Archive for joulukuu 2011

Lukemisia Maamiehille 1850-05-00 Uudenlaiset kynttilät

2011-12-28

Uusi la’i kyntteliä jotka ovat huotavammat päreitä.

Jo monasti on kysymyksenä ollut maanviljeliäin kesken, eikö mitään ainetta olisi joka talonpojan tuvissa voisi ajaa sen savuisen, määrällisen ja metsää hävittävän päreen asian ja kuitenki tulla huokiammaksi hankkia kuin kyntteli, johon harvalla talonpojalla on varaa.

Niissä maissa, missä siemenvoin teko on tuttu ja enemmin viljelty, käytetään lamppua asuntatupain valaistukseksi ilta ja aamupuhteilla. Lännepuolella Suomea taas poltetaan valkiata liedessä, jonka edessä ja valolla vähintäin illasta kaikellaisia askareita toimitellaan. Multa siemenvoin teko on Suomalaiselle talonpojalle vielä tuntematoin ja liesivalkia ei ole sovelias kaikellaisille tupa-askareille.

Kaikissa paikoin ei ole myös niin paljon maita, että ulottuisi siemenvoi-kasvujen viljelykseksi taikka tarpeelliseksi metsäksi, ja monen täytyy ostaa päretpuutki, joita usiammassa paikassa kuitenki saapi vielä omilta tiluksilta. Niin kauvan kuin laita on sellainen etteivät siemenvoi ja rasva voi tulla yleisiksi valo-aineiksi talonpojan tupihin, olisi siis toivottava että joku kasvu löytyisi, joka voisi täyttää sen asian ja joka missä tahansa voisi kasvatettaa niin kuin muukin vuosivilja, ja kuitenki tulla niin huokiaksi kuin tähän asti siksi käytetty päre, johon paraimmat hirsimetsät täytyvät hukattaa.

Kaikista kasvuaineista tähän ei meidän tieten ole mitään soveliaampaa kuin yksi vedessä kasvava heinä, jota kutsutaan kääminpäiksi, (Latinaksi Typha) sen käämin muotoisista päistä, ja joka kasvaa meidän maamme usiammissa lammissa ja järvissä, tavallisesti mutaisilla vetelillä rantamilla, luhdan ja avoveden rajauksissa.

Tämän heinän kääminmuotoinen tähkä valmistuu syksyllä, ja on silloin herkkä hajoomaan villan eli puuvillan tapaiseksi höytyväksi jota myös paikottain käytetään höyhenen asemasta päänaluisten ja vuotein sisuksiksi.

Kyntteliksi kerätään nämä tähkät varsinensa syksyllä jäällä eli keväellä ennen jäiden lähtemistä, sillä tähkät pysyvät talven yli paikoillaan varsissa. Jokainen tähkä pistetään sitte kerran sulassa talissa, jolloin siitä kyntteli on valmis.

Sellainen kyntteli palaa pystyssä kuin muukin kyntteli ilman niistämättä eikä tee niin pallon savua ja kestää paljoa kauvemmin kuin päre, mutta näyttää yhtä hyvästi jos ei paremmin.

Tavallisesti palaa sellainen kyntteli ½ tuntia, pitemmät 3/4 tuntiaki. Talinaulalla saapi 80 eli 100 kappaletta kastetuksi. Talinaulan kallein hinta on noin 10 kop. Hopiaa, niin muotoin, jos otetaan 100 kappaletta naulasta, tulee jokainen kyntteli maksamaan kymmenenen osan hopia kopeikkaa.

Aamu puhteessa, joka on tavallisesti 5 eli 6 tuntia, menee 10 sellaista kyntteliä, joka tekee aamussa yhden kopeikan; otettakoon puolen sen verran aikaa ilta valvonnaksi, niin se tekee puoli kopeikkaa, eli noin 5 kopeekkaa paperi rahassa vuorokaudeksi. Tämä tekee 1 Rupla 50 kopeikkaa kuukaudessa ja koko vuodessa 9 Ruplaa paperissa eli noin puoli kolmatta hopia ruplaa koko talvessa, eli, jos ei talia lueta rahaksi, koko talin menekki noin 30 naulaa.

Ehkä kääminpäät ovat vesikasvuja, niin kasvavat ne kuitenki kuivalla maallaki jos valitaan muutoin sovelias paikka. Ne voivat kylvettää siemenistä, jotka kerätään syksyllä eli keväellä. Siemenet hierotaan eli riivitään käsillä irti päistänsä, ja kylvetään saman laatuiseen maahan, missä luonostaanki ovat kasvaneet. Alavat vesiset ja hiekka pohjat rannat ja lietteet ovat soveliaimmat niiden kasvattamiseen.

Myös ovat kääminpäät keviät kuljettaa paikasta toiseen, koska niitä menee noin 20 tuhatta kappaletta tavalliseen hevoisen kuormaan, josta siis voipi saada 10 talon tarpeen kyntteliä. Paikkakunnissa, missä tätä ruohoa kasvaa enemmän, voipi sillä siis pitää kauppaaki.

==============================================
24.12.2011 21:29 Viola Heistonen
1 piste

H Y V Ä Ä J O U L U A !


==============================================

Mainokset

20937-suometar-1848-maanmittaushallinto-palkkataulukko.html.txt

2011-12-27

Suometar 1848 – Maanmittaushallinto + Palkkataulukko

26.9.2009 00:56 Suometar [Veikko Kukkonen] 5 kommenttia

Maamittauksen Hallituksesta Suomessa ja muista Suomen maamittaus-staattiin kuuluvista palvelusmiehistä on nykyjään tullut Asetus, annettu 15 p. Toukokuuta tänä vuonna, jonka painavimmat säädännöt ovat seuraavat.

Maanmittauksen Ylihallitus, jonka tulee löytyä sillä paikalla, kussa Suomen Senaatti on, ja seisoa Senaatin silmällä-pidon alla, toimitetaan

* yhdeltä Yli-direhtöriltä, jolla on apuna

* kaksi Adjointia eli virkatoveria, verrattavaa niihin kahteen Maamittari-säädyssä ennen olleihin Yli-inspehtuoriin. Ylihallituksen muut palvelusmiehet ja palvelijat ovat:

* neljä ingenööriä,

* sihtieri,

* kanslisti,

* kopisti ja

* vahtmestari.

Kussakin läänissä pitää siinä, jossa kuvernöörin eli läänihallituksen asunto on, löytymän Maamittaus-konttuori, jolla on edesseisojana

* yksi Läänin maamittari, jonka tulee pitää likimäistä peräänkatsomusta maamittarin-töistä Läänissä niinmyös vaaria Läänin maamittaus-konttuorista. Läänin-maamittarilla on apuna

* sihtieri.

Maakunnassa tehtävät maamittaustyöt toimitetaan

* kuudeltakymmeneltä alalliselta ja neljältätoista varaksi säätyltä kommissionin Maamittarilta; ollen Yli-direhtörin asiana jakaa virantekopaikat heidän välillänsä, sittenkuin Senaatin Huoneenhallitus-departementti Yli-direhtörin osotuksen perästä on määrännyt näiden palvelusmiesten luvun kullenkin Läänille. Palvelusten tekeminen

* vikarjusten kautta, samaten kuin palvelusten vaihtamiset, kahdenpuoleisen suostumisen jälkeen, poiskielletäään kokonansa ja kovasti.

Nuorukaisia, jotka ovat täyttäneet viisitoista vuotta ja voivat näyttää todistuksia mittausopin ja muiden maamittarille tarpeellisten taitoin tuntemisesta, ottakoon Ylidirehtöri

* oppilaisiksi maamittaus-staattiin, mittaustyöhön ja konstiin totutettaviksi maamittarin tykönä, jonka kanssa oppilainen on siitä suostunut, taikka sen tykönä, jonka Ylihallitus näkee hyväksi hänelle sitä varten osottaa. Kuin niinmuodoin otetut opilaiset ovat vähintäin kaksi vuotta olleet apuna Maamittarin toimituksissa ja tarpeellisesti oppineet ja tottuneet maamittaus-töiden harjotukseen, niinmyös ovat saaneet päämieheltänsä hyvistä tavoista ja käytöksestä täydellisen todistuksen; vaaditaaan että he, päästäksensä maamittaus-ammatin

* auskultantiksi, ovat olleet

* studenttina, Aleksanderin Universiteetissä ja siellä tutkitut autuuden opissa, mittaustieteessä, talollisuudessa, kasvuopissa, kiviopissa, luonnontieteessä ja lainopissa.

Jonka jälkeen ja sittenkuin oppilaiset myös ovat tutkitut Venäjän kielen taidossa ja näyttäneet taitavansa Suomeksi sanoa sanottavansa he saavat anoa Maamittauksen Ylihallitukselta

* eksaminaa maamittauksen tekeissä; saaden Ylihallitus kolme kuukautta pitää tutkittavia virkatöissänsä, osittain heitä niihin harjottaaksensa, osittain sillä muotoa koetellaksensa heidän taitoa maamittaustöissä, ja sitten julkisesti protokollan edessä pitää heidän kanssansa sanotun tutkinnon.

Nuorison kehoittamiseksi etsimään maamittarin virkaa ja siihen tarvittavaa taitoa tulee ruunun varoista tuhat hopiaruplaa vuodessa annettavaksi Ylihallitukselle.

Puolen siitä eli viisi sataa ruplaa saa Ylihallitus, pidettyänsä taito-eksaminan maamittauksen auskultanteiksi aikovain kanssa, käyttää heille lahjoiksi, ja toinen puoli jakaillaan

* kymmeneksi stipenpioksi Universiteetissä maanmittausta oppiville, joita stipendiot haetaan Ylihallitukselta vuosittain Joulukuussa ja joita

* ei saa nauttia enemmän kuin kaksi vuotta, eikä anneta muulla ehdolla, kuin että stipendion nauttia lukutermiinoilla Universiteetissä on ollut

* kuulemassa lukemuksia niissä aineissa, jotka maamittariksi säättävältä vaaditaan, ja termiinain välillä on päämiehensä tykönä

* harjoittanut itseänsä maamittarin työhön.

Ylidirehtöri pitäköön vaaria asiain käyttämisestä Maamittauslaitoksessa, peräänkatsokoon että ne järjestyksellä ja ripeydellä toimitetaan, ja edesvastatkoon laiminlyömisestä siinä; jne. Ylidirehtörin ja hänen Adjointiensä virkavioista tutkitaan ja tuomitaan siltä Hovrätiltä, jonka tuomiopiireissä heidän palveluspaikkansa on; jne.

Jos sen löytää itsellensä olevan syytä valittaa Ylidirehtöriltä tehdyn vaalipanon ylitse, haettaissa avoimia palveluksia Maamittaus-staatissa; niin hakekoon muutosta siinä alamaisen valituksen kautta joka pitää annettaman Suomen Senaatin Huoneenhallitus-departementtiin kuuden kymmenen päivän sisällä, lukein siitä kuin vaalinpano tapahtui.

Ylidirehtöri saapi, kuin niin tarpeelliseksi löytään, soveljaasti velvottaa asianomaisia taikka raha-sakolla, asian laatua myöten, viidestä viiteenkymmeneen ruplaan, taikka luovuttamisella palveluksen teosta, kokonaisen eli puolen palkan mistaamisella, kuitenkaan ei kolmea kuukautta pitemmälle ajalle kerrallansa.

Ylidirehtörin tulee myöskin ei ainoasti

* langettaa Maamittareita heille niin muodoin erittäin määrättyihin sakkoihin, kuin sakon uhkaus on heiltä laimiin lyöty; mutta myös

* tuomita Maamittareita edesvastaukseen sellaisista vioista ja laiminlyömisestä palveluksesta, joita varten vissit sakot löytyy määrättynä, ja kuin tarpeelliseksi nähdään,

* panettaa takavarikkoon huolimattoman Maamittarin sekä ruunulta että työstänsä saatavat palkat. Kuin vikapää ruunulta että työstänsä saatavat palkat.

Kuin vikapää eli huolimatoin Maamittari sellaisten sakkojen kautta ei anna ojentaa itseänsä, taikka jos Ylidirehtöri, töiden tutkinnossa eli saaduista rapporteista ja varmoista todistuksista, löytää että ruunun taikka erikoisten oikeus on vaarassa semmoisen virkamiehen toimittaissa, eli jos Maamittaus-staatin palvelusmiehessä löytään muita sellaisia palvelusvikoja, jotka pitää Tuomio-istuimelta tutkittaa ja tuomittaa, niin olkoon Ylidirehtörillä valta eroittaa palveluksen teosta vikapään, ja ynnä asettaa hänen päällekanteen alle asianomaisen oikeuden edessä, ja sitä varten lähettää juttukirjat Läänin kuvernöörille, joka valitkoon ja säätäköön päällekantajan ajamaan asia.

Ennen Elokuun loppua antakoon Maamittauksen Ylihallitus Senaatin Huoneenhallinto-departementtiin kertomuksensa viimeisvuoden maamittauksesta.

Läänin Maamittarin pitää jokaisena arki-päivänä kello kymmeneltä yhteen asti oleman läsnä konttuorissa, toimittamassa siellä eteentulevia töitä.

Viidenkymmenen hopiaruplan ja työn mitättömäksi tekemisen haastolla päämiehelle älköön oppilaisia pantako omalla päällänsä maamittus-toimituksia tekemään; vaan tehkööt he työtä sen läsnä ollessa, jolle ovat Ylidirehtöriltä säätyt. Paitse niitä töitä, joita Maamittarit, saatuin remissien ja eri käskyin jälkeen, ovat velvolliset ensin toimittamaan, pitää heidän nopeasti antaman Maakunnan asukkaille sellaisia tietoja, jotka heille ovat tarpeelliset, Maamittarin virkatoimituksia koskevissa asioissansa.

Jos vikoja ja laiminlyömisiä palveluksessa löyttäisiin Maakunnassa työtä tekeväin Maamittarein toimituksissa; niin ilmoitettakoon asia kuvernöörille, Maamittauksen Ylihallitukselle taikka Läänin Maamittarille.

Että asianomaisille annettakoon tilaisuutta saada mittojansa, määriänsä ja vihtejänsä justeeratuiksi ilman ympäri-kuleksimista ja ajan hukkaa reisulla Maamittarin kotiin, ovat myös justeerareiksi asetetut Maamittarit velvolliset, kerran vuodessa talvisaikana, kussakin justeerarin piiriin kuuluvassa kirkkokunnassa, määrätyillä termiinoilla, joista edellä on kuuluutettu, tekemään sellaisia justeerauksia.

Edellä sanottujen justeerarien pitää, niille miehille kansasta, jotka heidän virkapiirissä pyrkivät uurre-astiain ruunaajiksi, neuvoa mitä sellaisen toimituksen teossa tarvitaan tietää liikari-mitta-astiain oikiasta käyttämisestä ja siitä tarkkaudesta, joka astioita mitattaissa ja ruunattaissa on vaariin otettava.

Palkkaa on:

* Ylidirehtörillä

1715 rupl.,

* hänen Apulaisillansa kullakin

857 r.,

* Ylihallituksen Ingenööreillä

642 r.,

* Sihteerillä

642 r.,

* Kanslistillä

250 r.,

* Kopistillä

170,

* vahtimestarilla

85 r.;

* Läänin Maamittareilla

840 r.,

* niiden Sihteereillä

200 r.,

* kuudella kymmenellä alallisella Kommissionin Maamittarilla

200 r.,

* ja neljällätoista varaksi-säätyllä

140 r.,

.

* ja koko Maamittaus-virasto maksaa vuodessa ylehensä

31,445 rupl. 70 kop.

.

kaikki hop.

Allekirjoitettu: Suomen Senaatti.

1848-09-29 29.09.1848 Suometar no 39

21163-suometar-1853-liikenneonnettomuus-maalahdella.html.txt

2011-12-27

Suometar 1853 – Liikenneonnettomuus Maalahdella

29.9.2009 23:57 Suometar [Veikko Kukkonen] 2 kommenttia

Onnetoin tapaus.

Viime Elokuussa matkusti kauppamies Sundström Kristiinan kaupungista Vaasaan; tultuansa Hannuksen kestikievariin Närpiön pitäjässä, pyysi hän kestikievari Petter Hannusta matkakumppaniksensa; — Hannuksen suostuttua hänen pyyntöönsä, läksivät yhtenä edelleen ajamaan ja tulivat onnellisesti matkansa päähän.

Kotimatkansa 19:tenä p.t.k. tulivat matkustajamme Johannesdahl’in kestikievariin Maalahden pitäjässä, josta saivat houkan hevosen, jonka koti oli sillä postivälillä, jota matkustajamme nyt läksivät ajamaan. Tultuansa liki tiehaaraa, joka menee siihen taloon, josta hevonen oli kotosin, sanoi kiessin takana seisova kyytipoika Hannukselle, joka ajoi hevosta: nyt tulee kohta tiehaara, joka eroaa meille, pitäkää varanne ettei hevonen eroais sille tielle! Johon Hannus vastasi: johan minä olen ennenkin tämänlaisia hevosia hallinnut ja löi hevosta.

Vaikka Hannus kyllä oli monella hevosella ennen ajanut ja niitä oikein hallinnut, ei kuitenkaan tällä kerralla voinut oikein hevosta hallita; hevonen kääntyi niin rutosti mainitussa tiehaarassa, joka oli vähäisessä rinteessä, että kiesit vierivät ja kaatuivat, sekä kaatovat hevosen.

Kyytipoika, joka takana seisoi, näki vaaran ja ennätti ennen kiessien kaatumista ilman mitään vahingotta hypätä maahan; mutta Sundström ja Hannus rätkähtivät kiessien kaatuessa tantereesen. Sundström’ille ei kuitenkaan tullut muuta surempata vahinkoa kuin pyörtyi; mutta Hannus, joka sattui jäämään kiessien alle vähäiseen vesilätäkköön, sai kauhian ja pikaisen kuolemansa samassa silmänräpäyksessä.

– Lähettänyt r— i

1853-11-04 04.11.1853 Suometar no 44

20874-suometar-1847-tarvas-eli-tarvaha.html.txt

2011-12-27

Suometar 1847 – Tarvas eli Tarvaha

25.9.2009 05:05 Suometar [Veikko Kukkonen] 2 kommenttia

Tutkintoja Berlinin Tiede-Akademiassa Kesäkuussa

(Die Allg. Preuß. Zeitung N:o 211. Veilage II.)

”Herra Schott luki suomalaisissa runoissa mainitusta pedosta Tarwas eli Tarwaha. Kolmannessa kymmenennessä runossa Suomen entisyydestä, jotka Lönnrot Kalevalan nimellä ilmi saatto, mainitaan tätä petoa niinkun jossakussa tienoossa maanviljelykseen käytettyä.

Nuori kehuja Joukkahainen, joka suomalaista runo uroa (Orpheus) Wäinämöistä tietonsa täytey’ellä pyytää hämmästyttää, alkaa näin:

Pohjola porolla kynti,

Etelä emähevolla,

Takalappi tarvahalla.

Nordland pflüget (pflügte?) mit dem Rennthier,

Sudland mit dem Mutterpferde,

Takalappi mit dem Tarvas.

Maa Takalappi on yhtä epätietonen, kun peto Tarvas eli Tarvaha, joka viimeinen muoto alkuperänen lienee. Ei ainoassakan toisessa paikassa sitä enää mainita. Renvallin Sanakirja selittää sanan Tarvas elephantilla, kuitenkin oheen pannulla kysymysmerkillä: samatikin Castrén ruotsalaisessa käännöksessään. Tästä näkyy tämän pedon Suomalaisissa jo ikikauvan vaan saduissa elävän, ja sille epätietonen tienot peri-Pohjolassa kodiksi osotettavan.

Merkillinen on nyt, tämän sanan ei yksin olevan Mongoleilla ja Mandshuilla, mutta myös sillä yhtä imettävää petoa eli elämää nimitettävän. Ensimäiset kirjottaavat Tarbagha ja lausuvat sanan tarkoin samati kun Suomalaiset, Tarwaha; Mandshut vähällä muutoksella sanoovat Tarbachi. Kiinalaiset sanoovat T’a— rh, lausuvat vähimmiten ensimäisen tavuun.

Elephantista on tämä elävä — hiiri kyllä aivan erinäinen; se on muuten nimitetty Bobak eli Boibak, pohja-Aasian (myrisiä?) Murmelthier, suuri mykrä, josta myös tienoot länsi-Mongoliassa on saanut nimensä Tarbaghatai (se on myrisijillä varustettu). Sibirian kansakunnat, ja. Herra A. Ermania myöten, Karatshatkan periasukkaat lullleevat vuorien rouhistumisen ja vajoomisen, olevan seuran myrisiän taikka mykrän kaivamisesta, jonkan luina Mamontin jätteet siellä ja täällä pidetään.

Usko pohjolan valtiaan mykrään on itä-Aasiassa levinnyt Kiinalaisiin asti, jotka antaavat tämän kauhistavan pedon pitää menoansa ikuisen jään alla.

Europalaisten Suomalaistemme esi-isille, joihen peri juuri Altain pohja puolelta muistakin perustamista on niin luultava

(Aivan suosittava ja nerokas tutkinto tästä aineesta, jossapa kuitenkin melkein rohkeita luuloja löytyy, luetaan uudessa suomalaisessa Sanomalehdessä Suometar (1847 N:o 1-4) nimellä: ”Tutkistelemuksia Suomalaisien esi-isistä ja niiden asumapaikoista.”),

lienee tosin Tarvaha ollut aivan tuttu peto; muuttaituansa Europan napatienoihin taisi vaan sen nimi siihen solmittuineen satuinensa joutua myöhille miespolville perinnöksi. Uskosta Tarvahan valtioihin kaivantotöihen syntyi helposti luulema, mainitun mykrän taikka jo pohja-Aasiassa juohuteltun samanimisen kauhistuspedon jossakussa kaukaisessa pohja-maassa käytettävän kaivamalla maaperän viljelykseksi.

1847-09-28 28.09.1847 Suometar no 39

20989-suometar-1848-saaksmaen-kirkon-uusi-alttaritaulu.html.txt

2011-12-27

Suometar 1848 – Sääksmäen kirkon uusi alttaritaulu

27.9.2009 01:38 Suometar [Veikko Kukkonen] 2 kommenttia

Tämä pitäjäs sai nykyjään kauniin kalun kirkkoonsa, uuden alttari-taulun, maalattu maanmieheltämme Herra Ekman’ilta.

Taulu, oleva tavallisen korkia ja leviä, kuvajaa Vapahtajan ylösnousemista eli sitä hetkeä, joka juuri on ylösnousemista seurannut. Vapahtaja seisoo haudan kammiossa taikka siinä rotkossa, jonka pohjaan hauta on hakattu ja kättänsä yllä pitäen, ikäskuin seurakuntaansa siunataakseen, ja ylistetty kahdelta vasemalla puolellansa olevalta enkeliltä.

Jumalallinen korkeus, rauha ja vakuus loistavat hänen muodoltansa.

Yhtä vaan kuulimme erään mielestänsä ”tuntijan” kaipaavan tällä muodolla, sitä voittoriemua, jonka Vapahtajan piti kuoleman voitettuansa tunteman, joka muistutus ei taida olla varsin syyttä. Muuten on se liina, joka on hänen päällänsä, erinomattain onnistunut, ja niin hieno ja kirkas, että iho melkein kuultaa läpitse.

Oikialla puolen ja edestä ovat ne kolme sotamiestä, jotka hautaa vartioitsivat, hämmästyksestä ja pelosta yksi polvillansa ja toiset istuillaan, ja näyttävät sekä hämmästyneiltä että sitä kirkkautta ei kärsiviltä, joka Vapahtajan kasvoilta sädehtii. Ainoasti yksi heistä, polvillansa oleva, tuntuu meistä ei kyllin pelästyneeltä, sillä hän näyttää tahtovan nousta seisoalleen ja katsoo liian vakavasti Vapahtajan silmiin.

Rotkon aukiamasta näkyy ensimäisen aamuruskon punottavassa hämärässä Jerusalemi kaukaa, ja kaksi ihmistä tulemassa haudalle. Kokonansa on tämä kuvaus niin yksinkertaisesti kaunis, että luulemme raaimmankin katsojan voivan kaikkea sen ihanuutta nauttia.

Taulu maksaa kaikkinensa vähän päälle 300:n hopiaruplan, ja toivottavaa olisi, että usia pitäjäs tilaisi Herra Ekman’ilta alttaritaulunsa. Näin tulisi joka seurakunnassa edes yksi kunnollinen taidon tuottama löytymään, ja näin katoaisivat kirkoistamme nuo vanhan, synkiän epäluulon sikiöt ja siittäjät, jotka eivät muuta kauneutta tiedä, kuin piruja ja helvetin.

1848-09-01 01.09.1848 Suometar no 35

21047-suometar-1848-rauha-yhteellisvaltakunnan-ja-mexikon-valilla.html.txt

2011-12-27

Suometar 1848 – Rauha Yhteellisvaltakunnan ja Mexikon välillä

27.9.2009 23:23 Suometar [Veikko Kukkonen]

Amerikasta. ( J. d. D. ).

Yhteellis-valtakunnan ja Mexikon välillä kestännyn sodan rauhaehdot ovat nyt tietyt.

Yhteellis-valta on voittanut paljon maata, ainoa palkinto, jonka se voitiin toivoa niin monista voitoista, joilla onni kohtasi sitä tässä pitkällisessä sodassa. Näiten molempien tasavaltain rajana tulee tästedes oleman Rio Granden virta ( myös tunnettu nimeltään rio Bravo ja rio del Norte ), ja tulee mänemään sen suusta, Mexikon lahdesta, länsipohjaiseen päin, sitten Gilan virtaa myöten sen yhdistymiseen rio Koloradon kanssa ja jossa tämä juoksee ulos Kalifornian lahteen.

Tästä jälleen mänee raja Tyyneen mereen sitä rajaa myöten, joka erottaa vanhan ja uuden Kalifornian.

Molemmat kansat saivat vapaan kulkuoikeuden rio Grandeen ja Gilan viroilla niin myös Kalifornian lahdella.

Tämä rauha suurentaa Yhteellis-vallan jo eeltäpäin lavian piirin suurilla maakunnilla. Sillä pait sitä riitelyä Terasta saapi se niinmuotoin kaiken niin kutsutun uuden Mexikon ja kaiken Uuden Kalifornian; ( Vanhan Kalifornian eli sen pitkän niemen pitää Mexiko ).

Uusi Mexiko on kyllä köyhä, korpinen ja kylmä maa, mutta Uusi Kalifornia on toisella laadulla. Matkustajat eivät voi kyllin kiittää sen hedelmällisyyttä ja lempeää ilmaa, sen ihanuutta ja rikkautta kaikenlaatuista kasvamista ja mahdottoman suurista puista. Arvattava on jo eeltäpäin, miksi tämä maa, jossa tähään asti enimmittäin on asunut villijä ja pakanallisia Indianeita, tulee muuttumaan Pohjois-Amerikkalaisten käsissä.

Ja pait sitä saavat ne ynnä tämän maan vielä kaksi satamaa Tyynen Meren rannalla, nimeltään Monterey ja St. Fransisko, joista tämä viimeinen on paras satama koko Amerikan luodepuolella, ja paraimmasta koko maailmassa. Omistettuin maiten arvon voipi myös ymmärtää siitä, että vaikka sota tuli maksamaan Yhteellis-valtaa 48 miljoonaa dollaria ( eli 250 milj.

Rupl. paperia ), se kuitenkiin maksaa Mexikolle 15 milj. dollarsia sotavahinkoin palkintoa.

Mexiko, joka nyt on tavoittanut kolmannen osan piiristänsä, on jälleen, maan ulottua Pohjois-Amerikkalaisilta sotajoukoilta, joutunut sisälliseen sotaan ja rauhattomuuteen. Tähään tulee vielä Indianien hirmusa hävitys-sota valkoisia asukkaita vastaan Yukatanin niemellä. Murhamisella, ryöstöllä ja poltolla kostavat nyt Indianit sen menetyksen kokeneet ja sen valistuksen ne saaneet valkoisilta Mexikoisilta.

Yhteellis-valtakunta ja Mexiko! Kas siinä kaksi Tasavallan esikuvaa! Mikä kuvaus eikö Ranskanmaalle ja Europalle !

Luode’ Indiasta.

Enimmistä saarista kuuluu Negerien kapinoita. Pienessä Tanskanmaahan kuuluvassa saaressa St. Croix on suinkiin ollut kiivas meteli.

1848-09-08 08.09.1848 Suometar no 36

21101-suometar-1857-kalanviljely.html.txt

2011-12-27

Suometar 1857 – Kalanviljely

28.9.2009 23:59 Suometar [Veikko Kukkonen] 2 kommenttia

Taitoa kalainviljelemisessä etsimään ja kuulustelemaan Ruotsin hallitukselta kalain taiteellisen viljelemisen suhteen otettuja keinoja matkusti uuras luonnontutkijamme hra I. Holmherg pari viikkoa sitte Ruotsiin.

Se on kiitettävä toimi, jonka suhteen hra Holmberg meni Ruotsiin, ja se toivottaa, että maassammeki aletaan yhteisillä varoilla edistyttää kalain viljelemistä, johon Ruotsin kruunu panee vuosittain tuhansia.

Se onki tarpeellista, sillä kalat alkavat vähetä järvissämme.

1857-10-02 02.10.1857 Suometar no 39

20632-suometar-1857-saastokassat-tyottomyytta-poistamaan.html.txt

2011-12-27

Suometar 1857 – Säästökassat työttömyyttä poistamaan

21.9.2009 00:50 Suometar [Veikko Kukkonen]

Pitäjän rahakasvin-laitoksesta. Nykyjään on pidetty kirkon-kokouksia joka pitäjässä siemen ja vaivais-jyvästön rakentamisesta Hänen Majest. armollisen Asetuksen mukaan. Mutta olisipa tarpeellinen rakentaa vielä rahakasvilaitoskin joka pitäjään. Tosin löytyy joka seurakunnassa kirkon-, vaivaisten- ja viini-kassat, vaan ne ovat tavallisesti niin vähäiset, ettei niistä saa lainata mihinkään suurempaan tarpeesen.

Kaupungeissa ompi säästö-kassat (sparbankit), mutta talonpoika ei osaa niistä hakea rahaa lainaksi, eikä taas sekään, jolla olisi lainattavaa mieluisasti sinne rahaansa veisi, sillä kulutukset, matkat ja aika maksaa rahaa, jota ei peltomies kernaasti turhaan panisi.

Samankaltaisia, kuin kaupungin rahakasvin-laitokset ovat, pitäisi olla maallakin. Sopisihan talonpoikain sitä hoitaa virkamiesten ja pitäjän herrojen kanssa, jotka jälkimäiset tekisivät rätingit, mutta talonpoika eli usiampikin, jolla olisi tilat ja maat, ottasi rahat vastaan ja lainaisi niille erinomattain, jotka maanviljelykseen eli muuhun hyvään tarpeesen niitä käyttäsivät.

Kuin palkkaväki: rengit, piiat, torpparit ja muonamiehetkin saisivat sinne panna rahansa, vaik’ei muuta, jos ruplan vuodessa, kolmen eli neljän prosentin kasvua vastaan, niin se kiihottaisi heitä halulla säästämään yli tarpeensa jäädyt kopeekat. Nyt panevat he ne vaan väkeviin juomiin, ylölliseen koreuteen ja muihin tarpeettomiin kappaleihin, ajatellen ”jos vanhaksi ja huonoksi tulen, niin saanhan elatuksen vaivasten kassasta, koska sinne joka vuosi maksan”.

Nykyjään on palkkaväellä suuret palkat, että he kyllä vähän aina voisivat säästö-rahastoihinkin panna, ja sitä he kyllä mielellään tekisivätkin, kuin tarivitessaan jälleen tietäsivät rahansa takasin saavansa korolla. Vaivasten kassaan maksaminen on heille vastahakoista, sillä moni ajattelee: ”jos en tulekaan tarvitsemaan apua sieltä, niin menee rahani muiden hyödyksi”.

Sen tähden tahtoo hän apua sieltä niin pian kuin vaan saa, että saisi takasin jotakin maksostansa, jota hänen täytyy tehdä vastoin tahtoansa.

Mutta ei ainoasti palkkaväen, vaan muidenkin pitäsi saada panna rahojansa mainittuun kassaan kasvamaan. Edellä mainittuja rasitetaan nimittäin usein ala-ikäisten lasten varain hoidolla, jossa monta hankaluutta vältettäisiin siten, että lasten rahat pantaisiin tällaiseen säästö-kassaan suorastaan heidän omaan nimeen. Hoitaja usein sen tähden pitää lapsen rahoja kasvutta tykönänsä, ettei tahdo lainata niitä huonolla vakuutuksella, tahi ettei lainaamoita ole.

Tähän taas ompi se syynä, että usein lainattava summa on niin pieni, ettei riitä enemmän tavitsevan täyttämiseksi, joka tavallisesti takaustakin voipi laittaa, ja vähemmän tavitseva taas useinkaan ei ole mies vakuutusta antamaan.

Mutta jos olisi säästökassa seurakunnassa, niin kyllä luulisin sieltä paremmin haettavan ja jo edeltäpäin pyydettävän rahaa, niin että kohta kuin sisään tulisi, sillä olisi ottajansa ennakolta valmiina. Kuinka monta suota ja maata, joka makaa joutilasna ja hyödyttömänä, eikö tulisi viljaa kasvavaksi, jos olisi rahaa lainaksi saatavana! Sopisipa siten usiammankin yhdessä suurempia töitä toimittaa, kuin tietäs saavansa rahaa tarpeiksi niihin ja sen kautta pian jälleen itse hyötyä työstänsä monin kerroin.

Nyt valittaa moni mies, että on rahan puutteessa, eikä saa, jos ruununkin kassoista hakisi; sillä ne ovat kokonaan tyhjennetyt ensin sodan ja sitten suurten yhteisten töiden teettämisen kautta.

Toimittakaat, ymmärtävät talonpojat ja herrat, suuret maanviljelijät, säästö-kassat pitäjiinne! Ottakaat korosta vaivanne palkat, niin toimitatte paljon hyvää itsellenne ja koko pitäjällenne; sillä köyhemmätkin rupeevat sen kautta rahaa säästämään, eivätkä sitten niin vaivaisten kassan rasitukseksi lankee, kuin nyt tapahtuu.

Täten ette tarvitse niin paljo vaivaa nähdä, jos lastenkin hoitajiksi tulette, niitten rahan lainaamisesta ja tilistä; sillä jos lasten äiti elää, niin kyllä se itsekin voi niiden rahat kassaan toimittaa. Onhan aina joku pitäjässä talonpojista, joka osaa kirjoittaa, ja lukkarit, koulumestarit ja ruununmiehet varmaankin hyvyydestänsä ja vähällä maksulla teitä auttavat luvun pitämisessä.

Arentieratkaat [vuokratkaa] maita, tehkäät niillä ja omillanne suuria töitä, hyödyttäin monen kertaisesti! Toimi miehen rikastuttaa; ja jos ette omaa hyötyännekään siinä katso, niin tehkäät se kuitenkin muiden tähden. Moni, jota nyt elätetään laiskana vaivasten kassasta, voisi kyllä työtä tehdä, jos ei ilman työtä hänelle eloa annettaisi.

Kuin olisi pitäjän kassa, sopisi sieltä lainata rahaa, toimittaa heille työtä, ja jos käsitöitä tekisivät, ne huutokaupalla myytäisi, toista tehtävätä hankittaisi, niin velka suoritettaisi ja kassa rikastuisi. Nyt valitetaan suuria vaivasten maksoja, laiskuutta, juopumista, suurta koreutta, jota kaikkea pitäisi estettämän ja parannettaman.

– M. P.

1857-11-13 13.11.1857 Suometar no 45

20799-suometar-1855-uusi-pesukone.html.txt

2011-12-27

Suometar 1855 – Uusi pesukone

24.9.2009 04:36 Suometar [Veikko Kukkonen] 3 kommenttia

Uusi pesukone. Inspehtori I. G. Broberg Kärkkälän ruukissa Karjalohjan pitäjässä on saanut etu-oikeuden vuoden kuluessa teettää ja myödä maamme asujille uuden, Amerikassa ensin mietityn, pesukoneen joka pesee puhtaaksi kahden hengen avulla yhtä paljon vaatteita kuin 5 henkeä samalla ajalla. Vaatteet eivät myöskään kulu sillä pestessä niin paljon kuin tavallisesti muuten ja saippoata ja suopaa meene puolta vähemmin.

Neljä tusinaa paitoja saadaan tällä koneella puhtaaksi kolmessa tunnissa. Huuhtomiseen menee vaan 2 eli 3 minuuttia ja karttuamista ei tarvita ollenkaan. Tämä hyödyllinen pesukone ei ota paljon tilaa ja se maksaa noin 18 ruplaa Hopeassa.

Suuriin herraskartanoihin, niinkuin pappiloihin ja muihin, joissa on paljon ryökkynöitä, mamselia ja lapsia, on tämmöinen pesukone aivan tarpeellinen; saattaapa se olla hyvä varakkaimmille talonpojillekin. Eihän se maksa kahden piian palkkaakaan vuodessa ja kestää sitte monta ajastaikaa.

1855-10-26 26.10.1855 Suometar no 43

20679-suometar-1858-toita-tarjolla-pumpulivapriikissa-tampereella.html.txt

2011-12-27

Suometar 1858 – Töitä tarjolla Pumpulivapriikissa Tampereella

21.9.2009 23:24 Suometar [Veikko Kukkonen] 3 kommenttia

*** Julkisia ja laillisia ilmoituksia. ***

Tytöt huomatkaa!

Pumpuli-vapriikkiin Tampereella otetaan, tämän syksyn kuluessa, kolmesataa (300) tyttöä, 10 niin 24 vuoden ikäisiä; siinä saavat ansiollisen paikan kuin he ilmottavat itsensä vapriikin kontorissa jota pikemmin sitä parempi.

Tampereelta 21 p. elokuuta 1858.

Finlayson H C:o.

1858-08-27 27.08.1858 Suometar no 34