ja voipi useinkin olla avullisena, mutta paljon maatansa meillä sitäkin suureksi pilakseen viljelee.
Sanoo kyllä moni taudissa saaneensa apua suonenlyönnistä ja kehoittaa vielä muitakin siihen; mutta hän ei voi ymmärtää kuinka paljon on saanut sitten jälestäpäin kärsiä volmattomuutta ja monta erikaltaista vaivaa ihan vaan siitä parannuskeinosta. Ei sitä taas voi kieltää että jos ihmisellä on joku tuska tahi tipu, niin se välistä suonenlyönnistä vähenee, sillä siihen vaikuttaa jo vähäisessä vaivassa se pelko, minkä tämä julma työ saattaa myötänsä, ja toiseksi veren vuodattamisesta ruumis niin raukeaa jamenee voimattomaksi, ettei se voi tunteakaan vaivojaan ja tästä yksinkertainen joukko luulee nyt avun tulleen. Useimmittain sattuu kuitenkin niin onnettomasti että kuin sairas taas tointuu entisiin voimiinsa, niin kivutkin kohoavat vielä entistä kovemmallakin voimalla. Niinkuin jo olemme näyttäneet, melkein aina suouenlyvnnistä ei ole ajaksikaan, vaikka silloinkin vahingolla, huojeuuusta taudissa, mutta vaan suuri haitta ja turmelus terveydelle.
Niille jotka tahtoivat noudattaa järjellisiä ja hyväntahtoisia nenvoja, olen jo mielestäni tarpeheksi tällä kertaa pnhunut siitäpahasta, mitä tuo yleinen verenlasku-tapa matkaan saattaa; ne taas, jotka eivät huoli näistä luonnollisista opetuksista, kärsikööt vaan sitä turmellusta terveydelleen, mitä siitä seuraa, ja niinä toivon että vahinto heitä vihdoiutin opettaa.
milloin sinun taloutesi asioissa jotain muistutin, että talonpojissa ei voi olla mitkään paikat niin puhtaasti ja siististi kuin ne ovat herroissa, ja niinhän äitini äitinäitin äitikin on tehnyt”.
Mutta, hyvä Heta Sohvia, kuka ei voisi, jos vaan tahtoisi pitää maito-astiansa ja kirnunsa puhtaina setä kirnuamisen perästä huuhtoa ja pestä pois tarkkaan kaiken kirnu-maidon voista, ja suolata sen sitte puhtailla ja hienoilla suoloilla sekä alustaa sitä siksi, kunnes fuolavesi on niin kirkasta kuin puhdas vesi. Siihen tarvitaan ainoasti pikkusen enemmän aikaa, puhdasta lähdevettä ja lämpö-mittari. Lämpö-mittaria saapi Kuopion kirjakaupasta semmoisiakin, jotka eivät maksa jos hopea-ruplan; vaan tämänkautta säästät paljo aikaa, sillä kuin voit tietää pitää kirnuttaman maidon japäällisen kohtuullisesti lämpimänä
14 eli 16 Cels. Pykälää
, niin on kirnuaminen tehty puolessa tunnissa, vieläpä vähemmässäkin ajassa; mutta jos se on kylmempää tahi lämpimämpää, niin saapi kirnuta puolen päivää ja saapi silloin vielä sen huonompaa voita.
Minun vielä maalla palvellessani, muistan miten emäntäni, jolla oli tapana aina asettaa kirnunsa lämpimään, päivänpaisteiseen huoneesen ennen kirnuamista, sai kirnuta puolet päivät, eikä sittekään saatu, jos 3 eli 4 naulaa valkeata röpölö-voitakustakin kirnuuksesta.
Eräänkerran sattui niin, että paiväkään ei piisannut kirnua voihin pyytäessä, vaan pantiin yötä jatkoksi. Silloin suuttui emäntäni ja luuli jonkun kironneen ja taikoneen eli ”silmänneen” kirnunsa; vaan johon tiesi kyllä keinon, millä siitä pahasta päästään.
Hän meni samassa kuoppaan, jossa pidettiin joutavia puuastioita, etteivät karsinoitusi kesäpoudalla, ja toi sieltä erään pienen korvon, johon samassa kaasi sen kirnuttavan päällisen kirnusta ja heitti kirnun sikain käsiin. Senperästä istuisiin hän huljuttamaan päällistä siinä kuopasta tuodussa kylmässä astiassa, jossa siitä tulikin vähääu aikaan voi. ”Enkös minä tiennyt, että se konsti auttaa”, sanoi hän ja näytti niin tyytyväiseltä. Mutta minä tulin siitä varsin toisiin ajatuksiin, ja menin siis seuraavanapyhänäpappilan rouvan puheille ja kerroin hänelle tämän kirnu-tariuan, josta palkinnoksi sain sen neuvon, että lämpimällä ilmalla kaataa kylmää kaivo-vettä päälliseen vähää ennen kirnuamista ja kylmällä ilmalla taas kiehuvaa vettä senverran, että päällinen tulee kohtuullisenlämpimäksi.
Senperästä saatiin meillä aina hyvää voita ja väleen, josta emäntäni oli hyvillään ja uskoi vaan sen olleen sian ansioa, ei uskoen mitään vaikutusta sille oikealle syylle, että tarvittava lämpimän määrä hankittiin joko kylmän eli lämpimän veden panemisella päällisen sekaan.
Jos nyt, ystäväiseni, sinäkin teet samalla taivalla, poiseroittaen vaan sen taikamaisen sika-jutun, ja peset setä suolaat voisi edellä selittämälläni tavalla, niin saat nähdä, miten rupeet saamaan voillasi paremman hinnan. Pyydä miehesi tekemään joukko pieniä sieviä 2 ja 3 naulan vetäviä voi-pyttyjä, niin semmoisissa ostetaan mielellään voinne täällä kaupungissa, jos vaan voi on hyvää eikä liian suolaista ja astiat puhtaat. Eipä haittaasi jos jollonkullon tänne kaupuutiin kesällä tullessasi pistäytysit Leväsen karjakolta kyselemässä neuvoja maidon hoitoon ja muihin sellaisiin. Leväsen voista kuuluvat täällä kaupungissa mielellään maksavan 18 kopeekkaa naulalta ympäri vuoden.
vuden yStavM Seuraa nyt vaan nenvojani ja neuvo naapurisi emäntläkin siihen samaan, niin ette suinkaan sitä kadu koskaan, vakuuttaa lap ’Satu Karjalasta).
Eläimet ja paholainen.
Oli ennen vanhaan mies ja sillä kolme elokasta:
kissa, tukko ja härkä. Syödään talossa kerran iltaista sitte, niin sanoo isäntä rengillensä:
”aamulla pitää kissa tappaa”. Renki syötyänsä sanoo taas kissalle:
”mene patoon, muuten sinnt aamulla tapetaan. Kissa pani varoitnksen tähdelle, ja kun aamulla tullaan tappamaan häntä, min tapettavaa ei olekaan, kissaa ei näy, ei kuulu.
Toissa iltana sanoo isäntä:
”aamulla pitää meidän kukko tappaa”. Tämän isännän uhkauksen ilmoittaa renki taas tukolle, joka pakenee pois koko talosta. Samoin pakenee härkäkin vuoronsa ja kaikki Puuttuvat siitä kolmen kesken metsässä parveen. Autetaan yhtenä saloa myöten, niin tulee vastahan susi. ”Mihin menet?” kysyvät tältä.
”Lähden tuohon karjaan”, vastasi susi, ”saisi sieltä lampaan suuhunsa.
”Elä mene!” varoitti toiset, ”siellä sinut tapetaan, tule pois meidän terällä”. Susi läksi ja mentiin neljän miehen edellepäin, niin tulee karhu vastaan. ”Mihin menet?” kysytään taas tältä. ”Tuonne kylän luo kauroja syömään”, vastasi karhu. ”Elä mene, siellä tuhosi tulettelee”, sauottiin hänelle, lähde pois meidän kerällä. Karhu läksi ja saatiin viiden miehen metsään kulkemaan siitä, niin tulee jänis vastaan heille. Tätä aletaan puhutella taaö ja saadaan yhteen seuraan sekin, josta kuletaan kylään ja mennään saunaan lämmittelemään. Saunan luona makaa koira, niin varoittaa toisia sanoo:
elkää menkö, siellä asuu Pahoja. Toiset menivät kuitenkin. Karhu asettuu kynnyksen ala, susi ovipieleen, härkä karsinapuoleen, kukko orrelle istumaan, kissa kiukaalle, jänis Pentin alle ja koira keskilattialle.
Tulee Pahakin yöksi saunaan sitte ja aukaisee oven. Susi silloin puraisee sääreen häntä, karhu hakkaa käpälineen, härkä pistelee sarvineen, kukko käypi laulamaan, kissa kanssa naukumaan, jänis hyppää Penkin aluksia myöten ja koira juokseeympäri tupaa. Paholainen siinä nujakassa meni maahan felällensä ensinnä, vaan kun siitä tointua ennätti ja vihamiestensä kynsistä pääsi, niin töytäsi ovesta ulos ja pakeni kiireimmiten metsään, jossa lateli asiata toisille toverillensa, sanoi:
”eltää enää saunaan menkö, siell’on vieraita ja väkeviä. Raatali heti kynnyksellä pisteli minua Werestä ja veren-laskusta.
avataan yleisön käyttttäväksi t 7 p^, ä sisällä olevata kuitta huokeata makksuatmsuataanan maanantaina l p. heinäkuussa, kellu 10-stä 12:sta e. pv. makinträstiään edesmenneen puolen vuoden edestä. Kuopiossa 20 p. kesäkuussa Carl Aug. Malmberg.
Työmies Mikko Kolehmainen IynkäSla on jättannä viime talvena yhden sarka väetin neljänlymmenen (40) kopeekan panttiin viikkokauden majaaksssia, .vaan kuin hän ei ok tähän päivää» asti vielä sitä käynyt lunaStaniin jos nyt ei tule kahden unikon sisään lunastamaan vastiänsa, myymme me sen haluavalle ostajalle. Inginen ja Harin.
Tulleita matkustajia:
7 p. lovasti Walle ja oppilas Walle Leppävirroilta maalari Kuokfasti<sa. vouva Weisell Ilomantsista leskilouva lärnefeltissä. mmismies La»g Pieksänmäeltä maister Thfrmanissa;15 p.
kapten Ekström Viipurista seiilahuontessa. Sinaatin kopisti Lindberg Helsingistä kamreeri Nordenstrengissa; lN p. maamittari Thesleff ja Bremer Helsingistä seurahuoneessa, herra Bollström Mikkelistä larvari Kolströmissä, telegrasisti NeoviuS Oulusta mamseli Neoviuksessa; 17 p. alaluutnanti Winter Helsingistä luutnantti Ninterissä.herra MozelliSavonlinnasta värjäri Lundvallissa, Tohtori Forslen ja mamsell Wlrzen Helsingistä ylimetsä-johtaja Forstenissa; l8p. magister Flomanrouvinensa Helsingistä notarius Molanderissa. rouva CalamniuS tyttärillensä, kieltenopettaja Hintze ja kipparit Tornberg sekäNiska Oulusta kestikielvarissa;2l) p.
kauppias Kumlin Lappeenrannasta seurahuoneessa ja kauppias Cajander Tampereelta keötikievarissa.
Kuopiossa, P. Äsehanin ja kumpp. kirjavainossa, lBlil.
VV. Hloleillkoss. Paiivluvan antauut:
C, A. Therman.
Kir6t »l kn, pten V. Wirxen. kommer älven nn6er 6ettn, iliatt unäerkali» iloininumkn, tion em^lan Kuopio oek I.u, ui-itBal», en i veekn, n, meä »niöpllnäs al XonnuB> oeli If^zlott oek kliam»!», »unä, meäv^«, n6e pllB«ll^eil, .ie oek lr», ktFoäB, B<imt doFBerinss»r unäer Klräen enligt taxa. biifvn, lisn Xnopio tili I.llurit8»I», kvkHe on8ll»F »amt lrkn I.».uritBllla tili Kuopia livn, i.je I«rä», tz Xl. 5 f. m. Il.eztllurlltion tinne» omdoiä. ! unäerrätteiBemeeläela» B.f kapten K f^rt^sset.Heir11. NolmBti-ömiI.kiiritBala oeli i Xnopio K 20 neuloillansa, yksi larvainen ukko käsin rintaani tarttui kiinni, suu. tari taas heitti koipussillansa, että Omaahan , menin selälleni, yksi liukaalta valkeeta näytti, opinpojat juoksivat ympäri tupaa hypäten nurkasta nurkkaan kiiluvin silmin ja etsivät asetta minua lyödäksern, vaan eivät löytänet toki. Muudan vielä (kukko) nmn paetessani toisille huusi:
pidä kiinni, pidä kiinni.” Ameriikalaisten orjain kurjasta tilasta. Näytteeksi minkäkaltaiuen kansan’^tilaisuus Pohjois-Amerikan liittovallan etelä valtakunnissa on, panemme tähän kertomuksen, jonka ivasta luimme eräässäZulkomaan sanomalehdessä. Missisippi-nimisessä vallassa asuva.Saksalainen nai äskettäin nuoren kauniin neidon, joka muodostaan oli melkein valkonen, hyvin vähän vaan niustan puhuva. Noin kuusi viiktoa häiden perästä tuli miehen luo muuan pumpulitarhan omistaja kahdella palvelioistaan.
Nämä vieraat havaittuaan, talviötui tämä nuori vaimo ja tuli ihan pyörtymäisilleen. Onko tänlä teidän vaimonne? Kysyi vieras. On varniaan.
Hän on minulta karannut orjatar ja maksaa 1500 ruplaa hop.; tahdotteko paikalla maksaa sen hinnan? Mies katsahteli hämmästyneellä vaimoaan ja kyseli:
niinkvs se on Teresia tultani?
Jaa kyllä tämä vieras on miuuu isäni.
Äitinsä on minun orjani ja sen tähden tämäkin miuuu omaisuuteni, sanoi tuo kova sydämmiuen pumpulitarhan omistaja.
Ia jos etten paikalla maksa minulle 1500 ruplaa, niin Wien sen mukaani ja häntä rangaistaan kartaamisestaan 80:nellä vitsalla ja sysätään kuudeksi päiväkst syömätönuä vankeuteen ja sitten työhön pumpuli-tarhaan. Kuin mies-parka ei voinut hankkia vaadittua rahasummaa, täytyi hänen tyynelsilmin nähdä kuiuka tuo niokoma vieras vei rakastetun aviovaimonsa mennessään. Tämmöiset tapaukset eivät kuulu olevan harvat Pohjois-Amerikan orjia pitävissä valloissa.
lnreäd dvAANkll ull^r vill», u^eel uöäi^e utliu» ällur uoii u, n^ on» nK u»8lill», delaten 7’/, v«r»t siön Xuupiu Btl^6 vill »Ilman fu, rleel i X»1lllv^8i Bjö. Kuopio »ln<l «vn«» tväli^t m«ll bluttu, u^»t ifiiln villsn.
ai inllle unelei’rätt«iBe!’ leunmr s’i-än oeli nlkä eien 1oetod«r iunevnillnele Lr ntii^rv» Loe11ok«l> len mkli l^lll vai in» rinn iull^ll»iuli’ oel^ källllll:
i»fliäne ii»näl.
V. liuei^in?» iÄtt»innellklvär«« udl tomt n.rv 48.
l?i’i’kneiBei’ I».niiiuie»dl nieli lien 1Bupteiul»ei innev», »nele K> utll.vro» len» rmn meel I^iill «ok tknldui’, da^lli»tu^g, .i«nu« uoeiiFe utliu» i etenn-io 43 eri-ätt«lBer lemn»r inenBiuu6r, emo ll^»8 U M’ VN3I« trnntiinnieiUndertedlnaä, de»Lnele Z I^lluiitz»^ inviäBaim» K»nll1» ni^nnin^. ltiilommtinäeillr Bi^ liu» ell:u n, rll(l« »llnlllnllLten tili uindeBöriu.n6u »l 211», »InA KomnliBBionB-, Bp«äitieinB e»«Il li^<iu<.ur-liMier, »äsom:
Ill»relninieF3 nö^lnll^ldikäutllltie’, r, Aä^ixit:
pennin lilinlli^n, liel:^l<tniilFllr nelidoFB«rinA oninttu^nin^ neli al’Bu, nelninA n, t’ varur in. m. inot liilli^ liBt6 proviBie)n, Bllint nied lllililinnän, np^i^»nin^», i’, I)etrMknelk Bt!Filltinn»;il «Kväi !^uiin«n 80in pä lennnl«n. ! Nn in3ii^BriA ersllrtiiilltit i 6l;nnll drll.nelie tiilkter iniF lltt z>s «et lMBtk Blitt ialltt^F», miuu li.rlll1« lvominiltentern intre, <!»e.
11. Holmström.
I^VBB inlioninll moäernli, l’iuntiuinieiBä, sv«ll»0ln 6lliib»läi-li».t K^1108 unäuiteel<lm<l li>, neB tili »a, lu «n ny kttmmaror^ el. liLBtu, llning»r n, l Bnmmu, «lng, till uliku, ooli eli Kainon o n-e> 111 i Xueisiin 8t«l»i.
I^ax lili Bnlu I^e>B Rvlill, 6n inleomllll.:
Hvit »eli^ltlnF 9 <^v», i’t(.’iB diilit.
I^iniik n», 8<1ullllr.
lainne »^»^«»lltZkr.
Surullinen Wirst Rautalammin kirkkomiesten surkeasta kuolemasta 17 p. kesäkuuta 1860 löytyy kaupaksi taalla olevassa kirjapainossa.
Ilii8»1« Il?. H.»«d»n st (lonRp:» do^liÄißäsi:
Dnäsr V6ok», n iniioinmit:
Bolivki'<2, Hellingol!8 Oottei-, N)liibaeli, liej^urinnQn Xun^enB li)iBtn, I<llilts!e.
6uBvf II N^iier, ?iliktoeli kulvB>ti’uelL, är6en.
Herbert.
’I’liom^, !^v<, >ii^eB l)tuti«til<.
I_, ui’B noveller.
Nli lulAil^, m^ll« IlUB<i’ll.
kmiliuli, Onl Unnel^eviiipt 001l«liiutlinn«te>i. I)en Kii!lBl<, «^Bril<6 Blie)llliiiB<, l»i’6n. 5:16 l)iil’vt.
liiölli»«l<ul6eui. Viik XIV. Be>lltll6 nlel^llliu^il.
tankar om na<iui^lb«viiz)ninF.
l^nri von Xei^i6lB B^inlnel6 Bliiister.
’I^tlor ooli vr ?eliiBt>, r lil’v«t.
Blv6zipet ()111.n68 tlä^Ä. HiBte>iiBlit tt, omn, utiBiin. «liilärin^tll tian e^i-i xii tid.
I^n^pu, I^öjv kör 1861.
I^n6t!)il, kB-li, llleiiei6i’ lör 1861.
i Bllo^n, r kiou 1857 olli 1858.
huomio Novasti Kuopiossa.
C. G Svahn.
Yksityisiä Ilmoituksia. opetKtarisjitlillelisisllaeanvanhemmille ja varsinkiu seurakuntain minä tämän kautta ilmoittaa, että muutamia satoja ”3asten Postillan.” jonka minä pyhäkouluin ja kotikasvatuksen avuksi olen kirjoitellut, löytyy minulla myydä 1Ruplaan 5 kopeittaan koko vuosikerta nivottuna. Jotka tätä kirjaa katsovat tarpeelliseksi koti-elämässänsä eli pyhäkoulussa, antakoot minulle tiedon kirjallisesti, jos taanpana asuvat; ja olkaat siitä vakuutetut, että postiraha kirjan, lähettämisestä maksetaan minnlta.
Ainoastaan antakoot tarpeensa ilmi viipymätä, ja viimestäkin kahden kuukauden sisään,
Kuopiosta 20 p. kesäkuuta IBIN,
Kuopiosta. Toissa päivänä 27 p. tätä kuuta pitivät julkiset tutkinnot herrat lehtori, provasti Bergh jalehtori Asehan Utsjoen lapin Aslak Laitin kanssa, joka, oltuansa täällä lukua harjoittamassa ja kaupungin koululaitoksia katselemassa, nyt aikoi palautua koitimaillensa ja myötänsä toivoi saada todistuksen tunnostansa lasten opettajan viran pitämisessä. Anomuksensa päälle tutkittiin häntä siis yleisessä ja suomen maantieteessä sekä historiassa, kirkko-historiassa, jumaluusopissa, kouluutus-taidossa ja luvunlaskussa, janähtiin hänellä olevan se tieto ja taito näissä opin haaroissa, joita taitaisi yleiseen arviosanalla kiitettävät mainita, jonka tähden lluettajat myös sydämestä soisivat, että hän kotipuolellansa asetettaisi siihen viran-toimitukseen, jossa hän toivottiin neronsa ja oppinsa kautta voivan Paljo vaikuttaa kansalaistensa opetuksessa.
Meidänki palava toivomme on, että tämän nerokkaan nuorukaisen vaikutusala Jumalan armon ja siunauksen kautta saattaisi valoa ja valistusta synkeissä Pohjan majoissa ja että hän näissä toimissa kauan testasi, ylläpidetty ja vahvistettu tärkeessä ja vaivaloisessa toimituksess— ansa oman tuntonsa hyvältä todistukselta. Herra kenraal-majori kreivi Aminoff, joka tuli tänne viime tiistai-iltana, tarkasteli täällä olevata ruotu-pataljoonaa kesti Mikkona niin edellä tuin jälestäkin Puolenpäivän, ja löydettyään tailli enimmiten kiitettävässä järjestyksessä, julisti hän pataljoonan päälliköille kuin myös miehistöllekin yleistä tyytyväisyyttänsä. Tarkastelun perästä astui pataljoonan miehistö nöyryydessä häneltä tysymäam, milloinka he muka saisivat torpan-paikat itselleen, johon kreivi vastasi, että niiden pitäisi langeta vuonna 1863, luvaten yhtähytvin koittaa saada toimeen niiden antamista jo ennemminkin.
Elleissä päivänä matkusti hän täältä pois.
Uölläeileistä päivää vasten kävi täällä ensikerran ulkoinen, joka oli jokseenkin kova ja jota seurasi oikein rankka sade. Nyt on ilma kaunis ja luonto muutoin kevyttä.
Leväsen Maaviljelyskoulun vuositutkinto, minkuin jo ennen on Tapiossa kuuluutettu, pidetään ensi lauvantaina 6 p. heinät, kello 3 jälestä puolenpäivän, jota Tapio vielä paikkakunnan maanviljelijöille muistuttaa.
IyWäSkylän ylä«alkeiskouluSta 22 p toukok. Puheleminen tästä koulusta ei tosin ole mikään satunnainen eli uusi tarina; tiedot siitä eivät ole mitkään äkkinäiset eli vasta-alkuset;koska, niinkuin tiedetään, sanottu oppila on jo lokakuun1p:ä185Havattu.
Näin on opisto jo ollut toimessa ja vaikutuksessaan kohta kolme vuotta. Tämäopisto onkuitenki maallemme jakansallemme merkillinen ja suuresta arvosta, sentähden että siinä äitinkielemme ensikerran sai kunnian jakaa opin ja tiedon siementä nuorisollemme nousevalle, kansalle kasvavalle. Tässä sillä oli onnen kohtakoetella sujuvaisuuttansa ja sulosointusuuttaan, sivistyksen ja tieteen mää Silläaikaa, tilin sanottu opisto on ollut toimessa ja vaikutuksessa, on suomalaisuus siellä merkillisellä tavalla edistynyt.
räämättömällä alalla. Siitäpä onti puhelemiset, kuulumiset ja tiedot sanotusta tonlliitta aina kansallemme uudet, kalliit ja vastaaltuset.
Ensivuotena oli siinä vaan ensimäisellä eli ala-luokalla suomen kieli opetuskielenä, mutta tänä vuonna on ollut kolmella luokalla, ruotsi ainoastaan neljännellä. Tänä syksynä tulee ruotsi tästästäkin siirtämään siansa ja suomi astuu siaan. Näin on tulevana vuonna jo koko oppila yleensä suomalainen ja muukalaisuus kaiketi paennnt. Mitä taas suomen kieleen ja sen käytäntöön tässä opistossa tulee, on se aivan selvää ja puhdasta, sekä täypi varsin sukkelasti, kauniisti ja sujuvasti, niin ettei sitä kukaan edeltä olisi siten toivoakkaan voinut.
Ainoana valituksen seikkana on tähän asti pidetty se että puututaan suomalaistalukiota. Mutta nyt ollaan toivossa että tämäkoulu laajennetaan sikäli että siellä valmistetaan nuorukaisia suoraan yliopistoon pääsemään. Tällöin koulu lvasta tulee saamaan oman oikean arvonsa, sekä kielemme tulee enemmin tunnetuksi ja suosituksi.
Tässä muistuu mieleeni suomalaisuuden seikat yleensämuualla maassamme. Aivan usein kuullaan jalat leveällä ja kädet taskuissa juteltavan:
”Suomen kieli, tuo talonpoikain kieli, on tyhmää, tankeata, paksua ja venykästä kun Suomen terva, jolla ei mitään saa kauniisti sanotuksi. Sillä ei voi viljellä tieteitä; sillä ei voi tutkia lain perustuksia, se ei voi sujua käytettävätsi oikeus ja virka» kielenä”. Kuitenki, jos nyt vertaamme näitä lauseita sanottuun Iyväskylän kouluun, niin kaikkian tuhminki näkee ja tuntee ne paljaiksi valheiksi ja vihollis-huudoiksi ja jaarituksiksi. Kuta siis näistä voipi muuta kuin ihmetellen sanoa:
Jollain lailla sitä Suomi-raiskaamme toetaan sortaa. Mikä vielä on kummempi, on se että suomalaisista sanomalehdistämmeki, itse suomalaisuuden puhemiehistö, jotkut ovat olleet näissä sortamishuudoissa osallisina.
Jospa nämä huutajat senverran fujuttasivat selkäänsä että jollonti pistäytyisivät tässä puhutussa koulussa. Täällä »armaan näkisivät miten Suomenkieli sujuu kuiu rauta taitavan tekiän ka, sissä. Totta puhuen ne sieltä tultuansaarvelisivat:
”Mistä maasta ja kansasta lieneekki nuo mestarit (nuo opettajat muka), jotka tänne on noin erikummasen ja sujuman kielen sepittäneet; nuo eivät suinkaan ole Suomen jäykkää kansan sukua eikä tuo kieli, jota niin somasti sointuu, ja jota niin kauniisti ja taitavasti käytetään, ole Suomen tyhmän talonpojan kieli, nuo on jostain muualta, sivisty» neiötä maista.” Koska tämä kieli, josta näin mietittäisi ja arveltasi on se morkattu sulo suomen kieli, se tyhmä talonpojan kieli, niin miksi ei sitä voisi virkatielenä käyttää? Miksi ei sillä voitasi tieteitä viljellä ja tutkia lain perustuksia, tuin vaan olisi valta sitä käyt» tää, ken muuten tahtosi.
Kun suomalaisen koulun asettaminen Iyväskylään tuli kysy.
mykseen, sillonki luuloteltiin ja pelättiin mistä sinne saadaan kunnollisia ja taitavia opettajia, vaan asian toimeen ja alulle tultua ei niistä ole ollut asialle mitään estettä eitä haittaa. Eamate nyt luulotellaan:
jos suomenkieli lastettasi virkaja oikeuskieleksi, niin N:o 3« IK l»« ll t8«l Sanomia Sakosta ja Karjalasta.
Jaetaan Kuopiossa:P. Asehanin ja Kumpp. Kirjakaupassa kello 12 päivällä.
Laumanlama 29 päivänä Kesäkuuta.
Hinta vuosikerralta:
3 maittaa 40 penniä ja puolelta:
1 märkta ttl) penniä.
5 Sunnuntaina Kolminaisuuden päivästä saarnaamat:
Puolivaivä-saarlmn. ru>.’isal. vava kntkhlrva Beyrath ja suomal. Gymnast » opettaja No»s.
Katttismuosaarxan vitaa suomeksi Kavpalainen Granit.
Kotomaalta.
Nämä ovat totuuksia, joita luulisi jokaisen tietävän ja hyväksensä käyttävän, niin ettei niistä tahtoisi viitsiä enää sanomalehdessä kirjoittaa; mutta nähdessä useimmassa paikassa jokapäivä vaan edelleen vallitsevan samanlaisen huolimattomuuden, ei liene liiaksi, jos näistä muistutetaan useamminkin. A. M
n.
mistä saatasiin siihen kytenevlä ja taitavia virkamiehiä. Mutta sama olisi seikka muitenki virkamiesten, kun Iyväskylän koulu opettajain saannissa, kun suomi vaan virkamiehiltä tulisi kysymykseen, niin kyllä heiltä luulisi taitoaki löytyvän. Muuten sanoo suomal.
sananlasku:
”Karvoistaan kissa kynnet löytää, kun häntä kastaa”.
Jospa ensi työksi vaan saataisiin vapaa valta kalkille vnka» miehille käyttää suomenkieltä virka-asioissaan ja kirjoissaan, niin nähtäisiin miten suomalaisia tuomaria ja muita ilmestyisi.
Tässä emme monia vuosia tarvitseisikaan panna harjoituksen ajaksi kun virkakunnat yleensä olisivat suomalaisina. Täten pian saataisiin nähdä mitä morkkaajat ja yksi ja toinen maamme yliopistossa aivan yksipuolisesti olisivat kannattamassa ruotsalaisuuden ylivaltaa. De.
Mikkelistä. On usein sanottu, ettei tämä kaupunki olisi oikein paikallansa, koska muka tämä ei vaurastu toivon mukaisilla askeleilla. Waan onhan täältä yli 10 peninkulmaa kaikkiin likimäisiin kaupunkiin. Kuin näin avara ala on ympäristöllä, niin olis ilmanen ihme, ettei silloin kauppa ja sen mukaan itse kaupunki menestyisi.
On siis asiaan etsittävä joitakinmuita syitä eikä yksinään paikan sopimattomuutta. Helposti voipikin päättää jo ensi katsannossa syynä olevan, ettei kaupungissamme ole löytynyt yhtäkään kauppahuonetta, joka olisi ottanut maamiehen tavarata suuremmassa määrässä, josta on seurannut että maakauppiaat ovat saaneet kerätä maamiesten karjantuotteet ja viedä niitä Viipuriin ja Pietariin, tuoden sieltä tullessansa maamiehille heidän tarpeitansa. Näin on kaupungin kauppiain kauppa kitunut ja he ovat saaneet katsoa karsaasti maakauppiain puuhia; mutta se on näyttänyt olleen asian vaatimus niin tauvan, tuin kukaan herroista kaupungin kauppioista ei ole hyväksi nähnyt ostaa oikealla hinnalla maamiehen tavaraaja myödäheille taas puoti-tavaraa kohtuulliseen hintaan. Miksihe eivät ole sitä tehneet, kysyttäneen. Waan tiesipähänet!Näyttää, kuin olisi eräänä suurena syynä sekin, että tänne ja täältä ulos ei pääse kuin semmoisilla veneillä, joihin voipi lastata noin pari tuhatta leivislää tavarata. Esteenä on nimittäin moniaita mataloita ja kapeita salmia Saimaalla, Kristiinan ja Mikkelin pitäjäin sisällä. Näitä jo 4 eli 5 vuotta sitte alettiin raivata ja syventää; mutta työ alotettiin pahasta päästä. Raivattiin nimittäin ensin nämä Mikkeliä likimäiset salmet:
Surmasalmi, Siikasalmi ja Pyöry-salmi, johon työ päättyi, kuin siihen määrätyt varat, 10 tuhatta hop. ruplaa, sanottiin loppuneen. Tästä työstä ei sanota olleen apua tuskin vähääkään:
sillä nyt on vielä esteenä laivakululle NitinsalmiPuumalan ja tristiinan pitäjäin rajalla sekä Wuolteensalmi tännempänä, joka on hyvin ahdas ja kapea. Nämä viimeiset salmet jos olisi ensin raivattu, niin olisi toki päässyt suuremmilla aluksilla likemmäksi Mikkeliä ja näiden likimäisten salmien takaa olisi voinut sitte vähemmillä kustannuksilla pitää erinäisen venekulun, kuinhan kerta olisi edes ulompana voinut käyttää suurempia aluksia. Waan nyt täytyy edelleen kulettaa tavaraa yhtä pienillä veneillä kuin ennenkin, ivaikka semmoinen rahasunnna näihin salmiin menetettiin. Kaupunkimme ei siis vielä voi luettaa merikaupungiksi eikä nauttia aivan suurta hyötyä Saimaan kanavasta, ennenkuin ne etimäiset salmet Myös syvennetään ja levennetään. Sitte vasta voidaan täälläkin alottaa oikeata meri-liikettä ja kauppaa maakunnan kanssa.
Mikkeliläinen.
Lähetetty). Talolliselle K. P:selle.
Kuin minäkään en ole mikään kirjeniekka, olen ollut epäilyksessä, tokko enää tohtisin ruveta sinulle kirjoittamaan. Sillä hyvin tiedän, ettei minussa ole kuntoa saada mitään kuvallista aikaan, niin tärkeässä kysymyksessä kuin se, jota tarkoitan, nimittäin perustettaneen kansakoulujen seikassa, varsinkin kuin herra Cygneeuksen kansakoulun ehdotusta en vielä ole saanut lukea. Meidän armollisella siltavoudillamme ei ole sanomia ollenkaan, ei Suomen Jullistakaan. Naapuri Jussilla oli kyllä kerran paperin kaarteena yksi lehti S. I.S:a ja siinä oli palanen samaa ehdotusta. Waan ajatteleppas sitä miestä,
hän oli jo hävittänyt kaikki muut lehdet, enkä saanutniitä enäänähdä. Muilla taas ei niitä ole. Hyvä on kuitenkin se että kohta saadaan tämä ehdotus suomeksi. Siitä meidän varmaan tulee kiittää Tiitus Tuiretuista, joka sitä oli vaatimasfa.
Sana karjan hoidosta.
Tapion viime n.rosfa kirjoitti , Miina” ystävällenfä Karttulassa paremmasta vointeosta. Waan samalla kuin parempaa vointekoa ruve.taan ahkeroimaan, on myöskin ahkeroitava paremmasta Karjanhoidosta. Sen vuoksi ei liene haitaksi, jos Tapiossakin siitä momailla sanoilla muistutetaan.
Ihmeellistä on todella se seikka, että karjanhoito on maassamme niin huonolla kannalla, kuin se melkein yleensä vielä nähdään, vaikka luulisi jokaisen vähäkin ajattelevaisen varsin helposti huomaavan tämän asian tärkeyden pohjolallemme, jossa usein sattuu katovuosia viljakasvuin puolesta, vaan josparempi karjanhoito aina palkitsee kustannuksensa, auttaamaaviljelystä parantumaan ja jo itse puolestansakin lieventää katovuoden seurauksia; sillä halla jos havit» tää viljatasvut, ei kuitenkaan voi hävittää tavallisiaruohokasvujamme, joita siitäkin syystä sopisi ruveta oikein innolla ja toimella viljelemään.
Karja on maamiehelle aina vakava rahanpyytö-keino, sillä karjantuotteilla on aina hyvä menekki ja sen kulettaminen pitempiäkin matkoja kannattaa paremmin kuin muun viljan. Maamies pitäköön siis karjansa tehtaana eli vapriikkana, jolla muutattaa maansa kasvut kalliimmiksi aineiksi.
Wiljavuosina, kuin vilja on helppoa, eikä sillä ole muuten menekkiä, syötettäköönsitä enemmän karjalle; juusto, voi liha j.m.
f. ei ole hyvänäkään vuotena niin helpoa kuin vilja, ja jos vaikta olisikin helpompaa, niin se on jo voitoksi, että karjan tuotteet faapi aina rahaksi silloin kuin se viljassa tulisi seisomaan usein vuosimääriä.
>
Katovuosina taas ei ole mitään hätää sillä, jolla on lihaa, voita ja maitoa kyllältä.
Mutta joka karjastansa hyvän voiton tahtoo, hoitakoon sen hyvästi. Hyvään hoitoon kuuluu karjan puhtaana pitäminen sekä hyvä ja runsas ruokinto. Puhtaana pitäminen vaati avaran, valoisan ja muuten soveliaasti laitetun navetta-rakennuksen, sekä jokapäuväistä tointa ja ahkeruutta karjan sukimiseksi ja pesemiseksi, milloin tarvitaan. Hyvä ja runsas ruokinto vaatii ei ainoasti mahan täyttöä, niinkuin esim. olkija varpuruokinnolla saadaan, vaan tarpeellista ravitsevaisuutta jakosteuttaruoka-aineissa.
Nämä tarkoitukset kaikki yhtenä voitetaan ainoasti siten, että karjalle annetaan ruuvaksi hyvää heinää, juuri-kasvuja ja vähän viljan suurustakin silloin kuin juurikasvuja spotaattia, nauriita eli muurettia) ei ole runsaasti. Kuin tähän ravitsevaiseen ruokaan sitte lisätään vähän suolaa, noin 4 eli 5 luotia päivässä lypsävälle lehmälle, niin juovat ne tarpeeksi asti, jota ilman ne eivät voisi lypsää runsaasti maitoa.
Tämä paremman ruuvan karjalle saaminen ei kuitenkaan ole mahdollista muuten tuin oikealla heinäin kasvattamisella, josta vasta erikseen aivomme Tapiossa kirjoittaa. Waan siihen asti kuin heiniä ja juurikasvuja ehditään enemmän viljelemään, on ainoa keino karjan vähentäminen, sillä perempi ja voitollisempi on että ulottuu antaa toti runsaampi ruokinto vähemmälle karjalle, kuin pitää paljo karjaa ja kiusata niitä huonolla ja puuttuvaisellaravinnolla.
Esimerkkiä löytyy semmoisiakin, että karaansa hyvästi hoitaja lypsää yhdestä lehmästä maitoa ja kirnua voita senverrankuin joku toinen saapi viidestä lehmästä; mutta viisi lehmää, vaikka miten nälkäisenä kiusattaisiin, tarvitsevat paljoa enemmän ruohoa kuin yksi runsaasti ruokittu. Pellon voimaa taas saadaan hyvästi ruokitusta paljo voimaktaampaa kuin nälkäisenä pidetystä ja on siis paljo tarjaa, puuttuvaisella ruokinnolla, tappioksi tältäkin puolen, vaikka moni sanoo pitävänsä paljoa karjaa, että saisi enemmän sontaa pellolle.
kirjeessämme oli montapränttivirhettä;suurin niistä oli että käännökset pitäisi ”alkukieleksi” raamatun mukaan oikaistaman, ehkä olimme kirjoittaneet:
”alkukielisen raamatun mukaan” j. n.e.
Me sanoimme pyhän hengen ilmoituksen (inspiration) koskevan asiaa, jota raamattusisältää, ja jonka ulkonainen muoto(form) kutsutaan tekstiksi*)..Tästä seuraa, raamatun olevan pyhänhengen ilmoittaman ehkä on toisiin kieliin käännetty. Mutta A. W. puolestansa kimittää ilmoituksen tekstiin, (alkutekstiin, alkukielellisen raamatunulkonaisen muotoon). Tästä seuraisi, ettei toiseen kieleen käännetty raamattu enää olisi pyhän hengen ilmoittama eli Jumalan sana, sekä että jokainen tekstin-korjaus (textkritik) olisi ollut kauhistavainen synti pyhää henkeä vastaan, jota ei anneta anteeksi tässä eikä tulevassa elämässä! Siitä ymmärretään myös, mitenkä A. Wastanen ei salli meidän lukea hänen niiden joukkoon, jotkaraamatun suomennuksessa ovat ”n>arovaisuuteen kehoittaneet.” Mihinkä hän siis tahtoo itsensä Koska A. Wastasen muut puolustukset ovat yhtä arvottomat kuin ne jo kumotut, niin tehtäköön vain tällä haavaa hänelle tiettäväksi, meidän ja Ingmannin sekä meidän ja pipliaseuran toimituskunnan välillä ei olevan likempää yhdistystä eli sidettä, jotta vain totuuden vuoksi A. W:n soimauksia löimme vastaan. Ja tähän loppukoon meidän pnolestamme sota! A. I.H.
O) Tähän sopivat Lutheruksen sanat:
”In dieSem Bueh (pipliassa) findest du die Windeln und Hrippen. darin Ehristus liegt; es sind vohl sehleehte und geringe Windeln, aber theuer ist der Sehatz. ChriftuS, so dann liegt.”
Mutta toiseksi tämä hyvä Tiitus minua peloittaa, kuin näyttää siltä, että hän miltei silmittömäksi suutu, jos ken rohkenee mitä sitä rahvaan koulun ehdotusta vastaan virtkaa. Waan kuin ei hän ttlä sinäkään liene aatostani oikeen ymmärtänyt, niin en malta olla siitä vielä vähän selittämättä, jospa sitten saisinlin kuulla:
”suu kiini”.
Ettei se minusta ole pahaa, jos Ruunu rahvaan opetuksen eteen panee paljonti rahoja liikkeelle, sen nyt pitäisi olla itsestään selvä. Koska ei ennen ole siinä tarkoituksessa kulutettu mitään, niin tottahan rahvasta ruvetaan nyt arvossa pitämään kuin sen edestä kustannuksia tehdään. Mahdotointahan se olisi siitä pahoillaan olla. Waan sehän on toinen asia, millä tavoin ruvetaan kouluja käyttämään. Se kyllä on uskottava, että kirkkoh. E. on ylen ansiollinen mies ja paras minkä siihen toimeen olisi voitu saadakin.
Mutta onko hän niin täydellinen, ettei voi vikoja tehdä, vaan että jo ensimäinen yrityksensä sattui fontilleen. Kyllähänminäkin ymmärrän, että ne on kiitettäviä puuhia kuin pyydetään saada ensimäiseksi semmoista seminariumia, missä oivallisia opettajia opetellaan ja sitte tyttö-kouluja, missä taivutellaan neitoja emänniksi nuorisolle nousevalle ja hyviksi äiteiksituleville fuku-polville. Mutta kuin kuulin, että se oli aikomuksessa pannasiihen seminariumiinopettajat ja opetettavat kaikki yksissä pihoissa elämään, antaa kaikille huoneet ja lämpimä ja oppilaisille leipänsä ja särpimensä ilmaiseksi, sekä maata viljeltäväksi; niin juohtuu mieleheni, mitä näillä tienoin meikäläiset miettivät maaviljelys-kouluista, kuin siitä faakkunasta pakisevat.
Ne mietteeet minun mielestäni todistavat selvästi, ettei rahvaassa oppi maaviljelyksessä ole ensimäinen tarvis. Siitä ei vielä seuraa, etteivät sekä talolliset että talottomat tarvitsisi oppia maanviljelystä, niinkuin sinäkin sitä sanot, mutta mitäpä niille tiet kuin eivät itse rupea sitä tajuamaan. Saattaahan sentähden kysyä, onko se niin tarpeellista, että feminariumissa harjoitetaan maanviljelystq? En minä sitä kiistä, ettei olisi terveellistä oppilaisille olla maaviljelys töissäkäsin, vaikkapa virvoitukseksi vaan.
Mutta kustannuksen puolesta se varmaan tekee suuren eroituksen, jos seminariumilla on sitä vasten oma kontunsa. Kyllähän Ruunulla »varoja on semmoisen niinkin asettaa; vaan luuletko että seurakunnat sentähden rupeavat yhdenlaisen kaavan mukaan koulujaan asettelemaan. Minä sitä suuresti epäilen, siihen nähden mitä Ruunun asettamat maaviljelyskoulut maksavat, ja kuinka vähän niihin kumminkin voipi ottaa oppilaista. Onhan samassa pitäjässä, missä louhkolan koulu löytyy ja siinä 20 oppilaistakaikkiaan, herra Arppe Wärtsilässä asettanut koulun, jossa on ollut paljoa enemmän.
En tarkoin tiedä montako siellä tätä nykyä on kuin en ole lotvilleen siellä käynyt. Mutta oli siellä yhteen toviin muistaakseni sadan paikoille. Jos nyt ei vielä seminariumissa tarvitseharjoitusta maaviljelyksessä, niin eikö se olisi parempi panna ne säästetyt kulungit kohdasteen menemään seurakuntien avuksi pitäjän-koulujen asettamisessa? Niin minä luulisin, varsinkin koska paremmin oppineet ja valistuneemmat, joista tulisi järki maaviljeliöitä, varmaan suuremmalla halulla hakisivat tietoa ja noudattaisivat muiden esimerkkiä maaviljelyksessä.
Niinhän minä muuan kerta kuin asiani veti minua menemään Helsinkiin saakka, matkallani näin ja kuulin, että moni valistunut, vaan maaviljelys-koulun käymätöin, järki maaviljeliä oli seuduillaan jaloja esimerkkiä maaviljelyksessä antanut, vaikka semmoisia, sen pahempi, meidän Karjalassa ei ole.
Entiseen mieleeni, että ehdotellussa seminaariumissa voipi olla parannuksen tilaa, olen vakautunut yhä, semminkikuin meidänmaisterilta kuulin oppineidenkin ulkomailla väittävän, ettei se yhdessä eläminen ole niinkään tarpeellinen, eitä aina niin hyödyllinenkään, kuin täällä on sanottu. Ja voisihan se feminariumi, jos sitä asetetaanki toisella tapaa, kuitenki tulla Iyväskylään. Helsinki taitaisi kalleutensa puolesta olla sopimatoin. Jos kaava-koulu seminariumin rinnalla olisi tarpeen, niin saisihan se näytiksi olla semmoinen että kaikki oppilaiset eläisivät yhdessä ja ilman maksutta. Eihän siihen tarvitsisi paljon laitoksia siihen nähden mitä kokonainen seminariumi vaatisi.
Laatikoot vaan meidän koulumiehet ja oppineet asian niin, Wastasen vastaus.
A. I.H.! Te näytte lopettavan ”sotanne” yhtä kummastuttavalla tavalla kuin sen olette alkaneetki
mahtavallaajattelemattomuudella.
Ensin otitte suunne täyteen perättömiä syytöksiä, nyt jounin joutavia mutkia teette ja ylen ylpeästi rehentelette.
Entisessä muistutus-kirjoituksessanne syytätte Antti Wastafen ei voivan Raamatussa käsittää itse asian ja tekstin, hengen japuustavin eroitusta, jonka johdosta nyt tässä kirjeessänne sanotte hänen Mikko Myöhänen.
että hyvä tulee. Mutta minun katsoissani se hyvä Tiitus ei tarvitsisiniin kipastua, josMyöhäset jamuut tuhmat eivät voi mykkinä avosuin ihmetellä fen tulevan laitoksen hyvyyttä. Wiimetsihän se koulun menestys täydelleen tulee niiden päälle, koska sitä ei voi niin taiten tietää, jos ja kuinka paljon he rupeavat kouluja asettamaan ja sinne lapsiaan panemaan. Lopussa kiitos seisoo, jospaalkukin työn kaunistaa. Ehkä kynän kyntöön äkkinäinen ja asiasta melkein tietämätöin, sain minäkin asian tärkeyden vuoksi aatostani sinulle ilmoittamaan, vaikka on ollut vähän syytä sitä katua, kuin siitä sain nuhteita. Mutta kun ehdotus suomeksi tulee, niin kenties muutkin umpi-suomalaiset asiasta kirjoittavat minkä ymmärtävät.
En tiedä tokko minä voin kärttää sinua tästä saakkunasta vastaamaan. Minä odottelin, että vähän laveammin selittäisit aatostasi. Waan etpä puuttunut paljon virkkamaan; näyttää vaan kuin jos olisit siinä väärässä luulossa että minä olisin joku koulu» mestari ja vielä maaviljelyskoulun käynyt. Ei minusta taida tulla kansakoulun opettajaa. Mutta kyllä minä soisin, että maaviljelys pääsisi oikeen loistamaan, ja jos talollinenkin, vieläpä koulun käymättäki, pääsisi ei ainoastaan kansakoulun, mutta vieläpä maaviljelyskoulunki opettajaksi.
Kirje Antti Wastaselle.
Tapion 2(j:ssä numerossa kokee A. Wastanen selväksi saattaa ajatuksensa raamatun tekstistä j. n. e. Olispa tarpeellinen näyt» tää miten näissä ajatuksissansa on perää; sillä ei nämät ”riidat” ole ”tyhjät, ” vaan näitten asiain selittäminen olisi painavasta arvosta.
Kuitenkin, koska Tapion palstot ovat aivan ahtaat ja A.
W. on ilmoittanut tietonsa olevan ”alkeiskoulusta” kotosin sekä muutoinkin osoittanut sen ei pystyvän tieteellisiin asioihin, niin näyttäkäämme vain mikä on ajatuksensa likimäinen seuraus.
Uppliittat en morteiBtöt Bvm af ägaren kan i^enf»B no» l’.l.Xol, lBtröm.
Ikali tiliriiokli^t »ntl^l elever anmiiln. «ig, meääel», unäerteoknn^ e unäer 80mmai-mönl^äernli, i»kilän, aUelninAkr för ooli tliekeii’, iii-ivat unllerviknin^ i6eläio-ilmnen, som 1ii8», 8 B^vB, l ielemeutlliB(ini fiuntimmei’B-8lili1t)r. IinnllnliiBninminelre fäi^iAkoinnk emottll^a» iifven. HnäerviBniu^ en beA^nner me6börjkln », f munkä oek kunn», älven dlottlinBl<a tllla, näe elever6ertill llnmillllBiF. Luopio iU», ^ 1861.
0. N. 6, 008. O. UareliuB. Bn, valn, inen.
körät «lk kkpten V.>Vir«en, kommer ii, fven unäer äettn, »r »tt un«ier> liM», kominunilllltion emellan Kuopia «oli I^u, uritB»ln, en Föne j veek »n, meä », nlöplln6k al Xonnn»ook X^Bvtt oek ?immn.ll>, »unli, me6t», ^»ne!« e»ok lr»Iet^oel» , «nmt d«F»«rin^», r unäer Ki.räen enligt tllxn, . biifva, lrßn Kuopio tili I, g, uritB»l», kvkrje onBällF »»mt frän I<llurit»»Ill tili Kuopin kvn.ri« lörel», ? 111. 5 f. m. lie^tllultltian iinneB onlkord.
Uävinllre unäerrntte^e meliäeln, » llf kkpten a fgrt^^et, IlerrN.
Ilolm»tlömil^nritBaln, oelii Kuopio 8, H.n^kstBkontoret.
salu » ?. et^omp?» bokl»«nä«1^ Ilnäsr vsokan inkommit:
M MneraloKisn 11l Lr6mklnn. 2 rud. 60 kop. H N6NBkli^«. utv6oklinABkiBtori6 »k I^neil, 4 äelen. 1 r. 40 11l Löne-bok »k koptf. 60 kop.
Bkilärin^^r lrän »f Xletks. 40 kop.
O:o af ä:o. 30 kop.
1^68». omkrinz vsrläen. Vn »f 66r8tiiok6r, I—6.1
6.
2 rub 40 kop.
Naturooli kulturiikvet ijemforän, biiäer al V/. 6rubs.
60 kop. v6lvra Nv»nA6linrnaB derätt6iB6r »l O. I^6UBtröm. 55 k.
I’utkiBt6iemukBin, Bunnuntki» U.
NvUeriitii. 60 kop.
LerBi6iin 20 kop.
Ml»»?/e», <»iHL«»«.
WMM”<WS leiään ”«irje kokjanmaalta velille Karjalaan” ei »jMIä mitään, anBaitBeiBi julkaista lapiona. Xel»uitnkBenne XarMlan velille ovat kyllä näntäväBti tektv nvvä«tä BV«ilirne^tä vnteiBen nvvän eäiztvmizen t, «ivo»»a; vaan lap»elliBta oliBi «emmoi»iu, lavianimlln yleisönkuullen I»u»ua.
I’, ?V//e. ViiinellBi länetettM KirjoituBtn, nne ei B», l>, tn, saavitta. XertoinukBenne nn, imiB-», 8ioi8t», ei »NB»itBe i). I^ii.liet^!lBenne 88, 8, riMrveItli, ei mllntunnt «.iklln^lln 111 pioon; n^t on »e liikl^i vn, nnettunut llrvanB», menettänet. ?^. M.«e/le. I^eiäänn^v«, ntllntoiBiBt» liillet^l:BiBtänne lapio nö^rimmä3ti kiittää, pitäen ei pn, n»Btumn, »n , niitä kaikkia ei ole voitu Llkää Ben vuokBi KMägt^kö läliettämäBtälapiolle, kuin milloin.jotain arvalliBta Battun aineekBi tulemaan.
I>^’öii<l. Kirjeenne ”01ssa Narialle” ei ole pantu lapioon. Ni «le väärti ruveta lakmaamaan neitiBten enBi-vritvkBiä, vaikka nekeikompiakin oliBivat, vaanBiinen Biaankeboittakaammeneitäjotakinkokemaan .ja niin väniteilen vaurastumaan. Baman mui«tutukBen antaa lapio kirjettä Naria I, o
»alle niinikään ei pantu lapioon.
Pormestari ja Raati.
Tulevanheinäkuun 4 ja 5 p-ä, kello 9:stä I:een e. pp ja 4:stä 7-ään j.
pp.kannetaanRaatihuoneessa kaupunginulosteko>a viime»vuoden edestä siinä järjestyksessä että l:ltä tomtilta aina ?l):teen tomtiin kannetaan ensi päiväna ja toisena muulta kaupungin osalta.
Pormestari ja Raati.
Kuulutuksia. Perjantaina ja lauvantaina 19 ja 20 p-ä sekä maanantaina 22 p:ä tulevata heinäkuu!a myydään vapaehtoisella huutokaupalla Kauppias O. W. Roering-vainajanperillisten talossakaikenlaistairtaintaomaisuutta, niinkuin sänkyja pitovaatteita, huoneja ajokatuja, venheitä, puuastioita, lasia ja posliinia, kolme lypsävää lehmää, yksi hevonen j. m , joka ostajille tiedolsi tehdään. Kuopion Raatihuoneessa 26 pä kesäkuuta 1861.
Painoluvan antanut:
L. H. Therman.
Tulleita matkustajia:
24 ft, nimisnnes Hedman NurmekseSta leskirouva Lindholmissa, kapten Toppelius Haminasta lestitievarissa. provisori Gräsbeek kamrerska lärnefeltissä. ruununvouti Friman, kapten LaguS ja sotatuomari Bläfjeld Nurnleksesta seurahuoneessa; 25 p. kreuviAminoff Mikkelistä seurahuoneessa. maiSter Stenbäek ja maaviljeliä ForselleS LovisaSta, oppilaat Tunzelman ja Hedenstroem RigaSta. lapten Engelhard Oulusta ja ruukinhoitaja Löthman Haapakoskelta lestikievarissa. ryöltini Thil6n Savonlinnasta maakamreeriNordenstrengissa; 26 p. kirtkoh. apul.
Järnefelt Kaaviltarouva lärnefeltissä. lehtori Lampen Viipurista kestilierissä .kihlakunnanlirjoittaja Johnsson perheineenJoensuusta makasiininhoitajaPaqvalinissä; 27 p. maamittari VoppiuS perheineenOulusta kaupungin-palvelia Pietiläisessä kuvernörska LavoniuS OuluSta tuomari Ahngerissa.
Kuopiossa, P. Asehanin ja kumpp. kirjapainossa. 18<il.
Den 4 oen 5 Nli.Btllomm»näe «luli lrän XI. 9 tili 1 f. in. oen Mn 4 tili 7 e. m. torrättn, » il, Il, äänuBet närBtääeB uppbörä 8, l förliäet ärB Btn, äB-utBk^läer i äen oränin^ »tt äboerne s, tointerne If.ri» 1tili ook lneä 70 törekoinln» äen tor»tll oon ätergtoäen »k Btaäen» innevänllre äen »när» ä»Fen; nvn, rom veäerbörllnäenärineäelst unäerrätta ». Kuopio liö, änuB, äen 25 «luni 1861.
Lor^m»Btn.re oonIlHä.
/^, Vi<i offentlig «lulltion, »oni mön6»ssen äen 1nästkoniM^^l^m»näe Xl. 10 l. in. inlör mklFi»tr»ten 3 Il, känu»et WHMWA^ förrättas, utbjuäeB till 6en me»tbetn.lL, n6e äen ’/, :äel llf omten 36 eltsr Bt», el»pln.n , Be»m närintili» vn, rit oäisponeraä.
men via »i«tliäet sr »keää le^lerin^ tilllullit «taäen; «varon» veäerböranäe tomt-Franilar veli utVi^e «pekulanter lmrmeäel^t »näerrätta ». Kuopio NHäluis, äen 26 1861.
LorFmäBtare aob Mel.
I^reäa^en odi I^öräa^eu äen 19 oeli 20 «amt Mn«i»Fen <ie, z 22 niiBtkomm»nele surBli, lieB nssentii^ lrivilli^ lluktion uti u^Uelne n»n6iu, näen O.W. Il^oerin^B u, rt’vin^u, rB llärä A-o 48 via Böär» ber^B^n.t»n äiverBe luBe^en<lom, deBtöenäenl linne001, B», n^kläder, möbler, sk6on, btitllr, truälliiri! , nek pnreellkiner, tre mjöikaneie kor, en k»Bt m. m.; nvarom veäerdör», nele »pekulknter närmed uuäerru, tvB. Kuopin Il, B<illUB, llen 26 «lnni 1861.
Ilor^mäBtllre oen liöli.
6enom ossentli^ »nktion sorBiU.je» ’liBllklzen 6e» 2 nuBtllommu, nlie lrsn Xl. 10 till 1f. m. uti liknälknäen Lu«tm»nB i eieun» Btkä, niimnäe LaBtm»n« veli liu, n<ll. (!u»ess^ liunliur» nm»Bor tillliöriF «Fenelom, beBtöenäe »l Bli, nFkliläer m. m. Henite 08li, krll for 6rinF», r; llvllrom liu^käe Ilöp^re underrätt»». Xuopiu liilllllu», äen 27 1861.
LorgmäBtare oeli liöä.
Yksityisiä Ilmoituksia. Rautanen höyrylaiva lähtee taaskin 6 p:ä tulevaa heinäkuuta Pietariin, ottaenrahtianiin sinne viedäkseen kuin sieltä tuodakseen. C. S. Pavloff.
Allekirjoittajat ottavat tänä kesänä lapsia opettaaksensa C. E. Roos. C. I.Marellius. R. Savolainin llimnlläxeen p, heuezeu lluioillitseu (”altu-) tekstiin, ” ja pyydätte teidän näin lasletulla perustutsellanne näytetyksi Wastasen sanoistn seuravan, ”ettei toiseen kieleen käännetty raamattu olisi pyhänhengen ilmoittama eli Jumalan sana.” Tuollainen turha työ ei tule asiallemme valistutsetsi eitä Teille kunniaksi.
Jos nimittäin vastauen olisi ottanut erittäin kirjoittaatsensa esimerkiksi Ilmoituksista, ” sillä lukioihinsa istuttaatsensa ”selvän tiedon p. hengen vaituttamisen laadussa, ” eikä siinä olsi maininnut, että on eroitus ”itse asian ja tekstin” välillä, niin Teilläki ulisi ollut syytäteshatnäovaä, että se on tapahtunut tietämättömyydestä tahi pystymättömyydestä ”tieteellisiin asioihin.” Mutta kuin Wastasen pää-tarkoitus oli puhua ”Raamatun suomeunutsesta, ” kuin hän, eroittaatsensa miten Raamatun käännökset on saatu toimeen, miten taas alku-raamattu, mainitsi käännösten olevan ihmistyötä, vaan alkuraamatun p. hengen ilmoituksia, ja kuin hän vielä lisäksi oli sen ohessa sanonut, että ihmiset ovat pyytäneet ”altukielen tekstissä olevata ymmärrystä yhä tarkemmin kielillensä käännetyksi, ” niin siitä pitäisi niin tieteellisen miehen, tuin A. I. H. näkyy olevan, käsittää, että Wastanenti, vaikta tietonsa on alkunsa saanut vaan ”alkeis-koulusta, ” voi eroittaa asian ja tekstin, hengen ja puustaviu.
Waan jos sen olisitte käsittäneet niin ette olisi tieteellisyyttänne rääkänneet, saadaksenne toteen omat erhetyksenne, niinkuin on tapahtunut tässäkirjeessänne, joka näyttää niitä on, ei Wastasen, vaan Teidän ajatuksenne ”litimäinen seuraus”. Tuota yritystänne emme siis saata pitää muuna kuin hätä-varana, johonka koetitte turvata kuin vihdoin huomaitsitte, että muistutuksenne olivat monelta ”pränti-virheeltä” vaivattuja. Kyllähän Te »vikkelästi sanotte niinun muut puolustukseni (niitä on neljä jälellä) olleen yhtä arvottomat kuin ne jo kumotut;” mutta suonettahan anteeksi, jos joku epäilisi ajatuksenne totuutta siihen asti kuin sen näytätte toteen. Sitä vaaditaankaikilta, varsinkiniiehiltä
tieteellisiltä etenki. Mutta jos olette jättäneet niin tavallifen asian pois siitä pelvosta, että tähänki tulisi yhtä monta pränti-virhettä kuin oli ”entisessä kirjeessänne” niin luemme Teidät varovaisten joukkoon, varsinti kuin varovaisuutenne ilmoitatte sillä, ett’ei Tedän jaIngmannin sekä Teidän ja pipliaseuran toimituskunnan välillä ole ”mitään likempää yhdistystä.” Antti astanen.
Nn prakt^kt kunnig .lorädrukare önBkarK arienäera en.joräe^ enäom, KälBt meä lulla inventarier;äen nära sä»ter al»eenäe , toräe meä äet lör»ta uti torge^laä biljet, Btällä tili nvilket allemnaB K boklianäeln liärBtääeB, därom lemna underrättelse.
Nn karabi^ tillvaratagen, »nm emot annonBa<FiftenB erl»Fgan<le kan 3terlaB QOB O. ?.
Ilmoitus.
Jälkimäistä puoli-vuosilertaa Tapiosta saadaan tilata Kuopiossa P. Asehanin ja lumpp.
lirjalaupassa 45 lopeetalla ja tallissa Suomen postikonttoreissa 6N kopeekalla hopiassa. Kotonaisia vnolitertoiatin on vielä ja saatetaan W tilata Tapion Toimitus.
Kotomaalta.
Kuopiosta Hippakunnan sanomia Heinäkuun 3p:ltä Kuollut 26 p. viime toukokuussa Hiftpakunnan papissäädyn vanhin, Kalajoen pitäjän kirkkoherra, lontrahti-rovasti ja tähtitunnan jäsen Abraham Montin 80 vuoden 9 kuukauden ja 16 päivänijässä.
Wirkavapaus myödytettiin kirkkoherran viran toimittajalle Limingassa nimikirktoherralle Karl Imm. Hällforsille kuudeksi viikoksi, luvettuna tämän kuun 4:stä päivästä, tivuloisuuden tähden. Määrättiin sillä ajalla kirkkoherran virkaa toimittamaan kappalaisen apulainen samassa seurakunnassa Johan Gustaf Snellman.
KuvpioSta. Ilma on kaiten viittoa ollut mitä tauniinta ja ihaninta. Yksin sateenti perästä, jos sen ukkosenki ilma on mat.
laan saattanut, ei lämmin ole muuttunut, niinkuin muutoin useinti tapahtuu. Näitä hyviä säitä ei ole ainoastaan Kuopiolaiset, vaan myöskin muualta etelä-Suomesta ja vieläpä etempäätin ulkomailta tulleet matkustajat saaneet täysin määrin ihaella, ja Puion mäelle rakennettu torni tuskin on hetkeäkään ollut luonnon ihanuutta ra» lastavia vieraita vajaalla. Samoin matkustelee pitkin päivää Pappilan eli Kinnulanniemeen väkeä joukottain, mikä H:ra Dahlströmin uimahuoneissa virvoitellakseen, mitä taas niemen kesäistä vihannuutta ja sinne rakennetulta lystija huvitus-huoneita katsastamaan.
Jonka mieltä taas ei tyydytä yksinään luonnon ihanuus ja rauha vaan jota enemmin rakastaa vaihetta ja ihmisliikettä, se rientää päivällisistä askareistaan päästyä Hatsalan kankaalle, kuunnellakseen jaetun sotaväen soitantoa ja nähdäkseen miten väti täällä hyötyy ja vaurastuu niin opin tuin urhoollisuudenki puolesta. Tätä hei.
dän eistymistänsä seuraakin yleisö lempein silmin, ja monikin syrjäinen toivoisi kuuluvansa heidän joukkoon, saadakseen neronsa ja urhoollisuutensa todistajiksi niin taunosilmäisiä tutkistelijoita, tuin he. Touot ja kasvut Kuopion tienoissa ovat kuta tuinti tyydyttävät, sillä täällä ei kuivuus ole kovin toki rasittanut, vaan Karjalasta ja monesta seuduin muualta ei sanomat tämän suhteen ole yhtä iloisat, niin että monikin varoo ja pelkää kato-vuotta.
Miten käytöönki, on eloista nytkin jo suuri puute ja maalaista tullee yhtenään tiedustamassa apua jyvästöistä, vaan näiden varat ovat jo tyhjennetyt. Pietarissa ja Venäjällä taas kuuluvat jyvät sekä jauhot olevan ylen kalliissa hinnassa.
-Nippi-koulua on täällä pidetty setä ennen että jälleen Juhannusta. Mainittuna päivänä päästettiin ruotsalaiset rippitapset ja viime sunnuntaina suomalaiset. Näin väettäässä seurakunnassa täytyy poikia ja tyttöjä kouluttaa eri aitoina:
pojat täyvät syksyllä, tytöt teväällä tahi kesällä rippi-koulua. Tahdomme tässä lvähän mainita näistä asioista, erittäinki viimeisestä Suomaa laisten tyttöin rippi-koulusta. Koulu aloitettiin 17 päivänä ja 29 p:nä Kesäkuuta. Siinä oli yleensä 333 opetettavaa, joita oli opettamassa 4 opettajata. Tästä luvusta päästettiin 201 Herran p. ehtoollisen osallisuuteen, ja katsottiin siis 134:
nkristillisyyden tieto tovin puuttuvaiseksi. Ikänsä puolesta olivat usiammat noin 15 ja 18 vuoden välillä, monta oli 20 vuoden paikoilla ja ylili, löytyi vielä 3 niitäti, jotka jo olivat neljännelle kymmenelle lähte, neet. Näitä kävi 96 toista kertaa, 34 kolmatta, 6 neljättä, 2 viidettä, 1 yhdeksättä ja muut ensimäistä kertaa rippikoulua.
Näkevä nähnee jo näistäti millä lannalla ou lutu.tail» tienoillamme. lostn useampain sisä luku on jokseenti selvä, on tuitenki hauvoilla oikeata käsitystä luetusta sauasta. Täytyy tosi» hämmästyä, kuin kuulee miten ajattelemattomasti lapset rippi-kou< lussa vastaavat. Mitä ei vahääkääu ymmärrä kysymystä, jos se tehdään toisilla kuin Katekismuksen sanoilla, mikä vastaa joka ker» ran väarin, mikä ei mieleensä pane selityksiä, vaittapa useinli ne kuulisi, mitä vastaa eunenkuin on kysymys täydellisesti tehtykään, mikä viljelee yksiä vastautsia jokaiseen tysymytseen j. n. e. Sen ilahuttavampaa on tuin semmoisten joukossa löytää niitäti, joilla on varsin selvä sisä-luku, tarkka käsitys ja tiitettävä uutteruus.
Että syy mainittuihin puutostohtiin on etsittävä toto-opetuksen vajavaisuudessa ja ettei puutokset tule kahden viikon(!) rippi< koululla poistetuksi, sen myöntänee itsekuki; vaan ei ole asia autettu vielä sunnuntaikouluillakaan, ei ole tosin toista toivomista ennenluin saamme seurakuntiimme vatinaiset ja tunnolliset kansan-koulut.
Tuota—aiua toivotamme, tuolla sanamme päätämme. Suomen Hypoteetti-yhdistyksen johtokunnan vaa< timuksesta tahtoo Kuopion läänikomitea tehoittaa kaikkia niitä, jotta aitovat osakkaiksi tähäu yhdistykseen, että he samassa syynin pidet» tvä lähettävät syynikirjat ja osakkaaksi pyrkimys-kirjansa läänitomi» tealle, vaitka eivät vielä silloin olisikaan ehtineet hanttia niitä muita asiassa tarvittavia paperia ja todistuksia, joita saavat sitte jälestä» päin lähettää. Tämä on senvuotsi, että johtokunta tahtoo niin Pia» kuin mahdollista saada tietää miten paljo missäkin nyt löytyy osat» käiksi pyrkijöitä ja että johtokunta voipi samassa kuin lainahatemutsia tarttuu viiteen miljoonaa» markkaan, ruveta antamaa» omia v—elkaseteliä. louhkolan maaviljelysloulussa Tohmajärvellä pi.
detään vuosituttinto perjantaina 23 p. tulevaa elokuuta kello 9 aamulla.
Maaningalta kirjoittaa D. H. kavalasta pyhäkoulun pitä.
jästä näin tuuluvan kertomuksen:
eräänä sunnuntai-iltana oli pyhäkoulun pitäjä opettaessansa selitellyt opetuslapsillensa, että:
”kerätään. päs me lapset kristin-opin levittämiselsi pakanain seassa rahaa, siitä muka saadaan kiitos, tuin meidän lauttamme saataisi ensimäi Ro »7. Ja s lll Sanomia Salvosta ja Karjalasta.
Jaetaan Kuopiossa:
P. Asehanin ja Kumftp. Kirjakaupassa kello 12 päivällä.
Laumlmlama tt päivänä Heinäkuuta.
Hinta vuoMrralta:
3 markkaa 40 penniä ja puolelta:
1 markka 80 penniä.
6 Sunnuntaina Kolminaisuuden päiväStä saarnaamat.
Puolipäivälsaarnan. ruotsal. vara kirkkoherra Ingman ja suomal. vara kirkkoherra Beyrath.
KatelismuSsaarnan pitää suomeksi Tuomio rovaSti Vorg.
/?>^ / .
Saarijärveltä 10 p. kesät. ”Metsän kultanen kuningas ”Tapio”, jos sinua enää saatamme siksi kutsua, kerittyäsi käymään keskuutsissamme puhelemassa puutoksistamme, pakisemassa elantomme edistymisen seikoista. Olisimme täältäki velvolliset useammin taritsemaan tietoja meidänki tienoiltamme, nähdäksesimiten täälläkimaamme salolla elämämme, liikkeemme ja askaroimisemmeedistyvät, mutta kukin aika aina tuopi esteensä täösäki.
Erinäistä tosin ei meidänkään elannoistamme ole mainittalvaa.
Mutta ”eteenpäin elävän mieli”, sanoo suom. sananlasku, niin täälläki, ehkä matkamme näissä pyrinnöissämme käypi hitaasti ja hiljaisesti edelleen. Parastaikaa tänne rakennettavasta Tarvaalan maaviljelys-opistostamme voimme toki meidänki seuduillemme toivoa parempaa tulevaisuutta, vilklaampaa edistymistä maaviljelyksemme ja taloutemme korotukselle sekä varallisuutemme ja kaiken vaurastumisemme pyrkimisjlle^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^M paljon liitettä, tointa ja hyörimistä täkäläisillä maaviljeliöillä krvät toutoin tekemisen suhteen; jota nyt melkein kaikilla on ollut oikein ololta, kuin viime syksynä enimnlite kaikilta jäivät Pellot tylvämätä.
Onpa monen täytynyt sytsykylvöksiänsäki tylvää ja Panna suviviljaksi, kun laihot talven alla niin pahoin mätänivät. Kylvöjä onki nyt saatu tehdä hyvällä menestyksellä kun ilmat oivat olleet niin Poutasia ja kauniita. Se jo alkaa epäillyttää, miten kasvut voinevat virkua ja päästäe distymään, jos täten Poutasia ilmoja edelleen kestää?
No kost’et Tapio paljoja pakinoita kerrallaan voine kestää, niin lopetan tähän loruni taas tällä kertaa, ja voi toistaaksi hyvin kaikkein lukiaisi ja ystäväisi kanssa, toivoo M. T
e.
set rahat sisään. Näin tetivätkin jalapsethanttivatrahaa mitä mistä, kuka kusta, kunne viimenkin kokoon oli saatu noin 5 hopia ruplan paikoille. Tämän toimeen saatuansa läksipyhäkoulun pitäjä samassa kaupunkiin. Täällä jäi kristin-opin levittäminen unhotuksiin, kauppamiesten luona osti hän kaiken näin saadun rahan edestä kahvia joten menikin lapsi-rauklain rahat mitättömiin.
Mikkelistä. ”Kesäk. 27 p:nä pidettiin Otavan maaviljelyskoulussa vuositutkintoa. Ensimäinen työ sunä oli juuston teko kello 8. Rukouksen pidettyä ja vuosikertomuksen luettua, ruvettiin Poikia (joita nykyjään on 15 ja 2 nais-oppilasta) koettelemaan ja kyseltiin yhtä ja toista, niinkun metsän-hoitoa, kyntämisen seikkoja, hevoisen kengittämistä, luvunlaskua j m. Pojille lausui koulun johdattaja kiitoksen siitvosta käytöksestä ja ahkeruudesta. Ja kyllä kaiketi se siltä näyttiki, etta ovat opissa edistyneet niin paljon kun suinki saattaa toivoa. Oppilaiset olivat enimmäkseen tois-vuotisia.
Kovaksi onneksi sattui täksi päiväksi sateinen ilma; pitkällisen poudan perästä satoi nyt vähän väliinsä.
Sinne tulleille se oli vähän ikävä, kuinka toivottu sade muuten oliti. Tämä tutkinto oli sen puolesta erinomainen, että siellä oli paljon sotamiehiäki tuulemassa ja näkemässä, nim. koko Mikkelin pataljoni, upsierit, sotamiehet, soittajat ja Pappi. Tämä se taisi ollaki, jota ensimäiseksi ehdotteli, että heitä voisi sinne laittaa. Jos sotamiehillä ei oletkaan torpan paikkoja viljeltäviä, niin ovathan ne muuten talonpoikien parvessa enin osa vuotta. Ja vaitkapa muuta eivät käyntimatkallaan oppisi, niin tulisivat kumminki näkemään ja tietämään, että semmonen oppi-paikka löytyy, jota sitte, hajoitettuina ympäri läänin, muilleki haästaisivat ja asia tulisi tutummaksi; sillä se on melkeen arvattava, että läänissä on hyvin monta, jotka vielä eivät tiedä sitäkään, että tämä oppi-paikka löytyy.
Ja kuinka talonpojat sitte voisivat olla halulliset poikiansa sinne laittamaan? Ja saattaisivathan kertomukset tutkinnosta olla pieni kipuna muutenti herättämään opin halua. Esitys oli ollut sekä pääliköstä että läänin maaherrasta hyvin mieleen ja miehiä käskettiin marsimaan 12 virstaa oppi-paikkaan. lälestä pp. kun kotvaselsi herkesi satamasta ja käytiin kyntämään, nähtiin sotamiehen vieläpä muutaman upsierinki kyntämässä Skottlannin aatralta. Kun pellot näillä seuduin ovat erinomaisen kirviset, niin on suurella vaivalla tivetty palanen, missä saattaa parempia työkaluja käyttää. Mutta pian taas rupesi uudestaan satamaan ja työt pellolla väleen loppuivat.
Oli tässä tilaisuudessa saapuvilla yksi loittoa tullut arvoisa vieras, nim. hra översti Bartram, jota toiselta matkalta tultuansa oli Savonlinnasta läpi yönajanut, täällä nyt tänään ollaksensa, vaitta oli täytyminen panna tuleva yö lisäksi palaanta-matkalla.
Saattanet kysyä, mistä syystä hra B. otti semmoisen erinomaisen vaivan päällensä ja mikä se oli, joka veti hänet tänne tulemaan.
Siihen vastaan:
hra B:n entinen renki on koulussa ja isällinen rakkaus häntä tohti oli saanut isäntänsä, omia vaivoja säälimättä, tänne matkaamaan nyt ja ennenti, opiston tilaa omin silmin katsoaksensa.
Pojan nimi muistaakseni on Kalle Puustinen; syntynyt Heinäveden pitäjässä, jäikin piennä vanhemmiltaan orvoksi ja joutui mieron tielle, sattui tulemaan hra B:n luokse japyynnöstäänsai jäädä sinne leipää syömäänniitä pieniä töitä vastaan, joita juoksupoikana saattoitoimittaa. Hraöverstimielistyi poikaan yhä enemmän, ja hän tuli siellä, ilman mitään välipuhetta, olemaan 7 vuotta ja sai »aatteita ja palkkaa, minkä isäntänsä hyväksi näki; jakun tämä siihen hankki tilaisuutta, niin poika oppi lukemaan ja kirjoittamaan semmoisella halulla, että isäntänsä, pojan siivon käytöksen vuoksi, tuumasi omalla kustannuksella hankkia pojan maaviljelyskouluun.
Siitäkös poika oliiloinen. Mutta ken häntä toinen lienee peloittanut sillä, että koulun käytyä tulisi herransa orjaksi eli muulla turhalla luulolla; sillä poika oli tuitenki kysynyt:
kuinka minun sitte tulee palkitseman teidän hyvyyttänne? Mutta kyllä hän pian Pääsi kaikesta pelosta; isäntänsä näet vastasi:
kun sinussa on opin halua ja käytöksesi on ollut minusta mieleen, niin sentähden tahdon kustantaa koulun käyntiäsi, enkä sitte siitä vaadi mitään; jos tahdot tulla palvelukseeni ja tyydyt palkkaan, minkä sinulle tarjoan, l/^/”” LähetettyiT
Tänä vuonna on taaskin melkein kanissa suomalaisissa sanomalehdissä ollut kiivas ja kiihkeä kynäsota suomenkielemme vapauttamisesta lailliseen oikeuteensa. Sen herätti ensin Katin kappelilaistenesimerkki kunpyysivät tuomarillensa lupaa ruveta antamaan kihlakunnan pöytäkirjoja suomeksi, vaikka siitä tosin ei ole sen enempätä kuulunut. Tähän suomenkielen orjuudestaan vapauttamiseen näkyy yksi ja toinen etsivän esteitä; vaan ett’ei sitä korkein hallituksemme millään tavalla tahdo estää ja viivytellä, näkyy siitäkin selvästi, kuinka suosiollisesti H. M. Keisari vastaan otti Pietarissa käyneet Suomen talonpojat, jolloin hän heille »akuutti ”koettavansa tehdä s/” niin mielelläni otan, vaan en pahastu, jos saat paremman paikan, sinulla on siinä oma tahtosi; pää-asia on, että sinusta tulisi rehellinen ja kelpo mies, sitä ensimäiseksi toivoisin. Ensi vuonna oli P.
maksava, mutta toiseksi vuodeksi pääsi vapaa-oppilaaksi. Hän oli jouto-hettinä tehnyt hyvin soman souto-tuolin, jonka hän hra B:lle kiitollisuutensa osoitukseksi antoi. Ja hra B:n silmistä loisti ilo ja tyytyväisyys pojan edistymisestä ja siitä kiitollisesta mielestä, mistä oli mainittu lahja-todistuksena.
Samana p:nä tutkittiin lopullisesti tulevalle talous-seuralle tehdyt säännöt. Niinkun Kuopion, niin tämänki seuran perustajat ovat päättäneet käyttää omaa Suomenkieltä. Jos muistaisinti kaikkia määräyksiä säännössä, joka sisältää kuudettakymmentä §8, niin se tulisi liian pitkäksi niistä tiliä tehdä. Ja taitaahan se uusi sanomalehti, mikä lie päätetty Mikkelistä annettavaksi, tietää maaviljelysseuran ja koulun asioista paremmin selvää antaa kun yksi Matkalainen.
Rurmeksesta 22 p. kesät. ”Täällä tasoitti halla harmaalla parrallaan viime maanantaita vasten useassa paikassa otran oraat, potaatin taimet ja marjan kukat, joita oli hyvin runsaasti kaikista marjan laaduista. Olenpa tuullut muutamissa paikoin rukiitalin hallan vahingoittaneen. Kuivuus on tehnyt suuret lalliinajan osoitukset kaikkein kasvuin puolesta. Nyt 19 p. tässä kuussa tuli se usein kaivattu ja odotettu vesisade, joka on kuitenkin ollut hyvin vähä, paitsi viime yönä sai maa herttaisen kasteen; tosin tuuli on vielä pohjoisessa, vaan tottapa se sieltä menee eteläänkin!” Putsolainen.
patttam ml Tuores raalvaan eli härän liha, josta kaikki rasva on pois leikattu, leikataan viipaleihin ja kärvennetään vähän, hiukkasen voin kanssa, pannussa, kunnes liha-nmpaleista tullut mehu jälleen vetäypi lihaan. Kärventämisen perästä liha-viipaleiden hyvin kylmennettyä, levitetään ne posliinilautaselle, paperille eli rautalevylle ja pannaan lämpimään uuniin. 12:sta 2O.neen tuntiin, joka käypi katsastamisen ja lämpimän paljouden päälle, ovat lihaviipaleet niin kuivat, että niitä helposti voipi furvoa pienessä morttelissa karkeaksi jauhoksi, joka pannaan lasiseen purkkiin eli puuastiaan, missä sitä voipi säilyttää koko vuoden ilman pilauntumatta eli matoihin tulematta. Turussa sanotaan suuret joukot tämmöistä lihaa säilytetyn pienissä puisissa tynnyrissä kaksi vuotta ilman pilauntumatta.
Näin kuivatusta lihasta tehdään keitto eli liemi niin, että noin ruokalusikallinen lihajauhoa pannaan korttelilliseen lientä. Muitakin liharuokia voidaan siitä valmistaa. >
5 ja 6 naulasta tuoresta lihaa saadaan naula kuivattua.
Tällaista liha-jauhoa kuuluu laiva-ruokana olleen mukana eräällä pitkällä meri-matkalla ja silloin neljätertaa tuleteltu luumimpain maan (Lähetetty).
Muistutus M. Muikkuselle.
Tapion n:ssa 22 näkyy M. Muikkunen juonittelevan joutavaa Leväsen pojalle M. Mäntyselle, jonka näkee jo siitä, kuin hän lörpöttelee sillattomista heinä-ladoista, joista Mäntynen ei ole puhunut sanaakaan; vaan ainoasti permantoin (sillain) maaperässä olemisesta, jota on aivan tottauseassa paikassa; vailka tivi-jalkatin on usein mahdotoiu tehdä heinälatoin alle etenkin tuinsen saattaa muutenkin tehdä, että silta ei tule olemaan maaperässä.
Sentähden tuuleppas sinä veittonen ”köyhä talonpoika Karjalassa!” Niin suuri vahinko kuin on heinäin kanssa, että niitä pidetään semmoisissa ladoissa luin Leväsen poila lirjottaa, ja vieläpä pielelsissä, niinkuin sinä itsekin sanot, niin minun katsoessani se ei ole oilein, että pistellä pilapuheita näin suuresti korjausta kaipaavassa asiassa, tuin tämä heinäin kohta on; sillä yhteisen hyvän tarkoitus onkallis asia, että jos sitä käydään nokkimaan, niin kyllä me pysymme ”töyhänä talonpoikana” ainakin täällä Karjalassa, ja niin kauvan kuin sinä harjoitat pitää heiniä pielelsessä, on luultatseni aivan turha antaa sinulle neuvoja vuoro-viljelytsestä, vieläpä kylvö-heinästä; ja ilman sitä, niin näyttää, että sinä luulet Leväsen poikain olevan niitäporo-jussia, joiden pisin reissu on päästä uuninpäältä pantolle, kuin myös näytät pitävän koulua niin altavaisena, että oudoksut saada siitä oppia; näissä molemmissa sinä yhtähyvin erehdyt. Se vaan, ettäLeväsen maatilaisuus näyttää epätasaiselta, etenkin talvenajalla, jolloin minä sitä näin, että saada ensi oppitermiinalla käytöllistä oppia harjoittaa. Luulen että tyytyväisesti luet tämännäin hellän muistutuksen.
Maaviljelystä harrastava talonpoika Nurmekfesta.
Tapion toimituksen muistutus. Tyytylväisellä mielihyvällä näemme Karjalassa olevan edistymistä ja parannuksiakin harrastavia maamiehiä, kuten tästä kirjoituksesta näkyy. Muikkusen kirjoitusta Tapion 22 n:ssa ei otettukaan Tapioon muussa tarkoituksessa, kuin vaan näytiksi, miten itsepintaisuus rohkenee juonitella paraimmassakin yhteisen hyvän tarkoituksessa tehtyjä ueuvoja vastaan, ja näin tahdoimme jättää Muitkusenkin jäykät tuumat yleisön tuomittavaksi.
kaikki mikä mahdollista on, Suomen maan jakansan hyvätsi”. Mertillistä on sen ohessa sekin, että Hän tässä tilaisuudessa puhui sen maan tieltä, jota hän hallitsee samoin kuin Suomalaisten puhemies puhui suomea. Toivoittava olisi, että Suomenkin ylimykset tästä vttaisivat esimerkin ja oman maansa kielelle antaisivat saman arlvon ja ansion, vain olisikohan tuo vaatimus vielä kovin suuri ja liiallinen? Kenties on monen mielestä niin, eikä tuo kolvin voi tummastuttaakaau, tuin muistelee miten valitettavasti on monessa paikoin ylsin rahvaassakin ja vieläpä täälläkin Savon sydänmaassa Tapiomme talon tienoilla, että jos nyt tulee joku piika eli renki toistansa vastaan, olipa se sitten ilta eli aamu, niinseon”moron” eli, , morjens, ” jonka toinen toivottaa toiselleen, ja”hursto te till?”, , pra, pra!” ja siihen loppuu heidän ruotsinsa, koska sitäeienempätä osata.
Jos olet jossain seurassa, jossa on 2 eli useampia joko suutaria, räätäriä eli muurimestaria, jotka tuskin synnynpaikaltansa eli koto kaupungistansa ovat etempänä matkanneet tuin Savilahden tullin takana jonkun olut-lasin ottamassa, ja kolmas umpisuomalainen, ainakin heidän vertaisensa eli parempi heitä, yhtyisi eli kutsuttaisi samaan seuraan, täytyy sen nyt jäädä itämissä itsekseen istumaan, ihan ääneti ja ymmärtämättä, eli lähteä pois, koskanämä herrat kaikki puhuvat ainoastaan ruotsin tieltä, jos sitä vaivoin vähäntin voidaan sommertaa.
Miltä tämä tuntuisi oppineiden ja herras-säätyisten seurassa, jotta kuitenkin taitavat useimpia kieliä, mutta kansalaistensa kanssa puhuvat omaansa? Tällä ei ole sanottu, ett’ei tarkoitukseni olisi antaa kaiken kunnioituksen niille, jotka taitavat vaitta kolo maailman kielet ja ymmärtävät niitä täyttää, siinä tilaisuudessa, missä niitä tanvitaan, mutta niille sitä en antaa voi, jotta fen tekevät siinä, missä ne ovat muiden haitaksi; entä luulisi asiaan osallisilla olevan paheksimista tästä ystävällisestä muistutuksestani, sillä se on tapahtunut sulasta rakkaudesta heitä ja kallista äidin tieltä kuin myöskin rakasta isänmaatamme kohtaan.
Suomettaren 18 n:ssa Puolustelee kunnioitettava herra F.
suomalaisten pöytäkirjain suhteen tuomaria, ja anvelee monen väärin ymmärtävän armollisen Keisarimme vastautsenmaamiestemme edellä sanottuun alamaiseen anomukseen. Saattaa kukaties ollakin vähän perää tässä, vaan kun hän sanoo siinä olevan vääryyttä tuomaria vastaan, jos he kaikki kerrassaan pakotettaisi antamaan lirjoituksensa suomeksi, lisäten sen asian aikaansaamiseksi vaadittavan vähintäänlin 20 eli 30 vuotta, niin tämä ei ole mielestämme nykyajan vaatimusten mukainen. Jos kunnioitettava esittelijä F.
olisi siihen määräillyt 2 eli 3 vuotta, olisi tuossa voinut olla jotaki perää ja tuon olisi kenties hauelle voinut myönnyttää, kosta hän on niin kiirettä peltääväinen, vaan nyt on se mahdotointa; jos asia on kerran tulevaisuuteen lykättävä, niin pantakoon yhtä hyvin määrä-päiväksi ”tuomiopäivä”., Koska rakastettu Keisarimme Jumalan avulla on toimittanut koko maailmalta mainittavan urho-työn, Wenäjän talonpoikain orjuudesta vapauttamisen niin vähässä ajassa ja kaikki esteet voittanut yhdellä ainoalla sanalla, niin mahtaa hänen M:nsä jalous arvata meidänkin tarpeemme, nim. kielemme vapauden, joka ei ole meille vähemmästä arvosta kuin Wenäjän maalle orjuudeu vapaus ja yhtä vähässä ajassa yhdellä sanalla kumota tämän orjuuden ja ruotsinkielen ylivallan.
Keinoja.
Tällä pää-osotteella aikoo Tapio silloin tällöin antaa lukijoillensa yhtä ja toista, jota saattaa koetella ja josta voisi olla hyötyä yhdelle eli toiselle. Ensi-alutsi olkoon tässä:
Keino varjella lihaa tuoreena pilautumasta. Puhtaasen, keitettyyn veteen pannaan v«hä rautasia viila-jauhoja, jotka pitää oleman hyvin puhdistetut kaikesta tomusta. Tähän veteen pannaan se fäilytettävä tuoreen lihan murikka, niin että vesi peittää fen ja sitte valutetaan ohuvelta öljyä lveden päälle, kokonaan estämään siihen pääsemästä ilmaa, jota tuoreen lihan aina turmelee muutamissa päivissä.
Tällä taivalla säilytetty liha on vielä 7.mankin viikon perästä havaittu olevan sekä näöltään että hajultaan aivan vasta teurastetun lihan laista. Lihaa poisottamaan ruvetessa, kaadetaan öljy ensin pois. Useampia viheriäis-kasvuja voidaan säilyttää samalla tavalla.
Kuivatusta lihasta. Wiime-syksyiseen maaviljelys-näyttelöön Pietarissa oli Turusta lähetetty kuivattua lihaa, jota näyttelössä oli palkittu kunnia-rahalla. Semmoisesta lihasta voisi olla suuri hyöty maalla, jossa ei ole jääkellaria ja siis on tesä-aikana vaikia säilyttää tuoresta lihaa. Sen selityksen mukaan, joka seurasi lihaa Pietarin näyttelöön, »valmistetaan tämä näin:
E G T” Yksityisiä Ilmoituksia. TerveySveden juontipaitka, joka on Puijolle menevän tim »rarrella.
avataan yleisön käytetlav.iksi l? pnä sisällä olevata kuuta huofe^ta mak< sua vast 3 l3i.
Utn muSta vertanen talma putosi uimalhuoneen ja Gngströmin trrtanon välillä. joS joku sen olisi löytänyt, olkoon yyvä ja tuoloon sen pallinto » vastaan mainittuun taloon.
Painoluvan antanut:
V A. Therman.
Kuopiossa, P. Asehanin ja kumpp. kirjapainossa. <«««.
ulltemtu lieusämm» vi6iilv^nlvr ntt, ulsvou eljt^?<, <>m li«u vi> llare i läin-lrjurelen vi»»r »iz, kommer uit lruB6Z uoii belmnel1ll« som unnat oll^nneg A. Bn.vi»»kri äen 3 .luli 1861.
(^. Uulten.
Ilnll tillräekligt »ntal olever ilnmulli «i^, me66el» unelerteelei^lläe unäer Bomm»r>mönL6ern», i »kiläk nsäelllin^nr f<)r «oli lliokor, privat un6erviBnill^ ille Ikro-itml>ell, «om lilstlg 85vill i elementarsum fruntil»merB-l!l«il<)r. IinuanläHninA minäre li»BiFll<>mnn, emuttn^l>B iisven. i)n6erv>BuinZ<:n l^e^vnner me6liiirjlrn nl lntin»6 ooli lluunu nlveu blott Lngl<» t^lllnäe eleveräerlilluninäla »i^. KuopioiHluj 1861^.
O. N. lioas. O. Nilreliug. 8nvol«linon.
for^t.»s kapten V. vVirx^n, kommer älven une^er elett» sr »U nn<ser-. li8N» knmmuniklltinn emellan Kuopio oe!n I^»urit!!ntH i vookau, meä »niöpn^nliu »f Xonnn»ooli ’lmp^le-kllnniVr, voi» ?uuv»1ll !, unä, me^tlvZnlläe pl^^u^erare nen srakt^ml!, , «»mt !x»^l>> rin^llr unll«r M6un enligt tllxn, . hilluu, f>’iln I(«opitill I^aurit^llill, livl^rje onsänF «l^mt lrBn I^n, ulit«ul«l tili Kuopia kvn.H« löillnss Xl. 5 l. m. Ile«t»urlltinn linne» ombord.
unelerrii, tteiBe Ml?»1s1el»8 as kapten ö sni tvz?< t.Ilerr N.
X3^ Hns unäerteelinnä linne» till »kliu en ny kummnr »l’Asi. LeLtiiilnin^llr 11l Bl»mmn. «lag, tili olikk piiser e»ei, «li.
3 (2). t>:o 111 i«uopio
>ta<l.
lln6erteeknn«l, linenile 8 Laul it^n-ln iliviel Bluma kllnal« mvnninA» rekommenderar »i^ lio» «len äiaeie ailmiinlieteu ti!l omdesörjanlle »5 alla B!n^ Ke>mmiB«ionB>, »peelitionz ook assentui-allärer, »il«om.klnrerinA at’ s»rks)Bter, Fnenele kännien, lielraktninFnr oel^lio^^erin^ meä nnAbntnr, emotta^ninF non at>iänäninss af varor m. m. mot t>il> li^aste proviBjon, «amt» tillkanel»Fnr meä allelinnäa upplvzninFnr, deträssanele »e^lationen »nväl a Baimen Born pä kanalen.
Dn man^äriss ersarenliet i äenna dranolie tillster mi^ att pH äet da»ta «ätt iakttaga mine äraäe kommittenter» intre»Be.
N. Holmström.
Nn enman» «imF as björk sinne» till salu lioliu»tmäBtar Namr^n.
inkoirmu, varor:
lionkelilkr nl a^Nn Borter.
li)’Bk e»Bt.
2le6vurBt. !
kökt läksi. l t>ie!en «eli I)0nmll5 s>ninp!)er. !
fruntimmers purkBoller.
?roM6naelkoiif)nr. !
I^romenllä» eller metlit^pnr.
lilllloll 8)1t. D ?OM»(i6. D Bnuäder l^f »lllr »nrter.
nel^ liiveiLk vartoi» ?mövnrmM In^ i. ?. linrapuekin.
82W i ?. vt 6onzp:« bokbanäsl:
Den sullstän^i^nftte visdollen. 70 Kap.
Ilaron Lrtlneian ael^ kkns sunlir^i-. Hr en liill^ieB papper ns kk. tt^leu. 1rud.
Tulleita matkustajia:
kesäk. 28 p. maamittari Nordenstreng Tohmajärvestä notarivS Molanderissa. vara tuomari Ingman perheineen Porista notarius IngmanniSsa. ruummvouti Johnsson lisalmesta ja mam» selit Krogerus Karjalasta leökirouva Granissa 29 p. rmmmnvonti Kulvik Leppävirroilta satulamaakari Törnqvistissä. nimismies Degert Liperistä maalari Grönholmissa, tohtori HällströmOulutta, raatimies Ätevstedt Joensuusta lestkievarissa. ruununvouti Eajan Ilomantsista seurahuone«ssa. kih-lakunnanlirjoittajatMalmberg Rautalammiltatihlakunnanlirjoittaja Malmbergissa, Tamelander Kiihtelysvaarasta kaupungin«pa!velia Pietiläisessä.
Lojander NurmekseSta seurahuoneessa; 30 p.Kapten Westerholm Wiipurista.
kokelas Hougberg ja luutnantti Höök Helsingistä, referentaria sihteeri Wärn Hjelm, Hoviraati Wärnhjelm. kapten Wärnhjelm. professorska Tömtgren ryökkinät Wärnhjelm Helsingistä pankinhoitaja Wärnhjelmissä; heinäk. l.
p. kielten opettaja Serlaehius Porvoosta majori Karstenissa, luutnantti Hartman Taipaleesta maisteri Savanderissa. parooni Wrede ja överstiTobisen lestikievarissa.
lerli^ ve6erF»Ln atdruten «illver tlie»keä är srsntaZen as en mi»tänkt per «an, kvarä init»ialerns I’. 8. (<3. 1.) finna», kvilkenale^ien emot »nnou»»aszisten« erläF^anäe, aterK» nog »tael«l»8kal llertman.
’Ltt mmäre pllrapluie meä »täl«l!ast olin enkelt vart öfveräraF Wrloraäe» tor nnFrn veekor «eäan pa okänelt vi», ven riltt»innaäe, »om kan tillunäerteoknaä »terztiilla 6en»amma, ernsller äerior I^eboende i Wetterviknka vis I^^n, nel»’Fatan.
Via Mraln, a lanäsväzen nitta6e« «n dnrn-paleta, «nm ägaren tterlsr iBavilak» vo» Koponen.
6o ö, ?u^’o Innäet pöB<näens uok pregt^sröen» mn^ik Wr gammaren innMn, ksmtllm» vg, l^, nr. li^r en best äeserter »t aok Kvnom Limning ötver ett »unei de^jsvit 5iF till mitt I»emmn, n uu6orl^6^n66 nolme, 6er 6en vä, lä^iiBtl^t meä n«6eör», n6e 8.5 6 «t^oken för. Ook gom, ol^lltn6t verk» »Mä »k»IIZönF, 6et ioko i^okTts n^tt N 6en tilld»kn. örilven tili »in lismort, »K nntv<le« nttrmeii vnr^en» ii^n^e «vtt Ullmnaalta.
Kallan jo on odotettu Amerikan sotapuuhiöta jotaan mirtillisenlpä», mutta yhä siellä vaan tuumissa ollaan eitä ole vielä oiteata tappeluta tapahtunut. Italian maalla on suru ja taipauö suuri, johon munttin kansat osaa ottalrat, treivi Cavourin tuole< masta; sitä voipikin sanoa että hän oli tämän ajan mitä taitavimpia ja muistettavinipia miehiä. Hänen virkaansa on pantu Rieasoli niminen myös tunnon mies.
Ranskan keisari on näinä aitoina vasta myöntänyt puolestaan Viktor Emmanuelille , Italian kuninkaan nimen ja arvon.
Useimmat muut hallitsiat Euroopassaenrät ole ensintään tahtoneet tunnustaa tätä Italian tuuiugasta emättä ole siitä tietävinänsä mitään.
Turtinmaan keisari (suttani) on kuollut 25 päiv. lesäkuuta.
Kuullltuksia. Vlagistraatin yhteisesti kaupungin vanhinten kanssa tuumitMa päätöksestä tutslitaan tämän kautta kaikki tomttien omistajat neljällä bevoisella joka tomtilta ja jokainen vorvari yhdellä lievoisella ensiviilollahiekan vetoeu sen ranuan täytöksi, johon vnmeksi tehtiin livinen seinus. Tämä työ saapi tapahtua jolo yhtenä eli useampana pänvänä. ja hiekkaa saapi ottaa niinkutsutusta Flodbergin mäestä, keska se jo on kaupungissa olevasta mä< Pormestari ja Raati <«t, i loppunut. Kuopion raatihuoneessa 4 p. heinäkuuta IBLI Perjantaina ja lauvantaina lN ja 20 p-ä sekä maeinantaina 22 ip:H heinäkuua nivydään vapaehtoisella huittosaupalla Kauppias O. W. Roenng-vainaja» perlllieten laloss» laikenlaista irtainta omaisuutla.
niiukuin sänkyja pit>, ’vaatteita, huoneja ajokaluje, , veiiheitä, puuastioila, lassa ja posliinia, kolme lypsävaä lehmää, yfsi hevonen j, m. jota oS ajill< tiedoksi tehdään. Kuopion Raatihuoneessa 2il p a kesäkuuta 18lil.
Pormestari ja Raati.
hemlikt magistraten» i »amrää me<l Btn, »len» älä«te äen 8 sistli< in, e Illaj sattaäe bezlut, varaa Bamtl!^e tnmte^are oeli dor^are i »t» elen näri^enom uppmanaäe, att un^er loppet »f niiata veeka moä svra n», »<»r oen karlar lran nvarje liel tomt »nmt al Lor^are utan tomt lneä en nä»t ook karl »lapa sana till lx^llnäe as «tr«, nllplat»«n emel I»n tointen n:ro 46 oen äen »ena^t äer upsöräe»tendr^FF»; e^anäe veäerböranäe fullgöra äessa öke-6aF»verken pa en eller llere äa^nr «lt«r oinxtänäi^^^^na ool^ aklieinta i »öeiant nf»eenäe erloräerliFt l^In »ä» ämne ioreträäezvi» frän <len «akallaele kloeider^zka bnoken mielt «mot liänodäktet, »slrnmt »seiant numera <^ Kun6e ernsllll» srsn elen iorut oeAanaele »aneltiillt» platsen inom »tallen. Kuopia liaelliu», äen 4 Inli 1361.
Lor^miiztare oeli 1i, 3e1.
?reäuFen ned I^örelnssen äen 19 oek 20 xamt Klänäazen äen 22 nä»tkommaneie Fnli sor”äl.jeB Fenom ottenttiF srivilliss auktion nti »lliäne lianälanäen O.W. lioerin^» arlvinFar» sssrä I^-a 48 via «öära oeresAatan äivel»» lö»e^enäom, de»töenäe »s ANNA», linneool» «änFllläaer, mödler, nkäon, dstar, trääkäril, oek pm^ellainer, tie mjöikanäe kor, en Iläst m. m.; Ilvarom veäerdöranlle «pekoianter llärmeä unäerrätta». Xuapio 11, 8ä1, u5, äen 26 1861.
Läromästare oen
liillimliistii puoli-umosilertaa Tapiosta saadaan tilata Kuopiossa P. Asehanin ja lumpp.
lirjalaupassa 45 lopeetalla ja tallissa Suomen postikonttoreissa 6tt lopeetalla hopiassa. Koto^ naisia vuosilertoialin on vielii la laatetaan siis Kotomaalta.
Kuopiosta. Täkäläisistä kouluista saamme nyt, kun Leväsenki maaviljelyskoulussa vuositutkinto on pidetty, yhtaikaa antaa yleisölle oppilasten lulvun suhteen tarkempia tietoja.
Lukiossa oli viime lutuvuoden alussa 25 oppilasta ensimäifellä, 32 oppilasta toisella ja 26 kolmannella luokalla, eli yhteensä 83 oppilasta. Näistä kaatui kohta surman syliin jo viime kesänä 2 ja 1otti eronsa lukiosta, joten syyskuun alussa ainoasti 80 enään kuului lukiohon. Joulun alla laskettiin 2 oppilasta yli-opistoon ja niinikään nykyjään tapahtuneessa vuofi-tutkinnossa 17, eli yhteensä 19 oppilasta. Näistä kuului 11 luonnon ja fuuretieteiden lahkokuntaan, 4 siviilein, 2 jumaluus-opin ja 1kielitieteen lahkokuntaan.
Muista oli ylsipoissasyksy-, 2 kelvät-lukuajalla ja toiset2 koko vuoden.
Mä-alkeiskoulussa oli luku-vuoden alussa oppilasten määrä 1:llä luokalla 46, joista 24 lisäeli apu-luokalla, 2:lla luokalla 37, 3:lla 28 ja 4:llä 33 eli yhteensä 144. Näistä oppilaisista on 20 saaneet erokirjan Lukioon tullaksensa, 15 mikä erokirjan kanssa, mikä sitä paitse eronnut oppilaitoksesta, ja uusia oppilaita on kouluun tullut 38.
Naisväen koulussa on oppilasta ollut 1:llä luokalla 33, 2:11a 22 ja 3:lla 11, jota paitse kelvätlukuaikana 1:lle luokalle on tullut 4 uutta oppilasta; siis yhteensä 70. Näistä on 17 kouluun lukuvuoden sisään kuluessa otettua oppilasta, 7 on luku-aikansa päätettyä koulusta eronnut ja oppilaitoksesta poikessa ollut syyslukukautena ensimäiseltä luokalta 6, toiselta 3, kolmannelta 4 jakevätlukukautena enfimäiseltä luokalta 2, toiselta 2, kolmannelta 3 eli yhteensä 20.
Ala-alkeiskoulussa oli lukuvuoden alussaoppilastenmäärä 43 suomalaisella ja 28 ruotsalaisella osakkeella eli yhteensä71, joista vastatulleita oli 12 suomalaista ja 12 ruotsalaista eli yhteensä24; 6 suomalaista ja 4 ruotsalaista eli yhteensä 10 ovat erokirjansaaneet ylä-alkeiskouluun tullaksensa ja 1 suomalainen sekä 9 ruotsalaista eli yhteensä 10 yksityisellä erokirjalla oppilaitoksesta luopunut, joten siis 21 suomalaista ja 31 ruotsalaista eli yhteensä 51 oppilasta on koulussa jälelle.
Nuoria kauppiaan kokelaita vartenpidettävässä koulussa on vuoden kuluessa käynyt yhteensä 16 oppilasta.
Leväsen maaviljelyskoulusfa on lukuvuoden kuluessa ollut 19 miesja 4 vaimonpuolista oppilasta.
Sunnuntaikoulussa on kaikkiansa vuoden kuluessa käynyt 146 oppilasta, joista 79 ensimäisellä ja 67 toisella luokalla.
Suomalaisessa köyhäin tyttölasten koulussa oli oppilasten määrä alusta lukuvuotta 128, kevätlukukautena tuli uusia oppilaita 48; eronnut on 38; siis jälellä 138.
Suomalaisessa köyhäin poikalasten koulussa on lukuvuoden kuluessa ollut yhteensä 58 oppilasta, joista tänä kesänä annettiin erokirja 8:lle heistä.
Siis on kaikissa näissä kouluissa yhteensä viime lukuvuotena ollut 783 oppilasta, jota paitse vähintääuki joku sata oppilasta on käyny—t yksityisten pitämissä kouluissa. Kuuro-lnykkäin koulun alotti täällä tämänkuun 2 p:nä Turkuun lähes 2 vuotta sitte asetetun vakinaisen kuuromykkäin koulun Johtaja ja opettaja, nimikirkkoherra K. H.Alopeeus, ja aikoo pitää sitä yhtäpäätä 20 p:n tienoihin tulemaa elokuuta. Merkittävää on, että täällä jo ensi-päiminä tuli noin 30 kuuro-mykkää tähänkouluun. Sitä vastaanPorvoossa muutamia vuosia sitte alotettiin tämmöinen koulu maan 5 ja Turussa 12 kuuro-mykän kanssa.
Tämä todistaa, että meillä on saatu jo luottamusta tämmöiseenkouluun ja että tarpeesen olis täälläkin Kuopiossa makinainen kuuro-mykkäin koulu. Nähdessä miten tässä puheena olemassa koulussa täytyy alusta pitäin alottaa selittämään kristinopin alkeita ja, pää-totuuksia, johtuu mieleen lähetyssaarnaajain toimi, ja näyttää selmästi ettei nämä kuuromykkä-raukat, maikka asumat keskellä kristittyä kansaa, ole kuitenkaan moineet tietää eli aamekfia enemmän kuin pakanatkaan Jumalasta, luomisesta, lunastuksesta j. »n. s.
selmästi näkyy jo heidän silmistänsä, että heille on amauntunut eteen kuin uusi maailma jonkamuokfi he näyttämät jo näinkin mahan aikaa koulussa oltuansa aiman iloisilta, tyytymäisiltä ja kiitollisilta. Tärkeä asia olisi siis, että jonkummoinen Lähetystoimi” pitäisi huolta näiden raukkain opettamisesta johonkin kristillisyyden tietoon. Suomessa luetaankin oleman noin 1500 kuuromykkää eli lähes 1 joka tuhannesta hengestä. Muissa maissa pait Sehveitz’issä, ei sanota kuuro-mykkiä oleman näin paljo kansan paljoutta suhteen. Syystä luullaan, että paremmalla lääkärin hoidolla moitaisiin paljo vähentää eli estää kuuro-mykkiä siihen määrään asti tulemasta:
sillä useammat näistä omat tulleet ensin kuuroiksi jonkun komemman taudin kohtauksesta ikänsä ensimäisinä vuosina ja sitte omat jääneet puhumattomiksi, maikka heillä olisikin puhe-jäsenet termeet, niinkuin seuraamastakin, täällä koulussa nyt olemain oppilaisten nimi«luettelosta nähdään. Ne omat 1)lohan Rossi Sumiaisten kappelista, 21 vuotinen, tullut kuulemattomaksi puolitoista muotisena päänkimistyksestii. 2) Ananias Knuutinen Pielamedelta, 28 vuotinen, tullut kuuro-mykäksi neljännellä vuodellansa rokkotaudista. 3) Heikki Piironen Nurmekselta, 2l »vuotinen, tullut kuuroksi ensimäisellä ikävuodellansa lavantaudista.
4) Kalle Ruotsalainen Pielamedeltä, 11 vuoden manha, ollut kuuro mykkä syntymästänsä asti. 5) Ema Liisa Kupari Rautalammilta, 23 m. manha, tullut taudista kuuromykäksi 6:lla vuodellansa. 6)Heikki NykänenHankasalmelta, N:o »8. IX l»l ll RB«R Sanomia Salvosta ja Karjalasta.
Jaetaan Kuopiossa:
P.Asehanin ja Kumpp. Kirjakaupassa kello 12 päivällä.
Laumantaina 13 päivanä Heinäkuuta.
Hinta vuosikerralta:
3 markkaa 49 penniä ja puolelta:
1 markka 80 penniä.
7 Sunnuntaina Kolminaisuuden päivästä saarnaamat:
Puolipäivä-saarnan, ruotsal. vara kirkkoherra Nykopp, ja suomal. vara kirkkoherra Ingman.
KatekismuSsaarnan pitää suomeksi vara kirkkoherra Beyrath.
Ilmoitus.
Tapion Toimitus
Tämän perästä veisattiin virsi N:o 84, iota iaetun sotamäen soittokunta myös soitti, ia eräs oppilaisista piti rukouksen, joka päätettiin vilmesellä värsslM mirrestä N:o 318. niinikään mussikin puhaltaessa. Sitte lukikoulun johtaia A. Manninen »vuosikertomuksen, iota tilan puutteesta ei tällä rertaamoida Tapioon ottaa. Kertomuksen luettua pidettiin tutkinto oprilaisten kanssa. Ilahuttamaa oli nähdä ia kuulla mitenkä sekä miehiset että maimoiset oppilaat sillä vähällä aikaa minkä masta omat koulussa olleet, opin tilaisuuden omat käyttäneet hyväkpotema parane Aholainen toja kuulu, maan 15 päivänä kesäkuuta oli mälikäräiä, en oikeen muista, kahdestako mai kolmesta lapsensa tappajan iulusta, joista sen enempää en tiedä puhua kuin en ole ollut kuulemassa tutkinnolta enkä tuomiioita. Uutisella kylmetyt rukiin laihot omat paikka paikoin menneet hpmin huonoksi, »vanhalla pannut hymissä maissa omat hymin kauniita.
Tämän» kuun 19 p:nä oli jo aikasimmissa tähkäpää ja 27 p:nä heilimoivat.
Sulvi-touvot, joita saatiinkin runsaasti tekoon, omat jo virkistymään päin kuin nyt ovat saaneet runsaasti näillä 2:la viikotta kastetta, maikka ensin kynnetyt jo poudan tähden alkoivat kuivettua. Pitkäin poutain perästä satoi ensikerran 20 päivänä tätä kuuta, sitte on satanut aina vähän pääst?, niin että toivotaan suvi-viliainpuolesta, josmuutenmenestyifivät, hyvää muotta, maan ainakin se toivoo köyhä hyötymänsä 35 v. vanlia, tullut taudista kuuro-mykätsi kolmannrlla ikä »vuodellansa. 7) Wilhelm Edvard Dufva Nilsiästä, ! 12 muotinen, tullut mykäksi loisella vuodellansa taudista. 8)Kalle Gustaf Antikainen samateNilsiästä, mykkä synnynnästänsä.
9) Helena Kristina Miettinen Tuusniemeltä. 16 muoti» nen, lavanlaudista tullut kuuromykäksi 4.tenä vuotenansa. l0) Olli Pietikäinen, Pielavedeltä, 20 vuotias, mykkä synnyttyänsä.
11) Petter Johan Puurunen Lapinlahdelta, 17 v.
vanha, mykkä synnyttyänsä. 12) Heikki Martikainen Nilsiästä, 20 m. manha, mykkä synnyttyänsä. 13)Vrita-nimmen tyttö Nilsiästä, 17 muotinen. 14) Annastiina Ryynänen Lapinlahdelta, 18 muotinen, rokko-taudista tullut kuuroksi loisella »vuodellansa. 15) Maria Sofia Lundvall Kuopiosta, li muotinen, nähtävästi myösmielipuoli, ettei voikouluutettaa. l6) Wiktor Harald Kuopiosta, 6 vuotinen, tullue kuuroksi s:dennella »vuodellansa lamantaudista. 17)Maria Ruotsalainen, 41 vuoden manha. 18) August Kääriäinen lisalmelta, l8 muotinen, mykkä synnyttyänsä. 19) Ulla Hämäläinen Kuopiosta, 22 muotinen, mykäksi tullut taudista 3 eli 4 vuodellansa. 20) Heikki Rissanen Kuopiosta. 2l) Fredrika Antikainen samate.22) Olli Tuon onen luukaasta, 39vuotinen, mykkä synnyttyänsä. 23) Gustaf Adolf Koljonen Rautalammilta, 23 muotinen. 24) Paamo Hätinen Kuopiosta, 13 vuolinen, mykkä jo syntymästänsä. 25) Susanna Koistinen Kuopiosta, 8»vuotinen, korva-taudista tullutkuuromykäksi 6:lla muodellansa. 26) Lassi Pitkänen Nilsiästä, »nyfkä synnyttyänsä. 27) Lassi Laukonen Kuopiosta, tullut 2:lla vuodellansa kuuromykäksi taudista. 28) Anna Maria Korhonen Kuopiosta, 39 muotinen, mykkä syntymältänsä. 29) Maria Tuppurainen Kuopiosta, 40 vuoden vanha, mykkä syntymältänsä. 30) Maria Kunonen Kuopista, 19«vuotinen, 8:lla vuodellansa tullut vasta kuuro-mykäksi, ja 31) Jaakko Smot t Juutalainen Kuopiosta, 9 muotinen.
–Vlioppilais kartanoneduksi aikoo oppilaslaulu-yhtiö 17 p. tatiikuuta täällä antaa laulanto-huvituksen, josta tämän fauna «deUUpäln nrvoUetuNe vlelsbNe annetaan tieto.
Särkilahden laivatehtaalta lykätään tänä iltana uusi siinä rakett» laiva mesille.
Hirvensalmesta, kirjoittaa A. I:p. M. että siellä Kirlonkokoukseesa jo m. 1851 on muutettu Kappalais-papinsaatavan maksua muka luonnollisemmalle sannalle. Ennen nimit» täin «n maksettu, jo noin 100 muotisen suostumuksen luukaan, miten mikin talo on suostunut; maan nyt muutettiin se manttaalitlain.
Mutta unten lienee luvunlaskut pettäneet, että nyt sen uuden sominnon mukaan pappi saapi 17 tynnyriä vähempi kuin ennen. Tätä eimät pitäjäläiset olisi suinkaan tahtoneet, että pappinsa palkan piti mähetä, samalla kuin kansaa lisääntyy ja papin työt enenemät. Osiksi on tämä saattanut tulla siitäkin, että torpista ennen maksettiin 4 kappaa, maan nyt nykyisen kappalaisen pois muutettua 2 vuoden perästä rupeamat pääsemään 1 kapalla, ja ”kestit” eli loiset samote, sillä niille on määrätty 1 päivä työtä omassa ruumassansa eli sitte 1 kappa viljaa; maan ennemminhan kukin sen «viljana maksaa ja pappi niinmuodoin ei saa työpäiviii, maikka tarmitfifi niitä kyllä pappilanmaanviljelystöissä.
Tässä julkisessa valituksessa on merkillisintä, että sen tekee, ei pappi, vaan talon isäntä seurakunnassa.
lorvisista. Huutokosken rauta-rullkki inaasuunineen ja valssi-värkkineen on palanut 25 p. Kesäkuuta aamulla. Wahinko arvataan 1 miljoonaan 16 tuhanteen markkaan. Ruutin, jonka omistaja on Pietarissa asuva kollegian-neuvos Putiloff, luullaan olleen palo-makuutetun, ja kuin tulta ei ollut siinä pidetty kahteen päimään, niin on syytä annella sen olleen murha-polton.
Rautalammilta 29 päivä kesäkuuta 1861. Taas lähden Tapiota nöyrästi pyytämään, jos ukko miihtisi ottaa kirjeeni viedäksensä uusille kumppaneilleen. Täältä ei muita ou Wuositutkinnon Leväsellä, miime laumantaina 6 p. t. k. alotti Herra KumernööriKnut Furuhielm seuraamaisella puheella, jonka koulun johtoja suomenkielellä luki:
”Kahdeksan kuukautta sitte olimme täällä koossa amaamassa tätä oppi-laitosta, jota jokainen rehellinen Savolainen tarkastaa iloisimmilla toivoilla rakastetun kotimaansa edistyinlseksi varallisuudessa ja sivistyksessä, tämä on oppilaitos, jonka ei ainoasti pitäisi jossakussa määrässä palkita kansakoulua, nimkauvan kuin näitä vielä ei ole keritty ma<issaul!ne yleisemmästi toimeen saada, maan myöskinlevittää taitoa ja rakkautta maanviljelykseen, tähän meidän rikkainipaan aineellisen maratlisuuden lähteesen, niinmyös herättää sitä meillä vielä torkkuvaa ymmärrystä ahkeran ja ajatteleman työntekijän hyödyllisyydestä ia kunniasta. Emme kyllä voi vielä tällä lyhpvellii ajalla kuin Leväsen Maaviljelyskoulu on ollut toimessa^ odottaa nähdäksellllne mitään loistamia esimerkkiä oppilaisten edistymisestä, ja sitä kunnotonta tilaa, jossa ne pienet viljellyt maapalaset tämän ympäristölläolivat kontua maastaan olettaisin, ei ole voitu vielä paljo parantaa, mutta minä toivon näkemiimme hymän alun toimotuksiemme täyttämiselle.
Kaikinpuolin moittimattoman käytöksenrinnalla, ovat oppilaiset yleensä, koulun Johtajan todistuksen mukaan, näyttäneet kiitettävää ahkeruutta; erittäinkin ei Johtokunta voi olla tyytymäisyydellä ja kiitollisuudella nimittämättä tässä tilaisuudessa, maksavata oppilaista Miehel Miehelsson Kankaanpään pitäjästä Turun lääniä, joka on näyttänyt itsellänsä oleman erinomaisen hpmän tahdon ia halun oppimaan kaikkea, mitä maamiehen toimiin kuuluu ja esimerkillisellä ahkeruudella on hän voimansa mukaan tarkastanut sitä sekä tieteellistä että käytännöllistä opetusta jota tähänasti on moitu koulussa antaa. Sitä lähinnä omat ahkeruudestansa kiitoksen ansainneet maksama-oppilas Jo» han Sillander Merlkarmion pitäjästä Turun lääniä sekä vapaa^ oppilaat Damid Hoffren Kuopion pitäjästä, Nikodemus Niloni Kontiolahden kappelista. Petter Ikonen Nurmeksesta, Henrik Rissanen Nilsiästä, Lars Adolf Savolainen samate Nilsiästä ia loftan Hänninen Nautalammilta.
Alottakamme eniunäinen julkinen tutkinto oppilaistenkanssa tässä koulussa, niissä aineissa iotka ovat olleet opetuksen tarkoituksena, mutta sitä ennen kääntykämme Häneen, loka yksinään moipi kääntää toimituksemme parhain räin ia antaa kas» vun siinä, missä me kastelemme!”
Luulonen:
sumaansa yhtä mahan, kuin häntä itseänsä.
Luulonen:
sinä et aikaa anna minun selittää afiata tar-» kelmuin. Se neito, johonka olen rakastunut, ei salli minun muuta kuin häntä puhutella maan. Kotokuukauteen, lonka aikaa nyt olen hänen lempeä ja rakkauttansa etsinyt, enole kertaakaan mielii saanut häntä silmiltänsä heittämään sitä peittoa, jonka alla hän suojelee sulon muotonsa ihanuutta.
Matti:
niinpä jääkää hymästi herra! hupsu mikä olenki, kun miihdin seisoa tässä ja tämmöistä lorun laskua kuunnella.
Luulonen:
se komuus. jolla hän minua kohtelee ei suinkaan ole rakkauttani vähentänyt, pikemmin sitä maan siihen määrin kiihdyttänyt, että olen ikään kuin mieltäni vajaalla.
Matti:
Hiidenko lamalla herra sitte on moinut häneen rakastua? Luulonen:
tätä en tarmitse pelätä. Siitä olen marsin makuutettu, että hän kasmoiltaan on kaunis ja sulo niinkuin ar» mas päivän koitto.
Matti:
no tämähän on oikein hullua. Sitenmöisi, hymii herra, helposti niinki tapahtua, että kun kerranki tulemat haan» ne pidettämiksi ia morsiammenne miimeinki paljastaamuotonsa, se ihana, lemmittetty impi, jonka senne, huna-huulia etsitte suudellukäkkiä muuttuu kurttuiseksi homekorva-akaksi, jota pahinki »venäläinen peljästyisi.
Matti:niin annelin minäki tässä menneellä viikolla, kuin katsomatta ostin torilta astiallisen voita, maan jälestapiiin kun aukaisin kannen, olikin koko astia paljasta ihraa täynnä.
Luulonen:
”AH miten sun vertauksesi omat törkeitä ia rumia!” Matti:
rumia eli ei, omat ne ainakin tosia. Luoja on sallinut meille silmät katsoaksemme ja kädet, joilla koittelisimme, ja tätä osmiittaa seurasin minä, ennenkuin Annani kihlasin.
Luulonen:
minä makuutan sulle, että kuinka kaunis hän muutoin olisi ollutki, en häntä olisi puoleksikaan niin paljon rakastunut, jos hän heti kohta olisi näyttäynyt minulle.
Matti:
tämä on minusta Espanialainen rakastumisen tapa, jota minä en ymmärrä. Waan kertokaa minulle, kuinka teille tämä kaikki tapahtui.
Luulonen:Koska noinkuukauden aikaa ssttepilkkopimeässa Ensimämen Näytös Ensi kohtaus.
Luulonen. Matti.
Matti:
se on totinen tosi, dymä Herra että, ell’en olisi ääntänne kuullut, niin en millään tavalla olisi moinut tuntea Teitä, siten olette kuukaudessa, jonka aikaa olen poikessa ollut, muuttuneet entisestänne.
Luulonen:
Ah! sinusta maan näyttää siltä.
Matti:
Matkalle lähteissäni olitte Te, hymä herranilihama kuin romasti, maan nyt olette te näöltänne piammastaan haamun eli linnunpeloituksen muotoinen. Warmaan joko on Herra sairastanut eli johon-kuhun neitoseen rakastunut.
Luulonen:
niinpä niin.
Matti:
onkos herra sitte sairastanut? Luulonen:
en.
sairaana en ole ollut.
Matti:
niinpä on herra sitte rakkauden pauloihin sidottu.
Luulonen:
saattaapa sitä olla.
Matti:
kehenkäs herra sitte on rakastunut? Luulonen:
sitä en tosiaan tiedä.
Matti:
mitä tähtää näin ihmeellinen pube? Luulonen:
ihmeellistä eli ei, vaan niin on kuilenki asian Matti:
heretkää jo, hyvä herra, leikkiä laskemasta!maan onkos morsiamenne kaunis? Matti:
niinpä alan jo asian armata. Kihlaus on tapahtunut hänen ja teidän ystämäinne kautta, niin, ett’ette toinen toistanne tunne »muta kuin heidän kumailluksistaan.
Luulonen:
sitä en toden totta tiedä.
Luulonen:
puheestasi kyllä hamaitsen, ett’et minua, Matti, »vielä täydelleen tunne; sillä minä en kuuna päivänä knsioisi puhemiehen kautta.
Matti:
Te ette kosi itse ettekä toisen kautta, ja ydtä k.iikki olette Te kihloissa, kenpäs noin oudon puheen selittäin. Juurihan se on yhtä kuin jos sanoisin ”minä en koskaan paikkaa housujani itse enkä korjuuta niitä toisella ja kuitenki tulemat ne korjatuksi.
Matti:
minä en, hymä herra, taidalatinaa puhua, ja semmoista taas suomeksi sanoa, tuntuu minusta kankealta, siis suokoo se byvä herra minulle anteeksi.
Waan onkos teidän morsiamellanne sitte hyvin rikkautta? Luulonen:
kun sinä. Matti semmoisia vertauksia käytät, tulisisimun mähintäänki sanoa:
»»n» oompkraison, se on suo» meksi:
”tuhmaa puhettani elkää pahastuko!” Luulonen:
te alempisäätyiset kyselette aina eufimäiseksi rikkautta.
Matti:
ia Te korkeasäätpiset, suokaa anteeksi, te’etle aivan sensä ja vaurastuneet sekä maamilielykseen ja karjan hoitoon kuulumissa opinaineissa että myöskin muussa pleisemmässä tie» dossa, niinkuin maaia luonnon tieteen aikeissa ynnä untanto-opissa, luvunlaskussa ja kirjoitustaidossa. Warfinkin tekivät uuehiset oppilaat mielestämme hymiin selman siitä, mitä heille mitanto ia miimanto opissa oli neumottu sainoin kuin useammalla heistä näkyi oleman hymä kätempps kirjoituksessa.
Tutkinto päät» tyi sillä, että niinkutsutulla Skottlannin auralle tehtiin koitto» kynnös eräällä nurmikolla, joka koitos, maikka maa oliepätasaista ja kimistä, tyydytti kaikkein vaatimukset. Kuuntelijoita oli tut» kinnossa joka säädystä pallon, niin maamiljelijöitä, kuin virkamiehiä, kauppiaita ja talonpoikia.
Komedia kolniessa näytöksessä.
Holberg’in mukaan.
Näyttäymättömätmorsiamet.
Jäsenet-Matin Näyttäymätöin.
Tämän veli.
Saara.
Luulonen, herra.
Matti, palvelijansa.
Anna. Matin morsian.
Luulosen Näyttäymätöin.
samate.
Ah, sanokaas nyt, hymä herra, kumminkin, jos tvlelte hänen kanssansa saamaan paljon rahoja.
Luulonen:
en lumalamita sitä tiedä.
Matti:
hittoakos se fitle on seumioinen naimistumua!
Onko hän kuinka manha? Luulonen:
en usko häntä komin vanhaksi.
Matti:
moineehan herra hänen kasmoistaan johonkimäärin nähdä ia annala, kuinka manha hän on.
Luulonen:
johan sen olen sinulle sanonut, etlen mmK milloinkaan ole hänen silmiänsä nähnyt.
Matti:
ja kuluminkin olette häneen rakastuneet.
Luulonen:
niin kyllä ja ylen kiihkeä onki rakkauteni.
Matti:
kun ette yhtä hymin rakastuneet MisfisipiläiSten kuninkaan tyttäreen.
Luulonen:
tämän kumman olen kohtakin sinulle seliltävä.
Matti! Te talonpoikaiset riennätte suoraa tietä matkanne perille, vaan »ne korkeampi säälyiset kulemme kierriitellen.
Teillä ei asian päättämiseksi vaadita kuin yksi ainoa kysymys:
tahdotteko ottaa minut? ja vastineeksi tahdon elien tah» do. Mutta meistä kun ei millään suloisuudella ole armoa, ioS sen komin mahalla maimalla tamoitamme, niin »»e aikomustemme perille päästäksemme valitsemme kaikkein maikeimman ia tpoläimmän tien.
Matti:
”niinpä lienee sekin mies sitte ollut ylen korkea» säätyinen ja ylevä joka Halikon kautta Ruotsiin kulki.” sillä tätähän aina muistellaan, jos joku perille päästäkseen kiertelee suotta aikojansa ja aivan syyttä tekee tyhjäntapaisia mutkia.
Waan lieneehän herra edes morsiamensa muotokuvan nähnyt? —
Ain-iiilii-k unäkli-litvise ineelä^la» ak liften 8, fu.i-t^«t.Herr 11.^. ll<>l, !!«<!'<N>l i <»!!il i Kuopio il VV. Hlolliakoss.
lörätnsIlnpton V. Wirxen, kommer älven unäer äett», ör att unäernölll», kouilnunikation emellan Xnnpin oen I, lluritBÄl», en i vee» kan, me<l inlöpande al XnnnuBoeli ’lmpllle-illlnaler, !^^Ble)tt oen ?!iuinlilu, Bunä, nielltaFllnäe nnB«ll^eillre oeli lrn, llt^o<iB, »».nit t)oFBeringar nneler lärelen enligt taxll. diilva lrän Xnopio tili I^g.uiitBl»ln, livarje niiB6l>^ Banit lran I, auiitB»lu, löräa^ till Kuopio livade 111. 51. in. Il, eBtll, uil>, ti«n linne» omdorä.
?i-önvält Li-^ss^erin, I^B.uritBlllli ntleinnllB 01 nuinein. enlli!, Bt mut kontant d^tainiuA, livilkQt äraäe », snä, mllie likrineä tillkij, nnll, ^ifvk»^boll, en iLFNiook uell en Gossel p^ietot. ven B«in lurmoäli^en a<^ mi»Bt»F kommit att tillein», siF äe»»^, iir itiUMIle »tt i-iittn, ini««t, Il.e»Ben s<«mg.eln, , !il>r löräelenal att ieli« liäiBllnll.
per«Blet inBl:ktpulvei’ i i1ll8l:«i’.
I^in te>rr en^el»k Ll»nkBvärtB, .
I’.na^lmv-Il, e»ux , ett dei-iiiuät ineäoi einot tandvärk.
luilliBiit liölepuiver.
l>.il>t^löi’B’B Oliemieal Ooaäeiäoe:
emot i-lieuinatisk värk.
I^in sneleraä Vllinll LelFiBlvt putBeller polerpniver för Bilkver odi ssiilä, nvurllfl»rdeten lil 3eBBll inetaiier O vlleker oeli utBeenele al n)’ll. Ipn, Petter a. ’/, Bkälp.
l. a. ?.
org.6i. Lkstii.ililiiiA»!’ al B».mml>. »1»^, tili olikn, priB6r e>el^ <iiiixilins In, , len I>lli’ l!n, lnjiili <x’l!
liHlliimäOliv eller Uatolja pä NouB6lin6i-, oel^ bomulls Hvit »oi^eiting 9 HVNrterB dreät.
lainne niiB6ulilli’.
Bomm».it)^6iBllmt 6iv6rB6 koit», v^rorl^o^^^^^^^UFINÄN» 8»1u i?. dollk»näe1:
niuttunn, 40 liup.
Bvkrt putent siili? diiiok. j 6:o <)opi6 6.0.
(>)’on 6:e».
li, uh)-, »krilook 60P16 billok.
ö Btuir6 oon >in6r« 2g, Bll(>r, Tulleita matkustajia:
5 p-nä heinäk. ruukinhoitaja Wahl Warkaudeeta seurahuoneessa; 8 p. luutnanttiBoldt Pietarista piispa FroSteruksessa; 8 p. herra Hougberg Lappeenrannasta seurahuoneessa, Pohjois Amerikan alamainen Norrgren nikkari Saurenissa, kirkkoherra
Öhqvist rouvineen Pietarista leskivouva Wiikissä, alaluutnanttiPehrmand LePPä »virroilta läänin kirjanhoitaja Pehrmandissa, maniselit Blom Lappeenrannasta työmies Wemannissa. sahankirjuri Sopanen Leppäivirroilta ja hovin haltia Sataloff Nautasalmelta lautamies Tolostssa, kippari Tornberg; 9 p. kollegioneu»vos Titoff, ja kauppamiehen poika Popoff Pietarista kestikievarissa, räätäli Parfeni Osipoff vaimoneen Pietarista kauppias Karapuehinassa.
kokelas ja oppilas Auren Helsingistä mamseli Aurenissa, H.
G. Hjerppe Helsingistä, konttoristi Q»viek ja vaprikin kirjuri Fagerlund Tampereelta sekä valtaneuvos von Born Oulusta kestikielvarissa; 11) P.
mamselit Kajander Rantasalmelta luutnantti Wintterissä. kapteni Nyberg rou»vineen Pietarista seurahuoueessa; 11 p. sor»vari Lukander Joensuusta nokimestari Tiaisessa.
Kuopiossa, P. Asehanin ja kumpp. kirjapainossa, 48l»l.
PainolMvan antanut:
C. A. THerman.
Yksityisiä Ilmoituksia.
Joka allekirjoittaneelta muistaalamaksi saaneensa ”Suomen kanssan satuja ja tarinoita” Ija II osa yhteen nidottuna olkoon hyvä ja ilmoittakoon sen hänelle. E. Rudb Harjulan tienhaarasta löydettiin sirppi, jonka nimimerkillään saapi omistaja Leväsen maaviljelyskonlun oppilaalta Olli Kuittiselta.
Huomaitkaa! Mä minulla löytyy myötälväksi kotona ja hyvästi tehtyjä seinä-kelloja ja vaSta-edeS saapi niitä tilata, joka tahtoo, ja mitä laatua kukin haluaa.
uurimaakari.
P. Räsänen, Niime laulvantaiua «, na p:nä tätä Heinäkuuta, putosi gymnaasitartanon ja leipuri Wiikin välille yksi ruunipohja esiliina valteiden laitajuovien kanssa; jos )oku hy»vä ihminen olisi sen löytänyt, niin ilmoittaisi palkintoa vastaan P. Asehanin ja kumpp. kirja-paino-kartanossa.
llsee tälliä mitä Etaan) kamelin eräässä kävely-puistossa aukesi äkkiä lähellä olema ikkuna ja korvaani kohtasi ääni kaunis niinkuin enkelin, joka kutsui minua nimeltä, kpsyen:
miksikä niin ajatuksissani kamelin.
Kyselijän suloinen ääni sulatti paikallasydämeni ja hartaalla innolla rukoilin minä, että hän soisi mun ihaella muotonsa sulavaa kauneutta. Mutta turhaan. Wasta pitkällisen puheen perästä lupasi hän vihdoinki mun huomenna taas tulla hänen puheellansa. Arvaltavasti en tätä tilaisuutta laimin lyönyt, ja tässä toisessa kanssapuheessamme tulin havaitsemaan, etteimielensä ollut minua kohtaan nurja. Hän lupasi näpttäydii minulle, kun aika tulisi, ja vaati vaatimiseen, että tyytyisin tähän, kosk’ei hän tärkeistä syistä voinut tätä nykyä roielä muulla lamalla osoittaa suosiotansa. Tätä hänen tahtoansa olenki noudattanut ja samoilla, kyllä kovilla ehdoilla pitkittänyt tavallisia kanssapuheitamme.
Wasta noin pari viikkoa sitte koska yksinäni taas lyStäilin muutamassa kämelypuislosia, piiritti minut äkkiä 8 tuntemattomaksi puetettua herraa, jotka sanaakaan mirkkamatta mäkisen meimät minut komeihin maunuihin, joilla ajoivat kaupungin ulkopuolelle ja pysähtyivät kaunoisenlysti linnan eteen, jossa tulin suurella kunnian osoituksella mastaan otetuksi.
Siellä saattimat minun salista saliin, jotka kaikki olimat toinen toistansa kauniimpia, ja tämä kaikki tapahtui ihan hiljaa ja ääneti. Wihdoinki tulin muutamaan saliin, johon oli marustettu suuri, korea pöytä hekkumallisia ruokalaitoksia täynnä. Ta-, maäi, nianä»h^d^e>ss«ä^mMhuo^k^aiMlinm<a'”itsekseni:
”hyvä ltu^maatv^^kuWite^M^ «n mer Mlomaalta.
Unkarin maalta kuuluu tyytymättömyys ja levottomuus kansassa yhä vaan kuohuman ja Itävallan keisari on sentähden ko’onut 3N tuh. sotamiestä Unkarin pääkaupungin tienoille.
Paavin terveyden tilaa sanotaan hyvin huonoksi.
Turkin «man vasta kuollut sultani Abdul Medsehid oli syntynyt v. 1823 ia tuli Sultaniksi tahi Keisariksi v. 1839.
Hän koitti maalleen toilnittaa parannuksia kaikissa kohdissa, luutta turMvMepa nuo ei aina olleet niin l)l)vin suodul. Tamä vainaja jätti jälkensä 14 lasta 6 poikaa ja 8 tytärtä;mutta Turkin maan säännöin mukaan hänen vanhin veljensä Abdul Aziz syntynyt v. 1830 on astunut Sultanin istuimelle.
Kllullltuksia. Koska hakemusaika opettajan virkaan täkäläisessä koulussa työtä tekeväisen säädyn poika-lapsille 22 p vnme kulunutta kesäkuuta on ohitse mennyt, ja mainitun koulun Johtokunta tämän viran iällensä asettamiseksi tänä päivänä on tehnyt esityksen, kutsutaan Kuopion kaupungin seurakunnan kaikki talolliset jäsenet yhteiseen kirkon kokoukseen, joka pidetään täkäläisessä tuomiokirkossa suununtaina 4 p. tulrvataElokuuta, jumalan palveluksen päätettyä, kukin puolesta» huudollansa päättäakseusä tätä kaupungin kasvavata nuorisoa niin tärkeästi toskevata asiata. Kuopiossa tl p. Kesäluuta 1881. A. G. Vora.
Beäl>, n n.nBöllnin^Bti<!en tili lär», reHenBten via liär^^rllnäe 8kol», Ar ardetanäe Kls, BBenB ineei elen 22 BiBtliäne tili änäa^ ätt, oen Direlltionen lur »a^äe «l<altl i<^n^ upprättat lörBlaA till öterdeBätt».n<!e al tjensten, Baminanll»lln, B KuopioBtaäBiurBl», inlin^B Baintelissa doln, Bte ineälemmar till allmän Btämma, »om lialle» i liärva lanäe Domkyrka löräa^en, (ien 4 Ieommanele elter Blntael linB^l , kör att mann^rant odi en kvar inedBin röBtalssöra 6enna lör BtaäenB uppvexanäe »liiste 8a iiö^Bt vi^ti^a ansselä^enliet. Xuupio äen 11 1861. t^. Lor^.
r. VV. I.anFNnu’.
Tapion Toimitus.
Jättimäistä puoli-vuositertaa Tapiosta daan tilata Kuopiossa P. Asehanin ja lumspapalirialaupassa 45 lopeelalla ja tallissa Suomen postikonttoreissa 60 topeetalla hopiassa. Kolo-^ naisia vllosikertoialin on vielä ia saatetaan lim Kotomaalta.
Kuopiosta.Hippakunnan sanomia.Konsistoriumissa 17 P. Heinäkuuta:
esiteltiin Pitäjänapulaisen virkaan Suonenjoella1) Kirkkoherran viran toimittaja Pelkijärvellä N.A.Berghäll, 2) Kirkkoherran apulainen Rautalammilla I.H. Lind ja 3) Neisjärven Kappalainen I. Waren. Määrättiin Kirkkoherran apulainen Suomussalmessa I. W. Krant lappalaisen viran toimittajaksi Haapajärven emäpitäjässä. Kappalaisen vaalissa Mäkimingissä 7 päivänä tätä kuuta lankesivat huudot niin, ettäPitäjän apulainen Kuivaniemellä, nimikirkkoherra loh. Carpen sai °/^ manttaalia, kirkkoherran viran toimittaja Novaniemella, nimikirkkoherraK.F.Tillman 12’/, manttaalia ja arnlovuoden saarnaajaMkimingissä N. Äieklin ’^/, , m—anttaalia. Mopistou 12-miehinen lauluvuta piti täällä laulantonsa tällä viikolla kestiviitkona ja perjantaina. Kuulijoita oli eusi kerralla yli 200 toisella 100. Nämä-laulannot onuistuivat erinomaisen hyvästi ja siis kaikkein kuulijain tyytyväisyydetsi, niin että monta erinäistä laulua pyydettiin vielä toiskertaan laulamaan.
Ensimäisessä lanlannossa oli ainoasti 1 suomalainen kansan laulu ”Syntymistään sureva, ” joka miellytti kaikkia kuutioita.
Meensä lauloivat nämä nuoret laulajat erinomaisen sointuvasti, voimakkaasti ja eloisasti.
Tähän lopetti nyt tämä laulukunta työnsä, matkaten jokainen totiinsa. He olivatkin nyt moniaissa viikoissa ehtineet pitää laulannoita lähes parissa kymmenessä kaupungissamme ja niin keränneet aivottuun tarkoitukseen, yli opistolaistartan— olle, noin 5 eli 6 tuhatta markkaa. Wiime lauvantaina kello 6 jälestä puolenpäivän lykättiin Särkilahden laivatehtaalta vesille 67-lästinen laiva, joka samassa tilaisuudessa sai nimekseen ”Ahkera.” Tämän omistaja onkauppahuone P. Wahl ja kumppani Viipurista. Se tulee kulkemaan ulkomerillä.
>
Tässä tilaisuudessa muisteltiin, milloiu ensimäiuenKuopiossa rakennettu laiva laskettiin vesille. Se on tapahtunut v.
1844, jolloin Kuopion kauppias Kellgren teetti täällä ensimäisen laivan nimeltä ”Koettelemus.” Samana vuonna ja laskettiin vesille toinenkin ’laiva ”Snovu” ja seuraavana ensinläinen höyrylaiva ”Kuopio” eli nykyinen ”Nys lott.” Sitte päivin ou täällä jo tehty monta laivaa, sekä suurempia, että pienempiä niinhyvin saimaalla, kuin nltomerillä knlkevia. Vanhempina aikoinka ei täällä sopinutkaan viela laivoja tehdä eikä laiva-liitettä pitää ennen k—uin Taipaleen kanava saatiin valmiitsi vasta v. 1840.
Leväsen maaviljelyskoulua tävi maavilielvksen ja yleisten töiden toimikunnan päällikkö herra senaattori ja ritari Sebastian Grirenberg viime torstaina tarkastamassa, jossa hänantoiopettajille sekä oppilaille yleisiä johteitaia nemvoja, mitä näissä kouluissaonpäätarkoitilksena pidettäivä.Erittäinkin oppilaisille tahtoi h:ra senaattori hyvin sopimalla tavalla lnieleen painaa, mitä heidän velvollisuuteensa kuuluu sekä koulussa ollessa että sieltä päästyä. Herra senaattori katsasteli sitten toulun huoneita ja muita kaluja sekä alulla olemia laitoksia, joista kaikista hän ilmoitti tMpväisMtänsä.
Täällä matkusti herra senanttori lo—uhkolan maaviljelyskoulua tarkastamaan. Strömsdahlin eli luvan ruukilta Nilsiän pitäjässä kuuluu se ilahuttava sanonia, että siellä on päätetty ruukin hallituksen puolesta kustantaa omituinen ruutiu saarnaaja, kirkko jakoulu, jota tulee pitämään sama ruukin pappi. Tarpeellisten huoneiden puutteessa ei tätä kaikkea voi alottaa ennenkuin syksystä vuodeu perästä.
Papille kuuluu olevan luvattu 400 hop.rupl.palttaa, asuinhuoneet ja polttopuut, ehkäpä kynttilätkin.
lonhkolan maaviljelyskoulun Tohmajärvellä vuosituttiunou, joka ensin oli määrätty elokuun 23 pitsi, mintuin Tapion 2? n:rossa jo ilmoitettiin, on johtotuuta väliiu tulleista syistä muuttanut kuukautta myöhemmäksi eli maanantaiksi 2!l p. tulevaa syyskuuta, ja toivoisi Kuopion läänin hankkeissa oleva talousseura saavansa samassa tilaisuudessa pitää maaviljeliäin tokousta louhkolassa, jos vaan seura ehtisi saada hylviösä ajoin sitä ennen asianomaisen luvan ja vahvistutseu asettumisellensa, jota ei vielätään ole kuulunut.
Hämeenlinuasta 6 p:ä heiuätuuta. Kärkkäällä niielellä odotimme vuodeu alussa Tapion tuonmetsän ukonhalliparran mietteitä ja mielenlaatua. Sillä totta sanoen, tuo Tapio, ehkä tuttu joKalevalan ajoista, oli kuitenkin vähän tamoavaineu nimi että könttiäniinreimasti julkisuuden ohjaksiin. Waan eipä tässä ollut vaa^aa vähintätään, loska ukko on mielenlaadultansa mintuin ultouäöltäusätiu niin peräti siisti ja siivo että siinä on vaitea huomalta vauhaa sannnaltunutta metsän haltiata. Niinpä aita muuttaa laitti! Tapio on erittäin onnistunut saamaan ueitistenlm suosiota, ja näkyy niitä myös suojelevan ’oikein vanhan ajan jalomielisellä urhoollisuudella.
Se tosin ei ole Tapiolle vähin ansio, että näin tehoittaa meidän Suomalaisia neitisiä kirjallisiin yrityksiin, sillä siitä puhkeaa niillekin monta halua tiedon ja taidon perään.
Kuin nykyjään on suomalaisuutta ja suomenkieltä edistetty jotenkin vaurailla askeleilla ja on sentähden Pysynyt enemmin elivähemmin yleisenä aineena ei ainoastaan julkisuudessa vaan myös erinäisissä seuroissakin ei siis ole ihmettä, jos sen ympärille kerääntyy sekä puolustajia että vastustajia, totisiaharrastajia eli ylen tatseellisia imartelioita. Ei kauvan aikaa sitten kuulin erään (joka kanssa luki itsensä suomalaisuuden harrastajien joukkoon) sanovan että, uiinkamvan tuin ei suomenkieli löydä harrastajia vallas rou 3t:o 2». lal»! Ll Sanomia Salvosta ja Oai jalas ta.
Jaetaan Kuopiossa:
P. Asehanin ja Kunipp. Kirjakaupassa kello 12 Päivällä.
Laumantama 20 päiväna Heinäkuuta.
Hinta vuosikerralta:
3 markkaa 40 penniä ja puolelta:
1 markka 80 penniä.
8 Sunnuntaina Kolminaisuuden päiväStä saarnaamat:
Puolipäivä-saarnan. ruotsal. vara kirkkoherra Beyrath ja suomal. vara kirkkoherra Nykopp.
Katetismuösaarnan pitää suomeksi kappalainen Granit.
Ilmoitus.
»
Tapio ehkä jo kyllästyy kirjeeni pituuteen, sentähden jää hy Hsti toiseen kertaan! ystäväsi Hissa
>n.
Nyt ou laas eräe. ullsi esitys annettu ruotsia lulvvan yleisön täsiin Turun ruotsalaisissa sanomissa (Hbo Underrättelser) n:rou 4? kanssa sitä varten erittäin lähetetyssä pittusessa lisälehdessä. Siinä nimittäin lähettäjä
s esittelee, että Suomessa olisi jo aita saada toimeen vakinainen kirjaja puhe-kieli ja että siksi olisi pan» lava ”piplia’suomi”, joula mutaan ja oppimista varten pitäisi telvollisia ja täydellisiä sanatirjoja, kieli-oppia, oppija kielikirjoja taitavain miesten toimittaman ja ne hyvin tannattaisi, tuin niitä ostettaisiin vähintäin 10, 0W kappaletta.
Pää-asiassa ei meillä ole mitään sitä vastaan. Hyvä kyllä olisi että saataisiin yksi vakinainen suomenkirjoitusja puhe-kieli; mutta kysymme, josko se esitelty ”pipliasuomi” on semmoinen, että sillä tultasiin toimeen kaikissa asioissa? Löytyykö pipliassa sanoja kaikkiin tieteisiin, että siiuä löytyvillä sanoilla ja pipliansanatirjalla yksinään tultasiin toimeen? 3)uto pipliasuomi sitte virheetöntä suomenkieltä seka sanainsa että lause-ratVunutseusa puolesta? Näitä kaittia tahtosimme epäillä.
Toiselta puoleu ei meistä nähdeu ole uykyisellä yleisemmällä kirjoitus-suomella ja pipliassa olevalla muuta eroitusta tuin se vaan, että nykyiset kirjoittajat tahtovat karsia pois muukalaisuuksia setä savoissa että lause-ratenuutsessa ja niin saada tieltämme oikealle ja puhtaalle suomalaiselle pohjalle. Jos joitaluita yksityisiä sanoja kustakin murteesta välistä on päässyt tirjoitutsiin, niin se ei pää-asiassa mitään haittaa.
Wäärin on kutsua nykyistä kirjakieltä Savon ja Karjalan kieleksi, eikä sitä teekään oikiat suomeutieleu tuutiat. Suomenkieleu murteet eivät kutaan eriä toisistausa niin paljoa, ettei toisen maatuunan miehet mistä hyvänsä ymmärtäisi toistansa. Joka sitä sanoo, se ei olekaan puhdas suomalainen minkään suomen murteen eipä sen luullun pipliasuomeukaan jälkeen. Msi ja toinen ytsityineu sana ja l^ppalee» nimitys saattaa kyllä kussakin maakunnassa olla onto toiselle, vaan se ei ole suuri haitta. Pian niistä tavallisesti selville päästään; vaikka niistä kyllä usein, muun puheenaineen puutteessa, kulillaan väiteltävän keskenänsä, niin että klikin kiittää oma» murteeusa eroavia uimityksiä ”oileatsi.” Sitäkään ei tee ymmärtäväisemmät, jotka antavat kuntin niurleen olla anvollänsa, kllinhan vaan selvilte tulevat.
Näin ollen, voipi päättää, ettei suomalaisteu tarvitse enää menua takaperiu kirjakielensä suhteen, vaan että kyllä vähitellen itsestänsä tasautuu selvä ja vatiuaineu lirjoitus-tieli, maltettatoou vaan rauhassa kärsiä mitä vähiä sekoituksia, mitä tänä vapaan harjoituksen eli suomalaisen kirjakielen koulu-aitana voipi sattua.
Häiriiytset mitä tästä eusialussa voipi tulla, emme lnule tetään hirteen vievän, varsintin kuin toivoa voipi, ettei tästä lähdin enää niin itsepäisesti, tuin moniaat kirjoittajat näihin asti ovat tehneet, tahdota tunkea tirjoitnskieleen murteeusa erinäisyyksiä tahi muita vma-tekosia perustuksia, joita ei fe vähitellen syntyvä ja muodostuva yleinen kirjakieli voi omistaa.
Emme siis pidä tarpeellisena esitellä ja innoitella nykyisen, monipuolisesti viallisen pipliasuomen lailliseksi suomalaisen kirjakielen perustukseksi panemisesta, silloin kuin meillä on harjoituksen kautta syntymäisillään puhdas eikä mikään maakunnallinen kirjakieli, jonka mukaan Pipliankin täytyy aitonaan torjattaa. Tämän kaiten toimeen saatuamme voimme sitä vasta sitte nimittää pipliatahi mitsi mnuksi kirja-suomeksi. Ja edellä maiuitunlaiset puheet, mitä oli sauotusfa ruotsalaisten Turun sanomain lisälehdessä suomeu kirjakielen asioista, pidämme liiallisina, asian tuntemattomuudesta tuleviua kuvailemisiua ja hätäilemisinä, joihin ei todellisuudessa syytä ole. . A. M-u.
Sananen Suomen kirjakielestä.
Uudet esittelytset ja innoittelemiset ovat kyllä hyvät ja tarpeelliset niissäasioissa, joissa onparannuksen syytäjatoisekseenparannuksenaika jokäsissä. Semmoiset esitykset otetaankin ilolla jatunuioitutsellamietittäväksi.
Mutta kuin iunoitellaan ylenmääräisesti ja asiassa, jossa ei ole sanottavaa syytä ja jonka aika ei ole vielä tullut ja siis ei parannukseen vieläoikeata syytä, niin semmoiset esitykset eivät muuta voi kuin herättäv— ät yleistä moitetta, lasteella pitämistä ja pahimmassa tapauksessa vihaakin ssitteliällensä. Näin se näyttää käyneen venytkeiden asiassa.
Näin on osiksi käymäsillään kansakoulun asiassa. Tässä tosin ei ole itse asia vähä«arvonen ja ajantin tuunustaa jokainen ymlnnrtäväinen olevan jo tuumitella ja neuvotella kansan opetuksesta; mutta esitelty malli pidetään liian hyvänä vielä tänä aikana meille ja mahdottomana saada sitä todellisuudessa toimeen pannuksi, niinkuin se on paperille tuvattu. Tämän taiten kuitenkin aika näyttää ja tasailee, ettei tarvitsisi näin hyvässä ja tärkeässä asiassa varsin tovin innoitella vastaan eikä kumota koto esitystä senvuotsi, jos siinä on semmoistatin, joka ei vielä meille sopisi. Sillähän siitä päästään, että ne jätetään syrjään ja seurataan vaan pää<asioita, mitkä jo laatuun läyvät.
Näyttäymättömät morsiamet. (Jatkoa viime niroon).
Matti:
niintös herra sitte säikähtpi? Lllulonen:
pelosta ja siilkähdyksestä olin melkein meneh» tplnässä.
Matti:
lllinä puolestani taas en siten voisi reläslpa pop» tää, ioka on hyviä ruokia läpimä.
vien eli neilislen seurassa, ei sille ole lonvomislalaa» ylei^lä puhelielen »valtaa seura eläniässä. Jota vastoin jos terran niin lepahtuisi, olisi suomalaisuudelle luleva täydellisin ja onnellisin voitto.
Minä tunnen yleisesti niin vähän näitä maamme hemputoita, että voisin välttää tätä päätös:ä vastaan. Sen vaan olen tuullut ja osiksi tiedän varmasti, että useammissa neiti-kouluissa spensiousanstalt) kyllä luetaan ja opetetaan ranskan, saksan selä ruotsin tieliä, vaan suomen kielestä siitä ei huolita. Niiu ole» tuullut että täällä H:n neiti-koulussa ei paljon smvaita enään ruotsintaan kieltä, vaan pakotetaan keskinäiseksi koulun puhekieleksi saksaa. Otava sanoo t. W. 21 n:ssa että Viipurin isommassa ueititouluösa on opetettu suomenkin kieltä vähän aitaa, vaan siellätaäu ei ole suomen tielelle annettu ”omiuaisia tlintia” ja tletäuiälöintä lieuee, jos vaslakaan saapi. Tästä uätyy että suomeukieli ou vielä kohden huonolla ja huitentelevalla portaalla uäideu ueitisteu ja rouvien monimielisyydessä.
Muuteu oikeiu ilomielin soisimme että niin helliltä sormilta väänuettäisi suomalaisuudelle voitou-seppelettä! ”Ei taito laataksi ole” sanotaan, ja niin tuo outiu, sillä hyvä olisi oppia ja osata vaikka kuinka monta tieltä. Waan jota oman maansa tieltä ei ymmärrä yleutatseen ja tylmälistoisuuden tähde», hauella enluulisi olevan rahtuataan tansallisuuden tuutoa, tai sitteu on siitä aivan väärä eli peräti heitto käsityö.
Ihastuksella saimuie Tapion 25 n’ssa nähdä kirjoituksen Mitelis ta, että sieltä tämän tuuu 1p:nä piti alettaman uloöantamaan pikkuista lviilko-lehteä. Mutta merkillistä oli siinäkin, että siellä niin Savolaisessa kaupungissa tuli ”liista” jos se piti oleman suomalainen »vai ruotsalainen. Päätetty oli kuitenkin että se tulee olemaan suomalainen, vaan saapi ruotsalaisen lisalehden. ylipäätään arvelen että tämä sanomalehti on aivottu Suomalaisille.
Waan mitä peltkä-Suomalaiset tetelvät tuolla ruotsalaisella lisälehdellä, sitä en voi ymmärtää? Muutoin ei tänne Hämeen puolelle kuulu mitään merkillistä, kuin että eletään hiljaisuudessa. Hämäläiuen odottaa aina niitä , .parempia aikoja”, vaikka sitä odottaessa ehtii jo monta mekkoa kulua i» mustettua. Täällä on msiMän oUut Topografi upsieriamittailemassa vesi-väyliä alaspäi» Kymijokea. Toivottava kyllä olisi että jonkinlainen parannus kulkuneuvoissa j. n. e. virkistyttäisi meidänkin torttuvia seutujamme. Sanomalehtiä ja muita sivistyttäviä ja opettavia kirjoja luetaan täällä aivan vähäu. Kysyttyäni kerran yhdeltä Asiktalaiselta, jos talonpojat heidän pitäjässä lukevat sanomalehtiä, niin sain vastaukseksi:
”muualla en tiedä sanomalehtiä luettavan toto pitäjässä tuin Lautkalassa”. Tähän täytyy muistuttaani että Asikkalassa onkin kohden raataa ja törkeä-tapaistarah »vasta.
Luulonen:
pidä suusi kiinni ja anna mun kertoa asia loppuun. Ensi pelästyksestä päästyäni, miehistyi mieleni taas.
ia rohkeasti vastasin niinä tuhat kertaa ennen kuolemani kuin näyttäymättömänlemmittyni hylkäisin. Wanha mainio, jota puhuttelin, sanoi suuresti sääliivänsä mun ilsepäisyyttäni ia koki kaikella tapaasaattaa minua paremmallepolulle, muislulellen yhdeltä puolen sitä onnea iahefkumallisuutta, jostamoisin osalliseksi tulla ja toisaalta taas emäntänsä mihaa, iota ei muu kuin mi» nun mereni möisi sammuttaa. Mutta vastaukseni vakama oli, ett’ei minua itse piru saisi päätöksestäni. Tämän koman sanall kuultuansa läksi hän pois, jättäen minut yksinäni saliin, jossa seisoin ja odottelin kuolemani karmasta tuomiota. Wihdoin ilmeslyimät entiset 8 herraa, sitoim.nhuimin silmäin, eteen ja meimät minut maunuihin. niinkuin tullessakin. Minä luulin mestuu paikalle mietämäni, maan kuin Maunuista pääsin ia hamatsi» olemani ihko yksinäni, repäsin minä huimin silmiltäni, jostanäin olemani kaiketta vaaratta samalla paikalla, josta olin vietynä ja koska aika oli juuri se, jona lemmittyni oli kutsunut minut puheellensa, menin lninä sinne ja kerroin mitä luulle oli tapahtunut.
Näyttäymätöin yslamäni kuuli kauhistuksella kertomusseni ja kehoitti minua pysymäisyliteen, taaten, etten sitäkoskaan katuisi. Waan ei nytkään ollut mulla sitä onnea, että ol«si>> hänen silmiänsä ia niiden suloa loistetta saanut ihaella.
Matti:
ia herra rakastaa däntä yhä mielä yhtä suuresti? Luulonen:
enemmän kuin konsana, sillä juuri tämä ha» nen erinomainen käytöksensä, joka montakin vihastuttaisi, tuottaa maan uutta sytykettä rakkauteni tulelle. Kohta toimon kuitenki pääsemän! toimotusteni perille, sillä hän on lumannut tällä hetkellä tulla lanne minun pubuleltamaksi, fumminki sillä ehdolla, että silmänsä niinkuin ennenkin omat peitetyt.
Matti:
ah. mikä armo ja laupeus hänen puolestansa.
Ponnettoman pysymäisyytenne palkinnoksi, jossa mahalla olette menettäneet henkenne, suodaan teille se ääretöin armo, että saatte katsastaa häntä selästä päin. Kuulkaas herra, jos hän tulee tänne yksinänsä, täytyy hänen näyttää silmänsä, maikka perhana olisi; sillä tässä asiassa on jotakin petosta, ja ellei herra uskalla remäistä peitettä hänen silmiltänsä, tekee Matti sen.
Luulonen:
joka sen uskaltaisi tel^da, sen kuolema perisi maikkapa hän olisi oma velieni. E>, kärsivällisyudellä tahdon minä malttaa miellän, ’, kunne aika tuleepi
Waan tuossa tulee joku. Epäilemättä on se hän.
Matti:
hän on tosiaanki vartaloltaan sievä! Jos hän muun puolesta on yhtä soma, moisin maikka itsekin lakastua häneen, niin kolkko ja kylmä kuin onkin luontoni.
Luulon en:
»llinä pelkästä pelosta en tiennyt, Malli! missä olin enkä »nila mun tehdä pilaisi.
Luulonen:
siinä samassa tuli huoneesen eräs neito niin kaunis ia ihana ettei maailmassa hänen menaistansa, istahtaen pöytääniakädellänsä»viitaten minulle, että tekisi»» muka samate,
jonka siis teinki.
Matti:
mitäkö tehdä pitäisi? minä olisin istunut pöytään enkä yhtäkään ruuan lana säästänyt.
Waan kuinkas teille muutoin sitte kämi.
Matti:
se on uskottava. Siinähän oli nyt tarionanne kaikki ne hyvät ja herkut »uita ihminen tässä martaassa maailmassa toivoa voi.
Luulonen:
leppeästi kehoitti hän »uinua syömään mutta rintaani ahdisti semmoinen hämmästys ja pelko, etlen palaistakaan maistaa voinut.
Matti:
teidän puhettanne kuunnellessa, hyvä herra, onpi »vähällä hulluksi tulla. Jos mun rintani ahdistuisi siitä, että minulle pehmoinen tuoli tarittaisi istuttamaksi ja että tyköni tuotaisi ruokaa, viinaa ja kauniita neitosia, silloin ei minulla olisi mieltä päässä eikä sydäntä rinnassani, ja minua todella saisi sanoa Wouhka Wauhkoiseksi.
Luulonen:
heitä jo heriat ia kunnottomat puheesi Matti!
ia anna mulle aikaa kertoa asia loppuun. Wäl)än aikaa ihan ääneti ollen hiukan syötyänsä viittaisi hän ralveliioillen, että heidän tuli huoneesta ulota. Kun tämä käsky oli kuultu, alkoi hän ensin spväsli huokailla, josta miilueinki sanoiksi virkkoi näin:
hyvä herra, tarkoin kyllä tubiin ia lainan, missä ajatuksenne ajelrmat, ja minä olen ilmiin saanut, ketä Te rakastatte.
Mutta turhaa on rakastamisenne. Samoin toivoo teidän lemniittynne turhaan saamansa nauttia rakkaillenne hedelmiä; sillä hänellä on killvoiltelija, jota on vaikea vastustella.”
Pelosta »vamisten kysyin minä, ken ia kussa tämä kilvoitteliia oli. Hän vastasi, sien kyllä tietää saavani, ja kumaili siitä nyt tarkoilleen sekä hänen rikkautensa että suuren sukunsa ja ihanuutensa, ke» hoiltaen minua kohteliaasti luopumaan sen rakkaudesta, jota mun mieleui halasi.
Tästä keboitukses.a huolimatta vastassn minä lniehullNilisesti:
”korkea annonne! Waikkapa »nainittu lelninietynikillvoitteliia kauneutensa ja lelnpeän luontonsa puolesta olisi vielä Teidän vertainen, ei mikään muu tässä maailmassa kuin kuolema saa minua luopumaan näyttäymättömästä ystamästani.” Tästä »»arkästyen nousi l)än istumiltaan ia läksi pois, jälläin nnnut tuokioksi yksikseni iuurikuin tarkemmin lniettiäkseni hänen lekelnää elltyslänsä.
Wähän aian päästä tuli huoneesen vanl’a armoisa vainv, antaen minulle kättä, ja sanoi:
”t ilanne losin säälittää minua; sillä arvallava on että emäntäni, iota »vasta puhustelitte ei suinkaan jätä sitä ylenkatsetta kostamitta, jolla häntä olette kohdelleet.”
Minä puolestani»vastasin, että se minua suuresti paheksuttaisi, jos jotenki olisin hänen emäntänsä unelta loukannut vaan elt’en ollenkaan arvannut, »liiten häntä kohtaan olisin ylenkatsetta osottanut. Turhaan olette niin viaton oleminanne, vaslasi hän siihen, sillä emäntäni tuntee teidän järkevän mielenne liika hyviisti uskoakseen Teidan ei ylnmärtäneen hänen sanainsa tarkoitusta ninnttäin että se neito, jota hän niin suuresti ylisteli, ei ollut kukaan muu, kuin juuri hän itse.
Arvaa nyt ia mietiskele. Matti, mille »nielin nämä sanat saattoimat minun.
Matti:
jos herra jättää asian mun mietittäväksi, armaanja mietin minä sen niin, että parasta onpi, jos annatte näyttäymättömänlemmittynne ollanäkymätömnätuomiopeiimään asti ja sitä vastaan mielihyvällä korjaatte ja syliinnesierpaatte sen kalliin ia arvokkaan saaliin, mikä teille toisaalta on tarjona.
Luulonen:
Se on mahdotomta.
Matti:
en kummenpata o?e kuullut! vaan kullakin on oma mielensä, niinpä herrallakin. Kuulkaas; isäntäni! Joku asettaa kalliin helmen eteenne pöydälle ia toisen, jota ette tunne, onko seminkään arvoinen»viskaa hän vesirapakkoon, jättäen teidän Toinen Näytös.
Luulouen. Matti. Näyttäymätöin.
NäUtläynlätöin:
täl’än asti en Teidän kanssanne hyvä herra ole lnuula kuin etäältä ikkunastani haastanut, vaan nyt kun olen paremmin oppinut luntemaan pysymäisyytenne, saatin io sallia Teidän vapaammin lähestyä «uinua.
Luulonen:
se suosio, minkä ylenrakastettu neito tanaan minulle osoitatte, tuottaa riemun rintaani ja samalla makaunluu toimoni. että Te uskollisuuteni kerranki palkitsette.
Näyltäymätöin:
niinkuin olette nähneet, en koskaan ole lupauksislani luopunut. Olkaa maan rakkaudessanne rpsymäinen, ja palkintonne tulee aikanaan olemaan sitä suurempi.
m^ltainne ottaa, >n!nkä heisiä talrolls. Kiiinmanfo niistä oltaisilte.
tuulonen:
se»:hän ainaki»!, ioka pöydällä on.
Matti:
mielestäni ei niinkään juuri. Waan koska herra niin suuresti rakastaa silmänsä näyttämättömiä, nnksi ei berra rakastu Torkin keisarin lyttärehen.
Matti:
riko Hiidessä! si, ä ei herra suillaan lekis, ’. v.^an Te ennemmin kailvaisille vem .lpakossa. »uilä minä ymmäiräl», sillä Luulonen:
lälnä vertauksesi ei tähän ollenkaan somell»».
I^liFen inkomna:
liattuner, ijuBn. ooli möikn.
NouB6lin6r, ook domullg.
Ilvit BokertinF 9 Avarters dreät.
lainne Bk, ^ortinsQtBer.
B«mt 6iverB6 kortn, vllror ke>3 s. <I. ””^-”^^^^’loknl Lill 8»Iu i?. ot (lmnp:« dokb»i»äötieliLiugn, räre^er iVinland. 5elelen. 1rub.19 kf, Nävttäymätöin:niin suurta vapautta en hyvii herra taida teille vielä tällä kertaa suoda.
Luulonen:
Teidän käskynne tahdon aina pitää pyhänä, ja kuinka suuri haluni onkin saada kerran niitä kasmoja nähdäkseni, jotka peitossakin ollen omat sydämeni manginneet, samoin kuin sitä suutakin, ionka huulilta sulosti soima ääni on pomessani sytyttänyt! sammumattoman lemmen tulen, tahdon kmlenki nurkumatta odottaa siksi, kunne armas neitoseni hyväksi näette suoda silmäni ihaella sitä kauneutta ja suloisuutta, jota en tähän asti muuta kuin aatoksissani ole aameksinut.
Ainoa, jota anoa rohkenen, on se, että soisitte mun kerran maan siemää ja kaunoista kättänne suudella.
Näuttäymätöln:hymä Jumala^! kuka tässä haastelee? Minut on petetty.
Matti:
elkää toki, Mamseli-kulta, olko noin armottoman soma, maan muistelkaa sitä, että eihän herranikaan ole tunnotoin ja kylmä kuin kallion kivi; mutta.
Luulonen (polmillensa laskeutuen):
ah, armahin neito, elkää minua toki yli «voimieni kiusatko, maan sallikaa nöyrimmän mielenne noudattajan.
Luulonen:
(nousten seisallensa) pidätkö suust Matti!
Se on mun manha palmeliiani jonka otin mnotäni, maanelkää armas neito sitäpelästykö, sillähän on tolkutoin tolvana, iolla ei ole mieltä päässä enemmän kuin iärjettölnälläluontokappaleella maikka hänellä tossn on ihmisen naama.
Matti:
(hiljaa itsekseen) pollöpäisiä mitä omat tömiin kaupungin asujamet! kun eimät sen paremmin tajua, kellä mieli päässä, kellä ei. Wai järjettömäksiluontokappaleeksi minut armoahan’, ha. da, ha, en moi olla nauramatta, kun tuota ajattelen; sillä tarkenipiiärkistä kuin minä ei liene monta miestä, suinkaan tämän kadun marrella.
Luulonen:
sitä vastaan on hän armon rehellinen, niin että dänen nojaansa moipiuskoa maikka kaiken elonsa iaonnensa.
Matt’»:
no, tuo nyt vähänki alkaa taipua’.mutta:
”mieletö’in kuin luontokappale;” hyi Helsinki!
Nävttäylnätöiit:koska niin on<että hänon palrvelianne, ei asiasta tule lukua ritaa, vaan rakkautellnne ninuen pyydän ia anelen, ett’ett« enää lninulta vaadi vasta anolnaanne lemmen osoitusta, »ota uion ja kainon luontoni suhteen ynnä lnuistakin syistä en vielä voi sallia. Kohta toivon kuitenki saattavani tet^dä sen ia kenties voitte vielä tänäpäivänä tulla toivotustenne perille.
tuulonen:
ab, mikä suloinen sanoma! Vaatimuksenne tahdon tarkasti täyttää enkä koskaan liika aikasin pyytää mitään lemmen ofioimsta, sillä kuta rakkaampi, arlnas neitoseni, minulle olette. Mä mielelläuunin noudatan minä mieltänne, vaifka. vatilnuksenne tuntilisivatkin kuinka kovalta.
Näyttävlnälöin:
suuresta kuuliasxudest.nme olen ylm kiitollinen ia siilä hamaitsen rarhaite että raskautenne »ninua kohtaani on totinen. Tosin saatatte mielessänne ajateNa:miknkä sellllnoista kosi.na kohtaan, ionka ll«toNislllldesta on nim felvät todistukset, tarvilseeolla niinkorva, ja mitäs lähtee siitä, ettäsuostnmuksen täytiännnen lykätään vastaisekfi. kuin asialta kerran on sovittu? Waan kuta työläämpi tiekullaki onknlettavana. sitä iloisalnri on perillepäästi, niinkuin emme kesänkään ihanuutta voist täydeks armossa pitää, ellei tellvea ollenkaan olisi. Sa«noin ei ne hedelmät, joeka lnaasta lovdämme ole sen lnakuifia kuin ne. iotka suurella vaivalla itse puusta poimemme.
Wa.in käykäämme tuonne toiseen käylävään, niin saamme asiasta pitemmin keskustella!
Luulonen:
ödom’ sinä Matti tässä, kunneka palaian^ släbtee poisKuopiossa, P. Asehanin ja kumpp. kirjapainossa. 18N1.
Painoluvan antanut:
O. A. Therman.
Tulleita matkustajia:
12 p-nä heinät, kenraalmajori Gripenberg lomsuusta kes»ikie»varissa; 14 p. pormestari Glmberg Joensuustaraatimies Ghnbergissä; 15 p. kirjannitoja Westerlund Pietarista kauppiasMitnheeensisssaä, .opmpailiassteri Lange, tohtorit ÖviSt ja TikkanenHelsingistäseurahuoTesehe Helsingistä seurahuoneessa, senaatin kamneri Thilän Helsingistä kammarin.Thilenissä. luutn.HöökKonnukseSta seurahuoneessa;16 v. valtaneuvosMolander Helsingistä, parooni Nalleen, erpeditioni-sihteeri Palmroth ja kuriiri Sohiman Pietarista seurahuoneessa. överSti luutnantti Tamelander Leppä»virroilta kestikievarissa. kirkkoherran apul. Porthan Nurmeksesta raatimieS Dahlströmissä; 17 p. oppilaat Borenius ja Hollmerus Kajaanista lääninlirjoittaja Pehrmandissa. senaattori Gripenberg Helsin:
gistä. tohtori Hällström ja oppilas Sehluter Joensuusta.metsätat”astajaOt< Ullomaalta. telin Kaavilta seurahuoneessa.
Hirmuinen tulipalo on tapahtunut Lontonin kaupunnissa. Vauvantaina 22 Pänv. viime kesäkuuta ilmaauntlli nimittäin vahingon valkea Cottons Warf nimistöä peikaSsa, jota on ihan Temsijoen rannalla ja j^Ssa löytyijulman sumia makafimiä täynnä hamppuja. pella»via. pumpulia talia itsestään.
öljyä, tervoja. tärpättiä, salpelteria ja muita tavaroita Kohta lohesi siihen semmoinen liekki ettei sitä voitu saammultaa. vaitka kyllä löytyikansaa ja hyörynkin voimalla tvöSkentellviäruiskuja. Nlussa jo noin lBoNtj leivistää salpetttria jyrähti ilmaan ja siitä kiihtyi tuli yhä»vielä enemmän.
SammutuS-väen päämies joutui lovin lähelle laatmvata huonetta ja tuoli siihen paikkaan kiviin ja ruhan alle. Sunnuntai aamuna saivat tokitulln piiritetyksi, ettei se enääupäässytlaajentumaan, mutta vieläkahdeksantenakin päivänä sen jäleStä liehui liekki raunioista. Wahinkoa arvataan noufevaksi noin l4miljoonaan ruplaa hopeassa Monta laivaa Temsijoella snttyivät tuleen ja ihmisiä oli siinä palojn veneilla korjaamassa palaavia tenvatynnyriä ja talikappaleita. mutta niistäkin moni paloi veneineen.
luullaan syntyneen sillä tavalla että hamput ovat syttynet Kuullltuksia. Kosla hakenlusaika opettajan virkaan täkäläisessä koulussa lyötä tekeväisen säädyn poita-lapsille 22 p viime kulunutta kesäkuuta on oliilse mennyt, ja mainitun koulun Johtokunta tämän viran >allensa asettamiseksi tänä päivänä on tehnyt esityksen, kutsutaan .Kuopio» kaupungin seurakunnan laitti talolliset jäsenet yhteiseen kirkon kokoukseen, joka pidetään täkäläisessä tuomiokirkossa sunnuntaina 4 p. tulevata Elokuuta, jumalanpalveluksen päätettyä, kukin puolesta» huudollansa päättäaksensä tätä kaupungin kaSvavata nuorisoa niin tarkeästi toSkevata asiata. Kuopiossa lip. Kesäkuuta 18«l. N. G. Borg.
Huo maitk a a!
Yksityisiä Ilmoituksia. Vlehdet pienet satsit on kadulta korjattu, jotla omistaja periköönFr.
AhlqvistiSsa.
Gttä minulla löytyy myötälrälsi totona ja hyvästi tehtyjä stinä-kelloja ja vasta-edes saapi niitä tilata, joka tahtoo, ja mitä laatua kuli» haluaa. P. Msaiien.
uurimaakari.
ren emot llnnoNB-ttf^isten återtar 1108 >Vi!l^. Uilelinlei, 3, kerr AollialioNg stiokskldi-ik.
mälMre kini Btn6en, Mr kiirmeäelst rekommendera »i^ lio6en vör6«l6e »Ilmijnlieten tiliemottnAnnde 001lfurfiirlligllnlle nli »Ukl garter Gl niimndn. )rke liörklude nrbeten.
lieinkolli lienvall, boende ko» Neklin särelt »k Il»pten V. kommer älven unlier dett» ör »tt unller» kall» kommunikation emellan Kuopia oek I^n, uritBllln. en ssön^ i veek »n, me<l n, nläp»nll« »l Xonnu”oon Ikipale-Ilknnler, oen ?«ium»l», Bun<l, meelt»F«m<!« pll»nn^erllrs non srn.kt^nä», »llmt t)OA«eringar nnäer Niräen enligt tkxn, . biifv», lrönKuopin tili Imurit»», !», nvllrje on^elnF »B, mt lrän I^auritB»ln. tili Xnopin nv»rjlör6»F Xl. sf. m. lie«tllnr«ltie>n iinne» omborel.
!HolmBtröm nnderrätte^L meMela» s.k kllpten ä^ fllrt^get.HerrN. iI^»nritBkl» oen i Xuonio A H.nAhstBknntoret.
?rän värt Vr^^^eil 8, I.n, uiitBn, ll», utlemnknDi munern, en«!»8t mnIldntl^nt bets, lninA, kvilket ärlläe »sniiinl^rs liärmeei tillkn, nn»Aisve».
Jälkimäistä puoli-lvuositertaa Tapiosta saadaan tilata Kuopiossa P. Asehanin ia lumpp.
kirjakaupassa 45 topeetalla ja taitissa Suomen postikonttoreissa 60 kopeekalla hopiassa. Kokonaisia vnositertojatin on vielä ja saatetaan siis t!l^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^W Kotomaalta.
Kuopiosta. Ehkä se on melkein yleisesti tunnettu ettei kaupunkimme ole mikään rikas eli rahakas kaupunki, on täällä liike yhtähyvin viime aikoina joissakuissa suhteissa ollut kukaties! paljoa »vilkkaampi kuin monessa maamme rikkaammassa kaupungissa. Tähän liikkeesen vertaamme etenkin kaupungin kaunistannfen suhdan, sillä, paitsi sitä että on kaikella ahkeruudella entisiä korjattu, kohoaa täällä tänäkin kesänä monta monituista uutta kartanoa, etenkin uuden kaupungin osalla.
Uusi pakkihuoneemmekin, joka on kyllä pulska ’rakennus, alkaa kohta olla valmis ja köyhäin poikalasten omituinen toulukartano, jota, raketaan itsekuissatin tilaisuuksissa kerätyillä apurahoilla, lvalmistuu kaiketikin tänä kesänä. Kuopionnientä taas, joka oli jo luonnostaantin kaunis paikka, on somistettu yhtäpäätä. Niin rakennuttavat esim. herratkuvernööriFuruhjelm japormestariRudbäek tälleniemelle aivan/ieväthuvi-huoneet, samoinkuin herrakellarimestari Dahlström somali ja sopivastitehdyn huvi-rakennuksen, josjatäälläkäveliä voipi levähtää ja olla tilaisuudessa saamaan jonkun virvoituksenkin, ja jota, jos sen ympärystä vaan olisi yhtä rikas puu-kasvuista, voisi melkeemmästään vertailla Kaisaniemeen. Aikaa lnyöten voipi tälllä paikka yhtähyvin kauuistua kasvujeukin puolesta, sillä emme luulekaan herra Dahlströmin sitä asiata unhottavan.
Ilma on tällä viikolla ollut nielkein koko viikon sateinen ja myrskyinen, ja ukkoinenkin on käynyt jotapäivä välistä kovemmiu, välistä hiljemmin, ja kuuluupa se vähin vahingoitakintehneen, niinkuin kaataneen jonkun myllyn, runnistelleen kattoja j. n. e., mutta lieneekö kasvuille vahinkoja tehnyt, sitä emme tunne.
Leppävirroilta. lokaitselle, niutta erinomattain hänelle, kuin on opettaja ollut tilastossa (statistik) on joka ilmoitus tässä aineessa huvittava, varsinkin jos se koske valaisiusta. Tapion 27:sä numerossa luettan kirjoitus Kuopion seurakunnan viimeisestäriipikoulusta. Tälnä on vaikuttanut myöskin ilmoitta viimeisestä ripikoulustammeLeppävirrassa.Asian laamon täällä melkein yhtäläinen, kuin Kuopiossa. Sisälle’ ja ulkolukeminen on pikempi^ kiitettävä^ kuin moitittava, mutta ylinnerrps siitä luetetusta on^ joksekin kehno. Että^ meidän seaösamme niitäki löyty, joiden kanssa se on suuri ilo puhumanJumalan tiedosta, vaikka harvat ovat, ei ketä voi fieldä. Sunnuntai kouluja täälläki eivät paljo matkansaattaneet. Suorasti lninun täyty tunnusta ett’eivät niin asetellut, kuin rita oleman. Täällä, niinkuin minä luulen koko suomenmaassa sunnuntaikouluja niin asetellut ovat, että niissä staverattaan, luettan suorasti ja toisena kysyttän ulko-läksyä, mutta ymmärrys melkein ei niitä viljellän.
Meidän rippiko»lumme tyttöin kanssa, kuin aina sevä»kesänä pidetän ja pojain kanssa syksyllä on esken lopetettu ia saan minä sentähden myöskin tästä illnoitta. Tässä koulussa, kuin aliettiin 27 päivänä Toukokuussa ja lopetettiin9 päivänä kesäkuussa, olivat 158 koululaiset, joista 130 pääsivät Herran ElMlliseen, koska de lastensa liittoa uudislaneet ovat. 59 näistä lukivat ulkona Lulheruksen ja Svebeliuksen katkislnusta, sekä harvat että tihet kappaleet ja yksi osa vielä Möllerin autuden oppi. 66 lukevat Lutheruksen katkislnusta ja harvat kappaleet Svebeliuksesta, ja 5 lukivat ainoastansLutteruksenkatfismusta ja vädää osaa Svebelliuksesta. Melkein kalkkein sisälle lukeminen oli selvä. Wanhin näistä oli 23 vuotta vanha ia nuorin 15 vuotta. Ensimäisen kerran olivat koulussa 101, toisen 18, koliuanen 6, neljänen 1, ja viiden kerran 4.
Neljä viikkoia tämän koulun lälken pidettiin uusi koulu niiden tpttöin kanssa, jotka pmemrrpksen ja lukemisen puolesta olivat niin huonot ettei tmvo oli saada niitä siihen, kilin muilta vaaditaan. Tämä koulu kesti viikaus. Waikka useamat kutsutut olivat, tulivat tähän kouluun ei muut kuin 13, kaksi oliv.it uhdeksen kerran koulussa ja ne muut Oyösttnkäyneet ovat usemluia kertoja. lian subten rvanbin oli 40 vuotta vanha ja ne toiset 30 vuoden paikolla loska näistä 11 pääsivät Herran Ehtoolliseen ja kasten-liitoa uudistettiin, oli se suuri ihastus havaitseman, kumga liikutetut sydämensä olivat, kuinga heniloiset, kuinga kiitolliset Jumalan armon tähden lei suksessa Chrisluksessa, ja kasvoissansa l»ettava oli:
nl)t »uinÄ ln paasnue l .F^Nilsiästä 4p. heinäkuuta. Ilman kaiheista olen useimmissa kertomuksissa maaseuduilta ilmoituksia sanomalehdissä lukenut, jonkatähden ei halveksittane jos täältäkin muutaman sanasen sekä ilmasta että muustakin menosta kirjoitan. Alusta keväimen olivat säät kolkonlaisia, jäät läksivät järvistä vasta toukokuun viimeisinä päivinä, senjälkeen seurasi lämmintä ja jopa pitkällinen poutakin, sitte taas kylmää ja nyt nykyjään on ilma aivan lämmin ja kastettakin on maa saanut kuin on viimeisinä’ päivinä aina välimmiten satanut ja ukkonen käynyt. Wuodentulon toivotukset ovat kuitenkin aivan huonot. Rukiista, liiatenkin huonosti muokatuilla pelloilla ja halmemailla, ei ole paljo sanomistakaan. Ohrat voivat ehken paremmin loistaa, kuiu vaan kastetta tarpeeksi asti saavat. Eipä täällä sitte sen suuren katovuoden perästä ole sanottavaksi viljavata vuotta ollutkaan niin että on maanmiesten täytynyt kitumalla elää, ja nytkin kuuluu että elo, jos sitä vain olisi kellä antaa, maakuutaan hyvästi sopii. Pitäjän makasiinista lainattiin keväillä altn toista tuhatta tyunöriä, vaan eihän se näin suuressa pitäjässä paljo tunnu tuin on niin monta miestä ottavata. Makasiinin kantajy N:o 3». Ja l» « ll RB«t Sanomia Salvosta ja Karjalasta.
JaetaanKuopiossa:
P. Asehanin ja Kumpp. Kirjakaupassa kello 12 Päivällä.
Hinta 3 markkaa 40 penniä ja puolelta:
1 markka AO penniä.
Laumantaina 27 päivänä Heinäkuuta.
Kolmantena Rukouspäilvänä saarnaamat:
Puolipäivä-saarnan. ruotsal. Tuomiorovasti tohtori Borg ja suomal. kappalainen Granit, KatekismuSsaarnan pitää suomeksi kieltenopettaja RooS.
Ilmoitus.
Tapion Toimitus.
e. pp. „ i. PP. „ e. pp. „ i. pp. „ 5—7 Lumunlasku.
4—5 Wiivanto ja mitanto.
5—7 Maamiljelys.
6—7 Maapallo-oppi.
Koulun avaamisesta, 2 p. viime marraskuuta alkain, aina huhtikuun loppuun asti, eli miitenä kuukautena, kuin nimittäin pois luetaan lähes kuukauden joulu-lupa, on opetusta kouluhuoneessa jaettu s:tenii tuntina päimiissä niille 16 vapaalle ia 3 maksamalle maamiljelys-oppilaifille, jotka täällä omat olleet seuraamaisessa järjestyksessä:
Maana„ntaina e. pp. k:lo 5—7 Kaunokirioitusta. j. pp. „ 4—5 Luontolieteen alkeita.
„ „ „ 5—6 Kasmu-elon tieto.
5—7 Kirjoitus sanomisen perästä.
4—54
5 Kemian alkeet.
5—7 Maamiljelys.
»iä on näinä vuosina ylöskannettuna, johonka lisäksi korkia Ruunu lahjoitti viisikymmentä tynnöriä.
Meisesti on pitäjässämme rauhallinen elämä ollut. Erinomaifempia poikkeamisia tatvallisesta elämästä, joita toti tämmöisiä harvoin tapahtuu, oli tuo tapaus luin jonakuna päivänä huhtikuun lopulla muuan mökin mies Murtolahdrn kylässä oli monta kertaa lyödä kolhaissut toista miestä tinveellä päähän. Mies jäi eloon, vaikka pää oli pahasti runneltuna, ja»vietiin läänin lasarettiin, jossa hän vieläkin mahtaneen elää, koska ei ole tietoja hänen kuolemastaan kuulunut. Mennä syksynä katosi muuan mies tielle tietymättömälle, eitä häntä löydetty koko syksyn ja taltven pitkään ennen kuin nyt vasla kesän tultua.
Hän oli muuttamaisillaan entisestä afunpaikastaan toiseen, ja olimuka muuttajaishuvikseen »viinan haentaan lähtenyt, sai viinaa, läksi talosta, vaan poikkeusi ereyksestä vai mistä syystä, se on tietymätöin, toisanne päin kuin matka piti ja pykertyi sinne. Löydettäissä oli miehellä ollut kontti, jossa noin kannun tahi kahden vetonen putelli viinaa täynnä ja toinen pienempi paljaaltaan vieressä loppumaisilleen tyhjennettynä. Semmoisilla eväillä se mies-parka ijankaitkisuuteen meni! Mies oli naimatoin ja loismieheksi varallinen, oli aikanaan ollut työntetetvä ja raitis, vaan sitte juomariksi herennyt.
Perilliset kuuluivat pitäneen suurempaa kahakkaa perinnön jakamisesta kuin miehen katoamisesta ja kuolemasta. >
Wiinan juonnista täällä toti yleisesti erinomaista haittaa ja vastusta kestuus-elämässä ei kuulu, paitsi muutamia heittiöitä, jotka yhtenään kuuluivat viinaa ylöllisesti nauttivan, harjoitellen ilkeyttään, nekö vai muut, sitä ei tarkoin voi tietää, öillä särkemällä japolttamalla ynnä muilla ilveillä ihmisten venheitä hävitelleet.
> Muutamia viikkoja takaperin värtierattiin pitäjän yhteiset rakennukset, rovastin puustellin rakennukset, kirkko, makasiini j. n. e. Suomen yhteisessä maalaisten palolvakuutus-yhteydessä vakuutettaviksi. Muutamia muitakin talonhaltioita löytyy täällä, jotka mainitussa palovakuutus-yhteydessä ovat rakennuksensa »vakuuttaneet.
Wielä sananen lainakirjastostamme ja sitte lopetan. Sen perustus pantiin toissa vuonna kokoilemalla kintereillä lahja-rahoja, tänä vuonna tehtiin samate, niin että kirjasto on nyt jo jotakuinkin hyvällä alulla ja sen viljeleminen käymässä.
Erittäin saan tässä niitä tunmoitettavia nuoria miehiä, jotka vuoden alussa kirjaston hyväksi lahjoittivat yksitoista ruplaa, julkisesti kiittää.
20 p. heinäkuuta. Lämpimiä säitä on yhä pitkittänyt.
Ukkonen kävi kovasti viime sunnuntaina jakeökiviitkona.
Mennä sunnuntaina on lampuodin poika Gustaf Henrik Hynninen, tämän pitäjän Kärsämäen kylästä lotosin, kirkolta palatessaan Syvärin järveen hukkunut. Hän oli kahden toisen kanssauimaanmennyt ja kuolema kohtaisi häntä vedessä. Ijältään oli hän yhdeksäntoista vuoden vanha.
Pajujärven kylästä lisalmen ja Nilsiän pitäjäin rajalla.
Täälläkin ollaan kanavan kaivamisen ja poraamisen työssä, ja synkät sydänmaat vastaavat näitä voimallisia jyräyksiä, joiden kautta mielitään saada kanavaa Ukonjärveen, joka järvi valtio.rahaston avulla tulee tuivattaksi, josta toivotaan hyviä ja avaria niittymaita.
Työtä on ahkeruudella tehty aina maaliskuun alusta altain.
Nurmeksesta kirjoitetaan:
”Täällä satoi vettä ja jäitä 16 p:nä heinäkuuta niin että yhteen neljännes tuntiin satoi vettä kaksi ja katsitolmatta osaa tuumaa ja jäitä, jotka painoivat noin luodin arvon kappale. Siis lienevät ihmiset saaneet mieltään myötenkastetta, jota olemme alinomaa toivoneet ja suuren toivomme perästä tuli suurempi suru, kuin tämä kova rankka-sade kaikki touvot kumosi maahan ja löipoikki niin liinat tuin rukiitkin setä muut kasvit; särkipä yksin lasiakin seiniltä. Tämmöistä sadetta ei ole tainnut olla aivan tiheään, jonka vuoksi lienee muistiin pantavaasia.” Hiltolan pitäjässä ”on viime aikoina ilmestynyt erikoinen uskolais-lahkokunta, johon saattaa arviolta kuulua noin parikymmentä henkeä, paranstaan vaimoja.
Tämä lahkokunta palvelee Jumalaa melkein alinomaisella rukoilemisella ja tanssimisella, jotta molemmat he toimittamat yhtä suurella ahkeruudella. Tavallifesti näkee heitä, kaiketi kesällä, jota sunnuntai vaeltavan kirkolle, jolloin, niinkuin myös muuallakin kulteissa, he harjoittavat lumalanpalvelusta sillä tapaa, että tanssien, käsiään yllä pitäen ja vastatkain lyöden, sekä laulaen:”kiitos, kiitos 1….” kulkevat noin kymmenen tahi viisitoista syltä eteenpäin kun taas laskeutuivat polvilleen, painaen muotonsa aivan maahan tiini; tästä he joitakuita minuuttia muille ymmärtämättömiä lauseita luettuaan jalaulettuaan, kuinmyös maata nuoltuaan, taaskin nousevat tanssien ja laulaen edelleen kulkemaan.
Kirkossa he myös, ennen tavallisen kirkonmenon alkamista, lankeevat penkkien väliin lattiaa nuolemaan; vaan tässäainoastaan vienolla äänellä uikkavat ikäänkuin sairaudesta heikot lapset toisinaan aina papin toimitukseen asti, jonka alettua he kuitenkin vaikenevat ääneti. Edellämainitulla tavalla palaavat he myös takasin kotiinsa, jossa heidän sanotaan samalla tavalla palvelustaan harjoittavan, vaan ei kuitenkaan niin ahkerasti kuin joukossa. Nsanhat sanoo jo kauvan eräässä kylässä löytyneen joitakuita henkilöitä tämmöistä lahkokuntaa, mutta nyt näkyy se jo rupeavan laajenemaan.” ?^/>’ ’
i-^ll.
Karjalasta. Höytiäisen nilni on jo yleisesti tunnettu niinkuin sekin, että tätä järmeä 1859 laskettiin kolmekymmentä jalkaa. Syksyllä 1860 saatiin, tämän järven vieläkin laskemiseksi, uusi kanama-tyo alulle Puntarikoskesia eli sen syvän salmen pohjalla, jota masta vielä mainittiin Puniarisallneksi. Siinä koskessa, iosta nykyinenseitsenvirstainenkanava alkaa, oli liki 12 jalan putous, ja kanavan pohjaa laimettiin siten, että piam» «nastaan koko putouksen määrä tulisi katoamaan ja järvi siis vielä laskeutumaan noin 10 jalkaa. Joulukuussa tapahtunut kova pakkamen esti kumminkin työn, ja yli 300 jalan pituinen sulku jäi talvittuneeksi. Mutta 4 p:ä maaliskuuta tänä vuonna alotettiin työ uudelleen ja edistyi suuren työ-joukon ja kaunisten kemät-säiden avulla niin, että kaikki oli valmiiksi tehty 23 p:ä huhtikuuta. Senjälkeissä päivänii, jokaoli keskiviikko, avat» tim tämä suuri tanava suuren ihmisjoukon läsnäollessa, ia kuin muutamia tuntia oli työssäoltu, sailäsnäolevaiset huvituksen nähdä kuinka Hyytiäinen jalosti aaltoillen töytäsi tähän 50 jalan laajuiseenkanavaan, josta katsastaiallen oli jalo ja kaunis näytelmä. Weden voimakas tulva ei kuitenkaan tehnyt lnitään vahinkoa, ei edes iäälläkään päin vanhan kanavan alemmalla puolella, jossa saamaan aikaan ajettiin hevoisella kaiketta vaaratta
kaiketikin ensipäivinä, jälkeen sulun avamisen.
Tänä kesänä kuulutaan aikeissa oltavan avata pienempiä kanavia useannnista Höytiäisen lahdeista, jotka Höytiäisen ensi-laskemisessa nnmttuivat lammiksi, joissa mesi nyt on korkeammalla kuin itsessään Höytiäisessä. Kaikkein näiden lähtein laskeminen tulee epäilemättä helpoittamaanniiden ympärillä olemien suurten maatumien kuivettumista. Toivottava olisi maan, että nämä summattomat maatumat kohta tulisivat kartalle otetuiksi, armatuiksi ja jaetuiksi!
Tiistaina Keskiviikkona Kertomus Leväsen Maanviljelyskoulusta, Wuositutkintoon 6 p. Heinäkuuta 1861.
Torstaina e. pp. k:lo 5—7 Lumunlasku.
” 4—5 Kaunokirjoims. „ s—tj Karjanhoito. „ 6—7 Maaviljelpsja talous-asiat.
Perjantaina e. pp. „ 5-7 Kaunokirjoitus. „„ j.„pp. „ 4—6 Lumunlasku. „ 6—7 Suomen Maatiede.
Lauma„ntaina e. pp, „ 5—7 Virheetön sijaluku (kielioppi). i. Pp. „ 4—6 Kirjoitus sanomisen perästä. „ „ „ 6—7 Lupahetki kylpemiseksi.
Muut ajat jokapäimä on käptettp samoina aikoina seuraa» vaisesti:
e.„pp. ke„llo 4H—5 Aamurukous. „ 7—B Aanuainen. ” B—l Tpöskenteleininen tpöhlloneessa ja ulkona, j. pp. „ I—2 Päimällinen.
” „ 2—4 Työ!kentelelninen. „ „„ 7—B Iltanen. B
B^ Iltarukous, jonka perästä lemolle.
Kesän ajaksi 1 p:stä toukokuuta 30 p:vään syyskuuta on filämastaan otettu seuraamainen elo-järjestys:
e. vp. k:lo 4 soitetaan nousukello, „ „ 4^—4^ pidetään aamurukous, „ „ 4j
B työskennellään. „ ”B^9 aamiainen, „ „ 9^2 i. pp. työskennellään, j. pp. „ 2—3i2
3i päimällinen, „ ” 3H-8 työskennellään, „ „ B—9 iltanen ja „ „ 9—9^ ilta rukous, jonka perästä lemolle miimestäiin k:lo 10Tästä poikkeuksia:
Tiistaina e. pp. k:lo 4^—B kirjoitusja lukuharjoituksia, Torstaina „ „ 4^-8 samoja Laumant. j. pp. „ 5^7 samoja ja „ „ „ ?
6 kylmetään.
Näitä harjoitustuntia muutetaan toisiin aikoihin, jos jotkut työlaadut sitä milloin maalimat.
Edellä mainituista, ensimäisen muoden lukulnäärään kuulumista oppiaineista on allekirjoitettu opettanut:
I.ksi Maamilielpstä ja talous^asioita, osiksi mapaissa luennoissa, sekä osiksi tuettamalla ja selittämällä Näytöllinen Maanboitaia, ” ”l!yhyt Kertomus Wouti-oppilaisille” ja ..Lyhykäinen Maamilielys oppi” niinisiä kirjoja.
2:ksi Karjanhoitoa samate, seuraten enimmäkseen Sakarinpojan ..Osoituksia Suomen Emännille.” 3:ksi Luonnon tietoa, niinkuin luonnon moimatiedon, kemian, kasvu-elontiedon ja maantutkinnon alkeita, joissa on lukuja oppikirjoina osiksi käytetty Berlinin ”Oppikirja Luonto» tietehesen, ” Topeliuksen, , Luonnonkirja, ” Sehödlerin”Physikki, ” Wareliuksen ”Enon Opetuksia” ja muita tämänlaatusia, ynnä mapaitaselityksiälnaaviljelys»kelniassa I.A.Stöekhardt’inmukaan.
4:ksi Maapallo-oppia koululla oleman kipsisen korko-pallon ja ”Maatieteen Alkeet” nimisen kirjan johteella.
s:ksi Suomen Maatiedettii K. M. Broströmin kipsisen korkokartan ja P. Tikkasen kustantaman Suomemaan kartan, sekä A. G. I.Hallstsnin , , Oppikirja Suomen Maatietehesen” johteella, ja 6:ksi Suomen kielioppia, osiksi Eursnin ”Suomalaisen Kielioppi” kirjan luukaan, mutta enmmäkseen siinä tarkoituksessa pidellyin lukuharjoitusten kautta ja rinnalla, mistä milloinkin kirjasta.
Toinen opettaja F. Jaatinen on opettanut:
I:ksi Kirjoittamista, ”Borgmannin Kaunokirjoituskelnon” mukaan, niinmyös sanomisen perästä kirjoittamista.
2:ksi Lumunlastua ”Opastus Lumunlasku-taitoon”-nimisen kirjan luukaan, ja Pikku kiitos Suomettarelle.
En moine minä, eikä yksikään tunnollinen kansalaisemme tunteissansa, olla esiintuomata luola toimottamasti ilahuttamaa näkyä, kuin saamme nähdä Suomettaren 19 ja 20 n:ronpalstoissa.
Että Suomettaren toimitus mihdoinkin on ottanut palstohinsa osalliseksi tuon heikon ja jo kauman kaikilta sanomain» toimituksilta kovästi ”tl, rpasuitsiin” kytketyn kansalaiseuune D.
E. D. Europeeuksen. Tämän heikko mointisen »nutta kulnnun» kin suora-tunteilen kansalaisemme ajatus aloja sanomalehdissämme täisikin jo moni suora suomenmies kaipauksella ikämöidäkin, ennenkuin nyt viimeinkin saimme iloksemme nähdä jo mainitussa Suomettaren palstoissa, hänen otteensa ”Saksalaisesta sanomalehdestä” vertaillen ”Flamilaisten kansallisia liikkeitä, ” meidän suomalaisten nykpaikasiin rientohimme, niin kuinkas somasti eikös hän siinä kirjoituksessansa»vertaile Belgia» laisten, kuin muidenkin samalla kannalla olemain ulkomaitakuntain tilaa meidän suomalaisten nykyiseen kansalliseen tilastoomme.
Ia kuinkas pöyhkiöiksieikös hän kohota suomen-mies» ten tunnollisia rintoja, tuolla jalolla ilmoituksella, että Suomen yksinkertainen talonpoikaiskansa voipi ainoastansamietteellisillä kirjoituksillansa pysyä sanomalehtien yhteydessä, mistä yhtep» destä muut jaloimpien ja miisaampienkin valtakuntain oppineet kansakunnat omat ulossuljetut ja niinmuodoin siinä suhteessa jälellä meistä ja kykenemättömämpiä ajatustensa kokoamisessa paperille, kuin »ne opettamattomat suomalaiset.
Niin eikös tämän jo pitäisi suuresti mirkistyttää meidän suomalaissa tuntoja ja kiihoittaa perustamaan mapamielisesti kansa-kouluja ja muita oppilaitoksia, tarjoamaankaikille nuorukaisillemme amaroita alku opinaineita, niinkuin muidenkin ulkomaltakuntainnuorukaisille on kyllin oppilaitoksia avattuna. Niin aikaa voittaen möisi meidänkin kylmää-luontoa ja kielen kahleita kärsimä kansakunta muuttua vilppaaksi ja jarien jaloksi, lauhkea luontoiseksi ja oikea omakieliseksi kansakunnaksi.
Niin pyydän omasta sekä muidenkin kansalaisteni puolesta:
ensiksikin Suometarta jatkamaan ansiollista kiitollisuuttansa sekä komien ”turpasuitsiensa” helpoitusta mainittua kansalaistamme kohtaan, ja sitte kaikkia muita sanomatoimituksia ottamaan yhteyteensä hänenkin heikkoja mietteitänsä. D. E. D. Europeeus tosin lieneen heikko ja majama, mutta kukas täällä voineen luottaa täydellisyyteensä. Ja onhan hän puolestansa omistanut ja uhrannut nekin heikot ja vajavat voimansa, kyllä suuressa puuttumaisuudessansa, suomen-maan ja kansan yhteiselle Alttarille, säälimätä suuria vaivojansa ja mastuksiansa, jotka omat häntä komasti mastustelleet; mutta kumminkin on hän, »voimiensa mukaan näyttänyt hymää tahtoansa koko suomen kansaa ja sen edistymistä kohtaan. Ja johan Erupeeus onkin niin pallon alkoin saanut Suomen hymäksi, että hänen nimensä on tulemaistenkin Suomen kansain seassa muistossa säilpmä.
Tätä en ole kyhäillyt ainoasti liijallisesti ylistellessäin D.
E. D. Europaeustaeikä hänen ansiotansa, mutta samalla myös ppptäen meidän talonpoikainkin kyllä suuresti puuttumille kir 3:kfi Mitannon alkeita, jossa on käytetty oppikirjoina E. I.Blom’in suomentanian Lagerhamnin ”WiivanlojaMitanto-oppi” sekä P. Asehanin suonientaman , , Käytöllinen Johdatus Maapintain mittaaamiseen jakartalle Kumailemiseen.” Waimonpuolifille karjahoidon oppilaille, joita on koulussa ollut 4, on opettajatar Fredrika Alholm käptöllisesti johtanut karjan ja maidon hoidossa, voin valmistamisessa ja »nuissa talouden askareissa. Karjahoidon tieteellisiä perustuksia sekä mä» hän luonnon opin, maapallon ja Suomen maatieteen alkeita on allekirjoitettu heille opettanut sekä toinen opettaja kirjoittamista ja luvunlaskua.
(Jatketaan).
Toisena luku-muotena tulee taas lisäksi uusia oppi-aineita ja näissä entisissäkin harjoitetaan edistyä edelleen.
Ulkomaalta.
Baden Badenin kaupungissa Saksanmaalla koitti muuan yliopistolainen pistuolilla ampua Preussinvallan kuningasta, mutta luoti ei sattunut, se roaan suihkasi ohitse kuninkaan kaulapuolta ja ei tehnyt sille mitään vahintoa.
Pohjois-Anierikassa ovat sotivat roähän keskenään taistelleet; mutta eipä tuosta roielä ole ollut erinäistä rvoittoa eikä vahinkoa lumpaisellekaan.
?ör Ntt inviilj», ny» leäanMer uti lls^senele» Btii, lle «oli »iF uti uppkommen frii^», om torliöjninF n, l dokllä-llllren» Mönin^, K»1I»» Kuopio Bv6B Bpai’-L1!, 71k8 re«p. prineipaler (»tilvle) oell«iirektörer till sainmnntrMe s, Bp», r’LllnkenB kontor I’liorB6ll^en äen 1inBtunä», näe XI. 6 e. in. Kuopio äen 24 1861.
Direktionen.
Nn unF mnn meä utmärkt ne6ian6e detv^ oon som se 6an 1852 t’örv«, lt^t större e^enäomllr iBveri^e, »i^ tjenBt Bäsom inspektor 3, n^on större e^enäom iI^inillnel.
underrättelser äkvensom n^sskrist kll det)^en erliäl I»^»»» emot 6ru^li^n. I^reBvilkor ett !o N6BtBen66 ak 3 ellei’ 4 vaimn. rum rneä kök ui» (ii^n, u!liuB ooli, om niö^li^t vore, inoä n^on litenKr)’66^är6 linlBt iniirlieten llf Btian^en. Den kiiral reilekter^n^ebenllkltiomnunderrättens liiiroin, intillB äen 30 6ennes, eler 3enn», tidning utdelas.
li 1861 tiBtl«g äen 30 6enneB, sian XI. 8 f. m. uppdKi un» elerteeknaä nivtliäet srB 168t6i-llnli6 Bt^6ButBk^l6er. luopio Wovgrafizka porträtter.
Hn6eiteollng6, boende iliänälanäen V. lillnik«, in6NB reliommenäerkliBiA ne>B respektive llllmiinneten eme»t en n(iABt moäeieiklä a, f^ikt tili föifiireli^Lnele11l Bä, v», luni»per «onellll 80m ooli ».II», 6t>^a, i’ li3.n Xl. 9 f.m.
tili 5 e. m., utom 6H, otjeniiF vii^erlek Bös».nt nin^rar.
kellien.
liöii», IlUininuniliÄtian emellan Xuovio ooli I^auritBkln, en i veo» lilln, meä llnliip^näe l^l XonnuBodi ’lÄiplllo-ilg.nllier, oeli ringar unäer tli, relen onli^t tllxn, . diilvn, lr^n Xuu^ia tili I_, n, uritsÄi», liv»i, i« e»nB6ll^ »amt lrAn I_, lluritBÄi», tili Kuopio kvllrie lureiHA 1:1. sf. m. litistaurktion Knne» omdnrel.
mllre riniieirllttel^L nie^elÄ» al k^s»t«n 8. l»rt;^et , Herr11.
IIs)Iu!«tl>»l!l iI_, M!i’il, «>, lll, O«Ii i Kuusio il, Hu^di>t»liN!if.ol'(!t..
?!’3n vältLr^AALlis, I>lluritBHikl utlLinn»» 61 numellleneln, Bt mat Ntitter, (I^6 ve^is 6i ölverBilttnin^. 4l) knp» Nn Bi6isBtilnäi^ MNn, Nl ii. li. t>9 kop. > Hasvst llf .l. Neotielet, ltirsta liiiltGt. 30 kop. > tlk But’Btiiiln. 15 v, 29 kop. > l>tu66nt-e>vart6tteu. 30 Bun^6iliir 4 ml>, nB ri)Bter. 6t) kop. !
LutlieiuK»LN Iviil’l)ituliB6t Kllt6kiBMullB66N. 7il penniä.
Koivuluoto ?ol^aliOBlli. Hupainen kertomus muutnmiBtli.
n)viBtii B^6iimmiBtii. 70 penniä.
viel lörBin.^ tili BvenBk ?89, 1lnbok tlk 11.
lioos. 89 penniä.
Ntt sortiment nlI^reoeroeli krok-kamm«, r.
Hengslkir, kll^er, 8)oeli knoppnKln.r.
Nan 6s OaioAne, ?0mk16», , N»«n, BBtlr-e)^’k>..
N66ioiuBli k^rom. oon Honnung» »n.int raiv-tväl.
Tulleita matkustajia:
20 p-nä heinäk. kauppias Aehenbaeh Lyypekistä seurahuoneessa, kuvaintekiä Peldan Joensuusta, lehtori Strömborg Porvoosta kestikievarinsa; 22 p. vara kivkkoh. Melart Leppävirroilta seurahuoneessa, kultaseppä Eklund Pietarista uurimaakari Eklundissa, luutnantti Höök ja maamittarin oppilas Wetterhoff Helsingistä satulam, Törnqvistissä, rouva Wahlborg Oulusta vaprikööriSvahniösa. kirjakauppias Wesander Turusta kestikievariösa, kenraalimajori Nordenstreng Helsingista seurahuoneessa, konsuli Herlofson Oulusta kestikievarissa.
Kuopiossa, P. Asehanin ja kumpp. kirjapainossa, 1«N1.
Painoluvan antanut:
E. N. THerman Yksityisiä Ilmoituksia.
Uusien jäsenten poisjääneiden siaan valitsennsenkuin myös kysymykseen herätetyn ruukhollarin palkan korottamisen vuofsi, kutsutaan kaupungin säästökassan perustajat ja jäsenet kokoontumaan säästökassan konttoriin torstaina I.nä p:ä tulevata elokuuta, kello 6 jälestä puolenpäivän. Kuopiossa 24 p:ä heinäkuuta 1861.
Johtokunta.
Kaupaksi ou ’/„ uiantaalin perintö tila n:g 8 Karttulan kappelissa ja Soininlahden kylässä. Lähempiä tietoja antaa omistaja Tulevalla viikolla Tiistaina 30 p. t. k., kello 8 e. pp., kantaa allakirioittaia vielä rästinä olevia kaupungin ulostekoja. Kuop.
yelml H. I.Lindborg.
Wiime lauvantama katossvat kaksi hopea-lusiksaa, toinen ruoka-luntta, «nerkilv nimellä lennu, toinen pienilusikka, merkitty kirjaimilla A. W.; se hyvä ihnunen, ioka nemkasi toisi. aap, pa hennani Herra kellemmestari Dahlströmin huvi-linnan sa seurahuoneen välillä putosi viime maanantai-iltana yksi vaskilangalla kääritty keppi, jonka löytäjä hyväntähtoisesti jahyvää palkintoa vastaan tuokoon seurahnoneesen.
Höyrylaiva Toivo lähtee ensi tiistaina 30 p:ä sisällä olev)ata^knnta Pietariin, ottaen rahtia niin viedäkseen sinne ioitllksillellnneainavapaa»npaa äänen v, loroasanomaleddissäullne.
Nälnät meidän lähetykset kyllä tosin lieneen sanomain toimituksille suuritöisiä, järiestämättömiensanainia, kiriaimiensa ia koko aineitensakin vuoksi. joka kaikki tulee siitä kuin ei tunneta vielä oikiata kielemme lakia. Sillä monistellen saaneen toimitus lähetyksemme tykällänsä uudesta kirjoittaa; mutta vaivaahan sitä on omiakin ajatuksia paperille kootessa, ja siinähän tulisimme me yksinkertaisetkin ja vähä-oppiset vähin neuvotuksi kuin näkisimme lähetyksemme sanomalehdissäkorjailtuna ja järjestettyinä oikiaan muotoon; niin sen rinnalla pääsisimme jo kohta punnitsemaan omaa lähetettyä kirjoitustamme, sillä jääneenhän niistä aina jokaiselle lähettäjälle ensimäinen kokous kotiin, niin heti sen iälestä jo enemmän kiihoitettuna alkaisimme kybäillä toista ja täydellisempää lähelystämine. A. L-e.
Pitääkö vielä olla ennellänsä? ansa.
Koska kaikki tässä maailmassa on muuttmvainen, niin olisivat myös asetukset ja muut säännöt kanssa muutettavat ajan mutaan, ja ei pidettävät niinkuin Suomalaiset rakastavatsanoa:”olkoon ennellänsä.” >
Wuonna 1856 jaettiin lääkärin palkanmaksajat Kuopion kaupunnissa tonttiinsa ja luultavastiki palkkainsa suhteen kolmeen luokkaan, nimittäin:
3, I’/, ruplan ja 75 kopeekan luokkaan. Waikka kohta sen perästä koroitettiin muutamille virkamiehille palkkaa, mille puolen, mille vähemmän, on vaan mainittu lääkärin palkan määräys yhä eunellänsä, niin että nyt maksaa se, joka olisi palkkansa suhteen tuuluva kolmanteen luokkaan, vaan i’/, ruplaa, ja ne, joilla on yhdellaineu palkka, maksavat yksi I’/, ruplaa ja toinen 75 kopeekkaa.>
Kysytään nyt nöyrimmästi, onko tämä oikea ja tasainen jako? .—.
Ei se olisi vaikea ja suuritöinen asia että muuttaa se, jolle on palkan muutos tullut, yhdestä luokasta toiseen, kuin vaan niillä yhteisiin asiain kunnioitetuilla eisvalvojilla olisi uutteruutta, yritystä ja huolenpitoa siitä, mikä kansakunnan oikeuteen ja kohtuuteen kuuluu. Koska tämä kolmeen luokkaan jakaminen tulee aina olemaan epätasainen, ja palkka yhtäkaikki on ja’on perustuksena, nnn, että saada tasainen ja jokaista tyydyttäväinen jako, eikö olisi parempi määrätä palkanottajille joku korko osa heidän
Suomen yhdys-pankkiin lopullisesti osakkaiksi merkinneitä ja enstmäiset 10 markkaa kullekin osakkeelle maksaneita on täällä Kuopiossa, eli täkäläisen asiamiehen lautta maksaneita ollut 139 erinäistä, jotka ovat ottaneet yhteensä 2374 osaketta. Konttorin saaminen Kuopioon on siis jo varma, sillä siihen tarvittiin vaan 2 tuhatta osaketta.
-Mamseli Hilda Stadius, luultavasti nykyjään laulutaidossa ensimäinen koko maassamme, jota todistaa sekin ylistys, minkä hän voitti Helsingin uuden teaateri-huoneen vihkiäisissä, jonne hän johtokunnan erinäisestä pyynnöstä hyväntahtoisesti oli tullut, on nyt noin puolenvuoden aikaa laulutaitoaan mainion laulajattaren rouva Nissen-Salomanin johdolla harjoitettuaan Pietarissa, tämän opettajansa kehoituksesta sekä tullakseentilaisuuteen aina edespäin kartuttaa taitoansa, päättänyt tänä kesänä tehdä taide-matkustuksen läpi Suomemme ja aikoo meidänki kaupungillemme osoittaa sen kunnian, että hän alusta tulevaa viikkoa täällä pitää laulannon.
Kun nyt tämmöinen hyvä tilaisuus laulutaidon ihailijoille on meidänkin syrjäisessä tienoossa tarjona, ei jättäne kukaan sitä käyttämättä, varsintin kun samalla voipi, josko vähissäkinmäärin, k—ehoittaa ja eistää kotimaisen taiteen vaurastumista. Terveyden tila kaupungissamme on tänä kesänä ollut erinomaisesti hyvä; vasta viimeisellä viikolla mahatautia muutamissa on ruvennut tuntumaan.
Isalmelta. Täällä olevalla terveys-veden lähteellä, jota paikkakunnassa vaan ”Nunniksi” nimitetään, koska sille aikoinaan on pantu suomalaisille totonaan vieras nimi:
”Vsilhelmsdahl, ” oli tänä kesänä noin 209 veden juojaa, joista osa herrasväteä pitempienkin matkain Päästä. Ennen on täällä toisinaan ollut 500 juojaa.
Tässä on ve^l hyvin karkeata eli ruosteista, niin että se ruostuttaa ja kellastuttaa vähään aikaan kaikki, mihin sitä vettä pääsee.
Oikea lääkärin johdatus juonti-aitana olisi täällä tarpeen.
Kuin Isalmelle saataisiin omituinen lääkäri, mm sehän olisi neuvojana täällä lähteelläkin.
Nnrmeksesta 24 p. Heinäkuuta. Elovaralnme ovatolleet hyvin puuttllvaiset tänä kesänä. Kaurpiaatkaan eivät ole jaksanna täysin määrin täyttää tarpeitamme, päälliseksi kuin ei meillä ole rahaa millä heitä lunastaa, maan niiden täytyy meille elonsa antaa, paras osa melaksi toisiin aikoihin, eimätkä saa eloillansa rahaa käteensä, jolla voisi taas uusia eloia hankkia.
Siitä tulee heille vahinko, ia me saammepuutostakärsiä. Minä sanoin kauppiaatkaan, vaikka meillä uudesta vuodesta alkaen on ollue vaan yksi kauppias käytännössä, ioka on Esivallan luvan kautta; hän on kyllä kokenut voimiensa jälkeen koota ja hankkia eloa, ja tyydyttää rahvaan tarpeita;mutta kallis on elo ollut hänelläki. Kajaanista tuotua alavuolen eloa se möi kyllä korkiasta hinnasta, 6 rupl. tynnyrin; maan Ioen« suusta tuotuja siemeneksi kelpaavia rusiila möi 25 korekkaan karan, hirmuinen oli io tämä elon hinta; johon hintaan kuitenki lainasi melaksi kansft?. Mutta täällä löytyy myös Tapion 20 n:ros>a A. P-r
n kirjoituksen mukaan paljo ”varitsifoita ” se on monia tumattomia kauppiaita, joidenka tyköönon täylynnä monen puutoksen alaisen turmautua. Nälnä köyhäraukkoia arluahtaissaan omat lainanneet useilnpia kymmeniä tynnyriä, ja omat aina tynnyrin lainattuansa ottaneet kahden tynnyrinpäälle velka-kirian, jamahmain takausmiestenkautta se on sittenki tapahtunut, niinkuin P. P. ja moni muu ”paritsikka” on tehnyt. Näiden seassa on kmtenki se mainio Oulua, Kajaania, Kuopioa ja Joensuuta mvören hymin tunnettu rääkauppias ”Nätinki«Mikko”, joka pitää kaikenlaista kauppa’tamaraa suuren kamaluuden ia miefkauden kanssa, niin mittain kuin tavaraintt plvlesta, sekä on itse mitä räähfässntä laatlla niin pubeissa kuin käytöksessäkin. Kaupan pitonsa on kanssa senjälkeen tuiki rajatoin aikain suhteen. Kyllä sitä on jo kaksi R:o 3t Ja l» lll RB«H Sanomia Salvosta a Karjalasta.
Laumanlailm 3 päivänä Glokuuta.
JaetaanKuopiossa:
P. Asehanin ja Kumpp. .Kirjakaupassa kello 12 päivällä.
Hinta vnosikerralta:
3 maittaa 4<> pennia ja puolelta:
1 martka tt<) peuuiä.
IN Sunnuntaina Kolminaisuuden päilvästä saarnaavat:
Puolipäivä-saarnan.niotsal. Tuomiorovasti tohtori Borg ja suomal. varalirlkoherra Beyrath.
.<katekismuSsaarnan pitää suomeksi varakirktoherra Nykopp.
Kotomaalta.
Kuopiosta.Niinkuin tunnettuon, on meriliike Saimaalla vuosi vuodelta yhä enentynyt.Senvuoksionkin vesi-matkaaKuopion ja Lauritsalan välillä koettu ruunun kustannuksella viime vuosina jotenkin tarkoin merkitä eli viitoitella niemekkeille kummelia ja karipaikoille seipäitä asettelemalla. Mutta liike Saimaalla ei ole ainoastaan Kuopiosta tahi Joensuusta Lauritsalaan ja sieltä takasi. Täällä Kuopion tienoilla esim. matkustavat höyryt joka viitko monelle haaralle, niinkuin Strömsdahlin rauta-ruukille ja sahalle, joista aina tvuodessa viedään noin 40 ja 59 laivalastillista näiden tehdasten tuotteita.
Sitte on vielä useimpia muita sahoja, esim. Suovu, Savikoski, Palokki ja Mustinlahti, joiden kaikkein tuotteet ovat ensin haettavat tänne Kuopioon vettä myöten. Että nämä vesi-matkat Saimaan vesi-jakson lahdekkeissa ovat yhtä karista ja tukaloita kuin matka Kuopion ja Lauritsalankin välillä, on aivan luonnollinen asia. Siis olisi näiden näin usein tarvittavain kulku-paikkain tarkka asianomainen merkitseminen yhtä tarpeellinen kuin itse pääkulkujuovankin.
Laivurit, jotka näissä kulkevat, ovat toisinansa pistelleet seipäitä tietyille kari-paikoille; mutta näitä merkkiä kuuluvat rannoilla asuvat talolliset ottelevan pois, sanoen:
”ei meidän nuottaapajille saa panna mitään seipäitä!” Senvuoksi toivotaan näillekin kultu-paikoille pantavan merkit oikein ruunun toimella, ettei kellään pahakurisuudessansa olisi. valtaa niitä pois-ottaa; sillä ei ne aina satu nuotta-apajalle, vaikka niitä sillä nimellä pois-otetaan, ja jos milloin toisinansa fattuisikkin, niin voipihan apajata senverran siirtää puolelle eli toiselle. Suurempi vahinkohan se on joshöyrytahi muu nlus tiivelle töytää, kuten tänä kesänä jo kerta sattuikin ”Seura”-höyrylle, niinkuin Tapion 25 n:rossa kerrottiin.
Tätä laivoilla kuljettavain Saimaan lahdekkein tarkkaa mittailemista ja merkitsemistä tahtoisimme mieleen johdattaa niille, jotka luulevat Saimaan vesistöllä merkkien panemisen puolesta olevan jo tehty kaikki mitä on tehdä voitu, ettei muka muuta olisi jälellä kuin jos ei ruvettaisi tyynyjä karien kylkiin asettelemaan, kuten kuulimme äskettäin erään leikin vuoksi sanovan.
(Jatkoa 29 n;ro.) Kolmas kohtaus.
Matti (yksinään.) Siinä on hän oikeassa kuin sanoo että maasta korjatut hedelmät eivät ole sinnepäinkään niin makeita kuin ne, mitkä vaivalla itse puusta poimemme, sen olen itsekin havainnut.
Näiden rakastuneiden käytöksestä näkyy selmalleen, että heille heidänhää-iltansaon paljoa enemmän iloa tuottamakuin minulle ja Annalle. Meidän tuttamuutemme syntyi liika pikaisesti ja Anna hupakko oli liika kärkäs sieppaamaan kihla-kalut kädestäni.
Minä rakastan häntä, se on tosi; maan mun rakkauteni ei ole sinnepäinkään semmoinen kuin herrani Luulosen;sillä jos Annani tänään taikka huomenna tuolisi, en minä siitä syystä suinkaan hirttäytyisi. Waan mikä tähän kylmäkiskoisuuteeni moipi olla syynä muu, jollei se, että minä hänenrakkauteensa pääsin ihan kaiketta vaivatta. Sillä niinpian kuin kerran maan hänellä kysäsin:”tahdotko tulla mun maimokseni?” mastasihän heti:”tahdon loki.” Kuin häneltä suuta pyysin, olimat hänen huulensa kohta tarjona, ja massa kuin sanoin:”tulerpas syliini.” lensi hän sasiihen, ja tämä hänen myöntymäisyytensä juuri se pilaakin koko asian. Jos hän yhä edespäin kaplaksen samallalailla, tulee rakkauteni luultamasti kylmenemään aina enemmin, sillä–vaan tuossa tulee hän nyt, kas kuinka hän mielistelee ja kiekaileksen! Neljäs kohtaus.
Maltti. Anna.
Anna:
Oletko siellä armas Mattisen»? Matti:
Täällä häntä olen, tuleppa jasuihkaa suuta. (Hiljaa itsekseen:) Saas nähdä, eikö hän tuossa paikassa työnnä suutaan tarjoksi! (Anna tahtoo suudella häntä.) Matti:
(Kääntäen päänsä pois.) Mieleni olikin sanoa:
painu mun syliini.!
Anna:
Kun et muuta vaatine, niin mielelläni
« Matti:
(lätkytellen häntä.) Mistä syystä? Siitä, että itse olet siihen syynä.
Matti:
(Hiliaa:) Mene sen hitolle hymäsydämminen hupsu! Kuules Anna! meidän ei erinäisistä syistä käykään häitä pitää tänä taimena»vielä.
Anna:
Eikö tänä taimena mielii? Matti:
Niinpäniin! iakukaties ei tulemanakaan kemäänä.
Anna:
Eikö tulemanakaan kemäänä? Matti:
Eikä kentiesi tulemanakaan kesänä..
Anna:
Ei tulemanakaan kesänä!
Matti:
Kukapaties ei syksylläkään vielä? Anna:
(Itkien:) Ei syksylläkään vielä? vaan mistä syystä? Anna:
No mistäpä syystä? Anna:
Olenko miuä siihen syynä, että haamme lukätään vastaiseksi? Matti:
sitä en juuri sano, maan vastaiseksi ne jäämät.
Matti:
Nyt hän on pmmärtämätöin oleminansa. Mistätö syystä. Siitä syystä, että kuta työläämpi tie kullakin on kuletlavana, sitä iloisampi on perille pääsy.
Anna:
Mitä sillä tarkoitat? Matti:
Sillä tarkoitan sitä, että ellei talvea ollenkaan olisi, niin emme kesänkään ihanuutta täydeksi armossa pitäisi.
Anna:
Taimihan meillä nyt on.
Matti:
Kyllähän nyt talmi on. (Hiljaa:) Oletko pöllöpälsempää nähnyt!
Anna:
Mitä tähtää tämä loruaminen? Matti Se tähtää suorilla suomen sanoilla sitä, että ne hedelmät, jotka puusta löydämme, eimiit likimainkaan maista niin hymälle kuin ne, jotka suurellamaimalla maasta poimemme.
Anna:
Puhu selkeämmin, muuten ei sinua juutaskaan ymmärrä.
Anna:
Wai onnettomuus!
Matti:
Jos sanoistani tahdot selkeän selityksen, tähtää se mitä sanoin, että ”ellei taimea ollenkaan olisi, emmekesänkään ihanuutta täydeksi armossa pitäisi.” suoralla suomen kielellä sitä, että sinä olet mieletöin hupelo, josta ei ole luihinkaan.
Anna:
Wai mieletöin hupeloj? Mitäs pahaa olen tehnyt, että sillätamoin kohtelet minua? Ah! tuosta en paljoa pitäisi, ellen niin suuresti olisi sinua rakastanut.
Matti:
Siinäpä se onkin koko onnettomuus, että minuun olet niin liiallisesti rakastunut.
Anna:
Nyt ulet mannaankin tullut tykkönään hulluksi.
Matti:
Niinpä saakeli soikoon:
siinä on koko onnettomuus; hitonko tähden et jonkunaikaa pysynyt näyttäymätöinnä? Matti:
Nyt en suinkaan ole hullu, maan tätäennen olen mahulluna ollut. Kuules Anna! kuin ensi kertaa pyysin sinua puheilleni, etkös heti suostunut siihen.
Anna:
Suostuin kyllä. .
Matti:
Koska sinulta kysyin:
tahdotko tulla minulle? etkös heti mastannut:
tahdon.
Anna:
Sitä en niin tarkoilleen muista.
Matti:
Minäpä muistan sen.
Olitko näkpmäinen vai näyttäymälöin, kuin ensin kämin sinua kosioimassa? Anna:
Mitä hulluutta puhut sinä nyt. Olenko koskaan ollut näkymätöinnä? Matti:
Sepä se tekeekin koko onnettomuuden; hpmästi lapsukaiseni;mie termeissä äidillesi!
Anna:
Maltas petturi! te’e siitä ensinliäminullejelvä, mikä sinun on saattanut hylkäämään Matti:
Ei mikään muu kuin selvä la miettivä järkeni.
Anna:
Kuinka, kehoittaako järkemme meitä hylkäämään niitä, jotka rakastamat meitä, ja neumooko järki amio-lupaustamme purkamaan? Anna:
Tuota ei mun järkeni käsitä.
Matti:
Sinä olet lapsellinen hupelo, Anna, etkä tiedä mitä järki onkaan; sillä jos sen ulisit tiennyt, niin et olisi ollut tietämätöin siinä, mitä järkeen kuuluu, nimittäin, että kuta työläämpi lie on kulettamana, sitä iloisamvi on perille pääsy, ia olisit ymmärtänyt, ettemme taimenkaan ihanuutta möisi täydeksi armossa pitää, ellei kesää ollenkaan olisi, samoin kuin senkin, että on palloa parempi kamuta korkeaan puuhun kuin madella alhaalla maassa.
Matti:
Sen uskon ma kyllä! Siinäpä se onkin koko onnettomuutemme alku, että sinulla, Anna, on semmonen kanan ymmärrys ja järki. Jos olisit käyttäynyt sillätapaa kuin mun herrani lemmitty, olisi minun rakkauteni ollut yhtä kiihkeä kuin hänenkin. Anna:
Kuinkas hän sitten käytöksen? Anna:
Jos ei muu esteenä ole, tahdon mielläni olla näyttäpmätöinnämaikka kokonaisen kuukauden.
Matti:
Ensi viikolla ei mun herrani saanut muuta kuin loitolla puhutella häntä, toisella katsastaa häntä selän takaa ja kolmannella viikolla edesläpäin, vaan kaiken aikaa olimal hänen silmänsä peitossa, eikä ole m»n herralleni pysymäisyytensä palkinnoksi vielä suotu suudella edes hänen kättänsäkäiin. Se on toista kuin:
tahdmkos ottaa unnut? Tahdon! Sillä siten ei kosi muut kuin järjettömät luontokappaleet, ja siitä syntymä avioliitto ei koskaan voi olla onnellinen. Ei, rakkauden vitaa kasvaa ja kiihlyä vähitellen ja merkalleen, niin kestää se pitemmältä.
Se puu jonka poimemme hedelmistä
ei, sanoakseni piti:
se poime, joka hedelmöipipuissa–ei,
nyt ei nueleeni juobdu oikeat sanaiset taas, vaan sanalla sanoen, Anna. aimotusta amioliitostamme ei tule niitään, sillä minun pitää saada semmoinen neito, johon voin rakastua yhtä suuresti kuin luun herrani näyttaymättömäänmorsiameensa.
kertaa sakoitettu tumattomasta kaupasta;«uutta Mikko phiimaan »itää kauppaa, varsinki miinan jaronnuin kanssa, eikä sa—no tot^ kNäyttäymättömät morsiamet.
te levan a
Anna:
Hän ei sanonut voivansa rakastaa minua siitä syystä, että niin vähällä olin mieltynyt häneen. Herransa esimerkkiä noudatellen tahtoo hän kosia Espanjalaisten ravalla.
Saara:
Kas yksinäsiko täällä oleskelet Annaseni. Oletkos äskettäin lamannut sulhastasi? Anna:
Harmikseni kyllä tulin häntä puhutelleeksi.
Saara:
Mitäpä nyt? Anna:
Ah, Saara kulta !sydämeni on surusta ja suutuksesta pakahtua, kuin muistelen sitä, miten hän kohteli minua.
Saara:
Mitenkä niin? kerro asia minulle!
Saara:
Kuinkas sitten Espanjalaisten kostoiminen käypi? Saara:
Miksi vaatii l)än semmoista hulluutta? Anna:
Hänen lemmittynsä pitäiss kuulen ma olla toiva ja ynsiä häntä lohtaan, alati pitää muotonsa peitossa, eitä näyttää silmiänsä enenkuin hää-iltana rviimeinkin.
Anna:
Hän sanoo selmnoisen käytöksen pernstavan kestäväisen ia kiihkeän rakkauden, johon hänellä on todistuksena herransa esimerkki. Ah, onneloin mikä olen; hänellepitää mun kostoa saada maikka henkeni siihen menisi.
Saara:
Elä ystäväiseni ole milläsikään; kyllä niinä tiedän kaiken tämän kostaa hänelle, ja polvillaan pitää hänen mielii rikostaan anteeksi anoa.
Anna:
Milläpä keinoin voit sen aikaan saada? Saara:
Tule kanssani kotiin, niin saannne assata aprikoida.
(Jatketaan).
Ulloumalta.
Viimein mainitsimme että Preusin kuningasta on yritetty murhaamaan.
Murhamies oli nuori «liopistolaioen Leipziqistä nimeltä Beeker ja syntynyt Odessan kaupungissa Wenäellä; han selittää syynsä tähän pahantekoon olleen sen, että nykyinen kuningas ei voi yhdyttää Saksalaisia yhteen »valtaan, eikä poistaa niitä tilaisuuksia, jotka estävät Saksan kansan yhtymistä.
Italian valtakunnassa on Neapeiin maalla vielä ollut rauhattomuutta, ei»varsin kansan puolesta, mutta rosvoista, jetka aina joukoittain leviävätmaahan tekemäänkaikenlaistailkityötä ja yllyttääkseen puolustamaan kuningasta Frans 11, joka vielä asuu Rooman kaupungissa Kuin näitä rosvoja ahdistetaan, niin ne pakenelvat Rooman alueesen, jossa sitten saavat taas rauhassa toista ryöstöretkeä varustella. Ranskan keisarin sotalväki viipyy nimittäin vielä Roomassa ja suojele siellä niin Paavia luin muita.
Nyt äskettäin on kenraali Cialdini pantu hallitusmieheksi Neapeliin ja toilvotaan hänen kohta voivan rauhottan maata. Italian nykyinen pääministeri Rieasoli sanoo toki että hänen kuninkaansa kohta valloittaaRoomankin, joka sitten pannaan koko yhdistetyn Italian pääkaupungiksi.
Tullin nykyistä Sultania kiitetään säästäväisyytensä ja toimeliaisuutensa puolesta. Pohjois Amerikan liittovallan Washington-nimiseen päälaupnnkiin kokoontuivat valtiotokoulset 4. p. heinäkuuta ja ovat myöntäneet 5l)l) tuh. sotamiestä ja noin 675 miljoonaa ruplaa hoveassa vkyiseen sotaan; josta knllä näkyy ettei heiltä miehiä eikä rahoia puutu.
(Lähetetty). Diogenes.
Wanhan ajan historiasta Elämän-kertomus.
(Suomennos).
Diogenes ei tosin ole kuvaillut mitään näytelmä-kohtaa maailman historiassa, vaan on kumminkin voittanut jonkunmerkillisyyden omituisella elämän laadullansa japistävällä sukkeluudellansa, jolla tavallisesti kuritti ihmisten turhamaisuutta. Hän oli syntynyt Sinopen kaupungissa Wähän Aasian pohjois-rannalla. Nuorukaisena tuli hän Athenaan ja rupesi innollifeksi oppilaiseksi tieto-viisaalle Antisthenetselle, joka opetti ihmisen harrastamisen korkeinman tarkoituksen olevan:
supistaa tarpeitansa niin vähiksi kuin mahdollista.
Kuin Diogenes ilmoitti itseänsä Päästä hänen oppilaisetsensa, viittasi tämä häntä ulos ja uhkasi kepillänsä, jos hän eimenisi; mutta Diogenes vastasi raakealla mielellä :”Lyö! vaan sinulla ei ole niin kovaa keppiä, että se voisi minua estää kuuntelemasta sinua.” Oiogenes kaiveli aina paljaan jaloin, pitkällä parralla, keppi kädessä, laukku selässä. Kohtuullisen atriansa piti hän aukealla kadulla.
Juoma-astiana oli hänellä puinen pikari; vaan tuin hän kerran näki erään lapsen juovan kourastansa, viskasi hän pikarin pois.
Eräällä merimatkalla hänen vangitsi meri-rosvot, jotka möivät hänen eräälle porvarille Korinthossa, jossa hän vietti viimeset ikävuotensa( f 334 ennen Krist.) Siellä asui hän eräässä tynnörissä.
Kuin Aleksander suuri oli Korinthossa, tahtoi hän nähdä tätämainiota miestä ja meni hovilaisinensa siihen puistoon, missä Diogeneksella oli tynnörinsä. Hänmakasi auringon-paisteessa ja tuskin nousi Ylöskään katsomaan kuningasta. Tämä kysyi häneltä ystävällisesti, jos voisi ja saisi näyttää hänelle jonkun suosion. ”Kyllä sen, ” vastasi Diogenes, ”että sinä siirtäyt syrjäänniin että Aurinko pääsee paistamaan päälleni.” Silloin sanoi Aleksander holvilaifillensa:
”erinomainen mies, joka paremmin viihtyy auringon Paisteessa kuin mahtavan kuninkaan varjossa; kuitenkin jos Aleksander, en olisi tahtoisin olla Diogenes.” Riitä Naita.
>« Novaöti ja muuttokirjanPyytäjä. sWanhanaikui nen tapaus.) Muuan mies kävi laillisen ajan kuluttua hyväntahtoiselta rovastiltansa pyytämässä muuttokirjaansa, vaan rovasti sanoi:
”ei mine jouta anta sinu kirja”. Kului joku aika siitä, niin meni mies toisen kerran samalle asialle, ja oli jo silloin muuttanut toiseen pitäjään. Rovasti kysyi:
”mide sinu on asia?”
”Ku«-nioitettava herra rovasti, pyytäisin nöyrimmästi muuttokirjaani”.
Rovasti sanoi:”minnule on lugemisie”, niinkuin olikin S.I.S:matkädessä, ”Outta sine ilttaan”. ”Herra rovasti, virkkoi mies, ei ole minun hevoiselleni ruokaa, enkä voisi koko kesäistä päivää odottaa täällä.” No mene sitte pois ja pijan!” arjasi rovasti. Mies meni pois pahoilla mielin. Taas jonkun ajan kuluttua, meni hän kolmannen kerran kirjaansa hakemaan. Rovasti kysyy:
”mide asia?” ”Pyytäisin herra rovasti muuttokirjaani;minä olen joneljäkuukautta asunut toisessa seurakunnassa.” , Millo se o kuulutettu?” ”Taitaa olla jo yli kolmen kuukauden, ” virkkoi mies. Rovasti:
”minun ei ole pakko anta sinu kirja ennenku tullutta uusi kerta, kuin se ole yli kolme kuukautta kullutettu, sine!” Mies felvittää asiataan, sanoen:
, Minä olen jo katsi kertaa ennen sitä pyytänyt, vaan rovastilla ei ole ollut aikaa sitä antaa, ” johon rovasti arjasi:”Tule sine sillo km miuu on aizk””. Mies muistutti:
”neljä ja neljäsosa peninkulmaa on sieltä tänne’, minä en tiedä sinne rovastin aitaa.” Niiötä monista sukkelista ja nerokkaista kotka-puheista ja vastauksista niitä muistellaan Diogenetsestä, voipi muutamia tässä luetella.
Tieto-viisas Plato oli terran sanonut:
”Ihminen on kaksijalkainen eläin ilman höyhenittä.” Diogenes antoi sitte nyhtää höyhenet eräältä kukolta, laski sen Platon kontuun ja huusi:
”Katso Platon ihmistä!”
Kysyttiin häneltä kerta:
”Mita on vaarallisin eläin?” Hän vastasi:
”Kesyttömistä, panettelija, ja kesyllisistä imartelija.
Kuin hän kerran jonkun hetken katseli erästä Prll> kaan-ampumista, meni hän istumaan varsin pilka-taulun juureenja sanoi siinä olemansa suurimmassa vaarattomuudessa.
Kuin ylistettiin Aristoteleksen onnea, joka sai atrioida Aleksanderin pöydässä, sanoi hän:
”Aristoteleksen täytyy syödä silloin kuin Aleksander tahtoo; vaan Diogenes syöpi kosta Diogenes tahtoo.”
Niille, jotta paljon huolehtimat unien merkityksestä, sanoi hän:
”Te hullut! mitä te teette valveilla se ei teitä huolestuta; vaan kyllä ne, mitä teette unissanne.”
Kerran käveli hän selvällä päivällä lyhdyn terällä, ja kysyttyä mintätähden niin teki, sanoi hän etsivänsä ihmisiä.
Kuin joku kysyi häneltä, missä hän on nähnyt Kreikan maalla tunnollisimmat miehet, vnstasi hän:
”miehiä en ole missään löytänyt, ainoastaan Spartassa lapsia.” Matti:
Ei siitä vaikkara satakin vuotta, sillä nyt tiedän sen kerran, ett’et sinä sitä tee muuta kuin mielitellaksesi minua. Hyvästi Annaseni; vie termeistä äidillesi! Viides kohtaus.
Anna. Saara.
Woi poloinen päiviiini kuin niin tuli uskollisuutenipahoin palkituksi.
Julkisella ivapaehtoisellahuntokaupalla, joka tapahtuukeskiviitkona 2! p-ä elokuutvi, kello 8 j. pp. myydään kolmimastoinen ja 40 lastinen sfonan-lai « va ”M aria” kaikkine kapineilleen sekä siinä tilassa, jossa se nyk»jään o» karilla seisoessaan Kosulan vivrassa Wavkauden ruukin lähistöllä Leppävirran pitäjässä Kuopion lääniä. Huutokauppa pidetään laiva» katolla siten, että ensi» m»ydä’äu laiva ja kapioeet kummalkin erikseen ja sitten taas molemmat yhdessä, ja tahtoo omistaja itselleen vallan valita tarjouksista sen, joka hänelle etuisampi on. i!äl, empiä tietoja asiasta saadaan niin kirjallisesti luiu suullisestikin allekirjoittajalta. Warkauden ruukissa 3t p:ä heinäkuuta tBli<.
Paul Wahl ja .ssumpp.
Novasti viimeinki:
”no v^ilitta kun tahdot piiöpale minu päälle”.
”Los ei nsia muuten selviä”, anvelee mies, ”min tottapahan tuota pitänee piispallenkin valittaa”. ”Novasti:
”no anta mine muutto-kirja, sinu mene vaikka h
tim”. Säikähtäen sanoi kirjan hakija:
”Kunnioitettava herra rolvasti, olette tainneet erehtyä,
eihän ainakaan liene se kirja miimlle htim kuulutettu; ellää toti herra rovasti antako minulle sinne kirjaa, ei minun sinne ollenkaan tekisi mieleni. Minä olen talvi-maassa syntynyt, vaan siellä sanotaan olevan sanomattoman kuuman, eikä yhtään jäähdykettä; koökapaan rikkaalle miehellekään ei aunettnnniuta luin löylyvä, kuinkas sieNäsilloin kvyhemmästä paremmin vaaria pidettäisi?” —Novasti:
”kylle sine ole viisas mees, mutta ole ylpiä; eitö mine ole rovasti ja opetaja?” Mies:
”sen minulle jo äitini pienenä nemvoi, että papit ovat opettajat, ja me muut sanankuulijoita, vaan sitähän korpi »vastaa, mitä koi-peen huudetaan”.
Novasti:”suuttuko sinenyt?” —^ ”Ei herra rovasti, enhäu minä vielä ole tässä asiassa käynyt kuin vasta kolmaunen kerran, ja matkaa ei vielä tule nyt kotiin päästyäni kuin 25’/^ penintulmaa setä aikaa kaikkiaan 6 päivää, ja enhän minä ole rovaötilta parempata tirjaa pyytäuytkään kuin olen ansainnut.” Muuttokirjansa saikin tällä tavoin mies ja sauoi ole»vansa iloinen siitä, että näin vähällä vaivalla sen sai, ja vieläpä siinä oman nimensätin, mutta nurkui sitä, ettei saanut omaa fyntymäpäitväänsä ja vuosilukuansa, vaan sai neljää vuotta vanhemman »veljensä syntymäpäiväu ja vuosilu»vun.
6ene>m nssentli^ srivilliss militvn, »nm nuolille» l)n«lsll>Fen 6en 21 tn^UBti 1861, lel. 6 e. m., s(>r»lUjeB t!-ein»»tn<le »Ilnnerten ”Hln, m” am 40 Bvära lii, !, ter inventariei-, i <let, till»ll>nsl sniiv^et la, nii, i-vllillnlle deNnner Bi^, »läeinle nä i I(«>«>illuivii<H »lrom invie!
dink i I^ennävirtH »aeieen nsKuonia liin.
tulittanen kommer l^tt, Mrrutt»» oml»<»'<l n«, slirt)-^et «nlniislli, »tt siilit inventllliernn, neli sn^tv^et 1ivl>, i«l»!ll slii’ «!^ nt>»>!ulll, B, «n, mt, «elil^n fkrt^et inventarier, nol> siildeliiiNer «i^ ionien »tt lrntll^» lie », ndn<l Bnm lilifvn, s, >r<lelll!ltiz;l>, «t.
Nlirmkre nnsl«ii’ili, ttel«^i’ I^!!>nn« «»vnl »nm munsltii Fen n, f unelerteellnaäe. Wn, rlll>, ii» drnk elen 31 .Inli 1861.
I’n, !il VV»I, I et Omiip.
Yksityisiä Ilmoituksia. Allakirjoitetulla »n valmiita hyva<?ti tehnija villaja väriärien karttoja kaupaksi. Tilaten saadaan myös semmoisia kuin itftkufin tahtoo A V. likonen, asuva A. Pohjolaisessa.
?6lllan.
tkli otkl’ iloB ikUvoä till «lliu dilelo i parti e»e^ i ininut Ivsl^i^ellLrniekim Huäen B^nt^miB6n tll, lpeelliBllUB, kii^joitvnut H», NBBU XuBku, 27» k…..
Ulilvaransle ?runtimmei-88kalli, änpn^» nter mansilleen <len 2 nii, Btllomm», nlle Bentenider Xl. 10 l. in. I^n, «’, t>ver, lar nvilkn, int, rll<le änBkn, B i lii, ralrnBtn, lten , liär» llnmiill, , » elen 31 no» nnslerteoknkä.
Xuonio äen 30 «Inli 1861. Oln-i«tin« Lulelt.
»att In, II », millll vi^tuA» «tiän^ulti ät^ilil^r. Kuopio «len 1 nanlllllinle. WovssraMka porträtter.
6n iiö^Bt, ino6er6r!i6 n, s^, i<t tili s<’>ii’liie!i^a, n66 nk »HviU uni-^ei80N6lin. BNM e»ok all», eltt^^r lian XI. 9 s.m.
tili 5 6. m., utom M utjSuliA vii^erlsk Bs6unt ilin^iar.
Nm vi»teiBe när diir enel.i!jt «n Ieart ti<l.
Uvit» tkliriekar, l»t «oli kllrotter.
Xuiört», tlie-B«i’viBer.
Ilvitll «oli Ilulörtn, IMB-iun.nBoliettei’. LklrnlekBaker «di vilett-nrvlinaäei’.
Kuopiossa, P. Asehanin ja kumpp. kirjapainossa. 18l»l.
Panvluvan antanut:
E. Vl. Therman.
Tulleita matkustajia:
28 p-nä heinäk. ryökkinä Mernhard ZuriehiStä kestikieivarissa, kenraaliluutnantti Wendt ja kapten SergeijrffTurusta, opettaja RoSehier ja vuorikomisarius Albreeht Savonlinnaöta sekä tohtori Tikkanen Helsingistä seurahuoneessa, ynnä muita.
Ilmoitus.
Jos Kuopion läänin aimottu talousseura ehtii siihen jo saada Armollisen mahmistuksen, josta sitte aikanansa Tapiossa yleisölle ilmoitetaan, pidetään sa>l, an seuran loimestalouhkolan maamiljelyskoulussa Tohmajärmenpitäjätä Maanmilieliiäin kokous, joka alkaa koulun muosituttinnon päätettyä maananstaeninaa 23 p. enstulemaa syyskuuta ja jatketaanmielii seuraavai24 päimänä ja saapi tähän kokoukseenmapaastitulla lnaavilielijöitämistä hymänsä;’ maan erittäinkin toimottaisiin ympärillä asumaisten Karjalaisten tässä yleiseksi kehoitukseksi ai »votussa kokouksessa osaa ottaman. Jos aika ja tilaisuus myödyttää, niin otetaan luultakin, silloin paikalla nostettuja kysymyksiä talousja maaviljelys-asioissa, tutkittavaksi; muttaseuraavaiset kysylnykset tulemat ensin yleiseen tutkintoon asetetta »vaksi:
2). Mitkä parannukset olisimat tarreelliset namettaimme sisa-rakennuksessa, karjanhoidossa ja ruokinnossa, sekä sonnan valmistamisessa ja käyttämisessä? 1). Kuin niitty on pellon äiti, niin on luonnollista, että maamiljelysja talous-asiain parantaminen on alotettama niitystä.
Kysytään siis miten on meidän luonnolliset niityt parannettamat, ja missä niittyä ei ole tarpeeksi asti, miten on niissä saamma karjan ruokaa kylläksi? 3). Kuinka on moi malmistettama ansaaksensa suurimman mahdollisen moiton!; missä ja kuinka sen möisisuurimmalla edulla myödä? 4). Eikö oiainpuutospelloissamme ole unta suurimpia haittoja maamiljelyksen kukoistamiselle? Ja jos niin on, niin miten aikaan saataisiin tarpeellinen keboitus someliiaasen ojittamiseen pienemmilläkin tiloilla? 5). Miten saataisiin rahmaassa paraiten estetyksi suomiijelys-maidensa turuieleminen liiialla polttamisella?
6). Missä tilaisuuksissa pidetäänkaskimilielys hyödyllisenä, eikö sitä voisi lopettaa ja mitkä olisimat varaat keinot muuttaa saskilviliellyksestä järjellisempään maanmiljelemiseen? 7). Kuin metsän ymmärtämätön hämittäminen, niin il> mastollisissa kuin muissakin suhteissa, mälttämättömästi tuottaa »vahinkoa tälle maakunnalle tulemina aikoina, niin kysytään mikä enimmän auttaa tätä hämiötii ja kuinka moitasiin tätä estää? 8). Minkätähden ei puida viljoja enemmän syksyllä, maan vasta taimella ja miksi rakastetaan pitää manhoja aumoja eli kasattuja kekoja? <0). Onko se hyödyksi sekä isännälle että lampuodille ja torpparille, että näitä miiinesilä pidetään osilla, eikä päimätöillä 9). Miksi Karjalassa pidetään niin mahan heinä-latoja? ja ”rkko?verolla, ja eikö olisi parempi molemmanpuolisekss vakuudeksi tehdä oikeita kirjallisia kontrahtiapitennnäksi ajaksi, esim.
50 muodeksi? 11). Miten saataisiin poistetuksi se paha ja kaikinpuolin mahmaollinen lava, eltä tyttäret marastamat vanhempiansa, footaksensa itselleen koto-perua? 12). Mikä on syynä irtonaisen väen lisääntymiseen sekä siihen kurjaan tilaan, mihin tämä ihmisluokka on vaipunut ja miten tätä voitasiin paraiten auttaa? Kuopiossa 1p. Elokuuta 1861. A. Manninen, Seuraan tulema sihtien.
Kuulutuksia.
Ensi viikolla päättyy kuuro-mykkäin opettaminen, jota täällä näinä aikoina on katseltu ja mielihartaudella ihasteltu. Opettaja, vara kirkkoherra Alopeeus rientää pois meidän majoiltamme. Mutta sitä ennen ottaa hän uudistetut kasteen-liitto lupaukset niiltä, jotka hänen sydämmellisen neuvomisensa alla ovat Jumalan armon kautta siihen valmistuneet, ja jakaa myös heille Herran Pyhän Ehtoollisen. Kasteen-liiton uudistaminen tapahtuu Lauvantaina 17 p. tätä kuuta, kello 5 j. puolip. tuomiokirkossa, ja Herran Ehtoollisen jakaminen pyhänä 18 p. ruotsalaisen lumalanpalveluksen l